Tulostettavassa muodossa - A
LÄHEISET – TAAKKA VAI TUKI PÄIHDEHOIDOSSA? Päihdetyön erikoislehti 2 n 2015 KANNABIKSEN AMERIKAN-VALLOITUS 2 n 2015 Päihdetyön erikoislehti Päihdetyön erikoislehti, www.a-klinikka.fi/tiimi 51. vuosikerta ILMESTYY viisi kertaa vuodessa ISSN 0358-6936 SISÄLTÖ 10 TIIMI 50 3 PÄÄKIRJOITUS Piilosta pois 11 KATAINEN 4LYHYESTI JULKAISIJA A-klinikkasäätiö Maistraatinportti 2 00240 Helsinki www.a-klinikka.fi p. 010 50 650 fax (09) 175 276 16 21SARVANTI Kiinalaisia juomatapoja PÄÄTOIMITTAJA Aino Majava [email protected] TOIMITUSSIHTEERI Auli Saukkonen [email protected] ULKOASU Katriina Iho TOIMITUSNEUVOSTO Marja Holmila (pj.) Kristiina Koskiluoma Satu Lipponen Aino Majava Mikko Salasuo Ilpo Salonen Kaija Seppä Kaarlo Simojoki Teemu Tiensuu Jouni Tourunen TILAUKSET & OSOITTEENMUUTOKSET A-klinikkasäätiön keskustoimisto toimistosihteeri p. 010 50 650 [email protected] 16 TYÖ JA TEKIJÄ 20 TIETEEN KENTILTÄ PAINOPAIKKA Esa Print KANNEN KUVA Scanstockphoto 2 Tiimi 2 n 2015 Tuija Siera 26TUTKITTUA 29KIRJAT Itsehoito oppaasta apua alkoholin liikakäyttöön 30 Koreilemattomia tarinoita 31HENKIREIKÄ Jaakko Vesterberg Kannabis valloittaa Yhdysvaltoja 6 Omaiset päihdekuntoutujan hoidossa: taakka vai tuki? 12 Tiimi sai hyvän arvosanan 22 Systeemin hetteikössä 23 Isyys esiin päihdekuntoutuksessa 24 Yrjö Nuorvala 1946–2015 28 24 TILAUSHINTA 25 euroa/vuosi ILMOITUKSET Auli Saukkonen, [email protected] Itsekontrolli – yksilön vai olosuhteiden ominaisuus? 6 PÄÄKIRJOITUS AINO MAJAVA [email protected] Lääke voi auttaa hyvään elämään Päihdehoitoon hakeudutaan, kun halutaan muutosta omaan riippuvuuskäyttäytymiseen, eivätkä omat keinot riitä. Motivaatio voi olla vaihteleva tai heikko, mutta kontaktin synnyttyä luottamus avun saamiseen kasvaa – ja sen myötä voidaan asettaa uusia tavoitteita. Kuntoutuminen etenee yksilöllisesti. Opioidiriippuvaisten kuntouttava korvaushoito tavoittelee päihteetöntä elämää. Yleisempää on haittoja vähentävä korvaushoito, joka tähtää parempaan elämänlaatuun – päihteettömyys ei ole edellytys. Puheen hoidon kuntouttavasta tai haittoja vähentävästä tavoitteesta ei pidä antaa hämätä: pelkkä lääkkeenjako ei koskaan ole riittävä hoito. Kuntouttavia elementtejä tarvitaan aina. Millaista kuntoutusta korvaushoidossa voi saada? Yksilökeskusteluja, Pelkkä yhteisöhoitoa ja perusterveydenhuoltoa. Palveluohjausta arjen perusasioiden, lääkkeenjako kuten asumisen, järjestämiseksi. Valitettavasti kuntien korvaushoitoon osoittamat määrärahat eivät tahdo riittää muuhun kuin lääkekulujen kattamiseen. ei koskaan ole Hoitohenkilöstö venyy, koska halu tehdä hyvää työtä on kova. Apuun on riittävä hoito. tullut koulutettuja vertaistoimijoita, kuten Tiimin tässä numerossa haastateltava Tuija Siera. Usein korvaushoidon annos pienenee ajan kanssa, mutta lääkkeestä kokonaan luopuminen ei onnistu. Hoidon tulokset voivat silti olla hyviä! Kun taustalla on moninaisia psyykkisiä, sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia, elämänlaadun parannus hoidon myötä on merkittävä. Hyötyjiä ovat yhtä lailla kuntoutujan läheiset ja ympäristö. Joidenkin mielestä tällainen ei käy, oikea tapa on kuntoutua ilman lääkettä! Vaatimus päihteidenkäyttäjien lääkkeettömyydestä on hieman erikoinen. Onhan olemassa monia tapoja kuntoutua. Erilaiset, elämää ylläpitävät ja elämän laatua parantavat – jopa mahdollisia tulevaisuuden terveyshaittoja ehkäisevät – lääkitykset ovat nykyään arkipäivää. Suomessa jopa joka viides syö psyykenlääkkeitä. Onko se tarpeen vai pitäisikö myös yhteiskunnan tilaa hoitaa, voidaan hyvällä syyllä kysyä. Yhtä useampi saa kuitenkin lääkkeestä avun, jolla elämä kulkee. Moni ei osaa nukahtaa ilman tablettia – loput ovat kahvikoukussa. ”Olisiko A-klinikalle helpompi mennä, jos se olisi sellainen addiktioklinikka”, pohti kollegani. ”Kaikillahan on jokin addiktio!” Mitä oikeasti edellytämme itseltämme ja muilta – myös niiltä, joiden lähtökohdat ovat todella heikot? Lääke ei kai itsessään ole ongelma, kun arki kantaa. Kommentoi pääkirjoitusta osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi 2 n 2015 Tiimi 3 Vilja Tamminen/Y-Säätiö Y-Säätiölle YK:n palkinto ■ YK:n asuinyhdyskuntaohjelma UN Habitat on palkinnut Y-Säätiön kansainvälisellä World Habitat Award -palkinnolla. Palkinnolla halutaan nostaa esiin käytännöllisiä ja innovatiivisia ratkaisuja asunnottomuuteen ja muihin asumiseen liittyviin ongelmiin. Palkinnon perusteluissa todetaan erityisesti Y-Säätiön rooli asunto ensin -periaatteen toteutuksessa asunnottomuuden vähentämisessä Suomessa. Toimeentulotuki siirtyy Kelaan 2017 ■ Perustoimeentulotuen myöntäminen ja maksaminen siirtyvät kunnilta Kelan hoidettavaksi vuoden 2017 alusta alkaen. Tämän jälkeen asiakas hakee toimeentulotukea pääasiassa Kelasta. Jos asiakkaalla on lisäksi sellaisia yllättäviä tai erityisiä menoja, joita kattamaan perustoimeentulotuki ei riitä, asiakas kääntyy kunnan puoleen. Kunnan tehtäväksi jää myös lakimuutoksen jälkeen myöntää täydentävä ja ehkäisevä toimeentulotuki, joista kumpikin edellyttää harkintaa. Lakimuutos ei vaikuta toimeentulotuen tasoon eikä tuen myöntämisperusteisiin. 4 Tiimi 2 n 2015 Raittiustyölaki historiaan ■ Eduskunta on hyväksynyt ehkäisevän päihdetyön lain, joka korvaa raittiustyölain. Uuden lain on tarkoitus tulla voimaan tämän vuoden aikana. Vastuu laaja-alaisen päihdetyön järjestämisestä säilyy kunnilla, ja sen tulee olla jatkossakin osa kuntien lakisääteistä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä. Kunnat saavat ohjausta ja tukea työhönsä aluehallintoviranomaisilta. Uuden lain valtakunnallinen ohjaus kuuluu Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle. Sininauhasäätiö yhtiöitti palvelutoimintansa ■ Sininauhasäätiö ry on myynyt päihde- ja asunnottomien palvelutoimintansa Sininauha Oy:lle. Siirtyvän toiminnan vuosivolyymi on noin 4,5 miljoonaa euroa. Sininauhasäätiö omistaa Sininauha Oy:n kokonaisuudessaan. Sininauha Oy toimii markkinoilla itsenäisesti erillään Sininauhaliiton ja Sininauhasäätiön toiminnasta. LYHYESTI Varjomaailman neuvontapalvelu avattu ■ A-klinikkasäätiön Varjomaailma-verkkopalvelussa on avattu anonyymi neuvontapalvelu. Varjoneuvonta toimii osoitteessa www. varjomaailma.fi/varjoneuvonta. Varjoneuvontaan voi lähettää kysymyksiä läheisten aikuisten päihteidenkäyttöön liittyen. Neuvonta on tarkoitettu pääasiassa 12–18-vuotiaille nuorille. Varjoneuvonnan vastaajina toimii lastensuojelun ja päihdetyön ammattilaisia. Asumisen ohjaus kannattaa n Asumisen ohjauksella on Tulevat sukupolvet eivät ole raitistumassa ■ Nuoret alaikäiset juovat aiempia ikäluokkia vähemmän mutta aloitettuaan jopa niitä humalahakuisemmin. Tämä kävi ilmi 12–18-vuotiaiden suomalaisten juomatapoja vuodesta 1977 asti seuranneesta tutkimuksesta. 1990-luvulla syntyneet nuoret joivat vanhempia ikäluokkia vähemmän alkoholia 12-, 14- ja 16-vuotiaina. Kuitenkin 18. ikävuoteen mennessä ero vanhempiin ikäluokkiin oli hävinnyt. Juominen siis alkaa myöhemmin, mutta täysi-ikäisyyden rajalla juominen ja humalajuominen on yhtä yleistä kuin vanhemmilla ikäluokilla. ”Nyt julkaistu tutkimus osoittaa, että alkoholipolitiikasta päättävät tahot eivät voi tuudittautua sen varaan, että ongelmat hoituvat pois itsestään nuorten raittiimpien sukupolvien aikuistuessa. Alkoholinkäytön aiheuttamien haittojen vähentäminen vaatii aktiivisia alkoholipoliittisia toimia”, sanoo Alkoholitutkimussäätiön tutkimusjohtaja Tomi Lintonen. merkittävä rooli asunnon saannissa, säilyttämisessä ja arjen rakentumisessa. Asumisohjaajien verkostot ja tieto ovat tärkeitä, mutta myös ohjaajan persoonalla on suuri vaikutus luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen syntymiselle. Nämä asiat saatiin selville opinnäytteessä, jossa selvitettiin Oulussa toimivan KenttäPaavo -hankkeen asiakkaiden kokemuksia asumisen ohjauksesta ja tuesta. Kenttä-Paavo -hanke on osa valtakunnallista pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaa Paavoa. Paula Vidnäs & Simo Holtinkoski: Asiakkaiden kokemuksia saamastaan asumisen ohjauksesta ja tuesta KenttäPaavo -hankkeessa. Sosiaalialan koulutusalan opinnäytetyö, Oulun ammattikorkeakoulu 2015. Myös internetissä. Tomi Lintonen ym.: Tulevat sukupolvet eivät ole raitistumassa. Yhteiskuntapolitiikka 1/2015. 2 n 2015 Tiimi 5 UC Santa Cruz TUUKKA TAMMI [email protected] Santa Cruzin yliopiston professori Craig Reinarman tutkinut muun muassa kannabiksen käyttäjien kontrollia ja lääkekannabiksen käyttäjiä Yhdysvalloissa. Kannabis valloittaa Yhdysvaltoja Osavaltio toisensa jälkeen on laillistanut kannabiksen Yhdysvalloissa. Miten äkillinen suunnanmuutos on mahdollinen maassa, joka on tunnettu kovan linjan huumesodastaan? 