1. No category

WOMEN GEOLOGINEN KARTTA 1 : 100 000
GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 : 100 000
KALLIOPERAKARTTOJEN SELITYKSET
EXPLANATION TO THE MAPS OF
PRE- QUATERNARY ROCKS
Ilkka Laitakari
Lammin kartta-alueen kalliopera
Summary : Pre-Quaternary rocks of the
Lammi map-sheet area
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS
GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND
ESPOO 1980
LEHTI 2134
SHEET 2134
SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA-GEOLOGICAL MAP OF FINLAND
1 : 100 000
Kallioperakarttojen selitykset, Lehti 2134
Explanation to the maps of pre-Quaternary rocks, Sheet 2134
I1kka Laitakari
LAMMIN KARTTA-ALUEEN KALLIOPERA
Summary: Pre- Quaternary rocks of the Lammi map-sheet area
Geologinen tutkimuslaitos - Geological Survey of Finland
Espoo 1980
Laitakari, Ilkka 1980 . Lammin kartta-alueen kallioperi . Summary : PreQuaternary rocks of the Lammi map-sheet area . .S'usmen geologinen kartta
1 : 100 000, Kallisperakarttojen selitykset, 2134 Lanimi . 34 pages, 13 figures and
4 tables .
The area covered by the map-sheet is located in southern Finland between
the towns of Tampere and Lahti . The Precambrian bedrock, some 1900 Ma in
age, belongs to the Svecokarelidic orogenic belt . The mica gncisses, which
occupy most of the area, form an anticlinorium . The metavolcanic rocks at the
southern border of the map-sheet area most probably lie stratigraphically on
top of the gncisses, and the basic plutons within the gneiss area may represent
magma chambers of these metavolcanic rocks . Granodiorites and granites
form plutons conforming to the tectonic orientation of the supracrustal rocks .
Most of the mica gneisses are veined and other rocks likewise include an abundance of granitic veins and dikes . Some minute diabase dikes arc the only postmetamorphic rocks in the area . The bedrock has been broken up into a mosaic
by later shear zones and fractures . The peneplanation took place in Precambrian time. The subsequent erosion, including that caused by the continental ice,
sheet, is of minor significance . A map of the ore showings is included .
The text is in Finnish, but a summary as well as figure and table captions in
English have been added .
Ilkka Lailakari, Geological Survey of Finland, SF-02150 Espoo 15, Finland
ISBN 951-690-139-5
Helsinki 1980 . Valtion painatuskeskus
SISALLYS - CONTENTS
Tutkimusvaiheet
Kallioperan yleispiirteet
6
Pintakivilajit
Kiillegneissit ja suonigneissit Amfiboliitit ja muut metavulkaaniset kivilajit 7
7
12
Syvakivilajit
Peridotiitit, gabrot ja dioriitit Kvartsidioriitit ja granodioriitit Graniitit
14
14
18
20
Diabaasijuonet
21
Siirrokset, murrokset, rapautuminen ja croosio 21
Kallioperan rakenne, ikasuhteet ja syntyhistoria 24
Taloudellisia aihcita
25
Summary : Pre-Quaternary rocks of the Lammi map-sheet area 29
Indroduction
29
\-letasediments
29
Metavolcanics
30
Plutonic rocks
30
Postmetamorphic dikes
31
Shear zones, fractures, weathering and erosion 31
Structure, age and origin of the bedrock 32
Ore showings
32
Viittcet - References
33
TUTKIMUSVAIHEET
Lammin kallioperakartta (Laitakari 1964) kasittaa Suomen kantakartaston lehden
2134 alueen . Taman seudun geologiasta on kirjallisuudessa hajatietoja jo 1700-luvulta
lahtien (Tilas 1740, Kalm ja Herkepaeus 1756, Gadd ja Lilius 1789, Bremer 1825 seka
Holmberg 1858) . Vanhimmat maininnat koskevat kuitenkin v_ leensa taloudelliseen
geologiaan liittyvia aiheita .
