1. No category

1
Kristillinen
lääkärilehti
Suomen Kristillisen Lääkäriseuran jäsenlehti
3/2015
2
Kristillinen
lääkärilehti
3
Pääkirjoitus
3
Toimitussihteerin palsta
4
Lähetyssihteerin palsta
5
Vene Matemaan
8
Alueelliset yhdyshenkilöt
11
Opiskelija-asiat
11
Esittelyssä seuran stipendiaatti Emmanuel Mwalumuli
12
Seuran jäseniä ehdokkaina Lääkäriliiton valtuuskuntavaalissa
14
Auttamassa selkäydinvammaisten kuntoutuksessa
maanjäristyksen jälkeen
15
Hallituksen kasvot tutuksi
17
Matkaraportti: Afgaanipakolaisten elämän kirjo Ateenassa
23
Matkaraportti: Tansaniaan tutustumassa
25
Ilmoitukset
28
Uskoa työssä, työtä uskossa
30
Kannen kuva: Peltomaisemaa illan hämyssä. Heikki Halkosaari.
Sisäkannen kuva: Viljaa Hollannissa. Wikimedia Commons / Peter van der Sluijs
Toimituskunta
Kristillinen lääkärilehti
Suomen kristillisen lääkäriseuran jäsenlehti
3/2015, 3. vuosikerta
[email protected]
Taitto: Heikki Halkosaari
Painopaikka Padasjoen Kirjapaino
Painos 1300 kpl
Juhani Junnila
Markus Partanen
Elina Lind
Leena Uusitalo
Anna Numminen
Heikki Halkosaari
Antti Linkola
3
Pääkirjoitus:
SKLS muuttuvassa toimintaympäristössä
Suomen uusi hallitus on tehnyt ripeästi erilaisia muutok-
me panostamisesta seuramme toimintaan. Merkittävää
sia valtakunnan politiikkaan. Monet näistä ovat tavalla
on myös TLT:n saamat lahjoitukset, jotka mahdollista-
tai toisella liittyneet säästöihin ja erilaisiin uudistuksiin.
vat seuran laajan terveyslähetystoiminnan – kiitos myös
Näistä monet ovat tuiki tarpeellisia, jos mietitään vaikka
jokaiselle lahjoittajalle!
sote-uudistusta, mutta muutoksista erityisesti yhden
aiheuttamat vaikutukset iskevät toden teolla seuramme
toimintaan: tämän vuoden UM:n hakuun jättämämme
kaksi uutta hyvää hanketta eivät mene läpi. Taustalla on
aika paljon keskusteluja herättänyt kehitysyhteistyömäärärahojen leikkaus 43 %:lla, mikä vaikuttaa lukuisten kansalaisjärjestöjen toimintaan sekä moneen lähetys- ja kehitysyhteistyötä tekevään järjestöön. Seuramme Facebook-seinällä on kansalaisjärjestöjen tekemästä
vetoomuksesta ja nimien keräämisestä lisätietoja. Jos
koet asian tärkeäksi, käy allekirjoittamassa vetoomus,
ettei leikkausta toteutettaisi tällä tavoin. Seuramme
Keväämmällä mielenkiintoinen hanke on ollut vuoden
2016 Helsingin Lääkäripäivien ohjelmaehdotuksen laatiminen. Tässä Reino Pöyhiä ja Kaarina Huuskonen ovat
olleet aktiivisia ja yhteistyössä Suomen Yleislääkäriyhdistyksen pj Pekka Honkasen kanssa pääsemme Näkökulma-osuuteen. Aiheena on Kairosmajan kevätkokouksessakin käsitelty Lääkäri omaisena -teema. Tämä on
hienoa näkyvyyttä seurallemme ja voimavarojen mukaan pyrimme olemaan jatkossakin mukana niin Helsingissä kuin alueellisilla Lääkäripäivillä. Ohjelmaehdotuksen tekeminen vaatii paneutumista ja ideointia. Jos si-
täytyy pohtia jatkossa merkittävästi sitä, miten terveyslähetystoimintaamme voidaan kehittää nykyisessä toimintaympäristössä. Muuttuvaa toimintaympäristöä on
myös Nepalin keväinen maanjäristys ja sen aiheuttamat
muutokset. Seuramme selkäydinvammaisten hoidon
kehityshankkeemme menee hyvin eteenpäin, katso Jukan kirjoitus toisaalla lehdessämme tästä.
Seuramme vastuunkantajat olivat koolla 23.-24.5. Helsingissä kulttuurikeskus Sofiassa. Viime vuodesta meitä
oli monia silloin mukana olleita ja lisäksi useita uusia
jäseniämme oli päässyt mukaan. Pohdimme paljon
konkreettisia toimia, millä viemme seuramme toimintaa
ja erityisesti paikallistoimintaa, lehteä ja julkaisutoimintaa sekä terveyslähetystoimintaa eteenpäin. Nyt kesän
aikana sihteerimme Johanna Minkkinen on päivittänyt
seuramme sähköpostilistoja ja näin alkusyksystä olemme tilanteessa, jossa jäsentemme s-postiosoitteet ovat
jaettu myös paikallisille listoille. Tämä parantaa tiedottamista ja helpottaa alueyhdyshenkilöiden toimintaa. Paljon pohdimme myös vastuunkantajien voimavaroja ja mietimme, miten pystyisimme heitä tukemaan.
Seuramme toiminta lepää vapaaehtoisten toiminnan
varassa ja olemme erittäin kiitollisia kaikkien jäsentemMaitohorsma, Chamerion angustifolium. Kuva: Elina Lind
4
nulla on jokin ehdotus tai haluaisit olla mukana tämän tapaisessa toiminnassa, niin ota rohkeasti yhteyttä ([email protected]).
Seuramme on
aktivoitunut myös
suhteessa Suomen
Lääkäriliittoon.
Toimitussihteerin
palsta:
Hyvä vai
kiva Jumala?
'Mitä ihmiset tarkoittavat sanoessaan: "En pelkää Jumalaa, koska tiedän, että hän on hyvä"? Eivätkö he
ole koskaan käyneet hammaslääkärissä?'
Näin kyselee kirjailija C. S. Lewis kirjassaan Muistiinpanoja surun ajalta, jonka hän kirjoitti vaimonsa kuole-
Seuramme on aktivoitunut myös suhteessa Suomen
man myötä. Yhä enemmän lääkäriltä odotetaan, että
Lääkäriliittoon. Keskustelu omantunnonvapaudesta
ongelmiin pitäisi löytyä helppo, kivuton ja mukava
koskettaa monia seuramme jäseniä ja olemme seura-
ratkaisu - vaikka se sellainen lääkekuuri, joka ystäväl-
na olleet yhteydessä Lääkäriliittoon avataksemme
läkin auttoi. Niin, kukapa meistä ei toivoisi help-
keskustelua. Käymme aiheesta keskustelua seuraa-
poutta?
vassa Lääkäriliiton eettisen valiokunnan kokouksessa
syyskuussa. Toinen merkittävä asia on Lääkäriliiton
Lewis haluaa kuitenkin muistuttaa, että hyvä ei ole
valtuuskunnan vaalit 18.9.-23.10. Vaalit käydään tee-
yhtä kuin kiva. Luoja tuntuu järjestäneen ihmisille ai-
malla “Yhdessä vahva ja vaikuttava”. Valtuuskunta
nakin kaksi koulua, jossa tämä läksy opetetaan. Toi-
tekee monia keskeisiä päätöksiä Lääkäriliiton toimin-
nen on vanhemmuus ja toinen on lääkäriys. Aivan ku-
nassa, joten haluamme ensinnäkin muistuttaa seu-
ten rakastava vanhempi lapselleen, hyvä lääkärikin
ramme jäseniä käyttämään äänioikeuttaan näissä
kertoo potilaalleen tarvittaessa huonoja uutisia, on
vaaleissa ja toisaalta haluamme antaa mahdollisille
tämän kanssa eri mieltä sekä tuottaa hoidoillaan ja
seuramme jäsenille, jotka ovat myös vaaleissa ehdol-
tutkimuksillaan potilailleen kärsimystä, jotta voisi hän-
la, mahdollisuuden kertoa hieman ajatuksistaan seu-
tä todella auttaa. Samoin toimii myös Jumala, joka on
ramme lehdessä.
kutsumalla itseään Isäksemme valinnut kuvata meidän suhteemme häneen nimenomaan lapsen ja van-
Tässä varmaan päällimmäisiä kuulumisia seuran toi-
hemman suhteena.
minnasta näin kevään ja kesän ajalta. Huomioikaa
myös seuran tulevia tapahtumia: erityisesti syyspäi-
Ympäristön kohdellessa minua aikuisena unohdan sen
vät 9-11.10. Kulttuurikeskus Sofiassa, josta mainosta
herkästi - että pysyn aina lapsena suhteessa Jumalaan.
tässä lehdessä toisaalla. Lisäksi seuramme palliatiivi-
Aivan kuin kiukutteleva lapsi tai kuten mukavuuden-
sen kiertueen kokouksia vielä ainakin Jyväskylässä
haluinen potilas toivoisin mieluummin jotakin hel-
sekä pyrimme järjestämään myös pääkaupunkiseu-
pompaa kuin Jumalan tulen lailla puhdistavaa rak-
dulle yhden kiertuetapahtuman. Jos voimia riittää,
kautta. Haluan kehut, mutta en nuhteita. Haluan lääk-
niin saatamme tehdä puheosuuksista myös videoin-
keen, mutta en harjoitteita. Onneksi hänen iankaikki-
nin vielä nähtäväksi seuran sivuille.
sella vastaanotollaan saan sen mitä tarvitsen, enkä
sitä mitä haluan. Olen kuullut, että vielä jonain päivä-
Rauhallista syksyn alkua sinulle!
nä ne ovat sama asia.
Markus Partanen
Juhani Junnila
seuran puheenjohtaja
5
Lähetyssihteerin palsta:
Tavallista kylmempi kesä
Sellainen se oli, tämä päättymässä oleva. Monessa mie-
seen palveluun palautetuista asiakirjoista) yhdessä noin
lessä. Edellisen palstani kirjoitin huhtikuun lopulla. Sen
140:n muun hakemuksen kanssa.
jälkeen teimme vielä pari viikkoa intensiivisesti töitä ja
saimme määräaikaan mennessä kaksi hakemusta viimeisteltyä ulkoministeriön kevään hanketukihakuun
kansalaisjärjestöille. Miten enteellisesti huhtikuussa
totesin: ”Eikä valtionavun saaminen uusille hankkeille
edes riipu vain meistä. Yksi iso kysymys ulkoministeriön
tukemia hankkeita ajatellen on se, mitä uusi hallitus
järjestäydyttyään päättää tehdä kehitysyhteistyömäärärahoille yleensä ja kansalaisjärjestöjen saamalle tuelle osana kokonaisuutta.”
