1. No category

Petri Rouvinen
Energian
niukkuudesta
....
_*" _ ,
_
~
,~~c
teknologian
vientiin
..
"-------
ELINKEINOELÄMÄN TUTKIMUSLAITOS
Lönnrotinkatu 4 8, SF-00120 HELSINKI
Puh. (90) 609 900
Telefax (90) 601 753
Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksen edeltäjä Taloudellinen Tutkimuskeskus perustettiin vuonna 1946 suorittamaan taloudellista ja talouspoliittista päätöksentekoa
palvelevaa kansantaloudellista, liiketaloudelIIsta ja sosiaalipoliittista tutkimustyötä.
Laitosta ylläpitävän kannatusyhdistyksen jäseniä ovat nykyisin Teollisuuden ja
Työnantajain Keskusliitto ja Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto sekä KansalIis-Osake-Pankki, Osuuspankkien Keskuspankki, Postipankki ja Suomen Yhdyspankki. Laitoksessa suoritetaan tutkimuksia myös kannatusyhdistyksen ulkopuolisella rahoituksella. Tätä toimintaa varten ETLA on perustanut erillisen projektitutkimus- ja tietopalveluyksikön. Tutkimus- ja ennustetoiminnan tuloksia julkaistaan
laitoksen eri julkaisusarjoissa.
KANNATUSYHDISTYKSEN HALLITUS
Jäsenet
Varamiehet
Krister Ahlström, pj
Kurt Stenvall, varapj.
Jukka Härmälä
Jussi Järventaus
Matti Korhonen
Johannes Koroma
Jarl Köhler
Matti liukkonen
Matti Loukola
Tauno Matomäki
Jorma Ollila
Heikki Tavera
Eero Tuomainen
Jaakko Rauramo
Mikael von Frenckell
Jaakko Ihamuotila
Harri Lonka
Hannu Halttunen
Arto Ojala
Harri Malmberg
Heikki Vitie
Juhani Ristimäki
Aamo Mannonen
Björn Mattsson
Heikki Bachmann
Jaakko Lilleberg
JOHTOKUNTA
Arto Ojala, pj.
Jussi Mustonen, varapj.
Timo Airaksinen
Erkki Hellsten
Matti Huomo
Harri Lonka
Pentti Vartia
ET LA
ELINKEINOELÄMÄN TUTKIMUSLAITOS
The Research Institute of the Finnish Economy
Lönnrotinkatu 4 B, 00120 Helsinki, Finland
Sarja B 93 Series
Petri Rouvinen
ENERGIAN NIUKKUUDESTA
TEKNOLOGIAN VIENTIIN
ENERGIAKLUSTERIN KILPAILUKYKY
Julkaisija: Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos ETLA
Kustantaja: Taloustieto Oy
Helsinki 1994
Kansi: Mainos MayDay Oy, Vantaa
ISBN 951-628-180-X
Tammer-Paino Oy, Tampere 1994
Rouvinen Petri, ENERGIAN NIUKKUUDESTA TEKNOLOGIAN VIENTIIN· ENER·
GIAKLUSTERIN KILPAILUKYKY. Helsinki: ETLA, Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos, The
Research Institute of the Finnish Economy, 1994, 112 s. (B ISSN 0356-7443, No. 93). ISBN
951-628-180-X.
TIIVISTELMÄ: Energiateknologian klusteri -tutkimus on osa Etlatiedossa tehtävää Kansallinen kilpailukyky ja teollinen tulevaisuus -projektia.
Energiateknologian kasvua voidaan verrata elektroniikkateollisuuden kehitykseen. Tutkimuksessa arvioidaan, että energiateknologian viennin arvo on 1980-luvunjälkipuoliskolta alkaen kasvanut noin kymmenen prosentin vuosivauhdilla.
Alalla toimivat yritykset hyötyvät dynaamisesta klusterista ja tämänhetkinen kehityssuunta on
myönteinen. Energiasektori on tuotteiden ja teknologioiden osalta varsin heterogeeninen. Tämä
luo mahdollisuuksia myös pienille yrityksille, jotka toimivat kapeilla erikoisaloilla.
Suomalaiset energia-alan yritykset ovat menestyneet hyvin kotimaanmarkkinoilla ja kansainvälisessä kilpailussa. Osoituksena tästä ovat tehokas energiahuoltomme ja lukuisat maailmanmarkkinoilla menestyneet tuotteet.
Alan tuotteet tukeutuvat suunnittelu- ja projektinhallintaosaamiseen sekä hyödyntävät tehokkaasti maamme koulutettua työvoimaa ja toimivaa infrastruktuuria. Energiateknologian yritykset
muodostavat elinvoimaisen teollisuusklusterin ja niillä on hyvät menestymisen mahdollisuudet
jatkossakin.
ASIASANAT: Energiateknologia, klusteri, kilpailukyky
Rouvinen Petri, FROM SCARCITY OF ENERGY TO EXPORT OF TECHNOLOGY .
COMPETITIVENESS OF ENERGY CLUSTER. Helsinki: ETLA, Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos, The Research Institute of the Finnish Economy, 1994, 112 p. (B ISSN 0356-7443, Nr.
93). ISBN 951-628-180-X.
ABSTRACT: This research on the Finnish energy technology cluster is part of the Competitive
Advantage of Finland project carried out by Etlatieto Ltd.
The growth of the energy technology sector is comparable to the development of the electronics
industry. The research estimates that the export value of Finnish energy technology has grown at
the rate of approximately 10 % a year since the mid-1980's.
Firms in the energy technology industry benefit from the dynamic industrial cluster, and the development prospects of the industry seem currently bright. In terms of products and technologies
the energy sector in fairly heterogeneous. This creates opportunities also for smaller and more
specialized firms.
Finnish energy technology firms have excelled both in domestic and international competition.
This is proved by the efficient Finnish power system and by several globally successful products.
Competitiveness of the products is based on the extensive knowledge in design and project management, and the production avails of the well-educated Finnish labor and efficient infrastructure. Energy technology firms form a viable industrial cluster and they have good possibilities
for success also in the future.
KEY WORDS: Energy technology, industrial cluster, competitiveness
ESIPUHE
Teollista kehitystä kuvataan usein teollisuuden sisäisten osaamiskeskittymien
eli klustereiden avulla. Niissä keskeisinä tekijöinä ovat yritysten, alihankkijoiden, asiakkaiden ja muiden tahojen, mm. viranomaisten ja tutkimuslaitosten, välinen vuorovaikutus. Uutta teollisuutta syntyy yritysten kehittäessä toimintojaan
ja vuorovaikutussuhteitaan ympäristön kanssa. Uusia innovaatioita synnyttävinä
voimina ovat kovan kilpailun ajama aktiivinen tuotekehitys, yhteistyö asiakkaiden kanssa ja alihankkijoiden kanssa harjoitettu kehitystyö.
Toukokuussa 1992 Etlatiedossa alkoi Kansallinen kilpailukyky ja teollinen tulevaisuus -projekti, jossa tutkitaan maamme keskeisimpiä klustereita. Eräs näistä
on Energiaklusteri, jota oheisessa raportissa on käsitelty.
Vaikeista lähtökohdista huolimatta Suomeen onnistuttiin luomaan toimiva ja
kustannustehokas energiahuoltojärjestelmä. Ankarat olosuhteet, toisen maailmansodan jälkeen riittämättömäksi osoittautuneet energiavarat, energiaintensiivinen teollisuus ja samanaikainen vaatimus halvasta energiasta ovat pakottaneet suomalaiset innovatiivisiin ratkaisuihin. Energiahuoltomme erityispiirteitä
ovat mm. sähkön ja lämmön yhteistuotanto, laitosten korkeat hyötysuhteet ja
käyttöasteet, metsäteollisuuden jäteliemen ja biomassan energiakäyttö, korkea
automaatioaste, kaukokäytöt sekä ennakoiva kunnossapito.
Energiasektorin tutkiminen tuotelähtöisesti on paljastanut menestyvän teollisuudenalan, jossa suomalaiset ovat eräillä osa-alueilla maailmanlaajuisestikin teknologisessa eturintamassa. Ala on käynyt läpi voimakkaan rakennemuutoksen
kehittyessään 1970-luvun kotimarkkinateollisuudesta yhdeksi nopeakasvuisimmista vientialoistamme.
Tutkimuksen on laatinut ekonomi Petri Rouvinen Etlatieto Oy:stä. Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos kiittää Suomen itsenäisyyden juWarahastoa, Kauppa- ja
teollisuusministeriötä ja taustaryhmän yrityksiä projektin rahoituksesta sekä
kaikkia mukana olleita asiantuntijoita arvokkaasta yhteistyöstä.
Helsingissä, helmikuussa 1994
Pentti Vartia
TEKIJÄN ESIPUHE
Suomen energiaklusterin kehitykseen ovat vaikuttaneet kylmä ilmasto, pitkät
välimatkat ja energiaintensiivinen teollisuus. Vaikeissa olosuhteissa energian
tuotanto ja käyttö on Suomessa kehittynyt kansainvälisestikin vertaillen tehokkaaksi.
Energiaklusterin yhteydessä on syntynyt monia energian tuotantoon, siirtoon ja
jakeluun liittyviä vientituotteita. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan näitä valmistavia yrityksiä ja niiden toimintaympäristöä.
Energiaklusterin tutkimus on osa Kansallinen kilpailukyky ja teollinen tulevaisuus -projektia. Tämän hankkeen loppuraportti ilmestyy keväällä 1994. Pohjamateriaalina sille ovat erikseen laadittavat klusteriraportit, joista tämä tutkimus
on yksi.
Kiitän projektin johtoa, toimitusjohtaja Pekka Ylä-Anttilaa ja koordinaattori
Hannu Hernesniemeä saamastani tuesta. Osatutkimusten tekijöiden panos on
ollut merkittävä tämän klusteriraportin laatimisessa. Laaditut osatutkimukset
ovat:
Paula Hieta: Energiatoimialan kehitys Suomessa,
Suvi Hintsanen: Energia-alan tietämyspohjainen vienti,
Erkka Hopponen: Voimalaitosprojektien rahoitus,
Pasi Kuokkanen: Energian tuotannon koneet ja laitteet,
Sonja Saastamoinen: Sähkömoottorit ja -generaattorit ja
Markus Tamminen: Sähkön siirron ja jakelun laitteet.
Suomen itsenäisyyden juhlarahasto (SITRA) on rahoittanut Kansallinen kilpailukyky -projektia merkittävällä panoksella. Toisena päärahoittajan on Elinkeinoelämän tutkimuslaitos (ETLA). Lisäksi kauppa- ja teollisuusministeriön energiaosasto on tukenut energiateknologian klusterin tutkimusta.
Energiateknologian suomalaisyritykset ovat toimineet tärkeinä yhteistyökumppaneita koko tutkimushankkeen ajan. Lisäksi yritykset ovat rahoittaneet hanketta. Haluan kiittää taustaryhmän jäseniä ja heidän yrityksiään arvokkaasta yhteistyöstä. Jäseninä olivat:
ABBOy
Tutkimusjohtaja Matti Karttunen,
Ahlström Pyropower,
Kehitysjohtaja Harry Lampenius,
KTM / Energiateknologian osasto
Teollisuusneuvos Seppo Hannus (pj.),
IVO International
Toimitusjohtaja Jaakko Laine,
Tampella Power
Tutkimusjohtaja Jouko Perttula ja
Wärtsilä Diesel
Johtaja Nils Norrgård.
Valittu lähestymistapa perustui yhteistyöhön alan yritysten ja muiden tahojen
kanssa. Käytännössä vuorovaikutus tapahtui yrityshaastattelujen ja -käyntien
muodossa. Tutkimuksen edetessä on haastateltu seuraavia henkilöitä:
A. Ahlström Osakeyhtiö
Projektirahoitusjohtaja Henrik Mikander,
ABB Industry
Tiedotusjohtaja Leif Sundman,
ABB Industry
Liiketoiminnan kehitysjohtaja Ingmar
Waltzer,
ABB Ecopipe
Toimitusjohtaja Harry Majonen,
ABB Strömberg Kojeet
Suunnittelija Osmo Pikkala,
ABB Strömberg Kojeet
Toimitusjohtaja Rainer Smått,
ABB Strömberg Service
Liiketoiminnan kehitysjohtaja
Antero Ollila,
ABB Motors
Toimitusjohtaja Martti Määttänen,
ABBOy
Tutkimusjohtaja Matti Karttunen,
ABBOy
Teknologiajohtaja Juhani Pylkkänen,
ABB Pienjännitekojeistot
Divisioonan johtaja Asko Kamppinen,
ABB Sähkönjakelu
Toimitusjohtaja Lauri Ruotsalainen,
Ahlström Pyropower
Tutkimusjohtaja Folke Engström,
Ahlström Pyropower
Tutkimuspäällikkö Matti Hiltunen,
Ahlström Pyropower
Tehtaanjohtaja Timo Kauranen,
Ahlström Pyropower
Kehitysjohtaja Harry Lampenius,
Ahlström Pyropower
Teknologiajohtaja Keijo Mutanen
Ahlström Pyropower
Johtaja Markku Saastamoinen,
Ahlström Termoflow
Yksikönjohtaja Matti Maskuniitty,
Ahlström Termoflow
Suunnittelupäällikkö Risto Tammilehto,
Carelcomp
Yksikönjohtaja Sakari Lehtola,
Chase Investment Bank Limited
Associate Christopher M. Lowe,
Dativo
Toimitusjohtaja Jukka Rautakallio,
Energia-Ekono
Toimitusjohtaja Pentti Rouhiainen,
ENERMET
Toimitusjohtaja Esa Pennanen,
Ensto Sähkönjakelu
Toimitusjohtaja Risto Haukkamaa,
Enviropower
Käyttöpäällikkö Antti Leino,
Enviropower
Toimitusjohtaja Lauri Virkkunen,
Helsingin kaupungin energialaitos
Voimalaitosprojektien johtaja
Erkki Vaurio,
IH- Kunnossapito
Toimitusjohtaja Lars Klang,
Imatran Voima
Ulkomaantoimintojen johtaja
Kari Huopalahti,
IVO Energy Ventures
Apulaisjohtaja Timo Korpela,
IVO Energy Ventures
Rahoitusjohtaja Katariina Simola,
IVO International
Johtaja Aimo Arhomaa,
IVO International
Toimitusjohtaja Jaakko J. Laine,
IVO International
Johtaja Osmo liihelmä,
IVO International
Kehityspäällikkö Matti Kangas,
IVO International
Varatoimitusjohtaja Sune Norrbäck,
IVO Tuotantopalvelut
Toimitusjohtaja Pekka Päätiläinen,
Imatran Voima Oy
Tutkimuspäällikkö Matti Heikkilä,
IVO Voimansiirto
Toimitusjohtaja Timo Toivonen,
Kolmeks Oy
Toimitusjohtaja Esko Vuorinen,
KTM / energiateknologianosasto
Teollisuusneuvos Seppo Hannus,
KTM / rahoitusryhmä
Teollisuusneuvos Veijo Kauppinen,
KV{Erner - Masa Yards
Rahoitusjohtaja Mikko Kaukoranta
Metalliteollisuuden keskusliitto (MET),
Johtaja Jouko Peussa
NAPS (Neste Advanced Power Systems)
Toimitusjohtaja Tapio Alvesalo,
National Westminister Bank Plc / NatWest
Project Finance
Associate Director Rob W. Halliday,
Nokia Kaapeli
Toimitusjohtaja Petteri Wallden,
OTAKONKY
Konsultti Lasse Kivikko,
Sekko
Toimitusjohtaja Matti Kuvaja,
Suomen Vientiluotto Oy
Markkinointijohtaja Pekka Laitto,
Sähkölähteenmäki
Toimitusjohtaja Sakari Vornanen,
Tampella Power
Toimitusjohtaja Jorma Alajärvi,
Tampella Power
Kattilaliiketoiminnan johtaja
Kari Kuukkanen,
Tampella Power
Kehitysjohtaja Jorma Lehtoviita,
Tampella Power
Tutkimusjohtaja Jouko Perttula,
Valtiontakuukeskus
Toimitusjohtaja Ilkka Niemi,
Valmet Automation
Osastopäällikkö Heikki Mylläri
Valmet Automation
Johtaja Hannu Pietilä
VTT / LVI-tekniikan laboratorio
Laboratorion johtaja Reijo Kohonen,
Wärtsilä Diesel
Toimitusjohtaja Martti Karttunen,
Wärtsilä Diesel
Voimalaitospuolen johtaja Nils Norrgård,
Wärsilä Diesel
Tuotantojohtaja Matti Mikkonen ja
Wärtsilä Diesel
Rahoituspäällikkö Kalle Westö.
Kiitän kaikkia yrityksiä ja niiden edustajia arvokkaasta yhteystyöstä.
Petri Rouvinen
SISÄLLYSLUETTELO
YHTEENVETO
1. JOHDANTO
1.1. EnergiakJusteri
1.2. Tutkimuksen tavoitteet
1.3. Tutkimuksen rakenne
2. TUTKIMUKSEN TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT
2.1. Mitä kJusterilla tarkoitetaan?
2.2. Miten klusteria voidaan tutkia? - Porterin timanttimalli
I
1
2
3
.4
.4
6
3. ENERGIAKLUSTERl
3.1. Mitä energiateknologialla tarkoitetaan?
3.2. Tämän tutkimuksen osakokonaisuudet
3.3. Energiateknologian k1usterin tunnuslukuja
11
12
13
14
4. ENERGIATOIMIALAN KEHITYS SUOMESSA
4.1. Energiahuoltomme historiaa
4.2. Energiahuo1tomme nykyrakenne
18
18
23
5. ENERGIATEKNOLOGIAN MARKKINAT
5.1. Energian kysyntä
5.2. Markkinoiden alueellinen jakautuminen
5.3. Energiamuodot
5.4. Tuotantoteknologiat
5.5. Energiateknologian maailmankauppa
28
28
30
31
33
35
6. TUTKITUT OSAKOKONAISUUDET
6.1. Energian tuotannon koneet ja laitteet
6.2. Sähkön siirron ja jakelun laitteet
6.3. Sähkömoottorit ja taajuusmuuttajat
6.4. Tietämyspohjainen vienti energia-alalla
37
37
52
65
75
7. yHTEENVETO
7.1. Energiateknologian klusterin toimialatimantti
7.2. Klusterin dynarniikka
7.3. Energiateknologia ja muu vientiteollisuus
7.4. Johtopäätökset
87
87
95
99
101
ENGLISH SUMMARY
104
LÄHTEET
108
LUETTELO KUVIOISTA
Kuvio 1.
Kuvio 2.
Kuvio 3.
Kuvio 4.
Kuvio 5.
Kuvio 6.
Kuvio 7.
Kuvio 8.
Kuvio 9.
Kuvio 10.
Kuvio 11.
Kuvio 12.
Kuvio 13.
Kuvio 14.
Kuvio 15.
Kuvio
Kuvio
Kuvio
Kuvio
16.
17.
18.
19.
Kuvio 20.
Kuvio 21.
Kuvio 22.
Kuvio 23.
Kuvio 24.
Kuvio 25.
Kuvio 26.
Kuvio 27.
Kuvio 28.
Kuvio 29.
."
Teolliset klusterit ja niiden suuruus viennin perusteella arvioituna.. .. 2
Yritysten vuorovaikutussuhteet ja klustereiden määrittäminen
5
Porterin timanttimalli
6
Alan kilpailun määräävät viisi kilpailutekijää
9
Energia-alan klusteripohja
11
Energiateknologian klusteri -projektin osatutkimukset..
13
Suomen energiateknologian viennin arvo (mrd. mk) ja
sen osuus kokonaisviennistä (%)
14
Ydinreaktoreiden keskimääräisiä käyttöasteita
(maassa vähintään 4 reaktoria, keskim. teho yli 150 MWe)
20
Sähkön hankinta ja kulutus 1992, yhteensä 62,9 TWh
23
Suomen energiajärjestelmä
24
Eurooppalaisia voimantuotannon rakenteita
26
Maailman primäärienergian kysyntä (1 000 Mtoe)
28
Energiaintensiteetit (1975 = 100)
29
Primäärienergia kysyntä energialähteittäin
29
Voimalaitoskapasiteetin lisätarve alueittain vuosien
1993 - 2002 aikana: Yhteensä 610 GW, 3 % vuotuinen lisäys
31
Energiamuotojen markkinaosuudet
32
Osuudet maailman energiankäytön kasvusta vuosina 1990 - 2005
33
Maailman voimalaitosmarkkinat laitostyypeittäin
33
Energiatutkimukseen ja -tuotekehitykseen käytetyt julkiset varat
USAssa, Japanissa ja EU:ssa, 1987 - 91, mrd. $
34
Energiateknologian vienti OECD-maissa vuonna 1990
35
Eräiden energian tuotannon laitteiden viennin arvo, mmk
37
Eräiden sähkön siirron ja jakelu laitteiden viennin arvo, mmk
52
Sähkömoottoreiden, -generaattoreiden ja oheistekniikan
vienti (arvo, mmk)
65
Energiateknologian yritysryppään toimialatimantti..
94
Euroopan energia-alan tulevaisuus
96
Suomen teknologisten vahvuusalueiden riippuvuus toisistaan
99
Klusterin sisäisiä keskittymiä ja yhteyksiä muihin aloihin
100
Klusterin sisäisiä keskittymiäja yhteyksiä muihin aloihin
100
Julkisen ja yksityisen rahoituksen suhde T&K:n eri vaiheissa
102
LUETTELO TAULUKOISTA
Taulukko 1.
Taulukko 2.
Taulukko 3.
Taulukko 4.
Taulukko 5.
Taulukko 6.
Taulukko 7.
Taulukko 8.
Taulukko 9.
Taulukko 10.
Taulukko 11.
Tässä tutkimuksessa energiateknologiaksi katsotut tuotteet
12
Tärkeimmät energiateknologian viennin kohdemaat vuonna 1993
viennin arvon perusteella
15
Energiateknologian teollisen tuotannon keskeisiä muuttujia
toimialatilastojen perusteella
_
16
Eräitä suomalaisia energiateknologiaan liittyviä yrityksiä ja niiden
liikevaihdot vuonna 1992
17
Eräiden Länsi-Euroopan maiden primäärienergialähteet
vuosina 1970 ja 1988, % kokonaishankinnasta
27
Arvio uusien voimantuotantoteknologioiden kehityksestä
34
Eräitä maailman 500 suurimman liikeyrityksen joukossa olevia
energiateknologiaan liittyviä valmistajia v. 1992
36
Teknologisesti aktiivisia energiateknologiayrityksiä
patenttitilastojen valossa vuonna 1992
36
Eri maiden päästörajat uusille yli 50 MW:n hiilivoimalaitoksille
.41
Sähkömoottorivalmistuksen ja niiden tehoelektroniikan
alihankkijasuhteita Suomen ABB-yhtiöillä
69
Suomalaisia sähkömoottorivalmistajia
71
LUETTELO LAATIKOISTA
Laatikko 1.
Laatikko 2.
Laatikko 3.
Laatikko 4.
Laatikko 5.
Laatikko 6.
Laatikko 7.
Laatikko 8.
Laatikko 9.
Laatikko 10.
Laatikko 11.
Laatikko 12.
Laatikko 13.
Laatikko 14.
Laatikko 15.
Laatikko 16.
Laatikko 17.
Laatikko 18.
Laatikko 19.
Laatikko 20.
Laatikko 21.
Laatikko 22.
Loviisan ydinvoimalan rakentamisen vaikutuksista
Suomen teollisuuteen
Case: Ahlstrom Pyropower
Case: Tampella Power.
_
Case: Wärtsilä Diesel
Case: Neste Advanced Power Systems
Kaukolämpöputkistoja valmistavia yrityksiä
Vesiturbiinien valmistajia
Case: Nokia Kaapeli
Case: Ensto
Case: Suomen ABB-yhtiöiden sähkön siirtoon ja jakeluun
liittyviä toimintoja
Case: Enermet
Vaativan asiakkaan merkitys: Helsingin metro -projekti ja
syklokonvertterin läpimurto
ABB Industryn yhteistyötä korkeakoulujen kanssa
Case: ABB Motors Oy, Vaasa
Case: ABB-Industry Oy, Helsinki
Case: Kolmeks Oy, Turenki
Case: Imatran Voima
Case: Energia-Ekono
Case: SLM-yhtiöt
Case: ABB Service
Case: Valmet Automation
Eräitä voimalaitosautomaatioon erikoistuneita yrityksiä
21
.46
48
50
51
51
51
57
60
61
64
68
70
73
73
74
79
83
84
85
86
86
1
YHTEENVETO
Energiateknologinen 0 aamisemme on monipuoli ta. Vaikuttavina tekijöinä
ovat olleet mm. tuotannontekijöihin liittyvät erityisol uhteet vaativat a iakkaat ja suhteellisen kilpailulliset markkinat. Alan yrityk t alihankkijat palveluyksiköt, tutkimuslaitokset ja viranomaiset mll d stavat toimivan kokonaisuuden, jonka puitteissa kansainvälinen kilpailukyky on k bittynyt.
Kansallinen kilpailukyky -projekti sa käytetty lähestymistapa perustuu Porterin
(1990) esittämään ns. timanttimalliin. Se on mjkroperusteinen lähestymistapa
kilpailukyvyn tarkasteluun; tutkimu kohteena ovat alalla toimivat yritykset.
Parhaimmillaan timantin 0 aset muodostavat toisiaan vahvistavan kokonaisuuden, jolloin voidaan oikeutetusti puhua klu terista. Tällaisessa klusterissa toimivilla yrityksillä on hyvät edellytykset menestyä kilpailussa ja sopeutua nopeasti markkinatilanteiden muutoksiin. Klusteri on siis yrity ryväs jos a keskinäisen vuorovaikutuksen seurauksena muodostuu elvästi 0 oitettavissa olevia
hyötyjä.
Taulukko:
SITC rev. 3
711
71219
7128
71489
71499
716
71651
7181
7187
7412
7413
7417
771
77121
772
773
7781
7782
7786
8731
Yhteensä
Energiateknologian koostumus ja vienti
Tuote
Viennin arvo (1 000 mk)
1992
Höyrykattilat ja oheis1aitteet
363 189
o
Höyryturbiinit
1973
Osat höyryturbiineihin
Kaasuturbiinit
o
Osat kaasuturbiineihin
312
1083496
Sähkömoottorit ja generaattorit (sis. 71651 :n)
470063
Diese1-generaattorit (osa edellistä luokkaa 716)
27711
Hydraa1iset turbiinit, vesipyörät ja niiden osat
Ydinreaktorit ja niiden osat
15
Po1ttimet ja polttoaineen syöttölaitteet
15347
80201
Uunit ja kuumennuslaitteet
Generaattori- tai vesikaasugeneraattorit
73466
Muuntajat, muuttajat, tasasuuntaajat (sis. 77121) 987245
Staattiset muuttajat (osa edellistä luokkaa 771)
547826
Sähkövirtapiirin kytkentä yms. laitteet
671061
Eristetty sähkölanka, kaapelit, johtimet ym.
595618
97335
Patterit ja akut
Hehku ja purkauslamput
14783
142838
Kondensaattorit
50287
Neste-, kaasu- ja sähkömittarit sekä tarvikkeet
(huomaa: 716 sis. 71651 ja 771 sis. 77121)
4204877
1993
614545
1 749
2899
1667
44
2465774
1524 108
15292
25
37501
86399
126674
1468470
838 157
931574
694494
174097
23792
189973
66775
6901744
Ellergiatekn. vienti
1980
1985
1990
1992
1993
E. tekn. viennin arvo
1,3 mrd. mk 2,3 rnrd. mk 3,4 rnrd. mk 4,2 rnrd. mk 6,9 mrd. mk
Osuus kokonaisviennistä 2,4 %
2,7 %
3,4 %
3,9 %
5,2 %
Lähde:
Tullihallitus
n
Energiateknologian kaltaiset laaja-alai. et aamiskeskiltymät kehittyvät useiden
vuosikymmenien aikana. Lopulta realisoiruva vientitoiminta on myönteisten
olosuhteiden ja onnellisten sattumien tulosta. Seuraavassa eräitä energiateknologian toimialatimantin keskeisimpiä tekijöitä.
Tuofannontekijäolot: Energiateknologian tu lteet ovat tuotekehitysintensiivi iä
ja niiden valmi tusprosessit ovat usein monimutkaisia. Suomalainen työvoima
on ammattitaitoista tuotannon kaikissa vaihei a mutta erityise ti tuotekehitykseen liittyvissä toiminnoissa. Korkea
ulutusta'o mahdollistaa kustannu. tehokkaat matalat organisaatiot, jotka reagoivat nopeasti markkinatilanteen muutoksiin.
Lähi- ja tukialat: Siirto- ja jakeluverkko- tai voimalaitostoimituk i. a painottuvat suunnitteluo aaminen (engineering) ja projektinhallinta; moI mmat ovat
suomalaisten vahvuusalueita. Läheinen yhteys metsäteollisuuteen on vaikuttanut monien energiateknologisten innovaatioiden syntymiseen.
K syntäolot: Yleisesti ottaen energiate.lmologian markkinat ovat hyvin konservatiivisia uusien tekniikoiden ja valmistajien suhteen. Pohjoismaissa arvostetaan kuitenkin edistyksellisiä teknisiä ratkaisuja ja ollaan halukkaita ottamaan
hallittuja riskejä uuden tekniikan käyttöönotossa. Suomalaiset energiateknologiayritykset ovat hyötyneet maamme vaativasta kysynnästä.
Kilpailukenttä: Energiateknologian kilpailukenttä on muuttuma sao Monilla nykyisillä volyymituotteilla on takanaan kymmenien vuosien elinkaari. Kiivaan
kysynnän vuosina rakennettiin ylikapasiteettia ja nyt alalla on liikaa yrityksiä.
Fuusiot muokkaavat kilpailukenttää merkittävästi lähitulevaisuudessa.
Energiateknologian strategi en merkityk en vuoksi monien maiden energiateknologiayritykset ovat toimineet ulkomaiselta kilpailulta suojassa. Suomen
markkinat ovat vuosia 1930 - 1957 lukuunottamatta olleet avoimet. Niinpä yritykset ovat säilyttäneet kilpailukykyi yytensä.
Kaupan vapautuminen ja v imayhtiöiden monopolien murtuminen muuttavat
myös asiakaskuntaa. Vakaavaraisen ja a ianluntevan voimayhtiöden ijaan asiakkaina ovat yhä useammin suurta tuottoa tavoittelevat sijoittajat tai kehitysyhtiöt. Tämä asettaa omat vaatimuksensa liiketoimintatapojen kehittämi elle.
Julkinen valta: Kauppa- ja teollisuusministeriön energiaosasto on organisoinut
lukuisia yrityksen tarpeista lähteviä ja nopeaan kaupalli tamiseen pyrkiviä teknologiaohjelmia. Myönnetyt investointiavustukset ovat nopeuttaneet uusien
teknologioiden käyttöönottoa ja tukeneet näin innovaatioiden leviämistä.
Kansainväliset liiketoimet: Kehitys- ja tuotantokustannusten kattaminen Suomen markkinoilla ei yleensä ole mahdollista. Yritysten on pystyttävä luomaan
kansainvälinen yhteistyöverkkonsa tavalla tai toisella pysyäkseen hengissä.
Sattuma: Sotateollisuus ja -korvaukset pakottivat monien tuotteiden kohdalla
nopeaan tu tantokapasiteetin rakentamiseen. En rgiateknologiayritykset toipuivat Neuvostoliiton-kaupan romahduk ta verrattain nopeasti.
m
Energia-alan megatrendit
Herännyt kuluttaja: Monet energia-alaa ravi televat muut k et juontavat juurensa kuluttajien muuttunee:ta käyttäytymi e tä. Loppukäyttäjät ovat nykyi. in
entistä kiinno tuneempia siitä millaisia tuotteita ja palveluja he käyttävät.
Energiantuotanno sa korostetaan asiakkaan etua; nsisijassa energian hintaa,
mutta myös sitä, mitkä ovat energiahuollon välilliset vaikutukset muuhun yhteiskuntaan ja ympäristöön.
Deregulaatio: Monissa mais a julkinen valta haluaa vetäytyä energiahuolJ n y1läpitäjän roolista ja antaa markkinavoimille tilaa toimia.
Energiateknologian maailmankaLlpan vapautuminen: Maailmankaupan vapautues a myös energiateknologian liikkuvuus lisääntyy. Mikäli itse energiakauppa
vapautuu, on myö energiateknologian kaupan vapauduttava; muutenhan eri
maiden tuottajat olisivat eriarvoise sa a emassa.
Liiketoiminnan riskitason nousu: Kilpailun lisääminen, tulevan energiakulutuksen epävannuus ja nähtävissä olevat teknologiset murrokset (uusiutuvat energialähteet) lisäävät energia-alalla toimivien yritysten riskejä. SUUlmitteluboriontti lyhenee ja investoinneilta vaaditaan yhä lyhyempiä takai inmaksuaikoja.
Ympäristöky ymyksetja kestävä kehitys: Ympäristökysymy ten merkity koratuu jatkuvasti. Energia-alalla nämä vaatimukset alkavat tuntua erityisen voirnakkaa ti itten, kun muussa teollisuudessa aletaan tehdä "ekotilinpäätöksiä",
joissa lasketaan yrityksen ympäristövaikutukset. Eräänä komponenttina tulee
olemaan käytetyn energian tuottami e ta aibeutUlleet päästöt. Lisäksi it e energiateknologian tuotteiden valmistuksessa on pohdittava koko tuotteen elinkaarta
valmistu pro essista kymmenien vuosien päässä olevaan hävittämiseen asti.
Ylikapasiteetin purku ja toimialarationalisoinnit: Energiateknologian markkinoiden avautuessa jo nyt meneillään olevat toimialarationalisoinnit ja ylikapa iteetin purku jatkuvat. Ma satuotteissa pienet paikalliset valmi tajat eivät ole
kilpailukykyisiä, koska ne eivät pitkällä tähtäimellä py y mukana teknologi e sa kehitykse sä ja niiden tuottamat sarjat jäävät liian lyhyiksi.
Markkinoiden uusjako: Perinteisten markkina-alueiden taantue sa ka vun painopiste on siirtynyt selkeä ti Kauko-Itään. Siellä ostajien käyttäytyminen poikkeaa eurooppalaisista ja amerikkalaisi ta. Aktiivi immat yritykset ka vattavat
nopeasti markkinaosuuttaan ja eräät perinteisistä uuryrityksistä saattavat
osoittautua kilpailukyvyttömiksi uudessa markkinatilantee sao
Tutkimus- ja tuotekehityskustannusten nousu: Uusien teknologioiden kehjttelykustannukset ovat yhä korkeammat. Samanaikaisesti riski, että tutkitaan kokonaan väärää aluetta jolta korvaava sovellutus vie markkinat, tai teknologiaa j ka osoittautuu kilpailukyvyttömäksi, on suuri. Tuotekehitystä tullaan tulevaisuudessa harjoittamaan entistä enemmän yritysten yhtei työnä tai eriJai ten teknologiaohjelmien puitteissa.
IV
Yrityskoon kasvu ja liittoutumat: Keskimääräinen energiateknologiayritysten
koko tulee kasvamaan. Suuryritykset pääsevät tuotannossaan pitkiin sarjoihin,
niillä on varaa ylläpitää kallista jakclu- ja markkinointikonei toa sekä kattaa
uusien tuotteiden kehity kustannuk et Strategiset liittoutumat yritysten kesken,
esim. yhteinen jakelu taj tuotekehitys tulevat ylei tymään. Itsenäisen voimantuotannon (IPP) projektien ylei tyes ä teknol giayritykset ja voimantu ttajat
saattavat harjoittaa hedelmälli tä yhteistyötä. Teknologiayritys keskittyy ydinosaamiseensa, voimalaitosten rakentamiseen, ja voimantuottaja omaansa, laitosten rahoittamiseen ja operointiin.
Toimitusaika keskeiseksi kilpailutekijäksi: Talouselämän eri 0 a-alueiden siirtyessä JOT-tyyppiseen ("juuri oikeaan aikaan") ajatteluun toimitusajan merkitys
kilpailutekijänä on korostunut. Tällöin tiettyjen tuotteiden vaLmistaminen ja toimittaminen ainoastaan esimerkiksi Suomesta käsin ei välttämättä ole enää mahdollista. Niinpä suunnittelu ja valmistus hajautuvat.
Alueellisen erikoistumisen lisääntyminen: Monikansalli me yrityksille on periaatteessa samantekevää, mihin ne sijoittavat liiketoimlntojen a at. iinpä resurssit allokoituvat sinne missä ne pystytään käyttämään tehokkaimmin. E imerkiksi tuotekehittely v idaan tehdä koko konsernia varten yhdessä maassa,
vaikka tuotanto on hajautettu.
Ilman kansainvälistymiskanavia ei ole elämää: Uusien yrity ten ongelmana on
kansainvälisille markkinoille pääsy. Mahdollisuuksia on pedaattee. sa monia,
mutta pienyrityk iUe monet käyvät mahdottomiksi pohdittaes a myynnin v lyymin ja jakelukanavan aiheuttamien ku tannusten suhdetta. Eräitä mahdollisuuksia ovat pyrkiminen vahvan vientiyrityksen alihankkijaksi tai fuusio monikansallisen suuryrityksen kanssa.
Rahoitusjärjestelyt avaimena menestykseen: Tulevaisuudessa sijoittajat ja kehitysyhtiöt ovat energiateknologiayrityksille yhä tavallisempia asiakkaita. Näille
toimittajan tarjoamat rahoitusvaihtoehdot ovat eräs keskeisistä päätöksentekokriteereistä. Teknologisesti korkeatasoinenkaan yrity ei välttämättä pysty menestymään, mikäli se ei pysty tarjoamaan kilpailukykyisiä rahoitu ratkai uja.
Johtopäätökset
Suomi on kilpailukykyinen u eWa energiateknologian osa-alueilla. Olemme
maaolmanmarkkinoilla u eilla menestystuotteilla, joilla on suhteelli en vahvat
markkina-asemat omilla segment illään.
Riippuvuutemme tuontipolttoaineista on johtanut siihen, että energiapolitiikkassa on painotettu energian sää tämistä. Tätä työtä tuli i edelleen jatkaa, mutta
painupi tettä tulisi siirtää uuden energiateknologian kehittämiseen tähtäävään
tutkimukseen.
v
Energiateknologian klusterilla on elviä menestystuotteita ja se on maailmanlaajui e. tikin monis a tuotteis a telcnol giakehityksen eturintamassa. Yritysryppään kehittämi e sä on kaikilla sektoreilla lähdettävä nykyisten vahvojen liiketoimintojen kehittämisestä ja uudistamisesta. Uutta yritystoimintaa syntyy todennäköisimmin, kun k.1usterin perustekijät vat kuon a. Tämä tarkoittaa mm.
panostusta niille teknologia-alueille, joita tämän päivän menestyjämme pitävät
tärkeimpinä.
Uusien teknologioiden tutkiminen sisältää korkean kaupallisen ja teknologisen
riskitason, mutta toisaalta onnistumisen myötä on saavutettavissa voimakas
kasvu ja hyvä markkina-asema. Tietty osa rahoituksesta olisi suunnattava uusille strategiseksi koetuille alueille, vaikka riskitaso olisikin totuttua korkeampi.
Markkinoille tunkeutuminen onnistuu parhaiten silloin, kun teknologinen tai
liiketoimintatapoihin liittyvä murros on meneillään. Useiden energiateknologioiden osalta molemmat murrokset ovat käynnissä. Ostajakunta muuttuu voimakkaasti monopolien purkamisen myötä ja tämä edellyttää liiketoimintakonseptien kehittämistä. Monilla osa-alueilla energia-alalla käytössä olevat pääteknologiat ovat selkeästi ylittäneet elinkaarensa huippukohdan e imerkiksi ympäristö- ja sähköhyötysuhdevaatimusten muuttumisen myötä.
Uuden teknologian käyttöönottoon liittyy riskejä, joita yksittäinen laitoksen toimittaja tai voimantuottaja ei voi ottaa kantaakseen. Uuden teknologian investointiavustuksilla on selvä rooli uuden teknologian leviämisen edistämisessä.
Erilaiset teknologiaohjelmat edistävät klusterin eri tahojen vuorovaikutusta, nopeuttavat uuden tiedon leviämistä ja tuottavat pitkällä tähtäimellä myös kaupallisesti menestyviä tuotteita.
On huomattava, että kaikki taloudessa tehtävät päätökset vaikuttavat kilpailukykyymme; tämä näkökulma tulee valitettavan harvoin esille julkisessa päätöksenteossa. On luotava alakohtaiset visiot tulevasta kehityksestä ja asetettava kansalliset prioriteetit näiden pohjalta. Yhden kortin varaan tulevaisuutta ei
kuitenkaan voi jättää; ennustaminen monien vuosikymmenien päähän on parhaimmillaankin äärimmäisen epävarmaa.
Klusterin sisäistä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa tulisi lisätä kaikin mahdollisin
keinoin. Yritystasolla tämä tarkoittaa osallistumista teknologiaohjelmiin, yhteydenpitoa asiakkaisiin myös normaalin liiketoiminnan ulkopuolella, tuotekehitysyhteistyötä, alan yhtei työelimissä vaikuttamista jne. Kotimaisten alihankintaverko ton kehittäminen ja myynnin kansainvälistyminen ovat molemminpuolisia etuja.
1
1.
JOHDANTO
Teollisuuden rakenneongelman korjaaminen, teknologinen kilpailukykymme
sekä integraation ja yritysten kansainvälistymisen vaikutukset ovat keskeisiä tekijöitä kansantaloutemme tulevaisuuden kannalta. Näitä asioita tutkitaan Etlatiedon koordinoimassa Kansallinen kilpailukyky ja teollinen tulevaisuus -projektissa. Tutkimuksen tavoitteet ovat:
1.
Identifioida kansainvälisessä kilpailussa menestyneet toimialat, tuoteryhmät ja tuotteet. Määrittää niiden pohjalta klusterit eli yritysryhmät, joiden
yhteydessä kilpailuetu on muodostunut,
2.
selittää klustereiden syntyminen ja kilpailumenestys,
3.
arvioida Suomen teollisuuden (ja osittain palvelusektorin) menestystekijät
1990-luvulla ja esittää arvio tulevaisuuden teollisesta rakenteesta sekä
4.
tuottaa aineistoa talous- ja teollisuuspolitiikan tueksi; hahmotella kansallinen teollinen strategia.
1.1.
Energiaklusteri
Suomen energiaklusterin kehitykseen ovat vaikuttaneet kylmä ilmasto, pitkät
välimatkat ja energiaintensiivinen teollisuus. Vaikeissa olosuhteissa energian
tuotanto ja käyttö on Suomessa kehittynyt kansainvälisestikin vertaillen tehokkaaksi.
Energiaklusterin yhteydessä on syntynyt monia energian tuotantoon, siirtoon ja
jakeluun liittyviä menestyviä vientituotteita. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan
näitä valmistavia yrityksiä ja niiden toimintaympäristöä.
