M/17/Sdk 49/1
Sodankylä, Tankavaara
Aimo Mikkola 10.2.-49
Tutkimukset Sodankylän Tankavaarassa 1948
Kauppa- ja teollisuusministeriö järjesti heinäkuussa 1948 teollisuusneuvos
Stigzeliuksen aloitteesta retken Lapin kullanhuuhdonta paikoille. Osanottajina olivat
teollisuusneuvos Stigzelius kauppa- ja teollisuusministeriöstä sekä tohtori Hyyppä, maisteri
Savolainen ja allekirjoittanut geologisesta tutkimuslaitoksesta. Allekirjoittanut seurasi
retkikuntaa vain Sodankylän Tankavaaralle tarkoituksella tutkia siellä runsaasti esiintyvien
hematiittilohkareiden alkuperää mahdollisten magneettisten ominaisuuksien perusteella.
Tankavaara sijaitsee Lapin granuliittialueen S-laidalla. Kallioperä vaarassa on
yksinomaan vaaleata hyvin granaattipitoista granuliittia. Siellä täällä, varsinkin vaaran Slaidalla, on tumman vihreitä juonia tai pahkuja, jotka sisältävät runsaasti amfibolia
(sarvivälkettä) sekä tummaa graniittia. Juonet ovat säännöllisesti kulun suunnassa, joka
vaihtelee N 60-75 W. Kaade on loiva n. 20°-40°NE. Nämä juonimaiset pahkut kuuluvat
yleiskartalla mainittuihin granaattipitoisiin sarvivälkegneisseihin granuliitin rajalla.
Kallioperästä johtuen on lohkareisto jokseenkin yksinomaan granuliittia.
Kolmessa paikassa suoritetuissa kivilaskuissa saatiin jokseenkin samanlainen
lohkarekokoomus, vaikka jokainen paikka edustaa erilaista pleistoseenimuodostumaa.
Vaalea granuliitti
Sarvivälke –”Vihreäkivi ja –liuske
Graniitti
Kvartsiitti
Kiilleliuske
Juonikvartsi
Jaspis
1.
63.9
12.7
11.2
4.8
2.8
1.2
2.8
0.6
100.0
2.
55.6
23.7
17.1
2.2
0.7
0.7
100.0
3.
65.0
10.0
17.0
3.5
1.5
3.0
100.0
2
Kivilasku n:o 1 on tehty Kuivakurun N-reunalla ensimmäisellä terassilla kurun
pohjasta laskien, n:o 2 Purnuojan uomassa Lapin Mineraali Oy:n keittiöparakin luona ja n:o
3 Peroniuksen kaivospiirillä hienomukulaisesta pohjamoreenista. Ensimmäisessä paikassa
lohkareet olivat karkeita, toisessa ja kolmannessa pieniä.
Tankavaarassa on hyvin runsaasti hematiittilohkareita. Niiden koko vaihtelee
tavallisesti nyrkinkokoisesta päänkokoiseen. Poikkeuksellisesti on suurempiakin. Huuhdonta
jätteeseen rikastuu taasen sormenpään kokoiset ja sitä pienemmät joita moreenissa on hyvin
runsaasti. Laadultaan on hematiitti melkein yksinomaan suomumaista raesuuruuden vaihdellessa huomattavasti. Hematiitin ohella saattaa olla hiukan magnetiittia tai rapautuneissa
tyypeissä limoniittia. Silikaattimineraaleina on pegmatiittista kvartsia ja maasälpää.
Tavallisesta tyypistä täysin poikkeava on Kuivakurusta löydetty rakeinen
hematiittilohkare. Rakeet ovat lähes 1 cm:n läpimittaisia ja kaunismuotoisia kiteitä. Lohkare
on täysin kompaktia hematiittia, ollen sivukivestä jäljellä reunassa hienoa hiekkakivimäistä
kvartsiittia.
Hematiittilohkareet viimemainittua lukuunottamatta ovat nähtävästi peräisin
hematiitti-kvartsi-maasälpäjuonista, joita tunnetaan granuliittialueelta. Tankavaarassa ei
kuitenkaan sellaisia tavattu kiintokalliosta. Lohkareiden täydellinen pyöristyneisyys viittaa
suureen kulutukseen, mutta täytyy ottaa huomioon, että suomuinen hematiitti rapautuu hyvin
helposti.
