EYT-News 1/2015 - Helsingin yliopisto
HELSINGIN YLIOPISTO EYT-News 1/2015 Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitoksen henkilökuntalehti KEVÄTTÄ KOHTI Maija Tenkanen Vuodesta 2014 on selvitty – ainakin melkein – tilinpäätöstietoja vielä odottelemme jännityksellä. Kiitos kaikille hartiavoimin tehdystä työstä tutkimuksessa, opetuksessa ja yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa. Olemme saavuttaneet hyviä tuloksia ja näkyvyyttä näillä kolmella yliopistojen toimintasektorilla. Vuosi 2015 tuo varmasti uusia mielenkiintoisia haasteita vaikka pitkälti ponnistelemme edelleen samojen teemojen parissa kuin viime vuonna eli laajojen kandidaatintutkintojen ja uusien maisterintutkintojen parissa – opetuksen käytännön toteutuksen suunnittelu on keväällä – sekä tilojen uudelleenjärjestelyjen kanssa. Uusia rekrytointejakin päästään kevään mittaan toivottavasti toteuttamaan avoinna oleviin tehtäviimme. Yhteistyön kehittämistä Viikin toimijoiden kesken ja Viikin ja muiden yliopiston kampusten välillä jatkaa vuonna 2015 rehtorin asettama ViikkiVisio-työryhmä, joka korvaa nykyisen Viikin kampuksen kehittämisen ohjausryhmän. Työryhmän käsittelee yhteisten opetusohjelmien lisäksi nykyistä kil- pailukykyisempien yksiköiden luomista huomioiden mm. Helsinki Life Science Centren (HLSC) valmistelun. Helsingin yliopisto on päättänyt panostaa elämän/elo/ biotieteisiin (MOT kääntää Life Sciences = biotieteet) ja HLSC:lle koostetaan parhaillaan aikamoisella kiireellä – hallitussa kaaoksessa – yksityiskohtaisempaa suunnitelmaa. Mukana Helsingin yliopistosta ovat eri Viikin ja Meilahden yksiköt vahvistettuna Kumpulan ja keskustakampuksen toimijoilla. Tarkoituksena on jo kevään aika toteuttaa kansainvälisen asiantuntijapaneelin vierailu ja saada palaute HLSC suunnitelmista ja organisoitumisesta. Jännityksellä jäämme odottamaan mitä HLSC tuo tullessaan. The life sciences comprise the fields of science that involve the scientific study of living organisms – such as microorganisms, plants, animals, and human beings – as well as related considerations like bioethics. Mukavaa alkanutta vuotta kaikille. Erilaisuus on voimavaramme ja yhdessä olemme vahvempia! Lähde: en.wikipedia.org/wiki/List_of_life_sciences Maija Laitoksen henkilötyövuodet, opetus- ja tutkimushenkilöstö Laitoksen henkilötyövuodet, muu henkilöstö 140 Laitoksen tutkinnot (tavoite) 2014 35,0 120 4. porras 100 30,0 25,0 80 3. porras 20,0 Muut 60 2. porras 15,0 Tekniset 40 1. porras 10,0 Toimisto 20 Muut 0 5,0 0,0 2013 2014 Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos Viikin ja HLSC kehittämisen ja yhteistyön keskellä on hyvä muistaa myös omat valintamme. Toimintasuunnitelman mukaisesti EYT vuonna 2015 ▪ rekrytoi tutkimusaktiivisia ja kansainvälisesti verkottuneita ihmisiä, ▪ on aloitteellinen ja aktiivinen toimija Viikin kampuksen yhteisissä tutkintoohjelmissa, ▪ aloittaa itsenäistyvien tutkijoiden mentoroinnin, ▪ ylläpitää ajanmukaisia tutkimusinfrastruktuureja, ▪ uudistaa ulkoiset verkkosivustot ja ▪ säästää tilakustannuksissa. 2013 ETK, MMK ETM, MMM ETT, MMT, FT 54 (80) 65 (68) 19 (15) Talous- ja julkaisutiedot eivät vielä ole saatavilla. 2014 30.1.2015 EYT-News 6(1): 1 SCIENCE DAY 27.11.2014 Maikki Erkkola ja Essi Päivärinta Maija räppäsi yleisön tervetulleeksi ”Vain tiedettä” -teemalle antautuen ja vakuutti Elastisen vilpittömyydellä olevansa Sori kaikest. Sori sori et oon tehty tätä vuosii viimeistellyt hakemukset aina hyvään kuosii. en pahemmin piitannut mitä muut on mieltä sori monet raivattiin pois tieltä. ku omat rahkeet ei aina loppupeleis riitä. vien tavoitteita pidemmälle niin siis anteeks siitä. mitä mä tein mitä mä hain – dollareitako vain oon kehunu itteeni pokerinaamana huomiota mä sain sori. mä oon pahoillani kaikest ymmärrän et jengi suuttuu ihan aiheest. sori solest ja sapist ja toivost oodist ja moodlest ja ypjst. sori. oikeesti pahoillani kaikest anteeks et tajusin tän vasta täs vaihees. pakko päästä purkaa sydänt täst aiheest mä oon pahoillani täst kaikest. joo en saa yöllä nukuttuu, niin paljon mua kaduttaa. ei ollu tarkotus ketään suututtaa nyt on pakko täst hallintoa syyttää ehkä tää kaikki ei ollutkaan tyhmyyttä vielä pahoittelut siihen vielä lisää mä otan vastuun kaikest mut en muuta siitä yhtään mitään sori. mä oon pahoillani kaikest ymmärrän et jengi suuttuu ihan aiheest. sori solest ja sapist ja toivost oodist, moodlest ja ypjst. sori. oikeesti oon pahoillani kaikest anteeks et tajusin tän vasta täs vaihees. pakko päästä purkaa sydänt täst aiheest mä oon pahoillani täst kaikest. Heikki Peltola varoitti alimielisyydestä (ylimielisyyden vastakohta) tarkoittaen ihmisten tapaa aliarvioida itseään ja vähätellä osaamistaan ja saavutuksiaan. Kun ihmisellä on sopiva määrä egoa, hän on tervemielinen. Illan TED -talkeista vastasivat Kaarina, Anna-Maija ja Manu. Kaarina korosti yhteistyön merkitystä, Annukka positiivista ylpeyttä omasta tieteenalastamme ja Manu promotoi luovaa laiskuutta. Manun datankäsittelydemossa tiivistyivät sivussa myös Shakespearen teokset ja Raamattu. Mikun kahden dian puheenvuoro vaihtui Keravan naisvoimistelijoiden karvaisimpien jäsenten ”Kerava sex bombs:ien” yllätysesiintymiseen. Hymy irtosi viimeisimmiltäkin tanssilattialla, jossa menoa tahditti MMYL:n speksibändi. Keravan naisvoimistelijoiden emeritus-lentäjä piti huolen siitä, että seinäruusuja ei ollut. Fintelligens / Paula Vesala / Maija Tenkanen Kuvat Mikael Niku EYT-News 6(1): 2 30.1.2015 Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos NELJÄNNESVUOSISATA VIIKIN VIHREÄÄ LAAKSOA JA 50 VUOTTA ELINTARVIKEKEMIAN JA -TEKNOLOGIAN OPETUSTA Essi Päivärinta Yliopiston tervehdyksen tilaisuuteen toi rehtori Jukka Kola. Emerituskansleri Risto Ihamuotila, joka vihittiin viime kesän promootiossa riemumaisteriksi, valotti puheessaan Viikin vihreän laakson kehitystä sen alkumetreiltä tähän päivään. Kuvat Jaakko Martikainen Tiistaina 13. tammikuuta juhlistettiin neljännesvuosisadan ikään ehtinyttä Viikin vihreää laaksoa ja johdateltiin ajatuksia kohti elintarvikeopetuksen 50-vuotisjuhlaa, jota vietetään kuluvan vuoden elokuussa. Tilaisuudessa julkistettiin myös tiedekuntamme viimekesäisen promootion juhlakirja ja miekkataulu. Juhlijoiden joukossa oli paitsi viime kesän promootiossa vihittyjä maistereita ja tohtoreita, myös runsaasti tiedekuntamme entistä ja nykyistä henkilökuntaa. Promoottori, viljateknologian professori Hannu Salovaara luovutti tilaisuudessa riemutohtorin arvomerkit kesäkuussa poissaolevana vihitylle riemutohtorille, emeritusprofessori Pekka Koivistoiselle. Riemumaisterin tai -tohtorin arvon voi saada, kun tutkinnosta on kulunut 50 vuotta. Pitkäaikaiset kollegat ravitsemustieteen emeritaprofessori Maija Pekkarinen ja elintarvikekemian emeritusprofessori Pekka Koivistoinen vihittiin molemmat riemutohtoreiksi. Pekka naureskeli kuvaa otettaessa, että ”eihän me kahdestaan saada ihan kahtasataa vuotta täyteen”. Promovenditoimikunnan tohtoritiimi luovutti miekkataulun dekaani Marketta Sipille. Taulu on nyt paikallaan Metsätieteiden talon seinällä. MITEN VIIKISTÄ TULI MONITIETEINEN BIOTIETEIDEN KAMPUS? Osa Hannu Salovaaran puheesta 13.1.2015 Miten Viikistä tuli monitieteinen biotieteiden kampus? Oman sivusta seuranneen silminnäkijän käsitykseni mukaan 