rakennusvalvonnan uudistus tiedonkulku

RY
R A K E N N E TT U Y M P Ä R I S T Ö
kirjakauppa
Laatukirjoja rakentamiseen ja remontointiin.
Sujuvaan sopimiseen
Sopimuslomake Net
Sopimukset
yrityksille ja
kotitalouksille!
Varmista hankkeesi
onnistunut toteutus
Sopimuslomake Netin
luotettavilla sopimuksilla!
Keittiön
remontti
Kylpyhuoneen
remontti
Asuintilojen
suunnittelu
Asiantuntevia ohjeita perusteelliseen ja kevyeen
keittiöremonttiin, mitoitukseen sekä lupa- ja vastuukysymyksiin. (RT-ohjeita)
Yksityiskohtaisia ja havainnollisia ohjeita kylpyhuoneremontin suunnitteluun, tekemiseen ja teettämiseen.
(RT-ohjeita)
4., uudistettu painos
72 s., 28,-
5., uudistettu painos
112 s., 32,-
Selkeitä ohjeita ja tilaratkaisuja toimivan, viihtyisän ja
asukkaan toiveiden mukaisen asunnon – kodin suunnitteluun. Perustuu RT-ohjekortteihin.
Tutustu osoitteessa
216 s., 44,-
www.sopimuslomake.net
Rakennusfysiikka.
Perusteet ja
sovelluksia
Rakennuksen
puutyöt
Oppikirjassa käsitellään tärkeimmät rakennuksen toimivuuteen ja viihtyisyyteen
vaikuttavat tekijät, jotka
suunnittelijan tulee hallita.
256 s., 52,-
Keskeisimmät talonrakennuksessa tarvittavat puutyöt, joiden työmenetelmät
selostetaan monipuolisesti
ja havainnollisin kuvituksin.
249 s., 34,-
Palvelussa lomakkeet ovat helposti
käytettävissä, täytettävissä ja tallennettavissa – niin ammattilaisille kuin
yksityisille.
RAKENNETTU YMPÄRISTÖ 4 /2015 ■ TEEMA: RAKENNUSVALVONNAN UUDISTUS, TIEDONKULKU
Rakentajan paras kirjakauppa
4/2015
Pihojen kivityöt suunnittelu ja
rakentaminen
Perusteellinen ja havainnollinen kirja yksityispihojen
kivitöiden suunnitteluun ja
rakentamiseen.
99 s., 47,-
Tutustu ja tilaa verkkokaupassa
www.rakennustietokauppa.fi
RT kirjakaupat
Helsinki, Runeberginkatu 5, puh. 0207 476 366
Kuopio, Kauppakatu 40-42, puh. 0207 476 494
rakennusvalvonnan uudistus
tiedonkulku
kirjakauppa
Sujuvaan sopimiseen
Rakentajan paras kirjakauppa!
Sopimuslomake Net
Tietoa pintaa syvemmältä
asuinkerrostalojen korjaamiseen
Rakennus- ja kiinteistöalan yhteisen sopimuskäytännön
mukaiset asiakirjat > asunto- ja liikerakentamiseen
> korjaamiseen > kiinteistönpitoon > asumiseen
Kerrostalot 1975–2000
Verkkopalvelussa voit täyttää lomakkeita sekä tulostaa
niihin liittyviä sopimusehtoja ja tehtäväluetteloita.
Valmiin lomakkeen ja latauslinkin voit lähettää helposti
yhteistyökumppanille kommentoitavaksi tai hyväksyttäväksi.
Vuosina 1975–2000 eri puolille Suomea
valmistui yhteensä yli 460 000 kerrostaloasuntoa, joista huomattava osa on peruskorjausiässä. Kerrostalot 1975-2000 -kirjassa käydään läpi ajanjakson kerrostalojen rakennustapa ja -materiaalit sekä rakennus- ja LVIS-tekniikan pääpiirteet.
UUTUUS!
Runsas ja havainnollinen kuvitus johdattaa
pintaa syvemmälle: rakenteiden ja asennusten yksityiskohtiin. Mukana on laaja
sähköinen liite, johon on koottu tietoa ajankohdan määräyksistä ja ohjeista.
Käytännön käsikirja:
korjausrakentamisen suunnittelijoille
kuntoarvioijille ja kuntotutkimusten
tekijöille
korjausrakentajille
kiinteistöjen omistajille
isännöitsijätoimistoille
rakennusalan opettajille ja opiskelijoille
kuntien rakentamisesta vastaaville
viranomaisille
Petri Neuvonen, toim.
117 s., 74 €
Täytettäviä lomakkeita moneen tarkoitukseen:
•
•
•
•
•
•
•
•
•
Tarjoukset ja tarjouspyynnöt
Suunnittelusopimukset
Hankinta-/toimitussopimukset
Urakka-asiakirjat
Valvonta- ja tarkastuslomakkeet
Energiatodistus
Kiinteistöpalvelusopimukset
Asunto- ja kiinteistökauppa
Vuokrasopimukset
• Kuluttajasopimukset
• Hakemukset ja ilmoitukset
• Käännökset
(englanti, ruotsi, viro, venäjä)
Helppokäyttöiset sähköiset työmaapäiväkirjat
talon- ja infrarakentamiseen.
Toimii tarvittaessa myös tarkastusasiakirjana
RakMK A1.
Lisäksi
Sopimusehdot
Tehtäväluettelot
Asiakirjamallit
Valitse tarpeitasi vastaava käyttötapa
Vuosilisenssi sovitun
valikoiman jatkuvaan
käyttöön
Rakennusalan ehdottomat
menekkiteokset
Palvelussa myös
Testaa 3 päivää ilmaiseksi
www.sopimuslomake.net/tyomaapaivakirjat
www.sopimuslomake.net
Saldo, jolla voi
ladata kaikkia
palvelun asiakirjoja
Tutustu ja ota käyttöösi palvelun valmiit asiakirjat!
Painettuna
ja e-kirjana!
Yksittäin
verkkopankkimaksulla
Rakennusosien
kustannuksia 2015
Korjausrakentamisen
kustannuksia 2015
Tyypillisten pien-, rivi- ja kerrostalojen sekä
teollisuusrakennusten rakenteiden kustannuksia
Tyypillisten korjauskohteiden rakenteiden purku- ja kunnostuskustannuksia,
sekä työmaapalvelluiden ja -kaluston
kustannuksia
hanke- ja rakennussuunnitteluun
rakennus- ja elinkaarikustannusten
arviointiin
tarjousten laadintaan ja vertailuun
rakentamisen aikaiseen kustannusten
laskentaan
264 s., hinta 99 €, kestotilaus 89 €
(ilmestyy vuosittain)
wwww.rakennustieto.fi
TUOTETIETO
(ilmestyy vuosittain)
Korjauskohteen purkua ja uusimista käsittelevien rakenteiden yhteyteen on
lisätty tyypillisimpiä uudisrakenteita ROK:ista. Rakenteista osa on uusittu
entistä energiatehokkaammiksi, esim. talon vaipan lämmöneristeiden uusimisen, eristekerroksen vahvistamisen ja ikkunoiden uusimisen osalta.
www.rakennustietokauppa.fi
Lisätietoja mm. vuosilisensseistä saat myynnistämme,
www.rakennustieto.fi/tuotemyynti, puh. 0207 476 401.
ASIAKIRJAT
136 s., hinta 89 €, kestotilaus 80 €
UUTTA KOR:issa
www.sopimuslomake.net
OHJELMAT
korjauskohteen hankesuunnitteluun
korjaustöiden kustannusten
laskentaan sekä tarjousten laadintaan
korjausrakentamisen aikaiseen
kustannusten laskentaan
KAUPPA
RT kirjakaupat
Helsinki, Runeberginkatu 5, puh. 0207 476 366
Kuopio, Kauppakatu 40-42, puh. 0207 476 494
RY
4/ 2 0 1 5 ra ke nnus va lvon n a n
8
uud is tus , tie d o nk u lk u
4
Normitalkoiden raikkaat tuulet
– koulutusta suunnittelijoille,
rakentajille ja viranomaisille
Sara Keravuori
5Pääkirjoitus
6Rakennusvalvonnan
uudistamisnäkymiä
Aila Korpivaara
20
8
Kaupunki ja kaavoitus – mihin
suuntaan menossa?
Staffan Lodenius
12 Sähköinen asiointi –
kahvipöydän visioista
ennätysten tielle ja tekemään
historiaa
Joona Majurinen
33
33 Meluntorjunnan vaikutukset
jäävät vaille huomiota
Katri Isotalo
37 Ketkä ovat kelpoisia
hajajätevesijärjestelmien
suunnittelijoiksi?
Erja Väyrynen
38 Julkisivun korjaustapa valitaan
teknisin perustein
Juuso Kieksi ja Arto Köliö
41 Lancashiressa teollisen
perinnön suojelu on koko
yhteisön asia
Katriina Etholén
42Sinan
Olli Lehtovuori
16Rakennusvalvontaan
43 Rakennustiedon ga-palkinto
valonnopeutta ja läpinäkyvyyttä
2015
Risto Pesonen
44 Prahan kaupungin ja
20 Suur-Ii ponnistaa
arkkitehtuurin historiallisia
vaiheita
hirsirakentamisen perinteestä
Lauri Jääskeläinen
Markku Rainer Peltonen
42
25 Onko eurooppalaista
rakennusvalvonnan mallia?
Lauri Jääskeläinen
47 Julkaisuja, Matti
30 Ääniympäristö on tärkeä osa
rakennettua ympäristöä
Ari Saarinen
58Ristikko
48 KHO:n päätöksiä
44
Kannen kuva:
RY Rakennettu Ympäristö -lehti painetaan nykyään perinteikkäässä, vuonna 1923 toimintansa aloittaneessa
Vammalan Kirjapaino Oy:ssä (alkujaan nimenä oli Tyrvään kirjapaino). Yhdessä Mouhijärven ja Äetsän kanssa
Vammalasta tuli vuonna 2009 Sastamalan kaupunki. Naapuripitäjä Tyrvää yhdistyi Vammalaan jo vuonna
1973. Tyrvään Pyhän Olavin kirkko kuuluu Suomen keskiajan merkittäviin pyhättöihin. Vuoden 1997 traaginen
tuhopoltto raunioitti kirkkoa pahoin. Sisäosat uusittiin kokonaan, pitkälti talkoolaisten toimesta.
Suunnittelusta vastasi arkkitehti Ulla Rahola. Kuusi vuotta sitten valmistuivat sisätilojen uudet, Osmo Rauhalan
ja Kuutti Lavosen maalaukset. Lehtereiden maalauksista vastasi Kuutti Lavonen. Kuva: Ulla Vahtera
Rakennettu Ympäristö 4/15
3
Normitalkoiden raikkaat tuulet
– koulutusta suunnittelijoille,
rakentajille ja viranomaisille
RY
www.rakennettuymparisto.fi
52. vuosikerta
ISSN 1457-9510
Aikakauslehtien Liiton jäsen
Julkaisijat
Rakennustarkastusyhdistys RTY ry.
Rakennustietosäätiö RTS
Kuva: Betoniteollisuus
Kustantaja
Rakennustieto Oy
PL 1004, 00101 Helsinki
Toimitus
Rakennustarkastusyhdistys RTY ry.
Kettutie 2, 00800 HELSINKI
Puh. (09) 323 2223
[email protected]
www.rakennustarkastusyhdistysrty.fi
Päätoimittaja
Lauri Jääskeläinen
[email protected]
Toimituspäällikkö
Tommi Ahlberg
Puh. 050 354 7114
[email protected]
Toimitussihteeri
Sara Keravuori
Puh. (09) 323 2223
[email protected]
Syyskoulutuksessa käsitellään muun muassa laajarunkoisten rakennusten uusia
määräyksiä. Kuvassa Itellan logistiikkakeskusta Vantaalla.
R
Vakituiset avustajat
Marina Fogdell, Marjut Kauppinen,
Ulla Vahtera, Matti Visanti ja
Susanna Wähä
Ilmoitukset
Rakennustieto Oy
PL 1004, 00101 HELSINKI
Eero Salenius
Puh. 040 764 6524
[email protected]
Toimitusneuvosto
Henna Helander, Lauri Jääskeläinen,
Aila Korpivaara, Jukka Lyytinen,
Matti Rautiola, Ulla Vahtera ja
Jouni Vastamäki
Tilaukset
Rakennustieto Oy
Sari Vanonen
Puh. 0207 476 338
[email protected]
kesto-/vuositilaus 72 €/75 €
6 numeroa vuodessa
Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä
aineistosta. Toimitus pidättää
itselleen oikeuden muokata ja
lyhentää tekstejä.
Kirjapaino
Vammalan Kirjapaino Oy
M
PÄ
R I ST Ö M E R
K
KI
Y
akennustarkastusyhdistys RTY teki vuosi sitten uuden avauksen
koulutustoimintaansa järjestämällä iltapäivän mittaiset rakenta­
misen ajankohtaisasioita täsmäiskuina käsittelevät syysseminaa­
rit. Eri puolilla Suomea pidettyihin tilaisuuksiin saapui lähes 500
kuulijaa kuuntelemaan, keskustelemaan ja tapaamaan kollegoita. Kou­
lutukseen osallistuneille tehdyn kyselyn mukaan ajankohtaisille lyhyt­
koulutuksille oli tarvetta, ja RTY:n johtokunta teki päätöksen koulutus­
ten jatkamisesta.
Lokakuussa 2015 järjestetään Normitalkoiden raikkaat tuulet -syys­
koulutukset neljällä paikkakunnalla. Ensimmäisenä ajankohtaisaihee­
na on rakentamisen normitalkoiden valmistelu ministeriössä ja raken­
nusmääräysten keventäminen. Hallitusohjelmaan sisältyy kirjaus nor­
mien karsimisesta. Esteettömyysmääräykset ja väestönsuojien raken­
tamisvelvoite kevenevät ja ELY-keskusten toimivalta supistuu. Mitä
muuta on odotettavissa ja mikä on muutosten aikataulu?
Laajarunkoisten ja hallimaisten rakennusten uusia määräyksiä ja to­
teutettujen kohteiden teknistä tarkastusmenettelyä koskevia kysymyk­
siä selvitetään päivän toisessa esityksessä. Mikä on laajarunkoinen halli
ja kuka niitä saa suunnitella ja tarkastaa? Entä miten toteutetaan jo ole­
massa olevien hallien tarkastukset?
Pääkaupunkiseudun rakennusvalvontojen asiantuntijaryhmät ovat
valmistelleet yhtenäiset periaatteet kelpoisuuksien arviointiin. Työhön
osallistuneet rakennusvalvontojen edustajat esittelevät pääsuunnitteli­
jan, työmaavastaavien ja suunnittelijoiden uudet kelpoisuustulkinnat.
Lähtölaukauksen koulutuksille antaa Jyväskylä 1.10.2015, josta kou­
lutukset jatkuvat viikon välein Rovaniemellä, Helsingissä ja Lappeen­
rannassa.
Lisätietoa koulutuksista löytyy Rakennustarkastusyhdistyksen koti­
sivuilta www.rakennustarkastusyhdistysrty.fi.
Taitto
Vammalan Kirjapaino Oy
Sara Keravuori
MI
4
Rakennettu Ympäristö 4/15
LJÖMÄRKT
Pääkirjoitus
I
nformaatiotulva on tosiasia. Tietoa välittyy sähköisesti ja mobiilisti kiihtyvään tahtiin. Kansalaista,
joka ei koko ajan näprää älypuhelintansa tai vastaavaa, katsotaan jo kieroon. Kuitenkin tutkimuksetkin osoittavat, ettei jatkuva monen asian yhtäaikainen tekeminen välttämättä kovin tehokasta ole,
pikemmin päinvastoin. Vaaratilanteitakin se voi aiheuttaa.
Samalla kun tietoa tuotetaan ja siirretään yhä
enemmän, on vaikeampaa havaita epäolennaisesta olennainen, tai karsia disinformaatio kokonaan
pois. Helppoa ei välttämättä ole senkään ratkaiseminen, mikä informaatio ansaitsee tulla säilytettäväksi.
Rakennussuunnittelun yhteydessä tuotetaan valtava määrä informaatiota. Sähköiset välineet nopeuttavat hankkeen suunnittelua monella tapaa.
Monidimensionaalisilla järjestelmillä on suhteellisen helppo luoda illustraatioita ja muuta havainneaineistoa. Tietomalleista on puhuttu jo kohta kaksi
vuosikymmentä, ja onnistuneita esimerkkejä rationalisoinnista alkaa jo löytyä.
Julkiselle rakennusvalvonnalle sähköiset järjestelmät merkitsevät työtapojen muutoksia. Vielä muutama vuosi sitten sähköinen lupajärjestelmä tuotti
viranomaisen päässä helposti vain lisätyötä, koska
ketjua luonnoksista arkistokelpoisiin dokumentteihin ei saatu aukottomaksi. Järjestelmien kehitystyö
on mahdollistanut luotettavuutta niin että arkisto-
Kuva: Risto Oksanen
Tietoa – ja kykyä
sen soveltamiseen
laitos on lähtenyt kelpuuttamaan sähköistä arkistointia pysyväksi säilytystavaksi.
Sähköiset järjestelmät ovat lähtökohtaisesti mobiileja. Rakennuslupakäsittelyn toimistorutiineja
voidaan teoriassa hoitaa kuntarajoista riippumatta,
etätyöstä puhumattakaan.
Viimeisin – ja perusteellisin – maankäyttö- ja rakennuslain arviointiselvitys päätyi johtopäätökseen,
jonka mukaan rakennusvalvontayksikön vähimmäiskoko on noin kymmenen rakennusalan ammattihenkilöä.1 Arviointiselvityksen jälkeen on käyty eri
suuntiin menevää keskustelua, miten laajalti tunnustettuun tarpeeseen vahvistaa rakennusvalvonnan osaamispohjaa voidaan parhaiten päästä. Lähikuukaudet näyttänevät, lähdetäänkö laajempiin organisatorisiin uudistuksiin vai ei.
Organisaatioratkaisuista riippumatta tarvitaan
tahtoa ja kykyä löytää tietotulvasta olennainen. Sen
lisäksi tarvitaan taitoa normien ja määräysten soveltamiseen. Metodi on osin vanhanaikainen ja nykypäivänä vieraaltakin tuntuva: systemaattinen täydennyskoulutus, omakohtainen ajattelu ja jo opittujen asioiden kertaus.
16.8.2015
LAURI JÄÄSKELÄINEN
1
Arviointi maankäyttö- ja rakennuslain toimivuudesta 2013.
Ympäristöministeriö 2014, siv. 187.
Rakennettu Ympäristö 4/15
5
AILA KORPIVAARA
Rakennusvalvonnan
uudistamisnäkymiä
Rakennusvalvontayksikön koon kasvattamisella on tavoiteltu
asiantuntemukseltaan vahvempia yksiköitä, jotka olisivat yhtenäisemmin
resursoituja ja yhtenäisemmin toimivia. Merkittävänä päämääränä on
myös ollut toiminnan kustannusvastaavuus.
R
Säännökset ohjaavat yhtenäisiin käytäntöihin
Pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelmassa on
voimakas sääntelyn purun ja lupamenettelyjen su­
juvoittamisen linjaus useilla toimialueilla, ei aino­
astaan rakentamisen sektorilla. Hallitusohjelman
asuntopolitiikkaa käsittelevässä liitteessä 4 on monia
rakennusvalvontaa koskevia kohtia. Rakentamisen
lupa- ja valvontaprosessien toimivuus edellytetään
arvioitavaksi kokonaisuutena uudelleen. Pari vuot­
ta sitten toteutetussa maankäyttö- ja rakennuslain
kokonaisarvioinnissahan rakentamisen lupa- ja val­
vontaprosessia ei kokonaisuutena arvioitu eikä käsi­
telty myöskään siihen liittyviä oikeustapauksia. Hal­
litusohjelman lupaprosessien yleiset sujuvoittamis­
vaatimukset viitoittavat varmasti kokonaisarviointia
ja sääntelyn jatkokehittämistä.
Rakennusvalvontaa koskettavat läheisesti halli­
tusohjelman kirjaukset hajarakentamisen helpot­
tamisesta, vapaa-ajan asuntojen pysyvään asuin­
käyttöön muuttamisesta sekä kirjaukset rakennus­
ten käyttötarkoituksen muutosten ja täydennysra­
kentamisen sujuvoittamisesta. Hallitusohjelman
maininta pienimuotoisesta piharakentamisesta ja
aurinkopaneelien toteuttamisesta ilmoitusmenet­
telyllä tarkoittaa, että maahan on luotava yhtenäi­
set menettelyt joko lainsäädännön tai ohjeistuksen
avulla. Rakentamista halutaan helpottaa ja korjaus­
rakentamista ja käyttötarkoituksenmuutoksia lisätä
sääntelyn purkamisella ja säännösten joustavalla so­
veltamisella. Yhtenäisten käytäntöjen saavuttami­
6
Rakennettu Ympäristö 4/15
Kuva: Finnwind
akennusvalvonnan sidosryhmät ja asiakkaat
ovat pääsääntöisesti kannattaneet uudistus­
ta ja pitäneet sen tavoitteita tärkeinä. Keväällä
2015 uudistushanke jäi hallitus­kausien väliin
odottamaan uuden hallituksen ohjelmaa ja uuden
ministerin päätöksiä.
Aurinkosähköpaneelien asennusta varten vaaditaan yleensä
toimenpidelupa. Hallitusohjelmassa on maininta, että
aurinkopaneelien toteuttamiseen riittäisi ilmoitusmenettely.
Kuva: Mikael Lindén
Ympäristöministeriön uudet toimitilat Aleksanterinkadulla Helsingissä. Rakennuksen peruskorjaustöissä kiinnitettiin erityistä
huomiota energiatehokkuuteen; rakenteellisilla ja teknisillä ratkaisuilla tavoitellaan jopa energiankulutuksen puolittamista.
Uudessa energiatehokkuusluokituksessa rakennus on luokassa C, joka on suojellun rakennuksen korjaushankkeessa erittäin hyvä
arvosana. Talo täyttää nyt jopa uudisrakentamisen vaatimustason.
seksi tarvitaan toisinaan lisää säännöksiä – tai aina­
kin ohjeita.
VIRVA selvittämään yhden luukun periaatetta
Hallitusohjelmaan on kirjattu, että rakennuslupaasioissa hallitus toteuttaa yhden luukun periaatteen
viranomaistoimipisteissä ja sähköisessä asioinnissa.
Elokuussa on käynnistynyt valtioneuvoston kanslian
rahoittama Kuntaliiton aloitteesta syntynyt VIRVAhanke. Siinä tehdään selvitys kolmen toimialan, ra­
kennusvalvonnan, ympäristönsuojelun ja ympäris­
töterveydenhuollon kokonaisuudelle edullisesta or­
ganisoitumisesta. Hankkeessa on mukana Suomen
Kuntaliiton ja ympäristöministeriön lisäksi sosiaalija terveysministeriö sekä maa- ja metsätalousminis­
teriö. Hanke valmistuu vuoden 2016 kesällä.
Käytännössä VIRVA-hanke pidentää rakennus­
valvonnan uudistamisen aikataulua vuodella. Toi­
saalta tämä lisävuosi tarvitaan myös hallitusoh­
jelman edellyttämien rakentamisen lupa- ja val­
vontaprosessien toimivuuden kokonaisarviointiin.
Hankkeet etenevät samaan tahtiin ja vasta niiden
päätyttyä päästään mahdolliseen lainvalmisteluun.
On kuitenkin tärkeätä, että kuntien oma kehitys­
työ, rakennusvalvontojen vapaaehtoinen yhteistyö,
yhteistyö ympäristönsuojelun ja ympäristötervey­
denhuollon kanssa sekä sähköisen asioinnin käyt­
töönotto etenevät koko ajan.
Uuden hallituksen linjaukset viitoittavat käytän­
nössä rakennusvalvonnan uudistamishanketta, sen
aikataulua ja toteuttamistapaa koko hallituskauden
ajan. Tärkeäksi osaksi rakennusvalvonnan uudista­
mishanketta tulevat lupa- ja valvontamenettelyjen
ja säännösten tulkintojen yhtenäistäminen ja jous­
tavoittaminen. Ja tietysti myös aluehallinnon kehit­
tämisellä on vaikutusta rakennusvalvonnan organi­
sointiin. ■
Arkkitehti SAFA Aila Korpivaara.
Rakennusneuvos. Ympäristöministeriö.
Rakennettu Ympäristö 4/15
7
Kuva: Staffan Lodenius
Tarkoittaako Helsingin tiivistäminen myös ”kööpenhaminlaistamista” niin kaupunkirakenteen kuin urbaanien tilojen suhteen?
Kööpenhaminasta on ansaitusti tullut kansainvälinen pyöräily- ja kävelykaupungin symboli. Julkisen kaupunkitilan muokkaaminen neljän
liikkumismuodon rinnakkaiseloa tukevaksi on vaativa ja hidas prosessi.
STAFFAN LODENIUS
Kaupunki ja kaavoitus –
mihin suuntaan menossa?
Mitä meidän ajastamme kertoo se, että sata vuotta vanha kaupunkisuunnitelma
tuntuu heräävän henkiin Helsingin uuden yleiskaavan valmistelussa.
E
liel Saarisen Munkkiniemi‒Haaga-suunnitel­
ma julkistettiin v. 1915. Nyt sata vuotta myö­
hemmin, Helsingin uuden yleiskaavan val­
mistelussa, esitellään esikaupunkivyöhykkeil­
le – sisääntuloväylien varsille ja esimerkiksi Malmin
lentokenttäalueelle – kaupunkisuunnitelmia, jotka
erehdyttävästi muistuttavat Saarisen käsialaa. Onko
kaupunkimuotoilutrendeissä ympyrä sulkeutumas­
sa, vai onko kyse ajattomasta urbaanista rakennus­
tavasta? Vai onko yksinkertaisesti kätevin keino ha­
vainnollistaa tavoiteltua ison mittakaavan kaupun­
kikudosta käyttää kaikille tuttua rakeisuuskuvio­
ta – josta toteutusvaiheessa voi vapaasti irrottautua,
kulloisenkin ajan hengessä? Kertooko tämä esimerk­
ki myös kaavoituskäytäntöjen muutoksista?
Kaupunkimuotoilun trendit
Urbs, quo vadis? Onko kantakaupungin laajentami­
nen koko perinteiselle esikaupunkivyöhykkeelle rea­
listista ja tavoiteltavaa? Mitä se voisi tarkoittaa, Hel­
singissä tai muualla?
Yhdyskuntiamme on aina täydennysrakennettu,
niin kortteli- kuin aluemittakaavassa. Viime vuosi­
8
Rakennettu Ympäristö 4/15
kymmeninä entisiä teollisuus-, satama-, ratapiha-,
laitos- ja muita brownfield-alueita on kaavoitettu
uuteen käyttöön – ja niitä alueita Saarisen Pro Helsingfors -suunnitelmassa riitti. Myös ”kaavoituksen
jakojäännöksiä” ja toimintojen välisiä tilke- ja suojaalueita on otettu hyötykäyttöön. Nyt kaipaavat kat­
seet kääntyvät kuitenkin kohti kaupunkilaisten lähi­
viheralueita ja lähimaisemia, jolloin nimby-reaktio
väistämättä herää. Tällöin on vuorovaikutustikkail­
la noustava seuraavalle askelmalle ‒ sillä riskillä että
lähidemokratia kaataa hankkeet ja haaveet. Ainoa
etenemispolku näyttää olevan urbaanin elämänta­
van juurtuminen/juurruttaminen asukkaiden kes­
kuuteen – mihin ei asukasbarometrien ja gallupien
valossa tunnu vielä olevan ”Kallion ja Punavuoren
kuplien” ulkopuolella valmiutta.
Bulevardisointi mahdollisuutena ja haasteena
Yleiskaavaluonnoksen kuningasajatusta, pääväylien
bulevardisointia, hidastaa tai haastaa ympäristöter­
veyden näkökulmat. Jos alan viranomainen julkisuu­
dessa (HS 28.6.2015) toteaa, että vilkkaan kadun var­
rella asuvan elinikäodote saattaa vähetä 2,5 vuotta,
Malmin lentokenttäalueen muuttamista asumiskäyttöön on
selvitetty useassa vaiheessa 1980-luvulta alkaen – herättäen
vastalauseita niin käyttäjien, museoviranomaisten kuin asuk­
kaiden piirissä. Valtiovallan ja Helsingin kaupungin tuoreiden
kannanottojen perusteella muutos voi tapahtua 2020-luvulla.
Kaupunkisuunnitteluviraston laatima havainnekuva (ylhäällä)
noudattaa samaa suljettua rakennustapaa ja rakeisuutta kuin
Saarisen Munkkiniemi–Haaga -suunnitelma (oikealla).
(KSV Yleissuunnittelu / Ahokas, Toivola, Rauramo, 2014;
Munksnäs–Haga och Stor-Helsingfors, Aktiebolaget M.G. Stenius
förlag / Eliel Saarinen, 1915)
kuka kaavoittaja tai päättäjä voi kantaa näin formu­
loidun vastuun? Ei auta se, että arvio koskikin Kana­
dan puolen vuosisadan takaisia olosuhteita. Varovai­
suusperiaate on nyt (yli)vahvana vallassa.
”Saarislaisen” korttelirakenteen puolesta puhu­
vat monet kehityspiirteet kuten toimintojen sekoit­
tuneisuus, tilojenkäytön yleispätevyys, ympäristö­
häiriöiden väheneminen tai ruokakuntakoon pie­
neneminen. Yhtenäinen rakenne sallii silti, hyvässä
ja pahassa, osa-alueiden sosiaalista tai etnistä eriy­
tymistä.
Kautta maailman kaupunkisuunnittelun (ei
aina vielä toteutuksen) kantaviksi periaatteiksi ovat
nousseet joukkoliikennekäytävät (TOD), kattavat
pyöräilyreitistöt (Copenhagenization) ja kävelypai­
notteiset keskustat (Form-Based-Code). Kun siihen
lisätään 2030-luvun itseohjautuvat, sähkökäyttöiset
ja yhteisölliset autot, autokaupunkia edeltävä kau­
punkirakenne voi hyvinkin palvella myös sitä seu­
raavaa aikakautta.
Hajaantuvien kaupunkien eheyttämisessä on
laajalti sovellettu arkkitehti Leo Kososen kehittä­
mää ns. Kuopio-mallia auto-, joukkoliikenne- ja ja­
lankulkuvyöhykkeineen. Helsingin malli haastaa
tämän sulauttamalla sormet yhtenäisrakenteeseen.
Ehkä siinä kulkee metropolin ja laajan, yksikeskus­
taisen kaupunkiseudun välinen raja.
Kaavako keskeisin keino?
Entä kaavajärjestelmä, minne menet? Riittääkö
maankäyttö- ja rakennuslain päivittäminen vai onko
aika luoda uusi ympäristömuutosten säätelyjärjestel­
mä?
Land skall med lag byggas – kaupungista puhu­
mattakaan… MRL on rakennuslain jatke. Rakennus­
laki sääteli kaupungistumista ja uudisrakentamista,
rakennetun ympäristön modernisaatiota. Vaikka
MRL:ssä täydennys- ja korjausrakentaminen, käyt­
täjälähtöisyys sekä kestävä kehitys ovat keskeisinä
tukipilareina, on suunnittelun ja sääntelyn logiikka
yhä uudisrakentamiskeskeinen (ks. seuraavan sivun
kaavio). Kaupungistumisen lähestyessä saturaatio­
vaihetta uudisalueiden suunnittelu on poikkeus, ei
oletusarvo. Olevan ympäristön käyttöön, ylläpitoon
Rakennettu Ympäristö 4/15
9
Kaupungistuminen ja rakennus­lainsäädäntö Suomessa
Kaupungistuminen on tapahtunut
eurooppalaisittain myöhään
mutta sitäkin nopeammin.
Byggnadsbalken 1734 (musta
pallo) sääteli maaseutuvaltaisen
yhteiskunnan maankäyttöä.
Kaupunkien yleinen rakennusjärjestys
1856 (sininen pallo) antoi puitteet
kaupunkien rakentamistapaan.