Geologinen kartoitus eteni Lammin seudulle 1800-luvun lopulla . Tutkimusalueen
etelaosa (suunnilleen peruskarttalehdet : 01, 04, 07 ja 10) kuuluu 1 : 200 000 -mittakaavaiseen karttaan » Suomenmaan Geologillinen tutkimus No . 13, Hameenlinnaa
(Tigerstedt 1886) . Itse kartalla oli seka kalliopera etta maapera kuvattuna samalle
karttalehdelle, mutta selityskirjaan (Tigerstedt 1888 ja 1890) sisaltyy 1 : 400 000
-mittakaavainen »Vuorilajien kartta>> . Solitanderin (1887) kuvaus Evon kruununpuiston geologiasta liittyy tyyliltaan laheisesti mainittuun kartoitukseen, vaikka sen monivarinen Iiitekartta onkin mittakaavassa 1 : 80 000.
Karttalehden pohjoisosa (suunnilleen peruskarttalehdet 02, 03, 05, 06, 08, 09, 11
ja 12) kuuluu I : 400 000 -mittakaavaiseen Suomen Geologisen Yleiskartan lehteen
C2, Mikkeli . Vaikka tahan mittakaavaan siirryttaessa »Vuorilajikartta» (Frosterus
1900) ja >>Maalajikartta>> erotettiin toisistaan, olivat molemmat viela saman henkilon
laatimia . Vuorilajikartan selityskirjan (Frosterus 1902 ja 1903) lisaksi ilmestyi vuosisadan vaihteessa muutamia muitakin, paaasiallisesti samoihin kartoitustoihin perustuvia alueellisia tutkimuksia kuten Sederholmin (1893) >>Om berggrunden i sodra
Finland>>, jonka liitteena on lahes koko Etela-Suomen kasittava 1 : 1 000 000 -mittakaavainen kallioperakartta .
Karkolan kallioperakartan (Lehijarvi 1961) maastotutkimusten yhteydessa vuosina 1957 ja 1958 kartoitti geologi Mauno Lehijarvi apulaisenaan ylioppilas Anssi
Lonka osia Lammin karttalehden etelareunasta . Lehijarvi kartoitti suunnilleen peruskarttaneljannekset 07C ja 10AC ja Lonka suunnilleen neljanneksen 04C .Vuonna 1959
maarattiin Lammin kallioperakarttalehti Ilkka Laitakarin tehtavaksi . Haven apulaisinaan toimivat ylioppilas Leif Myrskog, joka vuosina 1961 ja 1962 kartoitti peruskarttaneljannekset 03D, 06ABCD, 09CD ja 12ABCD seka laboratorioapulainen
Mauri Anttila, joka kesalla 1961 kartoitti neljiinnekset 08C ja 09AB . Muut osat on
kartoittanut Ilkka Laitakari vuosina 1959-63 . Koululaiset Osmo Toivonen ja Juhani
Nikulainen avustivat paaasiallisesti kalliopaljastumien etsimisessa .
6
Tutkimuksia Lammin karttalehtialueella haittasi huomattavasti maastokarttojen
puute . Peruskartat oh alucen maastotutkimusten aikana saatavissa ainoastaan ruuduista 07 ja 10 seka topografikartta ruudusta 04 . Muista osista karttalehtea oh 1 :
20 000 -mittakaavaisia vanhoja pitajankarttoja seka korjailemattomia ilmakuvia . 11makuvakartat valmistuivat alueelta vasta aivan maastotutkimusten paattvessa . Kalliopcrakartan piirustusvaiheessa ilmestvivat alueen aeromagneettiset kartat 1 : 20 000 ja
niita kavtettiin jossakin maarin hyvaksi karttaa viimeisteltaessi . Suuntaushavaintoja
kallioperakarttaan piirrettaessa jatettiin deklinaatio, ajan tivan mukaisesti, huomioon
ottamatta .
Pohjakarttana tavallisesti kavtettavaa 1 : 100 000 -mittakaavaista topografikarttaa ci talta alueelta ollut kallioperakartan painatukseen mennessa ilmcstynyt, joten
pohjakartta on keskeneraisten peruskarttojen ja muun saatavissa olevan aineiston
perusteella piirretty Geologiscssa tutkimuslaitoksessa . Kallioperakartan on piirtanvt
puhtaaksi Elsa jarvimaki, ja se ilmestyi painosta vuonna 1964 .
Seudulla on kallioperakartan ilmestvmisen jalkeen tehty uusia ticleikkauksia ja
suoritcttu malminetsintaa useilla alueilla . Vuosina 1973-76 louhittu Paijanne-tunnelin 1 . rakennusjakso kulkee Lammin kalliopcrakarttalehden alueella noin 26 km .
