Rakennuksen rungon suunnittelu I
Rak-43.240 Rakennuksen rungon suunnittelu Väestönsuojat asuin- ja liikerakennuksissa Veli-Ville Rajasuo Markus Suutarinen Sisällysluettelo 1. Johdanto...................................................................................................................................... 3 2. Väestönsuojan rakentamisvelvollisuus ........................................................................................ 3 3. Käsitteet...................................................................................................................................... 3 4. Väestönsuojaluokkien pinta-alavaatimukset ................................................................................ 4 5. Väestönsuojan sijoittaminen........................................................................................................ 5 6. Väestönsuojan tilat ...................................................................................................................... 5 6.1. Suojatila ............................................................................................................................... 6 6.2. Sulkutila ............................................................................................................................... 6 6.3. Väestönsuojan normaaliaikainen käyttö................................................................................ 6 7. Kulkureitit................................................................................................................................... 7 7.1. Suojaantuloreitti ................................................................................................................... 7 7.2. Poistumisreitit ...................................................................................................................... 8 8. Paloturvallisuus........................................................................................................................... 8 9. Väestönsuojan rakenteet.............................................................................................................. 8 9.1 Ympärysrakenteet.................................................................................................................. 9 9.2 Sisärakenteet ......................................................................................................................... 9 9.3 Sirpalesuojaus ..................................................................................................................... 10 9.4 Säteilysuojaus...................................................................................................................... 11 9.5 Rakenteiden paksuuksia ...................................................................................................... 11 10. Väestönsuojan kuormitukset ja mitoitus .................................................................................. 12 11. Ilmanvaihto ............................................................................................................................. 15 12. Vesi- ja viemärilaitteisto.......................................................................................................... 16 13. Sähkö- ja telelaitteet ................................................................................................................ 17 14. Rakentaminen ......................................................................................................................... 17 14.1 Väestönsuojaa koskevat rakennuslupapaperit..................................................................... 17 14.2 Rakentamistavat ................................................................................................................ 17 15. Lähteet .................................................................................................................................... 19 1. Johdanto Väestönsuojelujärjestelmän suunnittelussa ovat oleellisia tekijöitä suojelun uhkakuva, suojaustaso sekä suojarakentamisen kustannukset. Väestönsuojien suojaustasoa ja luokitusta määriteltäessä eräänä perusperiaatteena on ollut se, että kaikki suojat ovat mahdollisimman samanarvoisia tappioriskien kannalta. Isot suojat on tehtävä vahvemmiksi, koska pommi osuu niiden suuremman pinta-alan johdosta todennäköisemmin niihin kuin pienempiin suojiin. Tämä periaate kuitenkin pätee vain mekaanisiin vaikutuksiin ja esimerkiksi kemiallisten aseiden käytön johdosta syntyvien kaasuriskien ja mikrobihyökkäysten osalta ovat sekä pienet että suuret suojat samanlaisessa riskissä. Väestönsuojan perusvaatimuksena on, että sen tulisi suojata radioaktiivista säteilyä, myrkyllisiä aineita, rakennesortumia ja asevaikutuksia vastaan. Asevaikutuksilla tarkoitetaan tavanomaisten aseiden paine-, sirpale-, tärähdys-, ym. vaikutuksia. Suojien luokittelun mukaisesti S1-, S3- ja S6- luokan suojille on lisävaatimus, jonka mukaan niiden tulee kestää luokasta riippuen 100, 300 tai 600 kPa:n (1, 3 tai 6 barin) paineaallosta syntyvät kuormitukset. Tällaisten kuormitusten katsotaan olevan esimerkiksi ydinräjähdyksissä syntyviä pitkiä paineaaltokuormituksia. Asevaikutuksien lisäksi on väestönsuojien suunnittelussa huomioitava mahdollinen, pitkäaikainen oleskelu suojassa. Radioaktiivinen laskeuma edellyttää pisimpiä suojautumisaikoja: jatkuva suojassaoloaika 2 – 3 vrk. ja kokonaissuojautumisaika 10 – 14 vrk. Väestönsuojan tarkoituksena ei ole luoda mukavia olosuhteita kriisin aikana, vaan mahdollistaa pitempiaikainen suojautuminen siedettävissä olosuhteissa. Näin ollen vaaditaan oleskelun turvaavilta laitteilta ehdotonta käyttövarmuutta. Väestösuojan ilmanvaihdon onkin oltava riippumaton ulkopuolisesta sähkön saannista. 