METSÄ & RUSKA
NOPEITA
YMPÄRISTÖTEOKSIA
METSÄRETKELLÄ
MINÄKUVIA
LUONNOSSA
PAJUPALLO
KENKÄHEINÄVIERAT
Metsä & Ruska -tehtäväosio vie tekijät ulos ja luontoon. Kaikki tehtävät hyödyntävät pohjoisesta luonnosta löytyvää
materiaalia ja korostavat yhdessä tekemisen riemua. Tehdyt työpajat ja teokset ovat Lapin yliopiston kuvataidekasvatuksen henkilökunnan ja opiskelijoiden toteuttamia.
METSÄ & RUSKA
Nopeita ympäristöteoksia
metsäretkellä
1. Käpyverhoja metsään. Isolla ryhmällä verho saadaan nopeasti tehtyä. Sido tukevalla langalla kävyt yksitellen jonoksi. Verhoon
voi käyttää käpyjen lisäksi muitakin metsästä löytyviä materiaaleja, kuten keppejä.
Oppilaiden kanssa luonnossa liikkuessa erityisesti syksyisin taidetta voi tehdä myös
spontaanisti niillä materiaaleilla joita maastosta löytyy. Syksy on värien kirjon aikaa,
joten luonnon väreillä saadaan aikaan upeita
luomuksia ilman kovin suurta vaivaa.
Ohessa on erilaisia ideoita teoksista ja materiaaleista, joita luontoretkillä tai kuvataiteen tunneilla voidaan toteuttaa.
2. Syksyn lehdistä voi muotoilla monenlaisia maataideteoksia. Syksyllä metsästä löytyy sävyjä monipuolisesti, joita voi käyttää
myös osana värisommitteluharjoituksia.
Kuvat Timo Jokela ja Antti Stöckell
3. Jalanjäljet luonnossa. Minkälaisia materiaaleja matkan varrella tulee vastaan? Syksyn väreillä voi jättää ekologisen jalanjäljen luontoon.
4. Yhdistelemällä eri materiaaleja
keskenään voidaan toteuttaa monimutkaisiakin töitä. Minkä maiden
lippuja on mahdollista saada aikaan
metsän antimilla?
5. Luonnosta löytyy myös syksyn myötä monenlaisia värejä. Jos marjoja raskii käyttää muuhunkin kuin syömiseen, tässä muutamia ryhmässä toteutettavia pieniä teoksia luontoon.
6. Lehtiseppeleitä haavanlehdistä. Rautalankaympyrään pujotellaan värikkäitä syksyn lehtiä vieriviereen. Kuvan täyteläinen kranssia on saatu yhdistämällä kaksi seppelettä ristikkäin. Valmiin
kranssin voi ripustaa sellaisenaan tai koota niistä nauhamaisia koristeita puihin tai rakennusten ympärille.
METSÄ & RUSKA
Minäkuvia luonnossa
Monissa oppiaineissa käsitellään ihmisen minäkuvaa, identiteettiä ja fysiologiaa. Pohjoisuus osana omaa identiteettiä on erityisesti
kuvataiteen yksi merkittävä teema.
Mitä luonnonmateriaaleja teidän koulunne tai retkipäivän kohteessa löytyy runsaasti?
Omaa kuvaa voidaan työstää erilaisilla luonnonmateriaaleilla ja valmiista kokonaisuuksista voidaan koota koulunpihaa tai lähimetsää koristava ympäristöteos, joka koostuu
useasta erinnäköisestä ihmishahmosta.
Pohjoisen luonto tarjoaa monipuolisia materiaaleja eri vuodenaikoina. Luovuus on tässä vain rajana.
Kuvat Markku Lilleberg ja Timo Jokela
1. Minäkuvien kokoaminen on hyvä toteuttaa pienissä ryhmissä. Yksi ryhmän jäsenistä asettuu malliksi haluttuun asentoon ja
toiset ”piirtävät” mallin ääriviivat maahan valitulla materiaalilla.
2. Ääriviivakuvia voidaan tehdä jokaisesta ryhmän jäsenestä, jolloin jokainen täyttää oman kuvansa valitulla materiaalilla. Kuvat
voidaan myös asetella isommaksi kokonaisuudeksi ja täyttää yhdessä erilaisilla luonnosta löytyvillä materiaaleilla.
METSÄ & RUSKA
Pajupallo
Paju on suomalaisen maiseman helppo taidemateriaali. Paju onkin usein paikkasidonnainen ja yhteisöllinen materiaali, joka on
helppo aloittelijan työstää, mutta riittävän
monipuolinen haastamaan kokeneenkin tekijän. Paju on rakenteeltaan sitkeää ja notkeaa, jota on helppo työstää punonnan ja
rakentelun keinoin.
Paras aika pajutöille on lehdetön aika joko
keväällä tai syksyllä. Kesälläkin pajua voi
työstää, mutta lehtien riipimiselle on varattava oma aikansa.
Pajupallojen työstö vie helposti useamman
tunnin tai päivänkin. Pallojen tekemiselle on
hyvä varata sotkua sietävä tila tai hyvillä ilmoilla tehdä työ kokonaan ulkona.
Kuvat Timo Jokela ja Anniina Joki
1. Pajupallon rakentaminen aloitetaan halutun kokoisten pajurenkaiden punomisella.
Renkaista voi punoa kaksinkertaisia, joskin yksittäisetkin vitsat riittävät. Asettele kaksi
ensimmäistä rengasta ristikkäin.
