PEURAN VANHA SAHA-ALUE, SUONENJOKI PILAANTUNEEN

Vastaanottaja
Iisvesi Kiinteistöt Oy
Asiakirjatyyppi
Raportti
Päivämäärä
18/06/2015
Viite
15100 20072
PEURAN VANHA SAHA-ALUE,
SUONENJOKI
PILAANTUNEEN MAAPERÄN
RISKIARVIO
1
SISÄLTÖ
1.
2.
3.
4.
4.1
4.2
4.3
5.
5.1
5.1.1
5.2
5.3
5.4
5.4.1
5.4.2
6.
6.1
6.2
6.2.1
6.2.2
6.2.3
6.2.4
6.3
6.4
6.4.1
6.4.2
6.4.3
6.5
6.5.1
6.5.2
6.5.3
6.5.4
6.6
6.7
6.8
6.8.1
6.8.2
6.8.3
7.
8.
JOHDANTO
2
PILAANTUNEEN MAAN TUTKIMUKSET, KUNNOSTUKSET JA
SELVITYKSET
2
ALUEEN SUUNNITELTU MAANKÄYTTÖ
3
YMPÄRISTÖOLOSUHTEET
5
Maaperä
5
Pinta- ja pohjavedet
5
Suojelualueet
5
KOHTEEN MAAPERÄN PILAANTUNEISUUS
5
Viitearvot
5
Pima-asetus
5
Vaarallisen jätteen raja-arvot
6
Viitearvotarkastelu
6
Maaperän pilaantuneisuus, nykytila
7
Pitoisuuksien vertailu
7
Maaperän pilaantuneisuus
8
KOHDEKOHTAINEN RISKITARKASTELU
9
Aikaisemmat riskiarviot
9
Haitta-aineet ja niiden ominaisuudet
9
Ky5-peräiset haitta-aineet
9
Kloorifenolit
10
PCDD/F-yhdisteet
10
Kupari
11
Haitta-ainepitoisuudet ja haitta-aineiden kokonaismäärät
11
Haitta-aineiden leviämisen arviointi
11
PCDD/F-yhdisteet
12
Kloorifenolit
12
Kupari
12
Altistuksen arviointi
12
Altistuminen ilman kautta
13
Altistuminen suoran ihokosketuksen kautta
13
Altistuminen suun kautta
13
Altistuminen pohja- tai pinta veden välityksellä
13
Ekologiset vaikutukset
14
Johtopäätökset
14
Epävarmuustarkastelu
14
Tutkimukset
14
Pilaantuneisuuden ja sen levinneisyyden arviointi
15
Riskien arviointi
15
MAAPERÄN KUNNOSTUSTARVE
15
SEDIMENTIN PILAANTUNEISUUS JA KUNNOSTUSTARVE 16
2
1.
JOHDANTO
Suonenjoen Iisvedellä sijaitsevalle Peuran entiselle saha-alueelle on suunnitteilla asemakaava,
jolla alue osoitetaan soveltuvin osin asuinkäyttöön. Alueella on tehty runsaasti ympäristöteknisiä
maaperätutkimuksia, joissa entisen sahan alueella maaperässä on todettu entisestä saha- ja
kyllästystoiminnasta peräisin olevia haitta-aineita.
Tässä riskiarviossa esitetään kohdealueen maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen
arviointi VNA:ssa 214/2007 (Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja
puhdistustarpeen arvioinnista) ja sen sovellusoppaissa sekä ympäristöhallinnon ohjeessa 6/2014
(Pilaantuneen maa-alueen riskinarviointi ja kestävä riskinhallinta) esitettyjen periaatteiden
mukaisesti huomioiden alueen suunniteltu maankäyttö. Lisäksi tarkastellaan saha-alueen
edustalla olevan sedimentin pilaantuneisuutta ja kunnostustarvetta.
Kohteen kuvaus (toimintahistoria,
mainituissa lähdedokumenteissa.
2.
ympäristöolosuhteet
yms.)
on
esitetty
kohdassa
2.1
PILAANTUNEEN MAAN TUTKIMUKSET, KUNNOSTUKSET
JA SELVITYKSET
Kohdealueen maaperän pilaantuneisuutta koskien on tehty seuraavat selvitykset:
Kuopion vesi- ja ympäristöpiiri 1987
o maaperätutkimus kolmelta havaintoalueelta, tutkittiin kloorifenoleiden sekä CCAmetallien pitoisuuksia
Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy 1988 ja 1989
o maaperätutkimuksia 23 näytepisteestä ja sedimenttitutkimus 3 näytepisteestä,
tutkittiin kloorifenoleiden ja arseenin pitoisuuksia
Pohjois-Savon ympäristökeskus 1996
o maaperätutkimus 4 näytepisteestä ja sedimenttitutkimus 3 näytepisteestä,
tutkittiin PCDD/F-yhdisteiden pitoisuuksia
Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy 2001
o maaperätutkimus 22 näytepisteestä ja sedimenttitutkimus 10 näytepisteestä,
tutkittiin kloorifenoleiden, PCDD/F-yhdisteiden ja CCA-metallien pitoisuuksia.
Lisäksi yksi pohjavesinäyte
ja tuhkanäytteitä vanhan voimalaitoksen
savukanavista
Groundia Oy 2009
o maaperätutkimus 25 näytepisteestä ja maa-ainestutkimus 4 ylijäämämaiden
aumasta, tutkittiin PCDD/F-yhdisteiden sekä raskasmetallien pitoisuuksia
Ramboll Finland Oy 2012
o maaperätutkimus 18 näytepisteestä ja sedimenttitutkimus 9 näytepisteestä,
tutkittiin PCDD/F-yhdisteiden ja CCA-metallien pitoisuuksia
Saha-alueella suoritettiin vuonna 1990 maaperän kunnostustoimenpiteitä, joille haettiin Kuopion
lääninhallituksen lupa (7.7.1989). Kunnostustavoitteeksi asetettiin kloorifenolien osalta
pitoisuustaso 0,1 mg/kg ja arseenin osalta 50 mg/kg. Pilaantuneita maa-aineksia poistettiin
yhteensä noin 4000 m2:n kokoiselta alueelta noin 3400 m3, jotka sijoitettiin Suonenjoen
Oittilansalon kaatopaikalle. Kaivualueiden jäännöspitoisuuksia ei tiettävästi tutkittu kaivutyön
yhteydessä, vaan massanvaihto toteutettiin aikaisempien tutkimusten perusteella ”riittävään”
syvyyteen ja laajuuteen. Tämän jälkeen maaperän kunnostustoimenpiteitä alueella ei ole tehty.
Nykytilassa olevan alueen maaperän kunnostuksesta on laadittu kaksi suunnitelmaa:
Groundia Oy, 1.4.2009
o Alueen maaperä esitetään kunnostettavaksi massanvaihdolla, jonka tavoitteena
on alentaa maaperän haitta-ainepitoisuudet VNA:n 214/2007 mukaisen alemman
ohjearvotason alittavalle tasolle. Lisäksi alueelta poistetaan pilaantumattomat,
rakennuskäyttöön kelpaamattomat täyttömassat siinä laajuudessa, kuin alueen
uudisrakentamisen sitä edellyttää
3
Pentti Tiilikainen 14.12.2012
o Maaperän kunnostuksen osalta tarkasteltiin kolmea eri mallia:
alueen täydellinen kunnostaminen rajoituksettomaan maankäyttöön
kunnostetaan kaavan toteuttamisen kannalta välttämättömät alueet
osalta alueet, niin pilaantuneisuuden, kuin myös kaivumaiden osalta
alueen kunnostaminen huomioimalla kunnostuksessa kaavoituksen eri
käyttötarkoitusten antamat mahdollisuudet
o Suunnitelmassa ei ole päädytty valitsemaan mitään em. vaihtoehtoa, vaan
tarkasteltu kutakin vaihtoehtoa ja niiden yhdistelmiä mm. kustannusten suhteen
3.
ALUEEN SUUNNITELTU MAANKÄYTTÖ
Alueelle suunnitteilla olevan asemakaavan lähtökohta on Pentti Tiilikaisen 14.2.2012
suunnitelmassa tarkasteltu vaihtoehto 3A, jossa pilaantuneita alueelta ei poisteta, vaan
pilaantuneet maa-ainekset pintaeristetään rakentamalla alueelle pilaantumattomista maaaineksista maisemakukkula. Kukkulan rakentamisessa hyödynnetään ympäröivän alueen
maarakentamisessa syntyviä ylijäämämaita. Kaavaluonnoksessa kaivumaille on varattu myös
kaksi muuta aluetta, joille kaivumaista muodostetaan maisemavallit (kuva 1).