2. Väestönsuojan rakentamisvelvollisuus Väestönsuojan rakentamisvelvollisuudesta säädetään Pelastuslaissa 468/2003 ja Pelastustoimiasetuksessa 857/1999. Uudisrakentamiseen liittyvät velvoitteet ovat tontti- ja rakennuspaikkakohtaisia. Ne määräytyvät rakennuksen sijainnin ja koon mukaan siten, että väestönsuoja on rakennettava, jos rakennuksen kerrosala on vähintään 600 m2 ja jossa asutaan tai työskennellään pysyvästi. Ennen väestönsuojan suunnittelua selvitetään onko alue jota rakennetaan suojelukohdetta tai muuta aluetta. Rakennuksille, myös useilla tonteilla oleville rakennuksille voidaan rakentaa yhteissuojia. Suojan ei tarvitse olla samalla tontilla kuin ko. rakennus tai rakennukset. Toiselle tontille rakennettavaa väestönsuojaa varten perustetaan toiselle tontille rakennusrasite, Maankäyttö- ja rakennuslaki YM1 – 21107. Rakennusvalvontaviranomainen voi myöntää poikkeuksia väestönsuojalle asetetuista vaatimuksista perustellusta syystä joka voi olla mm. väestönsuojan tavallista korkeammat rakentamiskustannukset suhteessa asianomaisen rakennuksen rakentamiskustannuksiin tai samalle tontille tai rakennuspaikalle aikaisemmin rakennettujen suojapaikkojen määrä. Lääninhallitus voi yksittäistapauksissa myöntää vapautuksen pelastustoimilaissa säädetystä väestönsuojan rakentamisvelvollisuudesta. 3. Käsitteet Varsinainen suojatila Kerrosalan tai henkilömäärän perusteella laskettu väestönsuojan laskennallinen oleskelutilan ala. 3 Suojaluokka Väestönsuojat jaetaan K-, S1-, S3- ja S6-luokkiin varsinaisen suojatilan pinta-alan sekä niiden kestämän paineaallon mukaan. K-luokan väestönsuojan tulee kestää 0,25 barin kuormitus, S1luokan 1 barin kuormitus, S3-luokan 3 barin kuormitus ja S6-luokan 6 barin kuormitus. Väestönsuojan laskennallinen henkilömäärä Henkilömäärä määräytyy joko jakamalla varsinaisen suojatilan pinta-ala mitoitusperusteena olevalla alalla 0,75m2 tai teollisuus-, tuotanto-, varasto-, opetus- ja hoitoalan rakennuksissa työskentelevien tai oleskelevien henkilöiden määrän mukaan. Väestönsuojan ympärysrakenteet Väestönsuojaan kuuluvat tiloja rajoittavat, painekuormia vastaanottavat ympärysseinä, katto ja lattia. Sortuma-alue, sortumakuorma Sortuma-alueella tarkoitetaan aluetta, joka ulottuu rakennuksen uloimmista kantavista osista etäisyydelle joka on 1/3 rakennuksen korkeudesta. Sortumakuorma on arvioitu kuorma, joka syntyy rakennuksen sortuessa. 25 kN/m2 vastaa noin viisikerroksisen rakennuksen aiheuttamaa sortumakuormaa. Samaan suojaryhmään kuuluvat väestönsuojat Väestönsuojat, joiden välinen etäisyys on alle 20m. Suojelukohde Pelastustoimesta vastaava ministeriö voi määrätä suojelukohteeksi asutus-, teollisuus-, liikenne- tai muun niihin verrattavan keskuksen, koko kunnan alueen tai osan siitä (Pelastuslaki 468/2003, 59 §). Suojelukohteet on lueteltu Sisäasiainministeriön päätöksessä suojelukohteista. 4. Väestönsuojaluokkien pinta-alavaatimukset Väestönsuojan mahdollinen kokonaispinta-ala on 15,7 m2, sillä varsinaisen suojatilan lisäksi siinä on oltava 0,7 m2 käymälätila, 2m2 tilaa ilmanvaihtolaitteistolle ja 1m2 varavesisäiliölle. Varsinaisen suojatilan vähimmäispinta-alavaatimus on 12 m2. Jokaista henkilöä varten varataan varsinaista suojatilaa 0,75 m2. Seuraavassa taulukossa on esitetty eri suojatyyppien suuruudet ja suurimmat henkilömäärät. 4 Taulukko 1. Väestönsuojaluokkien mukaiset pinta-alat ja henkilömäärät. K-luokka, suojelukohde K-luokka, muu alue K-luokka, peruskorjattu rakennus S1-luokka, suojelukohde S1-luokka, muu alue S3-luokka, suojelukohde S3-luokka, muu alue S6-luokka, suojelukohde (kalliosuoja) S6-luokka, muu alue (kalliosuoja) Varsinainen suojatila, enintään m2 20 Laskennallinen henkilömäärä 26 180 180 240 240 90 120 360 450 480 600 450 3600 600 4800 3600 4800 Lisäksi asetuksissa on määrätty, että väestönsuojan varsinaisen suojatilan pinta-ala on vähintään kaksi prosenttia rakennuksen yhteenlasketusta kerrosalasta. Teollisuus-, tuotanto- ja kokoontumisrakennusten sekä varastotilojen osalta suojatilan pinta-alan on oltava vähintään yksi prosentti kerrosalasta. Edelleen rautatieasemien, lentoasemien ja linja-autojen keskusasemien väestönsuojien täytyy olla riittävän suuria, jotta niissä on tilaa sekä henkilökunnalle että arvioidulle keskimääräiselle matkustajamäärälle. 5. Väestönsuojan sijoittaminen Väestönsuoja sijoitetaan keskeisesti rakennuksessa tai rakennusryhmässä sijaitsevien oleskelu- ja työpaikkojen suhteen. Se voidaan sijoittaa maan alle tai maan pinnalle. Pyrkimyksenä on, että maa ja rakennuksen rakenteet suojaavat sitä mahdollisimman hyvin. Väestönsuoja on pyrittävä sijoittamaan pohjaveden keskikorkeuden yläpuolelle. Jos suoja kuitenkin on sen alapuolella, se täytyy varustaa vuotovedenpoistolaitteilla. Rakennukseen voidaan sijoittaa useita väestönsuojia, tai rakennuksilla voi olla yhteisiä väestönsuojia. Väestönsuoja voidaan sijoittaa esimerkiksi asuntoalueella korttelin yhteisrakennukseen. Väestönsuoja suositellaan sijoitettavaksi niin, että kuljettava matka rakennuksen ulkoovilta väestönsuojaan on suojelukohteessa enintään 250 m ja muulla alueella enintään 500 m. Väestönsuojaa sijoitettaessa on otettava huomioon ympäröivien tilojen vaarallisuus normaaliajan ja poikkeusolojen mukaan. Jos rakennuksessa on suurta vaaraa aiheuttavia tekijöitä, suoja sijoitetaan erilleen tai muuhun rakennukseen. 6. Väestönsuojan tilat 5 6.1. Suojatila Suojatila käsittää yhden tai useampia suojahuoneita. Jos suojan varsinainen suojatila ylittää 90 m2, väestönsuoja on jaettava suojahuoneisiin. Suojahuoneita ei saa tehdä epäkäytännöllisen mutkikkaiksi tai kapeiksi. Suunnitelmissa on otettava huomioon, että suoja voidaan poikkeusoloissa jakaa majoitusosaan sekä oleskeluosaan. Väestönsuojan sisäiset seinät voivat olla myös kevytrakenteisia. Ne voidaan rakennustyön yhteydessä jättää tekemättä, mutta niiden paikat esitetään piirustuksissa ja merkitään lattiaan. Suojatilan huonekorkeuden tulee olla ainakin 2,3 m. Vähäisiltä osin kuten palkkien ja kanavien kohdalla, suojatilan vapaa korkeus saa olla pienempi, mutta ei kuitenkaan alle 2,0 m. Seinän tai pilarin vierellä voi huonekorkeus laskea alle kahden metrin, mutta varsinaiseen suojatilaan ei kuitenkaan lasketa 1,6 metriä matalampaa osaa. Suojatilassa sijaitsevia ilmanvaihtolaitteistoja ja suojan varusteita varten on rakennettava suojahäkki tai muu vastaava suojaus. Suojatilassa tulee olla sulkuteltta, jos sen pintaala varsinaisen suojatilan osalta ylittää 20 m2. Suojassa tulee olla 1 käymälä suojatilan alkavaa 20 m2 kohti ja vastaavasti tilaa varavesisäiliölle 1 m2 alkavaa 1000 litraa kohti. Varsinaiseen suojatilaan täytyy lisäksi varata paikka keittiölle (2 m2) sekä jäteastioille (15 litraa/m2 varsinaista suojatilaa). 