6 Tiimi 2 n 2015 K annabiksen laillistaminen edennyt nopeasti Yhdysvaltojen eri osavaltioissa. Washingtonin ja Coloradon osavaltiot hyväksyivät kannabiksen laillistamisen kansanäänestyksessä vuonna 2012. Sittemmin kannabiksen ovat laillistaneet Oregon ja Alaska. Myös monissa muissa osavaltioissa on suunta kohti laillistamista. Kaupungeista muun muassa pääkaupunki Washington D.C. on laillistanut kannabiksen käytön. Lääkekannabiksen käyttö on sallittu yli 20 osavaltiossa. Moni on hämmästellyt, mistä on kyse. Miten äkillinen suunnanmuutos on mahdollinen maassa, jossa aikanaan ”keksittiin” sittemmin globaaliksi Lääkekannabiksen levinnyt huumeiden käyttö on sallittu täyskieltopolitiikka ja joka on tunnettu koyli 20 osavaltiossa van linjan huumesoYhdysvalloissa. dastaan? Professori Craig Reinarman on pitkän linjan huumepolitiikan tutkija Santa Cruzin yliopistosta Kaliforniasta. Hän tunnetaan muun muassa yhdessä Harry Levinen kanssa kirjoittamastaan kirjasta Crack in America, jossa analysoitiin Reaganin kaudella yltynyttä huumesotaa. Hän on tutkinut myös kannabiksen käyttäjien kontrollia ja lääkekannabiksen käyttäjiä Yhdysvalloissa. Haastattelin Reinarmania helmikuussa 2015. Laillistaminen vaatii paljon rahaa ”Nyt tapahtuvien laillistamisten taustalla on pitkä ja systemaattinen muutostyö – ja paljon rahaa”, sanoo Reinarman. Rahoittajina ovat toimineet erityisesti kaksi tunnettua miljardööriä, George Soros ja Peter Lewis. Soros on rahoittanut Drug Policy Alliance -järjestöä ja Peter Lewis erityisesti Marijuana Policy Project -järjestöä. Järjestöt ovat olleet avainasemassa kannabiksen laillistamisessa. Vakuutusbisneksessä omaisuutensa tienannut, vuonna 2013 kuollut Peter Lewis oli myös itse näkyvästi esillä laillistamiskampanjoissa. On arvioitu, että Lewis on rahoittanut kannabiksen laillistamista 40–60 miljoonalla ja Soros noin 80 miljoonalla dollarilla. Kahden rahamiehen motiivit ovat erilaiset. Lewisille kyse on ollut enemmän henkiKannabiksen lökohtaisesta projeklaillistaminen vaatii tista, varsinkin sen jälkeen, kun hänen aikaa, vaivaa ja rahaa. jalkansa amputoitiin vuonna 1998 ja hän löysi lääkekannabiksesta avun kivunlievitykseen. Soros on rahoittanut huumepolitiikan reformihankkeita paljon myös USA:n ulkopuolella eikä vain kannabikseen liittyen. Hänen Open Society -instituuttinsa on panostanut varsinkin Itä-Euroopan ja kehitysmaiden demokratiakehitykseen – ja huumepolitiikkaan sen osana. Seuraavaksi Kalifornia? Reinarman arvelee, että seuraavaksi kannabiksen laillistaa Kalifornian osavaltio. Siellä asiasta äänestettiin jo kerran, vuonna 2010, mutta laillistaminen kaatui täpärästi. ”Vuosi 2016 on ideaali ajoitus. Silloin pidetään presidentinvaalit, jotka saavat äänestäjät ja varsinkin nuoret äänestäjät hyvin liikkeelle. Tarkoitus on käyttää tilaisuus hyödyksi.” Tällä hetkellä gallupit näyttävät laillistamiselle vahvaa kannatusta. Suurin osa vastustuksesta tulee lainvalvonnalta: poliisilta, vankilahenkilöstöltä ja syyttäjälaitokselta. ”Tai oikeastaan 4–5:ltä näiden etujärjestöltä. Siis ihmisiltä ja organisaatioilta, jotka hyötyvät nykyisestä huumekieltolaista. Kutsun heitä huumekontrolliteollisuuden kompleksiksi”, Reinarman sanoo. Se, miten laillistaminen käytännössä ’tehdään’, vaatii aikaa, vaivaa ja rahaa. Käytännöt vaihtelevat osavaltioittain. Esimerkiksi Kaliforniassa täytyy ensin tehdä juristivoimin lakitekstialoite, joka sitten lähetetään hyväksyttäväksi osavaltion keskushallintoon. Tämän jälkeen tehdään hakemus aloitteen alistamiseksi kansanäänestykselle. Tähän tarvitaan satojatuhansia allekirjoituksia. Se ei ole ongelma, jos pystyy maksamaan sadoille allekirjoitusten kerääjille. Kun tarvittavat allekirjoitukset on saatu ja hyväksytty, aloite etenee äänestykseen. Äänestystä edeltää toinen paljon rahaa vaativa vaihe: mainoskampanjat. Esimerkiksi Kalifornia ei ole vain yksi mediamarkkina-alue vaan kalliit kampanjat täytyy tehdä erikseen eri alueille. Uhkakuvat eivät ole toteutuneet Maailma seuraa nyt Coloradoa silmä tarkkana. Vuosikymmeniä on pohdittu, mitähän tapahtuisi, jos kannabis laillistettaisiin. Kysyn Reinarmanilta, miten Coloradoa seurataan ja arvioidaan. ”Tietty osa verotuotosta on siellä korvamerkitty tutkimukseen: kuinka paljon käytetään, mitä ongelmia ilmenee, paljonko on huumaantuneena ajamista ja niin edelleen. Näitä tutkitaan, jotta haittoja voidaan hallita”, Reinarman >>> sanoo. 2 n 2015 Tiimi 7 Tuukka Tammi ”Oikeastaan koko globaali kannabispolitiikka rakentuu oletukselle, että jos kannabista olisi vapaasti tai helposti saatavilla, kamalia asioita tapahtuisi. Coloradossa tähän mennessä tapahtunut osoittaa toista. Lääkekannabiksen kriitikot sanoivat aiemmin, että sen salliminen lisää saatavuutta, joka edelleen lisää käyttöä. Näin ei ole käynyt. Käyttöluvut ovat menneet alaspäin jo vuosia. Coloradossa nuorten kannabiksen käyttö on jopa laskenut hieman. Huumaantuneena ajaminen ei ole lisääntynyt. Myöskään minkäänlainen porttiteoria ei ole toteutunut.” Kannabiksen parempi saatavuus ei ole ollut kohtalokasta. 8 Tiimi 2 n 2015 Metro-lehdessä on Kaliforniassa sivukaupalla lääkekannabismainoksia. Samoja uhkakuvia maalailtiin aikanaan Alankomaista, mutta ne eivät ole toteutuneet sielläkään. Käytön esiintyvyys on Euroopan keskitasoa. Esimerkiksi Espanjassa, Saksassa ja Iso-Britanniassa käytetään enemmän kannabista. Jo nykyisten kokemusten perusteella voidaan todeta, että saatavuuden paraneminen ei ole mitenkään kohtalokasta. ”Jotkut Coloradoa ympäröivät konservatiiviosavaltiot ovat kyllä valittaneet, että se kun väki käy hakemassa Coloradosta marijuanaa, aiheuttaa lisäkustannuksia heidän lainvalvonnalleen. He vaativat, että Coloradon pitäisi maksaa nämä kustannukset”, Reinarman huomauttaa. Lääkekannabis raivasi tien Puhutaan hetki lääkekannabiksesta. Kerron Reinarmanille käsityksenäni, että se on toiminut tienraivaajana myös viihdekäytön laillistamiseksi. Lääkekannabisliike käynnistyi Pohjois-Kaliforniassa 1990-luvulla. Bay Arean seudulla mainonta on varsin avointa ja runsasta. Matkallani lueskelin Metro-ilmaisjakelulehteä, jossa oli kaksi isoa sivua täynnä lääkekannabismainoksia. Osa mainostajista on niin kutsuttuja arviointikeskuksia, joista voi lunastaa itselleen lääkekannabiksen ostokortin (red card) ilmeisen helposti. Onko lääkekannabiksesta tullut käytännössä myös säännellyn viihdekäytön muoto? Reinarman sukii hetken partaansa ennen kuin vastaa. ”Muotoilisin tuon vähän eri tavalla, mutta vastaus on kyllä. Menet vain yhteen noista keskuksista ja täytät lomakkeen. Jos selityksesi hyväksytään – kuten yleensä tapahtuu – saat kortin. Kortin saaminen on kuitenkin helppoa lähinnä Kaliforniassa, sillä täällä lääkekannabista koskeva säädös on kirjoitettu löyhällä tavalla, jotta mahdollisimman moni kannabishoidosta hyötyvä pääsisi sen piiriin.” Huumepolitiikan heiluri heilahtamassa Craig Reinarman näkee, että kannabispolitiikan muutoksessa on kyse myös yleisemmästä huumepolitiikasta. ”Kannabiksen laillistamiset ovat osa isompaa irtiottoa huumesodasta ja vankiloiden täyttämispolitiikasta. Kaliforniassa hyväksyttiin hiljattain lakialoite, joka kevensi merkittävästi kaikkien huumeiden hallussapidosta annettavia tuomioita. Vastaavia muutoksia on monissa osavaltioissa. Voisi sanoa, että huumepolitiikan heiluri on heilahtamassa huumesodan ääriasennosta takaisinpäin”, Reinarman arvelee. Mutta vielä on paljon tehtävää. Vankilat ovat ylikansoitettuja. Kaliforniassa on edelleen voimassa laki nimeltään ’three strikes’. Se tarkoittaa, että jos teet kolmannen kerran rikoksen, vankilatuomion pituus on automaattisesti 25 vuodesta elinkautiseen. Kolmas rikos voi olla vaikka kuinka pieni ja triviaali – ja usein se onkin – kuten esimerkiksi pienen huumemäärän hallussapito, positiivinen huumetesti ehdonalaisessa tai dvd:n näpistäminen kaupasta. ”Tätä yritetään nyt muuttaa. Korkein oikeus on hiljattain linjannut, että vankilatuomioiden määrää pitää rajoittaa”, Reinarman kertoo. Huumesodan kapasiteetin kasvu ajoittuu Reaganin aikaan ja George Bush kiihdytti sitä, mutta vasta Clinton vei sen äärimmilleen. ”Hän toteutti kovempaa kuripolitiikkaa kuin äärioikeistolaiset ja toi kaduille 100 000 poliisia lisää. Kun kapasiteetti on kerran luotu, sitä on vaikea purkaa. Poliisille riittää, että he osoittavat tehneensä paljon huumepidätyksiä. Pidätysten määrä hoituu helpoiten nappaamalla Liittovaltio kamarille kaduilla näkyvaatii poliisilta viä marijuanan polttelijoita, jotka ovat pääosin määrärahojen hispaanoja tai afroamerikkalaisia”, Reinarman vastineeksi sanoo. riittävää määrää Kun talouskriisi on kuristanut osavaltioihuumepidätyksiä. den verotuottoja, poliisi on kääntynyt rahoitusvajeensa paikkaamiseksi entistä enemmän liittovaltion huumesotarahojen suuntaan. Ainoa, mitä liittovaltio poliisilta vaatii määrärahojen vastineeksi, on riittävä määrä huumepidätyksiä. ”Yksi hyvä argumentti huumekieltolakia vastaan itse asiassa on ollut, että se vääristää poliisityötä ja suuntaa sen resursseja pois muusta poliisityöstä. Ja että huumesodan isot rahat uhkaavat korruptoida osan poliiseista. Meksiko on tästä tietysti ääriesimerkki, mutta tapauksia tulee ilmi myös Yhdysvalloissa”, kertoo Reinarman. Tuukka Tammi työskentelee Yhteiskuntapolitiikka-lehden päätoimittajana ja kehittämispäällikkönä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa. Kommentoi juttua osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi. Jutun nettiversion lopussa on lista jutun lähteistä ja muusta aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta. 2 n 2015 Tiimi 9 TIIMI TIIMI-LEHTI TÄYTTÄÄ 50 TÄNÄ VUONNA. Palstalla luodaan katsauksia Tiimin ja sitä kautta päihdetyön menneisiin vuosiin. Tiimin arkisto Turun A-klinikan A-ketju oli varhaista A-klinikoiden asiakastoimintaa. Tässä ketjulaisia oman lehden teossa. Kuva Tiimistä 2/1965. Piilosta pois P äihde- ja mielenterveystyössä puhutaan tänä päivänä paljon kokemusasiantuntijoista. Ihmiset, joilla on omaa kokemusta mielenterveyden horjumisesta tai kamppailusta riippuvuuksien kanssa, halutaan mukaan suunnittelemaan, toteuttamaan ja arvioimaan palveluja. Ei mitään uutta auringon