Kuva 1. Havainnekuva alueen asemakaavaluonnoksesta. Pilaantuneen alueen sijainti osoitettu
nuolella.
4
Kuva 2. Periaatepiirros alueen asemakaavasta ja maavalleista. Pilaantuneen alueen sijainti
osoitettu nuolella.
Pilaantuneelle maa-alueelle rakennettava maisemavalli on kooltaan noin 0,5 ha ja
lakikorkeudeltaan noin 4 m. Maisemavalliin käytetään alueen maarakentamisessa syntyviä
pilaantumattomia maa-aineksia. Pintakerros tehdään vähintään 0,5 m:n paksuisena huonosti
vettä johtavalla tiivistämiskelpoisella maalla (esim. SiHkMr). Kukkulan luiskat muotoillaan
kaltevuuteen 1:4…1:10, jotta pintavedet saadaan johdettua kukkulan reunoille ja edelleen ojia
pitkin Iisveteen. Periaatepoikkileikkaus rakenteesta on esitetty kuvassa 3.
MAISEMAKUKKULA
IISVESI
PILAANTUNUT MAAPERÄ
Kuva 3. Yksinkertaistettu
maisemakukkulasta.
periaatepoikkileikkaus
pilaantuneelle
alueelle
suunnitellusta
5
4.
YMPÄRISTÖOLOSUHTEET
4.1
Maaperä
Alueen perusmaalajit ovat siltti ja silttimoreeni. Alueella on 0-2,5 metrin paksuinen täyttökerros
(pääosin kiinteistön 34:51 alueella), joka koostuu täytemaasta ja sekalaisesta puuaineksesta.
Vuoden 2012 tarkentavien tutkimusten perusteella laskettu puupohjaisen (puu-puru-hiekkahiekkamoreeni) täytemaan määrä saha-alueen kahdella kiinteistöllä on yhteensä noin 104500
m3ktr. Täyttömaata kiinteistöjen alueella on noin 95500 m2:n laajuudella. Osittain täytöt on tehty
entiselle vesialueelle ja nykyinen rantaviiva ei sijainniltaan täysin vastaa alueen luontaista
rantaviivaa.
4.2
Pinta- ja pohjavedet
Pohjaveden pinnan taso entisellä saha-alueella sijaitsee likimäärin viereisen Iisveden pinnan
tasolla (1-2 m maan pinnasta keskeisellä saha-alueella). Pohjavesi virtaa alueella maaston
muotojen mukaisesti kohti Iisvettä. Alue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella; lähimmälle
pohjavesialueelle (Lintharju) on vähimmillään etäisyyttä noin 1,6 km (lounaaseen). Saha-alueen
pohjaveden haitta-ainepitoisuuksia on seurattu vuodesta 1973 lähtien ainakin vuoteen 1996
saakka. Vuonna 1990 massanvaihdolla kunnostetulle alueelle sijoittuvasta havaintoputkesta (P2)
suoritetussa tarkkailussa on pohjavedessä tuolloin todettu kohonneita raskasmetallien sekä
kloorifenolien pitoisuuksia.
Saha-alue sijaitsee Iisveden Asemalahden etelärannalla. Saha-alueen valumavedet kulkeutuvat
pintavaluntana tai maaperän kautta Iisveteen. Pintavesitarkkailua toteutettiin vuoteen 1989
saakka kahdesta Iisveden Asemalahdelle sijoittuneesta havaintopisteestä, joista seurattiin
kloorifenolipitoisuuksia. Suurimmat pitoisuudet (3 ug/l molemmassa tarkkailupisteessä) todettiin
vuonna 1987, muutoin kloorifenolien pitoisuudet havaintopisteissä alittivat määritysrajat.
4.3
Suojelualueet
Kohde ei sijaitse Natura-alueella tai luonnonsuojelualueella eikä sellaisen välittömässä
läheisyydessä. Lähin Natura-alue on entiseltä saha-alueelta noin 1,6 km lounaaseen sijaitseva
Lintharju-Kirjosuo-Vakkarsuo. Myös lähimmät luonnonsuojelulain mukaiset luonnonsuojelualueet
sijaitsevat lounaassa Lintharjun alueella. Entisellä saha-alueella tai sen lähiympäristössä ei ole
erityisiä luontoarvoja.
5.
KOHTEEN MAAPERÄN PILAANTUNEISUUS
5.1
Viitearvot
5.1.1 Pima-asetus
Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnin perusteet on esitetty valtioneuvoston
asetuksessa 214/2007 (ns. PIMA-asetus), joka astui voimaan 1.6.2007. Asetuksen mukaan
maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen määrittelyn tulee perustua arvioon maaperässä
olevien haitallisten aineiden aiheuttamasta vaarasta tai haitasta terveydelle ja ympäristölle.
Asetuksen liitteessä on arvioinnin apuna käytettävät, viimeisimpään kansainväliseen
tutkimustietouteen perustuvat, kynnys- ja ohjearvot (ylempi ja alempi ohjearvo; taulukko 1) noin
50:lle maaperänsuojelun kannalta olennaiselle haitalliselle aineelle/aineryhmälle.
Asetuksen mukaan maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava, jos yhden tai
useamman haitallisen aineen pitoisuus maaperässä ylittää asetuksessa säädetyn kynnysarvon tai
alueen luontaisen taustapitoisuuden, mikäli se on suurempi kuin kynnysarvo. Teollisuus-,
varasto-, liikenne- tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos
yhden tai useamman haitallisen aineen pitoisuus ylittää asetuksen liitteessä esitetyn ylemmän
ohjearvon. Muilla alueilla sovelletaan pääsääntöisesti alempia ohjearvoja. On huomioitava, että
esitetyt ohjearvot eivät ole sitovia, vaan pilaantuneisuuden ja kunnostustarpeen arvioinnin tulee
perustua kohdekohtaiseen riskiarvioon, jonka perusteella voidaan määrittää ohjearvoista
6
poikkeaviakin,
viitearvoja.
tarkasteltavana
olevaan
kohteeseen
paremmin
soveltuvia,
kohdekohtaisia
PIMA-asetuksen mukaiset kynnys- ja ohjearvot tässä kohteessa olennaisten haitta-aineiden
osalta on esitetty taulukossa 1. Ky5-sinistymisenestovalmiste sisälsi tehoaineina kloorifenoleja,
pääasiassa tri-, tetra- ja pentakloorifenoleita sekä epäpuhtautena PCDD/F-yhdisteitä. Lisäksi
alueella on harjoitettu puutavaran kyllästystä CCA-kyllästeellä, joka on sisältänyt tehoaineena
kupari-, kromi- ja arseenisuoloja. Tässä kohteessa olennaiset haitta-aineet on kuvattu tarkemmin
kohdassa 6.2.
Taulukko 1. Valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaiset kynnys- ja ohjearvot tässä
kohteessa olennaisimmille haitta-aineille
Kynnysarvo (mg/kg)
Alempi ohjearvo (mg/kg)
Ylempi ohjearvo (mg/kg)
Monokloorifenolit
0,5
5
10
Dikloorifenolit
0,5
5
40
Trikloorifenolit
0,5
10
40
Tetrakloorifenolit
0,5
10
40
Pentakloorifenoli
0,5
10
20
PCDD/F-yhdisteet
0,00001 (10 ng/kg)
0,0001 (100 ng/kg)
0,0015 (1500 ng/kg)
Arseeni (As)
5
50
100
Kromi (Cr)
100
200
300
Kupari (Cu)
100
150
200
Ky5-peräiset haitta-aineet:
Raskasmetallit ja alkuaineet:
5.2
Vaarallisen jätteen raja-arvot
Suomen ympäristökeskus on julkaissut oppaan jätteen luokittelusta ongelmajätteeksi (nykyisin
termi vaarallinen jäte). Oppaassa on esitetty vaarallisen jätteen raja-arvot eräille maaperän
pilaantuneisuutta aiheuttaville aineille ja yhdisteille koskien jätteen tiettyjä vaara-ominaisuuksia.
Ohjeellisia vaarallisen jätteen raja-arvoja ei käytetä suoranaisesti maaperän pilaantuneisuuden
arviointiin, vaan jäteluokittelu otetaan huomioon pilaantuneiden maa-ainesten kuljetuksissa ja
käsittelyssä. Pentakloorifenolille vaarallisen jätteen raja-arvoksi on määritetty 1000 mg/kg, tri- ja
tetrakloorifenoleille sekä kuparille 2500 mg/kg. PCDD/F-yhdisteiden osalta maa-ainesten
jäteluokittelussa huomioidaan em. ongelmajäteluokittelun ohella Euroopan parlamentin ja
neuvoston asetuksen 850/2004 (ns. POP-asetus) liitteen IV mukainen pitoisuusraja (0,015
mg/kg; 15 000 ng/kg), joka koskee jätteen sijoittamista tavanomaisen jätteen kaatopaikalle.
