1. No category

EPV Bioturve Oy
KOIRAINNEVAN (LAPUA) LUONTOSELVITYKSET
KESÄLLÄ 2013
Ahma Ympäristö Oy
Ilmajoki 2014
2
1 JOHDANTO
Lapualla sijaitsevan Koirainnevan luontoselvitysten täydennykset liittyvät EPV Bioturve Oy:n turvetuotantohankkeeseen alueella. Touko-, kesä- ja elokuussa 2013 tehdyt selvitykset sisälsivät linnustoselvityksen, rämeristihämähäkkikartoituksen ja kasvillisuusselvityksen. Rämeristihämähäkkikartoituksen yhteydessä alueelta etsittiin myös viitasammakon kutualueiksi sopivia vesimuodostumia.
Selvityksistä ovat vastanneet seuraavat henkilöt: aktiivilintuharrastaja Tapio Sadeharju (linnustoselvitysten maastotyöt), biologi Niina Lappalainen (kasvillisuusselvityksen maastotyöt ja raportointi),
vesibiologi Harri Hutri (rämeristihämähäkkikartoituksen maastotyöt, linnusto- ja rämeristihämähäkkiselvitysten raportointi) sekä laboratorioinsinööri/eräopas Mikko Vihanto (rämeristihämähäkkikartoituksen maastotyöt).
2 SUON YLEISKUVAUS
Koirainneva sijaitsee Lapualla noin 7 km kaupungin keskustasta lounaaseen. Luontoselvitys tehtiin
137 ha:n laajuisella alueella, josta lähes puolet on ojitettua rämettä. Selvitysalueeseen sisältyi myös
n. 7 ha:n suuruinen yksityisen yrittäjän turvetuotantoalue (kuva 1).
Kuva 1. Koirainnevan luontoselvitysalueen sijainti (punainen rajaus).
3
3 KASVILLISUUSSELVITYS
Koirainnevan selvitysalue sijoittuu keskiboreaaliselle Pohjanmaan (3a) metsäkasvillisuusvyöhykkeelle, eteläboreaalisen Pohjanmaan rannikkomaan (2c) vyöhykkeen rajan läheisyyteen. Suoaluejaossa alue sijoittuu suokasvillisuusvyöhykkeelle `Viettokeitaat eli Sphagnum fuscum –keitaat` (osaalue `Pohjanmaan vietto- ja rahkakeitaat`, 2c). Läheisyyteen sijoittuvat myös saman suokasvillisuusvyöhykkeen osa-alue `Sisä-Suomen vietto- ja rahkakeitaat` (2a) sekä suokasvillisuusvyöhyke
`Kilpikeitaat eli konsentriset kermikeitaat` (`Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan kilpikeitaat` -osaalue, 1c). (Ympäristöhallinnon Oiva-tietopalvelu) Hankealue sijoittuukin näiden metsä- ja suokasvillisuusvyöhykkeiden vaihettumisalueille.
3.1. Menetelmät
Hankealueella toteutettiin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys 19.8.2013. Alue kierrettiin kattavasti
ja tavatut luontotyypit sekä lajisto kirjattiin ylös. Luontotyypit rajattiin kartalle kuvioiksi. Rajaamisessa käytettiin apuna alueen ilmakuvaa sekä GPS-paikanninta. Käytännössä luontotyypit pääosin
vaihettuvat vähitellen toiseksi, mistä syystä luontotyyppien rajaukset ovat suuntaa-antavia.
Kartoituksessa merkittiin ylös alueella mahdollisesti sijaitsevat metsälain 10 § mukaiset tärkeät
elinympäristöt, luonnonsuojelulain 29 § mukaiset suojellut luontotyypit sekä erilaiset vesistöt ja
vesilain suojaamat elinympäristöt. Luontotyyppien uhanalaisuuden tarkastelussa käytettiin Raunio
ym. (2008) Suomen luontotyyppien uhanalaisuus –teosta. Luontotyyppien uhanalaisuuden luokittelussa hankealue sijoittuu Etelä-Suomen osa-alueelle.
Kunkin luontotyypin luonnontilaisuus arvioitiin erikseen taulukossa 1 esitetyn asteikon mukaisesti.
Luontotyyppien häiriöherkkyyden kriteerinä käytettiin luokitusta, joka perustuu Kontulan ja Raunion (2005) esittämään luontotyyppien laatuluokitukseen. Luokituksessa huomioidaan luontotyypin
rakenteelliset ominaisuudet (esim. lahopuun määrä, puuston rakenne, lajisuhteet), ihmistoiminta
(esim. metsänkäyttö ja ojitukset) ja alueen lajistolliset ominaisuudet. Lajistolliset ominaisuudet on
huomioitu luokituksessa siten, että häiriöherkkyyttä on voitu korottaa taulukossa 1 esitetystä laadullisesta arviosta, jos luontotyyppi sisältää suojelullisesti arvokasta lajistoa.