alla. A-klinikkasäätiössä kiinnostuttiin 1960-luvulla asiakkaiden omaehtoisen toiminnan tukemisesta ja toimintaedellytyksistä. A-klinikkasäätiön silloinen toiminnanjohtaja K. E. Lanu kirjoitti Tiimissä 2/1965, kuinka A-klinikoiden asiakkaiden omaa toimintaa on syytä tarkastella ”paitsi periaatteellisena ja ideologisena kysymyksenä, myös menetelmänä saattaa piilevinä olleita voimavaroja tulokselliseen käyttöön”. Hän mainitsee esimerkkeinä asiakkaiden kokemusten hyödyntämisen tiedottamisessa ja hoitotyössä. Asiakkaiden omaehtoinen toiminta kuitenkin herättää Lanussa kaksi kysymystä. Ne ovat ajankohtaisia tänäkin päivänä: ”1) Missä määrin hoitohenkilöstö on valmis osallistumaan tasapäiseen vuorovai10 2 n 2015 Tiimi kutukseen asiakkaiden kanssa ja luopumaan kenties korostetusta yksinoikeudestaan hoidolliseen kehitykseen?” ”2) Millainen tulee olemaan sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisten asennoituminen a-klinikan asiakkaisiin, jotka toimikuntiensa nimissä tekevät esityksiään, esittävät pyyntöjään ja tarjouksiaan?” Vuotta myöhemmin Tiimissä kerrotaan, kuinka jokaisella A-klinikalla jo toimii asiakastoimikunta. A-klinikoiden asiakkaiden liitto ry rekisteröidään 1968. Se muuttaa nimensä A-kiltojen liitoksi 1975. Asiakastoiminta kehittyi sittemmin omia latujaan. Se tunnetaan nykyään A-kiltatoimintana. A-kiltojen toiminta suuntautui vertaistukeen ja päihteettömän toiminnan järjestämiseen. Tänä päivänä A-klinikkasäätiön yksiköissä vertaiset pitävät hoitoryhmiä ja joissain yksiköissä myös yksilövastaanottoja. Hoitoyksiköissä on kokemusasiantuntijoita myös suunnittelemassa ja arvioimassa toimintaa. Helsingin Vinkissä vertaistyötä on kehitetty pitkään, ja siellä vertaiset ovat monessa mukana. KATAINEN ANU KATAINEN [email protected] Itsekontrolli – yksilön vai olosuhteiden ominaisuus? Omien elintapojen muuttaminen on vaikeaa. Tämän on huomannut jokainen, joka on yrittänyt tehdä elämässään pienempiä tai isompia muutoksia. Riippuvuudet edustavat tapojen muuttamisen vaikeudessa ääripäätä, mutta myös pienemmät muutokset, vaikkapa kasvisten syönnin lisääminen ja herkuttelun vähentäminen, tuottavat usein ongelmia. Ihmisessä tuntuu taistelevan kaksi voimaa: toinen on rationaalinen ja tavoitteellinen, toinen taas mukavuuden- ja nautinnonhaluinen. Rationaalinen voima meissä kehottaa lähtemään lenkille sohvalla löhöilyn sijaan, mutta mukavuudenhalu usein torppaa rationaalisen puolemme yritykset. Se muistuttaa huonosta säästä ja raskaasta työpäivästä ja kehottaa siirtämään lenkkeilyn toiseen päivään. KUN RATIONAALINEN puolemme onnistuu väistämään mukavuudenhaluisen puolemme maanittelut, kutsumme sitä itsekontrolliksi. Joillain itsekontrollia tuntuu olevan enemmän kuin toisilla. He onnistuvat esimerkiksi noudattamaan tarkkaa ruokavaliota ja he liikkuvat aktiivisesti. Kaiken kaikkiaan heidän vuorokaudessaan tuntuu olevan enemmän tunteja kuin muilla. Itsekontrollilla on korvissamme positiivinen kaiku: itseään kontrolloiva ihminen herättää ihailua, koska ympäristömme on niin täynnä houkutuksia ja leppoistamisen mahdollisuuksia. Lisäksi ihmiseen on koodattu taipumus käyttäytyä mahdollisimman energiatehokkaasti, mikä tarkoittaa käytännössä helppouden valitsemista ponnisteluiden sijaan. Tässä mielessä jatkuvasti itsekontrollissa onnistuva ihminen on luonnonoikku. Juuri taipumuksemme muodosJatkuvasti itsekontrollissa taa tapoja ja halumme pitäytyä niissä tekee arjestamme sujuvaa. Meidän ei tarvitse jatkuvasti tehdä päätöksiä, vaan onnistuva ihminen on toimimme, kuten olemme ennenkin toimineet. Ongelmaksi luonnonoikku. tämä taipumus muodostuu, kun tapamme ovat itsellemme haitaksi. Miksi jotkut ovat parempia kontrolloimaan tekemisiään kuin toiset? Ehkä siksi, että syvälle juurtuneet tapamme eivät vaadi kontrolloimista. Kun koko ikänsä liikuntaa harrastanut lähtee kuntosalille, kyse ei ole itsekontrollista, vaan tavasta. OLEN POHTINUT, kuinka tarpeellinen koko itsekontrollin käsite on. Johtaako se itse asiassa esittämään vääränlaisia kysymyksiä ihmisen käyttäytymisen irrationaalisesta puolesta? Itsekontrollin käsitteellä on vahva moraalinen lataus. Tulkitsemme liian helposti toistemme tekemistä joko osoitukseksi itsekontrollista tai sen puutteesta. Kyseessä ei kuitenkaan ole vain yksilöllinen kyky, vaan myös elinolosuhteiden tuote. Itsekontrollissa on kyse samoista asioista kuin elämässä menestymisessä muutenkin. Kun elämässä on ollut tarpeeksi rakkautta ja materiaalisia ja sosiaalisia resursseja, on helpompi elää tavalla, joka ulkopuolisen silmin näyttäisi edellyttävän jatkuvaa itsekuria. Anu Katainen työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopistossa. Kommentoi kolumnia osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi 2 n 2015 Tiimi 11 12 Tiimi 2 n 2015 Teksti: TALVIKKI NYSTRÖM [email protected] Kuvitus: PÄIVI KARJALAINEN Omaiset päihdekuntoutujan hoidossa: taakka vai tuki? Läheisten tuki on suuri voimavara päihdehoidossa. Hoidossa kannattaa satsata siihen, että myös läheisille kerrotaan, mistä päihdeongelmissa on kyse. P äihdekuntoutujien perheiden ja läheisten myötäeläminen hoitoprosessin aikana näyttää olevan yksi selkeä kuntoutumista edistävä tekijä. Omaisten osallistuminen päihdekuntoutujan hoitoon kuitenkin vaihtelee suuresti. Omaisten suhtautuminen, asenne ja ymmärrys päihdesairauden luonteesta vaikuttavat suuresti siihen, kokeeko päihdekuntoutuja omaisten olevan hoitoprosessissa tukena vai taakkana. Olen työskennellyt sairaanhoitajana erilaisissa päihdepalveluyksiköissä ja nähnyt monenlaista omaisten suhtautumista ja osallistumista päihdekuntoutujan hoitoon. Omaisten osallisuus päihdekuntoutujan hoidossa nousi yhdeksi keskeiseksi teemaksi tehdessäni ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyötä päihdekuntoutujien hoitoprosesseista ja niiden sujuvuudesta. Opinnäytetyöni on teemahaastatteluihin perustuva laadullinen arviointitutkimus. Päihdekuntoutujien kokemuksia, heidän kertomaansa ja saamaansa hoitoa sekä sen kulkua päihdepalveluissa on kuvattu narratiivisten kertomusten ja prosessikuvausten avulla. Olen haastatellut opinnäytettä varten kolmea päihdekuntoutujaa, yhtä kuntoutujan äitiä ja hoi- >>> 2 n 2015 Tiimi 13 totyöntekijää. Kuntoutujilla oli omakohtaista kokemusta hoitoprosessista, sen kulusta ja toimivuudesta. Aineistosta nousi esiin kolme keskeistä teemaa: perheen tuki ja sen merkitys, asiakkaan saama hoito ja luottamus hoitotahoon sekä asiakkaan oma hoitomotivaatio. Kokemukset omaisten pikkuhiljaa palautuvasta luottamuksesta lisäsivät kuntoutujien motivaatiota. Läheisten tuki auttaa hoidossa hankaluudet lisääntyvät käytön jatkuessa ja koettelevat läheisten sietokykyä. On ymmärrettävää, että hoitoprosessin alkaessa vastuu hoidon onnistumisesta jätetään asiakkaalle itselleen ja hoitavalle taholle. Kuntoutujat näkivät, että perheellä tulisi olla nykyistä parempi mahdollisuus osallistua asiakkaan hoitoon. Omaisten saaminen mukaan hoitoprosessiin edes osittain parantaisi hoidon tuloksellisuutta. Hoitopolun sujumista tukisi perheen antaman muun tuen ohella esimerkiksi se, että asiakkaan lähiverkosto kutsuttaisiin koolle ja käsiteltäisiin päihdesairauden luonnetta ja haasteita. Päihdekuntoutujan läheisverkoston systemaattisen kartoittamisen ja hyödyntämisen koettiin tukevan hoitoa ja edistävän asiakkaan kuntoutumista. Siihen, että asiakasta hoidettiin yksilönä eikä perhekokonaisuutta huomioitu, ei oltu tyytyväisiä. Tämä tulos korostui niiden asiakkaiden kohdalla, joilla oli puoliso ja lapsia. Mahdollisuutta saada enemmän hoitoa perheenä tulisi parantaa esimerkiksi niin, että puoliso voisi olla mukana hoidossa. Omaisten yhteydenpidon hoidossa olevaan päihdekuntoutujaan nähtiin tukevan hoitoa ja edesauttavan sen sujumista. Osa päihdekuntoutujien omaisista oli osallistunut mahdollisuuksiensa mukaan esimerkiksi ryhmiin. Jotkut omaiset olivat olleet mukana vastaanotolla ja vierailleet kuntoutujien luona laitosjaksojen aikana. Hoitopolun sujuvuuteen koettiin vaikuttavan, että hoitoon oli päässyt heti halutessaan. Katkaisuhoidon alkuvaiheen rauhoittamista vierailuilta pidettiin hyvänä. Analyysini tulokset osoittavat, että perheen tuki vaikuttaa merkittävästi päihdekuntoutujien hoitopolkujen sujuvuuteen. Mikäli lähipiiri ei ymmärtänyt päihdesairauden vakavuutta ja monimutkaisuutta, päihdekuntoutuja saattoi kokea suhtautumisen taakaksi ja omaa Perheen tuki piti yllä hoitomotivaatiohoitomotivaatiota. taan heikentäväksi. Osa päihdekuntoutujien perheistä ja läheisistä oli myötäelänyt hoitoprosessissa ja tukenut keskustelemalla ja kuuntelemalla. Tukea oli saatu muun muassa omalta lapsuuden perheeltä, puolisolta, lapsilta, ystäviltä ja sukulaisilta. Kuntoutujat kertoivat perheen tuen ylläpitäneen merkittävästi hoitomotivaatiota. Omaiset olivat melko vähän mukana päihdekuntoutujan hoitopolulla. Mukanaolo näkyi enimmäkseen omaisen aktiivisuutena päihteitä käyttävän perheenjäsenen hoitoon hakeutumisen tukemisessa ja hoitoon saattamisessa. Kielteisenä kokemuksena mainittiin esimerkiksi päihdekuntoutujan hoidon häirintä ja puolison epäilykset hoidossa olijan motiiveista. ”Puoliso ei oo ymmärtäny tätä mun tarvetta saada hoitoo tähän ongelmaan. Ja hän ymmärsi sen ihan väärin. Se sitten häiritsi kyllä, vääränlainen suhtautuminen siihen, et hän ei ymmärtäny mun motiiveja eikä asian tärkeyttä. Kuvitteli, et mä oon siellä muista syistä.” Toisaalta koettiin myös, että omaisten mukanaolo