Seniori
Kun kuulet sanan Kuuba, mieleesi tulee varmasti rommi, sikarit ja Fidel Castro.
Matkallamme opimme, että näiden lisäksi Kuuba on vielä paljon muutakin.
O
ppaanamme ollut Folke West tuntee sekä historian että jokapäiväisen elämän asuttuaan Kuubassa
parikymmentä vuotta.
Matkamme alkoi Havannasta, hotelli
Nacionalissa, joka on 1930-luvulla tiettävästi
mafian rahoilla rakennettu mahtava uusklassinen rakennus. Siellä ovat vierailleet lukuisat
menneiden aikojen kuuluisuudet. Teimme
kaupungissa kiertoajelun 50-luvun autoilla,
joita vaihtelimme jokaisen pysähdyksen jälkeen. Ne toimivat moitteettomasti, ja monen olo tuntui tutulta.Tutustuimme mm. Plaza de Armasiin, jossa on vanhan kaupungin
suurin mukulakiviaukio kirjojen myyjineen.
Plaza de la Revoluciónilla sijaitsee nykyhallinnon sydän, kansallissankari José Martin graniittimuistomerkki ja sisäministeriön seinällä
valtava Che Guevaran profiili.
Kaikkialla remontoidaan, ja vanhoja siirtomaa-aikaisia rakennuksia korjataan alkuperäiseen loistoonsa.Vuonna 1982 Unesco
nimesi Habana Viejan maailmanperintökoh-
teeksi.Työ on hidasta ja jatkuu historioitsija
Eusebio Lealin johdolla edelleen.
Hemmingwayn jalanjäljillä
Ernest Hemingwaysta ei voi puhua mainitsematta hänen suurta rakkauttaan Kuubaan.
Saatuaan Nobelin palkinnon Hemingway ei
lähtenyt Tukholmaan sitä hakemaan, vaan
halusi ottaa palkinnon vastaan pienessä
Cojimarin kylässä kalastajaystäviensä keskellä.
Kylän asukkaat ovat sittemmin pystyttäneet
meren rantaan hänen muistokseen komean
pystin. Näimme myös hotellihuoneen, jossa
Hemingway asui Havannassa käydessään.
Nautimme mojitot ja daiquirit samoissa ravintoloissa, missä hänkin oli niitä siemaillut.
Havannassa käyntiä ei voi pitää täydellisenä ellei näe vuodesta 1939 alkaen yhtäjaksoisesti esitettyä Tropicana Cabareta,
jossa esiintyy yli 200 taiteilijaa. Uskomatonta esitystä varten on rakennettu oma
ulkoilmateatterinsa.
Hemingwayn patsas Cojimarin kylässä.
16
Sikarin valmistusta
Läntisessä Kuubassa, Pinar del Rion provinssissa luonto on erilainen kuin maan muissa
osissa. Siellä kasvaa komeita mäntyjä ja erikoisia pyöreähuippuisia mogoteiksi kutsuttuja kivikukkuloita, jotka ovat suurelta osaltaan onttoja. Kävimme yhdessä tällaisessa
intiaanien asuttamassa luolassa, jonne aikoinaan karanneet orjat olivat piiloutuneet.
Tutustuimme tupakkafarmiin ja sikaritehtaalla näimme, kuinka sikareita tehdään
oikeaoppisesti. Kukin työntekijä valmistaa
yksitellen noin 100 sikaria päivässä, ja ne
kaikki menevät vientiin. Tehtaassa musiikki
soi kovaa, ja kun eräs meistä innostui sen
tahtiin pyörähtelemään, niin hän sai oitis paikallisen tanssipartnerin ja huimat suosionosoitukset.
Näimme myös Frida Kahlon ja Diego
Riveran suunnitteleman Mural de la Prehistoria nimisen kallioseinämaalauksen. Se
on 260 metriä leveä ja 120 metriä korkea.
opettajat Kuubassa
Teos esittää ihmis- ja eläinkunnan syntyä.