Asemakaavalaki 1932 (punainen
pallo) loi asemakaavainstrumentin
sovellettavaksi myös yksityiselle maalle.
Rakennuslaki 1959 (keltainen pallo)
sääteli kokonaisvaltaisesti Suomen
varsinaista kaupungistumis- ja
modernisaatiovaihetta. MRL 2000 (vihreä
pallo) astui voimaan kaupungistumisen
kyllästymisvaiheen alkaessa.
ja vaalimiseen liittyvät haasteet vaihtelevat voimak­
kaasti eikä juridinen kaava ole välttämättä joustavin
ja tehokkain väline ratkaista näitä – jos väline ollen­
kaan.
Hallitus kaavailee
Kaavoitusjärjestelmä on ollut tarkasteltavana osana
MRL:n kokonaisarviointia ja uudistamistyötä. Halli­
tuskoalition dramaattinen muutos voi tuskin olla vai­
kuttamatta MRL:n uudistuksen suuntaan. Ainakin
julkisuudessa vallitsee odottava hiljaisuus. Kaavoitus
ja rakentamisen ohjaus rakentuvat rajoittaviin sää­
döksiin ja hallitusohjelman yhdeksi keskeiseksi pe­
riaatteeksi on naulattu normiston purkaminen. Puo­
lueittensa kautta toiveitaan asettavat maakuntien ja
haja-asutusalueiden toimijat, jokamiesrakentajat ja
-asujat sekä rakennusteollisuus- ja kiinteistökehitys­
alan edustajat. Ja ne normit, joista talkoilla halutaan
vapautua, edustavat lähtökohtaisesti hyvinvointiyh­
teiskunnan rakentamisen ihanteellisia periaatteita ja
ns. hyviä kaavoitustapoja. Saavutetusta tietotaidosta
ei saisi nyt tinkiä.
Hallitusohjelman mukaan valtion otetta yleis­
piirteiseen ja strategiseen suunnitteluun löysenne­
tään ja ELY-keskusten toiminta muutetaan konsul­
toivaksi. Viranomaisille määritellään sitovat enim­
mäiskäsittelyajat, suositaan hankekaavoitusta sekä
sallitaan lievennyksiä esimerkiksi esteettömyys-,
väestönsuoja- ja pysäköintinormeihin – osa mää­
räyksistä ja vaatimuksista on toki kuntien määräys­
vallassa mutta valtiovallan ohjeistuksen piirissä. Ra­
kennuslupaviranomaisen kannalta helpotetaan lo­
ma-asuntojen muuttamista pysyviksi, muutetaan
joitakin lupavaatimuksia ilmoitusvelvollisuuksiksi,
mahdollistetaan alueelliset poikkeusluvat korjaus­
rakentamisessa jne. Helpottuvatko vai monimut­
kaistuvatko lupakäytännöt jää nähtäväksi.
10
Rakennettu Ympäristö 4/15
Toki turhien normien poistaminen tai lieventä­
minen on paikallaan. Esimerkiksi autopaikkavaa­
timuksia on syytä tarkastella ennakkoluulottomas­
ti paitsi joukkoliikennekäytävillä myös laajemmin,
kun edellä kuvattu liikkumisen ja liikennejärjestel­
män murros kohta tapahtuu.
Tutkijat tuumivat
Mutta onpa kaavoitusjärjestelmän uudistamista esi­
tetty muiltakin tahoilta kuin uuden hallituskoaliti­
on ja sitä ennen ympäristöhallinnon taholta. Aka­
teemisissa piireissä on laajasti kyseenalaistettu jär­
jestelmän toimivuutta. Juho Rajaniemi, allekirjoit­
taneen seuraaja Tampereen teknillisen yliopiston
yhdyskunta­suunnittelun professorina, esitti HS:n
vieras­kynäpalstalla (27.6.2015) mm.: ”­ Mielekkäintä
olisi lopettaa kaavoittaminen kokonaan ja luoda tilalle elinympäristömme säätelyyn paremmin soveltuvia
keinoja. …Uusien keinojen suunnitteluun tarvitaan
ihmisen toiminnan ja ympäristön syvällistä ymmärtämistä. Pieniin ja väliaikaisiin muutoksiin pitää pystyä reagoimaan aiempaa nopeammin, mutta suurissa ja pysyvissä muutoksissa hitaus on usein hötkyilyä
hedelmällisempää. Maakunta-, yleis- ja asemakaavan
sijaan kaksi suunnittelutasoa riittää, etenkin jos niiden välillä on jatkuva vuorovaikutus – ihanteellisessa
maailmassa kokonaisuutta ja sen osia tosin suunniteltaisiin samanaikaisesti.” Hänen ”virkaanastujaisluen­
tonsa” otsikko viime talvelta oli ytimekkäästi ”Jäähy­
väiset kaavoitukselle”. Myös muiden yliopistojen tut­
kijoilta kuuluu samansuuntaisia arvioita.
Uudet kujeet?
MRL toi mukanaan uudet selvitys- ja arviointisekä vuorovaikutusvaateet. Tarpeelliset ja hyvää
tarkoittavat käytänteet ovat paisumistaan paisu­
neet, ai­heuttaen työmäärien merkittävää kasvua ja
Otaniemen maankäytön tavoiteltuja
muutoksia tarkastellaan pääkäyttäjien,
yhteistyössä Espoon kaupungin
kanssa, ylläpitämän ’Kokokuvan’
avulla. ’Innovaatiokaava’-selvityksessä
hahmotellaan kaksitasoista maankäytön
ja rakentamisen ohjauksen järjestelmää.
(Pelkistetty kaavio, Aaltoyliopistokiinteistöt ja Arkkitehtitoimisto
A-Konsultit Oy, 2014)
­ roses­sien hallitsemattomuutta niin ajallisesti kuin
p
sisällöllisesti.
Yhdyskuntasuunnittelu on ja on aina ollut lu­
kuisten, osin ristiriitaisten näkökulmien ja tarpei­
den yhteensovittamista. Kun yksittäiselle näkökul­
malle kaavoituslainsäädännön ulkopuolelta anne­
taan ”veto-oikeus”, synteesin rakentaminen ontuu
tai käy mahdottomaksi (jos tässä uskaltaa rinnastaa
YK:n turvallisuusneuvostoon). Jokainen kaavoittaja
voi kertoa omat surkuhupaisat tarinansa.
Yhtenä seurauksena tästä on oikeusvaikutuk­
settomien suunnitelmien suosio: laaditaan visioita,
kehityskuvia, strategioita, kaavarunkoja, konseptija yleissuunnitelmia. Tavoitteena on proaktiivinen
vaikutus reaktiivisen, rajoittavan määräysapparaa­
tin sijaan. Mitä voidaan tehdään, mitä tulisi tehdä,
jotta kunnan tahtotila toteutuisi?
Hankekaavoitus vai ”uusi arkkitehti”?
Otaniemen yliopistoalueen strategisen maan­
käyttösuunnittelun yhteydessä on lanseerattu
”innovaatiokaava”-käsitettä. Suunnittelu – kaavan
muodossa tai ei – tapahtuisi kahdella tasolla. Yleis­
piirteinen, proaktiivinen suunnitelma toisaalta mää­
rittäisi, selvityksiin perustuen, reunaehdot ja tavoit­
teet ja toisaalta varmistaisi poliittisen ohjauksen ja
vuorovaikutteisuuden; keskeisinä työkaluina toimi­
sivat manuaalit ja sopimukset. Toteuttamiseen liit­
tyisi taas yksityiskohtainen suunnitelma, hankekaa­
va viitesuunnitelmineen ja toteuttamissopimuksi­
neen, jossa rakennusvalvonta on kiinteästi mukana
(ks. kaavio).
Kansainväliset asiantuntijat ja tutkijat perään­
kuuluttavat ”Uutta arkkitehtia” eli suunnittelijaroo­
lia, missä hän/ammattikunta toimii sosiaalisena ka­
talysaattorina, tilajärjestelyn mahdollistajana ja ur­
baanien suhteiden välittäjänä (BMW Guggenheim
Lab, 2014). Muutos on ilmassa – kuten tosin on
huomattu ja huomautettu jo Herakleitoksen ajois­
ta alkaen. Edellä on viitattu vain muutamiin näkö­
kulmiin tai ilmiöihin, mutta jokainen voi listata nii­
tä lisää. ■
Professori emeritus,
arkkitehti SAFA Staffan Lodenius.
Viitteet:
Lodenius, Staffan (2010). Sisältö vai muoto
kaavoituksellisen ohjauksen keskiössä: havaintoja
New York Cityn suunnittelukäytännöistä.
Yhdyskuntasuunnittelu 48: 4, s. 8–28.
100 Urban Trends. A Glossary of Ideas from the
BMW Guggenheim Lab. www.bmwguggenheimlab.
org/100urbantrends/#!/berlin/ Viitattu 16.8.2015.
Helsingin yleiskaava. Helsingin keskeisimmät maankäytön
muutosalueet. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston
yleissuunnitteluosaston selvityksiä 2014:43.
Rakennettu Ympäristö 4/15
11
JOONA MAJURINEN
Sähköinen asiointi –
kahvi­pöydän visioista
ennätysten tielle ja
tekemään historiaa
V
altiovarainministeriön käynnistämä SADeohjelma (sähköistä asiointia ja demokra­
tiaa) on kääntymässä loppusuoralle. Vii­
me talvea voi hyvällä omalla tunnolla kut­
sua monessakin mielessä ennätykselliseksi ja histo­
rialliseksi. Tämän ennätystehtailun veturina on ollut
valtakunnallinen sähköinen rakentamisen asiointi­
palvelu www.lupapiste.fi. Lupapiste on luotsannut
monet isot ja pienemmätkin kuntien rakennusval­
vontayksiköt uskomattoman hienoihin suorituksiin,
joista voimme toimialana kaikki olla ylpeitä. Olen
(viimein) sivusta voinut suurella ilolla seurata sitä
mahtavaa kuntien innokkuutta ja sitoutumista uusiin
sähköisiin työkaluihin ja toimintatapauudistuksiin.
Mitä nämä ennätykset ja historialliset teot ovat
olleet? Näitä onnistumisen tarinoita on ilo kertoa.
Kuvastakoon ne sitä Sipilän hallituksen digitalisaa­
tion poikkileikkaavaa kärkiteemaa, jota on jo tehty
kuntien rakennusvalvontayksiköissä. Ja auttakoon
nämä tarinat vielä miettiviä lähtemään mukaan di­
gitalisaation hienoon maailmaan.
100 %
Järvenpään kaupunki lähti ympäristöministeriön
ensimmäisiksi piloteiksi keväällä 2013. Ensimmäi­
nen sähköinen lupahakemus käsiteltiinkin jo vi­
ranomaiskoulutuksessa heti ensimmäisenä päivä­
nä maaliskuussa 2013. Kesti kuitenkin noin vuoden,
että asiointipalvelu ja kuntien käsittely- ja dokument­
tienhallintajärjestelmät saatiin sellaiseen valmiu­
teen, että sähköinen asiointikanava olisi Järvenpään
kaupungin viranomaisille se pääasiallinen tapa ottaa
vastaan yritysten ja kansalaisten neuvontapyyntöjä ja
lupahakemuksia. Matkalla menestykseen kuului, että
”jos tulevaisuudessa tulisi edes kolmannes tätä kaut­
ta, niin olisimme tyytyväisiä”. Vieressä istuneena pal­
velun projektipäällikkönä murisin ja mulkoilin.
12
Rakennettu Ympäristö 4/15
Mutta kuinkas sitten kävikään? Viime syksynä
puhelimeni soi ja Jouni Vastamäki iloisesti kertoi,
että Järvenpään kaupunki alkaa ottaa vain sähköi­
sesti lupahakemuksia vastaan – sähköistys on siis
100 %. Se oli puhelinsoitto, jota en edes kuvitellut
SADe-ohjelman aikana saavani. Järvenpään kau­
pungin voi hyvällä omallatunnolla kutsua päässeen
ensimmäisenä kaupunkina Suomessa maaliin eli
100 % sähköistysasteeseen rakennusvalvonnan lu­
pien käsittelyssä.
Mukavaa on ollut seurata, että ”veturi” Vasta­
mäki on myös saanut aikaan sen, että Järvenpään
kaupungin yleisten alueiden luvitus on saavuttanut
100 % käyttöasteen. Samoin virkansa laajennuttua
Hyvinkään kaupungin johtavaksi rakennustarkasta­
jaksi, on myös Hyvinkään sähköistysaste 100 %.
Historiaa
Viime vuonna kulttuuri- ja asuntoministeri Pia Viitasen asettama työryhmä selvitti rakennusvalvonnan
kehittämisen vaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia. Sel­
vitys lähestyi asiaa monesta eri näkökulmasta ja he­
rätti uudenlaisia ajatuksia työryhmän ulkopuolella­
kin. Digitalisaatio. Mitä se voisi olla? Voisiko tulevai­
suuden rakennusvalvontayksikkö olla sellainen, että
tiettyihin vaativiin hankkeisiin voisi pyytää valmiste­
luapua ja resursseja toisen kunnan rakennusvalvon­
nasta? Tai jos oma kunta olisi ruuhkautunut, voisiko
hakemusten valmistelutyöhön saada vaikka toiselta
puolelta Suomea apuja? Idea oli hyvä, mutta sitä piti
päästä oikeasti toteuttamaan. Samalla tuli aika ko­
keilla, mihin valtakunnallinen asiointipalvelu lupa­
piste.fi voisi taipua.
Mitä teimme? Järvenpään kaupunki sopi Kajaa­
nin kaupungin kanssa, että Järvenpää luo Kajaa­
nille viranomaistunnukset lupapisteeseen, jolloin
Järvenpään kaupunki voi siirtää omasta sähköises­
Iin kunnassa rakennuslupahakemuksista 60 % tulee jo
sähköisesti Lupapisteen kautta viiden kuukauden jälkeen.
Lehtileikekuvassa Iin kunnan rakennustarkastaja Hannu
Paasovaara.
selkeä muutos, ja se näkyi heti talvella 2015 lupaha­
kemuksissa. Saavutimme tammikuussa ensimmäi­
sen rajapyykkimme, eli lupapisteen kautta jätettiin yli
1 000 hakemusta kuukaudessa. Muutamaa kuukautta
myöhemmin puhkaisimme jo 2 000 hakemuksen ra­
jan kuukaudessa. Ennusmerkit viittaavat siihen, että
vuonna 2015 lupapiste.fi-palvelun kautta haetaan jo
yli 30 000 rakentamisen lupaa.
Kuva: Lupapiste
Tonnit ja tunnit paukkuivat!
Valtakunnallinen lupapiste.fi-palveluhan aukesi ke­
väällä 2013 ja käyttäjäkunnat ovat laajentuneet yli 100
kunnan eri organisaatioon. Vaikka organisaatioita oli
useita, lupapisteen käyttöaste vaihteli hyvin paljon
vielä vuoden 2014 aikana. Tämä oli aivan ymmärret­
tävää. Kyllähän uudet toimintatavat vaativat sulatte­
lua, ja siihen SADe-ohjelmakin antoi kunnille mah­
dollisuuden. Viime vuoden lopulla alkoi kuitenkin
Kuva: Lupapiste
tä hakemusten työjonosta hankkeen Kajaanin kau­
pungin työjonoon valmisteltavaksi. Kun hakemus
olisi Kajaanin rakennusvalvonnan puolesta valmis
päätöksentekoa varten, se palautettaisiin Järven­
pään kaupungin sähköiseen työjonoon päätöksen­
tekoa varten. Tämähän onnistui ja historiallinen yh­
teistyö näki päivänvalon, vaikka viranomaiset olivat
satojen kilometrien päässä toisistaan. Hakemusten
laatukin oli samaa tasoa, eivätkä toimintatavatkaan
poikenneet paljoa itsenäisistä kunnista.
Tämän historiallisen pilotin toivotaan antavan
kunnille kannustusta uusiin yhteistyöajatuksiin.
Uusimuotoinen rakennusvalvonta voi olla sitäkin,
että rutiininomaiset hankkeet voidaan luvittaa pe­
ruskunnissa, mutta vaativat ja erityisasiantunte­
musta vaativat hankkeet voidaan siirtää esimerkik­
si isompiin kaupunkeihin yhteisesti palkattujen re­
surssien käsiteltäväksi. Digitalisaatio ei siis tarvitse
isompia rakennusvalvonnan yksiköitä. Siihen riittää
yhteiset digitaaliset palvelut. Isommat rakennusval­
vonnan yksiköt voidaan siis luoda digitaalisesti il­
man isoja hallinnon organisaatiouudistuksia.
Vantaalla pientalojen rakennuslupahakemuksista 100 % käsitellään sähköisesti, mikä näkyy konkreettisesti
rakennusvalvontatoimiston työpöydillä.
Rakennettu Ympäristö 4/15
13
Kuva: Lupapiste
Suunnittelijakoulutus keräsi ison osallistujajoukon Hyvärilän kurssikeskukseen Nurmeksessa.
Tietojärjestelmien yhteentoimivuus on totta
Suomessa astui vuonna 2011 voimaan tietohallinto­
laki. Tietohallintolaki velvoittaa julkisen hallinnon
organisaatiot toteuttamaan käyttämiensä tietojärjes­
telmien yhteentoimivuuden avoimien kuvausten ja
rajapintojen avulla.
”Yhteentoimivuudella tarkoitetaan prosessien ja
niiden toimintaa tukevien tietojärjestelmien kykyä
vaihtaa ja jakaa tietoa. Yhteentoimivuudella viita­
taan ennen kaikkea siihen, että järjestelmät pysty­
14
Rakennettu Ympäristö 4/15
vät vaihtamaan tietoja keskenään. Tietojärjestelmi­
en yhteentoimivuuden vaatimus perustuu tietohal­
lintolain 7 §:ään, jonka mukaan julkisen hallinnon
viranomaisen on julkisen hallinnon tietojärjestel­
mien yhteentoimivuuden mahdollistamiseksi ja
varmistamiseksi suunniteltava ja kuvattava koko­
naisarkkitehtuurinsa sekä noudatettava laadittua ja
ylläpidettyä kokonaisarkkitehtuuria ja sen edellyt­
tämiä yhteentoimivuuden kuvauksia ja määrityksiä
sekä toimialakohtaisia tietojärjestelmien yhteentoi­
mivuuden kuvauksia ja määrityksiä.”
SADe-ohjelmassa velvoitettiin toteuttamaan asi­
ointipalveluiden ja kuntien rakennusvalvonta-tie­
tojärjestelmien yhteentoimivuus tietohallintolain
mukaisesti. Tehtävä ei ollut helppo. Olihan sitä jo
yritetty ennen SADe-ohjelmaa VM:n KuntaIT-hank­
keessa. Työ oli vielä kesken ja tehtävää paljon. SA­
De-ohjelman erillisrahoituksella saimme vuo­sien
2013–2015 aikana toteutettua kaikkiin kunnissa käy­
tössä oleviin rakennusvalvonnan tietojärjestelmiin
Kuva: Lupapiste
Samalla keväällä saavutimme yli 10 000 rekiste­
röityneen käyttäjän määrän, joka tänä päivänä on
kasvanut jo 17 000 käyttäjään. Samalla myös lupa­
piste.fi-palvelun tukikyselyt ylittivät 1 000 avun ra­
japyykin. Nämä ovat hienoja saavutuksia kunnilta,
kun varsin hyvin tiedämme, että 2000-luvun alku­
puolella käyttöasteet kuntakohtaisissa asiointipal­
veluissa olivat vuosia jopa alle 5 % monessa kau­
pungissa.
Tärkeintä on, että nämä ennätykset rikotaan jo
ensi vuonna.
Paljon on myös puhuttu, paljonko sähköinen
asiointi tuo säästöjä. Luvan hakijoille hyödyt syn­
tyvät lähes heti. Hauskana esimerkkinä kesällä oli
tapaus Sallan kunnassa, kun luvan hakija teki säh­
köisen hakemuksen Teksasista ja lupahan myönnet­
tiin. Ei tarvitse paljoa mielikuvitusta käyttää, kuinka
vaivalloista hakijalle olisi ollut asioida perinteisesti
paperiasiakirjoin.
Muutoin on jo nyt nähtävissä, että käsittelyai­
koja on pystytty lyhentämään pelkästään lausunto­
menettelyjä sähköistämällä. Se on jo iso askel. Mie­
lenkiintoisena kokeena Naantalin kaupunki pystyi
myöntämään sähköisellä asiointipalvelulla luvan
alle viidessä tunnissa. Tämä ei ole itsetarkoitus jo­
kaisen luvan kohdalla, mutta vain osoituksena, että
joissakin hankkeissa sekin on mahdollista.
Lupapiste on laajasti käytössä Pirkanmaalla. Kuvassa
Pirkkalan rakennusvalvonnan energistä käyttäjäjoukkoa.
(Facta, KuntaNet, Louhi kuntapalvelin ja Trimble
Locus) ja asianhallintajärjestelmiin (Dynasty, Dy­
nasty360, Kuntatoimisto, Tweb, M-Files ja Tiera tie­
donhallinta) avoimiin kuvauksiin perustuvat kaksi­
suuntaiset rajapinnat.
Tämä tarkoittaa viranomaisille sitä, että hake­
mustiedot, RH-tiedot ja liiteasiakirjat voidaan esi­
merkiksi napin painalluksella siirtää kuntien käsit­
telyjärjestelmiin käsiteltäväksi ja samoin päätösot­
teet lupaehtoineen takaisin kuntien järjestelmistä
Lupapiste-palveluun. Uskallan väittää, että Suomen
kuntien rakennusvalvontayksiköt ovat ensimmäiset
organisaatiot koko maailmassa, jossa lähes standar­
dintasoinen yhteentoimivuus toimialan tietojärjes­
telmien välillä on saavutettu. Se on hieno toimialan
ponnistus ja taidonnäyte. Tästä on hyvä jatkaa kohti
sähköistä arkistointia.
Hienoa on ollut kuulla, että näiden avoimien
rajapintojen päälle on alkanut kehittyä myös mui­
ta mobiilisovelluksia työmaa-aikaiseen valvontaan,
kuten katselmusten kirjaamiseen.
Turku, uskomatonta!
Valtakunnallinen lupapiste.fi-palveluhan tarjotaan
kansalaisille ja yrityksille sekä eri kunnille yhtenä ny­
kyaikaisena pilvipalveluna erillisten asiointipalvelui­
den sijaan. SADe-ohjelman linjauksena tuli, että tu­
levaisuuden asiointipalveluiden tulee olla yhteisiä
kansalaisille ja yrityksille yli kuntien ja valtion hal­
lintorajojen. Se on palveluna hyvinkin nopeasti otet­
tavissa käyttöön, mutta kunnathan saavat siitä vasta
hyödyt irti, kun se on edellisessä kappaleessa kuva­
tun yhteentoimivuuden osalta kunnossa. Tällaiset
tietojärjestelmien integraatioprojektit voivat olla hy­
vinkin pitkiä ja vaativia, vaikka vain otettaisiin val­
miita sovelluksia käyttöön.
Viime syksynä Vantaan kaupunki yllätti minut
täydellisesti, kun kaupunki avasi palvelun alle kah­
dessa kuukaudessa. Olin niin positiivisesti yllät­
tynyt Vantaan suorituksesta, että lupasin Vantaan
rakennusvalvontajohtaja Pekka Virkamäelle, että
jos joku yhtä iso kaupunki ottaa palvelun nopeam­
min käyttöön kuin Vantaa, niin minä pidän luennon
RTY:n päivillä uimahousuissa.
Lupauksen sain lunastaa alta neljän kuukauden
– kiitos Turun kaupungin ja rakennusvalvontajoh­
taja Reima Ojalan. Olen edelleen koko sydämestä­
ni kiitollinen, että meillä on näin mahtavia kuntaor­
ganisaatioita Suomessa. Me pystymme uskomatto­
miin suorituksiin, kun niin vain päätämme. Itse to­
tesin, että valtakunnallinen lupapiste.fi-palvelu on
nyt valmis otettavaksi käyttöön niin isoissa kuin pie­
nissäkin rakennusvalvonnan yksiköissä. Että tarina
saisi vielä huikean lopetuksen, niin samana päivän
kun Turun kaupunki avasi Lupapisteen, myös Hel­
singin kaupungin rakennusvalvontavirasto avasi
Lupapiste-palvelun. Ei tällaistakaan ole muilla toi­
mialoilla ennen tapahtunut.
Ja Turun ennätys, sähköinen asiointikanava 54
päivässä käyttöön, on sitten tehty rikottavaksi.
Ennätyksistä eteenpäin
Sähköisen asioinnin kehitys on siis hyvällä mallilla.
Edellä kuvatut ennätykset ja historialliset teot ovat
vain olleet mukava lisä arjen aherruksessa ja kan­
nustavat meitä kehittämään niin Lupapiste-asiointi­
palvelua kuin lupien sujuvampaa käsittelyä yhdessä.
Käyttäjien, käyttäjäorganisaatioiden ja hakemusten
volyymit kasvavat päivä päivältä, mutta kehitystyötä
ja tehtävää on vielä paljon.
Viime syksynä linjasimme vielä SADe-ohjelman
loppuajan tavoitteet ja silloin nousi selkeästi esil­
le tarve kehittää asiointipalveluun valmiudet säh­
köistä rakennussuunnitelmien ja hakemusten py­
syväisarkistointia varten. Tätä kehitystyötä varten
saimme SADe-ohjelmasta lisärahoituksen, joka on
kevään ja kesän aikana mahdollistanut toteuttaa
samaan valtakunnalliseen pilvipalveluun myös työ­
kalut tiedon­ohjaussuunnitelmaa varten eli tiedon­
ohjausjärjestelmän (TOJ). Samoin Lupapiste-pal­
veluun kehitetään oma dokumentinhallintajärjes­
telmä. Tämä dokumentinhallintajärjestelmä on laa­
jentunut kattamaan myös kunnille valtakunnallisen
sähköisen pysyväisarkiston pilvipalveluna, jonka
käyttöönotot alkavat alkusyksystä ensimmäisissä 15
kunnassa. Tätä kehitystyötä on tehty ennakkoluu­
lottomasti ja todellakin aivan uudelta ajattelupoh­
jalta. Kehitystyön alussa ajatukset olivat sähköistää
”paperinen lupaprosessi arkistoon asti”. Kokonaan
uutena ja mullistavana ajatuksena on havaittu, ettei
digitaalisessa maailmassa sähköisiä asiakirjoja tar­
vitse siirrellä kuten paperiasiakirjoin käsiteltäväs­
sä prosessissa. Kannustankin kuntia tutustumaan
tähän täysin uuteen ajatteluun. Tätä voi jo vilpittö­
mästi kutsua kuntien innovaatioksi.
Tällä valtakunnallisella rakennussuunnitel­mien
sähköisellä pysyväisarkistolla on kaikki edellytyk­
set kehittyä valtakunnalliseksi rakennusasiakirjo­
jen pysyväisarkistoksi, jonka tarpeellisuudesta on
puhuttu eri asiayhteyksissä jo vuosia. Tehkäämme
tämäkin ennätyksellinen teko vielä lähivuosina. ■
Diplomi-insinööri Joona Majurinen.
Projektipäällikkö. Ympäristöministeriö.
Rakennettu Ympäristö 4/15
15
Kuva: Venni Ahlberg
Oulussa ja monissa muissakin kaupungeissa on
ollut käytössä Teklan jo viime vuosikymmenellä
kehittämä alusta sähköistä asiointia varten.
Kuvassa kerrostaloasumista Oulun Limingantullissa.
16
Rakennettu Ympäristö 4/15
RISTO PESONEN
Rakennusvalvontaan
valonnopeutta ja
läpinäkyvyyttä
Sähköinen rakennuslupaprosessi tehostaa rakennusvalvontaa ja yhtenäistää
säädöstulkintaa. Järjestelmä voidaan ottaa heti käyttöön pienissäkin kunnissa.
S
ähköinen asiointi on tulevaisuudessa ra­
kennusvalvonnankin keskeinen toimintata­
pa, vaikka tällä hetkellä vasta pari prosenttia
maamme rakennusluvista käsitellään sähköi­
sesti.
Kaikkien sähköistä rakennuslupa-asiointipalve­
lua tarjoavien kuntien lupahakemuksista keskimää­
rin 15 prosenttia käsitellään sähköisesti. Sähköisen
asioinnin yleistyminen edellyttää rakennustarkas­
tajista itsestään lähtevää asennemuutosta.
”Nyt on oltava ennakkoluulottomasti muka­
na sähköisen asioinnin kehittyvässä ympäristössä.
Kaikki rakennusvalvonnoissa työskentelevät, joiden
kanssa keskustelin, suhtautuivat positiivisesti säh­
köiseen asiointiin. Useilla heistä oli palvelu käytös­
sään tai tulossa, mutta osa vielä harkitsi sitä”, kertoo
rakennustarkastaja Mikael Kangasniemi Nurmijär­
veltä vuodentakaisen insinöörityönsä tuloksista.
Sähköinen lupajärjestelmä ei estä keskusteluja kas­
votusten valvontaviranomaisen kanssa. Se mahdol­
listaa palvelun, joka helpottaa rakennusluvan ha­
kemista ja käsittelyä alustavien neuvotteluiden jäl­
keen.
Lupaa voi hakea sähköisesti 24 tuntia vuorokau­
dessa. Rakennuttaja voi suunnittelijoiden kanssa
täyttää hakemuksen ja liitteet sekä lähettää suunni­
telmat verkon kautta, jolloin käsin tehtävää tiedon­
syöttöä lomakkeista ei enää rakennusvalvonnassa
tehdä.
Säädökset mahdollistavat sähköisen prosessin
Sähköistä asiointia on voimakkaasti ollut eteen­
päin viemässä johtavana rakennustarkastajana rin­
nakkain sekä Järvenpäässä että Hyvinkäällä toimiva
­Jouni Vastamäki. Hän on myös selvittänyt edellytyk­
siä sille, että asiakirjat kulkevat rakennusvalvonnas­
sa systemaattisesti sähköisessä muodossa lupame­
nettelyn luonnosvaiheesta asiakirjojen pysyväisar­
kistointiin.
Juridisia esteitä sille ei ole. Säädökset mahdol­
listavat koko prosessin sähköistämisen. Silloin lupa­
hakemus, pääpiirustukset ja liiteasiakirjat kulkevat
sähköisessä muodossa luonnosvaiheesta päätök­
seen ja edelleen sähköiseen arkistoon.
Huomattava osa pien- ja kerrostaloille tehtävistä
säädöstenmukaisuustarkasteluista on mahdollista
tehdä tietomallitarkasteluna. Sitä voidaan lupakä­
sittelyssä erityisesti hyödyntää asuntosuunnittelus­
sa esteettömyyden sekä palo- ja käyttöturvallisuu­
den tarkastamisessa, jossa mallintaminen toimii ih­
missilmää varmemmin.
Menettely edistää säädöstulkinnan yhtenäistä­
mistä ja tarkastelu saadaan laajennettua käyttötar­
koitukseltaan erilaisiin rakennuksiin.
Resurssipula vaatii tuottavuutta
Viime vuonna tapahtui Suomessa Rakennustarkas­
tusyhdistys RTY:n puheenjohtajan, Vantaan raken­
nusvalvontajohtaja Pekka Virkamäen arvion mu­
kaan sähköisen asioinnin läpimurto. Lupapiste otet­
tiin käyttöön kymmenissä kunnissa ja kaupungeissa.
”Asiaa edistää myös arkistolaitoksen aktivoitu­
minen. Yhteistyössä eräiden kaupunkien ja ym­
päristöministeriön kanssa se on kehittämässä
­sähköistä arkistojärjestelmää rakennusluville. Seu­
raava vaihe on uudistaa prosesseja siten, että täysi
hyöty saadaan irti sähköisestä asioinnista. Toistai­
seksi sitä on käytetty vain perinteisen lupakäsitte­
lyn tukena.”
Vastamäki uskoo sähköisen asioinnin paranta­
van jatkossa rakennusvalvonnan tuottavuutta. Tois­
taiseksi suurimpia hyötyjiä ovat asiakkaat, jotka
voivat toimittaa asiakirjat verkon kautta ja seurata
hankkeensa etenemistä.
”Jatkossa resurssipula helpottuu kahta kautta.
