Alustava dispositio - eThesis - Sibelius

SIIONIN LAULUJEN (2016)
KOKONAISUUDISTUS
– Uudistuksen tavoitteet ja toteuttaminen
Tuomas Heikkilä
Kirjallinen työ
Maaliskuu 2015
Kirkkomusiikin oppiaine
Musiikin maisterin tutkinto
Taideyliopiston SibeliusAkatemia
2
SISÄLLYS
Lyhenteet ........................................................................................................................... 3
1 Johdanto ......................................................................................................................... 4
1.1 Lestadiolaisen herätysliikkeen lauluperinne ........................................................... 4
1.2 Ensimmäiset käytetyt kokoelmat ............................................................................ 5
1.3 Oskari Heikki Jussilan laulukirja 1916 ................................................................... 6
1.4 Siionin laulut 1976 .................................................................................................. 9
1.5 Tutkimustehtävä .................................................................................................... 10
1.6 Aineisto, menetelmät ja aiemmat tutkimukset ...................................................... 10
2 Laulukirjauudistuksen (2016) käynnistyminen ja eteneminen .................................... 12
2.1 Uudistuksen vaiheet .............................................................................................. 12
2.2 Uudistuksen lähtökohdat ....................................................................................... 13
2.3 Sävelmistöuudistus................................................................................................ 14
2.4 Tekstiuudistus ....................................................................................................... 15
2.5 Materiaalin keruu ja lisävihko............................................................................... 17
3 Laulukirjaehdotus ja siitä käyty palautekeskustelu ...................................................... 20
3.1 Ehdotuksen sisältö ja osastojako ........................................................................... 20
3.2 Laulukirjaehdotuksen sävelmistö .......................................................................... 23
3.3 Laulukirjaehdotuksen tekstit ................................................................................. 25
3.4 Tekijänoikeuskysymykset ..................................................................................... 27
3.5 Nuottilaitos ja säestyssovitukset ........................................................................... 28
3.5.1 Aiempien kokoelmien nuottipainokset .......................................................... 28
3.5.2 Vuoden 2016 Siionin laulujen säestyssovitukset ........................................... 29
3.5.3 Sointulaulukirja .............................................................................................. 30
3.6 Palautteen kokoaminen ......................................................................................... 31
3.6.1 Palaute lisävihosta .......................................................................................... 31
3.6.2 Palaute laulukirjaehdotuksesta ....................................................................... 32
3.6.3. Esimerkkejä rauhanyhdistysten antaman palautteen merkityksestä ............. 33
4 Yhteenveto ................................................................................................................... 36
Lähteet ............................................................................................................................. 40
LIITTEET ....................................................................................................................... 47
3
Lyhenteet
SRK
Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry
SL
Siionin laulut
LKE
Ehdotus uudeksi Siionin laulut -kokoelmaksi (2013)
VK
Virsikirja
4
1 Johdanto
1.1 Lestadiolaisen herätysliikkeen lauluperinne
Vanhoillislestadiolaisuus on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon viidestä
herätysliikkeestä suurin. Liike on saanut nimensä 1800-luvun puolivälissä Ruotsin
Lapissa vaikuttaneen pappi Lars Levi Laestadiuksen mukaan.
Laestadius syntyi köyhään perheeseen 10.1.1800. Hän opiskeli rinnakkain sekä
teologiaa että kasvitieteitä. Hän oli aikansa arvostetuimpia kasvitieteilijöitä Ruotsissa.
Ensimmäisen papin virkansa hän sai Ruotsin pohjoisimmasta seurakunnasta
Kaaresuvannossa vuonna 1826. Lestadiolaisuus sai siellä alkunsa talvella 1845–1846,
kun Lars Levi Laestadius sai hengellisen heräyksen tavattuaan Lapin Mariaksi kutsutun
naisen. Tästä eteenpäin Laestadiuksen saarnoihin syntyi uusi palo ja lestadiolaisuus alkoi
kasvamaan kirkon sisällä, muodostaen pikkuhiljaa oman herätysliikkeensä.1
Kaaresuvannon ulkopuolelle liike levisi varsinaisesti vasta 1850-luvulla, kun Laestadius
muutti kirkkoherraksi Pajalaan. Hän kuoli 21.2.1861.2
Lestadiolaisuus on pirstaloitunut sittemmin useampaan haaraan 1800- ja 1900-lukujen
taitteessa.3 Näistä suurinta kannatusta tänä päivänä nauttii vanhoillislestadiolaisuus.
Liikkeen suurin vuosittainen juhla on kesäisin järjestettävät suviseurat, jonne kokoontuu
60 000–80 000 ihmistä useista eri maista.
Lauluperinne on kuulunut olennaisena osana lestadiolaisuuteen sen syntyajoista alkaen.
Lauluja laulettiin ja lauletaan edelleen yhteisissä kokoontumisissa, kuten seuroissa,
raamattuluokissa, pyhäkouluissa, leireillä sekä kodin ja perheen juhlissa. Aluksi ei ollut
omaa laulukirjaa, ja pitkään laulettiinkin lauluja sieltä, lauluja täältä. Myöhemmin
liikkeen sisällä vaikuttaneet henkilöt alkoivat julkaista omia kokoelmiaan. Ensimmäinen
varsinainen liikkeen kokonaisuudistama ja -kustantama Siionin laulut -kokoelma
julkaistiin Sievin suviseuroissa vuonna 1976.
1
Kinnunen 2004.
Ihonen & Muola.
3
Kinnunen 2014.
2
5
1.2 Ensimmäiset käytetyt kokoelmat
Lars Levi Laestadiuksen alkuunsaama liike ei syntynyt tyhjään tilaan, vaan keskelle
ympäröivää kirkollista ja hengellistä elämää, johon kuului myös laulaminen. Hengellistä
liikehdintää oli ollut jo ennen lestadiolaisuuden syntyä, ja sen aikaisen virsikirjan lisäksi
oli myös muita laulukokoelmia. Tärkeimpinä näistä herrnhutilaisten keskuudessa
syntynyt Elias Laguksen suomentama Siionin Virret -kokoelma (Sionin virret, Ruotsista
Suomexi käätyt) vuodelta 1790 sekä rukoilevaisten Halullisten Sielujen Hengelliset
laulut samalta vuodelta, jonka toimittivat Antti Achrenius ja Pentti Jaakko Ignatius.4
Yleisessä käytössä ollut Vanha Virsikirja (1701) koettiin myös niin tutuksi ja läheiseksi,
että siitä päätyi monia virsiä lestadiolaisuuden piirissä julkaistuihin ensimmäisiin
laulukokoelmiin. Vuoden 1701 virsikirjan ohella käytettiin myös paljon Siionin Virret kokoelmaa (1790) ja kolmantena Halullisten sieluin hengelliset laulut -kokoelmaa
(1790).5
1800-luvun loppupuolella alkoi syntyä lestadiolaisuuden piirissä myös omia hengellisiä
lauluja. Näitä alettiin julkaista 1870-luvulta lähtien ensin hyvin pieninä vihkoina muutamia lauluja sisältäneinä arkkivirsinä, sittemmin lauluvihkoina ja -kokoelmina.
Nämä pienet kokoelmat väistyivät käytöstä, kun 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa
ilmestyi laajoja laulukokoelmia muun muassa Leonard Typön toimesta. Typpö toimi
valtiopäiväedustajana vuosina 1911–21 ja oli 1900-luvun alun
vanhoillislestadiolaisuuden huomattavimpia johtajia. Monet Typön kirjoittamista
lauluista ovat kaikkein rakastetuimpaa aineistoa kaikissa lestadiolaisuuden haaroissa.
Myös nykyisessä virsikirjassamme on kaksi Typön kirjoittamaa virttä: ’Aurinkomme
ylösnousi’ (VK 105) ja ’Jeesus sanoi omillensa’ (VK 181). Typön ja muutamien muiden
laajat laulukokoelmat olivat ahkerassa käytössä 1900-luvun alkupuolella.6
4
Liukkonen 1997; Holma/1.
Liukkonen 1997, 138.
6
Liukkonen 1997, 138–139; Jämsä – Leinonen 2003.
5
6
1.3 Oskari Heikki Jussilan laulukirja 1916
Pastorina, kirkkoherrana ja kansanedustajana toimineen Oskari Heikki Jussilan (1888–
1955) kokoama laulukirja Siionin laulut ja Wirret7 valmistui painokuntoon vuonna 1915.
Hän valmisteli sitä isänsä avustamana seurakuntatyönsä ohella useita vuosia. Sen painoi
Osakeyhtiö Kuopion Uusi Kirjapaino vuoden 1916 puolella.8 Tähän laulukirjaansa
Jussila kokosi virsiä ja lauluja lähinnä vanhasta, vuoden 1701 Virsikirjasta, Siionin
virsistä, rukoilevaisten kokoelmasta ja Leonard Typön laulukirjasta. Tässä
ensimmäisessä painoksessa lauluja oli yhteensä 202.9 Kirjansa esipuheessa Jussila
todistaa laulukirjan tarpeen:
Olen kuullut kristittyjen sanowan, että laulukirjoja on liian monta. Se on totta. Yksi laulu
on ollut yhdessä, toinen toisessa kirjassa, joten paljon hankaluutta on ollut, kun useita
kirjoja on tarwittu seuratilaisuuksiin kuljettaa. Monen mielessä on ollut ajatus saada
laulukirja, johon kustakin käytännössä olleesta laulukirjasta on koottu parhaat, yleisesti
käytetyt laulut. Tätä silmällä pitäen tämä laulukirja useain kehotuksesta on toimitettu.
Pahimpia kieli- ja muotowirheitä on korjattu ja suomennettu. Wirret on asetettu erikseen
wirsikirjan numerojärjestykseen, ettei niiden löytämisessä olisi hankaluutta. Jumalan
kunniaa kirkastamaan tämä laulukirja on tarkoitettu, ei riitaa waikuttamaan. 10
Jussila oli myös itse varsin taitava laulunsepittäjä. Laulukirjaansa hän myös suomensi
aiemmin muissa kirjoissa hatariksi jääneitä suomennoksia. Ensimmäisessä Jussilan
kirjan painoksessa oli huomattava määrä lestadiolaisuuden ydinlauluja, sekä muun
muassa nykyiseen virsikirjaammekin (1986) asti säilynyt virsi 316 ’Käyn
armoalttarillesi’.
Kuten periaatteena edelleenkin on, myös Jussilan laulukirjassa näkyy sen ajan
lestadiolainen lauluperinne ja ajan tarpeet. Hänellä oli kyky huomata nopeastikin
laulujen ja virsien merkitys seurakunnan ja yksittäisen kristityn elämässä. Ensimmäisessä
painoksessa aihepiirejä oli 19. Aihepiirijako säilyi myöhemmissäkin painoksissa lähes
samana.
1. Armokutsu
2. Tuhlaajapojan wirsiä
3. Jeesuksen syntymisestä
7
Wirret-sanalla Jussila ei tarkoittanut koko vuoden 1701 virsikirjaa, vaan valittuja lauluja kyseisestä
kokoelmasta.
8
Tapaninen 2007, 89.
9
Junttila 1997, 148.
10
Jussila 1916.
7
4. Getsemanesta Golgatalle
5. Jeesuksen ylösnousemisesta
6. Armonwirret
7. Matka wieraalla maalla
8. Kotimaan ikäwä
9. Lohdutus waiwoissa
10. Rukouswirsiä
11. Kiitoswirsiä
12. Uuden wuoden wirsi
13. Lasten wirsiä
14. Aamuwirsiä
15. Ehtoowirsiä
16. Erowirsiä
17. Matkan lopulla
18. Herran tulemisesta
19. Taiwaallisesta kunniasta
Laulujen perään tulevat virret, joilla on myös oma osastojakonsa.
Jussila kustansi itse kirjaansa pitkään, aina vuoteen 1939 saakka, jolloin hän luovutti
kustannusoikeudet Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistykselle (SRK). Samalla
SRK:ssä käynnistettiin laulukirjan uudistus ja perustettiin sille toimituskunta. Vuonna
1940 SRK:n vuosikokous täydensi laulukirjatoimikuntaa ja saman vuoden syksyllä se
kokoontuikin Helsingissä vahvistaen uudistustyön periaatteiksi:
1. Uuteen laulukirjaan liitetään Suomen kirkon uusi Virsikirja (1938)
kokonaisuudessaan.
2. Nykyisen laulukirjan virsien puolella olevat kristityille rakkaat vanhan
virsikirjan ja v. 1886 Virsikirjan virret siirretään laulujen puolelle.
3. Laulukirjasta poistetaan sellaiset laulut, jotka eivät ole päässeet yleisesti
käyttöön.
4. Samoin poistetaan sellaisia lauluja, jotka on onnistuneessa muodossa
otettu uuteen virsikirjaan.
5. Pysytettävät laulut korjataan nykyistä runokieltä vastaavaan asuun.
8
6. Uusia lauluja otetaan kristillisyyden piirissä julkaistuista kirjoista ja
mikäli niitä muuten on saatavissa. 11
Sota teki uudistamisesta takkuista. Toimituskunnan puheenjohtaja, kirkkoherra ja
kansanedustaja Väinö Havas kaatui jatkosodan alussa. Uudistettu painos saatiin sodasta
huolimatta painosta O.H Jussilan nimellä ja SRK:n kustantamana vuonna 1944.12 Tämä
oli ensimmäinen painos, jossa Siionin laulut julkaistiin yhdessä kirkon Virsikirjan
kanssa. Aiemmin Jussila oli valinnut kirkon virsikirjoista vain yksittäisiä, liikkeen
piirissä suosittuja virsiä mukaan kokoelmaansa. Vanhat, vuoden 1701 virret jäivät
kuitenkin vielä omaksi osastokseen Siionin laulujen perään.
Vuonna 1961 oli ollut myös laulukirjauudistus – kirja pohjautui Jussilan kokoelmaan –
mutta se ei kuitenkaan täysin miellyttänyt kaikkia. Toimikunta asetettiin valmistelemaan
tätä uudistusta vuonna 1958. Toimikuntaan kuuluivat kirkkoherrat Pekka Lappalainen ja
Paavo Viljanen sekä muina jäseninä muun muassa Anna-Maija Raittila ja Pekka Raittila.
