Selvitys huoltovarmuusorganisaation toiminnasta ja

Selvitys huoltovarmuusorganisaation
toiminnasta ja kehittämistarpeista
Rauni Hagman
6.3.2015
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
Selvitystehtävä................................................................................................................... 2
Huoltovarmuus ja huoltovarmuusorganisaatio................................................................. 2
Huoltovarmuus............................................................................................................... 2
Huoltovarmuuden tavoitteet ......................................................................................... 3
Huoltovarmuusorganisaatio........................................................................................... 3
Huoltovarmuusorganisaation historia ............................................................................... 4
Puolustustaloudellinen suunnittelukunta sekä sektorit ja poolit .................................. 4
Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus huoltovarmuustyössä............................... 6
Nykyiset sektorit ja poolit .................................................................................................. 7
Sektorit ........................................................................................................................... 7
Poolit .............................................................................................................................. 8
Rahoitus ja toimintasuunnitelmat ................................................................................. 9
Tavoitteiden asettaminen ............................................................................................ 10
Keinoja yritystoiminnan varautumisen tukemiseen........................................................ 11
HUOVI........................................................................................................................... 11
SOPIVA ......................................................................................................................... 11
Selvitys poolitoiminnan kehittämiseksi ........................................................................... 12
Arviot poolitoiminnasta ............................................................................................... 12
Kehitysehdotukset ....................................................................................................... 13
Asiakastyytyväisyystutkimus ........................................................................................... 14
Haastattelut ..................................................................................................................... 15
Yleisnäkemys ................................................................................................................ 16
Sektorien ja poolien merkitys ...................................................................................... 17
Sektorien ja poolien asema sekä työskentelytavat ...................................................... 20
Sektorien ja poolien ohjaus.......................................................................................... 22
HVK:n tarjoamat työkalut ja valmiusharjoitukset ........................................................ 23
Johtopäätöksiä ja suosituksia .......................................................................................... 24
Huoltovarmuusyhteistyön merkitys............................................................................. 24
Sektorit ja poolit ........................................................................................................... 25
Huoltovarmuusorganisaation ohjausmalli ................................................................... 26
HVK:n tarjoamat työkalut ja harjoitukset .................................................................... 27
Läpinäkyvyyden lisääminen ......................................................................................... 27
Yhteenveto ................................................................................................................... 28
1
1. Selvitystehtävä
Huoltovarmuuskeskuksen toimeksiannosta olen selvittänyt huoltovarmuusorganisaation
(sektorit ja poolit) toimintaa ja kehittämistarpeita. Arvioitavia kysymyksiä ovat mm. toimintaympäristön muutosten tuottamat haasteet huoltovarmuusorganisaatiolle, elinkeinoelämän, järjestöjen ja keskeisten yritysten odotukset poolityöskentelystä, organisaation todelliset ansiot huoltovarmuuden kehittämiseksi, poolitoiminnan todellinen lisäarvo yrityksille,
sektorien ja poolien työn päällekkäisyys sekä aluetoiminnan rooli, yritysten sekä viranomaisten odotukset sekä kokemukset sektori- ja poolitoiminnasta.
2. Huoltovarmuus ja huoltovarmuusorganisaatio
Huoltovarmuus
Huoltovarmuudella tarkoitetaan kykyä sellaisten yhteiskunnan taloudellisten perustoimintojen ylläpitämiseen, jotka ovat välttämättömiä väestön elinmahdollisuuksien, yhteiskunnan
toimivuuden ja turvallisuuden sekä maapuolustuksen materiaalisten edellytysten turvaamiseksi vakavissa häiriöissä ja poikkeusoloissa.
Huoltovarmuus perustuu toimiviin markkinoihin ja kilpailukykyiseen talouteen. Markkinat eivät kuitenkaan välttämättä riitä ylläpitämään yhteiskunnan taloudellisia ja teknisiä perustoimintoja erilaisissa häiriö- ja poikkeusoloissa. Tämän vuoksi erilaisilla huoltovarmuustoimenpiteillä varaudutaan pitämään yhteiskunnan toiminnalle elintärkeitä toimintoja mahdollisimman lähellä normaalitilaa myös näissä olosuhteissa.
Toimivat kansainväliset poliittiset, taloudelliset ja tekniset yhteydet ovat huoltovarmuuden
perusta. Tämän lisäksi tarvitaan huoltovarmuudelle kriittisten organisaatioiden ja verkostojen
toiminnan jatkuvuutta varmistavia toimenpiteitä sekä toimialakohtaisia huoltovarmuustoimia. Huoltovarmuustoimenpiteet toteutetaan yhteistyössä julkisen sektorin, elinkeinoelämän
ja järjestöjen kesken siten, että markkinaehtoisesti tapahtuva ja sääntelyyn perustuva varautuminen sovitetaan yhteen. Huoltovarmuusorganisaatio käynnistää ja sovittaa yhteen yhteistyötä edellyttävät toimenpiteet ja järjestelyt.
2
Huoltovarmuuden tavoitteet
Valtioneuvosto on antanut päätöksen huoltovarmuuden tavoitteista viimeksi 5.12.2013. Päätöksessä todetaan, että yhteiskunnan toimintakyvylle tärkeään infrastruktuuriin kuuluvat:
x
x
x
x
x
x
x
energian tuotanto, siirto- ja jakeluverkko
tieto- ja viestintäjärjestelmät, -verkot ja -palvelut
finanssialan palvelut
liikenne ja logistiikka
vesihuolto
infrastruktuurin rakentaminen ja kunnossapito
jätehuolto erityistilanteissa
Kriittiseen tuotantoon kuuluvat:
x
x
x
x
elintarvikehuolto
terveydenhuolto ja peruspalvelut
teollisuus
sotilaallista maanpuolustusta tukeva tuotanto ja palvelut
Keskeisiä yhteiskunnan toimintakykyä vaarantavia uhkia ovat tieto- ja viestintäjärjestelmien
sekä verkkojen häiriintyminen, energiansaannin keskeytyminen, väestön terveyden ja toimintakyvyn vakava häiriintyminen sekä luonnon- ja ympäristöonnettomuudet. Vakavimpana ulkoisena uhkana huoltovarmuudelle pidetään kriisitilannetta, jossa kansakunnan kyky tuottaa
tai hankkia ulkomailta kriittisiä tuotteita ja palveluita on väliaikaisesti vaikeutunut.
Huoltovarmuusorganisaatio
Huoltovarmuuslain tarkoituksena on poikkeusolojen ja niihin verrattavissa olevien vakavien
häiriöiden varalta turvata väestön toimeentulon, maan talouselämän ja maanpuolustuksen
kannalta välttämättömät taloudelliset toiminnot ja niihin liittyvät tekniset järjestelmät.
Huoltovarmuuden kehittäminen ja varautumistoimien yhteensovittaminen kuuluvat työ- ja
elinkeinoministeriölle. Ministeriöt kehittävät huoltovarmuutta omalla toimialallaan.
Huoltovarmuuskeskus
Huoltovarmuuskeskus (HVK) aloitti toimintansa 1.1.1993 tehtävänään kehittää ja ylläpitää
huoltovarmuutta (Laki huoltovarmuuden turvaamisesta 1390/1992). Yhteen organisaatioon
yhdistettiin puolustustaloudellisen suunnittelukunnan yhteydessä toiminut Puolustustalou-
3
den suunnittelukeskus sekä kauppa- ja teollisuusministeriössä hoidettu varmuusvarastorahasto. Viljan varmuusvarastointi siirtyi Valtion viljavarastolta HVK:lle v. 1995. HVK hoiti myös
Puolustustaloudellisen suunnittelukunnan sihteeristön tehtäviä.
HVK:n tehtävänä on:
x
x
x
x
x
kehittää julkishallinnon ja elinkeinoelämän yhteistoimintaa huoltovarmuusasioissa
varmistaa huoltovarmuuden kannalta elintärkeiden teknisten järjestelmien toimivuus
turvata välttämätön tavara- ja palvelutuotanto sekä sotilaallista maanpuolustusta tukeva tuotanto
hoitaa velvoite- ja turvavarastointia
ylläpitää valtion varmuusvarastoissa materiaaleja, jotka ovat välttämättömiä em. tavoitteiden saavuttamiseksi ja Suomea sitovien kansainvälisten sopimusvelvoitteiden
täyttämiseksi.
HVK:n toimintaorganisaation varsinaiset tulosalueet ovat perustuotanto-, energiahuolto- ja
infrastruktuuriosastot. Lisäksi keskuksessa on hallinto-osasto sekä huoltovarmuussihteeristö
(tulevaisuudessa suunnittelu- ja analyysiosasto), jolle kuuluvat mm. poolisihteerikokoukset ja
poolien yhteistoiminta.
Sektorit ja poolit
Huoltovarmuuskeskuksen hallitus nimittää huoltovarmuuden eri aloja edustavia asiantuntijoita jäseniksi sektoreihin, joiden tehtävänä on arvioida huoltovarmuuden tilaa ja edistää viranomaisten ja elinkeinoelämän välistä yhteistyötä huoltovarmuusasioissa. HVK:n hallitus ohjaa sektoreiden ja poolien toimintaa sekä hyväksyy yhteistyöosapuolten kanssa tehtävät poolisopimukset.
Huoltovarmuuskeskuksella, sektoreilla ja pooleilla on oikeus saada elinkeinonharjoittajilta sekä elinkeinoelämän järjestöiltä tietoa tuotantokapasiteetista, toimitiloista, henkilöstöresursseista sekä muista tekijöistä, jotka ovat välttämättömiä huoltovarmuuslaissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi.
3. Huoltovarmuusorganisaation historia
Puolustustaloudellinen suunnittelukunta sekä sektorit ja poolit
Puolustustaloudellinen suunnittelukunta (PTS) asetettiin VN:n päätöksellä v. 1955. Mallina
käytettiin vuosina 1929–1936 toiminutta taloudellista puolustusneuvostoa, jossa oli tuolloin
4
viisi jaostoa. Tavoitteena oli turvata maanpuolustuksen taloudelliset resurssit ja varmistaa
väestön toimeentulon edellytykset. PTS jakautui alusta lähtien toiminnallisiin jaostoihin, joiden määrä kasvoi vähitellen. Suunnittelukunnan ensimmäiset jaostot olivat v. 1956 rahoitus, työvoima-, kauppa- ja liikenne-, ravinto- sekä teollisuus- ja voimatalousjaosto. Vuonna 1960
astui voimaan laki puolustustaloudellisesta suunnittelukunnasta ja pooliorganisaatiota ryhdyttiin kehittämään sekä ensimmäiset harjoitukset pidettiin. Silloinen puolustusneuvosto hyväksyi pooliorganisaation v. 1960, tällöin pooleja oli kahdeksan. Kauppa- ja teollisuusministeriö ryhtyi tekemään sopimuksia poolien kanssa ja näin virallistettiin poolien asema PTSorganisaatiossa. Vuonna 1988 ministeri Pertti Salolaisen kirjeellä pyydettiin perushuollon
kannalta keskeisiä yrityksiä nimeämään valmiuspäällikkö huolehtimaan toimipaikkakohtaisesta valmiussuunnittelusta. Samalla yritysten ja poolien välinen yhteistyö tiivistyi.
Suunnittelukunta oli oikeudelliselta luonteeltaan komitean typpinen elin, joka kokosi yhteen
elinkeinoelämän ja hallinnon asiantuntemuksen normaaliaikoina tehtävän valmiussuunnittelun ja poikkeusoloissa tarvittavan ohjauksen tueksi. PTS:n komiteaorganisaatio uudistettiin
2004–2008. Aikaisemmat jaostot ja toimikunnat korvattiin huoltovarmuuden eri lohkoja
edustavilla sektoreilla. Sektoreita perustettiin aluksi viisi (energianhuolto, elintarvikehuolto,
tietoyhteiskunta, terveydenhuolto ja kuljetuslogistiikka), finanssialan sektori asetettiin v.
