TEM/2145/00.02.01/2015 VIITE: Lausuntopyyntö: Hallituksen esitys
TEM/2145/00.02.01/2015 VIITE: Lausuntopyyntö: Hallituksen esitys kustannuskilpailua vahvistavista toimista Jyväskylän yliopisto Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu / KH / 09.12.2015 Esitämme lausunnossamme arvion hallituksen kustannuskilpailukykyä vahvistavista toimista. Käymme ensin läpi saatavilla olleiden tilastojen perusteella tilannekuvan Suomen talouden kilpailukyystä suhteessa euroalueen kilpailijamaihin. Tämän jälkeen esittelemme lyhyesti joitain näkökohtia ja uhkia toimien onnistumisesta ja vaikutuksista. Kari Heimonen Taloustieteen professori Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu Jyväskylän yliopisto PL 35 FI-40014 Jyväskylän yliopisto, tel: +358400247414 e-mail: [email protected] 1 TIIVISTELMÄ KH/ Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu Lausuntoesitys toteaa, s. 5-6, että esityksen tavoitteena on parantaa Suomen kustannuskilpailukykyä vaikuttamalla yksikkötyökustannuksiin niillä lainsäädännöllisillä keinoilla, jotka hallituksella on käytettävissään. Hintakilpailukyvyn parantaminen edesauttaa suomalaisia yrityksiä saamaan tuotteitaan kaupaksi globaaleilla markkinoilla, sillä kustannuskilpailukyvyllä on merkittävä vaikutus vientisektorin menestykselle. Hallituksen esitys tähtää yksikkötyökustannusten laskemiseen palkkakustannuksia alentamalla. Yksikkötyökustannusten alentamiseksi esitetään palkkakustannusten alentamista (suoria-epäsuoria) vaikuttamatta suoraan varsinaisiin kuukausiansioihin. Lomarahojen leikkaus, sairauspäivärahaetuuksien kaventaminen sekä maksujen korotus leikkaa yksityistä kysyntää. Kiristävät toimet kohdistuvat voimakkaimmin julkisen sektorin työntekijöihin. Yritysten palkkakustannusten leikkauksen uskotaan lisäävän avoimen, ulkomaan vientiin suuntautuvan teollisuuden tuotantoa. Esitettyyn toimintamalliin sisältyy huomattavaa epävarmuutta ja eri sektoreilla työskentelevien työntekijöiden ei-tasapuolista kohtelua. Myönteiset vaikutukset työllisyyteen näkyvät vasta vuosien päästä. Vaikutukset yritysten voittoihin ovat välittömämmät. Vaikutusten arvioinnit on tehty olettaen, että toimet eivät aiheuta minkäänlaisia palkkakompensaatiovaatimuksia ja palkkakustannusten nousua. Julkisen sektorin tasapainon odotetaan heikkenevän lyhyellä aikavälillä. Mahdolliset palkkakompensaatiot heikentävät kustannuskilpailukyvyn parantumista. Työajan pidennyksen vaikutukset tuotantoon ja kilpailukykyyn ovat myönteisiä. Monin osin toimet jäljittelevät ns. fiskaalista devalvaatiota, jossa yritysten epäsuoria kustannuksia alennetaan ja alennuksen negatiiviset vaikutukset julkisen talouden tasapainoon kompensoidaan palkansaajien verotusta kiristämällä. Fiskaalinen devalvaatio kohtelee eri sektoreiden työntekijöitä kuitenkin tasapuolisemmin kuin nyt esitetyt toimet. In sum: Esitetyt toimet sairauspäivärahojen alentamisen, lomarahojen leikkauksien ja sairausvakuutusmaksujen korotusten osalta alentavat varmuudella yksityistä kysyntää lyhyellä aikavälillä ja heikentävät julkista tasapainoa. Hintakilpailukykyä ja työllisyyttä parantavat vaikutukset riippuvat hintasopeutuksesta ja palkkakompensaatiovaatimuksista. Tämä tarkoittaa sitä, että toimien hyödyllisyyteen liittyy epävarmuuksia. 