Toisaalta tuottavuus kasvaa sähköistä asiointia hyö­
dynnettäessä. Toisaalta samassa sähköisessä asioin­
tijärjestelmässä toimivat kunnat voivat tasata kapa­
Rakennettu Ympäristö 4/15
17
Vuosi
Lupatunnus määrät
Rakennusluvat
Toimenpideilmoitukset
Jatkoajat
muut luvat
2010
831
305
186
254
86
2011
846
305
181
218
142
2012
823
290
167
216
150
2013
779
249
163
227
140
Luvan ja ilmoituksen mukaiset asiat vuosina 2010. Rakennusvalvonnassa käsiteltiin vuosina 2010–2013 yhteensä 3279 lupahakemusta ja ilmoitusta, joista toimenpideilmoituksia ja rakennusluvan voimassaolon jatkamisia oli lähes puolet. Taulukossa on
esitetty vuosittaiset tilastot tietojärjestelmään avattujen lupatunnusten mukaisesti. Rakennusluvat käsittävät uudisrakennukset,
hormit ja rakennuksen muutostyöt. Toimenpideilmoituksiin on otettu mukaan myös purkuilmoitukset. Muut luvat ovat
toimenpidelupia kuten jätevesijärjestelmän tai lämpökaivon rakentamisia, paikoitusalueita, tonttiliittymiä ym.
(Lähde: Mikael Kangasniemi. Sähköisen rakennuslupa-asiointimallin valmistelu Nurmijärven rakennusvalvonnassa. Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö, Rakennustekniikan
koulutusohjelma 2014).
siteettiaan antamalla ruuhkatilanteessa lupakäsit­
telyn tai osan siitä toisen rakennusvalvonnan teh­
täväksi.”
Esimerkkinä sähköisen alustan antamista mah­
dollisuuksista on Vantaan ja Sipoon yhteistyö. Sipoo
luvittaa tavanomaiset pientalokohteet molemmis­
sa kunnissa ja Vantaa rakennustarkastajat hoitavat
vastavuoroisesti rakennusaikaisen valvonnan.
Myöskin erikoissuunnitelmien ja vaativien koh­
teiden, kuten maneesien, rakennesuunnitelmien
tarkastus voidaan hoitaa nykyistä tehokkaammin
kuntien työnjakoa kehittämällä.
Sähköiset prosessit leviävät kunnissa
Nurmijärven rakennusvalvonnalla on käytössä paik­
katietojärjestelmä, jonka työkalut toimivat hyvin ra­
kennetun ympäristön tiedon tallentamisessa ja hal­
linnassa. Ne tukevat myös koko valvontaprosessia ja
rakennusrekisterin pitoa.
”Tietoa voidaan hyödyntää rakennetun ympäris­
tön jatkuvassa seurannassa. Rakennus- ja huoneis­
torekisteri päivittyy rakennuslupaprosessissa tal­
lennettavilla hanke- ja rakennustiedoilla. Myös val­
tion rekistereihin vaaditut tiedot siirtyvät automaat­
tisesti”, Kangasniemi kertoo.
Hänen vuosi sitten valmistunut insinöörityön­
sä tähtäsi sähköisen järjestelmän käyttöönottoon
ja Nurmijärvi tilasikin loppuvuonna 2014 sen. Elo­
kuun lopulla järjestettiin infotilaisuus suunnitteli­
joille ja luvanhakijoille.
”Uskon, että käyttöönotto tapahtuu harjoittelu­
jaksojen jälkeen lokakuussa. Työtä sähköisen järjes­
telmän valmistelu on vaatinut paljon. Kun resurssit
ovat niukat, on kohta vuosi mennyt. Iso ponnistus
on ollut taustajärjestelmien yhteensovittaminen,
mutta kokonaisuudesta saatava hyöty tulee ole­
maan vaivan väärtti. Jatkossa tavoitteena on sähköi­
sen aineiston arkistointilupa.”
Nurmijärven sähköisen asioinnin haasteet liit­
tyivät mahdollisiin kuntaliitoksiin ja ylikunnalliseen
rakennusvalvontaan, jotka vaikuttivat sähköisen ra­
kennuslupa-asiointimallin valinnassa. Rakennus­
valvonnan sähköinen polku on keskeisimmiltä osil­
taan monistettavissa kunnan muillekin toiminnoille.
18
Rakennettu Ympäristö 4/15
Asiakas hyötyy
Keväällä 2014 Kuntaliitto käynnisti projektin selvit­
tääkseen rakennusvalvonnan alueellistamisen vai­
kutuksia kuntien toimintaan rakennusvalvonnan
kannalta sekä sähköistämisen mahdollisuuksia.
Väliraportti on valmistunut 2014 ja myöhemmin
valmistuneen ympäristöministeriön, kuntien ja So­
lita Oy:n kehittämän Lupapiste-järjestelmän avulla
koko sähköinen lupaprosessi mahdollistuu.
Lupapistettä kehittäessään ministeriö valitsi
ohjelmointipalvelujen tuottajaksi Solita Oy:n, joka
tarjoaa vastaavia palveluja laajemminkin valtion­
hallinnon tarpeisiin. Asiakaskuntia on vajaa sata ja
johtaja Jani Muhonen nostaa ”pääkilpailijakseen”
vanhat toimintatavat, joiden takia kehitysaskelia
otetaan paikoin hitaasti.
”Vaikka palvelujen digitoinnista puhutaan halli­
tusohjelmaa myöten, ei lupajärjestelmien käyt­
töönotolle riitä yleinen trendi. Korostamme säh­
köistämisen tuomia etuja, joista kunnille voi­
si mainita tietojen ajan tasalla pysymisen, läpi­
menoaikojen lyhentymisen ja kommunikoinnin
helpottumisen osapuolten välillä. Asiakkaiden kan­
nalta tietenkin on oleellista reaaliaikaisen seuran­
nan mahdollisuus ja prosessin nopeutuminen.”
Ongelmana yhteensopivuus
Useissa kaupungeissa, kuten Turussa, Oulussa ja Ka­
jaanissa, on Lupapiste-järjestelmän rinnalla käytös­
sä Teklan jo viime vuosikymmenellä kehittämä alus­
ta sähköistä asiointia varten. Valinta eri järjestelmi­
en välillä tulee johtavan rakennustarkastajan Hannu
Leskisen mukaan eteen Kajaanissa tämän vuoden
kuluessa.
”Etuja sähköisestä lupamenettelystä löytyy ja se
on ilman muuta ratkaisu kaikille kunnille jo lähi­
tulevaisuudessa. Kontaktit luvananojan kanssa voi
alkaa jo ennen kuin edes lupa on varsinaisesti vi­
reilläkään. Kaikki asiat ovat paremmin hallinnassa
ja etenevät tehokkaasti, olkoonpa asiakkaanamme
ammattirakennuttaja tai pientalonrakentaja.”
Merkittävä etu on resurssien riittävyys ja erikois­
tumisen kehittäminen, mikä on tärkeätä henkilö­
resurssien ollessa niukkoja. Leskinen pitää raken­
K
= Palvelussa käytetään
karttaliittymää
Rakennetun ympäristön ja asumisen palvelukokonaisuuden tavoitteena on tuottaa ja mahdollistaa rakennettuun ympäristöön
ja asumiseen liittyviä lupa-, haku- sekä tieto- ja analyysipalveluita. Asiointi-palveluiden avulla kansalaiset, asunto-osakeyhtiön
toimihenkilöt ja yritykset voivat asioida viranomaisten kanssa ja esim. käynnistää sähköisesti erilaisia rakennetun ympäristön
lupaprosesseja. Palveluiden avulla voidaan hyödyntää erilaisia rakennettua ympäristöä ja sen tilaa kuvaavia tietovarantoja.
(Lähde: Ympäristöministeriö)
nusvalvontojen ristiin toimimista hyödyllisenä kun­
tayhteistyönä – ilman kuntaliitoksiakin.
Ongelmana hän näkee kymmenkunnan raken­
nustarkastukselle ohjelmistoja tarjoavan yrityksen
kanssa ohjelmien yhteensopivuuden ja alan sa­
nastojen vastaavuuksien ymmärtämisen. Kajaanis­
sa kaupungin koko tekninen järjestelmä hyödyntää
Teklan järjestelmää, joten siihen rakentamisen liit­
täminen tuntuu perustellulta.
Pienissä kunnissa välttämätön askel
Pekka Virkamäki pitää tärkeänä, että kaikki kunnat
saadaan samaan sähköiseen järjestelmään tai niiden
pitäisi vähintäänkin pystyä vaivattomasti keskustele­
maan keskenään.
”Ensisijaisesti pienten kuntien rakennusvalvon­
toja pitäisi yhdistää isommiksi kokonaisuuksiksi.
Sähköisestä asioinnista tuskin tulee taikasauvaa,
jolla pienten kuntien rakennusvalvontojen ongel­
mat voidaan ratkaista. Toisaalta joissakin yksittäi­
sissä pienissä kunnissa sähköinen asiointi toimii
hyvinkin paikallisen rakennustarkastajan innostuk­
sen varassa.”
Ympäristöministeriön SADe-hankkeen myö­
tä syntynyt Lupapiste-palvelu on Hannu Leskisen
mielestä paras kehityshanke, jolla on luotu mah­
dollisuudet saattaa kaikkien kuntien erilaiset ohjel­
mistot ja käytännöt yhteiseksi rakennusvalvonnan
sähköisen palvelun alustaksi.
”Ainokainen mahdollisuus kehittyä pienissä, yh­
den tarkastajan kunnissa on tehdä yhteistyötä ra­
kennusvalvonnan ja ympäristönsuojelun viran­
omaistoiminnassa muiden, kuten kaavoitus-, pe­
lastustoimi-, ympäristöterveydenhuolto- ja mu­
seoviranomaisten sekä ELYjen kanssa. Uskon, että
Lupapisteen kehitysvaiheessa oleva sähköinen ar­
kistointi lisää ja edistää varsinkin pienten kuntien
sähköisen asioinnin käyttöönottoa.” ■
Diplomi-insinööri, vapaa toimittaja Risto Pesonen.
Rakennettu Ympäristö 4/15
19
LAURI JÄÄSKELÄINEN
Suur-Ii ponnistaa hirsi­
rakentamisen perinteestä
Taivalkoski idempänä ja Pudasjärvi lännempänä Oulu–Kuusamo-valtatien
20 varrella ovat vanhaa Suur-Iin pitäjää1. Molemmat ovat edelleen
maantieteellisesti laajoja. Pudasjärven kaupunki on pinta-alaltaan puolet
Uudestamaasta.
Kuvat Lauri Jääskeläinen
T
aivalkoski tunnetaan kirjailija-professori Kalle Päätalon kotikuntana. Monet Päätalon ro­
maanien tapahtumapaikat löytyvät autentti­
sina Taivalkoskelta ja houkuttelevat kesäisen
Päätaloviikon aikana kulttuurimatkailusta kiinnos­
tuneita. Syöte Suomen eteläisimpänä tunturialueena
on vienyt Pudasjärven matkailua eteenpäin.
Hirsirakentaminen on Pudasjärven kiinnosta­
vimpia aluevaltauksia. Maailman suurin hirsinen
päiväkoti on ollut käytössä jo kaksi vuotta. Hirsinen
koulukampus valtatien varrella on valitusten ratket­
tua kovaa vauhtia rakenteilla, ja siitäkin tulee val­
mistuttuaan lajissaan maailman suurin.
Maailman hirsipääkaupunki
Miten hirsibuumiin Pudasjärvellä hurahdettiin? Oli­
ko se hetken päähänpisto ja brändikikkailua? Joh­
tuiko se paikkakunnan kärkiyrityksestä, maailman
suurimmasta hirsitalojen valmistajasta Kontiotuote
Oy:stä?
Kysymystä valaisee Pudasjärven kaupungin vs.
tekninen johtaja Eero Talala. Vakituisena virkanaan
Talala hoitaa rakennusvalvonnan tarkastusinsinöö­
rin tehtäviä. Näillä näkymin teknisen johtajan pesti
jatkuu ainakin vuoden 2016 loppuun. Sijaisuusaika­
naankin Talala valmistelee rakennusvalvonnan esi­
tykset viranomaislautakunnalle.
Hirren tulevaisuus rakennusmateriaalina näytti
joutuvan vaakalaudalle, kun rakentamisen energia­
määräyksiä lähdettiin tiukentamaan 2010-luvulle
tultaessa. Pystyykö jatkossa edes lomamökkiä teke­
mään hirrestä, ihmeteltiin. Määräysten valmistelus­
ta vastannut ministeri Jan Vapaavuori ilmoitti hir­
ren säilyvän hyväksyttävänä materiaalina, jos sen
oivallisuus pystytään osoittamaan. Karhukunnasniminen tutkimushanke oli vastaus ministerin heit­
tämään haasteeseen. Tutkimuksella haettiin ob­
jektiivista tietoa hirsitalojen ekologiasta ja elin­
kaaresta normiuudistuksia varten. Kysymys ei ollut
yksinomaan teoreettisista laskelmista, vaan Karhu­
kunnas oli myös koerakentamisprojekti. Muun mu­
20
Rakennettu Ympäristö 4/15
Pudasjärveltä kotoisin ollut arkkitehti Reijo Niskasaari (1951–
1988) oli niin sanotun Oulun koulukunnan isä. Pudasjärvellä
ja Taivalkoskella ilmestyvän paikallissanomalehti Iijokiseudun
toimitalo (1985) Pudasjärven keskustassa Kurenalalla on
taattua Niskasaarta ja regionalismia.
assa Metsähallitukselle rakennettiin hirrestä toimi­
tilat.2
Kokemukset uuden polven hirsirakentamises­
ta olivat vakuuttavia. Samaan aikaan Pudasjärvi ki­
puili satojen muiden Suomen kuntien tavoin huo­
nokuntoisten koulu- ja päiväkotikiinteistöjen sisäil­
ma- ja korjausongelmissa. Uuden päiväkodin tarve
kaupungin keskustaan oli pitkään ollut ilmeinen.
Suunnittelijaksi oli valikoitunut arkkitehtikilpailun
kautta Oulussa mainetta saanut arkkitehti Janne
Pihlajaniemi. Päätös rakentaa päiväkoti puusta oli
olemassa, mutta Karhukunnas-hanke saikin päättä­
jät innostumaan hirrestä. Tämä sopi myös ekologis­
ta arkkitehtuuria aiemmin harrastaneelle arkkitehti
Pihlajaniemelle. Loppu onkin sitten jo historiaa. Lu­
mipallo oli lähtenyt pyörimään.
Hirsisiä rakennuksia eri käyttötarkoituksiin nou­
see Pudasjärvelle kiihtyvällä vauhdilla. Pudasjärven
päättäjille ei enää tunnu kelpaavan kuin hirsi. Pitäi­
sikö jo hetkeksi pysähtyä, saattavat epäilijät kysellä.
Pitkäaikaiskokemusta yli satavuotiaista ja edelleen
hyvässä kunnossa olevista hirsitaloista kyllä löytyy,
myös Pudasjärveltä, mutta entä modernit hirsitalot?
Parasta siis käydä tutustumassa Pikku-Paavalin
massiivihirsiseen päiväkotiin. Päiväkodin johtaja
Jaana Tuohimaa vahvistaa sen, mitä Eero Talala oli
jo aiemmin kertonut. Sisäilmaongelmat ovat poistu­
neet, akustiikka on parantunut, lepohuoneiden ää­
neneristävyysvaatimukset täyttyivät, puiset sisäpin­
nat hohtavat vaaleina kuin uudet. Läpiviennitkin
ovat onnistuneet, jatkaa Talala. Ainoa asia, mitä on
jouduttu kahden vuoden jälkeen paikkaamaan, on
hirsikehikon tiedossa olleesta painumisesta johtu­
va seinänviereisten kevyiden alakattoeristelevyjen
osittaiset irtoamiset. Levyt kiinnitettiin arkkitehdin
toivomuksesta piilokiinnityksellä, mikä ei ilmeises­
tikään ole kestävä ratkaisu eri tavoin elävissä puu­
rakenteissa. Tuhatkolmesataa hyötyneliöisen päivä­
kotirakennuksen hinnaksi tuli n. 3 miljoonaa euroa
(n. 2 300 euroa neliöltä).
Kiinnostus hirsirakentamiseen kasvussa
Hirsikoulukampus herättää maailmanlaajuista mie­
lenkiintoa. Keskimäärin satakunta vierailijaa käy vii­
koittain tutustumassa kampuksen työmaahan. De­
legaatioita käy Suomen kuntien lisäksi Australiaa ja
Kanadaa myöten, toteaa vs. tekninen johtaja Eero
Talala. Jotta työmaa etenisi aikataulussa, joudutaan
vierailuaikoja keskittämään.
Kampuksen päärahoittajana ja rakennus­
kompleksin omistajana toimii Kuntarahoitus Oy.
Kaupunki tulee koulutiloihin vuokralaiseksi. Raken­
taja Lemminkäinen Talo Oy tytäryhtiöineen ylläpi­
tää koulua 25 vuotta leasing-periaatteella. Kaupun­
gilla on mahdollisuus lunastaa 700 oppilaalle mitoi­
tettu koulu jo aikaisemmin.
Urakan voittanut Lemminkäinen oli jo ennen
tarjouskilpailun päättymistä valinnut kumppanik­
seen Kontiotuotteen. Yhtiön tuotantolaitokset si­
jaitsevat vain muutaman kilometrin päässä. Logisti­
sesti tämä tuo säästöä kustannuksissa, kun hirsiä ei
tarvitse varastoida. Höylähirttä tarvitaan rakennus­
ta varten lähes 30 kilometriä. Jo suunnittelun alku­
vaiheessa käytiin keskustelut alueellisen pelastus­
toimen kanssa, jotta palosuojauksesta ei tule liian
raskasta. Alakouluun, yläkouluun, lukioon ja kansa­
laisopistoon jakautuvat lohkot kytkeytyvät toisiinsa
sisäkautta. Kokonaisuus on samalla lailla ”kengä­
tön” kuin Pikku-Paavalin päiväkoti: ulkokengät jä­
tetään eteistilojen lokerikkoihin.
Kaikkiin kaupungin kilpailuttamiin hirsitalo­
hankkeisiin tulee monisivuinen liiteasiakirja, jossa
täsmennetään hirreltä vaadittavat ominaisuudet.
Karhukunnas-tutkimushankkeesta saatiin tarvitta­
vat, suurille hirsitoimittajille yhtäläiset parametrit.
Kontiotuote kilpailee täysin samalta viivalta kuin
muutkin hirsitoimittajat.
Rakentamisessa tähdätään hyvään luovutuskun­
toon. Hankkeen etenemistä valvoo säännöllisesti
kokoontuva yhteistyöryhmä, jota Talala vetää. Ryh­
män toiminta jatkuu myös koulukampuksen käyt­
töönoton jälkeen.
Pudasjärven kaupungin seuraava kohde on tu­
etun ja senioriasumisen kohde noin kuudellekym­
menelle asukkaalle. Tarjousaika päättyy elokuussa.
Hirsirungon parasta pystytysaikaa ovat kuivat tal­
vikuukaudet. Poliittiset päättäjät eivät lähde hak­
kaamaan päätänsä hirteen, mutta puu on ehdoton
vaatimus. Luonnollisesti muitakin materiaaleja tar­
vitaan. Väestönsuojat tehdään betonista, samoin
keittiölohko koulukampuksessa. Välipohjat ja käve­
Metsähallituksen toimitalo valtatie 20:n varrella oli alkusysäys
Karhukunnaan alueen hirsitalokorttelille. Alue suunniteltiin yhteistyössä
Oulun yliopiston arkkitehtiosaston kanssa. Arkkitehtisuunnittelu:
Arkkitehtitoimisto Juha Paldanius.
Pudasjärven vs. tekninen johtaja, tarkastusinsinööri
Eero Talala on selostanut Pudasjärven hirsitalobuumia
sadoille aiheesta kiinnostuneille vierailijoille.
Rakennettu Ympäristö 4/15
21
Kuvat Lauri Jääskeläinen
Pikku-Paavalin päiväkoti haki arkkitehtuuriansa Pudasjärveltä löytyvistä
puurakenteisista kesänavetoista. Julkisivun hirsipinnat on kuultokäsitelty
punertaviksi.
lysiltojen kaiteet tulevat upouudesta Kuhmon CLTkomponenttitehtaasta. Tiiltä tarvitaan, samoin kap­
paletavarasta tehtyjä puisia osia. Mutta pääraken­
nusmateriaalina on luontevasti hirsi. Suunnittelus­
sa on mukana BREEAM-sertifiointivaatimukset.
Taivalkoski kunnioittaa kirjailijamestariansa
Kalle Päätalo (1919–2000) eli lapsuutensa Taivalkos­
ken Jokijärven kylässä Kallioniemellä. Kallioniemi
toimii kesäisin museona. Asuinrakennuksen kalustus
ja esineistö ovat pääosin alkuperäisiä. Esillä on muun
muassa Kallen reppu. Jokijärvellä on muutakin Pää­
taloon liittyvää nähtävää, muun muassa vuonna 1950
valmistunut koulu, jonka rakentamista Kalle Pääta­
lo nuorena kunnan rakennusmestarina valvoi. Joki­
järveltä on matkaa Taivalkosken keskustaan parisen­
kymmentä kilometriä. Kuntakeskuksessa on Suomen
vanhin yhä toiminnassa oleva kyläkauppa ja matka­
laispirtti Jalava, joka sekin on tuttu Päätalon luki­
joille. Esikoisteos Ihmisiä telineillä ilmestyi vuonna
1958. Niihin aikoihin Päätalo oli jo muuttanut Tam­
pereelle, kuten Päätalon kirjoja lukeneet hyvin tietä­
vät.
Jos Pudasjärveä voi pitää maailman hirsipää­
kaupunkina, niin Taivalkoskea leimaa Iijoki ja Kal­
le Päätalo. Päätalo-keskuksessa voi tutustua kirjai­
lijan Tampereen aikuiseen näköistyöhuoneeseen ja
muuhun Päätalon elämästä kertovaan aineistoon.
Ennen täysipäiväistä kirjailijan uraansa Päätalo ehti
luoda mittavan uran vastaavana mestarina eri ura­
koitsijoiden palveluksessa. Päätalo-keskuksen näyt­
tely antaa hyvän kuvan sotienjälkeisen ajan Suomen
jälleenrakennuskaudesta. Rakentamisen vimma
kulki läpi koko maan ja yhteiskunnan.
Museoesineistön ja kirjallisten dokumenttien
perusteella Päätalo tähtäsi rakennustyömailla aina
22
Rakennettu Ympäristö 4/15
Päiväkodin pohjakerroksen ulko- ja
väliseinät ovat massiivihirrestä. Lamellihirren
paksuus ulko- ja kantavissa seinissä on
275 mm. Eristämättömällä lamellihirrellä
päästiin matalaenergialuokkaan.
Rakennesuunnittelusta vastasi Arkkitehti- ja
insinööritoimisto Jussi Tervaoja Oy.
korkeaan laatuun. Samaa todistavat hänen romaa­
ninsa. Kaikki kirjalliset piirit eivät Päätalon yksityis­
kohtiin ulottuvia ja realistisia kuvauksia aina arvos­
taneet. Nyt kun norjalainen Karl Ove Knausgård on
hyvin henkilökohtaisilla ja sukunsa vaiheita tarkasti
kuvaavilla teoksillansa noussut maailmanmainee­
seen, on Päätaloa jo ryhdytty vertaamaan Knaus­
gårdiin.
Päätalon kirjallista tuotantoa arvostaville Taival­
kosken kesäinen Päätaloviikko kymmenine oheis­
tapahtumineen on sukellus Suomen 1900-luvun
historiaan. Romaanien henkilöt lähtevät uudelleen
elämään ympäristössä, joka on merkillinen sekoitus
uskomattoman laajojen erämaiden karua ankaruut­
ta, Iijoen mahtavaa virtaa, kamppailua jokapäiväi­
sestä leivästä ja sammumatonta uskoa parempaan
Sisätilojen hirsipinnat on käsitelty valkoisella puuvahalla ja
hirsisuojalla.
Kuvat Lauri Jääskeläinen
Syksyksi 2016 valmistuva
koulukampus koostuu
neljästä rakennuksesta,
jotka yhdistetään
toisiinsa sisäkäytävillä.
Arkkitehtisuunnittelusta
vastaa Arkkitehtitoimisto
Pekka Lukkaroinen Oy
Oulusta.
tulevaisuuteen. Kalle Päätalo viimeistään toi iden­
titeetin ja oikeutuksen ihmisille, jotka ovat eläneet
omaa elämäänsä omista lähtökohdistansa luonnon
ehdoilla. Elämänmuoto on ollut mitä ekologisinta
tämän päivän mittapuulla mitaten. Päätalon Taival­
kosken kunnalle lahjoittaman, Veikko Haukkavaaran veistoksen Uneutettu vonkamies kaiverrus ”An­
noitte paljon, itse tyydyitte vähään!” on pysähdyttä­
vä kunnianosoitus maan hiljaisille.
Rakennusvalvonnan yhteistyötä selvitettiin
Laajaa Oulun seudun silloisen kymmenen kunnan
rakennusvalvonnan yhteistyötä ns. isäntäkuntamal­
lin pohjalta selvitettiin vuonna 2009. Aika ajoi selvi­
tyksen ohi siinä vaiheessa, kun Oulun neljä naapu­
rikuntaa (Haukipudas, Kiiminki, Oulunsalo ja Yli-Ii)
yhdistyivät Ouluun.
Sekä Taivalkosken että Pudasjärven rakennus­
valvonnat ovat itsenäisiä. Käytännössä on tehty yh­
teistyötä Oulun seudun kanssa. Talala kertoi osallis­
tuneensa vuoden mittaiseen koulutusrupeamaan,
jonka Oulu organisoi yhdessä ammattikorkeakou­
lun kanssa. Oulunkaari on nimitys kuntayhtymäl­
le, joka vastaa seudun terveys- ja perhepalveluista.
Rakennusvalvonnalle Oulunkaari olisi myös luonte­
va organisointitapa, mutta eräänä kysymysmerkki­
nä ovat etäisyydet. Matkaa Pudasjärven keskustasta
kaupungin laidoille tulee nyt jo kymmeniä kilomet­
rejä. Kaupunki on pinta-alaltaan Suomen toiseksi
laajin.
Pudasjärven kaupungin rakennusvalvonnan mi­
toitus on periaatteessa kaksi tarkastajaa ja yksi kans­
liahenkilö. Asukkaita on noin 8 500. Tällä hetkellä,
kun Talala hoitaa vs. teknisen johtajan vakanssia,
on rakennusvalvonnassa 1,5 tarkastajaa, mutta Ta­
Pudasjärven rakenteilla olevan hirsikoulun työmaataulu on
luonnollisesti sekin hirrestä.
Päiväkodin
johtaja Jaana
Tuohimaa
on erittäin
tyytyväinen
rakennukseen,
jossa parannusta
aiempaan on
niin akustiikassa,
viihtyisyydessä
kuin sisäilmassa.
Rakennettu Ympäristö 4/15
23
Kuvat Lauri Jääskeläinen
Kalle Päätalon esikoisteoksen ilmestymisvuonna 1958 hän
toimi vielä täyttä päätä vastaavana työnjohtajana. Päätalokeskuksen näyttelykuvassa Päätalo keskimmäisenä.
lala valmistelee lautakunta-asioita. Talala to­teaa lin­
jauksista, joiden mukaan rakennusvalvonnat muo­
dostetaan itsekannattaviksi, merkitsevän jonkin­
tasoisia korotuksia Pudasjärven lupamaksuihin.
Normaalivuosina verovaroilla katetaan rakennus­
valvonnan menoista 8–9 euroa asukasta kohti, eli
yhteenlaskettuna 70 000 euroa. Jokunen vuosi sit­
ten tulot saatiin nousemaan reippaasti kampanjal­
la, jolla metsästettiin luvatonta rakentamista. Kam­
panja onnistui, kun porkkanana vapaaehtoisesti lu­
pahakemuksensa jättäneille tarjottiin lupapäätös
jälkikäteen ilman lain mahdollistamaa korotettua
maksua. Moni haki kiltisti erilaisille luvatta raken­
netuille hankkeille jälkikäteisen luvan. Lupien mää­
rä nousi vuodessa jopa tuhanteen, kun normaali­
vuosina haetaan kolme­­­­–neljäsataa lupaa.­­
Tuttua tutumpiakin ovat Talalan kertomukset
rakennusvalvontaa työllistävistä naapuririidoista ja
vastaavista. Vaikka lääniä Pudasjärvellä riittää, niin
vaikkapa aitaerimielisyydet jatkuvat vuosikausia.
Työaikaa käyttäisi mieluusti johonkin muuhun hyö­
dyllisempään. Parhaillaan odotetaan hallinto-oi­
keuden ratkaisua Tolpanvaaran–Jylhävaaran tuuli­
voimahankkeeseen. Alun perin tarkoitus oli toteut­
taa peräti 27 suuren kokoluokan tuulivoimalaa ja 3
muuntoasemaa, mutta asukastilaisuuksien ja naa­
purikannanottojen jälkeen hankkeesta pudotettiin
5 voimalaa pois. Kysymys on 140 miljoonan euron
tuulipuistohankkeesta, joka odottaa hallintotuo­
mioistuimen ratkaisua. Rakennusluvat voimaloille
on jo myönnetty ehdoilla, että tulevat voimaan kun
ensin valtuuston hyväksymä osayleiskaava saadaan
valitusten ratkettua lainvoimaiseksi.
Puu, luonto ja matkailu ovat eittämättä Pudas­
järven ja Taivalkosken tulevaisuuden rakennuspui­
ta. Hyvälaatuista tukkipuuta riittää rakentamiseen
ja muuhun jatkojalostukseen. Luonnossa liikkumi­
nen, laskettelu ja muu talviliikunta eivät jää kiin­
24
Rakennettu Ympäristö 4/15
Kallioniemen kotitalossa Pudasjärven Jokijärvellä nuori Kalle
Päätalo pääsi lukemisen makuun. Sairaalloinen Hermanni-isä ei
Kallen luku- ja kirjoitusharrastuksia hyvällä katsonut.
Päätalon lahjoittama Veikko Haukkavaaran veistos kunnioittaa
Kallioniemen pihapiirissä Iijoki-romaanisarjan tukkilaisten
muistoa.
ni lumenpuutteeseen, ja kun näihin liittää mukaan
alueen oman laatuisensa kulttuurin, on pöytä kiin­
nostavalle löytöretkelle katettu. ■
LAURI JÄÄSKELÄINEN
Suur-Ii käsitti Iin, Pudasjärven, Kiimingin, Haukiputaan,
Ylikiimingin, Kuivaniemen, Taivalkosken, Ranuan ja YliIin kunnat. Näistä Kiiminki, Haukipudas, Ylikiiminki ja
Yli-Ii ovat nykyään osa Oulua, ja Kuivaniemi taas yhdistyi
Iin kunnan kanssa vuonna 2007.
2
www.karhukunnas.fi
1
Kuva: Lauri Jääskeläinen
Tanskalaisen Henning Larsenin
arkkitehtitoimiston suunnittelema
Reykjavikin musiikkitalo Harpa palkittiin
vuoden 2013 Mies van der Rohe
-huomionosoituksella.
LAURI JÄÄSKELÄINEN
Onko eurooppalaista
rakennusvalvonnan mallia?
Euroopan yhdentyminen on ollut megatrendi viimeiset parikymmentä vuotta.
Mitkä ovat olleet vaikutukset rakennusvalvontaan? Onko olemassa yhteistä
eurooppalaista näkemystä hyvästä rakentamisesta ja sen saavuttamisen
keinoista?
C
EBC – The Consortium of European Buil­
ding Control – perustettiin v. 1989 euroop­
palaisten rakennustarkastajien foorumiksi,
jossa voidaan vaihtaa ajatuksia ja tehdä yh­
teistyötä paremman rakentamisen eteen. Pääasialli­
sena työmuotona ovat olleet keväisin ja syksyisin jär­
jestettävät työkokoukset vuorotellen eri maissa. Suo­
messa on kokoonnuttu kolmasti. Toisena tärkeänä
työmuotona on laatia vertailevia selvityksiä rakenta­
misen määräyksistä ja viranomaiskäytännöistä.