6.2. Sulkutila Väestönsuojat, joiden varsinainen suojatila on suurempi kuin 20 m², täytyy varustaa sulkuteltalla tai sulkuhuoneella, joka estää vaarallisia aineita sisältävän ulkoilman pääsyn väestönsuojaan suojaovea avattaessa. S1-luokan suojissa on väestönsuoja varustettava aina sulkuhuoneella tai – teltalla. Tällaisen sulkuhuoneen vapaa pinta-ala täytyy olla vähintään 4 m2. K – luokan suojissa suojatilan ja sulkuhuoneen välinen seinä saa olla kevytrakenteinen. S1 – luokan suojissa suojatilan ja sulkuhuoneen välisen seinän tulee olla kaasutiivis. Sulkuhuone tehdään yleisiin väestönsuojiin, kuten asemille, ja sellaisiin suojelukohteissa oleviin suojiin, joihin henkilöitä tulee yli 250 m suojautumismatkan päästä ja muulla alueella yli puolet henkilöistä tulee kauempaa kuin 500 m päästä. Sulkuhuone tarvitaan myös toiminnallisissa suojissa, joita ovat mm. kriisiajan johtokeskukset, laitesuojat sekä hoitolaitosten suojat ja lääkintätilat. Sulkuhuoneen lattia on teräshierretty ja seinä- ja kattopinnat maalattu, jotta ne ovat pesunkestäviä ja helposti puhdistettavia. Sulkuhuoneeseen asennetaan vesipiste, pesuallas ja lattiakaivo. Suojissa, joissa ei ole sulkuhuonetta, yhden suojaoven kohdalle suojan sisäpuolelle varataan vähintään 2,5 m2 tilaa sulkuteltalle, joka esitetään väestönsuojapiirustuksissa. Sulkuteltta asennetaan väestönsuojakäyttöön siirryttäessä paikalleen suojaoven sisäpuolelle. Tällä alueella pitää lattian olla tasainen. Katossa ja seinissä ei saa olla sulkuteltan pystyttämistä haittaavia putkijohtoja, kanavia tai valaisimia eikä suojan viemärin sulkuventtiiliä saa sijoittaa sulkuteltalle varatulle alueelle. 6.3. Väestönsuojan normaaliaikainen käyttö Väestönsuojaa voidaan käyttää tilana, joka voidaan kunnostaa vuorokauden kuluessa käytettäväksi väestönsuojana. Normaaliajan käyttö tulisi kuitenkin olla sellaista, että suojakäyttöön siirryttäessä kahdessa tunnissa noin puolet väestönsuojan pinta-alasta on otettavissa suojakäyttöön. Kiinteitä 6 laitteita ja rakenteita ei tarvitse purkaa väestönsuojakäyttöön siirryttäessä. Nämä osoitetaan väestönsuojapiirustuksessa. Väestönsuojaa voidaan normaaliaikana käyttää esimerkiksi seuraavanlaisissa tarkoituksissa: Kokous-, kerho- ja askartelutilana, kuntosalina ja urheilutilana, urheiluväline- tai irtaimistovarastona, lähi- tai käsiarkistona, sosiaalitiloina tai näyttely-, esittely- ja kurssitilana. Väestönsuojaa ei voi käyttää päätearkistona eikä sellaisena arkistona, jossa on arkaluonteista aineistoa. Varastointi, josta tilaan jää hajuja, ei ole sallittua, kuten käyttö jätehuoneena tai maalivarastona. 7. Kulkureitit 7.1. Suojaantuloreitti Suojaantuloreitin on oltava mahdollisimman helppokulkuinen. Suojaantuloreitin suunnittelun tärkeimpänä kriteerinä voidaan pitää nopeaa suojaan pääsyä. Täten tarpeettomia mutkia ja portaita on vältettävä. Myös liikuntakyvyttömien henkilöiden liikkumiseen ja liikutteluun on syytä kiinnittää huomiota. Väestönsuojaan voi olla useampiakin suojaantuloreittejä. Toisaalta useammalla suojalla voi olla myös yhteinen suojaantuloreitti. Suojaantuloreittiä mitoitettaessa on otettava huomioon suojautuvien henkilöiden lukumäärä sekä todennäköiset saapumissuunnat. Suojaantuloreitin leveyden tulee olla riittävän suuri käyttäjämäärään nähden. Suojaantuloreitin varrelle voidaan sijoittaa opaste, kuva 2. Taulukko 2. Suojaantuloreitin leveys. Varsinainen suojatila m2 K – luokan väestönsuoja - 20 20 – 180 S1 – luokan väestönsuoja 20 – 180 180 – 270 270 – 360 Kuva 1. Väestönsuojakyltti. Kulkureitin leveys m Vapaa ovileveys m 0,9 1,2 0,9 1,2 1,2 1,6 2,0 1,2 1,2 1,8 Kuva 2. Väestönsuojaopaste. 7 7.2. Poistumisreitit Väestönsuojassa tulee olla sisääntuloreitin lisäksi vähintään yksi hätäpoistumisreitti. Väestönsuojan poistumisreittejä ovat hätäpoistumisaukko, hätäpoistumiskäytävä ja vahvistettu kulkureitti. Poistumisreitit suunnataan toisistaan eri suuntiin. Jos suojassa on kaksi tai useampia suojahuoneita, poistumisreitit sijoitetaan lähteviksi eri suojahuoneista. Kahdesta tai useammasta väestönsuojasta voi olla yhteinen poistumisreitti. Päällekkäin olevista suojista kummastakin on oltava oma poistumisreitti. Poistumisreitti saa kuitenkin olla osittain tai kokonaan yhteinen kahdelle tai useammalle suojalle. Hätäpoistumisaukko on vähintään 600 x 800 mm suuruinen kulkuaukko, joka varustetaan suojasta käsin avattavalla, sisäänpäin saranoidulla luukulla. Aukon standardimitat ovat 600mm x 800mm ja 700mm x 1200mm. Hätäpoistumisaukko sijoitetaan yleensä ympärysseinän yläosaan. Jos hätäpoistumisaukko johtaa hätäpoistumiskäytävään, voidaan se tällöin sijoittaa ympärysseinän alaosaan. Hätäpoistumisaukon ulkopuolelle on tehtävä tikkaat, jos aukon alareuna on yli 2 m korkeudella maasta tai lattiasta. Aukon sisäpuolelle on vastaavasti tehtävä tikkaat, jos aukon alareuna on 1,5 m korkeudella. Mikäli hätäpoistumisaukko johdetaan maanpinnan alapuolelle, ei aukon alareuna saa olla yli 2 m syvyydessä. Maan täytyy olla helposti kaivettavaa ja jäätyminen täytyy estää routasuojauksella. Hätäpoistumiskäytävä tehdään väestönsuojasta mahdollisuuksien mukaan sortuman ulkopuolelle ulottuvaksi maan päälle tai alle. Hätäpoistumiskäytävän pystysuoriin osiin asennetaan kiinteät tikkaat joiden puolaväli on 400mm ja ulkonema seinästä 200 … 250mm. Hätäpoistumiskäytävän rakenteet mitoitetaan tavanomaisten kuormitusten lisäksi 25 kN/m2 sortumakuormalle. Vahvistettu kulkutie alkaa suojaovelta ja päättyy rakennuksen ulkoseinälle. Vahvistettu kulkutie tehdään rakennuksen normaaleja rakenteita vahvistamalla siten, että se kestää sortumakuorman 25 kN/m2. 