Toistaiseksi näyttää siltä, että käynnissä olevat hankkeet saavat jatkua ja jo myönnettyjen varojen siirto seuraavalle vuodelle on edelleen mahdollista. Jos näin on,
SKLS:n hankkeista ensi vuonna jatkuvat Ilembulan sairaalan palliatiivisen hoidon kehittämishanke Tansaniassa sekä selkäydinvammaisten kuntoutuspalveluiden
kehittäminen Nepalissa. Tansanian terveydenhuollon
tietotekniikkahankkeelle etsimme parhaillaan vaihtoehtoisia rahoitusmahdollisuuksia. Yhteistyötä mielenterveyden saralla Mbeyan sairaalan psykiatrisen yksikön
Se mitä sitten tapahtui, taisi ylittää kaikkien kehitysyh-
ja/tai aikaisempien yhteistyösairaaloidemme kanssa
teistyötä tekevien kansalaisjärjestöjen pahimmatkin
Tansaniassa voisimme yrittää jatkaa pienimuotoisesti
skenaariot. Kesäkuun lopussa saimme tiedon, että uu-
pelkästään omin lahjoitusvaroin. Tavalla tai toisella lä-
den hallitusohjelman mukaisesti ulkoministeriö leikkaa
hetys- ja kehitysyhteistyöasiat säilyvät tärkeänä osana
ensi vuonna noin 43% kaikesta suomalaisten kansalais-
seuran toimintaa maan hallituksen linjauksista riippu-
järjestöjen kautta kanavoimastaan kehitysavusta. Leik-
matta. Onhan seuran yli 90 vuoden historiaan varmasti
kaukset toteutetaan siten, että pienten ja keskisuurten
mahtunut monenlaisia vaiheita ennen tätäkin. Silti lähe-
järjestöjen (kuten SKLS) kuluvan vuoden hanketukikier-
tys on jollain lailla aina ollut keskiössä.
ros keskeytetään ja ohjelmatukea (ns. kumppanuusjärjestöt, mm. Punainen Risti, Plan, Kirkon Ulkomaanapu,
Suomen Lähetysseura ja Fida) ja toiminta-avustusta
saavien järjestöjen tukea leikataan 38% heti ensi vuoden alusta. Omien hakemustemme osalta nämä päätökset tarkoittivat sitä, että ne joutuivat ilman tarkempaa
käsittelyä suoraan silppuriin (jos niin voi sanoa sähköi-
Useissa muissa järjestöissä vaikutukset ovat vielä paljon
dramaattisempia. Noin 40 prosentin valtionapuleikkaukset kerralla ilman minkäänlaista siirtymäaikaa ovat
monen järjestön kohdalla kestämättömät. Suomen valtion kassaan näillä toimenpiteillä saatava säästö vastaa
vain 0,09 prosentin osuutta tämän vuoden menoarviosta. Sama ’säästö’ vaikuttaa miljoonien ihmisten elä-
6
Myös SKLS on mukana kansalaisjärjestöjen yhteisessä mielenilmauksessa!
mään järjestöjen tekemän työn kohdemaissa; jo käyn-
Järjestöt ovatkin yhtenä rintamana asettuneen puolus-
nissä olevia hankkeita joudutaan keskeyttämään eikä
tamaan kehitysyhteistyön tulevaisuutta – myös kansa-
pitkäjänteisesti laadittuja suunnitelmia voida toteuttaa.
laisjärjestöjen tekemänä. Vetoomukselle kehitysyhteis-
Myös täällä kotimaassa kehitysyhteistyöjärjestöt varau-
työn puolesta on tavoitteena saada vähintään 50000
tuvat arviolta jopa 160 henkilön irtisanomiseen.
allekirjoittajaa 7.9. mennessä, ennen syksyn budjettirii-
Tätä kirjoittaessani tuli tieto valtiovarainministeriön
talousarvioesityksestä, joka vahvistaa järjestöjen ahdingon. Esitys siirtää järjestöjen tukea voimakkaasti yrityksille. Samanaikaisesti, kun kansalaisjärjestöiltä leikataan
49 miljoonaa, pääasiassa valtion omistama kehitysrahoitusyhtiö Finnfund on saamassa 130 miljoonaa euroa
lisärahoitusta toimintaansa, joka tarjoaa yrityksille pit-
hen alkua. Jos määräaika ei ole umpeutunut, kun tätä
luet etkä vielä ole vetoomusta allekirjoittanut, voit sen
tehdä osoitteessa http://pelastetaankehitysyhteistyo.fi/
#eiköyhimmiltä. Asian tiimoilta käytävää keskustelua ja
kampanjointia voi seurata mm. järjestöjen yhteisiä ponnisteluja koordinoivan Kepan verkkosivuilla http://
kepa.fi/
käaikaista riskirahoitusta hankkeisiin kehitysmaissa ja
Koleiden kesäviikkojen aikana pohdin vieraanvaraisuu-
Venäjällä. Jotta kestävää kehitystä voi syntyä, tarvitaan
den – ja sen puuttumisen - teemoja. Pari kesäistä viik-
varmasti kannattavia yrityksiä ja yritysyhteistyötä.
koamme muuttuivat talvisiksi, kun nautimme ystäviem-
Mutta yritysten kiinnostuksen kohteena eivät ole kaik-
me vieraanvaraisuudesta toisella puolen maapalloa. Oli
kein köyhimmät, syrjityimmät ja haavoittuvimmassa
kylmää sisällä ja ulkona, mutta tunnelmat ja kohtaami-
asemassa olevat ihmisryhmät. ‘Perinteisen’ kehitysyh-
set lämpimiä, hyvä olla yhdessä vuosien jälkeen. Mutta
teistyön ja kehittyvien maiden yritystoiminnan tukemi-
samana päivänä, kun palasimme Suomeen, saimme
sen ei pitäisi olla vaihtoehtoista vaan toisiaan täydentä-
toisen ikävän muistutuksen (kehitysapuleikkausten li-
vää.
säksi) kotimaamme kylmenevästä ilmapiiristä, sillä kertaa suhtautumisessa vieraisiin omassa maassamme.
Se mitä sitten tapahtui,
taisi ylittää kaikkien
kehitysyhteistyötä tekevien
kansalaisjärjestöjen
pahimmatkin skenaariot.
Saimme viestin, että viranomaisemme olivat päättäneet
evätä viisumin jo monena vuonna kesäviikkoja luonamme viettäneeltä nepaliystävältämme ja hänen veljeltään, koska he ovat köyhiä ja työttömiä ja ’väärästä
maasta’. Heiltä jäivät vuoden metsämarja-ansiot saamatta, meiltä ilo heidän vierailustaan; kaikesta siitä hyvästä, mitä heidän positiivisuutensa, yritteliäisyytensä
ja avuliaisuutensa on kotiimme säteillyt. Maanjäristysten jälkeen mustikka- ja puolukkarahat olisivat tulleet
7
heille tositarpeeseen, vaikka oma, marjarahoilla raken-
”Älä kiellä apuasi, jos toinen on avun tarpeessa ja
nettu talo pystyssä pysyikin.
sinä pystyt tekemään hänelle hyvää. Älä sano lähim-
Pian seurasi kohu kansanedustajan monikulttuurisuutta
vastustaneesta nettikirjoituksesta ja kohta perään uusnatsien tai äärioikeiston (mikä lienee oikea termi?) väki-
mäisellesi: ’Mene nyt ja tule toiste, huomenna minä
annan!’ — kun sinulla kuitenkin on mitä antaa.” (Sananlaskut 3:27-28).
valtainen mielenosoitus Jyväskylässä (satuimme ole-
Mitä vastaamme, kun meiltä kysytään uskollisuutta?
maan siellä juuri sinä päivänä, joskaan emme ihan sii-
En halua ajatella, että Jumalan siunaus olisi seuraus-
hen aikaan emmekä itse tapahtumapaikalla). Yhdessä
ta uskollisuudestamme (tai Jumalan rangaistus sen
kehitysyhteistyöstä tehtävien leikkausten kanssa nämä
puutteesta). Siunaus on salaisuus. Jumalan armo on
viestit näyttävät ikävän selviltä: köyhät pysykööt poissa
suurempi kuin meidän kelvottomuutemme emmekä
nurkistamme, emmekä halua ottaa vastuuta heidän
voi siitä mitään itse ansaita, vain ottaa nöyrästi ja
elinolojensa parantamisesta sielläkään, missä tahdom-
kiitollisina vastaan. Mutta silti: olisiko meille suurem-
me heidän pysyvän.
maksi siunaukseksi avoimuus ja haltuumme usko-
Kun juuri näitä miettiessä edellisen pyhän kirkkovuoden
tekstit olivat haastaneet ’uskollisuuteen Jumalan lahjojen hoitamisessa’, tunki mieleen väkisin kysymys: olem-
tusta hyvästä jakaminen kuin poteroihimme käpertyminen ja kaksin käsin ’omastamme’ kiinni pitäminen? Mihin Kristus kutsuu meitä tässä ajassa?
meko kansakuntana ajautumassa yhä kauemmas uskol-
14.8.2015
lisuudesta niiden lahjojen hoitamisessa, jotka olemme
Elina Lind
syntymälahjana (syntymällä Suomeen) saaneet? Olemmeko oikeasti nyt niin köyhiä, ettei meiltä liikene 0,7
prosenttia niiden hyväksi, jotka ehkä sittenkin ovat vielä
köyhempiä?
Lähetyslääkäritili
FI57 8000 1100 6702 81

viite 1009 :
Missä hätä on suurin

viite 1025:
Psykiatriaa Tansanian
maaseudulle*

viite 1180:
Palliatiivisen hoidon
kehittämishanke, Tansania

viite 1960:
Selkäydinvammaisten
kuntoutus, Green Pastures
-sairaala, Nepal

viite 2024:
ICT-hanke, Tansania

viite 3010:
Stipendiaatti Dr. Hamidi,
Afganistan

viite 4022:
Stipendiaatti Emmanuel
Mwalumuli, Tansania

viite 5005:
Stipendiaatti Manento
Ernest Mtango, Tansania**
Käytä viitenumeroa, se alentaa pankin kuluja!
Kerätyt varat käytetään ulkoministeriön tukemien kehitysyhteistyöhankkeiden omarahoitusosuuksiin, kehitysmaiden
lääkäreiden/terveydenhuollon henkilökunnan stipendeihin
jatko- ja erikoistumiskoulutuksiin, äkilliseen avuntarpeeseen
kehitysyhteistyökohteissa sekä tiedotukseen kotimaassa.
Keräyslupa 2020/2013/3742 28.1.2014-30.11.2015
Koko Suomi Ahvenanmaata lukuun ottamatta
* Hanke on päättynyt, mutta viitenumero on yhä voimassa.
Suunnitteilla on mahdollinen jatkohanke; lisäksi aiempien
yhteistyösairaaloiden mielenterveystyölle voidaan myöntää
pieniä tukisummia hankkeen päättymisen jälkeisessä siirtymävaiheessa.
** Ernest Mtango on saanut erikoistumisopintonsa päätökseen, mutta maaliskuisen Suomen-matkan kustannuksista
puuttuu vielä pieni määrä varoja. Mikäli nämä ylittyvät, yli
menevä osuus lahjoituksista ohjataan uuden stipendiaatin
Emmanuel Mwalumulin opintojen tukemiseen. Ernestin
tavoin hänkin erikoistuu gynekologiaan ja obstetriikkaan.
8
Vene Matemaan
Ulkoministeriön tukemien hankkeiden ja stipendiaattien
usein vaikea saada. Perinteiset ’veneet’, jota alueen
ohessa SKLS voi hallituksen päätöksellä myöntää satun-
kalastajat käyttävät, ovat yhdestä puusta veistettyjä,
naisempaakin tukea lähetys/kehitysyhteistyökohteisiin.
yksinkertaisia ruuhia.
Monenlaisia isompia ja pienempiä lahjoituksia on vuosien varrella tehty. Ajankohtaisin lahjoitus – ja varmaankin toistaiseksi ainoa laatuaan – on vene, joka saapui
aikaisemmista hankkeista tuttuun yhteistyösairaalaamme Matemaan eteläisessä Tansaniassa monien vaiheiden jälkeen 30.7.2015 iltakymmenen aikoihin.
