Bi6 kasvien tuntemus Oheinen taulukko sisältää Arkadian Bi6-kurssin eläinlajintuntemusvaatimukset. Taulukko sisältää opeteltavien lajien/taksonien nimet, sekä ainakin yhden tunnetun piirteen lajin ulkonäössä, ekologiassa, käyttäytymisessä tai suhteessa ihmiseen. Piirteet antavat vinkin siitä, miten kutakin lajia voi käyttää esimerkkinä koe- ja ylioppilaskoevastauksissa. Varsinainen ulkonäön opetteleminen tapahtuu omatoimisesti. Sopivia lähteitä ovat erityisesti Wikipedia (http://fi.wikipedia.org/) ja Luontoportti (http://www.luontoportti.com/suomi/fi/). Myös kuvahakuja kannattaa käyttää. Ellei suomenkielisellä nimellä löydy hyviä kuvia, kokeile hakua tieteellisellä nimellä (jonka saat Wikipediasta). Kaikki lajit löytyvät myös suurpiirteisimmistäkin luonto-opaskirjoista. Kasvit: metsä Nimi 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12. 13. 14. 15. 16. 17. 18. 19. 20. 21. 22. 23. 24. 25. 26. 27. 28. 29. 30. 31. 32. 33. 34. 35. Huomattava piirre Haapa Harmaaleppä Hieskoivu Kallioimarre Kanerva Kataja Kevätpiippo Kielo Kissankäpälä Kultapiisku Kuusi Kynsisammal Käenkaali Maitohorsma Metsäimarre Metsäkerrossammal Metsäkurjenpolvi Metsälauha Metsämaitikka Metsätähti Mustikka Mänty Mäntykukka Oravanmarja Pihlaja Puolukka Raita Rauduskoivu Seinäsammal Sudenmarja Sulkasammal Tikankontti Valkovuokko Vanamo Variksenmarja Pehmeän puuaineksensa ja miedon makuisten lehtien takia avainlaji. Tunnetaan symbioosista juuriston typensitojabakteerien kanssa (Frankia). Lehdet pyöreämmät kuin rauduskoivulla. Vuosikasvaimet nukkakarvaisia. Kalliorinteillä ja kivillä. Lakritsinmakuinen juuri (glykyrretiinihappo). Karuissa oloissa kuivilla kankailla (kanervatyypin metsät) ja rämeillä. Sypressikasveihin kuuluva havupuu. Siniset ”syötävät” marjat käpyjä. Hyvin yleinen, mutta harvoin huomattu vihviläkasvi. Juurakko muodostaa laajoja kloonikasvustoja. Sis. myrkyllisiä glykosideja. Erittäin kuivien ja karujen kallioiden asterikasvi. Silmälläpidettävä. Yksi yleisimmistä metsäkasveista. Usein näkyvissä vain steriilejä lehtiä. Käytetään myös nimiä näre. Runsastumassa tehometsätalouden puuna. Latvan muodostaa kissan kynttä muistuttava koukku. Käytetään myös nimiä ketunleipä ja revonrieska. Sisältää oksaalihappoa. Rentun ruusu. Hakkuuaukkojen sekundaarisukkession ensimmäisiä lajeja. Viihtyy monenlaisissa ympäristöissä, parhaiten mustikkatyypin metsissä. Verso kasvaa edellisen vuoden verson päälle kerrokseksi. Tavataan etenkin rehevien metsien aukoissa. Myös mustikkatyypissä. Röyhyt muodostavat metsäaukoille harsomaisen peitteen. Osittainen loinen. Loisii ainakin männyllä, kuusella ja varvuilla. Monivuotinen kosteissa kangasmetsissä viihtyvä esikkokasvi. Marjat sisältävät runsaasti A- ja B-vitamiinia, mangaania ja flavonoideja. Puuaineksen lisäksi käytetty tervaa (porolysoitua pihkaa) ja nilaa pettuna. Lehtivihreätön loiskasvi joka käyttää männyn yhteyttämistuotteita. Lehtomaisten kangasmetsien tunnuskasvi. Myrkyllinen. Kärpäspölytteinen ja lintulevitteinen. Runsas etenkin pensaskerroksessa. Marjoissa runsaasti bentsoehappoa, omenahappoa ja sitruunahappoa. Puumaisimmaksi kasvava paju. Tärkeä varhaiskevään mesikasvi. Terävämpi lehti kuin hieskoivulla. Vuosikasvaimissa hartsinystyjä. Nimi