2 1 Tilannekuva Suomen hallitus esittää talouden kehityksen korjaamiseksi Suomen yleisen kilpailukyvyn parantamista ns. kilpailukykypaketilla, jonka toimenpiteet koskevat etupäässä vuosittaisen työajan muutoksia, sairauspäiväkarenssia, vuosilomakorvausten leikkausta sekä muutoksia sairausvakuutusmaksuissa. Tässä muodossa esitykset kohdentuvat työn tarjontaan ja työvoimakustannuksiin. Työvoimakustannusten leikkausten avulla pyritään pienentämään yritysten palkkakustannuksia ja parantamaan siten yritysten hintakilpailukykyä. Työn tarjonnan kasvulla on samansuuntaisia vaikutuksia ja lisäksi se lisää laskennallista työvoimaa. Julkisen sektorin säästöjen tarkoituksena on myös tukea yksityistä sektoria. Suomen talouden kasvu ei ole toipunut 2008 finanssikriisistä keskeisten kilpailijamaiden tapaan. Suomi sopeutuu Nokian jälkeiseen hitaan talouskasvun aikaan eikä ole saavuttanut ennen finanssikriisiä Suomessa havaittua läntiselle kehittyneelle teollisuusmaalle poikkeuksellisen ripeää talouskasvua lähitulevaisuudessa. Käänne Suomen taloudessa heijastaa esimerkillisesti talouden maakohtaista taloushäiriötä, sokkia, jonka taustalla ovat yksittäiset yritykset, ns. granular teoria (ks. esim. Gabaix, 2011). Granular-näkemyksen mukaan jopa Yhdysvaltojen talouden häiriöistä 30% on 100 suuryrityksen aiheuttamia. Pienten talouksien kohdalla yksittäisen suuren yrityksen merkitys voi olla vieläkin merkittävämpi. Suomen tapauksessa Nokia–riski toteutui: vuonna 2004 Nokian myynti oli 27% Suomen BKT:sta ja tuotti 1.6 prosenttiyksikköä Suomen talouskasvusta (OECD, 2004). Korkean tuottavuuden ICT-sektorin kuihtuminen jätti palkkatason entiselle tasolleen, mutta pudotti kokonaistuottavuutta kansantaloudessa. Työvoiman tuottavuuden lasku tapahtuu juuri laskusuhdanteessa, jossa työvoiman sopeutus ei tapahdu täysimääräisenä tuotannon laskun kanssa. Samaan aikaan maan työvoima alenee noin 0.5% vuodessa. EU:n asettamien Venäjän kaupan sanktioiden on myös arvioitu vaikuttaneen haitallisesti erityisesti Suomen talouskasvuun. Paperiteollisuuden vaikeudet heijastuvat myös luvuissa, mutta puunjalostusteollisuuden tuotannon painopiste on kohdentumassa tuottavampaan sellun valmistukseen. Teollisuuden tuotannon arvo suhteessa BKT:n arvoon on laskussa. Korkeamman tuottavuuden töitä, esim. juuri teollisuudessa korvaantuu alemman tuottavuuden palvelu- ja hoitoalojen töillä. Kokonaisuutena Suomen taloudelle on sub-prime kriisin jälkeen ollut tyypillistä bruttoinvestointien väheneminen. Useana vuonna vain yksityinen kulutus on ylläpitänyt talouden toimeliaisuutta siedettävällä mutta laskevalla tasolla. Julkisten menojen, erit. työttömyysmenojen ja väestön ikääntymisen kasvaessa Suomen julkinen sektori velkaantuu vauhdikkaasti. Pitkäaikaistyöttömyys on kasvamassa. Suomen kustannuskilpailukyvystä on esitetty näkemyksiä, joiden mukaan Suomen palkkakustannuksia