Seurasi monenlaisia keskusteluja ja selvittelyjä venehankkeen tiimoilta. Mateman sairaala selvitti veneen
hankkimista Tansaniasta. Lähin veneveistämö olisi ollut
noin tuhannen kilometrin päässä Mwanzassa, Victoriajärven rannalla. Dar es Salaamissa veneiden hinnat olivat käsittämättömän korkeita, puhuttiin suuruusluokas-
Psykiatrisen hankkeen (2001-2014) yhteydessä ensim-
ta 20000 euroa. Veneen hankkiminen hankerahoituk-
mäisen kerran jo lokakuussa 2010 Njassa-järven rannal-
sella ei myöskään tuntunut tarkoituksenmukaiselta
la sijaitsevassa Mateman sairaalassa todettiin, että kylä-
(vaikka Ulkoministeriöstä olisikin saatu lupa - jota ei
klinikkakäyntejä varten tarvittaisiin vene. Matemasta
koskaan edes kysytty). Jos vene olisi sisällytetty psykiat-
etelään järven itäranta nousee jyrkästi eikä rannikolla
riseen hankkeeseen, olisi sen käyttötarkoitus rajautunut
sijaitseviin kyliin ole polkua kummempaa maantieyh-
mielenterveys- ja epilepsiapotilaiden hyväksi tehtävään
teyttä. Veneellä kyliin pääsee huomattavasti nopeam-
työhön. Entä jos jostain rannikon kylästä vaikkapa soi-
min. Yksi kyläklinikoista sijaitsee kahden tunnin vene-
tettaisiin, että käynnissä oleva synnytys ei etene, äiti on
matkan päässä, kaksi klinikkaa vielä sitäkin kauempana.
jo menettänyt paljon verta ja apua tarvittaisiin pikaises-
Kun hankeseurantamatkalla lokakuussa 2012 kysyimme
ti? Voisiko ’psykiatrisen ambulanssiveneen’ lähettää
sairaalan hallintojohtajalta ja psykiatrisesta työstä vas-
hän-
taavalta sairaanhoitajalta, mitä voitaisiin tehdä työn
jatkuvuuden turvaamiseksi, sitä ennakoiden, että
hankerahoitus loppuisi seuraavana tai viimeistään sitä seuraavana vuotena, heidän epäröimätön vastauksensa oli: ”Tarvitsisimme
oman veneen”. Silloisista kymmenestä
psykiatrisesta kyläklinikasta neljä sijaitsi
Njassa-järven rannalla. Klinikoilla kävi paljon potilaita myös läheisiltä vuoristoalueilta. Päästäkseen kyliin psykiatriset sairaanhoitajat käyttivät ainoaa tarjolla olevaa vuokravenettä, mikä sekä toi lisäkustannuksia että oli
9
tä hakemaan? Niinpä päädyimme siihen, että jos vene
tukseen enintään 4000 euroa Lähetyslääkäritilin lahjoi-
hankitaan, tehdään se omin lahjoitusvaroin vapaana
tusvaroista. Huhtikuun alussa Tapio lähti ’lomamatkalle’
Ulkoministeriön kontrollista.
Lokakuussa 2014 Tapio
Saksaan; veneperävaunu henkilöautoon kiinnitettynä
Pitkänen vei Matemaan tuliaisina äyskärin - siinä toivos-
hän matkasi Vuosaaresta Finnlinesin laivalla Travemün-
sa, että vene seuraisi perässä.
deen ja sieltä edelleen maanteitse Münchenin lähellä
Ilman Tapion omaa hellittämätöntä aktiivisuuttaan vene
olisi hyvinkin saattanut jäädä haaveeksi. Tapio kertoo:
”Tapasin Ilembulan sairaalan hallintojohtajan, Bryceson
Mbilinyin, kesäkuun lopussa 2014 Reino Pöyhiän isännöimässä tapaamisessa Suomessa. Toivoimme kaikki,
että aloitettu Ilembulan sairaalan palliatiivinen hanke
saisi kolmen vuoden jatkon. Näinhän kävi. Seuraavana
olevaan Poing-kaupunkiin, jossa vene lastattiin konttiin
18. huhtikuuta 2015. Makambakoon kontti saapui reilut
kolme kuukautta myöhemmin 27.7.2015. Saksalainen,
pitkän päivätyön Matemassa tehnyt lääkäri Heinke Schimanowski-Thomsen otti veneen Makambakossa vastaan. Loppumatka Matemaan taittui kuorma-auton lavalla.
päivänä saattelin Brycesonin lentokentälle, matkalle
Kuvakertomus päättyy vielä kuivalle maalle. Ehkä joskus
Müncheniin tapaamaan saksalaisia Ilembulan ystäviä.
tulevaisuudessa saamme nähdä kuvan veneestä myös
Tuli puheeksi “Vene Matemaan”. Hänen neuvonsa oli,
oikeassa elementissään Njassa-järven aalloilla.
että saksalaiset lähettävät kahdesti vuodessa kontin
Makambakoon (lähelle Ilembulan sairaalaa). “Kokeile
Tapio Pitkäsen 4.8. laatimasta raportista tiedot
sitä”.
poimi ja muokkasi Elina Lind
Päättäväisenä miehenä Tapio tarttui tähän mahdollisuuteen. Veneen ostaminen Suomesta ja kuljettaminen
Tansaniaan oli jo aikaisemmin noussut varteenotettavaksi vaihtoehdoksi – kunhan vain rahtikulut saataisiin
kohtuullisiksi. Tammikuussa 2015 hallitus myönsi tarkoi-
Vene konttiin Saksan Poingissa 18.4. ja kontti saapuu Tansanian
Makambakoon 27.7.2015.
10
Paljon on purettavaa, ennen kuin vene
löytyy kontin perältä ja siirtyy kuorma-auton lavalle.
Perillä Matemassa
psykiatrisesta työstä
vastaavat sairaanhoitajat
Hezron Ntanjo ja Richard
Amasa iloitsevat uudesta
kulkupelistä.
11
SKLS:n alueelliset yhdyshenkilöt
Aluevastaava: Leena Uusitalo ([email protected])
Hämeenlinna:
Taina Heikkilä ([email protected])
Myllitie 16, 13720 Parola
Kotka:
Pasi Pöllänen ([email protected])
Lavansaarentie 6, 48610 Kotka
Kuopio:
Risto Honkanen ([email protected])
Reetta Siljanen ([email protected])
Lappeenranta:
Kaarina Pesonen ([email protected])
Kaivokorvenkatu 16, 53850 Lappeenranta
Oulu:
Anna Ruotsalainen ([email protected])
Raharinnantie 7 C 6, 90230 Oulu
Pori:
Pekka Mäkinen ([email protected])
Tähtisentie 40, 28450 Vanha-Ulvila
Seinäjoki:
Poriin haetaan uutta
aluevastaavaa!
Leena Uusitalo ([email protected])
Kauniskedontie 10, 62800 Vimpeli
Tampere:
Tampereen alueelle haetaan aluevastaavaa!
Turku:
Riitta Saario ([email protected])
Vähä-Hämeenkatu 9 D 79, 20500 Turku
Vaasa:
Anna-Liisa Punto ([email protected])
Opiskelijatoimikunta
Opiskelijavastaava: Suvi-Tuuli Simojoki ([email protected])
Helsingin ”Ristiside”
pj Aleksi Pajunen ([email protected])
varapj Annukka Hanhijärvi ([email protected])
Kuopion ”Heräämö”
Oulun ”Henkireikä”
pj Niko Nykänen ([email protected]), p. 044 2973110
pj Helena Kattelus ([email protected])
pj Silas Johansson ([email protected])
Tampereen ”Arbor vitae”
pj Mikko Malkamäki ([email protected])
Turun ”Luukas-klubi”
pj Paula Prittinen ([email protected])
12
Esittelyssä seuran
stipendiaatti
Emmanuel Mwalumuli
Alkuvuodesta pyysin uusinta stipendiaattiamme, tan-
Muistan ajatellee-
sanialaista Emmanuel Mwalumulia esittelemään itsen-
ni, että jos olisin
sä jäsenlehdessämme. Alla oleva on vapaa käännös
lääkäri, voisin varmasti
häneltä keväällä saamastani kirjoituksesta, jonka hän
estää kaikki kuolemat.
oli nimennyt ”Inspirational letter”. Inspiraatio, innos-
Tämä ajatus innosti minua ko-
tus lääkärin ammattiin syntyi ja vahvistui jo lapsena.
vasti ja lupasin itselleni, että jos minusta tulee lääkäri,
Emmanuel kertoo:
teen työni paremmin kuin isäni, niin hyvin, ettei kuole-
Nimeni on Emmanuel Owden Mwalumuli. Olen naimi-
mantapauksia enää sattuisi.
sissa ja Jumala on siunannut minua ja vaimoani suloisel-
Myös nuorimman sisareni syntymä on jäänyt mieleeni
la Antonia-tyttärellä. Olen tansanialainen. Kasvoin kris-
uranvalintaani vaikuttaneena tapahtumana. Lapsuudes-
tityssä perheessä, jonka viidestä lapsesta olin toiseksi
sani Iteten sairaalassa oli aina liian vähän lääkäreitä.
nuorin. Synnyin Iteten luterilaisessa sairaalassa, joka
Siksi isänikin oli aina kiireinen ja joutui jatkuvasti päivys-
sijaitsee pienessä kylässä lounaisessa Tansaniassa
tämään. Hän oli kiinni päivystyksessä myös sisareni syn-
Rungwen piirikunnassa Mbeyan läänissä. Itetestä on
tyessä. Niinpä saksalainen lääkäri hoiti synnytyksen ja
vain muutaman kilometrin matka Livingstone vuorille.
sisareni tuli turvallisesti autetuksi maailmaan.
Siellä vietin lapsuuteni.
Mitkä seikat innostivat minua opiskelemaan lääkäriksi
Olen elämäni aikana kohdannut monia innostavia ihmisiä. Oma isäni oli suuri innostajani; hän kannusti minua
aina pyrkimään parhaimpaani. Hän oli tukenani, kun
rupesin suunnittelemaan uraa terveydenhuoltoalalla.
Toinen tärkeä kannustimeni oli lapsuuteni kasvuympäristö; kasvoin Iteten sairaalan välittömässä läheisyydessä. Henkilökunnan asunnot sijaitsivat sairaala-alueella
ja oma kotini oli hyvin lähellä sairaalan rakennuksia.
Isäni oli aina tavoitettavissa, kun häntä tarvittiin sairaalassa. Näin hänen tekevän töitä joka päivä ja joka yö.
Vielä yhden kannustimen muistan lapsuudestani: koko
kasvuikäni ajan katselin lääkäreiden kävelevän asunnoiltaan ylös sairaalalle ja taas takaisin koteihinsa. Pienen
pojan mielessä heidän siistit, puhtaan valkoiset takkinsa
herättivät suurta ihailua.
Kun sitten myöhemmin työskentelin Ilembulassa lääkärinä, innostuin hakeutumaan obstetriikan ja gynekologian jatko-opintoihin nähtyäni, miten suuri tarve sairaalassa on alan spesialisteista. Ilembulan sairaalassa on
vain yksi obstetriikkaan ja gynekologiaan erikoistunut
lääkäri. Hänkin on jo eläkkeellä, mutta jatkaa töitä erillissopimuksella.
Lapsena minulle oli selvää, että jos en löytänyt isää ko-
Ennen jatko-opintoihin lähtemistäni työskentelin siis
toa, hän oli sairaalassa.