Sen valmistelua häiritsi vanhoillislestadiolaisuutta tuolloin koskenut hajaannus.
Liikkeestä erkani niin sanottu Elämän Sana -ryhmä, johon laulukirjatoimikunnan jäsenet
kuuluivat. Laulukirjan valmiiksi saattaminen oli suunniteltu virsirunoilija, kirjailija
Anna-Maija Raittilan (1928–2012) harteille, mutta näin ei tapahtunutkaan ja se siirtyi
SRK:n tarkastusvaliokunnalle, joka poisti osan lauluista ja palautti tekstiuudistuksia
ennalleen. Laulukirja kuitenkin julkaistiin vuonna 1961 O.H. Jussilan toimittamana
kahdentenatoista korjattuna ja lisättynä painoksena.13
Jussilan laulukirjasta julkaistiin yhteensä 19 tekstipainosta ja yksi nuottipainos. Se, että
laulukirjasta otettiin paljon uusia painoksia, kertoo siitä että kirjalla oli suuri menekki.
Laulukirja toimi vanhoillislestadiolaisten laulukirjana kaiken kaikkiaan kuusi
vuosikymmentä ja on liikkeen tähänastisista laulukirjoista pitkäikäisin. Viimeinen painos
ilmestyi vuonna 1975.14
11
Liukkonen 1997, 140–143.
Holma/2.
13
Junttila 1997, 148; Liukkonen 1997, 143, 145–147; Holma/2
14
Junttila 1997, 148; Liukkonen 1997, 143, 145–147; Holma/2.
12
9
1.4 Siionin laulut 1976
Vaikka SRK kustansikin Jussilan laulukirjaa monta vuosikymmentä vuodesta 1939
alkaen, ensimmäinen varsinaisesti SRK:n toimesta kokonaisuudistettu ja koottu
laulukirja toteutettiin pitkän odotuksen jälkeen vuosina 1974–1976. Silloisen
laulukirjatoimikunnan muodostivat sen puheenjohtaja Pentti Liukkonen ja jäsenet Jaakko
Linjama, Yrjö Koskimäki, Taisto Häkli, Pekka Kinnunen, Hannes Holma, Eino
Kimpimäki, Niilo Rauhala sekä sihteeri Pentti Vinnurva. Toimikunta julkaisi aluksi
vuonna 1975 lisävihkon, joka sisälsi 79 Siionin laulua.15
Laulukirja hyväksyttiin Sievissä vuonna 1976 pidetyssä SRK:n vuosikokouksessa ja
otettiin myönteisesti vastaan.16 Koko laulukirjan rungon muodostaa pitkälti Jussilan
laulukirja. Hänen kirjastaan uuteen Siionin laulut -laitokseen jäi vielä 138 laulua 259:stä,
joko sellaisenaan tai korjattuna. Säestyslaitos ilmestyi syksyllä 1977.
Laulukirja-asia otettiin esille uudelleen 1980-luvun puolivälissä, kun Suomen evankelisluterilaisen kirkon virsikirjauudistus alkoi olla loppusuoralla. SRK:n musiikkitoimikunta
tutki, olisiko kirjaan tarpeen tehdä joitain tarkistuksia samassa yhteydessä. Pääasiallinen
tavoite tässä tarkistuksessa oli laulettavuuden parantaminen. Yhteensä
kolmeakymmentäyhtä laulua muokattiin – mutta vain vähän. Muutokset koskivat
pääasiassa tekstien tavuja ja sanoja. Kokonaisuus säilyi hyvin entisenkaltaisena. Tämän
uudistuksen yhteydessä Siionin lauluihin liitettiin sen perään uusi, vuoden 1986
Virsikirja.17
15
Holma/2.
Siionin laulut 2007, esipuhe.
17
Siionin laulut 2007, esipuhe; Palola 2002, 172.
16
10
1.5 Tutkimustehtävä
Käsillä olevan kirjallisen työn on tarkoitus selvittää, miksi ja miten Suomen
Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys on aloittanut liikkeensä laulukokoelman, Siionin
laulujen kokonaisuudistuksen ja mitkä ovat sen keskeisimmät tavoitteet. Selvitän lisäksi
uudistuksen teknisiä yksityiskohtia – miten työryhmät asetettiin, mitkä evästykset heille
annettiin, mitä haetaan erityisesti sävelmä- ja runouudistuksissa? Tutkin myös, miten
palautteen käsittely on toteutettu.
Koska lopullinen laulukirja ei ole vielä tähän mennessä ilmestynyt, pääasiallinen
tutkimusaineistoni koostuu vuonna 2013 ilmestyneestä laulukirjaehdotuksesta sekä vielä
tällä hetkellä käytössä olevasta nykyisestä, vuoden 1976 laulukirjasta.
Lopullisen laulukirjan on määrä tulla SRK:n vuosikokouksen hyväksyttäväksi Vaasan
suviseurojen yhteydessä kesällä 2015, myyntiin keväällä 2016 ja käyttöön Tornion
suviseuroissa kesällä 2016.18
1.6 Aineisto, menetelmät ja aiemmat tutkimukset
Laulukirjojen lisäksi keskeistä aineistoa tutkimuksessa ovat olleet tulevan laulukirjan
lisävihko, laulukirjatoimikunnan pöytäkirjat, lehtiuutiset ja artikkelit. Käyttämäni
nuottiesimerkit ovat pääasiassa laulukirjaehdotuksesta ja siltä osin epävirallisia.
Tutkimuksessani esiin tuomat muutokset vuoden 1976 laulukirjan ja
laulukirjaehdotuksen välillä eivät ole välttämättä lopullisia. Laulukirjaehdotus poistuu
käytöstä ja hävitetään, kun uusi Siionin laulut -kokoelma ilmestyy.
Tutkimusta varten olen lisäksi haastatellut laulukirjatoimikunnasta kolmea jäsentä:
sävelmistöpuolelta kanttori Lauri-Kalle Kallunkia, tekstipuolelta rovasti Niilo Rauhalaa
sekä toimikunnan sihteeriä, kustannuspäällikkö Ari-Pekka Palolaa. Haastattelin heitä
Oulussa kahteen otteeseen: ensin vuonna 2011 tehdessäni laulukirjauudistuksesta
proseminaarityötä ja uudelleen vuonna 2014 aloittaessani käsillä olevan tutkimuksen
tekemistä.
18
Päivämies-verkkolehti 21.2.2015.
11
Aikaisempaa tutkimusta vuoden 2016 laulukirjan uudistamisesta ei ole. Vuoden 1976
kokoelmaa on tutkinut muun muassa Seppo Kirkinen Sibelius-Akatemian
kirkkomusiikin osaston tutkielmassaan ”Siionin laulut – Nuottipainos 1977” vuonna
1991. Pohjois-Amerikan lestadiolaisen luterilaisen kirkon virsikirjauudistusta on
tutkinut Sheldon Ylioja kirjallisessa työssään ”Songs and hymns of Zion – PohjoisAmerikan lestadiolaisen luterilaisen kirkon virsikirjauudistus 2008” Sibelius-Akatemian
kirkkomusiikin osastossa vuonna 2008. Lestadiolaisista laulukirjoista ovat kirjoittaneet
Timo Jämsä ja Tapio Leinonen kirjassaan ”Lepopaikka suloinen: Siionin matkalaulujen
lähteillä” 2003. Timo Holma on kirjoittanut artikkelin ”Lestadiolaisen lauluperinteen
historiaa” piispa Olavi Rimpiläisen juhlakirjassa ”Arpa lankesi ihanasta maasta”
vuonna 2000. Pekka Tapaninen on kirjoittanut väitöskirjan Oskari Heikki Jussilan
elämästä ja työstä otsikolla ”Oskari Heikki Jussila (1888–1955). Lestadiolaispappi,
toimen ja näkyjen mies” vuonna 2007.
Muita tätä aihetta sivuavia tutkimuksia ovat tehneet teologisen tiedekunnan Pro gradu tutkielmissaan muun muassa Anna Karhumaa ”Sinussa päivään selkeään ja toivoon,
hiljaisuuteen jään” – Niilo Rauhalan toiminta virsikirjakomiteassa virsirunoilijana sekä
hänen virsiensä syntykertomukset ja keskeiset teemat” vuonna 2009 ja Leevi
Ruonakoski ”Virsitekstien muotoutuminen virsikirjaehdotuksesta vuoden 1986
virsikirjaan” vuonna 2012. Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin osaston opinnäytetöinä
aihetta ovat sivunneet muun muassa Pirjo Hellevirta työssään ”Virsikirjaehdotukseen
suhtautuminen Kuopion ja Oulun hiippakunnissa” vuonna 1988 ja Johanna Hytönen
työssään ”Visertäkää pienet leivot. Leonard Typpö – Virsirunoilija ja laulukirjojen
kokoaja” vuonna 2010.
Tein itse tästä aiheesta proseminaarityöni Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin osastossa
vuonna 2011 otsikolla ”Siionin laulujen (2016) uudistuksen käynnistyminen ja sen
tarpeellisuus”. Jatkan käsillä olevassa seminaarityössä aiheen tutkimista. Mielenkiintoni
tähän aiheeseen kumpuaa omasta taustastani vanhoillislestadiolaisessa
herätysliikkeessä, mitä kautta monet laulut Siionin laulut -kokoelmassa ovat tulleet
tutuksi pienestä pitäen. Lisäksi laulukirjatoimikunnassa on toiminut itselleni tuttuja
henkilöitä, joiden kautta on ollut kivutonta saada informaatiota, apua ja tukea
tutkimukseen.
12
Suunnilleen samaan ajanjaksoon Siionin laulujen uudistamisen kanssa sijoittuu myös
herännäisyyden laulukirja Siionin virsien kokonaisuudistus (2008–2017).19 Evankelisen
liikkeen käyttämä Siionin kannel -kokoelma puolestaan uudistettiin viimeksi vuonna
1999.20
2 Laulukirjauudistuksen (2016) käynnistyminen ja
eteneminen
2.1 Uudistuksen vaiheet
Siionin lauluiksi kutsuttavia liikkeen lauluja on käsitteellisesti hieman hankala määrittää,
koska kokoelma on saanut syntynsä muiden kokoelmien ja liikkeiden lauluista ja näitä
lauluja on Siionin lauluissa mukana edelleenkin. Uutta laulukirjaa työstäneen
toimikunnan mukaan yksi keskeinen tuntomerkki Siionin laulun erottamiseksi virrestä on
sen subjektiivisuus: se, että laulu koskettaa laulajaa.21
Vanhoillislestadiolaisessa laulukirjaperinteessä on ollut periaatteena, että jokainen
sukupolvi voisi jättää siihen jälkensä uusien laulujen muodossa. Edellisen laulukirjan
ilmestymisestä oli kulunut jo lähes kolmekymmentä vuotta ja uudistustyö koettiin jälleen
ajankohtaiseksi. SRK:n toimitusneuvosto keskusteli 26.8.2002 Siionin laulut -kokoelman
uudistamisesta ja täydentämisestä ja piti sitä tarpeellisena.22
SRK:n työvaliokunta hyväksyi reilun vuoden päästä 28.10.2003 toimitusneuvoston
esityksen Siionin laulujen kokonaisuudistuksesta. Aluksi nähtiin hyväksi ryhtyä
valmistelemaan Siionin laulut -kokoelman lisävihkoa. Ensimmäinen hanketta
valmistelemaan nimetty työryhmä kokoontui ensi kerran 25.3.2004. Siihen kuuluivat
puheenjohtajana kanttori Martti Murtoperä ja jäseninä lehtori Antti Saari, kanttori Yrjö
Koskimäki, rovasti Niilo Rauhala, kanttori Lauri-Kalle Kallunki, lehtori Asta
19
Herättäjä-Yhdistys.
Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys.
21
Muistio laulukirjatoimikunnan kokouksesta 2.2.2009.
22
SRK:n työvaliokunnan kokouspöytäkirja 15.5.2008.
20
13
Pihlajaniemi (k. 2007) ja kustannuspäällikkö Ari-Pekka Palola.23 Työryhmä ”keskusteli
seikkaperäisesti lisävihkoon kerättävistä lauluista ja sävelmistä sekä valmistumisen
aikataulusta”.24
Vuonna 2008 SRK:n työvaliokunta päätti varsinaisen laulukirjauudistuksen
toimeenpanosta. Työvaliokunta päätti nimetä laulukirjatoimikuntaan25 seuraavat
henkilöt: Martti Murtoperä (puheenjohtaja), Lauri-Kalle Kallunki, luokanopettaja,
kirjailija Inkeri Karvonen, Niilo Rauhala, Antti Saari, kanttori Martti Syrjäniemi, rovasti
Aimo Hautamäki ja Ari-Pekka Palola (sihteeri). Palauteryhmään nimettiin rovasti Teuvo
Aho (koollekutsuja), kanttori Hannu Niemelä (puheenjohtaja), rovasti Olavi Voittonen,
tutkija Jussi Hyvärinen, vararehtori Susanna Pöyhtäri, sosiaalityöntekijä Marjut Vannas
ja kanttori Hannu Virpi.26 Hyvärinen irtisanoutui tehtävästään 16.2.2011, minkä jälkeen
hänen tilalleen tehtävään valittiin julkaisutoimittaja Kirsti Nurkkala.27 Lisäksi
perustettiin konsultointiryhmä, johon nimettiin kanttori, lehtori Seppo Kirkinen, Yrjö
Koskimäki, kanttori, dir.mus. Pentti Liukkonen (k. 2012), rovasti Pekka Kinnunen,
kanttori Taisto Häkli ja koollekutsujana sivistysjohtaja Markku Seppänen. Sihteerin
tehtävää konsultointi- ja palauteryhmissä on hoitanut taittaja Sirkka-Liisa Turtinen.28
Nämä kolme työryhmää jakoivat roolinsa siten, että laulukirjatoimikunta laati
ehdotuksen uudesta laulukirjasta. Palauteryhmä kommentoi ja antoi palautetta
toimikunnan ehdotuksista. Konsultointiryhmään kuului henkilöitä, joilla on aikaisempaa
kokemusta ja tietoa laulukirjauudistuksista. He välittivät kokemuksia aiemmista
uudistuksista ja menettelytavoista sekä antoivat pyydettäessä neuvoja kahdelle muulle
työryhmälle.29
2.2 Uudistuksen lähtökohdat
Työvaliokunnan antama tehtävänanto näille työryhmille tiivistyi neljään pääkohtaan:
”nykyisten laulujen hellävarainen uudistaminen, käyttämättömien tai aikansa eläneiden
laulujen poistaminen, uusien laulujen etsiminen sekä laulukirjan aihepiirijaon
23
Jäsenten nimikkeet sähköisenä tiedonantona Ari-Pekka Palolalta 11.2. ja 17.2.2015.
