GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 296 Markku Mäkilä ja Ale Grundström KURUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Kuru Espoo 1996 Mäkilä, Markku & Grundström, Ale 1996 . Kurussa tutkitut suot j a niiden turvevarat. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset, Turvetutkimusraportti 296, 23 sivua, 3 kuvaaja 2 liitettä . Kurun kunnan alueella tutkittiin Geologian tutkimuskeskuksen-toimesta vuosina 1960, 1984 ja 1991 41 suota yhteispinta-alaltaan 3 003 ha . Tämä on n . 4 % Kurun maapinta-alasta . Tutkituissa soissa on turvetta yhteensä 53,8 milj . suo-m 3 . Soiden keskisyvyys on 1,8 m, josta heikosti maatuneen pintarahkan osuus on 0,5 m . Turpeen keskimaatuneisuus on 5,4 . Yli 2 m syvän alueen pinta-ala on 1 118 ha ja turvemäärä 33,9 milj . suo-m 3 . Turpeista on rahkavaltaisia 65 %, ja loput 35 % ovat saravaltaisia . Suuri osa soista on ojitettu . Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 2,7 % kuivapainosta, vesipitoisuus märkäpainosta on 91,1 %, kuiva-aineen määrä 86 kg/suo-m 3 jarikkipitoisuus 0,14 % kuivapainosta . Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 22,0 MJ/kg. Tutkituista soista soveltuu 15 turvetuotantoon ja näistä yksi ennen energiaturpeen nostoa kasvuturvetuotantoon . Energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta on 471 hehtaarin alueella 12,56 milj . suo-m 3 jatämän energiasisältö 50 % :n kosteudessa 5,99 milj . MWh . Kasvuturpeeksi soveltuvan alueen pinta-ala on 35 haja käyttökelpoinen turvemäärä 0,38 milj . suo-m3 . Avainsanat : suo, turve, inventointi, energiaturve, kasvuturve, Kuru . Markku Mäkilä ja Ale Grundström Geologian tutkimuskeskus Betonimiehenkuja 4 FIN-02150 ESPOO FINLAND Mäkilä, Markku & Grundström, Ale 1996 . Kurussa tutkitut suot ja niiden turvevarat - The mires and peat reserves of Kuru . Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset - Geological Survey of Finland, Peat Researches, Turvetutkimusraportti - Report of Peat Investigation 296, 23 pages, 3 figures, 2 appendices . The Geological Survey of Finland studied peat reserves in the municipality of Kuru in 1960, 1984 and 1991 . Forty-one mires covering a total of 3 003 hectares were studied . The mires studied contain a total of 53 .8 million m 3 of peat in situ . The mean depth of the mires is 1 .8 m, including the poorly humified Sphagnum predominant surface layer, which averages 0 .5 m in thickness . The mean humification degree (H) of the peat is 5 .4 . The area deeper than 2 m covers 1 118 ha and contains 63% of the total peat quantity (33 .9 million m 3 ) . 65% of the peat is Sphagnum predominant, and the remaining 35% Carex predominant . The average ash content of peat is 2 .7% of dry weight, the water content 91 .1% of wet weight, the dry bulk density 86 kg per m3 in situ and the sulphur content 0,14% of dry weight . The effective calorific value of the dry peat is 22 .0 MJ/kg . Fifteen of the investigated mires are suitable for peat production ; one of them are suitable for horticultural peat production before fuel peat production . In the area of 471 ha there is 12 .56 million m3 energy peat in situ and the energy content at 50% moisture content 5 .99 million MWh . The area suitable for horticultural peat is 35 ha and the available amount of the peat is 0 .38 million m 3 in situ . Key words : mire, peat, inventory, energy peat, horticultural peat, Kuru . Markku Mäkilä ja Ale Grundström Geological Survey of Finland Betonimiehenkuja 4 FIN-02150 ESPOO FINLAND SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Laboratoriotutkimukset AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET TUTKITUT SUOT 1 . Kanervasalonsuo 2 . "Mullilammensuo" 3. Kivineva 4 . "Karhusalo" 5 . Korpijärvenneva 6 . Kanahuhdanneva 7 . Isoneva 8 . Hauturinsuo 9 . Ritajärvenneva 10. Niittylamminneva 11 . Jaulinneva 12. Liinalamminneva 13 . "Liinakangas" 14 . Kaivonotko 15 . Isoneva 16 . "Suojärvensuo" 17 . Kivistönneva 18 . Pirttineva 19 . Isosuo 20. Pallineva 21 . Putkineva 22. Kalaneva 23 . Teerineva 24. Lamminneva 25 . Tieneva 26. Varisneva 27. Raitakulonneva 28. Karpinneva 29. Isoneva 30 . Särkineva 31 . "Sammalistonsuo" 32 . Latvaneva 33. Haaraneva 34. Alkkunaneva 35 "Jouttenuslamminsuo" 36. Saunamatinneva 37 . Haapaneva 38 . Teerineva 39 . Lapioneva 40 . Korteneva 41 . Hakkurinkorpi TULOSTEN TARKASTELU KIRJALLISUUS LIITTEET 7 7 7 7 10 11 11 11 11 11 12 12 12 12 13 13 13 13 14 14 14 14 15 15 15 16 16 16 16 17 17 17 17 18 18 18 19 19 19 19 20 20 20 20 21 21 21 22 23 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 296, 1996 Kurussa tutkitut suot ja niiden turvevarat . JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus on tehnyt maaperäkartoitukseen ja valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin liittyviä turvetutkimuksia Kurun kunnan alueella vuosina 1960, 1984 ja 1991 . Soiden tutkimusvuodet ilmenevät indeksikartan selityksestä . Jos vuoden 1960 suo on tutkittu uudelleen, on aikaisempia tuloksia käytetty hyväksi syvyysalueiden piirtämisessä . Turvemäärät ja ominaisuudet on laskettu uuden tutkimuksen perusteella . Kaikkiaan Kurussa on tutkittu 41 suota yhteispinta-alaltaan 3 003 ha (kuva 1) . Lisäksi on tutkittu Nimetönneva, joka suureksi osaksi sijoittuu Kurun kunnan alueelle . Nimetönnevan tut- kimustulokset on julkaistu turvetutkimusraportissa 191 (Toivonen 1986) . Tutkitut suot kattavat n . 48 % kunnan koko 6 530 ha :n suoalasta (LappalainenjaHäikiö 1985) . Tässä tutkimustuloksia esittelevässä raportissa on lyhyet suoselostukset Kurussa tutkituista soista sekä kuntakohtainen tulosten tarkasteluosa . Yksityiskohtaisemmat suoselostukset, jotka sisältävät suokartan, mahdolliset poikkileikkauskuvat ja laboratorioanalyysien tulokset, on tilattavissa GTK :n Etelä-Suomen aluetoimistosta . Esimerkki suokartasta on kuvassa 2 ja poikkileikkauskuvasta kuvassa 3 . TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Kenttätutkimukset suoritettiin siten, että tutkittaville soille laadittiin linjaverkosto, joka koostuu suon hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuoraan sijoittuvista poikkilinjoista (Lappalainen, Sten ja Häikiö 1984) . Tutkimuspisteet ovat linjoilla 100 m :n välein . Linjoilta mitattiin lisäksi turpeen paksuus 50 m :n välein ; reunaosissa tiheämminkin . Useimmat tutkimuslinjat vaaittiin suon pinnan kaltevuussuhteiden selvittämiseksi . Osa soista tutkittiin hajapistein . Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä ja rimpinen), mättäisyys 10 % :eina tasopinnasta ja mättäiden keskimääräinen korke- us . Lisäksi määritettiin puuston puulajisuhteet, tiheysluokka, mahdolliset hakkuut ja kehitysluokka. Kairauksin tutkittiin kerrostuman rakenne 10 cm :n tarkkuudella . Pääturvelajien ja mahdollisten lisätekijöiden suhteelliset osuudet määritettiin 6-asteikolla, turpeen maatuneisuus von Postin 1 0-asteikolla, kosteus 5-asteikolla sekä kuituisuus asteikolla 0-6 . Lisäksi määritettiin mahdolliset liejukerrostumat ja pohjamaan laatu . Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän arvioimiseksi kunkin tutkimuspisteen ympäristö luodattiin 2 m :n syvyyteen asti kymmenessä eri kohdassa . Laboratoriotutkimukset Soista, jotka soveltuvat kenttätutkimusten perusteella turvetuotantoon, otettiin suon koosta riippuen 1-2 näytesarjaa laboratoriotutkimuksia varten . Näytteistä määritettiin laboratoriossa pH-arvo, vesipitoisuus painoprosentteina (105° C :ssa kui- vaamalla), kuiva-aineen määrä (kg/suo-m 3), tuhkapitoisuus prosentteina kuivapainosta (815 ± 25 ° C :ssa hehkutettuna) sekä lämpöarvo (MJ/kg) . Osasta näytteitä määritettiin lisäksi rikkipitoisuus prosentteina turpeen kuivapainosta . 7 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 296, 1996 Markku Mäkilä ja Ale Grundström Virrat \ t 2214 04 2e ~~\ 26 23 25 24 % 38 kä) 22 2213 06 37 20 32 44 15 O 2213 02 I b 1 L I 14 2' 213W 2305 , 1 2213 11 ~30 L1 Seitsemisen Ruovesi Ir T 1 kansallispuistöl ,l ~ ! IB 10 O Ikaalinen 2213 01 `- KURU 2213 04 3 10 .\ Viljakkala 1 Tampere 2124 06 2 2409 212412 II 0 5km å Nasrlarvr GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS (/ Ylöjärvi 124 05 __ / ~ 2124 98 Kuva 1 . Kurussa tutkitut suot ja tutkimusvuosi . 1 . Kanervasalonsuo 2 . "Mullilammensuo" 3 . Kivineva 4 . "Karhusalo" 5 . Korpijärvenneva 6 . Kanahuhdanneva 7 . Isoneva 8 . Hauturinsuo 9 . Ritajärvenneva 10 . Niittylamminneva 11 . Jaulinneva 12 . Liinalamminneva 13 . "Liinakangas" 14 . Kaivonotko 8 1960 1960 1960, 1991 1991 1991 1991 1960, 1991 1960 1991 1991 1960 1991 1991 1991 15 . 1 soneva 16 . "Suojärvensuo" 17 . Kivistönneva 18 . Pirttineva 19 . Isosuo 20 . Pallineva 21 . Putkineva 22 . Kalaneva 23 . Teerineva 24 . Lamminneva 25 . Tieneva 26 . Varisneva 27 . Raitakulonneva 28 . Karpinneva 1991 1960, 1960, 1991 1991 1960, 1960, 1991 1991 1991 1991 1991 1991 1991 1991 1991 1991 1991 29 . 1 soneva 1991 30 . Särkineva 1960, 31 . "Sammalistonsuo" 1991 32 . Latvaneva 1991 33 . Haaraneva 1960, 34 . Alkkunaneva 1960, 35 "Jouttenuslamminsuo" 1991 36 . Saunamatinneva 1991 37 . Haapaneva 1960, 38 . Teerineva 1991 39 . Lapioneva 1960, 40 . Korteneva 1991 41 . Hakkurinkorpi 1984 1991 1991 1991 1991 1991 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 296, 1996 Kurussa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Kuva 2 . Esimerkki suokartasta. Merkkien selite liitteessä 2 . NW 201 SE MRRTUNEISUUS M WIT M - 200 _200 Ip' 199 198 / rIIIFI 196 195 194 97 _196 _195 _194 193 _193 SUOTYYPIT .LIEKO-OSUMRT .TURVELRJIT JR PONJRMRRLRJIT WK 0/0 MPY 201 M MPY _201 200 200 199 -199 198 _198 197 _197 196 195 _199 _19B moo r 197 M MPY _201 _196 _ _195 194 _194 193 _ _193 A0 200 400 600 B00 1000 A 1120n 600L0519N TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUKSET Kuva 3 . Esimerkki maatuneisuus- ja turvelajiprofiilista . Merkkien selite liitteessä 2 . 