2009 ja teollisuussektori 2011. Suunnittelukunnan hallituksena toimi keskusjaosto, joka ohjasi sektoreita ja pooleja, nimitti toimikuntien jäsenet, edusti valtiota poolisopimuksissa ja
päätti varojen käytöstä.
Huoltovarmuuden painopisteiden mukaisesti keskusjaosto asetti sektoreita, joiden tehtävänä
oli seurata huoltovarmuuden tilaa toimialallaan, tuottaa valmiussuunnitelmia ja muita toimenpide-ehdotuksia sekä ohjata poolien toimintaa.
PTS:n sektorin tehtävänä oli:
x
x
x
x
x
määritellä tavoitteet oman alan pooleille sekä sovittaa yhteen ja seurata niiden toimintaa
selvittää huoltovarmuuden kehittämiskohteita ja tehdä esityksiä huoltovarmuuden
kehittämiseksi
arvioida ja analysoida oman alansa uhkia ja huoltovarmuuden kehityssuuntia
selvittää alansa kriittiset tuotanto- ja palveluketjut
edistää oman alansa toimijoiden välistä yhteistyötä huoltovarmuusasioissa.
Poolit ohjasivat toimialansa ja alan yritysten varautumissuunnittelua sekä toimivat viestikanavana viranomaisten ja yritysten välillä. Osa pooleista oli sektoreiden ohjauksessa ja osa
raportoi suoraan keskusjaostolle.
Poolin tehtävänä oli:
x
huolehtia organisaationsa kehittämisestä ja ylläpitää toimistonsa valmiutta
5
x
x
x
x
x
x
x
x
määritellä sekä laatia poikkeusolojen toimintoja koskevat yleissuunnitelmat
laatia ja ylläpitää toimialansa tärkeysluokitusta
ohjata ja seurata alansa yritysten varautumista
tehdä selvityksiä korvaavien toimintojen kehittämiseksi
suunnitella yhteistyössä yritysten kanssa henkilöstön ja muiden voimavarojen käyttöä poikkeusoloissa
tehdä selvityksiä ja esityksiä varmuus- ja turvavarastoinnin tarpeesta
hankkia ja ylläpitää edustamiensa toimialojen toimintoja ja toimintaedellytyksiä koskevia tietoja ja järjestää alan valmiuden ylläpitämiseksi tarpeellisia harjoituksia sekä
tiedotus- ja koulutustilaisuuksia
ryhtyä tarvittaessa muihinkin erikseen sovittaviin tai tilanteen edellyttämiin toimenpiteisiin valmiuden kehittämiseksi.
PTS ja elinkeinoelämän toimialajärjestöt tekivät poolisopimuksia poolien perustamisesta.
Poolisopimuksen velvoitteista vastasi sen allekirjoittaja, yleensä ao. toimialajärjestö. Alan yritykset osallistuivat poolin järjestämään koulutukseen ja suunnittelutyöhön sekä laativat yrityksessään valmiussuunnitelmia poolin antamien ohjeiden mukaan. Poolisopimuksiin ei sisältynyt yrityksiä oikeudellisesti sitovia velvoitteita. Elinkeinoelämän organisaatioilla ei ollut velvollisuutta osallistua PTS:n toimintaan. Kuitenkin ensimmäisen tärkeysluokan toimipaikoilta
edellytettiin valmiussuunnitelman laatimista.
PTS:n ylläpitämään huoltovarmuuden kannalta kriittisten toimipaikkojen luetteloon kuului n.
2500 toimipaikkaa. Näistä 1200 toimipaikassa oli nimetty valmiuspäällikkö ja näiltä paikoilta
edellytettiin valmiussuunnitelman ylläpitoa. Pooleja johti PTS:n keskusjaoston nimeämä poolitoimikunta. Pooli saattoi budjettinsa puitteissa perustaa jaostoja tai alueellisia organisaatioita.
Motiiveiksi osallistua poolitoimintaan nähtiin valmiussuunnittelun hyödyllisyys yrityksen liiketoiminnan jatkuvuuden turvaamisen kannalta sekä yritysten mahdollisuus vaikuttaa huoltovarmuuden tavoitteiden asettamiseen PTS:n kautta. Julkinen-yksityinen kumppanuus koettiin
joustavampana toimintatapana kuin yksityiskohtainen sääntely. Myös valmiussuunnittelun
pitkät perinteet ja avainhenkilöiden omat arvot vaikuttivat.
Valtion ja kuntien viranomaiset osallistuivat PTS:n työhön osana lakisääteisiä varautumisvelvoitteita sekä saadakseen toiminnallisen yhteyden alan yrityksiin.
Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus huoltovarmuustyössä
Kauppa- ja teollisuusministeriön asettaman Taloudellisen puolustusvalmiuden kehittämistoimikunnan mietinnössä v. 2006 on laajasti pohdittu huoltovarmuusorganisaation kehittämisvaihtoehtoja. Mietinnössä todetaan, että viranomaisten ja elinkeinoelämän välinen julkinen-yksityinen kumppanuus on moderni, tehokas ja kehittämisen arvoinen tapa hallita yh-
6
teiskunnan huoltovarmuusriskejä. Kumppanuusmallille asetettuja tavoitteita ovat toiminnallinen tehokkuus, johdettavuus, hyväksyttävyys, kumppanuusperiaatteen toteutuminen, valmius toimia kansainvälisesti, laillisuusvaatimukset, kustannustehokkuus ja yhteensopivuus
yritysten riskienhallintaan.
Toimikunta esitti, että puolustustaloudellisen suunnittelukunnan ja HVK:n päätöksentekoelimet sulautetaan uudeksi huoltovarmuusorganisaatioksi, jossa ylimpänä tasona toimii Huoltovarmuusneuvosto ja sen alaisuudessa HVK. Sektorit ja poolit säilyivät yhteistoimintaeliminä
ennallaan.
4. Nykyiset sektorit ja poolit
Vuoden 2008 voimaan tulleella huoltovarmuuslain muutoksella säilytettiin PTS:n toiminnan
perustana ollut sektori- ja pooliorganisaatio sekä niiden tehtävät. Huoltovarmuusorganisaatio
on asiantuntijaverkosto, jossa varautuminen muuttuviin uhkiin perustuu yksityisen ja julkisen
sektorin kumppanuusperiaatteeseen. Elinkeinonharjoittajien osallistuminen huoltovarmuustyöhön on edelleen yleensä vapaaehtoista lukuun ottamatta eräitä toimialoja kuten tietoliikenne, liikenne, energia, lääkevalmistus ja rahoitustoiminta, joissa varautuminen on lakisääteistä. Sektorit ja poolit toimivat HVK:n, viranomaisten sekä elinkeinoelämän yhteistyöeliminä komitean tapaan.
Sektorit
Sektorit ovat viranomaisten, alan järjestöjen, yritysten ja muiden merkittävimpien toimijoiden muodostamia laajoja, alakohtaisia yhteistoimintaorganisaatioita. Sektoreiden tehtävänä
on arvioida huoltovarmuuden tilaa ja edistää viranomaisten ja elinkeinoelämän välistä yhteistyötä huoltovarmuutta koskevissa asioissa. HVK:n hallitus nimittää sektoreiden jäsenet.
HVK:n 23.1.2015 päivitetyn työjärjestyksen mukaan huoltovarmuusorganisaatiossa toimivat
seuraavat sektorit: tietoyhteiskunta-, kuljetuslogistiikka-, elintarvikehuolto-, energiahuolto-,
terveydenhuolto-, finanssialan ja teollisuussektori. Sektori toimii itsenäisesti omalla toimialallaan HVK:n hallituksen asettamien tavoitteiden mukaisesti. Sektori pitää aktiivista yhteyttä
muihin sektoreihin ja pooleihin. Sektoreiden tehtävänä on seurata, ohjata ja koordinoida
oman alansa huoltovarmuuden kehittämistä. HVK:n hallitus nimittää sektorin esityksestä puheenjohtajan, sihteerin ja jäsenet. Sektori voi laatia itselleen toimintaohjeen, jonka HVK:n
hallitus vahvistaa.
7
Sektorin tehtävänä on sovittaa yhteen ja seurata poolien toimintaa HVK:n hallituksen antamien tavoitteiden mukaisesti, selvittää huoltovarmuuden kehittämiskohteita ja tehdä esityksiä huoltovarmuuden kehittämiseksi, arvioida ja analysoida oman alansa uhkia ja huoltovarmuuden kehityssuuntia sekä edistää oman alansa toimijoiden välistä yhteistyötä huoltovarmuusasioissa.
Sektorit näyttävät kokoontuvan keskimäärin kaksi kertaa vuodessa (v. 2013–2014). Kokouksissa käsitellään mm. ajankohtaisia asioita, huoltovarmuustavoitteiden soveltamista sektorin
alalla, poolien toimintaa sekä sektorien kannalta tärkeitä erityisteemoja.
Poolit
Poolit perustetaan HVK:n ja elinkeinoelämän järjestöjen tai yritysten välisillä poolisopimuksilla. Poolien perustaminen tai lakkauttaminen käsitellään HVK:n hallituksessa. Poolit hoitavat
operatiivista varautumista elinkeinoelämän johdolla sopimuksessa määritellyllä tavalla. Niiden tehtävänä on yhdessä alan yritysten kanssa seurata, selvittää, suunnitella ja valmistella
toimenpiteitä omien alojensa huoltovarmuuden kehittämiseksi HVK:n hallituksen ja kyseisen
sektorin ohjauksessa.
Kaikkiaan pooliorganisaation eri toimielimissä toimii aluerakenteet huomioon ottaen noin
600 henkilöä. Elinkeinoelämä kytkeytyy toimintaan vuoden 2015 alusta lukien 21 poolisopimuksella (alkutuotanto-, elintarviketeollisuus-, kauppa- ja jakelu-, voimatalous-, öljy-, rahoitushuolto-, vakuutusalan, ilmakuljetus-, maakuljetus-, vesikuljetus-, kemian, metsä-, MIL-,
muovi- ja kumi-, rakennus-, teknologia-, terveydenhuolto-, vesihuolto-, alue-, media- ja ICTpoolit). Huoltovarmuuskriittisiä yrityksiä on n. 1500.
Poolien tehtävänä on poolisopimusten mukaan ohjata alansa yritysten varautumista, järjestää alansa varautumisen ylläpitämiseksi tarpeellisia harjoituksia sekä koulutus- ja tiedotustilaisuuksia, ylläpitää toimialansa huoltovarmuuskriittisten toimipaikkojen luetteloa ja siihen
liittyviä tietoja, laatia selvityksiä ja tehdä esityksiä alansa valmiuden parantamiseksi, tukea viranomaisten vastuulla olevien poikkeusolojen suunnittelun ja toteutuksen valmistelua, hankkia ja ylläpitää edustamiensa toimialojen toimintoja ja toimintaedellytyksiä koskevia varautumisen kannalta tarpeellisia tietoja, huolehtia organisaationsa kehittämisestä, laatia vuosittain toiminta- ja taloussuunnitelma seuraavalle kalenterivuodelle ja ryhtyä tarvittaessa muihinkin erikseen sovittaviin tai tilanteen edellyttämiin toimenpiteisiin varautumisen kehittämiseksi.
Poolien tulee myös pitää aktiivisesti yhteyttä alansa kannalta keskeisiin sektoreihin ja pooleihin varautumisjärjestelyjen yhteensovittamiseksi ja tarpeellisen tiedon vaihtamiseksi.
Poolisopimuksen velvoitteista (ml. suunnittelu- ja hallintotehtävät) vastaa allekirjoittaja, joka
on yleensä asianomainen toimialajärjestö. Päätoimiseksi katsottavia poolisihteerei-
8
tä/valmiuspäälliköitä (yli 50 % täysipäiväisestä työajasta käytetään poolin toimintaan) on yhteensä kuudessa poolissa (elintarviketeollisuus, ICT, media, maakuljetus, rakennus, öljy). ICTja mediapooleissa on täysipäiväisesti poolityöhön keskittyvä poolisihteeri. Kymmenen poolin
poolisihteerit/valmiuspäälliköt toimivat tehtävissään sivutoimisesti.