Määttä 2004.
25
Nimenmuutos laulukirjatyöryhmästä laulukirjatoimikunnaksi, tmk:n muistio 2.12.2008.
26
Jäsenten nimikkeet sähköisenä tiedonantona Ari-Pekka Palolalta 11.2.2015.
27
Sähköinen tiedonanto Ari-Pekka Palolalta 18.3.2015.
28
SRK:n työvaliokunnan kokouspöytäkirja 15.5.2008; Palola 2014.
29
Palola 2014/2; Kantola 2008.
24
14
uudistaminen”. Nimetyt työryhmät valmistelivat yhdessä tehtävänannon pohjalta
laulukirjauudistuksen yleisperiaatteet ja tavoitteet (liite 1), jotka SRK:n johtokunta ja
vuosikokous sittemmin hyväksyivät.30 Nämä ovat ne pääperiaatteet, joihin uudistusta
alusta alkaen on peilattu. Laulukirjauudistuksessa on pelkistetysti ollut alkujaan
kysymys vain siitä, miten sama, liikkeen ydinsanoma ilmaistaan eri näkökohdista.
Tarkoituksena ei ole ollut sanoman muuttaminen, vaan ilmaisun päivittäminen.31
2.3 Sävelmistöuudistus
Käydessään läpi nykyisten Siionin laulujen sävelmiä, toimikunnan keskeinen lähtökohta
oli se, että sävelmän tulee heijastaa samoja ajatuksia ja tunnelmia tekstin kanssa.
Toimikunnan sävelmäasiantuntijana toimivan Martti Syrjäniemen mukaan laulun
sanoma tulee esiin runon ja musiikin kautta, näin ollen musiikki tukee ja vahvistaa laulun
sanomaa.32 Koska musiikki palvelee sanomaa, voidaan pelkistäen sanoa sävelmän olevan
alisteinen tekstille. Teksti siis määrittelee Siionin laulua enempi, kuin sen sävelmä.
Siionin lauluissa on perinteisesti ollut useiden sävelmien taustalla vanha kansansävelmä,
kuten Siionin laulussa (SL) 147 ’Kotoni on taivahassa’. Kansansävelmät mielletään
hyväksi perustaksi, mutta tähtäimessä on kuitenkin moni-ilmeinen, tämän päivän
sävelmistö. Tavoitteena ovat valoisat, iloiset ja tekstiä tukevat sävelmät. Toki myös
surullisia sävelmiä tarvitaan, jos teksti sitä vaatii. Liian kaavamaisia, tunteellisia ja
viihteellisiä sävelmiä vierastetaan, sillä ne voivat olla jopa ristiriidassa laulun sanoman
kanssa.33
Monien laulujen kohdalla käyttämättömyyden syynä on ollut toimimaton sävelmä,
vaikka teksti olisikin hyvä. Esimerkiksi SL:n 77 ’Katoaa nyt maailmasta’ teksti
säilytetään, mutta sävelmä vaihdetaan.34 Laulua ei ole laulettu sävelmän
toimimattomuuden vuoksi. Se on yksitoikkoinen ja kaavamainen eikä palvele sävelmänä
laulun tarkoitusta.
30
Palola 2014/2.
Kantola 2006.
32
Haukipuro 2010.
33
Kallunki 2011.
34
Muistio laulukirjatoimikunnan kokouksesta 2.2.2009.
31
15
Joidenkin laulujen kohdalla on päädytty sävelmän vaihtamiseen sen takia, että teksti ja
sävelmä eivät ole tukeneet toisiaan, välttämättä edes mitaltaan. Tällöin on voitu päätyä
rinnakkaissävelmän lisäämiseen. Uusiin teksteihin on lisätty yleensä myös uusi sävelmä.
Lisäksi joitakin vuoden 1976 uudistuksessa poistetuista lauluista on palautettu takaisin,
ja näin ollen myös vanhoja lauluja tulee olemaan nykyisen ja tulevien sukupolvien
laulettavissa. Pelkästään näillä menetelmillä on saatu monipuolisuutta sävelmistöön.
Kuitenkaan niin sanotuista ydinlauluista ja perinteeseen pohjautuvista, suosituista
lauluista ei ole luovuttu.
2.4 Tekstiuudistus
Vanhojen tekstien uudistamisessa tärkeänä seikkana on pidetty sitä, että teksti tulisi
ymmärrettäväksi ja selkeäksi. Lauluissa paljon käytettyä niin sanottua kaanaankieltä35 on
karsittu, mutta ei kokonaan poistettu. Vaikka kaanaankielestä ei ole kokonaan luovuttu,
epäselviä kielikuvia on haluttu poistaa tai selkiyttää ja avata vaikeita käsitteitä
ymmärrettäviksi.36 Nykykielenkäytössä eri sävyjä saaneet hengelliset ilmaukset saattavat
muutoin muuttaa laulun alkuperäistä merkitystä.37
Nykyisessä kirjassa on monilta osin lauluja, joissa on hatara rakenne – laulut ovat pitkiä
ja niissä toistetaan samoja asioita ja kielikuvia, ja ne menettävät näin tehonsa. Näitä
rakenteita on pyritty tiivistämään paremmin tehoaviksi ja ymmärrettäviksi, jolloin myös
usein liian pitkä laulu lyhenee ja sitä jaksetaan jälleen laulaa alusta loppuun asti. 38
Monissa lauluissa kieliasu on peräisin jopa 1800-luvulta. Se selittää osaltaan sitä, että
lauluissa on sellaisia sanoja ja ilmaisuja, jotka eivät enää vastaa alkuperäistä
tarkoitustaan. Esimerkiksi SL:ssa 157 ’Täält’ halajaa mun sieluni’ on Mikko Saarenpään
runo vuodelta 1885. Niilo Rauhala on uudistanut tekstin ja laulu on myös lyhentynyt
laulukirjaehdotuksen (LKE) laulussa 255 15-säkeistöisestä 10-säkeistöiseksi alkusanoin
’Jo kaipaa minun sieluni’.
35
Kaanaankieli koostuu pitkälti vanhan raamatunkäännöksen kielikuvista.
Esimerkiksi ”Belialin aallot” (SL 115:2) muutettu muotoon ”vihollisen aallot” (LKE 101:2).
37
Haukipuro 2010; Aittakumpu 2014.
38
Rauhala 2011.
36
16
Tekstejä on muokattu myös laulettavuuden kannalta; sanoja peilataan sävelmään niin,
että tavut ja sävelet tukevat toisiaan. Laulukirjatoimikunnan sihteeri Ari-Pekka Palolan
mukaan uudistamisessa ei välttämättä pyritä kieliopillisesti täysin rikkeettömään kieleen,
mikäli se tuottaa ongelmia laulettavuuteen tai se muuttaa liikaa laulua.39 Jos laulussa on
ollut epäselviä kohtia, joissa ilmaisu on jäänyt epäselväksi esimerkiksi raamatullisuuden
suhteen, se on muutettu ymmärrettäväksi ja raamatullisen opin mukaiseksi.40
Toimikunnan laatimat kielellisen uudistamisen periaatteet ovat olleet uudistamisen
tukena ja ohjanneet tekstien muokkaustyötä läpi prosessin (liite 2). Uudistamisessa
toivotaan, että laulu voisi käsittelyn jälkeen tuntua tuoreemmalta ja puhuttelevammalta
kuin aiemmin. Edellä mainituista syistä laulu on voitu jättää myös muokkaamatta ja
poistettu kokonaan. Laulukirjatoimikunta toteaa: ”SL 126 ’Kuule, sä Eevan lapsi’ on
vähän käytetty ja ajatuksiltaan nykyajalle vieras, sisältää esikoislestadiolaisia
korostuksia” tai ”SL 213 ’Oi Herra, sinuun ainoaan’: Laulua ei käytetä. Sen
isänmaallinen paatos tuntuu vanhahtavalta ja ylitunteelliselta”.41 SL:n 126 tilalle Niilo
Rauhala on kirjoittanut samoja teemoja käsittelevän laulun enemmän nykyajan
näkökulmasta.42
Monissa tapauksissa minä-muotoon siirtyminen tuo laulun entistä lähemmäksi laulajaa.43
Vuoden 1976 laulukirjassa on jonkin verran esillä lestadiolaisen liikkeen 1970-luvun
opillisia korostuksia. Historiaan liittyvät rajankäynnit eivät ole enää ajankohtaisia ja
näistä on haluttu eroon. Sekä edellisessä että nykyisessä laulukirjauudistuksessa mukana
ollut Niilo Rauhala vertaa ajankuvia:
--esimerkiksi sana Jumalan valtakunta piti silloin melkein jokaiseen lauluun ikään kuin
väkisinkin ottaa mukaan. Se ei ole kuitenkaan tarkoitus, koska Siionin laulut
kokonaisuudessaan värittää Jumalan valtakunnan sanomaa ja kirkastaa sitä. Että pelkkä
sana ei tietysti tee laulusta Siionin laulua, vaan kokonaisuus.44
Vastaavia korostuksia ei liikkeen piirissä ilmene 2000-luvulla, ja se tuo muutoksen
uuden laulukirjan sävyyn.
39
Haukipuro 2010.
Rauhala 2011.
41
Muistio laulukirjatoimikunnan kokouksesta 27.2.2009.
42
Sähköinen tiedonanto Ari-Pekka Palolalta 19.3.2015.
43
Muistio laulukirjatoimikunnan kokouksesta 11.5.2009.
44
Rauhala 2011.
40
17
--kodin kristillinen henki halutaan tuoda selvästi ilmi, ja tällaisia ihmisen
elämänvaiheisiin liittyviä lauluja enemmänkin. Myöskin sellaisia, jotka koskevat sairautta
ja kärsimystä ja tällaista nuorten kyselyä ja hapuiluakin.45
Tämän päivän jälki, kuten kodin ja perheen merkitys, korostuukin aihepiireissä.
2.5 Materiaalin keruu ja lisävihko
Kun Siionin laulujen kokonaisuudistus alkoi vuonna 2004, käynnistettiin aluksi lisävihon
valmistaminen. Käytössä oli jo ollut runsaasti tuon kolmenkymmenen vuoden aikana
syntyneitä lauluja, joita on syntynyt muun muassa SRK:n kansanopistoissa, leireillä ja
kirjoituskilpailujen muodossa.
Ensimmäinen uusia lauluja koskeva kirjoituskilpailu oli järjestetty jo vuonna 1996, mistä
ilmoitettiin Päivämies-lehdessä (liite 3). Lisävihkotyöryhmä kävi aluksi läpi tämän
kirjoituskilpailun noin 200 laulua, jotka silloinen toimikunta oli arvioinut
käyttökelpoisiksi. Liikkeen piirissä - esimerkiksi leireillä ja kansanopistoissa - käytössä
olleet laulut kerättiin myös työryhmän käyttöön.46
Muita kanavia laulujen kokoamiseen olivat muun muassa Päivämies-lehdessä
ilmoitusten kautta haetut sanoitukset ja sävelmät (liite 4) sekä suoraan ammattilaisilta
tilatut tekstit ja sävelmät. Kaikki lauluehdotukset pyydettiin saattamaan
lisävihkotyöryhmän haltuun välittömästi, kun Siionin laulujen uudistamisesta ja uusien
laulujen keräämisestä tiedotettiin.47 Lisävihkotyöryhmä sai ilmoitusten kautta
sävelmäehdotuksia yli sata kappaletta, jotka suurelta osin olivat vahvasti perinteessä
kiinni olevia. Yleinen linja sävelmissä oli samankaltainen: melankolinen, harmoniseen
molliin taipuva, kaavamaista sävelmärakennetta noudattava.
Vaikka edellä mainittu perinne vetoaisikin seurakuntalaisiin48, työryhmä puuttui
sävelmävalinnoissa erityisesti siihen, että sävelmät olisivat sopusoinnussa tekstin kanssa.
Seurakuntalaiset esittivät myös toiveita vähän uudempaan suuntaan sävelkielessä, vaikka
kerätty materiaali pysyikin vanhassa perinteessä ja antoi näin toisenlaista viestiä
45
Rauhala 2011.
Kantola 2006.
47
Määttä 2004.
48
Seurakunta tai seurakuntalainen tarkoittaa tässä tutkimuksessa liikkeen jäsenistöä.
46
18
todellisuudesta. Työryhmässä näkemys otettiin kuitenkin huomioon. Ammattilaisten
tekemät sävellykset ovat siten osin tähdänneet uudempaan ilmaisuun. Työryhmä oli
lisävihkotyöskentelyssä siis hieman seurakuntaa rohkeammalla linjalla ja tästä kerätty
palaute on antanut viestiä siitä, onko uudemmilla ja erilaisemmilla sävelmillä todellista
kannatusta.49
Sanoittajista useat ovat nykypäivän runoilijoita, kuten työryhmässä toimivat Inkeri
Karvonen ja Niilo Rauhala. Se näkyy tekstissä tuoreella tavalla. Muita uusien tekstien
kirjoittajia löytyi liikkeen sisältä – runoja saatiin kerättyä sävelmien tavoin lehtiilmoitusten kautta. Lisävihkotyöryhmä valitsi näistä parhaat ja runoasiantuntijat
muokkasivat näitä runoja tarpeen mukaan lauluihin sopiviksi.
Lisävihkoon seulottiin saadusta materiaalista 70 uutta laulua. Lisävihon esipuheessa
todetaan: ”Tavoitteena on ollut, että lauluissa kuvastuisi elämä nykyajassa ja usko sen
kantavana voimana.” Työryhmä teki valinnat niin, että 70 uutta laulua olisivat
monipuolinen kokoelma.50 Kuitenkin niin, että laulut ylläpitäisivät liikkeen
lauluperinnettä.