9 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 296, 1996 Markku Mäkilä ja Ale Grundström AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turvelajien jaturvetekijöiden osuudet on laskettu ns . vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen, Toivonen ja Grundström 1983) . Siinä jokainen suokartalle piirretyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän ja suon reunan välinen alue on oma syvyysvyöhykkeensä (0,3-0,9 m, 1,0-1,9 m jne .). Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä, jotka yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä selville . Maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden määrät ja suhteet lasketaan turvemäärillä painottaen . Todetut lieko-osumat on laskettu erikseen 0-1 ja 1-2 m :n välisissä syvyyskerroksissa kantopitoisuusprosentteina turvemäärästä . Prosenttiluvut on laskettu soveltaen ns . Pavlovin menetelmää, jossa kantopitoisuus on jaettu viiteen eri ryhmään : liekoja on erittäin vähän (alle 1 %), vähän (1,01,9 %), kohtalaisesti (2,0-2,9 %), runsaasti (3,03,9 %) ja erittäin runsaasti (yli 4 %) . Soiden soveltuvuus energiaturvetuotantoon riippuu mm . turvelajikoostumuksesta, maatumisasteesta ja tuhkapitoisuudesta . Rahkaturpeen (S) katsotaan soveltuvan energiaturpeeksi, jos sen maatumisaste on korkeampi kuin H4, kun taas saravaltainen (C) turve sopii energiaturpeeksi heikomminkin maatuneena . Toisinaan käytetään myös H4 maatunutta rahkavaltaista pintaturvetta heikkolaatuisena energiaturpeena jyrsinmenetelmällä tuotettuna . Suota on suositeltu energiaturvetuotantoon, mikäli siltä löytyy vähintään noin 10 ha yhtenäistä turvelajien jamaatumisasteen puolesta tuotantoon soveltuvaa yli 2 m syvää aluetta . Käytännössä tuotantokelpoisuutta rajoittaa Kurussa usein alueen rikkonaisuus ja pohjan epätasaisuus . Paksu pintarahka on usein este palaturvetuotannon aloittamiselle . Pintarahkaa ei kuitenkaan ole vähennetty käyttökelpoista turvemäärää laskettaessa, koska se voidaan tuottaa heikkolaatuisena energiaturpeena, jos suo otetaan turvetuotantoon . Käyttökelpoisen turpeen määrää laskettaessa on keskisyvyydestä vähennetty tilanteesta riippuen noin 0,5 m, joka vastaa suon pohjalle jäävää, yleen- 10 sä vaikeasti hyödynnettävää, runsastuhkaista kerrosta . Arvioitaessa turpeen kelpoisuutta polttoaineeksi on nojauduttu polttoturpeen laatuohjeisiin (liite 1) . Käyttökelpoisen turpeen energiasisältö on laskettu sekä täysin kuivalle turpeelle että käyttökosteudessa (50 %) olevalle turpeelle . Jos suolta ei ole otettu laboratorionäytteitä, on energiasisällön arvioimisessa käytetty Mäkilän (1994) esittämää menetelmää . Arvioitaessa suon soveltuvuutta kasvuturvetuotantoon on arviointiperusteena pidetty Turveteollisuusliiton kasvuturvestandardia (1980) . Jokaisesta tutkitusta suosta on tässä raportissa olevan suppean selostuksen lisäksi laadittu yksityiskohtainen tutkimusselostus, jossa on tiedot suon sijainnista, ympäristöstä, suotyypeistä, ojitustilanteesta, laskusuhteista, turvemääristä, turvelajeista, maatumisasteesta, liekoisuudesta, laboratoriotuloksista sekä soveltuvuudesta turvetuotantoon . Yksityiskohtaiseen tutkimusselostukseen liittyy suokartta, johon on merkitty tutkimuslinjat, tutkimus- ja syvyydenmittauspisteet, pisteiden syvyydet sekä turpeen keskimääräinen maatumisaste pisteellä . Suokartassa on lisäksi turvekerrostuman paksuutta osoittavat syvyyskäyrät (kuva 2) . Turvekerrostuman rakenteen selventämiseksi on vaaituista linjoista laadittu poikkileikkausprofiileita, joihin maatuneisuudet, turvelajit ja pohjamaalajit on merkitty symbolein . Niihin on lisäksi merkitty lyhentein suotyypit sekä lieko-osumien määrät (kuva 3) . Edellä mainittujen perustulostusten lisäksi on laadittu atk-ohjelmia, joilla saadaan monipuolinen kuva suosta tai halutusta tutkimusalueesta . Tulosteet ovat tasokarttoja ja listauksia tai näiden yhdistelmiä. Tällaisia ovat esimerkiksi kartat, joilla tutkimuspisteittäin voidaan esittää mm . suotyyppi, liekoisuus, suon pinnan korkeus, pohjamaalaji, liejukerroksen paksuus, tietoja puustosta, suon pinnan mättäisyys ja vetisyys . Yhdelle tutkimuspisteelle voidaan piirtää kerralla kaksi edellä mainittua tietoa. Tutkimustuloksia on saatavissa Geologian tutkimuskeskuksesta . Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 296, 1996 Kurussa tutkitut suot ja niiden turvevarat. TUTKITUT SUOT 1 . Kanervasalonsuo Kanervasalonsuo (kl . 2213 01, 02) sijaitsee noin 26 km Kurun kirkolta luoteeseen Seitsemisen kansallispuistossa, ja sen itäosaan johtaa tie . Suo rajoittuu pohjoisessa Iso Kivijärveen, koillisessa, idässä ja etelässä moreenimaastoon ja lännessä Iso Seitsemisjärveen . Pinnan korkeus merenpinnasta on 168-171 m, ja pinta viettää lounaaseen, josta vedet valuvat Iso Seitsemisjärveen ja Seitsemisjokeen ja edelleen Liesijokeen. Suolla on 51 tutkimuspistettä . Pistetiheys on 2,4/10 ha . Suon kokonaispinta-ala on 210 ha, yli 1 m syvän alueen 68 ha ja yli 2 m syvän 15 ha. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme, tupasvilla- ja kangasräme sekä lyhytkorsineva . Suo on luonnontilainen lukuun ottamatta reunaosia ja pientä aluetta eteläosassa . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9 . Yleisin pohjamaalaji on hiekkamoreeni . Turpeista on rahkavaltaisia 77 % ja saravaltaisia 23 % . Pääturvelajien jakaantuma on rahka- (S) 11 %, sararahka- (CS) 66 % ja rahkasaraturve (SC) 23 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 53 % . Kanervasalonsuo on osa Seitsemisen kansallispuiston aluetta . 2. "Mullilammensuo" "Mullilammensuo" (kl . 2213 02) sijaitsee noin 25 km Kurun kirkolta luoteeseen Seitsemisen kansallispuistossa, ja sen itäosaan johtaa tie . Suo rajoittuu pohjoisessa Kivinevaan ja muualla moreenimaihin . Pinnan korkeus merenpinnasta on 171175 m, ja pinta viettää länteen . Pohjoisosasta vedet valuvat länteen Iso Kivijärveen josta edelleen Iso Seitsemisjärven kautta Seitsemisjokeen . Eteläosasta vedet valuvat Onkilammin kautta Pitkäjärveen ja edelleen Seitsemisjokeen . Suolla on 45 tutkimuspistettä . Pistetiheys on 3,4/10 ha . Suon kokonaispinta-ala on 134 ha, yli 1 m syvän alueen 82 haja yli 2 m syvän 38 ha. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme ja lyhytkorsineva . Suon koillisosa on ojitettu . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5 .5. Yleisin pohjamaalaji on hiekkamoreeni . Turpeista on rahkavaltaisia 71 % ja saravaltaisia 29 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 37 %, CS 34 %, C 10 % ja SC 19 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 51 % ja puun jäännöksiä sisältäviä 5 % . "Mullilammensuo" on osa Seitsemisen kansallispuiston aluetta . 3. Kivineva Kivineva (kl . 2213 02) sijaitsee noin 25 km Kurun kirkolta luoteeseen Seitsemisen kansallispuistossa, ja sen pohjois-ja länsiosaan johtaa autotie . Suo rajoittuu etelässä Iso Kivijärveen ja muualla moreenimaastoon . Pinnan korkeus merenpinnasta on 169-174 m, ja pinta viettää eteläosassa kohti Iso Kivijärveä, josta vedet valuvat Iso Seitsemisjärveen ja edelleen Seitsemisjokeen . Pohjoisosa viettää pohjoiseen, josta vedet valuvat Ainesjärven kautta Aurejärveen . Suolla on 12 tutkimuspistettä ja 107 syvyyspistettä . Pistetiheys on 4,1/ 10 ha . Suon kokonaispinta-ala on 293 ha, yli 1 m syvän alueen 208 haja yli 2 m syvän 131 ha . Yleisimmät suotyypit ovat keidas- jatupasvillaräme . Suo on lähes kokonaan luonnontilainen . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekkamoreeni ja kallio . Turpeista on rahkavaltaisia 81 % ja saravaltaisia 19 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 66 %, CS 15 %, C 1 % ja SC 18 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 39 % ja puun jäännöksiä sisältäviä 4 % . Kivineva on osa Seitsemisen kansallispuiston aluetta . 4. "Karhusalo" "Karhusalo" (kl . 2213 02) sijaitsee noin 24 km Kurun kirkolta luoteeseen Kuru-Parkano-tien eteläpuolella, ja sen eteläosaan johtaa metsäautotie . Suo rajoittuu moreenimaastoon, ja sen pohjoisosaan on raivattu peltoa . Pinnan korkeus merenpinnasta on 165-169 m, ja pinta viettää pohjoiseen, josta vedet valuvat Ainesjärven kautta Aurejärveen. Suolla on 12 tutkimuspistettä . Pistetiheys on 2,3/10 ha . Suon kokonaispinta-ala on 52 ha, yli 1 m syvän alueen 37 haja yli 2 m syvän 20 ha. Yleisimmät suotyypit ovat puolukka-ja varputurvekangas . Suo on kokonaan ojitettu . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja savi . Liejua on 11 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 296, 1996 Markku Mäkilä ja Ale Grundström ohuena kerroksena suon luoteisosassa turpeen ja mineraalimaan välissä. Turpeista on rahkavaltaisia 52 % ja saravaltaisia 48 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 32 %, CS 20 %, C 7 % ja SC 42 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 22 % ja puun jäännöksiä sisältäviä 22 % . "Karhusalolla" on yli 2 m syvällä 20 hain alueella tyydyttävästi energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta . Haittaavana tekijänä on paikoin paksu heikkolaatuinen pintarahkakerros . Yleisimmät suotyypit ovat muuttuma- ja ojikkoasteella olevat isovarpu-, tupasvilla- ja korpiräme . Suo on kokonaan ojitettu . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 . Yleisin pohjamaalaji on moreeni . Turpeista on rahkavaltaisia 54 % ja saravaltaisia 46 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 33 %, CS 21 % ja SC 46 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 22 % ja puun jäännöksiä sisältäviä 10% . Kanahuhdannevalla on yli 2 m syvällä 28 ha :n alueella tyydyttävästi energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta. 5. Korpijärvenneva Korpijärvenneva (kl . 