Poolin päättävänä elimenä on poolitoimikunta, johon HVK:n hallitus nimittää poolin esityksestä puheenjohtajan, sihteerin ja jäsenet. Poolitoimikunta valitaan toistaiseksi. Poolitoimikuntien kokouksia on vuosittain kahdesta kuuteen. Kaikista harvalukuisimmin näyttää kokoontuvan ilmakuljetuspooli (2 kokousta/vuosi) ja useimmin vakuutusalan pooli (6 kokousta/vuosi). Päätösten toimeenpanosta, tehtävien toteuttamisesta ja käytännön hoitamisesta
vastaa poolin toimisto organisaatioineen. Pooli voi kutsua kokouksiinsa asiantuntijoita sekä
perustaa ja lakkauttaa jaostoja, aluetoimikuntia ja työryhmiä siten kuin poolitoimikunta tarkemmin päättää. Poolisopimuksen voi irtisanoa kumpikin osapuoli, jos sopimuksen noudattaminen mm. huoltovarmuuden suunnittelun vuoksi muodostuu kohtuuttomaksi tai käy
HVK:n kannalta tarpeettomaksi.
Yritykset ottavat osaa poolin toimintaan osallistumalla yritys- ja toimipaikkakohtaiseen varautumiseen, osallistumalla poolin järjestämiin harjoituksiin ja koulutukseen, asettamalla
tarpeen mukaan edustajansa poolin toimielimiin, antamalla toimintaansa koskevia tietoja
poolissa tehtävää varautumista varten ja olemalla yhteistyössä tarpeen mukaan valtakunnallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa.
HVK käy poolien kanssa vuosittain tulosneuvottelut, joissa määritellään poolirahan suuruus,
poolin budjetti sekä toiminta- ja taloussuunnitelma. Poolit päättävät varojen käytöstä huoltovarmuustyön käytännön toteutukseen budjettinsa puitteissa sekä vahvistamiensa sääntöjen mukaan.
Rahoitus ja toimintasuunnitelmat
HVK:n toimitusjohtaja voi myöntää sektorille määrärahan, jonka käytöstä sektori itse päättää.
Elintarvikehuolto-, energia- ja terveydenhuoltosektoreiden toimintaa ei ole perinteisesti erityisesti rahoitettu HVK:n toimesta. Teollisuus-, logistiikka-, tietoyhteiskunta- ja finanssialan
sektoreiden kuluja on rahoitettu vuosittain tarpeen mukaan korkeintaan 15 000 eurolla.
HVK:n hallitus antaa koko huoltovarmuusorganisaatiota koskevat linjaukset lokakuussa (HASEPO-ohjausmalli). Poolit muodostavat hallituksen antamasta ja sektorinsa mahdollisesti tarkentamasta toimintalinjauksesta alustavan toimintasuunnitelman ja budjetin, joka toimii
pohjana HVK:n ja poolin väliselle tuloskeskustelulle, mikä käydään marraskuun puoliväliin
mennessä. Poolit toimittavat lopullisen toimintasuunnitelman sektorille ja HVK:lle marraskuun loppuun mennessä. Toimintasuunnitelmat ja budjetit tallennetaan HUOVI-portaaliin
poolitoimikunnan sivuille. Toimintasuunnitelman ja budjetin täytyy määrittää vuotuiset tavoitteet sekä seuraavan vuoden toiminnan tulo- ja menoarvion.
9
HVK:n hallitus käsittelee lokakuussa HVK:n ja TEM:n välisen tulossopimuksen perusteet, jonka keskeinen osa on poolien toiminta. Pooli antaa HVK:lle ja sektorille toimintakertomuksen
sekä HVK:lle poolirahatilityksen maaliskuussa. Toimintakertomuksessa kuvataan tiivistetysti
poolin toiminta vuoden aikana sekä keskeiset tulokset samoin kuin poikkeamat tavoitteista ja
budjetista. Lisäksi toimintakertomus sisältää tilannekuvaraportin, mikä lähetetään sektorille
ja HVK:lle. Poolisihteerin tulee tehdä alansa huoltovarmuuskriittisten yritysten ja organisaatioiden kypsyysanalyysivastauksista toimialakohtaisen raportin.
Poolitoiminnan yhteinen budjetti on vuodelle 2015 n. 2,3 milj. euroa. Yksittäisten poolien
budjetit vaihtelevat varsin paljon. Suurimmat kulut olivat v. 2013 voimatalous-, öljy-, maakuljetus-, rakennus- ja ICT-pooleilla. Pienimmät ilmakuljetus- sekä tekstiili- ja jalkinepoolilla
(lak.). Pooli vahvistaa taloussuunnitelmansa poolikokouksessa, minkä jälkeen rahoitus käydään läpi vuosittaisessa tuloskeskustelussa HVK:n kanssa. HVK:n osastojen johtajat vahvistavat poolien budjetit ja liittävät ne osastojensa kokonaisbudjettiin. Hallitus hyväksyy HVK:n
kokonaisbudjetin.
Tavoitteiden asettaminen
HVK:n hallituksen hyväksymän menettelytapaohjeen mukaisesti hallitus tarkistaa huoltovarmuusorganisaation toimintalinjauksen vuosittain tunnistettujen ajankohtaisten huoltovarmuustarpeiden mukaisesti ja muodostaa toimintalinjaukset sektoreiden ja poolien toiminnalle seuraavaksi vuodeksi.
Poolien ja sektoreiden yleistavoitteet vuodelle 2015 on määritelty linjauksessa 16.9.2014.
Sen mukaan poolien ja sektoreiden tulee mm. analysoida huoltovarmuuden tavoitteista annettua VN:n tavoitepäätöstä oman toimialansa kannalta ja ryhtyä soveltamaan päätöstä
omassa toiminnassaan erikseen annettavan ohjeistuksen mukaan sekä seurata Euroopan
muuttuvaa turvallisuustilannetta ja sen vaikutuksia huoltovarmuuteen samoin kuin raportoida muutoksista HVK:lle. Poolien ja sektoreiden täytyy myös edistää kyberstrategian toimeenpanoa, tehostaa työskentelyään sitouttamalla yrityksiä toimintaansa ja etsiä yhteistyömahdollisuuksia muiden poolien kanssa. Poolin toimintasuunnitelmassa tulee mainita toimenpiteet huoltovarmuuskriittisten yritysten aktivoimiseksi ja poolin tulee tehostaa HUOVIportaalin käyttöä. Alan toimijoiden käytännön tarpeiden pitää ohjata poolin toimintaa.
10
5. Keinoja yritystoiminnan varautumisen tukemiseen
HUOVI
Elinkeinoelämän jatkuvuuden hallintaa tukee HUOVI-portaalin käyttöönotto huoltovarmuuskriittisissä yrityksissä ja pooliorganisaation piirissä. HUOVI-portaali on ennen kaikkea huoltovarmuusorganisaation yhteinen yhteyskanava. Portaali toimii organisaatio- ja yhteystietorekisterinä poolien, huoltovarmuuskriittisten toimijoiden sekä HVK:n välillä. Se sisältää ohjeita
ja malleja yrityksille jatkuvuudenhallinnan kehittämisen tueksi. Lisäksi portaalilla edistetään
tiedonvaihtoa HVK:n ja sen kanssa yhteistyössä toimivien sektoreiden ja poolien sekä yritysten välillä. Portaaliin voidaan luoda myös sähköisiä luottamuksellisia työskentely- ja yhteistoiminta-alueita.
HUOVI-portaalin kautta välitetään alan toimijoille tietoja poolien ajankohtaisista asioista kuten seminaareista ja harjoituksista sekä tutkimuksista. Portaali sisältää huoltovarmuuskriittisille toimijoille suunnatun jatkuvuudenhallinnan työkalun (kypsyysanalyysi) sekä toimijaverkostojen häiriönhallintaa tukevan VARMA-työkalun. Kypsyysanalyysisovelluksen avulla huoltovarmuuskriittiset yritykset ja organisaatiot pystyvät itse arvioimaan omaa varautumisen tasoaan ja asettamaan sille kehittämistavoitteet. Toimialan vertailuraportin kautta yritys saa
tiedon sijoittumisestaan omalla toimialalla, mikä tukee systemaattista jatkuvuudenhallinnan
kehittämistä. Toimialoittain tehtyjen analyysien ja toimenpide-ehdotusten perusteella muodostetaan vuosittain HVK:ssa kansallinen huoltovarmuuden tilannekuva.
Portaalin kautta organisaatiot voivat myös välittää VAP-varaukset puolustusvoimille. Portaaliin on luotu myös toiminnot sähkömarkkinalain mukaista varautumissuunnittelua ja sen valvontaa varten. Poolitoimikunnille on kehitetty portaaliin analyysityökalut toimintaympäristön
arviointia ja poolitoiminnan kehittämistä varten.
HUOVI-portaalin käyttöaktiivisuus on v. 2011–2013 tehdyn selvityksen mukaan ollut aktiivisinta voimatalouspoolissa (kypsyysanalyysin vastaamisaktiivisuus, rekisteröityneiden käyttäjien määrä, käynnit poolin HUOVI-sivuilla, yrityskäyttäjien kirjautumiskerrat). Vuonna 2012
portaaliin oli rekisteröitynyt 1700 käyttäjää. Vuoden 2015 alussa käyttäjiä oli n. 3000.
SOPIVA
HVK on yhdessä huoltovarmuusorganisaation kanssa kehittänyt uudentyyppisiä keinoja elinkeinoelämän toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi (Sopimusperusteinen varautuminen,
ns. SOPIVA-hanke). Tavoitteena on liittää kaupallisiin yhteistoiminta- ja hankintasopimuksiin
yhtenäiset jatkuvuudenhallinnan suositukset sekä sopia tavoitteiden todentamisesta ja resursoinnista sekä edelleen levittämisestä osapuolten toimintaverkostoihin. Menettely on tar-
11
koitus ulottaa mahdollisimman laajaan käyttöön huoltovarmuuden kannalta merkityksellisille
toimialoille. Hankkeella pyritään kiinnittämään huomiota erilaisten toimijoiden muodostamien verkostojen toimintavarmuuden merkitykseen.
Toimintavarmuutta kehitetään siten, että uusissa hankinta- tai yhteistyösopimuksissa edellytetään toiminnan jatkuvuudenhallintaa koskevien suositusten noudattamista kaikilta verkostoon kuuluvilta kumppaneilta: sekä varsinaisilta sopimuskumppaneilta että niiden alihankintayrityksiltä ja muilta verkostokumppaneilta. Mallisopimuslausekkeiden on tarkoitus helpottaa suositusten käyttöönottoa sopimuksissa. Toiminnan jatkuvuudenhallintaa koskevat suositukset otetaan varsinaisen sopimuksen liitteeksi. Sopimusmallien käytöstä yrityksissä ei ole
HVK:ssa tilastoja.
HVK on kartoittanut SOPIVA-suosituksiin liittyviä kypsyysanalyysivastauksia pooleittain. Poolien tilanteet vaihtelevat ja joillakin pooleilla näyttää olevan vielä kehitettävää SOPIVAsuositusten soveltamisen valmiudessa. Vastausprosentit vaihtelivat myös paljon pooleittain.
6. Selvitys poolitoiminnan kehittämiseksi
Erikoistutkija Anna Mikkonen teki 29.6.2012 selvityksen, jonka tarkoituksena oli tunnistaa
poolitoiminnan keskeisiä vahvuuksia ja kehittämiskohteita sekä esittää jatkotoimenpiteitä
toiminnan kehittämiseksi. Aineisto koottiin haastattelemalla aktiivisesti poolitoiminnassa
mukana olevia henkilöitä.