juontuu käytöstä hirsiseinien tiivistemateriaalina. Myrkyllistä marjaa on käytetty ulkoisesti haavojen ja paiseiden hoidossa. Viihtyy varjoisissa kosteissa vähäravinteisissa paikoissa kuusikoissa. Näyttäväkukkainen kalkkipitoista maata suosiva liljakasvi. Uhanalainen. Lehtojen ja lehtomaisten metsien kevätaspektilaji. Vanhoissa metsissä sammaleen päällä suikertava ainavihanta varpu. Kasvaa karuissa ympäristöissä: rämeillä, kuivilla kankailla ja tuntureilla. Kasvit: suot Laji 36. Huomattava piirre Isokarpalo Rahkasammalen päällä suikertava ainavihanta varpu. Punaiset marjat. 37. 38. 39. 40. 41. 42. 43. 44. 45. Juolukka Lakka eli hilla eli suomuurain Pyöreälehtikihokki Rahkasammalet (suku) Sarat (suku) Suokukka Suopursu Tupasvilla Vaivaiskoivu Pidetään mustikan matkijana. Suuremmat ja turkoosimmat lehdet. Arvokkain luonnonmarja, parhaina vuosina poimitaan jopa 320 tonnia. Lihansyöjäkasvi. Saalistaa lehtien karvoissa olevien limapisaroiden avulla. Soiden merkittävin tuottajaryhmä. Sisältävät rahkasoluja, vesivarastoja. Soiden toinen merkittävä tuottajaryhmä. Terävälehtisiä heinäkasveja. Matala pinkkikukkainen varpu. Lehden alapinta hopeanharmaa. Voimakkaasti tuoksuva varpu (mm. ledolia, palustrolia ja myrseenia). Turpeen tupasvillakuituja käytetään mm. tekstiileissä. Ei kasva hyvissäkään olosuhteissa metriä korkeammaksi. Kasvit: vesistöt Laji 46. 47. 48. 49. 50. 51. 52. 53. 54. 55. 56. 57. 58. 59. 60. 61. 62. 63. 64. 65. 66. 67. 68. 69. Huomattava piirre Ahvenvita Isolumme Isovesiherne Järvikaisla Järvikorte Järviruoko Keltakurjenmiekka Kiiltopaju Kilpukka Kurjenjalka Leveäosmankäämi Myrkkykeiso Pikkulimaska Pystykeiholehti Ranta-alpi Rantakukka Rentukka Ruskoärviä Sahalehti Siimapalpakko Ulpukka Vehka Vesirutto Vesitatar Kasvaa syvemmällä kuin kelluslehtiset. Varsi enintään 2.5 metriä pitkä. Taantunut (mm. piisami syö juurakoita). Punakukkainen rauhoitettu. Irtokelluja. Lihansyöjä. Pyydystää mm. vesikirppuja hernemäisillä rakoilla. Lehdetön vihreä varsi. Kasvaa alle kahden metrin syvyydessä. Nivelistä kiehkuroina haarova sanikkaiskasvi. Ollut tärkeä rehukasvi. Erittäin kookas heinä (pituus 1-7 m). Muodostaa laajoja ruovikoita. Näyttäväkukkinen, paksujuurakkoinen rehevien rantojen koriste. Yleisin paju Suomessa. Rantojen lisäksi pelloilla ja joutomailla. Rehevien vesien irtokelluja. Kuin kääpiöitynyt lumme. Luhtaniityillä kasvava hanhikkien suvun kookkain laji. Tunnusomainen pamppumainen kukinto. Juurakkoa käytetty hätäleipänä. Erittäin myrkyllinen (kikutoksiini ja kikutiini). Sellerimäinen juuri. Yksijuurinen irtokelluja. Muodostaa laajoja kasvustoja veden pinnalle. Keihäänkärkimäiset lehdet. Usein myös eri muotoisia kelluslehtiä. Levittäytyy maavarsien avulla laajoiksi kloonikasvustoiksi. Myös kallioilla. Usein edellisen seassa. Viety Amerikkaan missä haitallisimpia vieraslajeja. Huomataan yleensä keväisin kukkiessaan. Lehdet myrkyllisiä. Karujen kirkasvetisten järvien laji. Varsi ruskea, lehdet punaruskeita. Vapaasti kelluva sahalaitainen ruusuke. Rehevissä neutraaleissa vesissä. Hyvin pitkät (jopa 3 metriä) kelluvat lehdet. Kukinto piikkipallomainen. Lummetta yleisempi ja elinympäristöltään vähemmän vaativa. Rehevien vesien kasvi. Kukinto vihertävä tähkä jolla valkoinen suojuslehti. Amerikkalainen, nopeasti leviävä laji. Käytetään myös akvaariokasvina. Rannalla kasvava pystylehtinen, vedessä kelluslehtinen. Kasvit: Itämeri Laji 70. 