1980luvun puolivälissä elintarvikekemian ja teknologian laitoksemme johtaja professori Pekka Koivistoinen alkoi laitospalavereissammekin pohtia Viikin tulevaisuutta siltä pohjalta, että tiedekunta hallitsee Helsingin yliopiston mandaatilla Viikissä 450 hehtaaria peltoa ja metsää kaupungin keskustassa, siis kaupungin maantieteellisten rajojen mukaan tarkasteltuna. Paine Helsingin kaupungin taholta oli kasvamassa. Tilanteen analyysi päätyi siihen, että kannattaisi tehdä kunnon kaupat kaupungin kanssa, jolloin kaupungin lisäksi tiedekunta ja koko yliopisto hyötyisivät. Tämä ajattelu sai piankin vahvan ja taitavan kehittäjän myös silloisesta dekaanista, professori Risto Ihamuotilasta. Lopputuloksena Helsingin yliopistolla on ollut mahdollisuus järjestellä ja rakentaa tilojaan muuallakin kuin Viikissä, jossa on nyt maatalous-metsätieteellisen Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos tiedekunnan lisäksi kolme muutakin biologisia luonnontieteitä hyödyntävää tiedekuntaa, ja lisäksi muita merkittäviä toimijoita. EKT – OPPIAINE JA LAITOS Mutta jo kauan ennen Viikin vihreän laakson ajatuksia Pekka Koivistoisella oli ratkaiseva rooli tiedekunnan elintarviketieteiden kehittämisessä 1960- ja 1970-luvuilla. Toki tiedekunnassa oli alkujaan jo Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston peruja meijeriopin professuuri vuodelta 1906 ja ravintokemian professuuri vuodelta 1947 sekä lihateknologian professuuri vuodelta 1961. Mutta kokonaisuus oli vielä puutteellinen, ja itse elintarviketieteen ja -teknologian käsitekin vakiintui vasta 1960-luvulla kansainvälisen elintarviketieteen ja -teknologian järjestön IUFoST in perustamisen myötä. Suonenjoella oli 1950-luvun alkupuolella muutamia mansikan viljelyä harjoittavia 30.1.2015 tiloja, joiden ajatuksena oli kehittää elinkeinoa ja jatkojalostaa mansikkasatoa. Kärkkäälän kylän Koivulan tila oli näistä kenties vanhin, siellä mansikan kaupallinen viljely oli aloitettu jo 1924. Sieltä tuli Pekka Koivistoinen vuonna 1952 tiedekuntaan opiskelemaan ’kasvituotteiden jalostusalaa’ käytyään ensin kysymässä neuvoa dekaani Erkki Kiviseltä, joka opasti opiskelemaan ravintokemiaa, mikrobiologiaa ja kasvibiologiaa ja -patologiaa. Väitöskirja vuodelta 1961 käsitteli [tuhohyönteisten torjuntaan käytetyn] malationin häviämistä kasvimateriaalista, ja oli siten oikeastaan myös elintarviketurvallisuuden alaa. Ravintokemian laitoksessa Pekka Koivistoinen toimi assistenttina ja dosenttina sekä tutkijana Yhdysvaltain maatalousministeriön (USDA:n) rahoittamassa kahdessa projektissa. A.I Virtasen suosituksiin perustuneet opinnot ja työskentely amerikkalaisen NIH:n (National Institute of ... EYT-News 6(1): 3 … Health) rahoituksella kuuluisassa MIT:ssä Yhdysvalloissa 1964-1965 syvensivät elintarvikenäkökulmaa ja loivat suhteet sikäläisiin elintarviketieteiden kehittäjiin ja tukijoihin. Pekka Koivistoisella oli se näkemys, että elintarviketieteitä oli kehitettävä Suomessa ja Helsingin yliopistossa. Hänen aloitteestaan ja toimenpiteidensä ansiosta – ja mikrobiologian professorin ja tiedekunnan tuolloisen dekaanin Unto Wartiovaaran tukemana – laadittiin suunnitelma elintarviketieteellisen tutkimuksen ja opetuksen kehittämiseksi maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa. Tähän saatiin tukea suomalaiselta alan elinkeinoelämältä ja Kellogg -säätiöltä, jonka tuella ensin hankittiin MIT:n professorin Robert S. Harris'in selvitys ja ehdotus. Harris oli erittäin arvostettu ravitsemustieteen asiantuntija Yhdysvalloissa. Ravintokemian tutkintoaineeseen oli jo vuonna 1960 perustettu ns. elintarvikesuunta. Syyslukukauden alkaessa vuonna 1965 sillä aloitettiin elintarvikekemian ja teknologian opetus. Nyt ensi syyskuussa siitä tulee kuluneeksi siis 50 vuotta ja sen vuoksi olemme päättäneet pitää ns. EKT-päivän torstaina elokuun 27. päivä tässä samassa salissa. Elintarvikekemian ja -teknologian laitoksen logon suunnitteli laitoksen laboratoriomestari Jorma Löytynoja. Tutkintoaine elintarvikekemiasta ja -teknologiasta tuli vuonna 1967. Vastaava laitos – EKT-laitos – perustettiin vuonna 1969, ja Pekka Koivistoisesta tuli sen johtaja. Vuonna 1970 hänet nimitettiin elintarvikekemian ja -teknologian professoriksi. vuonna 1977 mm. elintarvike-ekonomian professuuri ja viljateknologian apulaisprofessuuri. Tässä, kuten muissakin ajamissaan hankkeissa Pekka Koivistoisella oli suorat ja avoimet kanavat niin yliopiston korkeimpaan johtoon kuin ministeriön virkamiehiinkin, joiden tuki oli ratkaisevaa. Todettakoon vielä, että dekaanikaudellaan 1987-1991 Pekka Koivistoinen toteutti hallinnollisen suurtyön, kun tiedekunnan laitoksia yhdistettiin ja laitosten lukumäärä laski yli 30:stä 12:een. Samassa yhteydessä (1971) perustettiin myös elintarvikekemian ja -teknologian apulaisprofessuuri, johon virkaan valittiin tekniikan tohtori Rakel Kurkela, hänkin aktiivinen Viikin elintarviketieteiden kehittäjä joka oli hankkinut oppinsa Yhdysvalloista, Kalifornian yliopiston Davisin kampukselta. EKT-laitos sijoittui osittain ravintokemian laitoksen tiloihin B-talon 1. ja 2. kerrokseen ja sille valmistui prosessilaboratorio Bluentosalien alla olevaan tilaan. Yhteistyö Kellogg-säätiön kanssa jatkui 1970-luvulla, kun säätiö tuli suomalaisen elintarviketeollisuuden rinnalle mukaan rahoittajaksi toiseen elintarviketieteiden kehittämishankkeeseen, jossa elintarvikekemian ja -teknologian laitokseen perustettiin Pekka Koivistoinen seuraa elintarvikekemistien tulemisia ja menemisiä D-talon toisen kerroksen aulassa. QUICK BUT NOT DIRTY SINGLE CELL GENOMICS: EXPLORING THE AMAZING MICROBIAL WORLD ONE CELL AT A TIME Christina Lyra The investigation of individual microbes is often a challenging task due to the limitations of current metagenomic and culturing methods. University of Helsinki has set up a single-cell genomics pipeline in the Department of Food and Environmental Sciences. We use a state-of-the-art, high throughput culture-independent method, the single cell genomics pipeline: highspeed Fluorescence-Activated Cell Sorting (FACS), Multiple Displacement Amplification (MDA), and next generation sequencing. Christina Lyra ja FACS. Kuva Johanna Rinta-Kanto. EYT-News 6(1): 4 single cell genomics pipeline enables matching the microbe’s phylogeny to its traits and investigating horizontal gene transfer and studying new metabolic pathways. Single-cell genomics is technically challenging and has therefore been applied in just a handful of laboratories world-wide. Our pipeline is rapid and straightforward without compromising sterility. Single cell genomics combines the power of conventional genomics and metagenomics and overcomes many of the shortcomings of the existing, widely used methodologies. This This technique was adopted in Helsinki in Professor Marko Virta’s research group in a project that received funding from University of Helsinki “new openings”. The successful application of this cutting-edge technology at the University of Helsinki will increase European excellence and competitiveness in science and help the University of Helsinki to reach its goal to be one of the leading universities in the world in the near future. We are seeking collaborators to explore the amazing microbial world with us. 30.1.2015 Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos EYTLEAKS: LAITOKSEN NAISTUTKIJAN H-INDEKSI 50! Toimitukseen saapuneen vihjeen mukaan yhden elintarvike- ja ympäristötieteen laitoksen naistutkijan h-indeksi on 50. Web of Science varmistaa vihjeen oikeaksi: professori Kaarina Sivosen h-indeksi on 50 eli enemmän kuin laitoksen kenenkään muun tutkijan. Scopus-tietokannan mukaan se on jopa korkeampi, 51. Tämä tarkoittaa sitä, että 51:een hänen 186 julkaisustaan on viitattu yli 51 kertaa. h-indeksi on Jorge Hirschin vuonna 2005 esittelemä kvantitatiivinen mitta, jolla pyritään mittaamaan samanaikaisesti yksittäisen tutkijan julkaisutehokkuutta ja tuotettujen julkaisujen merkittävyyttä. Määritelmän mukaan tutkijan h-indeksi on kokonaisluku, joka saa arvon h, mikäli kaikista hänen N julkaisustaan h julkaisuun on viitattu muissa julkaisuissa h kertaa tai useammin ja loppuihin (N-h) julkaisuun h kertaa tai vähemmän. Alkuperäisessä julkaisussaan Hirsch esittää, että indeksin tulisi kasvaa likimain lineaarisesti työvuosien suhteen ja samalla arvioi, että h-indeksi jaettuna työvuosien lukumäärällä kuvaa suoraan tutkijan ammatillista kykyä siten että tavallisen tutkijan h-indeksin ja työvuosien lukumäärän osamäärän tulisi olla lähellä yhtä. Hirschin mukaan lähellä kahta oleva osamäärä kertoo poikkeuksellisen kyvykkäästä ja lähellä kolmea, ällistyttävän kyvykkäästä tutkijasta. Wikipedian mukaan Kaarina Sivonen on sinilevätutkija ja Helsingin yliopiston soveltavan mikrobiologian professori. Hän suoritti tohtorin tutkinnon mikrobiologian alalta vuonna 1990 Helsingin yliopistossa. Vuosina 1990–2000 hän toimi Helsingin yliopistossa mikrobiologian dosenttina ja Suomen Akatemian nuorempana ja vanhempana tutkijana sekä vierailevana tutkijana Yhdysvalloissa. Vuosina 2000–2010 Sivonen toimi Helsingin yliopistossa akatemiaprofessorina ja johti Suomen Akatemian mikrobivarantojen huippuyksikköä vuosina 2002–2007. Hän oli nimitettynä yliopiston limnologian professoriksi vuosina 2007–2008 ja vuoden 2009 alusta soveltavan mikrobiologian professoriksi. Eräänä viitearvona alkuperäisjulkaisussaan Hirsch osoittaa viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana Nobelin fysiikanpalkinnon saaneiden tutkijoiden h-indeksin olevan 84prosenttisesti yli 30, joskin nobelistien h-indeksin arvon suhde työvuosiin putoaa lähelle ykköstä, pitkälti siksi, että palkinnon saajat ovat parhaat päivänsä nähneitä tutkijoita. Kaarina Sivonen on erikoistunut sinilevien eli syanobakteerien tutkimukseen. Hänen tutkimusryhmänsä havaitsi aikoinaan myrkyllisten sinileväkukintojen olevan yleisiä järvissämme ja jokavuotinen ilmiö Itämeressä. Kaarina Sivosta ei tavoitettu kommentteja varten. Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitoksesta korjattiin Sivosen Lukijan kuva: Kaarina Sivonen professuurin alan olevan 19.11.2014 lukien mikrobiologia työtoverinsa läksiäiskahveilla Viikissä tammikuussa 2015. ja alan täsmennyksen ympäristömikrobiologia. KIITOS JA NÄKEMIIN LEENA! Lähde: Wikipedia h-indeksin määräytyminen Taloussihteeri Leena Steininger jää eläkkeelle pitkän ja ansiokkaan työrupeaman jälkeen. Hän tuli töihin Viikkiin vuonna 1979 mikrobiologian laitokseen, josta yhdistelyjen jälkeen tuli osa soveltavan kemian ja mikrobiologian laitosta. Vaikka Leena 2008 siirtyi kvestuuriin hän jatkoi edelleen laitoksen monen tutkijan luottotaloussihteerinä. Leena kertoo nähneensä opiskelijoiden varttuvan jopa professoriksi asti ja kirjoituskoneiden muuttuvan tietokoneiksi. Eniten hän on työssään nauttinet ihmisten kohtaamisesta tässä mielenkiintoisessa ja mukavassa yliopistossa. Eläkepäivänsä Leena aikoo viettää rennosti ja rauhallisesti käsitöitä ja askartelua harrastaen. Leena ja työtoverit Ritva ja Tuula soveltavan kemian ja mikrobiologian laitoksen ajoilta. Kuvat Pekka Oivanen. Kiitämme Leenaa kaikesta avusta ja toivotamme antoisia eläkepäiviä! HELSINGIN YLIOPISTO 375 VUOTTA https://university.helsinki.fi/375 Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos Leena ja Per valitsevat runsaan kahvipöydän antimista. ▪ Vuosipäivä 26.3.2015 ▪ Thinkfest, Ajattelun ja tieteen kaupunkifestivaali 31.8.–5.9.2015 ▪ Helsinki Challenge -seminaari ja palkintogaala 12.–13.11.2015 30.1.2015 EYT-News 6(1): 5 RAVITSEMUSTIETEEN YLIOPISTONLEHTORI ESITTÄYTYY Raisa Valve Olen Raisa Valve, uusi ravitsemustieteen yliopistonlehtori. Koulutukseltani olen filosofian tohtori, terveydenhuollon maisteri ja laillistettu ravitsemusterapeutti. Nuo tutkinnot suoritin aikoinaan Kuopion yliopistossa. Lisäksi valmistuin viime syksynä työnohjaajaksi. Työurani alkuvaiheessa 90-luvun puolivälissä olin lihavuustutkija. Pro Gradu, jossa tutkin rasvamieltymyksiä laihdutuksen aikana, linkittyi Viikkiin, koska graduni ohjaajana toimi professori Hely Tuorila. Nyt tuntuukin mukavalta saada olla töissä laitoksella, johon olen ensimmäisen kerran ollut yhteyksissä yli 20 vuotta sitten. Väitöskirjassani jatkoin lihavuusteemalla, mutta vaihdoin mieltymyksistä genetiikkaan. Väitöskirjan jälkeen vaihdoin lihavuudesta ikääntymiseen ja yliopistoksi vaihtui Helsingin yliopisto. Pääsin tutkijaksi Ikihyvä Päijät-Häme -hankkeeseen, jota hallinnoi Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian Lahden yksikkö. Ikihyvässä kertyi 10 vuoden seuranta-aineisto 52-86 -vuotiaista. Aineiston avulla olemme voineet ja voimme edelleen tutkia ikääntymistä monitieteisesti. Ikihyvässä on luotu myös elintapaohjausmalli, joka on levinnyt Suomen lisäksi Australiaan ja Intiaan. Mainitsemisen arvoista on sekin, että Ikihyvän tutkimus- ja kehittämistyön ansiosta silloiseen Päijät-Hämeen sairaanhoitopiiriin saatiin Suomen ensimmäinen ennaltaehkäisyyn keskittyvä ravitsemusasiantuntija vuonna 2003. Antoisia työvuosia Lahdessa kertyi kolmetoista. Viimeiset kuusi vuotta toimin kehittämispäällikkönä ja tiimin esimiehenä. Vastuullani olivat hyvinvointialan tutkimus- ja kehittämishankkeet ja täydennyskoulutus. Sain olla mukana todella monenlaisissa hankekuvioissa, joissa kohderyhmät vaihtelivat lapsista ikääntyneisiin. Kaikissa tutkittiin ja kehitettiin hyvinvointia vahvistavia toimintamalleja. Tutkimuksellinen ote oli paljolti käyttäjälähtöinen ja eri toimijoita osallistava. Tutkimusasetelmat rakennettiin oikean elämän olosuhteisiin. Lahden seutu on ollut tässä työssä hyvä alue. Siellä on ymmärretty yliopistollisen osaamisen tuoma lisäarvo arjen työn kehittämisessä ja työn vaikutusten esille nostamisessa. Olenkin tottunut tekemään työtä monitieteisissä verkostoissa, joissa aktiivisina kumppaneina ovat kuntien ja yritysten edustajat. Kansainvälinen yhteistyö on kuulunut oleellisena osana työhöni ja toivon, että näitä kumppanuuksia pystyn ylläpitämään myös uudessa työssäni. Kiitos ystävällisten uusien työkavereiden, olen tuntenut itseni tervetulleeksi, ja kohtaamani opiskelijat vaikuttavat motivoituneilta. Opetustyössä haluan kannustaa opiskelijoita tarkastelemaan asioita useista näkökulmista. Tutkimustyössä kiinnostaa se, miten voimme vaikuttaa joukkoruokailussa tarjotun ruoan syömiseen, koska vain syöty ruoka ravitsee. Nyt työssäni yliopistonlehtorina vastuullani ovat ruokapalvelujen ja elintarviketeollisuuden ravitsemuskysymykset. Olen työstäni erittäin innostunut, koska koen, että voin jatkaa monitieteistä yhteistyötä opetus- ja tutkimustyössä. Toivon, että