1. No category

Bi6 kasvien tuntemus
Oheinen taulukko sisältää Arkadian Bi6-kurssin eläinlajintuntemusvaatimukset. Taulukko sisältää
opeteltavien lajien/taksonien nimet, sekä ainakin yhden tunnetun piirteen lajin ulkonäössä, ekologiassa, käyttäytymisessä tai suhteessa ihmiseen. Piirteet antavat vinkin siitä, miten kutakin lajia voi
käyttää esimerkkinä koe- ja ylioppilaskoevastauksissa. Varsinainen ulkonäön opetteleminen tapahtuu omatoimisesti. Sopivia lähteitä ovat erityisesti Wikipedia (http://fi.wikipedia.org/) ja Luontoportti (http://www.luontoportti.com/suomi/fi/). Myös kuvahakuja kannattaa käyttää. Ellei suomenkielisellä nimellä löydy hyviä kuvia, kokeile hakua tieteellisellä nimellä (jonka saat Wikipediasta). Kaikki lajit löytyvät myös suurpiirteisimmistäkin luonto-opaskirjoista.
Kasvit: metsä
Nimi
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
10.
11.
12.
13.
14.
15.
16.
17.
18.
19.
20.
21.
22.
23.
24.
25.
26.
27.
28.
29.
30.
31.
32.
33.
34.
35.
Huomattava piirre
Haapa
Harmaaleppä
Hieskoivu
Kallioimarre
Kanerva
Kataja
Kevätpiippo
Kielo
Kissankäpälä
Kultapiisku
Kuusi
Kynsisammal
Käenkaali
Maitohorsma
Metsäimarre
Metsäkerrossammal
Metsäkurjenpolvi
Metsälauha
Metsämaitikka
Metsätähti
Mustikka
Mänty
Mäntykukka
Oravanmarja
Pihlaja
Puolukka
Raita
Rauduskoivu
Seinäsammal
Sudenmarja
Sulkasammal
Tikankontti
Valkovuokko
Vanamo
Variksenmarja
Pehmeän puuaineksensa ja miedon makuisten lehtien takia avainlaji.
Tunnetaan symbioosista juuriston typensitojabakteerien kanssa (Frankia).
Lehdet pyöreämmät kuin rauduskoivulla. Vuosikasvaimet nukkakarvaisia.
Kalliorinteillä ja kivillä. Lakritsinmakuinen juuri (glykyrretiinihappo).
Karuissa oloissa kuivilla kankailla (kanervatyypin metsät) ja rämeillä.
Sypressikasveihin kuuluva havupuu. Siniset ”syötävät” marjat käpyjä.
Hyvin yleinen, mutta harvoin huomattu vihviläkasvi.
Juurakko muodostaa laajoja kloonikasvustoja. Sis. myrkyllisiä glykosideja.
Erittäin kuivien ja karujen kallioiden asterikasvi. Silmälläpidettävä.
Yksi yleisimmistä metsäkasveista. Usein näkyvissä vain steriilejä lehtiä.
Käytetään myös nimiä näre. Runsastumassa tehometsätalouden puuna.
Latvan muodostaa kissan kynttä muistuttava koukku.
Käytetään myös nimiä ketunleipä ja revonrieska. Sisältää oksaalihappoa.
Rentun ruusu. Hakkuuaukkojen sekundaarisukkession ensimmäisiä lajeja.
Viihtyy monenlaisissa ympäristöissä, parhaiten mustikkatyypin metsissä.
Verso kasvaa edellisen vuoden verson päälle kerrokseksi.
Tavataan etenkin rehevien metsien aukoissa. Myös mustikkatyypissä.
Röyhyt muodostavat metsäaukoille harsomaisen peitteen.
Osittainen loinen. Loisii ainakin männyllä, kuusella ja varvuilla.
Monivuotinen kosteissa kangasmetsissä viihtyvä esikkokasvi.
Marjat sisältävät runsaasti A- ja B-vitamiinia, mangaania ja flavonoideja.
Puuaineksen lisäksi käytetty tervaa (porolysoitua pihkaa) ja nilaa pettuna.
Lehtivihreätön loiskasvi joka käyttää männyn yhteyttämistuotteita.
Lehtomaisten kangasmetsien tunnuskasvi. Myrkyllinen.
Kärpäspölytteinen ja lintulevitteinen. Runsas etenkin pensaskerroksessa.
Marjoissa runsaasti bentsoehappoa, omenahappoa ja sitruunahappoa.
Puumaisimmaksi kasvava paju. Tärkeä varhaiskevään mesikasvi.
Terävämpi lehti kuin hieskoivulla. Vuosikasvaimissa hartsinystyjä.
Nimi juontuu käytöstä hirsiseinien tiivistemateriaalina.
