1. No category

Pietinen Oy -negatiivikokoelman
luettelointi- ja digitointiprojekti
Kuva-arkistopäivät
3.11.2015
Karoliina Valli & Eemeli Hakoköngäs
Hankkeen esittely ja aineistojen
valintaprosessit
• Syksy 2014 (5 kk)
• Aineisto:
• Aarne Pietinen Oy ((1932-) 1950-1957)
• Pietinen Mainosvalokuvaamo (1957-1973)
• Valokuvatalo Otso Pietinen & Co (1973-1976)
• Noin 150.000 negatiivia
• Sisältö:
• Suomalaisen yhteiskunnan muutos
• Mainonnan ja mainoskuvauksen muutos
Tavoitteet
• Löytää hyvät käytännöt kokoelman käsittelylle
• Kokoelman parempi hyödyntäminen jatkossa
• Huolehtia kokoelman säilyvyydestä (kuntokartoitus, suojakuoret)
• Digitoida ja luetteloida valikoima kuvia
• Muodostaa yleiset suuntaviivat vastaaville projekteille
Haasteet ja välineet
• Kokoelma suuri, liikuteltu vuosien mittaan, kuvaamossa useita
luettelotapoja, joukossa tuhoutuvia kuvia
Kokonaisuudesta vaikea saada otetta
• Hierarkkinen tietokanta
•
•
•
•
Tilaajat: luettelo olemassa, täydentyi hankkeen myötä
Kuvaustapahtuma: negatiivit
Pinnakkaiset
Negatiivipussit
Työjärjestys
1. Konservaattori: Aineiston kuntotarkastus ja siirtäminen uusiin
suojakuoriin
2. Luetteloija: Digitoitavien negatiivien valitseminen, taustatietojen
kirjaaminen (negapussi), siirtäminen uusiin suojakuoriin
3. Valokuvaaja: Digitointi ja kuvankäsittely
4. Luetteloija: Sisällönkuvailu, asiasanat
5. Konservaattori: Siirtäminen säilytykseen
Huolehdittava työnkulun sujuvuudesta ja siitä ettei mihinkään
vaiheeseen synny jonoa
• Kokoukset koko työryhmän kesken pitävät kaikki ajan tasalla
Luetteloijan näkökulma
• Digitoitavien kuvien valinta, negapussin tietojen kirjaaminen,
negatiivin siirtäminen uuteen suojakuoreen, sisällönkuvailu ja
asiasanat, taustatutkimus
Digitointivalinnat
• Vain pieni osa kokonaisuudesta voitiin digitoida
• Aluksi karkeat kriteerit:
• Vanhimmat, tuhoutuvat, irtokuvat
• Aineistolähtöiset valintaperusteet:
• Värikuvat, mainoskuvauksen tekniikka, aihepiirit
• Tavoitteeksi kattava otanta kuvaamon tuotannosta
• Mitä muut digitoineet?
Kokous muiden säilyttävien tahojen kanssa
Tiedon jakaminen eri museoiden kesken
Myös ”oheismateriaalissa”
huomionarvoisia yksityiskohtia:
Esimerkki: negapussi, jossa
rajausmerkintöjä
• Ei mahdollista kuvailla sanallisesti
• Huolehdittava, että kuori on edelleen
yhdistettävissä digitoituun kuvaan ja
negatiiviin!
Tulokset
• 1000 digitoitu, kaikkiaan 10.000 kuntotarkastus
• Digiaineisto, joka havainnollistaa kokoelmaa n.1950-1970-l
• ”Kuvallinen hakemisto”
• Kokonaiskuva, kokoelmaselvitys kokoelmasta
• Tieto tuhoutumisvaarassa olevasta materiaalista (aikarajaus)
• Kokemusperäinen tieto (kuvaajat, aiheet, tilaajat, kuvaamon historia)
Tärkeä kirjata ylös: perustutkimusta aineistosta
Opetukset yleisesti
• Kaikissa kokoelmissa aina yllätyksiä, jotka joko hidastuttavat työtä tai
pakottavat muuten muuttamaan alkuperäisiä suunnitelmia
Kokonaisuus kannattaa suunnitella huolellisesti etukäteen, mutta
jättää tilaa työnkuvan joustavalle muuttamiselle
• Valmius muokata prosessia tekee projektista tehokkaan ja
työntekijälle mielekkään
PIETISEN KUVAAMON NEGATIIVIAINEISTON KONSERVOINTI
Kuva-arkistopäivät
3.11.2015
Karoliina Valli
KONSERVOINTI PIETIS-PROJEKTISSA
Konservaattorin vastuulla on:
• Tunnistaa filmimateriaalit ja erottaa vaurioituneet negatiivit hyväkuntoisesta
aineistosta.
• Huolehtia filmimateriaalien asianmukaisesta pakkauksesta ja säilyttämisestä
negatiivien kunnon mukaan.