Havaintona on Euroopan eri maiden raken­
nusvalvonnan järjestelmien tietynasteinen erilai­
suus. Yhtä yhtenäistä mallia ei ole. Sen sijaan voi­
daan erotella yhteisiä nimittäjiä ja ryhmitellä järjes­
telmiä eri kategorioihin. Luonnollisena selityksenä
eroavuuksille on vuosisataiset perinteet ja Euroo­
pan jakautuminen oikeus- ja hallintokulttuuriltaan
eri leireihin. Aglosaksinen common law (tapausten,
ei niinkään normien kautta rakentuva järjestelmä),
germaaninen ankaran normatiivinen ja kolmante­
na romaaninen, yksityisoikeuden kodifikaatioon
perustuva Napoleonin järjestelmä ovat päälohkot.
Eurooppaoikeus on uusin tulokas, jonka tehtäväksi
on tullut yrittää löytää kulttuurierojen keskeltä yh­
teistä säveltä.
Selvityksiä
Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana on, paitsi
CEBC:n toimesta, niin joissakin yliopistoissa kartoi­
tettu Euroopan eri maiden rakennusvalvonnan jär­
jestelmiä. Erityisesti Delftin Teknillisessä yliopistossa
Alankomaissa on tehty systemaattisia vertailevia tar­
kasteluja. Henk Visscher on toiminut monessa selvi­
tysprojektissa asiantuntijana ja vetäjänä.1
CEBC:n toimesta laaditut selvitykset ovat tar­
kastelleet rakentamismääräysten eroavuuksia esim.
esteettömyyden, paloturvallisuuden, rakenteellisen
turvallisuuden yksityiskohtien jne. osalta. Yleisem­
min on kartoitettu muun muassa yksityisen tarkas­
tustoiminnan laajuutta ja koko rakennusvalvonnan
filosofiaa ja päämäärää tavoiteltaessa parempaa ra­
kentamisen laatua.
EU:n sääntelyn laajentuminen ja tiukentumi­
nen näkyy enenevässä määrin myös rakentamisen
sektorilla. Erityisesti energiatehokkuutta koskevat
direktiivit sekä rakennustuotteiden sääntely, ensin
Rakennettu Ympäristö 4/15
25
26
Rakennettu Ympäristö 4/15
Kuva: Lauri Jääskeläinen
direktiivin ja nyttemmin asetuksen kautta, muovaa­
vat väistämättä jäsenvaltioiden rakennusvalvonnan
toimintaa.
Suuria periaatteellisia eroja syntyy sitä kautta,
mitä eri tehtäviä jäsenvaltioissa julkiselle rakennus­
valvonnalle kuuluu. Luotettavan kuvan saamiseksi
pitäisi tuntea kunkin maan maankäytön suunnitte­
lun järjestelmät. Niissä on kuitenkin niin huomatta­
via hallinnollisia eroja, että erojen hahmottaminen
ja kytkennät rakennusvalvontaan tuottaa vaikeuk­
sia. Mitään kattavaa kokonaisselvitystä aihepiirin
ympäriltä en ole löytänyt.
Maailmanpankki (World Bank) on tehnyt syste­
maattista työtä selvittääkseen maailmanlaajuisesti
hallinnollisia ja byrokraattisia esteitä yritysten etab­
loitumisen näkökulmasta. Vuosittain julkaistaan laa­
joja raportteja, jotka kattavat periaatteessa koko maa­
pallon. Vuosikausien ajan on muun muassa raportoi­
tu, minkälaista hallintoa ja millaisia määräyksiä eri
maissa kytkeytyy kuvitteelliseen rakennushankkee­
seen, joka vertailtavuuden vuoksi on pysynyt vuosi­
kausia samanlaisena. Kuvitteellinen hanke on kaksi­
kerroksinen varastorakennus, jonka laajuus on 1 300
m². Kerroksen sisäkorkeus on 3 m. Rakennuspaikka,
joka ei sijoitu teollisuusalueelle tai vastaavalle val­
miiksi kaavoitetulle vyöhykkeelle, on suuruudeltaan
929 m². Hankkeeseen ryhtyvä omistaa ko. rekisteris­
sä olevan rakennuspaikan, jonne on toimivat yhtey­
det. Suunnittelun on tehnyt lisensoitu arkkitehti. Ra­
kennustyön toteutusaika on 30 viikkoa, missä ei ole
mukana rakentamisen edellyttämät hallinnolliset ja
muut lupaprosessit. Kysely mittaa viranomaisproses­
sien edellyttämää vähimmäisaikaa kalenteripäivissä
sekä viranomaisten perimiä maksuja.
Esimerkkitapauksesta on tehty indikoitu tarkas­
telu vuodesta 2005 vuoteen 2013. Tarkastelu kattaa
183 maata. Suomi sijoittuu tässä tarkastelussa sijalle
23. Ykkösenä on Hong Kong.2 Takavuosista on Suo­
men sijoitus hieman pudonnut. Esimerkiksi vuon­
na 2009 Suomi oli ko. kuvitteellisen hankkeen lupa­
käsittelyn kolmanneksi nopein (38 päivää).3 Tiedot
kerätään maakohtaisilla kyselyillä asiantuntijoilta.
Suomen osalta vastaajat ovat tulleet pitkälti yksityi­
seltä sektorilta, lähinnä asianajotoimistoista. Raken­
nuslupien osalta olen vastannut kyselyyn n. 10 vuo­
den ajan. Maailmanpankki on erityisen kiinnostunut
tietämään kaikista lainsäädännöllisistä ja hallinnol­
lisista uudistuksista, joilla prosesseja on kehitetty
asiakasystävällisemmiksi. Myös korruption vastai­
nen taistelu on ykköskysymyksiä. Maailmanpankin
tutkijat ovat tehneet johtopäätöksen, jonka mukaan,
mitä monimutkaisemmat ja vaikeammat lupapro­
sessit, sitä enemmän on korruptioherkkyyttä.4
Uusimuotoista rakennusvalvontaa selvittäneen,
rakennusneuvos Aila Korpivaaran johdolla toimi­
neen työryhmän loppuraporttiin sisältyy neljäsi­
vuinen selvitys rakennusvalvonnan tehtävien siir­
tymisestä yksityisten toimijoiden hoidettavaksi
David Smith on hoitanut CEBC:n Presidentin (puheen­
johtajan) tehtävää vuodesta 1996. Lokakuussa Milanossa
valitaan hänen seuraajansa. Smithin takana aiemmin CEBC:n
varapuheenjohtajana toiminut Yves Pianet.
EU-maissa.5 Selvitys perustuu edellä jo mainittui­
hin lähteisiin, kuten mm. CEBC:n raportteihin. RYlehdessä on säännöllisesti julkaistu laatimiani kat­
sauksia CEBC:n kokouksissa käsitellyistä aiheista.6
Vuonna 2007 laadin ympäristöministeriölle suppe­
ahkon katsauksen rakennusvalvonnan tilanteesta
Euroopan joissakin maissa.7
Eroja
Maailmanpankin uusin Doing Business -selvitys
(2015) on tarkastellut maankäytön suunnittelun roo­
lia osana rakentamisen viranomaisprosesseja8. Ylei­
senä johtopäätöksenä on, kuinka toimiva zoning,
joka edellyttää jonkintasoista maankäytöllistä lupaa
(planning permission) ennen rakentamista, tai ennen
rakennusluvan jättämisen mahdollisuutta, helpottaa
ja nopeuttaa rakennuslupaprosessia. Eurooppalai­
sina ääriesimerkkeinä tuodaan esiin Belgia ja Ruot­
si. Belgiassa vain suuret rakennushankkeet vaativat
varsinaisen kaavoitusluvan. Kaavoituslupa samalla
takaa ongelmattoman rakennusluvan, koska jo kaa­
voituslupavaiheessa tulee projekti esittää riittävän
yksityiskohtaisesti. Pienemmissä hankkeissa suunni­
telmien tulee vastata eri hallinnollisten tasojen mää­
rittelemiä reunaehtoja. Ruotsi esiintyy raportissa esi­
merkkinä maasta, jossa lähes kaikki asuinrakenta­
minen edellyttää vuosia kestävää yksityiskohtaista
kaavoitusta. Kuitenkin, kuten raportissa selostetaan
esim. Tukholman käytäntöjä, yli puolet rakennus­
hankkeista poikkeaa kaavoista niin paljon, että ra­
kennusluvan saamiseksi joudutaan joko suunnitel­
mia muuttamaan, tai muuttamaan kaavaa. Ja tämä
taas kestää keskimäärin 18 kuukautta.
Suomi lukeutuu zoning-vertailussa ryhmään,
jossa kaavoituksellinen tarkastelu tarvitaan ennen
rakentamista yleensä, muttei aina. Meidän suunnit­
telutarveratkaisu on eräänlainen planning permission. Euroopan maista samaan kategoriaan sijoittuvat
mm. Ranska, Latvia ja Liettua.
Kaavoitusluvat ja zoning on tässä lyhyessä artik­
kelissa jätettävä rakennusvalvonnallisen tarkastelun
ulkopuolelle, olkoonkin, että niillä on läheiset kyt­
kennät rakennuslupakäytäntöihin. Sama koskee ky­
symystä itse rakentamista koskevien lupien myön­
tämisestä siltä osin, mitkä viranomais- tai muut ta­
hot niitä käsittelevät. Monissa maissa rakennustar­
kastajat eivät toimi varsinaisina lupaviranomaisina,
joille esim. kuuluisi kaupunkikuvalliset ja vastaavat
kysymykset. Yleensä rakennusvalvontakäytäntöjä
vertailtaessa tarkastellaan kysymystä teknisistä ra­
kentamismääräyksistä ja niiden noudattamisen tar­
kastamisesta lupavaiheessa; rakennustyönaikaises­
ta valvonnasta; ja kolmanneksi valmiin rakennus­
kohteen käyttöönotosta.
Uusimuotoista rakennusvalvontatointa koske­
vassa raportissa on rakentamismääräysten tarkastamisen osalta löydetty Euroopasta viisi erilais­
ta pääluokkaa:
1. Viranomainen tarkastaa (Tanska, Hollanti, Italia,
Espanja)
2. Viranomainen tarkastaa, ellei siirrä yksityiselle
(Suomi, Saksa)
3. Voi valita julkisen tai yksityisen (Englanti ja Wales)
4. Yksityinen tarkastaa (Romania, Ranska osittain)
5. Ei lainkaan pakollista (Ranska osittain, Belgia).
Rakennustyönaikaisen valvonnan osalta on maat
ryhmitelty kuuteen luokkaan:
1. Viranomainen vastaa (Hollanti, Slovakia)
2. Viranomainen vastaa, ellei siirrä yksityiselle (Suo­
mi, Saksa)
3. Voi valita julkisen tai yksityisen (Englanti ja Wa­
les)
4. Sekä viranomais- että yksityistä valvontaa (Ruotsi,
Norja, Itävalta, Tšekki, Italia, Puola, Espanja
5. Yksityinen (Belgia, Tanska, Ranska, Romania)
6. Ei lainkaan pakollista (Portugali).
Rakennuksen käyttöönoton osalta edellytetään
useimmiten viranomaisen lopputarkastusta. On
maita, joissa riittää työstä vastanneen tahon ilmoitus
töiden valmistumisesta. Noin kahdessa kolmasosas­
sa maista tarvitaan erillinen käyttöönottolupa.
Kun otetaan huomioon lupavaihe ja rakennus­
työnaikainen valvonta, voidaan erottaa kolme pe­
rustyyppistä valvontajärjestelmää:
1. Viranomaisperusteinen järjestelmä (Hollanti,
Slovakia)
2. Sekamuotoinen järjestelmä (Suomi, Ruotsi, Nor­
ja, Tanska, Italia, Ranska, Saksa)
3. Dualistinen järjestelmä (Englanti ja Wales).
Tuloksia
Erityisesti CEBC:n piirissä on kannettu huolta raken­
nustarkastuksen vaikuttavuudesta ja mahdollisuuk­
sista estää rakentamisen virheitä ja edistää rakenta­
misen hyvää lopputulosta. Tarkastelutapa on erilai­
nen kuin Maailmanpankilla, joka ei ole toistaiseksi
arvioinut rakennusvalvonnan hyödyllisyyttä kuin lä­
hinnä korruption kitkemisen kannalta.
Saksa osavaltioineen on ollut kiinnostava esi­
merkkimaa eri osavaltioiden poikkeavan lainsää­
dännön johdosta. Saksassa lähdettiin tiukkaa raken­
nusvalvontaa dereguloimaan Baijerin osavaltion
mallin pohjalta 1990-luvulla. Perinteinen raskaak­
Kuva: Lauri Jääskeläinen
Hugh Johnson hoiti CEBC:n pääsihteerin
ja rahastonhoitajan tehtävää mallikkaasti
toistakymmentä vuotta. Islannin
kokouksessa kesäkuussa uudeksi
pääsihteeriksi valittiin Martin RussellCroucher. Kuvassa Hugh Johnson
Euraasian ja Amerikan mannerlaatan
liittymää ihmettelemässä Reykjanesissä
Islannissa.
Rakennettu Ympäristö 4/15
27
Kuva: Lauri Jääskeläinen
CEBC:n kevään 2014 kokous oli
pilvenpiirtäjien dominoimassa
Frankfurt am Mainissa.
si mielletty Prüfingenieur-järjestelmä jäi Baijeris­
sa voimaan lähinnä vain eräiden erityiskohteiden
osalta. Baijerin helpotuksia lähdettiin seuraamaan
muissakin osavaltioissa. Enää vain Brandenburgin
osavaltiossa vaaditaan kattavasti riippumatonta ra­
kennesuunnitelmien ja -laskelmien tarkastusta ul­
kopuolisen Prüfingenieurin (tarkastusinsinöörin)
toimesta. Kustannukset kolmannen osapuolen tar­
kastusinsinöörin käytöstä ovat keskimäärin yhden
prosentin luokkaa laskettuna perusrakennuskus­
tannuksista. Tätä on rakennuttaja- ja poliittisella
taholla pidetty liian suurena. Kun riippumattoman
ulkopuolisen tarkastuksen vaikuttavuutta on Bran­
denburgissa selvitetty, on ainakin tarkastusinsinöö­
rien oman yhdistyksen mukaan yhden euron tar­
kastuspanoksella vältetty keskimäärin viiden euron
edestä virheitä ja niiden korjauskuluja. Huomatta­
va on, että riippumaton tarkastusinsinööri kantaa
myös vastuun tarkastamastaan kohteesta.
Saksan esimerkki on tyypillinen deregulaatioi­
neen ja yksityistämisineen. Molemmat ovat olleet
vallitsevana trendinä Euroopassa parinkymmenen
vuoden ajan. Samaan aikaan kun määräyksiä halu­
taan lieventää, kannetaan poliittisella tasolla huolta
rakentamisen laadusta ja virheistä. Esimerkiksi Hol­
lannissa on arvioitu rakentamisen virhekustannus­
ten olevan luokkaa 11 % rakennussektorin vuotui­
sesta liikevaihdosta9. Jotta määräysten ja valvonnan
lieventämisen dilemma toimisi, tarvittaisiin tilalle
muun tyyppisiä mekanismeja takaamaan parempaa
rakentamisen laatua. Mekanismit voivat olla lähin­
nä erityyppisiä sertifiointi- ja auktorisointijärjestel­
miä. Napoleonin kodifikaation omaksuneissa mais­
sa (Ranska, Belgia) olennaisessa roolissa ovat joko
pakolliset tai vapaaehtoiset virhe- ja vastuuvakuu­
tukset. Myös Englannissa on vakuutusten merkitys
kasvanut.
Kun CEBC:n piirissä on tarkasteltu kysymystä
rakennusvalvonnan tuottamasta lisäarvosta, on to­
28
Rakennettu Ympäristö 4/15
dettu tehtävä vaikeaksi. Ei ole juurikaan käytössä
luotettavaa empiiristä ja systemaattista tietoa, kuin­
ka paljon on rakennusvalvonnan avulla pystytty vir­
heitä karsimaan ja estämään. Kuitenkin juuri tämän
on nähty olevan rakennusvalvonnan olemassaolon
tärkeimpiä perusteita.
Uusimpia esimerkkejä
Vuorotellen eri maat uudistavat rakentamista koske­
vaa lainsäädäntöänsä ja samalla rakennusvalvonta­
käytäntöjänsä. Vertailevat selvitykset ovat apuna, kun
yritetään ottaa oppia eri maiden omaksumista hyvis­
tä ratkaisuista ja käytännöistä.
Kiintoisa on Islannin tuore uudistus. Rakenta­
mista koskeva uusi lainsäädäntö tuli voimaan vuo­
sina 2011–2012. Samalla kehitettiin sähköinen lu­
pahakemusjärjestelmä, joka on saatu lopullises­
ti käyttöön vuosina 2014–2015. Tärkeässä roolis­
sa on Islannin Rakentamisviranomainen (Iceland
Construction Authority, ICA). ICA vastaa rakenta­
mista koskevan normiston kehittämisestä, mukaan
luettuna sähköturvallisuus. ICA myös valvoo paikal­
lisia palokuntia.
Islannin uusi lainsäädäntö edellyttää kaikilta
keskeisiltä toimijoilta joko sertifiointia tai lisenssiä,
mitä täydennetään pakollisella laadunvalvontajär­
jestelmällä. Lisensoijana toimii ICA. Keskeiset toi­
mijat ovat suunnittelijoita, työnjohtajia ja rakennut­
tajakonsultteja. Työnaikaiset tarkastukset edellyte­
tään tehtäväksi standardisoitujen manuaalien mu­
kaisesti; tämä vaatimus tulee voimaan tänä vuonna.
Vuonna 2018 siirrytään tarkastusten osalta pakol­
lisiin auditoituihin tarkastusyhteisöihin tai akkre­
ditoituihin rakennusviranomaisiin. Rakentamis­
prosessi tulee hoitaa digitaalisesti Islannin Raken­
tamisviranomaisen (ICA) tietokannan (database)
avulla; tämä vaatimus tulee voimaan tänä vuonna
(2015). Kaikki rakentamista koskeva sääntely keski­
tetään Islannin Rakentamisviranomaiselle. ICA toi­
sin sanoen hoitaa tietokantaa ja konstruoi portaa­
lin rakentamisprosesseihin. Tietokanta tulee sisäl­
tämään Islannissa myönnetyt ja myönnettävät ra­
kennusluvat piirustuksineen, tarkastusmanuaalit
ja vastaavat sekä luettelon lisensoiduista ammatti­
laisista. Kaikki työnaikainen tarkastus raportoidaan
ICA:n portaalin kautta.
Yhteydet paikallisiin rakennusvalvontoihin (n.
50 kpl) on toteutettu vuonna 2014. Järjestelmä on
selvästi sukua Suomen Lupapiste.fi-palvelulle, jo­
hon islantilaiset ovat tutustuneetkin.
Irlannin vuonna 2014 voimaan tullut lainsää­
däntö on periaatteiltaan Islannin kaltainen. Irlan­
nin talouden kuumina vuosina 2002–2008 ei raken­
tamisen laatu toteutunut tarkoitetulla tavalla. Osa­
syynä pidetään kunnallisen rakennusvalvonnan
samanaikaista alasajoa. Rakennuslupaan riitti muu­
tama täytetty A4-lomake. Esimerkiksi piirustuksia ei
toimitettu viranomaisille. Työnaikaisia katselmuk­
sia ei ehditty pitää. Kun buumi päättyi, kaatuivat ra­
kennusvirheet osin veronmaksajien maksettavaksi.
Keskenjääneet rakennusprojektit ja asunnot, jois­
sa ei käytännössä pystynyt asumaan, olivat todelli­
suutta. Uusi lainsäädäntö asettaa vastuun rakennut­
tajille, suunnittelijoille ja urakoitsijoille. Kaikkien
keskeisten toimijoiden pitää kuulua oman ammatti­
alansa rekistereihin: arkkitehtien arkkitehtirekiste­
riin, rakennesuunnittelijoiden insinöörirekisteriin
ja tarkastajien tarkastajien rekisteriin. Rakennus­
työn tarkastaa siihen erikseen oikeutuksen saanut ja
sertifioitu asiantuntija. Julkinen rakennusvalvonta
pitää kohteessa vähintään yhden katselmuksen. Pa­
loviranomainen on mukana konsultoimassa osassa
kohteita. Määräysten ja proseduurien laiminlyönti
on rikkomus, joka saatetaan seuraamusharkintaan.
Sähköistä asiointia varten on yksi valtakunnallinen
järjestelmä: www.localgov.ie.
Myös Norja on uudistanut rakentamista kos­
kevan lainsäädäntönsä 2010-luvulla. Uudistuksis­
sa hylättiin omavalvonta, ja siirryttiin puhumaan
riippumattomasta kontrollista. Riippumaton ulko­
puolinen valvonta on kriittisissä kohteissa pakol­
lista. Sen lisäksi kunta voi arvioinnin kautta mää­
rätä ulkopuolisen valvontaorganisaation suoritta­
maan valvontaa. Jos ulkopuolinen valvonta havait­
see hankkeessa virheitä ja puutteita, joita ei korjata,
tulee valvontaa suorittavan tahon ilmoittaa siitä vi­
ranomaiselle. Myös kunnalle kuuluu velvoite suorit­
taa valvontaa. Laki kuitenkin mahdollistaa sen, että
kunta mitoittaa oman valvontansa resurssiensa ja
osaamisensa mukaan. Yhteistyö valvonnassa mui­
den kuntien kanssa on lain nimenomaisen sään­
nöksen mukaan sallittua.
Tulevaisuuden näkymiä
Yhteenvetona voi väittää, että eroista huolimatta on
eurooppalainen rakennusvalvonta perustaltaan ja
toimintatavoiltaan yhtenäisempi kuin ovat rakenta­
mista koskevat sisällölliset määräykset. Rakentami­
sen teknisissä määräyksissä on huomattavia eroja,
vaikka EU on esimerkiksi rakennustuotteiden osal­
ta yhtenäisyyttä tuonut. Energiatehokkuus on ollut
viime vuosien imperatiivina, mutta direktiivi on jät­
tänyt implementointiin jäsenvaltioille pelivaraa. Ky­
syntää uudentyyppiselle rakennusvalvonnalle on sitä
mukaa kun rakennukset muuttuvat yhä monimutkai­
semmiksi. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö on
välttämätöntä, jotta riskejä voidaan ehkäistä ennalta.
Rakennusten kunnossapito ja kuluttajansuoja­
kysymykset ovat nouseva kysymys. Suomen uusi
laajarunkoisten rakennusten rakenteellisen turval­
lisuuden arviointia koskeva laki (300/2015) on mel­
ko ainutlaatuinen ja edistyksellinen esimerkki tule­
vasta kehityssuunnasta. Sähköiset lupahakemusjär­
jestelmät ovat lopullisesti murtautumassa yleiseen
käyttöön. ■
LAURI JÄÄSKELÄINEN
Visscherin kumppaneineen kirjallinen tuotanto on laaja.
Mainittakoon vain esim.: Building control in five European
countries (Visscher, Delft University Press 1993); Building
regulations in Europe Part I (Meijer – Visscher – Sheridan,
Delft University Press 2002); Building regulations in Europe
Part II (Sheridan – Visscher – Meijer, Delft University
Press 2003); Deregulation and privatization of European
building-control systems? (Meijer – Visscher 2006);
Dynamics of building regulations in Europe (Visscher
– Meijer 2007); Building regulations from an European
perspective (Meijer – Visscher 2008); Comparison of tasks
and responsibilities in the building control systems of
European Union countries, Pedro – Meijer – Visscher 2008).
2
Doing Business 2014. The World Bank. ISBN 978-0-82139984-2.
3
Doing Business 2010. The World Bank. ISBN 978-0-82137961-5.
4
Doing Business 2010, s. 17.
5
Uusimuotoinen rakennusvalvontatoimi. Aila Korpivaara
ja Santeri Syrjälä (toim.). Ympäristöministeriön raportteja
9/2015, s. 42–45.
6
Rakennusvalvonta 1/1999 s. 28–32; RY 1/2002 s. 70–73;
RY 1/2004 s. 60–63; RY 1/2006 s. 14–17; RY 1/2008 s. 53–56;
RY 4/2009 s. 19–22; RY 4/2012 s. 50–53.
7
Jääskeläinen: Huomioita rakennusvalvontaa koskevien
säännösten tilanteesta joissakin Euroopan maissa.
30.11.2007.
8
Zoning and urban planning. Doing Business 2015, s. 53–
59. ISBN 978-1-4648-0351-2.
9
USP Marketing Consultancy 2008.
1
Rakennettu Ympäristö 4/15
29
ARI SAARINEN
Ääniympäristö on tärkeä
osa rakennettua ympäristöä
Yhteiskunnan eri toiminnoista aiheutuu ääntä sekä värähtelyä, jotka riittävän
voimakkaina tai ominaispiirteittensä vuoksi koetaan meluna tai tärinänä. Rakennetussa ympäristössä melua syntyy liikenteestä, teollisuudesta, työmaista
ja ulkoilmatapahtumista. Asunnoissa meluhaittaa voi aiheutua rakenteiden ja
rakennusosien riittämättömästä ääneneristävyydestä, taloteknisistä laitteista
ja järjestelmistä, puutteellisista asennuksista tai piittaamattomuudesta talon
järjestyssäännöistä.
E
linympäristön viihtyisyys, koetun laadun
myönteinen ominaisuus tai vaikutelma, muo­
dostuu eri tekijöiden, kuten näkymä, ääni,
tuoksu, turvallisuus ja puhtaus, yhteisvaiku­
tuksesta. Melu vähentää viihtyisyyttä erityisesti asu­
miseen käytettävillä alueilla ja virkistysalueilla. Melu
aiheuttaa kustannuksia rajoittamalla mm. maankäyt­
töä ja rakentamista, sekä vähentämällä reaaliomai­
suuden ja asuinympäristön arvoa tai arvostusta.
Ääniympäristöllä on sairastavuutta lisäävä tai
vähentävä vaikutus. Haitat kansanterveydelle ai­
heutuvat mm. unihäiriöistä, sekä sydämen ja ve­
renkiertoelimistön toimintahäiriöistä. Melusta ai­
heutuvien tautien tai sairauksien menetetyt hyvän
elämänlaadun elinvuodet (DALY) ovat EU:ssa vuo­
sitasolla 61 000 vuotta sydän- ja verisuonitautien,
903 000 vuotta unihäiriöiden ja 654 000 vuotta me­
lun häiritsevyyden osalta.1
Valtioneuvosto kiinnitti vuoden 2006 periaate­
päätöksessään huomiota meluntorjunnan tavoit­
teisiin ja viranomaisten väliseen yhteistyöhön. 2
­O ngelmien ennaltaehkäisy ja haittojen vähentä­
minen edellyttävät meluntorjunnan huomioon­
ottamista läpäisevästi melua aiheuttavaa toimin­
taa suunniteltaessa ja toteutettaessa. Vuoteen 2020
mennessä melualueilla asuvien määrä tulisi olla vä­
hintään 20 prosenttia eli noin 200 000 asukasta pie­
nempi kuin vuonna 2003. Päätöksen toteutuminen
edellyttäisi tieliikenteen melupäästön pienenemis­
tä 3–5 dB.
Melun haittavaikutuksista säännellään
kattavasti
Melun haittavaikutuksista säännellään laajasti EU:n
ja kansallisin normein, vaikuttamalla melupäästön
suuruuteen, melulle herkkien toimintojen sijoittu­
30
Rakennettu Ympäristö 4/15
miseen, meluntorjuntaan ja ympäristössä sallittui­
hin melutasoihin. Kattavuus on tarpeen, sillä esimer­
kiksi tieliikennemelulle altistumisen voimakkuuteen
vaikuttavat liikennevälineen melupäästön raja-arvo,
liikennemäärä, ajonopeus, raskaan liikenteen osuus,
tien nousut ja laskut, päällyste, renkaat ja rengas­
tyyppi, toimintojen sijoittelu, liikenteen tilavarauk­
set, suoja-alueet, maanpinta, meluesteet, rakennus­
ten sijoittelu, asuntojen pohjaratkaisut, sekä raken­
nuksen vaipan ääneneristävyys.
Meluntorjuntaa sivuavia määräyksiä sisältyy
ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseen, terveel­
lisen ja viihtyisän ympäristön turvaamiseen, val­
takunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteut­
tamiseen, kaavoitusmenettelyn ja rakentamisen
ohjaukseen, liikennejärjestelmien suunnitteluun,
terveydelle haitallisiin toimintoihin ja kiinteistön
tai rakennuksen käyttöön siten, ettei siitä aiheudu
naapurustolle kohtuutonta haittaa. EU:n melupääs­
tödirektiiveillä vaikutetaan teollisuuden toimintaan
edistämällä meluttomampien tuotteiden suunnitte­
lua, tuotantoa ja markkinoille saattamista.
Ympäristönsuojelulain uudistuksessa lakiin si­
sällytettiin perussäännös ääniympäristön laadusta.
Kaikessa toiminnassa on tavoiteltava sellaista ää­
niympäristön laatua, jossa vaarallista tai haitallista
ääntä (melu) ei esiinny terveyshaittaa tai merkittä­
vää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa
aiheuttavassa määrin. Ympäristölaatuvaatimukset
ja -tavoitteet voivat olla erilaisia eri melulähdetyy­
peille ja eri alueille. Ympäristön pilaantumisena pi­
detään myös ympäristön yleisen viihtyisyyden vä­
hentymistä arvioituna yleisen edun kannalta. Me­
lutason lisäksi myös melulähdetyypin muita haitta­
vaikutuksia aiheuttavat ääniominaisuudet voidaan
huomioida sääntelyssä.
Haitan ehkäisy – lainsäädäntö
ja meluntorjunta
Akustinen ilmiö
Alueidenkäyttöön
liittyvä sääntely
Rakentamisen ja
melutason sääntely
Laitteiden
äänitekninen
suunnittelu ja suojaus
Tekninen
meluntorjunta, kuten
meluesteet ja -vallit
Rakennuksen vaipan
ja seinäkkeiden
ääneneristävyys,
talotekniset laitteet
Melupäästö
(Emissio)
Äänen eteneminen
Melutaso
(Immissio)
Todentaminen ja
valvonta
Mittaminen ja laskentamallit
Meluhaittaa hallitaan eri toimin.
Asetus asunnon ja muun oleskelutilan tervey­
dellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantun­
tijoiden pätevyysvaatimuksista laajentaa asumister­
veysohjeen soveltamisalaa. Asetuksen keskiäänita­
sojen toimenpiderajat asunnoissa ja muissa oles­
kelutiloissa koskevat sekä rakennuksen sisä- että
ulkopuolelta aiheutunutta melua. Rakentamismää­
räyksissä on jatkossa nykyistä kattavammin huomi­
oitava rakennusten vaipan ääneneristävyys.
Suomen rakentamismääräyskokoelman äänitek­
niset määräykset uudistetaan vuoteen 2018 men­
nessä.3 Rakenteiden ja rakennusosien ääneneristä­
vyyttä tai taloteknisistä laitteista tai puutteellisista
asennuksista aiheutuvaa melua ei voida pitää hy­
väksyttävänä, jos uni tai lepo häiriintyy tai jos kes­
kittymistä tai luottamuksellisuutta tai kommuni­
kointia vaativa toiminta ei ole käytännössä mahdol­
lista.
Tieliikenteen melun vähentäminen on
meluntorjunnan tärkein painopiste
Painetta melualueiden, useimmiten maanteiden ja
katujen, välittömään läheisyyteen rakentamiseen on
aiheuttanut sopivien kaavoitettavien alueiden puute
ja melualueiden laajuus. Hyvät liikenneyhteydet tai
asunnon sijainti ydinkeskustoissa on usein toivottua.
Useimmiten se tarkoittaa tällöin myös altistumista
melun haittavaikutuksille.