Kartoituksessa metsätyypit nimettiin Hotanen ym. (2008) Metsätyypit – opas kasvupaikkojen luokitteluun -teoksen mukaisesti ja suotyypit vastaavasti Eurolan ym. (1995) Suokasvillisuusoppaan
mukaan. Kasvien nimistö on Hämet-Ahti ym. (1998) ja Mossbergin ja Stenbergin (2003) mukainen.
Huomionarvoisen lajiston sekä muiden huomioitavien kohteiden sijainnit merkittiin ylös GPSpaikantimella.
4
Taulukko 1. Luontotyyppien luonnontilaisuus ja luokittelu häiriöherkkyyden (eli ekologisen tilan)
perusteella.
Herkkyys
Luokka
Erittäin korkea
4
Korkea
3
Kohtalainen
2
Heikko
1
Kuvaus
Metsien luontotyypeillä ihmistoiminnan merkit ovat vähäiset tai niitä ei esiinny lainkaan. Puusto on pääsääntöisesti luontaisesti syntynyttä ja varttunut ilman hakkuita.
Luontotyypillä esiintyy useampaa puustosukupolvea, iäkästä puustoa, kuolleita ja kuolevia puita. Ojitukset eivät ole kuivattaneet suoluontotyypin esiintymiä eikä niillä ole hakkuita tai muuta ihmisen toiminnan jälkiä. Virtavedet ovat rakenteellisesti luonnontilassa
ja niiden valuma-alueella on niukasti, jos ollenkaan veden laatuun haitallisesti vaikuttavia tekijöitä, kuten peltoja tai ojituksia. Luontotyypin edustavuus on vähintään hyvä.
Metsien luontotyypeillä ihmistoiminnan merkit ovat vähäiset, puusto on pääsääntöisesti
luontaisesti syntynyttä ja varttunut ilman merkittäviä hakkuita. Luontotyypillä esiintyy
yleensä useampaa puustosukupolvea ja kuolleita tai kuolevia puita. Ojitukset eivät ole
kuivattaneet suoluontotyypin esiintymiä eikä puustoa ei käsitelty tai hakkuut ovat hyvin
pienialaisia eikä niillä ole ollut vaikutusta suon ekologiaan. Virtavedet ovat rakenteellisesti luonnontilassa ja niiden valuma-alueella on niukasti, jos ollenkaan veden laatuun
haitallisesti vaikuttavia tekijöitä, kuten peltoja tai ojituksia.
Metsien luontotyypit on lievästi käsitellyt, mutta niissä on edelleen joitakin luonnonmetsille ominaisia piirteitä, kuten puuston eri-ikäisyyttä, järeitä puita, kuolleita pystypuita
tai maapuita. Ojitukset eivät ole kuivattaneet merkittävästi suoluontotyypin esiintymiä
eikä merkittäviä hakkuita ole tehty. Virtavedet ovat rakenteeltaan osittain muuttuneet,
mutta niiden eliöyhteisöt ovat muutosten jälkeen ainakin osittain palautuneet.
Voimakkaasti käsitellyt metsäisen luontotyypin esiintymät, joissa puusto on yksijakoista
eikä lahopuuta ole juuri hakkuutähteitä lukuun ottamatta. Suotyypit, joissa on nähtävissä
selvästi esim. ojitusten tai hakkuiden vaikutukset. Virtavedet, jotka on perattu ja joiden
valuma-alueella ja lähiympäristössä on runsaasti peltoja ja ojituksia.
3.2. Tulokset ja tarkastelu
Huomattava osa Koirainnevan hankealueesta on luonnontilaisuudeltaan muuttunutta. Reuna-alueet
on pääsääntöisesti ojitettu, ja hankealueelle sijoittuu vanha turvetuotantoalue. Vanhan turvetuotantoalueen eteläpuolella Koirainnevan keskiosassa noin 28 ha alue on säilynyt ojittamattomana. Myös
turvetuotantoalueen pohjoispuolelle sijoittuu noin 18 ha ojittamatonta suota. Reuna-alueiden ojitusten kuivatusvaikutukset ovat kuitenkin nähtävissä myös näillä ojittamattomilla alueilla.