Arviot poolitoiminnasta
Poolitoiminnan keskeiset vahvuudet löytyivät haastattelujen perusteella toiminnan vapaaehtoispohjasta, yhteistoiminnan eri ulottuvuuksista sekä huoltovarmuustyössä tapahtuneesta
paradigman muutoksesta. Rakenteellisena vahvuutena pidettiin sitä, että toiminnassa on
mukana eri alojen yrityksiä, järjestöjä ja viranomaisia. Seminaarit, työpajat ja harjoitukset
mahdollistavat paitsi verkostoitumisen myös eri toimijoiden yhteisen oppimisen sekä yhteisten asioiden käsittelemisen. Harjoitustoimintaa pidettiin haastatteluissa yhtenä parhaana yhteistyön muodoista.
Paradigman muutos, jossa painotetaan organisaatioiden jatkuvuudenhallintaa, koettiin tarkoituksenmukaiseksi. Konkreettisia työkaluja tähän ovat HUOVI ja SOPIVA. HUOVIn tarjoamiin mahdollisuuksiin suhtauduttiin haastatteluissa myönteisesti, mutta sen kokonaisvaltainen hyödyntäminen oli jäänyt puolitiehen. Tärkeimpänä hyvän poolitoiminnan tunnuspiirteenä pidettiin huoltovarmuuskriittisten toimijoiden sitouttamista huoltovarmuustyöhön. Aktiivinen pooli pyrkii tunnistamaan merkittävät sidosryhmänsä sekä alaan vaikuttavat keskei-
12
set verkostot ja riippuvuudet. Informaatiota pidettiin poolien toiminnan tärkeimpänä arvona.
Poolin pitäisi pystyä tunnistamaan omat ja sidosryhmiensä tiedontarpeet sekä hankkimaan
suunnitelmallisesti toiminnan kehittämisen, päätöksenteon ja varautumisen kannalta tarvittavaa tietoa. Tieto tulisi myös muuttaa lisäarvoa tuottavaksi toiminnaksi. Toisaalta myös eri
kohderyhmille olisi räätälöitävä soveltuvia ja heitä kiinnostavia viestejä.
Huoltovarmuuteen liittyvien verkostojen ja riippuvuuksien tunnistaminen on vaikeaa ja kokonaiskuvan hahmottaminen on edelleen puutteellista. Suurimmassa osassa pooleja alan riskien tunnistaminen ei näytä olevan systemaattista, säännöllistä tai ennakoivaa toimintaa.
Poolitoiminnassa on tyypillisesti mukana pieni aktiivinen joukko ja varsin paljon vastuuta kasaantuu poolisihteereille. Poolisihteerin aktiivisuudesta riippuu usein koko toiminnan ja yrityskentän aktiivisuus. Eri pooleissa onkin varsin vaihteleva aktiivisuuden taso.
Poolit toimivat hyvin itsenäisesti ja tämän vuoksi tärkeäksi katsottiin toiminnan tavoitteellinen ja suunnitelmallinen kehittäminen sekä uusien toimintatapojen luominen. Poolien välisen yhteistyön lisäämistä pidettiin tarpeellisena, eikä se vielä toteudu toivotulla tavalla. Myös
sektoreiden toimenkuvassa haetaan vielä sopivia muotoja ja tavoitetta. Huoltovarmuustyön
kansainvälisestä ulottuvuudesta kaivattiin enemmän tietoa sekä yhteistoimintaa ja kokonaiskuvaan liittyvää ymmärrystä. Alueellinen yhteistyö kaipaa myös huomiota ja kuntien osallistumiseen tulisi miettiä sopivia vaihtoehtoja. Poolien ikiaikaista autonomiaa pidettiin sekä
vahvuutena että heikkoutena.
Haastatteluissa tuotiin esiin myös epäselvyydet poolitoiminnan tavoitteissa, arvioinnissa ja
ohjauksessa, jota pidettiin toisinaan tempoilevana ja puutteellisena. Toiminnan arviointiin ei
tuohon aikaan ollut selkeitä yhteismitallisia mittareita. Lisäksi operatiiviset tehtävät painottuvat eri pooleissa eri tavoin, mikä vaikeuttaa huoltovarmuusorganisaation kokonaisuuden
hallintaa. Poolien jatkokehitys edellyttää toiminnan tavoitteiden ja seurannan terävöittämistä. Kaikille pooleille yleisinä tavoitteina tunnistettiin
x
x
x
x
poikkeusoloihin varautumisen edistäminen
häiriötilanteisiin varautuminen ja jatkuvuudenhallinnan edistäminen
varautumiseen liittyvän verkostotietoisuuden edistäminen
alan riskien ja toimintaympäristön muutosten seuranta
Kehitysehdotukset
Selvityksessä ehdotettiin tulostavoitteiden ja strategisten mittareiden käyttöönottoa. Selvityksen jälkeen poolitoimintaa on ryhdytty seuraamaan neljällä eri ulottuvuudella: kenttätoiminnan aktiivisuus, HUOVIn käyttöaste, asiakastyytyväisyys ja poolitoiminnan itsearviointi.
Kenttätoiminnan aktiivisuus kuvastaa poolin järjestämien tilaisuuksien osallistujamääriä.
HUOVIn käyttöaste kertoo, kuinka paljon HUOVIa keskimäärin käytetään poolin yritysten pii-
13
rissä, kuinka kattavalla osalla poolien yrityksistä on pääkäyttäjä HUOVIssa ja kuinka aktiivisesti HUOVIn kypsyysanalyysiin on vastattu eri aloilla. Asiakastyytyväisyys mittaa poolien yleisonnistumista sekä palveluntarjonnan toimivuutta.
Poolitoiminnan laatua mittaa kypsyysanalyysi, joka on sovellus, jolla pooli voi arvioida omaa
toimintaansa varautumisen edistämiseksi ja asettaa itselleen tavoitteita. Kypsyysarviossa otetaan huomioon poolitoiminnan yleiset tavoitteet sekä poolitoiminnan strategisten työkalujen
HUOVIn ja SOPIVAn käytön edistäminen.
Lisäksi selvityksessä tunnistettiin myös muita mahdollisuuksia poolitoiminnan kehittämiseksi
ja tukemiseksi. Poolien resurssien keskittäminen ja poolien yhdistäminen voi jatkossa olla
tarpeen. Tärkeänä pidettiin, että mahdollisimman moni poolisihteeri toimisi tehtävässään
päätoimisesti ja rekrytointi hoidettaisiin suunnitelmallisesti. Lisäksi voitaisiin pohtia, tarvitaanko pooleissa myös mahdollisesti osa-aikaisia hallinnollisia avustajia. Poolisihteerin perehdyttäminen tulisi hoitaa paremmin hyödyntäen esim. yhtenäistä perehdytyspakettia. Perehdytystilaisuuksia voisi järjestää myös uusille toimikuntien, jaostojen, osastojen ja aluetoimikuntien jäsenille. Poolisihteerit olisi syytä kutsua säännöllisesti tiedotus- ja keskustelutilaisuuksiin ajankohtaisista yhteisistä teemoista. Heille pitäisi antaa lukuoikeudet muiden poolien yleisille HUOVI-sivuille sekä toimittaa kaikkien toimikuntien jäsentiedot. Toimijoiden välistä viestintää voitaisiin parantaa myös ”knowledge broker”-henkilöllä, joka toimisi tiedonvälittäjänä eri poolien välillä.
Selvityksessä pohdittiin myös, pitäisikö poolitoiminnalle luoda yhteinen visio, yhteisiä strategisia päämääriä sekä yhtenäisempi operatiivinen viitekehys, jonka puitteissa toimia. Valtioneuvoston tavoitepäätöksen perusteella pitäisi pooleille asettaa konkreettisia tehtävätavoitteita, joita tulisi seurata ja arvioida systemaattisesti tuloskeskusteluissa.
Lisäksi esille tuotiin HVK:n rooli poolien viestinnän tukemisessa ja tilaisuuksien sekä kenttätyön toteutuksessa. Tähän pitäisi liittää palautteen anto- ja hallintatyökalut. Lisäksi pooleille
voitaisiin luoda erillinen riskianalyysityökalu, jolla madallettaisiin toimikuntien kynnystä
säännöllisen riskikartoituksen tekoon.
HVK:n tutkimusstrategia kirkastaisi yhteiset tutkimusintressit ja kansainvälisen toiminnan
strategia hahmottaisi kansainvälisen viitekehyksen. Alueellisen yhteistoiminnan tarpeista ja
mahdollisuuksista olisi hyvä tehdä erillinen selvitys.
7. Asiakastyytyväisyystutkimus
Poolien toiminnasta tehtiin v. 2013 asiakastyytyväisyyskysely, jossa arvioitavana oli mm. poolin toiminnan kiinnostavuus, poolin toiminnan tuottama lisäarvo yrityksille, yhteistyö poolin
14
ja yritysten välillä, poolin tarjoaman tiedon/työkalujen sovellettavuus ja poolin toiminnan aktiivisuuden riittävyys. Vastausprosentti oli varsin alhainen 24 %.
Arviot poolien työn onnistumisesta vaihtelivat melko paljon pooleittain. Arvosanat saattoivat
vaihdella skaalalla 1,6൞4 (arviointiskaala 1൞4). Poolien toiminnan aktiivisuuden riittävyys sekä
poolin ja yritysten yhteistyön toimivuus saivat parhaita arvioita.1)
______________________________
1) Parhaimmat arviot poolin yleisonnistumisesta saivat joukkoviestintä (3,55), öljy (3,43), kauppa- ja jakelu (3,40) ja vakuutus (3,26). Alle arvosanan kolme olivat teknologia (2,92), tietoverkko (2,80) sekä tekstiili- ja jalkine (2,21).
Seuraavien poolien toiminta koettiin kiinnostavimmiksi: kauppa- ja jakelu (3,50), öljy (3,43), vesikuljetus (3,40), vesihuolto (3,32), voimatalous (3,30), elektroniikka (3,29), graafinen (3,25) ja joukkoviestintä (3,25). Vähiten kiinnostavia olivat teknologia (2,96) sekä tekstiili- ja jalkine (2,67).
Poolien tuottama lisäarvo oli korkeinta seuraavilla aloilla: öljy (3,57), vakuutus (3,50), joukkoviestintä
(3,50), vesikuljetus (3,40), vesihuolto (3,36), kauppa- ja jakelu (3,33), terveydenhuolto (3,33), tietoverkko (3,33) ja voimatalous (3,33). Vähiten lisäarvoa tuottivat teknologia (2,82) sekä tekstiili- ja jalkine
(2,00).
Yhteistyö poolin ja yritysten välillä toimi parhaiten seuraavissa pooleissa: joukkoviestintä (3,75), öljy
(3,57), kauppa- ja jakelu (3,50), rahoitus (3,50), muovi- ja kumi (3,33), vakuutus (3,30) ja elintarviketeollisuus (3,26). Huonoimpia arvosanoja saivat graafinen (2,75), tietoverkko (2,67) sekä tekstiili- ja jalkine (2,50).
Arvosanojen yleinen taso oli alhaisin, kun kysyttiin poolin tarjoaman tiedon/ työkalujen sovellettavuutta. Yli arvosanan kolme ylsivät pooleista joukkoviestintä (3,50), vakuutus (3,20), öljy (3,14) ja elintarviketeollisuus (3,07). Alhaisin arvosana koski tekstiili- ja jalkinepoolia (1,67).
Poolin toiminnan aktiivisuuden riittävyys sai hyviä arvioita. Onnistuneimmat poolit olivat rahoitus
(4,00), joukkoviestintä (3,75), kauppa- ja jakelu (3,67), kemia (3,63), muovi- ja kumi (3,57) sekä metsä,
graafinen ja rakennus (3,50). Huonoimmat arviot saivat tekstiili- ja jalkine (2,25) ja tietoverkko (2,17).