5.3
Viitearvotarkastelu
Ympäristöhallinnon ohjeen 2/2007 mukaisesti maaperän pilaantuneisuuden perusarviointi
voidaan suorittaa vertaamalla todettuja pitoisuuksia VNa:n 214/2007 mukaisiin ohjearvoihin,
mikäli:
kohde ei sijaitse tärkeällä pohjavesialueella eikä alueen pohjavettä hyödynnetä talousvetenä
kohteessa ei harjoiteta ravintokasvien tuotantoa tai muuta elintarvikkeiden tuotantoa
kohteessa ei sijaitse päiväkotia tai leikkipuistoa
kohteella tai sen lähiympäristöllä ei ole erityistä suojeluarvoa
kohteessa ei ole asuinrakennuksia ja maaperässä ei esiinny merkittäviä määriä herkästi
haihtuvia yhdisteitä
kohteessa ei esiinny haitta-aineita, joille ei ole esitetty kynnys- ja ohjearvoja
haitta-aineiden kulkeutuminen alueen ulkopuolelle ei ole merkittävää
Tarkasteltavan olevan saha-alueen osalta kaikki ym. ehdot nykyisellään täyttyvät. Pilaantuneeksi
luokitellun alueen osalta ehdot täyttyvät myös kaavaluonnoksen mukaisella maankäytöllä, sillä
pilaantuneelle alueelle ei sijoiteta asuinkiinteistöä tai ravintokasvien viljelyaluetta, eivätkä haittaaineet kulkeudu pilaantuneen alueen ympäristöön. Näin ollen maaperän pilaantuneisuuden
perusarviointi voidaan toteuttaa asetuksen mukaisten viitearvojen perusteella, eikä
7
kohdekohtaisten, asetuksessa esitettyä tiukempien, viitearvojen määrittäminen ole tarpeen.
Koska aluekokonaisuus on tulevaisuudessa asuinkäytössä, maaperän pilaantuneisuuden
perusarvioinnin viitearvoina käytetään haitta-ainepitoisuuksien alempia ohjearvoja.
Koska tässä kohteessa maaperässä esiintyy alemman ohjearvotason ylittäviä haitta-aineiden
pitoisuuksia, esitetään pelkän viitearvovertailun lisäksi tarkennettu arviointi kvalitatiivisena
kulkeutumis- ja altistumisriskin arviointina (kohta 6).
5.4
Maaperän pilaantuneisuus, nykytila
5.4.1 Pitoisuuksien vertailu
Alueen maaperässä todetut haitta-ainekohtaiset maksimipitoisuudet on esitetty taulukossa 2.
Taulukko 2. Peuran entisen saha-alueen maaperässä todetut haitta-aineiden maksimipitoisuudet
Todettu maksimipitoisuus
Haitta-aine
PCDD/F-yhdisteet (I-TEQ)
2,4-dikloorifenoli
(mg/kg)
0,27
0,076
Maksimipitoisuus vs. VNA 214/2007
viitearvot
> ylempi ohjearvo
< kynnysarvo
2,4,6-trikloorifenoli
2,1
> kynnysarvo, < alempi ohjearvo
2,3,4,6-tetrakloorifenoli
21
> alempi ohjearvo, < ylempi ohjearvo
Pentakloorifenoli
18
> alempi ohjearvo, < ylempi ohjearvo
Arseeni (As)
21
> kynnysarvo, < alempi ohjearvo
Kupari (Cu)
290
Kromi (Cu)
33
> ylempi ohjearvo
< kynnysarvo
VNa 214/2007 mukaisen alemman ohjearvotason ylittävinä pitoisuuksina saha-alueen
maaperässä on todettu siis tetra- ja pentakloorikloorifenoleita, PCDD/F-yhdisteitä sekä kuparia.
Kloorifenoleita ja kuparia on alemman ohjearvon ylittävän pitoisuutena todettu kumpaakin
ainoastaan yhdessä näytepisteessä. Todettu kuparipitoisuus ylittää myös ylemmän ohjearvon.
PCDD/F-yhdisteiden maksimipitoisuus (todettu yhdessä näytteessä) ylittää ylemmän ohjearvon
ohella vaarallisen jätteen raja-arvon.
Alueella vuonna 2001 ja sitä ennen toteutetuissa ympäristöteknisissä maaperätutkimuksissa
tehdyt
haitta-ainemääritykset
eivät
kloorifenolien
jaottelun
ja
PCDD/F-yhdisteiden
ekvivalenttipitoisuuden laskennassa käytetyn standardin osalta täysin vastaa VNa 214/2007
mukaista käytäntöä. Kloorifenolien osalta on taulukon 1 mukaisen jaottelun sijasta analysoitu
pääosin kokonaispitoisuuksia tai ainoastaan Ky5-peräisten yhdisteiden (kohta 6.2.1) pitoisuuksia.
Analyysitulosaineistosta eri kloorifenoliyhdisteiden pitoisuudet on kuitenkin riittävällä tarkkuudella
pääteltävissä viitearvovertailua ja riskien arviointia varten.
PCDD/F-yhdisteiden ekvivalenttipitoisuudet on aiemmissa tutkimuksissa raportoitu I-TEQ-arvoina
PIMA-asetuksessa esitetyn WHO-ekvivalentin sijasta. Kummassakin ekvivalenttiarvossa eri
dioksiini- ja furaaniyhdisteiden myrkyllisyys on suhteutettu myrkyllisimmän tunnetun dioksiinin
(2,3,7,8-TCDD:n)
myrkyllisyyteen
määrittämällä
kullekin
yhdisteelle
ns.
toksisuusekvivalenttikertoimet. Erona em. ekvivalenttiarvojen määrittämisessä on, että I-TEQarvossa oktakloorattujen dioksiinien ja furaanien toksisuusekvivalenttikertoimeksi on annettu
0.001, kun taas WHO-TEQ-arvossa em. toksisuusekvivalenttikerroin on 0.0001. Toisaalta VNa
214/2007 mukaiseen WHO-TEQ-arvoon sisältyvät myös dioksiininkaltaiset PCB-yhdisteet, joita ei
kuitenkaan Ky5-peräisessä pilaantumisessa käytännössä esiinny. Ekvivalenttiarvojen ero ei ole
vakio, vaan se riippuu ko. näytteen sisältämien oktakloorattujen yhdisteiden pitoisuuksista.
Yleensä erot ovat luokkaa 2…10 % ollen siten pienemmät kuin kyseisten laboratorioanalyysien
virhemarginaalit (± 30 %). Tällä perusteella I-TEQ-ekvivalentteina esitettyjä tutkimustuloksia
voidaan tässä kohteessa käyttää viitearvovertailuun, eikä ekvivalenttien erolla ole merkitystä
maaperän pilaantuneisuuden ja riskien arvioinnin kannalta.
8
5.4.2 Maaperän pilaantuneisuus
Maaperän pilaantuneisuuden laajuuden kannalta PCDD/F-yhdisteet ovat määräävinä haittaaineina, sillä kloorifenoleita ja kuparia on alemman ohjearvotason ylittävinä pitoisuuksina todettu
kumpaakin ainoastaan yhdessä näytepisteessä.
Pilaantunut maa-alue sijoittuu kiinteistön 1-29 pohjoisosaan, vuonna 1990 kunnostetun alueen
ympärille, entisen rullatehdasrakennuksen ja kyllästämörakennuksen väliselle alueelle (kuva 4 ja
5). Pilaantuneeksi luokiteltavan alueen pinta-alaksi on arvioitu yhteensä noin 2015 m2. Tällä
alueella kohonneet haitta-ainepitoisuudet esiintyvät paksuudeltaan 0,5…2 m (keskimäärin n. 1,2
m) olevassa täyttömaakerroksessa. Pilaantuneeksi luokiteltavan (haitta-ainepitoisuudet >
alemman ohjearvon) maa-aineksen määrä alueella on noin 2500 m3ktr (n. 4000 tonnia).