tulisi alentaa. Keskustelun pohjana esitellään laskelmia joiden mukaan kustannuskilpailukyvyn palauttaminen edellyttäisi palkkojen alentamista suhteessa kauppakumppanimaiden keskiarvoon n. 10-15 % (ks. esim. Kajanoja, 2015). Tämän kilpailukykyanalyysin lähtökohdaksi on asetettu vaihtotaseen noin 1 % ylijäämä, jota esitetään vaihtotaseen luonnolliseksi tasapainoksi Suomen nykyisellä väestönrakenteella. Tarkastelun pohjana on toiminut silmämääräinen tarkastelu yksikkötyökustannusten ja reaalisten yksikkötyökustannusten indeksisarjoista. Lähtökohtana on ollut kilpailukyvyn 3 suhteellinen kehitys suhteessa kilpailijamaihin. Suhteellisten indeksien käyttöä vaikeuttaa analyysin herkkyys lähtövuoteen. Mikäli maan palkkataso on ollut huomattavasti kilpailijamaita alemmalla tasolla, näkyy palkkojen suhteellisesti nopeampi kehitys tarkastelussa suhteellisena heikentymisenä, vaikka palkat olisivat edelleen alempana kuin kilpailijamaissa keskimäärin. Eurostatin tilastoja tarkastelemalla päätyy helposti tulokseen, että Suomen teollisuuden tuntityökustannuksia voidaan pitää keskimääräisinä euroalueella. Keskimääräinen tuntikustannus on vain hieman Itävaltaa ja Saksaa korkeammalla, mutta toisaalta koko euroalueen keskiarvon yläpuolella, (ks. Eurostat, 2014). Ongelma viittaisi näin ollen enemmänkin teollisuuden tuottaman arvonlisän kehitykseen ja toimialojen, tuotannon rakenteeseen sekä työvoiman tuottavuuteen eri toimialoilla. Kustannusten ja tuottavuuden välisen yhteyden huolellinen selvitys edellyttäisi toimialarakenteiden eriyttämistä tarkastelun pohjaksi ja sektorikohtaisten tuottavuus/kilpailukykymittarien käyttämistä. Siihen ei tässä yhteydessä lausunnon antajilla ole mahdollisuutta ja olisi mielestämme ollut esityksen tekijän tehtävä. Vaihtotaseen käyttäminen näinkin yksioikoisesti tasapainon mittarina on myös hieman problemaattista. Esim. rajoittamalla kotimaista kulutuskysyntää ja investointeja saadaan kansantalous säästämään enemmän, mikä näkyy vaihtotaseen ylijäämänä. Kertooko se mitään Suomen talouden yritysten kilpailukyvystä? Vaihtoaseen alijäämä rahoitetaan pääoman tuonnilla ja euron myötä syntyneet syvät rahoitusmarkkinat mahdollistavat suurienkin alijäämien rahoittamisen. Olennaista on, käytetäänkö vaihtotaseen alijäämä investoineihin vai kulutukseen. Vaihtotase on luonteeltaan intertemporaalinen suure. Vaihtoaseen kumulatiivinen ylijäämä mahdollistaa myöhemmin säästöjen purkamisen, joka näkyy alijäämänä. Lyhytaikainen vaihtoaseen alijääjämä voi olla seurasta lyhytaikaisesta talouden shokista. Ylijäämä syntyessä puolestaan ei haluta kuluttaa kaikkea vaan säätöjä siirretään tulevaisuuteen. Alijäämä kertoo säästöjen käytöstä. Suomen taloudessa oli yhtäjaksoinen vaihtotaseen ylijäämä 17 vuotta. Parhaimpina vuosina 2000,2001,2002 vaihtotaseen ylijäämä ylitti jopa 8% BKT:sta. Vuodesta 2011 alkanut alijäämää on vaikea pitää uhkana Suomen taloudelle. Supistuva työväestö antaa luonnollisen selityksen alijäämän synnylle. Rahaliiton jäsenmaana Suomessa nyt havaittavat vaihtotaseen alijäämät eivät uhkaa alijäämän