Kuvien kertomaa
Narratiivinen kuvantutkimus
metodisena haasteena
FT, Maria Laakso
LTL, Suomen kirjallisuus
Tampereen yliopisto
Tässä esitelmässä:
1)
2)
3)
4)
Kuvan ja sanan suhde kuvakirjassa
Kuvan kertovuus
Fokalisaatio kuvakirjassa
Kuvakirja ja tekijyys
Kuvan ja sanan suhde kuvakirjassa
Kuvakirja muodostuu kahdesta erilaisesta merkkisysteemistä.
Teksti on merkkijärjestelmänä konventionalinen
(sopimukseen perustuva) kuva ikoninen (merkki ja merkitty
liittyvät kiinteästi yhteen).
Niin kuvallinen esittäminen kuin kuvan katsominenkin
noudattavat tiettyjä vakiintuneita ja opittavia konventioita.
Kuvakirjan merkitykset syntyvät aina kahden ilmaisumuodon
– kuvan ja sanan – yhteistyössä, ja tämä yhteispeli voi
muotoutua loputtomiin erilaisiksi variaatioiksi.
IKONOTEKSTI = Kuvakirjan semioottinen luonne kahden
merkkijärjestelmän aktiivisena vuorovaikutuksena (Hallberg
1982).
Kuvan ja sanan suhteiden kohdalla on metodisesti tärkeää
tarkastella dominassia ja viestivien kanavien
yhdenmukaisuutta/eriäväisyyksiä.
Kumpi viestintäkanava tarjoaa enemmän informaatiota?
Sisältääkö kuva joitakin elementtejä, joita tekstissä ei mainita
tai päinvastoin?
Asettuuko kuva ironiseen suhteeseen verrattuna tekstiin?
Käyvätkö kuva ja sana suorastaan kamppailua tekstin
merkityksistä tarjoamalla aivan ristiriitaista informaatiota?
Esim. Ellen Raskinin kuvakirjaa Nothing Ever Happens in My
Block (1966)
Kuvan kertovuus
Voiko kuvalla olla kertojaa? Miten
tunnistetaan? Onko kuvalla ja sanalla eri
kertojat?
Kertomus: jonkin tapahtuminen, asiantilan
muutos ja kausaalisuus esitettyjen
asiantilojen välillä. -> ei sovi yksittäiseen
kuvaan.
Fokalisaatio kuvakirjassa
Fokalisaatio = näkökulma
Kuvassa on aina näkökulma tai useampia näkökulmia ja kuviin
on lisäksi mahdollista sisällyttää katsomisjärjestykseen liittyviä
ohjeita (rajaus, fyysinen havaintopiste, katseen suunta)
(Mikkonen 2005).
Vrt. taiteentutkimus ja keskeisperspektiivi
Sisäinen fokalisaatio henkilöiden katseiden tuottamana
näkökulmaisuutena ja ulkoinen fokalisaatio kuvan rajauksena. > Ongelmallinen suhteessa kirjalliseen fokalisaatioon.
Esim. Anthony Browne: Ääniä puistossa (Voices in the Park,
1998).
Tekijyys kuvakirjassa
Kertomuksen kommunikatiivinen luonne. Kirjailija,
kertomuksen välittämistä arvoista ja etiikasta vastaava
tekstiä säätelevä sisäistekijä, varsinaisesta puheesta
vastaava kertoja sekä näiden kaikkien kerronnalliset
vastinparit lukija, sisäislukija ja yleisö.
Miten mallia tulisi sitten soveltaa ikonoteksteihin?
Usein kuvakirjalla on kaksi eri tekijää: kuvasta vastaava
kuvittaja ja tekstistä vastaava kirjailija. Tämä
tekijyyteen liittyvä kahdentuneisuus on myös lukijan
tiedossa!
Esim. Aino ja Ville Tietäväinen: Vain pahaa unta 2013.
Kirjallisuutta
Rhedin, Ulla 1992 Bilderboken. På väg mot en teori
Nodelman, Perry 1988 Words About Pictures. The Narrative Art of Children’s Picture Books
Mikkonen, Kai 2005 Kuva ja sana. Kuvan ja sanan vuorovaikutus kirjallisuudessa,
kuvataiteessa ja ikonoteksteissä
Nikolajeva, Maria & Scott Carole 2001 How PicturebooksWork
Happonen, Sirke 2007 Vilijonkka ikkunassa.Tove Janssonin muumiteosten kuva, sana ja liike
Kokko, Mirja 2012 Sureva mieli sanoin ja kuvin. Läheisensä menettäneen lapsen kokemus
Riitta Jalosen ja Kristiina Louhen kuvakirjoissa.
Telling Children’s stories. Narrative theory and Children’s Literature.Toim. Mike Cadden.