71. 72. 73. Huomattava piirre Ahdinparta Rakkolevä Ruoholaukka Tyrni Kalliorannoilla erittäin yleinen rihmamainen makrolevä. Ruskolevä eli ei ole kasvikuntaa! Mm. samenemisesta kärsivä avainlaji. Ruohosipuli. Kasvaa tuppaina etenkin Ahvenanmaalla. Marjassa kasvikunnan korkeimpia C-vitamiinipitoisuuksia. Rannoilla. Kasvit: tunturit Laji 74. 75. 76. 77. 78. Huomattava piirre Tunturikohokki Vaivaispaju Riekonmarja Sielikkö Kurjenkanerva Pinkkikukkainen matästävä kohokkikasvi paljakalla. Kalkinsuosija. Puuvartisten kasvien lilliputti: 1-5 cm korkea. Paljakalla ≤ 1270 mpy. Merkittävin maaruskakasvi. Punaiset lehdet putoavat vasta keväällä. Turpealehtinen matala varpu. Yleinen Tunturi-Lapissa. Usein variksenmarjan kanssa, ja kukattomana vaikea erottaa tästä. 79. Tunturikoivu 80. Kullero 81. Lapinvuokko Matala hieskoivun alalaji, jossa mukana vaivaiskoivun perimää. Rehevillä kalkkipitoisilla niityillä. Myös Etelä-Suomessa. Islannin kansalliskukka. Selviytynyt jääkausista nunatakeilla. Kasvit: maatalousekosysteemit Laji 82. 83. 84. 85. 86. 87. 88. 89. 90. 91. 92. 93. 94. 95. 96. 97. 98. Huomattava piirre Hiirenvirna Jauhosavikka Juolavehnä Kirjopillike Leskenlehti Niittyleinikki Nokkonen Nurmipuntarpää Nurmitähkiö eli timotei Pelto-ohdake Peltosaunio Peltotaskuruoho Pihatähtimö Pujo Puna-apila Siankärsämö Valkopeippi Pitkien rönsyjen avulla leviävä hernekasvi. Lievästi myrkyllinen. Idästä levinnyt rikkakasvi. Käytetään myös ravintona pinaatin tapaan. Ravinteikkailla mailla kasvava mm. viljapeltojen rikkakasvi. Ihmisen mukana Suomeen levinnyt piikikäs rikkaruoho. Lehtiä käytetty yskänlääkkeenä. Todettiin 80-luvulla syöpää aiheuttaviksi. Tunnettu niittykasvi, joka ei kelpaa tuorerehuksi ranunkuliinin takia. Typpirikkaiden alueiden kasvi. Poltinkarvat sisältävät mm. useita happoja. Käytetty rehuna, jyviä jopa ihmisravintona (ns. alopekuuri) Yleisin karjan rehuksi viljelty heinä. Edellistä paksumpi tähkä. Ihmisen mukana tullut ja joutomaille levinnyt rikkakasvi. Saunakukka, jonka kukinto muistuttaa päiväkakkaraa (lehdet erilaiset). Pientareiden ja joutomaiden ristikukkainen. Tunnusomainen siemenkota. Tunnetuin rikkaruoho, joka siementuotantonsa takia vaikea hävittää. Merkittävimpiä allergian aiheuttajia. Eteeristä öljyä käytetty lääkkeenä. Timotein ohella tärkein rehukasvi. Juuristossa typensitojabakteereita. Ihmisen mukana Suomeen levinnyt ryydintuoksuinen yrtti- ja rohdos. Nokkosen matkija → kasvinsyöjät välttävät syyttä. Valkoiset kukat. Kasvit: kaupunkiekosysteemit Laji 99. 100. 101. 102. 103. 104. Huomattava piirre Lupiini Piharatamo Pihatatar Seittitakiainen Valkoapila Voikukat (suku) Hernekasveihin kuuluva amerikkalainen koristekasvi. Villiintynyt. Tallausta kestävä laji. Intiaaneille ”Valkoisen miehen jalanjälki”. Tallausta kestävä matalakasvuinen ruoho. Kutsutaan mm. tallausheinäksi. Ihmisen mukana Suomeen kulkeutunut ”takapihojen laji”. Tallausta kestävä laji, jota käytetään nurmikkosekoituksissa. Tehokkaasti siemenistä leviävä rikkakasvi. Salaatin ja teen korvike.
© Copyright 2024