8. Haastattelut
Selvitystehtävään liittyen näkemyksiään huoltovarmuusorganisaation merkityksestä ja toiminnan tarkoituksenmukaisuudesta kertoi kaikkiaan 29 henkilöä, jotka edustivat eri ministeriöitä ja viranomaisia, toimialajärjestöjä ja yrityksiä. Kyseiset henkilöt olivat mukana sektoreiden, poolien ja huoltovarmuusneuvoston toiminnassa taikka heidän työhönsä kuului muutoin
Suomen turvallisuuden ja varautumisen suunnittelu. Tämän lisäksi kantansa huoltovarmuus-
15
organisaation työstä halusivat esittää finanssisektoria edustavien STTK:laisten liittojen yhteistyöryhmän edustajat.
Yleisnäkemys
Yleisesti suomalaista mallia, jossa varautuminen perustuu viranomaisten ja yritysten pitkälti
vapaaehtoiseen yhteistyöhön, pidettiin edelleen järkevänä ja toimivana. Huoltovarmuusorganisaatio on älykäs ratkaisu, jolla varmistetaan nykyaikainen verkottunut yhteistyö yritysten
ja julkisen sektorin toimijoiden välillä sekä pystytään osoittamaan tähän myös rahoitus. Jos
pooliorganisaatiota ei olisi, ”Suomi olisi tuuliajolla”.
Monilla sektoreilla varautumisvelvoitteet perustuvat myös erityislakeihin. Tällöin hallinnonalan vastuuviranomainen voisi hyvin organisoida yritysten kanssa tehtävän yhteistyön
myös oman alansa sisällä, eikä HVK:n toimintapuitteita tarvittaisi. Haastatteluissa tuotiin lisäksi esiin, että jos vapaaehtoisia yhteistyömuotoja ei pidetä toimivina, varautumisen organisointi voidaan hoitaa myös yksityiskohtaisemmalla säädösohjauksella.
Toisaalta nähtiin, että nykymallilla juuri vältetään säädösohjauksen lisääntyminen, mikä on
yritysten mielestä hyvä asia. Regulaatio-ohjausta ja hallinnon pakko-ohjausta ei kaivata. Toimialaviranomaisen näkökulma voi olla liian suppea ja yrityksiä käskyttävä. Toimintaa ohjaavia
viranomaisia saattaa myös olla monia, mikä voi aiheuttaa yritysten toimintaan sekavia normeja ja ohjauksen päällekkäisyyttä. HVK on juuri oikea laaja-alainen taho organisoimaan yritysten ja viranomaisten välistä yhteistyötä.
Huoltovarmuustyön paradigman muutos yhteiskunnan ja yritysten toiminnan jatkuvuuden
varmistamiseen on oikea lähestymistapa ja tuo konkreettisia hyötyjä. Jatkuvuudenhallinta tai
toimintavarmuuden varmistaminen tuovat käsitteinä varautumisen olennaiseksi osaksi yritysten arkipäivää.
Yritysten ja toimintojen globalisoituminen vaikuttaa merkittävästi myös yhteiskunnan kykyyn
huolehtia kansallisesta varautumisesta. Ylikansalliset toiminnot ja hyödykkeiden tuotannon
siirtyminen Suomen rajojen ulkopuolelle muuttavat perinteisiä toimintamalleja ja kaventavat
kansallisten ratkaisujen alaa.
Varastovarautumisesta täytyy päästä prosessivarautumiseen. Toiminnan painopisteenä pitäisi olla huoltovarmuuskriittisten palveluiden sekä arvoketjujen tunnistaminen ja määrittely,
eikä enää huoltovarmuuskriittisten yritysten luettelointi. Siilomaisesta varautumisesta täytyy
siirtyä verkottuneeseen horisontaaliseen toimintamalliin. Huoltovarmuuden uhat ovat toimintaprosesseissa ja niiden heikoimmissa lenkeissä.
Huoltovarmuuspäätöksen perusteita on syytä pohtia uudelleen Venäjän muuttuneen tilanteen takia. HVK ja huoltovarmuusorganisaatio voisivat olla mukana myös käynnistämässä ja
toteuttamassa kattavaa suomalaisen yhteiskunnan riskianalyysiä.
16
Sektorien ja poolien merkitys
Käsitykset huoltovarmuusorganisaation merkityksestä nykypäivänä vaihtelivat kuitenkin voimakkaasti vastaajien kesken. Se, että Suomen huoltovarmuutta ja varautumista pohditaan
nykymallin mukaisessa organisaatiossa, pidettiin toisaalta sekä erittäin onnistuneena että
täysin aikansa eläneenä ratkaisuna. Näkemykset poikkesivat merkittävästi toisistaan toimialakohtaisesti. Positiivisimmin nykymalliin suhtautuivat energia- ja terveydenhuolto- sekä
elintarvikesektorit. Tietyillä sektoreilla taas katsottiin, että koko huoltovarmuusorganisaation
voisi nykymuodossaan lakkauttaa saman tien, eikä Suomen varautuminen siitä millään lailla
kärsisi.
Myönteiset näkemykset
Positiivisesti suhtautuvat vastaajat katsoivat, että nykymallin mukainen yhteistyö tuo selkeää
lisäarvoa sekä yhteiskunnalle että yrityksille. Huoltovarmuuskeskus on sopivan neutraali taho, joka voi saada luontevasti yhteydet yrityksiin ja tarjota näille puolueettomat yhteistyöfoorumit. Muutoin yritykset eivät esim. kilpailulainsäädännöstä johtuvista syistä voisi olla tekemisissä toistensa kanssa ainakaan nykylaajuudessa. Yritykset haluavat osallistua toimintaan, kun saavat siitä konkreettista hyötyä. Tämä hyöty on viranomaisten antamat tilannekuvatiedot ja alan yritysten keskinäinen tietojenvaihto häiriötilanteista sekä niiden vaatimista
ratkaisuista. Keskeiset toimijat tuottavat myös kukin täydennystä yleiseen tilannekuvaan.
HVK:lta tiedot kulkeutuvat poolien kautta yrityksiin ja myös toisin päin.
Kokouksissa yksittäiset yritysintressit jäävät syrjään ja osallistujat pohtivat aidosti Suomen
kokonaisedun mukaisia ratakisuja. Vastuullinen ajattelu on vahvaa ja poolitoiminta vielä vahvistaa sitä. Maanpuolustustahto on myös useimmissa yrityksissä voimakas ja toimijat haluavat pitää huolta Suomen varautumisesta erilaisiin uhkiin. Isojenkin yritysten toimitusjohtajat
haluavat käyttää aikansa mm. päivän mittaisiin pooliharjoituksiin ja erilaiseen pooliyhteistyöhön. Poolikokouksissa asiantuntijat myös tutustuvat kollegoihin muissa yrityksissä ja muodostavat vertaisverkostoja. Erityisasiantuntijat voivat omissa yrityksissään olla varsin yksin. Mitä
enemmän yhteistyössä käsitellään ajan hermolla olevia kysymyksiä, sitä suurempi on yritysten kiinnostus ja osallistumisaktiviteetti. Poolitoiminta tuo myös alalle yleistä uskottavuutta.
Huoltovarmuuskeskuksen tarjoama ”sateenvarjo” viranomaisten ja yritysten välisille tapaamisille voi olla myös poliittisesti neutraali lähtökohta. Erityisesti valmiusharjoituksissa on
myös nähty suuri hyöty siinä, että viranomaiset ovat mukana yritysten rinnalla testaamassa
käytännön toimintamalleja ja toisaalta varmistamassa tarvittavia erityisvaltuuksia. Varautumisen käytännön organisointi täytyisi ainakin tietyillä aloilla joka tapauksessa hoitaa jotenkin
ja nykymallinen yhteistyö nähdään kaikista toimivimmaksi sekä kustannustehokkaimmaksi
tavaksi.
17
Jotkut viranomaiset katsovat myös saavansa huoltovarmuusorganisaation puitteissa sellaisia
yrityskontakteja, joita eivät muutoin saisi. Lakisääteinen varautuminen on myös tuotu konkreettisesti mukaan pooliyhteistyöhön, mikä tuottaa toimivia käytännön ratkaisuja. Toisaalta
myös yritykset katsoivat, että ilman poolitoimintaa he eivät koskaan tapaisi kaikkia tärkeitä
viranomaistoimijoita tai alan tutkijoita.
Yritysten viestit välittyvät viranomaisille luontevasti pooliyhteistyön kautta. Poolin puitteissa
voidaan myös tuottaa lausuntoja viranomaisten valmistelussa olevista hankkeista esim. varastointivelvoitteiden toteutuksesta. Toisaalta, jos alan erityisviranomainen on poolin puheenjohtaja, tämä voi johtaa siihen, että kokouksessa käsitellään vain viranomaisen omaa
agendaa, eikä välttämättä aidosti kuunnella yrityksiä eikä anneta mahdollisuutta yritysten
kokemusten ja ratkaisujen jakamiseen. Kuitenkin viranomaisen edustaja saattaa olla myös
sopivan neutraali ulkopuolinen taho poolitoimintaa vetämään. Pooliyhteistyössä pitäisi olla
enemmän markkinalähtöisyyttä ja myös mahdollisuutta innovointiin. Kaiken kaikkiaan operatiivisen toiminnan rinnalla täytyy olla myös vahva kehittävä ote.
Jos varautumisen organisointi jäisi yksinomaan esim. toimialajärjestön vastuulle, toiminnan
painopiste olisi vain järjestön omien jäsenten etujen suojaamisessa ja ”lobbaamisessa”. Pooleissa kuitenkin katsotaan laajemmin verkostomaisten toimintoketjujen kokonaisuutta ja yhteiskunnan etua. Sinänsä toimialajärjestöjen rooli on poolitoiminnassa merkittävä ja yrityksiä
selkeästi aktivoiva.
Pooleissa tehdään tärkeitä alakohtaisia selvityksiä varautumisen käytännön ratkaisuista, joita
ei muutoin ehkä toteutettaisi. Poolit tekevät myös esityksiä toimenpiteiksi, joilla parannetaan
Suomen varautumista. MIL-pooli ehdotti, että varaosavarastot siirrettäisiin HVK:n taseeseen
ja pohjoismaista varautumisyhteistyötä tehostettaisiin valtiosopimuksin. Tällä lailla saataisiin
enemmän varastokiertoa ja tehokkaampaa varaosahallintaa.
Kriittisiä käsityksiä
Vastaajat, jotka pitivät sektori- ja pooliorganisaatiota aikansa eläneenä, katsoivat mallin kaipaavan perusteellisen uudelleen tarkastelun. Yritykset eivät näiden näkemysten mukaan katso saavansa pooli- tai sektoriyhteistyötä mitään lisäarvoa ja ovat mukana vain sen takia, että
tämä kuuluu suomalaisen ”establishmentin” toimintatapoihin. Foorumeissa on hyvä näkyä
yritysten nimi ja sillä voidaan saada jotain lisäarvoa liikesuhteissa. Se, että eri pooleihin ja
sektoreihin haalitaan yrityksiä lähinnä edustavuuden perusteella, ”lässäyttää” koko yhteistyön. Joissakin pooleissa katsotaan vallitsevan täydellisen pysähtyneisyyden tilan. Jotkut vastaajat luonnehtivat huoltovarmuusorganisaatiota kummalliseksi ”reliikiksi”. Pahimmillaan
sektori- tai poolitoiminta on perusbyrokratian pyörittämistä määrätyllä minimitasolla.
Erityisesti kansainvälisten yritysten Suomen maajohtajien on vaikea perustella huoltovarmuusyhteistyötä ja siihen suuntautuvaa yrityksen ajankäyttöä pääkonttoreilleen. Isoissa mo-
18
nikansallisissa konserneissa työntekijöiden edellytetään ajattelevan vain ja ainoastaan konsernin sekä yrityksen etua. Kansallisten intressien vaalimista ei pidetä suotavana.