hoitopolulla ei ollut ollut lainkaan mahdollista: ”Se on jo niin väsyny se omainen siihen juomiseen ja päihteenkäyttöön ja kaikkeen mitä siitä seuraa. Että hän ei yksinkertaisesti jaksa. Hän ei jaksa siihen osallistua. Hän niinku ajattelee, että se on hänelle valtava helpotus ylipäätään, et se toinen lähtee hoitoon. He toivovat siltä paljon, ja tavallaan sitte niinku heiltä poistuu se taakka, että viimeinki sen vastuun vierittää viranomaiselle sen sijaan että he itte on vuosikausia useimmiten niitä oksennuksia korjanneet ja soitelleet työnantajalle ja paikkailleet jälkiä ja sietäneet kaiken sen, mitä siihen juomiseen liittyy.” Lisää tietoa ja ymmärrystä kaivataan Omaisten tietämys ja ymmärrys päihdesairauden kehittymisestä ja luonteesta on usein vähäinen. Päihteiden ongelmakäyttäjän perheelle ja muille läheisille aiheuttamat 14 Tiimi 2 n 2015 Katkokset pois hoitopoluilta Jokaisella päihdekuntoutujalla hoitopolut rakentuivat eri tavoin. Kaikki olivat hakeutuneet hoitokontaktiin ensimmäisen kerran jonkin ulkopuolisen tahon ohjaamana. Hoitopolut jatkuivat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta todella pitkään. Kuntoutujat olivat ehtineet kiertää eri päihdepalveluissa useaan otteeseen. Välillä he olivat palanneet hetkeksi ”kentälle” ja tulleet katkaisu- tai vieroitushoidon kautta takaisin hoitoon. Kaikkien kuntoutujien hoitopoluissa oli yhteistä liiat tauot hoitojen välillä. Opinnäytteeni tulosten mukaan suurin hoitoa tukeva ja ylläpitävä voima oli kuntoutujan oma halu ja motivaatio. Omaa motivaatiota lisäsi hoitopaikoissa muiden kuntoutujien vertaistuki ja keskinäiset keskustelut sekä itsetutkiskelun merkityksen ymmärtäminen. Kuntoutujien motivaatiota lisäsivät myös havainnot ja kokemukset hoidon myötä omaisten pikkuhiljaa palautuvasta luottamuksesta, esimerkiksi perhejuhliin kutsuttiin ja tuli mahdollisuus tavata lapsia ja lapsenlapsia. Hoitopolun sujumisessa keskeistä oli, miten hoitohenkilökunta suhtautui päihdekuntoutujaan ja hänen hoitoonsa. Asiakkaat kokivat, että hoitopaikoissa keskityttiin oikeisiin asioihin, työskenneltiin tosissaan ja henkilökunta oli ammattitaitoista. Asiakkaiden mielestä heidät kohdattiin arvostavasti ja heidän asiansa koettiin tärkeiksi. Hoitopai- Kaikki haastatellut nostivat esiin jatkotuen tarpeen kuntoutuksen jälkeen. koissa oli tuettu raittiuteen ja hoitohenkilökunta oli ollut empaattista ja ymmärtäväistä. Suhtautuminen oli ollut rakentavaa, ei moittivaa tai tuomitsevaa. Hoitotahoihin luotettiin ja hoitopaikat koettiin turvallisiksi. Kaikki haastatteluihin osallistuneet toivat esille jatkotuen tarpeen intensiivisen kuntoutuksen jälkeen. Näin kuntoutuja ei jäisi tyhjän päälle eikä hoitosuhde katkeaisi yhtäkkisesti. Sujuvampi siirtyminen laitoshoidosta avohoitoon olisi mahdollista varmistaa sillä, että asiakas voisi tavata tulevan avohoidon työntekijän laitoshoidon loppuvaiheessa. Jatkohoidolta toivottiin eri tahojen tiiviimpää yhteistyötä ja verkostotyöotetta. Esiin nousi sektorirajoja ylittävän yhteistyöryhmän muodostaminen hoitojakson lopussa. Yhteistyöryhmään Jatkohoidolta toivottiin eri tahojen tiiviimpää yhteistyötä ja verkostotyöotetta. voisivat kuulua esimerkiksi asiakas ja asiakkaan perhe, avohoidon työntekijä, asiakkaan sosiaalityöntekijä, seurakunnan päihdetyötä tekevä diakoni ja vertaistukihenkilö. Verkostolla varmistettaisiin asiakkaan kiinnittyminen hänelle sopivaan jatkotukeen, johon olisi mahdollista osallistua niin kauan kuin asiakas tuntee tarvetta. Kuntoutuksen jälkeisen tuella pyritään vahvistamaan hoidon ja kuntoutuksen tuloksia niin, että arki kantaa ja asiakas saa sairautensa ja elämäntilanteensa hallintaan. Päihdekuntoutujat kaipasivat hoidon tuloksia tukevia ja omaa motivaatiota ylläpitäviä palveluita, joita olisi helposti saatavilla ympäri vuorokauden. Yhtenä kehitysideana on koota alueellinen tiimi, joka voisi hätätilanteessa tulla kotikäynnille, mikäli asiakas esimerkiksi kokee ylivoimaiseksi lähteä ulos asunnosta. Tämän lisäksi nähtiin, että tarvetta olisi vuorokauden ympäri toimivalle puhelinpäivystykselle. Sinne voisi ottaa yhteyttä, kun kokee henkistä ahdistusta, päihteidenkäytön mielitekoa tai retkahtamisen pelkoa. Talvikki Nyström työskentelee osastonhoitajana Rinnekoti-säätiön Nuorten Majakassa. Artikkeli perustuu hänen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhönsä ”Päihdekuntoutujan hoitoprosesseja”. Laurea-ammattikorkeakoulu 2014. 2 n 2015 Tiimi 15 Teksti & kuvat: AULI SAUKKONEN [email protected] Tuija Siera on oppinut vertaisena ja kokemusasiantuntijana menemään eri tilanteisiin, ottamaan härkää kiinni sarvista ja tuomaan asiansa julki. Vertaisena voimaantunut T uija Siera ilmaantuu haastatteluun reppu selässä ja Suomen Lumme ry:n huppari päällä. Lumme perustettiin kymmenen vuotta sitten antamaan ääni ihmisille, jotka tietävät omasta kokemuksestaan, millaista on huumeidenkäyttäjän elämä. Hupparissa on Lumpeen logo ja teksti ”Ei puhetta meistä ilman meitä”. ”Se on aika hyvä ja kuvaava iskulause. Meistä ei tarvi puhua ilman että me ollaan paikalla”, sanoo Tuija. Tuija Siera tekee vertaistyötä ja toimii kokemusasiantuntijana Helsingin Vinkissä ja Suomen Lumme ry:ssä. 16 Tiimi 2 n 2015 Hän itse näkee asian niin, että Lumme on hänen taustajärjestönsä ja Vinkki käyttää hänen työpanostaan. Vertaisena Tuija tekee työvuoroja Vinkin toimipisteissä ja toimii huumeita käyttävien tukihenkilönä. Hän on paikkaillut haavoja ja saattanut ihmisiä esimerkiksi päihdehoitopaikkoihin ja sairaalaan. Hän myös jakaa puhtaita käyttövälineitä. ”Mulla on aina mukana reppu, jossa on puhtaita välineitä. Vaikka jotkut hienostelijat ajattelee, että välineitä ei saisi jakaa. Ne ajattelee, että huumeita vedetään kaiken aikaa, jos välineitä jakaa. Mutta ei se niin ole”, huokaa Tuija. TYÖ ja TEKIJÄ Ei helppoa elämää Hänestä tavallisten matti ja maija meikäläisten käsityksissä huumeidenkäyttäjistä on paljonkin korjaamisen varaa. Huumeidenkäyttäjän elämä ei ole kivaa eikä helppoa eivätkä he myöskään ole yleensä aggressiivisia. ”Huumeidenkäyttäjän elämä on kovaa työtä ja tosi raskasta. Eivät he saa mitään ilmaiseksi. Eikä kaman vetämisestä saa kuin pahan mielen. Elämä ei ole helppoa. Kenellekään.” Tuija on huomannut olevansa suosittu tukihenkilö. Hän arvelee sen johtuvan siitä, että hän on hyvä kuuntelija. Kuuntelemisen merkitystä Tuija korostaa moneen kertaan. ”Olen huomannut, että ihmiset uskaltaa lähteä mun kanssa eri paikkoihin. Nuoremmat tytöt ja pojat ottavat mut vähän kuin äidiksi. Se on välillä aika raskastakin.” Tuija sanoo kokeneensa vertaisena monia onnistumisia: ihmiset ovat rohkaistuneet hakemaan apua ja he ovat sitä myös saaneet. Elämäntilanteet ovat kohentuneet. Mutta on myös huonoja kokemuksia. On raskaita asiakkaita ja heitä, joiden kohdalla kaikki näyttää ensin oikein hyvältä, mutta sitten ihminen suistuu takaisin huume-elämään. Se on tosi ikävää, sanoo Tuija. Tilanteiden kanssa on joskus >>> 2 n 2015 Tiimi 17 ”Olen huomannut, että ihmiset uskaltaa lähteä mun kanssa eri paikkoihin.” vaikea elää. Niitä käydään läpi työnohjauksessa, Vinkkitiimissä ja Lumpeen palavereissa. Tuija sanoo saaneensa paljon vertaisena toimimisesta. ”Oon oppinut menemään kaikkiin juttuihin ja ottamaan härkää sarvista kiinni. Ennen en ikinä olisi mennyt yksin mihinkään. Vertaistyö voimaannuttaa paljon.” Tosin hän huomauttaa, että työstäkin voi tulla addiktio. Sitä vain tekee ja tekee, kunnes väsyy. Siksi vertaisten kanssa töitä tekevien ammattilaisten pitää pysyä valppaina. Hyvää haluaa mielellään jakaa. Siksi Tuijakin kertoo värväävänsä uusia vertaisia voimistuneista ihmisistä. Vinkissä on mietitty, miten kynnystä tulla mukaan vertaistoimintaan saataisiin matalammaksi. ”Yksi ajatus on ollut, että ei pyydetä eikä sanota, että tuu mukaan, se on jo vaatimista. Sanotaan sen sijaan, että olet tervetullut.” Omalla asunnolla oli iso merkitys Tuija Siera innostui vertaistyöstä käytyään Helsingin Vinkin vertaiskoulutuksen ja kuultuaan katuklinikasta. Ihmisten murheiden kuunteleminen oli tuttua jo ennestään. Hän oli myös hakenut Vinkistä käyttövälineitä ja jakanut niitä, vaikka omat välineensä hän oli saanut muuta kautta. Tuijan tietä vertaiseksi tasoitti se, että Vinkissä hänet otettiin avosylin vastaan. ”Oli aika kiva tilanne, kun mentiin Vinkkiin. Olin tottunut, että ihmiset eivät ole niin mukavia eivätkä ne välttämättä halua mua minnekään. Huomasin, että kyllä ne vaan halusivat. Se. Olin aika ihmeissäni, että miten ihmiset on tämmöisiä.” Tuija arvelee, että hänen voimaantumisensa alku oli, kun hän sai asunnon oltuaan neljä vuotta asunnottomana. ”Siitä alkoi nousu rapakosta”, sanoo Tuija. Samalla hän löysi tiensä Kontulan Symppikseen, joka on matalan kynnyksen päivätoimintakeskus. ”Siellä mut otettiin vastaan ihmisenä ja sieltä sain oikeasti apua. Menin sinne todella arkana. En puhunut sanaakaan. Sai vetää kolme hammasta irti, ennen kuin musta lähti ääntäkään.” 