Ojitetut alueet ovat pitkälti muuttuneita (ks. kuva 2, taulukko 2). Alueet ovat pääasiassa turvekangasvaiheessa (kuviot 1, 8, 18), mutta paikoittain on havaittavissa vielä rämemuuttumien piirteitä.
Turvekangasalueiden lisäksi hankealueelle sijoittuu ojitettuja alueita, jotka ovat eriasteisesti muuttuneita (4, 5, 7, 13, 17).
Koirainnevan keskiosan ojittamattoman alueen (kuviot 3, 10) luontotyypeillä on havaittavissa reuna-alueiden ojitusten kuivatusvaikutukset. Vaikutukset ulottuvat paikoin pitkällekin (luonnontilaisuusluokka 2). Ojittamattoman alueen keskiosissa on kuitenkin luonnontilaisen kaltaisena (luokka
3) säilyneeksi luokiteltavaa suota. Luontotyyppien uhanalaisuusluokitukset (taulukko 2) koskevatkin vain osaa kuviota.
5
Luontotyyppien tarkemmat kuvaukset on esitetty taulukossa 2.
Kuva 2. Koirainnevan luontotyyppikuviot
Taulukko 2. Koirainnevan luontotyyppikuvioiden kuvaukset.
No Lyhenne
Luontotyyppi
LT
1
VaTkg
Varputurvekangas
1
2
VIR
2
3
OlLkR
Varsinainen isovarpuräme
Oligotrofinen lyhytkorsiräme
(2)
3
Arvo
Kuvaus
Ojitettua varputurvekangasta. Mäntyvaltaisen puuston
kasvu osalla kuviota voimistunut mutta osalla ei, mänty
->12m, hieskoivu n.2m. Suopursu runsas, vaivaiskoivu,
variksenmarja, juolukka, puolukka, mustikka, suokukka, kanerva. Hieman hillan lehtiä, tupasvilla. Kuviolla
myös yksitt. metsäalvejuuri, vadelma ja maitohorsma.
Metsäsammalet tavallisia (seinäsammal, metsäkerrossammal, kangaskynsisammal, vähän sulkasammalta),
hieman rahkasammalia. Harmaa-, valko- ja palleroporonjäkälää, puikkotorvijäkälää.
Ojitusten kuivattamaa isovarpurämettä nevan reunassa.
VU/NT Avointa, karua lyhytkorsinevaa ja rahkarämemättäitä.
Kitukasvuisia mäntyjä harvassa rämejuoteilla, jokunen
koivuntaimi. Reuna-alueiden ojitusten kuivatusvaikutuksia nähtävissä. Lajistossa mm. suokukka, kanerva,
variksenmarja, pyöreälehtikihokki, tupasvilla, tupasluikka, hilla, karpalo, ruskorahkasammal, rämerahkasammal, vähän seinäsammalta, poronjäkäliä.
6
No Lyhenne
Luontotyyppi
LT
4
OlNRmu
Oligotrofinen nevarämemuuttuma
1-2
5
OlLkRoj
2
6
OlLkR
7
OlNRmu
8
Tkg
Oligotrofinen lyhytkorsinevaräme, ojikko
Oligotrofinen lyhytkorsiräme
Oligotrofinen nevarämemuuttuma
Turvekangas
9
VMT
Tuore kangas
10 OlKaN
Oligotrofinen kalvakkaneva
11 Vanha TT
Vanha turvetuotantoalue
Kanervarahkaräme
(+ variksenmarjarahkaräme)
12 KrRaR
(+VaRaR)
Ojitettua karua nevarämettä, kuivatusvaikutukset nähtävissä, osin pääasiassa rämettä tai lähestymässä turvekangasvaihetta. Kuvion eteläosassa kulkee sähkölinja ja
tieura (suunnassa länsilounas – itäkoillinen).
Ojitettua nevarämettä.
Pienialainen ojittamaton karu nevaräme, ojitettujen
alueiden ympäröimä. Kuivatusvaikutuksia.
2
Ojitettua lyhytkortista nevarämettä. Mänty n.5m, hieskoivun taimia. Osin myös isovarpurämeisyyttä.
1
Syvään ojitettua turvekangasta, vaihtelee varputurvekankaasta puolukkaturvekankaaseen, osassa aluetta
myös rämemuuttumamaisuutta. Mänty 6-10m, hieskoivu, puuston tiheys ja koko vaihtelee kuviolla. Kaakkoisosassa selvitysaluerajauksen tuntumassa hakkuualue, koivuntaimia. Suo- ja metsävarpuja, osin metsäsammalet dominoivat, osin runsaasti rahkasammalta.