Energiateknologialla on elviä yhteyksiä metsä- ja metalliteollisuuteemme.
Osaamisemme polttotekniikas a, teollises a energiankäytössä vastapainevoimassa ja prosessinohjauksessa liittyvät lähei esti perintei iin vientialoihimme.
Energiateknologinen osaamisemme on korkeatasoista ja verrattain monipuolista. Vaikuttavina tekijöinä ovat olleet mm. selektiiviset tuotannontekijähaitat,
vaativat asiakkaat ja suhteellisen kilpailulliset markkinat. Suomalaiset vientiyritykset, alihankkijat, palveluyritykset, tutkimuslaitokset ja viranomaiset muodostavat energiateknologia sa toimivan kokonaisuuden, jonka puitteissa voi syntyä
uusia kansainvälisesti kilpailukykyisiä tuotteita.
2
Kuvio 1.
Teolliset klusterit ja niiden suuruus viennin perusteella ar·
vioituna
Lähde:
Kansallinen teollisuusstrategia, lötel: s. 22 (sovellettu)
1.2.
Tutkimuksen tavoitteet
Energiaklusterin tutkimusprojektissa on yrity. k htaisen materiaalin avulla tutkittu, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet korkeatasoisen energiateknoJogiayritysten
syntyyn ja kehitykseen maassamme. Päätavoitteita olivat:
1.
Selvittää, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet korkeatasoisen energiateknologian syntyyn maassamme,
2.
arvioida, miten alan ja sen yritysten kasvua ja kansainvälistä menestystä
voidaan parhaiten lukea jatkossa,
3.
identifioida alan keskeisimmät muutostrendit sekä
4.
pohtia, olisiko energiateknologiasta yhdeksi Suomen strategisista painopistealueista.
Toivottavasti kilpailukyvyn osatekijöiden kuvaaminen ja niiden tilan arvioiminen auttaa strategiakehitystä sekä kansallisella että yritystasolla.
3
1.3.
Tutkimuksen rakenne
Luvussa kaksi esitetään tutkimuksen teoreettinen viitekehys, mm. tarkentamalla
klusteri-käsitettä ja käymällä läpi Porterin (1990) timanttimallin pääpiirteet.
Luvussa kolme määritellään energiateknologia tämän tutkimuksen osalta, identifioidaan tutkittavat osakokonaisuudet ja tarkastellaan energiateknologian
vientiä.
Luku neljä käsittelee sitä talous-, teollisuus- ja teknologiahistoriallista ympäristöä, jossa energiateknologian klusteri on kehittynyt. Lisäksi tehdään lyhyt katsaus energiahuoltomme nykyiseen rakenteeseen.
Luvussa viisi tarkastellaan energian ja energiateknologian maailmanmarkkinoita. Energian kysyntä, markkinoiden alueellinen jakautuminen, energiamuotojen
markkinaosuudet, tuotantoteknologiat, ja energiateknologian maailmankauppa
ovat eräitä tässä luvussa käsiteltäviä asioita.
Luvussa kuusi käydään läpi tutkitut energiateknologian osa-alueet voimantuotannosta energian käyttöön.
Luvussa seitsemän pohditaan klusterin kokonaisuutta ja dynamiikkaa, energiateknologian yhteyksiä muihin vientialoihin sekä annetaan toimenpide- ja politiikkasuosituksia.
4
2.
TUTKIMUKSEN TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT
Porter tarkoittaa kilpailukyvyllä maan yritysten kykyä pysyä hengissä ja menestyä kansainvälisillä markkinoilla. Maan kilpailukykyiset yritykset puolestaan
tuovat maalle kilpailuetua.
Maiden kestävät kilpailuedut eivät ole perittyjä, vaan ne täytyy luoda. Pitkällä
aikavälillä luonnonvarat, korkotaso, alhaiset työvoimakustannukset tai valuuttakurssi eivät ole kilpailukykyä ylläpitäviä tekijöitä; keskeisimmäksi nousee yritysten kyky innovoida ja kehittyä.
Kilpailukykyinen kansantalous pystyy tuottamaan korkean ja kasvavan elintason kansalaisilleen. Tavoitteena tulee olla korkea elintaso kotimaassa ja maan
tuotteiden mahdollisimman korkeat hinnat kansainvälisillä markkinoilla. Avaintekijöinä ovat tuottavuuden jatkuva nousu ja erikoistuminen tuotteisiin, joiden
tuottamisessa maa on suhteellisesti muita parempi.
Toimialan ja yrityksen kilpailukyvyn tarkasteleminen edellyttää systemaattista
lähestymistapaa, jonka avulla voidaan hahmottaa ne ulkoiset ja sisäiset tekijät,
jotka vaikuttavat kilpailukykyyn. Kansallinen kilpailukyky -projektissa käytetty
lähestymistapa perustuu Porterin (1990, suomenkielinen versio 1991) esittämään ns. timanttimalliin.
Porterin ajattelutavalla on yhteyksiä toisaalta liikkeenjohdon strategiakirjallisuuteen ja toisaalta talousteorioiden puolella mm. organisaatioteorioihin, verkostotalouskirjallisuuteen, käyttäjä-tuottajasuhteiden tutkimukseen sekä uuteen
kasvuteoriaan.
.
2.1.
Mitä klusterilla tarkoitetaan?
Klusteri on yritysryväs, jossa keskinäisen vuorovaikutuksen seurauksena muodostuu selvästi osoitettavissa olevia hyötyjä. Puhutaan myös kansantalouden sisäisistä kehitysblokeista tai osaamiskeskittymistä.
"
Klusterissa on tietyllä alalla toimivia palveluja ja hyödykkeitä tuottavia yrityksiä, Yritysten välillä on moninaisia vuorovaikutussuhteita, Klusteriin liittyvät
alan yritysten vireä kilpailu, vaativat asiakkaat, klusterin tarvitsemat tuotannontekijät sekä tuki- ja lähialat. Ulkopuolisena voimana klusterin kaikkien osien
toimintaan vaikuttavat julkisen vallan toimenpiteet, kansainvälinen talous ja
muut yrityksistä riippumattomat tekijät, esimerkiksi sodat ja luonnonmullistukset.
5
Klusteritutkimuksen lähtökohtana on tutkimusalueen verkostosuhteiden hahmottaminen. Kyse voi olla kilpailusuhteista, tuotekehitysyhteistyöstä, tuottajan
ja asiakkaan välisestä suhteesta tms. Tämän jälkeen haetaan keskittymiä, joissa
yritysten vuorovaikutus on erityisen tiivistä. Tällainen keskittymä valitaan klusteritutkimuksen kohteeksi.
Kuvio 2.
Yritysten vuorovaikutussuhteet ja
klustereiden määrittäminen
Hyvin voimakas klusteri, jonka ydin muodostuu suuresta joukosta tiettyä avaintuotetta valmistavia ja keskenään kilpailevista yrityksiä. Ympärille on vähitellen
syntynyt suuri joukko kone- ja laitevalmistajia, alihankkijoita sekä oheispalveluja
tarjoavia yrityksiä. Kokonaisuudelle on
tyypillistä hyvin voimakkaat keskinäiset
riippuvuussuhteet ja vahva sisäinen ynergia.
Hieman heikompi klusteri, joka on lähtenyt liikkeelle oheisen vahvan klusterin alihankkijateollisuudesta. Kokonaisuuteen
kuuluu muutamia suuria yrityksiä sekä
eräitä alihankkija- ja palveluyksiköitä.
Vuorovaikutussuhteet ovat varsin kiinteitä
ja sisäiset synergiat huomattavia.
Klusterilla on selvä leikkauspinta vahvan
klusterin kanssa.
Kehittyvä klusteri, jossa keskinäiset vuorovaikutussuhteet ja sisäinen synergia ovat
vielä verrattain heikkoja. Laaja leikkauspinta olemassaoleviin klustereihin, joista
nykyinen liiketoiminta on vahvasti riippuvainen.
Käytännössä tutkimuksen lähtökohdaksi otetaan usein tiettyä avaintuotetta valmistavat yritykset, jotka muodostavat klusterin ytimen. Tutkimalla näiden "veturiyritysten" yhteyksiä ympäristönsä kanssa saadaan klusteri hahmotettua hel-
6
pommin kuin selvittämällä koko kohdealueen vuorovaikutusverkosto. Klusterin
rajaukset ovat osittain valintakysymys. Kriteerinä voi olla esimerkiksi se, että
klusterin yritysten liiketoiminnasta pääosa liittyy tavalla tai toisella tietyn avaintuotteen valmistusprosessiin. Yritys voi itse valmistaa kyseistä avaintuotetta, rakentaa sen valmistuksessa tarvittavia koneita ja laitteita, tarjota edellisiin liittyviä tuotteita tai palveluja.
Klusterin tunnistamisen jälkeen sen yrityksiä tarkastellaan jäljempänä kuvattavan Porterin timanttimallin avulla. Klusteriin valittujen yritysten välillä olisi
siis oltava vuorovaikutussuhteita tai sisäistä synergiaa. Toisaalta klusterin äärilaidoilla olevilla yrityksillä ei välttämättä ole paljoakaan tekemistä keskenään.
2.2.
Miten klusteria voidaan tutkia? - Porterin timanttimalli
Klusterianalyyseissä käytettävä Porterin timanttimalli on esitetty kuviossa 3.
Siinä on neljä perusosaa: tuotannontekijäolot, kysyntäolot, lähi- ja tukialat sekä
kilpailukenttä. Tämän lisäksi on kolme ulkoista tekijää, jotka vaikuttavat kaikkiin alan komponentteihin: julkinen valta, sattuma ja kansainväliset liiketoimet.
Klusterin kilpailukyky muodostuu timantin eri tekijöiden dynaamisena vuorovaikutuksena.
Kuvio 3.
Porterin timanttimalli
Yritysten strategia,
rakenne ja
kilpailutilanne
/
Tuotannontekijäolot
Kysyntäolot
/
Lähialatja
tukialat
Lähde:
Porter 1991, s. 100
7
Timantti, tai teollisuuden toimintaympäristö, on seurausta monista tekijöistä: talouden rakenteesta, tuotantotekijöiden saatavuudesta, makrotaloudellisista olosuhteista, kansanluonteesta, moraalikäsityksistä jne. Timantti on mikro- tai yritysperusteinen lähestymistapa kilpailukyvyn tarkasteluun. Tutkimuksen kohteina ovat tietyllä alalla toimivat yritykset. Kokonaiskäsitys toimialasta muodostuu
yritystutkimusten yhteenvetona.
Parhaimmillaan timantin osaset muodostavat toisiaan vahvistavan kokonaisuuden, jolloin voidaan oikeutetusti puhua klusterista. Klusterissa toimiva yritys
saa etuja, joiden saavuttaminen klusterin ulkopuolella olisi mahdotonta. Tällaisella yrityksillä on hyvät edellytykset menestyä kilpailussa ja sopeutua nopeasti
markkinatilanteiden muutoksiin.
2.2.1. Tuotannontekijäolot
Tuotantotekijöiden saatavuudella, hinnalla ja laadulla on ratkaiseva merkitys
toimialan kilpailukyvyn kannalta. Osa tuotannontekijöistä on perittyjä, kuten
luonnonvarat ja ilmasto. Toisia voidaan luoda panostamalla inhimilliseen ja
fyysiseen pääomaan. Esimerkkejä luoduista tuotannontekijöistä ovat digitaalinen tietoliikenneverkko, tehokas energiahuolto, korkealuokkaiset yliopistot,
edistykselliset tutkimuslaboratoriot ja kapean sektorin erikoiskoulutus. (ks.
Porter 1990)
Mitä erikoistuneempia ja kehittyneempiä tuotannontekijät ovat, sitä vaikeampaa
kilpailijoiden on niitä imitoida. Juuri nämä vaikeasti kopioitavat tuotannontekijät ovat pitkäaikaisen kilpailuedun lähteitä.
Jotta kansakunta pysyisi kilpailukykyisenä, tulisi tuotannontekijöiden kehittyä
jatkuvasti. Saatavuuden tulee olla riittävä, hinnan kilpailukykyinen ja laadun
mieluiten korkeampi kuin kansainvälisillä kilpailijoilla. Timantin kehittyessä
myös sen tuotannontekijäolosuhteet kehittyvät ja tuotannontekijöitä vapautuu
uusien alojen käyttöön. Näin timantti luo ympärilleen uutta kilpailukykyistä
teollisuutta.
2.2.2. Kysyntäolot
Yrityksen kehittymisen kannalta keskeisimmässä asemassa ovat kaikkien vaativimmat asiakkaat, joiden tarpeiden tyydyttäminen edellyttää jatkuvaa kehitystyötä ja yhteistoimintaa.
Kansainvälistyminen ei välttämättä vähennä kotimarkkinoiden merkitystä yrityksen toiminnan kehitystä ajavana voimana. Kotimarkkinoiden kysynnän
luonne määrää usein sen, miten yritykset vastaanottaavat, tulkitsevat ja toteuttavat signaalit asiakkaiden tarpeista. Kotimarkkinoiden koolla ei välttämättä ole
8
ratkaisevaa merkitystä; pienet kotimarkkinat edellyttävät tosin alusta lähtien
globaalia perspektiiviä toimintojen suunnittelussa.
Mikäli kotimainen tai lähialueiden kysyntä on maailman vaativinta, muodostuu
yritykselle jatkuvia paineita korkeiden tavoitteiden täyttämiseksi. Parhaimmillaan tällainen kysyntä ennakoi kansainvälisen kysynnän muutoksia.
2.2.3. Lähi- ja tukialat
Kolmas tärkeä kilpailukyvyn osatekijä on kansainvälisesti korkeatasoiset lähialat. Lähialojen yritysten on pystyttävä toimittamaan tarvittavia tuotannontekijöitä tehokkaasti, alhaisin kustannuksin, nopeasti ja halutussa muodossa. Paljon
tärkeämpää on kuitenkin se tapa, jolla yhteistyöverkostot edistävät innovaatiivisuutta ja kehitystoimintaa. Kansalliset lopputuotevalmistajat hyötyvät eniten,
jos alihankkijat itsekin käyvät maailmanlaajuista kilpailua.
Lähi- ja tukialoista tärkeimpiä ovat raaka-aineita ja välituotteita tuottavat alat
sekä yrityspalvelut. Monissa yrityksissä ostotoiminta ja alihankinta ovat erittäin
merkittävä osa kokonaistoiminnasta. Parhaimmillaan nämä toiminnot ovat uusien innovaatioiden ja teknologisen kehityksen kanavia.
Kokonaisuuden kannalta on olennaista, miten toimialakohtainen tieto siirtyy
yritysten ja alalle pyrkivien kesken tutkimuslaitosten ja esimerkiksi toimialajärjestöjen kautta. Tiedon siirtyminen laajentaa kilpailua ja monipuolistaa toimialarakennetta. Tukialana voi olla myös täysin toinen teknologia-alue, jolla tehdyt
innovaatiot vaikuttavat alan yritysten toimintaan ja niiden tarjoamiin tuotteisiin.
2.2.4. Kilpailukenttä
Kilpailukenttä käsittää yritysten strategiat, rakenteet ja keskinäisen kilpailun.
Kilpailun luonne on osaltaan seurausta liikkeenjohto- ja organisaatiokulttuureista, jotka puolestaan ovat pitkän historiallisen kehityksen tulosta. Kova kilpailu on keskeinen motiivi kilpailukyvyn muodostumisessa, koska juuri se pakottaa jatkuvaan kehitys- ja innovaatiotyöhön.
Dynaamista kilpailukenttää kuvaa sekä kiivas kilpailu että samanaikainen yhteistyö esim. tuotekehityksessä. Kehittyville klustereille on tyypillistä joidenkin
yritysten voimakas kasvu, mutta samalla jää tilaa pienille yrityksille, jotka erikoistuvat kapeille sektoreille. Alan kypsyessä pienten yritysten on erikoistuttava
yhä pidemmälle pysyäkseen hengissä.
Uudella alalla täytyy olla tietty yritysten kriittinen massa, jotta se voisi kehittyä
kansainvälisesti kilpailukykyiseksi klusteriksi. Edellytyksenä on yritysten stra-
9
teginen vapaus, kaupan vähäiset rajoitukset ja se, että riittävän suurella osalla
yrityksistä on avaintoiminnot kyseisessä maassa.
Kilpailuanalyysin ensimmäinen vaihe on tarkastella alalla olevien yritysten välistä kilpailua. Seuraavaksi tutkitaan asiakkaan mahdollisuuksia vaikuttaa yrityksen toimintaan. Mitä riippuvaisempi yritys on tietystä asiakkaasta, sitä
enemmän tällä on neuvotteluvoimaa. Uhkana on myös asiakkaan toiminnan
laajentuminen yrityksen omalle alalle.
Yrityksen on tunnistettava kilpailukykynsä kannalta kriittiset välituotteiden ja
komponenttien toimittajat ja pyrittävä läheiseen yhteistyöhön näiden kanssa. Jos
yrityksellä on käytettävissään kansainvälisesti kaikkein kilpailukykyisimmät
hankkijat, sqlä on hyvät mahdollisuuden menestyä itsekin.
Mahdolliset kilpailijat huomioiva yritys pystyy vahvistamaan markkina-asemaansa. Joillakin aloilla muodostuu luonnollisia monopoleja. Tällöin kotimaisen kilpailun keinotekoinen ylläpitäminen laajassa mittakaavassa saattaa johtaa
tehottomuuksiin. Näissä tapauksissa luonnollinen kilpailukenttä on kansainvälinen ympäristö.
Tärkein voima kilpailun takana on olemassaolevan ja tulevan teknologian mahdollistamat korvaavat tuotteet. Ne täyttävät tehokkaammin yrityksen nykyisten
tuotteiden tehtävän. Kyseessä voi olla täysin uusi konstruktio, materiaali tai valmistusmenetelmä.
Alan kilpailun määräävät viisi kilpailutekijää
Kuvio 4.
ot
o
Uusien
tulokkaiden
uhka
1
Hankkijoiden
neuvotteluasema
Alalla
olevien
välinen
kilpailu
tJ
Korvaavien
tuotteiden
uhka
Lähde:
Porter 1991, s. 59
Asiakkaiden
neuvotteluasema
I
10
2.2.5. Julkinen valta
Julkisella vallalla on osuus, mutta ei pääroolia, teollisessa toiminnassa ja sen
kilpailukyvyn luomisessa. Markkirioilla kilpailevat yritykset, eivät valtiot tai
kansantaloudet. Menestyksekkäimmät julkisen vallan toimenpiteet luovat mahdollisimman suotuisat edellytykset harjoittaa yksityistä liiketoimintaa. Viranomaisten tulisi edistää koti- ja ulkomaista kilpailua. Olisi vältettävä sekaantumista markkinoiden toimintaan, mutta asetettava tiukat turvallisuus-, tuote- ja
ympäristöstandardit sekä valvottava eri markkinoiden häiriötöntä toimintaa ja
estettävä mahdolliset epäterveet ilmiöt. Panostaminen perustutkimukseen saattaa olla yritykselle kannattamatonta, vaikka se olisikin maan kannalta järkevää.
Ostajana julkisten tahojen tulisi olla mahdollisimman ennakkoluulottomia ja
kykeneviä hallittuun riskinottoon. (ks. Kansallinen teollisuusstrategia (1993))
Viranomaisten on siis luotava toimintaedellytykset ja taattava riittävä kilpailu.
Suora tuki ei kehitä kilpailukykyä, vaan julkisen vallan panokset olisi suunnattava infrastruktuuriin, tutkimukseen ja koulutukseen, niin että maa on ja pysyy
houkuttelevana tukikohtana kansainvälisesti kilpaileville yrityksille.
2.2.6. Sattuma
Myös sattuma muokkaa yrityksen toimintaympäristöä. Nopeista muutoksista
selviävät parhaiten yritykset, jotka ovat tottuneimpia haasteisiin ja paineisiin
sekä ovat tietoisesti pyrkineet ylläpitämään joustavuuttaan. Esimerkkinä sattumatekijöistä voidaan mainita tekninen läpimurto jollain alalla, tuotantopanosten
äkilliset hinnanmuutokset ja poliittiset mullistukset.
2.2.7. Kansainväliset liiketoimet
Porter katsoo yritysten kansainväliset liiketoimet ja monikansalliset yhtiöt kansallisten timanttien laajentumiksi. Hän olettaa, että kansainvälisen yrityksen
koostumus on toisarvoinen tekijä kilpailuetua luotaessa. Tämän näkemyksen
oikeutus riippuu paljolti tarkasteltavasta alasta ja yrityksestä.
Useimmilla yrityksillä on kuitenkin selvä tukikohtamaa, jossa kilpailukyvyn
ydin luodaan. Maan kilpailuetua tarkasteltaessa on pyrittävä selittämään, miksi
joku maa muodostuu monikansallisen yrityksen tukikohdaksi.
11
3.
ENERGIAKLUSTERI
Energiaklusterin hahmotteluvaiheessa lähdettiin liikkeelle energiatarjonnasta.
Pohdittiin panoksia, joita energiantuotannossa tarvitaan sekä energian tuotannon, siirron ja jakelun laitteinr. Identifioitiin tärkeimmät tuki- ja liitännäispalvelut. Energian käytön puolelta etsittiin niitä asiakasryhmiä ja -aloja, jotka ovat
merkittävästi vaikuttaneet energiasektorin kehitykseen.
Kuvio 5.
Energia-alan klusteripohja
Panokset
Thkialat
Kylmä ilmasto, pitkät
välimatkat, huonot ja
vähäiset kotimaiset
polttoainevarat
Ympäristönsuojelutekniikka
Primäärituotteet
Koneet ja laitteet
Johtimet, muuntajat,
keskukset, pylväät,
kaukolämpöputket,
kattilat, dieselvoimalat,
säätölaitteet, käytönohjaus
!
~
säätö- ja
automaatiotekniikka
Sähkö
rLämpö
Ostajat
Metsäteollisuus
Liitännäispalvelut
Ydinvoimalaturvallisuus,
sähköistykset,
huoltopalvelut, NORDEL,
vapaa tariffihinnoittelu,
konsultointi
Metalliteollisuus
t
Kemian teollisuus
Muut sektorit
Tässä tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita nimenomaan vientipotentiaalista. Nykyisin merkittävimpiä energia-alan vientituotteitamme ovat voimantuotannon
sekä sähkön siirron ja jakelun laitteet. Energian käytön puolelta tärkeimpänä
yksittäisenä vientituoteryhmänä ovat sähkömoottorit ja niiden oheistekniikka.
Erilaiset palvelut ja energia-alaan liittyvä tietotaitovienti on jatkuvasti kasvanut,
vaikkei se toistaiseksi ole volyymiltaan erityisen merkittävä. Toimituksen yhteydessä tarjotut palvelut ja after sales -liiketoiminta ovat kuitenkin yhä keskeisempi tekijä myös tavaraviennin tarjouskilpailuissa.
12
3.1.
Mitä energiateknologialla tarkoitetaan?
Energiateknologiaa ei tilastoida erikseen. Sen katsotaan olevan osa metalliteollisuutta. Sen alaryhmistä mm. metallituotteet, koneet sekä sähkö- ja elektroniikkateollisuus sisältävät energiateknologian tuotteita. Hyvin yksityiskohtaista tilastonimikkeistöä hyödyntämällä voidaan kuitenkin määrittää ne tuotteet, jotka
tässä tutkimuksessa katsotaan kuuluvaksi energiateknologiaan.
Taulukko 1.
S1TC rev. 3
711
71219
7128
71489
71499
716
71651
7181
7187
7412
7413
7417
771
77121
772
773
7781
7782
7786
8731
Yhteensä
Tässä tutkimuksessa energiateknologiaksi katsotut tuotteet
1992
Tuote
Viennin arvo (1 000 mk)
Höyrykattilat ja oheislaitteet
363189
Höyryturbiinit
o
Osat höyryturbiineihin
1973
Kaasuturbiinit
o
Osat kaasuturbiineihin
312
Sähkömoottoritja generaattorit (sisältää 71651) 1083496
Diesel-generaattorit (osa edellistä luokkaa 716)
470063
Hydraaliset turbiinit, vesipyörät ja niiden osat
27711
Ydinreaktorit ja niiden osat
15
Polttimet ja polttoaineen syöttölaitteet
15347
Uunit ja kuumennuslaitteet
80201
Generaattori- tai vesikaasugeneraattorit
73466
Muuntajat, muuttajat, tasasuuntaajat (sis.77121) 987245
Staattiset muuttajat (osa edellistä luokkaa 771)
547826
Sähkövirtapiirin kytkentä yms. laitteet
671061
Eristetty sähkölanka, kaapelit, johtimet ym.
595618
Patterit ja akut
97335
14783
Hehku ja purkauslamput
Kondensaattorit
142838
Neste-, kaasu- ja sähkörnittarit sekä tarvikkeet
50287
(huomaa: 716 sis. 71651 ja 771 sis. 77121)
4204877
Energiateknologian kokonaisvienti
Energiateknologian viennin arvo (rnrd. mk)
Energiatekn. osuus kokonaisviennistä (%)
Lähde:
1980
1,3
2,4
1993
614545
1749
2899
1667
44
2465774
1524108
15292
25
37501
86399
126674
1468470
838 157
931574
694494
174097
23792
189973
66775
6901744
1985
1990
1992
1993
2,3
2,7
3,4
3,4
4,2
3,9
6,9
5,2
Tullihallitus
Toisenlaisella rajauksella energiateknologian määritelmä voisi olla huomattavastikin laajempi. Oheisen luettelon ulkopuolelle on jätetty mm. soodakattilat,
johdinpylväät, polttoaineet ja niiden jalosteet, polttoaineiden etsintä-, ja käsittelylaitteet (putket, porauslautat, siirtimet, murskaimet yms.), sähkövirta, eräät
asennustarvikkeet, LVI-tekniikka sekä valaisinkalusteet ja -tarvikkeet. Dieselmoottoreista on mukaan otettu vain ne, jotka on tilastoitu generaattorina, jossa
13
on puristesytytteinen mäntämoottori. Todennäköisesti osa irrallaan viedyistä
diesel-moottoreista on päätynyt voimalaitoskäyttöön.
3.2.
Tämän tutkimuksen osakokonaisuudet
Tutkitut osakokonaisuudet olivat (osatutkimisen laatimisesta vastuussa ollut
henkilö on mainittu suluissa): Energian tuotannon koneet ja laitteet (Pasi Kuokkanen), Sähkön siirron ja jakelun laitteet (Markus Tamminen), Sähkömoottorit
ja -generaattorit (Sonja Saastamoinen), Energia-alan tietämyspohjainen vienti
(Suvi Hintsanen), Energiatoimialan kehitys Suomessa (Paula Hieta) ja Voimalaitosprojektien rahoitus (Erkka Hopponen).
Kukin osatutkimus on julkaistu erillisenä Keskusteluaihe-raporttina ETLAn sarjassa. Seuraavassa esitettävät katsaukset eri osakokonaisuuksiin perustuvat paljolti näihin raportteihin. Yksityiskohtaisemmin aihetta käsitellään kyseisessä
julkaisussa.
Energiateknologian klusteri -projektin osatutkimukset
Kuvio 6.
Koneet ja /
laitteet
"
"
Sähköistykset
Verkkotoimitukset,
Kaukolämpöurakointi
/
Koneet j a /
laitteet
Koneet ja
laitteet
/
"
Ylläpito
ja huolto
14
3.3.
Energiateknologian klusterin tunnuslukuja
Energiateknologia on muutamassa vuosikymmenessä noussut merkittäväksi
vientialaksi. Tämä kehityskulku liittyy läheisesti energiahuoltojärjestelmämme
rakentamiseen ja muun teollisuuden kehitykseen. Energiateknologian valmistus
on lähes poikkeuksetta lähtenyt liikkeelle kotimarkkinoiden tarpeista ja useissa
tapauksissa ei aluksi ole edes tähdätty vientimarkkinoille. Suomi on energiateknologian osalta vuosia 1930 - 1957 lukuunottamatta ollut täysin vapaa ulkopuoliselle kilpailulle, mikä on pakottanut kotimarkkinayritykset suuntautumaan
vientimarkkinoille, jotta toiminnan mittakaava olisi riittävä kannattavuuden ylläpitämiseksi. Samalla on jouduttu pohtimaan sitä, millä alueilla pystymme
olemaan kilpailukykyisimpiä.
Kuvio 7.
Suomen energiateknologian viennin arvo (mrd. mk)
ja sen osuus kokonaisviennistä (%)
Viennin arvo (miljardia markkaa)
Osuus viennistä (prosenttia)
8 r - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - , 6%
6 -
D
Suomen energiateknologian
viennin arvo (mrd. markkaa)
-5%
Osuus Suomen
koko viennistä (% )
-4%
4-
3%
-2%
211%
1975
Lähde:
1980
1985
1990
93
Tullihallitus
Epäsuoran viennin osuutta on tilastojen perusteella mahdoton jäljittää. Voidaan
arvioida, että sen huomioiminen kasvattaisi energiateknologian osuutta koko
maan viennistä noin prosenttiyksiköllä.
Kullakin energiateknologian osa-a1uella on hieman erilaiset mahdollisuudet harrastaa suoraa vientiä Suomesta. Osa tuotteista on luonteeltaan sellaisia, että niitä
valmistetaan varsin paikallisesti ja vain tuotekehittely, johtaminen ja hallinto tapahtuvat emämaasta käsin. Toisten tuotteiden valmistusprosessit vaativat siinä
määrin teknistä erityisosaamista, ettei niiden valmistuksen siirtäminen ole edes
15
mahdollista. Usein ollaan jossain välimaastossa. Tuote suunnitellaan ja ydinkomponentit valmistetaan Suomessa, mutta kokoonpano on kustannus-, kuljetus- tai logistisista syistä siirretty lähelle asiakasta. Toimialaluokituksen tarkkuus ei riitä energiateknologian jäijittämiseen samaan tapaan kuin vientitilastojen yhteydessä. Ohessa arvioita keskeisimmistä tunnusluvuista.
Taulukko 2.
Tärkeimmät energiateknologian viennin kohdemaat vuonna 1993 viennin arvon perusteella (Maa, johon viedään keskim.
vientiosuutta enemmän energiateknologian tuotteita, on kursivoitu)
Energiatekn. Suomen vien- Ko. maan os. Energiatekn.
ti maittain energiatekn. Suomen ko.
vienti maittain
vuonna 1993 vuonna 1993
viennistä maan vienn.
690] 744 133927000
KAIKKI MAAT
14847000
1
RUOTSI
803332
2
FILIPPIINIT
726940
1032000
3
SAKSA
657315
17620000
10 504 000
4
USA
438002
VENÄJÄ
372 425
6037000
5
ISO-BRITANNIA
14010 000
6
356883
7
THAIMAA
294513
1618000
INDONESIA
8
236107
1305000
KIINA
234338
1468000
9
207 174
10 lTALJA
4330000
11
NORJA
196 169
4269000
12
PORTUGALI
147862
875000
143211
13 TAIWAN
858000
14 TANSKA
142995
4475000
15 FRRANSKA
126474
7113 000
125231
6724000
16 ALANKOMAAT
17 SINGAPORE
89250
1059000
88303
2187000
18 JAPANI
19 VIRO
84841
1879000
20 SVEITSI
79787
2 J 11000
21 BELGIA
76452
2954000
22 ITÄVALTA
60276
1425000
3263000
23 ESPANJA
57850
24 HONGKONG
54168
1 188000
52229
631000
25 MALESIA
49174
1416000
26 KOREAN TASAVALTA
27
AUSTRALIA
45574
1665000
22593
691000
28 IRLANTI
20693
1073000
29 KANADA
19462
864000
30 TURKKI
Lähde:
Tullihallitus
100.00%
11,64%
10,53%
9,52%
6,35%
5,40%
5,17%
4,27%
3,42%
3,40%
3.00%
2,84%
2,14%
2,07%
2,07%
1,83%
1,81%
1,29%
1,28%
1,23%
1.16%
1,11%
0,87%
0,84%
0,78%
0,76%
0,71%
0,66%
0,33%
0,30%
0,28%
5,]5%
5.41%
70,44%
3,73%
4,17%
6,17%
2,55%
18,20%
18,09%
15,96%
4.78%
4,60%
16.90%
16.69%
3,20%
1,78%
1,86%
8,43%
4,04%
4,52%
3.78%
2,59%
4,23%
1,77%
4,56%
8,28%
3,47%
2,74%
3,27%
1,93%
2,25%
16
Taulukko 3.
Energiateknologian teollisen tuotannon keskeisiä muuttujia toimialatilastojen perusteella I
Tässä taulukossa on pystytty jäljittämään energiateknologian teollisesta tuotannosta noin 80%. Näihin
lukuihin ei ole laskettu mitään energiaklusteriin liittyviä palveluja (konsultointi, huoltopalvelut jne.)
tai energiahuoltoon liittyviä toimintoja (voimantuotanto, sähkön siirto ja jakelu jne.).
24
20
16
Energiateknologian henkilöstö
suomessa (tuhatta)
1992
1974
5
1974
1992
140
Indeksoilu,
1980=100
1001--------,.,.-"-----------1
3
1
Energiatelrnologian
jalostusarvo (arvo, mrd. mk)
1974
Lähde:
60
1992
1974
Vienti·intensiivisyys (1980:::;100)
Viennin arvo I teoII. bruttoarvo
1992
Teollisuustilasto
Henkilöstömäärän lasku noudattaa teollisuuden yleistä trendiä. Siitä huolimatta
jalostusarvo on ollut lähes jatkuvassa kasvussa. Tuottavuus on siis kasvanut.
Merkillepantavaa on energiateknologisen teollisuuden vienti-intensiivisyyden
voimakas lisääntyminen. Tuotannosta meni vuonna 1992 vientiin k01mekertaa
suurempi osuus kuin vuonna 1974.
Energiateknologian leolli een tuotantoon lasketut TOL 79 -Iuokituksen toimialat (ului a
alan c-lekn. tuotteet ja e-tekn. lru keltu uus): 355900 Muut kumituotteet (eristystarv., 4% )
361000 Posliini- ja savituOlI. (erisl)'slarv., 3%), 381300 Metallirakenteet (kattilal yms.,
26%),382100 Kiint. moottorit ja turbiinit (kaa u-/höyryturb. & osat, vesiturb. & äätimel,
55%), 382490 Teollj uuden erikoiskoneetja luitteet (ydinreakl. & 0 at, dinp-aine, lämmönvaiht., 2%), 382992 Muut koneet (polUimet, p-aine yötlölaitt., uunit, 8%),383110 ähkökoneelja muuntajat, 383190 Muut leolli uusähkölaitteet, 383910 Johtimet ja kaapelit,
383920 Akkut ja paristol, 383990 Muut sähkölaitteet ja vmusteet (lamput ja niiden osat,
10%) ja 385100 1n trumenttien valm. ja korj. ( ähkö-, neste- ja kaa umittarit & osat, 2%).
17
Taulukko 4.
Eräitä suomalaisia energiateknologiaan liittyviä yrityksiä
ja niiden liikevaihdot vuonna 1992
Yritys
Emo
ABBOy
ABB
5304
AWstrom Machinery
Ahlstrom Pyropower
Ata
CareIcomp
Dativo
Energia Ekono
Energico
ENERMET
järjestelmät
Ensto
Helvar
IVO International
IVO Voimansiirto
Ahlström
Ahlström
4364
1116
n.50
163
79
63
Kolmeks
Kvrerner Tamturbine
KWH-yhtymä
Lival
NAPS
Neste kaasuryhmä
Liikevaihto, mmk
IVO
1. Pöyry
IVO
160
700
NO
NO
185
321
Neste
Neste
78
n. 120
1048
133
62
2023
Nokia kaapeli- ja
koneteoIlisuus
Oilon
Outokumpu
Ecoenergy
Reka
Sormat
Suo Oy
Nokia
4619
Tampella Power
Tampella
1 193
Uponor
Asko
3105
Valmet Automation
Valmet
Waterpumps
Wärtsilä Diesel
Metra
Kvrerner
Outokumpu
65
n.250
Vapo
0,5
902
5089
Tarjotut tuotteet / palvelut
voimantuotannon, siirron ja jakelun laitteet,
teollisuuden koneistus, ympäristötekniikka
sellukoneet ja -laitteet (ml. soodakattilat)
voimalaitoskattilat
mm. pienvesivoimalat
mm. voimalaitostietojärjestelmät
mm. voimalaitosten ATK-järjestelmät
energia-alan konsultointi
konsultointi
energian jakelun mittauslaitteet ja siirto- ja jakeluverkon asennustarvikkeet
mm. lamppujen kuristimet
suunnittelu ja konsultointi
IVOn voimasiirtoverkon käyttö, uuden verkon
rakentaminen ja siirtopalvelujen myynti
pumput, sähkömoottorit
mm. pienvesivoimalat
mm. kaukolämpöputket
valaisimet
aurinko- ja tuulienergiajärjestelmät
maakaasun tuonti, nestekaasukauppa, kaasutekniikan kehittäminen
kaapelit, sähkötekniset tuotteet,
kaapelikoneet
mm. polttimet
ympäristöteknologia (mm. yhdyskunta- ja
ongelmajätteen käsittely ja energiakäyttö)
Sähkökoneet ja -laitteet
kiinnitys- ja sähkötarvikkeet
turvetuotantoon liittyvät suunnittelu- ja
konsultointipalvelut
sellu- ja paperiteollisuuden sekä
voimantuotannon kokonaisratkaisut
muoviputkijärjestelmät (kaasu-, vesi- ja
viemäri- sekä kaapeliputket)
prosessiautomaatio (osana voimalaitosten
automaatiojärjestelmät)
mm. pienvesivoimalat
meri- ja voimalaitosdieselmoottorit
18
4.
ENERGIATOIMIALAN KEHITYS SUOMESSA
Energiahuolto on eräs länsimaisen kulttuurin ja yhteiskuntarakenteen tärkeimmistä tukipilareista. Suomessa energiahuolto on erityisen merkityksellisessä
asemassa pohjoisen sijainnin, harvan asutuksen ja energiaintensiivisen teollisuuden tähden. Toimiva ja tehokas energiahuolto mielletään Suomessa itsestäänselvyydeksi, mutta tämä on energiatoimialan pitkällä aikavälillä tapahtuneen kehityksen ja organisoidun toiminnan seurausta.
Energiahuoltomme kehitys ja muu taloushistoria muodostavat sen kontekstin,
jossa energiateknologiayrityksemme ovat syntyneet. Voimantuotannon laitteita
valmistavien yritysten elinkaaret nivoutuvat metsä- ja metalliteollisuuden kehitykseen sekä kuljetustarpeiden tyydyttämiseen. Sähkön siirron ja jakelun laitteita valmistavien yritysten kehitys liittyy läheisesti maamme sähköistämiseen.
4.1.
Energiahuoltomme historiaa
Maaliskuussa 1882 Tampereella, Finlaysonin kutomossa aloitettiin sähkövalokokeilu, joka oli ensimmäinen laatuaan Pohjoismaissa ja ensimmäisten joukossa
koko Euroopassa. Vuosisadan vaihteeseen mennessä oli sähkönjakelu järjestetty
jo kymmenessä kaupungissa ja 1920-luvulla yleinen sähkönjakelu oli toteutunut
jossakin laajuudessa kaikissa silloisissa kaupungeissa.
Ensimmäinen korkeajännitteinen voimansiirtolinja valmistui 1897 Laatokan
Karjalassa Uuksunjoen voimalaitokselta Pitkärantaan, kuparikaivoksen sähköntarpeeseen. Linjan rakentaminen nopeutti osaltaan maamme ensimmäisen sähkölain valmistumista 1901.
Sähköä tuotettiin vielä vuosisadan vaihteessa useammin höyrykoneella kuin
koskivoimalla. Merkittävässä määrin vesivoiman käyttö oli alkanut maassamme
l800-luvun alussa kutomateollisuuden energianlähteenä. Suurvoimalaitosten ja
laajan sähköverkoston rakentamiseen ei ollut pääomaa eikä tekniikan osaamista,
muttei myöskään pakottavaa tarvetta. Mm. sahateollisuus käytti pitkään virtaavan veden mekaanista voimaa ja höyryvoimaa, eikä alalla ollut halukkuutta panostaa tuotannon sähköistämiseen.
Ensimmäinen maailmansota merkitsi sähkön läpimurtoa Suomessa. Sota toi
vaatimukset maaseudun sähköistämisestä.
Imatran voimalaitoksen rakentamispäätös tehtiin vuoden 1920 valtiopäivillä.
Valtion voimantuotannon oletettiin lisäävän tasa-arvoa suur- ja pientuottajien
välillä sekä yksityisten kuluttajien keskuudessa. Tämä edellytti samalla suuren
19
siirtokyvyn omaavien voimajohtojen rakentamista Imatralta Etelä-Suomen kulutuskeskuksiin.
Toisen maailmansodan jälkeen heikoimmin sähköistetyille alueille perustettiin
maakunnallisia sähkölaitoksia ja samalla saatiin valtion varoja haja-asutusalueiden sähköistyksen tukemiseen. Suomen harva asukastiheys teki maaseudun sähköistämisestä uhrauksia vaativan yhteiskunnallisen tehtävän, joka edellytti samalla omaperäisten teknisten ratkaisujen kehittämistä ja laajamittaista soveltamista.
Maamme voimatalous kärsi pahan takaiskun toisen maailmansodan aikana. Voimansiirtoverkon laajennukset keskeytyivät useaksi vuodeksi ja sähkönkulutus
laski 1940 - 41 noin puoleen sotaa edeltäneestä tasosta. Rauhanteon yhteydessä
Suomi menetti noin kolmanneksen rakennetusta vesivoimastaan. Maa joutui
sähköpulan kouriin.
Suomalaisella selluteollisuudella on pitkät perinteet omassa energiantuotannossaan. Energiatarpeen kasvaessa 1950-1uvulla suurteollisuus, ja erityisesti puunjalostusteollisuus, pyrki ylläpitämään energiaomavaraisuuttaan. Teollisuus rakensi omaa vesivoimaa ja käytti puujätettä selluloosateollisuuden vastapainevoimatuotannossa. Omaa sähkön tuotantoa ylläpitäessään teollisuus on myös
säilyttänyt mahdollisuuden vaikuttaa sähkön hintaan.
Teollisuuslaitokset, jotka 1950- ja 1960-luvuilla ryhtyivät hyödyntämään jätepolttoaineita ja -lämpöä kaukolämmön tuottamiseksi, huolehtivat myös lämmön
jakelusta. Kiinnostus teollisuuden jätelämmön hyväksikäyttöön lisääntyi suuresti öljyn hintakriisin jälkeen. Metsäteollisuus pyrki mahdollisuuksien mukaan
rakentamaan vastapainevoimalaitoksia, joissa teollisuuden tarvitseman prosessilämmön käyttöön pystyttiin yhdistämään sähköenergian kehittäminen. Vastapainevoima oli hyvin suosittua, koska sen avulla pystyttiin käyttämään polttoaine huomattavasti paremmalla hyötysuhteella. Vastapainevoimasta saatavalla
höyryllä alkoi oUa käyttöä myös asuinrakennusten kaukolämmön tuotannossa.