Aikaisempiin lauluihin verrattuna uudet tekstit on joko luotu tai muokattu ehyen kielen
mukaisiksi. Tässä on pyritty seuraamaan ajan saatossa muuttuvaa kielellistä ihannetta.51
Lisävihkoon valittiin entisten lisäksi myös uusia aihepiirejä ja niitä löytyy lisävihosta
kuusitoista:
1. Kirkkovuosi (4 laulua)
2. Jumalan sana (4 laulua)
3. Jumalan valtakunta (8 laulua)
4. Jumalan luomistyö (4 laulua)
5. Kiitos ja ylistys (3 laulua)
6. Ahdistukset ja lohdutus (9 laulua)
7. Aamu ja ilta (6 laulua)
8. Isänmaa (3 laulua)
9. Avioliitto (4 laulua)
49
Kallunki 2011.
Rauhala 2008, 172.
51
Rauhala 2008, 175; Rauhala 2014.
50
19
10. Koti ja perhe (4 laulua)
11. Lapset (3 laulua)
12. Nuoret (9 laulua)
13. Konfirmaatio (2 laulua)
14. Elämäntehtävä ja työ (3 laulua)
15. Vanhuus (3 laulua)
16. Kuolema ja iankaikkinen autuus (1 laulu)
Osastoissa pyrittiin ottamaan huomioon nykypäivän tarpeet – lisälauluissa heijastuvat
uudet ilmiöt ja tilanteet. Esille nousee aiempaa enempi myös esimerkiksi vuodenajat,
kodin, perheen, lasten ja nuorten laulut sekä kansainvälisyys. Lisäksi myös ihmisen
kärsimyksen ja palvelumielen mukaan ottaminen näkyy uusissa lisälauluissa.52
Lisävihko ilmestyi Sotkamon suviseuroissa vuonna 2006 eli kymmenen vuotta ennen
kuin varsinaisen kokonaisuudistuksen olisi tarkoitus olla valmis. Ensiksi se julkaistiin
itsenäisenä, ohuena vihkona, jonka pystyi helposti asettamaan laulukirjan väliin.
Myöhemmin sitä alettiin julkaista yhdessä vuoden 1976 laulukirjan kanssa, jossa
lisävihon laulut sijoitettiin laulukirjan perään (numerot 260–329).
Lisävihon on todettu saaneen kokonaisuudessaan hyvän vastaanoton, mutta silti käytäntö
on vaatinut yllättävänkin pitkän ajan, jotta on nähty, mitkä laulut lähtevät elämään ja
mitkä kannattaa liittää lopulliseen laulukirjaan.53 Paikallisiin rauhanyhdistyksiin
vedottiin, että niissä laulettaisiin lisävihon lauluja ja opeteltaisiin vaikeampiakin
sävelmiä ja että niistä annettaisiin rohkeasti palautetta, jotta uudistustyöhön saataisiin
sitä kautta lisää konkretiaa.54 Suosittuja lisävihon lauluja ovat olleet muun muassa SL
283 ’Taivaassa minulla on sinut’, SL 278 ’Ihmettelen Luojan töitä’ ja SL 295 ’On tullut
ilta, leikit jää’.
52
Rauhala 2011.
SRK:n työvaliokunnan kokouspöytäkirja 15.5.2008.
54
Haukipuro 2010.
53
20
3 Laulukirjaehdotus ja siitä käyty palautekeskustelu
3.1 Ehdotuksen sisältö ja osastojako
Laulukirjatoimikunta julkaisi Ehdotus uudeksi Siionin laulut -kokoelmaksi -laitoksen
Oulussa 10.12.2013. Se sisältää yhteensä 362 Siionin laulua, joista uusia lauluja 94.
Laulukirjaehdotuksesta jätettiin pois 54 vuoden 1976 laulukirjan laulua.
Vuoden 1976 laulukirjassa lauluja on 252 (+7 vuoden 1701 virsikirjan virttä).
Ehdotuksessa osastoja on 27, kun vuoden -76 kirjassa niitä on 17.
Laulukirjaehdotuksessa laulujen lukumäärän keskiarvo osastoa kohtaan on reilut
kolmetoista laulua, kun taas vuoden 1976 kirjassa laulujen määrän keskiarvo osastoa
kohtaan on noin viisitoista laulua. Näin ollen laulujen ja osastojen keskinäinen suhde
pysyy miltei samana. Siionin laulujen kokoelma, joka sisältää vuoden 1976 laulukirjan
sekä vuoden 2006 lisävihon, käsittää yhteensä 329 laulua. Lisävihon ulkopuolelta tulleet
laulut nostattavat laulukirjaehdotuksen laulujen yhteismäärän 362:een.
Osa vuoden 1976 laulukirjan lauluista on siirretty eri osastoon, koska jokaisen laulun
kohdalla mietittiin uudestaan, mihin osastoon se uusien osastojen kohdalla parhaiten
sopii. Esimerkiksi SL 112 ’Pilvet peittää auringon’ on siirretty vuoden 1976 laulukirjan
osastosta ’Siion, Jumalan valtakunta’ laulukirjaehdotuksessa osastoon ’Ahdistukset ja
lohdutus’ (LKE 228).
Alla on sekä laulukirjaehdotuksen että vuoden 1976 Siionin laulujen osastot.
Laulukirjaehdotuksen osastojako:
1. Joulu ja uusi vuosi (26 laulua)
2. Getsemanesta Golgatalle (15 laulua)
3. Jeesuksen ylösnouseminen ja taivaaseenastuminen (9 laulua)
4. Jeesuksen toinen tuleminen (5 laulua)
5. Jumalan armo Kristuksessa (18 laulua)
6. Jumalan sana (9 laulua)
7. Jumalan valtakunta (21 laulua)
21
8. Lähetystyö (6 laulua)
9. Seurojen alkaessa ja päättyessä (13 laulua)
10. Jumalan luomistyö (7 laulua)
11. Koti ja perhe (18 laulua)
12. Lapset (22 laulua)
13. Nuoret (31 laulua)
14. Vanhuus (4 laulua)
15. Matka vieraalla maalla (23 laulua)
16. Ahdistukset ja lohdutus (15 laulua)
17. Taivaallinen koti-ikävä (25 laulua)
18. Kuolema ja ikuisuus (14 laulua)
19. Pyhien autuus taivaan kunniassa (8 laulua)
20. Kiitos ja ylistys (14 laulua)
21. Aamu ja ilta (12 laulua)
22. Isänmaa (6 laulua)
23. Elämän juhlahetket (11 laulua)
24. Elämäntehtävä ja työ (6 laulua)
25. Palvelu ja lähimmäiset (13 laulua)
26. Terveys ja sairaus (5 laulua)
27. Muuttuva maailma (5 laulua)
28. Vanhin Siionin laulu (1 laulu)
Vuoden 1976 Siionin laulujen osastojako:
1. Jeesuksen syntyminen ja Jeesuksen nimi (15 laulua)
2. Getsemanesta Golgatalle (24 laulua)
3. Jeesuksen ylösnouseminen (8 laulua)
4. Jeesuksen toinen tuleminen (7 laulua)
5. Jumalan armo Kristuksessa (28 laulua)
6. Siion, Jumalan valtakunta (33 laulua)
7. Matka vieraalla maalla (28 laulua)
8. Taivaallinen koti-ikävä (32 laulua)
9. Kuolema ja iankaikkinen autuus (10 laulua)
10. Kiitos ja ylistys (13 laulua)
22
11. Seurojen alkaessa ja päättyessä (13 laulua)
12. Lauluja isänmaasta (3 laulua)
13. Kodin lauluja (3 laulua)
14. Häälauluja (2 laulua)
15. Lasten lauluja (18 laulua)
16. Nuorten lauluja (15 laulua)
17. Vanhoja virsiä (7 laulua)
Jotkut osastot on nimetty laulukirjaehdotukseen suoraviivaisemmin: Esimerkiksi osasto
’Lasten lauluja’ on muutettu muotoon ’Lapset’ ja osasto ’Jeesuksen syntyminen ja
Jeesuksen nimi’ muotoon ’Joulu ja uusi vuosi’. Myös joitain osastoja on otsikkoa
muuttamalla laajennettu käsittämään monipuolisemmin lauluja, kuten osasto ’Elämän
juhlahetket’. Se käsittää häiden lisäksi myös kasteen ja konfirmaation. Aiemmin häillä
oli oma osastonsa ’Häälauluja’. Jussilan laulukirjan osasto ’Getsemanesta Golgatalle’
on säilyttänyt saman nimensä läpi sadan vuoden aina laulukirjaehdotukseen saakka.
Laulukirjaehdotuksen osastojen sisällöstä voi todeta, miten kirjan sisältöä on suunnattu
enempi tähän päivään, nuoriin ja tulevaisuuteen. Lauluja sisältyy eniten ’Nuoret’osastoon (31) ja vähiten ’Vanhuus’-osastoon (4). Myös lapset, perhe, Jumalan
valtakunta, joulu ja taivaskaipuu korostuvat laulujen lukumäärän perusteella tulevassa
laulukirjassa. ’Koti ja perhe’ -osasto tarjoaa nyt oman laulun myös isälle, LKE 134
’Tänään isänpäivänä’, jossa on Inkeri Karvosen teksti ja Ritva Holman sävelmä.
Otsikon ’Vanhin Siionin laulu’ -alle sijoittuu yksi laulu ja sitä ei lasketa omaksi
osastokseen, vaikka se teknisesti onkin niin merkattu. Tämä laulu 362 on Paavali
Ervastin vuonna 1874 kirjoittama ’Oi Ylkä Jeesus rakkahin’, jonka sävelmä on toisinto
Heinrich Albertin maallisesta sävelmästä vuodelta 1640. Laulu oli aikoinaan tunnetuin
lestadiolainen laulu, joka levisi nopeasti myös muiden herätysliikkeiden, kuten
evankelisten ja rukoilevaisten laulukokoelmiin.55 Vuoden 1976 Siionin lauluissa tämä
laulu kuului osastoon ’Getsemanesta Golgatalle’ (SL 19).
Täysin uusina lauluina ehdotukseen tulivat muun muassa ’Soit, Herra, lapsen meidän
perheeseemme’ (LKE 145), ’Kirkkautta, puhtautta’ (LKE 127) ja ’Tien Herramme on
aukaissut’ (LKE 104).
55
Raittila 1952.
23
Siionin lauluista poistettiin nyt kokonaan vanhat, vuoden 1701 virsikirjan virret, joita
oli vuoden 1976 kokoelmassa vielä seitsemän kappaletta omana osastonaan kirjan
lopussa. Toimikunta teki linjauksen myös nykyiseen Virsikirjaan (1986) sisältyvien
yksittäisten Siionin laulujen kohtalosta. Se totesi, että ei ole takeita siitä, että kaikki
laulut säilyisivät tulevissa virsikirjauudistuksissa. Näin ollen toimikunta päätti, että
vanhoillislestadiolaiseen lauluperinteeseen keskeisesti kuuluvat laulut säilytetään
tulevassakin laulukirjassa ja niiden poistamisesta päätetään tapauskohtaisesti.56
3.2 Laulukirjaehdotuksen sävelmistö
Traditionaalinen Siionin laulun sävelmä on harmoniseen molliin taipuva, vanhoihin
koraali- ja kansansävelmiin sekä -toisintoihin pohjautuva. Uudistuksen tavoitteissa ei ole
ollut tästä perinteestä luopuminen, vaan ennemmin niin, että sitä laajennetaan ja siihen
lisätään sävelmiä, jotta sävelmistöstä tulisi moni-ilmeisempi.57 Ehdotuksesta havaitsee
tämän tradition säilymisen hyvin. Perinnettä on haluttu jatkaa myös uusissa
sävellyksissä. Mukaan on otettu myös ”uusvanhoja” sävelmiä, joita on käytetty muissa
yhteyksissä esimerkiksi hengellisissä lauluissa ja pohjoismaiden virsikirjoissa. Tästä
esimerkkinä Johann Sebastian Bachin sävelmä, joka on tunnettu aiemmin hengellisenä
lauluna tekstillä ’Laske murhe lauhtumaan’. Tämä Bachin sävelmä on nyt saanut uuden,
Anneli Isotaluksen tekstin ’Rakas Isä taivaassa’ (LKE 211). Nuorten lauluun ’Herra,
lahjanasi sain’ (SL 244/LKE 174) vaihdettiin virsikirjassakin (VK 507) oleva Tuomo
Nikkolan sävelmä vuodelta 1985. Aiemmin Siionin lauluissa käytettiin Johann Grügerin
sävelmää vuodelta 1653.
Myös aiemmissa kokoelmissa olleita sävelmiä on voitu palauttaa, kuten ehdotuksen
laulu 257 ’Mun kotini taivaassa ihana on’. Sen teksti on ollut vuoden 1976 laulukirjassa
vanhan saksalais-englantilaisen koraalisävelmän tekstinä (SL 160), mutta nyt siihen
palautettiin sen ruotsalainen, ’Värmelandin laulun’ melodia (liite 5). Kesäkuussa 2010
kutsuttiin työryhmä etsimään sävelmiä aiemmista Siionin laulut -kokoelmista.
Työryhmään kuuluivat Seppo Kirkinen, Olli Rantala ja Anna-Mari Linna.58
56
Muistio laulukirjatoimikunnan kokouksesta 2.2.2009.
Kallunki 2011.
58
Sähköinen tiedonanto Ari-Pekka Palolalta 18.3.2015.
57
24
Sävelmiä etsittiin myös muiden maiden koraalikirjoista. Uusia sävelmiä tarvittiin eritoten
uusiin ja lisävihon lauluihin, joihin ei lisävihkovaiheessa ollut ehditty hakea
optimaalisinta sävelmää. Toimikunta totesi tarpeelliseksi käydä läpi Ruotsin ja Norjan
luterilaisten kirkkojen virsikirjat, Englannin anglikaanisen kirkon virsikirjan sekä
Pohjois-Amerikan lestadiolaisen luterilaisen kirkon uuden virsikirjan. Tähän tehtävään
kutsuttiin helmikuussa 2011 kanttoreista koostuva työryhmä, johon kuuluivat
puheenjohtajana Sheldon Ylioja sekä jäseninä Kauko Perkkiö (k. 2012), Päivikki
Leinonen ja Lauri Nurkkala. Halutessaan he voivat etsiä sävelmiä myös muista
lähteistä.59
Joidenkin sävelmien kohdalla on haluttu yhdenmukaistaa nuottiasua ja säerajoja
virsikirjan sävelmien kanssa. Esimerkiksi Siionin laulu 124 ’Kun Jeesus on omana
mulla’ on muutettu vastaamaan virsikirjan muotoa virrestä 178 ’Myös isämme uskoivat
ennen’ (liite 6).