Meluntorjunnan tavoitteiden toteutumisen kan­
nalta oleellista on maanteiden ja katujen liikenteen
melualueilla altistuvien vähentäminen. Yhdistele­
mällä eri meluntorjuntakeinoja on 5 dB melutason
pienentäminen mahdollista ja esimerkiksi Helsin­
gissä melulle (Lden) altistuvien määrä vähenisi täl­
löin 36 % eli 87 200 asukasta. Yömelulle (Ln,yö) altis­
tujien määrä vähenisi 56 %, eli 90 200 asukasta. Li­
säksi yli 65 (Lden) ja yli 60 dB (Ln,yö) melualueilla asu­
vien määrä pienenisi merkittävästi.4
Yhdyskuntarakenteen tiivistyminen ja eheytymi­
nen edellyttävät meluntorjunnan huomioimista ra­
Kuva: Maria Uotinen
Kuva: Ari Saarinen
Laitteiden
melupäästön rajaarvoihin liittyvä EUsääntely
Tieliikenteen meluntorjunta on keskeistä rakennetussa
ympäristössä.
Rakennettu Ympäristö 4/15
31
Kuva: Wikipedia
Ääniympäristön laatu vaikututtaa ihmisen hyvinvointiin.
kennusten sijoittelussa, asuntojen tilasuunnittelus­
sa ja rakennusten vaipan toiminnallisuuden mitoi­
tuksessa. Lisärakentaminen voi mahdollistaa pihaalueiden ääniympäristön laadun paranemisen, kun
rakennukset sijoitetaan äänen etenemistie huomi­
oiden. Meluherkkien huonetilojen, kuten makuuja olohuoneiden, sijoittaminen hiljaisen julkisivun
puolelle voi olla tarkoituksenmukaista. Korjausra­
kentamiskohteissa rakennuksen lämmöneristystä
parannettaessa vaipan ääneneristävyyden lisäämi­
nen erityisesti melualueilla edistää asumisviihty­
vyyttä asuntojen melutason pienentyessä. Lasituk­
sella voidaan parantaa parvekkeen ääniolosuhteita.
Ääniympäristön laadun parantaminen
edellyttää uusia menettelytapoja
Rakennetun ympäristön akustista laatua voidaan pa­
rantaa yhdistämällä ääniteknistä ja yhdyskuntasuun­
nittelua, sekä määrittämällä tavoiteltavat ääniolo­
suhteitten suunnitteluparametrit.
Tarkoituksenmukainen ääniympäristö lisää ja
vahvistaa rakennetun ympäristön esteettisyyttä ja
monikäyttöisyyttä edistäen sen soveltuvuutta kai­
kille5, kuten esimerkiksi näkö- ja kuulovammaisten
helpompaa liikkumista ja kommunikointia akusti­
sesti hyvin suunnitelluissa tiloissa. Laadukas ääni­
ympäristö parantaa elämänlaatua myös välillisesti,
esimerkiksi houkuttelemalla liikkumaan viihtyisäs­
sä ympäristössä.
Akustinen laatu on erityisen tärkeää julkisissa ti­
loissa, kuten auditorioissa, asemilla, puistoissa, au­
kioilla, kävelykaduilla, pihoilla, liikuntapaikoilla ja
uimarannoilla.
Meluntorjunnan haasteena ovat vaikutusten
moninaisuus ja niukat resurssit
Meluntorjuntaan liittyvät haasteet johtuvat erityises­
32
Rakennettu Ympäristö 4/15
ti sen poikkitieteellisestä ja yhteiskunnan eri toimin­
toihin kohdistuvasta luonteesta. Melun tuotolle on
olemassa usein yhteiskuntapoliittisesti hyväksyttävä
motiivi, tarve ja oikeus toimintaan. Riittävä, taloudel­
lisin ja käytännöllisin tulos saavutetaan usein vain eri
meluntorjuntakeinoja yhdistelemällä. Resursseja on­
gelman laajuuteen ja ratkaisujen kustannusvaikutuk­
siin nähden on niukasti.
Melun haittavaikutuksia on voitu pienentää sää­
tämällä melulle annetuista ohjearvoista. Vaikutuk­
set eivät kuitenkaan ilmene kaikilla alueilla ja halu­
tussa määrin. Kaikkein tiheimmin asutuilla alueilla
melutason ohjearvojen alittuminen ei ole osoittau­
tunut mahdolliseksi, johtuen pääasiassa liikenne­
välineiden melupäästön suuruudesta ja liikenne­
tiheydestä. Meluntorjuntatoimenpiteitä on pyritty
kohdistamaan teknistaloudellisesti järkevästi me­
lulle altistuneiden määrän ja melutasojen pienen­
tämiseksi. Melukartoitukset ovat mahdollistaneet
resurssien ja torjuntatoimien kohdistamisen ajalli­
sesti ja paikallisesti oikein.
Rakennetun ympäristön akustiseen laatuun on
kiinnitetty vain vähän huomiota. Kaupunkisuunnit­
telussa sen merkitys viihtyisyyteen vaikuttavana te­
kijänä olisi mahdollista hyödyntää nykyistä parem­
min. Miellyttävä ääniympäristö palvelee monia yh­
dyskuntasuunnittelun tavoitteita, kuten virkistystä,
liikuntaa, sosiaalista vuorovaikutusta tai kulttuurin
edistämistä. Maan korkean hinnan vuoksi on julkis­
ten tilojen optimaaliseen toimivuuteen panostami­
nen myös taloudellisessa mielessä perusteltua. ■
Filosofian lisensiaatti Ari Saarinen.
Ympäristöneuvos. Ympäristöministeriö, rakennetun
ympäristön osasto.
WHO, JRC. Burden of disease from environmental noise,
2011.
2
Valtioneuvoston periaatepäätös meluntorjunnasta.
Ympäristöministeriön raportteja 7 | 2007.
3
Suomen rakentamismääräyskokoelma C1 osa.
Ääneneristys ja meluntorjunta rakennuksessa, määräykset
ja ohjeet 1998
4
Valtioneuvoston periaatepäätöksen ja valtakunnallisen
toimintaohjelman toteutumista meluntorjunnassa
selvittäneen työryhmän raportti. Ympäristöministeriö
2013.
5
Ljudlandskap för bättre hälsa. Resultat och slutsatser
från ett multidisciplinärt forskningsprogram 2008. Arbetsoch miljömedicin. Sahlgrenska Akademin vid Göteborgs
universitet.
1
KATRI ISOTALO
Meluntorjunnan
vaikutukset jäävät vaille
huomiota
Liikennemelulle altistuvien arviointi ontuu yhtenäisen menetelmän
puuttuessa. EU:n yhteinen arviointimenetelmä tuo apua strategisen tason
melukartoitukseen.
J
opa 900 000 suomalaisen arvioidaan altistuvan
melulle asuinympäristössään. Tämä on tulos
ympäristöministeriön koko Suomen kattavasta
meluarviosta vuodelta 2005.
Tuoreempi tutkimus vuodelta 2012 kertoo, että
lähes puolet helsinkiläisistä asuu alueella, jossa 55
desibelin meluraja ylittyy. Määrä kasvoi 42 prosen­
tista 48 prosenttiin viidessä vuodessa. Tässä tutki­
muksessa selvitettiin EU:n ympäristömeludirektii­
vin mukaisesti yli 100 000 asukkaan kaupungit sekä
asuinalueet pääliikenneväylien ja lentokenttien lä­
heisyydessä.
Noin 90 prosenttia melusta on tieliikenteen ai­
heuttamaa. Kaupunkinopeuksilla suurin melun
lähde on auton moottori. Kun nopeus kasvaa, pa­
hin ulina lähtee renkaista.
Kuva: Helsingin kaupunki
Liikenteen melu ei
ole suurinta Helsingin
keskustassa vaan
pääväylien läheisyydessä.
Rakennettu Ympäristö 4/15
33
Kuva: Olli Kontkanen
Julkisivulaskennan (vasen
kuva) mukaan rakennus on
meluvyöhykkeellä 55–60 dB
ja ruudukkolaskennan (kuva
oikealla) mukaan 60–65 dB.
Molempia menetelmiä
käytetään.
Euroopassa melulle altistuu yli 125 miljoonaa
ihmistä eli joka neljäs eurooppalainen, ja ympäris­
tömelu aiheuttaa vähintään 10 000 ennenaikaista
kuolemaa joka vuosi.
Ympäristömelu on pienhiukkasten jälkeen laajin
ympäristöongelma maailmassa. Melun haittavaiku­
tusten vähentämiseksi Euroopan neuvosto hyväksyi
ympäristömeludirektiivin vuonna 2002, mutta yh­
teiset arviointimenetelmät saatiin hyväksyttyä vas­
ta vuonna 2014.
Meludirektiivi pantiin Suomessa täytäntöön
ympäristönsuojelulain muutoksella vuonna 2004.
Kaksi vuotta myöhemmin valtioneuvosto teki peri­
Ympäristöaltisteiden kuten melun kansanterveydellistä merkitystä voidaan arvioida käyttäen mittana
altistumisesta aiheutuneiden sairauksien (tai lievempien terveyden häiriöiden) vuoksi menetettyjä hyvän
elämänlaadun elinvuosia (DALY, Disability Adjusted
Life Years). Maailman terveysjärjestö (WHO) ja Euroopan komission yhteinen tutkimuskeskus (JRC) ovat
arvioineet EU jäsenvaltioiden melusta johtuvia DALY
lukumääriä seuraavasti (WHO, JRC 2011):
• Sydän- ja verisuonitaudit 61 000 vuotta
• Lasten kognitiiviset häiriöt 45 000 vuotta
• Unihäiriöt 903 000 vuotta
• Tinnitus 22 000 vuotta
• Melun häiritsevyys (kiusallisuus) 654 000 vuotta
Lähde: Ympäristöministeriö 2013.
34
Rakennettu Ympäristö 3/15
aatepäätöksen ympäristömelulle altistuvien ihmis­
ten määrän vähentämiseksi 20 prosentilla vuodes­
ta 2003 vuoteen 2020. Tavoitteen toteutumista ja
tehtyjen meluntorjuntatoimenpiteiden vaikutusta
ei ole kuitenkaan kyetty seuraamaan tarkasti, sillä
melulle altistuvien määrän arviointiin ei ole yksise­
litteistä menetelmää.
Melulle altistuva henkilö määritellään hänen
asuinpaikkansa melutilanteen perusteella. Meluta­
son ylittäessä päiväajan keskiäänitason 55 dB hen­
kilö lasketaan melulle altistuvaksi.
Melun torjunnan vaikutuksia ei oteta riittävästi
huomioon
Meluasiantuntijana Sito Oy:ssä työskentelevä Olli
Kontkanen selvitti viime vuonna diplomityössään
Suomessa ympäristömelulle altistuvien ihmisten
määrän arviointia.
Diplomityö vahvisti epäilykset siitä, että arviot
melulle altistuvien ihmisten määrästä vaihtelevat
merkittävästi menetelmästä riippuen. Arvioinnin
tarkkuuteen vaikuttavat muun muassa melulle al­
tistuvan henkilön määritelmä sekä melulaskennas­
sa käytetyt laskentamallit, laskentamenetelmät ja
lähtötiedot. Ero eri menetelmillä arvioiduissa mää­
rissä vaihteli -72 ja 119 prosentin välillä. Esimerkiksi
Helsingissä melulle altistuvien määrän lisääntymi­
nen selittyy vain osin kasvaneella asukasmäärällä.
Suurempi selittäjä ovat muuttuneet arviointi- ja las­
kentamenetelmät.
Kontkasen diplomityössä havaittiin, että 8–28
prosenttia melulle altistuviksi määritellyistä suo­
malaisista asuu vuoden 2000 jälkeen valmistuneis­
sa rakennuksissa. Kaupunkien tiivistyessä asuntoja
Kuva: Tommi Ahlberg
Kuva: Olli Kontkanen
rakennetaan yhä meluisam­
mille paikoille, mutta samal­
la lainsäädännön asettamat
vaatimukset meluntorjun­
nalle ovat kiristyneet. Nykyi­
set arviointimenetelmät ei­
vät kuitenkaan ota huomioon
meluntorjunnan vaikutuksia.
”Ensinnäkin melulle altis­
tuvan henkilön määritelmä ei
ota kantaa siihen missä me­
lulle altistuminen tapahtuu”,
Kontkanen toteaa.
Rakentamisessa on usein
huomioitu meluvaikutukset
esimerkiksi ulkoseinän ää­
neneristyksellä, sijoittamalla
oleskelualueet rakennusmas­
sojen suojaan sekä parvek­
keiden lasituksella ja sijoit­
telulla. Koska melulle altistu­
minen mitataan rakennuksen
ulkoseinästä, ei meluntorjun­
nan vaikutus näy juurikaan
altistuvien lukumäärässä.
”Melulle altistuvien las­
kenta tehdään melulaskentaja paikkatieto-ohjelmistoilla
määrittämällä asuinraken­
nuksen ulkoseinään kohdis­
tuva melutaso. Kun päiväajan
melun 55 dB:n ohjearvo ylit­
tyy yhdessä kohtaa rakennuk­
sen ulkosivua, melulle altis­
tuviksi lasketaan kaikki tuos­
sa rakennuksessa asuvat”,
Kontkanen selventää.
Aina asukkaiden luku­
määräkään ei ole ajan tasal­
la. Epätarkkuutta aiheuttaa
myös rakennus- ja huoneis­
torekisterin paikkatietojen
epätarkkuus. ”Rakennuksen
tai asukastiedon sijaintitark­
kuus voi heittää hyvinkin 10
metriä.”
Kontkasen mielestä paik­
katieto-ominaisuuksia ei hyö­
dynnetä melulle altistuvien
arvioinnissa vielä riittävästi.
Kun melutieto on laskettu, se
pitäisi yhdistää paikkatietoon. Näin voitaisiin seura­
ta tehtyjen meluntorjuntatoimien vaikutusta ja pa­
rantaa eri meluselvitysten vertailukelpoisuutta.
Rakennetun ympäristön meluasioista ympäris­
töministeriössä vastaava ympäristöneuvos Ari Saarinen muistuttaa, että tärkeintä on, ettei melusta ai­
heudu kohtuutonta haittaa rakennuksen sisällä tai
Melulle altistuvan henkilön määritelmässä ei oteta
huomioon oleskeluympäristöä. Niinpä esimerkiksi
Helsingin kantakaupungin kivitalojen asukkaat
lasketaan melulle altistuviksi, vaikka talossa olisi
paksut kiviseinät, hyvät ikkunat ja oleskelualueet
suojaisalla sisäpihalla. Valokuvassa korttelin
Museokadun puoleista julkisivua.
Rakennettu Ympäristö 4/15
35
Melun kokeminen on
vaihdellut
Melun kokeminen on sekä yksilöllistä että kulttuurisidonnaista. Länsimaissa melu liitetään usein voimaan
ja tehokkuuteen: esimerkiksi höyrykoneisiin ei aluksi
haluttu äänenvaimennusta, koska joidenkin tehtailijoiden mielestä koneen pauhu oli todistus sen tehokkuudesta.
Suurin syy nykyajan meluun on 1950-luvulta kiihtynyt autoistuminen. Ympäristöongelman määritelmän
se sai 1960–1970-luvulla, mutta jäi pian vakavampana
pidettyjen ympäristöongelmien, kuten vesien pilaantumisen, jalkoihin.
Melusta on tullut ainakin Helsingissä normi, johon
kaupunkilaisten odotetaan sopeutuvan, vaikka siitä
tasaisesti yleisönosastokirjoituksissa valitetaankin.
Vastalääkkeeksi melulle on alettu hakea kaupungin
hiljaisia paikkoja, tämäkin EU-direktiivin innoittamana.
Lähde: Outi Ampuja: Meluongelman muotoutuminen, Yhdyskuntasuunnittelu 2011.
pihan oleskelualueilla kuten parvekkeilla ja teras­
seilla. Ympäristöministeriön teettämässä asukasba­
rometrissä rakennuksen ääneneristys nousee aina
merkittäväksi asumisviihtyvyystekijäksi.
Sama tarkkuus helpommin
Kontkanen selvitti myös tieliikennemelun laskenta­
mallin yksinkertaistamista. Tarvetta yksinkertaiste­
tulle menetelmälle olisi, sillä valtakunnallisen 3Dmelumallin tuottaminen on työlästä eli kallista.
Tulokset osoittivat, että tieliikenteen melulle al­
tistuvien ihmisten määrä saatiin arvioitua yhtä luo­
tettavasti ilman 3D-maastomallia kuin 3D-maasto­
mallia käyttäen. Kontkasen menetelmässä ”maasto­
na” olivat rakennukset.
Liikennetiedot tarvitaan yksinkertaistetus­
sa mallissakin tarkasti. Tärkein tieto on liikenteen
määrä. Sen lisäksi tarvitaan tiedot tienpinnan laa­
dusta, ajoneuvojen nopeuksista ja raskaan liiken­
teen osuudesta. Nämä lähtötiedot saadaan hyvin
maanteiltä, mutta ongelmia teettävät kaupungin
katujen liikenne. Asemakaavavaiheessa meluselvi­
tysten liikennetiedot onkin syötettävä melumalliin
usein käsipelillä.
”Yksinkertaistetulla menetelmällä saatujen tu­
losten perusteella voidaan tunnistaa ne ongelma­
kohteet, joista kannattaa tehdä tarkempi maasto­
mallipohjainen melulaskenta ja meluntorjunta­
suunnitelma”, Kontkanen toteaa.
36
Rakennettu Ympäristö 3/15
Kontkanen heittää kysymyksen kuntien raken­
nusvalvonnalle ja kaavoittajille: ”Osataanko melu­
selvityksiä vaatia? Esimerkiksi aina silloin, kun ra­
kennuksen lähellä on vilkasliikenteinen tie, melu­
selvitys pitäisi tehdä.”
Uusi EU-tason menetelmä kasvattaa
säätietojen merkitystä
EU:n pitkään tekeillä olleet yhteiset laskentamenetel­
mät ovat strategisen melukartoituksen menetelmiä,
joiden avulla seurataan yleistä kehitystä. Suomi on
Ari Saarisen mukaan muiden Pohjoismaiden kanssa
kartoituksen kärkikastia, joten suuria muutoksia uu­
det menetelmät eivät Suomeen tuo.
EU:n meludirektiivissä määriteltiin jäsenvalti­
oille yhteiset laskentasuureet, arviointimenetelmät
ja perusteet melukartoitukseen. Suositukset ohjei­
den pääpiirteistä laadittiin jo vuonna 2003, mutta
näkemys tarkennetuista ohjeista yhteiseksi lasken­
tamenettelyksi valmistui vasta vuonna 2012. Viime
vuonna hyväksyttyjen ohjeiden tulee olla käytös­
sä vuonna 2018. Suomessa pohditaan parhaillaan,
otettaisiinko menetelmä käyttöön jo vuotta aiem­
min. Menetelmä tunnetaan nimellä Common Noi­
se Assessment Methods (CNOSSOS-EU).
CNOSSOS-menetelmän edellyttämät ajoneuvo­
jen melupäästötiedot ovat Suomessa Saarisen mu­
kaan jo tiedossa. Raideliikenteestä tarvitaan ehkä
hieman lisää tietoa. Lisäksi tarvitaan maastomallit
äänen etenemisen arvioimiseksi. Nekin on jo laser­
keilattuna suurimmasta osasta selvitettäviä alueita.
Kolmas alue lähtötiedoista eli säätiedot tuo jonkin
verran uutta ajattelua.
”Meluarviot on meillä tehty aina pahimpien
olosuhteiden perusteella. Sääolosuhteiden tarkem­
pi huomioiminen saattaa hieman pienentää melui­
saksi alueeksi laskettuja alueita, mutta merkittäviä
muutoksia CNOSSOS ei ole laskentatuloksiin tuo­
massa”, Saarinen summaa.
Maailman terveysjärjestö WHO on antamassa
tänä vuonna uusia suosituksia melun ohjearvoik­
si. Euroopan komissio kuuntelee Saarisen mukaan
näitä tiukkaan tieteelliseen arviointiin perustuvia
suosituksia tarkalla korvalla. ■
Valtiotieteen maisteri Katri Isotalo.
Toimittaja. Viestintä Isotalo Oy.
Kuva: Laura Oja/ympäristöhallinnon kuvapankki
ERJA VÄYRYNEN
Ketkä ovat kelpoisia
hajajätevesijärjestelmien
suunnittelijoiksi?
Vuonna 2011 annettiin ympäristönsuojelulain muutoksen
yhteydessä ohjeet haja-asutuksen jäte­vesien suunnittelijoista.
Muuttavatko uudet ohjeet rakennusten suunnittelijoiden
kelpoisuudesta käytäntöä hajajätevesien osalta?
M
aankäyttö- ja rakennuslakia uudistettiin
viime syksynä mm. suunnittelijoiden kel­
poisuuden ja suunnittelutehtävien vaati­
vuuden osalta. Lakia täsmentävä asetus
rakentamisen suunnittelutehtävien vaativuusluo­
kista tuli voimaan 1.6.2015. Samalla annettiin uudet
ympäristöministeriön ohjeet rakennusten suunnitte­
lijoiden kelpoisuudesta ja suunnittelutehtävien vaa­
tivuudesta.
Tulkinta tapauskohtaista
Haja-asutuksen jätevesien käsittelyjärjestelmien
suunnittelijat ovat olleet huolestuneita siitä, miten
uusia ohjeita tulkitaan heidän tehtävissään. Valai­
sen tässä yleisellä tasolla ympäristöministeriön nä­
kemystä asiasta, jotta käytäntö pysyisi mahdollisim­
man yhtenäisenä eri puolilla Suomea. Kuhunkin yk­
sittäiseen tapaukseen liittyvän kelpoisuuden arvi­
oi aina paikallinen rakennusvalvontaviranomainen,
tulkiten tapauskohtaisesti lakia, asetusta ja ohjeita.
Silloin, kun haja-asutuksen jätevesijärjestelmä
rakennetaan kiinteänä osana muuta uudisraken­
nushanketta eli suunnitellaan kokonainen kiin­
teistön vesi- ja viemärijärjestelmä, sovelletaan pää­
sääntöisesti edellä mainittuja ohjeita kiinteistön
vesi- ja viemärilaitteiston suunnittelutehtävän vaa­
tivuudesta ja suunnittelijan kelpoisuudesta. Näi­
tä ohjeita sovelletaan siis siitä riippumatta, onko
järjestelmä itsenäinen vai osa laajempaa vesihuol­
tojärjestelmää. Yleensä asuintalon kiinteistökoh­
taisen vesi- ja viemärilaitteiston suunnittelutehtä­
vä on vaativuudeltaan tavanomaista luokkaa. Täl­
löin suunnittelijan kelpoisuusvaatimuksena on vä­
hintään lvi-teknikon tutkinto. Tästä kelpoisuudesta
säädetään itse asiassa jo lakitasolla (Maankäyttö- ja
rakennuslaki 120 e § 2 mom 2 kohta.)
Yksinkertaisissa tapauksissa lievemmät
vaatimukset
Kun suunnitellaan olemassa olevaan rakennukseen
pelkkä rakennuksen ulkopuolinen ns. hajajätevesi­
järjestelmä, voidaan useimmiten edelleen noudattaa
Pienpuhdistamoa
tutkaillaan Inkoossa.
Pienpuhdistamohankkeessa
tarvitaan kiinteistönomistajan
ja suunnittelijan yhteistyötä.
oppaan Haja-asutuksen jätevedet (Ympäristöopas
2011, ympäristöministeriö) ohjeita suunnittelijan
valinnasta. Oppaan mukaan rakennuksen ulkopuo­
lisen jätevesijärjestelmän muutos- tai uusimistyön
suunnittelijan pätevyydeksi suositellaan teknikkota­
soista tutkintoa silloin, jos jätevesijärjestelmään joh­
detaan jätevesiä useammasta kuin kahdesta asun­
nosta tai jos jätevesi poikkeaa määrältään tai laadul­
taan tavanomaisesta. Näin ollen on mahdollisuus
soveltaa lievempiä vaatimuksia sellaisissa yksinker­
taisissa muutos- tai uusimistapauksissa, joissa on
enintään kaksi asuntoa ja jäteveden määrä ja laatu
ovat tavanomaisia.
Riittävän osaamisen puute hajajätevesijärjestel­
mien suunnittelussa on ilmeinen ongelma. Suun­
nittelu vaatii pohjakoulutuksen lisäksi erityisosaa­
mista ja erikoistumista. Edellä mainitussa oppaas­
sa suositellaan teknikoillekin vähintään yhden viikon
täydennyskoulutusta haja-asutuksen vesihuollosta.
Suunnittelijalla on edelleen mahdollisuus käyttää
pätevyytensä osoittamiseen myös rakennusalan eri
tahojen ylläpitämän pätevyydentoteamisjärjestel­
män (FISE Oy) antamaa henkilön pätevyyttä kos­
kevaa todistusta. Haja-asutuksen vesihuollon FISE
-suunnittelijapätevyyden voi saavuttaa myös muul­
la kuin teknikon pohjakoulutuksella, mutta kaikilta
edellytetään täydennyskoulutusta haja-asutuksen
kiinteistökohtaisesta jätevesihuollosta. ■
Tekniikan tohtori, arkkitehti Erja Väyrynen.
Yliarkkitehti. Ympäristöministeriö, rakennetun
ympäristön osasto.
Rakennettu Ympäristö 3/15
37
JUUSO KIEKSI JA ARTO KÖLIÖ
Julkisivun korjaustapa
valitaan teknisin perustein
Julkisivun korjaustavan valinnan lähtökohtana on vaurioituneen rakenteen
kustannustehokas korjaaminen niin, että vaurioitumisen syy voidaan poistaa,
sekä rakenteen turvallisuuden ja terveyden varmistaminen. Tämän lisäksi
korjaus tulisi kuitenkin nähdä mahdollisuutena parantaa rakennuksen energia­
tehokkuutta, asumismukavuutta ja ulkonäköä. Tärkeässä roolissa on tehdä
rakennukselle pitkän tähtäimen suunnitelma ja ottaa korjausmenetelmiä
vertaillessa huomioon eri korjausten elinkaarikustannukset ja käyttöiät. Näin
vältytään yllättäviltä ja kalliilta korjauksilta.
S
uomen ilmasto on julkisivun kestävyydelle
haasteellinen. Kosteus ja pakkanen altistavat
betonijulkisivun erityisesti pakkasrapautu­
miselle ja karbonatisoitumisesta aiheutuvalle
raudoitteiden korroosiolle. Varsinkin vanhojen 1960ja 1970-luvuilla rakennettujen elementtijulkisivujen
pitkäaikaiskestävyyden suunnittelu ja toisaalta säi­
lyvyysvaatimuksetkaan eivät ole olleet nykyisen ta­
soisia, mikä on aiheuttanut niiden verrattain nope­
an vaurioitumisen säärasituksen alaisena olevissa
rakennusosissa, julkisivuissa ja parvekkeissa. Nämä
ajallensa tyypilliset rakenteet ovat jo 40–50 vuotta
vanhoja, ja korjaustarve on realisoitunut suuressa
osassa julkisivuja ja parvekkeita.
Rakenteen kunto ja korjaustarve keskiössä
Kyseisen aikakauden rakennusten volyymistä johtu­
en voidaan myös olettaa, että näissä rakenteissa on
vielä paljon korjattavaa myös tulevaisuudessa. Ilmas­
tonmuutoksen myötä myös vaurioitumiseen vaikut­
tavat ulkoilman olosuhteet muuttuvat niin, että esi­
merkiksi vaurioitumisen kannalta oleellinen viis­
tosateiden osuus tulee lisääntymään.
Kestävän kehityksen mukaisesti myös vanhojen
rakennusten julkisivujen energiatehokkuutta pyri­
tään parantamaan ja elinkaarta pidentämään kor­
jausten yhteydessä. Verrattuna olemassa oleviin
1960- ja 1970-lukujen rakenteisiin, uudisrakenta­
misessa on ajan saatossa toteutettu lukuisia raken­
teiden säilyvyyttä ja käyttöikää pidentäviä toimen­
piteitä kuten betonin lujuusluokan nosto, suojahuo­
kosvaatimukset pakkasenkestävyyden varmistami­
seksi sekä ruostumattomien raudoitteiden käyttö.
Korjaustarve selviää kuntotutkimuksella
Julkisivukorjauksen ja korjaustavan valinnan kan­
nalta tärkein lähtötieto on perusteellinen kuntotut­
38
Rakennettu Ympäristö 4/15
kimus. Kuntotutkimus eroaa pääosin aistinvaraises­
ta kuntoarviosta siten, että tutkimusten yhteydessä
tietoa rakenteiden vaurioitumisen tilasta tuotetaan
useilla rinnakkaisilla menetelmillä – aistinvaraisesti
sekä kenttä- ja laboratoriotutkimuksilla. Siinä, mis­
sä kuntoarvio on arvokas kiinteistönpidon työväline,
vain laadukkaalla kuntotutkimuksella voidaan selvit­
tää julkisivun tekninen korjaustarve, ja vertailla koh­
teeseen soveltuvia korjausvaihtoehtoja.
Alalla on paljon toimijoita, ja kuntotutkimusten
laatu on vaihtelevaa. Kuntotutkimuskäytäntöjen yh­
denmukaistamiseksi on olemassa Betoniyhdistyk­
sen julkaisema kuntotutkijoiden ohje BY42 Betonijulkisivun kuntotutkimus. Ohje on laadittu niin, että
sitä soveltamalla voidaan saada rakenteen kunnosta
luotettava kuva.
Kuntotutkimusten kilpailutilanne on kuitenkin
synnyttänyt painetta tutkimusten keventämiseksi
hintaan perustuvassa tarjouskilpailussa. Kuntotut­
kimus tulisikin nähdä myös tilaajien keskuudessa
ennemmin investointina kuin kertakustannuksena,
koska parhaimmillaan käsitellään satojen tuhansi­
en eurojen korjaushanketta, ja tutkimuksilla kor­
jaustavan ja toimenpiteiden valinnassa saavutettu
hyöty voi näin helposti ylittää konsulttitoimeksian­
non arvon jopa moninkertaisesti. Kuntotutkimus­
ten kilpailutuksen avuksi on erikseen laadittu va­
paasti käytettävissä oleva BY42 Tilaajan ohje, jon­
ka tarkoitus on mahdollistaa tutkimusten sisällön­
ohjaus ottamalla myös laatukriteereitä mukaan
kilpailutukseen.
Korjaustoimenpiteet päätetään
hankesuunnitteluvaiheessa
Merkittävä osa korjaushanketta on hankesuunnitte­
lu, jossa määritetään korjaukselle tavoitteet. Selkei­
den tavoitteiden asettaminen onkin ehkä tärkein yk­
Kuva: Arto Köliö
Julkisivun korjaustapa määrittää saavutettujen teknisten ominaisuuksien lisäksi toteutukseen, käytettävyyteen ja
asumismukavuuteen liittyviä ominaisuuksia sekä tavoiteltavan käyttöiän.
sittäinen tekijä korjauksen onnistumiselle. Julkisivu­
korjaus on esimerkiksi taloyhtiön mittakaavassa iso
ja kallis hanke, eikä perusteellisen hankesuunnitte­
lun merkitystä voi korostaa liikaa. Korjauksen hanke­
suunnitteluvaiheessa tulisi aina myös selvittää mui­
den rakenteiden korjaustarve. Varsinkin parvekkei­
den ja ikkunoiden korjaustarpeet vaikuttavat kor­
jaushankkeeseen. Myös muiden korjausten, kuten
esimerkiksi ilmanvaihdon tai salaojituksen uusimi­
sen ajoittaminen julkisivukorjauksen yhteyteen tuo
usein tuntuvia kustannussäästöjä verrattuna tilantee­
seen, jossa kaikki työt tehtäisiin erillisinä urakoina.
Erityisesti asunto-osakeyhtiöillä haasteena ovat
usein rajalliset resurssit ja tietotaidon puute, jol­
loin ison korjaushankkeen läpivieminen ilman
hankesuunnittelua ja usein myös ilman ulkopuo­
lista rakennuttajaa saattaa olla riskialtista. Tällöin
korjaustapaa valitessa saatetaan päätyä korjauskus­
tannuksien perusteella liian kevyeen korjaukseen
tai korjata hyväkuntoisia julkisivuja turhan raskail­
la korjauksilla. Tässä tapauksessa liian kevyt korjaus
on erittäin riskialtis, koska korjauksella ei tällöin
pystytä poistamaan vaurioitumisen syitä, ja riskit
vaurioitumisen uusimiselle sekä käyttöiän jäämi­
selle tavoitteesta kasvavat.