8. Paloturvallisuus Väestönsuojan palo-osastointitarve määräytyy sen normaaliajan käyttötarkoituksen ja palokuorman perusteella. Väestönsuoja muodostetaan yleensä omaksi palo-osastokseen tilan tarpeen, väestönsuojan koon ja käyttötarkoituksen perusteella. Väestönsuojan ympärysrakenteiden palonkestoaika on yleensä riittävä, mutta väestösuojan suojaovi ei ole palo-ovi. Tämän vuoksi osastoidun väestönsuojan normaaliajan käyntiovena on osastoiva ovi. Normaaliajan ilmanvaihtoon käytettävässä hormissa tulee olla palonrajoitin. Väestönsuojan savunpoisto järjestetään hätäpoistumisaukon, -käytävän tai luukun kautta. Savunpoistoa järjestettäessä otetaan huomioon väestönsuojan koko, muoto ja palokuorma. Savunpoistoon tarkoitetun HS – luukun on oltava normaaliaikana auki – asennossa ja aukko on varustettava ulkoa avattavalla luukulla. Muussa tapauksessa se voi olla suljettu. 9. Väestönsuojan rakenteet Väestönsuojan rakenteet muodostuu ympärys- ja sisärakenteista. 8 9.1 Ympärysrakenteet Väestönsuojan ympärysrakenteilla tarkoitetaan suojaan kuuluvia tiloja rajoittavia, kuormituksia vastaanottavia ympärysseiniä, kattoa ja lattiaa. Suojan ympärysrakenteet voivat muodostaa osan rakennuksen rungosta. Ympärysrakenteet voivat olla teräsbetonisia tai enintään 20 m2:n K-luokan väestönsuojassa teräksestä valmistettuja. Suojan ympärysrakenteisiin ei saa tehdä liikuntasaumoja kuin ainoastaan rakennepiirustuksissa osoitettuihin paikkoihin. Rakennuksen muun rakenteen vaatimat liikuntasaumat on siis sijoitettava väestönsuojan ulkopuolelle. Kuitenkin jos kahden tai useamman väestönsuojan ympärysseinät koskettavat toisiaan on niiden väliin jätettävä liikuntasauma. Liikuntasaumojen vaikutus on otettava huomioon suojan ulkopuolelle vaadittavien rakenteiden mitoituksessa. Teräsbetonisiin rakenteisiin ei saa myöskään tehdä työsaumoja kuin ainoastaan rakennepiirustuksissa esitettyihin paikkoihin, jotta suojan lujuus ja tiiveys eivät saumojen kohdalla heikkene. Tarpeen vaatiessa on kuormitusten aiheuttamat rasitukset sauman kohdalla otettava kokonaan raudoitukselle. Jos väestönsuojan rakentaminen kallion sisään kokonaan tai osittain on mahdollista, on se suojauksen kannalta edullisin vaihtoehto. Kallio voi tällöin toimia suojan ympärysrakenteena tai ainakin osana sitä. Seinäpinnat voidaan ruiskubetonoida tai verhota tärähdyksen kestävällä kankaalla, joka ei estä lämmön johtumista suojan ilmasta kallioon. Ympärysrakenteita korvaavan kallion on oltava tiivistä ja lujaa. Jos väestönsuoja tehdään kallioon rajoittuvaksi, on teräsbetoniset ympärysrakenteen osat kiinnitettävä lujasti ja tiiviisti. Väestönsuojaa rakennettaessa kallioon osittain tai kokonaan, on teräsbetonisten osien liitokset kallioon mitoitettava ottaen huomioon ympärysrakenteiden mitoituskuormista aiheutuvat tukireaktiot kokonaisuudessaan. Liityntäsaumat on aina kuitenkin vahvistettava tärähdystä vastaan ankkuroimalla suojan kaikki kantavat teräsbetonirakenteet kallioon. Liittymiskohdat on tiivistettävä injektoimalla tai muulla tarkoituksenmukaisella tavalla. Kallioon väestönsuojaa rakennettaessa ei K- ja S1- luokan suojilla ole mitoituksellisesti eikä rakenteellisesti suuriakaan eroja. Esimerkiksi liityntäsaumojen vahvistuksessa käytettävien harjatankojen halkaisija d on molemmissa vähintään 20 mm. Harjatankojen välinen etäisyys on K-luokan suojissa 1000 mm ja S1- luokan suojissa 500 mm. Kluokan suojalle annetaan ohjeita mm. katon paksuudelle, jonka tulisi olla puolet luolan leveydestä, kuitenkin vähintään kolme metriä. Väestönsuojan rajoittuessa kallioon, on suojan rakentaminen elementtirakenteisena luvallista. 9.2 Sisärakenteet Kaikki suojan kantavat sisärakenteet sekä K- että S1- luokan suojissa on tehtävä teräksestä tai teräsbetonista. Muurattuja tai muita huonosti tärähdystä kestäviä rakenteita ei saa käyttää väestönsuojassa, koska ne murenevat hyvinkin pienestä tärinäkuormituksesta ja aiheuttavat samalla runsaasti pölyä estäen suojautumisen. Kantavien sisärakenteiden on lisäksi muodostettava yhtenäinen jäykkä rakenne suojan ympärysrakenteiden kanssa. Suojaan ei saa tehdä jälkeenpäin asennettavia tai paikoiltaan irrotettavia kantavia pilari-, palkki- tai seinärakenteita. Teräsrakenteita käytettäessä on huolehdittava, että ne kiinnittyvät lujasti muuhun rakenteeseen. Suojan kantamattomia rakenteita saadaan rakentaa muustakin kuin teräsbetonista. Kevyitä väliseiniä ja muita kantamattomia sisärakenteita tehtäessä on erityistä huomiota kiinnitettävä niiden tärähdyksenkestävyyteen sekä rakenteen että kiinnitysten osalta. Tämä koskee myös seinä- ja kattoverhouksia. 9 Teräsbetonisten väestönsuojien seinät, katto ja lattia tulee pintakäsitellä (maalata) betonipölyn sitomiseksi. Jos väestönsuoja on lämpöeristettävä, tulee lämmöneristeet ensisijaisesti sijoittaa ympärysrakenteiden ulkopuolelle. Suojan sisäpuolelle saa sijoitta normaaliajan käytössä ainoastaan akustiikkaan tai muuhun pintaverhoukseen tarkoitettuja rakenteita, jotka on kuitenkin pystyttävä purkamaan 24 tunnin sisällä suojassa olevilla käsityökaluilla. 