• Siirtää alkuperäisten suojapussien merkinnät + muu negatiivia koskeva
informaatio tietokantaan: mm. vaurioluokka, filmityyppi, laatikon numero/sijainti.
• Konservaattori on mukana kaikissa työvaiheissa ja ohjeistaa muita
negatiivien asianmukaisesta käsittelystä.
KUVAAMON NEGATIIVIMATERIAALIT
• Monipuolinen kokonaisuus: filmejä eri formaateissa ja kokoluokissa.
LAAKAFILMIÄ
6x9 cm
9x12 cm
PAKKAFILMIÄ
6x9 cm
9x12 cm
RULLAFILMIÄ
6x6 cm
10x15 cm
6x9 cm
Hankkeen aikana käsiteltyjä tavanomaisia filmikokoja eri formaateissa.
• Valtaosa aineistoa selluloosa-asetaattifilmiä: Mono- ja polykromaattista aineistoa,
monia filmityyppejä.
• Varhaisissa filmityypeissä nitraattifilmejä
• Lisäksi muutamia yksittäisiä lasinegatiiveja.
• Käsitellyn aineiston ajoitus 1938-1970. Keskityttiin erityisesti aikavälin
1945-1959 aineistoon tämän huonon kunnon vuoksi.
KOKOELMA KATTAA MONIPUOLISESTI ERILAISIA
FILMITYYPPEJÄ
AINEISTON TAUSTOJA
• Saapuneet Valokuvataiteen museolle useassa erässä vuodesta 1990 alkaen.
• Kokoelman suuruus hankaloittanut aineiston haltuunottoa.
• 1960-lukua edeltävää negatiiviaineistoa siirretty kuvaamon useiden toimipisteiden
välillä.
• Osaa aineistosta on säilytetty autotallissa.
AINEISTON KÄSITTELY
• Aineiston käsittely yläkerran
konservointitiloissa: edellyttää
aineiston kuljetusta kerrosten välillä
kärryllä (ei siis käsissä kantaen)
• Hyvin ventiloitu työtila, tässä
tapauksessa vetokaappi
• Yhden laatikon sisältö kerrallaan
• Sormisuojat tai suojakäsineet
välttämättömät
• Negatiivien aiheeton
siirtely/kuljetus minimoitava.
Muussa tapauksessa tämä
tehtävä tukipahvin päällä tai
tukevassa suojalaatikossa.
ASETAATTIFILMIEN VAURIOITUMINEN
• Selluloosa-asetaattifilmi on yleisnimitys joukolle erilaisia selluloosaesteripohjaisia filmimateriaaleja
(käytössä 1925 alkaen).
• ”Etikkasyndrooma” on asetaattifilmin autokatalyyttinen vaurioitumisprosessi.
• Filmipohjan vaurioitumisen nopeus ja vakavuus ovat sidoksissa vallitseviin olosuhteisiin:
ilmankosteus, lämpö ja ilman epäpuhtaudet. Syntyneitä vaurioita ei voi korjata.
• Vaurioituminen vaikuttaa kaikissa asetaattifilmeissä.
1. Emulsiokerros
2. Sidoskerros
3. Filmipohja
4. Anti-heijastus ja anti-rullautumiskerros
Asetaattifilmeillä on kerroksellinen rakenne.
Vaurioituminen on sidoksissa filmipohjaan.
KUNTOLUOKITTELUA
• Yksittäisen negatiivin kunnon kuvaukseen vaurioluokittelu 0-5.
• Asetaattifilmin vaurioitumisen ensioireita ovat filmipohjasta erittyvä etikkahapon
haju ja filmipohjan alkava deformaatio: reunojen kevyt aaltoilu/kupruilu.
KUNTOLUOKITTELUA
• Pitkälle edennyt vaurioituminen näkyy filmipohjan voimakkaana
deformaationa: filmipohjan aaltoilu/kupruilu ja vääntyminen; värimuutokset;
kuplat, kiteet ja kanavoituminen gelatiinin ja filmipohjan välissä.
HUOMIOITA MUISTA NEGATIIVIMATERIAALEISTA
• Hyväkuntoisia lasinegatiiveja
• Kromogeenisia värifilmejä:
pääsääntöisesti
hyväkuntoisia, paikoin
asetaattipohjan vaurioita ja
värimuutoksia
• Hyväkuntoisia filmejä:
asetaattia ja nitraattia
FILMIMATERIAALIEN TUNNISTAMINEN 1/2
1. Kohteen kunnon havainnointi
2. Filmin reunamerkinnät
FILMIMATERIAALIEN TUNNISTAMINEN 2/2
3. Filmin ajoitus
4. Testit
NEGATIIVIN MATERIAALI
KÄYTTÖVUODET
LASINEGATIIVI
(KUIVALEVY)
Noin 1878-1925
SELLULOOSANITRAATTI
Noin 1889-1950
SELLULOOSA-ASETAATTI
Noin 1925 alkaen
POLYESTERI
1955 alkaen
•
•
•
•
Polarisaatiotesti (polyesteri-filmille)
Polttokoe
Tippatesti
OBS. Destruktiivisia
Kellutuskoe
Näyte tunnistettiin
nitraattifilmiksi polttokokeen
perusteella.