Mm. suokukka, suopursu runsas, variksenmarja, tupasvilla, hilla, seinäsammal runsas, rämekarhunsammal,
poronjäkäliä. Ojassa kuvion 9 länsipuolella runsaasti
vehkaa. Harvennusjälkiä.
3 NT/NT Kuusivaltaista puolukka-mustikkatyypin tuoretta kangasta. Maapuita. Reunoilta soistunut, myös mäntyä ja
koivua sekä harmaaleppää. Lajistossa mm. kataja, lillukka, metsätähti, vanamo, oravanmarja. Metsäkerrossammal ja sulkasammal runsaita.
2-3 VU/NT Avointa rimpistäkin nevaa, harvassa rämemättäitä ja
kitukasvuisia mäntyjä sekä jokunen kitukasvuinen koivu. Lajistossa mm. mutasara, tupasvilla, rimpipinnoilla
leväkkö, pyöreälehtikihokki, karpalo, suokukka, kalvakkarahkasammal, poronjäkäliä. Ojitusten läheisyydessä kuivatusvaikutukset nähtävissä mm. rahkoittumisena sekä varpujen määrässä.
1
Vanha turvetuotantoalue.
2
Nevarämemuuttuma
2
14 OlLkR
Oligotrofinen lyhytkorsiräme
2
16 OlLkN +
KrRaR
Kuvaus
2
13 NRmu
15 OlLkN
Arvo
2
2
17 RiNmu
Oligotrofinen lyhytkorsineva + kanervarahkaräme
Rimpinevamuuttuma
18 VaTkg
Varputurvekangas
1
2
Pääosin kanervarahkarämettä mutta myös variksenmarjarahkarämettä. Puusto matalaa ja pääosin harvaa. Rämepintojen välissä oligotrofista lyhytkortista nevapintaa
(erityisesti kuviolla 12b).
Kuivahtaneita nevapintoja, rämemättäitä. Nevapinnalla
mm. harmaaporonjäkälää, suokukkaa, tupasvillaa, männyntaimia, kalvakkarahkasammalta.
Avointa, rämemättäistä lyhytkorsinevaa, kalvakkuutta
(kalvakkarahkasammal).
Avoin nevajuotti, rahkamättäitä . Lajistossa mm. suonihuopasammal.
Kanervarahkarämejuottien väleissä karua lyhytkorsinevaa. Ojitusten kuivatusvaikutukset nähtävissä. Mänty
<2m.
Kuivunutta nevaa, kuivuneita ruoppaisia rimpipintoja,
nevapinnalla jäkäliä. Lajistossa mm. valkopiirtoheinä,
leväkkö, mutasara, tupasluikka, suokukka. Kuviolla
kulkee sähkölinja.
Ojitettua turvekangasta, pääosin varputurvekangasta
(myös puolukkaturvakangasmaisuutta). Mänty, myös
hieskoivua. Suopursu runsas, seinäsammal runsas.
7
No Lyhenne
Luontotyyppi
19 PTkg
Puolukkaturvekangas
LT
Arvo
Kuvaus
1
Puolukkaturvekangas. Ojitusten kuivattamaa tn. kangasrämettä. Runsaasti hieskoivua, mänty, kuusi, pihlaja.
Esim. puolukka runsas, yksittäisiä rämevarpuja, harvana
mm. metsäkorte.
20 P
Vanha pelto
1
Entistä pellonpohjaa. Kookasta puustoa; koivu 20m,
mänty 20m, kuusen, tuomen ja pihlajan taimia, lahopuuta. Lajistossa mm. luhtakastikka, metsäalvejuuri,
mesiangervo, metsäkorte, riidenlieko, korpiorvokki,
lillukka, koiranputki, hiirenvirna, nokkonen, mesimarja,
metsätähti, pohjanpunaherukka, vadelma, mm. sulkasammal).
Selitteet: Nro = kuvionumero, LT = luontotyypin luonnontilaisuus (ks. taulukko 1), Arvo = luontotyypin uhanalaisuus
(Etelä-Suomen osa-alueella/koko Suomessa, Raunion ym. 2008 mukaan), VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä.