rahoitusta. Reaalinen työvoiman tuottavuuden (Real Labour Productivity) kehitys on Eurostatin tilastojen mukaan Suomen osalta ollut samanlaista kuin monessa muussa Suomen eurooppalaisessa kilpailijamaassa (per hour worked). Kun indeksi arvo vuonna 2010 on asetettu sadaksi ja sitä verrattaan vuoteen 2014 saadaan Suomen indeksin arvoksi 101. Samalla tasolla kehityksessä Suomen kanssa ovat Tanska (101), Hollanti (101), Ruotisi (102), Englanti (100). http://ec.europa.eu/eurostat/statisticsexplained/index.php/File:Real_labour_productivity,_2004%E2%80%9314_%282010_%3D_ 100%29_YB15.png . Työntekijää kohden tuottavuusluvut ovat heikompia; pr person employed) OECD tilastot yksikkötyökustannusindeksien osalta kertovat samaa, ks. esim. OECD Economic Outlook, June 2015, s.331. 4 Palkkakustannusluvut osoittavat, että Suomen tehdasteollisuuden palkkakustannukset ovat vain hieman Saksan kustannusten yläpuolella, ks. Eurostat, Key Figures in Europe, 2015. Eurostatin tilastot työn kansantulo-osuuksista osoittavat, että Suomen luvut eivät suuresti poikkea Euroopan keskimääräisistä arvoista. Työvoiman saama osuus kansantulosta oli Suomessa vuonna 2007 54.2% ja voittojen osuus kansantulosta 46.2 % , Irlannissa voittojen osuus oli 54.1 %, Ruotsissa 31.6% (Ruotsi), UK:ssa 35.2 % Euro15 alueella 39,3%, EU 27 alueella (Euroopan Unioni) 38.7%, ja USA:ssa 29.3% (ks. Leythienne ja Snovoska, 2009). Vuoden 2007 palkankorotukset ja finanssikriisin jälkeinen talouden taantuma on kasvattanut palkkojen kansantulo-osuutta. Valtiovarainministeriön kanslian, (Findikaattori 9.7.2015, http://www.findikaattori.fi/fi/38), tilastojen mukaan vuonna 2014 kotitalouksien palkkatulot lisääntyivät 0,3 prosenttia ja työnantajain sosiaalivakuutusmaksut vähenivät 0,2 prosenttia verrattuna vuoteen 2013. Vuonna 2014 yhteensä palkansaajakorvausten osuus kansantulosta oli 61,1 prosenttia. Edellisenä vuonna osuus oli 61,6 prosenttia. Kansantalouden omaisuus- ja yrittäjätulot kasvoivat 3,6 prosenttia ja niiden osuus kansantulosta nousi 22,8 prosenttiin. Edellisenä vuonna osuus oli 22,2 prosenttia. 5 Kuvio, Eurostat Distribution of Income, 2014 Eurostat % BKT:sta. Eurostatin aggregaattitilastoja tarkastelemalla Suomessa palkkojen osuus kansantulosta ei ole Eurooppalaisittain kuitenkaan erityisen suuri eivätkä teollisuudessa maksetut tuntipalkat ole juurikaan korkeammalla kuin Euroopan maissa keskimäärin. 2 Hallituksen esitys kilpailukykyä vahvistavista toimista ja niiden odotettavissa olevista vaikutuksista Lausuntoesitys toteaa, s. 5-6, että esityksen tavoitteena on parantaa Suomen kustannuskilpailukykyä vaikuttamalla yksikkötyökustannuksiin niillä lainsäädännöllisillä keinoilla, jotka hallituksella on käytettävissään. Hintakilpailukyvyn parantaminen edesauttaa suomalaisia yrityksiä saamaan tuotteitaan kaupaksi globaaleilla markkinoilla, sillä kustannuskilpailukyvyllä on merkittävä vaikutus vientisektorin menestykselle. Hallituksen esitys kustannuskilpailukykyä vahvistavista toimista kohdentuu kustannuskilpailukyvyn kasvattamiseen palkkojen kustannusvaikutuksia