Mikäli yritykset halutaan saada innostumaan huoltovarmuusorganisaation toiminnasta, pitäisi ensin kirkastaa, mitä varten kokouksissa istutaan. Jos HVK:n organisoimaa ”public private
partnership” -mallia halutaan jatkossa jatkaa, täytyy ensin kriittisesti tarkastella, millä toimialoilla siitä on todellista hyötyä ja miten toiminta organisoidaan käytännönläheisemmällä tavalla kuin myös pienemmällä porukalla. Aidosti huoltovarmuuskriittisten yritysten tunnistaminen ei vielä toimi riittävän hyvin. Se, että poolit ja sektorit kootaan tavoitteena saada vain
mahdollisimman edustava osallistujajoukko, ei tuo todellisuudessa mitään lisäarvoa kenellekään.
Kommenttina tuotiin jopa esiin, että yritykset saadaan aidosti kiinnostumaan huoltovarmuusyhteistyöstä vain, jos HVK rahoittaa joitain yritysten infrastruktuurihankkeita. HVK:n rahoitusta pitäisi kanavoida enemmän yhteiskunnan häiriöttömän toiminnan takaamisen vaatimiin varajärjestelyihin. Joka tapauksessa pooliyhteistyölle pitäisi löytää mahdollisimman
konkreettinen tavoite, jonka myös yritykset tunnistavat.
Huoltovarmuuskeskus on käpertynyt liikaa itseensä ja suuntautunut lähinnä viranomaisyhteistyöhön. Yritykset eivät ole HVK:n toiminnan keskiössä, eikä HVK:n edustajilla myöskään
ole kiinnostusta yritysten organisoimiin tapahtumiin.
Mikäli huoltovarmuusorganisaatiota ei olisi, yrityksille ei monien yritysvastaajien mielestä
tästä koituisi merkittävää haittaa. Isot yritykset varautuisivat joka tapauksessa erilaisiin uhkatilanteisiin riskikartoituksilla ja jatkuvuussuunnittelulla. PK-yritykset sen sijaan saavat yleensä
konkreettista hyötyä huoltovarmuusorganisaation yhteistapaamisista ja HVK:n kehittämien
työkalujen käytöstä. Eri etujärjestöissä on myös varautumisryhmiä ja varautumisen ammattilaisia, jotka voisivat vastata poolitehtävistä. Tällöin jäisi kuitenkin puuttumaan tärkeä ja olennainen yhteys viranomaisiin.
Viranomaiset voisivat hoitaa kokonaisturvallisuuteen ja varautumiseen liittyvän yritysyhteistyön suoraan hallinnonaloittain. Tämä lisäisi tehokkuutta ja säästäisi yhteiskunnan varoja.
Jotkut vastaajat myös katsoivat, että jos alan sektoriministeriö järjestäisi yhteistyön suoraan
yritysten kanssa, tämä voisi merkittävästi jäntevöittää ja raikastaa yhteistyötä. Ministeriöllä
on yleensä suorempi yhteys valtakunnalliseen päätöksentekoon ja ajantasaisemmat tiedot.
Suomen kokonaisturvallisuuden järjestämisen ei katsottu linkittyvän huoltovarmuusorganisaation toimintaan kovinkaan läheisesti. Huoltovarmuusorganisaation ohjaus pitäisi joidenkin
vastaajien mukaan yhdistää paljon kiinteämmin turvallisuuskomiteaan. Silloin pitäisi kuitenkin miettiä sitä, pitäisikö turvallisuuskomitean kuulua esim. Valtioneuvoston kanslian yhteyteen ja komiteassa olla myös elinkeinoelämän edustajia. Vanhat valtapelit pitäisi kuitenkin
hylätä ja miettiä toimintaa Suomen kokonaisedun ja nykyisten uhkakuvien kannalta. Tällä
hetkellä hallinnon valmistautumisessa erilaisiin turvallisuusuhkiin viimeisenä tulee mieleen
19
HVK ja huoltovarmuusorganisaatio. Sinne suuntaan otetaan yhteyttä, kun kaikki muu on jo
tehty.
Yleisenä ongelmana tuotiin esiin, että huoltovarmuusorganisaation toiminta on yleisesti melko tuntematonta siihen osallistuvan ydinjoukon ulkopuolella. Kun ei ole tietoa, että tällainen
yhteistyömuoto Suomessa on olemassa tai mitä siellä tehdään, ei työtä osata ottaa huomioon muussa valmistelussa tai ratkaisuissa. Huoltovarmuusorganisaatioon kohdistuu myös
eräänlainen ”demokratiavaje”, toiminnan ohjaus ja läpinäkyvyys on heikkoa. Yritysten ja viranomaisten ohella myös kolmannen sektorin toimijoilla sekä työntekijäjärjestöillä voisi olla
annettavaa kansallisen varautumisen ratkaisuihin.
Pohdintaan pitäisi nostaa, pitäisikö huoltovarmuusorganisaation käytännön toimintaa ja
Suomen varautumista mahdollisiin häiriö- tai kriisitilanteisiin avata paremmin tavallisille kansalaisille. Nyt toiminta on ylhäältä alaspäin organisoitua, mutta sitä voitaisiin tarkastella myös
toisesta suunnasta. HVK:n medianäkyvyyttä pitäisi lisätä ja varautumisen teemoja tulisi käsitellä lehtiartikkeleissa. Tavoitteena olisi ”tiedolla vaikuttaminen”.
Sektorien ja poolien asema sekä työskentelytavat
Huoltovarmuusorganisaation rakennetta pidettiin vaikeaselkoisena. Poolit ovat huoltovarmuustyön keskeiset foorumit. Niitä katsottiin yleisesti olevan turhan paljon. Pooleja voitaisiin
yhdistää ja miettiä yli sektori- ja hallinnonalarajojen sopivia kokoonpanoja. Yhteiskunnan
kriittisten toimintojen yhteen nivoutumisen ja verkottumisen pitäisi näkyä poolien poikkihallinnollisessa kokoonpanossa. Huoltovarmuuden tarpeet pitäisi analysoida uudelleen ja tunnistaa todelliset yhteistyön paikat. Erityisesti infrastruktuuritoiminnot kuten energia ja tietoliikenne kuuluvat tiiviisti yhteen.
Myös pooleihin kuuluvien jäsenten määrää olisi syytä tarkastella kriittisesti uudelleen. Pooleissa katsottiin yleisesti tehtävän paljon yhteiskunnalle ja yrityksille lisäarvoa tuottavaa työtä, mutta vain, jos mukana ovat oikeat tahot. Kunnat sekä kolmannen sektorin toimijat pitäisi
lisäksi saada laajemmin mukaan varautumistyöhön. Myös työntekijöillä olisi kiinnostusta saada edustajansa pooliyhteistyöhön. Työntekijäjärjestöt voisivat vahvistaa huoltovarmuuden
kansallista näkökulmaa ja tuoda esiin konkreettisia käytännön kysymyksiä.
Poolitoimikuntien pitäisi hyödyntää olemassa olevia itsearviointityökaluja ja aidosti arvioida
oman toimintansa hyödyllisyyttä sekä tarkoituksenmukaisuutta. Jos poolin toiminta on linkitetty toimialajärjestöön, täytyy poolitoiminnan tavoitteiden näkyä myös järjestön sisäisinä
tavoitteina. Koska poolin työ on hyvin itseohjautuvaa, se voi myös omilla ratkaisuillaan pitkälti vaikuttaa siihen, miten mielenkiintoiseksi toiminta koetaan ja miten aktiivisesti yritykset
haluavat siihen osallistua. Aktiivinen vuorovaikutteinen tilannekuva- ja skenaarioyhteistyö
sekä käytännön esimerkit eri organisaatioista on yleensä koettu kaikista mielenkiintoisimmiksi teemoiksi.
20
Kummastusta herätti, miksi puhutaan pooliyhteistyöstä vaikka joidenkin poolien toiminta
tarkoittaa vain poolitoimikuntien kokouksia, joihin pääsevät harvat ja valitut yritykset. Kiinnostusta olisi laajempaankin osallistumiseen. Poolien jäsenten nimeämiseen ja vaihtamiseen
liittyvä HVK:n byrokratia on ylimitoitettua. Joissakin pooleissa yritysedustajat eivät ole riittävän korkealta organisaatiotasolta. Tarvittaisiin henkilöitä, jotka voisivat yritysten puolesta sitoutua yhteisiin linjauksiin ja pystyisivät vastaamaan myös täytäntöönpanosta.
Sen sijaan sektorien merkitys ja tarkoitus oli monelle haastateltavista hyvin epäselvä. Useat
vastaajat olivat sitä meiltä, että ne voitaisiin lakkauttaa. Vaikka sektorien perustamisella on
ilmeisesti tavoiteltu alakohtaisten klusterien luomista, ei se näytä juuri tuovan lisäarvoa.
Kaikki samat asiat käsitellään tai voidaan käsitellä poolikokouksissa. Sektorit voivat mahdollistaa poolien välisen yhteistyön, mutta tämä voidaan hoitaa muutenkin.
Kuitenkin joidenkin vastaajien mielestä nimenomaan sektorikokouksissa voidaan luontevasti
käsitellä poolien yhteistä tilannekuvaa ja käydä keskustelua strategisista tavoitteista ja toiminnan linjauksista. Tietoa saadaan myös eurooppalaisesta kehityksestä. Energiasektori katsottiin tarpeelliseksi, koska siellä voidaan luoda laajempi tilannekuva kuin yksittäisissä pooleissa ja sen puitteissa voidaan myös käydä energiapoliittista keskustelua. Elintarvikehuoltosektorin kokouksissa tarkastellaan koko elintarvikehuoltoketjun toimintaa alkutuotannosta
jakeluun, mikä on välttämätöntä kokonaiskuvan saamiseksi ja häiriötilanteiden välttämiseksi.
Terveydenhuolto- ja finanssialan sektoreiden merkitystä pidettiin huomattavana. Asioiden
määrämuotoinen käsittely luo systemaattisuutta varautumistyöhön.
Asiantuntemusta sektorissa voisi kasvattaa, jos sen puheenjohtaja olisi myös Huoltovarmuusneuvoston jäsen. Jos sektorit lakkautettaisiin kokonaan, voisi tilalle perustaa ”poolien
poolin”. Useampi pooli voitaisiin yhdistää ja niiden ohjaus sekä koordinointi hoidettaisiin
poolin johtoryhmässä, joka näin korvaisi sektorin. Aiemmin erillisinä toimineiden poolien asioita voitaisiin käsitellä erillisissä poolijaostoissa.
Poolien välistä yhteistyötä pitäisi huomattavasti nykyisestä lisätä. Nykyajan uhkakuvat ovat
laaja-alaisia ja koskettavat useimpia aloja sekä toimijoita. Esim. tietoliikenteen toimivuus on
kytkeytynyt kaikkien alojen toimintaan. Yhteiskunnan kriittisiä rakenteita ovat energia, tietoliikenne ja logistiikka. HVK:n pitäisi auttaa löytämään kullekin poolille läheisimmät yhteistyökumppanit ja myös edistää yhteistyön käytännön tiivistämistä ja luoda poolien väliselle yhteistyölle selkeät puitteet. Poolisihteerien yhteistapaamisia pidettiin hyvinä. Kuitenkin
enemmän painoarvoa voitaisiin antaa poolien kokemusten esittelylle kuin HVK:n raporteille.
Erityisesti valmiusharjoitukset pitäisi rakentaa laaja-alaisemmiksi. Jotkut vastaajat katsoivat,
että valmiusharjoitusten toteutuksessa ei ole huomioitu riittävästi yrityksiä.