Pilaantuneisuuden määräävänä haitta-aineena ovat PCDD/F-yhdisteet, sillä pistemäistä
kloorifenolien ja kuparin pitoisuutta lukuun ottamatta muiden haitta-aineiden pitoisuudet maaaineksissa alittavat alemman ohjearvotason. Haitta-aineiden maksimipitoisuuksista ainoastaan
PCDD/F-yhdisteiden pitoisuus ylittää vaarallisen jätteen raja-arvotason (kohta 5.1.2). Tämä
pitoisuus on todettu yksittäisessä vuoden 2001 näytepisteessä (M16) entisen saharakennuksen
läheisyydessä.
34:51
1:29
Kuva 4. Alue (keltainen rasteri), joilla on todettu ja/tai joilla arvioidaan esiintyvän VNa 214/2007
mukaisen
alemman
ohjearvon
ylittäviä
haitta-ainepitoisuuksia
(ilmakuva
MML
paikkatietoaineisto)
9
Kuva 5. Pilaantunut alue (vaaleanpunainen rasteri) ja vuoden 1990 massanvaihtoalueet (sininen
rasteri)
6.
KOHDEKOHTAINEN RISKITARKASTELU
6.1
Aikaisemmat riskiarviot
Maaperän pilaantuneisuudesta aiheutuvia riskejä on aiemmin tarkasteltu laadituissa
kunnostussuunnitelmissa (Groundia Oy 2009, Pentti Tiilikainen 2012). Riskiarviointien perusteella
tarvetta akuuteille kunnostustoimenpiteille ei ympäristö- tai terveysriskien kannalta ole, mutta
lähinnä maankäytön rajoituksen poistamiseksi ja pilaantuneen alueen rakentamisen
mahdollistamiseksi on pilaantunut alue esitetty kunnostettavaksi massanvaihdolla (Groundia Oy
2009).
Alueen maankäyttö on sittemmin tarkentunut (kohta 3), jonka vuoksi riskiarvio on tässä
yhteydessä päivitetty nykytilan ohella koskemaan myös asemakaavaluonnoksen mukaista
tilannetta, jossa pilaantuneelle alueelle on toteutettu suunnitelmien mukainen maisemavalli.
6.2
Haitta-aineet ja niiden ominaisuudet
Saha-alueen maaperässä on tehdyissä tutkimuksissa Ky5-peräisten haitta-aineiden (kloorifenolit
ja PCDD/F-yhdisteet) lisäksi todettu merkittävinä pitoisuuksina ainoastaan kuparia, jota on
todettu yhdessä näytteessä alemman ja ylemmän ohjearvon ylittävä pitoisuus.
6.2.1 Ky5-peräiset haitta-aineet
Peuran saha-alueella todettu maaperän pilaantuneisuus johtuu keskeisiltä osin sahatavaran
käsittelyyn käytetystä Ky5-valmisteesta, jonka tehoaineina olivat kloorifenolit (pääkomponentit
2,4,6-trikloorifenoli; 2,3,4,6-tetrakloorifenoli sekä pentakloorifenoli). Valmiste sisälsi lisäksi
epäpuhtautena mm. polykloorattuja dibentsodioksiineja ja -furaaneja (PCDD/F-yhdisteitä). Ky5valmisteen valmistus lopetettiin 1984 ja sen käyttö Suomessa kiellettiin kokonaan vuonna 1989.
Useilla saha-alueilla Suomessa Ky5-valmisteesta peräisin olevat kloorifenolien pitoisuudet ovat
maaperän prosesseissa hajoamisen sekä vesien mukana kulkeutumisen vaikutuksesta
pienentyneet huomattavasti. Maaperässä erittäin pysyvien PCDD/F-yhdisteiden pitoisuuksia saha-
10
alueiden maaperässä alettiin laajemmalti tutkia vasta 1990-luvun loppupuolella, ja nykyään
useimmiten nimenomaan näiden yhdisteiden pitoisuudet ovat merkitseviä saha-alueiden
maaperän pilaantuneisuutta määritettäessä.
Myös Peuran entisellä saha-alueella kloorifenolien pitoisuudet ovat yhtä tutkimuspistettä lukuun
ottamatta hyvin alhaiset, johtuen yllä mainituista kloorifenolien ominaisuuksista sekä 1990-luvun
alussa tehdystä massanvaihdosta. Näin ollen PCDD/F-yhdisteet ovat Peuran saha-alueella
kloorifenoleita laajemmalle levinneitä ja siten pilaantuneisuuden rajaamisen ja pilaantuneen
maan määräarvion kannalta olennainen haitta-aineryhmä.
6.2.2 Kloorifenolit
Kloorifenolit ovat synteettisiä orgaanisia yhdisteitä, joita valmistetaan antamalla kloorin reagoida
fenolin kanssa. Vedessä ne absorboituvat partikkeleihin ja sedimentoituvat, osa kuitenkin
rikastuu eliöihin. Ne hajoavat hitaasti monin eri tavoin, biologisesti paljon nopeammin kuin
kemiallisesti. (Reinikainen 2007)
Peuran saha-alueella kloorifenoleita on todettu alemman ohjearvotason ylittävinä pitoisuuksina
yhdessä näytepisteessä. Merkittävimpinä pitoisuuksina todettiin tetra- ja pentakloorifenolia.
Tetrakloorifenolit ovat heikkoja orgaanisia happoja. Happamuudeltaan neutraalissa ja
emäksisessä maaperässä (pH > 6,5) tetrakloorifenolit esiintyvät lähes täysin ionisoituneessa
muodossa ja ovat siten vesiliukoisia. Ne liukenevat kohtalaisesti veteen myös ionisoitumattomina
ja voivat siten kulkeutua pohjaveteen myös happamassa maaperässä. Aineiden on todettu
hajoavan maaperässä biologisesti. Puoliintumisajaksi on 2,3,4,6-tetrakloorifenolilla arvioitu
aerobisissa olosuhteissa kuukaudesta puoleen vuoteen ja anaerobisissa olosuhteissa muutamasta
kuukaudesta kahteen vuoteen. Suomessa maaperässä todetaan useimmin 2,3,4,6tetrakloorifenoli-isomeeriä, joka oli pääasiallinen komponentti (70–80 %) saha-alueilla yleisesti
käytetyssä Ky5–kloorifenolivalmisteessa. Eläinkokeiden perusteella aineen vaikutukset ilmenevät
mm. maksassa. Tetrakloorifenolit voivat olla erittäin myrkyllisiä vesieliöille. (Reinikainen 2007)
Pentakloorifenoli on muiden kloorifenolien tavoin heikko orgaaninen happo. Kun maaperän pH
on yli 6, pentakloorifenoli esiintyy happovakionsa (pKa = 4,85) perusteella ionisoituneessa
muodossa ja on siten vesiliukoinen. Aine on suhteellisen vesiliukoinen myös ionisoitumattomana
ja voi siten kulkeutua pohjaveteen myös happamassa maaperässä. Pentakloorifenoli hajoaa
maaperässä biologisesti. Sen puoliintumisajoiksi on arvioitu aerobisissa olosuhteissa kuukaudesta
puoleen vuoteen ja anaerobisissa olosuhteissa parista kuukaudesta muutamaan vuoteen. Kuten
tetrakloorifenolit, myös pentakloorifenoli on Suomessa tavallisesti peräisin sahatavaran
sinistymisenestoon yleisesti käytetystä Ky5 –kloorifenolivalmisteesta, jossa pentakloorifenolin
osuus oli 5–15 %. Pentakloorifenolin käyttö on kielletty Suomessa vuonna 2000. Eläinkokeiden
perusteella aine voi aiheuttaa pitkäaikaisessa altistuksessa ihmiselle syöpää. Eläinkokeisiin
pohjautuvien tutkimusten mukaan suun kautta saatava kuolettava annos on ihmisillä 50–200
mg/kg. Pentakloorifenolilla tehtyjen toksisuustestien perusteella aine ei ole erityisen haitallista
maaperän mikrobiologisille prosesseille, mutta se luokitellaan erittäin myrkylliseksi vesieliöille.
Pentakloorifenoli on kertyvää. (Reinikainen 2007)
PIMA-asetuksessa esitetyt kloorifenolien alemmat ohjearvot (taulukko 1) on määritetty sekä
ekologisten riskien että terveysriskien perusteella, kun taas kloorifenolien ylemmät ohjearvot
perustuvat yksinomaan ekologisiin riskeihin. Kynnys- ja ohjearvojen määrityksen yhteydessä
lasketut pelkkiin terveysvaikutuksiin perustuvat viitearvot (suurin haitaton pitoisuus, SHPter) ovat
dikloorifenoleille 4,2 mg/kg, trikloorifenoleille 12 mg/kg, tetrakloorifenoleille 170 mg/kg ja
pentakloorifenolille 12 mg/kg. Vastaavat terveysperusteiset viitearvot teollisuusalueille (SHPTter)
ovat selvästi em. viitearvoja sekä PIMA-asetuksen mukaisia ohjearvoja korkeammat
(trikloorifenolit 592 mg/kg, tetrakloorifenolit >10000 mg/kg, pentakloorifenoli 1800 mg/kg).