Suomen sähköverkoston yhdistämistä Ruotsin verkkoon ryhdyttiin suunnittelemaan ja sopimus asiasta tehtiin IVO:n ja Vattenfallin välillä 1958. Suurjänniteverkko rakennettiin yhteistyössä yhtymien kesken ja toimitukset lähinnä Ruotsista Suomeen alkoivat 1959. Vuonna 1963 pohjoismainen yhteistyö laajeni taloudelliseksi ja tekniseksi yhteistoiminnaksi, jonka organisoimiseksi perustettiin yhteistyöelin, Organization for Nordic Electrical Co-operation eli Nordel.
Pohjoismaisen yhteiskäyttöverkon ja Neuvostoliiton verkon voimansiirtoyhteys
syntyi 1961.
Polttoaineiden tuonti kasvoi ja energiatalouden omavaraisuus laski 1960-luvuUa; luotiin ulkomaiseen energiaraaka-aineeseen tukeutuvaa jalostuskapasi-
20
teettia. Kokonaisuutena säännöstelyn purkaminen eräiden muiden toimien
ohella merkitsi verrattain puhdasta deregulaatiota.
Vastapainevoimaloiden rakentaminen lisääntyi nopeasti ja niiden määrä saavutti
sähköntuotannossa vesivoiman 1970-luvun loppupuolella. Suomesta tuli vastapainetuotannon ja kaukolämrnityssähkön johtava maa koko maailmassa.
4.1.1. Ydinenergia
Jo 1950-luvun lopulla alkoi näkyä atomienergianeuvottelukunnan ja IVOn ilmeisiä pyrkimyksiä suuntautua kohti ydinenergian käyttöönottoa. Vesivoimarakentamisen tyrehtyminen ja voimakas taloudellinen kasvu sekä sitä seurannut
vielä nopeampi energian kulutuksen kasvu puolsivat myönteistä suhtautumista
ydinenergiaa kohtaan. Toden teolla ydinenergiaan suuntautuminen alkoi 1960luvun alussa, jolloin lähti käyntiin tutkimustyö IAEA:n (Intemational Atomic
Energy Agency) kanssa ja selvitys ydinenergian mahdollisesta osuudesta Suomen energiantuotannossa 1970-luvulla.
Kuvio 8.
Ydinreaktoreiden keskimääräisiä käyttöasteita
(maassa vähintään 4 reaktoria, keskim. teho yli 150 MWe)
100
Suomi
90
80
70
60
50
40
Intia
30
201-1981
Lähde:
---1
1982
1983
1984
1985
1986
1987
1988
1989
1990
1991
Nuclear Engineering International, August 1991
Poliittisten ongelmien selvittyä IVO sai viimein vuonna 1970 valtioneuvostolta
suostumuksen Loviisan ensimmäisen ydinvoimalaitoksen tilaamiseksi Neuvos-
21
toliitosta via Technopromexport nimiseltä toimittajalta. IVO otti ensimmäisen
laitoksen vastaan toimittajalta 1977 ja toisen 1981. Molempien voimalaitosyksiköiden teho on 440 MW. IVO vastasi merkittävästä osasta projektien toteutuksesta toimien sekä pääsuunnittelijana että -urakoitsijana.
Teollisuuden piirissä oli 1969 perustettu Teollisuuden sähköyhtymä edistämään
teollisuuden voimalaitossuunnitelmia. Samana vuonna perustettiin Teollisuuden
Voima Oy. Perustajaosakkaita oli 15 ja ne olivat etupäässä metsäteollisuuden
yrityksiä. Toiminta-ajatuksena oli tuottaa perussähköenergiaa osakkaille omakustannushintaan. Olkiluodon ensimmäinen ydinvoimalayksikkö käynnistettiin
1978 ja toinen 1980. Kummankin yksikön teho on 660 MW (vuoden 1985 alusta 710 MW).
Ydinenergian käyttöönoton myötä siitä muodostui maamme suurin sähkön
lähde, jolla tyydytettiin huippuvuonna 1983 jopa 41 prosenttia maan koko sähköenergian tarpeesta. Tällä arvolla Suomi oli Ranskan (48 %) ja Belgian (46 %)
jälkeen kolmanneksi suurin ydinvoiman käyttäjä maailmassa. Sittemmin Suomen sijaluku on kuitenkin pudonnut. Kaikkien neljän yksikön käyttökertoimet
ovat usean vuoden ajan olleet maailman parhaimpien joukossa.
Laatikko 1.
Loviisan ydinvoimalan rakentamisen vaikutuksista
Suomen teollisuuteen
"Som verkstadschef i Wärtsilä med tiIlverkningsansvar för de största finska leveranserna tilI
Lovisa kärnkraftverk (1973 - 78) är jag övertygad om att detta projekt (med Finnatom sam
koordinator och Antti Vuorinen som inkvisitor) radikalt höjde kvalitetsnivån hos alla finska
inblandade verkstäder, och därmed förberedde exportframgångarna på SO-talet. Kärnkraftverken var ju betingade av skogsindustrins behov, men att denna del av den finska industrin
lyckades beror nog på Laurilas, Jauhos och deras adepters, bl. a. Kallu Numminens samt
Vuorinens enorma arbete. Ett nytt kunnande skapades "ur intet", vilket säkert kan tas som
exempel på betydelsen av stora nationella projekt. Lilla Finlands version av Apollo-projektet
eller MITI, kan man säga. För pannindustrin betydde det att Quality Assurance blev verklighet, för IVO och TVO att vi idag har ett smalt men högklassigt kunnande på att driva kärnkraftverk. "
Lähde:
Krister Ahlströmin kirje Bertel HakuliniIle
4.1.2. Öljykriisi
Ensimmäinen öljykriisi alkoi 1973, kun öljyä vievät maat eli OPEC-maat korottivat öljyn hinnan yhdessä yössä viisinkertaiseksi. Energiakriisi merkitsi sähköntuotantokapasiteetin nopean kasvun päättymistä. Markkinat alkoivat olla
kyllästetyt taloudellisen kasvun hidastuessa ja energian hinnan noustessa. Energian käyttöä tehostettiin, öljyn käyttöä vähennettiin ja uusien energiamuotojen
22
tutkiminen sai uutta pontta. Sähkön tukkuhinta on 1973 jälkeen laskenut jatkuvasti öljyn hintoihin verrattuna.
4.1.3. Kehitys 1980-luvulla
Voimakkaan talouskasvun johdosta energian kokonaiskulutus kasvoi 1980-luvun aikana viidenneksen. Sähkön käyttö yli puolitoistakertaistui, keskimääräisen kasvun ollessa lähes viisi prosenttia vuodessa. Sähkön osuus energiankulutuksesta nousi runsaasta kolmanneksesta noin 43 prosentiin, kun öljyn osuus
laski noin 44 prosentista vajaaseen kolmasosaan.
Sähkön hinta on Suomessa Euroopan alhaisimpia. Kotitaloussähkössä Suomea
halvempia maita Euroopassa ovat Ruotsi ja Norja, joissa sähkön tuotantorakenne on vielä Suomeakin edullisempi. Myös teollisuudelle sähkö on edullisinta
Pohjoismaissa. Elinkustannusten nousuun verrattuna sähkön hinta oli vuoden
1992 alussa reaalisesti noin 75 prosenttia kymmenen vuoden takaisesta tasosta.
Sähkölaitoskentässä tapahtui 1980-luvun lopussa rakennemuutos. Jakelusähkölaitosten määrä väheni vajaan viidenneksen ja vuoden 1992 alussa niitä oli 130.
Moni kunnallinen laitos yhtiöitettiin.
Sähköntuottajien yhteistyövaltuuskunta hyväksyi 1989 suosituksen sähkön
siirtoperiaatteista, joiden tarkoituksena oli tuotanto- ja siirtokapasiteetin hyväksikäytön tehostaminen. Menettely lisäsi kilpailua sähköntuotannossa ja -siirrossa.
Kaukolämmityksen osuus lämpömarkkinoista kasvoi 1980-luvun aikana noin
neljänneksestä 45 prosenttiin. Samalla Lämpölaitosyhdistykseen kuuluvien lämpölaitosten määrä lähes kaksinkertaistui. Vuonna 1989 jäseniä oli 132.
Vuonna 1992 julkaistiin energiapolitiikan neuvoston valmistelema kansallinen
energiastrategia, jossa energiahuollon keskeisiksi tavoitteiksi asetettiin varmuus, taloudellisuus ja tehokkuus sekä turvallisuus ja hyväksyttävyys ympäristön kannalta. Strategia pohjaa oletukselle, että sähkön käytön kasvu jatkuu tehostuvasta energiansäästöstä huolimatta. Strategiaehdotuksen mukaan sähkön
hankintakapasiteettia tarvitaan 1990-luvun jälkipuoliskolla lisää noin 3 000
MW ja vuosina 2000 - 2010 noin 2 000 MW. Ympäristötavoitteet eivät ehdotuksen mukaan salli fossiilisten polttoaineiden lisäämistä sähkön tuotannossa.
Vesivoimaa lisätään jo rakennetuissa vesistöissä.
23
4.2. Energiahuoltomme nykyrakenne
Suomen energiatalous on pitkälle hajautettu ja se toimii periaatteessa samalla
tavalla kuin muutkin talouden osa-alueet. Energiahuollossa valtionyhtiöt, kunnalliset ja yksityiset, lähinnä teollisuuden omistamat, laitokset kilpailevat, mutta
ovat samalla tiiviissä yhteistyössä keskenään. Suurilla valtion energiayhtiöillä
kuten IVO:lla on kuitenkin energiatoimialalla varsin keskeinen ja jossain määrin kilpailua rajoittava asema. Lisäksi paikallisilla energia- ja sähkölaitoksilla
on yleensä alueellaan monopoliasema. Teollisuuden hyvin omavarainen sähkön
hankinta (70 prosenttia voiman tarpeesta) perustuu sekä tuotantolaitosten yhteydessä olevien prosessivoimaloiden käyttöön että omistusosuuksiin erillisissä
voimalaitoksissa.
Suomen energiahuolto on hajautetun ja keskitetyn järjestelmän yhdistelmä, joka
tulevaisuudessa näyttää suuntautuvan kohti yhä hajautetumpaa toimialarakennetta.
4.2.1. Sähköntuotanto
Sähköä tuotetaan Suomessa pääasiassa ydinvoimalla, vastapainevoimalla, vesivoimalla ja lisäksi jossain määrin tavanomaisella lauhdutusvoimalla sekä teollisuuden prosessivoimalla. Vuonna 1992 maamme sähköntuotantokapasiteetti oli
14200 MW ja uutta kapasiteettia oli rakenteilla noin 1 200 MW. Oman tuotannon lisäksi sähköä tuodaan lähinnä Ruotsista ja Venäjältä.
Kuvio 9.
Sähkön hankinta ja kulutus 1992, yhteensä 62,9 TWh
Nettotuonti
14,1%
voima
28,6%
Lähde:
Lauhdutusvoima
7,3%
Sähkölaitosyhdistys
Liikenne
Häviöt
4,3%
Muut
33,4%
24
Kaikkiaan 130 energiantuotantoyhtiötä tai -laitosta omistaa yhteensä noin 370
voimalaitosta. Omistajat ovat pääasiassa valtionyhtiöitä ja teollisuusyrityksiä,
joilla molemmilla on 41 prosentin osuus maamme tuotantokapasiteetista sekä
kunnallisia ja muita jakeluyrityksiä. Kolme suurinta (Inkoo, Loviisa ja Olkiluoto) voimalaitosta tyydyttävät noin puolet Suomen energiantarpeesta ja kymmenellä suurimmalla voimalaitoksella on yli 70 prosentin osuus tuotannosta.
Sähkötoimialalla on kaksi valtionyhtiötä: IVO, jonka energiantuotantojärjestelmä pitää sisällään useampia tuotantomuotoja ja Kemijoki Oy, joka toimii vesivoiman parissa.
Sähkövoimalaitosten yhteisomistus on tyypillinen piirre suomalaisessa voimantuotantojärjestelmässä. Tämä johtuu lähinnä suurtuotannon eduista, jotka ovat
osaltaan vaikuttaneet sähkön hinnan alhaisuuteen maassamme. Yleensä yhteisomistuksessa olevat yritykset perustetaan ainoastaan omistajien energiantuotannon tarpeisiin ja ne toimivat omakustannusperiaatteella.
Suomessa kaikki tuotantolaitokset ja siirtoverkot,omistuksesta huolimatta, ovat
yhteydessä toisiinsa. Sähkönsiirtoverkon, toisin sanoen 110 kV:n ja sitä tehokkaammat voimalinjat, omistaa noin 50 yritystä. IVO:n omistuksessa on 400 kV
verkko melkein kokonaisuudessaan (97 %) ja noin kaksi kolmasosa 220 kV:n ja
no kV:n verkostoista, keskimäärin siis yli 75 prosenttia koko kantaverkosta.
Kuvio 10.
Suomen energiajärjestelmä
1\Iotanto
yhteensä:
14200 MW
Omistusosuudet
-:::-,::--:.:-,:---:.;:-.z-:..:..:.,:.;:.:c,
:.~-
,,
,
400kV: 50
220kV: 530
110 kV: 3 900
400:40
220:240
110: 1550
,
:
:
440 kV: 3 100 km
220 kV: 1800 km
110 kV: 5450 km
440 kV: 150
110 kV: 3 550
Siirtoverkko
(kilometriä):
4ookV: 3 440
220 kV: 2570
110 kV: 14450
:_~_'!'_-~_'!'_-~_'!'_~_'!'_-~_'!'_-~-~-------_
. . _---
Sähkön jakelu:
130 kunnallista, yksityistä tai suurteollisuuden sähkölaitosta
Lähde:
Keskijännite:
135000 km,
Matalajännite:
210000 km
IVO Viestintäpalvelut
Vuonna 1990 teollisuus uudisti voimantuotantosysteeminsä siten, että neljä voimalaitosyhtiötä yhdistettiin yhdeksi yhtiöksi. Teollisuuden Voimansiirto Oy:ksi
25
(TVS). Yhtiö omistaa nykyisin 20 prosenttia maamme voimansiirtoverkostosta,
lisäksi suunnitteilla on oman yhteyden rakentaminen Venäjän verkkoon tuontikapasiteetin lisäämiseksi.
Vuonna 1992 IVO perusti erillisen voimansiirtoon erikoistuneen yrityksen, IVO
Voimansiirto Oy:n (lVS). Yritys on vuokrannut emoyhtiön 400 kV:n ja 220
kV:n verkot sekä osan 110 kV:n siirtoverkosta. Suurinta osaa 110 kV:n verkosta käyttävät erilliset, tätä toimintaa varten perustetut aluelliset verkkoyhtiöt.
Sähkön tuottajilla on oikeus käyttää kantaverkkoa ja oikeus määritellään voimansiirtoyhtiöiden ja tuottajien välisillä sopimuksilla. Asiakkaita palvellaan tilausjärjestyksessä, voimansiirtoyhtiön määrittäessä hinnan sopimuskohtaisesti.
Sähkönjakeluyrityksiä Suomessa on 130, joista kaksi kolmasosaa on kuntien ja
loput pääasiassa teollisuusyritysten ja yksityisten henkilöiden omistuksessa.
Nykyinen lainsäädäntö sallii jakeluyritysten monopoliaseman toiminta-alueellaan. Toisaalta yritykset ovat myös velvollisia palvelemaan ensisijaisesti oman
toimialueensa kuluttajia.
4.2.2. Suomen energiapolitiikka
Tällä hetkellä Suomen harjoittama energiapolitiikka tähtää samoihin päämääriin
kuin EY: kilpailun lisäämiseen, energian säästöön ja energian käyttöön liittyvään, ennen kaikkea ympäristöystävällisemmän energiateknologian, tutkimusja kehitystyöhön. Lisäksi Suomi pyrkii jälleen kotimaisten energialähteiden
käytön edistämiseen ja tuontiriippuvuuden vähentämiseen.
Energiapoliittisten toimenpiteiden täytäntöönpano ja koordinointi kuuluu nykyisin kauppa- ja teollisuusministeriön energiaosastolle. Lisäksi monet muut eri
ministeriöiden alaiset elimet, kuten ympäristöasiain neuvottelukunta, vesihallitus, asuntohallitus, Valtion teknillinen tutkimuskeskus ja Säteilyturvakeskus
osallistuvat energiapolitiikan ohjaukseen ja toteuttamiseen. Energiapolitiikan
konkreettisimmat tulokset on saatu investointiavustuksista ja tutkimuksen tukemisesta, joilla on mm. nopeutettu uuden energiateknologian käyttöönottoa.
4.2.3. Kansainvälinen vertailu
Länsi-Euroopan yhdentymiskehitys tuo mukanaan entistä liberaalimman ja hajautetumman energiatalouden, jolle on tyypillistä avoimempi kilpailu. Pääosin
valtioiden panostuksella syntyneet rakenteet ja saavutetut tulokset ovat nyt
energiasektorin liikkumavapauden kehityksen perusta. Tuleva yleiseurooppalainen energiajärjestelmä merkitsee markkinoita, joilla sähkö, maakaasu ja hiili
kulkevat muiden tuotteiden tavoin esteittä yli rajojen.
26
Sisämarkkinoiden kehittäminen tapahtuu kolmessa vaiheessa. Ensimmäinen
vaihe astui voimaan 1991 alusta. Verkkoyhtiöiden välinen energiansiirto vapautettiin ja hinnoista tuli ns. läpinäkyviä. Vapaa kilpailu edesauttaa energian hintakilpailua ja tuotannon tehostumista.
Toinen vaihe sisämarkkinoiden kehityksessä oli 1993 alusta voimaan astunut
sähkönsiirron avaaminen kolmansille osapuolille. Samalla muut palvelut irroitettiin siirtopalvelujen hinnoittelusta. Kehitys on käytännössä ollut hyvin vähittäistä ja kompromisseja on jouduttu tekemään.
Kolmannessa vaiheessa vuoden 1996 alusta siirto on tarkoitus avata kolmansille
osapuolille täysin ja energiasisämarkkinat olisivat näin viimeistellyt. Näyttää
kuitenkin siltä, että toistaiseksi ainoastaan Englanti on ollut tämän kehityssuunnan varaukseton kannattaja ja esimerkiksi Espanja, Italia ja Ranska vastustavat
ehdotusta jyrkästi. Myös saksalaiset voimalaitosyhtiöt vastustavat sähkömarkkinoiden täydellistä avaamista kolmansille osapuolille, vaikka Saksan hallitus on
samanaikaisesti kääntymässä kaupan täydellisen vapauttamisen kannalle.
Kuvio 11.
Eurooppalaisia voimantuotannon rakenteita
Täysin integroitu
(tuotanto, siirto ja
jakelu yksissä
käsissä),
Pääasiassa
kunnallisesti
omistettu,
Alueelliset
monopolit
Täysin valtion
omistuksessa
Italia
Irlanti
Kreikka
Portugali
Ranska
Turkki
•
Valtiollisen,
kunnallisen ja
yksityisen
omistuksen
sekäjärjestelmä
Tanska
Saksa
Norja
Sveitsi
[1
Kohti keskitetympää
Lähde:
Itävalta
Belgia
Hollanti
Espanja
Ruotsi
Suomi
lSo.Brltannin
•
0
0
ei
o
Siirtymävaiheessa
D
Baltia
Venäjä
D
Puola
TsekkoslovakiaD
Unkari
0
0
Muut Itä-Eur.D
o Kohti hajautetumpaa
IVO Viestintäpalvelut
Vaikka asioiden eteneminen täsmälleen EY:n alkuperäisten suunnitelmien mukaan näyttää epävarmalta, pitkän aikavälin suunnasta ei ole epäilystäkään. Kokonaisuutena EY:n tavoitteena näyttää olevan yleiseurooppalainen energiajärjestelmä, jossa halukkaat osapuolet voivat käydä kauppaa keskenään ja jossa
sähköntuottajien välillä vallitsee avoin kilpailu.
27
Maamme sähköhuollon kilpailukykyä pidetään useimpiin maihin verrattuna
erinomaisena. Sähkön hinta on Euroopan halvimpia ja tuotanto on hajautettua ja
monipuolista ja sähkön siirtäjiä on useita. Monet Länsi-Euroopassa vasta tulossa olevat muutokset on jo Suomessa toteutettu. Samoin EY:n ympäristönsuojeluun sisältyvät yhtenäiset alueelliset vaatimukset sopivat hyvin Suomen kaltaisen pienen maan politiikkaan. Tähän hyvään tilanteeseen on historialliset
syynsä. Suomen kantava vientisektori, metsäteollisuus, on energiaintensiivistä
ja lisäksi pääomaa on maassamme aina ollut niukasti. Näistä lähtökohdista on
ollut pakko rakentaa kilpailukykyinen energiasektori.
Energiahuollon kansainvälistyminen tulee kuitenkin lisäämään kilpailua myös
Suomen energiatoimialaIla. Sähkölaitoksissa haasteisiin on jo valmistauduttu
mm. uudelleenorganisoinnilla. Moni kunnallinen laitos on yhtiöitetty, ja useat
suunnittelevat sitä. Myös sähkölaitosten yhdistymisiä on tapahtunut ja yhteistyö
on tiivistynyt. Lämpölaitosten osalta kansainvälistyminen merkitsee mm. suurimpien hankintojen ja rakennusprojektien siirtymistä kansainvälisen kilpailun
piiriin.
Yhdentyvä Eurooppa tarjoaa tilaisuuden myös Suomen energiateknologialle
viedä osaamistaan ja tuotteitaan Keski-Euroopan aiemmin suojatuille markkinoille, kun alan investoinnit saatetaan EY:n sisäisen kilpailun piiriin. Tilanteen
hallitseminen vaatii hyvän kilpailukyvyn lisäksi voimavarojen keskittämistä
niille alueille, jotka kotimaassa hallitaan parhaiten.
Euroopan Energiaperuskirja luo pitkällä aikavälillä mahdollisuudet mm. Venäjän valtaisten maakaasuvarojen lisähyödyntärniseen toimitusvarma1la tavalla,
mikä on varmasti Suomelle hyvä uutinen. Samoin avautuvat mahdollisuudet
ulottaa länsieurooppalaiset ympäristönsuojeluvaatimukset Itä-Eurooppaan sekä
puuttua alueen ydinvoimaloiden turvallisuuskysymyksiin.
Taulukko 5.
Eräiden Länsi-Euroopan maiden primäärienergialähteet
vuosina 1970 ja 1988, % kokonaishankinnasta
Öljy
70
Iso-Britannia
Länsi-Saksa
Ranska
Suomi
OECD
Maailma
Lähde:
49
54
61
55
51
47
Kiinteät p. Maakaasu Ydinvoima Vesivoima ym.
88
38
43
41
36
43
40
70
43
38
25
34
23
31
88
32
28
11
32
24
29
88
70
5
5
5
19
17
22
16
11
5
19
20
88
70
3
1
1
1
0,4
88
70
7
12
1
2
30
15
11
8
5
8
6
5
OECD, Report on the State of the Environment, Pariisi 1991
1
2
8
10
6
6
28
5.
ENERGIATEKNOLOGIAN MARKKINAT
Energiateknologia on varsin heterogeeninen kokonaisuus. Niinpä markkinoiden
tarkastelu yhtenä kokonaisuutena ei ole ristiriidatonta. Tässä kappaleessa keskitytään lähinnä voimantuotannon koneiden ja laitteiden markkinoihin, koska ne
ovat pääasiassa alueilla, joilla energiankäyttö on kasvussa. Sähkönsiirron ja -jakelun laitteita tarvitaan luonnollisesti myös näillä alueilla, mutta näiden laitteiden kauppa liittyy läheisesti myös uudisrakentamiseen. Suurten sähkömoottoreiden kauppa liittyy investointihyödykkeiden valmistukseen ja tehtaiden rakentamiseen. Tuotekohtaisia markkinoita käsitellään tarkemmin kappaleessa kuusi.
5.1.
Energian kysyntä
TeolTisnusmaiden energiatarpeen kasvu on vain hieman yli prosentin luokkaa
vuosittain. IVYn ja entisten SEV-maiden energiakysyntä on vuonna 2010 todennäköisesti vuoden 1990 tasolla. Muun maailman energiantarve kasvaa noin
neljä prosenttia vuosittain voimakkaan väestö- ja talouskasvun johdosta. Seuraavia kuvioita tarkasteltaessa on huomioitava energian kysynnän ja energiaintensiteettien kehityksen ennustamiseen liittyvät lukuisat epävarmuustekijät.
Maailman primäärienergian kysyntä (1 000 Mtoe)
Kuvio 12.
12.-------------------------,
10
8
6
4
2
1980
Lähde:
1990
2000
IEA (1993), World Energy Outlook, s. 22
2010
29
OECD-maiden energiaintensiivisyys on jo pitkään ollut laskussa noin yhden
prosentin vuosivauhdilla. Itä-Euroopan ja muun maailman energiaintensiivisyyden odotetaan kääntyvän suhteellisen voimakkaaseen laskuun. Kehitystä voimistaa tekniikan edistysaskeleet, siirtyminen vähemmän energiaintensiiviseen
teollisuuteen (erityisesti OECD:ssä) sekä investoinnit energian säästöön.
Energiaintensiteetit (1975 =100)
Kuvio 13.
130
120
110
100
90
80
70
60
2010
Lähde:
1980
1990
2000
IEA (1993), World Energy Outlook, s. 23
Kuvio 14.
Primäärienergia kysyntä energialähteittäin
100
~~_ _"iiiiiillIII_iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii~~Muut
Vesivoima
iiii
60 Öljy
20
Kiinteät (hiili ym.)
1971
Lähde:
1990
2000
IEA (1993), World Energy Outlook, s. 57
2010
30
Vuoteen 2010 mennessä energialähteiden suhteellisissa osuuksissa ei odoteta
merkittäviä muutoksia. Pienilläkin muutoksilla on tosin merkittävä vaikutus siihen, millaisille laitoksille on kysyntää.
5.2.
Markkinoiden alueellinen jakautuminen
Yoimantuotannon markkinat ovat kaksijakoiset. Uusien voimalaitosten rakentaminen suuntautuu voimakkaan talouskasvun alueelle. Vanhoilla teollisuusalueilla päästörajoitusten tiukkeneminen ja laitosten vanheneminen aiheuttavat kysyntää voimalaitosten uudistusten ja korvausinvestointien muodossa.
Yoimalaitosalalla kotimarkkinoiksi voidaan Suomen lisäksi laskea myös Ruotsi
ja Norja, koska kilpailuasetelmat ovat pitkälti samanlaiset. Täällä kysyntä tulee
olemaan lähivuosina vähäistä.
Yoimalaitosmarkkinoiden voimakkaimman kasvun alue on tällä hetkellä
Kauko-Itä, jonka taloudet kehittyvät nopeasti. Talouskasvu vaatii turvakseen
riittävän energiahuollon. Arvioitu kasvupotentiaali on seuraavan 5 - 10 vuoden
ajan noin 40 000 MW I vuosi. Kauko-Idän nopean kasvun maissa energiapula
on arkipäivää. Kiinassa sähkökatkot ovat tavallisia ja esimerkiksi Taiwan ja Filippiinit joutuvat säännöstelemään energiankäyttöä, jotta sähkö riittäisiä kasvavien talouksien tarpeisiin. Yksistään Kiinan potentiaali on valtava. Sen osuuden
Kauko-Idän markkinoiden kasvusta on arveltu olevan kolmannes eli 12 000 - 15
000 MW vuosittain.
Poliittisista syistä Kiinan on samanaikaisesti kehitettävä teollisuuttaan ja pystyttävä nostamaan kansalaistensa elintasoa; energiankulutus kasvaa siis voimakkaasti sekä teollisuudessa että kotitalouksissa. Kaakkois-Aasian maat pystyvät
toistaiseksi tukemaan teollisuuttaan kansalaistensa hyvinvoinnin kustannuksella, joten energian käytön kasvu on hieman hillitympää.
Pohjois-Amerikka pysyy tärkeänä markkina-alueena. Uusia voimalaitoksia rakennetaan suhteellisen vähän, mutta osa vanhoista laitoksista on uusimisen tarpeessa. Yhden promillen korvausinvestointitarve merkitsisi 3 400 MW:a vuosittain. Yastaavankaltainen tilanne on myös Länsi-Euroopassa. Siellä promillen
korvausinvestoinnit merkitsisivät 2200 MW:a vuosittain.
Itä-Eurooppa ja entinen Neuvostoliitto ovat suuri kysymysmerkki. Näissä maissa on paljon tuotantokapasiteettia, jota on tarvittu tyydyttämään länsimaisittain
tehotonta energiankäyttöä. Mikäli energian käyttöä saadaan tehostettua, ei lisäkapasiteettia tarvita. Toisaalta olemassaolevan kapasiteetin kunto on huono, eikä se erityisesti ympäristöpäästöjen osalta ole läntisellä tasolla. Korvausinvestointien tarve on varovastikin arvioiden tuhansia megawatteja vuodessa.
31
Etelä-Amerikan lisävoimantarve on suhteellisen vaatimatonta verrattuna alueen
kokoon, luonnonvaroihin ja vaatimattomaan infrastruktuurin tasoon. Alue saattaa muodostua talouskasvun seuraavaksi painopistealueeksi.
Kuvio 15.
Voimalaitoskapasiteetin lisätarve alueittain vuosien 1993 2002 aikana: Yhteensä 610 GW, 3 % vuotuinen lisäys
EU1'ooppa entinen cuvostoliitto,
Afrikka, Lähi-Itii, Keski- ja
'" ~ Lounai .Aasia J'-7-'
118GW
I
~-
-~.
PohjoisAmerikka
118GW
Karibia, Väli- ja
Latinalainen Amerikka
49GW
Lähde:
Financial Times, 25.5.1993 / General Electric
Seuraavan kymmenen vuoden aikana investoinnit energiantuotantokapasiteettiin (lisäkapasiteetti + korvausinvestoinnit) lienee noin 1 000 GW. Tästä 10 - 20
prosenttia on itsenäiseen ja riippumattomaan voimantuotantoon perustuvia laitoksia (ns. IPP-malli, jota esitellään tarkemmin jäljempänä).
5.3.
Energiamuodot
Energiantuotantojärjestelmä on raskas ja pitkäaikainen investointi, joten eri
energiamuotojen suhteelliset osuudet muuttuvat hitaasti. Laitoksia uusittaessa
päivitetään vanha teknologia nykypäivän vaatimuksia vastaavaksi, mutta usein
polttoaine- ja laitostyyppi säilyvät kustannussyistä samana. Polttoaineiden elinkaarten arvioimiseen tuo harhaa teknisen kehityksen arvaamattomuus, epätietous todellisista käytettävissäolevista polttoainevaroista, arvaamattomat ympäristövaatimukset ja -vaikutukset sekä poliittiset tekijät.
Puun poltto saattaa kääntyä nousuun hiilidioksidipäästöjen noustessa yhä tärkeämmäksi. Hiilen osuus saattaa niinikään vakiintua, koska hiilen käyttöön liittyy
monissa maissa työvoimapolitiikkaa ja koska sitä on saatavilla runsaasti. Hii-
32
leen liittyvät ympäristöongelmat ovat hiilidioksidia lukuunottamatta ratkaistavissa uusissa laitoksissa. Näillä näkymin ydinenergia ei saavuta niitä markkinaosuuksia, joita aikaisemmin ennustettiin. Maakaasu kasvattaa osuuttaan ympäristövaatimusten kiristyessä.
Kuvio 16.
Energiamuotojen markkinaosuudet
Markkinaosuus (1)
f/(I·1)
100
r-------------.. 99 %
10
- 90 %
Hiili
1
- 50 %
0,1
_ 10 %
0,01 ....._ _I_......,;;~;.._"._
1850
Lähde:
1900
1950
_.;.._ __.;.._...
2000
1%
2050
Häfele 1990
Maakaasuun perustuvaa kapasiteettia rakennetaan erityisesti Euroopassa. Nopean kasvun aluella Kauko-Idässä hiili on tärkeimpänä polttoaineena. Vesivoimaa
turvaudutaan mahdollisuuksien mukaan. Länsimaissa otollisimmat kohteet on jo
rakennettu ja vielä luonnontilassa olevia alueita pyritään suojelemaan. Lisähaittana on suurpatojen arvaamattomat ekologiset vaikutukset. Useimmissa OECDmaissa ei rakenneta uutta ydinvoimakapasiteettia. Vuoteen 2000 asti ydinvoimaloita rakennetaan lähinnä Aasiassa (mm. Kiinassa, Etelä-Koreassa ja Indonesiassa), Itä-Euroopassa ja Ranskassa. Joidenkin arvioiden mukaan ydinenergian
osuus maailman sähköntuotannosta kasvaisi jopa 17 prosenttiin viidenkymmenen vuoden aikajänteellä. Seuraavan 10 - 20 vuoden aikana kasvu on kuitenkin
vaatimatonta. Uusiutuvat energialähteet ovat pitkällä aikavälillä ainut kestävä
ratkaisu. Näiden käyttö laajamittaisessa voimantuotannossa tullee yleistymään
vasta pitkällä ensi vuosituhannella.
33
Kuvio 17.
Osuudet maailman energiankäytön kasvusta
vuosina 1990 - 2005
Kiinteät polttoaineet
122%
Öljy
126%
Luonnonkaasu
Ydinvoima
33%11
0
3%
Vesivoima
Maalämpö
J5%
8
1%
Uusiutuvat polttoaineet
110%
I
0%
Lähde:
5.4.
5%
10%
15%
20%
25%
30%
35%
Energy in Europe - A View to the Future (1992)
Tuotantoteknologiat
Seuraavan kymmenen vuoden aikana ei pääteknologioiden osalta ole odotettavissa merkittäviä muutoksia. Kaasuturbiini- ja kattilalaitokset ovat päälaitostyyppeinä. Näistä alle puolet ovat sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksia.
Kuvio 18.
Maailman voimalaitosmarkkinat laitostyypeittäin
Vuotuinen kapasiteettitarve 60 000 MW
40%
Teknologiamix
Lauhde- voima
Kaasuturbiinit
Vesivoima
Ydinvoima
Höyryturbiinit Diesel-voimalat
Lähde:
Kleinwort Benson Research Feb. 1993/ Financial Times 25.5.1993
34
Tulevaisuuden voimantuotantoteknologioista mikään ei ole saanut ratkaisevaa
läpimurtoa. Lähitulevaisuudessa hinnaltaan kilpailukykyisimpinä pidetään
kiinteiden aineiden uusia polttoteknologioita (paineistettu poHto ja kaasutus),
tuulivoimaa (maalla), polttokennoja ja ydinvoimatekniikan kehittyneempiä
muotoja. Toisen aallon teknologioita näyttäisivät olevan aurinkoenergia, synteettiset polttoaineet, merelle rakennettavat tuulivoimalat, biomassaan perustuva
voimantuotanto, vetyteknologia ja fuusio.
Arvio uusien voimantuotantoteknologioiden kehityksestä
Taulukko 6.
Energinteknologi a
Kehitysvaihe 1990-luku
Kehitysvaihe 2000 -
piensoveIlukset demonstraatio - kaupallinen
voimantuotanto laboratorio - demonstraatio
demonstraatio - kaupallinen
Tuulivoima
alle 500 kW
yli 500 kW
demonstraatio
pilot - demonstraatio
Polttoteknologia paineistettu
pilot - demonstraato
kaasutus
kaupallinen
demonstraatio - kaupallinen
kaupallinen
kaupallinen
kaupallinen
kaupallinen
demonstraatio - kaupallinen
pilot
laboratorio
laboratorio - pilot
teoria
kaupallinen
kaupallinen
demonstraatio - kaupallinen
pilot - demonstraatio
Aurinkosähkö
Polttokennot
fosfori
sulakarbonaatti
korkealämpöt.
Vetyteknologia
Fuusio
pilot
Lähde:
Hannus 1992, s. 17 (soveUettu)
Kuvio 19.
Energiatutkimukseen ja -tuotekehitykseen käytetyt julkiset
varat USAssa, Japanissa ja EU:ssa, 1987 - 91, mrd. $
20,-----------------------15
10
5
."
0'-"'------'
Lähde:
The Economist, February 5th· 11th, 1994
35
5.5.
Energiateknologian maailmankauppa
Energiateknologian maailmankaupassa on vapautumisesta huolimatta edelleen
esteitä. Energiahuoltoon liittyvät komponentit on monissa maissa katsottu strategisesti niin tärkeiksi, että niiden valmistus on haluttu pitää kotimaassa. Tilanne on kuitenkin muuttunut viime vuosina.
Kuvio 20.
Energiateknologian vienti OECD-maissa vuonna 1990 2
5% , . . . . - - - - - - - - - - - - - - ,
3,88%
4%
Sähköpiirien
3%
Kattilat
Thrbiinit
kytkentälaitteet
2%
Moottorit ja
-generaattorit
1%
-=::::JI__-==-__-...J
Johtimet ym.
0% lJi_ _
1980
1985
Jako tuotteittain
1990
Itävalta
USA
2
Suomi
Sveitsi
Japani
Ruosi
Ranska
Englanti
Japani
Muut
Italia Sveitsi
Eräiden maiden
osuus OECD:n viennistä
USA
Saksa
Ranska
RCA-indeksi
Lähde:
OECD foreign trade database
Energiateknologian maailmankauppa on kasvanut hieman, mutta on edelleen
suhteellisen vähäistä. Yksikään maa ei näytä selvästi erikoistuneen energiateknologian vientiin. Valmistusta on kaikissa tärkeimmissä teollisuusmaissa ja
vientiosuuksien suhteet muistuttavat maiden suhteita koko maailmankaupassa.
2
RCA-indeksi (Revealed Comparative Advantage) kuvaa maan suhteelli ta erikoistumista tutkitun hyödykerybmän vientiin. Luvun olle a yli 1 maa on erikoi tunuL ko.
tuotteisiin. RCA-indeksi la kelaan kaava La: (maan X ko. hyödykeryhmän vienti /
maan X koko vienti) I (OECD:n ko. hyödykeryhmän vienti I OECD:n koko vienti).
36
Taulukko 7.
Yritys
Eräitä maailman 500 suurimman liikeyrityksen joukossa
olevia energiateknologiaan liittyviä valmistajia v. 1992
Maa Liikevaihto 1992, milj.$
Sveitsi
Alcatel Alsthom Ranska
Catepillar
USA
Daimler-Benz Saksa
Deutsche Babcock Saksa
Furukawa El.
Japani
GEC
Englanti
General Electric USA
Hitachi
Japani
Kawasaki H. Ind. Japani
KJöckner-Werke Saksa
Man
Saksa
Matsushita El. Japani
Mitsubishi
Japani
Mitsubishi El.
Japani
NEC
Japani
Omron
Japani
Philips Electr.
Hollanti
Pirelli
Italia
Rolls Royce
Englanti
Siemens
Saksa
Sulzer Brothers Sveitsi
Japani
Sumitomo El.
Westinghouse
USA
ABB
30536
30529
10 194
63340
4882
5832
10 200
62202
61465
8808
4512
11887
57481
26502
26502
28377
3372
33270
6692
6342
51402
4919
9210
12100
Tuotealueet
Mm. turbiinit, kattilat, sähkömoott., johtimet, kojeet
Mm. johtimet, kojeet, turbiinit
Mm. diesel-generaattorit
Mm. kattilat, sähkömoottorit, kaapelit (tyt!ir: AEG)
Mm. voimalaitoskattilat
Mm. johtimet
Mm. kattilat, sähkömoottorit
Mm. turbiinit, kattilat, sähkömoott., johtimet, kojeet
Mm. kattilat, sähkömoottorit, johtimet
Mm. voimantuotannon laitteet, kojeet
Mm. kytkimet ja kojeet
Mm. diesel-generaattorit
Mm. sähkömoottorit
Mm. kytkimet ja kojeet, kattilat
Mm. kattilat, sähkömoottorit, johtimet, kojeet
Mm. johtimet
Mm. kytkimet ja kojeet
Mm. kattilat, johtimet
Mm. kattilat, johtimet, kojeet
Mm. kaasuturbiinit
Mm. turbiinit, kattilat, sähkömoott., johtimet, kojeet
Mm. diesel-generaattorit
Mm. sähkömoottorit
Mm. turbiinit, kytkimet ja kojeet
Lähde:
Fortune 1993
Taulukko 8.
Teknologisesti aktiivisia energiateknologiayrityksiä
("electrical") patenttitilastojen valossa vuonna 1992
Sija "electrical" luokassa / Yritys
1
Hitachi
3
General Electric
6
Siemens
8
Westinghouse Electric
11
Alcatel-Alsthom
17
ABB Asea Brown Boveri
Lähde:
Patentteja v. 1992
1165
995
550
379
222
182
International Business Week~ August 9~ 1993
Keskiarvo 1988 - 1992
1132
944
666
437
186
227
37
6.
TUTKITUT OSAKOKONAISUUDET
Viennin arvon perusteella tämän tutkimuksen painopistealueiksi katsottiin voimalaitos- ja kaukolämpötekniikka sekä sähkön siirron ja jakelun laitteet. Sähkömoottorit ja niiden oheistekniikkaa pidettiin tärkeänä alueena energian käyttöön
liittyen. Energia-alan tietotaito-vienti puolestaan on kokonaisuuden kannalta
tärkeä ja kuvaa hyvin laajaa osaamistamme energia-alalla. Alan yritysten taholta
esitettiin lisäksi toivomus pohtia voimalaitosprojektien rahoituskysymyksiä,
mistä on laadittu erillisselvitys.
6.1. Energian tuotannon koneet ja laitteet
Energiantuotantokoneiston valmistusta on pidetty strategisena alana, jonka viime vuosiin asti on haluttu säilyttää kotimaisten valmistajien käsissä. Euroopan
yhdentymiskehitys sekä perinteisen itä-länsi jännitteen raukeaminen on tuonut
mukaan myös energia-alalla vapautumisen.
Kuvio 21.
Eräiden energian tuotannon laitteiden viennin arvo, mmk
•
1,000
1524
800 c-
600
400
O Kattilat ja oheislaitt.
• Diesel·generaattorit
1;1 Vesiturbiinit ja osat
200
o IL
I
1980
Lähde:
I
1
1985
Tullihallitus
I
....,
1990
I
h
92
~
93
38
Energiaperuskirja hyväksyttiin 1991 Haagissa ja siihen liittyi Länsi-Euroopan
valtioiden lisäksi USA, Kanada, Australia, Japani ja entisen Neuvostoliiton seuraajavaltiot. Peruskirjan mukaan on ryhdyttävä toimenpiteisiin mm. markkinoillepääsyn ja energiakaupan vapauttamisen edistämiseksi. Tämä on selvä askel kohti voimantuotantomarkkinoiden yksityistämistä. Yksityistäminen muuttaa voimalaitosprojekteille asetettuja vaatimuksia ja niiden luonnetta.