Ilembulan sairaalassa, joka sekin sijaitsee maaseudulla
Koska kotimme oli niin lähellä sairaalaa, tulimme tietämään jokaisen sairaalassa sattuneen kuolemantapauksen. Tämä johtui siitä, että menetettyjä rakkaitaan surevilla omaisilla oli tapana itkeä suureen ääneen. Surevien
omaisten itku ja vaikerrukset vaivasivat minua lapsena.
eteläisessä Tansaniassa. Olen ylpeä siitä, että voin tehdä töitä maalaissairaalassa, sillä se muistuttaa minua
sairaalasta, jossa lapsena näin isäni työskentelevän.
Omassa työssäni palvelen mielelläni maaseudun köyhiä
ihmisiä, sillä se tuo mieleeni lapsuuteni kasvuympäristön. Koen, että olen saanut elää unelmani todeksi tule-
13
malla lääkäriksi maaseutusairaalaan.
Näkynäni on nyt valmistua obstetriikan ja gynekologian
erikoislääkäriksi ja työskennellä sitten läheisessä yhteis-
denhuoltopalveluihin sekä pätevän henkilökunnan vähäisyys ja muiden resurssien puute maaseudun terveyspalveluissa.
työssä maan terveys- ja sosiaaliministeriön sekä muiden
Kiitän Suomen Kristillistä Lääkäriseuraa saamastani tu-
sidosryhmien kanssa voidaksemme parantaa terveys-
esta erikoistumisopintoihini!
palveluiden laatua ja saatavuutta Tansanian maaseudulla, erityisesti obstetriikan ja gynekologian alalla.
Syrjäseutujen köyhille naisille asianmukaisten terveyspalveluiden saaminen on kaikkein vaikeinta. Tämä on
erityisen totta alueilla, joissa koulutettuja terveydenhuollon ammattilaisia on niukasti. Ero Ilembulan seudun
ja Dar es Salaamin välillä on suuri; Dar es Salaamissa
päteviä terveydenhuollon ammattilaisia on runsaasti.
Siinä, missä synnytysten hoito on viimeisen vuosikymmenen aikana voimakkaasti kehittynyt monilla alueilla
maailmassa, matalan tulotason maissa yhä vain 46%:lla
naisista on mahdollisuus saada ammattitaitoista apua
synnytyksen aikana. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä,
että miljoonissa synnytyksissä ei edelleenkään ole avustajana koulutettua kätilöä, sairaanhoitajaa tai lääkäriä.
Korkean tulotason maissa käytännöllisesti katsoen kaikki naiset käyvät raskautensa aikana ainakin neljä kertaa
äitiysneuvolassa, heidän synnytyksensä hoitaa ammattilainen ja he ovat synnytyksen jälkeenkin äitiyshuollon
piirissä. Tansanian maaseudulla useimmat raskaana olevat äidit käyvät neuvolassa vain kerran suositellun neljän kerran sijasta. Syitä, jotka estävät maaseudun naisia
Emmanuel Owden Mwalumuli
Viimeisimmässä viestissään heinäkuun lopussa Emmanuel kertoi juuri valmistautuvansa ensimmäisen
lukuvuoden lopputentteihin. Lyhyen loman jälkeen
erikoistumisopintojen toinen vuosi alkaa syyskuussa.
Opintojen on määrä kestää kaikkiaan kolme lukuvuotta. Päätettyään erikoistumisopintonsa Emmanuel
on sitoutunut palaamaan töihin Ilembulan sairaalaan
vähintään kolmeksi vuodeksi. Itse hän on kertonut
viihtyvänsä Ilembulassa niin hyvin, että voisi kuvitella
olevansa siellä töissä vaikka loppuikänsä. Emmanuelin
perhe asuu Mbeyan kaupungissa. Vaimo, joka on
myös lääkäri, on ainakin aiemmin ollut työssä Mbeyan
sairaalassa. Perheen esikoistytär Antonia syntyi keväällä.
Tuki Emmanuelin erikoistumisopinnoille ohjautuu
SKLS:n lahjoitustililtä FI5780001100670281 viitteellä
4022. Tähänastiset lahjoitukset eivät vielä täysin kata
koulutusapurahaa vaan tukea on jouduttu täydentämään viitteen 1009 ’Missä hätä on suurin’ Lahjoituksista.
hakemasta ja saamasta raskauden ja synnytyksen aikais-
Käännös ja lisätekstit:
ta hoitoa ovat mm. köyhyys, pitkät etäisyydet tervey-
Elina Lind
Dar es Salaamissa lokakuussa 2014, kuvassa Emmanuelin lisäksi Liisa Laula, Tapio Pitkänen, Leena Uusitalo ja Elina Lind. Kuva: Elina Lind
14
Seuran jäseniä ehdokkaina
Lääkäriliiton valtuuskuntavaalissa
Suomen Lääkäriliiton valtuuskunnan vaalit pidetään
18.9.-23.10.2015, ja niissä valitaan valtuuskuntaan jäsenet vuosiksi 2016-2018. Kuten Lääkäriliiton kotisivut
kertovat, valtuuskunta määrittelee liiton toiminnan
suuntaviivat, hyväksyy talousarvion ja valitsee liiton
puheenjohtajat sekä hallituksen jäsenet. Tehtävät ovat
siis perin merkittävät.
Kristillinen lääkäriseura ei ole mukana näissä emmekä
teydessä mainostamme niitä ja tarjoamme ehdolle
muissakaan vaaleissa, mutta seuran hallitus päätti ke-
asettuville jäsenillemme palstatilaa Kristillisessä Lääkäri-
väällä tarjota vaaleissa ehdolla oleville jäsenille mahdol-
lehdessä.
lisuuden astua esiin ja kertoa hieman taustoistaan ja
Siunausta syyskesään, ja muistakaa äänestää tulevissa
tavoitteistaan. Myös jatkossa merkittävien vaalien yh-
vaaleissa!
Tiina Tasmuth
LT, syöpätautien erikoislääkäri, palliatiivisen lääketieteen erityispätevyys
Nykyiset työpaikat: Syöpäkeskus HYKS erikoislääkäri ja Terhokodissa
päivystävä lääkäri
Nykyiset lääkäri-luottamustehtävät: Suomen Lääkäriliiton valtuuskunnan ja
terveyspoliittisen valiokunnan jäsen, Suomen Erikoislääkäriyhdistyksen (SELY)
hallituksen ja valtuuskunnan jäsen, Suomen Lääkärilehden toimitusneuvoston
ja Suomen Erikoislääkärilehden toimituskunnan jäsen.
Kotikaupunki: Helsinki
Suomen Lääkäriliiton valtuuskunnan vaaleissa syksyllä 2015 olen ehdokkaana SELY-vaalirenkaan listalla.
Asettaudun ehdokkaaksi, koska haluan pitää valtuuskunnassa esillä seuraavia asioita:

Lääkärin tulee toimia potilaan parhaaksi. Lääkärin suurin eettinen periaate on lähimmäisenrakkaus (Matt. 22:39).

Sydäntäni lähellä on kollegoiden työhyvinvointi. Lääkärit väsyvät ja turhautuvat, kun heitä on
tarvittavaan työmäärään nähden liian vähän. Lääkärin tulee tehdä lääkärin töitä, eikä tuijottaa
tietokoneen tiimalasia tai tehdä sairaanhoitajan ja sihteerin töitä.

Terveydenhuollon rahoituksen, palvelujärjestelmän ja palveluiden tuottamisen peruskorjaus
– osana sote-uudistusta – vaatii asiantuntijalääkäreiden aktiivista osallistumista.
15
Auttamassa selkäydinvammaisten
kuntoutuksessa maanjäristyksen jälkeen
Nepalissa oli keväällä kaksi suurta maanjäristystä, en-
varten rakennettu 12-paikkainen osastorakennus viime
simmäinen 7,8 magnitudin järistys 25.4.2015 ja
vuoden marraskuussa.
toinen 7,3 magnitudin järistys 12.5.2015. Järistyksissä
kuoli yli 8 600 henkeä ja loukkaantuneita oli yli
16 800. Ensimmäisen episentri oli Gorkhassa, Katmandusta luoteeseen, toisen episentri oli Kathmandusta
itään. Suurimmat tuhot tapahtuivat syrjäseuduilla lähellä episentrejä, mutta myös Kathmandussa tapahtui
tuhoa. Gorkhasta on yhtä pitkä matka Pokharaan kuin
Katmanduun, mutta Pokharassa vain muutamiin taloihin tuli vaurioita.
GPHRC:ssä on tähän mennessä hoidettu 29 maanjäristyksessä loukkaantunutta. Tämä on huomattavasti vähemmän kuin INF varautui hoitamaan. Mutta loukkaantuneita oli enemmän Kathmandun lähistöllä ja heitä
evakuoitiin sinne. Selkäydinvammakeskus Kathmandun
lähellä nosti paikkamääränsä 50:stä 200:an. Muutama
ennen maanjäristystä loukkaantunut selkäydinvammainen tuli selkäydinvammakeskuksesta GPHRC:hen jatkamaan kuntoutusta.
Lähdin kesäkuun alussa kahdeksaksi viikoksi Pokharaan
INF:n omistamaan Green Pastures sairaalaan ja kuntoutuskeskukseen (GPHRC) tarkoituksenani ensisijaisesti
auttaa maanjäristyksen seurauksena selkäydinvamman
saaneiden kuntoutuksessa. Olin töissä Green Pastures -
GPHRC:ssä hoidetuista selkäydinvamma on ollut 12 potilaalla, muut 17 ovat kärsineet muista vammoista. Näiden joukossa on ollut lantionmurtumia, reisiluunmurtumia ja muita murtumia.
sairaalassa 1990-luvun loppupuolella, kun se muutettiin
Selkäydinvamman maanjäristyksessä saaneista seitse-
leprasairaalasta
Kuntoutusta
män on miehiä ja viisi naisia. Heidän keski-ikänsä on 45
alettiin kehittää Suomen Vapaakirkon kehitysyhteistyö-
vuotta, vaihdellen 20-91 välillä. Kaulaytimen vammoja
hankkeen tuella. Kohteeksi otettiin erityisesti selkäydin-
oli kolme, rintarangan alueen vammoja 3, lannerangan
vammaisten kuntoutus. Sen jälkeen GPHRC:n toimintaa
alueen vammoja viisi ja yhdelle ei lopulta jäänyt merk-
on kehitetty SKLS:n kahdella kehitysyhteistyöhankkeel-
kejä selkäytimen vammoista.
kuntoutussairaalaksi.
la. Näistä selkäydinvammaisten kuntoutuksen kehittämiseen tähtäävä hanke on edelleen käynnissä. Tähän
Jukka Knuutila
hankkeeseen liittyen avattiin uusi selkäydinvammaisia
Dhan, 70-vuotias mies, vammautui maanjäristyksessä.
Kaularangan nikamien C6-C7 subluksaatio ja epätäydellinen selkäydinvamma. Kaularanka leikattiin ja tuettiin
metallilla. Maanjäristyksen jälkeen hän sairasti vielä lavantaudin kuntoutukseen tullessaan. Vähän kerrassaan
on kuitenkin raajoihin palautunut liikettä. Kyynärvarsissa
on aktiivinen koukistus ja ranteissa hieman liikettä. Alaraajoissa on aktiivista liikettä, ja hän pystyy tukeutumaan niihin siirtymisissä. Nyt harjoitellaan pystyasentoa
kippipöydällä. Lisäksi toimintaterapiassa harjoitetaan
päivittäistoimia, kuten syömistä. Hän liikkuu autettuna
pyörätuolilla, mutta ei pysty itse kelaamaan.