onnistun luomaan aiheen ympärille yhteistyötä yliopistolaisten kanssa ja löydämme innostuneita kumppaneita mukaan. Asun Lahdessa perheeni kanssa, johon kuuluu aviomiehen lisäksi teini-ikäiset tyttö ja poika sekä Shih tzu -rotuinen koira. Olen ympärivuotinen työmatkapyöräilijä ja onnekseni voin jatkaa sitä, vaikka työpisteeni siirtyi Viikkiin. Nyt aamuisin pyöräilen noin 10 kilometrin matkan Lahden rautatieasemalle ja sieltä matkustan bussilla Viikkiin. Hyötyliikunnan lisäksi käyn kehonhuoltotunneilla (bodypump ja bodybalance) ja RAVITSEMUSTIETEEN VUOSI ALKOI JUHLIEN Essi Päivärinta Ravitsemustieteen osastolla oli vuoden alkaessa monta syytä juhlaan: Christel LambergAllardt sai professorin arvonimen, Maijaliisa Erkkola valittiin yliopistomme opettajaakatemiaan ja yliopistonlehtori Raisa Valve (kuvassa vasemmalla) aloitti työnsä Endla Lipren seuraajana. Onnea, Christel ja Maikki! Ja tervetuloa taloon, Raisa! EYT-News 6(1): 6 teen pieniä käsitöitä. Vapaa-ajallani osallistun myös palvelu- ja vaikuttamistyöhön Zonta International -järjestössä, jonka tavoitteena on edistää maailmanlaajuisesti naisten ihmisoikeuksia. Hyvän tekemisen lisäksi Zonta-toiminta tarjoaa laajan kansainvälisen eri alojen asiantuntijoiden verkoston. 30.1.2015 Tässä esittelen elämäni ensimmäistä lasitaulua, jonka sain tehdä keväällä 2014 Zonta-piirikokouksessa Haminassa. Kuva Erja Lindholm. Onnelin ja Annelin jäätelötehdaskohtaukset kuvattiin EE-talon prosessilaboratoriossa. Laitoksen saama DVD on lainattavissa Tiina Kaarlehdolta. Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos VAPAAEHTOISTOIMINTA HARRASTUKSENA Ritva Partanen Sysäys vapaaehtoistoimintaan mukaan menemisestä tuli 2000-luvun alussa omien vanhempien sairastuttua. Viisi vuotta ravasin Helsinki–Lohja-väliä viikottain ensin äidin terveyden heikentyessä ja sitten isäni jäätyä leskeksi. Isäni intervallihoitojaksot vanhainkodeissa avasivat silmäni huomaamaan, miten paljon yksinäisiä ja yksin jätettyjä vanhuksia on. Räikein esimerkki oli vanhus, jonka lapset asuivat samassa kaupungissa, maksoivat vanhuksen ylläpidosta, mutta eivät koskaan vaivaantuneet käymään hänen luonaan. Huomasin, miten tärkeää oli olla vain läsnä ja kuuntelevana korvana. Vanhempieni poismenosta toivuttuani osallistuin vuonna 2012 Vapaaehtoistyön messuille, joissa vapaaehtoistyöjärjestöt esittelivät toimintaansa. Aira Samulin oli energinen tilaisuuden vetäjä ja varmaan paras esimerkki siitä, mitä vanhuus voi parhaimmillaan olla. Valitsin vapaaehtoistyöjärjestöistä Vanhustyön keskusliiton, joka valtakunnallisena keskusjärjestönä pyrkii edistämään vanhusten ja ikääntyvien hyvinvointia ja sosiaalista turvallisuutta. Minut kutsuttiin haastatteluun, jossa kartoitettiin taustaani ja toiveitani ja kerrottiin tarkemmin vapaaehtoistyön vaihtoehdoista. Haastattelun perusteella minut hyväksyttiin senioritoiminnan vapaaehtoistoiminnan kurssille, jotka järjestettiin Malmilla yhdistyksen tiloissa. Koulutuksessa kerrottiin periaatteista, ikäihmisen liikkumisen avustamisesta, dementoituneen ja masentuneen ikäihmisen kohtaamisesta, näkövammaisen avustamisesta. Lisäkoulutuksena myöhemmin osallistuin ”Lähellä loppuun asti – vapaaehtoinen vanhuksen tukena elämän loppuvaiheessa” -koulutuspäivään, jossa annettiin konkreettisia neuvoja vapaaehtoisille siitä, miten käsitellä vanhuksen kuolemaa. Vanhusystävää valitessa yhdistys löysi minulle 85-vuotiaan sokean naisen vanhusystäväksi. Valintakriteereinä oli yhteiset mielenkiinnon kohteet: lukeminen, teatteri, ulkoilu, perhe. Ensimmäinen kohtaaminen jännitti valtavasti, koulutuksen opit kun olivat tuoreena mielessä. Ovi aukeni ja vanhusystävä kaappasi halaukseen ja sanoi, että meillä sitten sinutellaan (sinne joutuivat ohjeet teitittelystä ja miten sokea kohdataan romukoppaan ☺). Kahvi porisi pannussa ja pöytä oli katettu koreaksi kunniakseni. Hän asui omakotitalossa iäkkään yhtä energisen miehensä kanssa, jonka totesin myöhemmin saaneeni kylkiäisenä vanhusystäväksi, koska hän mielellään osallistui näihin meidän keskusteluihimme. Seuraavalla tapaamiskerralla vanhusystäväni aikuiset lapset olivat paikalla (hyvä, etten tiennyt etukäteen). Ilmeisesti he halusivat paikan päällä varmistaa, että äiti on hyvissä käsissä. Läpäisin ilmeisesti ”tarkastuksen”, koska he sanoivat äidilleen, että olin ”juuri sellainen kuin kerroitkin”. Vanhusystäväni sokeutuminen tapahtui 2000-luvun alussa silmäsairauden seurauksena. Hän ei koskaan oppinut liikkumaan sokeainkepin avulla, mutta omassa kotiympäristössä liikkuminen onnistui vaivatta. Kävin alussa kerran viikossa hänen luonaan, mutta sittemmin 3 tunnin käynti joka toinen viikko vakiintui käytännöksi. Vein Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos 30.1.2015 hänet yleensä aluksi kävelylenkille, koska hän oli aina ollut aktiiviliikkuja (hiihtäminen, uinti, pyöräily) ja nautti päästessään lenkille. Jutun aiheet eivät loppuneet, koska hän seurasi aktiivisesti uutisia. Sokeutumisen myötä hän siirtyi äänikirjojen kuuntelijaksi ja usein keskustelimme kirjoista, joita hän oli viimeksi ”lukenut”. Hän kertoili myös mielellään ulkomaanmatkoistaan ja elämänkokemuksistaan yleensäkin sekä tietysti jälkikasvustaan 4 polvessa, jotka olivat hänelle tärkeitä. Heinäkuussa kohtalo puuttui peliin: vanhusystäväni aviomies sairastui ja lyhyen sairauden jälkeen hän menehtyi ennen joulua. 67 vuoden pitkä yhteiselo oli päättynyt ja tuoreen lesken suru oli tietysti suunnaton. Huomasin, miten tärkeäksi he molemmat olivat minulle tulleet, koska kuolema kosketti minuakin syvästi. Soittelimme toisillemme usein ja kävin useammin hänen luonaan, koska se tuntui olevan hänelle äärettömän tarpeellista. Toivon, että aika ja vanhusystäväni iloinen perusminä auttavat, jotta hän vielä saisi elämänhalunsa takaisin ja edessä olisi vielä paljon elämäntäyteisiä vuosia jäljellä. Vanhuus on arvokasta aikaa ja arvostan sitä, että olen saanut olla mukana vanhusystäväni ja hänen miehensä rinnalla myötäelämässä heidän ilojaan ja surujaan ja tuomassa omalla panoksellani iloa heidän elämäänsä. Vanhusystävätoiminnan päätavoitteena on antaa miellyttäviä yhdessäolon hetkiä niin vanhukselle kuin vapaaehtoiselle. Näin todella on ja voin lämpimästi suositella muitakin tulemaan vapaaehtoiseksi. Meistä on huutava pula. Kuvat Vanhustyön keskusliitto www.vtkl.fi EYT-News 6(1): 7 VIERAILU AUSTRALIAAN Markku Yli-Halla Olin Säätiöiden professoripoolin myöntämän apurahan turvin tutkimus”vapaalla” vuoden 2014, jolloin olin yliopiston kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti vapautettu opetus- ja hallintotehtävistä. Näitä apurahoja on myönnetty vuodesta 2012 lähtien yhteensä 330 kpl, mutta tällä tietoa tämä rahoitus päättyy, ja viimeinen hakukierros (2.