6.1.1. Tausta
Suomalaisten voimalaitoskattiloiden ja -dieseleiden valmistajien taustalla ovat
suuret suomalaiset metsä- tai metallialan yritykset. Tämä on ymmärrettävää,
sillä voimalaitoskattiloiden tai dieselmoottorien valmistus on hyvin pääomaintensiivistä. Suomalainen energiateknologian valmistus on alkanut emoyhtiöiden
suojissa, jolle ne ovat tehneet alihankintoja osana suurempia projekteja. Alkuaikoina valmistus on pohjautunut lisensseihin, mutta ostajien erityisvaatimukset
ovat antaneet aiheen kehittää olosuhteisiimme paremmin sopivia tuoteita.
6.1.2. Markkinoiden erityispiirteet
Uuden tekniikan tuominen esim. kattilamarkkinoille kestää 5 - 20 vuotta. Kehitysprojektit sitovat runsaasti henkistä ja fyysistä pääomaa. Niihin otetaan yleensä mukaan yksi tai useampia kumppaneita jakamaan riskit epäonnistumisesta.
Kehitysprojekteissa saatua uutta tietoa voidaan käyttää myös vanhojen prosessien kehittämiseen.
Kehitysprojektien suurimmat ongelmat tulevat vastaan demonstraatiolaitosta rakennettaessa. Demonstraatiolaitokset maksavat satoja miljoonia markkoja, joten
on ymmärrettävää, että ostaja ei mielellään sijoita laitokseen, jonka toimivuudesta käytännön tilanteissa ei ole varmaa näyttöä. Ostajan riskiä on käytännössä
pienennettävä erilaisten rahoitusjärjestelyin, jotta uutta teknologiaa käyttäviä
laitoksia saataisiin toimitettua.
Kilpailu uuden tuotteen markkinoille tuomisesta on kovaa. Käyttökokemuksen
myötä kertynyt tieto on erittäin tärkeää jatkokehittelyä varten. Jatkuva tuotteen
kehittäminen on edellytys tuotteen pysymiselle kilpailukykyisenä muuttuvilla
markkinoilla.
Maailmassa on noin 50 voimalaitoskattiloita valmistavaa yritystä. Euroopassa
yksistään on 20 - 30 valmistajaa ja tuotannollinen ylikapasiteetti on huomattava.
Maailmankaupassa merkittäviä yrityksiä on vain viitisentoista kappaletta.
39
Toimialarationalisointeja on odotettavissa lisää ohessa mainittujen lisäksi:
ABB on ostanut amerikkalaisen Combustion Engineering ja Tsekkoslovakialaisen Rrvni brnenska strojirnan,
Deutsche Babcock ja Lentjes liittyivät yhteen; jo vuonna 1990 Deutsche
Babcock oli ostanut yhdysvaltalaisen Riley Stokerin,
Ahlstrom Pyropower osti Outokumpu Ecoenergyn kattilaliiketoiminnan ja
puolalaisen Fakobin sekä
Steinmtillerin omistusosuus Tampella Powerista kasvoi 40 % ja Tampella
osti yhdysvaltalaisen Keelerin.
Itse kattiloita valmistavat konepajat eivät sinällään ole vähentyneet ja näin kokonaismarkkinoiden pienentyessä on maailmalla selvästi ylikapasiteettia. Euroopan markkinoista on kehittymässä varsin teknologiavetoiset; ympäristötekniikan osuus uusissa laitoksissa on noin 30 %. Uusien paineistettujen tekniikoiden tullessa käyttöön vaaditaan yhä korkeamman teknologian osaamista,
jolloin kattiloiden valmistus siirtyy yhä harvempien yritysten käsiin. Paineen ja
lämpötilan kasvaessa osilta vaaditaan suurempaa työstötarkkuutta sekä parempaa kulutuksen kestoa. Tulevaisuudessa energiantuotantokoneistolle asetetut
laadulliset vaatimukset lähestyvät kemianteollisuuden laitteiden vaatimuksia.
Suurten dieseleiden markkinat jakautuvat voimalaitos- ja merimoottoreihin.
Merimoottoreiden markkinat ovat suhteellisen fragmentoituneet ja luonnollisesti suuresti riippuvaisia laivanrakennusteollisuudesta. Dieseleiden voimalaitoskäyttö on kasvamassa. Merkittävimpinä etuina on alhainen pääomantarve ja
nopeat toimitusajat. Lisäksi päästötaso on alhainen ja eri polttoainelaatuja pystytään käyttämään pienin muutoksin. Markkinat ovat meridieseleitäkin hajanaisemmat. Tärkeimmät alueet ovat Aasia ja Etelä-Amerikka. Ainakin toistaiseksi
voimalaitosdieseleiden katteet ovat hyvät.
Kaukolämpöputkien valmistus on yleensä paikallista toimintaa. Putkien toimittaminen pitkien matkojen päähän ei ole taloudellisesti kannattavaa, Uusien
markkinoiden avautuessa paikan päälle perustetaan tuotantolaitos. Suomalaisten
valmistajien (tärkeimpinä ABB Ecopipe ja KWH-pipe) potentiaaliset vientialueet ovat Ruotsi, Viro ja Venäjä, jossa ennen kaikkea Pietarin lähiympäristöineen. Venäläiset asunnot kuluttavat 3 - 5 kertaa enemmän energiaa kuin vastaavan kokoiset suomalaiset asunnot. Energian hinnan noustessa Venäjällä on oletettavissa parannuksia myös kaukolämpöverkostoon, jolloin aukeavat valtavat
markkinat suomalaisille kaukolämpöputkien valmistajille.
40
6.1.3. Tuotannontekijäolosuhteet
Suomalaisten konepajojen infrastruktuurin taso on hyvä. Konepajat uusivat voimakkaasti koneitaan ja laitteitaan 1980-luvulla. Joustavat tuotantojärjestelmät
ovat lisääntymässä, jolloin tuotteen läpimenoaikaa voidaan lyhentää.
Tietotekniikan kehittyessä suunnittelun ja tuotannon ei välttämättä tarvitse sijaita fyysisesti lähekkäin. Myös etäisyys markkinoihin pienenee verkostojen
kehittyessä. Toimistoautomaatio on helpottanut huomattavasti projektinhallintaa ja kuljetuslogistiikan ohjausta.
Energiateknologian tuottaminen vaatii osaamista usealta eri sektorilta koneenrakennuksesta polttotekniikan hallintaan. Suomen olosuhteet, eli kotimaisten
energiavarojen riittämättömyys talouden kasvaessa voimakkaasti toisen maailmansodan jälkeen ja kylmä ilmasto, ovat luoneet osaamista vastapainetekniikasta ja biomassan poltosta.
Nykyiset kehittyneet polttotekniikat, kuten leijukerrospoltto, vaativat aikaisempaa korkeatasoisempaa suunnittelua ja valmistuksen laatua. Paineistettujen teknologioiden myötä nämä vaatimukset korostuvat entisestään. Kilpailuetunamme
onkin korkealaatuinen työ sekä sopeutuminen riittävän nopeasti muuttuviin
markkinoihin ja niiden tuomiin uusiin vaatimuksiin.
6.1.4. Kysyntäolosuhteet
Energia-alaa yksityistetään voimakkaasti useissa teollisuusmaissa; rajat aukenevat markkinoille, joita perinteisesti ovat hallinneet paikalliset valmistajat. Uudisrakentamismarkkinoiden painopistealue on siirtymässä Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta Kauko-Itään. Tämä tuo muutoksia asiakaskuntaan. Kun aikaisemmin asiakkaina ovat olleet kunnalliset ja valtion energiayhtiöt sekä energiaintensiiviset teollisuusalat, niin nykyisin asiakkaana voi olla itsenäisiä yrityksiä ja sijoittajia. Aikaisemmin asiakkaat suunnittelivat tai teettivät laitokset itse.
Tarvittavien laitteiden hankinta ja projektin toteutus olivat erillään. Nykyään
yhä useammin pyydetään laitetoimittajilta tarjouksia kokonaisista voimalaitoksista, jolloin ollaan kiinnostuneita vain laitoksen kokonaishinnasta, päästöarvoista, energian määrästä ja hinnasta. Laitetoimittajilta saatetaan pyytää myös
oman pääoman sitomista voimalaitokseen. Erilaiset rahoitusjärjestelyt ovat
nousseet yhä keskeisimmäksi kilpailutekijäksi.
Valmistajille on tärkeää pitää läheisiä suhteita joihinkin asiakkaisiinsa, jotta
saadaan tietoa käyttökokemuksista ja parannusehdotuksia tuotteeseen. Näiden
avainasiakkaiden tulisi olla mahdollisimman vaativia, mieluiten siten, että heidän vaatimuksensa ennakoisivat muutoksia markkinakysynnässä.
41
Energiatuottamisen laitteissa on laadulla keskeinen merkitys. Teollisuusprosessit ja muu yhteiskunta ovat riippuvaisia energian jatkuvasta saannista. Tästä
syystä voimalaitosmarkkinoilla ollaan erittäin konservatiivisia ja valmistajan
aikaisempien laitosten toimintaan kiinnitetään erittäin suurta huomiota. Hyvän
maineen luominen kestää vuosia ja sen voi menettää hyvinkin nopeasti.
Voimakkaan talouskasvun aikana rakennettiin suuria laitoksia, jotta energiatarve saataisiin tyydytetyksi. Suurten laitosten rakentamista ovat puoltaneet myös
mittakaavaedut; perinteisillä tekniikoilla suuret laitokset saavuttavat paremmat
hyötysuhteet. Tämä puolestaan edellyttää toimivaa siirto- ja jakeluverkostoa,
mikä monista nuorista teollisuusmaista puuttuu. Niinpä esimerkiksi Kauko-Idän
voimakas kysyntä on suuntautunut pieniin ja keskikokoisiin laitoksiin, jotka rakennetaan teollisuuslaitosten lähelle.
Suomalaisten yritysten suurimmat kotimaiset asiakkaat ovat olleet metsä- ja metalliteollisuuden yritykset. Valmistajien tuotekehitys onkin osittain suuntautunut
erityisesti metsäteollisuuden tarpeiden yhä parempaan tyydyttämiseen. Molemmat teollisuuden alat ovat erittäin energiaintensiivisiä, joten energian turvattu
saanti ja kilpailukykyinen hinta on ollut tuotannossa merkittävä tekijä. Suomessa ei ole ollut riittävästi vesivoimaa tehtaiden käyttämiseen; lisäenergialähteenä
on käytetty puujätettä. Tämä on pakottanut suomalaiset kattilanvalmistajat
opettelemaan märän ja lämpöarvoltaan heikon polttoaineen käyttöä. Suomalaisten yritysten tietotaso onkin biomassan poltossa maailman kärkiluokkaa.
Oma osansa on myös ympäristönsuojelulla. Laitoksille asetettavat päästörajat
tiukkenevat. Tämä suosii uusia tekniikoita, joissa ei tarvita erillisiä puhdistuslaitoksia eikä ympäristöä vähemmän kuormittavaa polttoainetta kuten kaasua.
Taulukko 9.
Eri maiden päästörajat uusille yli 50 MW:n hiilivoimalai·
toksille
Hiukkaset
Maa
Suomi
230mg/MJ
150mg/MJ
50 mg/m 3
Ruotsi
270mg/m 3
135 mg/m 3
50mg/m3
Saksa
2 000 mg/m 3
400 mg/m 3
80mg/m3
Japani
Laitoskoht.
515 mg/m 3
200 mg/m 3
Lähde:
Ympäristöministeriö
42
6.1.5. Lähi- ja tukialat
Valmistus kehittyy suuntaan, missä yritys itse valmistaa vain kriittisimmät osat
sekä pitää suunnittelu- ja teknologiaosaamisen itsellään. Tällöin alihankintojen
merkitys korostuu. Hyvien alihankkijasuhteiden löytäminen ja yhteistoiminnan
kehittäminen onkin yhä keskeisempi osa valmistusta. Synergiaetuja syntyy, kun
alihankkijana on yritys, jonka toiminta on kansainvälistä. Toimituksissa, joissa
esim. IVO'on alihankkijana suunnittelun osalta, korostuu suunnittelijan vankka
laitosten käyttökokemus.
Eräs kilpailueduista on voimalaitoksen tOlmltusnopeus. Tämän kehittäminen
vaatii sekä tuotannon kehittämistä (moduloimista) että voimalaitosrakentamisesta kokoonpanon siirtämistä lähelle asiakkaita.
6.1.6. Kilpailukenttä
Tällä hetkellä kilpailu kotimarkkinoilla on kovaa. Suomalaiset yritykset ovat
voittaneet kaikki kotimaahan rakennettujen kattilalaitosten tarjouskilpailut jo
useiden vuosien ajan. Loppusuoralla ovat lähes poikkeuksetta olleet Ahlström
ja Tampella. Tämä kertoo hyvin suomalaisten kattilanvalmistajien kilpailukyvystä. Wärtsilä Diesel on uusi tekijä suomalaisessa voimalaitoskilpailussa ja voi
hyvinkin sekoittaa perinteisiä voimalaitosmarkkinoita.
Lyhyellä tähtäimellä energian tuotanto tapahtuu perinteisin menetelmin. Jätteiden energiakäyttöä, aurinkoa- ja tuulienergiaa käytetään jo jossain määrin. Fuusioenergia on horisontissa.
Uusien kilpailijoiden tulo markkinoille on epätodennäköistä. Voimalaitosala on
pääomaintensiivistä ja sen vaatima osaaminen on poikkitieteellistä. Tekniikan
kehittymisen myötä alalle voi syntyä uusia suuria alihankkijoita, joilla on painoarvoa koko laitosta rakennettaessa. Nimen tunnetuksi saaminen vaikeuttaa
omalta osaltaan uusia valmistajia. Ala on konservatiivinen ja ostajat vaativat,
että toimittajalla on mieluiten useita referenssilaitoksia.
Oman lisänsä tuovat täysin uudet teknologiat, kuten poltto- ja aurinkokennotekniikka. Nämä voivat tuoda markkinoille täysin uusia yrittäjiä; suuren mittakaavan energiatuotantoon niistä tuskin kuitenkaan on vielä kahteen vuosikymmeneen.
6.1.7. Yhteenveto
Kattilanvalmistuksessa on tällä hetkellä ylikapasiteettia. Ne valmistajat, jotka
ovat säilyttäneet kustannusrakenteensa terveenä ja omaavat kilpailukykyisen
tekniikan säilyvät markkinoilla. Tällä hetkellä suomalaiset kattilanvalmistajat
43
ovat hinnaltaan ja tekniseltä tasoltaan erittäin kilpailukykyisiä. Nyt on erinomainen mahdollisuus avata uusia markkinoita.
Keskinopeissa dieselmoottoreissa Wärtsilä Diesel on markkinajohtaja. Kokonaisten dieselvoimalaitosten toimittajana sillä ei ole tällä hetkellä varteenotettavaa kilpailijaa omalla alallaan, vaan sen pahimmat kilpailijat ovat kaasuturbiininvalmistajat.
Mahdollisuudet
Suomalaiset kattilanvalmistajat ovat tällä hetkellä maailman kustannustehokkaimpia. Kustannustehokkuus ja toimitusaika kulkevat käsi kädessä, joten suomalaisten valmistajien toimitusajat ovat myös maailman kärkiluokkaa. Nopean
taloudellisen kasvun alueilla on valmistusaika eräs tärkeimmistä kriteereistä
voimalaitoksia tilattaessa.
Nykyisin katsotaan, että on ympäristöystävällisempää rakentaa pieniä voimalaitoksia, koska vältytään suurilta pistepäästöiltä. Yhdysvalloissa ja monissa Euroopan maissa voimalaitosten ja siirtoverkkojen rakentaminen on hankalaa aikaa ja rahaa vievän lupamenettelyn tähden. Niinpä vanhoja voimalaitoksia uusitaan ja uudet voimalaitokset rakennetaan hajautetusti lähelle asutusta, jotta
siirtoverkkojen pituus lyhenee. Tämä suosii kokoluokkaa, missä suomalaiset
valmistajat ovat kilpailukykyisimmillään.
Perinteisessä pölypoltossa kattila mitoitetaan vain tietyille hiililaaduille. Sen sijaan leijukerrospoltossa on mahdollista polttaa useampaa eri polttoainetta ja erityyppisiä hiililaatuja, mikä antaa valintamahdollisuuksia polttoaineen ostoon ja
minimoi täten kustannukset.
Diesel-moottorilaitosten olennaiset kilpailuedut ovat toimitusaika ja mahdollisuus sijoittaa yksikkö lähes mihin tahansa. Uudet dieselit mahdollistavat myös
kaasun käytön polttoaineena, joka aiheuttaa ympäristölle huomattavasti alhaisemmat päästöt kuin öljy. Dieseleiden pahimmat kilpailijat ovat kaasuturbiinit.
Kaasuturbiinien toimitusaika on yleensä yli vuoden eli huomattavasti pidempi
kuin dieselvoimalaitoksen. Tämän lisäksi dieselvoimalaitoksen hyötysuhde osakuormalla ajettaessa on selvästi kaasuturbiinia parempi.
Kaukolämpöliiketoiminnassa on Venäjän markkinoiden kehittymisellä ratkaiseva osuus kokonaismarkkinoiden kasvusta. Riittävien yhteyksien ylläpitäminen, valmiiden ratkaisujen hahmottaminen ja tutustuminen tulevien asiakkaiden
työ- ja toimintatapaan lienevät keinoja, joilla markkinoista saadaan yhä suurempi osa suomalaisille valmistajille.
44
Uhat
Perinteiset pölypolttokattilat ovat ohittaneet elinkaarensa huipun. Niitä rakennetaan, mutta uudemmat tekniikat syövät niiden markkinaosuutta. Markkinoiden
vaatimukset ovat parempi sähköntuottohyötysuhde (nykyisin 42 - 44 %, jatkossa n. 50 %) sekä alhaisemmat ympäristöpäästöt. Paineistetut tekniikat antavat
mahdollisuuden toteuttaa käytännössä nämä markkinoiden vaatimat parannukset. Teknologisessa kehityksessä jälkeen jääminen merkitsee pitkällä tähtäimellä yrityksen kuolemista.
Wärtsilä Diesel on hallitseva kokonaisten diesel-voimalaitosten toimittaja. Sen
pahimmat kilpailijat toimittavat voimalaitoksiin ainoastaan moottorit jättäen laitoksen rakentamisen muille. Kokonaisen voimalaitoksen rakentaminen on vaativa liiketoimintakonsepti, jota kilpailijat eivät pysty omaksumaan ilman
"oppirahojen" maksamista. Uhat markkinaosuuden vähenemiseen tulevatkin erilaisten yhteenliittymien myötä. Diesel-moottorien valmistaja yhdistää voimansa
energia-alan suunnittelutoimiston kanssa ja yritykset yhdessä aloittavat kokonaisten voimalaitosten myynnin.
Uhan ja mahdollisuuden muodostaa hiilidioksidiverotus. Maakaasukäyttöiset
sekä biopolttoaineella ja turpeella toimivat voimalaitokset tulevat hyötymään
hiilidioksidiverosta. Hiilen ja öljyn käyttö vähenee, joten markkinat pienenevät.
Toisaalta kaasudieseleistä tulee entistä kannattavampia.
Uhkana on myös uuden, hinnaltaan kilpailukykyisen, energiatuottomuodon kehittäminen, joka ei perustu polttoaineen polttoon tai höyrynkehitykseen. Tällöin
perinteiset energiantuotantomuodot menettävät vähitellen markkinoitaan. Näillä
näkymin uudet tuotantomuodot lyövät itsensä läpi vasta vuoden 2020 paikkeilla.
EU:n vaikutus
Suomen energiamarkkinat ovat olleet Euroopan avoimimpia. Tänne on kuka tahansa (pl. ulkomaalaisomistusta koskevat rajoitukset) saanut rakentaa voimalaitoksen ja ostaa siihen kuuluvat laitteet sieltä, mistä ne halvimmalla saa. Niinpä
mahdollinen EU-jäsenyys avaa energiateknologian laitteiden osalta rajat ainoastaan toiseen suuntaan. Tällöin suomalaisten tekemiltä kattiloilta ja dieseleiltä
poistuvat tullit, jotka ovat olleet korottamassa tuotteiden hintoja. Jos Suomi ei
liity EU:hun, niin uhkana on jääminen EU:n energiamarkkinoiden ulkopuolelle,
jolloin osallistuminen eri projekteihin tulee vaikeutumaan. Varmaa on tullien
olemassaolo EU:n ulkopuolisille maille. Suomessa oleva kaukolämpöputkien
laatustandardi on hyvin lähellä EU:n vastaavaa. Euroopan energiateknologian
markkinoilla elää vielä voimakkaana protektionistinen ajattelu, josta luopuminen avaa suomalaisille valmistajille uusia mahdollisuuksia.
45
Tulevaisuuden visiot
Useissa maissa (USA, Englanti, Saksa) on suuria kivihiiliesiintymiä. Kaivokset
ovat erittäin suuria työllistäjiä, joten kyseiset maat pyrkivät käyttämään omia
kivihiilivarojaan mahdollisimman paljon energiatuotantoon. Tämä on saanut aikaan uusien paineistettujen teknologioiden kehittämisen, joissa kivihiili on
polttoaineena, esim. USAn Clean Coal -ohjelma, jossa ovat mukana myös Ahlstrom Pyropower kolmannessa vaiheessa ja Tampella Power neljännessä vaiheessa. Hiiltä tullaan käyttämään energianlähteenä vielä pitkälle ensi vuosituhannelle.
Valmistaja, joka saa ensimmäisenä toimivan ja hinnaltaan kilpailukykyisen paineistetun voimalaitoksen valmiiksi ja pystyy antamaan riittävät takuuarvot, tulee saamaan etulyöntiaseman markkinoilla. Uusien valmistuvien laitosten käytöstä saadaan tärkeätä tietoa tuotekehitystyöhön sekä käytännössä ilmenevien
ongelmien ratkaisuun. Tulevaisuuden kannalta täyden mittakaavan demonstraatiolaitos on siis ensiarvoisen tärkeä.
Vaikkakin paineistetut tekniikat tuovat huomattavan parannuksen hiilidioksidipäästöihin sekä sähköntuottohyötysuhteen paranemiseen, niin ne tuskin ovat
valmiita valtaamaan markkinoita vielä tällä vuosikymmenellä. Tämän vuosisadan lopun kattilalaitokset tulevat todennäköisesti perustumaan leijupetitekniikkaan.
Erilaisia paineistettuja tekniikoita ovat:
1.
paineistettu poltto; jossa polttoaine poltetaan 10-20 ilmakehän paineessa,
2.
paineistettu kaasutus; jossa polttoaine kaasutetaan kaasuttimessa, jonka
jälkeen syntynyt kaasu poltetaan kaasuturbiinissa ja
3.
"topping"-kaasutus; joka on edellämainittujen välimuoto.
Kaikkia näitä tutkitaan ja on mahdotonta sanoa, mikä näistä osoittautuu kilpailukykyisimmäksi. Teknologiaa enemmän saattaa olla kyse siitä, mikä tekniikka
saavuttaa ensimmäisenä kaupallisen mittakaavan.
Fossiilisten polttoaineiden resurssit ovat rajalliset, joten on tutkittava myös uusiutuvia energiantuotantomuotoja. Näistä tekniikoista laajamittaiseen energiantuotantoon aurinko- ja polttokennotekniikat ovat sopivimmat. Ne kehittynevät
kilpailukykyisiksi energiantuottomuodoiksi vasta noin 2020, jolloin suurista demonstraatiolaitoksista on riittävästi kokemusta ja hyötysuhde on saatu taloudellisesti kannattavalIe tasolle. Aurinko- ja polttokennotekniikkaa yhdistelemällä
voidaan päästä vetytalouteen; aurinkokennoilla tuotetaan vetyä, joka siirretään
putkistoja pitkin lähelle käyttäjää, jossa sitten polttokennoilla tuotetaan tarvittava sähkö ja lämpö.
46
Laatikko 2.
Case: Ahlstrom Pyropower
Ahlstrom Pyropower kuuluu Ahlström-konserniin, jonka henkilöstö oli 11 000 ja liikevaihto
10,1 miljardia vuonna 1992. Pyropowerin liikevaihto oli 1,1 miljardia ja henkilöstöä oli 900.
Tärkein tuote on Pyroflow-kiertopetikattilat. Samaa teknologiaa on käytetty myös biomassan
paineistetussa kaasutuksessa. Tähän perustuen Ahlström ja ruotsalainen Sydkraft ovat yhteisyrityksessä Bioflow Ltd kehittäneet IGCC:tä (Integrated Gasification Combined Cycle) biomassalla. Ensimmäinen laitos käynnistetään syksyn 1993 aikana Värnämossa Ruotsissa.
Brasiliaan on käynnistetty 30 MW:n laitoksen esisuunnittelu. Ahlström on mukana myös
USAn Clean Coal -ohjelmassa paineistetulla Pyroflow-tekniikalla.
Ahlstrom Pyropowerin pääyksikkö Suomessa on Ahlström Boilers Varkaudessa. Termoflow
on Kaarinassa sijaitseva Ahlström Boilersiin kuuluva tulosyksikkö, jonka Ahlström osti
Rauma Repolalta vuonna 1987. Termoflow:n valikoimaan kuuluu alle 50 MW:n leijupetikattilat, öljy- ja kaasukäyttöiset kaukolämpö- ja höyrykattilat sekä kaasuturbiinien ja dieseleiden
lärnmöntalteenottokattilat. Yksikkö työllistää noin 80 henkilöä. Liikevaihto vuonna 92 oli 140
miljoonaa markkaa. Kouvolassa toimii huolto- ja asennusyksikkö Steka. Soodakattilat ovat
myös Ahlströmin tärkeä energiatuotantoon liittyvä tuote, joka kuuluu Ahlström Machineryyn.
Pyroflow:n tarina
Kuplivaa leijukerrospetitekniikkaa kehitettiin 1970-luvun alkupuolella voimakkaasti Englannissa, Saksassa ja USA:ssa. Foster-Wheeler oli tuolloin maailman johtava kuplivan pedin valmistaja; 1976 se toimitti 125 MW:n laitoksen, joka oli "susi" (laitosta käytettiin vain 500 tuntia). Epäonnistumisista huolimatta kehitystä jatkettiin useissa eri maissa. Mm. USAssa kehitykseen saatiin runsaasti julkista tukea. Kaikki suuret valmistajat kehittelivät kuplivaa leijukerrospolttoa (Combustion Engineering, Foster-Wheeler, Babcock-Wilcox). Projekteja vietiin
loppuun vaikka huomattiin, ettei kupliva leijukerrospoltto sopinut suuriin kattiloihin.
Ahlström aloitti kiertoleijupedin tuotekehittelyn vuonna 1975 muiden keskittyessä vielä kuplivaan leijupetiin. Vuonna 1976 valmistui ensimmäinen 50 kW:n koelaitos, joka oli muunnettu
kuplivasta leijupedistä. Ensimmäinen demonstraatiolaitos, sähköteholtaan 5 MW, myytiin
omalle kuitulevytehtaalle Pihlavaan 1978. Tämä oli huomattava läpimurto uudelle tekniikalle.
Vuonna 1981 myytiin Kauttualle 20 MW:n demonstraatiolaitos. Tämän projektin yhteydessä
oli muutakin tuotekehitystä, sillä Altim Control rakensi Alcont-järjestelmänsä samassa yhteydessä voimalaitoskäyttöön. Tämän kattilalaitoksen kautta Altim pääsi rakentamaan energiapuolelIe sopivia automaatiojärjestelmiä. (Altim myytiin vuonna 1992 Honeywellille.)
Toimitus Itävallan Leykamiin vuonna 1987 oli pohjana seuraaville suuremman mittakaavan
laitoksille. Tästä ovat laitoskoot suurentuneet (mm. Seinäjoen turvelaitos v. -89) ja vuonna
1993 Nova Scotiaan valmistuu 165 MW:n laitos. Suunnitelmien mukaan 1997 valmistuu ItäEurooppaan kaksi 235 MW:n suuruista yksikköä.
Kiertoleijupetiä esiteltiin yleisölle vuonna 1980 Englannissa. Uusi tekniikka herätti mielenkiintoa, mutta Lurgia lukuunottamatta valmistajat eivät suhtautuneet uutuuteen vakavasti.
EPRI (Energy Power Research Institute) tuki Combustion Engineeringiä, joka Lurgin kanssa
rakensi koelaitoksen vuonna 1982.
47
Ahlström pääsi kuitenkin Amerikan markkinoille lähinnä paremman tekniikkansa turvin; Pyroflow-kattiloille pystyttiin lupaamaan muita paremmat emissioarvot.
Lurgi tuli ensimmäisenä kilpailijana markkinoille. Foster-Wheeler, joka oli ollut hyvin voimakkaasti kehittämässä kuplivaa leijukerrospolttoa, oli auttamatta myöhässä. Nykyään kaikki
merkittävät kattilavalmistajat kehittävät voimakkaasti kiertoleijupetipolttoa; joko omaa tai lisenssiin perustuvaa.
Kiertoleijupetikattiloiden kokojen kasvaessa ne tulevat ottamaan yhä suuremman osuuden kaikista voimalaitoskattiloista. Perinteisiin polttotapoihin verrattuna päästöarvot ovat huomattavasti alhaisemmat sekä eri polttoaineiden käyttömahdollisuudet monipuolisemmat. Suurimmat
rakenteilla olevat voimalaitokset ovat 250 MW, mutta valmiit suunnitelmat on jopa 400 MW
laitosta varten.
Pyroflow kattiloiden koon kehitys ja
vuoden 1993 kesäkuuhun mennessä myydyt kiertopetikattilat
Nova
Kajaani
85 MW
Throw
230 MW
165 MW
STEINMULLER
Zll%
"CID~'
joki
125 MW
Nucla
100 MW
fIRCOI'I.UID
8/3%
UDV1K 9/3,5%
VOSTEn WHEELER
13/ 5,0 %
COMIlUSTIO POWER
14/5.5'1l
BATELI.I::
16/6%
C01' VRUKE
Pilotti·
laitos
0,05 MW
16/6%
Leykam
40 MW
KauUua
20MW
Pihlava
, ~~W
I
76 78 80 82 84 86 88 90 92 94
Lähde: Ahlstrom Pyropower
Ahlström saavutti selvän markkinajohtajuuden kehittäessään uuden onnistuneen tekniikan.
Lurgi, toisena markkinoille tullut, on yhtä selvä kakkonen. Suuret valmistajat, kuten FosterWheeler ja Batelle (Deutsche Babcock), ovat pahasti jäljessä, koska myöhästyivät liikkeellelähdössä.
Uusien tekniikoiden kehittelyssä on demonstraatiolaitoksen merkitys valtava. Sen mukanaan
tuoma käyttökokemus on etu, joka on hyvin vaikea saavuttaa, kuten Pyroflow:n tapaus osoittaa.
48
Laatikko 3.
Case: Tampella Power
Tampella Power ja Tamrock ovat Tampella-konsernin toimialayhtiöt. Tampella Power suunnittelee, valmistaa ja markkinoi kemikaalien talteenottojärjestelmiä sellu- ja paperiteollisuudelle sekä sähkö- ja lämpöenergiajärjestelmiä voimalaitosteollisuudelle. Vuonna 1992 sen liikevaihto oli 1 193 miljoonaa markkaa.
Energian tuotantoon yhtiö toimittaa pölypolttokattiloita, kerros- ja kiertoleijukattiloita, kaasuturbiinin lämmöntalteenottokattiloita, kattilauusintoja- ja muunnoksia sekä typen- ja rikinpoistolaitoksia. Tampella on toiminut kattilamarkkinoilla jo 1880-luvulta, josta lähtien yhtiö on
toimittanut yhleensä noin 400 kattilalaitosta sekä useita satoja kattilauusintoja ja -muunnoksia
noin 30 maahan. Toiminta keskittyi pitkään kotimaan ja naapurimaiden markkinoille, mutta
1980-luvun puolivälissä yhtiö teki strategisen päätöksen voimakkaasta kansainvälistymisestä
ja tuotepohjan laajentamisesta. Tällä hetkellä jo lähes puolet yhtiön 1 500 työntekijästä työskentelee ulkomaisten tytär- ja osakkuusyhtiöiden palveluksessa USAssa, Kanadassa, Ruotsissa, Venäjällä ja Singaporessa
Tampella Powerin teknologia on saanut maailmanlaajuista mainetta. Yhdysvaltain energiaministeriö (DOE) valitsi LIFAC-rikinpoistotekniikan Clean Coal -ohjelmansa kolmanteen vaiheeseen sekä paineistetun kaasutuksen Clean Coalin neljänteen vaiheeseen.
Vuonna 1992 saksalainen energia- ja ympäristönsuojelutekniikan suuryritys L. & C. Steinmiiller GmbH hankki 40 % osaomistuksen Tampella Powerista 60 % jäädessä emoyhtiölle.
Tampella Power osti paineistettuun kaasutukseen perustuvan voimalaitosteknologian yhdysvaltalaiselta Institute of Gas Technologyltä (IGT) vuonna 1989. Vuonna 1992 Ruotsalainen
Vattenfall Engineering AB tuli Powerin yhteistyökumppaniksi 25 %:n osuudella paineistettua
kaasutusta kehittävään ja kaupallistavaan Enviropoweriin, joka työllistää tällä hetkellä 55
energiateknologian asiantuntijaa. Paineistettua kaasutusta on testattu sekä hiilellä että biomassalla ja kaupallistamiseen pyritään vielä 1990-luvun aikana.
Soodakattila on eräs Tampella Powerin avaintuotteista. Sen ensisijaisena tehtävän on ottaa talteen sellunkeitossa syntyvästä jäteliemestä kemikaalit uudelleenkäyttöä varten. Samalla soodakattilassa poltetaan mustalipeän puuaines, jolloin saadaan tarvittavaa prosessihöyryä ja
vastapainesähköä.
Tampella Power on jatkuvasti kulkenut soodakattilakehityksen eturintamassa. Pohjoismaiset
valmistajat hallitsevat keskenään markkinoita lähes täysin.
Soodakattiloiden käytön 60-vuotisen historian aikana yksikkökoko on jatkuvasti kasvanut ja
käytettävyys parantunut. Soodakattilan energiataloutta on näinä vuosina onnistuttu parantamaan siinä määrin, että sellutehtaita on ehdotettu yhdeksi tulevaisuuden energiantuotannon
vaihtoehdoksi. Vuonna 1992 soodakattiloiden tuottama energia vastasi kuutta prosenttia Suomen primäärienergian käytöstä; kotimaisesta polttoaineesta laskettuna tämä merkitsee 35 prosenttia.
49
Soodakattilaliiketoiminta tukeutuu läheisesti erittäin vahvaan metsäklusteriimme. On epätodennäköistä, että joku uusi valmistaja pääsi hallitsevaan markkina-asemaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kehitystyön vauhtia voitaisiin hidastaa; potentiaalisten kilpailijoiden
aliarvoiminen on usein osoittautunut suureksi virheeksi.
Suomalaisten soodakattilavalmistajien markkinaosuuksia eri markkina-alueilla
PohjoisAmerikka
Pohjoismaat,
Länsi-Eurooppa
r-----------,
111 Tampella
D Ahlström
IVY ja ItäEurooppa
KaukoItä
Lähde: Tampella Power
50
Laatikko 4.
Case: Wärtsilä Diesel
Wärtsilä Diesel kuuluu Metra-konserniin, jonka liikevaihto vuonna 1992 oli 10,5 miljardia
markkaa ja henkilöstömäärä 15 000. Metra-konsernin muut pääosat ovat: Sanitec (kylpyhuonekalusteet) ja Abloy Security (lukot, turvallisuus ja kulunvalvonta). Muut tytäryhtiöt ovat;
Imatra Steel, Betora, Lohja Caravans, Cimcorp, Metra Kiinteistöt, -Engineering ja -Finance.
Wärtsilä aloitti dieseleiden valmistuksen ruotsalaisen Nohabin, joka myöhemmin ostettiin
osaksi suomalaiskonsernia, lisenssillä 50-luvulla telakkatoimintansa tarpeisiin. Moottoritoimitukset laajenivat 1960-luvulla oman telakkateollisuuden ulkopuolelle. Vuonna 1978 saatiin
päätökseen VASA 32 -moottorin kehitystyö. Tämä moottori soveltui erinomaisesti myös voimalaitoskäyttöön. Wärtsilä investoi voimakkaasti dieselmoottorien valmistukseen 1980-luvulla. Yritysostoin laajennuttiin Ranskassa ja Hollannissa.
Valtaosa moottoreista menee henkilö- ja kuorma-autoihin sekä pienveneisiin. Wärsilä Diesel
tarjoaa vain kahden suurimman sektorin moottoreita, joita käytetään laivoissa ja voimalaitoksissa. Maailmanla~uisten diesel-markkinoiden koko on noin 130 miljardia dollaria vuosittain.
Kokoluokittain moottorit jakautuvat seuraavasti:
-
tehoalue 1 - 50 hevosvoimaa, osuus 3 %,
tehoalue 51 - 500 hevosvoimaa, osuus 92 %,
-
tehoalue 501 - 1 000 hevosvoimaa, osuus 3 % ja
-
tehoalue yli 1 000 hevoisvoimaa, osuus 2 %.
Tärkeimmät diesel-moottoreiden toimittajat (yli 400:n hevosvoiman moottorit)
Sulzer
Deutz
Caterpillar
MTV·
MANB&W
Wärtsilä D. Group
o
200
400
600
800
1,000
1000000VSD
Lähde: Kleinwort Benson Research Feb. 1993, s. 8
Wärtsilä Dieselin oli kotimarkkinoiden pienuudesta johtuen suuntauduttava alusta alkaen
maailmanmarkkinoille. Voimakas panostus tuotekehitykseen on tuonut tulosta; Wärtsilä Dieselon maailman markkinajohtaja keskinopeiden dieseleiden valmistajana. Valmistusta on
Vaasassa, Turussa, Ruotsissa, Hollannissa, Ranskassa ja Norjassa.
51
Wärtsilä Dieselin liikevaihto kasvoi vuonna 1992 hyvin voimakkaasti 3,3 miljardista 5,1 miljardiin markkaan. Suurinta kasvu oli voimalaliiketoiminnassa, joka kasvoi vuodessa 70 % ollen vuonna 1992 noin 2 miljardia. Wärtsilä Dieselin markkinaosuus on 20 % yli 1 MW:n dieselvoimalaitoksissa. Varsinaisia kilpailijoita kokonaisten voimahitosten toimittajina ei dieselpuolelta löydy, vaan pahimmat kilpailijat ovat kaasuturbiinien valmistajia.
Laatikko 5.
Case: Neste Advanced Power Systems
NAPS suunnittelee, kehittää ja markkinoi aurinkoenergiajärjestelmiä. Sen palveluksessa on n.
130 henkilöä ja liikevaihto oli n. 80 miljoonaa markkaa vuonna 1993. Yritys myy aurinkopaneeleja vapaa-ajan käyttöön, kuten kesämökkeihin ja veneisiin. Myös sähköverkon ulottumattomissa olevat sähköJlä toimivat laitteet ovat potentiaalisia aurinkoenergian käyttäjiä (mm.
majakat ja televerkkoasemat). NAPSista on seitsemän toimintavuoden aikana tullut Pohjoismaiden johtava aurinkoenergia-alan yritys. Euroopan markkinoista NAPSilla on n. 9 % osuus
ja se on siten yksi johtavista yrityksistä.
Aurinkokennojärjestelmistä ei toistaiseksi ole perinteisten voimaloiden korvaajiksi. On kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että Suomessa on yrityksiä, jotka aktiivisesti kehittävät korvaavia
teknologioita ja tarkkailevat markkinatilanteen kehitystä.
NAPS on selvä osoitus siitä, että kaupallinen toiminta on ehkä tehokkain tapa seurata uuden
teknologian edistymistä. Yritys investoi voimakkaasti tuotekehitykseen ja markkinointiin mutta välttää voimavarojensa sitomista massiiviseen oman tuotantokapasiteettiin. Näin se pysyttelee teknologisen kehityksen eturintamassa ja harjoittaa samaJla menestyksellistä liiketoimintaa.
Laatikko 6.
Kaukolämpöputkistoja valmistavia yrityksiä
Suomen kaukolämpöputkitoimituksista suurin osa tuotetaan kotimaassa. Suomalaiset yritykset, joilla on potentiaalia vientitoimintaan ovat ABB Ecopipe ja KWH-pipe. Vienti suuntautunee ensisijaisesti lähimarkkinoiHe kuten Baltian maihin ja Venäjän alueelle (lähinnä Pietariin).
Laatikko 7.
Vesiturbiinien valmistajia
Suomessa vesiturbiineita valmistaa Ata, KVa?rner Tamturbine ja Waterpumps. Suomen tärkeimmät vesivoimalähteet ovat jo valjastetut tai suojellut, mutta hajautettuun sähköntuotantoon sopivat erinomaisesti pienvesivoimalat, joiHe löytyy markkinapotentiaalia.
52
6.2.
Sähkön siirron ja jakelun laitteet
Sähkön siirto ja jakelu on poliittisista ja osittain käytännön syistäkin ollut pitkään varsin paikallista toimintaa; raskaita laitteita ei kannatta kuljettaa pitkiä
matkoja. Niinpä esimerkiksi keskusvalmistajia on Suomessa yli 90 kappaletta.
Kuvio 22.
Eräiden sähkön siirron ja jakelu laitteiden
viennin arvo, mmk
1600
1400
1-
1200
-
1000
1-
800
-
600
-
400
-
200
o
o
r
I
1980
Muuntajat, muutt., tasasuunt. •
Lähde:
I
1985
~
1990
n
92
1..,
93
Kaapelit, johtimet ~ Neste-, kaasu- ja sähkömittarit
Tullihallitus
6.2.1. Historia
Sähkölaitteiden tuotannon alku Suomessa ajoittuu 1800-lopulle. Sen aloittivat
Paul Wahl & Co (1887) ja Strömberg (1889). Kotimainen tuotanto kasvoi varsin nopeasti, ja sen osuus kokonaistarpeesta oli huomattava; eräinä vuosina
miltei yhtäsuuri kuin tuonnin. Maailmassa tärkein sähkölaitteiden viejä oli tuohon aikaan Saksa ja sen osuus Suomen tuonnista oli 66 prosenttia. Ruotsin
osuus liikkui 20 - 25 prosentin vaiheilla.
Suomen sähköistys hidastui ennen ensimmäistä maailmansotaa ja tämä aiheutti
vakavia vaikeuksia alan teollisuudelle. Kysyntä romahti Suomessa ja tärkeimmässä vientimaassa Venäjällä. Tullirajoituksia oli lievennetty jo 1897. Vaikka
kysynnän vähentymisen vaikutus oli merkittävä, pääsyynä ahdinkoon oli kiris-
53
tynyt kilpailu ulkomaisten yritysten taholta. Saksan sähköteollisuus oli alkanut
valmistaa kolmivaihelaitteita3 ja sai siten merkittävän kilpailuedun. Saksan kysyntä oli pian tyydytetty ja massatuotantolaitteita alettiin myydä maailmanmarkkinoilla. Ensimmäinen maailmansota katkaisi kaiken tuonnin Saksasta ja kotimainen teollisuus sai mahdollisuuden nousta sotaa edeltäneestä ahdingostaan.