2213 03) sijaitsee noin 36 km Kurun kirkolta luoteeseen Aurejärven länsipuolella, ja sen itä- ja pohjoisosaan johtaa metsäautotie . Suo rajoittuu pohjoisessa Aureen Korpijärveen, lännessä moreenipeitteiseen kalliomaastoon ja Kanahuhdannevaan ja muualla moreeni- ja hiekkamaastoon . Pinnan korkeus merenpinnasta on 166-170 m, ja pinta viettää kaakkoon, josta vedet valuvat Aurejärveen . Suolla on 9 tutkimuspistettä ja 9 syvyyspistettä . Pistetiheys on 2,6/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 69 ha, yli 1 m syvän alueen 54 haja yli 2 m syvän 29 ha . Yleisimmät suotyypit ovat isovarpurämemuuttuma sekätupasvillarämemuuttuma ja-ojikko . Suo on kokonaan ojitettu . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hieta . Liejua on suon syvimmissä osissa turpeen ja pohjamaalajin välissä . Turpeista on rahkavaltaisia 56 % ja saravaltaisia 44 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 32 %, CS 24 % ja SC 44 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 26 % ja puun jäännöksiä sisältäviä 19%. Korpijärvenneva ei sovellu turvetuotantoon rikkonaisen muotonsa, kuivatusvaikeuksien ja paikoin paksun heikkolaatuisen pintarahkakerroksen vuoksi . 7. Isoneva Isoneva (kl . 2213 04) sijaitsee noin 13 km Kurun kirkolta länteen, ja sen halki johtaa metsäautotie . Suo rajoittuu moreenipeitteiseen kalliomaastoon . Pinnan korkeus merenpinnasta on 163-166 m, ja pinta viettää etelään, josta vedet valuvat kaakkoon Iso-Saares-järveen . Suolla on 6 tutkimuspistettä ja 34 syvyyspistettä . Pistetiheys on 8,0/10 ha . Suon kokonaispinta-ala on 50 ha, yli 1 m syvän alueen 42 haja yli 2 m syvän 35 ha. Yleisin suotyyppi on ojikko- ja muuttuma-asteella oleva rahkaräme . Suolta on nostettu turvepehkua . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 . Yleisin pohjamaalaji on moreeni . Liejua on paikoin suon itäosassa turpeen ja pohjamaalajin välissä . Turpeista on rahkavaltaisia 84 % ja saravaltaisia 16 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 73 %, CS 11 %, C 3 % ja SC 13 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 24 % ja puun jäännöksiä sisältäviä 18 % . Isonevalla on yli 2 m syvällä 35 ha :n alueella lähinnä 2 . luokan kasvuturpeeksi soveltuvaa H 14 maatunutta pintarahkaturvetta . Tämän alla on energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta . 8. Hauturinsuo 6. Kanahuhdanneva Kanahuhdanneva (kl . 2213 03) sijaitsee noin 40 km Kurun kirkolta luoteeseen Aurejärven länsipuolella, ja sen itäosaan johtaa metsäautotie . Suo rajoittuu moreenimaastoon . Pinnan korkeus merenpinnasta on 167-175 m, ja pinta viettää kaakkoon, josta vedet valuvat Korpijärven kautta Aurejärveen . Suolla on 9 tutkimuspistettä ja 6 syvyyspistettä . Pistetiheys on 2,7/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 56 ha, yli 1 m syvän alueen 46 haja yli 2 m syvän 28 ha . 12 Hauturinsuo (kl . 2213 04) sijaitsee noin 14 km Kurun kirkolta länteen, ja sen itä-, etelä- ja länsiosaan johtaa autotie . Suo rajoittuu pohjoisessa Soljastensuohon ja muualla moreenimaastoon . Pinnan korkeus merenpinnasta on 166-168 m, ja pinta viettää loivasti pohjoiseen, josta vedet valuvat Jaulinevalle ja edelleen Liesijokeen . Suolla on 30 tutkimuspistettä ja 2 syvyyspistetä . Pistetiheys on 6,7/10 ha . Suon kokonaispinta-ala on 48 ha, yli 1 m syvän alueen 38 haja yli 2 m syvän 25 ha . Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 296, 1996 Kurussa tutkitut suot ja niiden turvevarat . Yleisimmät suotyypit ovat keskiosassa rahka- ja isovarpuräme . Reunaosissa on yleisimpänä suotyyppinä kangasräme . Suo on lähes kokonaan luonnontilainen . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9 . Pohjamaalaji on hiekkamoreeni . Liejua on pienellä alueella turpeen ja pohjamaalajin välissä . Turpeista on rahkavaltaisia 87 % ja saravaltaisia 13 %. Pääturvelajien jakaantuma on S 65 %, CS 22 %, C 1 % ja SC 12 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 63 % ja puun jäännöksiä sältäviä 15 % . Hauturinsuo on osa Seitsemisen kansallispuiston aluetta . Yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla-, isovarpu- ja rahkaräme . Suo on kokonaan ojitettu . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiesu . Liejua on ohuehko kerros turpeen ja pohjamaalajin välissä. Turpeista on rahkavaltaisia 58 % ja saravaltaisia 42 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 19 %, CS 39 % ja SC 42 % . Puun jäännöksiä sisältäviä turpeita on 38 % ja tupasvillaa sisältäviä turpeita 13 %. Niittylamminneva ei sovellu turvetuotantoon rikkonaisen muotonsa jakuivatusvaikeuksien vuoksi. 9. Ritajärvenneva 11 . Jaulinneva Ritajärvenneva (kl . 2213 04) sijaitsee noin 10 km Kurun kirkolta länteen, ja sen kaakkoisosaan johtaa autotie . Suo rajoittuu moreenimaastoon . Pinnan korkeus merenpinnasta on 156-159 m, ja pinta viettää kaakkoon, josta vedet valuvat Vääräjärveen . Suolla on 9 tutkimuspistettä ja 8 syvyyspistettä . Pistetiheys on 3,8/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 45 ha, yli 1 m syvän alueen 34 haja yli 2 m syvän 22 ha. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämeojikko ja-muuttuma sekä isovarpurämemuuttuma . Suo on kokonaan ojitettu . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 . Yleisin pohjamaalaji on moreeni . Liejua on vaihtelevan paksuna kerroksena suon syvimmissä osissa turpeen ja pohjamaalajin välissä. Turpeista on rahkavaltaisia 66 % ja saravaltaisia 34 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 38 %, CS 28 % ja SC 34 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 40 % ja puun jäännöksiä sisältäviä 35 % . Ritajärvenneva ei sovellu turvetuotantoon rikkonaisen muotonsa ja paikoin paksun heikkolaatuisen pintarahkakerroksen vuoksi . Haittaavana tekijänä on myös rajoittuminen Ritajärveen . Jaulinneva (kl . 2213 04) sijaitsee noin 18 km Kurun kirkolta länteen, ja sen länsiosaan johtaa autotie . Suo rajoittuu moreenimaihin . Pinnan korkeus merenpinnasta on 157-162 m, ja pinta viettää länteen, josta vedet valuvat Liesijokeen . Suolla on 24 tutkimuspistettä ja 89 syvyyspistettä . Pistetiheys on 7,2/10 ha . Suon kokonaispinta-ala on 156 ha, yli 1 m syvän alueen 108 haja yli 2 m syvän 57 ha. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla- j a rahkaräme . Suon eteläosa on kokonaan ojitettu . Pohjoisosa on luonnontilainen ja muodostaa Jaulinnevan aarnialueen, joka sisältyy soidensuojelun perusohjelmaan . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6 . Yleisin pohjamaalaji on hiekkamoreeni. Turpeista on rahkavaltaisia 84 % ja saravaltaisia 16 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 53 %, CS 31 % ja SC 16 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 52 % ja puun jäännöksiä sisältäviä 8% . Jaulinneva on osa Seitsemisen kansallispuiston aluetta . 10. Niittylamminneva Niittylamminneva (kl . 2213 04) sijaitsee noin 10 km Kurun kirkolta länteen, ja sen halki johtaa metsäautotie . Suo rajoittuu moreenimaastoon . Pinnan korkeus merenpinnasta on 150-155 m, ja pinta viettää suon keskustassa olevaaNiittylammia kohti, josta vedet valuvat kaakkoon Kettuojaan . Suolla on 6 tutkimuspistettä ja 4 syvyyspistettä . Pistetiheys on 2,8/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 36 ha, yli 1 m syvän alueen 23 haja yli 2 m syvän 16 m . 12 . Liinalamminneva Liinalamminneva (kl . 2213 04) sijaitsee noin 11 km Kurun kirkolta länteen, ja sen pohjoisosaan johtaa autotie . Suo rajoittuu moreenimaastoon . Sen länsiosassa on pieni Liinalammi . Pinnan korkeus merenpinnasta on 157-159 m, ja pinta viettää etelään, josta vedet valuvat Niitylammiin ja edelleen Kettuojaan . Suolla on 22 tutkimuspistettä ja 27 syvyyspistettä . Pistetiheys on 11,4/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 43 ha, yli 1 m syvän alueen 36 haja yli 2 m syvän 23 ha . Yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla- ja lyhytkorsinevaräme . Avosuoalue on suurimmaksi 13 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 296, 1996 Markku Mäkilä ja Ale Grundström osaksi rahkanevaa . Suo on luonnontilainen . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja savi . Liejua on vaihtelevan paksuisena kerroksena turpeen ja pohjamaalajin välissä . Turpeista on rahkavaltaisia 56 % ja saravaltaisia 44 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 41 %, CS 15 %, C 4 % ja SC 40 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 27 % ja puun jäännöksiä sisältäviä 11 % . Liinalamminneva ei sovellu turvetuotantoon paksun heikkolaatuisen pintarahkakerroksen ja rikkonaisen muotonsa vuoksi . kokonaispinta-ala on 49 ha, yli 1 m syvän alueen 38 haja yli 2 m syvän 14 ha . Yleisimmät suotyypit ovat puolukka- ja mustikkaturvekangas sekä rahka- ja isovarpurämeojikko . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1 . Yleisin pohjamaalaj i on moreeni . Liejua on vaihtelevan paksuna kerroksena Uuraslammin ympäristössä turpeen ja pohjamaalajin välissä . Turpeista on rahkavaltaisia 57 % ja saravaltaisia 43 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 23 %, CS 34 %, C 4 % ja SC 39 % . Puun jäännöksiä lisätekijänä sisältäviä turpeita on 41 % ja tupasvillaa sisältäviä 12 % . Kaivonotko ei sovellu turvetuotantoon pienen kokonsa ja kuivatusvaikeuksien vuoksi . 13 . "Liinakangas" "Liinakangas" (kl . 2213 04) sijaitsee noin 17 km Kurun kirkolta länteen, ja sen pohjoisosan halki ja eteläosaan johtaa autotie . Suo rajoittuu moreenimaastoon, ja sen länsilaidalla on Suovanalanenlampi ja pohjoislaidalla Saarijärvi . Pinnan korkeus merenpinnasta on 172-177 m, ja pinta viettää pohjoisosassa koilliseen, josta vedet valuvat Liesijärveen, ja eteläosassa etelään, josta vedet valuvat suo-ojia pitkin Myllyojaan . Suolla on 33 tutkimuspistettä ja 25 syvyyspistettä . Pistetiheys on 11,6/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 50 ha, yli 1 m syvän alueen 40 haja yli 2 m syvän 23 ha . Yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla- ja lyhytkorsinevaräme sekä rahkaneva . Suo on ojitettu Suovanalasen etelänpuoleiselta osalta . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 . Yleisin pohjamaalaji on moreeni . Turpeista on rahkavaltaisia 61 % ja saravaltaisia 39 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 40 %, CS 21 %, C 5 % ja SC 34 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 23 % ja puun jäännöksiä sisältäviä 11 % . "Liinakangas" ei sovellu turvetuotantoon rikkonaisen muotonsa, pohjaosien kuivatusvaikeuksien ja paikoin paksun heikkolaatuisen pintarahkakerroksen vuoksi . Isoneva (kl . 2213 05) sijaitsee noin 18 km Kurun kirkolta luoteeseen Liesijärven koillispuolella, ja sen eteläosaan johtaa autotie . Suo rajoittuu moreenimaastoon . Pinnan korkeus merenpinnasta on 168-170 m, ja pinta viettää lounaaseen, josta vedet valuvat Liesijärveen . Suolla on 7 tutkimuspistettä ja 5 syvyyspistettä . Pistetiheys on 2,8/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 43 ha, yli 1 m syvän alueen 31 haja yli 2 m syvän 17 ha. Yleisimmät suotyypit ovat ojikko- ja muuttuma-asteella olevat tupasvilla- ja rahkaräme sekä lyhytkorsinevarämemuuttuma . Suo on osittain oj itettu . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. Yleisin pohjamaalaji on moreeni . Liejua on paksuhko kerros suon syvimmässä osassa turpeen ja pohjamaalajin välissä . Turpeista on rahkavaltaisia 84 % ja saravaltaisia 16 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 65 %, CS 19 % ja SC 16 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 47 % ja puun jäännöksiä sisältäviä 12%. Isoneva ei sovellu turvetuotantoon rikkonaisen muotonsa ja paikoin paksun heikkolaatuisen pintarahkakerroksen vuoksi . 14. Kaivonotko 16 . "Suojärvensuo" Kaivonotko (ki . 2213 05) sijaitsee noin 14 km Kurun kirkolta luoteeseen Vehmaanperän kylän eteläpuolella, ja sen koillisosaa sivuaa Kuru-Parkano-tie . Suo rajoittuu moreenimaastoon, ja sen eteläosassa on Uuraslammi . Pinnan korkeus merenpinnasta on 169-175 m, ja pinta viettää etelään kohti Uuraslammia, josta vedet valuvat kaakkoon kohti Petäjäjärveä . Suolla on 13 tutkimuspistettäja 5 syvyyspistettä . Pistetiheys on 3,7/10 ha . Suon "Suojärvensuo" (kl . 2213 05) sijaitsee noin 15 km Kurun kirkolta luoteeseen Kuru-Parkano-tien lounaispuolella Luoteen kylässä, ja sen itäosaan johtaa tie . Suo rajoittuu etelässä Iso Suojärveen ja muualla moreenimaastoon . Suon länsiosassa on Vähä Suojärvi, josta vedet valuvat Vähä- ja IsoPahlanen-lampien kautta Liesijärveen . Pinnan korkeus merenpinnasta on 170 -172 m, ja pinta viettää Vähä Suojärveä kohti . Suolla on 8 tutkimuspistettä 14 15 . Isoneva Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 296, 1996 Kurussa tutkitut suot ja niiden turvevarat . ja 39 syvyyspistettä . Pistetiheys on 10,4/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 45 ha, yli 1 m syvän alueen 36 ha ja yli 2 m syvän 19 ha . Yleisimmät suotyypit ovat isovarpu- ja tupasvillaräme, jotka ovat osaksi ojikko- ja muuttumaasteella . Suo on harvakseltaan ojitettu reunoilta ja eteläosasta . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 . Yleisin pohjamaalaji on moreeni . Liejua on monin paikoin ohuena kerroksena turpeen ja pohjamaalajin välissä . Turpeista on rahkavaltaisia 70 % ja saravaltaisia 30 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 51 %, CS 19 % ja SC 30 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 33 % ja puun jäännöksiä sisältäviä 15 % . "Suojärvensuo" ei sovellu turvetuotantoon kuivatusvaikeuksien ja paikoin paksun heikkolaatuisen pintarahkakerroksen vuoksi . 17. Kivistönneva Kivistönneva (kl . 2213 05) sijaitsee noin 17 km Kurun kirkolta luoteeseen Luoteen kylässä, ja sen eteläosaa sivuaa Kuru-Parkano-tie . Suo rajoittuu moreenimaastoon, ja sen luoteispuolella on Luodesjärvi . Pinnan korkeus merenpinnasta on noin 173 m, ja pinta viettää etelään, josta vedet valuvat Vähä- ja Iso-Pahlanen -lampien kautta Liesijärveen . Suolla on 5 tutkimuspistettä . Pistetiheys on 7,8/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 23 ha, yli 1 m syvän alueen 10 ha ja yli 2 m syvän 3 ha . Yleisimmät suotyypit ovat suon eteläosassa ojikko- ja muuttuma-asteella olevat isovarpu- ja tupasvillaräme ja suon keskiosassa korpiräme . Pohjoisosassa suota on puolukkaturvekangasta . Suo on ojitettu . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hieta. Liejua on vaihtelevan paksu kerros suon syvimmän osan pohjalla turpeen ja pohjamaalajin välissä. Turpeista on rahkavaltaisia 62 % ja saravaltaisia 38 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 45 %, CS 17 % ja SC 38 % . Puun jäännöksiä lisätekijänä sisältäviä turpeita on 40 % ja tupasvillaa sisältäviä 17% . Kivistönneva ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa vuoksi . 18. Pirttineva Pirttineva (kl . 2213 05) sijaitsee noin 21 km Kurun kirkolta luoteeseen, ja sen poikki johtaa Kuru-Parkano-tie ja sen pohjoisosaan metsäautotie . Suo rajoittuu moreenipeitteiseen kalliomaastoon . Pinnan korkeus merenpinnasta on 164-179 m, ja pinta viettää kaakkoon, josta vedet valuvat Koiralammin ja Pirttilammin kautta Liesijärveen . Suolla on 13 tutkimuspistettä ja 9 syvyyspistettä . Pistetiheys on 3,0/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 73 ha, yli 1 m syvän alueen 57 haja yli 2 m syvän 32 ha . Yleisimmät suotyypit ovat puolukka- ja mustikkaturvekangas sekä tupasvillarämemuuttuma. Suo on ojitettu . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 . Yleisin pohjamaalaji on moreeni . Turpeista on rahkavaltaisia 42 % ja saravaltaisia 58 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 23 %, CS 19 %, C 5 % ja SC 53 % . Puun jäännöksiä lisätekijänä sisältäviä turpeita on 24 % ja tupasvillaa sisältäviä 19 % . Pirttineva ei sovellu turvetuotantoon muotonsa vuoksi . Suolla on Metsäntutkimuslaitoksen koealue . 19 . Isosuo Isosuo (kl . 2213 05) sijaitsee noin 19 km Kurun kirkolta pohjoiseen Kuru-Kihniö-tien länsipuolella, ja sen eteläosaan johtaa metsäautotie . Suo rajoittuu lännessä moreenipeitteiseen kalliomaastoon ja muualla moreenikankaisiin . Sen pohjoisosassa on pieni Kumpulammi . Pinnan korkeus merenpinnasta on 174-179 m, ja pinta viettää pohjoisosassa Kumpulammiin ja eteläosassa itään, j osta vedet valuvat Kumpulammista laskevaan Pirjonojaan . Suolla on 9 tutkimuspistettä ja 6 syvyyspistettä . Pistetiheys on 2,3/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 65 ha, yli 1 m syvän alueen 54 haja yli 2 m syvän 28 ha . Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme-, lyhytkorsinevaräme- ja nevakorpimuuttuma sekä isovarpuräme- ja lyhytkorsinevaojikko ja -muuttuma. Suo on kokonaan ojitettu . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 . Yleisin pohjamaalaji on moreeni . Liejua on paikoin paksuna kerroksena turpeen ja pohjamaalajin välissä . Turpeista on rahkavaltaisia 59 % ja saravaltaisia 41 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 28 %, CS 31 %, C 1 % ja SC 40 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 26 % ja puun jäännöksiä sisältäviä 16 % . Isosuolla on yli 2 m syvällä 28 ha :n alueella tyydyttävästi energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta. 15 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 296, 1996 Markku Mäkilä ja Ale Grundström 20. Pallineva Pallineva (kl . 2213 05) sijaitsee noin 22 km Kurun kirkolta luoteeseen Luoteen ja Itä-Aureen välisen tien itäpuolella, ja sen etelä- ja pohjoisosaan johtaa metsäautotie . Suo rajoittuu moreenimaastoon . Pinnan korkeus merenpinnasta on 197200 m, ja pinta viettää lounaaseen, josta vedet valuvat länteen Ylinen Latvajärveen . Suolla on 27 tutkimuspistettä ja 68 syvyyspistettä . Pistetiheys on 12,0/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 75 ha, yli 1 m syvän alueen 65 haja yli 2 m syvän 47 ha. Yleisimmät suotyypit ovat muuttuma- ja ojikkoasteella olevat tupasvilla-, isovarpu- ja keidasräme . Suo on kokonaan ojitettu. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1 . Yleisin pohjamaalaji on moreeni . Liejua on paksu kerros suon syvimmässä osassa turpeen ja pohjamaalajin välissä. Turpeista on rahkavaltaisia 60 % ja saravaltaisia 40 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 41 %, CS 19 % ja SC 40 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 36 % ja puun jäännöksiä sisältäviä 26% . Pallinevalla on yli 2 m syvällä 47 ha :n alueella energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta . Alueen tuotantokelpoisuutta rajoittaa sen rikkonaisuus ja paikoin paksu heikkolaatuinen pintarahkakerros . Suon halki kulkee voimalinja . 21 . Putkineva Putkineva (kl . 2213 06, 05) sijaitsee noin 24 km Kurun kirkolta luoteeseen Itä-Aureen kylän kaakkoispuolella, ja sen etelä-, länsi- ja pohjoisosaan johtaa autotie . Suo rajoittuu moreenimaastoon, ja sen länsiosassa on pieni Putkilammi . Pinnan korkeus merenpinnasta on 194-200 m, ja pinta viettää etelään, josta vedet valuvat etelään Ylinen Latvajärveen . Suolla on 26 tutkimuspistettä ja 66 syvyyspistettä . Pistetiheys on 9,1/10 ha . Suon kokonaispinta-ala on 101 ha, yli 1 m syvän alueen 67 ha ja yli 2 m syvän 46 ha . Yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla- ja isovarpurämemuuttuma sekä puolukkaturvekangas . Suo on kokonaan ojitettu . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 . Pohjamaalajina on moreeni . Turpeista on rahkavaltaisia 55 % ja saravaltaisia 45 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 26 %, CS 29 %, C 1 % ja SC 44 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 23 %, puun jäännöksiä sisältäviä 19 % ja varpuja 13 % . Putkinevalla on yli 2 m syvällä 46 hain alueella tyydyttävästi energiaturpeeksi soveltuvaa turvet16 ta. Haittaavina tekijöinä ovat paikoin paksu heikkolaatuinen pintarahkakerros ja suolla oleva Putkilammi . 22 . Kalaneva Kalaneva (kl . 