–27.2.2015) on juuri käynnistymässä. Käymässä Tyynen meren rannalla Käytin suurimman osan apurahakaudesta kirjoitustöiden tekemiseen paljolti yhteistyössä jatko-opiskelijoiden kanssa. Pääsin myös pitkästä aikaa kokeelliseen tutkimukseen, ensin tammi–helmikuussa MTT:llä Jokioisilla, jossa osallistuin sadesimulointikokeen tekemiseen – tosin lähinnä katseella seuraten. Varsinainen kokeellisen työn jakso ajoittui loppuvuoteen, jolloin vietin 2 kk Southern Cross -yliopistossa (SCU) Australiassa. Tämän yliopiston Geosciences-laitoksella (http://scu.edu.au/geoscience/) on vahvaa tutkimusta happamista sulfaattimaista, joita olen pitkään tutkinut. Kyseinen laitos on itse asiassa aloittanut toimintansa sulfaattimaiden tutkimuskeskuksena mutta vähitellen laajentanut aihepiiriään. Olen tutustunut SCU:n tutkijoihin sulfaattimaakongresseissa, ja vierailusta sovittiin jo poolihaun yhteydessä keväällä 2013. SCU on perustettu vuonna 1994, ja se toimii Australian länsirannikolla kahdella kampuksella. Meren rannalla laskuveden aikaan Lismoren lisko Oma vierailupaikkani oli alle 30 000 asukkaan Lismore, joka sijaitsee New South Walesin osavaltion pohjoisnurkassa 200 km Brisbanesta ja on noin 40 km Tyynenmeren rannasta. Kaupunki on yksi suuri omakotialue, ja siellä on yhdet liikennevalot. Julkista liikennettä on minimaalisesti. Siitä huolimatta en uskaltanut vuokrata autoa, koska liikenne on vasemmanpuoleinen, ja kävellessäkin katsoin ensimmäiset viikot aina väärään suuntaan. Asuin ensimmäiset kaksi viikkoa pienessä hostellissa, josta oli yliopistolle aamuisin 35 min ja iltaisin 50 min kävelymatka. Ero johtuu siitä, että aamulla oli alamäkeä ja illalla taas varsin jyrkkää ylämäkeä. Lopun aikaa majoituin soluasuntoon, jonka laitoksen kiinalainen jatko-opiskelija oli vuokrannut. Kolmantena asukkaana oli papualainen metsäalan opiskelija. Tälle asunnolle kävely kesti 10 min suuntaansa ja oli tasamaata. Muutto lähietäisyydelle oli helpotus, sillä ulkoilman lämpötila oli monena päivänä reippaasti yli 30 °C, ja ylämäki alkoi ottaa pumpun päälle. Vain noin puolessa Lismoren asunnoista oli ilmastointi. Vierailuni pääasiallinen sisältö oli scanningelektronimikroskoopilla istumista yhdessä professori Leigh Sullivanin kanssa. Laite oli varattu meille joka maanantai, ja sitten kaksi seuraavaa päivää kuluikin siihen, että kirjoitin näkemästämme. Tutkittavat näytteet olivat happamien sulfaattimaiden vanhoihin juurikanaviin muodostuneita pillimäisiä rautasaostumia. Omat näytteeni olivat Ylistarosta ja Joensuusta, ja sitten haimme vertailunäytteitä kahdesta paikasta Lismoren läheltä. Mikroskopoinnin lisäksi näytteiden mineralogia määritettiin röntgendiffraktiomenetelmällä ja lisäksi tehtiin kemiallisia määrityksiä. Näytteiden lähettäminen Suomesta Australiaan oli oma operaationsa, sillä tiukkojen karanteenisäädösten mukaisesti ne piti ensin viedä gammasäteilytykseen. Näytteistä ei tietenkään sitten voi tutkia enää mitään sellaista, jossa mikrobit olisivat mukana. Siksi tutkimuskohteeksi valikoituikin nimenomaan maan mineralogia. Laboratoriossa ei saanut työskennellä sandaaleissa, vaan jalassa piti olla umpinaiset kengät. Valkoinen takki päällä taas ei saanut mennä laboratoriosta ulos. Laboratorion ovissa oli sähköinen lukitus ja itse laboratoriossa oli valvontakamera. Minua hiukan ihmetytti, ... Kaikkein kirjavin papukaijalaji Koaloista varoittava liikennemerkki Juurikanaviin saostuneita rautapillejä EYT-News 6(1): 8 30.1.2015 Mineraalimääritykseen meneviä maanäytteitä Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos … kun uuttoihin käytettyjä 100 ml muoviputkia ja uutteiden säilytykseen käytettyjä pienempiä putkia pidettiin kertakäyttötavarana; meillähän ne pestään ja käytetään vaikka kuinka monta kertaa. Laitoksella oli kuusi professoria (full tai associate) ja 10 tohtoritutkijaa, joista puolet oli ulkomaalaisia (Intia, Sri Lanka, Saksa, Ranska, Englanti, Kiina, Pakistan). Kaikki 10 jatko-opiskelijaa olivat ulkomaalaisia seuraavista maista: Kiina, Pakistan, Ranska, Iran ja USA. Australialaisia jatko-opinnot eivät kuulemma kiinnosta, ja he menevät ainakin tällä alalla heti töihin Bachelortutkinnon jälkeen. Työyhteisö oli siis aidon kansainvälinen, ja kaiken maailman ihmisten menemistä ja tulemista pidettiin täysin normaalina, ja käypäläisten oletettiin ryhtyvän oitis hommiin. Minäkin sain heti metrin verran laboratoriopöytää omaan käyttööni. Master of Science -tutkinto on Australiasta käytännössä poistunut kokonaan, ja tohtoriopintoihin pääsee suoraan Bachelortutkinnon jälkeen, niin kuin USAssakin. Ei ihme, että tohtoriksi sitten valmistutaan nuorena. Ryhdyin hiukan pohtimaan omien englanninkielisten maisteriohjelmiemme kohderyhmää. Onko meidän ylipäätään mahdollisuus saada omaan yliopistoomme tavoittelemiamme huippulahjakkuuksia, jos he monessa muussa maassa pääsevät Bachelor-tutkinnon jälkeen suoraan tohtorikoulutukseen? Australian länsirannikko on suuri eläintarha. Yliopiston kampuksella oli puolen metrin mittaisia liskoja, ja papukaijoja oli suurina parvina kolmea lajia. Myös ibislintuja ja luonnonvaraisia kalkkunoita oli nähtävissä. Papukaijat aloittivat aamulla mekastuksen klo 7, kun aurinko nousi, ja illalla äänimaisemaa hallitsivat kaskassirkat. Lisäksi eläinkuntaan kuului pieniä kenguruita, joita näki harvakseltaan. Koalat olivat kuulemma yleisiä, mutta minä näin niitä vain liikennemerkeissä, joissa varoitettiin ajamasta niiden päälle. Onnettomuuksia kuitenkin tapahtuu, ja SCU:ssa on koalasairaala. Lokakuussa Australiassa oli alkamassa kevät, ja käärmeet olivat aktiivisimmillaan. Yliopiston sähköpostissa annettiin yleinen käärmevaroitus ja toimintaohje, jos kaikkein vaarallisin eli ruskeakäärme (brownsnake) tulee vastaan. Eräänä aamuna kuulin, että eräs kollega oli menettänyt yhden kolmesta kanastaan pythonin kitaan. Kanat olivat olleet pihalla häkissä, ja käärme oli mennyt verkon silmästä sisään ja hotkaissut kanan. Mutta python oli jäänyt häkin van- Yleiskuva laboratoriosta giksi, koska ei ollut enää mahtunut reiästä ulos. Tarina ei kerro, miten käärmeen sitten kävi. Hieman pelottavaa oli katsella lepakkoparvia, jotka lensivät illan pimentyessä matalalla kävelyreittini yli. Ne olivat suurimpiin lepakoihin kuuluvia lentäviä koiria (flying fox), joita Lismoressa on valtava yhdyskunta. Kahdessa kuukaudessa kertyi paljon tuloksia, ja nyt on (jossain vaiheessa) edessä julkaisun laadinta. Vaikka tarkoitukseni oli tutkimus”vapaan” aikana tyhjentää kertyneitä datakasoja, niin en saanut mainittavaa nettovaikutusta aikaan. Toisesta päästä jotain purkautumista tapahtuikin, mutta tämän Australian-retken seurauksena uusia tuloksia tuli kaksin verroin lisää. Eläkkeelläkö se kasa sitten sulaa? TUTKIMUSMATKALLA ÅBOSSA Hanna Koivula me oli tutustua Gadolinia-rakennuksen neljän kerroksen väkeen: fysikaalisen kemian laitokseen (FyKe) ja luonnonmateriaalien tutkimuksen kanssa toimiviin kuitu- ja selluloosateknologian laboratorioon (FCT), paperinjalostuksen laboratorioon (LPCC) ja puu- ja paperikemian laboratorioon (3PK). Kaikki nämä edellä mainitut yksiköt ovat Åbo Akademissa vuodenvaihteen tiedekuntauudistuksen jälkeen kuuluneet samaan luonnontieteiden ja tekniikan tiedekuntaan. Iloinen joukko elintarviketieteilijöitä teki marraskuun lopulla tutustumismatkan Åbo Akademille Turkuun. Matkassa mukana olivat Kati Katina, Rossana Coda, Elisa Arte ja Jari Mäkelä. Matkanjohtajana ja järjestäjänä toimi Hanna Koivula. Tarkoituksenam- Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos Laboratoriokierroksen jälkeen elintarviketeknologit alkoivat jo kaivata ruokaa, joten suuntana oli Turun keskusta ja illallispöytä ravintola Di Trevin välimerellisen menun merkeissä. Illan pimetessä puhuttiin töistä ja suunniteltiin tulevaisuutta oikein miellyttävissä merkeissä turkulaisen historian havistessa lumisessa ympäristössämme. Kuvat Jari Mäkelä ja Hanna Koivula Meillä oli oikein hedelmällinen palaveri paikalle saapuneiden professorien Jouko Peltosen (FyKe) ja Stefan Willförin (3PK) sekä akatemianlehtoreiden Mari Nurmi (LPCC) ja Jan Gustafsson (FCT) kanssa. Luonnonmateriaalihan se lesekin on, todettiin yhdessä. 