(Reinikainen 2007)
6.2.3 PCDD/F-yhdisteet
Polyklooratut dibentso-p-dioksiinit ja –furaanit (PCDD/F) ovat orgaanisia klooriyhdisteitä, joita
kutsutaan tavallisesti yleisnimellä dioksiinit. Ne kuuluvat ns. POP-yhdisteisiin. Dioksiineilla voi olla
75 ja furaaneilla 135 eri isomeeriä. PCDD/F-yhdisteitä ei ole valmistettu teollisiin tarkoituksiin,
vaan niitä syntyy orgaanisten aineiden ja kloorin reagoidessa poltto- ja teollisuusprosesseissa.
Lisäksi niitä esiintyy epäpuhtauksina muissa kemikaaleissa (esim. PCB ja kloorifenolit). Suomessa
11
dioksiineja on päässyt maaperään ja vesistöihin erityisesti vanhoilla saha-alueilla, koska
yhdisteitä esiintyi sivutuotteena puutavaran käsittelyssä yleisesti käytetyssä Ky5–
kloorifenolivalmisteessa. Maaperässä PCDD/F-yhdisteet ovat erittäin heikosti kulkeutuvia ja
pysyviä. Erityisesti vesistöissä dioksiinit ovat voimakkaasti kertyviä ja voivat rikastua
ravintoketjussa. Pitkäaikaisessa altistuksessa dioksiinit ovat hyvin myrkyllisiä vesieliöille sekä
monille nisäkkäille ja linnuille. Ihmisellä todettuja pitkäaikaisaltistumisen vaikutuksia ovat mm.
hermostolliset kehityshäiriöt, hormonitoiminnan muutokset, maksasairaudet ja lisääntymishäiriöt.
Eri dioksiini-isomeerien ominaisuuksissa ja myrkyllisyydessä on suuria eroja. Dioksiinien
kokonaismyrkyllisyys ja pitoisuudet ilmoitetaan tavallisesti ns. toksisuusekvivalenttina ryhmän
myrkyllisimpään yhdisteeseen 2,3,7,8-tetraklooridibentsodioksiiniin (TCDD) suhteutettuna,
käyttämällä esim. WHO:n esittämiä kertoimia (WHO-TEQ). Puutavaran sinistymiseneston
käytetyssä Ky5:ssä TCDD:n osuus kokonaisdioksiinipitoisuudesta on hyvin vähäinen ja sen
toksisuusekvivalentti muodostuu suurimmaksi osaksi 1,2,3,4,6,7,8-HpCDF:sta sekä 1,2,3,6,7,8HxCDD:sta, jotka eivät ole yhtä myrkyllisiä ja pysyviä kuin TCDD ja esim. poistuvat tätä
nopeammin elimistöstä. Dioksiinien merkittävin tausta-altistus aiheutuu kalan syönnistä.
Suomessa dioksiinien keskimääräinen tausta-altistus ylittää jo itsessään WHO:n määrittämän
siedettävän saannin viitearvon (1–4 pg TEQ/kg/d) alarajan. Dioksiinien turvalliseksi saantiarvoksi
on määritelty 350 pg (I-TEQ) vuorokaudessa täysikasvuisella ihmisellä. (Reinikainen 2007)
PIMA-asetuksen kynnys- ja
ohjearvojen määrityksen
yhteydessä
laskettu pelkkiin
terveysvaikutuksiin perustuva viitearvo (suurin haitaton pitoisuus, SHPter) on 0,00002 mg/kg
(200 ng/kg) ja vastaava viitearvo teollisuusalueilla (SHPTter) 0,0046 mg/kg (4600 ng/kg) WHOTEQ. (Reinikainen 2007)
6.2.4 Kupari
Kuparia esiintyy luontaisesti maaperässä sulfidimineraaleissa ja silikaattimineraalien kidehiloissa
sekä erilaisiin rauta-, alumiini- ja mangaanioksidisaostumiin adsorboituneena ja orgaaniseen
ainekseen kompleksoituneena. Maaperän happamuus ja kuparia sitovien ainesten vähäisyys
lisäävät aineen kulkeutuvuutta. Ihmistoiminnan seurauksena maaperään päässyt kupari on usein
liukoisemmassa muodossa kuin maaperän mineraaleihin sitoutunut kupari. Kupari on erittäin
myrkyllistä vesieliöille. Pieninä annoksina kupari on ihmiselle, eläimille ja kasveille välttämätön
hivenaine. Suomessa kuparia on käytetty mm. teollisuuden metalliseoksissa, väripigmenteissä ja
puutavaran kyllästysaineissa. (Reinikainen 2007)
Kuparin luontainen pitoisuus Suomen maaperässä vaihtelee välillä 5-110 mg/kg. PIMAasetuksessa esitetyt kuparin ohjearvot on määritetty ekologisten riskien perusteella. Kynnys- ja
ohjearvojen määrityksen yhteydessä lasketut terveysvaikutuksiin perustuvat viitearvot kuparille
ovat sekä asuin- että teollisuusalueiden osalta (SHPter/SHPTter) >10000 mg/kg. (Reinikainen
2007)
6.3
Haitta-ainepitoisuudet ja haitta-aineiden kokonaismäärät
Peuran saha-alueen ympäristöteknisten maaperätutkimusten perusteella pilaantuneissa maaaineksissa (joissa pitoisuudet ylittävät alemman ohjearvotason) PCDD/F-yhdisteiden pitoisuus on
keskimäärin tasolla 0,004 mg/kg (4000 ng/kg; WHO-TEQ). Arvioidulla pilaantuneen maaaineksen määrällä (4 000 tonnia; kohta 7.3.2) PCDD/F-yhdisteiden kokonaismäärä ko. maaaineksissa ilmoitettuna 2,3,7,8-TCDD:na (WHO-TEQ) on siten noin 16 g (0,016 kg).
Kloorifenoleita Peuran sahan maaperässä esiintyy alemman ohjearvotason ylittävinä
pitoisuuksina PCDD/F-yhdisteitä huomattavasti suppeammalla alueella (ainoastaan yhdessä
pisteessä). Arvioimalla kloorifenoleilla pilaantuneen (pitoisuudet yli ylemmän ohjearvotason)
maan määräksi 50 tonnia ja keskipitoisuudeksi (summapitoisuus) näissä maa-aineksissa 30
mg/kg, on kloorifenolien kokonaismäärä ko. maa-aineksissa noin 1,5 kg.
Kuparia esiintyy niin ikään pistemäisesti alueella ja sen
pilaantuneella alueella on korkeimmillaankin yksittäisiä kiloja.
6.4
kokonaismäärä
maaperässä
Haitta-aineiden leviämisen arviointi
Haitta-aineiden kulkeutumista arvioidaan nykytilanteessa, sekä tilanteessa, jossa pilaantuneelle
alueella on rakennettu kohdassa 3 esitetty maisemavalli.
12
6.4.1 PCDD/F-yhdisteet
Kohdassa 6.3 todetusti PCDD/F-yhdisteet eivät haihdu, eivätkä merkittävissä määrin liukene
veteen. Näin ollen, vaikka maaperässä esiintyy pistemäisesti huomattavankin kohonnut pitoisuus,
maaperässä esiintyvien PCDD/F-yhdisteiden leviäminen on mahdollista käytännössä vain maaainekseen sitoutuneena. Maa-aines voi haitta-aineiden leviämisen kannalta joutua liikkeelle
pääsääntöisesti kolmella tavalla: maan siirto ihmisen toimesta; eroosio (esim. pölyäminen) ja
kiintoaineksen liikkuminen veden mukana. Nykyisellään pilaantuneet maa-ainekset sijaitsevat
pusikoituneella alueella, jolloin pölyämistä ei pääse tapahtumaan eikä alue ole altis myöskään
sadevesien aiheuttamalle eroosiolle. Kuitenkin sijaitessaan maaperän pintaosassa kaikenlainen
kaivutoiminta sekä liikkuminen esimerkiksi maarakennuskoneilla alueella saattaa aiheuttaa
haitta-ainepitoisen maan ja sitä kautta haitta-aineiden leviämistä.