Pooleilla on useimpien vastaajien mielestä erittäin tärkeä asema alueellisen varautumistyön
organisoimisessa. Erityisesti alueelliset varautumisharjoitukset tuovat lisäarvoa sekä yhteiskunnalle että yrityksille. Valtion aluehallinnon uudistukset saivat aluetoiminnan kriisiin, jossa
21
toimijoiden vastuut olivat epäselviä. Poolisihteerien tarmokas puuttuminen asiaan on selkiyttänyt tilanteen ja tällä hetkellä yritykset tietävät, minkä tahon puoleen kääntyä.
Esille nousi myös kysymys, mikä on poolin asema eskaloituvissa kriisitilanteissa. Miten esim.
poolin puheenjohtaja asemoituu varautumisen organisaatiossa vakavissa häiriötilanteissa?
Pooleilta puuttuvat myös toimintavaltuudet valmiuden nostamisvaiheessa.
Sektorien ja poolien ohjaus
Huoltovarmuuskeskuksen ohjaava ote sektoreihin ja pooleihin on kevyt. Poolien edustajat totesivat, että ohjaus näkyy vuosittain pooleille annettuina rahoituskehyksinä ja budjetteina. Lisäksi HVK:n hallitukselta tulee vuosittainen toimintaohje pooleille, mutta toiminnan suunta
sekä konkreettiset tavoitteet ja niiden seuranta puuttuvat lähes kokonaan. Pooli tekee raportin toiminnastaan, jossa pyritään käsittelemään kaikki ohjeessa mainitut kohdat. Vuosittaisissa tuloskeskusteluissa lähinnä juodaan kahvit HVK:n ja poolien edustajien kesken. Perusbyrokratia hoituu.
Poolitoiminnan tavoitteiden määrää pitäisi vähentää ja konkretisoida. HVK:n suunnitelmat
eivät nykyisellään puhuttele käytännön toimijoita. Tavoitteisiin liittyviä mittareita olisi hyvä
kehittää ennakoivasti yhdessä yritysten ja poolitoimijoiden kanssa. Poolitoiminnan mittareina
käytetyt tehtyjen kypsyysanalyysien määrä tai poolin järjestämiin tilaisuuksiin osallistuneiden
organisaatioiden lukumäärä eivät ole järkeviä indikaattoreita. Laadullisia mittareita kaivattaisiin. Huoltovarmuusorganisaation toiminnan ohjausta pitäisi selkeästi jämäköittää. Tavoitteet
tulisi asettaa tiukemmin ja käytännönläheisemmin. Niiden toteutumista täytyy seurata samoin kuin poikkeamiin puuttua napakasti. Poolisihteerien toiminnalla tulisi myös olla konkreettisia tulostavoitteita.
Kuitenkin joidenkin vastaajien mielestä poolien ohjaus toimii juuri niin kuin pitääkin. HVK:n
ohjauskirjeen teemat otetaan huolelliseen tarkasteluun pooleissa ja poolin toimintasuunnitelmat rakennetaan tämän perusteella. HVK:n pooliedustajat myös ymmärtävät hyvin alan
toimintaa ja henkilökemiat toimivat. Rahat poolien toimintaan tulevat niin kuin pitääkin.
Kukin pooli tekee aika pitkälti sitä, mikä hyvältä tuntuu ja itse valitsemallaan tavalla osallistujista riippuen. HVK:n hallituksen ohjausote huoltovarmuusorganisaation toimintaan on näin
vähäinen ja huoltovarmuusneuvostosta on vielä vähemmän tietoa. Toisaalta huoltovarmuusneuvoston pöytäkirjoista, jotka jaetaan pooleihin, voi saada myös hyödyllistä informaatiota.
Sektoreita ei ohjata ollenkaan ja nämä eivät käytännössä myöskään juurikaan ohjaa pooleja.
Poikkeuksena mainittiin finanssialan sektori, joka ohjaa poolien toimintaa, asettaa niille tavoitteita ja seuraa tuloksia. Poolit eivät yleensä varsinaisesti raportoi toimintansa tuloksista
sektoreille, vaikka poolien toimintaa sektorien kokouksissa vuosittain käsitelläänkin.
22
Huoltovarmuuspäätöksen jalkauttamisohje tai linjaukset pooleille puuttuvat kokonaan, vaikka ilmeisesti sitä on valmisteltu. Ohjetta kaivattiin. Kuitenkin jotkut vastaajat kyseenalaistivat
kokonaan viranomaisten toimivaltuudet panna huoltovarmuuspäätöksen linjauksia täytäntöön elinkeinoelämään kohdistuen. Valtioneuvoston päätös voi velvoittaa viranomaisia, mutta ei yrityksiä.
Kaikille pooleille kerran vuodessa järjestettäviä kehittämispäiviä pidettiin sinänsä hyvänä,
mutta osallistumisaktiviteetti voisi olla korkeampikin.
HVK:n tarjoamat työkalut ja valmiusharjoitukset
Nykyiset HVK:n sähköiset tietojärjestelmät ovat nostaneet huoltovarmuusorganisaation toimintarutiinien hoidon aivan eri tasolle kuin aiemmin. Kun tiedostot päivittyvät sähköisesti ja
tiedot ovat kaikkien helposti haettavissa, huoltovarmuusyhteistyössä voidaan keskittyä olennaisten asioiden pohdintaan.
HVK:n tuottamia työkaluja kuten yritysten toiminnan jatkuvuuden suunnitteluun kehitettyä
kypsyysanalyysiä ja HUOVI-portaalia pidettiin vastaajien mielestä hyvinä innovaatioina. HUOVI-portaalin sisältö voisi kuitenkin olla suppeampikin ja keskittynyt olennaisiin teemoihin.
Ajankohtaisuutta kaivattiin myös lisää, samoin esimerkkejä hyvistä käytännöistä. Useimpien
vastaajien mielestä HUOVI-portaalin kautta yritykset saavat hyödyllistä tietoa tilannekuvaan
vaikuttavista tekijöistä sekä pystyvät verkottumaan ja jakamaan käytännön kysymyksiä koskevaa tietoa. Ilmeisesti HUOVI-portaalin hoidon ulkoistamista kokonaan HVK:sta on myös
jossain vaiheessa pohdittu. HUOVIn käyttäjäkunnan toivottaisiin kasvavan ja aktivoituvan.
Kypsyysanalyysin käytännön toteutusta pidettiin lähes kaikkien vastaajien mielestä liian raskaana ja aikaa vievänä. Analyysiä pitäisi kehittää esim. niin, että siinä olisi kevyehkö perusversio, josta jossain vaiheessa yritys voisi siirtyä vaativammille seuraaville tasoille. Kypsyysanalyysin kysymyspatteristoa on koko ajan laajennettu, mikä on tehnyt siitä liian suuritöisen.
Tämän vuoksi yritykset eivät sitä kovin yleisesti hyödynnä. Joissakin pooleissa mietitään alakohtaista kysymyssarjaa. Kaiken kaikkiaan HVK:n kehittämät mallit ovat joidenkin vastaajien
mielestä liian teoreettisia ja paperinmakuisia. Kuitenkin kypsyysanalyysien tekeminen tuo yrityksille ja alalle monien haastateltavien mielestä myös käytännön hyötyä sekä paljastaa selkeitä puutteita ja kehityskohteita. Yritysten tulisi paljon enemmän hyödyntää käyttöön tarjottua ilmaista hyvää työkalua.
SOPIVA-lausekkeiden käyttö on jäänyt melko vähäiseksi. Sopimuksiin perustuvaa varautumista, joka vyörytetään kaikille toimintotasoille sopimusketjussa, pidettiin kuitenkin sinänsä nerokkaana oivalluksena. Joillakin toimialoilla SOPIVA-lausekkeet nähdään erittäin tärkeiksi ja
niitä sovelletaan mahdollisimman paljon. Lausekkeet voidaan nähdä osana yritysten laatujärjestelmää.
23
Vaikka lausekkeet ovat sinänsä oikein muotoiltuja, niiden käyttö yritysten tekemissä sopimuksissa ei joidenkin vastaajien mielestä ole ”tätä päivää”. Pienten yritysten on vaikea edellyttää lausekkeiden soveltamista isoilta yrityskumppaneilta, jotka käyttävät omia sopimusmallejaan. Erilliset sopimuslausekkeet ja niihin sisällytetyt vaatimukset eivät käytännössä
myöskään toimi, koska lausekkeiden käyttö korottaa niitä vaativien yritysten sopimushintaa.
Toimivampi tapa olisi käyttää varmistuslausumamenettelyjä. Tällöin sopijaosapuoli edellyttää, että toinen sopijaosapuoli lähtökohtaisesti täyttää yleiset kansainväliset vaatimukset ja
standardit (security assurance).
Huoltovarmuusorganisaation puitteissa järjestettyjä seminaareja pidettiin yleensä hyvinä
varsinkin, jos niiden osallistujajoukko on laajempi, eikä koostu vain yhden sektorin tai poolin
jäsenyhteisöistä. Erityistä kiitosta sai LVM:n järjestämä laaja-alainen seminaari, jossa oli korkeatasoiset puhujat. Mitä ajankohtaisemmat teemat, sitä enemmän on osallistujia. HVK voisi
keskitetysti kilpailuttaa seminaarijärjestelyt ja tilat poolien käyttöön.
Varautumisharjoitukset ovat oikein järjestettynä loistavia tilaisuuksia testata käytännön toimintamalleja. Näitä ratkaisuja voidaan sitten viedä arkipäivän työhön.
9. Johtopäätöksiä ja suosituksia
Tässä selvityksessäni olen pyrkinyt arvioimaan huoltovarmuusorganisaation toiminnan perusteita ja nykytilaa. Arvioinnissa on hyödynnetty sektoreiden ja poolien toiminnasta kertynyttä
aineistoa sekä tehtyjä selvityksiä. Samaten eri sektoreita ja pooleja edustavat henkilöt sekä
valtion ylimmän virkamiesjohdon edustajat ovat kertoneet näkemyksiään huoltovarmuusorganisaation merkityksestä sekä käytännön toimintatapojen tarkoituksenmukaisuudesta nykypäivänä.
Huoltovarmuusyhteistyön merkitys
Yleinen näkemys on, että Suomi tarvitsee yleistä kattavaa varautumisen organisaatiota yhteiskunnan kriisitilanteiden varalta.
Tarve on viime vuoden aikana tunnistettu vielä aiempaa selvemmin. Yhtä yhdenmukainen on
mielipide, että viranomaiset eivät voi yksin huolehtia yhteiskunnan toiminnan turvaamisesta.
Verkottuneessa maailmassa, jossa kriittinen infrastruktuuri ja tuotanto ovat pitkälti yritysten
omistamia ja operoimia, yhteiskunnan toiminnan kannalta tärkeiden toimintaprosessien turvaaminen edellyttää julkishallinnon sekä yritysten välistä tiivistä yhteistyötä.
24
Sektorit ja poolit
HVK:n ohjauksessa oleva huoltovarmuusorganisaatio on lähtökohdiltaan edelleen laajasti hyväksytty ja arvostettu toimintamalli. Yritykset kokevat HVK:n olevan sopivan neutraalin ja laaja-alaisen viranomaisen, joka voi luontevasti käynnistää ja ohjata yhteistyöverkostojen toimintaa. Ministeriöt puolestaan katsoivat, että yritysten ja viranomaisten keskinäinen vuorovaikutus voidaan toteuttaa myös hallinnonalakohtaisella ohjauksella normaalien viranomaisvaltuuksien puitteissa. Yritysvastaajat kuitenkin vierastivat regulaatio-ohjausta.
Koska huoltovarmuusorganisaation toimintamalli on vuosikymmeniä ollut melko lailla samankaltainen, moni vastaaja koki sen imagon myös jossain määrin pölyttyneenä ja epätarkoituksenmukaisena. ”Kokoontumisrakenteista” pitäisi siirtyä tiedon jakamiseen ja tiedolla johtamiseen.