alentamalla. Esityksen tavoitteena täytyy siten olla, ei niinkään palkkakustannusten leikkaus tilanteen korjaamiseksi, vaan ennemminkin palkkakustannusten leikkaus viennin kasvattamiseksi. Viennin kasvun odotetaan lisäävän työpaikkoja vientisektorilla. Työvoimakustannusten leikkaus Työajan pidennys lisää työn määrää annetulla palkkatasolla. Siten se on luonteeltaan positiivinen talouden tarjontashokki. Pitkällä aikavälillä tarjontashokki laskee kustannuksia, mutta kasvattaa tuotantoa. Näin tapahtuu vain, mikäli, työajan määrä kasvaa ilman palkankorotusvaateita. Palkankorotusvaateet pienentävät kustannusten laskua tai poistavat vaikutuksen kokonaan. Työajan pidennyksen korvaaminen palkkakompensaatiolla vähentää 6 työajan pidennyksen vaikutuksia pääoman tuottavuuteen. Lyhyellä aikavälillä mikäli tuotteiden kysyntä on vakio, työajan pidennys kasvattaa työttömyyttä. Toisaalta Kortelaisen, Vanhala ja Vientolan (2015) mallisimulaatiot työajan pidennyksen vaikutuksista Suomen talouden tuotantoon ja työllisyyteen ovat sangen myönteisiä. Uhka: palkkakompensaatiot neutraloivat työajan pidennyksestä saatavat hyödyt. Työajan pidennys hidastaa tuotannon ja työvoiman siirtymistä tuottavimpiin yrityksiin. Suljettu sektori Jotta työajan kasvattamisen hyödyt vaihtotaseeseen ja ulkomaankauppaan olisivat suurimmat, se edellyttäisi, että kotimaassa toimiva suljettu sektori laskisi hintoja. Välipanosten hinnan lasku välittyisi myös lopputuotteiden hintaan. Vientisektorin lopputuotteiden hinnat laskisivat enemmän kuin vientisektorin yrityksen palkkakustannukset. Tämä kasvattaisi vientisektorin kilpailukykyä ja tuotantoa edelleen. Tässä päättelyssä on tärkeää, että vientisektorille panoksia tuottavat yritykset laskevat myös hintojaan ja haluavat kasvattaa tuotantoaan. Samalla on toivottavaa, että kotimaan sektorille tuottavat yritykset laskevat myös kustannusten laskun verran hintojaan, mikä lisäisi kuluttajien ostovoimaa. Vakava uhka tälle kehitykselle on suljetun sektorin vähäinen kilpailu. Alhainen kilpailun taso mahdollistaa yritykselle monopolivoiman käytön ja hinnat ovat siten jäykkiä. Näin ollen alhainen kilpailun taso heijastuu osittain kotimarkkinasektorin korkeana hintatasona. Uhka: suljetun sektorin vähäisestä kilpailusta johtuen palkkakustannusten lasku lisää suljetulla sektorilla toimivien yritysten voittoja ilman hintojen laskua. Tämä pienentää palkkojen laskun vaikutuksia vientisektorin kannattavuuteen. Tuotannon ja työvoiman siirtymistä tuottavimpiin yrityksiin ei välttämättä tapahdu. Julkinen sektori Kunnat: Julkisen sektorin työajan lisäys vaikuttaa ensisijaisesti kuntien talouteen. Suoranaisesti säästöjen odotetaan vaikuttavan kuntien ja valtion verotuloihin 765 mlj. euroa ja vastaavasti säästäjä odotetaan kertyvän 1250 mlj. euroa. Suorien säästöjen nettovaikutus olisi tämän laskelman mukaan 485 milj. euroa. Noin 500 milj. euron nettovaikutus on näin ollen pois yksityisestä kulutuksesta. Kun huomioidaan verojen pienennykset ja yritysten sosiaaliturvamaksujen alennukset, on vaikutukset arvioitu julkisen sektorin tasapainolle 74 miljoonaa euroa negatiiviseksi lyhyellä aikavälillä. Työajan lisäys pienentää julkisen sektorin työvoiman tarvetta, joka vapautuu yksityiselle sektorille. Uhka: Epäselvää on missä määrin säästöt valuisivat uusina palveluina kuntien kustannuksiin. Vaikka säästäjä tapahtuisi, kuntien halukkuus kuntaverojen laskuun ei ole varmaa. 