3. Kehikon ollessa täysin valmis, pajun vitsoja punotaan ristiin rastiin pallon pinnalle. Mitä enemmän pajua punotaan, sitä tiiviimpi pallosta tulee. Viereinen
pallo on tehty kuoritusta pajusta. Valmiisiin palloihin
voidaan laittaa vaikka valaisimia pimeneviin iltoihin.
2. Alkukehikon punomisen jälkeen voi
lisätä vielä apurenkaita halutessa ristikkäin lisää. Jos pallo ei pysy hyvin koossa,
apuna voi käyttää narua tai rautalankaa.
METSÄ & RUSKA
Kenkäheinävierat
Kenkäheinät olivat entisajan saamelaisille hyötytarvike. Niitä käytettiin eristeenä
ja lämmikkeenä poronkarvanutukkaissa eli
kengissä. Vaikka nykyajan materiaalit ovat
pääosin korvanneet kenkäheinät, pidetään
niiden keruuta ja käsittelyä edelleen saamelaisessa ympäristössä kulttuurisesti merkittävänä taitona.
Kenkäheinän keruun ja käsittelyn parhain
ajankohta on elokuussa. Kenkien teko on aikaa vievää ja roskaavaa puuhaa, joten toimet
kannattaa järjestää isompana kokonaisuutena.
Kuvat Saara Sarparanta
1. Kenkäheiniksi sopivat parhaiten pitkät, lujat ja taipuisat kosteikossa kasvavat heinät. Heinät kerätään puukolla tai sirpillä. Kämmeneen kerätään runsas heinänippu, joka leikataan toisella kädellä
poikki tyvestä.
2. Nippu kietaistaan toisesta päästä solmulle itsensä ympärille.
3. Seuraavassa vaiheessa solmut avataan ja heinien kovahkot tyvipäät
pehmennetään hakkaamalla tai käsin hiertämällä. Hyvä työkalu on
puinen nuija, jolla hierotaan heinää puista tai kivistä alustaa vasten.
4. Hyvin pehmitetyt heinät solmitaan uudelleen nippuun ja
kuivataan ilmavassa paikassa. Kuivatut kenkäheinät punotaan
aluksi tiukalle kierteelle solmusta alkaen.
5. Tiukkaa kierrettä jatketaan punomalla heinäkenkä nutturaa muistuttavalle vieralle.
6. Kenkäheinäviera on ripustusnarua vaille valmis. Vieraan tulee tällöin jättää punosta roikkumaan, jonka voi
letittää kauniiksi kokonaisuudeksi.
On tutkittu juttu, että metsässä oleilu ja kävely
tuottaa myönteisiä terveysvaikutuksia alentamalla
stressiä ja verenpainetta. Metsässä vietetty aika ei
siis koskaan ole hukkaan heitettyä aikaa!
Tuosta ajasta saa kuitenkin paljon irti, kun pysähtyy
välillä havainnoimaan ympäristöä.
Metsämaiseman havainnointiin sopii parhaiten
valokuvaus, ja jos haluaa ottaa kuuloaistinkin
mukaan, on äänien tallentaminen helppoa vaikka
matkapuhelimella.
Tämän tehtäväkokonaisuuden tarkoitus on
rakentaa metsäsuhdetta taidelähtöisin keinoin,
kuvallinen havainnointi keskiössä.
Tähän osatehtävään tarvitaan mikä tahansa valokuvaukseen sopiva laite, kamera,
tablettikone tai kamerapuhelin. Tarkoituksena on kuvata jotain:
Ja lisäksi mahdollisesti myös jotain:
sekä
Lopulliseen teokseen voidaan lisätä
sanallinen osuus puhetta nauhoittamalla,
kuvatekstejä lisäämällä, tai sitten voi
kokeilla lehtirunon tekemistä.
Metsäsuhteen sanallistaminen lehtirunon
avulla on kuin tekstikollaasin tekemistä.
Kollaasimainen runo istuu hyvin lopulliseen
metsäomakuvaan, erityisesti jos sen tekee
perinteisellä kuvakollaasitekniikalla.
(Sanamuotoon ei
välttämättä kannata
kiinnittää liikaa
huomiota.)
Valmis metsäkuva-kollaasi!
Valitut kuvat on yhdistetty
kokonaisuudeksi onlinekollaasiohjelmalla.
Kuvatiedoston voi tulostaa
halutessa paperimuotoon.
Internetistä löytyviä ohjelmia kollaasin tekoon:
Jos metsäreissulla saadaan tallennettua myös ääniä,
kuvat, tekstit ja äänitteet voidaan yhdistää
digitaaliseksi tarinaksi videoeditointiohjelmalla
(Windows MovieMaker, iMovie…). Näin teoksesta
tulee videon kaltainen.
Digitaalinen tarinankerronta tarkoittaa taide- ja
medialähtöistä menetelmää, jossa audiovisuaalista
materiaalia, kuten kuvia sekä videoita, omaa
puhetta tai muita äänitteitä yhdistetään esitykseksi.
Digitaalisen tarinan lähtökohtana on yleensä hyvä
suunnitelma tai käsikirjoitus ja tarinan tulisi mielellään
sisältää kertojaääntä.
Internetistä löytyy online-videoeditointiohjelmia, joista
suurin osa vaatii rekisteröitymisen. Alla yksi
vaihtoehto:
Alla linkki digitaaliseen
tarinaesimerkkiin:
https://www.youtube.com/watch?v
=M7WdVJRsOd8&list=UU6ToadNa0x
9QkWNOLR6uR3A
Lisätietoa digitaalisesta
tarinankerronnasta:
http://dstfinland.ning.com/