9.3 Sirpalesuojaus Väestönsuojan ympärysrakenteissa olevat ovet, luukut ja venttiilit sekä muut laitteet ovat suojattava sirpaleilta, luodeilta, jotka tulevat 45 ° tai sitä jyrkemmässä kulmassa joko sivulta tai ylhäältä. Suojaukseen saadaan laskea mukaan kaikki rakenteet, joiden etäisyys suojattavasta kohteesta on 10 m tai pienempi. Mikäli suojattavan kohteen edessä oleva alue on kokonaisuudessaan sirpalesuojaukselle asetettavat vaatimukset täyttävien rakenteiden ympäröimä, esimerkiksi riittävän vahvojen teräsbetonivälipohjien suojaamaa kellaritilaa, saavat suojaavat rakenteet olla kauempanakin. Sirpalesuojaus K- luokan väestönsuojissa: - Jos varsinainen suojatila on enintään 20 m2 väestönsuojan luukkuja, ovia ja venttiilejä ei tarvitse sirpalesuojata. - Suojaovi saa avautua suoraan ulkoilmaan - Yli 20 m2:n suuruisissa suojissa sirpalesuojaus saavutetaan, kun suojaavien rakenteiden yhteenlaskettu paksuus on vähintään 150 mm teräsbetonia, 20 mm terästä tai 450 mm maata. - Suojaovi, hätäpoistumisaukon sulkuluukut, ilmanvaihdon ilmanottoputket ja normaaliolojen ilmanvaihdon sulkulaitteet saadaan tehdä sirpaleen kestävinä, jolloin niiden tunnuksen perään laitetaan pieni s esimerkiksi: SO-Ks. Sirpaleenkestäviä osia ei tarvitse enää tällöin erikseen suojata sirpaleilta. Sirpalesuojaus S1- luokan väestönsuojissa: - Riittävä sirpalesuojaus saavutetaan, kun suojaavien rakenteiden yhteenlaskettu paksuus on vähintään 200 mm teräsbetonia, 30 mm terästä tai 600 mm maata. - Suojaovi, hätäpoistumisaukon sulkuluukut, ilmanvaihdon ilmanottoputket ja normaaliolojen ilmanvaihdon sulkulaitteet saadaan tehdä sirpaleen kestävinä, samoin kuin K-luokassa Ilmanvaihtolaitteiston raitisilmakanava, joka on asennettu suoraan väestönsuojan ulkoseinään, on suojattava sitä varten erikseen tehdyllä sirpalelevyllä. Sirpalesuoja on asennettava siten, että ilmanottoputkesta tulee riittävästi ilmaa. Tämän vuoksi sirpalesuojan on oltava valmistajan hyväksymää mallia. 10 9.4 Säteilysuojaus Kaikki väestönsuojaan kuuluvat tilat on suojattava radioaktiiviselta säteilyltä. Säteilysuojauksen tarve on selvitettävä kunkin suojan ympärysseinien ja katon osalta erikseen. Säteilysuojaukseen lasketaan mukaan ympärysseinien lisäksi kaikki suojan ja ulkoilman välillä olevat kiinteät rakenteet, jotka suojaavat ympärysrakenteen pintaan kohdistuvalta säteilyltä. Mikäli suojan ympärysseinän ja rakennuksen ulkoseinän välinen etäisyys on suurempi kuin 10 m, ei säteilysuojausta tällä kohtaa tarvitse ottaa huomioon. K- luokan väestönsuojassa on säteilysuoja riittävä, kun suojaa ympäröivien rakenteiden massa pinta-alaa kohti on vähintään 720 kg/m2. Tämä vastaa vähintään 300 mm paksua teräsbetonirakennetta. S1- luokan säteilysuojaukseen vaaditaan rakenteiden massaksi vähintään 960 kg/m2, mikä vastaa vähintään 400 mm paksua teräsbetonirakennetta. Mikäli suojaavan rakenteen pinta-alasta on enemmän kuin 20 % aukkoa tai huomattavasti muuta rakennetta kevyempi osa, ei tätä rakennetta lasketa muiltakaan osin säteilysuojaukseen. Maanalaisen seinän (enemmän kuin 80 % seinän alasta maan alla) säteilysuojausta ei tarvitse erikseen määritellä. Väestönsuojan ympärysseinissä olevien aukkojen vaikutus säteilysuojaukseen on määritelty seuraavasti: Jos väestönsuojan ympärysseinissä on yksi suojaovi ja sen lisäksi maanpäällisissä ympärysseinissä hätäpoistumisaukkoja ja normaaliolojen ilmanvaihdon sulkulaitteita siten, että aukkojen yhteenlaskettu pinta-ala on enintään 2,5 % suojan varsinaisen suojatilan pinta-alasta S1-luokassa ja enintään 3,5 % K-luokassa, ei aukkoja tarvitse erikseen suojata säteilyltä. Tämän ylittävältä osalta aukot on varustettava riittävällä säteilysuojauksella. Edellä mainittujen aukkojen sulkulaitteiden tulee kuitenkin olla sirpaleenkestävää mallia. 9.5 Rakenteiden paksuuksia K- luokan väestönsuojan rakenteiden paksuudesta on annettu seuraavanlaisia ohjeita: Väestönsuojan ympärysseinät ja katto tulee tehdä vähintään 200 mm paksusta teräsbetonista. Varsinaiselta suojatilaltaan enintään 20 m2:n väestönsuoja saadaan tehdä vähintään 4 mm paksusta teräksestä, kun huomioidaan sirpale-ja säteilysuojaus. S1- luokan väestönsuojan rakenteiden paksuudesta on annettu seuraavanlaisia ohjeita: - Väestönsuojan ympärysseinät ja katto tulee tehdä vähintään 300 mm paksusta teräsbetonista. Suositeltavat seinäpaksuudet ovat 300, 350 ja 400 mm. - Väestönsuojan lattia, kantavat teräsbetoniset väliseinät ja pilarit sekä kaksikerroksisen väestönsuojan välipohja on tehtävä vähintään 150 mm paksuksi. Lattia on mahdollista tehdä ohuemmaksi, mikäli suojan seinät on kokonaan perustettu ja ankkuroitu kallioon. Lattian paksuuden tulee kuitenkin olla vähintään 100 mm. Jos suojan tilojen säteilysuojausta ei voida täysimääräisesti suorittaa suojaa ympäröivillä ulkopuolisilla rakenteilla tai maaperällä, on suojan ympärysrakenteita paksunnettava riittävästi. Suojan ympärysseinien sisään saadaan tehdä suojan ilmanvaihtoon liittyviä upottavia putki- tai johtokanavia edellyttäen, ettei suojan rakenteiden lujuus ja tiiviys kyseisiltä kohdin heikkene. S1 luokan suojissa tulee seinän paksuuden olla tällaisissa kohdissa aina vähintään 200 mm ja K- luokan 11 suojissa aina vähintään 100 mm. Kanavan suurin sallittu leveys on molemmissa suojaluokissa 350 mm. Suojan kattoon ei saa tehdä uppoasennuksia, joten kaikki putki- ja johtokanavat ovat kiinnitettävä pinta-asennuksina. 10. Väestönsuojan kuormitukset ja mitoitus Kaikki väestönsuojan rakenteet on mitoitettava mielivaltaisesta suunnasta vaikuttavalle tärähdyskuormalle, joka vastaa vähintään väestönsuojan rakenteen massaa kaksinkertaisena. Väestönsuojan katon, ympärysseinän ja lattian otaksutaan kuormittuvan kokonaisuudessaan kunkin erikseen. Lisäksi suojan lujuus tarkistetaan otaksumalla kuormien kohdistuvan samanaikaisesti suojan kaikkiin osiin, kuitenkin niin, että ulkoa ja sisältäpäin tulevat kuormitukset otaksutaan eriaikaisiksi. Tästä poikkeuksena on hätäpoistumiskäytävä, jonka rakenteisiin sortumakuormituksen otaksutaan vaikuttavan samanaikaisesti kaikilta sivuilta. K-luokan väestönsuojat tulee mitoittaa tavanomaisten kuormitusten (omapaino, muilta yllä olevilta rakenteilta tulevat kuormat, tuuli, yms.) lisäksi sortumakuormitukselle. Sortumakuormalle mitoitetaan tarkemmin suojan katto, ympärysseinät, ilmaa vastaan oleva lattia ja hätäpoistumiskäytävä. Sortumakuormituksena käytetään arvoa 25 kN/m2. Oleskelukuormana lattiassa ja välipohjassa käytetään arvoa 4 kN/ m2. K-luokan väestönsuojan