18 Tiimi 2 n 2015 Tuija halusi lopettaa huumeidenkäytön, kun piikittämisestä tuli vaikeaa. Hän arvelee, että käytön lopettaminen kysyy halua lopettaa ja suunnanmuutosta omassa päässä. Hän toivoo, että ihmiset ottaisivat avun vastaan sillä tavalla kuin he siihen pystyvät. Korvaushoito avannut elämää Tuija on iloinen siitä, että Lumpeen myötä entiset huumeidenkäyttäjät ovat saaneet ääntään kuuluviin. Puheita on käyty pitämässä eduskuntaa myöten. Myös Tuija on käynyt kertomassa huumeidenkäyttöön liittyvistä teemoista erilaisissa tilaisuuksissa. Esimerkiksi Päihdelääketieteen päivillä hänellä oli yleisönä sankka joukko lääkäreitä. Alkuun esiintyminen pelotti, mutta kun huomasi, että yleisö ei pure eikä mitään muutakaan pahaa tapahdu, helpotti. Esitykset ovat olleet varmasti hyödyllisiä, Tuija arvelee. TYÖ ja TEKIJÄ Tuija Siera Vertainen ja kokemusasiantuntija Helsingin Vinkissä ja Suomen Lumme ry:ssä. Paras ominaisuutesi työssä? Olen ehkä hyvä kuuntelemaan. Luulen, että olen myös luotettava ja turvallinen. Mä olen aika ahkera, vaikka se voi olla huonokin ominaisuus. Huonoin ominaisuutesi työssä? Olen huono tekemään asioita itseni puolesta. Rakkain työkalusi? Hyvä muisti. Mistä olet oppinut vertaisena ja kokemusasiantuntijana? Olen oppinut tekemään asioille jotain ja puhumaan ihmisille. Ehkä paras asia on, että olen oppinut avoimemmaksi. Siitä on ollut eniten hyötyä. Mistä saat vastapainoa työlle? Puuhailusta koiran kanssa. Mulla on saksanpaimenkoira, joka ollut töissäkin mukana. Ellet olisi vertainen ja kokemusasiantuntija, mitä voisit olla? En tiedä. Ellen tekisi sitä mitä nyt teen, en olisi niin voimakas ja avoin mitä nyt olen. ”Sen on huomannut siitä, että kun on saanut esityksensä pidettyä, ihmiset ovat olleet hiljaa ja sanoneet sitten, että suomut putosivat silmiltä. Pitäisi enemmän käyttää ihmisiä, joilla on todellista kokemusta erilaisista asioista. Mistä muuten tiedetään, mitä se elämä on oikeasti asiakastasolla.” Monien Lumpeen aktiivien tavoin Tuija Siera on korvaushoidossa. Hän on korvaushoitoon hyvin tyytyväinen. Elämä on rauhoittunut, ja korvaushoitolääkkeen myötä huumeidenkäytöstä on päässyt eroon. Lääkäriin pääsee, jos sille on tarvetta. Omahoitajan kanssa voi käydä keskusteluja, kun Tuija itse on siihen valmis. Mitä hyvänsä apua tarvitsee, se järjestyy, hän kiittelee. ”Pääsy korvaushoitoon on avannut mulle elämää. Olen terve eikä tarvitse enää piikitellä. Hoito on muuttanut mun elämää hyvään suuntaan”, sanoo Tuija. Hän kiittelee myös sitä, että terveyskeskus- ja erikoislääkärit ymmärtävät korvaushoidon hoitomuotona eivätkä huumeidenkäyttönä, minä ihmiset sitä valitettavasti joskus pitävät. Lumpeen aktiivit kysyivät korvaushoidossa olevilta, mitä he korvaushoidossa muuttaisivat, jos voisivat. Lopputulos oli, että ihmiset eivät olisi muuttaneet mitään. ”Ja silti korvaushoitoa haukutaan”, huokaa Tuija. ”Valitetaan, että korvaushoitopaikka on ihan kauhea ja lääkäri on diktaattori. Ihmiset keksivät ongelmia ja tekevät asioista ongelmia. Jos jollain on suuremmat lääkeannokset kuin itsellä, nähdään, että ainoa vaihtoehto on, että itsellä annokset on liian pienet. Kuitenkin lääkeannokset ovat yksilöllisiä, eivätkä kaverin lääkemäärät kuulu asiaan. Näin se vain menee.” Tuija arvelee, että korvaushoidossa olevat eivät loppujen lopuksi edes ole tyytymättömiä, vaan he valittavat ”koska kuuluu valittaa”. Mitä, Tuija, ajattelet tulevaisuudesta? ”Mä en ajattele tulevaisuutta. Multa puuttuu sellainen kyky. Se on mulle aina vaikeaa.” 2 n 2015 Tiimi 19 TIETEEN KENTILTÄ Tieteen kentiltä -palstalla seurataan päihdealan tieteellistä tutkimusta. Korvaushoitopotilailla pelaaminen johtaa helpommin ongelmiin KORVAUSHOITOPOTILAAT pelaavat rahapelejä yhtä yleisesti kuin väestö keskimäärin, mutta korvaushoitopotilailla on enemmän pelaamiseen liittyviä ongelmia. Tämä tulos kävi ilmi suomalaisessa tutkimuksessa, jossa selvitettiin korvaushoidossa olevien rahapelien pelaamista ja sitä, onko pelaamisella yhteyttä sukupuoleen, ikään, käytettävään korvaushoitolääkkeeseen tai hoito-ohjelmaan. Tutkimusryhmän muodosti 114 korvaushoidos- sa olevaa henkilöä kolmessa avohoitoyksikössä. Tutkimukseen osallistuneista 70 prosenttia oli pelannut rahapelejä viimeksi kuluneen vuoden aikana. Rahapelejä pelanneista noin 12 prosenttia voitiin arvioida ongelmapelaajiksi. Miehistä osuus oli vajaat 15 prosenttia ja naisista runsas 11 prosenttia. Sukupuolella, iällä, käytettävällä korvaushoitolääkityksellä tai hoito-ohjelmalla ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä ongelmapelaamiseen. Sari Castren et al.: Past-year gambling behavior among patients receiving opioid substitution treatment. Substance Abuse Treatment, Prevention, and Policy 4/2015. Perimä vai ympäristö? SITÄ, TULEEKO miehestä päihteiden väärinkäyttäjä, selittävät sekä geneettinen perimä että kasvuympäristöön liittyvät syyt, kertoo ruotsalainen kaksostutkimus. Tutkimushenkilöiksi poimittiin rekistereistä 1 720 identtistä ja 1 219 muuta miespuolista kaksosta, sekä 76 457 muuta veljestä. Tutkittavien tuli olla asunut samassa osoitteessa vähintään 80 prosenttia lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Veljesten ikäeron piti olla alle kaksi vuotta. Päihteiden väärinkäyttöä arvioitiin kuolin-, sairaala- ja rikollisuusrekisterien tietojen pohjalta. Naisia ei voitu tutkia, koska heillä päihteiden väärinkäyttö on siinä määrin vähäistä, ettei tilastollinen analyysi valitulla menetelmällä olisi ollut mahdollista. Tutkimuksessa selvitettiin geneettisten ja ympäristötekijöiden yhteyttä kannabiksen, amfetamiinien, kokaiinin ja rauhoittavien lääkkeiden väärinkäyttöön. Tutkimuksen tulosten mukaan geneettisten syiden osuus päihteiden väärinkäytön selittäjänä vaikutti ympäristötekijöitä suuremmalta, mutta myös ympäristötekijät vaikuttivat. Samat syyt selittivät eri päihteiden väärinkäyttöä sen sijaan, että taustalla olisi ollut eri polkuja. Tutkijat päättelivät, että vaikka eri päihteet vaikuttavat aivoissa eri alueisiin, päihteiden väärinkäyttöä selittävät ilmeisesti yleisesti päihteidenkäyttöön liittyvät aivotoiminnot, kuten kokeilunhaluun, palkitsemiseen ja yleiseen nautintoon liittyvät reaktiot. Kenneth Kendler et al.: A population-based Swedish Twin and Sibling Study of cannabis, stimulant and sedative abuse in men. Drug and Alcohol Dependence, April 2015. Tutkimuksia referoivat A-klinikkasäätiön kehittämisyksikön tutkimusryhmän työntekijät. Lisää tutkimuslyhennelmiä: www.a-klinikka.fi/tietopuu/tutkittua. 20 2 n 2015 Tiimi SARVANTI TAPANI SARVANTI [email protected] Kiinalaisia juomatapoja Kiinalaiset kasvatetaan kansallismielisiksi, mutta he ihannoivat länttä väliin liikuttavalla tavalla. Suurkaupungeissa nuorten suosimille klubeille palkataan promoottoreita, joiden tehtävä on hankkia asiakkaiksi muita länsimaalaisia. Näitä kutsutaan nauttimaan klubin juoma- ja ruokatarjoiluista maksutta. Baarin status nousee länsiasiakkaiden myötä. Päihtyneisiin suhtaudutaan Kiinassa suvaitsevasti. Shanghailaisella klubilla poikaporukasta yksi oli kesken kaiken oksentanut pöydälle ja sotkenut sen pahan kerran. Kaverit maksoivat henkilökunnalle jälkien siivoamisesta ja juopottelua voitiin jatkaa. Opiskelijavaihdossa ollut tyttäremme saattoi vain hämmästellä naapuripöydän menoa saksalaisten ystäviensä kanssa. KIINALAISET JOUTUVAT tekemään klubille paikkavarauksen etukäteen. Tuloerot Kiinassa ovat suuria. Kymmenen hengen pöydästä juomineen voidaan maksaa viikonloppuisin useita kymmeniä tuhansia euroja. Yli jääneet juomat voi käyttää seuraavalla kerralla. Länsimaisia väkeviä juomia ja samppanjaa suositaan. Lounaalla voidaan juoda oluen kera paikallista hirveältä haisevaa baijiu-viinaa. Paikalliset tarjoavat baareissa eurooppalaisille usein juotavaa. Kiinalaiset voivat tehdä itseään tykö tavalla, joka Suomessa koettaisiin tungettelevaksi. Oma kulutus saattaa nousta korkealle, kun pöytäseurueen kaikkien jäsenten kanssa pitää ottaa maljat. Kiinalaisten isäntien suoranainen velvollisuus on huolehtia siitä, että vieraat juodaan pöydän alle, ennen kuin sinne päätyy itse. Lähestyessään eurooppalaista opiskelijapoikaa kiinalainen tyttö tiedustelee ripeästi, onko poika sinkku. Varattu jätetään rauhaan. Liikkeellä ollaan tositarkoituksella. Kiinalaisten suhtautuminen jätöksiinsä herättää hämmennystä, usein jopa inhoa. Pureskelematta jäänyt tavara voidaan sylkäistä toisesta poskesta sen kummemmin miettimättä. Baarien vessat saattavat illemmalla olla kauhistuttavassa kunnossa. Pääsin Kiinassa vaimoni kanssa todistamaan kiinalaisia tapoja jonottamisen lisäksi myös muilla alueilla. Johtopäätös oli, että tapoja ei ole. Mannerkiialkoholinkäyttö on nalaiset ovat herättäneet ärtymystä vieraillessaan Kiinaan liitetyssä kasvanut rajusti Hongkongissa. ALKOHOLINKÄYTTÖ ON 1,3 miljardin asukkaan Kiinassa elintason noustessa. kasvanut rajusti elintason nousun myötä ja kasvu jatkuu. Vuonna 2010 Kiinassa juotiin WHO:n mukaan 6,6 litraa absoluuttista alkoholia 15 vuotta täyttänyttä kohti. Kulutus keskittyy miehille, suuriin kaupunkeihin ja se nousee tulojen myötä. Juodusta alkoholista väkevinä käytettiin 69 prosenttia, oluena 28 prosenttia ja viininä 3 prosenttia. Kolmasosa Kiinan väestöstä saa alkoholinkäytön yhteydessä aineenvaihduntaongelmia, minkä vuoksi he välttävät juomista. Tietoisuus alkoholin haitoista on muutoin vähäistä. Alkoholiasiantuntijoilla on Kiinassa ura edessään. Valtiotieteiden tohtori Tapani Sarvanti on sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalineuvos emeritus. Kommentoi kolumnia osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi 2 n 2015 Tiimi 21 Tiimi sai hyvän arvosanan KIITOS KAIKILLE Tiimin lukijakyselyyn vastanneille! Tiimi sai ”Hienoa, että on voittopuolisesti myönteistä palautetta, mutta risujakin tuli. Kiitoksia lehti sai ajankohtaisuudesta, asiapitoisuudesta, selkeästi päihdetyöhön monipuolisuudesta ja kiinnostavuudesta. Kritiikkiä