Kasilla olevassa karttalehtiselityksessa on pyritty ottamaan huomioon myos naista
kohteista tehdyt havainnot . Paijanne-tunnelin osalta niita on yksityiskohtaisemmin
kasitelty aiheesta laaditussa tutkimusraportissa (Laitakari ja Pokki 1979) .
Taulukoiden 1-4 mineraalikoostumusmaarityksista on juha Karhu tehnyt numerot 7, 15 a, 15 b ja 16 ; Reijo Niemela numerot 26, 27 ja 28 ; Ilkka Laitakari numerot
18 ja 21 seka Bengt Sjoblom kaikki muut . Maarity_ kset on tehtv pistelasku- (point
couting) menetelmalla .
Kuvan 11 on piirtanvt puhtaaksi Ritva Porsman . Kuvat 9 ja 12 on valokuvannut Erkki Flalme . Muut valokuvat ovat tekijan ottamia .
KALLIOPERAN YLEISPIIRTEET
Lammin kartta-alueen kalliopera kuuluu svekokarelidisen vuorijonovyohykkeen
sv_ valle kuluneeseen juuriosaan .
Valtaosan karttalehtea kasittaa Vammalan seudulta Toijalan ja Lammin kautta
I-leinolan pohjoispuolelle jatkuva levea suonigneissivyohyke . Sen etelareunaa seuraa
1-lameenlinnan kautta Forssan lansipuolelle jatkuva emaksisten metavulkaanisten
kivilajien vyohyke . Suonigneissialueelle ovat luonteenomaisia useiden kilometrien
lapimittaiset gneissin tektonisia suuntia myotailevat granodioriittialueet, joiden kivilaji on suureksi osaksi porfyyrista . Seka suonigneississa etta granodioriitissa on enimmakseen alle 2 km :n lapimittaisia gabro- ja peridotiittipahkuja . Karkolan Seudulla,
tutkimusalueen etelapuolella on laaja graniittialue, joka ulottuu Lammin karttalehden
kaakkoiskulmaan ja jatkuu tutkimusalueen itapuolelle . Muissa osissa karttalehtea
graniittia on suonina ja juonina .
A
Kuva 1 . Lammin kartta-alue . :A
I rg . I . Lamnri map-sbeel area .
[<1 BO
C~- -
D -
kuva mo, B - mineraalikoostumus n :o, C
D
uusi tie .
Paijanne-tunneli,
jig. No ., B = mineral composition No .,
D
nen , road.
- Paijanne funnel,
Kallioperkssk on koko alueella siirros- ja ruhjevyohykkeitk, jotka nkkyvat morfologiassa pitkink laakso- ja vesistojaksoina .
PINTAKIVILA JIT
Kiillegneissit ja suonigneissit
Kallioperkkarttaan sinisellk varillk merkityt kiillegneissit ovat Lammin karttaalueen yleisimpia kivilajeja . Ne ovat veteen kerrostuneita sedimentteja, joista metamorfoosi on hkvittknyt suurimman osan alkuperkisrakenteista . Vallitsevana tyyppink
nkvttkk olleen heikosti lajittunut savi-hiekkakivi, jonka kerrospaksuus on vaihdellut
alle senttimetristk lkhes metriin . Tkllaiselle kivilajille luonteenomaista grauvakkarakennetta on havaittu Vesijkrven lknsirannalla Viitailassa, muutamissa paikoissa
Paijanne-tunnelissa (Laitakari ja Pokki 1979) seka satunnaisesti muuallakin Lammin
8
Kuva 2 . Kiillegneissi, jossa raekoon ja mineraalikoostumuksen vaihteluna ilmenevaa
raitaisuutta . Laatta 12 cm .
Fig. 2. Mica gneiss n itb banding caused by alteration of grain si,-,e and mineral composition .
Tag 12 cm .