Sitä varten 40 kyläläistä pesi seinää puoli
vuotta. Monumentaalisen teoksen maalaamiseen kului kaksi vuotta. Sitä pidetään
edelleen kunnossa 20 henkilön voimin. He
maalaavat jatkuvasti seinämää taiteilijan radiopuhelimella antamien ohjeiden mukaisesti.
Guevaran merkitys
Havannasta ajoimme Santa Claraan, jota
kutsutaan Che Guevaran kaupungiksi. Tutustuimme siellä Tren Blindadoon, raiteilta
suistettuun panssarijunaan. Junan suistaminen oli ratkaiseva tapahtuma vuonna 1958
Che Guevaran johtamassa lopullisessa taistelussa kenraali Fulgencio Batistan kukistamiseksi. Kaupunkiin on pystytetty valtava
Guevaran patsas. Sen yhteydessä olevaan
museoon ja mausoleumiin tutustumalla
saattoi ymmärtää hänen suuren merkityksensä kuubalaisille.
500-vuotisjuhliaan viettävä Trinidadin
kaupunki on myös Unescon maailmanperintökohde. Se on aikoinaan ollut maailman
johtava sokerintuottaja, ja siksi rahaa on
Trinidad on maailmanperintökohde,
jossa hevoskyyti korvaa taksin.
riittänyt rakentamiseen. Kaupunki on edelleen täynnä komeita taloja, kauniita puistoja
ja mukulakivikatuja. Heittäydyimme vilkkaaseen yöelämään salsaa tanssien ja hyviä juomia nauttien.
Taidetta oli runsaasti kaikkialla. Paikalliset asukkaat olivat ystävällisiä ja kohteliaita.
Täällä joukkoomme liittyi myös Folken vaimo Lene, joka piti aamuisin kuntojumppaa
hotellin uima-altaalla. Kaupungissa näimme
useita keramiikkapajoja, joiden tuotteet olivat taidokkaita ja edullisia.Yleisimmin taksina kopotteli hevonen vetäen kumipyöräisiä
rattaita. Todella viehättävä kaupunki!
Kasvitieteellinen puutarha
Cienfuegos on alun perin ranskalaisten
suunnittelema ja rakentama kaupunki, jossa
pääsimme nauttimaan lounaan upeassa ja
erikoisessa Palacio del Vallessa. Matkalla
tutustuimme Mr. Atkinsonin vuonna 1901
perustamaan kasvitieteellisen puutarhaan.
Puutarha on kooltaan 94 hehtaaria ja siellä
on mm. 2 000 eri kasvilajia ja 280 erilaista
palmua! Ajoimme pitkin merenrantaa kulkevaa ”raputietä”. Miljoonat maaravut kul-
Frida Kahlon ja Diego Riveran ihmis- ja
eläinkunnan syntyä esittävä kalliomaalaus.
17
kevat tiettyyn aikaan vuodesta mereen
munimaan ja palaavat sitten takaisin maalle.
Tällä matkalla niin moni rapu jää autojen
alle, että tien pinta oli 10 kilometrin matkalla ihan mukurainen. Jokaisen rusahduksen huomasi myös bussin sisällä. Se oli
varsin erikoinen kokemus.
Lopun lomamme vietimme Varaderon
kauniissa Las Americas-hotellissa. Siellä
nautimme rantaelämästä kukin omalla tavallaan: lämpimässä merivedessä tai uimaaltaassa uiden, ottaen aurinkoa pehmeällä
hiekalla tai tehden kävelyretkiä voimiensa
mukaan. Lene piti meille aamujumppaa ja
opetti halukkaille myös salsaa. Halukkaat
pääsivät shoppailemaan.
Opimme matkan aikana tuntemaan mm.
juoppopalmun, sprinkleripensaan, kävelevän
puun ja kalkkunahaaskalinnun.Tutustuimme
henkilöön, jolla on sellainen työ, ettei kenelläkään muulla maailmassa: hän vartioi puistossa John Lennonin patsaan silmälaseja!
Saavuimme Suomeen pitkän lentomatkan jälkeen väsyneinä, mutta tyytyväisinä ja
monta elämystä rikkaampina.
Arja Sore, teksti ja kuvat
Sisäasiainministerön seinässä oli
jättimäinen Che Quevaran reliefi.