Peittävä korjaus ajoissa
Korjaustavoista säilyttävät korjaukset kuten betoni­
kuoren paikkaus-pinnoituskorjaukset soveltuvat par­
haiten kohteisiin, joissa julkisivun rakenne ja ulkonä­
kö täytyy säilyttää tai julkisivun vauriot ovat paikal­
lisia korroosiovaurioita. Kandidaatintyöhön tehtyjen
tyyppitalon menekkilaskelmien perusteella peittävä
paksueristerappaus on korjauskustannuksiltaan kil­
pailukykyinen paikkauskorjauksen kanssa kun kor­
jattavaa on noin 30 % julkisivun pinta-alasta.
Peittävän korjauksen energiasäästöjen ja raken­
nuksen laatutason parantumisen myötä peittäväl­
lä korjauksella saavutetaan kuitenkin säästöjä elin­
kaaren aikana. Ottamalla huomioon elinkaarikus­
tannukset, voitaisiin peittävään korjaukseen siirtyä
siis jo selvästi aikaisemminkin. Monissa vanhoissa
elementtirakennuksissa, joissa julkisivun ulkonäön
säilyttäminen ei välttämättä ole vaatimus, on peittä­
vä korjaus siis hyvinkin varteenotettava vaihtoehto.
Peittävän korjauksen vahvuuksia on sen soveltu­
vuus hyvin erilaisille julkisivupinnoille ja -materi­
aaleille. Lisäksi se mahdollistaa pakkasrapautuneen
ja pitkällekin vaurioituneen julkisivun korjaamisen.
Peittävä korjaus on aina luvanvarainen julkisivun
pintarakenteen ja värityksen muuttuessa, joten täl­
Rakennettu Ympäristö 4/15
39
Kuva: Arto Köliö
Julkisivukorjauksen yhteydessä tehdyllä lisälämmöneristyksellä
voidaan parantaa rakennuksen energiatehokkuutta.
Mineraalivillaeristettä käytettäessä lisälämmöneristyksen
paksuus on käytännössä aina vähintään 100 mm, kun
tavoitellaan energiansäästöä.
löin korjausta koskee myös ympäristöministeriön
asetus rakennuksen energiatehokkuuden paranta­
misesta korjaus- ja muutostöissä. Asetuksen vaati­
maan U-arvon puolitukseen pääseminen tarkoittaa
käytännössä aina vähintään 100 mm paksua mine­
raalivillaeristettä.
Julkisivun purkaminen ja uusiminen on hyvin
kallis korjaus eikä se ole hinnaltaan kilpailukykyinen
säilyttävän ja peittävän korjauksen kanssa. Purkavaan
korjaukseen päädytään yleensä silloin kun julkisivu
on jo niin pitkälle vaurioitunut että se ei enää kelpaa
peittävän korjauksen alustaksi. Harmillisen usein
tämä tilanne voi olla edessä, jos korjaus­tarpeeseen
ei ole puututtu ajoissa. Purkuun päädytään myös, jos
seinän lämmöneristekerros päädytään vaihtamaan
esimerkiksi mikrobikasvuston vuoksi.
Paras lopputulos saadaan korjaustoimenpiteitä
yhdistämällä
Kirjallisuusselvityksen perusteella peittävän korja­
uksen lisälämmöneristyksen energiansäästöt ovat
pienimmillään noin 2–3 %:n luokkaa, mutta toteu­
tuneissa kohteissa on päästy jopa 10 %:n energian­
säästöihin pelkällä 50–70 mm paksulla lisälämmön­
eristyksellä. Julkisivukorjauksen yhteydessä tehty­
jen ikkunaremontin ja ilmanvaihdon säätöjen avulla
voidaan päästä vieläkin suurempiin energiansääs­
töihin. Tässäkin tapauksessa siis useiden harkittujen
toimenpiteiden toteutus samassa hankkeessa
kannattaa.
Energiasäästöjen lisäksi lisälämmöneristyksellä
voidaan myös parantaa vedon tunteen vähenemi­
40
Rakennettu Ympäristö 4/15
sen kautta asumismukavuutta. Lisälämmöneristet­
tyä peittävää korjausta puoltaa myös se, että erillise­
nä korjauksena ulkoseinän lisälämmöneristys ei ole
investointikustannusten ja takaisinmaksuajan puo­
lesta järkevä ratkaisu energiatehokkuuden paranta­
miseksi. Julkisivukorjauksen yhteydessä peittävällä
korjauksella tehdyn lisälämmöneristyksen takaisin­
maksuaika on kuitenkin paljon kannattavampi.
Julkisivun korjaustavan valinta on aina hyvin
tapauskohtaista, sillä siihen vaikuttavat hyvin mo­
nenlaiset tekijät. Laadukas kuntotutkimus ja hanke­
suunnittelu ovat korjauksen onnistumisen kannalta
elintärkeitä, sillä niiden avulla selvitetään hankkeen
suuret linjat. Ratkaiseva tekijä korjaustavan valin­
nassa on kuitenkin käytännössä aina korjauksen ta­
voitteet. Halutaanko julkisivu korjata vanhalle tasol­
le vai investoidaanko perusparannuksena pidettä­
vään raskaampaan korjaukseen? Monissa Suomen
vanhoissa betonirakennuksissa perusparannus on
aiheellinen, mikäli julkisivun ja rakennuksen elin­
kaaren halutaan jatkuvan toiset 30–40 vuotta. ■
Tekniikan kandidaatti Juuso Kieksi.
Tampereen teknillinen yliopisto.
Diplomi-insinööri Arto Köliö.
Tohtorikoulutettava. Tampereen teknillinen yliopisto.
Kirjallisuutta:
BY42 Tilaajan ohje 2014. Helsinki. Suomen Betoniyhdistys.
Saatavilla: www.betoniyhdistys.fi.
BY42 Betonijulkisivun kuntotutkimus 2013. Helsinki.
Suomen Betoniyhdistys
BY50 Betoninormit 2012. Helsinki. Suomen Betoniyhdistys.
BY32 Betonirakenteiden säilyvyysohjeet ja käyttöikä­
mitoitus 1989. Jyväskylä. Suomen Betoniyhdistys r.y.
JUKO-ohjeistokansio. Julkisivuyhdistys r.y. Saatavilla:
www.julkisivuyhdistys.fi.
SBK-säätiö. 2009. Tehdään elementeistä – Suomalaisen
betonielementtirakentamisen historia. Betonitieto Oy. 332 s.
KATRIINA ETHOLÉN
Lancashiressa teollisen perinnön
suojelu on koko yhteisön asia
Euroopan kulttuuriympäristöpäivien tämän vuoden teemana on teollisuuden ja tekniikan perintö. Puuvillakehräämöiden viimeisintä sukupolvea edustava Leigh Spinners Mill Leighissä Suur-Manchesterin alueella Englannissa ei liity teemavuoteen,
mutta se näyttää, miten vanhaa teollista perintöä pidetään parhaiten yllä.
T
ätä alueen yhtä isoimmista puuvillakehrää­
möistä alettiin rakentaa vuonna 1913, ja sitä
laajennettiin kymmenen vuotta myöhemmin.
Omistaja on pysynyt samana aina tähän päi­
vään asti. Rakennus on nykyään suojeltu.
Leigh Spinners Ltd:n toiminta rakennuksessa
jatkuu yhä. Tämän on mahdollistanut yhtiön kyky
vastata ajan haasteisiin. Puuvillan kehrääminen
päättyi vasta 2005, mutta 1969 aloitettiin mattojen
ja muutama vuosi sitten tekonurmen valmistus.
Kuva: Katriina Etholén
Alkuperäinen höyrykone saatetaan
toimintakuntoon
Leigh Spinners Ltd. käyttää nykyään vain pientä osaa
rakennuksesta, ja tyhjillään olo on saattanut muun
osan siitä huonoon kuntoon. Tiukasti paikallisuu­
teen nojaava yhdistys Leigh Building Preservation
Trust perustettiin vetämään yhdessä omistajatahon
kanssa hanketta, joka rakennuksen kunnostamisen
ohella tulee luomaan sinne myös uutta toimintaa.
Rakennuskompleksin keskeisin ja tulevan toiminnan
kannalta mielenkiintoisin elementti on sen uudem­
man osan höyrykonehuoneessa sijaitseva alkuperäi­
sessä asussaan oleva höyrykone.
Saadun rahoituksen turvin työt aloitettiin juu­
ri konehuoneesta, joka oli kärsinyt eniten tyhjil­
lään olosta katon ollessa jo vaarassa romahtaa. Työt
ovat olleet käynnissä vapaaehtoisvoimin jo sen ver­
ran kauan, että muun muassa asbesti on poistettu
ja katto korjattu. Kun konehuone on kunnostettu
ja siivottu, tilalle astuu höyrykoneen kunnostami­
seen erikoistunut tiimi. Lajissaan melko harvinai­
sen höyrykoneen toivotaan olevan toimintakunnos­
sa vuoteen 2017 mennessä.
Stewart McGarrie Leigh Building Preservation
Trustista kertoo, että lopullinen tavoite on tehdä
paikasta vierailukohde. Koska lähialueella on myös
kaksi muuta kunnostettua, turistikohteina toimi­
vaa höyrykonekohdetta – Wiganissa sijaitseva Tren­
cherfield Mill Steam Engine ja Astley Green Colliery
Museum – niin toiveena on linkittää nämä yhteen
hyödyntämällä läheistä Bridgewaterin kanavaa ja
kanavaveneitä matkailijoiden kuljettamiseen koh­
teesta toiseen linja-auton ohella.
Konehuoneen ja höyrykoneen kunnostaminen
on ensimmäinen askel. Tämän jälkeen hanke laa­
jenee koko tehdaskiinteistöön. Suunnitelmien mu­
kaan uudempi osa tulisi olemaan kaupallisen toi­
minnan tyyssija, ja vanhempaan osaan sijoitettai­
siin lähitienoon asukkaita palvelevaa yhteisöllistä
toimintaa. Tulevan käytön suunnittelussa otetaan
huomioon yhteisön toiveet ja keskeisten sidosryh­
mien näkemykset. Tämän hetken suunnitelmissa
etusijalla ovat kahvila-, urheilu- ja nuorisotoiminta,
sekä tilojen luominen liike- ja yhdyskuntatoimin­
noille unohtamatta paikan historiaa. Leigh Spin­
ners Ltd. tulee jatkamaan toimintaansa rakennuk­
sessa kuten tähänkin asti.
Näyttää siltä, että Leighissä on löydetty toimiva
konsepti, jossa kaikki osapuolet ovat valmiita aja­
maan yhteisön etua. ■
Filosofian maisteri Katriina Etholén.
Freelance-toimittaja.
Hanke saatettiin käyntiin Leigh Spinners Millin höyrykonehuoneesta.
http://leighspinners.org/
http://www.leighspinners.co.uk/about_leigh_spinners_ltd.php
Hankkeen edistymistä voi seurata myös Friends of Leigh
Spinners -Facebook-ryhmässä
Rakennettu Ympäristö 4/15
41
Suleiman I:n moskeija
Ataturk-sillalta piirrettynä,
Istanbul
OLLI LEHTOVUORI
Sinan
42
Rakennettu Ympäristö 4/15
Istanbulilaisia Suleimanin moskeijan seinustalla
Piirrokset: Olli Lehtovuori
Akvedukti, Kemerburgaz, Istanbul
Kuvat: Olli Lehtovuori
A
natolian poika Koca Mimar Sinan
(1490−1588) pääsi Osmanien valtakunnan
aikana sulttaani Suleiman I:n eliittien pa­
latsikoulutukseen. Hän sai oppia sotilasin­
sinööriksi, mutta sulttaani nosti hänet imperiumin
pääarkkitehdiksi vuonna 1539. Siitä alkoi uskoma­
ton rakentaja-arkkitehdin ura. Sinan suunnitteli 131
moskeijaa, 200 erilaista sosiaalista rakennusta sekä
siltoja ja akvedukteja. Töiden määrä on 471. Tulee
mieleen W.A. Mozartin laatu ja tuotteliaisuus musii­
kin alalla!
Sinanin kuuluisin mestariteos on Selim II:n suu­
ri moskeija (1568−1574) Edirnessa. Sen valmistues­
sa mestari oli 84-vuotias. Nils Erik Wickberg sanoi
pienen arkkitehtiseurueen johtajana Istanbulissa
1960-luvun alussa, että jokaisen arkkitehdiksi opis­
kelevan pitäisi käydä moskeijaa tutkimassa.
Pilareita, Hagia Sofia
Tutuin kulttirakennus on Istanbulissa sijaitseva
Suleimanin moskeija (1550−1557). Se on oikeastaan
myös palvelukeskus. 7,3 hehtaarin moskeija-alueel­
la on erilaisia julkisia sosiaalisia palvelurakennuk­
sia ja Sinanin hautakappeli. Istanbulin moskeijat
olivat sananmukaisesti taivaallisia ihmisille, jotka
asuivat kurjissa, ahtaissa asunnoissaan.
Hagia Sofia oli Sinanille suuri ihmettelyn aihe ja
ylittämätön esikuva tuhannen vuoden takaa. Yksi
sen minareeteista on hänen suunnittelemansa.
Mestarin töitä Istanbulissa ovat myös Topkapin pa­
latsin keittiöt kaupunkimiljöön kannalta hienoine
savupiippuineen. Ne ovat nyt museona.
Länsimaissa Mimar Sinanin aikalainen Palladio
on nostettu renessanssin ajan arkkitehdiksi numero
yksi. Mielestäni Sinan päihittää akateemisen Palla­
dion joka suhteessa − kvaliteetin ja uskomattoman
kapasiteetin, käytännöllisyyden ja juurevuuden ta­
kia! ■
Arkkitehti SAFA Olli Lehtovuori.
Artikkeli on kolmas ja viimeinen osa Turkki-sarjasta.
Kirjallisuutta:
Metin Sözen: Sinan, Architect of ages
Elias Cornell: Arkitekturhistoria (Tukholma, 1968)
Olli Lehtovuori: 7 matkaa Eurooppaan (Rakennustieto,
2011)
Rakennustiedon ga-palkinto 2015
V
uoden 2015 Rakennustiedon ga-palkinto on
myönnetty Kehittyvä kerrostalo -työryhmäl­
le.
Ryhmään kuuluvat asemakaava-ark­
kitehti Annukka Lindroos, Helsingin kaupunki­
suunnitteluvirasto, arkkitehti Ulla Vahtera, Helsin­
gin rakennusvalvontavirasto, johtava tonttiasia­
mies Pekka Saarinen, Helsingin kiinteistövirasto,
toimistopäällikkö Sami Haapanen, Helsingin kiin­
teistövirasto, ja suunnitteluinsinööri Anu Turunen,
Helsingin kaupunginkanslia.
Kehittyvä kerrostalo -ohjelma on perustettu vas­
taamaan suunnitteluun ja rakentamiseen liittyviin
kehittämistarpeisiin Helsingissä. Palkittu työryhmä
on edistänyt monipuolisten kehityshankkeiden to­
teuttamista asuinympäristön suunnittelussa ja ra­
kentamisessa, ja kehitysehdotukset ovat myös usein
johtaneet konkreettisiin toteutuksiin.
Lisätietoja hankkeesta löytyy osoitteesta www.kerrostalo.
hel.fi
Rakennettu Ympäristö 4/15
43
Ostoskeskus Centrum
Cerny Most on uutta
Prahaa.
Prahan kaupungin ja
arkkitehtuurin
historiallisia vaiheita
Vltava-joen rannoilta kasvaneella Prahan kaupungilla on rikas historiallinen ja
samalla rakennushistoriallinen menneisyys. Keskellä Eurooppaa sijaitseva Praha
on ollut useiden merkittävien poliittisten ja myös sotilaallisten tapahtumien
keskipisteenä. Prahan arkkitehtuuri on käynyt läpi kaikki mantereen
huomattavimmat tyylisuuntaukset.
A
rkeologisten tutkimusten perusteella Pra­
han alueella on ollut asutusta jo varhaisella
esihistoriallisella ajalla. Ensimmäiset slaa­
vit saapuivat Böömiin 500-luvulla. 800-lu­
vulla Vltava-joen vasemmanpuoleiselle rannalle ra­
kennettiin ensimmäinen linna ja toinen oikeanpuo­
leiselle rannalle 900-luvulla. Linnojen läheisyyteen
alkoi kasvaa asumuksia. Noin 1230 hallitsija Venceslaus I antoi linnojen ulkopuolella sijaitseville asu­
muksille kaupunkioikeudet. Näin sai myös Prahan
Vanha kaupunki alkunsa. Saksalaisia ja juutalaisia
kauppiaita ja käsityöläisiä alkoi muuttaa sinne.
Prahasta tuli böömiläisten valtiaiden asuinpaik­
ka. Prahan varsinainen ensimmäinen pikkukau­
punki Malá Strana perustettiin Vltava-joen mut­
kaan 1257. Malá Stranan läpi kulki koko Euroopan
halki kauppareitti, joka ulottui Volgalta aina Espan­
jan Córdobaan saakka.
1300-luku merkitsi Prahalle kukoistuskautta,
kun keisari Kaarle IV ja hänen poikansa Wenzel IV
olivat vallassa. Silloisesta Prahasta tuli Pyhän saksa­
lais-roomalaisen keisarikunnan pääkaupunki ja kei­
sarien asuinpaikka. 1348 Prahaan perustettiin Kaar­
len yliopisto, joka oli ensimmäinen yliopisto KeskiEuroopassa. Jo 1300-luvulla ensimmäiset opiskeli­
jat saapuivat sinne myös Suomesta. Vielä samana
vuonna kun yliopisto perustettiin, ryhdyttiin raken­
tamaan Uutta kaupunkia, joka sijaitsi nykyisen Ven­
ceslauksen aukion läheisyydessä.
Luostarin kirjaston aarteet Turkuun
30-vuotisella sodalla oli myös seurauksia Böömille
ja Prahalle. Böömin kapinasta 1618 alkanut uskon­
44
Rakennettu Ympäristö 4/15
sota levisi suureen osaan Eurooppaa päättyen vuon­
na 1648 Westfalenin rauhaan. Ruotsi osallistui sotaan
vuodesta 1630 lähtien. On arvioitu, että silloisessa
Ruotsin armeijassa olisi ollut ainakin 20 000 suoma­
laista. Vuonna 1648 Ruotsin joukot piirittivät Prahaa
ja saivatkin siitä osan haltuunsa. Tällöin historian
kirjoittajien mukaan suomalaiset varastivat Prahan
­Strahovin luostarin aarteet ja veivät sen arvokkaan
kirjaston sotasaaliina Turkuun. Kirjasto tuhoutui Tu­
run akatemian palossa 1827.
1800-luku merkitsi Prahalle nousukautta kaupun­
gin kuuluessa habsburgilaisten valtakuntaan. Kau­
punkiin muutti uutta älymystöä eri puolilta Euroop­
paa. Prahan tšekin- ja saksankielisten kirjailijapiiri­
en toiminta oli vilkkaimmillaan. Ensimmäisen maail­
mansodan jälkeen tšekit ja slovakit yhdistyivät omaksi
kansallisvaltiokseen, jonka pääkaupungiksi tuli Praha.
Tšekkoslovakia pysyi demokraattisena valtiona
aina vuoteen 1939, jolloin saksalaiset miehittivät
maan. Se merkitsi kymmenille tuhansille Böömin ja
Prahan juutalaisille kuolemaa.
Toisen maailmansodan jälkeinen vapaus natseis­
ta muuttui uudeksi diktatuuriksi, kun 1948 Klement
Gottwaldin johtama uusi kommunistinen hallitus
pääsi valtaan. Vuonna 1968 tšekkoslovakialaiset
yrittivät muuttaa maansa sosialismia humanisti­
semmaksi, mutta se johti Neuvostoliiton väliintu­
loon ja maan miehitykseen. Hieman yli kaksikym­
mentä vuotta myöhemmin 1989 Tšekkoslovakiassa
niin sanotun samettivallankumouksen jälkeen alkoi
pitkään kaivattu vapauden aika. Slovakian erottau­
duttua Tšekkoslovakiasta vuonna 1993 Prahasta tuli
Tšekin tasavallan pääkaupunki.
Kuvat: Markku Rainer Peltonen
MARKKU RAINER PELTONEN
Rakennustaiteen monipuolista historiaa
Arkkitehdeille vaikutteita kubismista
Prahan pääasiassa viidestä historiallisesta pikku­
kaupungista muodostunut vanha kaupunki valittiin
vuonna 1992 UNESCO:n maailman kulttuuriperintö­
luetteloon. Tähän maailmanperintöön kuuluu myös
Prahan linna, joka on Guinnessin ennätyskirjan mu­
kaan maailman laajin muinainen linna. Se on samal­
la Prahan ehkä tärkein maamerkki, joka sijaintinsa
vuoksi näkyy keskikaupungin useimpiin osiin. Linna
on ollut myös vuodesta 1918 Tšekkoslovakian ja vuo­
desta 1993 Tšekin tasavallan presidentin asuinpaik­
ka. Linna perustettiin 800-luvulla, mutta sen rakenta­
minen ja korjaustyöt ovat kestäneet käytännöllisesti
katsoen tähän päivään saakka.
Keskiajalla kaupunkiin rakennettiin lukuisia
kirkkoja, joiden tornit vielä nykyään ovat vaikutta­
va osa sen kaupunkikuvaa. Kuningas Kaarle IV:n
aika oli vilkasta rakennusaikaa. Silloin toteutettiin
mm. kuuluisa Kaarlen yliopisto. Kaarle IV:n aloit­
teesta rakennettiin Prahan linnan alueelle goottilai­
nen Pyhän Vituksen katedraali, joka on vielä tänään
maan suurin kirkko. Sen suunnittelivat ranskalai­
nen Matthias Arrasilainen ja saksalainen Peter
Parler. Samoin tänä aikana rakennettiin Vltava-jo­
en yli kivinen, kaikille Prahan kävijöille tuttu Kaar­
lensilta. Se on kestänyt kaikki Vltava-joen suurtul­
vat, jopa viimeksi vuonna 2002, jolloin laajoja osia
Prahaa joutui vesimassojen alle.
Renessanssi liittyy Prahan habsburgilaiseen ai­
kaan. Barokki tuli puolestaan Prahaan kolmenkym­
menvuotisen sodan myötä tai sen jälkeen. Klassis­
min aika merkitsi samalla kirkon vetäytymistä takaalalle. Tällöin tapahtui myös Prahan pikkukaupun­
kien lopullinen yhteen liittyminen.
1800-luvun loppu oli tšekkiläisen kansallisen he­
räämisen aikaa. Kulttuurisesti se oli nousukautta.
Kaupunkiin muutti älymystöä eri puolilta Eurooppaa.
Vanhat tyylit otettiin uudelleen käyttöön. Prahassa
raivattiin pois kaupunginmuureja. Niiden sijaan syn­
tyi leveitä bulevardeja. Näin sai alkunsa myös Ven­
ceslauksen aukio, joka on ollut tähän päivään saak­
ka Prahan tärkein poliittisten, yhteiskunnallisten ja
kulttuuritapahtumien keskus. Huomattavimmat ra­
kennusprojektit olivat Kansallismuseo ja Kansallis­
teatteri. Vltava-joen yli rakennettiin uusia siltoja.
Aivan 1800-luvun lopulla Prahassa otettiin käyttöön
teräsrakentaminen. Kansainvälisten esikuvien mu­
kaan Prahaa alkoi vallata art nouveau tai jugendtyyli.
Pariisissa 1907 syntynyt kubismi on ehkä huo­
mattavin 1900-luvun taiteen tyylisuunta. Praha on
todennäköisesti ainoa paikka maailmassa, mis­
sä kubismi sai laajan kannattajajoukon myös ark­
kitehtien piirissä ja jossa myös toteutettiin raken­
nuksia tämän uuden avantgarden hengessä. Ark­
kitehti Josef Gočárin suunnittelema kubistivaikut­
teinen tavaratalo Mustan madonnan talo Prahassa
rakennettiin jo 1910–1911. Tämän jälkeen kubisti­
sia rakennuksia toteutettiin useita Prahassa. Mus­
tan madonnan taloa on saneerattu viimeisten vuo­
sikymmenien aikana. Sen toisessa kerroksessa si­
jaitseva ravintola Grand Café Orient on kunnostettu
alkuperäiseen kubistiseen asuunsa.
Funktionalismi tuli Prahaan jo suhteellisen var­
hain. Wieniläisen arkkitehdin Adolf Loosin teoreetti­
set ajatukset saivat kannatusta myös Prahassa. Adolf
Loos toteutti itsekin Prahaan yhden projektin, Villa
Müllerin. Teräs, betoni ja lasi tulivat suosituiksi ra­
kennusmateriaaleiksi. Eräs huomattavin funkiskau­
den rakennus Prahassa on Holesovren kaupungin­
osassa sijaitseva arkkitehtien Oldrich Tylin ja Josef
Fuchsin suunnittelema lasipintainen Messupalatsi.
Tänään messuhallissa ovat näytteillä Prahan kansal­
lisgallerian modernin taiteen kokoelmat. Funktiona­
lismi vaikutti vielä pitkään kommunistisella ajalla.
Kommunistisella ajalla rappeutunutta historial­
lista rakennuskantaa on alettu korjaamaan laajoil­
la saneerausprojekteilla. Useissa Prahan kaupun­
ginosissa on jo ilme, joka ei enää muistuta kommu­
nismin ajan harmautta ja surullisuutta. Kaupunkiin
ovat ehtineet jättää jälkensä myös kansainväliset
tähtiarkkitehdit. Kuuluisin esimerkki on kanada­
laissyntyisen Kaliforniassa asuvan Frank Gehryn
kroatialaissyntyisen mutta jo pitkään Prahassa asu­
neen Vlado Milunicin kanssa suunnittelema aivan
Vltava-joen läheisyydessä sijaitseva dekonstrukti­
vistinen Tanssiva Talo. Toinen huomattava esimerk­
ki on ranskalaisen Jean Nouvelin suunnittelema
Kultainen enkeli -toimistorakennus, joka kaarevine
lasiseinineen muistuttaa funkisajan luomuksia.
Prahan kaupungin panoraamaa.
Prahan linnaa.
Pyhän Vituksen goottilainen katedraali on
Tshekin tasavallan suurin kirkko.
Rakennettu Ympäristö 4/15
45
Art nouveau arkkitehtuuria Prahassa.
Kunnantalo on nykyään tärkeä konserttien
pitopaikka Prahassa
Entinen Messupalatsi on Prahan funktionalismia
parhaimmillaan.
Kuvat: Markku Rainer Peltonen
Kaupungin uusia haasteita ja tavoitteita
Prahassa on vielä ratkaisematta monia ongelmia.
Prahassa onkin perustettu 13-henkinen korkeanta­
son asiantuntijalautakunta, joka koostuu arkkiteh­
deista ja muista asiantuntijoista. Lautakunnan teh­
tävänä on suojella Prahan kaupunkikuvaa ja an­
taa lausuntoja kaupungin virallisille suunnittelueli­
mille ajankohtaisista tapahtumista. Yksi asia, jota ei
vielä ole pystytty ratkaisemaan, on räjähdysmäises­
ti kasvavan turismin ja siihen liittyneen rakentami­
sen vaikutukset ennen kaikkea keskikaupunkialueel­
la. Jo nyt lähes kaikki entiset asukkaat ovat joutuneet
muuttamaan pois tältä historialliselta alueelta nous­
seiden vuokrien vuoksi. On arvioitu, että keskimää­
rin turisti oleskelee Prahassa noin kolme päivää ja
liikkuu kaupungissa ainoastaan 1,5 kilometrin säteen
sisäpuolella. Matkailijavirtojen osittainen johdatta­
minen muualle Prahan alueille pois keskikaupungil­
ta saattaisi helpottaa syntynyttä tilannetta.
Praha on nopeasti kasvava kaupunki. Asukas­
luvun määrä nousee tuhansilla vuosittain. Työttö­
myys on pientä maaseutuun verrattuna. Prahaan
onkin suunnitteilla suuria asuntorakennusprojek­
teja lähinnä kaupungin reuna-alueille. Haastee­
na on saneerata kommunistisella ajalla toteutetut
elementtirakenteiset lähiöt. Prahan koillisimmassa
kolkassa sijaitsevaan suureen lähiöön on rakennet­
Frank Gehryn suunnittelema Tanssiva talo erottuu ympäristöstään.
46
Rakennettu Ympäristö 4/15
Ranskalaisen arkkitehdin Jean Nouvelin
suunnittelema Kultainen enkeli
-toimistorakennus Prahassa.
tu valtavan suuri ostoskeskus Centrum Cerny Most,
joka vetää päivittäin monipuolisten palvelujen ja
tarjonnan vuoksi tuhansittain asiakkaita muualta
Prahasta. Siellä käy myös paljon turisteja.
Viime vuosina Prahassa laajaa keskustelua on ai­
heuttanut Letna-kukkulalle suunniteltu uusi futuris­
tinen kansalliskirjasto. Kilpailun voitti vuonna 2007
arkkitehti Jan Kaplický. Hän muutti heti Neuvosto­
liiton miehityksen jälkeen 1968 Tšekkoslovakiasta
Lontooseen, jossa hän tuli kuuluisaksi Future Sys­
tems -arkkitehtitoimiston perustajana ja sen pää­
suunnittelijana. Kaplickýn arkkitehtuuri on hightech-tyyliä, jossa on esikuvana luonnon muodot.
Silloinen Tšekin tasavallan presidentti Václav Klaus
vastusti voimakkaasti tätä Kaplickýn kansalliskir­
jastosuunnitelmaa. Kaplickýn kuollessa yllättäen
vuonna 2009 näytti siltä, että suunnitelma olisi jo
unohdettu, mutta viime aikoina Tšekin uusi presi­
dentti Miloš Zeman on ottanut projektin uudelleen
esille ja on ilmoittanut haluavansa nähdä Jan Kap­
lickýn projektin toteutettuna.
Prahan kehityksen ja rakentamisen tulevaisuus
on avoin. Asiantuntijat valittavat, ettei Prahalla ole
minkäänlaista konseptia, miten kaupunkia tulisi ke­
hittää. Jotkut vaativat Prahan uudelleen määrittele­
mistä eurooppalaisena kaupunkina. Monet etsivät
inspiraatiota jopa Kaarle IV:n ajoilta. Kaikki toivovat
arkkitehtien, suunnittelijoiden, asukkaiden ja kun­
nallispoliitikkojen parempaa yhteistyötä. Prahan
kaupungin historiallinen rakennettu ympäristö on
ainutlaatuinen, mutta sen suojeleminen ja samal­
la kaupungin kehittäminen Euroopan yhdeksi huo­
mattavimmaksi metropoliksi on vielä ilman laajem­
paa suunnitelmaa ja ratkaisua. ■
Arkkitehti SAFA Markku Rainer Peltonen. Berliini.
Julkaisuja
Pientalon suunnittelu ja rakentaminen
Mitä omakotitalon teettämistä suunnittelevan on
syytä tietää hankkeen eri vaiheissa tontin valinnas­
ta valmistuneen talon huoltoon? Kirjasta saa yksityis­
kohtaista käytännön tietoa rakennushankkeen suun­
nitteluun ja toteutukseen. Kirja ohjeistaa pätevien ra­
kennusalan ammattilaisten ja erilaisten rakentami­
sessa tarvittavien lupien ja asiakirjojen hankinnassa.
Ennen hankkeen aloittamista pientalon tulevan
asukkaan eli rakennuttajan kannattaa pohtia tarpei­
taan, toiveitaan ja resurssejaan. Rakennuttajan rooli
hankkeessa vaihtelee oman osaamisen ja ajankäy­
tön mukaan, mutta viime kädessä hän on vastuus­
sa hankkeen onnistumisesta. Hän tekee valinnat ja
päätökset saamansa asiantuntijatiedon perusteella
ja vastaa kustannuksista.