Viitaila, Asikkala (x = 6 783,17, y
572,75)
kartta-alueella . Laajan gneissialueen kaakkoisreunalla, Lammin kirkonkylan seudulta
Vahaan-Ainioon saakka, on monin paikoin kiilleliusketta muistuttavia gneisseja,
jotka nayttkvat alkuperaltaan olevan savisedimenttejk . Gneississa on monin paikoin
raekoon ja mineraalikoostumuksen vaihteluna ilmenevaa raitaisuutta (kuva 2), joka
lienee tulkittavissa kerroksellisuudeksi . Se on kuitenkin metamorfoosin ja lapikotaisliikuntojen johdosta sunk maarin muuttunutta, etta esimerkiksi kerrostumispohjan
suunnan maaritysyritykset ovat osoittautuneet hyvin epavarmoiksi ja ristiriitaisiksi .
Taydellisimmin alkuperaisrakenteensa menettanytta gneissik on havaittu kartta-alueen
luoteiskulmassa Kuohijoella . Tama epahomogeeninen, paikoin lahes suunnittumaton, granodioriittia muistuttava kivilaji on tunnistettavissa sedimenttisyntyiseksi vain
kivilajien siskltamien konkreetioiden ja mineraalikoostumuksen perusteella .
Taulukossa I on esitetty muutamien kiillegneissien ja suonigneissien mineraalikoostumuksia . Suonigneissien koostumukset on laskettu ainoastaan gneissiosasta .
1aamineraaleina ovat saannollisesti plagioklaasi, kvartsi ja biotiitti . Monissa kiillegneisseissa on lisaksi jonkin verran kalimaasklpaa, muskoviittia ja kloriittia seka
eraissa tyypeissa sarvivalketta . Aksessoreista ovat yleisimpia apatiitti, zirkoni, titaniitti ja opaakit . Epidoottia on havaittu lahinna ruhjevyohykkeiden tuntumassa .
Porfyroblasteina on lkhes kaikissa kartta-alueen kiillegneisseissa granaattia . Vain
alueen etelkreunasta, Pkajkrven ja Vesijkrven etelapuolella olevilta gneissialueilta,
9
Taulukko 1 . Kiillegneissien ja suonigneissien rineraalikoostumuksia .
Table 1 . Mineral composition of mica gneisses and veined gneisses.
2
3
4
5
6
7
8
9
Plagioclase . .
Plagioklaasi
(An ;/ -)
Kalimaasalpa - Potassium
46,2
(25)
43,6
(50)
51,3
(32)
40,4
(28)
42,6
(27)
35,2
(27)
14,6
(30)
34,0
(19)
48,9
(26)
feldspar
0,7
21,2
25,5
32,1
23,7
1,9
21,4
24,8
38,4
19,0
30,5
24,9
2,6
23,7
32,3
0,8
12,0
27,3
26,7
39,2
25,9
1,6
26,0
22,7
Kvartsi -Quartz
Biotiitti - Biolite
Muskoviitti - Muscovite . . .
Sarvivalke - Hornblende . . .
Granaatti - Garnet
Kordieriitti (+piniitti)
Gordierite (+pinite)
. .
. . .
Sillimaniitti - Sillimanite
Aksessorit -Accessories
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
5,1
1,4
4,7
-
1,3
100,0
0,6
100,0
0,6
100,0
0,8
100,0
1,6
0,4
100,0
0,7
100,0
18,8
0,2
0,4
100,0
0,9
0,8
100,0 I 100,0
Kiillegneissi - Mica gneiss, Jokikulma, Tuulos (x = 6 783,42, y = 541,76)
Kiillegneissi - Mica gneiss, Tanttila, Lammi (x = 6 773,98, y = 552,45)
Kiillegneissi - Mica gneiss, Musta Kotinen, Lammi (x = 6 793,24, y = 556,72)
Kiillegneissi - Mica gneiss, Selkjarvi, Lammi (x = 6 785,14, y - 563,00)
Suonigneissi - Veined gneiss, Heinajarvet, Asikkala (x - 6 788,20, y == 568,27)
Suonigneissi
Veined gneiss, Iso Tarusjarvi, Padasjoki (x = 6 798,90, y = 565,34)
Kiillegneissi
Mica gneiss, Kutajarvi, Hollola (x = 6 770,75, y -- 580,96)
Suonigneissi -Veined gneiss, Kurhila, Asikkala (x = 6 786,60, y = 572,13)
Kiillegneissi- Mica gneiss, Reivila, Asikkala (x - 6 782,15, y -- 576,28)
Naytteiden ottopaikat ilmenevat kuvasta 1 .