Myrkyllistä marjaa on käytetty ulkoisesti haavojen ja paiseiden hoidossa.
Viihtyy varjoisissa kosteissa vähäravinteisissa paikoissa kuusikoissa.
Näyttäväkukkainen kalkkipitoista maata suosiva liljakasvi. Uhanalainen.
Lehtojen ja lehtomaisten metsien kevätaspektilaji.
Vanhoissa metsissä sammaleen päällä suikertava ainavihanta varpu.
Kasvaa karuissa ympäristöissä: rämeillä, kuivilla kankailla ja tuntureilla.
Kasvit: suot
Laji
36.
Huomattava piirre
Isokarpalo
Rahkasammalen päällä suikertava ainavihanta varpu. Punaiset marjat.
37.
38.
39.
40.
41.
42.
43.
44.
45.
Juolukka
Lakka eli hilla eli suomuurain
Pyöreälehtikihokki
Rahkasammalet (suku)
Sarat (suku)
Suokukka
Suopursu
Tupasvilla
Vaivaiskoivu
Pidetään mustikan matkijana. Suuremmat ja turkoosimmat lehdet.
Arvokkain luonnonmarja, parhaina vuosina poimitaan jopa 320 tonnia.
Lihansyöjäkasvi. Saalistaa lehtien karvoissa olevien limapisaroiden avulla.
Soiden merkittävin tuottajaryhmä. Sisältävät rahkasoluja, vesivarastoja.
Soiden toinen merkittävä tuottajaryhmä. Terävälehtisiä heinäkasveja.
Matala pinkkikukkainen varpu. Lehden alapinta hopeanharmaa.
Voimakkaasti tuoksuva varpu (mm. ledolia, palustrolia ja myrseenia).
Turpeen tupasvillakuituja käytetään mm. tekstiileissä.
Ei kasva hyvissäkään olosuhteissa metriä korkeammaksi.
Kasvit: vesistöt
Laji
46.
47.
48.
49.
50.
51.
52.
53.
54.
55.
56.
57.
58.
59.
60.
61.
62.
63.
64.
65.
66.
67.
68.
69.
Huomattava piirre
Ahvenvita
Isolumme
Isovesiherne
Järvikaisla
Järvikorte
Järviruoko
Keltakurjenmiekka
Kiiltopaju
Kilpukka
Kurjenjalka
Leveäosmankäämi
Myrkkykeiso
Pikkulimaska
Pystykeiholehti
Ranta-alpi
Rantakukka
Rentukka
Ruskoärviä
Sahalehti
Siimapalpakko
Ulpukka
Vehka
Vesirutto
Vesitatar
Kasvaa syvemmällä kuin kelluslehtiset. Varsi enintään 2.5 metriä pitkä.
Taantunut (mm. piisami syö juurakoita). Punakukkainen rauhoitettu.
Irtokelluja. Lihansyöjä. Pyydystää mm. vesikirppuja hernemäisillä rakoilla.
Lehdetön vihreä varsi. Kasvaa alle kahden metrin syvyydessä.
Nivelistä kiehkuroina haarova sanikkaiskasvi. Ollut tärkeä rehukasvi.
Erittäin kookas heinä (pituus 1-7 m). Muodostaa laajoja ruovikoita.
Näyttäväkukkinen, paksujuurakkoinen rehevien rantojen koriste.
Yleisin paju Suomessa. Rantojen lisäksi pelloilla ja joutomailla.
Rehevien vesien irtokelluja. Kuin kääpiöitynyt lumme.
Luhtaniityillä kasvava hanhikkien suvun kookkain laji.
Tunnusomainen pamppumainen kukinto. Juurakkoa käytetty hätäleipänä.
Erittäin myrkyllinen (kikutoksiini ja kikutiini). Sellerimäinen juuri.
Yksijuurinen irtokelluja. Muodostaa laajoja kasvustoja veden pinnalle.
Keihäänkärkimäiset lehdet. Usein myös eri muotoisia kelluslehtiä.
Levittäytyy maavarsien avulla laajoiksi kloonikasvustoiksi. Myös kallioilla.
Usein edellisen seassa. Viety Amerikkaan missä haitallisimpia vieraslajeja.
Huomataan yleensä keväisin kukkiessaan. Lehdet myrkyllisiä.
Karujen kirkasvetisten järvien laji. Varsi ruskea, lehdet punaruskeita.
Vapaasti kelluva sahalaitainen ruusuke. Rehevissä neutraaleissa vesissä.
Hyvin pitkät (jopa 3 metriä) kelluvat lehdet. Kukinto piikkipallomainen.
Lummetta yleisempi ja elinympäristöltään vähemmän vaativa.
Rehevien vesien kasvi. Kukinto vihertävä tähkä jolla valkoinen suojuslehti.