30.1.2015 EYT-News 6(1): 9 VIIKIN KAMPUSKIRJASTO TIEDOTTAA Helsingin yliopiston kirjasto – Viikin kampuskirjasto opastaa moninaisten kirjaston palvelujen käyttöön uusilla ResearchGuides –sivuilla. Sieltä löytyy mm: ▪ E-kirjaopas - ohjeita e-kirjojen käyttöön: Yleistä ekirjoista: http://libraryguides.helsinki.fi/ekirjaopas ▪ Opas opettajille - e-kirjat ja e-artikkelit kurssivaatimuksissa ja opetuksessa: E-kirjat kurssivaatimuksissa ja opetuksessa: http:// libraryguides.helsinki.fi/ opasopettajille_ekirjat_ja_elehdet ▪ Food and Nutrition Sciences: http:// libraryguides.helsinki.fi/food_science TERVETULOA/WELCOME TO "VIIKKILEARNS – OPPIMISTEORIOISTA KÄYTÄNTÖÖN" – SYMPOSIUMIIN! Viikin kampuksen tiedekunnat järjestävät 4.3.2015 yhteisen "ViikkiLearns – oppimisteorioista käytäntöön" symposiumin, jonka tarkoituksena on jakaa innovatiivisia ja ajatuksia herättäviä kokemuksia kampuksen oppimiseen ja opetukseen liittyen sekä tuoda esiin kampuksella tehtyä pedagogista tutkimusta. Symposiumissa esiintyvät Viikin kampuksen inspiroivat opettajat sekä pedagogiset asiantuntijat. Symposium on tarkoitettu opetushenkilökunnalle ja muuten opetuksesta ja oppimisesta kiinnostuneille. We are pleased to invite you to our Symposium “ViikkiLearns – From learning theories to practice” on 4th of March 2015. The purpose of this symposium is to share innovative and thought-provoking learning and teaching experiences and pedagogical research from teachers combining different faculties of Viikki campus. This symposium has been put together in corporation of the Faculties in the Viikki Campus to bring together all the teaching staff and other staff who are interested in learning and teaching. KAMERAN KORTILTA Lokakuussa Viikki Food Science -seminaari järjestettiin yhdessä Wageningenin yliopiston vieraiden kanssa. Päivä päättyi buffet-tilaisuuteen postereiden äärellä EE-talon toisen kerroksen aulassa. Postereihin tutustuminen valitettavasti hankaloitui, kun valoautomatiikka sammutti useimmat valot. Kuvat Laila Seppä. TYÖTERVEYSHUOLTO YMPYRÄTALOON Helsingin yliopisto järjestää henkilöstölleen ennaltaehkäisevän työterveyshuollon ja yleislääkäritasoisen työhön liittyvän avosairaanhoidon. Työterveyshuollon käyttöoikeus on ma–pe klo 8-20, mikäli työterveyshuollon toimipaikka on auki. Klo 20 jälkeen, viikonloppuisin ja arkipyhinä ei työterveyshuollon käyttöoikeutta ole. Työterveyshuollon toimipiste määräytyy työpaikan, ei asuinpaikan, sijainnin mukaan. Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitoksen toimipiste on Ympyrätalo, jossa työterveyshoitajamme on Ulla Lintunen ja työterveyslääkärimme Susanne Heikinheimo. Pääkaupunkiseudulla voi akuuteissa sairaustilanteissa asioida kaikilla yleislääkäreillä Mehiläisen pääkaupunkiseudun toimipisteissä kuitenkin niin, että kaikki työhön ja työkykyyn liittyvät asiat tulee hoitaa Mehiläinen Ympyrätalossa yliopiston vastuulääkäreillä tai heidän nimetyillä sijaisillaan. Seminaari on ilmainen / free of charge. Ilmoittautuminen/register by 13.2.2015 elomake.helsinki.fi/lomakkeet/57065/lomake.html. TYÖTERVEYSHOITAJAN VASTAANOTTO VIIKISSÄ OCCUPATIONAL HEALTH CARE SERVICES MOVED TO YMPYRÄTALO The University of Helsinki offers its staff preventive occupational health services and general work-related outpatient medical care. Employees may use occupational health services on weekdays between 8.00 and 20.00 if the occupational health care location is open. Occupational health is not available after 20.00, on weekends and public holidays. The occupational health unit assigned to groups of employees depends on the location of their workplace, not their place of residence. The unit of the Department of Food and Environmental Sciences is Mehiläinen Ympyrätalo. However, in the Helsinki Metropolitan Area, employees with acute health problems may visit any general practitioner in any Mehiläinen location in the Helsinki Metropolitan Area, but all matters related to work and the ability to work must be handled at Mehiläinen Ympyrätalo with the physicians assigned to the University of Helsinki or their deputies. Ohjelma ja lisätietoa / program and info: http:// blogs.helsinki.fi/viikkilearns2015/ Työterveyshoitaja pitää maanantaivastaanottoa Viikin Infokeskus Koronan huoneessa 110C klo 9–12 kaksi kerta kuussa. Lisätietoa Flammassa. Occupational health nurse has her appointment in Viikki on two Mondays each month. Finnish information in Flamma, AJANKOHTAISIA TEEMOJA ICA-EDUKONFERENSSISSA WIENISSÄ Työterveyshuollon käyttöopas Flammassa www.mehilainen.fi Guide to Occupational Health Care in Flamma Mehiläinen in English A two day ICA-EDU conference in Vienna on Educating Life Science Graduates Fit for Europe on 15th – 16th April 2015 Further information on the ICAICA-Edu Colloquium 2015 Website. Kuva Linda Tammisto EYT-News 6(1): 10 30.1.2015 Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos OPPIMATKANI VÄITÖSTILAISUUTEEN AL AINIIN Anna-Maija Lampi Syksyllä sain puhelun ystävältäni Afaf Kamal-Eldiniltä Yhdistyneiden Arabiemiraattien yliopistosta (UAEU:sta) Al Ainista. Hänen ensimmäinen jatko-opiskelijansa Elizabeth Budilarto väittelee joulukuun puolivälissä, ja väitöstilaisuuteen tarvitaan ulkomainen asiantuntija. Tehtävänä oli olla yksi neljästä väitöskirjatyön ja sen pohjalta pidetyn esityksen arvioijana. Kun kuulin, että työn aiheena oli kasviöljyjen initiaatiovaiheen tutkimiseen kehitetyt uudet menetelmät, innostuin välittömästi. Yes! Nyt vaan piti saada lupa kotoa lähteä Arabian niemimaalle. Pitkien neuvottelujen jälkeen sain luvan. Kun kyselin Afafilta väitöskirjatyön tarkastuksesta UAEU:ssa, sain vastaukseksi ”vähän niin kuin Suomessa – ei niin kuin Ruotsissa”. Opin, että tämä tarkoitti sitä, että väitöskirjalle tehtiin ensin esitarkastus ja että minä olin esitarkastaja. Tein, kuten pyydettiin. Laadin muutaman sivun esitarkastusraportin ja toimitin sen työn vastuuprofessorille eli Afafille. Raporttia ei saanut näyttää työn tekijälle. Kun kyselin väitöstilaisuuden kulusta, opin, että väittelijä pitää noin 45 min esityksen ja sen jälkeen arvioijat kyselevät. Sopiva aika kysellä olisi noin 15 min. Siis koko matka vain 15 min takia! Tämän päälle tuli pyyntö pitää laitoksen henkilökunnalle ja opiskelijoille esitys ”Suomesta, yliopistostamme ja laitoksestamme sekä tietenkin myös tutkimuksesta”. (Kiitos materiaaleista Maija ja Vieno!). Sitten alkoi väitöspäivä lähestyä. Minulle lähetettiin lentoliput ja tieto kuljettajan olevan vastassa Dubain kentällä puolelta öin. Pukukoodista ymmärsin, että voin mennä sellaisena kuin olen. Tämä kyllä hirvitti, sillä kaikissa yliopiston virallisissa kuvissa naisilla oli hyvin peittävät mustat vaatteet. Tämäkin käytännön ongelma ratkesi onnel- lisesti: vierasmaalaisena sain pukeutua oman kulttuurini mukaisesti. Kukaan ei tuijottanut, vaikka mukana ollut punainen huivi lepäsi olkapäillä, ei hiuksilla. Al Ainissa opin, että voisin seurata laitoksen opetusta parina päivänä sekä perehtyä tiloihin ja resursseihin, minkä pohjalta