mitoituksessa käytettävät sortuma- ja hyötykuormat on esitetty tarkemmin kuvassa 3. Kuva 3. K-luokan väestönsuojan kuormitukset S1-luokan väestönsuojan ympärysrakenteet on mitoitettava, niin että ne kestävät tavanomaisten kuormitusten lisäksi asevaikutuksen paineaallosta aiheutuvan kuormituksen. Maanalaisen tai raskaiden rakenteiden suojaaman väestönsuojan katto, ympärysseinät ja ilmaa vasten oleva lattia on mitoitettava 100 kN/m2 paineaallosta aiheutuvalle kuormalle. Maanpäällisen tai kevyeiden rakenteiden suojaaman väestönsuojan ympärysseinät on mitoitettava 200 kN/m2 paineaallosta 12 aiheutuvalle kuormalle, koska paineen kohdatessa seinän kuorma kaksinkertaistuu. Painekuormituksen otaksutaan vaikuttavan sisältä päin aina kuormituksella, joka on kolmas osa rakenneosalle ulkoapäin vaikuttavasta painekuormasta. Hyötykuormana käytettään lattiassa ja välipohjassa 4 kN/ m2. Ympäröivien rakenteiden ja maaperän aiheuttama vaimennus on huomioitu annetuissa kuormituksissa. S1-luokan väestönsuojan mitoituksen lähtökohta on esitetty tarkemmin kuvassa 4. Kuva 4. S1 – luokan mitoituksen lähtökohta. S1- luokan väestönsuojan mitoituksessa käytettävät asevaikutuksesta aiheutuvat painekuormat ja suojakäytön aiheuttamat kuormitukset on esitetty taulukossa 3. ja kuvassa 4. Taulukko 3. S1-luokan väestönsuojan painekuormat ja sortumakuormat. Kuormituksen laatu ja kohde Kuormitus kN/m2 Ulkoa Sisältä 100 30 Painekuorma katossa Painekuorma ympärysseinässä - Maanpäällinen 200 100 60 30 100 - 30 - - 4 Sortumakuorma suojaoven ulkopuolella olevassa yläpohjassa, alaspäin 25 - Painekuorma hätäpoistumiskäytävässä 25 - Sortumakuorma vahvistetun kulkutien yläpohjassa, alaspäin 25 - Kaatava sivukuorma ulkoilmaan rajoittuvassa raitisilmakanavassa tai hätäpoistumiskäytävässä 25 - - Maanalainen tai siihen verrattava Painekuorma lattiassa - Ulkoilmaa vastaan - Maanvarainen laatta Oleskelukuorma lattiassa ja välipohjassa, alaspäin 13 Kuva 5. S1-luokan väestönsuojan kuormitukset. Käsiteltäessä painekuormituksia dynaamisina, otaksutaan niiden nousevan äkillisesti edellä mainittuihin arvoihin huippuarvoihinsa ja alenevan siitä suoraviivaisesti nollaan 1.0 sekunnissa. Dynaamisiin painekuormiin perustuvissa laskelmissa on käytettävä kyseessä olevaan tarkoitukseen hyväksyttyä laskentatapaa. Väestönsuojan perustusten mitoitus tapahtuu kaksivaiheisesti: normaaliolojen edellyttämien vaatimusten ja väestönsuojavaatimusten mukaisesti. Normaaliolojen edellyttämä mitoitus tapahtuu käyttäen maaperälle sallittavia tavanomaisia pohjapaineita ja paalukuormia. Väestönsuojamääräysten edellyttämässä mitoituksessa käytetään seuraavia periaatteita: - Pystysuoraan vaikuttavat paine- ja sortumakuormat on vietävä perustuksiin. Perustuksiin oletetaan johtuvan kuitenkin vain puolet näistä kuormista. - Kuorman muodostavat väestönsuojaan vaikuttava sortumakuorma, suojan rakenteiden omapaino ja suojan hyötykuormat (kuorman varmuuskerroin 1) sekä lisäksi suojan yläpuoliset omapainot ja hyötykuormat (varmuuskerroin 1). S1- luokan suojassa vaikuttaa lisäksi pystysuora painekuorma. Perustuksia mitoitettaessa paaluille tai maanvaraiseksi sallitaan niille kaksinkertainen kuorma normaalimitoitukseen nähden. Käytettävä varmuuskerroin on 1. On muistettava, että joissakin tapauksissa saattavat normaaliolojen kuormat olla väestönsuojavaatimusten edellyttämiä kuormia korkeammat. Vaakasuoraan vaikuttavia painekuormia ja tärähdyskuormia ei viedä paaluperustuksille. Vaakasuoria tukireaktioita ei myöskään tarvitse viedä maata vastaan oleville alapohjille tai seinille. Tästä säännöstä poiketaan kuitenkin, jos suojan alapohja on ulkoilmaa tai kellaritilaa vastaan. Tällöin vaakasuorat tukireaktiot on vietävä suojaa ympäröiville rakenteille. Väestönsuojat mitoitetaan ja tehdään voimassa olevan Suomen rakentamismääräyskokoelman mukaisesti. Rakenteiden suunnittelun lähtökohtana on, että 14 kiinteiden rakenteiden ja laitteiden kestoikä on vähintään 50 vuotta. Vaihdettavissa olevien rakenteiden ja laitteiden kestoikä on vastaavasti 30 vuotta. Rakenteiden mitoitus voidaan tehdä myötöviiva- tai kimmoteoriaa käyttäen. Mitoituksessa saa käyttää myös sellaisia tarkempia mitoitusmenetelmiä, jotka ottavat paremmin huomioon kuormituksen todellisen dynaamisen luonteen. Rakenteiden paine-tai sortumakuormien ja niitä vastaavien takaisinheilahduskuormien, tärähdyskuormien tai niihin lisäätyjen hyötykuormia sisältävien kuormitusyhdistelmien mitoituksessa voidaan käyttää osavarmuuskerrointa 1.0, kun kuormitusta käsitellään staattisena kuormana. Betoni- ja teräsbetonirakenteita koskevissa määräyksissä ja ohjeissa olevia ominaislujuuksia saadaan raudoituksen lujuuden sekä betonin puristuslujuuden osalta korottaa 20 %. Teräsrakenteissa saadaan terästen ominaislujuuksia korottaa niin ikään 20 %. Väestönsuojien rakenteita mitoitettaessa on erityistä huomiota kiinnitettävä teräsbetonirakenteiden leikkauslujuuden tarkasteluun, suurien painekuormien vuoksi. Teräsbetonisten väestönsuojarakenteiden tulee tehdä rakenneluokan 2. vaatimusten mukaan. Tällöin betonin lujuusluokan tulee olla vähintään K25. Betoniraudoituksen laadun tulee olla A400H, A400HW, A500H tai A500HW ja sen tulee täyttää 12 %:n murtovenymävaatimus. Pää- ja jakoraudoituksena tulee käyttää vähintään 8 mm:n ja enintään 20 mm:n tankoja. Paine- ja sortumakuormille mitoitettavissa rakenteissa sekä maata vastaan olevassa lattiassa raudoituksen tankojen keskiöväli molempiin suuntiin saa olla enintään 150 mm:ä rakenteen sisäpinnassa ja enintään 300 mm:ä rakenteen ulkopinnassa. Raudoituksen poikkileikkauspinta-alan tulee olla taivutetuissa rakenteissa vähintään 0,17 %:a staattisesti yhdessä toimivasta betonin poikkileikkauspinta-alasta. S1-luokan väestönsuojan katon alapinnassa tulee raudoituksen lisäksi olla pääraudoitukseen sidottu teräsverkko tai betoniin kiinnittyvä poimulevy. Teräsverkon tulee olla langanpaksuudeltaan 2-3 mm ja verkkosilmän suuruus noin 35-50 mm. Palkeissa ja laatoissa pääraudoitusta ei saa jatkaa kenttämomenttien kohdalla, vaan raudoitus on vietävä tuelle ja ankkuroitava täydelle voimalle. Lattian terästen tulee niiltä osin, kun lattia ei ole kalliota vastaan, ulottua ympärysseiniin ja kantaviin väliseiniin vähintään ankkurointipituuden verran. Molemmissa suojaluokissa (sekä K- että S1- luokka) saa maanvaraisen alapohjan ankkuroinnin hoitaa tartuntateräksillä, jos lattialaatta valetaan myöhemmin. 