Amerikkalainen, nopeasti leviävä laji. Käytetään myös akvaariokasvina.
Rannalla kasvava pystylehtinen, vedessä kelluslehtinen.
Kasvit: Itämeri
Laji
70.
71.
72.
73.
Huomattava piirre
Ahdinparta
Rakkolevä
Ruoholaukka
Tyrni
Kalliorannoilla erittäin yleinen rihmamainen makrolevä.
Ruskolevä eli ei ole kasvikuntaa! Mm. samenemisesta kärsivä avainlaji.
Ruohosipuli. Kasvaa tuppaina etenkin Ahvenanmaalla.
Marjassa kasvikunnan korkeimpia C-vitamiinipitoisuuksia. Rannoilla.
Kasvit: tunturit
Laji
74.
75.
76.
77.
78.
Huomattava piirre
Tunturikohokki
Vaivaispaju
Riekonmarja
Sielikkö
Kurjenkanerva
Pinkkikukkainen matästävä kohokkikasvi paljakalla. Kalkinsuosija.
Puuvartisten kasvien lilliputti: 1-5 cm korkea. Paljakalla ≤ 1270 mpy.
Merkittävin maaruskakasvi. Punaiset lehdet putoavat vasta keväällä.
Turpealehtinen matala varpu. Yleinen Tunturi-Lapissa.
Usein variksenmarjan kanssa, ja kukattomana vaikea erottaa tästä.
79. Tunturikoivu
80. Kullero
81. Lapinvuokko
Matala hieskoivun alalaji, jossa mukana vaivaiskoivun perimää.
Rehevillä kalkkipitoisilla niityillä. Myös Etelä-Suomessa.
Islannin kansalliskukka. Selviytynyt jääkausista nunatakeilla.
Kasvit: maatalousekosysteemit
Laji
82.
83.
84.
85.
86.
87.
88.
89.
90.
91.
92.
93.
94.
95.
96.
97.
98.
Huomattava piirre
Hiirenvirna
Jauhosavikka
Juolavehnä
Kirjopillike
Leskenlehti
Niittyleinikki
Nokkonen
Nurmipuntarpää
Nurmitähkiö eli timotei
Pelto-ohdake
Peltosaunio
Peltotaskuruoho
Pihatähtimö
Pujo
Puna-apila
Siankärsämö
Valkopeippi
Pitkien rönsyjen avulla leviävä hernekasvi. Lievästi myrkyllinen.
Idästä levinnyt rikkakasvi. Käytetään myös ravintona pinaatin tapaan.
Ravinteikkailla mailla kasvava mm. viljapeltojen rikkakasvi.
Ihmisen mukana Suomeen levinnyt piikikäs rikkaruoho.
Lehtiä käytetty yskänlääkkeenä. Todettiin 80-luvulla syöpää aiheuttaviksi.
Tunnettu niittykasvi, joka ei kelpaa tuorerehuksi ranunkuliinin takia.
Typpirikkaiden alueiden kasvi. Poltinkarvat sisältävät mm. useita happoja.
Käytetty rehuna, jyviä jopa ihmisravintona (ns. alopekuuri)
Yleisin karjan rehuksi viljelty heinä. Edellistä paksumpi tähkä.
Ihmisen mukana tullut ja joutomaille levinnyt rikkakasvi.
Saunakukka, jonka kukinto muistuttaa päiväkakkaraa (lehdet erilaiset).
Pientareiden ja joutomaiden ristikukkainen. Tunnusomainen siemenkota.
Tunnetuin rikkaruoho, joka siementuotantonsa takia vaikea hävittää.
Merkittävimpiä allergian aiheuttajia. Eteeristä öljyä käytetty lääkkeenä.
Timotein ohella tärkein rehukasvi. Juuristossa typensitojabakteereita.
Ihmisen mukana Suomeen levinnyt ryydintuoksuinen yrtti- ja rohdos.
Nokkosen matkija → kasvinsyöjät välttävät syyttä. Valkoiset kukat.
Kasvit: kaupunkiekosysteemit
Laji
99.
100.
101.
102.
103.
104.
Huomattava piirre
Lupiini
Piharatamo
Pihatatar
Seittitakiainen
Valkoapila
Voikukat (suku)
Hernekasveihin kuuluva amerikkalainen koristekasvi. Villiintynyt.
Tallausta kestävä laji. Intiaaneille ”Valkoisen miehen jalanjälki”.
Tallausta kestävä matalakasvuinen ruoho. Kutsutaan mm. tallausheinäksi.
Ihmisen mukana Suomeen kulkeutunut ”takapihojen laji”.
Tallausta kestävä laji, jota käytetään nurmikkosekoituksissa.
Tehokkaasti siemenistä leviävä rikkakasvi. Salaatin ja teen korvike.