Erityisesti tiettyjä sektoreita (tietoyhteiskunta-, logistiikka- ja teollisuussektorit) pidettiin tarpeettomina. Niiden toiminnan fokus ja käytännön vaikutukset ovat useimpien vastaajien mielestä olemattomia. Sen sijaan energia- ja elintarvikehuoltosektoreiden sekä myös terveydenhuoltosektorin merkitystä korostettiin. Osallistujat kokivat, että näissä sektoreissa jaetaan
kaikille toimijoille tärkeää tilannekuvaa, jota jokainen omalta osaltaan täydentää sekä hahmotetaan toimintoketjujen kokonaisuuksia ja tunnistetaan olennaisia riippuvuuksia.
Vakavaan harkintaan olisi syytä ottaa sektori-instituution jatko. Sektoreista voitaisiin myös
luopua. Sektorien rooli on kokonaisuutena nykymallissa melko hämärä ja toiminnan toteutus
hyvin kirjavaa.
Käsitykset poolien toimintakyvystä ja tarpeellisuudesta vaihtelivat aloittain. Pääsääntöisesti
kuitenkin poolien toimintaa pidettiin parempana kuin yleensä sektoreiden. Poolien toiminnan aktiviteetti ja arviot omasta onnistumisesta eroavat kuitenkin keskenään. Poolien määrää on vähennetty aiemmasta kahdestakymmenestä neljästä kahteenkymmeneen yhteen.
Kriittinen arviointi kaikkien poolien tarpeellisuudesta olisi edelleen tarpeen. Pohtia voisi, riittäisikö poolien määräksi nykyisten sektorien lukumäärä.
Koska erityisesti nyky-yhteiskunnan toimivuus kaikissa tilanteissa edellyttää tietoliikenteen
häiriöttömyyttä ja siihen kiinteästi nivoutuvaa energian saantia, voisi olla tarkoituksenmukaista pohtia nimenomaan näihin toimintoihin keskittyvää yhteistyöfoorumia (pooli tms.).
Energiasektorin ja -poolien hyviä toimintatapoja voisi soveltaa myös tietoliikennesektorin
toimintaan ja samalla tunnistaa lisäarvoa tuottavia yhteistyömalleja sekä keskinäisiä riippuvuuksia. Tärkeä osa kriittistä infrastruktuuria on myös kuljetuslogistiikka.
Toimintoketjun kokonaisuuden hallintaan keskittyvä ajattelumalli näyttäisi toimivan erityisen
hyvin elintarvikehuollossa sekä sen sektori- ja pooliorganisaatiossa. Logistiikkasektorilla on
25
esitetty, että pooleja voisi olla yksi ja sen jaostot voisivat keskittyä eri kuljetuslajeihin. Samaa
mallia voisi soveltaa myös esim. teollisuussektorin pooleihin. Poolia voitaisiin ohjata ja koordinoida esim. poolin johtoryhmästä.
Yli sektorirajojen huoltovarmuusorganisaation toiminnan perusta pitäisi rakentaa kriittisten
toimintoketjujen määrittelylle. Tämä johtaisi uudenlaisiin, tarvittaessa monialaisiin pooleihin
tai muihin yhteistyöyksiköihin, esimerkiksi teemakohtaisiin projektiryhmiin.
Poolien välistä yhteistyötä kaivattiin kaiken kaikkiaan lisää samoin kuin verkottumista tukevia
rakenteita.
Huoltovarmuusorganisaation ohjausmalli
HVK:sta tuleva huoltovarmuusorganisaation ohjaus on erittäin kevyttä. Tätä arvosteltiin mutta myös arvostettiin. Poolin toiminnan itseohjautuvuutta pidettiin sinänsä hyvänä, koska tämä antaa mahdollisuuden kytkeä poolin toiminnan lähelle yritysten arkipäivää ja lisää ketteryyttä. Toisaalta HVK:n ”laissez faire” -mentaliteetti antaa myös mahdollisuuden siihen, että
huoltovarmuusorganisaatiota pyöritetään minimitasolla ja vanhoja paperinmakuisia byrokraattisia malleja noudattaen. Kunnianhimoisempia tavoitteita ja tiiviimpää ohjausotetta sekä parempia tulosindikaattoreita kaipasi moni vastaajista.
Ohjauksen uudistaminen edellyttäisi kuitenkin HVK:n oman tavoiteasetannan ennakkoluulotonta läpikäyntiä. Huoltovarmuustyön nykytavoitteiden kirkastaminen on edellytys huoltovarmuusorganisaation toiminnan jäntevämmälle ohjaamiselle.
Huoltovarmuusorganisaation ohjauksen jäntevöittäminen olisi paikallaan. Tavoitteiden tulisi
olla mahdollisimman konkreettisia ja niihin olisi liitettävä yritysten kanssa sopiviksi tunnistettuja mittareita. Tavoitteiden seurantaan pitäisi liittää myös parempi palaute huoltovarmuusorganisaation työn onnistumisesta.
Sektoreiden ote pooleihin on vielä vähäisempi kuin HVK:n (lukuun ottamatta finanssialan sektoria) ja syytä olisikin päättää, onko niiden tarkoitus jatkossa ohjata jollain lailla poolien toimintaa vai toimia vain yleisinä keskustelufoorumeina. Se, miten HVK ohjaa sektoreita, ei
myöskään ole hahmottunut.
Jos sektoreista luovutaan, ei ole tarpeen enempää pohtia, pitäisikö niiden ohjata tiiviimmin
poolien toimintaa.
HVK:n rahoitusta kriittisiin infrastruktuurihankkeisiin tunnutaan kaipaavan edelleen lisää. Erityisesti kiitettiin toimialojen mahdollisuutta saada HVK:n rahoitusta erillisiin ajankohtaisiin
selvityshankkeisiin. HVK:n huoltovarmuusorganisaatiolle ohjaama rahoitus on varsin kohtuullinen ottaen huomioon sektori- ja pooliyhteistyön laajuus.
26
Toiminnan painopisteiden määrittely sekä tuloksellisuuden seuranta osana rahoituksen toteutusta jäntevöittäisi myös osaltaan huoltovarmuusorganisaation ohjausta.
HVK:n tarjoamat työkalut ja harjoitukset
HVK:n tarjoamista työkaluista laajaa kiitosta sai HUOVI-portaali. Ajankohtaisuutta sisältöön
kaivattiin kuitenkin lisää. Kypsyysanalyysimetodia ja kysymyssarjaa pidettiin yleisesti liian
teoreettisena ja raskaana. Pelkistys ja käytännönläheisyys olisivat paikallaan. SOPIVAlausekkeet ovat teoriassa hyviä, mutta käytännön soveltaminen on melko vähäistä ja vaikeaakin.
HUOVI-portaali tai vastaava sovellus verkostomaisen yhteistyön mahdollistajana ja sähköisen
yhteydenpidon kanavana on välttämätön.
Jotta sen käyttö lisääntyisi, sisällön ajankohtaisuutta ja käytännönläheisyyttä on syytä parantaa. Pohtia voisi, onko HUOVI-portaali yhdistettävissä johonkin muuhun sisäisen turvallisuuden yhteistyökanavaan ja sovellukseen.
Sekä kypsyysanalyysityökaluja että SOPIVA-lausekkeita olisi tarpeen tarkastella uudelleen ja
miettiä niiden järkevää käyttöalaa ja käytännönläheisyyttä.
Erityisesti sektorirajat ylittäviä valmiusharjoituksia arvostettiin. Näissä konkretisoituvat arjen
häiriötilanteet ja niihin löydettävät ratkaisut. Aluetoiminnan merkitys on huomattavin juuri
alueellisissa harjoituksissa.
Valmiusharjoituksia on syytä jatkaa keskittyen erityisesti laajempia toimintoketjuja koskeviin
harjoitustilanteisiin yli toimialarajojen.
Läpinäkyvyyden lisääminen
Yleistä tietämystä Suomen varautumisesta ja huoltovarmuusorganisaation toiminnasta kaivattiin lisää. Geopoliittisen tilanteen kiristyminen saattaa nyt lisätä yleistä kiinnostusta varautumiseen liittyviin asioihin. Tätä mielenkiinnon kasvua kannattaisi hyödyntää suomalaisen varautumisen esittelyssä ja yritysjohtajien sitouttamisessa huoltovarmuustyöhön.
Julkisuuteen voisi kertoa laajamittaisemmin varautumiseen liittyvästä elinkeinoelämän ja viranomaisten yhteistyöstä sekä myös esimerkein valottaa toimenpiteitä, joihin Suomessa on
ryhdytty erilaisten uhkien toteutumisen estämiseksi.
27
Yhteenveto
1. Yleinen näkemys on, että Suomi tarvitsee yleistä kattavaa varautumisen organisaatiota
yhteiskunnan kriisitilanteiden varalta.
2. Verkottuneessa maailmassa, jossa kriittinen infrastruktuuri ja tuotanto ovat pitkälti yritysten omistamia ja operoimia, yhteiskunnan toiminnan kannalta tärkeiden toimintaprosessien turvaaminen edellyttää julkishallinnon sekä yritysten välistä tiivistä yhteistyötä.
3. Vakavaan harkintaan olisi syytä ottaa sektori-instituution jatko. Sektoreista voitaisiin
myös luopua. Sektorien rooli on kokonaisuutena nykymallissa melko hämärä ja toiminnan toteutus hyvin kirjavaa.
4. Kriittinen arviointi kaikkien poolien tarpeellisuudesta olisi edelleen tarpeen. Pohtia voisi,
riittäisikö poolien määräksi nykyisten sektorien lukumäärä.
5. Yli sektorirajojen huoltovarmuusorganisaation toiminnan perusta pitäisi rakentaa kriittisten toimintoketjujen määrittelylle. Tämä johtaisi uudenlaisiin, tarvittaessa monialaisiin pooleihin tai muihin yhteistyöyksiköihin, esimerkiksi teemakohtaisiin projektiryhmiin.
6. Huoltovarmuusorganisaation ohjauksen jäntevöittäminen olisi paikallaan. Tavoitteiden
tulisi olla mahdollisimman konkreettisia ja niihin olisi liitettävä yritysten kanssa sopiviksi
tunnistettuja mittareita. Tavoitteiden seurantaan pitäisi liittää myös parempi palaute
huoltovarmuusorganisaation työn onnistumisesta.
7. Jos sektoreista luovutaan, ei ole tarpeen enempää pohtia, pitäisikö niiden ohjata tiiviimmin poolien toimintaa.
8. Toiminnan painopisteiden määrittely sekä tuloksellisuuden seuranta osana rahoituksen
toteutusta jäntevöittäisi myös osaltaan huoltovarmuusorganisaation ohjausta.
9. HUOVI-portaali tai vastaava sovellus verkostomaisen yhteistyön mahdollistajana ja sähköisen yhteydenpidon kanavana on välttämätön.
10. Sekä kypsyysanalyysityökaluja että SOPIVA-lausekkeita olisi tarpeen tarkastella uudelleen ja miettiä niiden järkevää käyttöalaa ja käytännönläheisyyttä.
11. Valmiusharjoituksia on syytä jatkaa keskittyen erityisesti laajempia toimintoketjuja koskeviin harjoitustilanteisiin yli toimialarajojen.
12. Julkisuuteen voisi kertoa laajamittaisemmin varautumiseen liittyvästä elinkeinoelämän
ja viranomaisten yhteistyöstä sekä myös esimerkein valottaa toimenpiteitä, joihin Suomessa on ryhdytty erilaisten uhkien toteutumisen estämiseksi.
28
Huoltovarmuuskeskus
Pohjoinen Makasiinikatu 7 A
FI-00130 Helsinki
ƟĞĚŽƚƵƐΛŶĞƐĂ͘Į
Puhelin: 02950 51000
Fax: 09 260 9584
ǁǁǁ͘ŚƵŽůƚŽǀĂƌŵƵƵƐ͘Į