Toteuttamalla alueelle maankäyttösuunnitelman mukainen maisemavalli ja kieltämällä sen
alueella nykyiseen maaperään ulottuva kaivutoiminta estetään PCDD/F-yhdisteiden leviäminen
ympäristöön täydellisesti.
6.4.2 Kloorifenolit
Yhdessä pisteessä todettu kloorifenolipitoisuus koostuu pääasiassa tetrakloorifenoleista sekä
pentakloorifenolista. Nämä molemmat kloorifenoliyhdisteet ovat vesiliukoisia, joten niiden
kulkeutuminen pilaantuneesta maa-aineksesta ympäristöön vajoveden välityksellä on
mahdollista. Tässä kohteessa kulkeutumissuunta olisi kohti Iisvettä. Toisaalta ko. yhdisteet
hajoavat maaperässä biologisesti ja pitoisuudet nykyisellään ovat todennäköisesti vuonna 2001
todettua jo selvästi alhaisemmat. Lisäksi kyseinen alue on jo vuosikymmenien ajan ollut alttiina
sade- ja vajovesien huuhtelevalle vaikutukselle, jolloin kaikkein liukoisimpien komponenttien
arvioidaan jo poistuneen/hajonneen maaperästä. Kulkeutuminen on ilmeisesti olut suurimmillaan
vuoden 1987 aikoihin, jolloin kloorifenolijäämiä todettiin Iisveden Asemalahden pintavedessä.
Tuon jälkeen toteutetuissa näytteenotoissa kloorifenoleja ei ole todettu, joka osaltaan osoittaa
kulkeutumisen vähentyneen.
Vesien mukana kulkeutumisen lisäksi kloorifenolit voivat kulkeutua ympäristöön maa-ainekseen
sitoutuneena. Kohonneet kloorifenolipitoisuudet on todettu pintamaan alapuolisessa syvemmässä
maakerroksessa, jolloin leviäminen edellyttäisi maankaivutoimintaa. Kloorifenolit ovat myös
jossain määrin haihtuvia, joka ei kuitenkaan aiheuta merkittävää leviämisriskiä (kohta 6.5.1).
Vaikka alueelle rakennettavaan maavalliin ei ole suunniteltu erillisiä vesitiiviitä kerroksia,
vähentävät kukkulan muotoilu, pintakasvillisuus sekä maakerrokset pilaantuneella alueella
maaperään imeytyvän veden määrää olennaisesti nykyisestä. Lisäksi rakenne estää vähäisenkin
haihtumisen sekä haitta-ainepitoisen maa-aineksen liikkeelle lähdön. Näin ollen maisemavallilla
saadaan vähäinenkin riski kloorifenolien leviämiselle poistettua.
6.4.3 Kupari
Peuran sahan maaperässä esiintyvän kuparin liukoisuutta ei ole erikseen määritetty, mutta kuten
kloorifenoleiden osalta, kuparin liukoisimman osuuden arvioidaan olosuhteiden vuoksi jo
poistuneen maaperästä, eikä kulkeutumista vajovesien mukana enää merkittävissä määrin
arvioida tapahtuvan. Näin ollen kuparin leviäminen ympäristöön on käytännössä mahdollista
ainoastaan sitä sisältävän maa-aineksen leviämisen yhteydessä, kuten kohdassa 6.4.1 on
esitetty.
Vastaavasti, kuten PCDD/F-yhdisteiden osalta,
suunnitellulla maisemavallin rakentamisella.
6.5
kuparin
leviäminen
ympäristöön
Altistuksen arviointi
Ihmisten altistumiselle maaperän haitta-aineille on tarkasteltu seuraavia mahdollisuuksia:
Altistuminen ilman kautta
Altistuminen suoran ihokosketuksen kautta
Suora tai välillinen altistuminen suun kautta
Suora altistuminen pinta- ja pohjaveden välityksellä (juomavesi, pesuvesi, uimavesi) ja
vaikutus ulkopuoliseen ympäristöön vesien välityksellä
estyy
13
Välillinen altistus talousveden välityksellä (suihkuvesi, kasteluvesi)
Altistumistarkastelu on tehty nykytilanteessa ja asemakaavaluonnoksen mukaisessa
maankäytössä, ja se koskee ensisijaisesti kloorifenoleita ja PCDD/F-yhdisteitä. Yhdessä
näytepisteessä todetun kuparin terveysperusteiset viitearvot ovat huomattavasti ekologisin
perustein määritettyä ylempää ohjearvoja suuremmat (kohta 6.2.4). Näin ollen jo pelkän
viitearvovertailun perusteella voidaan todeta, ettei mahdollinen altistuminenkaan johda
haitallisiin terveysvaikutuksiin, eikä erillistä altistumistarkastelua kuparin osalta ole tarvetta
tehdä.
6.5.1 Altistuminen ilman kautta
Kloorifenolien haihtuvuus ei maaperäolosuhteissa normaalisti ole merkittävää, mutta lämpötilan
noustessa sitä voi tapahtua. Tutkimuksissa suurimmat kloorifenolipitoisuudet ovat esiintyneet
yhdessä tutkimuspisteessä pintamaan alapuolisessa syvemmässä maakerroksessa, josta
haihtumista ilmaan ei käytännössä pääse tapahtumaan. Alueen perusmaa on tiivistä
silttimoreenia, jolloin haitta-aineiden kulkeutumista maaperässä huokosilman välityksillä
laajemmalle ympäristöön ei tapahdu. PCDD/F-yhdisteet ovat maaperässä erittäin pysyviä ja
maaperästä niiden haihtumista ei tapahdu. Näin ollen haitta-aineiden haihtumista ulko- tai
sisäilmaan siinä määrin, että siitä aiheutuisi altistumisen kannalta merkittäviä pitoisuuksia, ei
tapahdu. Myöskään mahdollisessa maankaivussa kyseiset haitta-aineet eivät konsentroidu ilmaan
kaasuksi sellaisina pitoisuuksina, että siitä aiheutuisi merkittävää altistumista. Altistuminen
nykytilanteessa, erityisesti maa-ainekseen sitoutuneille PCDD/F-yhdisteille, on mahdollista
pilaantuneen maa-aineksen pölyämisen välityksellä, joka kuitenkin käytännössä edellyttää
pilaantuneisiin maa-aineksiin kohdistuvaa kaivutoimintaa. Kohdassa 6.2.3 esitetty turvallinen
päiväsaanti voi tällöin teoriassa ylittyä, sillä pilaantuneella alueella esiintyvällä pitoisuustasolla
turvallinen taso täyttyy jo noin 0,1 g:n elimistöön joutuvalla maa-ainesmäärällä.
Alueen kaavasuunnitelman mukaisella maankäytöllä vähäinenkin altistumismahdollisuus ilman
kautta poistuu, sillä pilaantuneelle alueelle tai sen välittömään läheisyyteen ei tule
asuinrakennuksia ja maisemavalli estää haitta-aineita sisältävän maa-aineksen pölyämisen sekä
estää vähäisenkin mahdollisuuden haitta-aineiden haihtumiselle ulkoilmaan.
6.5.2 Altistuminen suoran ihokosketuksen kautta
Altistuminen suoran ihokosketuksen kautta nykyisellään on teoriassa mahdollista, sillä PCDD/Fyhdisteitä esiintyy pintamaakerroksessa, joskin tuoreen humuskerroksen alla. Erityisesti suora
ihokosketus
tulee
mahdolliseksi
mahdollisissa
pilaantuneella
alueella
suoritettavissa
maarakennustöissä. Joka tapauksessa merkittävä altistuminen edellyttäisi toistuvaa ja
pitkäaikaista
ihokosketusta
pilaantuneeseen
maa-ainekseen,
joten
terveysvaikutusten
syntyminen ihokosketuksella tapahtuvasta altistumisesta on erittäin epätodennäköistä.
Suunnitellulla maisemavallilla poistuu mahdollisuus ihokosketuksen syntymiselle.
6.5.3 Altistuminen suun kautta
Suora altistuminen suun kautta edellyttää pilaantuneen maa-aineksen joutumista suuhun, jota ei
normaalisti tapahdu. Lähinnä tämä altistumisreitti tulisi kyseeseen pikkulasten leikeissä, joka
alueella nykyisellään teoriassa on mahdollista, joskin epätodennäköistä. Mahdollisten
kaivutöidenkin yhteydessä suora altistuminen suun kautta on lähinnä teoreettista, epähuomiossa
tapahtuvaa esimerkiksi likaisten käsien kautta. Välillistä altistumista maaperän haitta-aineille
suun kautta ei tapahdu, sillä pilaantuneella alueella ei harjoiteta ravintokasvien viljelyä eikä
pilaantuneella alueella tiedetä esiintyvän marjoja, sieniä tai muita elintarvikkeiksi kelpaavia
kasveja.