Kuva 3. Ojittamattoman keskiosan avointa suota (kuvio 3)
8
Kuva 4. Hankealueen eteläosassa kulkee sähkölinja ja tieura (kuvio 4)
Kuva 5. Ojitettua ja kuivahtanutta nevarämettä (kuvio 7)
9
Kuva 6. Vehkaa turvekankaalle sijoittuvassa ojassa, tuoreen kankaan länsipuolella (kuviot 8, 9)
Kuva 7. Turvekangaskuviolla syviä ojia, osin rämemuuttumamaisuutta (kuvio 8)
10
Kuva 8. Turvekangasta (kuvio 8)
Kuva 9. Eteläosan tuoreen kankaan kuusikkoa (kuvio 9)
11
Kuva 10. Avointa nevaa (kuvio 10a)
Kuva 11. Kuivahtanutta rimpistä nevapintaa, rahkamättäitä, sähkölinja (kuvio 17)
12
Kuva 12. Pohjoisosan turvekangasta (kuvio 18)
3.3. Arvokohteet
Etelä-Pohjanmaan
ELY-keskukselta
1.8.2013
saadun
tiedonannon
(Dnro
EPOELY/1066/07.01/2013) mukaan ympäristöhallinnon tietokannoissa ei ole tiedossa olevia uhanalaisesiintymiä Koirainnevan hankealueella tai sen läheisyydessä. Alueella ei havaittu kasvillisuusja luontotyyppiselvitysten yhteydessä suojelullisesti arvokasta kasvilajistoa, kuten valtakunnallisesti
uhanalaisia tai silmälläpidettäviä lajeja, alueellisesti uhanalaisia lajeja, rauhoitettuja lajeja, luontodirektiivin liitteessä IV mainittuja kasvilajeja, tai kansainvälisen suojelun vastuulajeja.
Luontotyyppien uhanalaisuusluokituksessa hankealue kuuluu Etelä-Suomen osa-alueelle (Raunio
ym. 2008). Hankealueella esiintyy oligotrofista lyhytkorsirämettä sekä oligotrofista kalvakkanevaa
(kuviot 3 ja 10), jotka ovat osittain luonnontilaisen kaltaisena säilyneitä mutta osittain reunaalueiden ojitusten kuivattamia. Luonnontilaisen kaltaisina kyseiset luontotyypit luokitellaan valtakunnallisesti vaarantuneiksi (VU) ja Etelä-Suomen osa-alueella silmälläpidettäviksi (NT). Hankealueelle sen eteläosassa sijoittuu pienialaisesti kuusivaltaista puolukka-mustikkatyypin tuoretta kangasta
(kuvio 9), joka luokitellaan sekä valtakunnallisesti että Etelä-Suomen osa-alueella silmälläpidettäviksi
(NT). Alueella ei tavattu luonnonsuojelulain nojalla suojeltuja luontotyyppejä. Myöskään metsälaissa tai vesilaissa tarkoitettuja luontotyyppejä ei hankealueella havaittu.
13
4 LINNUSTOSELVITYS
4.1. Menetelmät
Linnustoselvityksen pääasiallisena tarkoituksena oli kartoittaa Koirainnevan pesimälinnusto. Kartoitus tehtiin koko selvitysalueella (kuva 1). Menetelmänä käytettiin kahta koealalaskentaa, jotka
tehtiin 19.5. ja 7.6.2013 (taulukko 3).
Taulukko 3. Rapa-Kiiman koealalaskentojen taustatietoja.
Laskentapäivä
Laskentaaika
19.05.2013
07.06.2013
3.30 – 10.45
3.50 – 10.45
Laskentareitti (m)
9800
10200
Lämpötila (°C)
Tuulen suunta
ja nopeus (m/s)
Kokonaispilvisyys
12 – 20
12 – 19
NE 0 – 2
SW-W 0 – 1
8/8→2/8
3/8 – 7/8
Näkyvyys
(km)
> 10
> 10
Laskenta-alue kierrettiin GPS-paikantimen avulla siten, että mikään osa tutkittavasta alueesta ei
jäänyt yli 100 m:n etäisyydelle kulkureitistä (vrt. Koskimies & Väisänen 1988). Laskennassa käytettiin myös riekon ääniatrappia (yhteensä viisi laskenta-alueen eri osissa sijaitsevaa kohdetta).
Linnustokartoituksessa havaitut linnut merkittiin maastossa karttapohjalle, ja merkintöjen pohjalta
laadittiin pesimälajitaulukot sekä suojeluarvoiltaan merkittävien lajien reviirikartta. Perusteena lajin
pesimiselle on käytetty lintujen käyttäytymistä (laulava koiras, varoitteleva tai ruokaa nokassaan
kantava emolintu) tai pesälöytöjä. Parvet (teeri) on tulkittu pareiksi. Suojeluarvojen laskemisessa on
noudatettu Asannin ym. (2003) esittämiä periaatteita.