Hematiittilohkareiden lisäksi mainittakoon hematiittipitoiset punaiset
jaspislohkareet, joita Tankavaarassa on aika runsaasti. Mainitsemisen ansaitsee myöskin
kyaniittilohkare, jonka tohtori Stigzelius on löytänyt Peroniuksen kaivospiiriltä. Se on hyvin
karkeaa sinivihreää kyaniittia, jossa on hiukan maasälpää kyaniittikiteiden raoissa.
3
Koska alueelta ei ole kunnon pohjakarttoja ja aika tutkimusten suorittamiseen
oli rajoitettu, ei voitu suorittaa mitään systemaattista magnetometrausta edes suppeallakaan
alueella. Tästä syystä tehtiin magneettisesti vain profiileja eri suuntiin sellaisissa paikoissa,
jotka olivat kiinnitettävissä käytettävissä olevaan pohjakarttaan. Tällaisia suuntia olivat
ennen kaikkea kurut ja niissä kulkevat purot. Kurut laskevat pääasiassa liuskeisuuden
suunnassa vaaralta alas ja yhtyvät alhaalla Purnuojaan, joka kulkee osittain poikki
liuskeisuuden. Ison Tankavaaran laella, joka on vaaleaa granuliittia, tehdyt profiilit eivät
osoittaneet minkäänlaisia häiriöitä ja jokseenkin yhtä negatiivinen tulos saatiin muistakin
profiileista (vrt. kartta M/22/Sdk 49/1). Ainoat mainittavat häiriöt ovat Purnuojan (IV) ja
Peroniuksen (VII) profiileissa. Edellisessä on huomattava minimi Lapin Mineraali Oy:n
parakin luona. Se on tosin hyvin paikallinen, joten siihen on syytä suhtautua varovasti. Sen
sijaan vanhan huuhtomon kohdalla on pientä nousua, vaikkei sielläkään ole selvää maksimia.
Peroniuksen kaivospiirin profiilissa (VII) on sen S-päässä selvä maksimi, mutta alue on
entistä saksalaisten miinakenttää, joten häiriön aiheuttaja voi olla peräisin siitä, mutta
mahdollista on, että syy on etsittävissä kallioperästä.
Edellä mainittujen häiriöt poikkeavat korkeintaan 100 yleisestä nivoosta, joten
ne ovat kovin pieniä ollakseen suurempien massojen aiheuttamia. Toisaalta taasen
hematiittilohkareet ovat hyvin heikosti magneettisia, ja kun kysymyksessä on ilmeisesti
juonet, lienee mahdollista systemaattisella magnetometrauksella ja kyllin herkillä kojeilla
todeta mainitut juonet. Varsinkin, jos ne esiintyvät juoniryhminä, kuten lohkareiden
konsentroitunut esiintymistapa viittaa.
4
Hematiittilohkareilla on mielenkiintoa niiden mahdollisen Au-pitoisuuden vuoksi.
Maisteri Savolaisen tekemät analyysit neljästä erilaisesta hematiittilohkareesta osoittavat
kumminkin, että ainakaan nämä Tankavaaran lohkareet eivät sisällä Au:ta. Vain kahdessa
näytteessä (86 ja 94a/A Mla-48) on heikkoja jälkiä Au:sta ja Ag:sta. Toinen näytteistä on
kvartsi-hematiittijuoni ja toinen hienosuomuinen hematiitti.
Liittyy:
Kartat: M/11.1/Sdk 49/1
M/22/Sdk 49/1
Hieet: 2372-2376, 2387, 3479
Analyysit: 2436-2440, 2445
5
Edellisen raportin kirjoittamisen jälkeen on saatu muutamia analyysejä, jotka
ansaitsevat erikoisen maininnan. Hematiittilohkareista yksi (89/AMla) sisältää Au 2.0 gr/t,
mikä on todettu kahdella rinnakkaismääräyksellä.
Edellisiä mielenkiintoisempi on magneettikiisupitoinen dioriittilohkare (94b/Amla),
joka löytyi Kuivakurusta. Lohkare on n. kahden nyrkin kokoinen keskirakeinen aika vaalea
dioriitti, jossa tasainen heikohko magneettikiisupirote. Magneettikiisun ohella on hiukan
kuparikiisua. Lohkareen Ni-pitoisuus on Ni = 0.89 %. Cu:a ei ole määrätty.
Liittyy: anal. 2436
ohuthie 3441
Aimo Mikkola