The sampling sites are indicated in Pig . 1 .
se nayttaa puuttuvan . Siella on taas kiillegneississa kordieriittia ja viela yleisemmin
hienorakeisia kvartsia, muskoviittia ja kloriittia sisaltavia kyhmyja, jotka nayttavat
olevan kordieriitin muuttumistuloksia. Vahan-Ainion pohjoisosassa on gneississa
runsaasti sillimaniittia . Satunnaisesti sita on havaittu myos muutamissa paikoissa
Maakeskenlahden ja Tevantijarven valisilla alueilla .
Kalkkikonkreetiot (kuva 3) ovat yleisia varsinkin karttalehden luoteis- ja keskiosissa . Niiden lapimitta vaihtelee kymmenen ja neljankymmenen senttimetrin valilla .
Varsinkin suuret ovat usein monikehaisia . Konkreetiot sisaltavat tavallisesti pyrokseenia, epidoottia ja jotkut jopa kalsiittia, ja niiden plagioklaasin anortiittipitoisuus
on korkeampi kuin kiillegneissin . Lehtonen (1968) on kuvannut vastaavantyyppisia
konkreetioita lannempaa samasta liuskejaksosta .
Gneissiksi metamorfoituneen primaarisedimentin kalkkipitoisuutta todistavat
konkreetioiden lisaksi myos plagioklaasin paikoin varsin korkea anortiittipitoisuus
(jopa n . 50 %) seka joissakin kiillegneisseissa mm . Kuohijoella (karttalehden luoteiskulmassa) havaittu vahainen pyrokseenipitoisuus . Siella on Padasjoen karttalehden
(Laitakari 1971) puolella myos vahainen kalkkikiviesiintyma . Erittain rehevasta lehtokasvillisuudesta paatellen tama kalkkikivi-pyrokseenigneissimuodostuma ulottuu
Lammin kartta-alueen puolelle, vaikka naita kivilajeja ei ole havaittu kalliopaljastumissa karttalehtirajan etelapuolella .
2
1280022616
10
Kuva 3 . KonKrcctioita suoni neississa . l .aatta 12 cm .
l g . 3 . CGinc 'i ~s in
eiss .
7',
12 cnz .
Iivo I .arnmi (x - 6 787,54, v -- 560,40)
Kuva 4 . Suon' - aeissia . Laatta 12 cm .
Fig. 4 . Veined gneiss . Tag 12 cnz .
Tanttila, Lammi (x -- 6 773,00, y - 553,30)
11
Kuva 5 . Poimuttunutta kiill,
ieissia, jossa akselitasoliuskeisuuden null isia caniittijuonia . Laatta 12 cm .
1',g . 5 . / olded mica gneiss nilh grani/ic Ic/n lolls dng the axial plane cleave . la,' /2 cm .
Tanttila, Lammi (x
6 773,30, y -- 552,70)
Rikki- ja magneettikiisupitoisuus on kiillegncisseissa tnelko yleista varsinkin
Ormajarvcn ja l-Iaakcskcnlahden valisclla alueella . Ne ovat alkuperaltaan il±neisesti
mataliejuscdimentteja, vaikka niidcn graFiittipitoisuus on vahainen . Gncissien kiisupitoisissa osissa on usein varitonta kiilletta, mika lienee selitettkvissa siten, etta osa
biotiitin raudasta on rikkipitoisissa kerroksissa sitoutunut rikki- ja magneettikiisuun .
Kaliioperakarttaan vihrealla merkityt amfiboliittivalikerrokset viittaavat vulkaaniseen toimintaan kiillegneissiksi metamorfoituneiden sedimentticn kerrostumisen
aikana . Sen sijaan karttaan keltaisella varilld merkityistk kvartsimaasalpaliuskevalikerroksista hence ainakin osa alkuperdltaan hick kasedimcntteja .
Kiillegneisissa on kaikkialla graniittisuonia ja -juonia . Paaosa niista myotailee gneissien kcrroksellisuutta ja liuskeisuutta muodostaen suonigneissirakennetta
(kuvat 3 ja
4) . Suonigneissialueilla on naiden konformicn graniittijuonten lisaksi myos leikkaavia
graniittijuonia, joiden on paikoin havaittu gncissiaineksen lisaksi leikkaavan myos
suonigneissirakcnnetta muodostavaa graniittia . Poimuttuneissa gneisseissa saattaa
graniittijuonten joissakin tapauksissa havaita seuraavan akselitasoliuskeisuutta
(kuva 5) .