Suomessa johtimien valmistus alkoi 1912, kun Nokia Kaapelin edeltäjä Suomen
Punomotehdas perustettiin. Sysäyksen antoi maan puhelinverkon rakentamisesta aiheutunut kysynnän kasvu.
Sotienvälisenä aikana Saksan osuus tuonnista oli hieman alle puolet ja Ruotsin
noin neljäsosa. Toisen maailmansodan jälkeen Suomen ulkomaankauppa oli tiukasti kontrolloitu. Siten kotimainen teollisuus sai tarvitsemansa suojan kehittyäkseen kansainvälisesti merkittäväksi. Sotakorvaukset Neuvostoliittoon kasvattivat teollisuuden volyymia. Samaan aikaan jatkettiin maaseudun sähköistämistä. Sodan jälkeen kotimaisen sähkölaiteteollisuuden tuotannon arvo nousi ensimmäistä kertaa tuontia suuremmaksi.
Vuoden 1957 Suomen markan devalvoinnin yhteydessä sen vaihdettavuutta helpotettiin. Samalla tuontitulleja pienennettiin huomattavasti. Näin ulkomainen
tuonti pääsi kasvuun ja kilpailu koveni. Suomalaiset yritykset pärjäsivät kuitenkin hyvin, vaikka kotimainen tuotanto kasvoikin hieman tuontia hitaammin.
Vienti kasvoi nopeasti, mikä osaltaan heijasteli teknologian ja osaamisen korkeaa tasoa.
Alan kehitykseen oleellisesti vaikuttaneita tekijöitä ovat molemmat öljykriisit,
Strömbergin fuusio (ensin ASEAan ja sitten ASEAn ja BBC:n fuusioituminen
ABB:ksi) ja Neuvostoliiton hajoamisen myötä romahtaneet itämarkkinat.
6.2.2. Markkinoiden erityispiirteet 4
Sähkön siirron ja jakelun laitteiden kysyntä liittyy kiinteästi hyvinvointiyhteiskunnan perusinfrastruktuuriin. Koska rakenne on läntisissä teollisuusmaissa
valmis, toimitukset liittyvät lähinnä korjausinvestointeihin ja verrattain laimeaan uudisrakentamiseen. Lisäksi monissa tuotteissa on ylikapasiteettia. Sen sijaan teollista rakennettaan luovat Kauko-Idän maat vetävät hyvin kansantalouk-
4
Kolmivaiheisella tekniikalla valmistettujen moottorien toiminta perustuu pyörivään
magneetlikenttään. Yksivaihei en moottorin käämitys ei aiheuta pyörivää magneettikenttää. vaan sykkivän magneettikentän. Yksivaiheinen moottori ei näin oJIen py ty
käynnistymään itse tään, vaan se n käynni lettävä apukäämin avulla' kolmlvaihetekniikka oli sjjs huomattava edi ly askel yksivaihetekniikkaan verrattuna.
Tuotekohtaisia markkinoita on käsitelty case-tapausten yhteydessä.
54
sien reippaasta kasvuvauhdista johtuen. Itä-Eurooppa tarjoaa samankaltaisia
mahdollisuuksia, mutta maiden rahapula hidastaa siirto- ja jakeluverkkojen uusimista. Seuraavassa luodaan lyhyt katsaus tärkeimpien Suomessa tuotettavien
siirron ja jakelun tuotteiden markkinoihin.
Sähköjohtimet ovat tuotteita, joissa differointimahdollisuudet ovat vähäiset.
Tuotanto on paikallista kuljetuskustannuksista johtuen. Niinpä valmistus on levinnyt ympäri maailmaa alan pääomaintensiivisyydestä huolimatta. Tärkeimmät
valmistajamaat ovat USA, Saksa ja Japani. Suuria valmistajia ovat myös Ranska, Iso-Britannia, Suomi ja Italia. Myös Itä-Euroopan maissa on huomattavaa
valmistusta. Suurimpia valmistajia maailmassa ovat ranskalainen Alcatel, italialainen Pirelli, saksalainen Siemens ja monikansallinen ABB.
Kytkimet ja kojeet -sektori koostuu monista hyvin erilaisista tuotteista aina sulakkeista kytkinpöytiin asti. USA on suurin kytkimien valmistaja. Sen osuus on
noin kolmasosa maailman tuotannosta. Suurimmat yritykset ovat Westinghouse,
Square D ja Allen-Bradley. Japanin tuotanto-osuus on 20 %, kolmen tärkeimmän valmistajan ollessa Mitsubishi, Terasaki ja Omron. Saksassa tärkeimmät
valmistajat ovat Siemens, AEG ja Klöckner-Moeller ja Ranskassa Merlin-Gerin
sekä Telemecanique. Muun maailman suurin valmistaja on ABB. Muuntajat
ovat merkittävä yksittäinen tuoteryhmä. Suomessa niitä valmistaa ABB Strömberg Power.
Lähivuosina jatkuvat voimakkaat muutokset alan tuotantorakenteissa. Euroopan
ulkopuolisten kilpailijoiden pääseminen Euroopan markkinoille vaikuttaa epätodennäköiseltä.
Suomen mahdollinen liittyminen Euroopan Liittoon ei ole kohtalonkysymys
suomalaisille yrityksille. EU:n markkinoilla ollaan jo, joko yrityskauppojen
kautta (Nokia ja Ensto) tai emokonsernin kautta (ABB Oy). Myöskään sisämarkkinoiden avautumisen ei odoteta tuovan välittömiä muutoksia kysyntäoloihin.
6.2.3. Tuotannontekijäolosuhteet
Suomi on harvaan asuttu suuri maa, jossa pitkät siirtoyhteydet ja ankara talvi aiheuttavat tarpeen häviöiden ja häiriöiden tehokkaaseen minimointiin. Näin kotimaan vaativat ja vaikeat olosuhteet ovat pakottaneet sähkönjakelun laitteita valmistavan teollisuutemme kehittämään kansainvälisesti vertailukelpoisia, luotettavia tuotteita.
Työvoiman hyvä koulutustaso antaa mahdollisuuden organisaatioiden madaltamiseen ja luo hyvän toimintaympäristön huipputeknologian kehittämiselle.
Hyvän peruskoulutuksen omaavaa työvoimaa on riittävästi saatavilla.
55
Merkittävä tekijä Suomen teollisuuden menestykselle on insinöörien korkea
koulutustaso. Maamme pienuudesta johtuen insinöörien muodostama verkosto
on varsin tiivis ja monet tuntevat toisensa henkilökohtaisesti, jolloin yritysten
välinen kanssakäyminen on helppoa.
6.2.4. Kysyntäolosuhteet
Asiakaskunta muodostuu varsinaisten sähkön siirron ja jakelun tuotteiden osalta
lähes yksinomaan voimayhtiöistä ja kaupunkien energialaitoksista. Jos toimialan rajausta lievennetään, tulee mukaan tuotteista kojeet ja niitä ostavat konevalmistajat, kuten Kone, Tamrock ym. Varsinkin energialaitokset ovat luonteeltaan konservatiivisia ja ne pyrkivät omassa tuotannossaan varmuuden maksimointiin. Siksi hyvä maine ja etabloituneet tuotemerkit ovat tärkeämpi kilpailutekijä kuin hinta.
Kotimaan kysynnän volyymi on laman myötä pienentynyt. Lisäksi sähkönjakeluverkot on jo rakennettu valmiiksi, eli tilanne on sama kuin muualla Länsi-Euroopassa.
Erityisesti Länsi-Saksan yritykset hyötyvät entisen Itä-Saksan infrastruktuurin
uudelleenrakentamisesta. Tämä on luonnollista, sillä sähkönsiirto- ja televerkkojen johto on länsisaksalaisten käsissä.
Kauko-Idän kansantaloudet kasvavat huikeaa vauhtia. Sähkön siirto- ja jakelulaitteiden kysyntä on taattu. Näiden tuotteiden kysyntä kasvaa usein hieman
energian tuotannon koneiden ja laitteiden jälkeen. Maan kehittyessä voimalaitoksia rakennetaan tuotantolaitosten läheisyyteen ja vasta teollisuuden tuottaman varallisuuden turvin sähköistetään laajempia alueita. Luonnollisesti kaikki
kansainvälisesti merkittävät valmistajat ovat mukana Kauko-Idän markkinoilla.
Kehitysapu on monesti auttanut uusille markkinoille pääsyä. Sitä tulisikin kohdistaa maihin, joilla on aidosti kasvupotentiaalia ja jossa avautuisi tulevaisuudessa vientimarkkinoita. Tällaisia maita ovat esim. Kiina ja Vietnam. Näiden
maiden suhteen lisäetuna on Suomen puolueettomuus. Japanilaisilla ja amerikkalaisilla (kuten myös ranskalaisilla ja englantilaisilla) on historialliset tekijät
rasitteenaan.
6.2.5. Lähi- ja tukialat
Lähi- ja tukialoista tärkein on sähköntuotantosektori. Sähköntuottajien korkeat
laatuvaatimukset ovat osaltaan muokanneet alan laitevalmistajista maailmanlaa-
56
juisesti kilpailukykyisiä. Ennakkoluulottomuus auttoi varmasti alan suomalaisia
valmistajia esim. AMKA-riippukierrcjohdon käyttöönotossa. 5
Alan toiminnasta syntyneistä spin-offeista suomalaisille tärkein lienee NokiaMaillefer, joka on maailman johtava kaapelikoneiden valmistaja ja kokonaisten
kaapelinvalmistuslinjojen toimittaja.
6.2.6. Kilpailukenttä
Alan kilpailuasetelmat ovat omaperäisiä. Pääosa sähkön siirron ja jakelun laitteiden markkinoista on luonteeltaan paikallisia. Lähes jokaisessa teollistuneessa
maassa on alan teollisuutta, joka useissa tapauksissa on aivan viime vuosiin asti
saanut toimia ulkomaiselta kilpailulta suojattuna. Euroopassa on käynnissä pudotuspeli alan ylikapasiteetin vuoksi. Yhtenäisen analyysin tekeminen on kuitenkin vaikeaa tuotteiden erilaisten lähtökohtien vuoksi.
6.2.7. Yhteenveto
Teknologian osalta sähkön siirron ja jakelun laitteiden tulevaisuus vaikuttaa tasaiselta. Uusia mullistavia innovaatioita ei ole näköpiirissä. Substituutteja tuskin tarvitsee pelätä, alumiini ja kupari tulevat vastaisuudessakin olemaan tärkeimmät johdinmateriaalit.
IVY-maiden ja Itä-Euroopan tilanne on alan teollisuudelle kriittinen. Sieltä pitäisi ajoissa hankkia markkinaosuuksia, sillä vuosituhannen vaihteeseen mennessä emo maiden oma teollisuus alkaa toden teolla pyrkiä Länsi-Euroopan
markkinoille. Ammattitaitoa Itä-Euroopassa on, kunhan se saadaan kanavoitua
sotataloudesta siviilikäyttöön.
Alan yritysten yhteistyötä pitäisi voida parantaa. Markkinointiyhteistyö ja esimerkiksi sähköistysprojektien myyminen ja toteuttaminen kokonaan suomalaisin voimin olisi tutkimisen arvoinen yhteistyön muoto.
5
AMKA-riippukierrejohto on päällystettyavojohto, jonka kiinnittäminen ja huolto on
yksinkertaista ja turvallista.
57
Laatikko 8.
Case: Nokia Kaapeli
Nokia kaapeli on Suomen suurin kaapeleiden valmistaja. Se kuuluu osana Nokia Kaapeli- ja
Koneteollisuuteen. Kaapeli- ja koneteollisuuden liikevaihto oli 4 600 miljoonaa markkaa ja
henkilöstön määrä 6 300; kaapeleiden liikevaihto oli runsaat miljardi markkaa ja henkilöstön
määrä I 200. Nokia Kaapeli valmistaa kaapeleita pien-, keski- ja suurjännitealueelle, optisia
kuituja, kaapeleita ja telekaapeleita. Lisäksi tarjotaan kokonaisia sähköistysprojekteja ympäri
maailmaa.
Historia
Punomotehdas Oy perustettiin kesäkuussa 1912; ensimmäiset tehdastilat vuokrattiin Helsingistäja syksyllä 1912 saatiin ensimmäiset koneet.
Rahavaikeuksien ja ensimmäisen maailmansodan takia yritys siirtyi kesällä 1916 merkittävän
asiakkaan, Strömbergin, haltuun. Vuoteen 1922 mennessä yrityksen suurimmaksi omistajaksi
oli tullut Suomen Kumitehdas Oy, joka yhdessä sitä lähellä olevien piirien kanssa omisti niukan enemmistön.
Sotakorvausten kokonaismäärästä lähes 6 % oli kaapeleita; tämä pakotti merkittävään kapasiteetin nostoon. Vuonna 1948 alkoivat myös ensimmäiset sodan jälkeiset normaalit vientitoimitukset Neuvostoliittoon.
Viennin osuus laskutuksesta vaihteli 1950-luvulla viidenneksen molemmin puolin. Asunto- ja
liikerakentaminen sekä sähkö- ja televerkkojen laajentaminen piti kotimaisen kysynnän voimakkaana.
Kaapelien ja johtimien vienti Neuvostoliittoon kehittyi kauppasopimusten puitteissa. Se ja kotimaan markkinat antoivat peruskuorman tuotannolle. Läntisen Euroopan teollisuusmaihin ei
tuolloin juuri pyritty, sillä alueella oli riittävästi kaapelialan valmistuskapasiteettia. Sen sijaan
vienti alkoi kehitysmaihin, joissa ei ollut omaa valmistuskapasiteettia tai se oli riittämätöntä.
Merkittäviksi vientiartikkeleiksi muodostuivat voimansiirtojohtoihin käytettävät teräsalumiiniköydet.
Vuonna 1967 Suomen Kumitehdas Oy ja Suomen Kaapelitehdas Oy sulautuivat metsäteollisuutta harjoittavaan Nokia Osakeyhtiöön. Tavoitteena oli luoda taloudellisesti vahva yhtiö,
jonka voimavarat riittäisivät menestykselliseen kansainväliseen toimintaan ja jota suhdannevaihtelut eivät pystyisi heiluttamaan.
Fuusiossa kaapelitehtaan hoitoon tuli uusia toimintoja. Muiden toimintojen kasvettua siirryttiin tulosyksikköorganisaatioon vuonna 1970. Uudet osat olivat Kaapeliosasto, Kondensaattoriosasto ja Koneosasto.
Länsivientiä lähdettiin kehittämään uudelta pohjalta. Kohdemaina olivat etenkin Lähi-Idän
maat, koska siellä oli kysyntää ja toimitukset maksettiin öljydollareilla. Kaapelitehtaan oman
tuotekehittelyn tulos AMKA-kaapeli oli hyväksi havaittu tuote. Muovieristetyin ilmajohtimin
saatiin suomalaisessa metsämaastossa linjanraivauskustannukset pudotettua minimiin. Samalla säästettiin arvokasta puustoa. Egyptiin tarjottiin AMKA-kaapelia kyläsähköistysprojekteihin.
58
Sittemmin AMKA-kaapelia markkinoitiin menestyksellisesti myös Etelä-Aasiaan, muualle
Lähi-Itään ja eräisiin Afrikan maihin. Trouppisessa sademetsässä kaapeli toimi yhtä hyvin
kuin suomalaisessakin metsämaastossa.
Aluksi ensimmäinen öljykriisi ei vaikuttanut kaapelimarkkinoihin. Ongelmana oli pikemminkin voimakkaan kysynnän tyydyttäminen. Pulaa ei ollut yksinomaan tehdastiloista ja koneista, vaan ennen kaikkea työvoimasta. Jo aiemmin aloitettua tuotannon siirtoa Ouluun tytäryhtiö Pohjolan Kaapeliin kiihdytettiin. Raakaöljyn hinnan nousu vaikutti kuitenkin taloudelliseen kehitykseen kaikissa markkinatalousmaissa ja vähensi lopulta myös Kaapelitehtaan kotimaan myyntiä. Neljässä vuodessa Kaapelitehtaan laskutus putosi 30 prosenttia.
Vuonna 1979 teollisuusryhmän nimi vaihtui Kaapelitehtaasta Metalliteollisuudeksi. Samana
vuonna koettiin toinen öljykriisi. Raakaöljyn hintataso kaksinkertaistui ja muutos vaikutti
Suomen talouselämään erittäin voimakkaasti. Kasvaneiden öljymenojen johdosta Neuvostoliiton kauppa kasvoi, mikä tarjosi monille teollisuuden aloille lisääntyneitä markkinamahdollisuuksia. Nokian kotimaisen kaapeliryhmän laskutus kasvoi kahdessa vuodessa puolitoistakertaiseksi. Öljyn hinnan pudottua maallemme jäi idänkaupan vientiylijäämä, joka kavensi myös
Kaapelin vientimahdollisuuksia.
Nokia Kaapelille 1980-luku tuli yritysostojen, tuotannonjärjestelyjen ja uusien tuotteiden vuosikymmeneksi. Kotimaasta ostettiin valaisintehdas Idman Oy, Länsi-Saksasta erikoiskaape1eita valmistava Monette Kabel- und Elektrowerk GmbH ja tytäryhtiö Pohjolan Kaapeli fuusioitiin emoon. Samalla aika oli tullut kypsäksi erottaa Alumiinituotteet, LVI-tuotteet, Kaapelikoneet sekä vientimarkkinoille suuntautunut projektikauppa kaapeleiden joukosta itsenäisiksi liiketoiminnoiksi.
Neuvostoliiton romahdus on ollut pahin Nokia Kaapelia kohdannut mullistus. Suomen kaapeliviennin arvo Neuvostoliittoon vuonna 1981 oli yli puoli miljardia; Neuvostoliiton hajottua
oltiin lähes nollatilanteessa.
Markkinatilanne
Kaapelien kysyntä Länsi-Euroopassa ja Suomessa on vähentynyt rakentamisen kanssa samaa
tahtia siksi, että kaapeliverkot ovat jo valmiita. Nopeasti kasvavia markkinoita löytyy KaukoIdästä ja Itä-Euroopasta. Toisaalta Länsi-Euroopan markkinoilla on meneillään voimakas rakennemuutos alan ylikapasiteetin vuoksi.
Koska raaka-aineen osuus kaapelista on suuri ja kate suhteellisen pieni, ei kaapelia kannata
viedä kovin kauas, vaan tuotantolaitokset rakennetaan mielumrnin lähelle markkinoita. Venäjän markkinat ovat vähitellen heräämässä henkiin, mutta kysyntä on vain murto-osa aikaisemmasta.
Finnidan kehitysyhteistyöprojektit ovat olleet hyvä keino päästä uusille markkina-alueille,
mutta kehitysavun väheneminen ja kohdistaminen infrastruktuuri-investointien sijaan suoraan
tukeen on haitannut suomalaisyrityksiä. Parhaimmillaan kehitysapu voisi olla päänavaus kehittyville markkinoille, joille syntyisi myöhemmin aitoa vientiä vanhojen liikesuhteiden perusteella.
59
Suomen pienuudesta on ollut etua; erityisesti jotkut arabimaat eivät halua joutua riippuvaisiksi
Ranskasta, Saksasta tai Englannista ja ostavat siksi Suomesta.
Nokia on maailman 14. suurin kaapelin valmistaja ja sijoittuu kooltaan keskiryhmään. Kooltaan suurempia kilpailijoita ovat mm. Alcatel (Ranska) ja Pirelli (Italia), samaa kokoluokkaa
edustavat ABB (Ruotsi-Sveitsi) ja Siemens (Saksa). Yhteistyötä Nokia Kaapelilla on jonkin
verran ABB:n kanssa, mikä johtuu paljolti perinteisesti hyvistä suhteista Suomen ABB-yhtiöihin.
Tuotanto
Nokia kaapeli ostaa tarvitsemansa metalliraaka-aineet maailmanmarkkinoilta. Muovit pääosin
toimittaa Neste Oy, jonka kanssa tehdään aktiivista tuotekehitystä.
Uudet materiaalit tarjoavat jatkuvasti uusia mahdollisuuksia kaapelien kehittämiseen. Erityisen selkeä uusi kehityskohde on optiset kaapelit. Tuotekehitysyhteistyötä tehdään mm. IVO:n
kanssa, esimerkkinä optiset ukkosköydet, joilla on edellytyksiä nousta alan tärkeimpien vientiartikkeiden joukkoon.
Raaka-aineiden käytön tehokkuudessa ja prosessien hallinnassa Nokia Kaapeli edustaa maailman huippua. Nokia-Maillefer on maailman johtava kaapelikonevalmistaja, mikä tarjoaa saman konsernin kaapelinvalmistukselle selviä etuja.
Kilpailukenttä
Suomi on aina (lukuunottamatta vuosia 1939 - 1957) ollut avoin markkina-alue ulkomaalaisille yrityksille. Tämä on pakottanut suomalaiset yritykset jatkuvaan toiminnan tehostamiseen.
Näin myös Nokia Kaapelista on hioutunut vahvaja kilpailukykyinen yritys.
Suomalainen insinööritaito ja koulutustaso ovat niin hyvät, että yrityksissä voidaan jakaa vastuuta kaikille työntekijöille. Se mahdollistaa matalan hierarkian organisaation sisällä. Uudet
innovaatiot ja päätökset syntyvät nopeasti ja koko teollisuuden reagointikyky nopeutuu. Esimerkiksi Nokia Kaapelissa ei ole lainkaan työnjohto-organisaatiota, vaan työntekijöiden muodostamat solut saavat itse päättää työskentelystään tiettyjen raamien sisällä.
60
Laatikko 9.
Case: Ensto
Ensto on Pohjoismaiden suurin sähköalan perheyhtiö. Se valmistaa ja markkinoi sähkönsiirron ja -jakelun lisätarvikkeita. Yhtiön perusti Ensio Miettinen vuonna 1958. Yritys kasvoi
voimakkaasti 1970- ja 1980-luvuilla. Nykyään Enstoon kuuluu yli 40 yhtiötä ja sen liikevaihto
on noin 700 miljoonaa markkaa. Henkilöstöä on noin 1 400. Ensto on jakautunut asiakaskunnan mukaan kolmeen osaan:
-
sähkönjakelu, 40 % liikevaihdosta, asiakkaina sähkölaitokset, voimayhtiöt ja rautatiet,
asennus, 40 % liikevaihdosta, asiakkaina sähköurakoitsijat,
teollisuus, 10 % liikevaihdosta, asiakkaana sähköteollisuus ja
muut, 10% liikevaihdosta.
Enston strategia on selväpiirteinen; se seuraa sähkön kulkua voimalaitokselta kuluttajalle ja
valmistaa kaikkia tarvittavia tuotteita kaapeleita, muuntajia ja pylväitä lukuunottamatta. Tuotteiden osalta tämä merkitsee huomattavaa valikoimaa:
-
liittimet,
pylväsvarokekytkimet,
pienjänniteriippukierrejohtovarusteet,
maakaapelitarvikkeet ja
keskijännitteen komposiittieristeet varusteineen.
Ryhmän sisäinen organisaatio on hyvin yksinkertainen ja hierarkialtaan matala. Yhtiöille annetaan paljon toiminnanvapautta, mutta toisaalta vaaditaan nopeaa ja tarkkaa raportointia.
Näin päästään joustavaan kokonaisuuteen ja kuitenkin jätetään keskusjohdolle mahdollisuus
puuttua tarvittaessa nopeasti kriisitilanteisiin.
Ensto on tietoisesti pyrkinyt olemaan matalan profiilin yritys, sillä asiakkaat ovat aina asiantuntijoita. Sillä on hyvä maine laatutuotteiden toimittajana. Tällä alalla se on erityisen tärkeää,
sillä asiakas haluaa ostaa ennenkaikkea käyttövarmuutta ja turvallisuutta. Ensto on alallaan
markkinajohtaja Pohjoismaissa, tuotanto on erittäin nykyaikaista ja pitkälle automatisoitua.
Myös taloudellinen asema on vahva.
Ensto Sähkönjakelu on Enston kansainvälisin osa, suurin osa toiminnasta on ulkomailla. Näin
ollen Suomen lama, joka on pudottanut kotimaan markkinat noin puoleen entisestään, ei
tunnu kovin raskaasti. Toiminnallisesti viime vuodet ovat olleet kaikkien aikojen parhaita.
Markkinatilanne
Uusia markkinoita on avautumassa Itä-Euroopassa, Länsi-Eurooppa on sen sijaan valmis
markkina-alue, johon uusien valmistajien on vaikea etabloitua.
Ensto toimii kapeassa markkinaraossa, joka on suuryritysten kannalta liian pieni. Enston korkean automaatiotason takia uusien yrittäjien on vaikea päästä markkinoille ilman huomattavia
investointeja. Lisäksi suuri osa tuotteista on suojattu patentein.
Enstossa panostetaan voimakkaasti tuotekehitykseen, n. 8 % liikevaihdosta. Asiakkaisiin ollaan tiiviisti yhteydessä, jotta tuotteita voitaisiin kehittää haluttuun suuntaan.
61
Laatikko 10.
Case: Suomen ABB-yhtiöiden sähkön siirtoon ja jakeluun liittyviä
toimintoja
ABB on maailmanlaajuinen yhtymä, joka toimii voimantuotannon ja -siirron, sähkönjakelun
sekä teollisuuden ja joukkoliikenteen alueilla. Yhtymän liikevaihto vuonna 1992 oli noin 133
miljardia markkaa. ABB on leimallisesti eurooppalainen yhtymä, 60 % myynnistä suuntautuu
Länsi-Eurooppaan. ABB-yhtymään kuuluu noin 1 300 yhtiötä eri puolilla maailmaa. Yhtymän
emoyhtiö on ABB Asea Brown Boveri Ltd., jonka kotipaikka on Ztirich. ABB Oy on ABBkonsernin suomalainen tytäryhtiö. Siihen kuuluu kaikkiaan 66 yhtiötä. Henkilöstöä on noin 8
000, ja liikevaihto vuonna 1992 oli viisi miljardia markkaa.
Historia
Strömberg on Suomen vanhin yhä toimiva sähkölaitteita valmistava yritys. Sen perusti vuonna
1889 Gottfrid Strömberg, jota pidettiin erittäin etevänä insinöörinä.
Sotatalous ja sitä seuranneet sotakorvaukset vaikuttivat merkittävästi Strömbergin toimintaan.
Tuotantokapasiteetti kasvoi ja teknisen tasonsa ansiosta yhtiöstä tuli kotimaisten tuotantolaitosten, erityisesti metsäteollisuuden, toimittaja ja erittäin varteenotettava vaihtoehto missä tahansa sähkön siirron ja jakelun laitteissa.
Seuraava murrosvaihe ajoittuu 1960-luvun puoliväliin. Perinteistä tuotepalettia uudistettiin ja
elektroniikka tuli vahvasti mukaan. Mekaanisia säätölaitteita kehittämään tulleet suunnittelijat
osoittautuivat asiantuntijoiksi myös puolijohdetekniikassa, jota ryhdyttiin soveltamaan.
Strömberg välttyi puolimekaanisen välivaiheen kehityskustannuksilta ja oli useimpia muita
yrityksiä valmiimpi vastaanottamaan elektroniikka-ajan. Elektroniikkatuotanto ei pitkään aikaan ollut taloudellisesti kannattavaa, mutta se oli 1960-luvun alkupuoliskolla käynnistyneessä uudessa kilpailutilanteessa edellytys markkinoilla pysymiselle.
Viimeinen murrosvaihe liittyy kansainvälistymiseen ja ajoittuu aivan tuoreimpaan menneisyyteen. Yhtiö oli jo usean vuosikymmenen ajan hakeutunut vientimarkkinoille, ensin passiivisemmin ja sitten 1960-luvulta lähtien aktiivisesti. Myyntityö oli kuitenkin kohtuuttoman kallista tuloksiin nähden eikä riittävän laajaa myyjäverkostoa kyetty luomaan tai ylläpitämään.
Suoran viennin osuus liikevaihdosta oli 1970-luvulla keskimäärin alle 15 % ja 1980-luvun
alkupuoliskolla hieman yli 20 %. Vienti ei 1980-luvun alkupuoliskollakaan kasvanut sellaisiin
mittasuhteisiin kuin mitä supistuva kotimarkkinakysyntä olisi edellyttänyt.
Nimenomaan kansainvälistymisen näkökulmasta 1980-luvun jälkipuoliskon omistukselliset
ratkaisut ovat olleet tervetulleita tapahtumia. ASEA:n mukaantulo vahvisti kummankin yrityksen asemaa Pohjoismaissa ja tuotti samalla laajan myyntiverkoston. Jakelu ja markkinaasema erityisesti Euroopassa vahvistui edelleen ASEA:nja BBC:n fuusioituessa ABB:ksi.
Fuusioiden jälkeen Strömbergin liikevaihto on kasvanut reaalisesti kaikkina vuosina ja erityisesti ongelmia aiheuttanut kannattavuus on saatu normaalein rationalisointitoimin kohentumaan. Tuotantoa fuusio kosketti hyvin vähän. Muutamien tuotteiden valmistus on siirretty
pois Suomesta ja vastaavasti muista maista on eräitä tuotteita siirretty Suomeen.
62
Yleisestiottaen Strömbergin tuotteita on arvostettu, mistä on osoituksena laajat vastuualueet
osaamisen painopistealueilla, kuten tuotekehittelyvastl1l1 sähkökäytöissä ja keskijänniteverkon
releissä.
ABB hyödyntää tehokkaasti kansainvälisiä yhteistyöverkostoja
,
/
Nynäs
ABB Strömberg Jakelumuuntajat:
rainotetut sydänlevyt, vannekupari,
muuntajasäiliön varusteet, pientarvikkeita
J
FnheJl Vaasa
muunl.öljyt
I
ABB Strömb.
Sähkönjak.
kojekaapit,
pientarv.
-.
,Suomi
Menk:
Nal)hthenic.~
muuntaJaöljyt
+
t-
M3nom~tel':
mlttant
I
UUR·
MUUNTAJ T
Saksa
~"
nippujohdin
Elektrokoppar:
vannekupari
MMchinenfabrik Rein- Ziehl-EBM:
hausen: ... puhaltimet
kiillmi- ja
väliouoMcsswandlcl':)
kytkimet KWK
vlftamuuttaJat
ABB
TR Mll RG
POWEROy:
Invex:
Englanti ja Saksa
JI Kihlslröm
Ruotsi
~
radiaattorit
A:~6 .C~mponents:
...
kaaml- Ja
.
,
väliottoFlgelholm s
kytkimet,
Bruk: .
läpivienn.,
prespnnn.l,
jäähdyu.,
nappulanIIta.
pumput
puriSlusrenkaal
Asta:
\....
nippujohdin
Itävalta
Italia
Lähde: ABB
Strömbergin liittyminen osaksi ABB-konsernia on mahdollistanut tuotekehityksen painottamisen niihin tuotealueisiin, joissa ollaan pisimmällä koko yhtymän mittapuiden mukaan. Tämä
osaaminen on sitten koko yhtymän hyödynnettävissä. Vastaavasti Suomessa hyödynnetään
muualla tehtyä tutkimus- ja tuotekehitystyötä.
ABB:n vienti Suomesta 1985 - 1992 (mmk)
2500 r - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - ,
1985
1986
1987
1988
1989
Lähde: ABB
1990
1991
1992
63
ABB Strömberg Sähkönjakelu -yhtiöt
Yritys valmistaa keskijännitekojeita, keski- ja pienjännitekojeistoja ja toimittaa sähköasemaprojekteja. Se on jaettu tuotteiden perusteella kolmeen divisioonaan jotka ovat:
-
keskijännitekojeet
pienjännitekojeistot sekä
keskij ännitekojeistot ja sähköasemat.
Lisäksi sillä on tytäryhtiö, Paimion Kojeistoteollisuus Oy, joka valmistaa pien- ja välijännitekeskuksia. Yrityksen liikevaihto vuonna 1992 oli 539 miljoonaa markkaa, josta suoran viennin osuus oli noin 149 miljoonaa; välillinen vienti on varsin huomattavaa. Työntekijöitä oli
vuoden alussa 968.
Koska keskusten ja kojeistojen valmistus on luonteeltaan paikallista toimintaa, on ABB:ssäkin
useita niitä valmistavia yrityksiä. ABB:ssä pidetään yllä sisäistä kilpailua, jotta tytäryhtiöiden
todellinen kilpailukyky pysyisi hyvänä.
Sähkönjakelu -yhtiö on markkinajohtaja valuhartsieristeisessä mittamuuntajissa. Tuotteena se
on kehityskaarensa huipulla. Uuteen sensoriteknologiaan panostetaan tällä hetkellä voimakkaasti, vaikka taloudellista hyötyä ei vielä lähivuosina ole saatavissa. Sähkönjakelun tuotekehittelyvastuu ABB:n sisällä on välijännitemittausteknologiassa.
Suomessa on kaikkiaan noin 95 keskuksia valmistavaa yritystä, joista ABB on suurin. Sähkönjakelu -yhtiöt valmistavat laajaa tuotevalikoimaa. Monella tuotealueella markkinaosuudet
Suomessa ovat jopa 40 % - 60 % ja huonoimmillaankin 20 % luokkaa. Näin pyritään saamaan
mahdollisimman suuri tuotannollinen volyymi maamme eurooppalaisittain pienillä markkinoilla. Tuotteiden modulaarisuus, joka mahdollistaa pienen vaihto-omaisuuden, on avain kannattavaan toimintaan.
Eurooppalaiset markkinat 'ovat saturaatiovaiheessa. Lisäksi rakentamisen alamäki Suomessa
on pudottanut kysynnän noin kolmasosaan entisestä. ABB:n perinteisesti vahva markkinaasema Pohjoismaissa on säilynyt. Uusista markkina-alueista parhaana pidetään Kauko-Itää,
sillä siellä kansantalouksien kasvu on suurinta. Erityisesti Malesiaa pidetään lupaavana.
Sähkönjakelu-yhtiöiden asiakkaista tärkeimmät ovat sähkölaitokset ja teollisuus. Nämä ovat
tärkeitä paitsi ostajina, niin myös tuotekehityskumppaneina. Hyvän asiakkaan on oltava valmis myös ottamaan riskejä uuteen teknologiaan siirryttäessä.
ABB Strömberg Kojeet Oy
Kojeet Oy:n liikevaihto 1992 oli 207 miljoonaa markkaa, josta viennin osuus peräti 55 %.
Henkilöstöä oli 323 ja suoraa vientiä oli 62 maahan. Kojeet Oy:llä on laaja tuotevelikoima käsittäen seuraavat alueet:
-
tehonohjaus (kontaktoreita moottoreiden käynnistykseen),
kytkentä ja katkaisu (kytkimet, ilma- ja tehokatkaisijat) ja
automaatio ja ohjaus.
64
Näistä erityisesti automaatio ja ohjaus ovat kasvualoja. Koska tuotteet ovat pitkälle jalostettuja ja pienikokoisia, eivät kuljetuskustannukset ole ratkaisevia. Tuulltlila kannattaa viedä lentorahtina ympäri maailmaa.
Kotimaisista asiakkaista tärkeimmät ovat kone- ja laitevalmistajat sekä keskusvalmistajat, kuten Kone Oy (hissit ja nosturit), Tamrock (kaivosteollisuuden tuotteet), UTU, Elkamo, Maansähkö ja ulkomaisista Ingersoi Rand. Myös prosessiteollisuus on erittäin tärkeä ja vaativa asiakas ja sieltä haetaan palautetta tuotekehityksen suuntaamiseksi oikein. Skandinavian asiakkaat ovat yleensäkin erittäin vaativia.
Kotimaassa kilpailua on rajoitetusti. Ulkomaisista kilpailijoista tärkeimmäl uvat Holee, Hollanti ja Soeomec, Ranska.
Kojeet Oy:n avainalueita ovat kokoonpano, testaus ja erikoismuovit. Niistä ei tulla luopumaan. Alihankkijoilta ostetaan piirikortit (Aspo) ja mikropiirit sekä metallit ja yksinkertaisimmat muovit. Tärkeimpien alihankkijoiden kanssa tehdään ISO 9001 -standardin mukaiset
1aatusopimukset, toimintoja kehitetään yhteistyössä molemminpuolisen hyödyn periaatteella.
Outokumpu Poricopperin kanssa käynnistettiin yhteistyön kehittämisprojekti, jonka tavoitteena on saada suunnittelijat kommunikoimaan keskenään ja sen kautta lisäarvoa koko tuotantoketjuun alihankkijalta asiakkaalle. Tietotaidon alihankintaa on ollut varsinkin TTKK:n
kanssa, erityisesti Intelligent motor controllerin kehittelyssä.
Kojeet Oy valmistaa komponentteja sulakkeelliseen järjestelmään. Järjestelmänä se on tullut
kehityskaarensa päähän ja ehkä vähän ylikin. Siksi sulakkeeton järjestelmä on selkeä uhka,
jonka tuloa ei voi estää. Toisaalta muutos järjestelmästä toiseen ei tapahdu yhtäkkiä ja muiden
valmistajien vetäytyessä voidaan markkinaosuuksia kasvattaa. Erityisesti tärkeimmällä markkina-alueella, Euroopassa sulakkeellinen järjestelmä on vielä pitkään käytössä. USA:ssa
toimitaan yhteistyössä paikallisen sulakevalmistajan kanssa muutoksen hidastamiseksi. Mahdollisuuksia tarjoaa lisäksi Suomen valuuttatilanne, "älykkäät" tuotteet sekä turvakytkimet.
Laatikko 11,
Case: Enermet
Enermet valmistaa sähkö- ja lämpöenergiamittareita ja tariffinohjauslaiteita sekä energian
käytön ohjaus- ja mittausjärjestelmiä. Enermet tuli osaksi IVO-konsernia Valmetin toimialarationalisointien yhteydessä 1980-luvun loppupuolella. Vuonna 1992 liikevaihto oli 160 miljoonaa markkaa, josta 60 % meni vientiin. Työntekijöitä oli 292, joista 35 ulkomailla. Konserniin
kuuluvat tytäryhtiöt Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Hollannista.
.'
Enermet toimii kasvavalla jakeluverkkoautomaatioalueella. Suomen markkinoilla kysyntä on
vähentynyt voimakkaasti rakentamisen supistuttua, mutta Enermet on onnistunut kompensoimaan kotimarkkinoiden supistukset vientiä kasvattamalla. Pohjoismaat tulevat lähivuosina
olemaan yrityksen tärkein markkina-alue. Erityisesti sähkökaupan vapautuminen tulee kasvattamaan kysyntää. Mittauspuolella maailmanlaajuisten markkinoiden koko on vuositasolla noin
10 miljardia markkaa.
65
6.3.
Sähkömoottorit ja taajuusmuuttajat
Suomen teollisuus kulutti sähköä viime vuonna 32,3 TWh, mikä on noin puolet
sähkön kokonaiskulutuksesta. Tästä 80 % kuluu sähkömoottoreissa, joita Suomen teollisuuden prosesseissa on arviolta 600 000. Nykyaikainen tapa moottoreiden ohjaukseen on taajuusmuuttajatekniikka, joka säästää energiaa ja parantaa tuotantoprosessien ohjattavuutta.
Kuvio 23.
Sähkömoottoreiden, -generaattoreiden ja oheistekniikan
vienti (arvo, mmk)
1000
-
800
600
fc-
400
f-
200
o
.......
n
I
1980
1985
1990
92 93
• Sähkömoottorit , -generaattorit 0 Staattiset muutt., tehoelektr.
Lähde:
Tullihallitus
Energiansäästön ohessa uudet sähkökäyttöjärjestelmät parantavat tuottavuutta ja
tuotannon laatua, koska moottorien nopeuden säätö mahdollistaa valmistusprosessien paremman ja joustavamman hallinnan. Esimerkiksi tilanne, jossa useita
moottoreita pyöritetään samalla nopeudella (kuten paperikoneessa), on mahdollista hoitaa taajuusmuuttajien avulla.
6.3.1. Tausta
Suomessa sähkömoottoreiden valmistus alkoi vuonna 1887, jolloin silloinen
metalliteollisuusyritys Paul Wahl & Co aloitti dynamokoneiden (tasavirtageneraattoreiden) valmistuksen Varkaudessa.
66
Sähköalan suomalainen uranuurtaja Gottfrid Strömberg opiskeli nuorena Saksassa, missä hän tutki erityisesti dynamokonetta. Suomeen palattuaan hän aloitti
työt Paul Wahl & Co:n yrityksessä ja toimi tämän ohella myös opettajana Polyteknillisessä opistossa. Vuonna 1889 Gottfrid Strömberg jätti Paul Wahlin ja
perusti oman kilpailevan yrityksen. Tuohon aikaan Suomen metalliteollisuudessa toimi muutaman suuremman valmistajan lisäksi 40 - 50 pienempää hyvin
erikoistunutta konepajaa. Näistä kaksi oli erikoistunut sähkökoneisiin, Strömbergin konepaja Helsingissä ja Paul Wahlin konepaja, joka oli siirtynyt Viipunm.
Koska toisen maailmansodan jälkeen sähkökoneita- ja laitteita valmisti Suomessa enää Oy Strömberg Ab, oli sen toimitettava kaikki sotakorvauksiin sisältyvät moottorit, generaattorit, muuntajat ja sähkökoneet. Näihin kuului erillistoimitusten ohella myös laiva- ja tehdastoimituksiin sekä joihinkin koneisiin
tarvittavat moottorit ja generaattorit. Näin alkoi yhteistyö mm. Wärtsilän kanssa. Kaiken kaikkiaan Strömberg valmisti sotakorvauksiksi yli 25 000 sähkömoottoria, ja sen lisäksi vielä tuhansia koneita alihankintoina laivoihin, tehdastoimituksiin yms.
Tänä aikana Strömberg oli laajentanut tuotantokapasiteettiaan. Vaasaan oli perustettu uusi tehdas. Siellä aloitettiin pienmoottorien sarjatuotanto. Kotimainen
kysyntä oli myös kasvanut, ja tuontirajoitukset olivat vähentäneet ulkomaista
kilpailua. Strömberg lähti nousuun.
Tuontirajoitukset poistettiin 1957 ja ulkomaisten kilpailijoiden pyrkiminen Suomen markkinoille pakotti Strömbergin vientitoiminnan kehittämiseen. Tuotteiden laatu ja tekninen kilpailukyky antoivat tähän hyvät edellytykset. Oma
vientitoiminta kasvoi, mutta varsinaisille maailmanmarkkinoille ollaan tultu
vahvasti vasta ASEAan ja myöhemmin ABB :hen fuusioitumisen jälkeen.