11. Ilmanvaihto Väestönsuojan ilmanvaihto ei vaikuta ratkaisevasti rakennuksen rungonsuunnitteluun, mutta sillä on tärkeä merkitys väestönsuojaamisen kannalta. Väestönsuojan ilmanvaihtojärjestelmä on suunniteltava siten, että suojaan otettavasta ilmasta voidaan suodattaa myrkylliset aineet pois sekä väestönsuojassa voidaan pitää ylipainetta vähintään 50 Pa:a. Lisäksi ilmanvaihtojärjestelmässä tulee olla tekninen valmius näytteen ottoon myrkyllisten aineiden toteamiseksi. Väestönsuojan ilmanvaihtojärjestelmän on aina oltava sellainen, että se mahdollistaa riittävän pitkäaikaisen oleskelun suojassa. Tämä saavutetaan, jos ilmavirta varsinaisen suojatilan neliömetriä kohti on vähintään 2,7 dm3/s (10 m3/h).Väestönsuojaan otettava ilma on tarvittaessa voitava tehokkaasti suodattaa. Suodatuksen aikana ilmavirran tulee olla vähintään 0,9 dm3/s (3,3 m3/h) varsinaisen suojatilan neliömetriä kohti. Tärkeää on muistaa ilmanvaihtoa suunniteltaessa, että ilmanvaihdon on voitava toimia aina myös ilman sähköä. Lisäksi kuntien johtokeskuksissa ja muissa niihin verrattavissa tiloissa tulisi ilmanvirran henkilöä kohti olla vähintään kolminkertainen tavanomaisiin suojiin verrattuna eli ohituskäytössä vähintään 5 dm3/s ja suodatuskäytössä vähintään 1,7 dm3/s. Ylipaineen ylläpitäminen ilmanvaihdon avulla on oltava mahdollista, kun ilman saanti suojan ulkopuolelta on mahdollista. Väestönsuojan ilmanvaihtojärjestelmä käsittää seuraavat osat: 15 1) raitisilmakanaviston, jolla ilma johdetaan väestönsuojaan 2) ilmanvaihtotulolaitteiston, jolla ilma otetaan väestönsuojaan. Tarvittaessa ilmanvaihtotulolaitteisto suodattaa ilman 3) jakokanaviston tuloilmaventtiileineen, joka jakaa ilman suojatilaan 4) poistoilmaventtiilin, jonka kautta ilma poistuu suojatilasta sulkuhuoneeseen 5) ylipaineventtiilin, jonka kautta ilma poistuu väestönsuojasta. Ylipaineventtiili säätää suojan ylipainetta 6) normaaliolojen ilmanvaihdon sulkulaitteen, joka suljetaan väestönsuojaa kunnostaessa suojakäyttöön 7) ylipainemittarin, joka osoittaa suojatilan ja ulkoilman välisen paine-eron. K-luokan suojassa, jos varsinainen suojatila on yli 20 m2, tulee raitisilma ottaa ensisijaisesti ottaa sortuma-alueen ulkopuolelta. S1-luokan suojissa raitisilma tulee ensisijaisesti ottaa sortuma-alueen ulkopuolelta. Jos S1-luokan suojissa ilma kuitenkin otetaan sortuma-alueen sisäpuolelta, tulee raitisilmakanavan ulkopää tehdä sortumankestäväksi. Vaatimusta raitisilman ottamiseen sortumaalueen ulkopuolelta on pidettävä suosituksena, jota tulee noudattaa vain jos ilmanotto voidaan suorittaa ehdottoman varmalla tavalla ja ilman huomattavia kustannuksia. Tällainen on käytännössä mahdollista ainoastaan silloin, kun suojassa on sortuma-alueen ulkopuolelle johtava hätäpoistumiskäytävä, jota voidaan käyttää raitisilmakanavan osana. Raitisilman ottokohdan korkeus sen alapuolella sijaitsevasta vaakapinnasta on oltava vähintään 0,8 m. Ilma on johdettava tulemaan ilmanottoaukkoon alhaalta päin. Ilman ottokohdan korkeus lasketaan ilmanottoaukon tai –säleikön alareunaan tai aukkoa suojaavan suojuksen alareunaan. Ilma on mahdollista ohjata tulemaan alhaalta päin säleikön tai suojuksen avulla. Kuva 6. VSS- ilmanvaihtolaite Raitisilmakanavan materiaalina on käytettävä standardin SFS 2145 tai sitä vastaavaa teräsputkea. Putken suuruuden on oltava 160 mm tai jos putken pituus on 15 m, tällöin halkaisijan on oltava 200 mm. Raitisilmakanavana tai sen osana voidaan sekä K- että S1-luokan suojissa käyttää myös betonirakenteista kanavaa. 12. Vesi- ja viemärilaitteisto Väestönsuojan vedensaanti on aina onnistuttava yleisestä vesijohtoverkosta. Juomaveden säilytystä varten on suojassa oltava varavesisäiliöt, joihin mahtuu vähintään 50 l vettä varsinaisen suojatilan neliömetriä kohti. 16 Jos väestönsuojan lattia on pohjaveden keskipinnan alapuolella, on suoja varustettava vuotoveden poistolaitteilla. Väestönsuojan lämmityksestä on ohjeissa annettu suojan lämpötilalle vaihteluväli +10°C - +25°C ja ilman suhteellisen kosteuden tulisi pysyä alle 80 %. Tämä ei johdu väestönsuojaamiskäytön aiheuttamista vaatimuksista, vaan lähinnä seikoista, jotka johtuvat suojassa olevien laitteiden alttiudesta korroosiolle. Lämmittämällä väestönsuojaa voidaan luoda edullisemmat olosuhteet ja siten varmistaa laitteiden toimintavarmuus. Suojan lämpötila ei saisi normaalioloissa ylittää arvoa +25°C 13. Sähkö- ja telelaitteet Väestönsuojan on oltava kytkettynä paikalliseen sähköverkkoon, ja kaikki sähköasennukset on tehtävä kosteiden tilojen asennusvaatimusten mukaisesti. Väestönsuojassa on oltava myös puhelinpiste, joka on kytketty valmiiksi puhelinverkkoon. Lisäksi väestösuojasta tulee olla mahdollisuus matkaviestimen käyttöön. 14. Rakentaminen 14.1 Väestönsuojaa koskevat rakennuslupapaperit Rakennuslupaa rakennukselle haettaessa on rakennusluvan myöntävälle viranomaiselle jätettävä väestönsuojaa koskevat seuraavat asiapaperit, piirustukset ja selvitykset: 1) 2) 3) 4) ilmoitus väestönsuojasta laskelma väestönsuojan koosta asemapiirustus väestönsuojan piirustus Väestönsuojaa koskevat piirustukset, jotka sisältävät suojan sijaintia selvittävän asemapiirustuksen sekä mittakaavassa 1:100 esitetyt pohja- ja leikkauspiirustukset, joissa on esitettävä myös sisääntulo- ja poistumistiet. 