Suunnitellulla maisemavallilla poistuu vähäinenkin mahdollisuus altistumiselle suun kautta.
6.5.4 Altistuminen pohja- tai pinta veden välityksellä
Saha-alueen pohjavettä ei hyödynnetä talousvetenä, alueen pohjavesi ei ole hydrologisessa
yhteydessä ympäröiviin alueisiin eikä alueelle ole suunnitteilla vedenottoa. Näin ollen suoraa
altistumista (esim. juomavesi) maaperässä ja mahdollisesti pohjavedessä paikallisesti esiintyville
haitta-aineille ei tätä kautta tapahdu.
14
Haitta-aineiden (kloorifenolien) kulkeutumista Iisveteen voi vähäisessä määrin tapahtua (kohta
7.4.2), mutta pitoisuudet laimenevat suureen määrään vettä välittömästi haitattomalle tasolle.
Pintavettä alueella ei hyödynnetä talousvetenä, joten suoraa altistumista pintaveden välityksellä
ei tapahdu.
Koska alueen pohjavettä ei hyödynnetä millään tavoin, myöskään välillistä altistumista (esim.
suihku- tai kasteluvesi) pohjaveden välityksellä ei tapahdu. Iisveteen ei arvion ja 1980-luvun
tarkkailuaineiston perusteella aiheudu sellaisia haitta-ainepitoisuuksia, joista aiheutuisi välillistä
altistumista esimerkiksi uimisen, kastelu- tai saunavesikäytön yhteydessä. Välillistä altistumista
pintavedenkään välityksellä ei siten tapahdu.
Suunnitellulla maisemavallilla, vaikka siihen ei sisällykään erityisiä eristerakenteita, vähennetään
olennaisesti pilaantuneeseen maakerrokseen imeytyvän sadeveden määrää ja siten vähennetään
ennestäänkin
vähäistä
haitta-aineiden
kulkeutumismahdollisuutta
vajovesien
mukana
ympäristöön.
6.6
Ekologiset vaikutukset
Kohdassa 7.4 esitetyin perustein haitta-aineiden kulkeutumista pilaantuneista maakerroksista
ympäristöön nykyisellään ei merkittävissä määrin tapahdu, ja vaikutukset ympäristöön rajautuvat
siten lähinnä maaperäekosysteemiin pilaantuneella alueella. Koska pilaantunut alue on pääosin
sekalaista täyttömaata, eivät alueen maaperäolosuhteet täysin vastaa luonnontilaista riippumatta
siitä, esiintyykö siinä kohonneita haitta-ainepitoisuuksia vai ei. Nykyisellään pintamaan
kohonneet haitta-ainepitoisuudet voivat vaikuttaa kasvien menestymiseen alueella. Suunnitellulla
maisemavallilla poistetaan tämä vaikutus ja alueen eliöstö voi kehittyä luontaisella tavalla.
6.7
Johtopäätökset
Edellä esitetyn VNa:n 214/2007 mukaisen riskitarkastelun perusteella Peuran entisellä sahaalueella esiintyvästä maaperän pilaantuneisuudesta voi nykyisellään aiheutua haitta-aineiden
leviämistä ympäristöön lähinnä mahdollisen haitta-ainepitoisen maa-aineksen liikuttelun tai
kulkeutumisen yhteydessä. Esimerkiksi maarakentamisen yhteydessä tapahtuva pölyäminen voi
aiheuttaa päivittäisen turvalliseen PCDD/F-yhdisteiden päiväsaannin ylittävää altistumista, jos
pölysuojauksesta ei huolehdita asianmukaisesti. Altistuminen maaperän haitta-aineille on mm.
suoran ihokosketuksen kautta niin ikään mahdollista, joskin epätodennäköistä ainakaan siinä
määrin, että siitä aiheutuisi haitallisia terveysvaikutuksia.
Alueelle suunnitellulla maisemavallilla saadaan haitta-aineiden nykyiselläänkin vähäistä
kulkeutumisriskiä pienennettyä huomattavasti. Lisäksi maisemavallilla saadaan katkaistua kaikki
kohdassa 7.5 todetut altistumisreitit maaperän haitta-aineille.
6.8
Epävarmuustarkastelu
6.8.1 Tutkimukset
Kohteesta on olemassa riittävät historiatiedot puunsuojausvalmisteiden käytöstä, joiden
perusteella tutkimuksia on tihennetysti kohdennettu mahdollisille riskialueille. Lisäksi tutkimuksia
on tehty kattavasti koko sahan toiminta-alueella. Kohteen maaperän haitta-ainepitoisuuksista on
olemassa runsaasti tutkimusaineistoa. Alueella suoritettujen tutkimusten näytteenotot on
toteutettu ulkopuolisten asiantuntijoiden toimesta ja haitta-aineiden määrityksissä on käytetty
runsaasti laboratorioanalytiikkaa. Haitta-aineiden määrittämiseen käytetyn analytiikan
tulosaineisto poikkeaa jossain määrin VNa 214/2007 mukaisesta käytännöstä (kohta 4.4.1),
mutta tämä ei kuitenkaan estä ko. tulosten käyttämistä maaperän pilaantuneisuuden arviointiin.
Jonkin verran epävarmuutta tuloksiin aiheutuu osan PCDD/F-analyyseistä eri alueita/maaperän
kerrospaksuuksia edustaviin kokoomanäytteisiin (kuten PCDD/F-analytiikassa on korkean
hintatason vuoksi usein tapana), josta on voinut aiheutua yksittäisessä osanäytteessä
mahdollisesti esiintyvän pitoisuuden laimentumista. Vastaavasti korkean pitoisuuden kyseessä
ollessa yksittäinen osanäyte voi aiheuttaa koko kokoomanäytteeseen korkean pitoisuuden, joka
aiheuttaa epävarmuutta pilaantuneisuuden rajaamiseen. Tässä kohteessa pilaantuneen alueen
ympäristöstä on kuitenkin runsaasti tutkimusaineistoa, joissa on määritetty PCDD/F-yhdisteitä
myös yksittäisistä pisteistä (kuva 4). Näin ollen tutkimuksiin ei liity merkittäviä epävarmuuksia.
15
6.8.2 Pilaantuneisuuden ja sen levinneisyyden arviointi
Edellä mainitusti alueelta on olemassa runsaasti tutkimusaineistoa, joka käsittää
kokoomanäyteanalyysien lisäksi analyysidataa yksittäisistä näytepisteistä (kuva 4). Tutkimuksia
on tehty useassa vaiheessa, joissa on aina tarkennettu edellisissä tutkimusvaiheissa kerättyä
tietoa. Näin olleen kokonaisuutena pilaantunut alue on saatu luotettavasti rajattua, eikä
pilaantuneisuuden levinneisyyden arviointiin liity merkittäviä epävarmuuksia. On kuitenkin selvä,
että ihan metrilleen pilaantuman laajuutta ei voida täydellä varmuudella rajata. Tämän osalta on
huomioitava, että kaavaluonnoksessa suunniteltu maisemavalli kattaa varsinaista pilaantunutta
aluetta selvästi laajemman alueen, joten edellä mainittu vähäinen epävarmuus ei vaikuta riskien
arvioinnin epävarmuuteen.
6.8.3 Riskien arviointi
Riskitarkastelussa
esitetyt
mahdolliset
altistumisreitit
nykytilanteessa
on
arvioitu
kokemusperäisesti runsaan tutkimusaineiston, ympäristöolosuhteita koskevan datan sekä muista
vastaavista tutkimuskohteista ja kirjallisuudesta saatujen tietojen perusteella. Koska esitetyn
kvalitatiivisen riskitarkastelun perusteella ei kohteessa nykytilanteessa tullut esille merkittäväksi
luokiteltavaa haitta-aineiden leviämisriskiä, altistumisreittiä tai altistumista aiheuttavaa
toimintaa, ei laskennalliselle leviämisen tai altistumisen arvioinnille ole tarvetta. Nykytilanteen
rinnalla tarkasteltu kaavaluonnoksen mukainen maankäyttömalli, jossa pilaantuneelle alueelle
toteutetaan maisemavalli, pienentää leviämis- ja altistumisriskiä huomattavasti entisestään.