Sävelmistöön on haluttu kuitenkin lisäksi niin sanottua uudempaa ilmaisua, jota tässä
yhteydessä peilataan juuri siihen, mikä on Siionin laulun traditio. Esimerkiksi
tahtiosoituksia on ollut aiemmin tasa- ja kolmijakoisia sekä esimerkiksi 5/4- ja 3/2tahtilajia. Laulukirjaehdotuksessa onkin enemmän kirjavuutta tahtilajeissa, edellä
mainittujen lisäksi muun muassa 5/8- ja keinuvia 6/4- ja 6/8-tahtilajeja, jotka ovat
suurimmalta osin uudempaa sävelmateriaalia (liite 7).
Lisävihosta ja laulukirjaehdotuksesta saadun kirjan käyttäjien palautteen perusteella
voitiin huomata, että heidän makunsa on hyvin perinteessä kiinni pysyvää.
Lisävihkovaiheessa tutuksi tulleita, helposti omaksuttavia, kauniita sävelmiä haluttiin
laulukirjaan, mutta jos sävelmä oli vähänkään uudempaan tyyliin vivahtava, se jakoi
mielipiteitä. Koettiin, että sävelmä on liian vaikea, eikä sitä opita. Siitä huolimatta
laulukirjatoimikunta halusi määrätietoisesti ottaa mukaan näitä uudemman tyylin
lauluja, jotta laulukirjauudistuksen yhdessä sovittu tavoite toteutuisi. Jotta sävelmistö
olisi tämän tavoitteen mukaan ”monipuolinen- ja ilmeinen”, se ei voi silloin olla liian
samasta puusta veistetty. Lauri-Kalle Kallungin mukaan vuonna 2006 ilmestyneen
lisävihon sävelmistö monipuolistui vielä laulukirjaehdotuksessa.60 Uusina sävelmiä
ehdotuksessa ovat esimerkiksi Arto Heikkilän ’Maailmassamme muuttuvassa’ (LKE
59
60
Muistio laulukirjatoimikunnan kokouksesta 14.1.2011.
Kallunki 2014.
25
361), Ari Lohen ’Näin uskon, tunnustan myös sen’ (LKE 94) ja Hannu Virpin ’Soit,
Herra, lapsen meidän perheeseemme’ (LKE 145).
3.3 Laulukirjaehdotuksen tekstit
Suoraan runonkirjoittajilta tilattujen tekstien lisäksi niitä haettiin sävelmien tavoin
julkisesti ilmoitusten kautta Päivämies-lehdessä (liite8). Toimikunnan runoasiantuntijat
ovat voineet muokata näitä runoja sopivalla tavalla.
Vuoden 1976 laulukirjauudistuksen pääperiaatteisiin kuulunut oikean opin
korostaminen - kuten liikkeen vanhurskauttamisoppi ja eksklusiivinen uskonkäsitys61 näkyy kirjassa hyvin alleviivattuna ja yksityiskohtaisinakin ilmaisuina. Silloin ei
riittänyt, että laulu jo sinällään kokonaisena kuvaisi näitä asioita. Edelleenkin oppia
pidetään keskeisenä asiana, mutta laulukirjauudistuksessa on ajateltu, että sanoma
näkyy ennemminkin kokonaisuudessa kuin yksittäisissä sanoissa ja fraaseissa.
Siionin lauluissa (2016) on periaatteena, että ne kirkastavat Jumalan valtakuntaa ja
kutsuvat siihen, vahvistavat uskoa, uskovaisten yhteyttä. Niissä on tällaista toivon ja ilon
läsnäoloa, valoisuuttakin. Kieli on rikkaampaa, kuin edellisessä laulukirjassa oli. 62
Siionin lauluihin on otettu mukaan alusta asti myös muualla ja toisissa yhteisöissä
syntyneitä tekstejä. Laulukirjaehdotuksessa mukana on edelleen esimerkiksi ’Jouluyö,
juhlayö’, jossa on säilytetty alkuperäinen käännös Joseph Mohrin tekstistä.
Laulukirjatoimikunta päätti, että kyseisen laulun tekstiä ei lähdetä muokkaamaan, koska
se olisi heidän mukaansa ”toivoton tehtävä”.63
Vuoden 1976 laulukirjassa oli vielä mukana August Ludvig Stormin virsi ’Kiitos sulle,
Jumalani’ (SL 190). Viides säkeistö on Niilo Rauhalan käsialaa: ”Kiitos
valtakunnastasi, jossa armon tarjoat—”. Tulevasta laulukirjasta tämä laulu on kuitenkin
jätetty pois, koska sama laulu Stormin tekstiin löytyy virsikirjan puolelta (VK 341a ja
341b).
61
Käsitys siitä, että pelastus rajoittuu vain tietyn yhteisön sisälle.
Rauhala 2014.
63
Muistio laulukirjatoimikunnan kokouksesta 16.8.2010.
62
26
Laulun syntyperä ei siis lähtökohtaisesti ratkaise sitä, onko se kelvollinen Siionin
lauluihin vai ei. Monet laulut ovat kulkeneet lestadiolaisuuden laulukirjoissa
vuosikymmeniä ja ne halutaan edelleen mukaan, koska ne ovat tuttuja, paljon laulettuja
ja näin ollen ihmisille rakkaita. Uusina, muualla syntyneinä lauluina tulevaan
laulukirjaan tullee esimerkiksi muutamia Ruotsin kirkon virsiä ja joululauluihin Charles
Wesleyn vuonna 1743 sanoittama ’Enkellaulu kaikuu nyt’ (LKE 23). Suurin osa
lauluista kuitenkin tulee edelleen liikkeen keskuudesta. Kuitenkaan se, että jokin laulu
on suosittu liikkeen piirissä, ei takaa sitä, että kyseinen laulu otettaisiin Siionin
lauluihin. Opillisuus on edelleen tärkeä tekijä. Tekstiltään niin sanotut yleishengelliset
ja sanomaltaan ohuet laulut eivät sovi Siionin laulukirjan yhtenäiseen ilmeeseen tai
luonteeseen.64
Vaikka nuorten osasto on laulukirjan laajin, nuoria tekstinkirjoittajia on kuitenkin
erittäin vähän. Nuorilta pyydettiin uusia tekstejä, mutta niitä ei juuri saatu. Tämä
koettiin laulukirjatoimikunnassa yllättävänä. Näin ollen toimikunnan täytyi ottaa esille
muiden tekemiä tekstejä ja muokata ne nuorten lauluiksi. Niissä pyritään kuvaamaan
nimenomaan tämän ajan nuorten elämäntuntoja.65
Ennen kaikkea korostetaan sitä, että Jumalan seurakunta on tänäkin aikana nuorille
sellainen suoja, turvapaikka, jossa saadaan rakkautta ja hoivaa ja ymmärrystä kokea
omakseen. Että kokee uskon turvalliseksi, emme niinkään halua kuvata sitä, kuinka
vaikeaa voi olla esimerkiksi uskon kilvoitus. Peruslähtökohta meille on se, että kuvataan
myönteisiä, iloisia asioita ja minkä onnen ja ilon voi kokea siitä, että saa olla kristitty
tänäkin aikana.66
Tuomo Töllin kirjoittamaa laulua ’Oi, muistathan, nuori, sä myrskyiss’ maan’ (SL 252)
uudistivat Marjut Vannas ja Niilo Rauhala muotoon ’Oi muistathan, nuori, kun
myrskyää’:
SL 252: 1. Oi, muistathan, nuori, sä myrskyiss’ maan kun purttasi Herrasi ohjaa, :,: voit
armoonsa turvata ainiaan, hän lapsiaan siunaten johtaa. :,:67
LKE 180: 1. Oi muistathan, nuori, kun myrskyää, niin Herramme purttasi ohjaa. Hän
voimallaan myrskynkin tyynnyttää ja lapsiaan siunaten johtaa. Hän voimallaan
myrskynkin tyynnyttää ja lapsiaan siunaten johtaa. 68
64
Rauhala 2014.
Rauhala 2014.
66
Rauhala 2014.
67
Siionin laulut 2007.
68
Laulukirjaehdotus 2013.
65
27
Kolmannen säkeistön alkuperäinen ilmaisu ”On nuorena elämä vaikeaa, kun synti niin
lähellä riehuu” on muutettu toimikunnan lähtökohdan mukaisesti vähemmän
epätoivoiseksi ja uskon vaikeutta ilmaisevaksi: ”Ja syntiä vastaan kun taistelet, niin
tunnet: se lähellä riehuu”.
Täysin uutena nuorten lauluna lisättiin nuorten osastoon esimerkiksi ehdotuksen laulu
193 ’Nuoruuden päivät tahdon, Herrani’, jonka on kirjoittanut Marjut Vannas (2011,
2013) ja säveltänyt Sheldon Ylioja (2011).
3.4 Tekijänoikeuskysymykset
Kaikilta oikeudenomistajilta pyydettiin julkaisuluvat sekä tekstiin että sävelmiin.
Kaikkiin sävelmiin saatiin lupa, vaikka teksti saatettiin vaihtaa. Esimerkiksi Ruotsissa
paljon käytetty Waldemar Åhlénin säveltämä kesävirsi (Sommarpsalm) sai Siionin
lauluihin uuden, Inkeri Karvosen runon ’Kasteinen niityn ruoho’ (LKE 141).
Lauri-Kalle Kallungin mukaan yhtään hankalaa keskustelua ei tarvinnut sävelmien
tekijänoikeuksista käydä.
Tekijänoikeusasiat otettiin huomioon myös tekstipuolella. Tekijänoikeuslain piirissä
olevien runojen julkaisuun täytyi selvittää lupa. Pariin kolmeen lauluun yritettiin
muokata varovaisesti tekstiä, mutta tekijänoikeuden haltija ei antanut siihen lupaa ja
näin ollen laulut jäivät ehdotuksesta pois. Yksi, jo vuoden 1976 laulukirjaan muokattu
laulu jäi uuden informaation valossa kokonaan ehdotuksesta pois: ’Tuo armon lasinen
meri’ (SL 91) on Niilo Saastamoisen käsialaa vuodelta 1923 ja tätä tekstiä uudisti Pekka
Kinnunen vuonna 1976. Nyt huomattiin, että tekijänoikeudet ovat kirjoittajan kuoleman
jälkeen jollakin hallussa. Vuoden -76 laulukirjassa tekijänoikeusasiaa ei ollut otettu
huomioon. Laulun historiaa tarkistettiin nyt enemmän ja huomattiin, että tekijän
kuolemasta ei ole kulunut vielä 70 vuotta. Tekstin oikeudet ovat toisella taholla, jota ei
ole tavoitettu, joten laulua ei voitu muokata eikä ottaa enää mukaan.
Muokkaamattomana versiona kyseinen laulu olisi voitu ottaa mukaan, mutta tällöin
laulu ei olisi sopinut uuden laulukirjan kokonaisuuteen.69
69
Sähköinen tiedonanto Ari-Pekka Palolalta 18.3.2015.
28
3.5 Nuottilaitos ja säestyssovitukset
3.5.1 Aiempien kokoelmien nuottipainokset
Ensimmäisen vanhoillislestadiolaisten käytössä olleen nuottipainoksen Hengelliset
Matkalaulut kokosivat vuonna 1930 Jaakko Leonard Seppänen (1881–1938) ja Paul
Heideman (1890–1973).70
Siionin Lauluja neliäänisesti soinnutettuna -laitos ilmestyi Rovaniemen kappalaisen,
pastori Pentti J.P. Seppäsen toimesta vuonna 1950. Valmistelu kesti lähes viisi vuotta ja
työn pohjana oli lähinnä vuonna 1935 julkaistu Hengelliset Matkalaulut -tekstipainos.
Nuottipainoksessa oli 217 sävelmää. Laulut, jotka löytyivät silloisesta virsikirjasta,
jätettiin tästä nuottijulkaisusta pois. Seppänen julkaisi laitoksen omakustanteena,
kuitenkin yhteistyössä SRK:n kanssa.71
1950- ja 1960-lukujen vaihteen laulukirjauudistuksen yhteydessä toteutettu nuottipainos
ilmestyi monien vaiheiden jälkeen vuonna 1963. Tämä oli ensimmäinen nuottipainos,
jonka SRK kustansi. SRK:n työvaliokunnan asettamaan toimikuntaan kuuluivat
seuraavat henkilöt: Lenna Pellikka (puheenjohtaja), Jaakko Linjama, Leo Toivanen,
Yrjö Koskimäki, Hemmo Sälekivi, Pentti Liukkonen ja Hannes Holma. Soinnutustyön
tähän säestyskirjaan teki pääasiassa säveltäjä Jaakko Linjama.72
Vuoden 1976 laulukirjan kokonaisuudistusta toteutettaessa sanojen rinnalla tarkistettiin
koko ajan myös sävelmiä. Kokonaisuudistus oli jäänyt joiltakin osin keskeneräiseksi;
joissakin lauluissa sanat ja sävelmä eivät täysin täsmänneet. Nuottipainoksessa
merkattiinkin tällaiset kohdat pikkunuoteilla teksteihin niiden säkeistöjen kohdalle,
missä ongelmia ilmeni. Vuoden 1986 Virsikirjan valmistumisen aikana nämä virheet
korjattiin laulukirjaan SRK:n musiikkitoimikunnan toimesta, koska uusi painos Siionin
lauluista oli joka tapauksessa tulossa.
Jaakko Linjaman sovitukset säilytettiin suurelta osin vuonna 1988 ilmestyneessä
päivitetyssä säestyslaitoksessa. Pari soinnutusta palautettiin vuoden 1963 laitoksesta.
70
Seppänen 2004.
Seppänen 2004.
72
Liukkonen 2004.