6.3.2. Markkinoiden erityispiirteet
Sähkökonemarkkinat kasvavat hitaasti mutta vannasti. Moottori on perustuote,
jota käytetään erilaisten systeemien osana, eikä sille ole korvaavaa tuotetta.
Markkinoista 2/3 onkin siellä missä rakennetaan muita koneita. ABB-konsernilla on vahva markkina-asema sähkökoneissa. Sähkökoneista on maailmalla
ylitarjontaa.
Kotimaisten alan yritysten tuotannosta 80 - 90 % menee vientiin. Sähkömoottoreiden ja generaattoreiden suoran viennin arvo vuonna 1992 oli 0,6 miljardia
markkaa. Taajuusmuuttajia vietiin reilun puolen miljardin markan arvosta.
Tärkein markkina-alue on Länsi-Eurooppa, mistä löytyvät myös keskeisimmät
kilpailijat. Näistä merkittävin on Siemens, joka toimii lähes kaikilla samoilla
67
tuotealueilla kuin ABB:kin. Maailmanmarkkinoilla toimivien moottorienvalmistajien tuotepaletti on suhteellisen homogeeninen ja ABB:läisellä tietotaidolla saatava etumatka on vähäinen. Taajuusmuuttajien tekniikka, jossa Suomen
ABB:llä on selvä etumatka, on monimutkaisempaa, joten valmistajat erottuvat
paremmin toisistaan. ABB-konsernilla on ylivoimaisesti laajin kansainvälinen
markkinointi- ja tuotantoverkosto.
6.3.3. Tuotannontekijäolosuhteet
Ammattityövoimaa, sorvaajia yms. on riittävästi. Sähkömoottoriteollisuudessa
tarvitaan myös erikoistyövoimaa. Sähkömoottorin käämijät ovat spesialisteja,
jotka alan yritykset kouluttavat itse. Yleisesti ammattikoulutus toimii hyvin, ja
esimerkiksi Vaasan ABB Motors järjestää koulutusta yhteistyössä paikallisen
ammattikoulutuskeskuksen kanssa. Helsingin Teknillisessä korkeakoulussa voi
erikoistua sähkömekaniikkaan tai sähkökäyttöihin ja tehoelektroniikkaan. ABB
Industry Oy:n uusimpia projekteja on drives-professuurin perustaminen Tampereen teknilliseen korkeakouluun.
Vakinaista henkilöstöä kehitetään jatkuvasti. Esimerkiksi Motorsilla on järjestetty mm. sähkötietouden peruskurssi sellaisille työntekijöille, joilla ei ole sähköalan peruskoulutusta. Tuotannon esimiehiä ja avainhenkilöitä varten on kehittämisohjelma, jossa perehdytään esimiestaitojen lisäämiseen.
6.3.4. Kysyntäolosuhteet
Suomalaisten asiakkaiden merkitys on ollut kautta aikojen tärkeä. Suomessa on
osattu vaatia yrityksiä kehittämään ja parantamaan tuotteidensa ominaisuuksia.
Vaativa kysyntä kotimaassa on mahdollistanut kilpailukykyisten tuotteiden tarjoamisen myös ulkomaille.
Läheinen yhteistyö metsä- ja metalliteollisuuden kanssa on yksi syy siihen,
miksi maailmalla on menestytty. Suomalaiset ovat olleet valmiita kokeilemaan
uusia ratkaisuja ja ottamaan käyttöön prototyyppejä. He ovat myös olleet vaativia asiakkaita, mikä on yllyttänyt panostamaan tuotekehitykseen. Näin on saatu
kokemusta ja seuraavia tuotteita on kehitetty entisestään. Asiakkaat itsekin ovat
saaneet edelläkävijän aseman ollessaan ensimmäisten joukossa ottamassa käyttöön uutta teknologiaa.
Joskus on osoitettavassa yksittäisiä tapauksia, joissa yhteistyö vaativien asiakkaiden kanssa on synnyttänyt kilpailukykyisen tuotteen. Ohessa muutamia esimerkkejä sähkömoottoreihin liityen.
68
Laatikko 12.
Vaativan asiakkaan merkitys:
Helsingin metro -projekti ja syklokonvertterin läpimurto
Helsingin metron rakentamisen yhteydessä luotettiin kotimaiseen teolIisuuteen ja uuden tekniikan mahdollisuuksiin; voimalähteeksi valittiin oikosulkumoottoreihin ja taajuusmuuttajiin
perustuva järjestelmä. Strömberg oli mukana alusta lähtien ja panosti huomattavasti tuotekehitykseen.
Helsingin metro oli hyvä referenssi Strömbergin uusille toimituksilIe. Kansainvälinen kiinnostus uusinta tekniikkaa kohtaan kasvoi. Metrosovellutus on ollut vaikuttamassa etulyöntiaseman syntymiseen kilpailijoihin nähden. Strömbergin voidaan sanoa olleen vuosia kilpailijoitaan edellä. Pian uutta vaihtovirtatekniikkaa tilattiinkin niveljohdinbusseihin Sveitsiin, raitiovainuihin Hollantiin ja koesähkövetureihin Neuvostoliittoon. Myös amerikkalainen huomattava liikennevälineiden sähkölaitevalmistaja Garrett Corporation kiinnostui Strömbergin tekniikasta ja solmi vuonna 1980 Strömbergin kanssa yhteistyösopimuksen. Garrettin myötävaikutuksesta Strömberg valittiin vuonna 1982 USA:n metrokehitysprojektiin, jonka tarkoituksena
oli soveltaa vaihtovirtatekniikkaa vanhentuneeseen metrokalustoon. Tätä pidettiin suomalaisen sähkötekniikan loistavana läpimurtona alalla, jossa markkinat ovat varsin konservatiiviset
ja uusille tulokkailIe vaikeat. Strömberg oli voittanut kilvassa mm. yhdysvaltalaisen Westinghousen, joka kuului maailman suurimpiin sähköalan yrityksiin. Helsingin metro antoi alkusysäyksen Strömbergin menestykselle tehoelektroniikassa.
Syklokäyttöjen läpimurto
MerenkulkuhalIitus päätti vuonna 1985 hankkia kaksi uutta jäänmurtajaa ja oli erittäin kiinnostunut uusista sähkökäyttöjärjestelmäsovelluksista. Strömberg toimi yhteistyössä Wärtsilän
kanssa, jonka telakalla laivat rakennettiin. Merenkulkuhallitukselle toimitettiin Strömbergin
viimeisimmän kehitystyön tuloksena syklokäytöt. Järjestelmä toimii vaihtovirtatekniikalla,
jossa potkurimoottoreina olivat tahtikoneet, joita syötettiin syklokonvelttereilla. Kun nyt oli
saatu kokemusta syklokonvertteritekniikasta, myös Outokumpu oli valmis tilaamaan terästehtaaseensa ensimmäisiä tällaisia käyttöjä vuonna 1986.
Outokumpu päätti tilata Tornion jaloterästehtaalleen uuden kuumavalssaamon sähköistys- ja
automaatiojärjestelmän. Koko järjestelmän hinta oli silloin noin 200 miljoonaa markkaa, josta
automaation osuus oli noin kolmasosa, ja sen toimitti japanilainen Hitachi, jolla oli alalta aikaisempaa kokemusta. Strömbergin toimituksiin kuuluivat mm. sähkönjakelulaitteet, muuntajat, päävalssainten sähkökäytöt sekä rullarata- ja kaikki apukäytöt. Hitachi-yhteistyö avasi
Strömbergille tien teräsautomaatioon. Aikaisemmin Strömberg oli toimittanut kokonaisia automaatiojä.iestelmiä lähinnä puunjalostusteollisuudelle ja sähkölaitoksille. Vähitellen syklokäyttöjä koskevia tilauksia saatiin ulkomailta, Ruotsista, Saksasta, Taiwanista jne.
6.3.5. Lähi- ja tukialat
"
Alihankkijoita pyritään käyttämään niillä alueilla, jotka eivät ole yrityksen
avainalueita, Viime kädessä itse huolehditaan vain kokoonpanosta ja tuotekehityksestä. Alihankkijoihin kohdistetaan kovat laatuvaatimukset, sillä jos yritys
haluaa menestyä, on toimittajienkin oltava kilpailukykyisiä. ABB:llä toimintojen tehostaminen koskee myös alihankkijasuhteita. Hyvänä esimerkkinä on Lei-
69
novalu Oy, joka on jo pitkään toimittanut valurunkoja ABB Industry Oy:lle. Industryn kautta tilauksia tuli myös konsernin ulkomaisilta sähkömoottoritehtailta. Tällä hetkellä ABB-konsernin laaduntarkastajat perehtyvät Leinovalun tuotantoon, ja kun yhteisymmärrykseen laatujärjestelmästä päästään, avautuu Leinovalulle mahdollisuus laajentaa asiakassuhteitaan muidenkin ABB-yhtiöiden
kanssa.
Taulukko 10.
Sähkömoottorivalmistuksen ja niiden tehoelektroniikan
(viivan jälkeen) alihankkijasuhteita Suomen ABB-yhtiöillä
Yritys
Osakokonaisuus
Maa
Sähkölevyt
Eristysaineet
Kupari
Moottorien rungot
Ohutlevytekniikka
Saksa
Itävalta, Sveitsi, USA
Suomi
Suomi
Suomi
Sähkölevyt
Jäähdytyselementit
Syöttöyksiköt ja tukierist.
Johdinsarj at
Muoviosat
Ruotsi
Nokia alumiini, Purso
Suomi
ABB
Suomi
Jotwire
Suomi
Plastone
Suomi
Viro Tools
Viro
ABB Plast
Ruotsi
Industrilas
Ruotsi
Kotim. Ferraxan kautta
Italia
Suomi
Japani
Ruotsi, Saksa, Ranska, Sveitsi
Suomi
Botnia Retail
Suomi
Muodos
Suomi
Kaapelikanavat
Lukot
Jousiteräs
Mekaaniset osat
Elektr.; GTOt, tyristorit 6
Standardikomponentteja
Ohjelmistot
Piirikorttisuunnittelu
Muotoilu
Lähde:
Outokumpu
Leinovalu, Högfors
Ojala-yhtiöt, KMT-tekniikka,
Scanfil
ABB
ABB Industrylla on paljon yhteisiä projekteja ja hankkeita Teknillisen korkeakoulun kanssa. Tätä yhteistyömahdollisuutta käytetään erityisesti silloin, kun
yrityksen oma asiantuntemus on puutteellinen, henkilöstöresurssit ovat täystyöllistettyjä tai kun halutaan selvittää uuden teknologian mahdollisuuksia.
Näin yritys pysyy ajan hermolla ja on selvillä tekniikan kehityksestä. Toisaalta
6
Tyristori on sähköä johtava kytkin (sytytyspulssin saatuaan), jota voidaan ohjata.
GTO (Gate Turn Off) on hilalta ohjattava tyristori, eli se voidaan sekä sytyttää että
sammuttaa.
70
hankkeet voivat liittyä hyvinkin läheisesti yrityksen toimialaan, jolloin ABB
toimii rahoittajana ja tukee näin sekä koulun laboratorioiden että opiskelijoiden
toimintaa.
Laatikko 13.
ABB Industryn yhteistyötä korkeakoulujen kanssa
Koneet-divisioona teki erittäin pitkälle menevää yhteistyötä TKK:n sähkömekaniikan laboratorion kanssa suprajohtavan sähkökoneen kehittämiseksi jäänmurtajien potkurikäyttöjä varten. Hanke oli varsin pitkä, vuodesta 1974 vuoteen 1982, ja se tehtiin useissa jaksoissa. Yhteistyössä rakennettiin 50 kW prototyyppi, jonka jälkeen ratkottiin vielä virransiirto-ongelmia.
Kokonaisuudessaan tulokseksi saatiin toimiva unipolaarinen suprajohtava sähkökone, jonka
hyötysuhde oli parempi ja paino huomattavasti pienempi kuin perinteisellä tekniikalla toteutettujen koneiden. Projektin ansiosta opittiin paljon suprajohtavasta tekniikasta. Sovellusmahdollisuuksia sähkökonepuolella on kuitenkin niin vähän, ettei kaupallista valmistusta ole toistaiseksi aloitettu.
Tehoelektroniikka-divisioona on rahoittamassa projektia, jossa perustettiin drives-professuuria Tampereen teknilliseen korkeakouluun. Kun tutkimusta ja opetusta tällä alalla kehitetään,
saa yritys välillistä hyötyä, sillä alalle saadaan hyvin koulutettua työväkeä. Tämä osoittaa, että
ABB Industry on joissainkin tapauksissa valmis panostamaan sellaiseenkin, mistä ei ole saatavissa selvää rahassa mitattavaa hyötyä.
Suurin osa yhteistyöstä tapahtuu asiakkaiden kanssa. Kun vesivoimageneraattoreita valmistettiin Suomessa 1950-luvulla, Strömberg ja Imatran Voima toimivat kiinteässä yhteistyössä. Valtion Rautateiden kanssa ABB kehitti oikosulkumoottorikäyttöistä sähköveturia.
6.3.6. Kilpailukenttä
Suomalaisten yritysten osalta 85 % liiketoiminnasta on Euroopassa. Merkittävin
kilpailija on saksalainen Siemens. ABB-yhtymä on markkinajohtaja Länsi-Euroopassa, mutta Siemens on varsin tasapäinen kilpailija. Maailmanmarkkinoilla
ABB ja Siemens ovat suurimmat valmistajat. Muita kilpailijoita ovat esimerkiksi AEG Saksassa ja General Electric Yhdysvalloissa. Jälkimmäinen harrastaa
merkittävää vientiä, mutta lähinnä Aasiaan ja Etelä-Amerikkaan. Kilpailu maailmalla kovenee jatkuvasti, sillä sähkökoneiden valmistajia on liikaa. Onkin
odotettavissa, että kymmenen vuoden kuluttua vain kolmasosa nykyisistä valmistajista on markkinoilla.
Tehoelektroniikassa, erityisesti vaihtovirtatekniikassa ABB Industry on alan
johtavia yrityksiä. Tämän alan kilpailijoita löytyy maailmalta kolmisensataa.
ABB Industryn osuus maailmanmarkkinoista on noin 10 %. Kilpailutilanne
vaihtelee huomattavasti maanosittain, tuotteittain ja teollisuudenaloittain.
71
Asiakkaat osaavat vaatia viimeisimmän teknologian tuotteita. Siksi tutkimukseen ja tuotekehitykseen on panostettava jatkuvasti. Nykypäivän asiakkaalle
yhä korostuva tekijä on toimitusaika. Moottoriteollisuudessa tulevaisuus tuleekin olemaan lähietäisyyspolitiikkaa. Painava tuote voi kulkea vain vettä tai
maata pitkin, mikä on aikaa vievää. Itse valmistuksen läpimenoaikoja on pystytty lyhentämään huomattavasti, mutta asiakkaiden sovelluskohtaiset vaatimukset
on otettava huomioon, ja se vie oman aikansa.
Alan keskeiset yritykset Suomessa
Suomesta on kaksi merkittävää sähkömoottorien valmistajaa, ABB Industry Oy,
ABB Motors Oy, jotka kuuluvat kansainväliseen ABB-konserniin. Lisäksi sähkömoottoreita valmistaa jossain määrin myös Kolmeks. Yritysten tuotteet poikkeavat toisistaan kokonsa perusteella siten, että Industryn tuotantoon kuuluvat
suurimmat moottorit ja Kolmeksille pienimmät. Oheisessa taulukossa esitetään
tuotteiden jakaantuminen eri valmistajien kesken moottorin tehon mukaan.
Taulukko 11.
Suomalaisia sähkömoottorivalmistajia
Yritys
Moottorin teho (kW)
Kolmeks Oy
ABB Motors Oy
ABB Industry Oy
0,02 - 90 (päätuotteena pumput)
30 -700
200 - 50000
Yli 50 MW sähkökoneita ei valmisteta Suomessa. ABB :llä suurimmat sähkökoneet kuuluvat ABB Generatorsille, joka valmistaa mm. turbogeneraattoreita
Ruotsissa, Sveitsissä ja Saksassa. Suuria vesivoimakoneita tehdään mm. Norjassa. Sähkökäyttöjärjestelmiä Suomessa valmistaa ABB Industry Oy. Suomen
ABB:llä tehdään suurin osa konsernin tuotekehityksestä tällä alueella.
6.3.7. Yhteenveto
Energiansäästö on tämän päivän avainsanoja. Asiakkaat erityisesti prosessiteollisuudessa asettavat järjestelmilleen kovia laatuvaatimuksia, ja yksittäisen sähkömoottorinkin hyötysuhteeseen kiinnitetään huomiota, sillä hukkateho maksaa. Teollisuudessa siirrytään entistä enemmän sähköisiin prosesseihin ja vanhoja sähkökäyttöjärjestelmiä vaihdetaan tehokkaampiin. Energiansäästön lisäksi
nykyaikaiset sähkökäytöt parantavat huomattavasti tuotantoprosessien ohjattavuutta ja laatua.
Kotimaiset paperi-, metalli- ja laivanrakennusteollisuus ovat olleet vaikuttamassa tarkasteltujen yritysten kilpailukyvyn muodostumiseen. Investoidessaan
72
uusiin järjestelmiin edellämainitut teollisuudenalat ovat luottaneet suomalaisiin
valmistajiin, ja suuret toimitukset kotimaahan ovat olleet hyvänä referenssinä
tuleville ulkomaisille toimituksille.
Oman tuotekehityksen ohessa yhteistyö lähialojen yritysten ja tutkimuslaitosten
kanssa pitää huolen siitä, että tekniikan kehityksessä pysytään ajan tasalla. Esimerkiksi ABB:n sisällä tehdään paljon yhteistyötä eri maissa sijaitsevien yksiköiden kesken. Toinen mainittava yhteistyökuvio on yhteiset tutkimusprojektit
Teknillisen korkeakoulun laboratorioiden kanssa. Alihankkijat ovat jatkuvan
huomion kohteena, ja viime aikoina onkin toimintaa tehostettu vähentämällä
toimittajia lukumäärällisesti. Tällöin on voitu keskittyä kehittämään suhteita
jäljelle jääviin alihankkijoihin.
Monikansallisen ABB:n tytäryhtiöille maailmanlaajuinen markkinointi hoituu
konsernin kautta, kun taas Kolmeksilla ei tällaista myyntiverkostoa ole. Pienen
yhtiön etuja suurkonserniin nähden ovat kuitenkin joustavuus ja nopeat toimitukset.
Sähkökoneista on ylitarjontaa maailmalla. Kilpailu kiristyy kaiken aikaa ja yritysten määrä tulee vähenemään merkittävästi. Asiakaskunta viimekädessä määrää, mitkä valmistajat tulevat menestymään jatkossa. Tulevaisuuden toimittajan
on pystyttävä tarjoamaan asiakkaalleen entistä täydellisempiä kokonaispaketteja. Tuotannon läpimeno- ja kuljetusajat on saatava lyhyiksi, jotta syrjäisen
Suomen yritykset voisivat pärjätä paikallisille valmistajille Euroopassa.
73
Laatikko 14.
Case: ABB Motors Oy, Vaasa
ABB Motorsin tehtailla Vaasassa valmistetaan kansainvälisten standardien mukaisia teollisuusmoottoreita tehoalueella 30 - 700 kW. Erikoisosaamisena ovat oikosulkumoottorit.
Yrityksen liikevaihto vuonna 1992 oli 277 miljoonaa markkaa ja henkilöstöä oli 416. Viennin
osuus vuonna 1992 oli 75 %, minkä lisäksi kotimaan toimituksista noin kolmannes oli epäsuoraa vientiä. Tuotekehityksen osuus on 4 % liikevaihdosta, mikä moottoritekniikassa on
varsin korkea luku. Sekä perus- että sovelluskehittämiseen panostetaan paljon. Vaasan osuus
on ollut aika ratkaiseva luotaessa ABB:läistä moottorisukupolvea.
Laatikko 15.
Case: ABB·Industry Oy, Helsinki
ABB Industry Oy on johtavia sähkökäyttöjen valmistajia maailmassa. Myynnistä suuri osa on
kokonaisia laajoja järjestelmiä. Tutkimukseen ja tuotekehitykseen panostetaan 10 % liikevaihdosta. Yrityksen liikevaihto vuonna 1992 oli 1 316 miljoonaa markkaa ja työntekijöiden
määrä 1 453. Tuotannosta suurin osa menee vientiin, viime vuonna reilut 70 %. Epäsuora
vienti mukaanlukien vienti nousee 90 prosenttiin.
Koneet-divisioona suunnittelee, valmistaa ja markkinoi vaihtosähkömoottoreita ja -generaattoreita. Tuotteet ovat pääasiassa Motorsin koneita suurempia, muutaman sadan kilowatin tehosta aina kymmeniin megawatteihin saakka. Tuotevalikoimaan kuuluvat useimmat vaihtosähkökonetyypit. Epätahtikoneet ovat kysyttyjä puunjalostusteollisuudessa, kemianteollisuudessa, voimaloissa ja energialaitoksissa. Tahtimoottoreita käytetään mm. syklokonvertteriohjatuissa laivojen potkurikäytöissä.
Tehoelektroniikka-divisioona on suurin yksittäinen divisioona ja sen piiriin kuuluvat taajuusmuuttajat ja syklokonvertterit sekä teollisuudessa ja laivoissa käytettävien sähkökäyttöjen
säätö- ja ohjausjärjestelmät. Vahvasta osaamisesta kertovat maailmalla tunnetut SAMI-taajuusmuuttajat, jotka kehitettiin yhtiön ollessa vielä Strömberg. Tällä hetkellä ABB on maailmanlaajuinen markkinajohtaja tehoelektroniikassa. Suomen tehoelektroniikka-divisioona onkin saanut maailmanlaajuisen vastuun ABB Drivesin vaihtovirtakäytöistä.
Industrial Drive Systems -divisioona toimittaa paperi- ja selluteollisuuden sekä metalliteollisuuden sähkökäyttöjä. Se tarjoaa asiakkaalle täydellisiä palveluja suunnittelusta ja asennuksista käyttökoulutukseen saakka. Tarvittavat koneet ja laitteet se hankkii pääasiassa muista divisioonista.
Marine-divisioona on erikoistunut sähkökäyttöjen merellisiin sovelluksiin. Se toimittaa sähköistyksiä, potkurikäyttöjä ja automaatiojärjestelmiä..
Process Automation -divisioona suunnittelee järjestelmiä prosessiteollisuuden prosessien
mittaukseen, hallintaan ja ohjaukseen. Tärkein asiakas on metsäteollisuus.
Kotimaan myynti -divisioona huolehtii myynnistä Suomessa. Divisioona tarjoaa myös palveluja asiakaskohtaisten ongelmien ratkaisussa, käytön suunnittelussa, huollon järjestämisessä
sekä käyttöönottokoulutuksessa.
74
Laatikko 16.
Case: Kolmeks Oy, Turenki
Kolmeks Oy on pääasiassa pumppujen valmistaja. Kuitenkin pumpun arvosta 65 % on moottoria, joten moottoreihin satsataan paljon. Tuotekehityksestä 75 % on moottoreiden kehittämistä. Pumppuja varten suunniteltujen moottoreiden lisäksi Kolmeks valmistaa paljon erikoissähkömoottoreita. Tärkeimpiä sovelluksia ovat mm. teollisuushallien ja autotallien ovien
moottorit, nostureiden moottorit, erilaiset puhallinlaitteiden moottorit sekä paperikoneiden
pituusleikkurien moottorit.
Kolmeks Oy sijaitsee Turengissa: Yrityksen henkilöstön määrä on 180, ja liikevaihto vuonna
1992 oli noin 78 miljoonaa markkaa. Tuotekehitykseen panostetaan 4 % liikevaihdosta. Kolmeksia voidaan pitää valmistusteknillisesti korkeatasoisena sähkömoottoreiden valmistajana.
Lukumäärällisesti yritys valmistaa eniten moottoreita Suomessa. Noin puolet tuotannosta menee vientiin. Välillinen vienti mukaanlukien viennin osuus nousee 70 prosenttiin.
75
6.4.
Tietämyspohjainen vienti energia-alalla
Energia-alan tietämyspohjaisen viennin edellytyksenä on ollut koko suomalaisen energiasektorin sopeutuminen vaativiin olosuhteisiin. Energiatietotaidon
vientiä on edeltänyt kotimaassa monien vuosikymmenien aikana hankittu kokemus ja osaaminen.
Alan kehittyessä ja lähestyessä innovaatiovetoista kehitysvaihetta sille alkaa
vähitellen syntyä tietoja ja palveluja myyviä yrityksiä. Vaikka harvoissa yritysryppäissä palvelutoiminta on liikevaihdoltaan merkittävää, on se keskeisessä
roolissa verkostosuhteiden ylläpidossa ja tiedonvälityksessä. Usein konsultointi
ja projektitoimitukset ovat päänavauksena laajemmalle tuoteviennille.
Tietämyspohjaisen viennin yhteydessä käsitellään energian tuotantoon, siirtoon
ja jakeluun liittyviä tietämyspohjaisia tuotteita ja palveluita, kuten voimalaitosten kokonaistoimituksia, itsenäisen voimantuoton projekteja (IPP, independent
power producer), sähköasemien sekä siirtoverkkojen toimituksia. Lisäksi tarkastellaan energiantuotantoon liittyviä muita palveluja kuten konsultointia sekä
voimalaitosten käyttöä ja kunnossapitoa. Tässä yhteydessä myös sähköasennusurakointi, sähköistysprojektit, energiantuotantotoimintaan liittyvät ohjelrnistot
sekä voimalaitosautomaatio on laskettu know how -vientiin kuuluviksi tuotteiksi.
Liikevaihdoltaan huomattavaa energia-alan know how -vientiä määritelmän mukaisesti harjoittaa maassa vain muutama yritys. Keskeisin yritys alalla on valtiollinen energia-alan konserni Imatran Voima, jonka tytäryhtiöt toimivat useilla
osa-alueilla. Suomen ABB-yhtiöillä on myös tietotaitovientiä sähköistyksissä.
Nykyisin Jaakko Pöyry -yhtiöihin kuuluvalla Energia-Ekonolla on myös paljon
ulkomaantoimintaa.
6.4.1. Markkinoiden erityispiirteet
Suomen talouden lama heijastuu sekä energian kysyntään että kotimaan rakentamis- ja suunnittelutarpeeseen ja siten kaikkien tuotteiden markkinoihin. Kotimarkkinoiden tuntuva supistuminen ajaa yritykset entistä enemmän etsimään
uusia markkina-alueita ja kasvua ulkomailta.
Eurooppa markkina-alueena on muutostilassa. Monopolisoituneita energiamarkkinoita ollaan vähitellen avaamassa kilpailulle. Iso-Britannia on tällä tiellä
edelläkävijä. Kilpailun vapautuminen vuonna 1990 käynnisti itsenäisten voimayhtiöiden toiminnan, johon suomalaiset IVO Energy Venturesin johdolla
ovat osallistuneet. Itsenäisen voimantuotannon hankkeiden markkinat Länsi-Euroopassa rajoittuvat toistaiseksi Iso-Britanniaan, mutta Espanjassa sekä Itali-
76
assa, jossa on tuotantokapasiteettivajausta muun Etelä-Euroopan tavoin, ja entisten SEV-maiden alueilla tehdään jatkuvasti selvitystöitä.
Itä-Euroopassa teollisuuden tuotantoluvut putoavat koko ajan, mikä merkitsee
sitä että alueella on runsaasti käyttämätöntä energiantuotantokapasiteettia. Kapasiteetti on kuitenkin suurelta osin ympäristöpäästöillä ja käyttöasteilla mitaten
ala-arvoisessa kunnossa ja pikaisten perusparannusten tarpeessa.
Entisen Neuvostoliiton alueella on valtavasti potentiaalia tietotaitoviennille infrastruktuurin perusparannusten, energiansäästön ja rakentamisen sektoreilla.
IVY- ja-entisten SEV-maiden markkinoilla rahoitus on ongelma. Suomalaisilla
on hyvä kilpailuasema markkinoilla, koska referenssit mittavistakin projekteista
tällä alueella ovat olemassa ja yhteistyökuviot tuttuja, vaikkakin nykyisin päätöksentekokanavat ovat huomattavasti mutkistuneet.
Kauko-Itä voimakkaan talouskasvun alueena on merkittävä markkina-alue suomalaiselle tietotaito-viennille sekä voimalaitosten että siirron ja jakelun alueella. Myös metsäteollisuuden investoinnit suuntautuvat tälle alueelle, mikä tarjoaa
vientipotentiaalia prosessisähköistyksille.
Afrikan kehitysmaat ovat perinteinen markkina-alue etenkin voimansiirron ja
sähköistyksen vientituotteille. Näissä maissa toiminta alkaa usein kehitysyhteistyövaroin ja jatkuu normaaleina vientitoimituksina.
6.4.2. Tuotannontekijäolosuhteet
Suomen energiateknologian ja käyttökonseptien kehittyneisyys perustuu kahteen perustuotannontekijöihin liittyvään haittaan, kotimaisten energiavarojen
niukkuuteen sekä ankaraan ilmastoon. Tuontienergia on lisännyt panostuksia
energian taloudelliseen käyttöön liittyvään tutkimustyöhön. Puuraaka-aineen
runsaudesta syntynyt puunjalostusteollisuus puolestaan on lisännyt energiantarvetta ja pakottanut uusiin innovaatioihin.
Perustuotannontekijöistä sijainti ja maan koko sekä historiallinen tausta ovat
nousseet Kauko-Idän markkinoilla merkityksellisiksi tuotannontekijöiksi. Pieni
puolueeton maa menestyy alueilla, jossa suuret amerikkalaiset tai japanilaiset
kilpailevat yritykset koetaan uhkaksi varsinkin energia-alalla sen strategisen
merkityksen vuoksi,
"
Tietotaitoviennille tärkein tuotannontekijä on maan inhimilliset voimavarat.
Suomen koulutusjärjestelmä tuottaa riittävästi perusvalrniudet omaavaa ja kielitaitoista työvoimaa alan tarpeisiin. Maan korkea tietotekninen taso antaa yrityksille edistykselliset ja kustannuksia säästävät työvälineet.
77
6.4.3. Kysyntäolosuhteet
Pyrkimys energian tehokkaaseen hyväksikäyttöön on johtanut edistyksellisiin
innovaatioihin, kuten yhdistettyyn sähkön ja lämmön tuotantoon, jossa Suomi
on ollut kehityksen kärjessä runsaasti höyryä käyttävän prosessiteollisuuden
myötä. Vastapainetekniikan kehittäminen on puolestaan luonut edellytykset
kaukolämmitykselle, johon kohdistetut investoinnit ja kehitystyö ovat kannattaneet Suomen pitkän lämmityskauden vuoksi. Myös pitkät välimatkat ovat asettaneet omat vaatimuksensa energian siirron tekniikoille sekä siirto- ja jakeluverkon kehittämiselle. Poikkeuksellisen harva asukastiheys on edellyttänyt
omaperäisten teknisten ratkaisujen kehittämistä. Kaikenkaikkiaan vaativat kysyntäolot ja rajoitteet kotimaassa ovat edistäneet sellaisen tietotaidon kumuloitumista, millä on potentiaalia kansainvälisestikin.
Kysyntä kehittyy kokonaisvaltaisten projektitoimitusten ja kokonaisvastuiden
suuntaan. Aiemmin toimituksista oli helposti eriteltävissä suunnitteluvaihe,
jonka perusteella pyydettiin tarjouksia urakoista, vieläpä niin, että urakat jaettiin
osiin konsultin valvoessa prosessia. Trendi markkinoilla on, että sopimusosapuolen halutaan olevan, ei ainoastaan suunnittelija ja toimittaja, vaan myös mukana rahoituksessa, jopa käytössä ja kunnossapidossa.
Energia-ala ei tarvitse yhteiskunnan panosta samalla tavalla kuten ennen, koska
energiainfrastruktuuri on pääosin kunnossa ja energiankulutuksen kasvu on hidastunut. Tilalle ovat astumassa yksityiset omistajat ja rahoittajat, mikä merkitsee uutta asennetta mm. riskipositioihin ja tuottokriteereihin. Yksityinen rahoittaja vertaa energia-alan yritystä sijoituskohteena muihin vaihtoehtoisiin sijoituskohteisiin.
Ympäristömääräykset ympäristöveroineen tulevat olemaan merkittävä tekijä
kotimaisen tietotaito-viennin tulevaisuudelle. Ne ratkaisevat valinnat eri energiamuotojen välillä ja siten vaikuttavat myös suomalaisen osaamisen kysyntään.
Samoin energiankäytön tehostamisen tarpeet esimerkiksi Baltiassa ja Itä-Euroopan alueilla ovat haaste esimerkiksi sähkön ja lämmön yhteistuotannon ja kaukolämmön osaamiselle.
6.4.4. Lähi- ja tukialat
Know how -vienti tarjoaa vientikanavan kotimaisille laitevalmistajille monien
projektien yhteydessä. Maastamme löytyy kansainvälisesti kilpailukykyistä tekniikkaa lähes kaikilta energiateknologian alueilta, merkittävänä poikkeuksena
höyry- ja kaasuturbiinit. Toisaalta projektiviennissä laitevalmistaja ei ole ainoastaan strateginen yhteistyökumppani vaan myös kilpailija omine projektitarjouksineen.
78
6.4.5. Kilpailukenttä
Uusien tulokkaiden pääsy toimialalle ja vientitoimintaan on hankalaa, koska uskottavuus edellyttää vahvoja referenssejä ja yleensä pitkäaikaisia näyttöjä. Toimintamahdollisuudet kansainvälisessä kilpailuympäristössä näyttävät edellyttävän pitkää kotimaista kokemuspohjaa ja osaamista.
Projektointi- ja konsulttiyritykset osallistuvat myös eri kansainvälisten kehityspankkien kuten Maailmanpankin, Aasian, Afrikan ja Euroopan kehityspankin
rahoittamiin vientiprojekteihin. Näille projekteille on tyypillistä eri osien kilpailuttaminen erikseen ja voimakas pyrkimys kaikenlaisten strategisten allianssien
hajoittamiseen, jolloin pientenkin suunnittelu- ja konsultointiyritysten mahdollisuudet kilpailla suuryritysten kanssa samoilla markkinoilla paranevat.
6.4.6. Yhteenveto
Tietotaitovienti täydentää energiateknologian kokonaisuutta tuomalla mukaan
energia-alan tietämyspohjaiset tuotteet perinteisen ja volyymiltaan merkittävämmän tuoteviennin lisäksi. Kokonaistoimitukset, jota tietotaitovienti yhä
enenevässä määrin tulee olemaan, hyödyntävät monipuolisesti maan teknistä
osaamista, kotimaassa hankittua kokemusta ja väestön koulutuspohjaa. Kokonaistoimituksiin ja konsultointiin vaadittava tietämys ja toisaalta maan teknisten
tuotteiden edistyksellisyys tukevat toinen toistensa vientipyrkimyksiä. Yritysten
tulisikin entisestään kehittää keskinäistä yhteistyötä varsinkin markkinoinnin
saralla, jotta yritysten osaaminen pystyttäisiin hyödyntämään kansainvälisillä
markkinoilla tehokkaammin.
Kotimarkkinoiden kilpailulliset olosuhteet ovat lisänneet toiminnan tehokkuutta
kaikilla tasoilla ja uusi kilpailulaki sekä kehitteillä oleva sähkömarkkinalaki ennakoivat eurooppalaista kehitystä ja vievät Suomen energialiiketoimintaa, tuotantoa, siirtoa ja jakelua jopa eurooppalaista vauhtia nopeammin kohti entistäkin vaativampaa kilpailuympäristöä. Julkisen vallan tietotaitovientiä edistävän
panoksen tulisi entistä enemmän kohdentua rahoitusongelmiin, jotka ovat pahentuneet kehitysyhteistyömäärärahojen vähetessä. Kun hankkeilla on takanaan
suomalainen rahoitus voidaan toimitusten kotimaisuusastetta nostaa ja tehokkaammin hyödyntää maan kokonaisosaamista.
79
Laatikko 17.
Case: Imatran Voima
Imatran Voima on energia-alan konserni, joka myy sähköä ja lämpöä, omistaa, käyttää ja kunnossapitää voimalaitoksia, sekä tarjoaa energiajärjestelmiin ja sähkönsiirtoon liittyviä palveluja. Konsernin emoyhtiö Imatran Voima Oy perustettiin 1932, jolloin Imatran vuonna 1929
valmistunut voimalaitos ja siihen yhdistetty kantaverkko siirrettiin sen omistukseen.
Nykyisin Imatran Voima on maan suurin voimalaitosyhtiö, jonka käytössä on 6 000 MW:n
tuotantokapasiteetti. Konsernin liikevaihto oli 5 747 miljoonaa markkaa vuonna 1992, josta
sähkönmyynnin osuus oli 80 prosenttia, lämmönmyynnin ja engineering-toiminnan molempien kuusi prosenttia ja muun toiminnan osuus kahdeksan prosenttia. Konsernissa oli 5 731
työntekijää.
IVO Energy Ventures
IVO Energy Ventures on toukokuussa 1992 Imatran Voima konsernin emoyhtiöön perustettu
yksikkö, jonka tehtävänä on kehittää ulkomaista energialiiketoimintaa valituissa kohdemaissa.
Yksikössä työskentelee n. 20 henkilöä.
IVO Energy Ventures sijoittaa pääomaa energiahankkeisiin ja saa tulonsa energiainvestointien
tuotoista. Näissä hankkeissa IVO Energy Ventures toimii projektien kehittelijänä. Projektien
kehittämistyöhön kuuluvat projektiosapuolten yhteistyön organisoiminen ja niiden suhteita
säätelevän sopimusverkon luominen. Tavoitteena on energialiiketoiminnan kehittäminen koko
Imatran Voiman kokonaisosaamista hyväksikäyttäen.
IVO Energy Venturesin itsenäinen voimantuotanto on käynnistynyt Iso-Britanniassa, jossa
Imatran Voimalla on valmis yritysrakenne täysimittaiseen voimayhtiötoimintaan. IVO Energy
Ltd. on holding-yhtiö, joka markkinoi Imatran Voiman osaamista. IVO Generation Services
Ltd. hoitaa voimalaitosten käytön ja kunnossapidon ja IVO International Ltd. tarjoaa voimaloiden rakentamiseen liittyviä suunnittelu- ja rakentamispalveluja. Toteutuneita hankkeita on
kaksi, 360 ja 240 MW voimalat, joihin saatiin sopimukset käyttötoiminnasta ja kunnossapidosta, jälkimmäisestä IVO Energy Ltd myös omistaa 25%. Suunnitteilla on 1 100 MW maakaasuvoimala. Iso-Britannian lisäksi IVO Energy Venturesilla on kehityshankkeita vireillä
entisten SEV-maiden alueella: Puolassa, TSekkoslovakia, Unkarissa ja entisessä Itä-Saksassa.
IVO Energy Venturesin liiketoimintaa on sopimusverkon luominen ja hallinta, jossa inhimilliset resurssit ovat ratkaisevia. Henkilöstöitä vaaditaan hyvää teknistä ja kaupallista tietämystä.
Projektin johtamiseen ja sopimusten tekoon tarvittavat henkilöstöresurssit ovat keskeinen
tekijä. Yritys joutuu käyttämään paljon ulkopuolista ja paikallista asiantuntemusta.
Menestys energialiiketoiminnassa perustuu konsernissa olevaan monipuoliseen energiaosaamiseen. Konserni hallitsee koko ketjun voimalaitoksen suunnittelusta niiden rakentamiseen,
käyttöön, kunnossapitoon, sähkönsiirtoon ja -myyntiin sekä jakeluun. Taustalla on aina substanssiosaaminen energiakaupasta ja voimalaitostekniikasta, joiden varaan toiminta rakentuukino IVO Energy Ventures on voimakkaasti kehityspainotteinen yksikkö, joka hyödyntää tätä
konsernin eri osissa olevaa, kilpailullisissa oloissa kehittynyttä osaamista.
80
Itsenäinen voimantuotanto -projektin (lPP) sopimusverkosto
Voimalaitossuunnittelijat
IVO Inl.
Omistajat
mm.IVO
~
f-.
Rahoittajat
Konsultit
tekniikka, laki,
rahoitus
Sähkönostajat
[
/
y
JI'
Voimalaitosprojekti
;-
Laitetoimittajat
I+-
1\
Käyttö ja kunnossapito
IVO T.palv.
Lämmönostajat
Ympäristö-, energia- ym. viranomaiset
Polttoaineen
myyjät
]
Lähde: IVO-viestintäpalvelut 1993
Kokonaisprojektin kannattavuus riippuu paljon myös laitoksen käytettävyydestä. Uskottavuutta lisäävät voimalaitosten hyvä käytettävyys Suomessa, alhainen sähkön hinta ja vähäiset
ympäristöpäästöt.
Kilpailu kansainvälisillä itsenäisen voimantuotannon markkinoilla on kovaa. Vahvimmat kilpailijat ovat kanadalaisia, USAlaisia, ranskalaisia ja englantilaisia. Usein kyseessä on moninkertaisesti IVOa suurempien voimayhtiöiden tytäryhtiöt. IVan vahvuutena on sen kokemus
kilpailusta kotimarkkinoilla, mitä eurooppalaisilla voimayhtiöillä, perinteisesti lainsäädännöin
suojelluilla monopoleilla, ei ole.
Euroopan Yhteisön deregulaatiopyrkimykset tuovat itsenäisille voimantuotantohankkeille uusia mahdollisuuksia, joskin paikallisilla voimayhtiöillä on suuret mahdollisuudet ja motiivit
hidastaa EY:n kilpailunvapauttarnispyrkimyksiä.
IVO International Oy
IVO Intemationalin ja sen tytäryhtiöiden liikevaihto oli vuonna 1993 1,6 mrd. markkaa, josta
IVan omien töiden osuus oli 39 %, kotimaisten asiakkaiden osuus 25 % ja ulkomaisten asiakkaiden osuus 36 %. Vuoden 1994 liikevaihdon osalta on budjetoitu merkittävää kasvua ja
siitäjo puolet tullee ulkomaisilta asiakkailta.
Vesivoimarakentamisen vähentyessä 1960-luvun lopulla IVOssa vapautui resursseja, jotka
suunnattiin ulkomaantoimintaan. Vienti alkoikin vesivoimaprojekteista ja laajeni voimansiirtoon. Varhainen liikkeellelähtö antoi yritykselle mahdollisuuksia hankkia kokemuksia. Ulkomaantoiminnoilla oli yrityksessä työllistävä merkitys.
81
1972 ulkomainen toiminta lopetettiin omien laitosten mm. Loviisan ydinvoimalan ja 400 kV:n
voimasiirtoverkon rakennus- ja suunnittelutöiden sitoessa koko kapasiteetin. 1978 ulkomaantoiminta aloitettiin uudelleen. IVO International (aluksi IVO Consulting Engineers Ltd.) perustettiin 1981 markkinoimaan ja kehittämään kansainvälistä toimintaa. Engineering-resurssit
siirrettiin vuoden 1993 alussa sen alaisuuteen.