Kirja on tarkoitettu ensisijaisesti oman talon ra­
kennuttajalle, joten pääpaino on hankkeen valmis­
telussa ja suunnittelussa. Rakennuttajan on kuiten­
kin oltava selvillä myös rakentamisen eri vaiheista,
jotta hän osaa hoitaa oman osuutensa aikataulun
mukaan ja sopia asioista ammattirakentajien kans­
sa. Siksi kirjassa käydään pääpiirteittäin läpi raken­
tamisvaihe aloituskokouksesta LVIS-asennuksiin
sekä rakentamiseen olennaisesti liittyvä valvonta ja
johtaminen. Kirjan viimeinen luku kertoo talon val­
mistumisvaiheesta ja siihen liittyvistä katselmuksis­
ta sekä takuista. Myös pihatyöt, valmiin talon huolto
ja kunnossapito on käsitelty kirjassa.
Tekijät: Satu Sahlstedt, Tuomas Palolahti, Anssi
Koskenvesa, Rakennustieto 2015
ISBN: 978-952-267-094-6
Kirja on saatavilla Rakennustiedon verkkokaupasta: www.
rakennustietokauppa.fi sekä RT Kirjakaupoista.
Matti
Rakennettu Ympäristö 4/15
47
KHO:n päätöksiä
Purkamislupa
Lapuan linja-autoaseman purkaminen
KHO 12.6.2015
Taltio 1655
Diaarinumero 2557/1/14
Julkaistu, muu päätös
Museoviraston lausunnossa esite­
tyllä tavalla. Kaavoituksen keinoja
on kuitenkin pidettävä sinänsä riit­
tävinä suojelun tarpeeseen näh­
den. Linja-auto­asemarakennusta
ei ole osoitettu suojeltavaksi alueel­
la voimassa olevassa asemakaavas­
sa. Rakennuksen rakennussuojelua
koskevat kysymykset on tutkittu ja
ratkaistu asemakaavan muutok­
sen yhteydessä eikä rakennuksen
purkaminen haittaa kaavoituk­
sen toteuttamista. Asiassa ei ole
esitetty sellaista selvitystä, jonka
perusteella vuonna 2002 voimaan
tulleen asemakaavan muutoksen
tulisi katsoa olevan vanhentunut
eikä sen ajanmukaisuuden arvi­
ointi ole ollut tarpeen MRL 60.2
§:n nojalla. Kysymys rakennuksen
suojelusta on näin ollen harkittu
rakennussuojelua koskevien sään­
nösten edellyttämällä tavalla ei­
kä rakennuksen purkamiselle ole
laissa säädettyjä esteitä. Raken­
nustarkastajan on näin ollen tullut
myöntää haettu lupa rakennuksen
purkamiseen.
Korkein hallinto-oikeus hyl­
käsi valituksen. Hallinto-oikeuden
päätöstä ei muutettu.
Toimituksen huomautuksia
Ratkaisu sisältää jälleen kerran sen
toteamisen, kuinka purkamislupa­
säännösten tarkoituksena ei ole ol­
lut rakennusten purkamista rajoit­
tavan lupajärjestelmän luominen,
vaan varmistaa, että rakennuksen
suojelua koskeva asia voidaan rat­
kaista kohtuullisessa ajassa MRL:n
säännösten vaatimukset täyttävällä
kaavaratkaisulla tai rakennussuoje­
lulain (erityislaki) mukaisella suo­
jelupäätöksellä. Rakennusperin­
nön suojelemisesta annettu laki
(498/2010) säilytti edeltävän ra­
kennussuojelulain (60/1985) läh­
tökohdan kaavasuojelun ensisijai­
suudesta. Hallituksen esityksessä
todetaan erityislain soveltamisen
tulevan kysymykseen asemakaavaalueilla tai asemakaavoitettaviksi
päätetyillä alueilla, jos kohteella on
valtakunnallinen merkitys, kaavoi­
tuksen keinot ovat riittämättömät
suojelun tarpeeseen verrattuna
sekä jos suojeluun on erityisiä syi­
tä asemakaavoitustilanteen vuoksi.
Erityislakia voitaisiin soveltaa ase­
makaavoitustilanteen vuoksi esi­
merkiksi silloin, kun asemakaavaa
voidaan pitää rakennusperinnön
Kuva: Helena Teräväinen
■■ Lapuan rakennustarkastaja myönsi (4.12.2012) Lapuan
kaupungille luvan Lapuan linjaautoaseman purkamiseen. Lapuan ympäristölautakunta hylkäsi
(30.1.2013) Nurkkakivi ry:n oikai­
suvaatimuksen.
Vaasan hallinto-oikeus hyl­
käsi (1.7.2014) Nurkkakivi ry:n
valituksen. Perusteluja: (lyhen­
nettynä): Rakennuksen suojelu
asemakaava-alueella ratkaistaan
ensi sijassa asemakaavalla. Aluet­
ta koskevan asemakaavan merki­
tystä arvioitaessa hallinto-oikeus
on ottanut huomioon, että ase­
makaavan muutos on laadittu ja
vahvistettu sen jälkeen kun ra­
kennuslain silloisiin säännöksiin
oli rakennussuojelulain (60/1985)
säätämisen yhteydessä sisällytetty
rakennussuojelua koskevat kaavan
laatimissäännöt. Alueen uudelleen
kaavoittaminen ei ole vireillä. Asi­
assa saadun selvityksen mukaan
linja-autoasemarakennuksella ei
ole valtakunnallista rakennuspe­
rintömerkitystä, vaikka rakennuk­
sella onkin rakennus­perinnön suo­
jelemisesta annetun lain 2.2 §:ssä ja
MRL 139.1 §:ssä tarkoitettuja arvoja
48
Rakennettu Ympäristö 4/15
Rakennettu Ympäristö 3/15
48
KHO:n päätöksiä
huomioon ottamisen kannalta van­
hentuneena eikä asian selvittämi­
nen ja ratkaiseminen asemakaava­
muutoksella käynnisty. Erityisenä
syynä voidaan pitää myös kaavoi­
tuksen viivästymistä joko kunnan
ottaman kannan tai kaavoituksen
resurssien vuoksi niin, että raken­
nuksen purkaminen tai ajan kulu­
misesta johtuva kunnon rappeutu­
minen uhkaavat. (HE 101/2009 vp
s. 25).
Purkamisluvasta valittanut yh­
distys Nurkkakivi ry on v. 1996 pe­
rustettu lapualainen kotiseutu- ja
kulttuuriyhdistys. Purkamisluvista
valitusoikeus kuuluu mm. kaikille
kunnan jäsenille (MRL 192.2 §:n 2
kohta). Kunnan jäseniä ovat vuo­
rostaan mm. yhteisöt, joiden ko­
tipaikka on ao. kunnassa. Purka­
misluvan rakennuslupaa laajempi
valitusoikeus ei koske niitä purka­
mistilanteita, joissa purkaminen
ratkaistaan osana rakennuslupaa.
Viimeksi mainituissa tapauksissa
valitusoikeus on kuitenkin sää­
detty ulottumaan ELY-keskuksille
(MRL 192.3 §). Nyt oli kysymykses­
sä itsenäinen purkamislupa, jolloin
lapualaiselle yhdistykselle kuului
valitusoikeus.
Asiassa oli jo käyty
rakennussuojeluprosessi
Nurkkakivi ry teki marraskuussa
2008 silloiselle Länsi-Suomen ym­
päristökeskukselle linja-autoase­
maa koskevan suojeluesityksen
ja pyysi asettamaan rakennuksen
toimenpidekieltoon. Kaupunki oli
kesäkuussa 2006 tehnyt esisopi­
muksen linja-autoaseman tontin
ja asemarakennuksen myynnistä
markettihanketta varten. Market­
tia vastustaneet kuntalaiset veivät
esisopimuksen tuomioistuimeen,
ja KHO hylkäsi valituksen marras­
kuussa 2008. Asia tunnetaan ”La­
puan markettikapinana”.
Asemarakennus asetettiin toi­
menpidekieltoon helmikuussa
2009. Pian tämän jälkeen ympä­
ristökeskus päätti olla rakennusta
suojelematta. Yhdistys valitti ym­
päristöministeriöön. Joulukuussa
2009 antamassaan lausunnossa
Museovirasto totesi, että rakennus
ansaitsee tulla huomioiduksi myös
valtakunnallisella tasolla 1960-lu­
vun pienimittakaavaisen tasokkaan
liikennearkkitehtuurin edustajana.
Vähäeleinen, arkkitehti Ahti Korhosen suunnittelema rakennus
sopeutuu erinomaisesti ympäris­
töönsä, jota dominoi monumen­
taalinen kaupungintalo. Aikansa
korkealuokkaisena edustajana
linja-autoasema on Museoviras­
ton lausunnon mukaan maakun­
nallisesti ainutlaatuinen ja sillä on
kulttuurihistoriallista merkitystä
rakennustaiteen, rakennusteknii­
kan, erityisten ympäristöarvojen
ja rakennuksen käytön kannalta.
Lokakuussa 2010 ympäristömi­
nisteriö hylkäsi yhdistyksen va­
lituksen ja päätti olla rakennusta
suojelematta. Ministeriö perusteli
kantaansa sillä, että rakennuksen
säilyttäminen ja suojelu voidaan
selvittää asemakaavalla.
Nurkkakivi ry painotti, kuinka
rakennuksen kulttuurihistorialli­
nen arvostus on vuosien kuluessa
kasvanut. Asemakaavamuutosta
laadittaessa ja sitä koskeneessa
valitusprosessissa ei ollut käytet­
tävissä Museoviraston ja ympäris­
töministeriön myöhemmin esittä­
miä kannanottoja, joiden mukaan
linja-autoasemarakennusta voi­
daan pitää kulttuurihistoriallisen
merkityksensä vuoksi kansallisen
kulttuuriperinnön säilyttämisek­
si suojeltavana kohteena. Alueen
asemakaavaa yhdistys piti vanhen­
tuneena. Ympäristöministeriön ja
Kuntaliiton julkaisussa Ajankohtaista kaavoituksessa sivulla 2 mai­
nitaan, että asemakaavan vanhen­
tuminen voi johtua suojelumäärä­
ysten puuttumisesta tai suojelun
tavoitteiden muuttumisesta.
Asemakaavan ajanmukaisuu­
desta ja arvioinnista säädetään
MRL 60 ja 61 §:issä. Täydentäviä
säännöksiä annetaan MRA 68
§:ssä. Lain 60 §:n 1 momentti an­
taa yleisen oikeusohjeen ja jatku­
van velvoitteen kunnalle seurata
asemakaavojen ajanmukaisuutta
ja tarvittaessa ryhtyä toimenpi­
teisiin vanhentuneiden asema­
kaavojen uudistamiseksi. Saman
pykälän 2–5 momentit koskevat
asemakaavan ajanmukaisuuden
arviointia erityistilanteessa. Eri­
tyistä ajanmukaisuuden arviointia
koskeva säännöstö on toisinaan
virheellisesti mielletty asemakaa­
vojen kolmentoista vuoden van­
hentumissäännöksi. Asemakaavat
eivät Suomessa automaattisesti
vanhene eivätkä ne sisällä viimeistä
käyttöpäivää.
Asemakaavan ajanmukaisuu­
den erityisarviointi voi aktualisoi­
tua tilanteessa, jossa haetaan ra­
kennuslupaa uuden rakennuksen
rakentamiseksi. Paitsi että asema­
kaavalle on laissa säädetty 13 vuo­
den aikaraja, tulee asemakaavan
olla merkittävältä osalta edelleen
toteuttamatta, jotta säännöksen
soveltamista on harkittava. Lisäksi
rakennuslupahakemuksen tulee
koskea sellaisen uuden rakennuk­
sen rakentamista, jolla on alueiden
käytön tai ympäristökuvan kannal­
ta olennaista merkitystä. Muitakin
reunaehtoja ja menettelyä koskevia
sääntöjä on sekä laissa että asetuk­
sessa annettu.
Käsillä olevassa tapauksessa
ei ollut kysymys uuden rakennuk­
sen rakentamisesta, vaan olemas­
sa olevan purkamisesta. Jo siitä
seuraa, ettei erityisarvioinnin so­
veltamista tullut lähtökohtaisesti
harkita. Purkamisen tarkoituksena
on kuitenkin ollut vapauttaa tontti
asemakaavan mukaisen vähittäis­
kaupan suuryksikön rakentami­
seen. Marketin rakentamisella on
eittämättä ympäristökuvan kannal­
ta olennaista merkitystä. Hallintooikeus on ikään kuin ”varmuuden
vuoksi” sisällyttänyt päätökseensä
toteamuksen, ettei asemakaavan
ajanmukaisuuden arviointi MRL
60.2 §:n tarkoittamalla tavalla ole
ollut tarpeen.
Asia on viime kädessä ratken­
nut kohteen rakennushistorial­
lisen ja -perinteen merkityksen
arvioinnin kautta. Maankäyttö- ja
rakennuslain 139 §:ssä säädetty­
jen purkamisluvan myöntämisen
edellytysten on katsottu täyttyneen.
Purkamislupa on tullut myöntää.
Purkamislupien harkinta on
kaiken kaikkiaan monitahoista ja
siinä tulee ottaa huomioon kunkin
Rakennettu Ympäristö 4/15
49
KHO:n päätöksiä
yksittäistapauksen erityisluonne.
Vaikka tapaukset vaikuttaisivat
samankaltaisilta, voi niihin sisäl­
tyä yllättäviä erityispiirteitä. Vii­
tattakoon vaikka ratkaisuun KHO
19.6.2014 t 1973 (ratkaisua on
sivuttu tämän lehden numerossa
1/2015 s. 52). Tämä Vaasan Villa
Gustafsro -huvilaa koskeva tapaus
on samankaltainen Lapuan linjaautoasemarakennuksen kanssa,
mutta eräänä erona on se, että ase­
makaavan hyväksymisen jälkeen
tehdyssä inventoinnissa huvila
osoittautuikin huomattavasti aikai­
sempaa oletettua vanhemmaksi.
Tästä seurasi, ettei purkamisluvan
edellytyksiä ollut KHO:n mielestä
riittävästi selvitetty.
Helsingin Lauttasaaren ve­
sitornia koskevassa ratkaisussa
KHO 27.5.2015 t. 1383 merkityk­
selliseksi muodostui sen sijaan se,
että vesitornin suojeluasia oli tul­
lut vireille vasta sen jälkeen, kun
rakennuslautakunta oli purka­
misluvan käsitellyt ja myöntänyt.
Vaikka ELY-keskuksen kielteisestä
rakennussuojelupäätöksestä tehty
valitus oli vireillä ympäristöminis­
teriössä, hallinto-oikeus oli voinut
hylätä valituksen myönnetystä
purkamisluvasta. Korkein hallintooikeus on varta vasten kirjannut
päätökseensä lausuman, jonka
mukaan ympäristöministeriöllä on
KHO:n päätöksen estämättä oikeus
ryhtyä tarpeellisiksi katsomiinsa
toimenpiteisiin. Ympäristöminis­
teriö on päätöksellään 12.8.2015
pysyttänyt rakennussuojeluesityk­
sestä ELY-keskuksen tekemän hyl­
käävän päätöksen lopputuloksen.
Ministeriön päätöksestä voi vielä
valittaa KHO:een sillä perusteella,
että päätös on lainvastainen.
Lauri Jääskeläinen
Johtojen sijoittaminen
Tuulivoimalapuistot
Maakaapelit
Yhdyskuntaa tai kiinteistöä palveleva johto toisen alueelle (MRL 161 §)
KHO 8.5.2015
Vuosikirja KHO:2015:69
■■ Kristiinankaupungin rakennustarkastaja jätti tutkimatta
(10.12.2012) yhtiön hakemukset
tuulivoimalakiinteistöjä palvele­
vien sähköjohtojen sijoittamisesta
kiinteistöille. Kristiinankaupungin tekninen lautakunta hylkäsi
(29.5.2013) yhtiön oikaisuvaati­
muksen, ja muutti rakennustar­
kastajan päätöstä siten, että ha­
kemukset hylätään, koska ei ole
yksiselitteisen selvää, soveltuuko
maankäyttö- ja rakennuslain 161 §
hakemukseen.
Vaa s a n ha l l i nt o - o i ke u s
(29.1.2014) kumosi teknisen lau­
takunnan päätöksen ja saattoi
rakennus­t arkastajan päätöksen
lopputuloksen voimaan.
Korkein hallinto-oikeus ei
muuttanut hallinto-oikeuden pää­
töksen lopputulosta.
Perusteluja: (osittain lyhen­
nettynä): MRL 161.1 §:n mukaan
kiinteistön omistaja ja haltija on
velvollinen sallimaan yhdyskuntaa
50
Rakennettu Ympäristö 4/15
tai kiinteistöä palvelevan johdon
sijoittamisen omistamalleen tai
hallitsemalleen alueelle, jollei si­
joittamista muutoin voida järjestää
tyydyttävästi ja kohtuullisin kustan­
nuksin. Sama koskee johtoihin liit­
tyviä vähäisiä laitteita, rakennelmia
ja laitoksia. Johtoa tai muuta laitetta
ei saa rakentaa niin, että vaikeute­
taan alueen kaavoitusta tai kaavan
toteuttamista. Jollei sijoittamisesta
ole sovittu kiinteistön omistajan
ja haltijan kanssa, sijoittamisesta
päättää kunnan rakennusvalvonta­
viranomainen. Sijoittamisesta pää­
tettäessä on kiinnitettävä huomiota
siihen, ettei kiinteistölle aiheuteta
tarpeetonta haittaa.
Maankäyttö- ja rakennuslain
161 § sisältää valtiosääntöoikeu­
dellisesti arvioituna maanomis­
tusoikeutta rajoittavan sallimisvel­
vollisuuden, johon maanomistaja
on perustuslain 15.1 §:n puitteissa
velvollinen alistumaan. Lainkoh­
dassa säädetty sietämisvelvollisuus
on perustuslaissa turvattua omista­
jan vapautta rajoittava säännös, jo­
ta on tulkittava suppeasti ja pitäen
ohjeena perustuslaissa turvattua
omaisuuden suojaa.
Esillä olevassa asiassa kyse on
johtojen sijoittamisesta maan al­
le alueelle, johon on jo perustettu
yksityistielain mukainen tieoikeus.
Maakaapelin sijoittamisesta mää­
räämiseen viranomaisen päätök­
sellä ei näin ollen sinänsä ole pe­
rustuslaista johtuvaa estettä.
Kyse ei ole yhtä tai useampaa
asuinkiinteistöä tai asuinkiinteis­
töistä muodostuvaa yhdyskuntaa
palvelevasta sähkönsiirrosta. Kyse
ei toisaalta ole valtakunnan kanta­
verkkoon kuuluvasta johdosta tai
seudullisesta johdosta, eikä johto
myöskään jännitteeltään vastaa
näitä lainkohdan soveltamisalan
ulkopuolelle jätettyjä johtoja. Kyse
on sellaisesta sähkönsiirtotarpees­
ta, johon vuonna 1981 silloista lakia
säädettäessä ei ole osattu varautua
ja jollaisen osalta myöhemmistä­
kään lain esitöistä ei soveltamis­
alakysymykseen ole saatavissa ni­
menomaista ohjetta.
Lain 161 §:n sanamuoto ei edel­
lytä, että kiinteistöä palvelevalla
sähköjohdolla siirrettäisiin sähköä
vain jakeluverkosta kiinteistöllä
asuvalle tai toimivalle sähkönkäyt­
täjälle. Se, että johdot palvelevat
ensisijaisesti sähkön siirtoa voi­
maloista sähköverkkoon, ei ole es­
teenä 161 §:n soveltamiselle. Tuu­
livoimaloita yhdistävät johdot on
tarkoitettu palvelemaan tuulivoi­
malakiinteistöjen käyttötarkoitus­
ta. Johtoja voidaan pitää kiinteistö­
jä palvelevina johtoina. Sitä vastoin
johtojen ei voida katsoa palvelevan
yhdyskuntaa sillä perusteella, että
tuulivoimatuotanto tuo tuloja yh­
dyskuntaan, eikä muullakaan pe­
rusteella.
Kunnan rakennusvalvontavi­
ranomainen on voinut määrätä joh­
tojen sijoittamisesta, eikä hakijan
ole ollut tarpeen hakea tarvittavia
käyttöoikeuksia kiinteän omaisuu­
den ja erityisten oikeuksien lunas­
tuksesta tai kiinteän omaisuuden
pakkolunastuksesta sähkölaitosta
varten annetun lain nojalla. Joh­
tojen sijoittamista koskeva päätös
voidaan sinänsä tehdä riippumat­
ta hankkeen edellyttämistä muista
luvista. Sijoittamista koskevan pää­
töksen tekemisen edellytykseksi ei
liioin ole asetettu sitä, että johto
tai laitos, jota se palvelee, on osoi­
tettu kaavassa. Ennen yleiskaavan
hyväksymistä ei kuitenkaan voida
arvioida tuulipuistohankkeen to­
teuttamisen edellytyksiä kaavoi­
tukselle aiheutuvan haitan kan­
nalta. Myöskään rakennuslupien
myöntämisen edellytyksiä taikka
tuulivoimaloiden alueiden sijaintia
kaavassa ei ole voitu vielä selvittää,
eikä suunniteltujen johtojen tarkka
sijaintikaan ole tiedossa. Hakemus­
ta on sen lisäksi sen vireillä ollessa
oleellisesti muutettu. Hakemus on
katsottava asian selvittämättömään
tilaan nähden ennenaikaiseksi.
Toimituksen huomautuksia
Oikeuskysymyksenä tapauksessa
oli erityisesti se, voidaanko ensi­
sijaisesti voimalakiinteistöjä pal­
velevia johtoja pitää MRL 161 §:n
tarkoittamina yhdyskuntaa palvele­
vina johtoina. Säännös on poikkeus
perustuslain takaamasta omaisuu­
densuojasta, minkä takia sitä tulee
lähtökohtaisesti tulkita suppeasti.
Näin on myös KHO päätökseensä
kirjannut.
Vakiintuneesti on katsottu, että
säännöksessä ”yhdyskunnalla” tar­
koitetaan saman kunnan alueella
olevaa kylää, lähiötä tms. Hallituk­
sen esityksessä 1/1981 vp, jonka
pohjalta vanhan rakennuslain vas­
taavaa säännöstä muutettiin (RakL
133), on edellytetty valtakunnallis­
ten ja seudullisten johtoverkosto­
jen jäävän säännöksen soveltamis­
alan ulkopuolelle. Tapauksessa
KHO 1995 A 39 katsottiin kuiten­
kin 45 kV:n sähköjohto yhdyskun­
taa palvelevaksi siitä huolimatta,
että se sijaitsi useamman kunnan
alueella ja sitä käytettiin ajoittain
jakelualueella olevien voimalaitos­
ten tuottaman sähkön siirtämiseen
valtakunnan kantaverkkoon.
Vaasan hallinto-oikeus asettui
Kristiinankaupungin lupaviran­
omaisen kanssa samalle kannalle
ja katsoi, etteivät johdot palvele
alueen yhdyskuntia säännökses­
sä tarkoitetulla tavalla. Johdot on
suunniteltu olemaan 20 tai 31,5
kV:n sähköjohtoja, jotka on tarkoi­
tus sijoittaa maakaapeleina ole­
massa olevan metsätien varteen
tiekunnan hallitsemalle alueelle.
Jos hakemusta ei hyväksytä, aihe­
uttaisi se yhtiölle 20-kertaiset kus­
tannukset, kun johdot vedettäisiin
kiertämällä hakemuksen kohteena
olevat kiinteistöt. Tuulivoimalat,
joita yhdistävien johtojen sijoit­
tamisesta on kysymys, sijoittuvat
Lappfjärdin tuulivoima-alueelle.
Alue sijaitsee Kristiinankaupungin
ja Isojoen kuntien alueilla.
Yhtiö vetosi myös siihen, että
tuulivoimapuisto palvelee yhdys­
kuntaa sitä kautta, että se tuo si­
jaintikunnalleen verotuloja ja työ­
paikkoja. Tämä perustelu ei luon­
nollisestikaan menestynyt.
Sen sijaan KHO katsoi, että
johtoja voidaan pitää kiinteistöjä
palvelevina johtoina. Johdot pal­
velevat tuulivoimalakiinteistöjen
käyttötarkoitusta. Kussakin tuu­
livoimalassa tuotettu sähkö on
tarkoitus johtaa muuntamon ja
syöttöjohdon kautta seudulliseen
ja valtakunnalliseen sähkönsiir­
toverkkoon kaupallisessa tarkoi­
tuksessa. MRL 161 §:n sanamuoto
ei edellytä, että johdolla siirrettäi­
siin sähköä vain jakeluverkostosta
kiinteistöllä asuvalle tai toimivalle
sähkönkäyttäjälle. Soveltamista ei
estä sekään, että voimaloilla on tar­
koitus tuottaa sähköä taloudellisen
hyödyn saamiseksi voimalat omis­
tavalle yhtiölle.
Lopputulos oli, että sijoittami­
sesta päättäminen kuuluu raken­
nusvalvontaviranomaisen toimi­
valtaan. KHO myös toteaa päätök­
sessään, ettei päätöksen tekemisen
edellytykseksi ole asetettu sitä, että
johto tai laitos, jota johto palve­
lee, on osoitettu kaavassa. Ennen
yleiskaavan hyväksymistä ei kui­
tenkaan voida arvioida tuulipuis­
tohankkeen toteuttamisen edelly­
tyksiä MRL 161 §:ssä tarkoitetun
kaavoitukselle aiheutuvan haitan
kannalta. Myöskään rakennuslu­
pien myöntämisen edellytyksiä
tai voimaloiden alueiden sijaintia
kaavassa ei ole voitu vielä selvittää.
Hakemusta johtojen sijoittamisen
osalta oli lisäksi sen vireillä ollessa
oleellisesti muutettu. Tästä kaikesta
seurasi, että hakemus oli katsotta­
va asian selvittämättömään tilaan
nähden ennenaikaiseksi.
Lauri Jääskeläinen
RY
Rakennettu Ympäristö
seuraavat lehdet:
NroTeemat
Ilmestymispäivät
5/2015
Rakenteellinen turvallisuus
16.11.
6/2015
Kauneus, valo
18.12.
RY Rakennettu Ympäristö on ammattilehti, joka
keskittyy
käytännön kaavoitus-, rakennusvalvonta.
ja ympäristönsuojelutyöhön. Lisäksi se välittää
rakentamisen lainsäädäntöön ja hallintoon liittyvää
ajankohtaista tietoa.
Ilmoitusvaraukset: Jarmo Jokela, puh. 044 759 5104,
[email protected].
Varaukset viimeistään; 20.8. (nro 4), 14.10. (nro 5)
ja 19.11. (nro 6).
RY Rakennettu Ympäristö 4/2015 on
luettavissa myös digilehtenä osoitteessa
www.rakennettuymparisto.fi.
RY Rakennettu Ympäristö -lehden
Resumé- ja English Summary -palstat
julkaistaan lehden www-sivuilla
www.rakennettuymparisto.fi.
English Summary is published on
www.rakennettuymparisto.fi.
Svenskspråkig resumé av tidningens
innehåll hittar du på
www.rakennettuymparisto.fi.
Tiedä, mistä alalla
puhutaan 2015!
TILAAN
Postimaksu
on maksettu
OSOITTEENMUUTOS
RY Rakennettu Ympäristö -lehti
❑ kestotilaus á 57 € / vuosikerta ❑ vuositilaus á 59 € / vuosikerta (4 nroa)
Rakennustaito -lehti
❑ kestotilaus á 58 € / vuosikerta ❑ vuositilaus á 62 € / vuosikerta (6 nroa)
Hinnat sisältävät alv. 10%. Palauta kuponki postitse, laita tilaus sähköpostilla
osoitteeseen sari.vanonen@rakennustieto.fi tai tilaa verkkokaupasta www.rakennustietokauppa.fi
Tilaaja
Sari Vanonen
Yritys
Lähiosoite
Postiosoite
Laskutusosoite, jos eri kuin tilaajan
Puhelin
Sähköposti
Pvm
Allekirjoitus
Asiakasnumero
Tunnus 5001435
00003 VASTAUSLÄHETYS
KHO:n päätöksiä
Käyttötarkoituksen olennainen muutos
Huonejärjestys ja sen muutos
Poikkeamispäätöksen tarve
KHO 10.6.2015
Vuosikirja KHO:2015:87
■■ Varsinais-Suomen ELY-keskus
myönsi (13.6.2011) poikkeamis­
päätöksen osakeyhtiölle omakoti­
talon (400 m²), autotallin (70 m²)
ja rantasaunan (30 m²) rakentami­
seen poiketen MRL 72 §:n säännök­
sestä. Poikkeamispäätökseen pe­
rustuva rakennuslupa myönnettiin
viranhaltijapäätöksellä (22.7.2011).
Yhtiö haki sittemmin muutoslupaa
siten että rakennusta voidaan vuok­
rata lyhytaikaisia jaksoja varten.
Lautakunta myönsi poikkeamisen
(9.11.2011). Turun hallinto-oikeus
kumosi (19.9.2012) lautakunnan
päätöksen ja katsoi, ettei yhtiö ollut
poikkeamisen tarpeessa.
Paraisten rakennuslautakunta hyväksyi (27.9.2012) yhtiön ha­
kemuksen saada muuttaa raken­
nusluvassa (22.7.2011) hyväksyttyä
huonejärjestystä.
Turun hallinto-oikeus hylkäsi
(3.12.2013) valituksen lautakunnan
päätöksestä. Päätös ei ollut yksi­
mielinen.
Korkein hallinto-oikeus myön­
si valitusluvan eikä muuttanut hal­
linto-oikeuden päätöksen loppu­
tulosta. Ratkaisu oli äänestys (3–2).
Perusteluja: (lyhennettynä):
Alkuperäisen rakennusluvan mu­
kaan rakennus käsitti 1. ja 2. ker­
roksen yhteistilojen lisäksi kuusi
makuuhuonetta, joista kahdessa
oma kylpyhuone. Myönnetyssä
muutosluvassa 1. kerroksen kir­
jasto muuttuu kylpyhuoneellisek­
si vierashuoneeksi. Toisessa ker­
roksessa kolme makuuhuoneisiin
liittyvää pukuhuonetta muuttuu
kylpyhuoneeksi. Lisäksi olohuone
muuttuu makuuhuoneeksi ja wctila laajenee kylpyhuoneeksi, joka
liittyy makuuhuoneeseen. Muutos­
ten jälkeen rakennuksessa on yh­
teensä kahdeksan pesuhuoneella
varustettua makuuhuonetta.
Yhtiön toimittaman selvityk­
sen mukaan rakennusta käyttävät
loma-asuntona henkilöt, joilla on
suora yhteys yhtiön toimintaan,
kuten hallituksen jäsenet ja joh­
tajat sekä heidän perheensä, ja
liikekumppanit. Rakennusta ei
vuokrata ulkopuolisille matkaili­
joille. Toukokuusta syyskuuhun
rakennuksessa majoittuu 2–4 vie­
rasta ja muina kuukausina arviolta
2. Rakennuksen koko kapasiteettia
ei käytetä säännönmukaisesti.
Myönnetyn poikkeamisluvan
mukaan rakennuksen käyttötarkoi­
tus on ympärivuotinen asuminen.
Rakennuslupa ja muutoslupa vas­
taavat tältä osin poikkeamislupaa.
Vaikka rakennuksessa suori­
tettavat huonejärjestelyt eli ma­
kuuhuoneiden määrän ja niihin
liittyvien omien pesuhuoneiden
lisääminen osaltaan mahdollistivat
sen, että rakennusta voitiin valituk­
sessa tarkoitetulla tavoin käyttää
hakijayhtiön toimialan mukaiseen
matkailu- tai majoitustoimintaan,
hakemuksessa ilmoitettu käyttö
ei esitetyn selvityksen perusteella
vaikutuksiltaan poikennut tämän
kokoisen rakennuksen tavanomai­
sena pidettävästä asumiskäytöstä
siten, että yhtiö olisi ollut myös ra­
kennuksen tai sen osan käyttötar­
koituksen olennaista muuttamista
koskevan rakennusluvan tarpeessa.
Hanke voitiin siten toteuttaa oma­
kotitalon rakentamista koskevan
poikkeamispäätöksen perusteella
hakematta uutta poikkeusta.