4.2 Tulokset ja tarkastelu
4.2.1 Pesimälinnusto
Laskenta-alueen pesimälinnusto koostui 36 lajista (taulukko 4).
Pesimälajiston kokonaisparimäärä oli 156 ja kokonaistiheys 113,9 paria/km2:lla. Laskenta-alue on
etenkin reunaosiltaan puustoinen, ja huomattavan suuri osa alueella pesivistä linnuista kuului metsien peruslajeihin. Suo-/kosteikkolajeja olivat sinisorsa, kurki, kapustarinta, taivaanvuohi, liro ja
kalalokki. Runsaslukuisimmat lajit olivat metsäkirvinen (26 paria), pajulintu (25 paria) ja peippo
(18 paria) (taulukko 4). Metsälajien runsaudesta johtuen pesimälinnuston paritiheys oli huomattavasti eteläpohjalaisten soiden keskimääräistä tiheysarvoa (n. 30 paria/km2) korkeampi. Laskentaalueen laajuus ja varsin suuri tavallisten lajien määrä kohottivat myös Koirainnevan laskennallisen
suojeluarvon keskivertosuota suuremmaksi.
14
Taulukko 4. Koirainnevan laskenta-alueen (137 ha) pesimälinnuston parimäärät ja –tiheydet.
Laji
Sinisorsa Anas platyrhynchos
Teeri Tetrao tetrix
Kurki Grus grus
Kapustarinta Pluvialis apricaria
Taivaanvuohi Gallinag gallinago
Lehtokurppa Scolopax rusticola
Kuovi Numenius arquata
Liro Tringa glareola
Metsäviklo Tringa ochropus
Kalalokki Larus canus
Käki Cuculus canorus
Sepelkyyhky Columba palumbus
Palokärki Dryocopus martius
Käpytikka Dendrocopos major
Metsäkirvinen Anthus trivialis
Niittykirvinen Anthus pratensis
Kiuru Alauda arvensis
Västäräkki Motacilla alba
Punarinta Erithacus rubecula
Mustarastas Turdus merula
Räkättirastas Turdus pilaris
Laulurastas Turdus philomelos
Punakylkirastas Turdus iliacus
Lehtokerttu Sylvia borin
Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix
Pajulintu Phylloscopus trochilus
Harmaasieppo Muscicapa striata
Kirjosieppo Ficedula hypoleuca
Hömötiainen Parus atricapillus
Töyhtötiainen Parus cristatus
Talitiainen Parus major
Närhi Garrulus glandarius
Varis Corvus corone
Peippo Fringilla coelebs
Vihervarpunen Carduelis spinus
Keltasirkku Emberiza citrinella
Yhteensä:
Parimäärä
19.05.
07.06.
Yhteensä
Tiheys
(paria/km2)
Suojeluarvo
1
1
1
1
2
1
2
2
1
2
1
26
5
1
1
4
2
1
2
18
4
1
1
7
3
10
1
1
1
1
1
2
3
1
2
1
1
3
25
5
1
2
1
1
3
1
3
2
1
25
9
1
1
3
2
1
18
3
21
1
1
1
1
2
1
2
2
3
1
2
1
1
3
26
5
1
2
4
1
3
1
3
2
1
25
9
1
1
1
3
2
1
18
3
21
0,7
0,7
0,7
0,7
1,5
0,7
1,5
1,5
2,2
0,7
1,5
0,7
0,7
2,2
19,0
3,6
0,7
1,5
2,9
0,7
2,2
0,7
2,2
1,5
0,7
18,2
6,6
0,7
0,7
0,7
2,2
1,5
0,7
13,1
2,2
15,3
0,3
0,9
4,6
0,9
0,6
0,3
2,8
0,9
0,8
0,5
3,2
0,3
1,0
0,4
0,7
0,4
0,2
0,2
0,3
0,2
0,2
0,2
0,2
0,2
0,1
0,5
0,3
0,1
0,1
0,1
0,3
0,4
0,3
0,5
0,1
0,7
101
147
156
113,9
23,8
4.2.2 Muu lajisto
Koirainnevalta ei tavattu vesilintu- tai kahlaajakerääntymiä, sillä suolla ei ollut lintujen kannalta
merkittäviä avovesialueita. Laskenta-alueen keskiosassa oli pieni teerien soidinpaikka, jolla havait-
15
tiin 19.5. kolme soivaa koirasta. Laskennoissa ylilentävinä nähtyjä lajeja olivat määrittämättömät
käpylinnut) (1/12 yksilöä), laulujoutsen (4/4), naakka (1/1), räkättirastas (0/2), viherpeippo (0/1) ja
pikkukuovi (0/1).