Kallioperakartassa suonigneissirakcnnetta muodostavat
suonet on merkitty pugraniittijuonen merkilla .
Suonigneissien ja migmatiittien graniittivaltaiset osat ovat rapautumista ja eroosiota
naisella aaltoviivalla ja leikkaavat juonet yksinkertaisella
12
vastaan kestavampia kuin gneissivaltaiset osat . Kartassa on kaytetty sinista pohjavaria aina, kun gneissin on alueellisesti arvioitu olevan enemmistonk, vaikka jotkut
kalliopaljastumat olisivatkin graniittivaltaisia .
Suonigneissirakenne on usein nun saannollista, etta on vaikeaa uskoa kapeiden
graniittijuonten tunkeutuneen gneissiin ulkopuolelta . Todennakoisempi selitys graniittijuonten synnylle nayttaa maastohavaintojen perusteella useimmissa tapauksissa
olevan gneissin osittainen sulaminen ja graniitin ainesten tihkuminen kerrosmyotaisiksi juoniksi vuorenpoimutuksen aikaisten plastisten Iiikuntojen yhteydessa . Joissakin tapauksissa nayttaa mahdolliselta myos happamien valikerrosten mobiloituminen
graniittisuoniksi . Viimeksi mainittuun syntytapaan viittaavia havaintoja on tehty mm .
Paijanne-tunnelissa .
Suonigneissien suoniaines on paaasiallisesti mikrokliinigraniittia, mutta varsinkin
kartta-alueen keskiosassa olevien granodioriittialueiden tuntumassa myos granodioriittista . Pienissk graniittisuonissa on usein granaattia ja isoissa karkearakeisissa juonissa varsinkin karttalehden itaosassa monin paikoin turmaliinia . Kallioperakartassa
graniittijuonten turmaliinipitoisuutta osoittava T-kirjain on jossakin makrin harhaanjohtavasti sinisella pohjalla .
Amfiboliitit ja muut metavulkaaniset kivilajit
Kallioperkkarttaan vihrealla varilla merkittyja amfiboliitteja ja muita emaksisik
metavulkaanisia kivilajeja on runsaimmin kartta-alueen etelareunalla, missy ne muodostavat yli kilometrin levyisen katkonaisen ita-lansisuuntaisen vyohykkeen . Muualla
kartta-alueella amfiboliittia on monin paikoin valikerroksina kiillegneisseissa ja suonigneisseissk .
Emaksisissk metavulkaanisissa kivilajeissa on melko yleisesti sailynyt primaarirakenteeksi tunnistettavaa raitaisuutta (kuva 6), joka viittaa tuffi- tai tuffiittialkuperaan . 1V1yos useimmat uraliittiporfyriitit ovat raitaisia ja lienevat alkuperaltaan kidetuffeja . Sen sijaan Vesijarven lansirannalla Reivilassa oleva plagioklaasiporfyriitti
lienee samaan vulkaaniseen sarjaan kuuluva kerrosjuoni . Kiistattomasti laavasyntyyn
viittaavia rakenteita ei alueella ole havaittu .
Emkksisten metavulkaanisten kivilajien mineraalikoostumus on varsin vaihteleva .
Pkamineraaleina ovat saknnollisesti plagioklaasi ja sarvivalke . Taulukossa 2 on esitetty muutamien metavulkaanisten kivilajien mineraalikoostumukset .
Uraliittiporfyriiteissa nkyttkvat sarvivalkesilmakkeet olevan pyrokseenin muuttumistuloksia . Sen sijaan eraiden raiaisten kivilajien diopsidipitoisuus (taul . 2, n :o
11) viittaa lkhtokivilajien huomattavaan kalkkipitoisuuteen . Sailyneiden primaarirakenteiden (kuva 7) perusteella on todennkkoista, etta ainakin Vkhkssa-Ainiossk
vaaleat runsasdiopsidiset linssit ja valikerrokset ovat alkuperaltaan huokoista tefraa,
jonka huokoset ovat ennen metamorfoosia tayttyneet kalkilla . Muissakin metavul-
13
Kuva 6 . Raitainen metavulkaaninen kivilaji . Laatta 12 cm .
Fig. 6 . Banded metarolcanic rock . Tag 12 cm .