annettiin sisällön epätasaisuudesta ja laimeudesta. Pitkiä asiajuttuja keskittyvä lehti.” pidettiin uuvuttavina. Tosin vastaajissa oli myös heitä, joiden mielestä Tiimissä pitäisi olla enemmän pidempiä ja syvällisempiä juttuja. Mitä Tiimiin toivotaan enemmän? Vastauksista nousi esiin kolme teemaa. Haluttiin lisää juttuja perustason päihdetyöstä ja esimerkiksi hoitomenetelmistä. Paljon kannatusta sai myös tutkimustiedon esittely ja etenkin sen soveltaminen käytännön työssä. Henkilöihin liittyviä juttuja ja haastatteluja toivottiin lisää. Tiimillähän on huipputärkeä asia koko ajan Vastaajia pyydettiin kertomaan, käsissään, Ja sellainen voi olla/on tavallistakin mitä jäi mieleen Tiimistä 1/2015. Eniten ihmistä kiinnostavaa, ei vain ammattilaisia.” mainintoja saivat Olavi Kaukosen asunnottomuusjuttu ja Kirsimarja RaitaMinusta sisältöä voisi kehittää vielä enemmän käytännön työn suuntaan.” salon pienten lasten äitien bentsodiatsepiinien käytöstä kertonut juttu. Ehkä vielä rohkeampi voisi olla. ”Erityisesti jäi mieleen juttu asunnotA-klinikkasäätiöllä on hieno perinne tomuudesta ja alkoholista. Olen viisi päihteidenkäyttäjien ja heidän omaistensa vuotta raittiina ollut alkoholisti ja tiedän moralisoimattomassa auttamisessa.” että viina menee jopa asunnon edelle”, Toivoisin Tiimiltä kriittistä tarkastelua eri kommentoi yksi vastaajista. tavoin toteutetusta päihdetyöstä, ei vain niin, Kyselyn osallistujia pyydettiin myös että työntekijät kertovat omasta työstään; antamaan Tiimille yleisarvosana asteikolyhteiskunnallista otetta.” la 1–5. Annettujen arvioiden keskiarvoksi Mielipiteitä Tiimistä ” ” ” ” ” tuli 3,9. Vastaajien Anu Kataisen kolumni jäi mieleen. Ulkopuolisella valtaenemmisoikealla tutkijalla on kiinnostavampaa tö, noin 75 sanottavaa kuin alkoholisotaa käyvillä järjestöillä prosentja viranomaisilla, jotka mediassa pääsevät tia, koki valitettavasti ääneen oman asiansa pilaten.” Tiimistä olevan hyötyä omassa työssä tai opinnoissa. Tiimin toimitus ottaa jatkuvasti vastaan lisää palautetta, kehittämisehdotuksia ja juttuideoita. Kaipaamme myös vinkkejä hyvistä haastateltavista ja kirjoittajista. Kaikkea tätä voi kertoa suoraan toimitukseen (yhteystiedot Tiimin sivulla 2) tai nettilomakkeella: www.a-klinikka.fi/tiimi/palaute. Kyselyyn vastanneiden yhteystietonsa jättäneiden kesken arvottiin A-klinikkasäätiön mukeja. Ne on lähetetty arvonnan voittajille. ”Tiimissä pysytään asiassa ja missiossa eikä unohdeta kevyempääkään puolta.” 22 2 n 2015 Tiimi Auli Saukkonen Opas kokemusasiantuntijatoiminnasta työllisti muiden töiden ohella Päivi Rissasta (vas.) ja Outi Hietalaa kaksi vuotta. Systeemin hetteikössä K untoutussäätiö ja Mielenterveyden keskusliitto ovat julkaisseet oppaan kokemusasiantuntijatoiminnasta. Opas keskittyy pohtimaan kokemusasiantuntijan tehtäviä ja roolia sekä kokemusasiantuntijana toimivan oikeuksia ja velvollisuuksia. Huomattavan osan oppaasta haukkaavat raha-asiat: miten kokemusasiantuntijan työpanosta voi korvata rahalla ja kuinka maksetut palkat, palkkiot tai korvaukset vaikuttavat mahdollisiin sosiaalietuuksiin. ”On hyvä tietää, mitä erilaisia reunaehtoja kokemusasiantuntijana toimimiseen liittyy. Kehittämisen tarvetta on siinä, miten välityömarkkinoille sijoittuva kokemusasiantunti- jatoiminta voisi saada joustavamman kohtelun eri viranomaisilta. Tässä näyttää nyt selvästi hankausta”, sanoo Kuntoutussäätiön erikoistutkija-kehittäjä Outi Hietala. Hän on kirjoittanut oppaan yhdessä kokemustutkija Päivi Rissasen kanssa. Hietala ja Rissanen ovat tehneet paljon työtä peratessaan sosiaalietuuksien viidakkoa ja selvittäessään, miten eri etuudet suhteutuvat ansiotyöhön. Hankalinta oli selvitellä kulukorvausten verottomuutta ja veronalaisuutta. Monet sosiaalietuudet ovat myös harkinnanvaraisia. Vaihtelee paikkakunnan ja etuuskäsittelijän mukaan, kuinka tiukasti tai löyhästi harkintaa käytetään. Siksi jokaisen kokemusasiantuntijaksi lähtevän taloudellinen asema ja tilanne pitäisi selvittää, ennen kuin hän lähtee tekemään työtä. Monesti asiat selviävät selvittämällä. Outi Hietala kertoi kokemuksesta, jossa TE-toimisto epäili, oliko kokemusasiantuntijakoulutukseen hakeutunut enää työmarkkinoiden käytettävissä ja näin oikeutettu työttömyyskorvaukseen. Hietalan selvittäessä asiaa TE-toimistossa ilahduttiin: koulutuksen voikin nähdä työllistymistä edistäväksi. Seuraus oli, että TE-toimistosta alettiin ohjata kokemusasiantuntijakoulutukseen enemmänkin työttömänä työnhakijana olevia ihmisiä. Outi Hietala & Päivi Rissanen: Opas kokemusasiantuntijatoiminnasta. Kuntoutussäätiö & Mielenterveyden keskusliitto 2015. Myös internetissä. 2 n 2015 Tiimi 23 PÄIVI MARJELUND [email protected] Isyyden pohjalle on hyvä rakentaa toipumista. Vanhemmuutta vahvistetaan ja tehdään näkyväksi Tervalammen kartanon isätyössä. Isyys esiin päihdekuntoutuksessa T ervalammen kartanon pihapiirissä temmelsi syyskuisena viikonloppuna seitsemät pienet jalkaparit, kun kolme isää lapsineen oli viettämässä isä–lapsiviikonloppua. Yhteistä aikaa vietettiin muun muassa kalastaen, ja isät ohjasivat jämäkästi lastensa puuhia. Neljättä kertaa vietetty viikonlopputapahtuma liittyy Tervalammen kartanon, Helsingin kaupungin omistaman päihdekuntoutuslaitoksen, jo vakiintuneeseen isätyöhön. Isien ja lasten yhteisten viikonloppujen lisäksi työmuotoon kuuluvat viikoittaiset isäryhmät kuntoutuskeskuksessa ja perheiden avokuntoutuksessa kaupungissa. Isätyö aloitettiin Tervalammen kartanossa kaksi vuotta sitten. ”Lapsi on merkittävä motivaattori kuntoutumisprosessissa. Isätyöllä voidaan vahvistaa miesten luottamusta itseensä isänä ja vahvistaa ja ylläpitää isien ja lasten vuorovaikutussuhdetta. Alkanut prosessi voi käynnistää merkittävän muutoksen elämäntilanteessa”, sanoo Tervalammen kartanon johtava sosiaalityöntekijä Harri Romakkaniemi. Isätoiminnan avulla pyritään vahvistamaan myös miesten asemaa yhteiskunnassa. Vielä tänäkin päivänä isät kokevat usein jäävänsä sivuun esimerkiksi erotilanteessa lapsen huoltajuudesta päätettäessä. Isien kokemusten mukaan palvelujärjestelmä ei kuule miesten mielipiteitä. Kovan vastuksen edessä isät saattavat myös kokea paremmaksi vetäytyä ja ikään kuin etäännyttää isyyttään. Kokemukset jäävät usein kipeinä miesten mieliin. Uskoa muutokseen Viikoittaisissa vertaistuellisissa isäryhmissä miehet pääsevät purkamaan tunteitaan ja puhumaan kokemuksistaan. Isäryhmiä ohjaa psykoterapeutti Tuija Leinonen yhdessä vertaistyöntekijä Heikki Rannan ja kokemusasiantuntija Markku Timosen kanssa. 24 Tiimi 2 n 2015 Vertaisohjaajalla on tärkeä rooli ryhmän toiminnasta tiedottajana. ”Vertsin” mukanaolo myös madaltaa kynnystä tulla ryhmään mukaan. Keskustelun aihe syntyy yleensä ”tässä ja nyt”, miesten mielessä olevien asioiden mukaan. ”Vertsin” mukanaolo madaltaa kynnystä tulla ryhmään mukaan. Keskusteltu on muun muassa ylisukupolvisuudesta, ihmissuhteista ja tunteista. ”Kokemus mitätöimisestä ja mitätöitymisestä on voinut lamaannuttaa toimintakykyä ja saada isiä vetäytymään. Isäryhmä tarjoaa miehille ja isille paikan, jossa he voivat turvallisesti, ilman päihteitä jakaa kokemuksiaan ja puhua esimerkiksi pettymyksen, häpeän ja syyllisyyden tunteistaan. Toisten isien samanlaiset kokemukset ja mahdolliset esimerkit niistä selviytymisestä antavat uskoa muutokseen”, sanoo Heikki Ranta, joka on aikoinaan itse osallistunut kuntoutujana isäryhmään. Tuija Leinonen mietti aluksi naisena omaa rooliaan isäryhmän ohjaajana. Hän on huomannut naisen läsnäolon tuovan ryhmiin oman tärkeän lisänsä. Kun mies tulee naisen kuulemaksi, kokemus on eheyttävä. Heikki Ranta lisää, että naisen läsnä ollessa keskustelu ei lähde väärälle ”äijätyylin” uralle, vaan ryhmässä päästään puhumaan oikeista asioista ja tunteista. ”Terapeutin tehtävänä on tuoda keskusteluun toivoa ja nostaa syviin vesiin ajautuneet miehet näkemään mahdollisuutensa nyt ja tulevaisuudessa. Halutessaan miehet voivat jatkaa isyyteensä liittyvien tunteiden käsittelyä kuntoutusjaksonsa ajan kahden kesken psykoterapeutin kanssa”, Tuija Leinonen kertoo. Tuija Leinonen Pyrkimys päästä hyvän kehään Tervalammen kartanon isätyö on verkostoitunut kaupungissa toimivan perheiden avokuntoutuksen kanssa. Ryhmissä Tervalammella kuntoutuksessa olleet isät ja muut toiminnasta kiinnostuneet isät voivat jatkaa isyytensä työstämistä. Tervalammen kartanon isäryhmät, isä–lapsi-viikonloput ja kaupungissa kokoontuvat isäryhmät luovat miehiä ja isyyttä tukevan kuntoutumispolun. ”Voimaantuessaan monet isät kokevat tärkeäksi tiivistää yhteistyötään lastensa äitien ja muun lähiverkoston kanssa. Päihteettömyyden ja eheytymisen myötä myös lähiverkoston luottamuksen lisääntymiselle on hyvät mah- dollisuudet. Tämä taas lisää isien motivaatiota pysyä päihteettömänä”, Harri Romakkaniemi sanoo. Toiminnan vakiintuessa ja laajentuessa Tervalammen kartanon isätyö pyrkii verkostoitumaan ja mallintamaan toimintaa, jotta vastaavanlaisia ryhmiä perustettaisiin muuallekin Suomeen. Saadun palautteen perusteella isätyö on ollut miehille ja lapsille merkityksellistä. Myös isätyöryhmän jäsenet kokevat työn erityisen tärkeäksi osaksi päihdekuntoutusta. Päivi Marjelund työskentelee sosiaaliohjaajana Helsingin kaupungin päihdepsykiatrian klinikalla. 