14.2 Rakentamistavat Yleisin rakennusmateriaali väestönsuojien rakentamisessa on teräsbetoni, hyvien ominaisuuksien vuoksi (lujuus, tiiviys, sirpale- ja säteilysuojelu). Väestönsuojia voidaan rakentaa paikalla rakentaen tai elementtitekniikalla. Kummallakin rakentamistekniikalla on sekä hyvät että huonot puolensa. Noin puolet uusista väestönsuojista rakennetaan elementtitekniikalla ja loput puolet paikalla rakentaen. Väestönsuojan perustana on yleensä jatkuva perusantura tai laatta. Perustuksen valussa anturaan tai laattaan kiinnitetään anturan ja seinän liitoksen tartuntateräkset. Paikalla rakentamisentekniikalla väestönsuoja rakennetaan suurelta osin työmaalla. Raudoitusteräkset usein tuodaan määrämittaisena työmaalle. Seinämuotteina väestönsuojia rakennettaessa käytetään suur- tai kasettimuotteja ja holvin muottina holvikasettimuotteja. Väestönsuojia rakennettaessa seinät ja katto tulee valaa samalla kertaa, jotta työsaumoja ei tule perusliitosta enempään. Paikalla rakentamisen etuna on monimuotoisemman ja yksityiskohtaisemman väestönsuojan rakentaminen. 17 Paikalla rakennettavassa väestönsuojassa voidaan taivutusmomenttia ottaa katon ja seinän liitokseen(kehärakenne), mikä täysin elementtirakenteisessa väestönsuojassa ei ole mahdollista. Tämän vuoksi jännevälit voi paikalla rakennetuissa väestönsuojissa olla pidempiä kuin elementtirakenteisissa väestönsuojissa. Paikalla rakentamisen huonona puolena on se, että työtä tulee tehtäväksi enemmän työmaalla vaihtelevissa ja automatisoimattomissa olosuhteissa. Tämä aiheuttaa osaltaan enemmän laadun vaihtelua ja rakentamiskustannuksia. Usein paikalla rakennetut väestönsuojat rakennetaan rakennusliikkeen omana- tai aliurakkatyönä. Paikalla rakennettavan väestönsuojan rakentamiseen menee aikaa noin 1-3 viikkoa väestönsuojan koosta riippuen. Elementtitekniikalla rakennettavan väestönsuojan suunnittelu on hyvä alkaa jo väestönsuojaa suunniteltaessa, jotta vältytään turhalta työltä, jota voi tulla esimerkiksi muunnettaessa paikalla rakennettavaksi suunniteltu väestönsuoja elementtiväestönsuojaksi. Eri elementtiväestönsuojien valmistajilla on vielä erilaiset tekniikat valmistaa väestönsuojia, mikä osaltaan aiheuttaa suunnittelutyötä. Kuva 7. Väestönsuojaelementtien asennus Elementtiväestönsuojia voi rakentaa eri menetelmillä. Suurimmat eroavaisuudet ovat seinä- ja kattorakenteissa sekä liitoksissa. Seinäelementit voi olla joko umpielementtejä (suoria tai L-muotoisia) tai kaksoiskuorielementtejä. Kaksoiskuorielementissä kuorielementtien väliin valetaan betoni työmaalla. Elementteihin on asennettu tarvittavat ovet, luukut ja läpiviennit jo elementtitehtaalla. Kattorakenne voi olla joko kuorielementeistä tai massiivilaatoista koostuva. Kuorilaattojen päälle tehdään raudoitus ja sen jälkeen valetaan noin 200-300 mm paksu laatta. Valettu laatta ja kuorilaatta toimivat liittorakenteena. Kuorilaatoissa on raudoituksena pääteräkset, ja se toimii silloin yhteen suuntaan kantavana laattana. Valettu- ja kuorilaatta voi toimia yhdessä ristiin kantavana laattana. Kuorilaattojen alle tulee valuvaiheessa asentaa tukia, jotta taipumat eivät kasva liian suuriksi. Massiivilaatat voi olla vain yhteen suuntaan kantavia. Massiivilaatoilla katon tekeminen käy kuitenkin nopeammin kuin kuorilaatoilla, koska massiivilaatoille ei tarvitse suorittaa 18 laattojen asentamisen jälkeen kuin liitosten valu. Seinäelementtien pystysaumojen tai seinän kuorielementtien välinen valu suoritetaan joko ennen kattorakenteen rakentamista tai samanaikaisesti kattorakenteen valun kanssa riippuen rakenteesta. Rakennuskohteen pääurakoitsija tekee usein perustukset väestönsuojalle, joiden päälle elementtien toimittaja asentaa elementit. Elementtien toimittaja suorittaa myös liitoksien valun, muottien purkamisen ja betonin jälkityöt. Muut suojan laitteet ja varusteet asentaa yleensä elementtien toimittaja tai sen yhteistyökumppani, jolloin kokonaisvastuu väestönsuojan toimivuudesta ja tiiveydestä on selkeästi yhdellä yrityksellä. Rakennuskohteen pääurakoitsija vastaa usein väestönsuojan toimivuudesta viranomaisiin päin. Väestönsuojaelementtien valmistajilla on usein suunnittelijoita tai yhteistyökumppaneita, jotka suunnittelevat väestönsuojaelementit rakennuskohteeseen, niin että ne sopivat elementtienvalmistajan tuotanto- ja valmistustekniikkaan. Nykyään on yleistä, että elementtiväestönsuojat toimitetaan tuoteosakauppana, jossa elementtien toimittaja tekee väestönsuojan rakennesuunnittelun arkkitehtikuvien perusteella sekä väestönsuojaelementtien valmistuksen ja asennuksen. Väestönsuojan rakennesuunnitelmat tulee hyväksyttää aina rakennuskohteen pääsuunnittelijalla. Elementtiväestönsuojan etuna on nopea, automatisoitu ja hyvin hallittu valmistus- ja asennusprosessi. Asennus työmaalla kestää yleensä kahdesta viiteen päivää, mikä edesauttaa rakennuksen rungon rakentamisen onnistumista teknisesti ja aikataulullisesti rakennuskohteessa. Varsinkin talvella elementtiväestönsuojan rakentamisella saadaan laadullista etua, kun valmistus saadaan siirrettyä hallittuun tehdasympäristöön. Täten väestönsuojan rakentamiskustannukset pysyvät myös usein paremmin hallinnassa. Elementtiväestönsuojan huonona puolena on sen osittainen rajoittuneisuus teknisesti, sekä riski liitossaumojen tiiveydestä. Elementtirakenteisessa väestönsuojassa käytetään hyväksi rakenneratkaisuja koskevaa ennakkotarkastusmenettelyä. Siinä elementtienvalmistajan tulee hankkia joko koko suojaratkaisusta tai osaratkaisuista (esim. liitoksista) puolueettoman tutkimuslaitoksen(esim. VTT) lausunnon. Tämä menettely on käytännössä osoittautunut tarpeelliseksi siksi, että sillä voidaan varmistaa valmistajan perehtyminen asevaikutusten aiheuttamiin erityisvaatimuksiin. Lisäksi väestönsuojaelementtien valmistuksen tulee kuulua SFS-Sertifiointi Oy:n laadunvalvonnan piiriin. 15. Lähteet RT 92-10771 K- ja S1–luokan väestönsuoja Väestönsuojien rakentamisopas, Pekka Laine - Suomen Pelastusalan keskusjärjestö 1995 S-luokan väestönsuojat, Kaitamaa, Koukkari, Laine, Matikainen, Skogberg, VTT Tiedoitteita 1987 19
© Copyright 2024