16
Subash on 35-vuotias mies, joka on ammatiltaan sähköalan insinööri. Hän on työskennellyt vesivoimaloissa
ja erityisesti niiden ohjauspaneelien kanssa. Hän oli
Dolakhassa maanjäristyksen jälkeen raivaustöissä.
Hän opasti raivauskoneiden kuljettajia edellisenä päivänä raivatulla tiellä, kun hänen päähänsä putosi jostakin kivi. Onneksi kypärä suojasi päätä, mutta kun
hän kaatui hänen päälleen tuli lisää kiviä. Hän ei pystynyt liikkumaan itse. Paikalle soitettiin helikopteri,
joka evakuoi hänet Kathmanduun. Siellä sairaalassa
selkä leikattiin ja stabiloitiin. Kolme viikkoa myöhemmin hänet lähetettiin GPHRC:hen kuntoutukseen. Hänellä on rintarangan alueen täydellinen selkäydinvamma, eli hänen alaruumiinsa on täysin halvaantunut. Tullessa hän vielä vahvasti toivoi paranevansa
käveleväksi, mutta nyt hän alkaa sopeutua ajatukseen
elämästä pyörätuolissa. Vertaistukihenkilö on viettänyt pitkiä aikoja hänen kanssaan. Nyt hän vähän kerrassaan harjoittelee pyörätuolitaitoja ja muita päivittäisen elämän ongelmien ratkaisuja. Hänen toiveensa olisi kyetä palaamaan entiseen työhönsä.
Hänen koulutuksensa on sellainen, että hän pystyy monenlaiseen työhön
pyörätuolilla liikkuvanakin.
Rash, 28-vuotias kahden vaimon mies ja muutaman lapsen isä, loukkaantui maanjäristyksessä
kotikylässään. Hänen kotinsa tuhoutui täysin
maanjäristyksessä. Toinen vaimo oli hänen saattajanaan sairaalassa ja toinen oli lasten kanssa kotikylässä. Perhe asuu nyt teltassa kylässään. Hänellä
on täydellinen selkäydinvamma ja hänen alaruumiinsa on täysin halvaantunut. Hän oppi kuitenkin
nopeasti itsenäiseksi pyörätuolinkäyttäjäksi. Kotiutuessaan Rash sai mukaansa pyörätuolin, WCtuolin ja paksun patjan. Kotiin paluu ei kuitenkaan
ollut aivan helppoa. Tieltä on kävelymatkaa kylään
terveelle ihmiselle päivän matka, mutta hän tarvitsi kantajia kantamaan itsensä ja tavarat. Kannettuna matka kestää todennäköisesti kaksi päivää - ja
perillä uutta pyörätuolinkäyttäjää odottaa telttaelämä.
17
Hallituksen kasvot tutuksi
Vuoden 2015 alusta seurassa aloitti toimintansa uusi hallitus, jota syyskokouksessa päivitettiin, kun Juhani Junnila
astui Lauri Kivikosken tilalle opiskelijajäseneksi.
Varajäsenet
Jäsenet
Markus Partanen, pj.
Elina Heiro
Martti Kulvik
Elina Lind, lähetyssiht.
Anna Numminen, siht.
Eija-Anitta Kynsilehto (varapj.)
Johanna Minkkinen, opiskelija, siht.
Juhani Junnila, opiskelija, toimitussiht.
Leena Uusitalo, paikallistoiminta
2015-2016
2014-2015
2014-2015
2015-2016
2014-2015
2014-2015
2015-2016
2015-2016
2014-2015
Robert Paul
Reino Pöyhiä
Suvi-Tuuli Simojoki opiskelijavast.
Matti Ketonen
Olli-Pekka Ryynänen
Kalle Mäki
2014-2015
2014-2015
2014-2015
2015-2016
2015-2016
2014-2015
sähköpostiosoite on muotoa: [email protected]
Tässä artikkelissa voit lyhyesti tutustua uuden hallituksen jäseniin näille esitettyjen kysymysten avulla:
1)
Kerro lyhyesti itsestäsi.
2)
Mikä seuran toiminnassa on
ollut sinulle tärkeintä?
3) Mitä erityisesti haluaisit seuran
toiminnassa kehittää?
4) Millaisia terveisiä haluat
lähettää seuran jäsenille?
Eija-Anitta Kynsilehto
varapuheenjohtaja
1)
Olen jo eläkkeellä oleva oululainen geriatri ja palliatiivisen lääketieteen osaaja. Olen kuuden (pian
seitsemän) lapsen isoäiti. Harrastan erilaisia taideprojekteja, lukemista ja käsitöitä sekä satunnaisesti
töissä käyntiä.
2)
Kristittyjen lääkäreiden yhteys alueellisesti, valtakunnallisesti ja jopa maan ääriin saakka.
3)
Aluetoimintaa saavuttamaan mahdollisimman monet.
4)
Osallistukaa aluetoimintaan. Jollei alueellanne ole vielä
toimintaa, ottakaa yhteys seuraan niin laitetaan toiminta yhdessä alulle.
18
1)
2)
Kerro lyhyesti itsestäsi.
Mikä seuran toiminnassa on
ollut sinulle tärkeintä?
3) Mitä erityisesti haluaisit seuran
toiminnassa kehittää?
4) Millaisia terveisiä haluat
lähettää seuran jäsenille?
Elina Lind
lähetyssihteeri
1)
Synnyin Valkeakoskella 55 vuotta sitten, kasvoin ja kävin kouluni siellä.
Opiskelin Helsingissä ja sitten muutimme Lappeenrantaan. Viimeiset 15
vuotta olen asunut Padasjoella Päijät-Hämeessä. Sukujuureni ovat kuitenkin niin vahvasti Etelä-Pohjanmaalla, että olen aina kokenut olevani ’ei mistään kotoisin’ – siellä juurilla kun en ole koskaan itse asunut. Kaiken lisäksi iso osa sydäntä jäi Nepaliin, jossa perheemme (mies ja kaksi nyt jo aikuista lasta) vietti 90-luvulla noin 8 vuotta
Suomen Lähetysseuran lähettämänä. Ammatillinen urani on ollut sirpaleinen – en voi suurilla saavutuksilla kerskua. Tällä hetkellä olen SKLS:n osa-aikainen lähetyssihteeri ja lisäksi
teen vähän töitä koulu-ja opiskelijaterveydenhuollossa. Tekemistä on aina ollut niin paljon, etten ole oikein ehtinyt harrastaa mitään. Hengellinen taustani on Suomen ev.lut
kirkko, mitään herätysliiketaustaa minulla ei ole. Aloitin 3-vuotiaana pyhäkoulun, jatkoin
myöhemmin seurakuntanuorissa ja sittemmin aikuisena seurakuntalaisena. Kaikkein vaikeinta on ollut löytää mielekäs paikka ja tehtävä nyt aikuisena paikallisseurakunnassa.
Nepalissa oli helpompi.
2)
Liityin seuraan jo opiskeluaikana. Tärkeintä ovat aina olleet ihmiset; vanhemmat kollegat,
jotka tulivat tutuiksi jo 80-luvun (silloin aika tylsissä ja virallisissa) kokoontumisissa, oma
ikäpolvi, joiden kanssa solmittiin ystävyyssuhteita opiskelujen lomassa ja opiskelijatapaamisissa ja on sitten kuljettu yhdessä läpi menneiden vuosikymmenten – toisten kanssa on
kohdattu usein, toisten harvemmin, yhteys on silti säilynyt – ja nyt sitten tällä vuosituhannella myös ilo kasvavasta nuorten joukosta, josta toivon monen pysyvän mukana seuran
toiminnassa tulevina vuosina ja vuosikymmeninä.
3)
Edellä sanottuun viitaten toivon, että pystymme kehittämään seuran toimintaa niin, että
aina uudet opiskelija- ja nuorten lääkäreiden sukupolvet voivat kokea sen omakseen ja
että yhteys ja yhteisymmärrys löytyvät ja säilyvät yli erilaisten rajojen (ikä, kirkkokunta,
herätysliiketausta, erikoisala jne.) Lähetyssihteerinä toivon tietysti, että pysymme ajan
hermolla siinä globaalissa kehityksessä, joka on jo muuttanut ja väistämättä muuttaa terveyslähetyksen haasteita ja toimintaympäristöä.
4)
Keskinäinen kunnioitus, toinen toistemme erilaisten mielipiteiden ja näkemysten hyväksyminen ja kuuleminen sekä rohkeus ja avoimuus keskustella vaikeistakin asioista tässä hengessä ovat jotain, mitä itseltäni ja meiltä kaikilta toivon nyt ja tulevaisuudessa. Vain Jumalalla on oikeat vastaukset moniin mieltämme askarruttaviin kysymyksiin – me ymmärrämme niistä parhaimmillammekin vain pieniä murusia kukin.
19
Anna Numminen
sihteeri
1)
Olen 28-vuotias v. 2013 valmistunut toistaiseksi perheetön sisätauti evl ja olen juuri
muuttanut Tampereelta Jyväskylään. Kasvanut olen Lappeenrannassa ja koripallon peluuseen olen kuluttanut suuren osan lapsuudestani ja nuoruudestani. Uskoon tulin lääkisopiskelujeni alkuaikoina ja vuoden vietin Tansaniassa ja
Malawissa mm. YWAM:n opetuslapseuskoulussa ja
Ilembulan sairaalassa. SKLS tuki matkaani ja seuran
hallitukseen päädyin v. 2012. Tämän hetkinen hengellinen koti löytyy ev. lut. kirkkomme piiristä ja toimin myös kirkko- ja seurakuntavaltuustossa Tampereella.
2)
Kristittyjen kollegojen tapaaminen (ja ystävien löytäminen!) ympäri Suomea ja uskossa myös lääkäreinä
yhdessä vahvistuminen - suurin auktoriteettimme
töissäkään ei lopulta ole ylilääkärimme. Eettisten
asioiden pohdinta ja jatkossa myös ehkä niihin kan-
Johanna Minkkinen
sihteeri
1)
ja Tampereelta, aloitteleva SKLS:n sihteeri,
taa ottaminen puhuttelevat - maailmamme muuttuu
joka nauttii käsillä tekemisestä ja järvistä ja
tällä hetkellä kovaa vauhtia.
3)
haaveilee Nepalista ja salaa vähän opettami-
Olen halunnut kehittää niin monia asioita että tuntuu että yksittäisissä asioissa edistyminen jää vähälle
ja resurssit menee jo olevan toiminnan pyörittämi-
sestakin.
2)
tumisen lisäksi se on tarjonnut mahdollisuu-
ta, nuorempien alle 40-v lääkäreiden mukaan saanti
den työstää ja jakaa lääkäriyteen liittyviä ky-
seuran toimintaan ja viestintä. Monet käytännön
symyksiä, ahdistuksia ja onnistumisia toisten
asiatkin meillä valitettavasti takkuaa.
uskovien kanssa. Sittemmin olen saanut osal-
Meillä on tällä hetkellä kourallinen aktiiveja pyörittä-
listua/ tutustua myös muihin seuran tilaisuuk-
mässä seuran toimintaa. Kun koet tyytymättömyyttä
seuran toimintaa kohtaan niin esitän seuraavan kysymyksen: voisitko ehkä sinä ollakin se, joka on mu-
siin ja mm. terveyslähetykseen.
3)
na pidän, että seura voisi entistä enemmän
monella tapaa mm uudistuneiden www-sivujen
auttaa jäseniä linkittymään paikallisesti ja
kautta. Itselleni on aina suuri ilo nähdä uusia (myös
vasti tapaamisiin! Siunausta elämääsi.