71
29
Uusia soinnutuksia tehtiin kolmisenkymmentä. Tämän työn tekivät kanttorit Arto
Heikkilä, Olli Linjama, Lauri Nurkkala ja Pekka Syrjäniemi.73
3.5.2 Vuoden 2016 Siionin laulujen säestyssovitukset
Sovittamistyö uuden laulukirjan osalta alkoi jo vuoden 2006 lisävihon sovitusten eli
satsien laatimisesta. Vuosina 2004–2005 laadittujen evästyksien mukaan sovituksien
piti olla kauttaaltaan neliäänisiä ja ambitukseltaan sellaisia, että niitä voidaan soittaa
niin pianolla kuin uruillakin. Tuolloin lisävihkovaiheessa voitiin kokeilumielessä testata
myös sitä, millainen satsi toimii. Persoonallista ilmettä sai olla, eikä kaikkien
sovituksien tarvinnut olla saman sapluunan mukaisia.74
Palaute rauhanyhdistyksiltä ja seurasäestäjiltä näistä lisävihkosovituksista oli kuitenkin
selkeä: sovituksia pitäisi helpontaa. Tätä palautetta kuunneltiin ja sittemmin on pidetty
sovittajaseminaareja, joissa on käytännönläheisesti tarkasteltu, miten satseja
helponnetaan ja käyty läpi esimerkkejä, kun joku on tällaiset helpontamisen tehnyt.
Rauhanyhdistysten säestäjät ovat hyvin usein harrastajasoittajia, eivät siis lähellekään
aina ammattilaisia, joten haaste piilee siinä, miten sovituksesta saadaan sellainen, että
soittaja siitä selviytyisi ja se palvelisi laulun johtamista ja säestämistä. Yhtä aikaa
yritetään vielä pitää mukana satsissa sellaiset musiikin arvot, jotka nostaisivat sävelmän
ilmettä ja jopa parantaisivat sävelmää.75
Persoonallisuus saa yhä näkyä sovituksissa, mutta samalla pyritään välttämään ajatusta
siitä, että sovitukset olisivat yksistään sovittajan taiteellinen näyte. Silloin satsit eivät
välttämättä palvelisi kokonaislaitoksessa tarkoitustaan ja kokonaisuutta. Lisävihon
sovitukset teki muutaman hengen ryhmä, mutta kokonaisuudistuksessa ryhmän koko
laajeni noin kymmenen hengen suuruiseksi. Sovittajiksi kutsuttiin sellaisia henkilöitä,
joilla oli aikaisempaa kokemusta sovitusten tekemisestä ja näyttöä siitä, että he pystyvät
omaksumaan sovitut tavoitteet ja tuottamaan sellaista materiaalia, joka palvelee
Siionin laulut – Nuottipainos (1988) 2010.
Kallunki 2014.
75
Kallunki 2014.
73
74
30
soinnutustyön päämääriä. Periaatteena oli myös se, että laulun säveltäjältä tulisi oma,
työskentelyn tavoitteiden mukainen sovitus.76
Sovittajia kokonaisuudistuksessa ovat muun muassa Arto Turpela, Vesa Kajava, LauriKalle Kallunki, Hannu Virpi, Ritva Holma, Eero Kukko, Liisa Keränen, Martti
Syrjäniemi, Ari Lohi, Jari Linjama, Juha Hakulinen ja Lauri Nurkkala.
Verrattuna vuoden 1977 työskentelyyn, 2010-luvulla ammattilaisten ja osaavien
sovittajien määrä liikkeen sisällä on huomattavasti suurempi. 1977 säestyskirjassa
vahvasti ilmenevä Jaakko Linjaman työ näkyy edelleen uudessa laitoksessa. Hänen
omien sävelmiensä kohdalla sovitukset säilytetään ennallaan, mutta myös muutoin
hänen elämäntyötään halutaan kunnioittaa tulevassa säestyslaitoksessa säilyttämällä
hänen sovituksiaan. Tämä on ollut aikaisemmassa laulukirjauudistuksessa Linjaman
kanssa tiiviisti työskennelleiden henkilöiden toive ja myös nykyisen
laulukirjatoimikunnan kokonaisajatus.77
3.5.3 Sointulaulukirja
Koko uusi Siionin laulut -kokoelma julkaistaan samanaikaisesti vuonna 2016 myös
reaalisoinnuin varustettuna painoksena. Kukin säveltäjä on laittanut omiin lauluihinsa
sointumerkit ja lisäksi neljän hengen ryhmä tekee sointumerkit muihin lauluihin. Nämä
tekijät ovat antaneet työnäytteitä aiemmin esimerkiksi SRK:n tuottamissa
lastenlaulukokoelmissa.78
Sointukirjalaitos on tarkoitettu niille soittajille, jotka kokevat että neliääninen
säestyskirja on heille liian vaativa. Samalla sointukirja palvelee myös muita
instrumentteja, kuin pianoa ja urkuja. Myös sävellajeissa pystytään tekemään muutoksia
matalampaan suuntaan. Sointulaulukirjassa ei kuitenkaan ole otettu huomioon sitä,
76
Kallunki 2014.
Kallunki 2014.
78
Kallunki 2014.
77
31
mitkä sävellajit olisivat helpommin soitettavissa kitaralla, kuten kirkon
sointuvirsikirjassa on tehty.79
Sointulaulukirjasta ei suoriteta erikseen kokeilukäyttöä ja palautteen antoa, vaan se
ilmestyy sellaisenaan. Kokeilukäytön sijasta sointumerkeillä varustettuja sävelmiä on
julkaistu Päivämies-lehden välissä ilmestyvän nuortenlehti Kapsäkin takalehdellä
viimeiset kaksi vuotta. Samassa yhteydessä on esitelty laulun taustaa.80 (liite 9)
3.6 Palautteen kokoaminen
3.6.1 Palaute lisävihosta
Joistakin Siionin lauluista on saatu uudistuksen aikana palaute seurakunnalta kahteen
otteeseen. Tämä johtuu siitä, että vuonna 2006 valmistuneesta lisävihosta pyydettiin ja
saatiin palaute vuonna 2011. Tähän 70 laulun lisävihkokokoelmaan tehtiin tämän
palautteen perusteella muutoksia, jotka näkyvät vuonna 2013 ilmestyneessä
laulukirjaehdotuksessa. Ehdotuksesta puolestaan saatiin seurakunnan palaute keväällä
2014.81
Lisävihon muutokset koskivat lähinnä sen sävelmistöä: 11 lauluun tehtiin sävelmällisiä
muutoksia tai vaihdettiin sävelmä. Pääasiassa nämä sävelmämuutokset koskivat lauluja,
joissa oli jokin vanha, jo käytössä oleva koraalisävelmä. Näihin teksteihin ei ollut
lisävihkovaiheessa ehditty hakemaan sopivampaa sävelmää. Ehdotukseen ehdittiin
sitten saada näihin lauluihin persoonallisempaa ilmettä ja hakea uusia sävelmiä.82
Esimerkiksi lisävihon lauluun 281 ’Kiitos, Herra, elämästä’ vaihdettiin sen saksalaisen,
vanhan koraalisävelmän tilalle Pentti Vinnurvan sävelmä (LKE 300) ja lauluun 324
’Sinua kiitän, Herra’ vaihdettiin Melchior Teschnerin (1615) koraalisävelmän tilalle
norjalainen kansansävelmä (LKE 334).
79
Kallunki 2014.
Kallunki 2014.
81
Kallunki 2014.
82
Kallunki 2014.
80
32
Saadun lisävihkopalautteen perusteella kaikki tekstit puolestaan tulivat
laulukirjaehdotukseen. Pieniä muutoksia kuitenkin tehtiin 17 laulun tekstiin.83
3.6.2 Palaute laulukirjaehdotuksesta
SRK:n johtokunnan asettama palauteryhmä84 kävi läpi kaikki ehdotuksen laulut ja antoi
siitä toimikunnalle yksityiskohtaista palautetta koko prosessin ajan keväästä 2009
alkaen aina tammikuuhun 2015 saakka.85
SRK:n palauteryhmän jäsenistä osa on selkeämmin sävelmä- ja toiset
tekstiorientoituneita. Täten on voitu saada kokonaisuuden kannalta parempi palaute.
Palauteryhmän työskentelyssä eniten aikaa meni kuitenkin laulujen opillisiin
kysymyksiin. Palauteryhmän ja laulukirjatoimikunnan välinen vuoropuhelu on ollut
luottamuksellista ja toisia arvostavaa – näin ollen työskentely on voinut toteutua
avoimesti ja rehellisesti. Vaikka työryhmien jäsenet ovat kaikki liikkeen sisältä, tietty
objektiivisuus lauluihin on pyritty säilyttämään, jotta asetetut tavoitteet toteutuvat.
Jotkut laulut voivat olla yhdelle erityisen rakkaita, joku toinen laulu toiselle. Vaikka
laulukirjaan pyritäänkin jättämään tämän ajan jälki, niin se tehdään myös tulevia
sukupolvia varten.86
Ehdotus lähetettiin vuoden 2014 alussa kaikkiin Suomen rauhanyhdistyksiin
tutustumista ja palautteen antamista varten. Laitoksen esipuheessa vedottiin
rauhanyhdistyksiä tutustumaan huolellisesti ehdotukseen ja antamaan palautetta
laulukohtaisesti, ei niinkään yleisellä tasolla. Rauhanyhdistyksissä oli muodostettu
seurakuntalaisista palauteryhmiä antamaan palautetta. Myös yksittäisen henkilön
antama palaute otettiin huomioon ja se välitettiin eteenpäin palauteryhmien kautta.
Laulun saaman palautteen määrä ei yksistään vaikuttanut palautteen painoarvoon –
yksikin ajatus voi olla merkittävä, jos sitä kukaan muu ei ollut aiemmin huomannut.
Kuitenkin perustelut olivat tärkeässä asemassa – ei niinkään pelkkä argumentoimaton
tuntuma. Palautekyselylomakkeessa eriteltiin ensin laulukirjauudistuksen periaatteet ja
83
Kallunki 2014; Sähköinen tiedonanto Ari-Pekka Palolalta 18.3.2015.
Ryhmän jäsenet lueteltu luvussa 2.1.
85
Sähköinen tiedontanto palauteryhmän puheenjohtaja Hannu Niemelältä 18.2.2015.
86
Aittakumpu 2014/2.
84
33
tavoitteet, johon peilatakseen palautteen antajat pystyivät arvioimaan ehdotuksen lauluja
ja vastaamaan lomakkeen kysymyksiin.87 (liite 10)
Rauhanyhdistysten palauteryhmät lähettivät palautteen laulukirjatoimikunnalle kaikkine
perusteluineen sähköisellä zef-lomakkeella huhtikuun 2014 loppuun mennessä.
Palautekyselyyn vastasi 115 rauhanyhdistystä 174:stä. Tosin jotkut rauhanyhdistykset
olivat muodostaneet yhteisiä palauteryhmiä. Tämän palautteen valossa
laulukirjatoimikunta on tehnyt laulukohtaiset koosteet aihepiireittäin ja tehnyt lauluihin
tarvittavia muutoksia. Suurinta kritiikkiä saivat kaikista tutuimpien ja eniten laulettujen
laulujen muokkaukset. Vähän käytettyjen laulujen suuriinkin muutoksiin valtaosa
suhtautui hyväksyvästi. Kokonaisuudessaan palaute kuitenkin pirstaloitui ja jopa saman
laulun sisällä saattoi tulla molempien ääripäiden mielipiteitä. Näin ollen on pyritty
laulukohtaisesti määrittelemään, mikä on kirjan käyttäjien enemmistön näkemys
kyseisestä laulusta.88
Lopullinen laulukirja muovautuu kuitenkin ehdotuksesta saadun seurakunnan palautteen
mukaan, jonka on käsitellyt SRK:n palauteryhmä. He käsittelivät palautteen
perusteellisesti kymmenessä pitkässä kokouksessa elokuun 2014 ja tammikuun 2015
välisenä aikana ja antoi sen pohjalta oman muutosehdotuksensa
laulukirjatoimikunnalle.89 Nykyisen laulukirjan 252 laulusta 198 valittiin lopulliseen
laulukirjaan. Kaikki lisävihon 70 laulua tulevat myös lopulliseen laulukirjaan.
Laulukirjaehdotuksesta saadun palautteen perusteella sen 362 laulusta muutoksia on
tehty 207 laulun sanoituksiin ja 18 laulun sävelmään.90
3.6.3. Esimerkkejä rauhanyhdistysten antaman palautteen merkityksestä
Niin sanottuihin ydinlauluhin kuuluvaa Siionin laulua 55 ’Nouse jo, pilvi verinen’
muokattiin sanoitukseltaan Niilo Rauhalan toimesta laulukirjaehdotukseen.
Alkuperäisestä yhdeksästä säkeistöstä jäljelle jäi kahdeksan säkeistöä ja alkusanat
kuuluvat uudistamisen jälkeen: ’Jo nouse, pilvi verinen’. Laulusta antoi palautetta 58
rauhanyhdistystä tai palauteryhmää. Näistä 24 vastaajaa (41,4%) olivat sitä mieltä, että
87
Laulukirjaehdotus, esipuhe 2013; Palola 2014/2.
Laulukirjaehdotus, esipuhe 2013; Palola 2014/2; Palola 2014/3.
89
Sähköinen tiedonanto palauteryhmän puheenjohtaja Hannu Niemelältä 18.2.2015.
90
Päivämies-verkkolehti 21.2.2015; Sähköinen tiedonanto Ari-Pekka Palolalta 18.3.2015.