Painopistettä on vuosien kuluessa siirretty voimalaitoksen, sähköasemien ja voimajohtojen
suunnittelusta sekä konsultoinnista projekteihin, joista yrityksellä on kokonaisvastuu.
IVO International toimii maailmanlaajuisesti. Voimalaitosliiketoiminnan alueellisina painopisteinä ovat entisen Neuvostoliiton lähialueet, Itä-Euroopan maat, Puola, Tsekkoslovakia,
Unkari ja Englanti. Uutena kasvualueena on Kaakkois-Aasia. IVO International toimii siellä
mm. Kiinassa, Malesiassa, Thaimaassa ja Indonesiassa. Lähi-Idässä IVO aloitti sähköistysprojekteilla jo 1970-luvulla. Korkeat tekniset vaatimukset sekä alueella vallinnut voimakas kasvu
ja tarjonnan ylittävä kysyntä helpottivat aseman vakiinnuttamista muuten erittäin kilpailuilla
markkinoilla. Voimansiirtoprojekteissa kohdemaita ovat tänään myös Abu Dhabi, Tansania,
Filippiinit, Uganda, Intia, Iran ja Nepal.
IVOn engineering-yksikön suurin asiakas on ollut Imatran Voima ja omien investointikohteiden lisäksi kaupungit ja energialaitokset sekä teollisuus. Asiakkaat tuntevat tuotteiden tekniset
yksityiskohdat hyvin ja ovat erittäin vaativia.
Kotimaan investointitoiminnan hiljeneminen ja voimantuotannon kansainvälinen yksityistämiskehitys ja energiamarkkinoiden avautuminen muuttavat asiakaskunnan rakennetta ja luonnetta. Voimalaitosten omistajien lukumäärä kasvaa ja koko tulee pienenemään. Voimayhtiön
perustaja voi olla myös jokin institutionaalinen taho, pankki tai sijoittaja, jonka toimialaosaaminen on rajoitettua, jolloin kokonaisosaamisen ja referenssien merkitys kasvaa. Niinpä voimalaitosten kokonaistoimitusten kysynnän odotetaan kasvavan itsenäisten voimayhtiöiden
myötä, koska pankit usein vaativat, että vastuu on yhdellä tOimittajalla. Voimayhtiöillä ei enää
välttämättä ole omia insinööriresursseja, mikä sekin lisää suunnittelu- ja konsu1tointi-, ja kokonaistoimituspalveluiden kysyntää.
Suomessa on kaksi korkeaa teknologiaa käyttävää keskenään kilpailevaa kattilavalmistajaa,
joilla on kansainvälisestikin ylivoimainen tekniikka turpeen ja biopolttoaineen (kuori, puujäte,
jäteliemi ym.) poltossa. Näiden kanssa IVO International on kiinteässä yhteistyössä.
IVOn laitoksissa ja voimansiirtojärjestelmissä on pyritty käyttämään uusinta tekniikkaa. Se on
tmjonnut kotimaiselle teollisuudelle mahdollisuuden olla ensimmäisenä mukana teknisessä
kehityksessä. Vastavuoroisesti IVO Internationalilla on ollut mahdollisuus koota teknisesti
kehittyneitä ja kilpailukykyisiä kokonaistoimituksiä kokonaistoimituksia, joista sillä on kokemusta. Imatran Voima panostaa tuotekehittelytoimintaan vuosittain vajaat 200 miljoonaa
markkaa. Yritys tekee paljon yhteistyötä VTT:n sekä jonkin verran alihankkijoiden kanssa.
Yrityksellä on myös kansainvälistä yhteistyötä amerikkalaisten voimayhtiöiden omistaman
tuotekehittelyorganisaation EPRIn kanssa ensimmäisenä USAn ulkopuolisena maana.
82
IVO Internationalin strategia on keskittyä kapeille erikoisalueille; pyritään välttämään suoraa
kilpailua suurten monikansallisten yritysten kanssa voimalaitoksissa. Segmenttinä on pienet ja
keskikokoiset, erityisesti biopolttoaineita käyttävät laitokset, joissa lämmön ja sähkön tuotanto
on yhdistetty. Pienehköt kaasu- tai kombivoimalaitokset ja niiden engineering -painotteiset
muutostyöt sekä vanhojen voimalaitosten perusparannukset ovat myös yrityksen keskeistä
osaamista.
Uutta markkinapotentiaalia nähdään rautateiden sähköistysurakoinnissa. Siitä on kehittymässä
kilpailukykyinen "tuote" IVOn, Nokian ja ABB:n (Strömbergin) pitkäjänteisen kehitystyön
tuloksena. Liiketoiminta-aluetta hoitaa IVO Internationalin tytäryhtiö Sähköradat Oy.
Kokonaisprojektin vaihtoehtona asiakkaalle on konsultin kehittämä rakennustapa. IVO International joutuu kotimaassa, kuin myös ulkomailla kilpailemaan konsultin, usein Energia-Ekonon kanssa, myös pelkistä konsultointi- ja suunnittelutehtävistä.
IVO Tuotantopalvelut Oy
IVO Tuotantopalvelut Oy on Imatran Voima Oy:sta vuoden 1993 alusta yhtiöitetty yritys, joka
käyttää Imatran Voiman voimalaitoksia Suomessa. Lisäksi se on tehnyt sopimukset IVO Generation Services Ltd:n kautta kahden kaasukombivoimalaitoksen käytöstä Englannissa. Myös
kotimaassa voimalaitosten käyttö- ja kunnossapito yhdeksällä voimalaitospaikkakunnalla on
sopimuspohjaista. IVO Tuotantopalveluiden IVO Service -palveluyksiköt sijaitsevat kuudella
paikkakunnalla. Imatran Voiman omien voimalaitosten ja sähköasemien huollon lisäksi IVO
Service toimii teollisuuden ja energialaitosten kunnossapidossa, yksittäisissä töissä tai laajojen
kokonaissopimusten mukaisesti. IVO Tuotantopalveluissa työskentelee 1 250 henkilöä, joista
70 toimii ulkomaisten tehtävien parissa. Liikevaihto on 550 miljoonaa markkaa. Tähän Imatran Voiman alakonserniin kuuluvat myös lli-kunnossapitoyhtiöt, jotka toimivat teollisuuden
peruskunnossapidossa. Muuta kansainvälistä toimintaa Englannin IPP-hankkeiden lisäksi yrityksellä ei ole, mutta se osallistuu markkinointiin IVO Energy Venturesin kanssa.
Imatran Voiman kilpaillessa teollisuuden omien energiaratkaisujen kanssa voimalaitosten käytettävyys on ollut tärkeä kilpailutekijä. Voimalaitosten hyvä käyttöaste saavutetaan ennakoivan kunnossapidon avulla. Laitokseen kehitetään järjestelmiä, joilla vikaantuminen voidaan
ennakoida. Tämä kunnossapitofilosofia heijastuu suomalaisten voimalaitosten hyviin käyttöastelukuihin. Tekniset ratkaisut ja käyttökonseptit ovat kehittyneet ja mm. tarve minimoida
voimalaitoksen käyttöhenkilökuntaa on pystytty toteuttamaan huoltosopimusten avulla, jolloin
kunnossapidon ostamista palveluina ja käyttöorganisaation miehitys voi olla pienempi. Tarve
vähentää henkilökuntaa on kehittänyt automaatiota sekä voimalaitoksen kaukokäyttökonseptia. Suomesta löytyy laadukkaita tuotteita esim. antureita, jotka ovat olennainen osa kunnonvalvontajärjestelmää.
Itsenäisen voimantuotannon projekteissa (IPP) käyttö- ja kunnossapitosopimukset ovat haluttuja ja kansainvälinen kilpailu on kova. Pääkilpailijat Englannin sopimuksista tulivat Yhdysvalloista, Ranskasta ja Irlannista. Yhdysvalloissa konsepti on pitkälle kehittynyt, siellä IPPtoiminta on vakiintunutta ja maassa toimii jopa 110 voimalaitosten käyttö- ja kunnossapitopalveluja tarjoavaa ja niistä kilpailevaa yritystä. Kilpailu on avointa ja uusien konseptien
käyttöönottoviive vähäinen.
83
Laatikko 18.
Case: Energia-Ekono
Energia-Ekono Oy on energia-alan konsulttitoimisto, jonka tuotteet ja palvelut käsittävät asiakkaan energia-alan liiketoiminnan kehittämisen, energian tuotanto-, jakelu- ja niihin liittyvän
ympäristötekniikan konsultointi- ja suunnittelupalvelut. Yrityksen laskutus 1992 oli 63,1
markkaa, josta ulkomaisen toiminnan osuus oli neljännes. Työntekijöitä yrityksessä on 140.
Yrityksen historia ulottuu vuoteen 1911, jolloin perustettiin Suomen Höyrykattilayhdistys
tarkkailemaan ja kehittämään jäsenkattilalaitosten toimintaa ja turvallisuutta. Vuosina 1916 ja
1917 toimintaa laajennettiin lämpö-, turve- ja sähköteknillisille alueille ja yhdistyksen nimeksi
tuli 1918 Voima- ja Polttoainetaloudellinen Yhdistys, joka 1940 -luvulla opittiin tuntemaan
nimellä Ekono.
Vuonna 1972 aatteellinen yhdistystoiminta ja liiketoiminta erotettiin toisistaan, jolloin perustettiin Energiataloudellinen yhdistys ETY ja Ekono Oy, jonka toiminnan tavoitteena tuli olemaan omaan osaamiseen perustuvan konsultoinnin kehittäminen ja myynti. Ekonon sisällä
energia-alan toiminta keskitettiin Energia-Ekonoon, joka on ollut oma yhtiönsä vuoden 1990
organisaatiouudistuksesta lähtien. Keväällä 1993 Jaakko Pöyry -yhtiöt osti Energia-Ekonon,
jolloin yritysten päällekkäisiä toimintoja rationalisoitiin. Ekono Yhtymä ajautui konkurssiin,
Energiataloudellinen yhdistys lakkautettiin kesällä 1993.
Energia-Ekonon asiantuntemus investointiprojekteissa on energian tuotannon ja jake1un alueella sisältäen mm. voima1aitos- ja kattilaprojektit, automaation ja sähköistyksen energia- ja
prosessiteollisuudessa sekä yhdyskuntien jakeluverkot, lämpökeskusprojektit, kaukolämpöjärjestelmät ja maakaasuverkostot sekä ympäristötekniikan.
Energia-Ekonolla on osakkuusyritykset Etelä-Koreassa ja Englannissa, näiden lisäksi markkina-alueina ovat Ruotsi ja Itävalta, Afrikan maat sekä Kaakkois-Aasiassa Malesia ja Kiina. Investointiaktiivisuuden hiljetessä kotimaassa u1komaatoimintojen osuus tulee vuonna 1993
kasvamaan.
Asiakkaita ovat sähkö- ja prosessihöyryä tuottava teollisuus ja teollisuuden energiayhtiöt, kaupunkien energialaitokset, sekä ministeriöt kuten kauppa- ja teollisuusministeriön energiaosasto ja ympäristöministeriö sekä Finnida. Suomalaiset asiakkaat ovat erittäin vaativia ja asiantuntevia energiaratkaisuissaan. Ulkomailla asiakkaina ovat vastaavat tahot sekä lisäksi kehityspankit. Yrityksessä on kehitetty oma eurooppalaiset vaatimukset täyttävä ISO 9001 -normin
mukainen laatujärjestelmä.
Konsulttitoiminnassa tuki- ja lähialojen muodostama verkosto on tärkeä. Kun yritys tekee
energiainvestointiprojekteissa hankintaohjelmat ja neuvottelee tarjouksista, sille on tätä kautta
syntynyt hyvinkin läheisiä suhteita mm. kattila-, turbiini-, automaatio- ja sähkölaitostoimittajiin, joiden kanssa on myös yhteisiä kehitys- ja toimitusprojekteja ulkomailla. Tuotevalmistajien, konsulttien ja voimayhtiöiden verkostossa klusteriajatus toimii. Projektien ulkopuolella
yrityksellä on ollut yhteistyötä mm. suomalaisten kattilavalmistajien kanssa hiilen ja biomassan kaasutushankkeissa. Etenkin metsäteollisuuden yhteydessä kehitetyt energiaratkaisut ovat
edistyksellisen tekniikan takana. Edistyksellinen energiatekniikka mm. vastapaine-energian
tuotannossa, kaukolämmityksessä, biopolttoaineissa ja turpeessa sekä leijupetitekniikka ovat
suomalaisen konsulttitoimistonkin vahvuus.
84
Laatikko 19.
Case: SLM-yhtiöt
SLM-yhtiöt kuuluu Suomen ABB-yhtiöihin. Emoyhtiö Sähkölähteenmäki Oy vastaa SLM
asennustoiminnasta ja ABB Sähköistykset projektoinnista. Lisäksi yhtiöihin kuuluu 12 asennustoimintaa myyvää tytäryritystä. Kaikkiaan SLM -yhtiöt toimii 29 paikkakunnalla. Toiminta
alkoi 70 vuotta sitten yhden miehen sähköliikeyrityksestä, joka vuosien mittaan laajeni useille
paikkakunnille. Asennustoiminnan lisäksi yritys harjoitti sähköalan tukku- ja vähittäiskauppaa
sekä kojeistonvalmistusta.
Vuonna 1985 yritys myytiin Asealle, johon luotiin suhteet jo 1970-luvun lopulla Asea Atomin
kautta yrityksen osallistuessa Olkiluoto I ja II atomivoimaloiden sähköistämiseen. Vuonna
1987 Asea osti Strömbergin, jolloin SLM:n tehdas myytiin ABB Strömberg Sähkönjakelu -yhtiöille ja tukkukauppatoiminta Asea Skandialle. SLM -yhtiöille siirtyi sekä Strömbergin että
ABB:n asennustoiminta ja kokonaisprojektointivastuu. Liikevaihto 1992 oli 788 mmk ja
henkilöstön määrä 1 443. Viennin osuus laskutuksesta oli 6,6 %. Koko asennustoiminnan volyymi Suomessa on n. 3 miljardia markkaa. Tammikuussa 1994 SLM ja Fläkt Ilmastointi
muodostivat uuden yhtiön ABB Installaatiot Oy:n. Tällä tähdätään talonrakennukseen liittyvien toimintojen keskittärniseen.
SLM-yhtiöiden tuotteet ja palvelut ovat rakennus- ja prosessisähköistäminen, automaatioasennukset ja kokonaisprojektoinnit sekä teollisuudelle että voimalaitoksille, vahvimpana kuitenkin metsäteollisuuslaitosten sähköistys. ABB sähköistykset -yhtiön projektitoimitukset käsittävät myös siirto- ja jakeluverkkojen sekä sähköasemien asennukset. Päävientialueet ovat Venäjä, Länsi-Euroopan maat sekä Lähi- ja Kauko-Itä. Vientitoiminta on käynnistynyt entisen
Neuvostoliiton mittavista sähköurakointiprojekteista.
Teollisuusasiakkaiden painopiste on paperi- ja selluteollisuudessa. Kotimaan puunjalostusteollisuuden investoinnit ovat luoneet vahvan osaamisen tämän sektorin sähköistysprojekteissa.
Asiakkaana ei ole yksin esim. paperinvalmistaja, joka paperikoneen tilaa, vaan koneen toimittajat. Investointiprosessin aikajänne on pitkä, joten aktiivinen yhteydenpito avainasiakkaisiin
on tärkeää, jotta investointeihin päästään mukaan jo suunnittelun alkuvaiheessa. Myös rakennussähköistyksissä seurataan suurten asiakkaiden kuten keskusliikkeiden, pankkien ja vakuutusyhtiöiden investointisuunnitelmia ja rakennuslupatiedostoja aktiivisesti.
Tuotteilla ja kokonaisprojekteilla on toisiaan tukeva vaikutus. Hyvät kilpailukykyiset tuotteet
osaltaan mahdollistavat laadukkaan projektitoimituksen. Toisaalta myös projektiosaaminen on
hyvä kanava tuoteviennille. Tuotteiden osuus SLM -yhtiöiden liikevaihdosta on noin puolet,
joten hankkijoiden merkitys koko toiminnan volyymissa on suuri. Suurin osa tuotteista on
luonnollisesti ABB:ltä, suurimmat ulkopuoliset toimittajat ovat kaapeli- ja kojeistotehtaat, kuten Nokia ja Ensto, joilla on kansainvälisesti kilpailukykyisiä tuotteita.
Sähköurakointi kotimaassa on melko alueellista toimintaa, ja kilpailevia sähköurakoitsijoita
on lukuisia, joista SLM -yhtiöt ja Onninen Oy ovat suurimmat. Koko asennustoiminnan kentästä SLM -yhtiöiden markkinaosuus on n. 25%, yritys segmentoi itsensä kuitenkin tiettyyn
kokoluokkaan, missä osuus voi olla suurempikin. Teollisuussegmentillä SLM -yhtiöillä lienee n. 50% markkinaosuus kahden suuren urakoitsijan konkurssin jälkeen. Etenkin rakennussähköistyksissä kilpailu on kova. Teollisuuden prosessisähköistykset ovat kooltaan vaativia
haasteita, joihin uusien yrittäjien on vaikeampi päästä mukaan.
85
Laatikko 20.
Case: ABB Service
ABB Service -yhtiöt ovat osa Suomen ABB yhtiöitä. ABB Service Oy:llä on huoltokeskukset
kahdeksalla paikkakunnalla, joiden lisäksi on kaksi tytäryhtiötä, ABB Oulun Teollisuuspalvelu Oy ja ABB Sataservice Oy. Vuonna 1992 liikevaihto oli 272 miljoonaa markkaa, josta
viennin osuus oli yli neljäsosa. Toiminta-ajatuksena on asiakkaan kilpailukyvyn parantaminen
nostamalla prosessin käytettävyyttä, tehokkuutta, laadukkuutta ja turvallisuutta samalla ylläpitokustannuksia minimoiden.
ABB Service -yhtiöiden kunnossapitokonsepti käsittää sähkö- ja automaatiokunnossapidon,
prosessikunnossapidon, mittauspalvelut ja konsultoinnin, uusintaprojektit sekä mekaanisen ja
rakennuskunnossapidon. Asiakkaat ovat pääasiassa teollisuusyrityksiä, voima- ja sähkölaitoksia sekä sähkönjakelulaitoksia, myös liikenne- ja julkisen hallinnon laitoksia. Kunnossapito on paikallista toimintaa erikoisosaamisalueita lukuunottamatta. ABB Service -yhtiöt vievät
pääasiassa varaosia, sekä sellaista erikoisosaamista, mitä muista ABB Service yhtiöistä maailmalla ei löydy.
Kunnossapitotoiminta kokonaisuudessaan on Suomessa 13 - 14 % bruttokansantuotteesta, mikä vastaa teollisuusmaiden keskimääräistä lukua. Teollisen kunnossapidon kustannukset ovat
kaikkiaan 13 - 15 miljardia markkaa vuosittain; kunnossapito voi oikein hoidettuna olla
merkittävä kilpailuetu.
Voimakas kausivaihtelu kunnossapitotoiminnassa vuodenajoittain vaikeuttaa henkilöstöresurssien optimointia. Tämä on voirnistanut kunnossapidon eriyttämistä yrityksen ydintoiminnoista, sekä ennakoivan kunnossapidon kehittämistä. Kunnossapidon eriyttärnisellä pyritään
mittakaavaetujen lisäksi erikoistumisen etuihin. Ennakoiva kunnossapito tasoittaa kausivaihteluja ja huoltovälejä.
Prosessiteollisuudessa häiriöttömän tuotantoprosessin merkitys korostuu, jolloin syntyy kysyntää ennakoivaan, eli ehkäisevään ja mittaavaan, kunnossapitoon, mikä edellyttää uusien
mittaustekniikoiden kehittämistä ja osaamista. Suomessa on panostettu paljon uusiin esim.
tiivistämis- ja kunnonvalvontatekniikoihin. Myös kaukodiagnostiikkaan panostetaan, mutta se
ei ole vielä päivittäinen työkalu alalla.
Kunnossapito sinänsä on merkittävä kilpailukykytekijä ja tukiala teollisuudelle. Sen kerrannaisvaikutukset heijastuvat koko teollisuuden suorituskykyyn, laatuun, toimitusvarmuuteen,
valmistuskustannuksiin ym.
Kunnossapitoyrityksiä on maassa runsaasti ja alalla vallitsee kova hintakilpailu. IVO Tuotantopalvelut Oy on ABB Service -yhtiöille merkittävä asiakas, mutta samalla IVO Service on
kilpailija. Näiden sekä muiden suurten kuten Huberin ja IH-kunnossapidon paikallisten kunnossapitoyhtiöiden lisäksi maassa on lukuisia pieniä paikallisia kunnossapitoyrityksiä, jotka
toimivat alhaisella kustannustasolla, eivätkä välttämättä pyri kokonaisvaltaiseen kunnossapitoon ja yhtiöittärniseen. ABB Service -yhtiöiden markkinaosuus Suomessa sen erikoisosaamisalueella, sähköisessä kunnossapidossa on n. 50%.
Kunnossapito on luonteeltaan kuitenkin paikallista toimintaa ja paras tapa viedä kotimaista
osaamista tällä sektorilla on laitetoimitusten yhteydessä. Mahdollisuuksia on etenkin kehitysmaissa ja entisen Neuvostoliiton alueilla, missä teollisuuden käyttöasteet ovat erittäin alhaiset.
86
Laatikko 21.
Case: Valmet Automation
Valmet Automation on Valmet-konserniin kuuluva yhtiö, joka on erikoistunut prosessiteollisuuden ja energiantuotannon automaatiosovelluksiin ja ratkaisuihin. Sovellusten ja järjestelmien lisäksi Valmet Automation toimittaa prosessiteollisuudelle mittaus-, säätö- ja analysointilaitteita. Liikevaihto oli 902 mrnk ja henkilökuntaa oli 1400 vuonna 1992. Tuotekehitystoimintaan yritys investoi vuosittain noin 50 miljoonaa markkaa. Sillä on yhteistyötä kaikkien
teknillisten korkeakoulujen sekä tutkimuslaitosten kuten esim. VTI:n kanssa.
Asiakkaat ovat sellu- ja paperiteollisuuden, kemianteollisuuden sekä voimantuotantoyritykset.
Suomessa yritys myy kaikille teoJIisuudenaloille, kansainvälisillä markkinoilla puunjalostusteollisuus on pääasiallisin asiakas. Energiasektorilla yritys toimii kotimaan lisäksi myös Englannissa, Itävallassa sekä Tsekinmaassa. Kotimaassa energiasektorin laskutus on noin kolmasosa automaatiotoiminnasta, asiakkaita ovat IVOn ja teollisuuden omistamat voimalaitokset
sekä kunnalliset laitokset. Energiasektorin sovellutukset on kehitetty puunjalostusteollisuuden
tarvitsemista automaatiojärjestelmistä. Jo 1950-luvulla monilla prosessiteollisuuden aloilla
alettiin käyttää laajassa mittakaavassa instrumentointia ja automaatiota osittain paremman
lämpötaloudellisen valvonnan takia ja osittain siksi että voitaisiin paremmin hallita nopeita
prosesseja.
Varsinaisesti energiantuotantosektorin liiketoiminta käynnistyi 1980-luvun alussa, jolloin
Kuopion Haapaniemi II voimalaitoksessa otettiin käyttöön digitaalinen automaatiojärjestelmä,
jossa ohjaus- ja säätöjärjestelmä oli integroitu yhteen. Tämä oli ainutlaatuinen sovellus, joka
kehitettiin ennakkoluulottoman ja innovatiivisen asiakkaan tarpeisiin.
Järjestelmä oli aiemmin kehitetty sellu- ja paperiteollisuuteen, josta ensimmäinen referenssi
oli 1978. Yksityinen sektori tukeutui vielä 1980-luvulla saksalaisiin toimittajiin, mutta vähitellen suomalainen tekniikka on osoittanut kilpailukykynsä ja vallannut alaa saksalaiselta.
Kysyntä painottuu puunjalostusteollisuuden ja voimalaitosinvestointien vähäisyyden vuoksi
vanhojen laitosten automaatiosaneerauksiin sekä kiristyvien ympäristönormien johdosta ympäristöinvestointeihin.
Valmet Automationin segmentti voimalaitosten automaatiojärjestelmissä on aina 30 MW
kattilalaitoksista 600 MW voimalaitoksiin. Alemmissa teholuokissa logiikkajärjestelmät ovat
käyttökelpoisimpia sekä turvallisuusmääräysten mukaisia ja suuremmissa kokoluokissa on
ongelmana referenssien puute. Kilpailu kotimaassa käydään pääasiassa Siemensin ja Valmet
Automationin välillä.
Laatikko 22.
Eräitä muita voimalaitosautomaatioon erikoistuneita yrityksiä
Merkittäviä voimantuotannon tarvitsemia tietojärjestelmiä toimittavia yrityksiä ovat myös
teollisuuden tietojärjestelmiin erikoistunut Carelcomp ja IVO-konserniin kuuluva Dativo, joka
toimittaa täydellisiä voimalaitosjärjestelmiä, joihin on normaalin käyttöautomaation lisäksi liitetty myös kirjanpito, henkilöstöseuranta jne.
87
7.
YHTEENVETO
Energiateknologian kaltaiset osaamiskeskittymät eivät synny itsestään; usein
tällainen kehityskaari on vähintään muutamien vuosikymmenien mittainen. Lopulta realisoituva vientitoiminta on pitkään vaikuttaneiden otollisten olosuhteiden seurausta.
7.1.
Energiateknologian klusterin toimialatimantti
Seuraavassa tarkastellaan yhteenvedonomaisesti energiateknologian yritysrypään toimialatimantin keskeisimpiä tekijöitä Porterin timanttimallin mukaan
ryhmiteltyinä.
7.1.1. Tuotannontekijät
Energiahuoltornme rakentamisen alkuaikoina Suomessa oli pulaa energia-alaan
erikoistuneista suunnittelijoista ja työntekijöistä. Pakon edessä oppimisprosessi
oli kuitenkin nopea ja maahamme kehittyi laaja energia-alan perusosaajien
joukko. Nykyisin monet yritykset antavat tiettyä erikoiskoulutusta itse, mutta
koulutusjärjestelmämme antamia valmiuksia pidetään hyvinä.
Tuotannossa tarvitaan ammatillisen peruskoulutuksen saanutta työvoimaa, jota
on ollut riittävästi saatavilla. Tuotekehityksessä on pääosin akateemista henkilöstöä, joiden osaamista yritysten edustajat pitävät laaja-alaisena ja omien kokemuksiensa perusteella hieman kilpailijamaita parempana. Toimintaa helpottaa
alalla toimivien ammattilaisten rajallinen lukumäärä, mikä mahdollistaa kiinteät
vuorovaikutussuhteet eri tahojen väillä.
Selektiiviset tuotannontekijähaitat - kylmä ilmasto, harva asutus ja kotimaisten
energiaraaka-aineiden niukkuus - ovat olleet monien innovaatioiden lähteenä;
esimerkiksi kotimaisten polttoaineiden huonot lämpöarvot ja korkeat kosteuspitoisuudet ovat parantaneet polttotekniikan tuntemustarnme.
Energiateknologian alueella on pystytty hyödyntämään suomalaisia perusosaamisalueita engineering-taitoa ja ohjauksen hallintaa yksittäiskappaletuotannossa, jota useimmat voimalaitos- ja siirtoverkkotoimitukset sekä sähköistykset
ovat.
Tuotteiden elinkaaret ovat useiden vuosikymmenien mittaisia. Laatu on tuotantossa erityisen korostunut tekijä ja useat suomalaiset valmistajat ovat myös
sertifioineet laatujärjestelmänsä.
88
Kotimaisen energiahuoltomme rakentamisvaiheessa valtion mukaantulo helpotti
pääomaköyhyyden ongelmaa. Nyt monet tärkeät energiateknologian viennin
kohdemaat ovat energiahuoltonsa osalta tilanteessa, jossa Suomi oli sotien jälkeen; pääomaa on niukalti mutta energian tarve on kova. Niinpä esim. voimalaitostoimittajalta edellytetään usein kilpailukykyisen rahoitusjärjestelyn tarjoamista. Tuotannontekijäpuolella merkittävimpänä ongelmana onkin juuri projektirahoituskysymykset pääasiassa nopean talouskasvun maihin suuntautuvassa
kaupassa. Vaikka kotimainen riskirahoitus onkin lisääntynyt, sen puute on edelleen ilmeinen ongelma uusia liikeideoita toteutettaessa.
7.1.2. Kysyntätekijät
Kotimaisen energiatuotannon, -jakelun ja -käytön yritykset ovat toimineet vaativina asiakkaina kotimaisille energiateknologiayrityksille. Yhtälö, joka muodostuu kovista luonnonoloistamme, tuontipolttoaineriippuvuudesta ja korkeasta
kustannustasostamme sekä toisaalta teollisuuden ja yhteiskunnan vaatimuksesta
halvasta energiasta, on vaikeasti toteuttavissa. Olemme joutuneet pyrkimään tehokkuuteen energia-alan kaikilla osa-alueilla. Koska kotimarkkinat ovat kuitenkin varsin pienet, ovat valmistajat lähes poikkeuksetta valinneet kansainvälistymisen toimintastrategiakseen.
Kansainvälisillä markkinoilla energiateknologian ostajat ovat riskinkarttajia;
valmistajan maine ja aikaisemmat referenssit ovat ensiarvoisen tärkeitä tekijöitä
kauppaa solmittaessa. Suomessa sensijaan ollaan melko ennakkoluulottomia uuden tekniikan käyttöönotossa, vaikka energia-ala on perinteisesti varsin vanhoillinen. Suomalainen asiakas haluaa optimoida voimalaitostoimituksissa koko
elinkaaren kustannuksia, mikä tekee voimalaitokset hieman kalliimmiksi rakentaa, mutta pitkällä tähtäimellä edullisempia käyttää. Tätä ajatusta on kuitenkin
ollut vaikea lanseerata etenkin kehitysmaihin, mutta itsenäisten voimantuottajien yleistyessä ja institutionaalisen sijoittajan roolin kasvaessa se on kilpailuetu. Tuote ja sen laatu on suunniteltava pitkällä tähtäimellä; tuotteiden elinkaaret ovat vähintäänkin kaksikymmentä vuotta. "Huono huuto" kuuluu alalla
kauas ja leviää nopeasti.
Energiateknologian kokonaiskysyntä säilyy vakaana ja kasvaa maailmanlaajuisesti noin kolmen prosentin vuosivauhtia. Markltinakasvu painopiste on KaukoIdässä; silti vanhat markkina-alueet ovat edelleen keskeisessä roolissa. USAssa
ja Eurooppassa korvausinvestoinnit, uusinnat, huolto ja muu after sales -liiketoiminta tuovat katteen ja tarvittavan volyymin.
Alan strategisen merkityksen vuoksi markkinat ovat perinteisesti varsin protektionistiset. Näyttää siltä, että tähän on lähivuosien aikana tulossa merkittäviä
muutoksia; yhteiskunta haluaa vetäytyä energiahuollon hoidosta ja tuo myös
89
alan teknologiayrityksille aitoa kilpailua tuontisuojaa purkamalla. Koska Suomi
on jo 1950-luvun lopusta ollut avoin markkina-alue, avautuvat markkinat vain
toiseen suuntaan.
Suomalaiset ovat harvoilla markkinoilla mukana massatuotteilla; olemme verrattain kapeilla sektoreilla, joista eräät ovat kokonaismarkkinoita nopeammassa
kasvussa (esimerkiksi uudet kattilateknologiat). Koska olemme monesti globaalisti varsin pieni toimittaja, marginaalisillakin markkinaosuuksien muutoksilla saattaa olla merkittävä vaikutus kotimaisiin valmistajiin.
Yleisesti ottaen suomalainen tekniikka on "kultaisella keskitiellä" . Emme ole
päätyneet liian raskaisiin ratkaisuihin, mutta samalla on ylläpidetty tarvittavaa
luotettavuutta ja käytettävyyttä.
Usein tuottajien ja asiakkaiden välinen vuorovaikutus on aktiivista; asiakaskontaktit ovat ehkä merkittävin yksittäinen tuoteinnovaatioiden ja parannusten
lähde.
Ympäristöargumentit ovat ostajalle yhä tärkeämpiä. Voimalaitostekniikassa tämä parantaa suomalaisten valmistajien asemaa, muussa energiateknologiassa
olemme kilpailijoiden kanssa samassa asemassa.
Toimitusaika on varsinkin nopeimmin kasvavilla markkinoilla kriittinen tekijä.
Tämä pakottaa yritykset kehittämään logistiikkaansa, siirtämään tuotantoa lähemmäs asiakasta ja kehittämään tuotteitaan modulaarisiksi, jolloin asiakkaan
toivoma kokonaisuus voidaan suunnitella valmiiksi harkituista osakokonaisuuksista.
7.1.3. Lähi- ja tukialat
Raskaiden investointihyödykkeiden valmistaminen on pääomaintensiivistä ja
kannattavuuden edellytyksenä on kapasiteetin korkea käyttöaste. Alihankkijoiden tehokas käyttö mahdollistaa tuotannon joustavan sopeuttamisen ja oman
kapasiteetin optimaallisen käytön.
Yritykset keskittyvät yhä enemmän omaan ydinosaamiseensa; osatuotantoa ja
myös siihen liittyvää tuotekehitystä siirretään alihankkijoille, jotta omat resurssit vapautuvat ydinalueina pidetyn osaamisen kehittämiseen. Viimekädessä
vain tuotekehittely ja kokoonpano (verkoston hallinta) pidetään omissa käsissä.
Massatuotteiden osavalmistusta siirretään sinne, missä se on halvinta. Tekniikan kehityksestä johtuvien laatuvaatimusten nousu, joustavan tuotannon mahdollisuudet ja viimeaikainen kotimaisen hintatason lasku ovat kuitenkin vähentäneet tätä suuntausta.
90
Kotimainen konepajateollisuus on monille energiateknologianyrityksille tärkeä
alihankkija. Kuitenkin osa keskeisistä tuotantopanoksista, mm. eräät elektroniikan komponentit ja tietyt erikoistyöstetyt osat, on hankittava ulkomailta, joten
kansainvälinen yhteistyöverkosto on oltava kunnossa.
Vahvimmat osaamiskeskittymämme liittyvät läheisesti pääteollisuudenaloihimme. Polttotekniikan nykyinen korkea taso liittyy läheisesti metsäteollisuuteen. Diesel-moottoreita valmistettiin pitkään ainoastaan meriteollisuudelle.
Vaikka energiateknologian yritysrypäs on menestynyt hyvin, on tärkeää huomata, että eri osaamiskeskittymien menestyminen ja osaaminen liittyy ainakin
jossain määrin toisiinsa, joten pyrkimykset eristyä muista tai lähialojen kehityksen vaikeuttaminen tai ylenkatsominen saattaa olla lopun alkua.
7.1.4. Kilpailuolot
Toisin kuin monissa muissa maissa voiman tuotantoa ei meillä ole monopolisoitu laeilla eikä energiateknologian tuontia ole rajoitettu. Tämä on mahdollistanut terveen kilpailun, mutta ei ole estänyt hedelmällistä yhteistyötä mm. siirto- ja jakeluverkkoon liittyvissä kysymyksissä, joissa yltiöpäinen kilpailu saattaisi johtaa kokonaisuuden kannalta merkittäviin tehottomuuksiin. Teollisuuden
oma voimantuotanto on pitänyt voimayhtiöt varpaillaan ja tuonut energiateknologialle monipuolisen asiakaskunnan.
Kilpailu kotimaisten valmistajien välillä on vähäistä (merkittävimpänä poikkeuksena kattilat). Ulkomaisten valmistajien mukanaolo on luonut jatkuvan tarpeen yritysten kehittymiseen. Suurimmat yritykset pitävät hallussaan pääosaa
energiateknologian viennistä, mutta alan heterogeenisyys jättää elintilaa myös
pienille erikoistoimittajille.
Hinta on toissijainen kilpailuargumentti; valmistaja, joka ei pysty osoittamaan
riittävää laatua ja esittämään referenssejä tekniikkansa toimivuudesta, ei pääse
edes mukaan tarjouskilpailuihin.
Eräät suomalaisyritykset ovat varsin lähellä toistensa segmenttejä. On esimerkkejä tilanteista, joissa kotimaiset valmistajat ajautuvat toteuttamaan projekteja
lähes nollakatteella verisen kilpailun seurauksena. Tällaisissa tiukoissa kilpailutilanteissa saattaa esiintyä myös hyvän liikemiestavan vastaisia menettelytapoja.
Uudet voimalaitosteknologiat kehittyvät, mutta voimantuotantoon niistä on
vasta pitkällä ensi vuosituhannen puolella. Näiden tutkimusta on harjoitettava,
jotteivät läpimurrot esimerkiksi polttokenno, aurinkoenergia, fuusio tai muilla
voimantuotantoteknologian alueilla tule ikävänä yllätyksenä.
91
Useiden tuotteiden markkinat ovat saturoituneet ja lähivuosina on edessä monien valmistajien putoaminen markkinoilta; suomalaisia valmistajia näiden putoajien joukossa tuskin on.
Eräät asiakkaat, useimmiten suuret voimayhtiöt, ovat tulossa energiateknologian yritysten kilpailijoiksi. Etunaan voimayhtiöillä on pitkäaikaiset käyttökokemuksensa. Aluksi yhtiöt laajentavat konsultointiin, jota seuraa itsenäisen voimantuotannon projektit (IPP). Luonnollisena jatkeena tälle kehitykselle olisi
avainkomponentien valmistaminen itse. Maailmalla voimayhtiöt ovat usein
toimineet monopolin turvin ja ovat täten pystyneet keräämään paljon pääomaa
ja pitämään taseensa terveenä, joten teknologiayrityksille tämä saattaa olla todellinen uhka. Toisaalta suuri voimayhtiö voi olla myös arvokas yhteistyökumppani.
7.1.5. Julkinen valta
Julkisen vallan merkittävin vaikutus energia-alaan on tullut valtionyhtiöiden
kautta. Suomen energiahuoltoa rakennettaessa haluttiin välttää ulkomaalaisomistusta. Pääomaköyhässä maassa valtion merkittävä mukaantulo oli välttämättömyys. IVOlla on kokonaisuutta ajatellen ollut selvä koordinaattorin
rooli.
Kunnat ovat mukana useissa alueellisissa jakeluyhtiöissä. Monilla näistä on
myös alueellinen monopoli, mutta tilanne muuttunee vähitellen sähkömarkkinoiden toteutuessa.
Energia-alalla on muutamia malliesimerkkejä siitä, miten viranomaiset voivat
vaativana asiakkaana toimiessaan vaikuttaa merkittävästi uusien menestystuotteiden syntyyn. Helsingin metron rakentaminen auttoi Strömbergiä saavuttamaan nykyisen teknisen tason oikusulkumoottori ja taajuusmuuntajatekniikassa.
Vastaavana esimerkkinä on Merenkulkuhallituksen rooli syklokonvertterin
kehittelyssä.
Työnjako julkisten laitosten ja toisaalta teollisuuden välillä tulisi selkeyttää
muistaen, että päällekkäisyys johtaa liian pieniin yksiköihin ja tehottomuuteen.
Monilla kansainvälisillä markkinoilla toimivilla yrityksillä on poliittisista syistä
enemmän tai vähemmän suojatut kotimarkkinat. Suomessa tämä ei päde, vaan
täällä kauppa on avointa kaikille. Viranomaisten on valvottava, ettei meillä järjestävissä tarjouskilpailuissa tapahdu dumppausta ulkomaisten yritysten taholta.
Valtio tukee monella tavalla energiainvestointeja. Tukea annetaan energian tehokasta tuotantoa ja käyttöä edistäviin investointeihin, energiahuollon varmuutta parantaviin investointeihin (monipolttoainekattilat), energian tuotannon
92
ja käytön ympäristöhaittoja vähentäviin investointeihin sekä uudella energiateknologialla käynnistyviin laitoksiin? Polttoainesidonnaisia tukia annetaan kotimaisten energialähteiden hyödyntämistä edistäviin investointeihin sekä maakaasuinvestointehin.
Kauppa- ja teollisuusministeriön energiaosasto on organisoinut energiatutkimusohjelmia, jotka ovat varsin arvostettuja teollisuuden piirissä. Rahoitettavat
tutkimus- ja koetoiminnat ovat pääsääntöisesti julkisia. Teollisuuden piirissä on
toivottu, että ohjelmia olisi vähemmän ja näihin vastaavasti panostettaisiin
enemmän.
TEKES myöntää tukea kansallisiin teknologiaohjelmiin, joiden tulokset ovat
niinikään julkisia ja jotka pyritään hyödyntämään mahdollisimman laajasti. Tavoitetutkimustukea suunnataan kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta tärkeiden
teknologian alojen kehittämiseen.
Julkinen valta voi kussakin maassa vaikuttaa hyvinkin voimakkaasti rakennettaviin voimalaitoksiin erilaisten lakien ja asetusten kautta. Erilaiset ympäristönsuojelumääräykset sekä päästörajoitukset näyttelevät ratkaisevaa osaa rakennettavien voimalaitosten polttoainevalinnoissa. Ne ovat myös omalta osaltaan
muokkaamassa voimalaitosten suunnittelua ja tulevaisuuden tekniikoita entistä
vähäpäästöisempään suuntaan.
7.1.6. Kansainväliset liiketoimet
Suomalaiset yritykset ovat perustaneet tytäryrityksiä lähelle markkinoita, jotta
ne voisivat olla paikan päällä lähellä ostajia. Mahdollisten tuotannollisten etujen
lisäksi kohdemaiden lainsäädäntö ja tavat tulevat tutuiksi. Uusien yhtiöiden perustamisen sijasta voi toisinaan olla paikallaan kohdemaassa olevan yrityksen
ostaminen. Yrityksiä ostetaan kolmesta eri syystä: kapasiteetin tai markkinaosuuden kasvattamiseksi, osaamispohjan laajentamiseksi tai markkinoille pääsyä varten.
Ulkomaisia suoria sijoituksia Suomeen on aivan viime vuosiin asti pidetty haitallisina. Ainakin Strömbergin tapauksessa on selvästi nähtävissä, että liiketoiminta on emo ABB:n yhteydessä kehittynyt positiiviseen suuntaan. Suomen
ABB-yhtiöt eivät ole menettäneet omaa identiteettiään vaan pikemminkin päinvastoin; laaja kansainvälinen yhteistyö on mahdollistanut keskittymisen omille
vahvuusalueille. Jakeluun ja markkinointiin on saatu valtavat voimavarat. Pelät-
7
Uudella energiatekniikalla tarkoitetaan energian käyttöön ja tuotantoon liittyviä laitos- ja järjestelmäratkaisuja, joiden toimivuudesta kaupallisen mittakaavan laitoksissa
ei Suomen olosuhteissa ole vielä riittävästi käyttökokemuksia.