Edelliseen kysymykseen viitaten paljon on
hyvää ylläpidettävää. Tärkeänä kehityskohta-
kana tekemässä asialle jotain? Yhteyttä voit ottaa
vanhoja) kasvoja seuran toiminnassa joten toivotta-
Itselleni suurin käytännön merkitys on ollut
opiskelijatoiminnalla. Upeisiin ihmisiin tutus-
seen. Kolme tällä hetkellä tärkeintä: paikallistoimin-
4)
Olen Johanna Minkkinen, 24-vuotias opiskeli-
toimimaan vaikka pienimuotoisestikin.
4)
Meillä on hieno tuhatpäinen seura! Toivon
että se voisi osaltaan antaa jokaiselle välineitä
ja tukea lääkäriyteen ja lisäksi olla halukkaille
innostava väylä toimia.
20
1)
2)
3) Mitä erityisesti haluaisit seuran
Kerro lyhyesti itsestäsi.
toiminnassa kehittää?
Mikä seuran toiminnassa on
4) Millaisia terveisiä haluat
ollut sinulle tärkeintä?
lähettää seuran jäsenille?
Leena Uusitalo
paikallistoiminnan vastaava
1)
Syntymäpaikka on Punkalaidun, nykyinen kotipaikka Vimpeli. Harrastuksia ovat lukeminen, musiikinkuuntelu, liikkuminen, järjestötoiminta, sydäntyö,… Työ on ollut perhelääkärin työtä terveyskeskuksessa Vimpelissä koko ajan lukuun ottamatta
keskussairaalassa Seinäjoella kaksi vuotta, nykyään
myös yhteistoiminta-alueen muissa kunnissa Alajärvellä
ja Soinissa. Koti oli perusevankelisluterilainen, nykyinen
ehkä evankelisherännäiskorosteinen.
2)
Tärkeitä ovat kristittyjen lääkärien yhteys ja tapaaminen
sekä yhdessä tekeminen, terveyslähetys ja paikallistoiminta.
3)
Paikallistoiminta on kehittämisen tarpeessa.
4)
On hienoa toimia kaikkien kanssa. Kaikki ovat tärkeitä,
toimijat, tilaisuuksissa kävijät ja kannatuksen vuoksi
jäsenenä olevat.
Martti Kulvik
jäsen
Elina Heiro
1)
Sydämeni on syntynyt Pietarsaaressa, ja se sykähtää
jäsen
edelleen kuullessaan kotikaupunkini ruotsinkielen
laulavaa aksenttia. Kliinisen pääurani olen tehnyt
1)
Elina
Heiro
Lap-
HYKS neurologialla, mutta viimeisen kymmenen vuo-
peenrannasta. Eläkkeelle Etelä-
den ajan päätyöni on ollut Elinkeinoelämän tutkimus-
Karjalan
laitoksessa. Suurin saamani kunnianosoitus oli kolle-
genylilääkärin virasta, aikaisemmin
gamme luonnehdinta Etla-urastani: ”Lammas sutten
lähetyslääkärinä
vaatteissa”.
Etiopiassa ja Nepalissa. Touhuan
2)
Turvallisuus levottoman maailman keskellä.
ev.lut seurakunnassa, harrastan
3)
Totta puhuen liiankin montaa asiaa. Luulen, että seu-
koiria ja mökkeilyä yms. Hengelli-
raava haasteemme on fokusoituminen. Tärkeimpänä
nen tausta osin viidesläinen osin
miellän varmaankin yksittäisen seuramme jäsenen
ihan perusluterilainen.
tukemista omalla paikallaan, täällä ja siellä jossain
kaukana.
4)
On hienoa saada olla yksi yli tuhannen joukossa.
keskussairaalan
rönt-
Bangladeshissa,
2+ 3) Kristittyjen kollegojen yhteys. .
21
Juhani Junnila
opiskelijajäsen 2015 syyskokouksesta alkaen,
Kristillisen lääkärilehden toimitussihteeri
1)
Olen 25-vuotias Lohjanharjun kupeesta
Aurajoen “täl puolel” opiskelemaan ponnistanut 5. vuoden lääketieteen kandidaatti.
Hengellinen taustani on luterilaisuudessa ja viidesläisyydessä. Olen aiemmin toiminut Turun kristillisen lääkispiirin, Luukas-klubin puheenjohtajana. Nykyään roolini seurassamme on tämän lehden toimittaminen. Kyllikseni en
saa opettavaisesta ja stimuloivasta dialogista ja unel-
Suvi-Tuuli Simojoki
moinkin haaksirikkoutuvani autiolle saarelle jonkun ar-
opiskelijavastaava, varajäsen
vostamani ajattelijan kanssa. Innostun aidoista innovaatioista ja niiden myötä saavutettavasta tehokkuudesta.
2)
gistä. Valmistuin 2013 Helsingin yliopistosta.
Olen työskennellyt terveyskeskuksessa noin
lopulta tapaat siellä ihmisiä, jotka ovat niitä jo kulkeneet
1,5 vuoden ajan ja sitten Lastenklinikalla,
vuosia. Silloin ymmärrät, että maastossa ei tarvitsekaan
kunnes jäin äitiyslomalle nyt vuoden alusta.
yrittää selvitä yksin, vaan voimme oppia toinen toisiltam-
Pieni poikamme syntyi maaliskuussa ja
me. Emme siis olekaan taivaltamassa kristityn lääkärin
täyttää tällä hetkellä elämän. Olen SKLS:n
polkua yksin, mikä helpotus! Toisin sanoin tärkeintä on
opiskelijavastaava ja tehtävänäni on koordi-
ollut yhteyden rakentuminen kristittyjen kollegoiden
noida SKLS:n virkeää ja aktiivista opiskelijatoi-
kanssa. Se on luonut syvää ystävyyttä, terävöittänyt ja
mintaa.
2)
Seuran toiminnassa tärkeintä on vasta melko
auttanut kasvamaan niin lääkärinä kuin kristittynäkin,
hiljattain valmistuneena ollut opiskelijatoi-
mutta ennen kaikkea kristittynä lääkärinä.
minta - erityisesti jokavuotiset opiskelijapäi-
Uskon, että emme ole vielä täysin hyödyntäneet seuram-
vät, jotka kokoavat kristityt medisiinarit ja
me potentiaalia. Kaikki kynnykset yhteyden rakentumi-
denttarit suurin joukoin ympäri Suomea.
selle ja ajatusten vaihdolle tulisi minimoida. Se tarkoittaa
4)
Olen nuori lääkäri, vaimo ja tuore äiti Helsin-
naiseksi luulemastasi maastosta polun, sitten usean ja
avartanut ajatteluani, antanut tukea vaikeina hetkinä ja
3)
1)
Esitän vertauksen seuran merkityksestä: löydät umpi-
3)
Haluaisin itse nuorena lääkärinä kehittää
uskoakseni mm. avointa ja hyväksyvää ilmapiiriä, ruo-
nuorten lääkäreiden toimintaa opiskelijatoi-
honjuuritason aktiivisuutta, hyvin järjestettyjä tilaisuuk-
minnan ohelle ja jatkumona. Olisi seuran
sia, ajatuksella toimitettua lehteä ja seuran jäsenistön
tulevaisuuden kannalta tärkeää, että aktiivi-
herkkää kuuntelua ja aktivoimista.
set medisiinarit jatkaisivat seurassamme val-
Seurassamme on paljon potentiaalia, vähän kuten kemi-
mistuttuaankin.
allisessa sidoksessa. Jotta potentiaali voitaisiin hyödyn-
4)
Suurkiitos erityisesti opiskelijajäsenille aktiivi-
tää, reaktioon tarvitaan vielä katalyytti. Sellaisena toimi-
sesta osallistumisesta ja panoksestanne seu-
vat harvakin osallistumisesi tilaisuuksiin, pienenkin vas-
rassamme!
tuun kantaminen ja kaikenlainen antamasi harkittu palaute. Tervetuloa siis, olisi mukava tutustua!
22
1)
2)
3) Mitä erityisesti haluaisit seuran
Kerro lyhyesti itsestäsi.
toiminnassa kehittää?
Mikä seuran toiminnassa on
4) Millaisia terveisiä haluat
ollut sinulle tärkeintä?
lähettää seuran jäsenille?
Robert Paul
varajäsen
1)
Helsingissä
v.
1953
syntynyt
ja
varttu-
nut. Opinnot Turussa. 20 vuotta lääkäriopintoja,
erikoistumista ja tutkimustyötä, 10 vuotta lääketeollisuudessa, 10 vuotta praktiikkaa, tätä nykyä
sisätautilääkärinä Turunmaan sairaalassa. Katoli-
Kalle Mäki
varajäsen
1)
ta. Toimin yksityispuo-
lainen joka rakastaa gregoriaanista musiikkia.
2)
lella yleislääkärinä Koskikli-
Kollegojen luoma verkosto ja huoli hyvän lääkäri-
nikassa Tampereella ja olen myös teologian
työn edellytysten säilymisestä, eritoten oman-
kandidaatti. Olen toiminut pitkään Tampe-
tunnonvapausasioissa. Suomi on lääkärin oman-
reen seurakuntayhtymässä luottamustehtä-
tunnonvapauden suhteen Euroopan kehitysmaa.
4)
Olen kotoisin Lapual-
vissä, mm. perheneuvontatyön johtokun-
Ylläpitäkää hälinää, jolla puolustamme lääkäri-
nassa, seurakuntaneuvoston vpj:na ja viime
profession heikentyviä edellytyksiä toimia oman-
vaalikauden yhteisen kirkkovaltuuston pu-
tunnon mukaan.
heenjohtajana.
Olen
hiippakuntavaltuu-
tettu. 25 v sitten olin käynnistämässä Tuomasmessua Tampereelle ja olen edelleen
mukana. NLY:n luottamustehtävissä meni
useita vuosia. SLL eettisessä neuvottelukunnassa on nyt menossa 13. vuosi. SLL professiovaliokunnassa olin
kaksi vuotta. Olen
ollut myös Suomen Ekumeenisen Neuvos-
Anu Willis
ton eettisessä jaostossa kuutisen vuotta
varajäsen
aikoinaan. Olin ETENE:n varajäsen yhden
kauden.
1)
Asun Turussa aviomie-
2)
heni kanssa. Valmis-
tittyjen lääkärien yhteys, keskinäinen jaka-
tuin viime keväänä ja
minen ja yhdessä asioiden eteenpäin viemi-
nyt olen töissä terveyskeskuksessa.
2)
nen. Olen ihaillut seuran aktiivista panosta
SKLS:n opiskelijatoimintaan tulin mukaan jo opiske-
lähetyksessä ja kehitysyhteistyöprojekteis-
lun alkuvaiheessa. Koin sen erittäin tärkeäksi ja
hyvin opiskelua tukevaksi. Vaikeista aiheista oli
sa.
3)
tarve keskustella ja sain hieman kokeneemmilta
4)
Paikallistoiminnan voimistuminen on toi-
Haluaisin ylläpitää opiskeluaikana saatua yhteishenkeä nyt myös ”juniorilääkäreiden” keskuudessa.
Seuran jäsenillä on hienoja ideoita ja toiveita toiminnan kehittämisestä. Nyt tarvitaan tekijöitä ja
toivonkin kunkin osallistuvan sydämelleen saamansa idean toteuttamisessa.
Kristillisellä lääkäriseuralla on annettavaa
sekä SLL:n suuntaan että yhteiskunnallisesti.
hyviä vinkkejä opiskeluunkin.
3)
Seuran toiminnassa on ollut tärkeintä kris-
vottavaa.