Hollola (x = 6 771,71, y
575,92)
Taulukko 2 . Metavulkaanisten kivilajien mineraalikoostumuksia .
Table 2 . Mineral composition of metavolcanic rocks .
Ul
Plagioklaasi
Plagioclase
(An % -)
Kvartsi -,Quart .Z
Sarvivalke -- Hornblende
Diopsidi -- Diopside
Granaatti - Garnet
Epidootti - Fpidote
Titaniitti
Spbene
Aksessorit --Accessories
12
38,0
(45)
19,8
39,1
22,6
(55)
40,0
32,2
47,5
(35)
18,0
26,3
7,3
1,4
1,0
0,7
100,0
I
4,4
0,8
0,9
100,0
100,0
10 . Uraliittiporfyriitti
Uralite porpbyrite, Suurimaki, Hollola (x - 6 771,82, y - 572,25)
11 . Raitainen metavulkaaninen kivilaji--Banded metavolcanic rock, Vaha-Ainio, Asikkala (x -6 797,62, y
576,46)
12 . Sarvivalkegneissivalikerros kiillegneississa - An intercalation of hornblende gneiss in mica gneiss,
Kostila, Lammi (x -- 6 779,18, y -: 562,08)
Naytteiden ottopaikat ilmenevat kuvasta 1 .
The sampling sites are indicated in Fig . 1 .
kaanisissa kivilajeissa mm . Etolassa havaitut diopsidi- tai epidoottipitoiset pahkut
lienevat alkuperaltaan hohkakivipommien tai -heitteleiden huokosiin saostunutta
kalkkia, joka on metamorfoosin yhteydessa reagoinut silikaattiaineksen kanssa .
14
Kuva 7 . Vaaleita runsasdiopsidisia valikerroksia emaksisessa metavulkaanisessa kivilajissa . Laatta 12 cm .
Fig . 7. Basic metavolcanic rock uitb light intercalations, rich in diopside .
lag 12 cm .
Vaha-Ainiii, Asikkala (x -- 6 799,32, v -- 577,90)
Metavulkaanisissa kivilajeissa on mm . Paajarven lansipaassa rikki- ja magneettikiisupitoisia vklikerroksia . Koska taman jakson kivilajit muutenkin koostumuksensa
ja primaarirakenteidensa perusteella vaikuttavat tuffiitilta e1i veteen kerrostuneelta
sedimenttiainekseen sekoittuneelta tefralta, lienevat mvos kiisupitoiset vdlikerrokset
alkuperaltaan tefrapitoisia matkliejusedimentteja .
Koska voimakkaasti metamorfoituneessa kallioperassd on vaikeaa erottaa runsasbiotiittisia intermediaarisia metavulkaanisia kivilajeja metasedimenteista, saattaa
kallioperakarttaan sinisella varillk merkityistk biotiittigneisseista osa hyvinkin olla
alkuperaltaan vulkaanisia . Kartoituksen yhteydessa vulkaanisiksi havaitut valikerrokset on merkitty vihrein ja keltaisin karttamerkein .
SYVAKIVILAJIT
Peridotiitit, gabrot ja dioriitit
Emaksiset syvakivilajit ovat Lammin kartta-alueella varsin yleisia . Niita on seka
suurina, usein pyoreahkoind, jopa muutamien kilometrien lapimittaisina pahkuina
etta pienempina sarmikkaina murskaleina muissa kivilajeissa. Viimeksi mainitut ovat
ilmeisesti ymparoivien plastisempien kivilajien poimuttuessa murtuneita pahkuja tai
15
Kuva 8 . Breksia, murskaleet gabroa ja valimassa graniittia . Laatta 12 cm .
Fig . 8 . Breccia, the fragments consist of gahbro and the matrix of granite . Tag 12 cm .
[so-Ruuhijarvi, Lammi (x - 6 791,86, v -- 556,26)
kerrosjuonia . Paikoissa, joissa murskaleita on min runsaasti, etta ne muodostavat
breksiaa, on valimassana tavallisesti graniitti (kuva 8) . Kartta-alueen kaakkoisosassa
olevalle graniittialueelle ei kallioperakarttaan ole merkitty emaksisia syvakivimurskaleita . Paijanne-tunnelissa tehdyt havainnot osoittavat kuitenkin, etta niita on tallakin
alueella mm . Lahdenpohjanselan lansipuolella .