4.2.3 Laskenta-alueen ulkopuolisten alueiden linnusto
Koirainnevan laskenta-aluetta reunustavat alueet ovat pääasiassa ojitettuja rämeitä ja peltoja. Näiden alueiden linnuston kartoittaminen ei varsinaisesti kuulunut selvitykseen, mutta aineiston täydentämiseksi laskennoissa tilastoitiin myös alle 100 m:n etäisyydellä koealan ulkoreunasta havaittujen lintulajien parimäärät. Lajisto koostui pääasiassa metsien ja viljelymaiden linnuista (runsaslukuisimpia lajeja peippo, pajulintu, punakylkirastas ja keltasirkku) (taulukko 5).
Taulukko 5. Koirainnevan reuna-alueiden (≤ 100 m koealojen ulkoreunasta, koko alue) linnuston
parimääriä.
Laji
Laulujoutsen Cygnus cygnus
Fasaani Phasianus colchicus
Kurki Grus grus
Töyhtöhyyppä Vanellus vanellus
Lehtokurppa Scolopax rusticola
Kuovi Numenius arquata
Metsäviklo Tringa ochropus
Käki Cuculus canorus
Sepelkyyhky Columba palumbus
Palokärki Dryocopus martius
Käpytikka Dendrocopos major
Metsäkirvinen Anthus trivialis
Kiuru Alauda arvensis
Pensastasku Saxicola rubetra
Mustarastas Turdus merula
Räkättirastas Turdus pilaris
Laulurastas Turdus philomelos
Punakylkirastas Turdus iliacus
Lehtokerttu Sylvia borin
Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix
Tiltaltti Phylloscopus collybita
Pajulintu Phylloscopus trochilus
Kirjosieppo Ficedula hypoleuca
Hömötiainen Parus montanus
Talitiainen Parus major
Pikkulepinkäinen Lanius collurio
Närhi Garrulus glandarius
Naakka Corvus monedula
Korppi Corvus corax
Varis Corvus corone
Peippo Fringilla coelebs
Vihervarpunen Carduelis spinus
Parimäärä
1
3
2
1
1
2
1
4
4
1
1
4
1
2
1
2
4
6
3
3
1
6
1
1
2
1
1
1
1
1
8
1
16
Keltasirkku Emberiza citrinella
6
4.3 Uhanalaisuustarkastelu
Koirainnevan pesimälinnustossa ei ole erityisesti suojeltavia tai luonnonsuojeluasetuksella valtakunnallisesti uhanalaiseksi luokiteltuja lajeja. Useimmat suolla pesivät lajit ovat kuitenkin luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja. Suomalaisissa tai kansainvälisissä suojeluluokituksissa mainittuja
lajeja ovat kurki, teeri, kapustarinta, kuovi, liro, palokärki, niittykirvinen ja sirittäjä (taulukko 6,
kuva 13).
Taulukko 6. Koirainnevan pesimälinnustoon kuuluvat, eri suojeluluokituksissa mainitut lajit.
Laji
Kurki Grus grus
Teeri Tetrao tetrix
Kapustarinta Pluvialis apricaria
Kuovi Numenius arquata
Liro Tringa glareola
Palokärki Dryocopus martius
Niittykirvinen Anthus pratensis
Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix
Parimäärä
1
soidin
1
2
2
1
5
1
Uhanalaisuus
Direktiivilaji
LC
NT
RT
NT
NT
on
on
on
ei
on
on
ei
ei
Vastuulaji
ei
on
ei
on
on
ei
ei
ei
Selitteet: Lajin uhanalaisuus tarkoittaa alueellista uhanalaisuusluokitusta Suomessa: NT = silmälläpidettävä, RT = alueellisesti uhanalainen ja LC = elinvoimainen laji. Direktiivilaji = EU:n lintudirektiivin liitteessä I mainittu laji, jonka
elinympäristöjä jäsenvaltioiden on suojeltava erityistoimin. Vastuulaji = Suomen kansainvälisen linnustonsuojelun
vastuulaji, jonka Euroopan Unionin alueen kannasta vähintään 15 % pesii Suomessa.
17
Kuva 13. Koirainnevan suojeluarvoiltaan merkittävien lintulajien reviirikartta. S = soidinpaikka.