93
tyä toimintojen siirtymistä pois Suomesta ei ole tapahtunut. Yksin Strömbergin
olisi ollut vaikeaa saavuttaa nykyistä kokoaan.
Vaihtoehtoisena strategiana on luoda yhteistyöverkko, jossa suomalainen yhtiö
toimii emona. Tällaisista yrityksistä pisimmällä on Wärtsilä Diesel. Suomen
tehtaat ovat teknologisia ja tuotannollisia johtajia, mutta lähes tasavahvoja tytäryhtiöitä on Ruotsissa, Hollannissa ja Ranskassa.
Tampella Power on läheisessä yhteistyössä saksalaisen Steinmiillerin kanssa,
jolla on myös 40 prosentin omistusosuus yhtiöstä. Lisäksi yritysostoja on tehty
mm. Yhdysvalloista. Ruotsalainen Vattenfall on mukana Tampella Powerin tytäryhtiössä Enviropowerissa, joka kehittää ja kaupallistaa kaasutusteknologiaa.
Ahlström Pyropowerin kansainvälistyminen on edennyt vaiheeseen, jossa on
katsottu parhaaksi siirtää pääkonttori keskelle vaativia markkinoita, San Diegoon Kaliforniaan. Pääosa toiminnoista, mm. perustuotekehitys ja vaativimpien
tuotteiden valmistus, on edelleen Suomessa.
Viime aikoina myös Imatran Voima on tytäryhtiöidensä kautta pyrkimässä kansainvälisille markkinoille laajentaakseen osaamistaan ja turvatakseen henkilöstönsä täystyöllisyyden.
Edellä mainitut kansainvälistymiskehitykset ovat välttämätön osa yrityksen kasvuprosessia. Tuskin millään alalla yritys voi rakentaa tulevaisuuttaa pelkästään
Suomen markkinoiden varaan. Kansainvälistymiskehitystä ei pitäisi paheksua
tai vaikeuttaa millään tavoin; kotimaisen "timantin" puutteita voidaan korjata
kansainvälisellä yhteistoiminnalla. Mikäli liiketoiminnan puitteet kotimaassa
eivät ole kunnossa, ei rationaalinen yritysjohtaja voi pitkään jatkaa toimintaansa
täällä. Yhteiskunnan kaikkien toimien tulisikin keskittyä siihen, miten maamme
luodaan kilpailukykyiseksi tukikohdaksi yritystoiminnalle.
Kansainvälinen yhteistyöverkosto on energia-alan yrityksillä pääpiirteittäin
kunnossa. Strategiat ovat varsin erilaisia, mutta ainakin suurimpien yritysten
osalta toimivia.
7.1.7. Sattuma
Energiateknologian menestystarina Suomessa on hyvin nuori. Ennen sotia oli
toki luotu pohja miltä ponnistaa, mutta nyt aktiivisesti toimivat työntekijät voivat onnitella itseään, koska juuri he ovat niitä ihmisiä, jotka ovat saaneet aikaan
alan voimakkaan kasvun.
Yksittäisistä tapahtumista merkittävin lienee Neuvostoliitolle maksetut sotakorvaukset, jotka pakottivat uuden valmistuskapasiteetin ja kilpailukykyisten tuot-
94
teiden nopeaan luomiseen. Eräille tuotteille Neuvostoliitto pysyi tärkeänä markkina-alueena aina viimeaikaiseen romahdukseensa asti. Alan dynaamisuutta
kuvaa hyvin nopeus, jolla toipuminen idänkaupan romahtamisesta tapahtui.
Kuvio 24.
Energiateknologian yritysryppään toimialatimantti
Kilpailukenttä
Julkinen valta
Kilpailu on pidetty avoimena
KTM:n energiaosaston teknologiaohjelmat ja investointiavustukset
Viranomaiset I valtionyht.
vaativana asiakkaana
..J
Kilpailu kotimaisten valmi 'lajien
viilillä usein ähiiislä. Kutimaisten markkinoiden avoimmuus on
taannut kovan kilpailun Suomessa
Monia suuryrityksiä; alan
heterogeenisyys jättää kuitenkin
pienillekin elintilaa
Uudet voimantuotantomenetelmät (esim. aurinko) eivät ole uhkana lähitulevaisuudessa
Suomalaiset ovat segmentoineet
Korkeatasoinen perusinfrastruktuuri; ei ole kilpailuedun lähteenä teollisuusmaihin verrattuna
Lähi- ja tukialat
Alan peruskoulutus korkeatasoista. Alalla toimivat tuntevat
toisensa suhteellisen hyvin
Projeklirahoituksen saanti
vaikeaa
Sattuma
Alalla toimivat innovatiiviset ja
kehityrnisk kyiset IlImi et
ovat menestyksen takana
Sotakorvaukset pakottivat
tuotantokapasiteetin luomiseen
~
Viennissä bailtalla prutekl.lon.lsmi
ja sitoutuminen pa.lkaIllsiin
toimittajiin
USAssn hankala luookävlänlaJ
Kysyntäolosuhteet
Thotannontekijäolosuhteet
Selektiiviset tuolannontekijiihaitat innovaatioiden lähteenä;
kylmä ilma, to. pitkii! vlilimalk.at
sekä kotimaisten polttoaineiden
huonot lämpöarvot ja kosteus
Kansainväliset liiketoimet
Kansllinvlllistyminen kannattavan
toiminmm edellytyksenä
Energialeknologiakaupois n
(voimalaitostoimiluksel., siihköistykset ym.) painottuu
engineering-o aaminen ja projektinhaJlinlaj molemmat suomalaisten perinteisiä osaamisalueita
Alihankkijoiden käytöllä tuotantoknpositcctin optimoinliln
ja kannatta.uuleen; yritykset
keskittyvät di.oosaamisalueileen ja hakevat muille osille
alihankkijoita
Monet innovaatiot liittyvät
läheisesti metsäteollisuuteen
Ky yntä on riskiä karttavaa;
toimittajan laatu ja aikaisemmat
toimitukset (referenssit) ovat
äärimmäisen tärkeitä
Pohjoismaista kysyntää voidaan
pitää vaativana ja varsin
ennakkoluulottomana
Asiakkaat ovat tärkein tuoteinnovaatioiden lähde; useimmilla
valmistajilla on kiinteitä yhteistyösuhleita asiakkaidensa kanssa
Tnimitusaika ja ympäristöBI'gumentit hinnan ohella
tärkeimmät mvvntivaltit
95
7.2.
Klusterin dynamiikka
Tämän vuosisadan alussa kotimaista energiateknologian tuotteiden valmistusta
oli toki olemassa, mutta tuotteet eivät juuri poikenneet ulkomaisista ja tuonti oli
varsin merkittävää. Vähitellen ulkomaisiin tuotteisiin alettiin tehdä muutoksia,
jotta ne sopivisivat paremmin paikallisiin olosuhteisiin ja tarkoitusperiin. Valmistus laajeni mm. lisenssien hankkimisen kautta. Vähitellen oma innovaatiotaso nousi ja tuotteita pystyttiin parantamaan merkittävästi oman tuotekehittelyn
tuloksena ja syntyi myös täysin uusia tai uudella tavalla toteutettuja tuotteita.
Ryppään monipuolisuus ja ristikkäiset vuorovaikutussuhteet ovat luoneet kokonaisuuden, joista alan yritysten on hyvä ponnistaa pyrittäessä kohti kansainvälistä menestystä.
K1usterin kehitys on ollut varsin nopeaa; viennin kasvuvauhti säilynee markkinoiden kolmen prosentin vuosikasvua nopeampana ollen vuoteen 2000 asti yli
kymmenen prosenttia vuosittain. Juuri tärkeimmissä vientituotteissa on odotettavissa suurinta kasvua: diesel-voimalat ovat erittäin voimakkaassa kasvussa,
kattiloiden ~arkkinatilanne näyttää lupaavalta erityisesti keskipitkällä tähtäimellä, sähkömoottoreissa ja niiden oheistekniikassa kasvuluvut ovat varmasti
kaksinumeroisia.
Suomen energia-alan innovaatiotason kehitys on ollut nousujohteista. Yritysten
lisäksi toimialajärjestöjen ja viranomaisten toimintaa pidetään pääpiirteittäin
onnistuneena. Tulevaisuuden rakennuspalikat ovat siis periaatteessa kohdallaan.
Se, onnistutaanko hyvät lähtökohdat hyödyntämään riippuu luonnollisesti tieteen kehityksestä, teknologiasta ja innovaatioista mutta paljolti myös markkinoiden tulevasta kehityksestä.
Tekniikka sinänsä ei ole itsetarkoitus. Energian, ja siis myös teknologian, kysyntää ajaa sitä tarvitsevien palvelujen kysyntä: tarvitaan lämpöä ja apulaitteiden käyttövoimaa koteihin, vaivattomia liikkumismahdollisuuksia, teollisuudelle prosessihöyryä ja sähköä sekä sähköistä tiedonvälitystä. Energiaa tullaan
tuottamaan tavalla, mikä on markkinoiden haluama kombinaatio hintaa, varmuutta ja ympäristöystävällisyyttä.
Optimistisesti voidaan toivoa, että energiakauppa vapautuu jo lähitulevaisuudessa ja samalla myös energiateknologian markkinoista tulee kaikilta osin globaalit. Kilpailua käydään tuotteiden ja teknologioiden tasolla, ei poliittisin tai
alkuperämaa argumentein. Energiakäyttö kasvaa maltillisesti energiaintensiivisyyden laskusta huolimatta. Itä-Euroopan ja entisen Neuvostoliiton taloudet
pääsevät jaloilleen vuosituhannen loppuun mennessä ja suomalaiset energiateknologian viejät saavat valtavat lähimarkkinat. Kauko-Idän talouskehityksessä ei
koeta takaiskuja ja muu maailma päätyy maltilliseen kasvuun. Korvaavat voi-
96
mantuotantoteknologiat edistyvät oletetussa tahdissa ja suomalaiset pysyvät
mukana uusien tekniikoiden kehityksessä. Todennäköisempää kuitenkin on, eltä
kehitys on edellä kuvatun kaltaista, mutta aikajänne pidempi.
Pahimmassa tapauksessa energia-alan vapautumiskehitys pysähtyy ja energiateknologiakaupan protektionisrni lisääntyy. Monet ulkomaiset kilpailijat ovat
ostaneet aktiivisesti Itä-Eurooppalaisia energiateknologian yrityksiä. Mikäli
näillä markkinoilla päädytään kotimarkkinayrityksiä suojelevaan politiikkaan
saattavat asemamme hieman heikentyä. Maailman talouskasvu pysyvä hidasluminen vaikeuttaisi merkittävästi energiateknologiayritysten toimintaa, koska
energian käytön kasvu ja talouskasvu liittyvät läheisesti toisiinsa. Myös korvaavien teknologioiden odotettua nopeammat läpimurrot ja suomalaisten riittämätön tuntemus tekniikan viimeisistä edistysaskelista ovat uhkakuvina.
Kuvio 25.
Euroopan energia-alan tulevaisuus
_ _?:J
I
Menneisyys
Menettelytapojen
sekamelska
'-----_...
Energia-alan hajanaisuns, suojattua
I
Ylenpalttinen
energiankäyttö
'------_..
T&K tärkeää,
koordinoimatonta
'-
Lähde:
~-I Tulevaisuus I
1'--..
lt'
I yhdentymi
Kanssakäyminen, II'--.. I Pelisäännöt, yhtäläi- I
kehitys
lt' set toimintamahdoll.
1'--..
I
lt'
II'~
--.. f Sisäiset
sähkömarkk., II
vapaa kilpailu
'------_..
I
1'--..1 Ympäristönäkökoht.11'--.. I Energian rationaalilt'
esillenousu
lt' nen käyttö, säästö
I 1'--..
..
Markkinoiden
avaaminen
lt'
I[
'
.
,
.
'------_-.1
I Thtkimus
ja tuotekehittely
lt'
Tärkeä kehitystä
ajava voima
Commission of the EC (1992), Energy in Europe - A View to the
Future, Belgium, s. 11 (sovellettu)
I
I
97
7.2.1. Energiaklusterin megatrendit
Koko energia-alan kehitystä pohdittaessa on tunnistettavissa muutamia tulevaan
kehitykseen vaikuttavia voimia. Seuraavassa näistä tärkeimpiä.
Herännyt kuluttaja: Monet energia-alaa ravistelevat muutokset juontavat juurensa kuluttajien muuttuneesta käyttäytymisestä. Loppukäyttäjät ovat nykyisin
entistä kiinnostuneempia siitä, millaisia tuotteita ja palveluja he käyttävät.
Energiantuotannossa korostetaan asiakkaan etua; ensisijassa energian hintaa,
mutta myös sitä, mitkä ovat energiahuollon välilliset vaikutukset muuhun yhteiskuntaan ja ympäristöön.
Deregulaatio: Monissa maissa julkinen valta haluaa vetäytyä energiahuollon ylläpitäjän roolista ja antaa markkinavoimille tilaa toimia.
Energiateknologian maailmankaupan vapautuminen: Maailmankaupan vapautuessa myös energiateknologian liikkuvuus lisääntyy. Mikäli itse energiakauppa
vapautuu, on myös energiateknologian kaupan vapauduttava; muutenhan eri
maiden tuottajat olisivat eriarvoisessa asemassa.
Liiketoiminnan riskitason nousu: Kilpailun lisääminen, tulevan energiakulutuksen epävarmuus ja nähtävissä olevat teknologiset murrokset (uusiutuvat energialähteet) lisäävät energia-alalla toimivien yritysten riskejä. Suunnitteluhorisontti lyhenee ja investoinneilta vaaditaan yhä lyhyempiä takaisinmaksuaikoja.
Ympäristökysymykset ja kestävä kehitys: Ympäristökysymysten merkitys korostuu jatkuvasti. Energia-alalla nämä vaatimukset alkavat tuntua erityisen voimakkaasti sitten, kun muussa teollisuudessa aletaan tehdä "ekotilinpäätöksiä",
joissa lasketaan yrityksen ympäristövaikutukset. Eräänä komponenttina tulee
olemaan käytetyn energian tuottamisesta aiheutuneet päästöt. Lisäksi itse energiateknologian tuotteiden valmistuksessa on pohdittava koko tuotteen elinkaarta
valmistusprosessista kymmenien vuosien päässä olevaan hävittämiseen asti.
Ylikapasiteetin purku ja toimialarationalisoinnit: Energiateknologian markkinoiden avautuessa jo nyt meneillään olevat toimialarationalisoinnit ja ylikapasiteetin purku jatkuvat. Massatuotteissa pienet paikalliset valmistajat eivät ole
kilpailukykyisiä, koska ne eivät pitkällä tähtäimellä pysy mukana teknologisessa kehityksessä ja niiden tuottamat sarjat jäävät liian lyhyiksi.
Markkinoiden uusjako: Perinteisten markkina-alueiden taantuessa kasvun painopiste on siirtynyt selkeästi Kauko-Itään. Siellä ostajien käyttäytyminen poikkeaa eurooppalaisista ja amerikkalaisista. Aktiivisimmat yritykset kasvattavat
nopeasti markkinaosuuttaan ja jotkut perinteisistä suuryrityksistä saattavat
osoittautua kilpailukyvyttömiksi uudessa markkinatilanteessa.
98
Tutkimus- ja tuotekehityskustannusten nousu: Uusien teknologioiden kehittelykustannukset ovat yhä korkeammat. Samanaikaisesti riski, että tutkitaan kokonaan väärää aluetta, jolta korvaava sovellutus vie markkinat, tai teknologiaa, joka osoittautuu kilpailukyvyttömäksi, on suuri. Tuotekehitystä tullaan tulevaisuudessa harjoittamaan entistä enemmän yritysten yhteistyönä tai erilaisten teknologiaohjelmien puitteissa.
Yrityskoon kasvu ja liittoutumat: Keskimääräinen energiateknologiayritysten
koko tulee kasvamaan. Suuryritykset pääsevät tuotannossaan pitkiin sarjoihin,
niillä on varaa ylläpitää kallista jakelu- ja markkinointikoneistoa sekä kattaa
uusien tuotteiden kehityskustannukset. Strategiset liittoutumat yritysten kesken,
esim. yhteinen jakelu tai tuotekehitys, tulevat yleistymään. Itsenäisen voimantuotannon (IPP) projektien yleistyessä teknologiayritykset ja voimantuottajat
saattavat harjoittaa hedelmällistä yhteistyötä. Teknologiayritys keskittyy ydinosaamiseensa, voimalaitosten rakentamiseen, ja voimantuottaja omaansa, laitosten rahoittamiseen ja operointiin.
Toimitusaika keskeiseksi kilpailutekijäksi: Talouselämän eri osa-alueiden siirtyessä JOT-tyyppiseen ajatteluun toimitusajan merkitys kilpailutekijänä on korostunut. Tällöin tiettyjen tuotteiden valmistaminen ja toimittaminen ainoastaan
esimerkiksi Suomesta käsin ei välttämättä ole enää mahdollista. Niinpä suunnittelu ja valmistus hajautuvat.
Alueellisen erikoistumisen lisääntyminen: Monikansallisille yrityksille on periaatteessa samantekevää, mihin ne sijoittavat liiketoimintojensa osat. Niinpä resurssit allokoituvat sinne, missä ne pystytään käyttämään tehokkaimmin. Esimerkiksi tuotekehittely voidaan tehdä koko konsernia varten yhdessä maassa,
vaikka tuotanto on hajautettu.
Ilman kansainvälistymiskanavia ei ole elämää: Uusien yritysten ongelmana on
kansainvälisille markkinoille pääsy. Mahdollisuuksia on periaatteessa monia,
mutta pienyrityksille monet käyvät mahdottomiksi pohdittaessa myynnin volyymin ja jakelukanavan aiheuttamien kustannusten suhdetta. Eräitä mahdollisuuksia ovat pyrkiminen vahvan vientiyrityksen alihankkijaksi tai fuusio monikansallisen suuryrityksen kanssa.
Rahoitusjärjestelyt avaimena menestykseen: Tulevaisuudessa sijoittajat ja kehitysyhtiöt ovat energiateknologiayrityksille yhä tavallisempia asiakkaita. Näille
toimittajan tarjoamat rahoitusvaihtoehdot ovat eräs keskeisistä päätöksentekokriteereistä. Teknologisesti korkeatasoinenkaan yritys ei välttämättä pysty menestymään, mikäli se ei pysty tarjoamaan kilpailukykyisiä rahoitusratkaisuja.
99
7.3.
Energiateknologia ja muu vientiteollisuus
Energiateknologian nykyisen tietotaidon saavuttaminen on liittynyt läheisesti
paitsi kotimaisen energiahuoltomme ongelmien ratkaisuun myös taloutemme
muihin osaamiskeskittymiin. Oheisessa kuviossa pyritään hahmottamaan eri
teknologia-alueiden välisiä relaatioita.
Eräiden Suomen teknologisten vahvuusalueiden
riippuvuus toisistaan
Kuvio 26.
Leikkuu- I
terät
I
[ Telekomm.
I
[ Kaapelit I
I
-i
I
MMuuntajat, I
tasasuunt.
H
Hissit
II
I
Siirtimet
ja kuliett.
IL
I
I
~
ATK
Kemia
~
Lääketiet.
instrumentit
Mittalaitteet
I
Sähkö- ) I
Paperimoottorit
ja sellukoneet
r
puuainev
I
Kattilat
I
[
Laivat
I
Generaattorit
LJ
h
I
LI
1
Rauta- ja
teräs
I
Dieselmoottorit
l
I
I ErikoisI aioneuvot
I
Maatal.
koneet
I
I
I Kaivos- ja
maans. kon.
Kuljetus
Lähde:
Kaivokset
The Effects of European Economic Integration on the Finnish Engineering Industries, s. 46
100
7.3.1. Edullinen energia viennin tukena 8
Teollisuuden osuus koko maan energiankäytöstä on lähes puolet. Tärkeimpien
vientialojen, metsä-, metalli- ja kemianteollisuuden osuus on tästä yli 90 %.
Vaikka teollisuus tuottaa noin 70 % tarvitsemastaan energiasta itse, on energian
hinta yksi keskeisistä kilpailutekijöistä. Toistaalta myös teollisuuden volyymi ja
rakenne vaikuttavat ratkaisevasti energian tulevaan kysyntään.
Edullinen energia on osittain vaikuttanut siihen, että meillä on otettu käyttöön
energiaintensiivisiä teollisuusprosesseja; puun ja energian hintasuhde on johtanut siihen, että meillä on investoitu mekaanisen massan ja puupitoisten paperien
valmistukseen. Tämä toiminta on ollut rationaalista asianomaisten yritysten
kannalta, mutta se on sitä myös globaalisti. Koska energian tuotannosta aiheutuvat ympäristöongelmat ovat pääosin globaaleja, energiaintensiivistä teollisuutta kannattaa harjoittaa siellä, missä energiaa tuotetaan ympäristöystävällisesti ja tehokkaasti, kuten Suomessa. Energian kilpailukykyisestä hinnasta huolimatta tuWailuun ei meillä syyllistytä. Energiaintensiivisyys merkitsee joka tapauksessa korkeaa energialaskua ja varsinkin kun muut tuotannontekijäkustannukset ovat korkeita, on energiankäytössäkin pyrittävä äärimmäiseen tehokkuuteen.
Kuvio 27.
Klusterin sisäisiä keskittymiä ja yhteyksiä muihin aloihin
ENERGIAKLUSTERI
8
Ks. Kansallinen teollisuusstrategia.
101
7.4.
Johtopäätökset
Energiateknologian klusteri on pääpiirteittäin kunnossa; sillä on selviä menestystuotteita ja se on maailmanlaajuisestikin monissa tuotteissa teknologiakehityksen eturintamassa. Yritysrypään kehittämisessä on kaikilla sektoreilla lähdettävä nykyisten vahvojen liiketoimintojen kehittämisestä ja uudistamisesta. Uutta
yritystoimintaa syntyy todennäköisimmin, kun klusterin perustekijät ovat kunnossa. Tämä tarkoittaa mm. panostusta niille teknologia-alueille, joita tämän
päivän menestyjämme pitävät tärkeimpinä.
Uusien teknologioiden tutkiminen sisältää korkean kaupallisen ja teknologisen
riskitason, mutta toisaalta onnistumisen myötä on saavutettavissa voimakas
kasvu ja hyvä markkina-asema. Tietty osa rahoituksesta olisi suunnattava uusille strategiseksi koetuille alueille, vaikka riskitaso olisikin totuttua korkeampi.
On vaikea nähdä, että Suomi voisi perustaa talouskasvunsa ja hyvinvointinsa
muuhun kuin teknologiaan ja korkeastikoulutettuun työvoimaan. Laatu, tuottavuus ja nopeus ovat keskeisimmät kilpailuargumenttimme. Tuotantojärjestelmiä
on kehitettävä omista lähtökohdistamme mahdollisimman tehokkaiksi, koska ilman tuottavuuden jatkuvaa nousua emme pysty ylläpitämään nykyistä elintasoamme.
Kokonaisuutena energiateknologia olisi tuotava esille nykyistä näkyvämmin.
Energiakeskustelu liittyy lähinnä ydinvoimaan ja tulevaisuuden energia muotoihin tämän päivän menestyjien ollessa sivuosassa. Tämä saa yleisön mielipiteissä koko energiasektorista vääristymään, eikä alaa tiedosteta tärkeäksi vientiteollisuudeksi, joka pystyy tuomaan työpaikkoja ja hyvinvointia.
7.4.1. Suositukset julkiselle vallalle ja muille tahoille
Teollisuuspolitiikan tavoitteena tulee olla liiketoiminnan edellytysten luominen,
infrastruktuurin ylläpito ja vapaan kilpailun takaaminen; suora tuki ja valtion
dominoiva rooli yritystoiminnassa eivät kuulu kehittyneeseen markkinatalouteen. Päälinjausten tulee olla selkeitä ja aikaperspektiivi tulee olla yhtä suhdannesykliä pidempi, kymmeniä vuosia.
Markkinoiden toiminnan turvaaminen ei estä positiivista tukemista ja teollisen
rakenteen monipuolistumisen edistämistä. Kokonaistalouden vakaus, hyvä perusinfrastruktuuri ja hyvät rahoitusmahdollisuudet ovat perusedellytyksiä teollisen liiketoiminnan harjoittamiselle. Aktiivisempaa puuttumista tarvitaan kilpailun saadessa epäterveitä ilmentymiä, esimerkiksi dumppausta ulkomaisen monopoliyhtiön toimesta tai hallitsevan markkina-aseman väärinkäyttöä. Lisäksi
on olemassa tutkimusta ja esimerkiksi ympäristöinvestointeja, jotka ovat maan
102
edun kannalta järkeviä ja pitkällä tähtäimellä tuottoisia, mutteivät yksittäisen
yrityksen näkökulmasta taloudellisesti kannattavia; näiden ulkoisvaikutusten sisäistäminen jää viranomaisten aktiivisuuden varaan. Perustutkimus on tyypillisesti toimintaa, johon yksittäisen yrityksen ei kannatta panostaa, mutta joka
kansakunnan pitkän tähtäimen kehityksen kannalta on tärkeää. Kaikkea ei luonnollisesti tarvitse tutkia itse, vaan usein riittää, että ollaan aktiivisesti mukana
esim. kansainvälisissä tutkimusohjelmissa. Mitä lähempänä ollaan kaupallista
sovellusta sitä kannattavampaa mukanaolo on yritysten näkökulmasta, mikä tulee näkyä myös niiden panostuksessa. Liiketoiminnan riskiä ei saa siirtää pois
yrityksiltä, koska tällöin hävitetään ehkä tärkein motiivi rationaaliseen päätöksentekoon.
Yritykset voisivat toki osallistua myös perustutkimukseen pienellä panoksella;
tämä antaisi oikeat indikaatiot niistä perustutkimuksen alueista, joista maan
liike-elämä on aidosti kiinnostunut ja joihin on todellista tarvetta. Kaupalliseen
käyttöön tähtäävässä soveltavassa tutkimuksessa julkisen rahoituksen osuus tulisi olla ehkä noin puolet ja kun ollaan uuden teknologian ensimmäisen toimituksen asteella, viranomaisten rahoituspanos tulisi olla pienempi. Ensimmäisen
toimituksen jälkeinen tuotekehittely on pääosin yritysten rahoittamaa.
Kuvio 28.
Julkisen ja yksityisen rahoituksen suhde
tuotekehityksen eri vaiheissa
100 %
Alan yritysten
rahoitusosuus
Julkinen
rahoitus
Perustutkimus
Soveltava tutkimus
Ensimm. toimitus
Laajamittainen kaup. toim.
103
Uuden teknologian käyttöönottoon liittyy riskejä, joita yksittäinen voimantuottaja ei välttämättä halua ottaa kantaakseen. Kuitenkin täyden mittakaavan referenssilaitokset ovat ensiarvoisen tärkeitä vientitoimituksissa. Uuden teknologian investointiavustuksilla on siis selvä rooli uuden teknologian leviämisen
avustajana ja referenssimahdollisuuksien luojana. Tätä toimintaa tulee jatkaa.
Yrityshaastatteluissa tuli usein esiin toive pitkäkestoisten (useita vuosia) demonstraatio-ohjelmien tukemisesta. Nykyisessä järjestelmässä ohjelmia rahoitetaan vuosipohjalta, joilloin pitkäjänteisten projektien rahoitusmahdollisuudet
heikkenevät.
Mikäli nähdään mielekkääksi rakennemuutoksen edistäminen ja teknologiapohjan laajentaminen, ovat keinoina lähinnä uusien tuotannontekijöiden luominen
tai entisten laadun parantaminen sekä inhimillisen osaamispohjan lisääminen.
On huomattava, että kaikki taloudessa tehtävät päätökset vaikuttavat kilpailukykyymme; tämä näkökulma tulee valitettavan harvoin esille julkisessa päätöksenteossa. On luotava alakohtaisia visioita tulevasta kehityksestä ja asettava kansalliset prioriteetit näiden pohjalta. Yhden kortin varaan tulevaisuutta ei kuitenkaan voi jättää; ennustaminen monien vuosikymmenien päähän on parhaimmillaankin äärimmäisen epävarmaa.
Yritysryppään sisäistä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa tulisi lisätä kaikin mahdollisin keinoin. Yritystasolla tämä tarkoittaa osallistumista teknologiaohjelmiin,
yhteydenpitoa asiakkaisiin myös normaalin liiketoiminnan ulkopuolella, tuotekehitysyhteistyötä, alan yhteistyöelimissä vaikuttamista jne. Kotimaisten alihankintaverkoston kehittäminen ja sen oman myynnin kansainvälistyminen on
molemminpuolinen etu.
104
ENGLISH SUMMARY
Finland is quite eompetent in the field of energy technology. Contributing faetors to success have been the somewhat unfavorable faetor eonditions, whieh
have spurt innovation, demanding customers and fairly eontested markets. Energy technology firms, their suppliers, service units, researeh institutes and
authorities form a dynamie entity, whieh has fostered international eompetitiveness.
The approach used in the Competitive Advantage of Finland -project is based on
Porter's (1990) diamond model. This impIies a microeconomic view on studying
competitiveness; the objeetive of the researeh is to examine firrns operating in
the energy technology industry. At best the elements of the diamond form a
mutually reinforcing system, which can be characterized as an industrial cluster. Firms in the cluster have good possibilities to excel in competition and to
adapt themselves to rapid ehanges in market eonditions. A cluster is thus a
group of firms who benefit from distinctive advantages arising from the close
interaction among the partieipants.
Table:
SITC rev. 3
711
71219
7128
71489
71499
716
71651
7181
7187
7412
7413
7417
771
77121
772
773
7781
7782
7786
8731
Total
Source:
Definition of energy technology and its Finnish exports
Product
Export value (FIM 1000):
1992
Steam boilers, auxiliary plant and parts thereof
363 189
Steam turbines
o
Parts for steam turbines
1973
Gas turbines
o
Parts for gas turbines
312
Rotating electric plant (incI. 71651)
1083496
Generators with diesel engines (part of 716)
470063
Hydraulic turbines, water wheels, parts thereof
27711
Nuclear reactors and parts thereof
15
Furnace burners, ash discharges and similar appI. 15347
Industrial or laboratory furnaces and ovens
80201
Gas generalors, heat exchange units, similar appI. 73466
Electric power machinery (incI. 77121)
987245
Static converters (part of 771)
547826
Apparatus for connecting electrical circuits
671061
Insulated wire, cable, conductors, etc.
595618
Batteries and electric accumulators
97335
Electric filament or discharge lamps, arc lamps
14783
Electrical capacitors
142838
Gas, liguid Of electricity supply meters
50287
(Note: 716 incl. 71651 and 771 incl. 77121)
4204877
Board of Customs
1993
614545
1 749
2899
1667
44
2465774
1 524 108
15292
25
37501
86399
126674
1468470
838 157
931574
694494
174097
23972
189973
66775
6901 744
105
Elements of the Diamond
Faetor conditions: Manufacturing of energy technology products requires intensive product development, and the production processes are often complex.
Finnish labor has sufficient skills at all stages of production, and the level of
know-how is particularly high in product development activities. The high level
of education makes possible the introduction of cost-efficient, low organizations that react rapidly on the changes in the market conditions.
Supporting and related industries: Deliveries of transmission and distribution
networks as well as of entire power plants are based on the competence in engineering and project management, both of which are particularly strong areas of
Finnish producers. Close connections to the forest industry have contributed to
the birth of many energy technology innovations.
Demand conditions: Energy technology markets are generally very conservative
with regard to new technologies and new manufacturers. Sophisticated technological solutions, however, are highly valued in the Nordic countries and producers are willing to take premeditated risks in the introduction of a new technology. Finnish energy technology firms have also benefited from the exacting
domestic demand.
Competitive arena: The competitive arena of energy technology firms is undergoing significant changes. Many mass products of today have evolved through a
life cyc1e of several decades. During the years of keen energy technology demand the fmns built overcapacity and currently too many firms operate in the
industry. In the near future, mergers will reshape the competitive arena in a
significant way.
Due to the strategic importance of the energy technology sector, firms in the industry have traditionally been protected from foreign competition in many
countries. With the exception of the years 1930-1957 the Finnish market has
been open to foreign competition. Thus, firms have been forced to maintain
their competitiveness.
Furthermore, the c1ientele of energy technology firms is changing due to the
liberalization of trade and the collapse of the power companies' monopolies.
Instead of sound and competent power companies, private investors striving for
high retums are becoming more and more often important customers for energy
technology firms.
Government role: The energy department of the Ministry of Trade and Industry
has organized several technology programs in order to fulfill the needs of domestic companies and accelerate commercialization of new technologies. The
106
granted investment subsidies have accelerated the introduction of new technologies and thus supported the diffusion of innovations.
lnternational business activities: Development and production costs are usually
too high to be covered solely in the Finnish markets. As a result, in order to
survive, the firms have to create an international co-operation network in a way
or another.
Chance: War reparations forced companies to expand production capacities in
the case of many energy technology products. At the end of the 1990's the firms
recovered relatively rapidly from the collapse of the Soviet trade.
Conc1usions
The Finnish energy technology cluster is internationally competitive; it has distinctive success products and it is in the global vanguard of technological development in several products segments.
Our dependence on imported fuels has led to an energy policy emphasizing the
minimUIn use of fuels. This emphasis should be maintained in the future.
Meanwhile the focus should also be shifted to a growing extent to the research
on new energy technologies.
The development of the Finnish cluster has to be started from the premises laid
by the existing strong business activities and from their upgrading. New business is most probably born within a cluster whose basic factors are in sound
condition. This implies e.g. investments in those areas of technology that successful companies currently consider most important in the near future.
Research on new technologies involves great commercial and technological
risks, but success mayon the other hand lead to vigorous growth and good market positions. Some part of financing should be allocated to the strategic business areas, even though the perceived risks were higher.
The possibilities of a successful market entrance are highest when the industry
is undergoing extensive changes in technology and business practices which are
actually faced by several energy technologies today. The clientele is also
changing considerably as a result of the collapse of the monopolies, which in
turn necessitates the development of traditionaI business concepts. Additionally,
the main technologies in the energy sector have become increasingly saturated
along with the tightening requirements for environmental protection and energy
efficiency.
107
The introduction of new technologies involves risks that cannot be born by an
independent power plant supplier or a power generator. Investment subsidies to
the development of new technologies also contribute crucially to the diffusion
of technologies.
Various technology programs are instrumentai in strengthening the interaction
among the different elements of the cluster. The programs also speed up the diffusion of new information and generate commercially successful products in the
long runo
It should be stressed that all decisions made in the Finnish economy affect the
national competitiveness; this fact is nevertheless too seldom taken into account
in the publie decision-making. Visions on the future development should be
created in different industries, and national priorities should be based on these
visions. However, all forecasts into several decades to come have a very uncertain character.
Co-operation and the transfer of information should be intensified in all ways
within the cluster. At the firm level this impiies participation in technology programs, communication with customers also in other aspects than day-to-day
business affairs, acting in the industry organizations, etc. Strong advantages can
also be created through the development of domestic supplier networks and internationalization of the sales.
108
LÄHTEET
ABBOy
Vuosikatsaukset 1989 - 1992
Ahlström Oy
Vuosikertomukset 1986-1992
Ahlström Krister (1993)
Krister Ahlströmin kirje Bertel Hakulinille
Auer Jaakko, Teerimäki Niilo (toim., 1982)
Puoli vuosisataa Imatran Voimaa
Oy Kirjapaino F.G. Lönnberg, Helsinki
Comission of the European Communities (1992)
Energy in Europe - A view to the Future
Office for Official Publications af the European Cornmunity, Luxembourg
Dunning John H. (1988)
The Eclectic Paradigm ofInternational Production: A Restatement and Possible Extensions
Journal of International Business Studies, Spring 1988
Economist
The fuel-cell future
The Economist - London, January 5th - 11th, 1994
Ensto Oy
Vuosikertomus 1992
Financial Times (May 25, 1993)
Survey: Power Generating Equipment
The Financial Times Limited
Hannus Seppo (1992)
Uudet energiantuotantoteknologiat
Kauppa- ja teollisuusministeriö, Energiaosasto
Hoffman Kai (1989)
Sähkötekniikan taitaja Strömberg 1889-1989
Vaasa Oy
Hulden, Bjarne (1993)
Teollisuuden vastapainevoima
Julkaisussa Suomen energiatekniikan historia
Tampereen teknillinen korkeakoulu, konetekniikan osasto, Tampere
Huopalahti Kari (1992)
Suomen energiasektorin näkymät muuttuvassa Euroopassa.
Imatran Voima Oy.
IFO (1990)
The effects ofEuropean economic integration on the Finnish engineering industries:
Sectoral report boilers. rotating electrical plant, insulated wire, cable, switchgear
IFO Miinich
109
IFO (1990)
The effects of European economic integration on the Finnish engineering industries:
Main Report
IFO Miinich
International Business Week
Patent Scoreboard
McGraw-Hill Publication, August 9, 1993
Imatran Voima (1991)
Ympäristötieto - ympäristö ja energia
IVO, Tutkimus- ja kehitysyksikkö, Ympäristönsuojeluosasto, Vantaa
International Energy Agency (1992)
Collaboration in Energy Technology 1987 - 1990
OECD - Paris
International Energy Agency (1992)
Energy Policies oflEA Countries - 1991 Review
OECD - Paris
International Energy Agency (1992)
Global Energy - The Changing Outlook
OECD - Paris
International Energy Agency (1993)
World Energy Outlook
OECD - Paris
Jahkola Antero, Keskinen Risto, MylIyntaus Timo, Nevalinna Lasse (1991)
Suomen energiatekniikan historiaa
Tampereen teknillinen korkeakoulu, Konetekniikan osasto - Tampere
Julkinen energiarahoitus 1993
KTM Energiaosasto. Energiaopas 9. Helsinki 1993
Karjalainen Kari (1989)
Politiikka. talous ja energiatalouden poliittinen ohjaus Suomessa
Imatran Voima Oy, TutkimusraporUeja, Helsinki
Kauppa ja teollisuusministeriö - työryhmän mietintö (1992)
Energiatutkimus 1993 - 1998
KTM - Energiaosasto
Kauppa- ja teollisuusministeriö (1993)
Julkinen energiarahoitus 1993
KTM - Energiaosasto, Helsinki 1993
Keskinen Risto (1993)
Vesivoima
Julkaisussa Suomen energiatekniikan historia
Tampereen teknillinen korkeakoulu, konetekniikan osasto, Tampere.
110
Kilpinen Unto (1993)
Kauknlämpövoima ja kaukolämmitys
Julkaisussa Suomen energiatekniikan historia
Tampereen teknillinen korkeakoulu, konetekniikan osasto, Tampere
Kleinwort Benson Research (February 1993)
Metra - Company Profile
London
Lakervi Erkki, Simola Osmo (1993)
Sähkönjakelu
Julkaisussa Suomen energiatekniikan historia
Tampereen teknillinen korkeakoulu, konetekniikan osasto, Tampere
Leisio Christian (1992)
/VO:n tutkimusseminaari: EY:n energiapolitiikka sopii myös Suomelle
IVO International 2/1991. 15 -17
Lämpölaitosyhdistys
Vuosikertomus
Mauno AUi (1993)
Norjan sähköpörssi rikkoi naapurisovun, Kovia jännitteitä Nordel-verkossa
Kauppalehti 14.05.1993
Metalliteollisuuden keskusliitto (1992)
Metallin Teknologialinjaus
MetraOy
Vuosikertomukset /986-/992
Mosgaard Christian (1987)
Pohjolan energia
Pohjoismaiden ministerineuvosto - Valtion Painatuskeskus, Suomi.
Myllyntaus Timo (1990)
The Role of/ndustry in the Electrification ofFinland
ETLA Discussion Papers, No. 333
Myllyntaus Timo (1991)
Elecrifying Finland
ETLA A 15, MacMillan - London
Mäkelä Lauri, Simola Osmo (1993)
Sähkövoiman siirto
Julkaisussa Suomen energiatekniikan historia
Tampereen teknillinen korkeakoulu, konetekniikan osasto, Tampere.
Nenonen Heikki (1993)
Wärtsilä Dieselin voimasanana energiakeskusteluun: Hajauttakaa.
Kauppalehti Optio 11.02.1993
Nevanlinna Lasse (1993)
Energianhuolto vuodesta 1930 alkaen ja suurenergiatekniikan läpimurto
Julkaisussa Suomen energiatekniikan historia.
Tampereen teknillinen korkeakoulu, konetekniikan osasto, Tampere.
111
Nokia Kaapeli
Aika Matka - Nokia Kaapeli 75 vuotta
Kunnallispaino 1987
Nuclear Engineering International (August 1991)
Ohtonen Virva (1992)
Suomen suurin maakaasuvoimalaitos vihittiin käyttöön Vuosaaressa.
IVO International 4/1992. 22 - 23
Pietarinen Matti, Ranki Risto (1993)
Kansallinen teollisuusstrategia
Tammer-Paino Oy
Pietikäinen Sirpa (1992)
Energiapolitiikan taloudellinen ohjaus. Muuttuvat energiamarkkinat 1992
7.-8-lokakuuta 1992, Hotel Strand Inter-Continental, Helsinki, Järjestäjä Institute for International Recearch (Finland) Oy
Porter Michael E. (1990)
The Competitive Advantage ofNations
MacMillan Press - London
Porter Michael E. (1991)
Kansakuntien kilpailuetu
Otava, Keuruu
Porter Michael E. (1991b)
Canada at the Crossroads - The Reality of a New Competitive Environment
Monitor Company, Harvard Business School
Purhonen M. (1993)
Huoltovarmuuskeskus - Energiansaannin katkosten yhteiskunnalliset vaikutukset
Esitelmä ENERGIA 93 -päivillä
Ranta Osmo (1993)
Ydinvoima
Julkaisussa Suomen energiatekniikan historia
Tampereen teknillinen korkeakoulu, konetekniikan osasto, Tampere.
Reve Torger, Lensberg Terje, Grffnhaug Kjell (1992)
Et konkurransedyktig Norge
Tano A.S.
Sahrakorpi Y. (1993)
Euroopan energiaperussopimus ja sen luomat mahdollisuudet
Esitelmä ENERGIA 93 -päivillä
Salminen Pekka (1991)
Sähkön tulevat 50 vuotta.
Vesivoimaa Oulujoesta 50 vuotta - Sähköllä eteenpäin.
Toimittanut Paavo Vasala. Oulujoki Oy.
Smith Michael (1993)
Trembling monoliths
Financial Times 22.06.1993
112
Stam Erkki, Kuuva Petteri (1992)
The Electricity Supply Industry in Finland
Imatran Voima Oy
Suomen sähkölaitosyhdistys
Vuosikertomus
Tampella Oy
Vuosikertomukset 1986-1992
V~dtioneuYQ§_t~n ~nslla_U~~')
Energiakomitean mietintö
Valtion painatuskeskus
Vartia Pentti, Ylä-Anttila Pekka (1993)
Kansantalous 2017
Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos ja Suomen itsenäisyydenjuhlarahasto, Tammer-Paino OyTampere