2 n 2015 Tiimi 25 TEEMU KASKELA, TUULI PITKÄNEN, JUKKA VALKONEN & RISTO KAIKKONEN [email protected], [email protected] [email protected], [email protected] Työikäiset eläkeikäisiä useammin mielenterveys- tai päihdehoidon kynnyksellä Suomalaisaineiston mukaan joka seitsemäs suomalainen on mielenterveys- ja joka kahdeskymmenes päihdehoidossa tai sen kynnyksellä. Työikäisillä tämä on eläkeikäisiä yleisempää. A lkoholi- ja mielenterveysongelmien yleisyyttä väestössä tutkitaan yleensä kolmella tavalla: seulontatesteillä (kuten Audit), itsearviolla hoidon tarpeesta ja hoitojärjestelmän piirissä olevia henkilöitä tarkastelemalla. Tässä artikkelissa arvioidaan päihde- ja mielenterveyshoidon tarvetta käyttäen useita eri kriteereitä. Henkilön tulkittiin olevan päihdehoidossa tai sen kynnyksellä, jos hän esimerkiksi oli saanut tai tarvinnut hoitoa tai jos hän joi päivittäin vähintään kuusi alkoholiannosta. Ryhmiä nimitetään hoidon kynnyksellä oleviksi, tarkemmat kriteerit esitetään taulukossa. Tarkoituksena on pyrkiä arvioimaan avun piirissä olevien lisäksi niitä, jotka olisivat hoidon tarpeessa. Tarkastelu perustuu THL:n laajaan alueelliseen terveys- ja hyvinvointitutkimukseen (ATH) vuosilta 2012–2013. Käyttämässämme aineistossa kyselyyn vastanneita oli yhteensä 52 932. Kysely sisältää useita alkoholinkäyttöä, mielenterveyttä ja palveluiden käyttöä ja tarvetta koskevia kysymyksiä. Tarkastelemme päihde- ja mielen26 Tiimi 2 n 2015 terveyshoidon kynnyksellä olemisen yleisyyttä työikäisillä (20–63-vuotiaita) ja eläkeikäisillä (yli 63-vuotiaita) naisilla ja miehillä. Naiset mielenterveys- ja miehet päihdehoidon kynnyksellä Molemmissa ikäryhmissä naisista oli mielenterveyshoidon kynnyksellä suurempi osuus kuin miehistä. Päihdehoidon kynnyksellä taas miesten osuus oli naisia suurempi. Työikäisistä miehistä 9 prosenttia ja eläkkeellä olevista 5 prosenttia oli päihdehoidon kynnyksellä, kun työikäisistä naisista 3 prosenttia ja eläkkeellä olevista 2 prosenttia oli päihdehoidon kynnyksellä. Sekä mielenterveys- että päihdehoidon kynnyksellä olevia oli enemmän työikäisissä kuin eläkeikäisissä. (taulukko) Päihdehoidon kynnyksellä olevista työikäisistä naisista yli puolet ja miehistä reilu kolmannes oli lisäksi mielenterveyshoidon kynnyksellä. Eläkeikäisistä päihdehoidon kynnyksellä olleista miehistä joka neljäs ja naisista yli 40 prosenttia oli myös mielenterveyshoidon kynnyksellä. Yhteensä työikäisistä lähes joka viides ja eläkeläisistä joka kahdeksas kuului vähintään toiseen ryhmistä. Yksittäisistä kriteereistä huomiota herätti, että joka kymmenes eläkeläinen vastasi lääkärin todenneen masennuksen viimeisen 12 kuukauden aikana. Kuitenkin vain yksi sadasta kertoi käyttäneensä mielenterveyspalveluita tai olleensa niiden tarpeessa. Lääkärin toteaman masennuksen esiintyvyys oli eläkeikäisillä suurempi kuin työikäisillä, vaikka kaikkien muiden kriteerien esiintyvyys oli suurempi työikäisillä. Työikäisistä päihdehoidon kynnyksellä olleet olivat yleisimmin vähemmän koulutettuja kuin mielenterveyshoidon kynnyksellä olleet tai muut kyselyyn vastanneet. Eläkeikäisistä mielenterveyshoidon kynnyksellä olleet taas olivat yleisimmin heikoimmin koulutettuja. Monipuolisia mittareita tarvitaan Päihde- ja mielenterveyshoidon kynnyksellä voi rakentamamme mallin mukaisesti olla hyvin erilaisissa tilanteissa olevia ihmisiä. Yksittäiset mittarit eivät tavoita hoidon tarvetta yhtä hyvin kuin useista muuttujista koottu malli. Päihdehoidon kynnyksellä olleiden alkoholinkulutusta tutkimusta edeltäneellä viikolla tarkasteltiin suhteessa riskirajoihin. Riskirajat ovat miehillä 280 grammaa ja naisilla 190 grammaa puhdasta alkoholia viikossa. Riskiraja oli ylittynyt työikäisistä miehistä joka kolmannella ja naisista joka viidennellä. Eläkeikäisistä rajan ylitti joka viides mies ja kahdeksan prosenttia naisista. Suurin osa päihdehoidossa tai sen tarpeessa olevista ei erotu, jos kysytään vain alkoholin viikkokulutusta. Vastaavasti mielenterveyshoidon kynnyksellä olleita tarkasteltiin suhteessa psyykkistä kuormittuneisuutta kuvaavaan mittariin (MHI-5, alle 52 pistettä). Psyykkisesti kuormittuneiden osuus mielenterveyshoidon kynnyksellä olleista oli pienin eläkeikäisillä miehillä (38 %) ja suurin työikäisillä miehillä TUTKITTUA Tutkittua-palstalla kerrotaan päihdealan ajankohtaisista tutkimusaiheista. Hoidon kynnyksellä olevat eri kriteerien mukaan Päihdehoidossa tai sen kynnyksellä 63 v. tai alle Yli 63 v. Viimeisen 12 kuukauden aikana… Mies % Nainen % Mies % Nainen % Käyttänyt jotain sosiaali- tai terveyspalvelua päihteidenkäyttöön liittyvistä syistä 1,4 0,6 0,4 0,1 Ollut tarvetta päihdepalveluille 1,5 0,7 0,7 0,2 Ollut AA- tai NA-ryhmissä 0,9 0,4 1,2 0,8 Lääkäri tai hammaslääkäri kehottanut vähentämään alkoholinkäyttöä 2,2 0,5 1,5 0,1 Terveyden- tai sairaanhoitaja kehottanut vähentämään alkoholinkäyttöä 2,8 0,8 1,2 0,2 Juo päivittäin vähintään 6 annosta 2,0 0,3 1,6 0,3 Audit-C:n pistemäärä yli 10 4,1 0,6 1,6 0,2 Jokin ylläolevista 8,5 2,5 5,3 1,5 Mielenterveyshoidossa tai sen kynnyksellä 63 v. tai alle Viimeisen 12 kuukauden aikana… Mies % Nainen % Mies % Nainen % • masennus 7,7 9,7 8,2 11,8 • muu mielenterveysongelma 3,8 4,6 2,2 2,8 Ollut itsemurha-ajatuksia 6 5,8 2,1 1,6 Käynyt jossain terveydenhuollon palvelussa mielenterveydellisten ongelmien takia 5,4 8,3 1,8 2,5 Käyttänyt tai ollut mielenterveyspalveluiden tarpeessa 5,3 8,8 1,2 1,5 Jokin ylläolevista 13,7 16,7 10,1 12,0 Yli 63 v. Ollut seuraavia lääkärin toteamia tai hoitamia sairauksia... (47 %). Naisilla psyykkisesti kuormittuneiden mielenterveyshoidon kynnyksellä olleiden osuus oli 43 prosenttia molemmissa ikäryhmissä. Hoidon kynnyksellä suuri määrä tutkituista Työikäisistä kyselyyn vastanneista lähes joka viides oli vuoden sisällä ollut päihde- tai mielenterveyshoidossa tai hänen arvioitiin olevan hoidon tarpeessa tiukkoja kriteereitä käyttäen. Vaikka hoidon kynnyksellä olevien osuus oli pienempi eläkeikäisillä, myös heistä useampi kuin joka kymmenes oli hoidossa tai sen kynnyksellä. Päihde- ja mielenterveyshoidon kynnyksellä on todellisuudessa vielä enemmän ihmisiä, sillä kyselytutkimuksiin vastaavat perinteisesti useammin hyvinvoivat kuin esimerkiksi mielenterveys- ja päihdepalveluja paljon käyttävät. Osallistuminen tutkimukseen edellyttää myös postiosoitetta. Päihde- ja mielenterveysongelmien tunnistaminen on vaikeaa, eikä yksittäinen testi riitä aina seulomaan ihmi- siä, jotka ovat avun tarpeessa. Sekä työettä eläkeikäisten päihde- ja mielenterveyshoidon tarvetta tulee kartoittaa monipuolisesti ja kysyä myös aiemmasta palveluiden käytöstä ja niiden tarpeesta henkilöltä itseltään. Teemu Kaskela ym.: Järjestö- ja harrastustoimintaan osallistuminen ja päihde- ja mielenterveysongelmat – ATH-tutkimuksen tuloksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen työpapereita 37/2014. Myös internetissä. Teemu Kaskela työskentelee tutkijana ja Tuuli Pitkänen vanhempana tutkijana A-klinikkasäätiössä, Jukka Valkonen työskentelee kehittämispäällikkönä Suomen Mielenterveysseurassa ja Risto Kaikkonen Tietovarantopalvelut -yksikön päällikkönä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa. 2 n 2015 Tiimi 27 MATTI HALMEAHO [email protected] Yrjö Nuorvala 1946–2015 Pitkän uran päihdealan tutkijana ja asiantuntijana tehnyt Yrjö Nuorvala menehtyi loppiaispäivänä 2015. Hän oli kuollessaan 68-vuotias. Yrjö – tuttujen kesken Ykä – tuli töihin Alli Lahtisen vetämään sosiaalihallitukseen 1974. Silloin aikamoinen joukko maailman ja suomalaisen yhteiskunnan humanismiin sekä ihmisten väliseen oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon uskovia ”pikkuradikaaleja” marssi Allin hurmaaviin helmoihin. Ennen sosiaalihallitusta Yrjö oli töissä noin kaksi vuotta A-klinikkasäätiössä tutkijana ja nuorisoasematoiminnan ohjaajana. A-klinikkasäätiön hallituksen jäsen hän oli vuosina 1981–84 ja 1990–93. Sosiaalihallituksen lakkauttamisen jälkeen Yrjö työskenteli 1990- ja 2000-luvulla Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksessa Stakesissa sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa THL:ssa. Hänen erikoisalanaan oli neljän vuoden välein toteutettu kyselytutkimus, Päihdetapauslaskenta, jota hän valmisteli, analysoi ja raportoi tarkasti ja asiantuntevasti. Eläkkeelle Yrjö jäi keväällä 2010. Yrjö Nuorvala oli perin juurin vaatimaton ja itseään korostamaton humanisti, pasifisti ja demokraatti. Monille tulee Yrjöstä mieleen piippu ja spora eli raitiovaunu. Autottomuus ja liikkuminen julkisilla kulkupeleillä kuuluivat Yrjön periaatteisiin. Häntä kenkutti kaikki hienostelu, koreilu, komentelu, mahtailu ja auktoriteettiaseman korostaminen. Hän ei pitänyt inhoistaan meteliä, mutta kasvonilmeet kertoivat paljon. Mieliinpainuvin Yrjön ja minun yhteinen fanitusalue oli Tuomari Nurmion laulut ja nimenomaan niiden mystiset tekstit ja sopivan rokahtava meno. Suunnittelimme yhteistä kapakkakeikkaa jonnekin Kallion hämärään kuppilaan, missä Dumari sjungaa ja soittaa skepaa. Valitettavasti se haave jäi toteuttamatta, kuten meille ihmisille usein käy. Yrjön ja minunlaiseni urheiluhullun kumppanuutta ei häirinnyt, että hän minua paljon kultturellimpana ja sivistyneempänä kaverina ei sietänyt (kilpa)urheilua. Ainakin hän piti sitä turhanaikaisena ja banaalina touhuna. Yrjö oli toki oikeassa. Siksi emme koskaan sen kummemmin väitelleet asiasta, korkeintaan vitsailimme lempeästi ja nauruissa suin. Yrjö kyllä jaksoi kävellä lujaa ja pitkiä matkoja. Kun usein yhdessä kuljimme Haapaniemen kentän sporapysäkiltä Stakesin johonkin ns. tutkijasavottaan, melkein aina jouduin sanomaan, että ”perhana Ykä, älä hitossa viitsi juosta noin kovaa, en pysy perässäsi”. Vapaa-aikanaan hän teki pitkiä yhden miehen kävelylenkkejä ja tyylilleen uskollisena piippu suussa. Hyvän tupakan tuoksu leijui pitkään hänen perässään iloksi hölkkääville kuntoiluhulluille. Ykä oli mainio mies. Jos maailmassa olisi 10 miljardia samanoloista, tuskin yhtään sotaa syttyisi. Matti Halmeaho oli Yrjö Nuorvalan ystävä ja työtoveri. 