7 Valtio Esitys pienentää suoraan valtion menoja valtion työntekijöiden työajan ja sairausmenojen alentamisen seurauksena. Säästyneillä varoilla oli tarkoitus laskea yritysten sairausvakuutusmaksuja. Suhteellisesti suurimmiksi maksajiksi tulevat julkisella sektorilla työskentelevä henkilöt. Säästöjen kohdentumisen julkiselle sektorille lomien lyhenemisen muodossa voidaan nähdä alentavan julkisella sektorilla maksettavia palkkoja. Oletettu työllisyyden myönteinen kehitys pienentää valtion velkaantumista mahdollisesti pitkällä tähtäimellä. Lyhyellä tähtäimellä toimet lisäävät julkisen sektorin velkaantumista Uhka: Mahdollinen yksityisen kulutuksen pienentyminen leikkausten johdosta vähentää valtion säästöjä työttömyyden kasvun ja verotulojen alenemisen johdosta. Työllisyys Työllisyysvaikutukset riippuvat siitä missä määrin vientiyritykset onnistuvat kasvattamaan vientiä ja missä määrin leikkaukset pienentävät yksityistä kysyntää. Kilpailukykyloikan työllisyysvaikutuksiksi esitetään 38 000 henkeä. Täysimääräisenä tämä tarkoittaisi työttömyyden laskua 1.2 prosenttiyksikköä (työttömyys 11/2015, 234 000, 8.7%; tilastokeskus). Vaikutukset ovat pitkän ajan vaikutuksia ja eivät huomioi epävarmuutta tai toimenpiteistä seuraavia palkkakompensaatiovaatimuksia. Uhka: palkkakompensaatiot pienentävät tai poistavat vaikutukset työllisyyteen. Lomarahojen pienentäminen, palkansaajien veroluonteisten maksujen lisääminen vaikuttavat negatiivisesti kotimaan kysyntään ja työllisyyteen. Palkansaajat Mikäli kustannustaso on joustava eikä vaadittavia palkkakompensaatiota esiinny voivat toimet lisätä tuottavuutta, kilpailukykyä, vientiä ja työllisyyttä. Uhka: Lomarahojen leikkaus pienentää yksityistä kysyntää. Lomarahojen leikkaus pienentää yksityistä kulutusta ja supistaa taloutta. Lomien lyhentäminen leikkaa erityisesti julkisen sektorin työntekijöiden vapaa-aikaa/palkkaa. Arkipyhien poisto kasvattaa työaikaa ja alentaa suhteellisesti kaikkien kuukausityötä tekevien tuntikorvausta. Työajan pidennys laskee kokopäivätöissä olevien tuntiansioita, mutta ei välttämättä ostovoimaa. Työajan pidennyksen vaikutus lyhyellä aikavälillä kasvattaa yritysten voittoja. Sairauspäivärahan leikkaus pienentää yksityistä kysyntää ja saattaa lisätä palkansaajien varovaisuussäästämistä. Varovaisuussäästäminen pienentää yksityistä kulutusta. Toimialat Nyt ajatellut toimet vaikuttavat eri yrityksiin riippuen niiden työpanoksen käytöstä. Suurimman hyödyn toimenpiteistä saisivat runsaammin työpanosta käyttävät yritykset. Tämä tukisi työllisyyttä erityisesti toimialoilla, joilla käytetään runsaasti työvoimaa. Tarkempi analyysi dynaamisine vaikutuksineen edellyttäisi toimialakohtaista tarkastelua. 