4)
Älkää jättäkö kynttilää vakan alle. Jokaisessa
jäsenessä on potentiaalia. Toimi ja vaikuta.
23
Matkaraportti:
Afgaanipakolaisten elämän kirjo Ateenassa
Olen lähetystyöstä kiinnostunut vastavalmistunut
lääkäri Tampereelta. Helmikuussa koulun loputtua lähdin Ateenaan kolmeksi viikoksi vapaaehtoiseksi Helping Hands -järjestöön.
Helping Hands tekee avustustyötä pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden keskuudessa, ja välittää heille Jumalan
rakkautta teoin ja sanoin. Pakolaisia tulvii maahan jatkuvasti muun muassa Afganistanista, Iranista, Syyriasta
ja Pohjois-Afrikasta. Helping Hands keskittyy kohtaamaan darinkielisiä pakolaisia. Tiistaisin keskuksella tar-
Pakolaisilla ei siis tullessaan
ole käytännössä mitään,
koska kaikki omaisuus
on mennyt salakuljettajien
tuhansien eurojen
palkkioihin.
jotaan ateria noin 150 pakolaiselle ja sen jälkeen halukkaat saavat jäädä kuuntelemaan opetusta Raamatusta.
Keskiviikkoisin on naisten ja lasten suihkupäivä, jossa
Heti ensimmäisestä päivästä alkaen koin olevani osa
tarjotaan myös ruokaa. Perjantaisin on teetupa, joka on
tiimiä, jossa oli pitkäaikaisia työntekijöitä ja lyhytaikaisia
avoin kaikille pakolaisille.
vapaaehtoisia Amerikasta, Suomesta, Saksasta ja Kreikasta. Oli ilo tutustua heihin ja
vierailla monen lähetystyöntekijäperheen kodissa. Pian saavuttuani oli lääkärienpäivä, jossa tarvitsevat pääsivät erikoislääkärin vastaanotolle. Kysyin potilailta tulkin
välityksellä esitietoja ja mittasin
verenpaineita ja -sokereita. Monet pakolaiset tarvitsisivat paljon
kokonaisvaltaisempaa apua, koska ovat traumatisoituneita kaiken
kokemansa vuoksi. Osalle oli
mahdollista järjestää tapaaminen
myös psykologin kanssa.
Pakolaisen arkea
Sain kuulla monenlaisia tarinoita
afgaani- ja
iranilaispakolaisten
vaiheista. Monet ovat kävelleet
vuorten yli ja tulleet salakuljettajien avulla kumiveneillä. Heillä on
Erään afgaaniperheen elämää ilahdutti kolmen kuukauden ikäinen vauva, joka oli
syntynyt heille Ateenassa. Kuvassa myös suomalainen Afganistanissa pitkään työskennellyt L.K., joka oli toista kertaa Helping Handsin lyhytaikaisena vapaaehtoisena.
24
usein sain olla hakemassa särkylääkettä kipeille tai
Nainen oli kahden
maan rajalla joutunut
pakotilanteessa eroon
miehestään ja osasta
lapsiaan, eikä ollut kuullut
heistä mitään sen koommin.
flunssaisille. Afgaanit rakastavat lääkkeitä ja välillä tuntui, että kun yhdelle antoi lääkettä, niin kaikki muutkin
halusivat jotain, ja tulivat luokseni valittamaan vaivojaan. Kaikkiin vaivoihin he ottaisivat todella mielellään
pillerin. Kysyipä eräskin äiti lapselleen lääkettä ruokahaluttomuuteen, kun kyseessä oli selvästi vain lapsen nirsoilu (herkut nimittäin maistuivat).
Välillä tuntui, että ei voinut olla paljonkaan avuksi,
mutta ehkä matkan tärkein opetus minulle olikin opetella olemaan läsnä vaikeassa tilanteessa olevan ihmi-
mukanaan yleensä vain yksi repullinen omaisuutta. Heillä ei siis tullessaan ole käytännössä mitään, koska kaikki
omaisuus on mennyt salakuljettajien tuhansien eurojen
palkkioihin. Vain varakkaimmilla onkin mahdollisuus
lähteä etsimään turvallista elämää, pakoon sotaa ja
työttömyyttä. Kreikasta monet lähettävät yhden lapsis-
sen rinnalla. Läsnäolon merkityksen tajuaakin yleensä
vasta silloin, kun ei pysty tarjoamaan paljon konkreettista tai lääketieteellistä apua. En voi myöskään väheksyä rukousta, koska saatoin olla jollekulle ensimmäinen, joka rukoilee hänen puolestaan Jeesuksen nimessä.
taan Pohjois- tai Länsi-Eurooppaan toivoen pääsevänsä
itse perässä.
Monilla oli surullisia tarinoita siitä, kuinka heidän lähei-
Matkan tärkein opetus
minulle olikin opetella
olemaan läsnä vaikeassa
tilanteessa olevan
ihmisen rinnalla.
siään oli kuollut tai kadonnut. Eräs nainen tuli keskukselle aina yksin, kun lähes kaikilla muilla oli yksi tai useampi perheenjäsen. Hän oli kahden maan rajalla joutunut pakotilanteessa eroon miehestään ja osasta lapsiaan, eikä ollut kuullut heistä mitään sen koommin. Hänen suurin toiveensa oli ymmärrettävästi saada yhteys
kadonneisiin perheenjäseniinsä. Kuitenkin ilman turvapaikkaa mahdollisuudet selvittää läheisten kohtalo oli
toivotonta.
Helping Handsissä pakolaisilla on mahdollisuus saada
käytännön apua ja kuulla evankeliumi omalla kielellään.
Olen kiitollinen Jumalalle tästä mahdollisuudesta nähdä
Jotkut uskoon tulleet afgaanit ovatkin päätyneet itse
aavistus siitä, millaisessa todellisuudessa pakolaiset elä-
auttamaan Helping Handsissä. Toiset ovat päässeet
vät pakomatkallaan. Sain myös uudenlaista perspektii-
muihin Euroopan maihin ja todistavat uskostaan uusille
viä maahanmuuttajien kohtaamiseen vastaanotolla
pakolaisille.
Suomessa ja lisää kokemusta tulkin välityksellä työsken-
Keskuksella käytännön auttajana
Toimin keskuksella epävirallisena lääkärinä, autoin käy-
telystä. Kokemusta karttui myös Suomessa harvemmin
vastaan tulevista syyhystä ja täistä, ihan omakohtaisestikin…
tännön töissä ja ystävystyin joihinkin pakolaisiin. Muutamat nuoret puhuivat hiukan englantia, mutta suurimman osan kanssa tarvitsi olla joku tulkkaamassa dariksi
Anna Häkkinen
tai farsiksi. Pikkuvaivoja hoidettiin oireenmukaisesti, ja
LL
25
Matkaraportti: Tansaniaan tutustumassa
Matka-ja työskentelyraportti Tansaniasta 28.2-14.3.2015
Vuoroin karut tasangot, vuoroin kauniin vihreät mäkiset maisemat vilahtavat ohitse Sambian highwayn varrella. Nimestään huolimatta tiellä on vain yksi kaista
suuntaansa, ja bussi ohittelee rekkoja niin rohkeasti,
että välillä hirvittää. 700 km:n päässä Dar es Salaamista
häämöttää päämäärä ja sairaalan auto on kuin onkin
noutamassa meitä tienhaarasta, keskellä ei mitään.
Vielä pieni matka halki maissipeltojen ja vaatimattomien savimajojen ennen kuin edessä aukeaa Ilembulan
kylä ja Ilembulan Luterilainen sairaala.
Tansanian matkani aikana sain vierailla Ilembulan Luterilaisessa sairaalassa ja tutustua 3.-11.3 välisenä aikana
Ilembulan sairaalan radiologisen yksikön toimintaan
opettaen sikäläisiä röntgenhoitajia ja sairaalan lääkärei-
Bussikyydillä Ilembulaan.
tä. Työpäivät aloitettiin englannin kielisellä aamuraportilla, jonka jälkeen tarjoiltiin aamupala vierastalolla ja
sen jälkeen käynnistyivät työt. Ensimmäisenä aamuna
sain henkilökohtaisen perehdytyksen, kun sairaalan
hallintojohtaja Bryceson Mbilinyi esitteli sairaala-aluetta
ja eri toimipisteitä perusteellisesti muutaman tunnin
ajan.
Vierailuni ajankohtana Ilembulan sairaalassa työskenteli
kolme radiograferia: Nicco J. Mlaja, Dismas Matembo ja
Meshack Bange. Röntgenlääkäriä Ilembulan sairaalassa
ei ole. Radiograferit ottavat röntgen kuvia ja antavat
niistä lausuntoja. Lisäksi Nicco J.Mlaja oli saanut 3 kk
ajan opetusta ultraäänitutkimusten tekemisestä ja teki
näitä tutkimuksia antaen lausuntoja. Sairaalassa olles-
Kuva Ilembulan sairaalan pihalta.
26
sani annoin konsultaatioapua röntgenkuvien ja ultraäänitutkimusten tulkinnassa. Erityisesti oikeiden projektioiden ottamiseen, kuvien keskitykseen ja kuva-alueen
rajaukseen oli aiheellista kiinnittää huomiota. Oikeat
projektiot ovat välttämättömiä luotettavan diagnostiikan takaamiseksi. Oikeat projektiot myös vähentävät
uusintakuvien ottamisen tarvetta, mikä säästää rajallisia
kehitysliuos- ja filmi-varoja sekä potilaiden rahoja.
Vierailuni aikana sairaalassa oli kaksi Keski-Suomen Keskussairaalan lahjoittamaa Aloka-merkkistä ultraänikonetta (Pro Sound 4000), joista ainakin toinen oli vuodelta 2003. Nämä molemmat ultraäänikoneet olivat rikki
eivätkä käynnistyneet. Ultraäänitutkimukset tehtiin SIEMENS Sonoline SI-400 koneella jossa oli vain harmaasävynäyttö eikä lainkaan doppler-toimintoja. Käytössä oli
vain yksi kaareva konveksi anturi, jossa siinäkin oli lukuisia kiderikkoja, mitkä aiheuttivat artefaktajuovia keskelle kuva-aluetta. Tällä uä-koneella saattoi kuitenkin tehdä diagnostiikkaa. Potilaita UÄ-tutkimuksiin tuli sekä
sairaalan vuodeosastoilta, että outpatient-klinikalta.
Suurin osa ultraääni potilaista oli gynekologisia potilaita, jonkin verran tutkimuksia pyydettiin erilaisella abdominaali kysymyksen asettelulla, lapsipotilaita oli vähemmän. Annoin konsultaatioapua ultraäänitutkimusten ja
röntgenkuvien tulkinnassa. Yhtenä aamuna radiograferi
halusi näyttää artiittiepäilyn takia otettua nilkkakuvaa.
Kun sanoin rtg-kuvan olevan täysin normaali, radiograaferi pyysi, voisinko kuitenkin tulla katsomaan
potilaan jalkaa kun se on niin kipeä. Kuvattu jalka oli
pinkeä, pohkeeseen saakka turvonnut ja herätti heti
Varmuuden vakuudeksi
haetutin vielä potilasta
hoitavan lääkärinkin paikalle ja
demonstroin hänellekin miltä
näyttää trombin tukkima
vena poplitea, jotta potilaan
hoito ohjautuisi oikeille urille.
trombiepäilyn. Niinpä sain opettaa radiograaferille kuinka verisuonitukos diagnosoidaan ultraäänellä. Varmuuden vakuudeksi haetutin vielä potilasta hoitavan lääkärinkin paikalle ja demonstroin hänellekin miltä näyttää
trombin tukkima vena poplitea, jotta potilaan hoito ohjautuisi oikeille urille.