minun tulisi kirjoittaa raportti IFT:lle (Institute of Food Technologists, USA). Tämä taas johtui siitä, että sikäläinen elintarviketieteiden kandidaattiohjelma on IFT:n hyväksymä, mikä puolestaan vaatii säännölliset arvioinnit. Olin siis se arvioija. En voinut muuta kuin ihailla heidän opinto-opastaan, jossa oli mm. yksilöidyt oppimistavoitteet ja arviointikohteet jokaiselle kurssille erikseen sekä koko tutkinnolle yleisesti sekä tietenkin tiukka lukujärjestys. Ja ne resurssit! Öljyrahoilla hankittu. Yksi mielenkiintoinen seikka oli mittava panostus opetukseen. Vaikka opetusohjelma kattoi vain nelivuotisen kandidaattitutkinnon ja uusia opiskelijoita tuli vuosittain noin 15, kukin opettaja laitosjohtajaa lukuun ottamatta opetti 10–12 tuntia viikossa koko lukuvuoden ajan. Ei siinä aikaa tutkimukselle juuri jäänyt. Onneksi kaikki opiskelijat olivat tyttöjä, sillä jos mukana olisi ollut yksikin poika, kaikki opetus olisi ollut annettava erikseen pojalle ja tytöille. Tytöt ja pojat kun eivät saaneet kohdata toisiaan yliopiston alueella. Lopuksi väitöstilaisuudesta. Elizabeth Budilarto oli valmistellut erinomaisen esityksen työstään ja piti sen pienilukuiselle yleisölle yliopiston hallintorakennuksessa. Kahvituokion jälkeen arvioijat kyselivät väittelijältä, kukin noin 15 min ajan, väitöstutkimuksesta ja vähän laajemminkin. Tämän jälkeen väitöskirja, esitys ja väittelijän kyky puolustaa työtään arvioitiin sekä sovittiin väitöskirjaan esitettävistä täydennyksistä. Lopuksi arvioijaraati julisti, että väitöskirjatyö oli hyväksytty pienin muutoksin. Nyt vain odottelen, milloin saan lopullisen työn eteeni. Aikamoinen matka, josta tutuin osa taisi olla tuo väitöstilaisuus. HANNU SALOVAARAN MUOTOKUVA PALJASTETAAN 6.2.2015 Viljateknologian professori Hannu Salovaaran muotokuva paljastetaan perjantaina 6.2.2015 klo 12 alkavassa tilaisuudessa luentosalissa B2. Muotokuvan on ottanut valokuvaaja Jaakko Martikainen. Kaikki ovat tervetulleita tilaisuuteen. Lisätietoja [email protected]. CHRISTEL LAMBERG-ALLARDTILLE PROFESSORIN ARVO Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on myöntänyt 19.12.2014 professorin arvonimen ravitsemustieteen dosentti Christel Lamberg-Allardtille. Onnea Christel! MAIJALIISA ERKKOLA OPETTAJIEN AKATEMIAAN Opettajien akatemiaan on valittu 20 uutta jäsentä, joista yksi on ravitsemustieteen yliopistonlehtori Maijalliisa Erkkola. Valinta Opettajien akatemian jäseneksi on yliopistoyhteisön tunnustus opettajan opetusansioista ja oppineisuudesta opetuksessa. Opettajien akatemian jäsenet ja heidän nimeämänsä kotiyksiköt saavat käyttöönsä kaksivuotisen määrärahan. Rehtorin päätös perusteluineen www.helsinki.fi/opettajienakatemia Onnea Maikki! BIONAUTIT HELSINKI CHALLENGE –LOPPUKILPAILUUN Helsinki Challenge -loppukilpailussa on mukana laaja valikoima huipputiedettä genetiikasta onnellisuuden tutkimukseen. Jaossa on 375 000 euron palkintosumma parhaille ideoille. Ohjelmaan haki mukaan 144 poikkitieteellistä ehdotusta, joista tuomaristo valitsi 20. Näistä yksi on Christina Lyran vetämä Improving laboratories in Africa – Mikrobiologisten laboratorioiden kehittäminen Afrikassa. Onnea kisaan! challenge.helsinki.fi/blog/improving-laboratories-inafrica Kuva http://www.uaeu.ac.ae/en/vc/mcd/publications/ cfa_brochure_update.pdf Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos 30.1.2015 EYT-News 6(1): 11 KOULULAISET OMENAPAJASSA EE-TALOSSA Laila Seppä Pienten jalkojen tipsutusta oli EE-talossa tavallista enemmän loka-marraskuun vaihteessa, kun neljä ala-asteen luokkaa läheisestä koulusta saapui aistinvaraisen tutkimuksen laboratorioon Omenatyöpajoihin. Oppilaiden vanhemmat olivat täyttäneet etukäteen kaksisivuisen taustatietolomakkeen, jossa kysyttiin demografisten tietojen lisäksi hedelmien ja marjojen käyttötottumuksista ja varattiin tilaa vapaille kommenteille. Pajoissa oppilaat arvioivat kolmen kotimaisen omenan miellyttävyyttä ensin ulkonäön perusteella ja sitten maistamisen jälkeen (kuvat 1 ja 2). Lopuksi kysyttiin mikä omenoista oli mieleisin ja miksi. Arvioinnin jälkeen 4-6 oppilasta kustakin luokasta jäi laboratorioon ryhmäkeskusteluun, ja loput menivät seminaarihuoneeseen piirtämään hedelmäaiheita. Keskustelut nauhoitettiin ja ne litteroitiin myöhemmin. Kuva 1. Omenat tarjottiin halkaistuina satunnaistetussa järjestyksessä Kuva 2. Osa arviointilomaketta OMENAT delmät. Vähän hedelmiä syövien mielihedelmä oli usein banaani. Kaikki omenapajojen lajikkeet ovat rapeita ja melko punaisia, kaikissa on kuitenkin myös vihreää (kuva 3). Loboa viljellään eniten (hieman laskutavasta riippuen noin neljännes sadosta on Loboa). Heta ja Pekka taas ovat uusia lajikkeita, kumpikin on Lobon ja Huvituksen risteytys. Tänä satovuonna Lobo oli tavanomaista vihreämpi. Heta on mehukas, makea ja jonkin verran hapan, kun taas Lobo on makea, mehukas ja hieman vähemmän hapan, ja siihen muodostuu varastoinnin aikana vahakerros. Lobo nousi suosikiksi. Tytöt pitivät hieman enemmän punaisempien lajikkeiden, Hetan ja Pekan ulkonäöstä, kun taas pojat pitivät melko vihreän Lobon ulkonäöstä. Mieltymysarvioissa ei ollut eroa sukupuolten välillä maistamisen jälkeen. Pitäminen kasvoi jokaisen lajikkeen kohdalla, kun lajikkeita päästiin maistamaan (kuva 4). Aikuisilla omenansyöjillä ero ei ole useinkaan näin iso. Hedelmiä syötiin eniten välipalaksi. Päivittäin hedelmiä söi 51 lasta (57 %), he söivät hedelmiä muita useammin myös aamupalalla. Päivittäin hedelmiä syövät söivät myös marjoja ja kuivattuja hedelmiä enemmän kuin muut. Marjojen syönti jakautui melko tasaisesti aamu-, väli- ja iltapalan kesken. Mieleisin marja oli mansikka, useimmin syötiin mansikkaa ja mustikkaa. Muutama lapsi ei syönyt juuri ollenkaan hedelmiä ja marjoja. Vapaista kommenteista ilmeni, että asia vaivasi huoltajia suuresti. Vapaissa kommenteissa kuvattiin omenan ja marjojen säilöntää ja moni huoltaja kertoi sesonkien vaikutuksesta hedelmien ja marjojen syömiseen ja niiden tuoreuteen. Saatavuus, väärä tuoreusaste ja hinta rajoittaa monen perheen hedelmien syömistä. Useassa perheessä syödään loppukesästä ja syksyisin huomattavan paljon enemmän hedelmiä kuin muina vuodenaikoina. Yleisin syy valita jokin lajike oli omenan makea maku (taulukko 1). Syiden määrää ei rajoitettu, ja ne perustuivat vapaaseen kuvailuun. Suullisessa palautteessa ilmeni, että Pekka-lajikkeen tummanpunainen väri epäilytti monia, mutta sen makea maku oli iloinen yllätys. RYHMÄKESKUSTELUT MILLAISIA JA MITEN HEDELMIÄ SYÖDÄÄN Keskusteluista kävi ilmi, että monet lapset saavat kosketuksen eksoottisiin hedelmiin ja muihin ruokiin risteilyjen, ulkomaanmatkojen tai perheenjäsenten ... Oppilaiden mielihedelmiä olivat muun muassa omena, sitrushedelmät, päärynä ja banaani. Myös mangon, meloonin, rypäleiden ja ananaksen ystäviä oli. Mielihedelmiä mainittiin 116 kappaletta, osa luetteli useita mielihedelmiä, osa vain yhden. Oppilaat nimesivät myös inhokkihedelmiä: banaani, ananas, luumu, kiivi, avokado ja sitrushe- Keskustelurunko suunniteltiin aihekokonaisuuksien ympärille noin 30 minuutin pituiseksi. Aluksi vetäjät näyttivät oppilaille lautasmallikuvia, joiden avulla johdateltiin keskustelu terveellisen ruuan kautta hedelmiin. Taulukko 1. Yleisimmät syyt valita lajike Kuva 3. Lajikkeiden aistittavien ominaisuuksien