Kohdassa 7.5 esitetyssä riskiarviossa on käsitelty lähinnä altistumismahdollisuuksia. Mahdollisten
terveysvaikutusten kannalta on huomioitava, että alueella esiintyvistä haitta-aineista kuparille ja
tetrakloorifenoleille määritetyt terveysriskeihin perustuvat viitearvot (suurimmat haitattomat
pitoisuudet, SHPter) ovat selvästi alueella todettuja pitoisuuksia suuremmat (kohta 6.2), joten
mahdollinen altistuminenkaan näille ei välittömästi tai välttämättä ollenkaan johda haitallisiin
terveysvaikutuksiin.
PCDD/F-yhdisteiden
sekä
pentakloorifenolin
osalta
todetut
maksimipitoisuudet ylittävät SHPter-arvot. Näiden haitta-aineiden osalta SHPter-arvojen
määrittämisen yhteydessä on merkittävimmäksi altistumistieksi arvioitu ravintokasvireitti
(PCDD/F-yhdisteet 98,5 % ja pentakloorifenoli 50 %; Reinikainen 2007). Koska ravintokasvireitti
tässä kohteessa ei nykytilanteessa, eikä suunnitellussa maankäyttötilanteessa ole mahdollinen
altistumistie, kyseiset viitearvot selvästi yliarvioivat todellisia terveysriskejä. Näin ollen kaiken
kaikkiaan koska tarkastelussa ei ole tullut esille merkittäviä altistumisreittejä, ei varsinaisten
terveysriskien tarkemmalle arvioinnille ole perustetta.
7.
MAAPERÄN KUNNOSTUSTARVE
Peuran entisen saha-alueen maaperän pilaantuneisuutta koskevien, aiemmin tehtyjen
riskiarvioiden perusteella maaperän kunnostus massanvaihdolla on todettu tarpeelliseksi, mikäli
pilaantunut alue otetaan esim. asuinkäyttöön tai pilaantuneella alueella muutoin toteutetaan
pilaantuneeseen maakerrokseen kohdistuvaa maarakennustoimintaa.
Alueen maankäyttösuunnitelmaa on päivitetty siten, että pilaantuneelle alueelle rakennetaan
maisemavalli, jonka rakentamisessa hyödynnetään saha-alueen uudisrakentamisessa syntyviä
pilaantumattomia
ylijäämämaita.
Maisemavallin
rakentaminen
itsessään
ei
edellytä
pilaantuneeseen maaperään kohdistuvaa kaivutoimintaa, vaan rakenne toteutetaan nykyisen
maanpinnan tason päälle. Vallilla saadaan lisäksi poistettua maaperässä olevien haitta-aineiden
leviämis- ja altistumisreitit, jonka vuoksi pilaantuneiden maa-ainesten poistaminen alueelta ei ole
tarpeen.
Maaperän pilaantuneisuuden ja siitä aiheutuvien riskien kannalta maisemavalliin ei ole tarvetta
toteuttaa varsinaista vesitiivistä eristyskerrosta, koska haitta-aineiden kulkeutuminen maaperään
imeytyvien sadevesien mukana nykyiselläänkin on hyvin vähäistä. Pintakerros huonosti vettä
johtavasta tiivistämiskelpoisesta maasta, vallin muotoilu sekä alueelle muodostuva kasvillisuus
estää suuren osan sadevesistä kulkeutumasta vallin alapuoliseen maaperään ja vähäinenkin
leviämisriski sadevesien välityksellä pienenee entisestään.
Muilla tavoin tapahtuva haitta-aineiden leviäminen ja altistuminen saadaan maisemavallilla niin
ikään estettyä täysin, riippumatta siitä onko vallissa tiiviitä rakenteita vai ei. Rakenteiden sijaista
olennaisempaa on se, että valli toteutetaan riittävän suurelle alueelle sekä se, että sen alueella
16
kielletään pilaantuneeseen maakerrokseen ulottuva maan kaivu. Tätä varten on vallin alle syytä
asentaa esimerkiksi suodatinkangas, huomioverkko tai muu vastaava rakenne vanhan maan
pinnan ja vallirakenteen rajapinnan merkiksi.
8.
SEDIMENTIN PILAANTUNEISUUS JA KUNNOSTUSTARVE
Saha-alueen edustan pohjasedimentissä on todettu kohonneita PCDD/F-yhdisteiden pitoisuuksia.
Suurin pitoisuus (0,006070 mg/kg I-TEQ) todettiin yksittäisessä näytepisteessä vuonna 2001.
Vuonna 2012 tutkimuksessa tarkennettiin sedimentin laatua koskevaa tulosaineistoa sahan
edustalla olevan poukaman kohdalla. Kolmelta eri vesisyvyysvyöhykkeeltä otetuissa, sedimentin
pintaosaa edustaneissa näytteissä todetut PCDD/F-yhdisteiden pitoisuudet olivat >0,0000010
mg/kg, 0,000230 mg/kg ja 0,000510 mg/kg (WHO-TEQ). Suurin pitoisuus todettiin lähimpänä
rantavyöhykettä ja pienin pitoisuus uloimpana otetusta kokoomanäytteessä.
Sedimenttien haitta-ainepitoisuuksille ei ole toistaiseksi olemassa tai asetettu yhteisöllisiä tai
kansallisia ympäristönlaatunormeja tai raja-arvoja. Näin ollen sedimentin laadun suuntaaantavaan perusarviointiin käytetään usein maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen
arviointia koskevassa asetuksessa (Vna 214/2007; ns. PIMA-asetus) esitettyjä viitearvoja (kohta
5.1.1).
Vuoden
2012
tutkimuksessa
sedimentissä
todetut
PCDD/F-yhdisteiden
ekvivalenttipitoisuudet ylittävät alemman ohjearvotason. Muita haitta-aineita sedimentissä ei ole
todettu merkittävästi kohonneina pitoisuuksina. Tutkimusten perusteella arvioitu alue, jolla
PCDD/F-yhdisteiden pitoisuus pohjasedimentissä ylittää alemman ohjearvotason, on esitetty
kuvassa 6.
Kuva 6. Alue (keltainen rasteri), jolla sedimentissä arvioidaan esiintyvän VNa 214/2007
mukaisen
alemman
ohjearvon
ylittäviä
haitta-ainepitoisuuksia
(ilmakuva
MML
paikkatietoaineisto)
Kuten maaperässä, myös sedimentissä PCDD/F-yhdisteet ovat erittäin pysyviä. Haitta-aineiden
leviäminen ympäristöön on mahdollista vain, mikäli haitta-ainepitoinen sedimenttiaines pääsee
leviämään esimerkiksi sedimenttiin kohdistuvan mekaanisen voiman vaikutuksesta. Tällöin myös
altistuminen tulee mahdolliseksi, lisäksi altistumista on mahdollista tapahtua suoran kosketuksen
välityksellä esimerkiksi rantavedessä kahlatessa.
17
Haitta-aineita sisältävä sedimentti on mahdollista poistaa ruoppaamalla, mutta toimenpide, sen
lisäksi että on kustannuksiltaan kallis, aiheuttaa sedimentin liettymistä ja sitä kautta
sedimenttiaineksen ja mahdollisesti haitta-aineiden leviämistä ympäröivälle vesialueelle.
Varmempana riskienhallintatoimenpiteenä suositellaan kyseisen ranta-alueen pohjasedimentin
peittämistä suodatinkankaalla ja pilaantumattomalla maa-aineksella, kuten Pentti Tiilikaisen
laatimassa kunnostussuunnitelmassakin (2012) on esitetty. Kyseisellä toimenpiteellä saadaan
haitta-aineita sisältävä sedimentti eristettyä paikoilleen siten, ettei haitta-aineita sisältävä
sedimentti pääse leviämään ympäristöön eikä haitta-aineille altistuta suoralla kosketuksella.
Tämä toimenpide on myös ranta-alueen siisteyden ja käytettävyyden kannalta järkevä
riippumatta siitä onko sedimentissä haitta-aineita vai ei. Peitettävän rantavyöhykkeen riittävä
leveys voidaan arvioida olevan noin 15 m rantaviivasta. Mikäli kyseiselle alueelle toteutetaan
uimaranta, on sedimentin peitto syytä toteuttaa vähintään kahlattavissa olevaan vesisyvyyteen
(n. 1,5 m) saakka.
Ramboll Finland Oy
Ari Kolehmainen
Ryhmäpäällikkö
Janne Huttunen
Yksikön päällikkö
Kirjallisuuslähteet:
Reinikainen, Jussi; Maaperän kynnys- ja ohjearvojen määritysperusteet, Suomen ympäristö
23/2007, Suomen ympäristökeskus, asiantuntijapalvelukeskus, Helsinki 2007
Ympäristöministeriö,
Maaperän
pilaantuneisuuden
Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2007, Helsinki 2007
ja
puhdistustarpeen
arviointi,