2213 06) sijaitsee noin 24 km Kurun kirkolta pohjoiseen, ja sen itä-ja eteläosaan johtaa autotie . Suo rajoittuu moreenipeitteiseen kalliomaastoon . Pinnan korkeus merenpinnasta on 180-188 m, ja pinta viettää lounaaseen, josta vedet valuvat Puntasojaa pitkin etelään Riuttajärveen . Suolla on 7 tutkimuspistetä ja 6 syvyyspistettä . Pistetiheys on 3,3/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 40 ha, yli 1 m syvän alueen 32 ha ja yli 2 m syvän 20 ha . Yleisimmät suotyypit ovat eteläosassa keidasräme, pohjoisosassa puolukkaturvekangasjamuussa osassa isovarpurämeojikko ja -muuttuma . Suo on ojitettu lukuun ottamatta eteläosassa olevaa noin 15 hain aluetta . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8 . Pohjamaalaji on moreeni . Turpeista on rahkavaltaisia 52 % ja saravaltaisia 48 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 24 %, CS 28 % ja SC 48 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 31 % ja puun jäännöksiä sisältäviä 14% . Kalaneva ei sovellu turvetuotantoon eteläosan paksun heikkolaatuisen pintarahkakerroksen vuoksi . 23. Teerineva Teerineva (kl . 2212 06) sijaitsee noin 29 km Kurun kirkolta luoteeseen Kivijärven itäpuolella, ja sen etelä- ja länsiosaan johtaa autotie . Suo rajoittuu kallioiseen moreenimaastoon . Länsiosassa pieni lahdeke rajoittuu Kivijärveen . Pinnan korkeus merenpinnasta on 184-188 m, ja pinta viettää itään, josta vedet valuvat Sivinnevan kautta Jakopuroon . Suolla on 12 tutkimuspistettä ja 12 syvyyspistettä . Pistetiheys on 5,2/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 46 ha, yli 1 m syvän alueen 37 ha ja yli 2 m syvän 23 ha. Yleisin suotyyppi on tupasvillaräme luonnontilaisena, ojikkona ja muuttumana . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8 . Yleisin pohjamaalaji on moreeni . Liejua on ohuehkona kerroksena suon keski- ja eteläosassa turpeen ja pohjamaalajin välissä . Turpeista on rahkavaltaisia 57 % ja saravaltaisia 43 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 30 %, CS 27 %, C 5 % ja SC 38 % . Puun jäännöksiä lisäteki- Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 296, 1996 Kurussa tutkitut suot ja niiden turvevarat . jänä sisältäviä turpeita on 48 % ja tupasvillaa sisältäviä 32 % . Teerinevalla on yli 2 m syvällä 23 hain alueella energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta . Alueen tuotantokelpoisuutta rajoittaa sen rikkonaisuus ja paikoin paksu heikkolaatuinen pintarahkakerros . 24. Lamminneva Lamminneva (kl . 2213 06, 09) sijaitsee noin 26 km Kurun kirkolta pohjoiseen, ja sen etelä-, länsija pohjoisosaan johtaa autotie . Suo rajoittuu kallioiseen moreenimaastoon . Pinnan korkeus merenpinnasta on 172-180 m, ja pinta viettää kaakkoon, josta vedet valuvat Yliseen Teerilammiin . Suolla on 86 tutkimuspistettä ja 51 syvyyspistettä. Pistetiheys on 9,1/10 ha . Suon kokonaispinta-ala on 151 ha, yli 1 m syvän alueen 122 haja yli 2 m syvän 62 ha. Yleisimmät suotyypit ovat eteläosassa keidasräme, keskiosassa silmäkeneva ja pohjoisosassa korpiräme, tupasvilla- ja varsinainen sararäme . Luoteisosa on korpirämeojikkoa ja -muuttumaa . Suon luoteisosa on ojitettu . Muualla ojitusta on lähinnä reunaosissa . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hiekka ja hieta . Liejua on suon syvimmässä osassa turpeen ja pohjamaalaj in välissä . Turpeista on rahkavaltaisia 56 % ja saravaltaisia 44 %. Pääturvelajien jakaantuma on S 24 %, CS 32 %, C 1 % ja SC 43 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 31 % ja puun jäännöksiä sisältäviä 29 % . Lamminnevalla on yli 2 m syvällä 62 hain alueella tyydyttävästi energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta. Alueen tuotantokelpoisuutta rajoittaa sen rikkonaisuus ja paikoin paksu heikkolaaatuinen pintarahkakerros . 25. Tieneva Tieneva (kl . 2213 06) sijaitsee noin 31 km Kurun kirkolta luoteeseen, ja sen pohjoisosaan johtaa autotie . Suo rajoittuu kallioiseen moreenimaastoon, ja sen keskellä on Tiejärvi . Pinnan korkeus merenpinnasta on 187-192 m, ja pinta viettää pohjoiseen, josta vedet valuvat kaakkoon Puntasjärveen. Suolla on 10 tutkimuspistettä ja 8 syvyyspistettä . Pistetiheys on 2,6/10 ha . Suon kokonaispinta-ala on 69 ha, yli 1 m syvän alueen 48 haja yli 2 m syvän 10 ha. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpu- ja tupasvillaräme . Suo on suurimmaksi osaksi muuttuma-asteella . Suo on kokonaan ojitettu . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 . Yleisin pohjamaalaji on moreeni . Turpeista on rahkavaltaisia 75 % ja saravaltaisia 25 %. Pääturvelajien jakaantuma on S 48 %, CS 27 % ja SC 25 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 50 % ja puun jäännöksiä sisältäviä 33 % . Tieneva ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa ja kuivatusvaikeuksien vuoksi . 26. Varisneva Varisneva (kl . 2213 06) sijaitsee noin 27 km Kurun kirkolta pohjoiseen, ja sen pohjois- ja itäosaan johtaa autotie . Suo rajoittuu moreenimaastoon, ja sen eteläpäässä on Vähäjärvi. Pinnan korkeus merenpinnasta on 185-197 m, ja pinta viettää etelään kohti Vähäjärveä, josta vedet valuvat edelleen Puntasjärveen . Suolla on 49 tutkimuspistettä ja 33 syvyyspistettä . Pistetiheys on 7,4/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 111 ha, yli 1 m syvän alueen 55 haja yli 2 m syvän 11 ha . Yleisimmät suotyypit ovat isovarpu-, tupasvilla- ja korpirämemuuttuma ja -ojikko sekä puolukkaturvekangas . Suo on kokonaan ojitettu . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 . Yleisin pohjamaalaji on moreeni . Turpeista on rahkavaltaisia 45 % ja saravaltaisia 55 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 24 %, CS 21 % ja SC 55 % . Puun jäännöksiä lisätekijänä sisältäviä turpeita on 25 % ja tupasvillaa sisältäviä 20% . Varisneva ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa vuoksi . 27. Raitakulonneva Raitakulonneva (kl . 2213 06) sijaitsee noin 29 km Kurun kirkolta pohjoiseen, ja sen etelä-ja itäosaan johtaa metsäautotie . Suo rajoittuu moreenimaastoon . Suon luoteisosassa ovatKaakkolammit, joista vedet valuvat etelään ja edelleen Isojokea pitkin koilliseen Keihäsjärveen . Pinnan korkeus merenpinnasta on 185-190 m, ja pinta viettää kaakkoon . Suolla on 12 tutkimuspistettä ja 4 syvyyspistettä . Pistetiheys on 3,3/10 ha . Suon kokonaispinta-ala on 48 ha, yli 1 m syvän alueen 37 haja yli 2 m syvän 25 ha. Yleisimmät suotyypit ovat keidas- ja rahkaräme . Avosuoalueet ovat pääosin lyhytkorsinevaa . Suojelualueen ulkopuolelle jäävä kaakkoisosa on korpiräme- ja isovarpurämemuuttumaa . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6 . Ylei17 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey Markku Mäkilä ja Ale Grundström sin pohjamaalaji on moreeni . Liejua on hyvin paksulti (3,8 m) pisteen P 7 alueella turpeen ja pohjamaalajin välissä . Turpeista on rahkavaltaisia 70 % ja saravaltaisia 30 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 46 %, CS 24 % ja SC 30 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 35 % ja puun jäännöksiä sisältäviä 26% . Raitakulonneva kuuluu suurimmalta osalta soidensuojelun perusohjelmaan . 28. Karpinneva Karpinneva (kl . 2213 06) sijaitsee noin 29 km Kurun kirkolta pohjoiseen, ja sen etelä- ja pohjoisosaan johtaa autotie . Suo rajoittuu eteläosassa Varisnevaan ja muualla moreenimaastoon . Pinnan korkeus merenpinnasta on 197-203 m, ja pinta viettää pohjoisosassa pohjoiseen, josta vedet valuvat Marja-Ruoke -lampeen . Eteläosassa pinta viettää etelään kohti Varisnevaa, josta vedet valuvat Vähäjärveen . Suolla on 12 tutkimuspistettä ja 8 syvyyspistettä . Pistetiheys on 2,8/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 72 ha, yli 1 m syvän alueen 20 haja yli 1 m syvän 1 ha. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpuräme, jota on länsiosassa (Itänurkanneva) luonnontilaisena ja ojikkona sekä suon keskiosassa ojikkona ja muuttumana . Pohjoisosassa on pääasiassa puolukkaturvekangasta ja itäosassa korpirämeojikkoa ja muuttumaa . Suo on kokonaan ojitettu . Itänurkannevan alueella ojitus on harvaa . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 . Pohjamaalaji on moreeni . Turpeista on rahkavaltaisia 88 % ja saravaltaisia 12 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 36 %, CS 52 % ja SC 12 % . Puun jäännöksiä lisätekijänä sisältäviä turpeita on 58 % ja tupasvillaa sisältäviä 35 % . Karpinneva ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa vuoksi . 29. Isoneva Isoneva (kl . 2213 06) sijaitsee noin 29 km Kurun kirkolta pohjoiseen, ja sen eteläosaan johtaa autotie . Suo rajoittuu moreenimaastoon . Pinnan korkeus merenpinnasta on 188-192 m, ja pinta viettää länteen, josta vedet valuvat luoteesta Marja-Ruoke -lampeen . Suolla on 9 tutkimuspistettä ja 5 syvyyspistettä . Pistetiheys on 2,0/10 ha. Suon kokonais- 18 of Finland, Report of Peat Investigation 296, 1996 pinta-ala on 70 ha, yli 1 m syvän alueen 60 haj a yli 2 m syvän 41 ha. Yleisimmät suotyypit ovat keidas-, tupasvillaja rahkaräme . Avosuoalueet ovat pääosin lyhytkorsinevaa. Suo on luonnontilainen lukuun ottamatta suojelualueen ulkopuolelle jäävää eteläistä lahdeketta . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 . Yleisin pohjamaalaji on moreeni . Liejua on ohuena kerroksena suon kaakkoisosassa olevien pienien lampien ympäristössä turpeen ja pohjamaalajin välissä . Turpeista on rahkavaltaisia 62 % ja saravaltaisia 38 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 47 %, CS 15 % ja SC 38 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 46 % ja puun jäännöksiä sisältäviä 4% . Isoneva kuuluu suurimmalta osalta soidensuojelun perusohjelmaan . 30. Särkineva Särkineva (kl . 2213 07) sijaitsee noin 7 km Kurun kirkolta pohjoiseen Iso Särkijärven koillispuolella, ja sen itäosaan johtaa autotie . Suo rajoittuu idässä moreenimaastoon ja lännessä hiekkakankaaseen . Pinnan korkeus merenpinnasta on 124136 m, ja pinta viettää pohjoisosassa koilliseen, josta vedet valuvat Kuusijärveen ja eteläosasa etelään, josta vedet valuvat Iso Särkijärveen . Suolla on 31 tutkimuspistettä ja 50 syvyyspistettä . Pistetiheys on 23,8/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 34 ha, yli 1 m syvän alueen 28 haja yli 2 m syvän 17 ha. Yleisimmät suotyypit ovat etelä- ja pohjoisosassa pääosin ruohoinen- ja varsinainen sararämemuuttuma . Pohjoisosan keskiosassa on lisäksi tupasvillarämemuuttumaa . Suo on kokonaan ojitettu. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 . Yleisin pohjamaalaji on hiekkamoreeni . Suon syvimmissä osissa pohjamaalaji on savea ja hietaa . Liejua on vaihtelevan paksuna kerroksena suon syvimmissä osissa turpeen ja pohjamaalajin välissä. Turpeista on rahkavaltaisia 26 % ja saravaltaisia 74 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 10 %, CS 16 %, C 4 % ja SC 70 % . Puun jäännöksiä lisätekijänä sisältäviä turpeita on 32 % ja tupasvillaa sisältäviä 9 % . Särkinevalla on yli 2 m syvällä 17 ha :n alueella energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta . Järviruo'on suuri määrä voi olla osoituksena korkeasta rikkipitoisuudesta . Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 296, 1996 Kurussa tutkitut suot ja niiden turvevarat . 31. "Sammalistonsuo" "Sammalistonsuo" (kl . 2213 08) sijaitsee noin 15 km Kurun kirkolta luoteeseen, ja sen länsiosaa sivuaa autotie . Suo rajoittuu lännessä hiekkakankaaseen, etelässä Porraskoskeen ja muualla moreeni- ja hiekkamaastoon . . Suon pohjoisosassa on Sammalisto-lampi . Pinnan korkeus merenpinnasta on 115-118 m, ja pinta viettää etelään, josta vedet valuvat Porraskoskeen ja edelleen Työtönjärveen . Suolla on 21 tutkimuspistettä ja 22 syvyyspistettä . Pistetiheys on 8,6/10 ha . Suon kokonaispinta-ala on 50 ha, yli 1 m syvän alueen 42 ha ja yli 2 m syvän 20 ha. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla- ja korpiräme sekä varsinainen-ja ruohoinen sararäme . Suo on koko alalta harvasti ojitettu . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi, hiekkamoreeni ja hieta . Liejua on suon syvimmissä osissa huomattavan paksu kerros . Turpeista on rahkavaltaisia 46 % ja saravaltaisia 54 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 18 %, CS 28 %, C 2 % ja SC 52 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 16 % ja puun jäännöksiä sisältäviä 15 % . "Sammalistonsuo" ei sovellu turvetuotantoon rikkonaisen muotonsa jakuivatusvaikeuksien vuoksi. 32. Latvaneva Latvaneva (kl . 2213 08) sijaitsee noin 15 km Kurun kirkolta pohjoiseen, ja sen etelä-, pohjoisja itäosaan johtaa autotie . Suo rajoittuu kallioiseen moreenimaastoon . Eteläpuolella on Huhtijärvi ja itäosassaLatvajärvi . Pinnan korkeus merenpinnasta on 180-182 m . Pohjoisosan vedet valuvat koilliseen Verkkolammiin . Länsiosan vedet valuvat lounaaseen Laihalammin kautta länteen Kalliojärveen . Eteläosan vedet valuvat etelään Huhtijärveen ja itäosan kaakkoon Luminevalle. Suolla on 8 tutkimuspistettä ja 6 syvyyspistettä . Pistetiheys on 2,9/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 49 ha, yli 1 m syvän alueen 34 haja yli 2 m syvän 20 ha. Yleisimmät suotyypit ovat keidas- ja isovarpurämeojikko ja -muuttuma . Suo on reunaosista ojitettu . Keskiosassa on laaja ojittamaton alue . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 . Yleisin pohjamaalaji on moreeni . Liejua on paikoin ohuena kerroksena turpeen ja pohjamaalajin välissä. Turpeista on rahkavaltaisia 87 % ja saravaltaisia 13 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 47 %, CS 40 %, C 1 % ja SC 12 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 43 % ja puun jäännöksiä sisältäviä 33 % . Latvaneva ei sovellu turvetuotantoon rikkonaisen muotonsa, paikoin paksun heikkolaatuisen pintarahkakerroksen ja kuivatusvaikeuksien vuoksi . 33. Haaraneva Haaraneva (kl . 2213 08) sijaitsee noin 15 km Kurun kirkoltapohjoiseen, ja sen halki johtaa KuruVirrat-tie . Suo rajoittuu moreenimaastoon . Pinnan korkeus merenpinnasta on 184-190 m, ja pinta viettää etelään, josta vedet valuvat Kalliojärveen . Suolla on 27 tutkimuspistettä ja 76 syvyyspistettä . Pistetiheys on 14,1/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 73 ha, yli 1 m syvän alueen 64 ha ja yli 2 m syvän 49 ha . Yleisin suotyyppi on tupasvillaräme . Reunaosilla on isovarpu- ja korpirämettä . Suon itäosa on ojitettu kokonaan ja länsipuoli reunaosiltaan . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 . Yleisin pohjamaalaji on moreeni . Liejua on paikoin ohut kerros turpeen ja pohjamaalajin välissä . Turpeista on rahkavaltaisia 69 % ja saravaltaisia 31 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 42 %, CS 27 %, C 8 % ja SC 23 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 30 % ja puun jäännöksiä sisältäviä 14 % . Haaranevalla on yli 2 m syvällä 49 ha:n alueella tyydyttävästi energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta. Haittaavana tekijänä on paikoin paksu heikkolaatuinen pintarahkakerros . 34. Alkkunaneva Alkkunaneva (kl . 2213 08) sijaitsee noin 16 km Kurun kirkolta pohjoiseen Kuru-Virrat-tien itäpuolella, ja sen länsi- ja itäpuolelle johtaa autotie . Suo rajoittuu kallioiseen moreenimaastoon . Pinnan korkeus merenpinnasta on 181-184 m, ja pinta viettää loivasti kaakkoon, josta vedet valuvat itään Jänisjärviin . Suolla on 30 tutkimuspistettä ja 56 syvyyspistettä . Pistetiheys on 16,9/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 51 ha, yli 1 m syvän alueen 42 haja yli 2 m syvän 34 ha. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme ja lyhytkorsineva . Suo on kaakkois-, etelä- ja länsireunasta ojitettu . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 . Yleisin pohjamaalaji on moreeni . Liejua on paikoin suon syvimmissä osissa turpeen ja pohjamaalajin välissä . 19 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 296, 1996 Markku Mäkilä ja Ale Grundström Turpeista on rahkavaltaisia 65 % ja saravaltaisia 35 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 42 %, CS 23 %, C 7 % ja SC 28 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 27 % ja puun jäännöksiä 10% . Alkkunanevalla on yli 2 m syvällä 34 hain alueella tyydyttävästi energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta. Alueen tuotantokelpoisuutta rajoittaa suon pohjoisosan rikkonaisuus jakuivatusvaikeudet sekä paikoin paksu heikkolaatuinen pintarahkakerros . 35 "Jouttenuslamminsuo" "Jouttenuslamminsuo" (kl . 2213 09, 08) sijaitsee noin 22 km Kurun kirkolta pohjoiseen . Suon halki ja sen itäosaan johtaa autotie . Suo rajoittuu kallioiseen moreenimaastoon . Pinnan korkeus merenpinnasta on 164-167 m, ja pinta viettää itään, josta vedet valuvat Haukkajärveen . Suolla on 9 tutkimuspistettä ja 8 syvyyspistettä . Pistetiheys on 5,3/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 32 ha, yli 1 m syvän alueen 16 haja yli 2 m syvän 7 ha. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpurämemuuttuma, mustikka- ja puolukkaturvekangas . Suo on kokonaan ojitettu . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6 . Pohjamaalaji on moreeni . Turpeista on rahkavaltaisia 33 % ja saravaltaisia 67 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 12 %, CS 21 %, C 8 % ja SC 59 % . Puun jäännöksiä lisätekijänä sisältäviä turpeita on 49 % ja tupasvillaa sisältäviä 12 % . "Jouttenuslamminsuo" ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa ja kuivatusvaikeuksien vuoksi . 28 %, C 1 % ja SC 56 % . Puun jäännöksiä lisätekijänä sisältäviä turpeita on 37 % ja tupasvillan jäänteitä 17 % . Saunamatinnevan pohjoisosalla on yli 2 m syvällä 15 ha :n alueella energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta . 37 . Haapaneva Haapaneva (kl . 2213 09) sijaitsee noin 19 km Kurun kirkolta pohjoiseen, ja sen halki kulkee Kuru-Virrat-tie . Suo rajoittuu moreenimaastoon . Pinnan korkeus merenpinnasta on 187-190 m, ja pinta viettää eteläosassa lounaaseen, josta vedet valuvat Vähä-Riuttajärveen ja pohjoisosassa luoteeseen, josta vedet valuvat Haaponen-lampeen . Suolla on 35 tutkimuspistettä ja 55 syvyyspistettä . Pistetiheys on 15,5/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 58 ha, yli 1 m syvän alueen 39 haja yli 2 m syvän 14 ha . Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämemuuttuma ja puolukkaturvekangas . Reunaosilla on korpirämettä . Suo on kokonaan ojitettu . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9 . Yleisin pohjamaalaji on moreeni . Turpeista on rahkavaltaisia 53 % ja saravaltaisia 47 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 31 %, CS 22 %, C 6 % ja SC 41 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 29 % ja puun jäännöksiä sisältäviä 28 % . Haapanevalla on yli 2 m syvällä 10 ha :n alueella energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta . 38. Teerineva 36. Saunamatinneva Saunamatinneva (kl . 2213 09, 08) sijaitsee noin 20 km Kurun kirkolta pohjoiseen, ja sen eteläosaan johtaa autotie . Suo rajoittuu moreenimaastoon . Pinnan korkeus merenpinnasta on 184-189 m, ja pinta viettää kaakkoon, josta vedet valuvat Jänisjärviin . Suolla on 9 tutkimuspistettä ja 4 syvyyspistetä. Pistetiheys on 3,2/10 ha . Suon kokonaispinta-ala on 41 ha, yli 1 m syvän alueen 34 haja yli 2 m syvän 21 ha . Yleisin suotyyppi on korpirämemuuttuma . Pohjoinen lahdeke on isovarpurämeojikkoa . Suo on kokonaan ojitettu . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9 . Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiesu . Liejua on paikoin ohuena kerroksena turpeen ja pohjamaalajin välissä . Turpeista on rahkavaltaisia 43 % ja saravaltaisia 57 %. Pääturvelajien jakaantuma on S 15 %, CS 20 Teerineva (kl . 2213 09) sijaitsee noin 21 km Kurun kirkolta pohjoiseen, ja sen itäosaan johtaa autotie . Suo rajoittuu kallioiseen moreenimaastoon . Sen luoteisosa liittyy Sikonevan kautta Lamminnevaan . Suolla ovat Ylinen- ja Alinen Teerilammi . Pinnan korkeus merenpinnasta on 169-173 m, ja pinta viettää etelään, josta vedet valuvat Vähä-Riuttujärveen . Suolla on 8 tutkimuspistettä ja 8 syvyyspistettä . Pistetiheys on 2,1/10 ha . Suon kokonaispinta-ala on 77 ha, yli 1 m syvän alueen 57 haja yli 2 m syvän 3 ha. Yleisin suotyyppi on isovarpuräme luonnontilaisena, ojikkona ja muuttumana . Reunaosissa on yleisenä korpirämettä . Reunaosat ja Ylisen Teerilammin pohjoispuoleinen alue on ojitettu . Suon keskiosa on luonnontilainen . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1 . Yleisin pohjamaalaji on moreeni, jota peittää monin paikoin 20- Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 296, 1996 Kurussa tutkitut suot ja niiden turvevarat . 30 cm paksu hietakerros . Lampien ympäristössä on liejua ja järvimutaa turpeen ja pohjamaalajin välissä. Turpeista on rahkavaltaisia 58 % ja saravaltaisia 42 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 14 %, CS 44 %, SC 41 % ja BC 1 % . Puun jäännöksiä lisätekijänä sisältäviä turpeita on 46 % ja tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä 18 % . Teerineva ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa ja kuivatusvaikeuksien vuoksi . 39. Lapioneva Lapioneva (kl . 2213 09) sijaitsee noin 21 km Kurun kirkolta pohjoiseen, ja sille johtaa metsäautotie . Suo rajoittuu kallioiseen moreenimaastoon . Pinnan korkeus merenpinnasta on 189-193 m, ja pinta viettää pohjoiseen ja itään, josta vedet valuvat Mustajärveen . Suolla on 39 tutkimuspistettä ja 85 syvyyspistettä . Pistetiheys on 16,5/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 75 ha, yli 1 m syvän alueen 60 haja yli 2 m syvän 40 ha. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla-, isovarpu- ja lyhytkorsinevaräme . Suo on lähes kokonaan luonnontilainen . Oj itusta on ainoastaan reunaosissa . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 . Yleisin pohjamaalaji on moreeni . Liejua on ohut kerros suon syvimmässä osassa turpeen ja pohjamaalajin välissä . Turpeista on rahkavaltaisia 74 % ja saravaltaisia 26 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 43 %, CS 31 %, C 1 % ja SC 25 % . Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 60 % ja puun jäännöksiä sisältäviä 22 % . Lapionevalla on yli 2 m syvällä 40 hain alueella energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta . Haittaavana tekijänä on paikoin paksu heikkolaatuinen pintarahkakerros . 40. Korteneva Korteneva (kl . 2213 09) sijaitsee noin 23 km Kurun kirkolta pohjoiseen, ja sen poikki johtaa metsäautotie . Suo rajoittuu moreenimaastoon . Sen alueella on useita pieniä lampia : Naalilammi, Saari-Haaponen, Honka-Haaponen, Niitty-Haaponen ja Alainen-Haaponen . Pinnan korkeus merenpinnasta on 172-180 m, ja pinta viettää pohjoisessa pohjoiseen, josta vedet valuvat Isojokeen . Keskiosassa ja eteläosassa pinta viettää kaakkoon, josta vedet valuvat Haaposeen . Suolla on 16 tutkimuspistettä ja 15 syvyyspistettä . Pistetiheys on 3,4/ 10 ha . Suon kokonaispinta-ala on 92 ha, yli 1 m syvän alueen 60 haja yli 2 m syvän 15 ha. Yleisimmät suotyypit ovat tien etelänpuoleisella osalla isovarpurämeojikko ja -muuttuma sekä puolukkaturvekangas . Tien pohjoispuolen yleisimpiä suotyyppejä ovat varsinainen sararämemuuttuma ja puolukkaturvekangas . Suo on suurimmaksi osaksi ojitettu . Luonnontilaisena se on Honka-Haaposen ja Saari-Haaposen välissä sekä suon luoteisosassa . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6 . Pohjamaalaji on moreeni . Liejua on ohuena kerroksena lampien läheisyydessä turpeen ja pohjamaalajin välissä . Turpeista on rahkavaltaisia 75 % ja saravaltaisia 25 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 27 %, CS 48 %, C 1 % ja SC 24 % . Puun jäännöksiä lisätekijänä sisältäviä turpeita on 40 % ja tupasvillaa sisältäviä 27 % . Korteneva ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa, rikkonaisen muotonsa ja kuivatusvaikeuksien vuoksi . 41. Hakkurinkorpi Hakkurinkorpi (kl . 2214 04) sijaitsee noin 34 km Kurun kirkolta luoteeseen, ja sille johtaa metsäautotie . Suo rajoittuu pohjoisessa Pahkanevaan ja muualla matalapiirteiseen moreenimaastoon . Pinnan korkeus merenpinnasta on 180-190 m, ja pinta viettää etelään, josta vedet valuvat Mustajärveen . Suolla on 28 tutkimuspistettä ja 22 syvyyspistettä . Pistetiheys on 10,4/10 ha . Suon kokonaispinta-ala on 48 ha, yli 1 m syvän alueen 34 haja yli 2 m syvän 17 ha . Yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla-, isovarpu-, korpi-, pallosara- ja varsinainen sararämemuuttuma ja -ojikko . Hakkurinkorpi on kokonaan ojitettu . Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,8 . Yleisin pohjamaalaji on moreeni . Turpeista on rahkavaltaisia29 % ja saravaltaisia 71 % . Pääturvelajien jakaantuma on S 6 %, CS 23 %, C 6 % ja SC 65 % . Puun jäännöksiä lisätekijänä sisältäviä turpeita on 37 % ja tupasvillaa sisältäviä 17 % . Hakkurinkorvella on yli 2 m syvällä 17 hain alueella energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta . 21 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 296, 1996 Markku Mäkilä ja Ale Grundström TULOSTEN TARKASTELU Kurun maapinta-ala on 724,6 km2. Tästä alasta on 20 ha ja sitä suurempia yhtenäisiä suoalueita 103 kappaletta yhteispinta-alaltaan 6 530 ha eli 9 % pinta-alasta (Lappalainen ja Häikiö 1985) . Hämeen läänin keskiarvo on 4,8 % (Lappalainen ja Hänninen 1993) . Kurun suot kuuluvat Sisä-Suomen keidassoihin . Tutkittu suoala on 3 003 ha. Suurin yksittäinen tutkittu suoalue on 293 ha :n laajuinen Kivineva (3), ja suurin tavattu turvepaksuus, 7,7 m, on Lamminnevalla (24) . Tutkittujen soiden keskikoko on 73 ha. Tutkituilla soilla tehtiin kaikkiaan 1 607 suotyyppihavaintoa . Yleisimpiä suotyyppejä ovat erilaiset rämeet, joita on 74 % pinta-alasta (suokohtaisesti pinta-aloihin painotettu keskiarvo) . Avosoita eli nevoja on 11 % ja korpia 3 % . Suotyypeistä on 14 % ojikkovaiheessa ja 30 muuttumavaiheessa . Luonnontilaisia suotyyppejä on 44 % . Turvekankaiden, peltojen ja turpeennostoalueiden osuus on yhteensä 12 % . Kaikkiaan oj ituksen vaikutuksen alaisia suotyyppejä on 56 % . Kurussa tutkittujen soiden turpeen keskipaksuus on 1,8 m, josta heikosti (H1-4) maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen osuus on 0,5 m . Soiden keskisyvyys on pienempi kuin Hämeen läänissä keskimäärin, joka on 2,2 m (Lappalainen ja Hänninen 1993) . Tutkittujen soiden yli 1 m syvien alueiden turvekerrosten keskipaksuus on 2,3 m ja yli 2 m syvien alueiden 3,0 m . Tutkituissa 41 suossa on turvetta kaikkiaan 53,78 milj . suo-m 3, josta heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen osuus on 14,24 milj . suo-m 3 eli 26 % . Yli 1 m :n syvyisillä yhteispintaalaltaan 2 095 ha :n alueilla on turvetta 48,41 milj . suo-m 3 , josta hyvin maatuneen pohjakerroksen ja saravaltaisen turpeen osuus on 74 % eli 35,75 milj . suo-m 3. Yli 2 m :n syvyisillä yhteispinta-alaltaan 1 118 hain alueilla on turvetta 33,94 milj . suo-m 3, josta hyvin maatuneen pohjakerroksen ja saravaltaisen turpeen osuus on 74 % eli 25,26 milj . suom3 . Yli 2 m :n syvyisten alueiden turvemäärän osuus koko turvemäärästä on 63 % . Rahkavaltaisia turpeita on 65 % . Hämeen läänissä rahkavaltaisten turpeitten osuus on keskimäärin 53 % . Saravaltaisia turpeita on 35 % . Lisätekijöistä ovat tupasvillan jäännökset yleisimpiä . Tupasvillapitoisen turpeen osuus kokonaisturvemäärästä on 33 % . Puunjäännöksiä lisätekijänä sisältäviä turpeita on 20 % . Suokohtaisesti turvemääriin painotettu turvekerrostumien keskimaatuneisuus on 5,4 . Heikosti (H1-4) maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen 22 keskimaatuneisuus on 2,9 ja muun osan 6,3 . Turvekerrostumien keskimaatuneisuus on lähes sama kuin Hämeen läänissä keskimäärin, jossa se on 5,3 . Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen eli liekojen määrä on tutkituilla soilla yleensä alhainen . Joillakin pienillä ja yleensä puustoisilla soilla liekoisuus on paikoin korkea . Korkea liekoisuus (yli 3 %) aiheuttaa usein tuntuvia lisäkustannuksia turvetuotannossa, varsinkin jos kyseessä on pientuotanto tai tilakohtainen palaturvetuotanto . Tutkittujen soiden yleisin pohjamaalaji on hiekkamoreeni, jota esiintyy 70 % :ssa suoalasta (suokohtaisesti pinta-aloihin painotettu keskiarvo) . Hiekkaa esiintyy 15 % :ssa, kalliota 6 % :ssa, hietaa 3 % :ssa ja savea 3 % :ssa . Liejua on useimman suon pohjalla . Liejukerrokset ovat vaihtelevan paksuisia . Tutkittujen soiden pinta-aloihin painotettu liejun esiintymisprosentti on 12 . Siten liejua on soiden pohjalla kaikkiaan noin 360 hain alueella . Lieju on merkkinä suon synnystä vesistön umpeenkasvun tuloksena . Turpeiden keskimääräinen pH-arvo on 4,1 . Turpeen happamuus vähenee pohjaa kohti mentäessä . Rahkavaltaiset turpeet ovat saravaltaisia happamampia . Keskimääräinen tuhkapitoisuus on 2,7 kuivapainosta . Tuhkapitoisuudet ovat niin alhaisia, että ne eivät ole esteenä turpeen energiakäytölle. Korkeimmat tuhkapitoisuudet oat lähellä suon pohjaa, koska turve voi siellä sisältää runsaasti sekundääristä tuhkaa eli mineraalimaa-ainesta . Turpeen vesipitoisuus riippuu mm . turvelajista, maatumisasteesta sekä suon ojituksesta . Keskimääräinen vesipitoisuus on 91,1 % märkäpainosta . Turpeen tiheydellä eli kuiva-aineen määrällä tarkoitetaan sitä painoa, minkä verran tietyn tilavuusyksikön (yleensä yksi suokuutiometri) sisältämä täysin kuiva turve painaa . Keskimäärin kuiva-ainetta on 86 kg/suo-m 3 . Turpeen kuiva-ainemäärä on tärkein vaikuttaja suokuution energiasisältöä laskettaessa . Ojitetun suon pintaosan turpeen energiasisältö tilavuusyksikköä kohden on usein selvästi korkeampi kuin ojittamattomalla suolla, johtuen pintakerroksen alhaisesta vesipitoisuudesta ja turpeen tiivistymisestä . Energiaturpeen yhtenä tärkeänä kelpoisuuden mittana on sen tehollinen lämpöarvo . Se riippuu turvelajista, maatuneisuudesta, tuhkapitoisuudesta sekä vesipitoisuudesta . Suokohtaisesti turvemääriin painotettu keskimääräinen tehollinen lämpöarvo täysin kuivalla turpeella on 22,0 MJ/kg . Tutkittujen näytteiden keskimääräinen rikkipitoisuus on 0,14 % kuivapainosta . Polttoturpeen laatuohjeen (liite 1) mukaan rikkipitoisuus tulee il- Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 296, 1996 Kurussa tutkitut suot ja niiden turvevarat. moittaa, mikäli se ylittää arvon 0,30 % . Rikkipitoisuus nousee yleensä jonkin verran syvyyden kasvaessa, ja turpeessa lisätekijänä esiintyvä järviruoko on usein osoituksena kohonneista arvoista . Tutkituista soista soveltuu yksi kasvu- ja kuiviketurpeen nostoon . Tuotantokelpoinen pinta-ala on 35 ha, ja siltä saadaan turvetta 0,38 milj .suo-m 3. Ilmoitettu H1-4 maatunut turve sisältää lähinnä 2 . luokan kasvuturvetta . Soveltuakseen 1 . luokan kasvuturpeeksi tulee valtaosan H1-3 maatuneesta pintarahkaturpeesta kuulua Acutifolia-ryhmään . Tutkituista 41 suosta soveltuu 15 energiaturvetuotantoon . Turvetuotantoon soveltuviksi osoitettujen soiden lisäksi on joillakin soilla pienialaisia lähinnä tilakohtaiseen palaturvetuotantoon soveltuvia alueita, joista ei ole erikseen laskettu käyttökelpoista turvemäärää . Yhdeltä suolta on ennen energiaturpeen nostoa hyödynnettävä tai poistettava paksu heikosti maatunut pintarahkakerros . Energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta on 471 hehtaarin alueella 12,56 milj . suo-m 3 ja kuivan turpeen energiasisältö 6,25 milj . MWh . Jyrsinturpeelle lasketussatuotantokosteudessa (50 %) energiasisältö on 5,99 milj . MWh, jolloin yhden suokuution keskimääräiseksi energiasisällöksi saadaan 0,48 MWh . Palaturpeen tuotantokosteuteen (35 %) laskettuna energiasisältö on noin 5,5 % korkeampi . Tutkituista soista kuuluvat valtakunnalliseen soidensuojelun perusohjelmaan Raitakulonneva (27) ja Isoneva (29) . Seitsemisen kansallispuiston alueeseen kuuluvat Kanervasalonsuo (1), "Mullilammensuo" (2), Kivineva (3), Hauturinsuo (8) ja Jaulinneva (11) . KIRJALLISUUTTA Hänninen, P., Toivonen, T . ja Grundström, A . 1983 . Turvetutkimustietojen laskentamenetelmät . Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportti P 13 .4/83/131, 30 s . Lappalainen, E ., Sten, C-G . ja Häikiö, J . 1984 . Turvetutkimusten maasto-opas . Geologian tutkimuskeskus, Opas N :o 12, 62 s . Lappalainen, E . ja Häikiö, J. 1985 . Suomen suovarat, Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto, raportti P 13 .4/ 85/148, 76 s . Lappalainen, E . ja Hänninen, P. 1993 . Suomen turvevarat . Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 117, 118 s . Maa- ja metsätalousministeriö 1981 . Valtakunnallinen soidensuojelun perusohjelma, 164 s . ja liite . Mäkilä, M . 1994 . Suon energiasisällön laskeminen turpeen ominaisuuksien avulla . Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 121, 84 s . Toivonen, T . 1984 . Virtain turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus . Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto . Turveraportti 191, 225 s . Polttoturpeen laatuohje 1991 . Energiataloudellinen yhdistys, Lämpölaitosyhdistys ry . ja Turveteollisuusliitto ry ., 20 s . Turveteollisuusliitto 1980 . Kasvuturvestandardi . Helsinki . 23 LIITE 1 (1) POLTTOTURPEEN LAATUOHJE 1991 JYRSINPOLTTOTURPEEN LAATULUOKAT, OMINAISUUKSIEN RAJA-ARVOT Kohta Ominaisuus Raja-arvon Raja-arvot Toteamistapa - kattavuus kohdistuminen Yksikkö 1. 2. 3. 4. 5. 6. KOSTEUS SAAPUMISTILASSA Tohnitusera -vähintään -enintään Yksittäinen kuorma -vähintään -enintään Ilmoitustarkkuus ja laajuus Laatuluokittain J6 J8 510 p-% p-% 0,1 0,1 40,0 60,0 40,0 56,0 40,0 50,0 A, 1/vrk A, 1/vrk p-% p-% 0,1 0,1 38,0 65,0 38,0 63,0 38,0 60,0 C TEHOLLINEN LÄMPÖARVO SAAPUMISTILASSA Toimituserii, vähintään MJ/kg 0,1 6,0 8,0 10,0 A, l/vrk ENERGIATIHEYS SAAPUMISTILASSA Toimituserå, vähintään MWh/m' 0,01 0,50 0,70 0,80 A, l/vrk TEHOLLINEN LÄMPÖARVO KUIVAAINEESSA Kuukausierä, vähintään MJ/kg 0,01 18,00 18,00 19,00 B, I/vrk TUHKAPITOISUUS KUIVAAINEESSA Kuukausierä enintään p-% 0,1 10,0 10,0 10,0 B, 1/kk 0,1 15,0 15,0 15,0 C 10 +1120 +1120 +1120 C TUHKAN SULAMISKÄYTTÄYTYM . Tohnituserä ja kuukausierä yhdeltä toimituspaikalta enintään Kuukausierä, puolipallopiste vähintään 'C ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu 7. 8. RIKKIPITOISUUS KUIVAAINEESSA Kuukausierå, enintään SUURET KAPPALEET Kuoria, silmäkooltaan 200x200 mm tiiryritilälle jäävä osuus enintään p-% 0,01 0,30 0,30 I 0,30 B, 1/kk ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu Yksittäisen kappaleen suurin sallittu ulottuvuus p-% 0,2 1,0 1,0 0,5 C m 0,1 1,0 1,0 1,0 C 0,2 0,2 0,2 C 6 C 240 450 C ja tilavuus ellei etukäteen toisin ole sovittu 9. KARKEA AINES Toimituserä, 200x200 mm täryritilän läpåisevå, mutta p-% 1 6 ellei etukäteen toisin ole sovittu 40x40 mm seulalle jäävä osuus enintään 10 . IRTOTIHEYS Kuorta, -vähintään -enintään 6 kg/m' kg/n? 10 10 200 450 220 450 Raja-arvot Ominaisuuden arvon katsotaan olevan ilmoitetun arvon mukainen, mikäli se poikkeaa mja-arvosta enintään puolet ilmoitustarkkuudesta Kattavuus A. Koko turvemäärän kattava säännöllinen ominaisuuden määritys turpeen arvon määrittåmistä varten . B . Koko turvemäårän kattava säännöllinen ominaisuuden määritys, ei ole suoraan sidottu turpeen arvoon . C . Ominaisuus tnååritetään satunnaisesti tai tarpeen vaatiessa . Taajuus Ilmoitettu laajuus on vähitmnåistaajuus, jolla ominaisuus määritetään . epäedulliseen suuntaan. LIITE 1 ( 2 ) POLTTOTURPEEN LAATUOHJE 1991 PALATURPEEN LAATULUOKAT, OMINAISUUKSIEN RAJA-ARVOT Kohua Ominaisuus Raja-arvon koldistuminen Raja-arvot Yksikkö 1. KOSTEUS SAAPUMISTILASSA 2. 3. 4. 5. 6. Ilmoitustarkkuus Toteamistapa - kattavuus ja laajuus Laatuluokittain P9 P11 P13 P15 *) Toimituserä -vähintään p-% 0,1 35,0 30,0 27,0 20,0 ) A, l/vrk -enintään p-% 0,1 53,0 47,0 400 33,0 A, l/vrk TEHOLLINEN LÄMPÖARVO SAAPUMISTILASSA """) Tohnituserä, vähintään MJ/kg 0,1 9,0 11,0 3 0 150 A, l/vrk ENERGIATIHEYS SAAPUMISTILASSA `") Toimituserä, vähintään MWh/m' 0,01 1,00 .15 1 1 30 1,50 A, llvrk TEHOLLINEN LÄMPÖARVO KUIVAAINEESSA Kuukausierå, vähintään MJ/kg 0,01 18,00 19,00 1900 20,00 B, t/vrk TUHKAPITOISUUS KUIVAAINEESSA Kuuktusierä enintään p-% 0,1 10,0 10,0 8,0 6,0 B, 1/kk p-% 0,1 15,0 15,0 12,0 8,0 C 'C 10 +1120 +1120 +1120 +1120 C TUHKAN SULAMISKÄYITÄYTYM . Toimituserä ja kuukausierä yhdeltä toimituspaikalta enintään Kuukausierä, puolipallopiste vähintään ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu 7. 8. RIKKIPITOISUUS KUIVAAINEESSA Kuukausierä, enintään SUURET KAPPALEET Kuorma, suurin ulottuvuus enintään mm 10 300 300 osuus enintään p-% 0,1 1,0 1,0 p-% 0,01 0,30 0,30 I 0,30 ( 0,30 B, 1/kk 300 200 C 1,0 1,0 ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu ellei etukäteen toisin olo sovittu 9. 10. PALAKOKO HIENOAINEKSEN OSUUS Keskimääräiset mitat -halkaisija mm 10 20. . .80 -pituus mm 10 80 . . .200 p-% 1 Kuorma, silmiikooltaan 20x20 mm verkkoseulan låpåisevä osuus enintään 20 c ellei etukäteen toisin ole sovittu 15 5 ) 5 ) C tai 10 ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu 11 . IRTOTIHEYS HUOMAUTUKSET: ») Km= -vähintään kg/m' 10 280 280 300 300 -enintään kg/m' 10 550 550 520 500 C Pienkäyttöluokka, jonka osalta toteamistapa (-kattavuus ja taajuus) sovitaan tapauskohtaisesti . Erityisrajoitus kohdassa 5 .2 Sovitaan toimitussopimuksessa käytetäänkö MJ/kg vai MWh/n , ei molempia samanaikaisesti . Lisähuomautus: MJ/kg- ja MWh/m'- arvoja ei ole tästä syystä synkronoitu keskenään. Seulottu kuormausvaiheessa . Raja-arvot Ominaisuuden arvon katsotaan olevan ilmoitetun arvon mukainen, mikäli se poikkeaa raja-arvosta enintään puolet ilmoitustarkkuudesta epäedulliseen suuntaan . Kattavuus A . Koko turvemäärän kattava säännöllinen ominaisuuden määritys turpeen arvon määrittämistä varten . B. Koko turvemiiärän kattava säännöllinen ominaisuuden määritys ei ole suoraan sidottu turpeen arvoon . C . Ominaisuus mååritetåän satunnaisesti tai tarpeen vaatiessa . Taajuus Ilmoitettu laajuus on vähimmäistaajuus, jolla ominaisuus määritetåän . LIITE 1 (3) TURVETEOLLISUUSLIITON (1980) KASVUTURVESTANDARDI VILJELYTURPEEN, TURVERAAKA-AINEEN, STANDARDIN MUKAISET LAATULUOKAT I Laatuluokka . Hyväksyttävän turpeen tulee olla vaaleaa turvetta, H1-H3, jossa on vähintään 90 % rahkasammaljäänteitä, j ajoista valtaosa, yli li 80 % on Acuti.folia-rYhmän jäänteitä. ä Varpujen ja muiden puumaisten kasvien jäänteitä saa olla korkeintaan 3 % ja tupasvillan jäänteitä korkeintaan 6 painosta . II Laatuluokka . Hyväksyttävän turpeen tulee olla vaaleaa, H1-H3, tai tummaa, H4-H5 turvetta, jossa on vähintään 80 % rahkasammalien jäänteitä . LIITE 2 SUO KARTTA : Epämääräinen rantaviiva Joki k\lr Suon ja mineraalimaan raja 6,0 . 3/14 Heikosti moatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen / koko turvekerrostumon paksuus dm P Järvi tai lampi Pelto Keskimääräinen maatuneisuus P3 • Puro ja oJ a sekä veden virtaussuunta Hajapiste x Lohkare a Turvekerrostuman paksuus dm 22 Syvyyskäyrä Näytepiste ~~ Tie Korkeus käyrä ~~ Rautatie PROFIILIT : Turvelajit : Rahka (Sphagnum) Sara (Carex) w aV Ruskosammat (Bryales) S Tu p asvilla (Eriophorum) C Tupasluikka (Trichophorum) B Sararahka (Carex-Sphagnum) CS Rahkasara (Sphagnum-Carex) SC Ruskosammalsara (Bryales-Carex) BC a Järvikaisla (Scirpus) SP TR Järviruoko (Phragmites) PR Raate (Menyanthes) MN y ER r Suoleväkkö (Scheuchzeria) SH a Siniheinä (Malinia) ML Korte (Equisetum) EO y m M A A 1 Varpuaines (Nanolignidi) N Puuaines (Lignidi) L Pohjamaalajit : •g• ee • ° ., . Lohkareita LO Hiekka HK Savi Moreeni MR Hieta HT Liejusavi Sora SR Hiesu HS Kallio SA USA KA e Liejut : Savilieju SALJ Järvimuta O'00,0 JAMU Hienodetrituslieju HDLJ Muita symboleja : W ss '-V. Karkeadetrituslieju KDLJ Levälieju LELJ PILJ Kalkkilieju KALJ ~•~. N Hiilikerros Piilevälieju i Piimaa PIMA Liekoisuus : 3/2 Turpeen maatuneisuus : H 1-3 Lieko-osumien määrä 0-1/1-2 m :n syvyydessä Saostuma l1111 Rekurenssipinta H4 H 5-10 v_ Veden pinta LJ U LJ LJ ~~ Simpukkamaa ja kuorisora SMLJ HS HT HK SR Käytetyt symbolit ja lyhenteet
© Copyright 2024