8 Loppupäätelmät Kustannuskilpailukykyä vahvistavat toimet pienentävät lyhyellä aikavälillä yritysten yksikkötyökustannuksia ja julkisen sektorin palkkakustannuksia. Myönteiset vaikutukset riippuvat ratkaisevasti siitä, kumoavatko palkkakompensaatiot ehdotetut palkkakustannusten leikkaukset. Esityksen laskelmat on tehty ilman oletuksia palkkakompensaatioista. Yksityisen kysynnän oletetaan supistuvan (lomarahat, sairauspäivärahan leikkaukset). Kysyntä laskee sekä tulojen laskun kautta että varovaisuussäästämisen nousun kautta (sairausvakuutuksen heikennys). Julkisen sektorin rahoitusasemaa heikkenee. Kysyntään vaikuttaa myös se, laittavatko suljetun sektorin yritykset palkkakustannuksen laskun hintoihin vai menevätkö ne yritysten voittoihin. Hintojen laskulla on reaalituloja ja kysyntää kasvattava vaikutus. Esitetyistä toimista työajan pidennys ilman palkkaleikkauksia on vähiten kysyntää alentava työvoimakustannusten leikkaus. Ehdotetut työajan sopeutukset ja työajan leikkaukset eivät koske tasapuolisesti eri sektoreiden työntekijöitä. Toimet, jotka vaikuttavat nykyisessä taloustilanteessa yksityiseen kysyntään heikentävät talouden kehitystä. Työllisyyden kasvattamisen kannalta voisi ajatella myös muita toimia. Kotimaan sektorin kilpailun lisääminen voisi parantaa yritysten kansanvälistä kilpailukykyä ja lisätä vientiä. Vain parhaat yritykset pärjäävät vientimarkkinoilla. On havaittu, että suhteellisesti työllisyys kasvaa eniten pienissä, erityisesti nuorissa yrityksissä. Yrityksen koko ei selitä suhteellisen työllisyyden kasvua vaan yrityksen ikä, ks. Haltiwanger, Jarmin ja Miranta (2013). Lisäksi alalle tulevat uudet yritykset lisäisivät kilpailua ja alentaisivat mm. vientiyritysten välituotteiden hintoja. Ne myös nopeuttaisivat talouden tuotannon rakenteiden kehitystä. Toisaalta on myös havaittu, että suuret yritykset ovat toisaalta tuottavampia kuin pienet yritykset, (ks. IMF, 2015). Viitteet Gabaix, X. (2011) The Granular Origin of Aggregate Fluctuations. Econometrica 79(3), 733722. Haltiwanger, J., R.S. Jarmin and J. Miranta (2013) Who Create Jobs? Small Versus Large Versus Young, The Review of Economics and Statistics, Vol.95, 347-361. IMF (2015) International Monetary Fund, FINLAND, IMF Country Report No15/312 Kajanoja, L. (2015) Kuinka paljon kustannuskilpailukyvyn pitäisi parantua. Euro ja Talous 25.6.2015. Suomen Pankki. http://www.eurojatalous.fi/fi/2015/artikkelit/kuinka-paljonkustannuskilpailukyvyn-pitaisi-parantua/ Kortelainen, M. J., Vanhala ja H. Viertola (2015) Vuosityöajan pituus vaikuttaa kilpailukykyyn. Euro- ja Talous 19.11.2015, Suomen Pankki. http://www.eurojatalous.fi/fi/2015/artikkelit/vuosityoajan-pidennys-vaikuttaa-kilpailukykyyn/ Leythienn, P ja T. Snokova (2009) Economy and Finance Statistics in Focus 28/2009. 9 Eurostat (2014) Wages and Labour Costs. http://ec.europa.eu/eurostat/statisticsexplained/index.php/Wages_and_labour_costs OECD (2004) Economic Surveys of Finland, Issue 14, Paris, OECD Publishing. OECD (2015) Economic Outlook, June 2015 Paris, OECD Publishing. 10
© Copyright 2024