Ultraäänitutkimuksen tekoa.
Vierailuni aikana pidin tiistaina 6.3.2015 Ilembulan sairaalan lääkäreille lasten murtuma-aiheisen luennon:
”Children´s fractures”. Lisäksi pidin toisen luennon yhdessä lastenneurologi Ulla Maija Ritasen kanssa lasten
hydrokefaluksen diagnostiikasta ja hoidosta otsikolla
”How to diagnose and treat hydrocephalus”. Tämä hydrokefalus aiheinen luento pidettiin 11.3.2015 ensin
Ilembulan sairaalan lääkäreille ja sen jälkeen Inukan
kuntoutuskeskuksen henkilökunnalle. Inukan kuntoutuskeskus on osittain Italian valtion ylläpitämä kehitysvammaisten kuntoutuslaitos, noin puolen tunnin ajomatkan päässä Ilemblulasta. Inukan kuntoutuskeskuksessa rotary-lääkärinä toiminut lastenneurologi UllaMaija Ritanen työskenteli vammaisten lasten varhaiskuntoutuksen parissa. Luentomme oli sikälikin ajankohtainen, että 150 km:n päässä sijaitsevassa Mbeyassa on
alettu leikata hydrocephalus-potilaita. Luentomme sopi
hyvin Ulla-Maija Ritasen suunnittelemaan äitiys-, lastenhoidon ja vammaisten lasten varhaiskuntoutuksen
parantamiseen tähtäävään projektiin. Hydrocephaluk-
27
sen varhaisdiagnostiikkaa ja hoitoa käsittelevää luentoamme oli kuuntelemassa myös Mbeyan community
rehabilitation centerin fysioterapeutti Rogers, joka oli
viikon ajan seuraamassa vammaisten lasten parissa tehtävää työtä Inukassa.
Viikonloppuna meillä oli tilaisuus käydä tutustumassa
pediatri Leena Pasasen kutsumana Mufindiin, ja siellä
HIV-potilaiden keskuudessa tehtävään kylätyöhön.
Mufindi on huomattavasti Ilembulaa köyhempää aluetta. Mufindissa saimme tutustua myös englantilaisen
Foxin pariskunnan perustamaan laajaan, hyvin toimivaan orpokoti työhön ja yksityiseen sairaalaan. Matkaseuranani olivat SKLS:n palliatiivisen työryhmän jäsenet
Reino Pöyhiä ja Anna Jaatinen.
Ilembulan visiitti oli hyvin positiivinen kokemus. Sain
paljon positiivista palautetta luennoista ja kliinisen radiologian opetuksesta. Kiitän Suomen Kristillistä Lääkäriseuraa minulle myönnetystä 500 euron matkaapurahasta. Tarve radiologisesta osaamisesta Ilembulan
sairaalassa on huomattava; palveleehan sairaala 450
000 ihmisen väestöpohjaa ja potilaskäyntejäkin on n.
36.000/vuosi. Radiograferi Mlaja ja sairaalan lääkärit
toivoivat mahdollista lisäopetusta, toiveena saada opetusta etenkin thorax-kuvien tulkinnasta. Keskusteluissa
sairaalan johtavan lääkärin Dr. Godfrey Mpumilvan ja
Outpatient-klinikan potilaita tutkimukseen pääsyä odottelemassa.
Sairaala-alueen koulun lapset kevyempää kuvantamisvälinettä,
kameraa, ihmettelemässä.
hallintojohtaja Bryceson Mbilinyin kanssa tuli esille sairaalan toive saada radiograaferin koulutusohjelma perustetuksi Ilembulan sairaanhoitajakouluun. Koulutusohjelma toisi kouluun lisää opiskelijoita ja helpottaisi
ehkä Itä-Tansanian radiograferipulaa. Suomalaisilla
röntgenhoitajilla ja radiologeilla voisi olla annettavaa
koulutuksen saralla jatkossakin.
Tiina Pöyhiä
1)28Kerro lyhyesti itsestäsi.
2)
Mikä seuran toiminnassa on
ollut sinulle tärkeintä?
3) Mitä erityisesti haluaisit seuran
toiminnassa kehittää?
4) Millaisia terveisiä haluat
lähettää seuran jäsenille?
29
Suomen Kristillisen Lääkäriseurän
SYYSPÄIVÄT
9.-11.10.2015
Kulttuurikeskus Sofia
Kallvikinniementie 35,
Helsinki
Vaikka kulkisin
pimeässä laaksossa..
- niin pelkään sittenkin?
Seuran internet-sivut
ovat uudistuneet!
Käy katsomassa
osoitteessa www.skls.fi !
Löydät seuran
nyt myös
Facebookissa!
Seuraavaan numeroon
(KrLL 4/2015) tulevat
materiaalit ja ilmoitukset
14.11.15 mennessä.
30
Uskoa työssä, työtä uskossa
Tällä palstalla kristitty kollega kertoo tapauksen, jossa kristillinen usko ja työ kohtasivat.
Ajattelen, että usko on Jumalan ja ihmisen välinen
henkilökohtainen asia. Kun kuitenkin elämme
maan päällä ihmisyhteisössä, voi usko käytännössä vaikuttaa vain suhteessamme kanssaihmisiin.
Lääkärin työssä merkittävin toisen ihmisen kohtaamispinta lienee potilaan ja lääkärin välissä.
Lähes yhtä tärkeänä pidän kohtaamista kollegoiden ja muun henkilökunnan kanssa. Olen huomannut, että uusia henkilöitä kohdatessani minussa usein käynnistyy jonkinlainen tunnustelu
toisen ihmisen mahdollisista uskonasenteista.
Periaatteeni on kyllä ollut, että potilas- ja muissakin työkohtaamisissa ammattimaisuus olisi määräävä tekijä eikä potilaan (tai työtoverin) vakaumus tai vakaumuksettomuus saisi vaikuttaa itse
työn sisältöön. Kun tietää toisenkin osapuolen
uskovaksi, on kuitenkin monen asian esittäminen
ja etenkin perusteleminen helpompaa. Kun potilaana on kollega, jonka tiedän uskovaksi, voi tilanne kuitenkin olla jossain määrin latautunut.
Täälläpäin Suomea kohtaamme usein voimakkaaseen pohjoiseen herätysliikkeeseemme lukeutu-
Julian Falatin maalaus ”Vanha mies rukoilemassa”.
Lähde: Wikimedia Commons
via henkilöitä sekä potilaina että työtovereina.
Usein ajatellaan, ettei kyseisessä liikkeessä oikein
hyväksytä uskoviksi muuta kuin omaa väkeä. Kokemukseni mukaan taustayhteisön merkitys näyttäisi
Ennemmin on ollut kyse
sanattomasta viestinnästä
tai vain vihjetason puheesta.
Kuitenkin yhteinen
ymmärtäminen ja toisen
uskon hyväksyminen on
tuntunut aivan selvältä.
kuitenkin sitä vähäisemmältä, mitä syvemmästä
kontaktista on kysymys. Mainitun herätysliikkeen
ihmisten kanssaan olen saanut kokea hyvää työtoveruutta ja luottavia potilas-lääkäri-suhteita. Olen
ystävystynytkin yhteisön usean jäsenen kanssa.
Muutamassa yksittäisessä kohtaamisessa niin potilaiden kuin työtovereidenkin kohdalla olen saanut
kokea jollakin tavalla jopa uskonyhteyttä – ei kuitenkaan niin, että asiasta olisi suoraan puhuttu. Ennemmin on ollut kyse sanattomasta viestinnästä tai
vain vihjetason puheesta. Kuitenkin yhteinen ym-
31
märtäminen ja toisen uskon hyväksyminen on tun-
kaan sanaa, mutta myöhemmin olen kohdannut hän-
tunut aivan selvältä.
tä monesti ja molemminpuolinen arvostus ja ystä-
Vuosikymmeniä sitten toimiessani erikoisalani takapäivystäjänä yliopistosairaalassamme minulle
soitti hyvin tuntemani kollega, joka oli vuodepotilaana sairaalan muulla osastolla. Hänellä oli vakava perussairaus. Siihen liittyen oli ilmaantunut
hankala komplikaatio, mikä liittyi minun erikoisalaani. Hän toivoi, että minä tulisin hoitamaan sen.
Etupäivystäjämme sivuuttaminen tuntui minusta
vähän kiusalliselta (asianmukainen konsultaa-
vyys ovat säilyneet. Emme ole koskaan tainneet puhua uskonasioista mitään suoraan, mutta elämänarvokysymyksiä ja vastaavia olemme sivunneet. Minulle on merkinnyt paljon muuan keskustelumme. Kollegani taisi tuolloin vielä olla vuodepotilaana, kun
puhuimme menneistä. Hän sanoi jotenkin siihen tapaan, että on iloinnut siitä, että olemme voineet ymmärtää ja arvostaa toisiamme ihan kaikilla tasoilla.
Ymmärsin silloin ja ymmärrän vieläkin ”ihan kaikilla
tasoilla” tarkoittavan, että hän pitää minua paitsi
ystävänä myös uskovana. Se on tuottanut minullekin
paljon iloa.
Kohtaamme jatkuvasti
potilaina ja työtovereina
erilaisiin aatemaailmoihin
tai uskonyhteisöihin
lukeutuvia ihmisiä.
Kohtaamme jatkuvasti potilaina ja työtovereina erilaisiin aatemaailmoihin tai uskonyhteisöihin lukeutuvia ihmisiä. Näissä kohtaamisissa ei oma vakaumus
aina tule edes esiin. Ja vaikka tulisikin tai olisi jo ennalta tiedossa, ei sitä välttämättä arvosteta. Näihinkin työtilanteisiin olisi varmaan hyvä yrittää suhtautua mahdollisimman ammattimaisesti. Lääkärin ammattimaisuuteen lukisin kuuluvaksi muun muassa
pyrkimisen myötätuntoon ja toisen ymmärtämiseen.
On tietysti hienoa jos näin syntyy aitoa luottamustakin, jos ei nyt ihan kaikilla tasoilla, niin edes jollain.
tiopyyntö oli toki tehty), mutta halusin auttaa kollegaani hänen haluamallaan tavalla. Olin yhteydes-
Jukka Luotonen
sä etupäivystäjäämme ja sovimme, että käyn hoi-
Korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri
tamassa asian. Hoitotoimenpide sujui onneksi hy-
Oulu
vin ja kollega-potilas tuli siltä osin autetuksi, vaikka
olikin tosi heikossa kunnossa eikä jaksanut paljon
puhuakaan. Myöhemmin hän suureksi iloksemme
ja jopa ihmetykseksemme parani myös vakavasta
perussairaudestaan.
Jälkeenpäin olen kokenut silloisen avunpyynnön
erittäin suurena luottamuksen osoituksena. Kyseisessä tilanteessa hän ei jaksanut puhua monta-
Kirjoittaja on eläkkeellä
OYS:n korva-, nenä– ja
kurkkutautien ylilääkärin
virasta / Pään ja kaulan
sairauksien vastuualuejohtajan tehtävästä.
32
Herra on tehnyt taivaan ja maan ja meren
ja kaiken mitä niissä on.
Herra on iäti uskollinen.
Herra hankkii oikeutta sorretuille,
nälkäisille hän antaa leipää.
Herra päästää vangitut kahleista,
hän antaa sokeille näön
ja nostaa maahan painetut jaloilleen.
Ps. 146:6-8
Kuva: Muuttolintuja. Timo Halkosaari
KrLL 3/2015