28 2 n 2015 Tiimi KIRJAT JUSSI KARHUNEN [email protected] Itsehoito-oppaasta apua alkoholin liikakäyttöön Moni asia todistaa sen puolesta, että alkoholi ei ole pelkästään hyväksi. Ongelmia tulee etenkin, kun ottaa paljon. Duodecimin ja Mielenterveystalon kirja Irti alkoholista esittelee vähentäjille ja lopettajille kognitiivisen psykologian keinoja hyödyntävän itsehoito-ohjelman. Ensimmäiseksi tarvitaan rohkeutta tiedostaa, että on ongelma, joka ei välttelemällä parane, ja pitää itseään vastuussa sen ratkaisemisesta. Kirjassa esitellyt testit ovat välttämättömiä sen selvittämiseksi, missä mennään. Testit eivät jätä mitään arvailun varaan, joten tarvitaan rohkeutta arvioida rehellisesti omaa juomistaan ja käytöstään välittämättä siitä, tuleeko totuudesta paha mieli. Kirjan avulla voi opetella tuntemaan heikkoutensa: ajatukset ja tunteet, jotka laukaisevan tekijän kanssa saavat juomaan. Samalla oppii ne tilanteet, joissa ei tule juotua. Tavoitteena on muuttaa käytös passiivisesta aktiiviseksi: ennakoida riskitilanteet ja varomerkit, suunnitelmallisesti välttää vaaran paikat sekä tilanteen tullen reagoida oikein. Vaatii voimia asettaa itsensä alttiiksi hankaliksi tietämiinsä tilanteisiin, mutta kun heikon hetken jälkeen aina uudelleen päättää pitää kiinni päämäärästä, taidot muuttuvat automaattisiksi. Kirja esittelee myös juomista lietsovia ajatuksia, kuten suurentelua ja mustavalkoisuutta: kuinka yksikin moka riittää, että kaikki on jo pielessä ja sitten se on menoa, sekä muita vähemmän järkeviä selityksiä. Nämä itsesoimaukset ollaan valmiita uskomaan, sillä ne oikeuttavat paluun juomisen. Kirjassa käsitellään juomisen sosiaalisia ulottuvuuksia ja opetellaan oman tahdon jämäkkää ilmaisua vuorovaikutustilanteissa. Esimerkkien avulla harjoitellaan kysymään, onko kutsu tapaamisiin voimassa jos ei juo, ja jos ei, voi kieltäytyä ja poistua tilanteesta ajatellen, etteivät sellaiset juhlat yhtä ihmistä kaipaa. Pelkkä alkoholinkäytön vähentäminen ei kuitenkaan vielä riitä, vaan lopullinen maali on opetella juomisen tilalle mielekästä tekemistä, ja vasta silloin voi nauttia elämästä kohtuukäyttäjänä tai raittiina. Kirja tarjoaa selkeän suunnitelman ja toimivia keinoja alkoholin käytön hallitsemiseen sekä hyvät välineet edistyksen seuraamiselle. Kirjaa voi suositella kaikille juomisen vähentämisestä kiinnostuneille. Jan-Henry Stenberg ym.: Irti alkoholista. Kustannus Oy Duodecim & Mielenterveystalo 2014. Jussi Karhunen työskentelee viestintätyöntekijänä A-klinikkasäätiön viestintäyksikössä. 2 n 2015 Tiimi 29 KIRJAT JUSSI KARHUNEN [email protected] Koreilemattomia tarinoita Elämää etsimässä on Pohjolakodin, Muhoksella sijaitsevan Suomen toisen yksityisen koulukodin, satavuotishistoriikki. Pohjolakotia ylläpitää Nuorten Ystävät ry. Kirja sisältää kokoelman koreilemattomia tarinoita matkan varrelta ennemminkin selviytyjistä kuin voittajista. Sellaisena se on arvokas. Moniäänisen kirjan kertomuksista syntyy kuva Pohjolakodin arjesta ja kulloisenkin ajan hengen mukaisista haasteista ja mahdollisuuksista. Pohjolakodin kävijät ovat olleet ennen sijoitusta poikkeuksetta umpikujassa tavallisessa perheessä ja koulussa. Monet ovat olleet kiusattuja, ja usein päihteet ovat ongelmavyyhdessä mukana. Koulukodissa nuori on paremmin suojassa – sekä toisten vahingolliselta vaikutukselta että omalta itseltään. Sijoitettujen lasten ja nuorten ikä on vaihdellut historian varrella. Kirjassa haastatelluista nuorin oli sijoituksen tapahtuessa kahdeksanvuotias ja muutkin toisella kymmenellä. Pohjolakoti on edellyttänyt nuorilta sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin, kuten käyttäytymissääntöjen noudattamiseen ja opintoihin. Talon säännöt ovat muuttuneet matkan varrella muun muassa lainsäädännön myötä. Suosio ei ollut varaukseton nuorten keskuudessa, eivätkä kaikki katsoneet heti talon tarjoamia koulutusmahdollisuuksia niiden vaatiman vaivan arvoisiksi. Nuoren sitoutuessa yhteisiin tavoitteisiin myös toisenlainen tulevaisuus on tullut mahdolliseksi. Elämää etsimässä -kirjassa nousevat esille myös henkilökunnan näkökulma ja huoli tulevaisuuden lastensuojelun ongelmista. Talousvaikeudet ja alalle tullut liiketaloudellinen ajattelu sekä sijoitusten ketjuuntuminen saattavat edelleen hankaloittaa entistä vaikeammin oireilevien nuorten saattamista hyvän ja itsenäisen elämän alkuun. Elämää etsimässä – Pohjolakoti sata vuotta. Nuorten Ystävät ry 2014. Jussi Karhunen työskentelee viestintätyöntekijänä A-klinikkasäätiön viestintäyksikössä. 2 n 2015 Tiimi 30 HENKIREIKÄ JAAKKO VESTERBERG [email protected] Henkireikä-palstalla päihdetyön piirissä työskentelevät ihmiset kertovat voiman lähteistään. Ilman nimilappua ja titteliä Suuresti arvostamani Juha Santala kertoi Tiimissä 1/2015 kauniisti päihdetyön ja kohtaamisen peruspilareista. Myös päihdetyössä kritiikki fordismia kohtaan lienee tänä päivänä enemmän kuin paikallaan. Päihdetyön työmuurahaisena itsekin sorrun suorittamaan, tekemään tekemisen vuoksi, tavoittelemaan mielikuvaa hyvästä lopputuloksesta. Opiskeluaikoihini muun muassa Juha Santalan ohjauksessa liittyy merkittävä herääminen. Hänen innostuksensa sosiaali- ja päihdetyöstä sai minutkin kääntymään, uskomaan asiakastyön arvokkuuteen ja lopulta uskaltamaan kokeilemaan omia kykyjäni. Se mitä opin oli kaikki ja ei mitään. Minusta ei tullut asiantuntijaa ammatillisessa mielessä, enkä ole sitä vieläkään. Luotan itseeni ihmisenä ja asiallisena kaverina, valmiina kohtaamaan muiden ihmisten tarinat ja kokemukset ilman suurta tarvetta määrätä kenellekään reseptejä onnelliseen elämään. On hienoa on mennä työpaikalle omana itsenäni, ilman nimilappua ja titteliä. TYÖ ON VIIME VUOSINA vienyt yhä kasvavan siivun muuten kapenevasta kokemusmaailmastani. Olen onnellinen työstä, jota voin tehdä pääsääntöisesti hymyillen. Ei elämä ole niin vakavaa. Pyrin välttämään kaikenlaista turhaa vakavuutta ja itsensä tosissaan ottamista. Mielekkääseen ja riittävän haasteelliseen työhön liittyvä työn imu uhkaa valitettavasti toisinaan kääntyä ryppyotsaiseksi puristamiseksi. Hyvistä työntekijöistä tulee kapeasti ajattelevia kadunmiehiä ja naisia. Hieman sitä ennen on syytä havahtua. Pidän suuresti pitkäkestoisista asiakassuhteista, joissa luottamus rakentuu arkisten kohtaamisten, yhdessä tekemisen ja läsnäolon kautta. Vuorovaikutus sujuu ja monet asiat ovat tuttuja ja turvallisia. Hyvä perusta antaa mahdollisuuksia ja luottamusta myös haastaviin tilanteisiin. Tällaiset asiakassuhteet ovat monella mittapuulla tehottomia, mutta itse uskon niiden mahdollistavan asiakkaille pysyvämpää elämänhallinnan muutosta, turvallisuutta ja vakiintumista. Kuulumista johonkin. Menetelmä on myös henkireikäni. VAKAUS, YHTEEN KASVAMINEN ja luottamus näkyvät myös elämäni toisessa henkireiässä, ystäväpiirissä ja läheisissä ihmissuhteissa. Lapsuudesta ja nuoruudesta jatkuneet ihmissuhteet ovat tulleet yhä merkityksellisemmiksi. On kohellettu nuoruus, otettu etäisyyttä, juhlittu häitä ja lapsia. On myös erottu ja jatkettu eteenpäin. Me yhdessä kasvaneet kokoonnumme yhteen ja pidämme itseämme ikuisina lapsina. Hiekkalaatikon tohinassa keskustelu sivuaa myös vakavampia asioita, mutta sinne ei jäädä piehtaroimaan. Aihetta häpeään tarjoaa kolmas henkireikäni, vakava rakkaussuhde rock’n rolliin. Ei ole päivää tai hetkeä, josta hieno biisi ei tekisi parempaa. Se tarjoaa taustan askelten rytmille, valmistaa tulevaan työpäivään, saa unohtamaan arjen askareet, tekee yksinäisyydestä laatuaikaa. En edes yritä tehdä asiasta hienompaa tai älykkäämpää kuin se on. Supersankareitani ovat karismaattiset laulajat ja soittajat, joiden kulkema matka näkyy kasvoilla ja iholla ja kuuluu heidän tekemissään kappaleissa. Heidän maailmansa näennäinen etäisyys omaan elämääni kohtaa mielessäni ja kaikki tuntuu täydellisen selkeältä. Yhden asian Juha Santala olisi voinut tehdä viisaammin: hän olisi voinut ehdottaa minulle rock-tähden uraa. En kanna kaunaa. Jaakko Vesterberg työskentelee yksikköjohtajana Sotkan asumispalvelukeskuksessa A-klinikkasäätiön Hämeen palvelualueella. Hän haastaa seuraavaksi kirjoittajaksi Länsi-Suomen järjestökoordinaattorin Mikko Putajan A-kiltojen liitosta. 2 n 2015 Tiimi 31 Tilaa työryhmällesi Pirkanmaalta koulutusta työnohjausta työyhteisön valmennusta KOULUTUSAIHEITA MUIDEN MUASSA: ● ● ● ● ● ● ● ● aine- ja toiminnalliset riippuvuudet motivointi työvälineenä työelämän päihteet ja työhyvinvointi kannabis yleistyy: nopeat interventiot terveydenhoidossa vanhene viisaasti: ikääntyminen ja päihdeongelmat samanaikaiset mielenterveys- ja päihdeongelmat korvaushoitopotilas terveysasemalla ensiapukoulutus (EA-1, EA-2, hätäensiapu jne.) TILAUKSET JA TIEDUSTELUT: A-klinikkasäätiön Tampereen koulutusosasto koulutussihteeri Marja-Liisa Lahtiperä, p. 045 6579 010 kouluttaja Jukka Oksanen, p. 045 6578 967 kouluttaja Sari Touru, 040 6526 697 ensiapukoulutukset: ETK-kouluttaja Sanna Pyhälä, p. 040 1368 717 [email protected]
© Copyright 2024