88
34
laulu voidaan ottaa mukaan sellaisenaan. 32 vastaajaa (55,2%) olivat sitä mieltä, että
teksti kaipaa muutosta. SRK:n palauteryhmä ehdotti 22.8.2014 laulukirjatoimikunnalle
seuraavaa: ”Olisiko tämä laulu sellainen, että tehtäisiin vain mahdollisimman pienet
muutokset esim. 3. säk. kun mailman kylmyys: maailman kylmyys uuvuttaa. 2. säkeistö
palautettaisiin takaisin nykyisestä laulukirjasta.” Laulukirjatoimikunta päätti 2.9.2014
kokouksessaan: ”USL91 56 Jo nouse, pilvi verinen. Sovittiin, että Niilo käy tekstin
uudelleen läpi ja palauttaa sen lähemmäs nykyisiä sanamuotoja. Laulun alkusanat
palautetaan ennalleen ja 2. säk. otetaan mukaan.” Laulukirjatoimikunta teki laulua
koskevan lopullisen ratkaisun kokouksessaan 15.9.2014: ”USL 56 Nouse jo, pilvi
verinen. Todettiin, että suoranaiset kielivirheet on korjattu ja lyhentymämuodot
valtaosin karsittu, mutta muuten sanoitus on säilytetty entisellään, kuten palautteessa
toivottiin. Lktk92 hyväksyi uudistetun sanoituksen. 3. säk:n loppusäkeet tulivat
muotoon: ”Suo sätees meitä sulattaa, / maailman kylmyys uuvuttaa.” 93
Poikkeuksena enemmistön palautteen huomiotta jättämisestä on esimerkiksi ehdotuksen
laulu 152 ’On lapsonen lähtenyt matkalle maan’, joka vuoden 1976 laulukirjassa oli
muodossa ’Tie lapsosen kulkee nyt korvessa maan’ (SL 225). Yleisesti tähän toivottiin
sanamuotoa ’Maan korvessa kulkevi lapsosen tie’. Palautteen antajat ajattelivat, että
tämä Niilo Rauhalan runo Siionin laulussa perustuisi Immi Hellénin runoon,
käytetäänhän siinä samaa P.J. Hannikaisen sävelmääkin. Kyseessä on kuitenkin kaksi
eri laulua ja palauteryhmä piti välttämättömänä, että Rauhalan teksti muutetaan
sellaiseksi, ettei tällaista mielleyhtymää synny.94 Palauteprosessissa ilmeni samalla
myös se, että laulukirjauudistuksesta tiedottaminen ei ollut tavoittanut kaikkia
seurakuntalaisia. Tästä syystä syntyneiden väärien käsitysten ja epäluulojen vuoksi
koettiin edelleen tärkeäksi jatkaa avointa tiedottamista uudistuksesta ja palautteen
käsittelystä.95
Toimikunta kutsui puolueettomana arvioijana kokoon vielä erikseen Sävelmien
arviointiryhmän, jonka jäseninä toimivat lehtori Markku Liukkonen, kuoronjohtaja Olli
Heikkilä ja kanttori Tauno Satomaa.96
USL = Laulukirjatoimikunnan käyttämä lyhenne sanasta ’uudistettu Siionin laulu’
Lktk = Laulukirjatoimikunta
93
Sähköinen tiedonanto Ari-Pekka Palolalta 27.2.2015.
94
Palola 2014/3.
95
Palola 2014/4.
96
SL:jen uudistustyön palauteryhmän kokousmuistio, 13.10.2014.
91
92
35
Alla Siionin laulun ’Nouse jo, pilvi verinen’ kehittyminen laulukirjauudistuksen aikana:
SL 55 ’Nouse jo, pilvi verinen’
LKE 56 ’Jo nouse, pilvi
verinen’
’Nouse jo, pilvi verinen’
1. Nouse jo, pilvi verinen, ylene
yrttitarhasta, virvoita meidän
sydämet sun rakkautes tulella!
1. Jo nouse, pilvi verinen,
ylene yrttitarhasta
ja sydämemme virvoita
rakkautesi tulella.
1. Nouse jo, pilvi verinen, ylene
yrttitarhasta, virvoita meidän sydämet
rakkautesi tulella.
2. Anna sun veres pisarain langeta
kuiviin sydämiin ja rakkauttas
tuntemaan meit’ auta, siinä
kasvamaan!
3. Aurinko veripunaisna paista ain’
laumas lippuna, suo sätees meitä
sulattaa, kun mailman kylmyys
uuvuttaa!
4. On ilma lämmin, ihana Karitsan
kasvoin paisteessa. – Suo Henkes
meitä hallita ja sydämemme vallita!
5. Nyt saarnaa, Siion, verestä, se
päästää tunnon siteistä, avaapi meille
autuuden ja syntein anteeks’
saamisen.
6. Oi, kasvakaamme armossa kuin
ruusut yrttitarhassa, Jeesuksen veren
voimassa, rakkahan isän helmassa.
7. Jo kohta meidät siirretään
hääsaliin uuden taivahan, enkelein
suureen seurahan Karitsan virttä
veisaamaan.
8. Se aika ompi ihana, kun jääpi
tämä myrskyn maa, on aurinkona
kirkkaana kuolleista noussut Karitsa.
9. Ei siellä enää muisteta ett’ ompi
oltu sodassa; ei turmeluskaan
ahdista, vaan kaikk’ on tyyntä,
suloista.
Isak Wilhelm Vikman 1912
2. Aurinko veripunainen,
valaise lauma Jeesuksen,
säteillä meitä sulata,
maailma ettei uuvuta.
3. On ilma lämmin, suloinen,
kun loistaa kasvot Kristuksen.
Henkesi meitä hallitkoon
ja sydämemme vallitkoon.
4. Nyt saarnaa, Siion, verestä,
se päästää tunnon siteistä
ja avaa meille autuuden,
anteeksiannon syntien.
5. Oi, kasvakaamme armossa
kuin ruusut yrttitarhassa,
Jeesuksen veren voimassa
ja Isän rakkaan hoidossa.
6. Jo kohta meidät noudetaan
hääsaliin taivaan päältä maan.
Liitymme seuraan enkelten
Karitsan virttä veisaten.
7. Oi autuuttamme ihanaa,
on taakse jäänyt myrskyn maa!
On aurinkona kirkkaana
kuolleista noussut Karitsa.
8. Ei nouse mieleen murheet
maan,
ei taistelut, ei vaivatkaan.
Me taivaan rauhaa suloista
iäti saamme nauttia.
Isak Wilhelm Vikman 1912,
uud. Niilo Rauhala 2009
2. Anna sun veres pisarain langeta
kuiviin sydämiin, rakkauttasi
tuntemaan auta ja siinä kasvamaan.
3. Aurinko veripunaisna paista ain
laumas lippuna. Suo sätees meitä
sulattaa, maailman kylmyys uuvuttaa.
4. On ilma lämmin, ihana Karitsan
kasvoin paisteessa. Suo Henkes meitä
hallita ja sydämemme vallita.
5. Nyt saarnaa Siion verestä, se päästää
tunnon siteistä ja avaa meille autuuden
ja syntein anteeks’ saamisen.
6. Oi, kasvakaamme armossa kuin
ruusut yrttitarhassa, Jeesuksen veren
voimassa ja rakkaan Isän helmassa!
7. Jo kohta meidät siirretään hääsaliin
uuden taivahan, enkelein suureen
seurahan Karitsan virttä veisaamaan.
8. Se aika ompi ihana, kun jääpi tämä
myrskyn maa. On aurinkona kirkkaana
kuolleista noussut Karitsa.
9. Ei siellä enää muisteta, että on oltu
sodassa, ei turmeluskaan ahdista, on
kaikki tyyntä, suloista.
Isak Wilhelm Vikman 1912,
muokk. Niilo Rauhala 2014
36
4 Yhteenveto
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen
toiminnassa käytetyn laulukirjan, Siionin laulujen uudistusprojektia ja sen tavoitteita.
Vaikka uusi laitos ilmestyy vasta tämän tutkimuksen valmistumisen jälkeen, on suurin
osa uudistuksen vaiheista jo takana päin ja näin ollen tutkiminen on ollut mielekästä ja
monin paikoin helppoakin. Vuonna 2016 tulee kuluneeksi tasan sata vuotta Oskari
Heikki Jussilan laulukirjan ilmestymisestä. Jussilan kirja on muodostanut tietynlaisen
Siionin laulujen rungon aina tulevaan laulukirjaan saakka. Vaikka itsenäisen Siionin
laulut -kokoelman historia on vielä varsin lyhyt, voidaan oikeutetusti sanoa, että vuosi
2016 on Siionin laulujen juhlavuosi. Samassa yhteydessä julkaistaan kirja laulujen
tekijöistä ja taustoista, sekä äänitesarja uuden laulukirjan lauluista.97
Tutkimuksessa paneuduin erityisesti uudistuksen periaatteisiin ja peilasin työryhmien
toimesta tekemiä muutoksia näihin periaatteisiin. Analysoin ja vertailin yksittäisten
laulujen muutoksia, sen syitä ja mahdollisia seurauksia. Pääasiallisena
vertailuaineistona käytin vuoden 1976 Siionin laulut -kokoelmaa ja Ehdotus uudeksi
Siionin laulut -kokoelmaksi -laitosta vuodelta 2013. Muuna tutkimusaineistona käytin
muun muassa laulukirjauudistuksesta kirjoitettua liikkeen omaa lehtimateriaalia ja
liikkeen julkaisemaa kirjallisuutta. Toimikunnan sihteeri Ari-Pekka Palola luovutti
ystävällisesti käyttööni toimikunnan pöytäkirjoja ja toimi keskeisenä tiedonlähteenä
koskien laulukirjauudistusta. Lisäksi haastattelin toimikunnan muita jäseniä ja kävin
sähköpostikeskustelua. Suurena apuna materiaalin keruussa toimi ystävällisesti SRK:n
arkistonhoitaja Irja Junttila, jota ilman tutkimukseni olisi vieläkin alkutekijöissään.
SRK:n työvaliokunnan asettamat keskeisimmät tavoitteet ”nykyisten laulujen
hellävarainen uudistaminen, käyttämättömien tai aikansa eläneiden laulujen
poistaminen, uusien laulujen etsiminen sekä laulukirjan aihepiirijaon uudistaminen”
onnistuivat laulukirjaehdotukseen peilattaessa hyvin. Laulujen sanoma kuvastuu
samana, mutta aiempaa monipuolisemmin ja eri elämäntilanteista katsottuna. Osastojen
monipuolisuus on antanut tilaa erityyppisille teksteille. Käyttämättömien laulujen tilalle
tulee varmasti suosittuja lauluja, mutta aika näyttää sen, millaisen käyttöasteen täysin
97
Päivämies-verkkolehti 21.2.2015.
37
uutena kirjaan tulevat laulut saavat. On selvää, että kaikki laulut eivät voi olla yhtä
laulettuja – toiset jäävät mitä todennäköisimmin paitsioon ja niistä halutaan eroon
jälleen seuraavassa laulukirjauudistuksessa. Kokonaisuutena laulukirja tarjoaa laulajalle
- niin nuorelle, kuin vanhemmallekin - kattavan tarjoilun niin perinnettä kuin myös
raikasta, nykypäivän ilmaisua. Siionin laulujen ilme säilyy tunnistettavana, traditio
kulkee edelleen mukana ja kokoelman ydinlaulut pitävät varmasti pintansa, mutta
laulukirja lyö nyt aiempaa useammin kättä päälle myös muiden kokoelmien ja
lauluntekijöiden - erityisesti säveltäjien - kanssa. Asiassa ei sinänsä ole uutta ja
mullistavaa, onhan liikkeessä alkujaankin laulettu lauluja muiden yhteisöjen
kokoelmista.
Laulukirjauudistus on ollut koko vanhoillislestadiolaisen liikkeen yhteinen hanke.
Uudistamisesta ja sen etenemisestä on tiedotettu jatkuvasti pääasiassa viikkolehti
Päivämiehessä, liikkeen vuosikirjoissa ja paikallisrauhanyhdistyksissä pidetyissä
tiedotustilaisuuksissa. Työryhmien toiminta on ollut läpinäkyvää ja kaikille liikkeen
jäsenille on annettu mahdollisuus vaikuttaa laulukirjan syntyyn. Jokaisella, hyvin
perustellulla mielipiteellä ja idealla on voinut olla hyvin konkreettinenkin vaikutus.
Kuitenkaan yhdessä sovituista uudistusperiaatteista ei ole lipsuttu, vaan kaikkia
uudistuksia on peilattu näihin periaatteisiin. Työryhmiin ja sen eri rooleihin on nimetty
asiansa osaavia henkilöitä, jotka ovat voineet tarkkailla uudistuksen etenemistä
ammattimaisella otteella, jotta laulukirjasta ei tulisi pelkkä tunneperäinen ja ilman
perusteluja koottu kokoelma. Laulukirjan tulee kestää aikaa ja palvella tulevia
sukupolvia.
Suuren yleisön ei ole kuitenkaan ollut aivan yhtä helppo saada tietoa
laulukirjauudistuksesta, kuin liikkeen jäsenistöllä. SRK:n internetsivuilla98 ei ole
minkäänlaista osiota, missä uudistuksesta kerrottaisiin, toisin kuin esimerkiksi
Herättäjä-Yhdistyksen kotisivuilla99, missä esitellään Siionin Virsien kokonaisuudistusta
kattavasti.
98
99
http://rauhanyhdistys.fi.
https://www.h-y.fi/52-kokonaisuudistus.
38
Uudistuksen alkuvaiheessa vuonna 2006 julkaistu Siionin laulujen lisävihko oli
ensimmäinen konkreettinen harppaus uudistustyössä. Iso osa lauluista siirtyisi tulevaan
laulukirjaan. Se auttoi myös toimikuntaa monessa mielessä: voitiin kokeilla, millainen
uusi laulu alkaa nykypäivänä elämään, minkälaiset säestyssovitukset toimivat ja kuinka
vaikeita tai helppoja niiden pitäisi olla. Lisälauluista kerätyt käyttökokemukset antoivat
konkretiaa kokonaisuudistustyöhön.
Edellisen, vuoden 1976 laulukirjauudistuksen jälkeen maailma on muuttunut paljon.
Tekniset apuvälineet ovat tulleet entistä useammalle osaksi arkipäivää, internet on
jokaisen saatavilla ja puhelimet kulkevat kaikkien mukana. Tiedonkulku on nopeutunut.
Myös SRK on seurannut aikaa. Uudistustyössä se on näkynyt esimerkiksi sähköisenä
palautteenantona. Toimikunta on voinut vaihtaa ajatuksiaan joskus myös kokoontumatta
aina konkreettisesti samaan huoneeseen. SRK on palvellut myös seurakuntalaisia
kehittelemällä esimerkiksi sähköisen Siionin laulut ja Virsikirja -kokoelman, jonka voi
ladata suoraan puhelimeen tai tietokoneelle. Uudestakin Siionin laulut -kokoelmasta
julkaistaan mobiili- ja tietokoneversiot samaan aikaan, kun kokoelma otetaan käyttöön.