profiilit, jotka perustuvat vuosien 2009–2011 kuvailevan analyysin tuloksiin (n= 11–14). EYT-News 6(1): 12 30.1.2015 Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos KEVÄÄN YPJ-KIERROS / YPJ EVALUATION Yliopistojen työehtosopimuksen mukaisesti tänä keväänä toteutetaan koko palkkausjärjestelmän piiriin kuuluvan henkilöstön suoriutumisen arviointi. Lisätietoja yksikkökokouksessa 10.2. ja https://flamma.helsinki.fi/fi/HY333658. Kuva 4. Koululaisten mieltymysarviot lajikekohtaisesti, n=80–86. Mieltymysarvioissa oli eroa ennen ja jälkeen maistamisen jokaisen lajikkeen osalta, * = p<0,05 ja ** = p<0,01. … taustan ansiosta. Erikoiset hedelmät virittivät yhdessä ryhmässä keskustelun sushista ja levästä. Keskustelijat kertoivat eloisasti siitä, millaisia ruokia ja välipaloja kotona valmistetaan hedelmistä ja marjoista (esimerkiksi piirakoita ja smoothieta) ja millä tavoin syksyn satoa käsitellään. Herkullisten ruokien valmistamisen voikin nähdä myös perhettä yhdistävänä toimintana. Marjastuksesta ja sienestyksestä keskusteleminen johti yhdessä ryhmässä kalastuksen ja tuoreen kalan syömisen pariin. Marjametsään joutuminen on kokemus, jonka usea keskustelija jakoi keskenään, ja se harmitti erityisesti, jos oli hyttysiä tai saalis oli pieni. Itsepoiminnassa käymiseen suhtauduttiin positiivisesti. Kaikki luokat olivat hyvin innostuneita vierailusta ja laboratoriossa suoritettavista tehtävistä. Joka luokalla oli oppilaita, jotka tarvitsivat apua ja ohjausta arvioinnin aikana ja niitä, jotka suorittivat kaiken täysin itsenäisesti. Ryhmäkeskustelulle 30 minuuttia on sopiva aika myös kirjallisuuden perusteella. ------Tutkimuksen toteutti Laila Seppä apunaan opiskelijat Maija Greis, Kaisa Saarimaa ja Jutta Varis. Kaikki olemme nyt monta kokemusta rikkaampia ja ehkä viisaampiakin. Tutkimukseen on saatu rahoitusta Maa- ja metsätalousminiteriöltä. Monipuolinen omena -hankkeesta löytyy lisätietoja blogista blogs.helsinki.fi/monipuolinen-omena. ENSILUMIKISAN As required by the General Collective Agreement for Universities, an evaluation of the personal performance of the entire staff under the salary system for Finnish universities will be carried out this spring. Further information at the department meeting on 10.2. and https://flamma.helsinki.fi/en/HY333659. VFS-SEMINAARIT JATKUVAT KOKO KEVÄÄN Viikki Food Science -seminaarisarjan tilaisuudet jatkuvat koko kevään (seminaarihuone 11–12, ellei toisin ilmoiteta): ▪ Perjantai 30.1. kello 13.00 Professor Andrea Bauer Hampurin ammattikorkeakoulusta kertoo Kasvuolosuhteiden vaikutuksesta Riesling-viinien aistinavaraisiin ominaisuuksiin (Factors causing sensory variation in Riesling wines from different terroirs) ▪ Torstai 26.2. kello 14.00 Tutkijatohtori Outi Mäkinen Kööpenhaminan yliopistosta puhuu kasviperäisistä maidon tyyppisistä tuotteista (Milk without the moo – the science and technology of plant-based dairy substitutes) ▪ Torstai 19.3. kello 14.00 Professori Christel Lamberg-Allardt puhuu aiheesta "Haasteita D-vitamiinitutkimuksissa eri etnisissä ryhmissä" (Challenges in conducting vitamin D research in humans). Ohjelma täydentyy vielä kevään kuluessa, joten seuraa ilmoittelua ja blogia blogs.helsinki.fi/vfsseminars. VOITTO OUTILLE ARVIOIJIA KAIVATAAN KURSSITÖIHIN! Muistatteko tämän talven ensilumen? Perjantaina 21.11. aamupäivällä alkoi sataa sankasti sohjoista lunta, joka jäätyi tienpintaan ja aiheutti lukuisia peltikolareita ja tieltä suistumisia iltapäivän liikenteessä. Kotimatka kesärenkailla oli sellainen riski, että viisaat jättivät auton Viikin parkkipaikalle. Lunta satoi kymmenen sentin kerros, joka viikonlopun aikana hupeni ja alkuviikosta suli kokonaan. Kurssi ETT230 Aistinvaraisen tutkimuksen perusteet käynnistyi juuri viimeistä kertaa 29 opiskelijan voimin. Ensi lukuvuonna asioita opetetaan kahdella erillisellä kurssilla (ET240 ja ET245). ETT230:n viimeinen loppuseminaari järjestetään 24.4. EE-talon Walter-salissa, jonne yleisö on lämpimästi tervetullutta. Tätä ennen kaikilla laitoslaisilla ja muulla kampuksen väellä on mahdollisuus osallistua sankoin joukoin kurssitöiden arviointiraateihin! Lumiaurat ehtivät kuitenkin liikkeelle Viikissä, joten ensilumikilpailu ratkesi. Voiton vei Outi Brinck, jonka veikkaus 25.11. osui lähimmäksi oikeata päivää. Laila Seppä, kurssin opettaja Onnea Outi! Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos 30.1.2015 EYT-News 6(1): 13 YKSIKKÖKOKOUS / DEPARTMENT MEETING 10.2. Laitoksen yksikkökokous pidetään tiistaina 10.2.2015 klo 14.00—16 luentosalissa B6. Johtosäännön mukaan yksikkökokouksessa ”käsitellään yhteisiä kehittämishankkeita, suunnitellaan toimintaa ja tiedotetaan yliopistossa meneillään olevista ajankohtaisista asioista”. Kutsu ja asialista lähetetään laitoksen henkilökunnalle ja opiskelijoille viikkoa ennen kokousta. KEVÄÄN LAITOSNEUVOSTOT Kevään 2015 kokoukset pidetään tiistaisin 24.2., 31.3., 21.4., 19.5. ja 9.6. klo 14.00. Laitosneuvoston aineisto löytyy Flammasta flamma.helsinki.fi/fi/ HY321154. EKT-PÄIVÄ 27.8.2015 Elintarvikekemian ja -teknologian opetus aloitettiin Helsingin yliopiston ravintokemian laitoksen elintarvikesuunnalla syyslukukauden alussa 1965. Kun siitä on syksyllä kulunut puoli vuosisataa järjestämme perinteisen EKT-päivän työnimellä kulkevan tilaisuuden, jossa tarkastellaan paitsi mennyttä myös tämän päivän elintarvikealan tutkimusta ja opetusta sekä tulevaisuuden haasteita. Tervetuloa! KESÄ-NEWS Seuraava EYT-News ilmestyy perjantaina 29.5.2015. Juttuja, juttuehdotuksia ja muuta materiaalia otetaan vastaan osoitteessa [email protected] Tämä ja kaikki vanhat EYT-Newsit löytyvät Flammasta flamma.helsinki.fi/fi/HY320880. KAKSI INVARUUTUA, KAMERA JA KYYLÄ Tiina Kaarlehto EE-talon Mustialankadun puolen ulko-oven edustan kaksi parkkiruutua on varattu pyörätuolitunnuksin eli vammaisen pysäköintiluvalla varustetuille autoille. Muita parkkipaikkojahan talon edustalla ei ole, vaikka opiskelijatilojen ikkunanedus on yleensä täynnä autoja. Yliopistolaisten käytössä olevia parkkipaikkoja on kyllä lähellä, esim. Mustialankadun toisella puolella. Liian usein taloon tai talosta kävellessäni näen, että invapaikalle on parkkeerannut auto ilman asianmukaista lupaa. Ilmiö on alkanut ärsyttää niin, että olen nappaillut valokuvia näistä autoista ja miettinyt, missä kuvat julkaisen. No missäpä muualla kuin EYT-Newsissä! Nämä kuvat on otettu syys-Newsin ilmestymisen jälkeen eli loka–tammikuussa. En ole harjoittanut erityistä vahtaamista vaan ottanut kuvan muutenkin ohi kulkiessani. Olen tutkinut auton etuikkunan tarkoin lupaa etsien ja ottanut kuvan vain, jos auto vie yli puolet invapaikasta. Osittainen invapaikan väärinkäyttö tuottaisikin kuvia lähes päivittäin, sillä vain harvoin oikeanpuoleinen paikka on kokonaan vapaa. Väärin parkkeeraavan auton muuten tunnistaa jo kaukaa: se on ulommalla paikalla enemmän tai vähemmän epämääräisesti, kuten kuvista huomaa. Invatunnusauto on aina lähinnä sisäänkäyntiä olevassa ruudussa ja keskellä sitä. Näissä autoissa kun on henkilö, joka – surukseen – joutuu minimoimaan kulkemisensa. Toivottavasti Newsin lukijakunta on niin kunnollista porukkaa, ettei kukaan tunnista kuvista omaa menopeliään. EYT-News 6(1): 14 30.1.2015 Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos
© Copyright 2024