Kuvien kertomaa. Narratiivinen kuvantutkimus
Kuvien kertomaa Narratiivinen kuvantutkimus metodisena haasteena FT, Maria Laakso LTL, Suomen kirjallisuus Tampereen yliopisto Tässä esitelmässä: 1) 2) 3) 4) Kuvan ja sanan suhde kuvakirjassa Kuvan kertovuus Fokalisaatio kuvakirjassa Kuvakirja ja tekijyys Kuvan ja sanan suhde kuvakirjassa Kuvakirja muodostuu kahdesta erilaisesta merkkisysteemistä. Teksti on merkkijärjestelmänä konventionalinen (sopimukseen perustuva) kuva ikoninen (merkki ja merkitty liittyvät kiinteästi yhteen). Niin kuvallinen esittäminen kuin kuvan katsominenkin noudattavat tiettyjä vakiintuneita ja opittavia konventioita. Kuvakirjan merkitykset syntyvät aina kahden ilmaisumuodon – kuvan ja sanan – yhteistyössä, ja tämä yhteispeli voi muotoutua loputtomiin erilaisiksi variaatioiksi. IKONOTEKSTI = Kuvakirjan semioottinen luonne kahden merkkijärjestelmän aktiivisena vuorovaikutuksena (Hallberg 1982). Kuvan ja sanan suhteiden kohdalla on metodisesti tärkeää tarkastella dominassia ja viestivien kanavien yhdenmukaisuutta/eriäväisyyksiä. Kumpi viestintäkanava tarjoaa enemmän informaatiota? Sisältääkö kuva joitakin elementtejä, joita tekstissä ei mainita tai päinvastoin? Asettuuko kuva ironiseen suhteeseen verrattuna tekstiin? Käyvätkö kuva ja sana suorastaan kamppailua tekstin merkityksistä tarjoamalla aivan ristiriitaista informaatiota? Esim. Ellen Raskinin kuvakirjaa Nothing Ever Happens in My Block (1966) Kuvan kertovuus Voiko kuvalla olla kertojaa? Miten tunnistetaan? Onko kuvalla ja sanalla eri kertojat? Kertomus: jonkin tapahtuminen, asiantilan muutos ja kausaalisuus esitettyjen asiantilojen välillä. -> ei sovi yksittäiseen kuvaan. Fokalisaatio kuvakirjassa Fokalisaatio = näkökulma Kuvassa on aina näkökulma tai useampia näkökulmia ja kuviin on lisäksi mahdollista sisällyttää katsomisjärjestykseen liittyviä ohjeita (rajaus, fyysinen havaintopiste, katseen suunta) (Mikkonen 2005). Vrt. taiteentutkimus ja keskeisperspektiivi Sisäinen fokalisaatio henkilöiden katseiden tuottamana näkökulmaisuutena ja ulkoinen fokalisaatio kuvan rajauksena. > Ongelmallinen suhteessa kirjalliseen fokalisaatioon. Esim. Anthony Browne: Ääniä puistossa (Voices in the Park, 1998). Tekijyys kuvakirjassa Kertomuksen kommunikatiivinen luonne. Kirjailija, kertomuksen välittämistä arvoista ja etiikasta vastaava tekstiä säätelevä sisäistekijä, varsinaisesta puheesta vastaava kertoja sekä näiden kaikkien kerronnalliset vastinparit lukija, sisäislukija ja yleisö. Miten mallia tulisi sitten soveltaa ikonoteksteihin? Usein kuvakirjalla on kaksi eri tekijää: kuvasta vastaava kuvittaja ja tekstistä vastaava kirjailija. Tämä tekijyyteen liittyvä kahdentuneisuus on myös lukijan tiedossa! Esim. Aino ja Ville Tietäväinen: Vain pahaa unta 2013. Kirjallisuutta Rhedin, Ulla 1992 Bilderboken. På väg mot en teori Nodelman, Perry 1988 Words About Pictures. The Narrative Art of Children’s Picture Books Mikkonen, Kai 2005 Kuva ja sana. Kuvan ja sanan vuorovaikutus kirjallisuudessa, kuvataiteessa ja ikonoteksteissä Nikolajeva, Maria & Scott Carole 2001 How PicturebooksWork Happonen, Sirke 2007 Vilijonkka ikkunassa.Tove Janssonin muumiteosten kuva, sana ja liike Kokko, Mirja 2012 Sureva mieli sanoin ja kuvin. Läheisensä menettäneen lapsen kokemus Riitta Jalosen ja Kristiina Louhen kuvakirjoissa. Telling Children’s stories. Narrative theory and Children’s Literature.Toim. Mike Cadden.
© Copyright 2025