4.4 Koirainnevan merkitys lintualueena
Suojeluluokitusten perusteella arvioituna Koirainnevan alueen merkittävin pesimälaji liro, joka on
luokiteltu alueellisesti uhanalaiseksi sekä EU:n lintudirektiivi- ja Suomen vastuulajiksi. Teeri, niittykirvinen sekä sirittäjä ovat silmälläpidettäviä lajeja; teeri on lisäksi EU:n lintudirektiivi- ja Suomen vastuulaji. Kurki, kapustarinta, kuovi ja palokärki ovat joko EU:n lintudirektiivi- tai Suomen
vastuulajeja.
Koirainnevalla ei ollut erityistä merkitystä lintujen kerääntymis- tai ruokailualueena.
5 ARVIO KOIRAINNEVAN SOVELTUVUUDESTA VIITASAMMAKON LISÄÄNTYMISALUEEKSI
Viitasammakon kutualueiksi soveltuvia vesimuodostumia etsittiin Koirainnevan ojittamattomilta
alueilta 24.5.2013. Ainoa alueelta löytynyt avovesilampare sijaitsi suon luoteisosassa; se oli laajuudeltaan n. 8 m2 ja syvyydeltään 15 cm. Lampareessa ei ollut sammakoita eikä sammakoiden kutua
tai toukkia. Maastotarkastelun perusteella Koirainneva ei vaikuttanut potentiaaliselta viitasamma-
18
kon lisääntymisalueelta, sillä Etelä-Pohjanmaalla lajin kutupaikat sijaitsevat yleensä rehevien järvien tai lampien matalilla kasvillisuusrannoilla.
6 RÄMERISTIHÄMÄHÄKIN ESIINTYMISKARTOITUS
6.1. Menetelmät
Suomessa vaarantuneeksi luokitellun rämeristihämähäkin (Aculepeira ceropegia) esiintymistä Koirainnevalla selvitettiin 24.5.2013 tehdyllä kartoituksella. Kartoituspäivän sää oli lähes selkeä sekä
heikkotuulinen (lämpötila 18 °C), ja kartoitusta edeltänyt yö oli poutainen. Maastotöihin osallistui
kaksi henkilöä (Mikko Vihanto ja Harri Hutri), joilla on kokemusta n. 20 suolla tehdyistä vastaavasta selvityksestä. Selvitysalueina olivat Koirainnevan luonnontilaiset keski- ja pohjoisosat (osaalueet A ja B), jotka maastotarkastelun perusteella vastasivat parhaiten rämeristihämähäkin elinympäristövaatimuksia Suomessa (kuvat 14 ja 15).
Kartoituksessa käytiin mahdollisimman tarkkaan läpi kaikki lajille sopiviksi arvioidut varvikot koko selvitysalueella. Kartoittajat pyrkivät kulkemaan vastavaloon, jolloin hämähäkkien verkkojen
havaitseminen helpottuu oleellisesti.
6.2 Tulokset ja tarkastelu
Rämeristihämähäkkiä ei tavattu Koirainnevalta. Kartoitettujen avoimien/puoliavoimien alueiden
varpukasvillisuus (variksenmarja, kanerva) oli lähes kaikkialla alle 20 cm korkeaa, mikä ei ehkä ole
riittävä rämeristihämähäkin kannalta. Laji on nykytietämyksen perusteella Pohjanmaalla levinneisyydeltään itäinen ja vähälukuinen. Lähimpänä Koirainnevaan sijaitsevat löytöpaikat sijaitsevat yli
50 km:n etäisyydellä Alajärvellä, Soinissa sekä Vimpelissä.
19
Kuva 14. Rämeristihämähäkin esiintymiskartoitusalueet (A ja B).
Kuva 15. Näkymä Koirainnevan keskiosan rämeristihämähäkkikartoitusalueelta.
20
KIRJALLISUUS:
Eurola, S., Huttunen, A. & Kukko-oja, K. 1995. Oulanka Reports 14/1995 Suokasvillisuusopas. 2.
korj.p. Oulu, Oulun yliopisto.
Hotanen, J-P., Nousiainen, H., Mäkipää, R., Reinikainen, A. & Tonteri, T. 2008. Metsätyypit – opas
kasvupaikkojen määrittämiseen. Hämeenlinna, Metsäkustannus.
Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.). 1998. Retkeilykasvio. Helsinki,
Yliopistopaino, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo.
Mossberg, B. & Stenberg, L., 2003. Suuri Pohjolan kasvio. Vuokko, S. & Väre, H. (suom.). 2005.
Helsinki, Kustannusosakeyhtiö, Tammi.
Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. 2010. Suomen lajien uhanalaisuus 2010.
Ympäristöministeriö. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s.
Raunio, A., Schulman, A. ja Kontula, T. (toim.) 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus – Osa
2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008.
572 s.