AINEISTON EROTTELU
• Aineisto jaoteltiin omiin erillisiin kokonaisuuksiinsa:
1. Filmien kunnon perusteella: vaurioasteen määrittely,
vaurioituneet filmit poimittiin eroon hyväkuntoisesta aineistosta.
2. Filmityyppien perusteella: filmin koko, lovimerkinnät, ajoitus,
monokromaattinen ja polykromaattinen aineisto.
• Polykromaattiset filmit poimittiin erilleen monokromaattisesta
aineistosta.
• Lasinegatiivit poimittiin erilleen filmeistä.
A-D STRIPSIT APUNA ASETAATTIFILMIN KUNNON
MÄÄRITTELYSSÄ
0
HYVÄ: ei vaurioita
1
TYYDYTTÄVÄ:
vaurioituminen
alkutekijöissään
1,5
VÄLTTÄVÄ:
vaurioituminen
nopeutuu/
”AUTOCATALYTIC
POINT”
2
HEIKKO:
vaurioituminen
etenee nopeasti
3
KRIITTINEN: välitön
deformaation
vaara
Lisäinfoa osoitteessa:
https://www.imagepermanenceinstitute.org/imaging/ad-strips
SUOJAMATERIAALIEN VAIHTO
• Negatiivin uusien suoja- ja kontaktimateriaalien on läpäistävä valokuvaaktiviteettitesti (PAT): ISO 18916
Negatiivien alkuperäisiä suojakuoria merkintöineen.
Suojakuorien ulkoasut ovat muuttuneet vuosien myötä.
Hyväkuntoisille negatiiveille vaihdettiin uudet
asianmukaiset suojakuoret.
SUOJAUS JA SÄILYTYS
• Negatiivien laatikoinnissa ”samanlaiset yhteen kaltaistensa kanssa”
• Moninkertainen suojaus: suojakuoret, laatikot, hyllyt
• Erilliset tilat negatiivien kunnon mukaan
• Negatiivien säilytysolosuhteiden suositukset ISO 18911
SÄILYTYSOLOSUHTEIDEN VALINTA
• IPI:n Storage Guide for Acetate Film: suuntaa antava apuväline asetaattifilmin
säilytysolosuhteiden suunnitteluun ja arviointiin.
• Asetaattifilmin säilymiseen voi vaikuttaa ratkaisevasti asianmukaisten olosuhteiden
(lämpötila, ilmankosteus) kontrollilla. Saavutettujen olosuhteiden on pysyttävä
tasaisina.
21 °C
18 °C
10 °C
4 °C
-1 °C
20 %
20 vuotta
30
100
230
540
50 %
5
7
25
50
110
80 %
3
4
9
15
30
Arvio asetaattifilmin säilymisestä vaihtelee filmin tuoreuden ja kunnon
mukaan. Oheinen taulukko on laadittu kelan 2. puolen lukuarvojen
pohjalta ja se on suunnattu jo vaurioituvalle filmiaineistolle (ylittäneet AD Stripsien vauriopisteen 0,5). Lisäinfoa:
https://www.imagepermanenceinstitute.org/webfm_send/299
DIGITOINTI
• Digitointi suoritettiin kameralla kuvaamalla
• Tavoitteena saada mahdollisimman hyvä digitaalinen tiedosto mahdollisimman
vähän originaalia rasittaen
• Raaka- ja käyttökuvat
• Digitointi ei korvaa originaalia. Digitoinnin jälkeen on huolehdittava kohteen
asianmukaisesta suojauksesta ja säilytyksestä (koskee myös digitiedostoa).
POHDINTOJA HANKKEEN JÄLKEEN
• Huolellinen esityö ja suunnittelu tärkeitä. Tosin viime kädessä työnkuva
ja prosessit muotoutuivat käytännön töiden kautta.
• Kuvien valintaprosessi yleisluontoinen. Olisiko pitänyt määritellä
tarkemmat valintakriteerit jo aluksi?
• Työnjako ja kunkin työvaiheen ajankäytön arviointi. Joustavuus tärkeää.
• Keskittyminen vain huonokuntoisimpaan osaan?
• Huonokuntoisin aineisto: säilytys vai poisto?
KIITOS
Karoliina Valli
Suomen valokuvataiteen museo
[email protected]
Eemeli Hakoköngäs
Helsingin yliopisto
[email protected]
Kuvat: Virve Laustela, Vili Niemi, Emilia Erfving, Karoliina Valli