Samassa yhteydessä SRK julkaisee myös kirjan laulun tekijöistä ja taustoista sekä
äänitesarjan uuden laulukirjan lauluista.100
Aika Siionin laulujen uudistukselle oli nyt kypsä. Vuoden 1976 laulukirjassa näkyy sen
ajan jälki, joka on aikojen saatossa muuttunut niin kulttuurin kuin uskonopillisten
painotustenkin osalta. Laulukirjan eri laulujen käyttöaste on jäänyt alle sen, mitä se
voisi olla. Liikkeen piirissä on laulettu paljon lauluja, jotka ovat syntyneet myöhemmin
eri yhteyksissä liikkeen toiminnan parissa. Käyttämättömät laulut on aika vaihtaa
lauluihin, joita lauletaan.
Käyttämättömyyden taustalla on voinut olla jokin tekninen seikka. Esimerkiksi sävelmä
ei ole jostain syystä toiminut ja näin ollen sama, sinällään hyvä teksti on voitu siirtää
toisen sävelmän pariksi. Monien Virsikirjaan sisältyvien laulujen kohdalla on tehty
ratkaisuja, esimerkiksi yhdenmukaistamalla sävelasua tai poistamalla kokonaan
kyseinen laulu Siionin lauluista. Virsikirjan versiot ovat voineet tulla tutummiksi ihan
käytännön syistä; esimerkiksi kirkkotilassa järjestetyissä rauhanyhdistysten
tilaisuuksissa on voinut olla helpommin saatavilla vain Virsikirja ja siitä on sitten
100
Päivämies-verkkolehti 21.2.2015.
39
mielellään laulettu Siionin lauluja. Toimikunnan runoasiantuntija, myös
virsikirjakomiteassa, Ruotsin kirkon virsikirjan suomennostyössä ja Suomen kirkon
käsikirjakomiteassa toimineen Niilo Rauhalan toive on, että myös tulevissa
virsikirjoissa säilyisi Siionin lauluja:
Jos entisiä lauluista tehtyjä virsiä jää pois, on hyvä että myös uusia tulee mukaan, jotta
balanssi säilyisi kirkossamme eri herätysliikkeiden laulujen suhteen, ja että otettaisiin
kaikista herätysliikkeistä lauluja mukaan myös uuteen virsikirjaan.101
Myös tulevassa laulukirjassa mukana säilyvien laulujen kieliasua on pitänyt tarkistaa ja
uudistaa, jotta laulun sanoma avautuisi - ei vain tämän päivän laulajille - vaan myös
tulevien sukupolvien laulajille. Laulujen kieli on uudistusten jälkeen muuttunut
helpommin ymmärrettäväksi. Monille laulajille kielikuvien muutokset voivat
arkipäiväistää laulua, mutta monen turvallisuuden tunne voi kokea kolauksen siitäkin,
kun jokin aiemmin opittu suosikkilaulu ei menekään enää samalla tavalla. Säkeistöjen
vähentäminen nostaa varmasti monien laulujen asemaa liikkeen tilaisuuksissa. Liekö
nykypäivän hektisyyttä kuvaavaa, että turhan pitkiksi koettuja lauluja on pitänyt
lyhentää?
Tutkimuksia tästä laulukirjauudistuksesta ei käsillä olevan tutkimuksen lisäksi ole.
Käsittelin tässä työssäni prosessia melko kokonaisvaltaisesti, mutta tutkimisen aiheita
riittäisi moneenkin eri työhön. Esimerkiksi uudistetun kirjan käyttäjien kokemukset, ja
reaktiot heille rakkaiden laulujen muutoksiin olisivat mielenkiintoinen tutkimuskohde.
Lisäksi laulukirja tarjoaa tutkimusaiheita niin musiikinteoreettisesta kuin teologisestakin
näkökulmasta. Ongelmakohdaksi tässä tutkimuksessa koin sen, että uusi laulukirja ei
ole vielä ilmestynyt. Tutkiminen ja johtopäätökset jäävät paljolti laulukirjaehdotuksen
varaan. Yksi tutkimisen aihe myöhemmin olisikin se, miten lopullinen laulukirja
muodostui laulukirjaehdotuksesta. Tutkimuksessa olisi tällöin samantyyppinen
asetelma, kuin Leevi Ruonakosken Pro gradu -tutkielmassa ”Virsitekstien
muotoutuminen virsikirjaehdotuksesta vuoden 1986 virsikirjaan” (2012).
101
Rauhala 2011.
40
Lähteet
Kirjallisuus ja lehdet
Aittakumpu, Pekka
2014
”Niilo Rauhala: Laulukirjauudistus on Siionin yhteinen hanke”. Uutinen
Päivämies-lehdessä 12/2014.
2014/2 ”Uudistusta tarpeen katsoa laajemmasta näkökulmasta”. Uutinen Päivämieslehdessä 12/2014.
Haukipuro, Kaarina
2010
”Siionin laulujen uudistustyössä halutaan vaalia hyvää sanomaa”. Uutinen
Päivämies-lehdessä 10/2010.
Holma, Timo
2000
”Lestadiolaisen lauluperinteen historiaa”. Artikkeli piispa Olavi Rimpiläisen
juhlakirjassa ”Arpa lankesi ihanasta maasta”, toim. Keijo Nissilä. Kirjapaja, Helsinki,
s. 79–84.
Junttila, Irja
1997
”Siionin laulujen ja wirsien painokset 1916–1975”. Pysykää minun
rakkaudessani. Vuosikirja 1996, toim. Samuli Pentikäinen. SRK, Oulu, s. 148–153.
Jussila, Oskari Heikki
1916
Siionin laulut ja Wirret (toim.). Omakustanne. Kuopio 1916.
41
Jämsä, Timo – Leinonen, Tapio
2003
Lepopaikka suloinen: Siionin matkalaulujen lähteellä. Lähetysyhdistys Rauhan
Sana ry, Oulu, s. 44–47.
Kantola, Hanna
2006
”Uudet Siionin laulut koottiin lisävihkoksi”. Uutinen Päivämies-lehdessä 27–
28/2006.
2008
.
”Uudistustyö käynnistyi”. Uutinen Päivämies-lehdessä 34/2008.
Liukkonen, Pentti
1997
”O.H. Jussilan laulukirja 1916–1976”. Pysykää minun rakkaudessani.
Vuosikirja 1996, toim. Samuli Pentikäinen. SRK, Oulu, s. 138–147.
2004
”Siionin Laulut ja Wirret -nuottipainos 1963”. Jumalan pelko suo turvan.
Vuosikirja 2003, toim. Ari-Pekka Palola ja Jussi Hyvärinen. SRK, Oulu, s. 198–201.
Murtoperä, Martti
2010
”Siionin laulut -kokoelman uudistuksesta”. Kirjoitus Päivämies-lehdessä
41/2010.
Määttä, Toivo
2004
”Siionin laulut -kokoelmaa uudistetaan”. Uutinen Päivämies-lehdessä 15–
16/2004.
Palola, Ari-Pekka
2002
”SRK:n kirjakustannustoiminnan vaiheita”. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi.
Vuosikirja 2001, toim. Samuli Pentikäinen, Ari-Pekka Palola. SRK, Oulu, s. 172–173.
42
2014/2 ”Siionin laulujen uudistamisessa tavoitteena ymmärrettävyys ja laulettavuus”.
Uutinen Päivämies-lehdessä 12/2014.
2014/3 ”Kentän palaute käydään huolellisesti läpi”. Uutinen Päivämies-lehdessä
41/2014.
2014/4 ”Rauhanyhdistykset antoivat runsaasti palautetta laulukirjaehdotuksesta”.
Uutinen Päivämies-lehdessä 23/2014.
Raittila, Pekka
1952
Lestadiolaisuuden varhaisimmat virsijulkaisut. Suomen Kirkkohistoriallisen
Seuran Toimituksia 52. Helsinki, s. 312–313.
Rauhala, Niilo
2008
”Uudet Siionin laulut”. Muutoksen keskellä. Vuosikirja 2007, toim. Aimo
Hautamäki, Tuomas Hänninen. SRK, Oulu, s. 172–175.
Seppänen, Markku
2004
”Siionin Lauluja -nuottipainos 1950 ”. Jumalan pelko suo turvan. Vuosikirja
2003, toim. Ari-Pekka Palola ja Jussi Hyvärinen. SRK, Oulu, s. 194–197.
Siionin laulut
2007
Esipuhe. SRK, Oulu.
Siionin laulut – Nuottipainos (1988)
2010
Esipuhe. SRK, Oulu.
43
Internet-lähteet
https://www.h-y.fi/52-kokonaisuudistus
Herättäjä-Yhdistys. (Luettu 12.3.2015)
http://www.tornio.fi/filewrap.php?c=&f=Kirjasto_Laestadius_Holma_liite.doc.
Holma, Timo/1: Lestadiolaisen lauluperinteen historiaa. Esitelmä L.L. Laestadiuksen
juhlavuoden seminaarissa Rovaniemellä 16.1.2000. (Luettu 2.12.2014)
http://www.sti.fi/luennot/files/th050413.html
Holma, Timo/2: Lestadiolaisen liikkeen laulukirjat. (Luettu 22.1.2015)
http://www.opinto.net/uskonto/timomuola/herlaest.html
Ihonen, Markku & Muola, Timo: Lars Levi Laestadius. (Luettu 27.1.2015)
http://paivamies.fi/uutiset/869/
Päivämies-verkkolehti 21.2.2015. (Luettu 16.3.2015)
http://rauhanyhdistys.fi
SRK:n internetsivut. (Luettu 16.3.2015)
http://sley.fi/node/2976
Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. (Luettu 12.3.2015)
44
Haastattelut ja sähköiset tiedonannot
Kallunki, Lauri-Kalle
2011
Haastattelu 17.2.2011, Oulu.
2014
Haastattelu 26.10.2014, Oulu.
Palola, Ari-Pekka
2014
Haastattelu 27.10.2014, Oulu.
Rauhala, Niilo
2011
Haastattelu 17.2.2011, Oulu.
2014
Haastattelu 27.10.2014, Oulu.
Sähköinen tiedontanto palauteryhmän puheenjohtaja Hannu Niemelältä 18.2.2015.
Sähköiset tiedonannot laulukirjatoimikunnan puheenjohtaja Ari-Pekka Palolalta 11.2.,
17.2., 27.2. ja 18.3.2015.
Pöytäkirjat ja muistiot
SRK:n työvaliokunnan kokouspöytäkirja 15.5.2008.
Muistio laulukirjatoimikunnan kokouksesta 2.2.2009.
Muistio laulukirjatoimikunnan kokouksesta 27.2.2009.
45
Muistio laulukirjatoimikunnan kokouksesta 11.5.2009.
Muistio laulukirjatoimikunnan kokouksesta 16.8.2010.
Muistio laulukirjatoimikunnan kokouksesta 14.1.2011.
Muistio SL:jen uudistustyön palauteryhmän kokouksesta 13.10.2014.
Kaikki asiakirjat SRK:n kustannuspäällikkö, laulukirjatoimikunnan sihteeri Ari-Pekka
Palolan hallussa.
Opinnäytteet
Hellevirta, Pirjo 1988. Virsikirjaehdotukseen suhtautuminen Kuopion ja Oulun
hiippakunnissa. Kirjallinen työ. Sibelius-Akatemia.
Hytönen, Johanna 2010. Visertäkää pienet leivot. Leonard Typpö – Virsirunoilija ja
laulukirjojen kokoaja. Kirjallinen työ. Sibelius-Akatemia.
Karhumaa, Anna 2009. ”Sinussa päivään selkeään ja toivoon, hiljaisuuteen jään” –
Niilo Rauhalan toiminta virsikirjakomiteassa virsirunoilijana sekä hänen virsiensä
syntykertomukset ja keskeiset teemat. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto.
Kinnunen, Mauri 2004. Herätysliike kahden kulttuurin rajalla. Lestadiolaisuus
Karjalassa 1870–1939. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto.
46
Kirkinen, Seppo 1991. Siionin laulut – Nuottipainos 1977. Tutkielma. SibeliusAkatemia
Ruonakoski, Leevi 2012. Virsitekstien muotoutuminen virsikirjaehdotuksesta vuoden
1986 virsikirjaan. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto.
Tapaninen, Pekka 2007. Oskari Heikki Jussila (1888–1955). Lestadiolaispappi, toimen
ja näkyjen mies. Väitöskirja. Oulun yliopisto. Pohjois-Suomen Historiallinen Yhdistys,
Rovaniemi, s. 89–92.
Ylioja, Sheldon 2008. Songs and hymns of Zion – Pohjois-Amerikan lestadiolaisen
luterilaisen kirkon virsikirjauudistus 2008. Kirjallinen työ. Sibelius-Akatemia.
47
LIITTEET
Liite 1: Siionin laulut -kokoelman uudistamisen yleisperiaatteet.
Liite 2: Laulukirjatoimikunnan laatimat Siionin laulujen kielellisen uudistamisen
periaatteet.
Liite 3: Uusien laulujen kirjoituskilpailun ilmoitus Päivämies-lehdessä 49/1996.
Liite 4: Ilmoitus Päivämies-lehdessä 46/2005 uusien sävelmien hakemiseksi.
Liite 5: LKE 257 ’Mun kotini taivaassa ihana on’.
Liite 6: Uudistettu versio Siionin laulusta 124 ’Kun Jeesus on omana mulla’. Rytmiasu
muutettu vastaamaan virttä 178 (ylh.). Virsi 178 ’Myös isämme uskoivat ennen’, säv.
Emil Törnwall, san. Göran Widmark 1945. Suom. Niilo Rauhala 1984. Virsikirjaan
1986.
Liite 7: Uusi Siionin laulu ’Armon tuuli kantaa’ (LKE 184), säv. Lauri Nurkkala, san.
Inkeri Karvonen.
Liite 8: Ilmoitus Päivämies-lehdessä 34/2011 uusien tekstien hakemiseksi.
Liite 9: Uudistetun Siionin laulun taustaa. Nuortenlehti Kapsäkin takasivu 7–8/2014.
Liite 10: Rauhanyhdistyksiin lähetetty palautekysely laulukirjaehdotuksesta.