Toimituksen huomautuksia
Kysymyksessä on omakotitalolu­
pa ranta-alueella. Alueella ei ollut
voimassa asema- tai yleiskaavaa,
jossa rakennuspaikan käyttötar­
koitus olisi määrätty. ELY-keskus
oli myöntänyt poikkeamisluvan.
Ensimmäinen muutoslupa
(poikkeaminen) verrattuna poik­
keamisluvan perusteella myön­
nettyyn rakennuslupaan koski
mahdollisuutta vuokrata tiloja
lyhytaikaisesti. Asia eteni valituk­
sesta hallinto-oikeuteen, joka piti
hakemusta tarpeettomana.
Nyt oli ratkaistavana toinen
muutoslupa, joka koski huonejär­
jestyksen muuttamista. Oikeusky­
symykseksi muodostui, muuttuiko
samalla omakotitalon käyttötarkoi­
tus olennaisesti.
Sesonkiluonteisesta majoi­
tuksesta maatilalla on ratkaisu
KHO 1983 II 97: Kausiluonteinen
ja tilapäinen enintään 25 henki­
lön ­yhtäaikainen majoittaminen
­maatilaan kuuluvissa rakennuksis­
sa ei merkinnyt rakennuksen käyt­
tämistä muuhun majoitustoimin­
taan kuin mitä maatalouden har­
joittaminen edellytti eikä ­asiassa
tarvittu lupaa käyttötarkoituksen
muuttamiseen. Sen sijaan oma­
kotitalon käyttö yksinomaan ly­
hytkestoiseen majoitus­toimintaan
ei ratkaisussa KHO:2014:143 (RY
5/14 s. 52–53) vastannut kaavan
pääkäyttö­t arkoituksen mukais­
ta omakotiasumista. Kysymys oli
omakotialueelle epätyypil­lisistä
lyhytkestoisista majoitusjaksoista,
osin loma-asuntokäytössä.
Korkeimman hallinto-oikeuden
enemmistö asetti lähtökohdaksi
käyttötarkoituksen muutosluvan
tarpeen arvioinnissa yhtiön ha­
kemuksen. Hakemuksen mukaan
rakennusta ei käytetty vuokraus­
toimintaan. Ratkaisuun on kirjattu
maininta, jonka mukaan rakennus­
valvontaviranomainen voi tarvit­
taessa kieltää rakennuksen muun
kuin rakennusluvan mukaisen
käytön.
Rakennettu Ympäristö 4/15
53
KHO:n päätöksiä
Vähemmistö painotti haki­
jayhtiön harjoittavan toimialansa
mukaan majoitus- ja matkailutoi­
mintaa Turunmaan saaristossa.
Asian käsittelyn eri vaiheissa oli
yhtiö toimittanut erilaisia tietoja
rakennuksen käytön luonteesta.
Kiinteistölle on myönnetty lupa
kerrosalaltaan 140 m²:n suuruisel­
le helikopterihallille. Vähemmistö
katsoi saatujen selvitysten osoitta­
van, ettei rakennuksen pääasialli­
nen käyttö ole omakotiasuminen,
vaan vaihtelevan henkilömäärän
väliaikainen majoitus. Toiminnan
vaikutukset poikkeavat olennaisesti
tavanomaisesta omakotiasumises­
ta. Tämän vuoksi ei muutoslupaa
olisi saanut vähemmistön mukaan
myöntää ilman MRL 125 §:n 5 mo­
mentin tarkoittamaa käyttötarkoi­
tuksen muutoslupaa.
Vaikka ratkaisu on vuosikirja­
ratkaisu, ei se välttämättä helpota
rakennusvalvonnassa tapahtu­
vaa rajanvetoa käyttötarkoituksen
muutoslupien tarpeen arvioinneis­
sa. Sen johtopäätöksen voi tehdä,
etteivät tilajärjestelyt yksinomaan
ole ratkaisevia. Toisaalta on lukui­
sia ratkaisuja, joissa nimenomaan
tilajärjestelyjen kautta on saunara­
kennukseksi nimettyä rakennusta
ranta-alueella pidetty jonain muu­
na kuin luvanhakijan ilmoittama­
na talousrakennuksena. Mainitta­
koon vaikkapa vuosikirjaratkaisu
KHO:2004:3. Tapauksessa ranta­
vyöhykkeelle sijoitettavaksi tarkoi­
tetussa rakennuksessa (kerrosalal­
taan 29,5 m²) oli sauna, pesuhuone,
noin 17,5 m²:n suuruinen tupa ja
kuisti. Tuvassa oli takka ja keitto­
nurkkaus. Kun otettiin huomioon
rakennuksen sisältämistä tiloista
saatu selvitys sekä erityisesti se
seikka, että siinä olisi keittonurkka­
us, rakennusta ei sen pienehköstä
koosta huolimatta voitu pitää MRL
72.3 §:n 4 kohdassa tarkoitettuna
talousrakennuksena. - Luvantar­
peen arviointi on kokonaisharkin­
taa, jossa tulee ottaa huomioon
paitsi itse suunnitelma niin viran­
omaiselle toimitetut selvitykset
tulevan toiminnan luonteesta. Jos
sitten toiminta faktisesti poikkeaa
myönnetystä luvasta, muuttuu asia
valvontaluonteiseksi.
Lauri Jääskeläinen
Asema-kaava. Asemakaava-alueen rajaus.
Kunnan kaavoitusmonopoli.
Kunnan kehitys.
Maanomistajien yhdenvertaisuus.
KHO 15.6.2015
Vuosikirja KHO 2015:95
■■ Kunta oli hyväksynyt omista­
mansa tilan alueelle asemakaavan,
jossa oli osoitettu rakennusoikeut­
ta pientaloasumiseen sekä katu- ja
viheralueita. Asemakaava-alue oli
pinta-alaltaan 8,7 hehtaaria ja se
sijaitsi aikaisemmin asemakaavoi­
tetun kylätaajaman koillispuolella.
Asemakaava-alue muodosti pää­
osan kylätaajaman pohjoispuolelle
oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa
osoitetusta asuntoalueesta.
Asiassa oli kysymys siitä, oli­
ko asemakaava lainvastainen sillä
perusteella, että A:n ja B:n omis­
tamaa 0,5 hehtaarin suuruista ra­
kennettua tilaa ei ollut sisällytetty
asemakaava-alueeseen. Tila sijaitsi
asemakaava-alueen itäpuolella ja
samalla yleiskaavassa osoitetulla
asuntoalueella kuin kunnan omis­
tama tila.
54
Rakennettu Ympäristö 4/15
Asiassa saadun selvityksen
mukaan asemakaava-alueen ra­
jaukseen oli vaikuttanut kunnan ta­
voite laatia asemakaavoja ensisijai­
sesti omistamilleen alueille. Tähän
nähden korkein hallinto-oikeus
totesi, että kunnalla on kaavoitus­
monopolinsa mukaisesti ja osana
maapolitiikkaansa oikeus laatia
haluamansa sisältöisiä kaavoja
edellyttäen, että kaavalle laissa sää­
detyt sisältövaatimukset täyttyvät.
Kunnalla on tällöin harkintavaltan­
sa puitteissa mahdollisuus muun
ohella päättää siitä, mille alueille
ja missä aikataulussa asemakaavo­
ja laaditaan. Pelkästään sillä perus­
tella, että kaava-alueen rajaukseen
olivat vaikuttaneet maanomistuk­
selliset seikat, kaavapäätöstä ei si­
ten ollut pidettävä lainvastaisena.
Kaavaratkaisun lainmukaisuus oli
kuitenkin voitava perustella myös
muilla kuin maanomistukseen liit­
tyvillä näkökohdilla.
Asemakaava-alue sijaitsi kylä­
taajaman ja A:n ja B:n omistaman
tilan välissä eikä mainitun tilan
ympäristössä ollut muutoinkaan
tiivistä rakennuskantaa. Tilan koh­
dalla kaavarajaus noudatti tien
suuntaisesti vedettyä linjausta.
Kaava-alue muodosti maankäyt­
tö- ja rakennuslain 54 §:n kan­
nalta tarkasteltuna maankäytölli­
sesti yhtenäisen kokonaisuuden.
Asemakaava­ratkaisu ei rajoittanut
asemakaavoittamattoman alueen
tulevaa suunnittelua niin, ettei
aluetta voitaisi tulevassa kaavoi­
tuksessa osoittaa maanomistajien
kannalta tarkoituksenmukaiseen
käyttöön. Näissä oloissa tilan jät­
täminen t­ässä vaiheessa asema­
KHO:n päätöksiä
kaava-alueen ulkopuolelle ei ollut
lainvastaista.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Valittajat A ja B ovat valituksessaan
hallinto-oikeuteen vaatineet, että
kunnanvaltuuston asemakaavan
hyväksymistä koskeva päätös ku­
motaan, koska valittajien omis­
tamaa kiinteistöä ei sisällytetty
asemakaavaan. Valittajat ovat kat­
soneet, ettei heitä kohdella maan­
omistajina tasavertaisena, jos
kiinteistöä ei kaavoiteta osittain
tai kokonaan. Valittajien mukaan
myös kulku kiinteistölle hankaloi­
tuu yksityistien sulkemisen myötä
ja kiinteistölle tulee asemakaavan
johdosta 40 naapuria, mikä aiheut­
taa haittaa olemassa olevalle asu­
tukselle.
Valituksenalaisella päätöksellä
on kaavoitettu kiinteistö RN:o 3:80
kokonaisuudessaan. Kaavoitetta­
van alueen pinta-ala on noin 8,7
hehtaaria ja kaava-alue sijaitsee
Etelä-Mäntsälässä Hyökännum­
mella Tuusulan kunnan rajan lä­
heisyydessä. Nykytilanteessa alue
on pääosin rakentamatonta met­
sämaastoa, joka on hakkuiden jäl­
jiltä nuorta vesakkoa. Alue rajau­
tuu etelässä pientaloasutukseen.
Muilta osin ympäröivät alueet ovat
viljelyskäytössä olevia peltoja. Kaa­
vaselostuksen mukaan asemakaa­
valla muodostuu rakennusoikeutta
yhteensä 11 820 kerrosneliömetriä
ja kaava-alueelle osoitetaan 45
ohjeellista erillispientalotonttia.
Asemakaava-alueella on voimas­
sa 2005 hyväksytty osayleiskaava,
jossa alue on osoitettu pääosin
uudeksi tai olennaisesti muuttu­
vaksi alueeksi, joka on tarkoitettu
asemakaavoitettavaksi tai jonka
asemakaavaa on tarkoitus muut­
taa. Alueen maankäyttömuodoksi
on tältä osin osayleiskaavassa mer­
kitty pientalovaltainen asuntoalue
(AP) ja osaksi lähivirkistysaluetta
(VL). Valittajien kiinteistö sijaitsee
osayleiskaavan AP-alueella, joka on
nykyisellään varvikkoa.
Helsingin hallinto-oikeus hy­
väksyi valituksen ja kumosi kun­
nanvaltuuston päätöksen. Pää­
töstään hallinto-oikeus perusteli
muun ohella sillä, että maanomis­
tajien yhdenvertaisen kohtelun
vaatimus huomioon ottaen tietyn
alueen sisällyttäminen asema­
kaavoitettavaan alueeseen tai sen
jättäminen alueen ulkopuolelle ei
voi perustua yksinomaan siihen,
että alueen omistaa tietty maan­
omistaja. Kaava-alueen rajaus ei
voi myöskään perustua pelkästään
siihen, että kunnan periaatteena
on asemakaavoittaa vain omista­
miaan maita. Hallinto-oikeuden
mukaan Mäntsälän kunta on sekä
vastineissaan asemakaavaehdo­
tuksesta tehtyihin muistutuksiin,
kaavaselostuksessa että hallintooikeudelle antamassaan lausun­
nossa vedonnut kaava-alueen ra­
jauksen osalta noudattamaansa
periaatteeseen, ettei ensimmäistä
asemakaavaa laadita yksityiselle
maalle. Hallinto-oikeus katsoi, ettei
tämä ole hyväksyttävä maankäytöl­
linen syy kaava-alueen rajaukselle.
Mäntsälän kunnanvaltuuston pää­
tös loukkaa siten maanomistajien
yhdenvertaisen kohtelun vaati­
musta ja kunnanvaltuusto on ylit­
tänyt harkintavaltansa hyväksyes­
sään asemakaavan kaava-aluetta
koskevan rajauksen.
Korkeimman hallinto-oikeuden
ratkaisu
Kunta on valituksessaan korkeim­
malle hallinto-oikeudelle (KHO)
vaatinut, että hallinto-oikeuden
päätös kumotaan. Kunta on va­
lituksessaan KHO:lle todennut,
että alueella voimassa olevassa
Hyökännummen osayleiskaavassa
on valituksenalaisella päätöksellä
asemakaavoitetun asuinalueen ja
osayleiskaavaan merkityn maata­
lousalueen välissä kapea maakais­
tale. Tällä alueella sijaitsee kolmen
eri maanomistajan omistamia
kiinteistöjä, joista yksi on hallintooikeuteen valittaneiden omakoti­
kiinteistö. Asemakaavoitustyössä
kunnan tavoitteena on ollut saada
omistamalleen alueelle noin 40–50
uutta rakennuspaikkaa.
Kunnan mukaan asemakaavaalueen rajauksesta päätettäessä
työn alkuvaiheessa ei katsottu tar­
peelliseksi asemakaavan laajuu­
den tai yhdyskuntarakenteen ke­
hittymisen kannalta ottaa mukaan
edellä mainittuja pellon ja kunnan
alueen väliin jääviä alueita, koska
ne eivät olisi tuoneet mukanaan
merkittävää lisäarvoa alueen suun­
nittelun kannalta. Taajaman kasvu
tapahtuu pääasiassa taajaman ete­
läosassa koulun ympärillä ja taa­
jaman sisällä. Tämänkään vuoksi
valittajien omistaman alueen sisäl­
lyttämisellä asemakaavoitettavaan
alueeseen ei esimerkiksi taajama­
rakenteen tiivistämisen tai tulevan
kasvun kannalta ole merkitystä.
Kunta on todennut, että valit­
tajat ovat kirjeessään kunnalle ja
myös valituksessaan esittäneet,
että heidän tonttinsa jaettaisiin
kaavatyön yhteydessä 2–3 tonttiin,
huolimatta siitä, että valittajat ovat
perustelleet valitustaan myös 40
uuden naapurin tuomalla häiriöllä.
Kunta on todennut, että valittajien
kiinteistön ja uusien tonttien vä­
liin on merkitty kahdeksan metriä
leveä istutusvyöhyke.
KHO on päätöksessään toden­
nut, että kunnalla on velvollisuus
alueen asemakaavoittamiseen, jos
maankäyttö- ja rakennuslain 51
§:ssä säädetyt edellytykset täytty­
vät. Mainitun lainkohdan perus­
teella yksittäisellä maanomistajalla
ei toisaalta ole oikeutta saada aluet­
taan kaavoitetuksi, vaan kaavan
laatimisen tarpeellisuus kuuluu
kunnan ratkaistavaksi. Yleiskaaval­
la ei ole maankäyttö- ja rakennus­
lain perusteella sellaista ohjausvai­
kutusta asemakaavoitukseen, että
yleiskaavan tietyn aluevarauksen
sisältämä alue tulisi välttämät­
tä kokonaisuudessaan sisällyttää
samaan asemakaava-alueeseen.
Valituksenalainen asemakaava
muodostaa sellaisenaan riittävän
maankäytöllisen kokonaisuuden.
Asiassa on kuitenkin riidatonta,
että kaava-alueen rajaukseen on
vaikuttanut se, että kunta on pyrki­
nyt kohdistamaan uusien asema­
kaavojen laatimisen omistamilleen
maa-alueille.
KHO on todennut, että kun­
nalla on kaavoitusmonopolinsa
mukaisesti ja osana maapolitiik­
kaansa oikeus laatia haluamansa
Rakennettu Ympäristö 4/15
55
KHO:n päätöksiä
sisältöisiä kaavoja edellyttäen, että
kaavalle laissa säädetyt sisältövaa­
timukset täyttyvät. Kunnalla on
tällöin harkintavaltansa puitteissa
mahdollisuus muun ohella päättää
siitä, mille alueille ja missä aika­
taulussa asemakaavoja laaditaan.
Tämän vuoksi pelkästään se, että
kaavan rajaukseen ovat vaikutta­
neet maanomistukselliset seikat,
ei sellaisenaan tee kaavaratkaisua
lainvastaiseksi. Kaavaratkaisun
lainmukaisuus on kuitenkin voi­
tava perustella myös muilla kuin
maanomistukseen liittyvillä näkö­
kohdilla.
Kunnanvaltuuston päätöksellä
hyväksytty asemakaava-alue sijait­
see kylätaajaman ja valittajien tilan
välissä. Karttatarkastelun mukaan
tilan lähistöllä ei muutoinkaan ole
tiivistä rakennuskantaa. Tilan koh­
dalla kaavarajaus noudattaa tien
suuntaisesti vedettyä linjausta.
Asemakaavaratkaisu ei rajoita ase­
makaavoittamattoman alueen tule­
vaa suunnittelua niin, ettei aluetta
voitaisi tulevassa kaavoituksessa
osoittaa maanomistajien kannalta
tarkoituksenmukaiseen käyttöön.
KHO katsoi, että kaava-alue
muodostaa maankäyttö- ja raken­
nuslain 54 §:n kannalta tarkastel­
tuna maankäytöllisesti yhtenäisen
kokonaisuuden. Näissä oloissa
valittajien tilan jättäminen tässä
vaiheessa asemakaava-alueen ul­
kopuolelle ei ole ollut lainvastaista.
Tämän vuoksi ja kun otetaan
huomioon maankäyttö- ja raken­
nuslain 51 §:stä ilmenevä tarkoi­
tus turvata kunnan päätäntävalta
asemakaavoituksessa ja kunnan­
hallituksen kaava-alueen laajuu­
desta esittämä maankäytöllisiin
syihin perustuva selvitys, kaupun­
ginvaltuuston ei voida katsoa lou­
kanneen maanomistajien yhden­
vertaisen kohtelun vaatimusta tai
muutoinkaan ylittäneen harkinta­
valtaansa tehdessään asemakaa­
van hyväksymistä koskevaa pää­
töstä. Hallinto-oikeus ei siten ole
voinut kumota kunnanvaltuuston
päätöstä päätöksessään mainitse­
mallaan perusteella. KHO kumosi
hallinto-oikeuden päätöksen ja ot­
ti käsiteltäväkseen muut valittajien
hallinto-oikeudelle esittämät va­
56
Rakennettu Ympäristö 4/15
litusperusteet. KHO hylkäsi A:n ja
B:n valituksen. Kunnan hyväksymä
kaavaratkaisu ei ollut lainvastainen
valituksessa esitetyillä perusteilla.
Arviointia
Tässä vuosikirjaratkaisussa on
kysymys Mäntsälän kunnan ase­
makaavaratkaisusta, jolla mahdol­
listettiin 45 pientaloasunnon ra­
kentaminen kunnan omistamalle
alueelle. Tapauksessa on kysymys
kunnan kaavamonopolin käytön
rajoista ja mahdollisuuksista. Ta­
pauksessa oli arvioitavana, mikä
merkitys asian ratkaisun kannalta
on sillä, että maanomistusolot ovat
osaltaan vaikuttaneet asemakaavaalueen rajaukseen.
KHO on aiemmin vuosikir­
jaratkaisussaan 2011:11 ottanut
kantaa kaava-alueen rajauksen
lainmukaisuuteen Mäntsälän ta­
pausta muistuttavassa Järvenpään
asemakaavatapauksessa. Siinä
tarkasteltavana oli erityisesti se,
tuliko asemakaavan käsittää yleis­
kaavassa osoitettu asuntoalue­
varaus kokonaisuudessaan (ks.
oikeustapauskuvaus RY 2/2011).
Yhteistä molemmille tapauksille
on se, että ne muistuttavat maan­
omistajia kunnan kaava­monopolin
keskeisestä ­sisällöstä, jotka liit­
tyvät maankäyttö- ja rakennus­
lain (MRL) 20 ja 51 §:ään. MRL:n
mukaan kunnalla on velvollisuus
huolehtia tarpeellisten kaavojen
laadinnasta ja asemakaava on
laadittava ja pidettävä ajan tasalla
sitä mukaa kuin kunnan kehitys,
erityisesti asuntotuotannon tarve,
taikka maankäytön ohjaustarve sitä
edellyttää. Kunnalla on siis harkin­
tavalta kaavoitukseen ryhtymisestä
ja kaavoituksen sisällöstä.
Kunnan kaavoitusvallankäyt­
töä on tarkasteltu sekä tässä Mänt­
sälän että aiemmassa Järvenpään
ta­pauksessa myös siitä lähtökoh­
dasta, että kunta oli asettanut ta­
voitteeksi kaavoittaa ensisijaisesti
omistamiaan maita. Kuten KHO
ratkaisuissaan on todennut, läh­
tökohta ei sinänsä tee kaavaratkai­
susta lainvastaista, mutta kaavan
lainmukaisuus esimerkiksi yhden­
vertaisen kohtelun näkökulmasta
tulee olla perusteltavissa maan­
käyttöön liittyvillä syillä. Näissä
tapauksissa, joissa kaava-alueen
rajaukseen tyytymättömän maan­
omistajan maat ovat tulleet raja­
tuksi kaavan ulkopuolelle, korostuu
maanomistajien alisteinen asema
suhteessa kaavoitusta valtaa käyt­
tävään kuntaan. Maanomistajien
yhdenvertainen kohtelu ei sisällä
velvollisuutta kaavoittaa maan­
omistajan vaatimuksesta alueita,
vaan harkinta kaavan tarpeelli­
suudesta kuuluu kunnalle. Kaava-­
alueen rajaukseen lienee mah­
dollista löytää maankäyttöönkin
liittyvät perusteet useimmissa ta­
pauksissa, vaikka tosiasiassa ainoa
syy rajaukseen olisi kunnan tavoite
suunnitella omistamiaan alueita.
Sillä seikalla, että kaava-alue olisi
tarkoituksenmukaisempi tai suun­
nitteluratkaisuna parempi toisella
tavalla rajattuna, ei ole merkitystä
lainmukaisuuden arvioinnin kan­
nalta.
Kaava-alueen rajauksen tar­
kastelussa keskeisenä lainmukai­
suuden arvioinnin tekijänä on se,
voiko kaava-alueen ulkopuolelle
rajattua aluetta suunnitella itsenäi­
senä kokonaisuutena yleiskaavassa
osoitettuun tarkoitukseen tulevas­
sa suunnittelussa. Maanomista­
jan kannalta mahdollisuus saada
alueensa asemakaavoitetuksi seu­
raavassa vaiheessa riippuu jälleen
kunnan kehityksestä ja asemakaa­
van laatimistarpeesta. Tässä Mänt­
sälän tapauksessa kunta perusteli
kaava-alueen rajausta myös sillä,
ettei kunta tavoitellut taajaman
leviämistä enää valittajien omista­
man kiinteistön suuntaan. Maan­
omistajien kannalta voi olla vaikea
hyväksyä kunnan perustelua, jon­
ka voi ymmärtää niin, ettei asema­
kaavoitusta lähiaikoina tulla jatka­
maan tällä yleiskaavan AP-alueella.
Kaavoitukselle luonteenomainen
tarkentuminen yleiskaavasta ase­
makaavavaiheeseen siirryttäessä
voisi tarkoittaa myös, että mahdol­
linen myöhemmin laadittava ase­
makaavaratkaisu ei mahdollistaisi
nyt valittajien omistaman kiinteis­
tön osalta asuinpientaloja.
Susanna Wähä
Tilaa Kuntatekniikka-lehti
- tietopaketti
tulevaisuuden tekijöille
Kuntatekniikka-lehden tilaajalle
digilehti maksutta loppuvuodeksi!
Tilaukset verkosta www.kuntalehti.fi/tilaa,
sähköpostitse [email protected]
tai puhelimitse soittamalla numeroon 050 599 6681
Ristikko 4/2015
Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvomme yhden 40 euron lahjakortin.
Ohessa ristikon 3/2015 oikea ratkaisu. Vastauksia saapui 21 kappaletta.
Palkinnon voitti Raimo Niemi Riihimäeltä. Onnittelut voittajalle!
Ratkaisijan nimi:
Lähiosoite:
Postinumero ja postitoimipaikka:
Lähetä ratkaisusi 15.10.2015 mennessä RY Rakennettu Ympäristö -lehteen.
Osoite: Kettutie 2, 00800 Helsinki tai [email protected].
58
Rakennettu Ympäristö 4/15
kirjakauppa
Sujuvaan sopimiseen
Rakentajan paras kirjakauppa!
Sopimuslomake Net
Tietoa pintaa syvemmältä
asuinkerrostalojen korjaamiseen
Rakennus- ja kiinteistöalan yhteisen sopimuskäytännön
mukaiset asiakirjat > asunto- ja liikerakentamiseen
> korjaamiseen > kiinteistönpitoon > asumiseen
Kerrostalot 1975–2000
Verkkopalvelussa voit täyttää lomakkeita sekä tulostaa
niihin liittyviä sopimusehtoja ja tehtäväluetteloita.
Valmiin lomakkeen ja latauslinkin voit lähettää helposti
yhteistyökumppanille kommentoitavaksi tai hyväksyttäväksi.
Vuosina 1975–2000 eri puolille Suomea
valmistui yhteensä yli 460 000 kerrostaloasuntoa, joista huomattava osa on peruskorjausiässä. Kerrostalot 1975-2000 -kirjassa käydään läpi ajanjakson kerrostalojen rakennustapa ja -materiaalit sekä rakennus- ja LVIS-tekniikan pääpiirteet.
UUTUUS!
Runsas ja havainnollinen kuvitus johdattaa
pintaa syvemmälle: rakenteiden ja asennusten yksityiskohtiin. Mukana on laaja
sähköinen liite, johon on koottu tietoa ajankohdan määräyksistä ja ohjeista.
Käytännön käsikirja:
korjausrakentamisen suunnittelijoille
kuntoarvioijille ja kuntotutkimusten
tekijöille
korjausrakentajille
kiinteistöjen omistajille
isännöitsijätoimistoille
rakennusalan opettajille ja opiskelijoille
kuntien rakentamisesta vastaaville
viranomaisille
Petri Neuvonen, toim.
117 s., 74 €
Täytettäviä lomakkeita moneen tarkoitukseen:
•
•
•
•
•
•
•
•
•
Tarjoukset ja tarjouspyynnöt
Suunnittelusopimukset
Hankinta-/toimitussopimukset
Urakka-asiakirjat
Valvonta- ja tarkastuslomakkeet
Energiatodistus
Kiinteistöpalvelusopimukset
Asunto- ja kiinteistökauppa
Vuokrasopimukset
• Kuluttajasopimukset
• Hakemukset ja ilmoitukset
• Käännökset
(englanti, ruotsi, viro, venäjä)
Helppokäyttöiset sähköiset työmaapäiväkirjat
talon- ja infrarakentamiseen.
Toimii tarvittaessa myös tarkastusasiakirjana
RakMK A1.
Lisäksi
Sopimusehdot
Tehtäväluettelot
Asiakirjamallit
Valitse tarpeitasi vastaava käyttötapa
Vuosilisenssi sovitun
valikoiman jatkuvaan
käyttöön
Rakennusalan ehdottomat
menekkiteokset
Palvelussa myös
Testaa 3 päivää ilmaiseksi
www.sopimuslomake.net/tyomaapaivakirjat
www.sopimuslomake.net
Saldo, jolla voi
ladata kaikkia
palvelun asiakirjoja
Tutustu ja ota käyttöösi palvelun valmiit asiakirjat!
Painettuna
ja e-kirjana!
Yksittäin
verkkopankkimaksulla
Rakennusosien
kustannuksia 2015
Korjausrakentamisen
kustannuksia 2015
Tyypillisten pien-, rivi- ja kerrostalojen sekä
teollisuusrakennusten rakenteiden kustannuksia
Tyypillisten korjauskohteiden rakenteiden purku- ja kunnostuskustannuksia,
sekä työmaapalvelluiden ja -kaluston
kustannuksia
hanke- ja rakennussuunnitteluun
rakennus- ja elinkaarikustannusten
arviointiin
tarjousten laadintaan ja vertailuun
rakentamisen aikaiseen kustannusten
laskentaan
264 s., hinta 99 €, kestotilaus 89 €
(ilmestyy vuosittain)
wwww.rakennustieto.fi
TUOTETIETO
(ilmestyy vuosittain)
Korjauskohteen purkua ja uusimista käsittelevien rakenteiden yhteyteen on
lisätty tyypillisimpiä uudisrakenteita ROK:ista. Rakenteista osa on uusittu
entistä energiatehokkaammiksi, esim. talon vaipan lämmöneristeiden uusimisen, eristekerroksen vahvistamisen ja ikkunoiden uusimisen osalta.
www.rakennustietokauppa.fi
Lisätietoja mm. vuosilisensseistä saat myynnistämme,
www.rakennustieto.fi/tuotemyynti, puh. 0207 476 401.
ASIAKIRJAT
136 s., hinta 89 €, kestotilaus 80 €
UUTTA KOR:issa
www.sopimuslomake.net
OHJELMAT
korjauskohteen hankesuunnitteluun
korjaustöiden kustannusten
laskentaan sekä tarjousten laadintaan
korjausrakentamisen aikaiseen
kustannusten laskentaan
KAUPPA
RT kirjakaupat
Helsinki, Runeberginkatu 5, puh. 0207 476 366
Kuopio, Kauppakatu 40-42, puh. 0207 476 494
RY
R A K E N N E TT U Y M P Ä R I S T Ö
kirjakauppa
Laatukirjoja rakentamiseen ja remontointiin.
Sujuvaan sopimiseen
Sopimuslomake Net
Sopimukset
yrityksille ja
kotitalouksille!
Varmista hankkeesi
onnistunut toteutus
Sopimuslomake Netin
luotettavilla sopimuksilla!
Keittiön
remontti
Kylpyhuoneen
remontti
Asuintilojen
suunnittelu
Asiantuntevia ohjeita perusteelliseen ja kevyeen
keittiöremonttiin, mitoitukseen sekä lupa- ja vastuukysymyksiin. (RT-ohjeita)
Yksityiskohtaisia ja havainnollisia ohjeita kylpyhuoneremontin suunnitteluun, tekemiseen ja teettämiseen.
(RT-ohjeita)
4., uudistettu painos
72 s., 28,-
5., uudistettu painos
112 s., 32,-
Selkeitä ohjeita ja tilaratkaisuja toimivan, viihtyisän ja
asukkaan toiveiden mukaisen asunnon – kodin suunnitteluun. Perustuu RT-ohjekortteihin.
Tutustu osoitteessa
216 s., 44,-
www.sopimuslomake.net
Rakennusfysiikka.
Perusteet ja
sovelluksia
Rakennuksen
puutyöt
Oppikirjassa käsitellään tärkeimmät rakennuksen toimivuuteen ja viihtyisyyteen
vaikuttavat tekijät, jotka
suunnittelijan tulee hallita.
256 s., 52,-
Keskeisimmät talonrakennuksessa tarvittavat puutyöt, joiden työmenetelmät
selostetaan monipuolisesti
ja havainnollisin kuvituksin.
249 s., 34,-
Palvelussa lomakkeet ovat helposti
käytettävissä, täytettävissä ja tallennettavissa – niin ammattilaisille kuin
yksityisille.
RAKENNETTU YMPÄRISTÖ 4 /2015 ■ TEEMA: RAKENNUSVALVONNAN UUDISTUS, TIEDONKULKU
Rakentajan paras kirjakauppa
4/2015
Pihojen kivityöt suunnittelu ja
rakentaminen
Perusteellinen ja havainnollinen kirja yksityispihojen
kivitöiden suunnitteluun ja
rakentamiseen.
99 s., 47,-
Tutustu ja tilaa verkkokaupassa
www.rakennustietokauppa.fi
RT kirjakaupat
Helsinki, Runeberginkatu 5, puh. 0207 476 366
Kuopio, Kauppakatu 40-42, puh. 0207 476 494
rakennusvalvonnan uudistus
tiedonkulku