Kallioperakartassa on emaksiset syvakivilajit jaettu agabroihin» ja aperidotiitteihin» paaasiallisesti paljaalla silmalla nakyvan plagioklaasin maaran perusteella .
Jos plagioklaasia ei ole kivessa havaittu juuri lainkaan, on kaytetty peridotiittin
merkkia ja selvasti plagioklaasipitoisista gabron merkkia . Peridotiittia on siis kartassa
kaytetty ultraemaksisten syvakivien yleisnimena, eika se ndin ollen merkitse kyseisen
kivilajin oliviinipitoisuutta . Gabroja ja dioriitteja ei ole kallioperakartassa erotettu
toisistaan .
Ultraemaksiset syvakivilajit ovat yleensa suunnittumattomia ja keski- tai karkeahkorakeisia . Niissa on tavallisesti paamineraalina sarvivalke, joka joissakin tapauksissa vaikuttaa augiitin muuttumistulokselta . Tavallisen vihrean sarvivalkkeen
lisaksi on havaittu ruskehtavia (mm . x -= 6778,48, y -- 550,42 ja x = 6785,06,
v -- 569,14) tai varittomia (mm . x - 6797,00, y - 545,00) tremoliitti-aktinoliittisarjan amfiboleja . Pyrokseencista on ultraemaksisissa syvakivissa havaittu seka augiittia (taul. 3 n :o 13) etta hypersteenia, joista viimeksi mainittu nayttaa ainakin Ormajarven luoteispuolella (x = 6778,48, y -- 550,42) olevalla pienella peridotiittialueella
16
Taulukko 3 . Ultraemaksisten kivilajien, gabrojen ja dioriittien mineraalikoostumuksia .
Table 3. Mineral composition of ultramaftc rocks, gabbros and diorites .
13
Plagioklaasi - - Plagioclase
(An ;/ .)
Sarvivalkc (ja muut amfibolit) -
Hornblende (and other amphiboles)
Augiitti -- Augite
Hypersteeni - Hypersthene
Oliviini - Olivine
Talkki -- Talc
Biotiitti -- Biotite
Kloriitti - Chlorite
Kvartsi -Quartz
Karbonaatit
Carbonates
Opaakit - Opaques
Aksessorit -_l -Accessories
50,9
36,3
5,2
14
15a
156
16
17
15,4
(60)
11,2
(74)
5,1
(75)
61,9
(75)
53,3
(52)
48,9
(26)
47,0
25,1
25,3
2,8
1,1
0,5
16,3
48,3
24,8
3,4
0,9
0,4
31,9
1,4
31,8
13,9
25,7
46,4
0,6
0,4
0,2
0,2
0,4
0,2
0,1
0,3
0,7
0,6
1,2
100,0
100,0
100,0
100,0
100,0
1,7
2,3
2,1
1,8
2,3
4,7
0,6
1,2
100,0
100,0
1c
9,7
16,8
8,9
7,8
Pyroksecnihornblendiitti- - Pyroxene hornblendite . Likosaarct, Kuohijarvi, Luopioinen (x =
6 797,00, y -- 545,00)
14 . Pyrokseenigabro - Pyroxene gabbro . Mustajarvi, Asikkala (x - 6 785,06, y -- 569,14)
15a . Pyrokseenigabro --- Pyroxene gabbro . Porrasniemi, Lammi (x - 6 791,62, y = 548,92)
15b . Pyrokseniitti - - Pyroxenite . Porrasniemi, Lammi (x = 6 791,58, y -- 549,32)
16 . Gabro
Gabbro
. Porrasniemi, Lammi (x - 6 792,16, y - 548,78)
-,Quartz
17 . Kvartsigabro
gabbro . Savijarvi, Lammi (x = 6 791,40, y
562,85)
Diorite . Mustajarvi, Lammi (x - 6 785,26, y -- 568,97)
18 . Dioriitti
13 .
Niaytteiden ottopaikat ilmenevat kuvasta 1 .
The sampling sites are indicated in Fig. 1 .
olevan jopa paamineraalina . Aksessoreina on tavallisesti apatiittia ja titaniittia seka
joskus karbonaattimineraaleja . Opaakkeina on seka oksidi- etta sulfidimalmimineraaleja .
Karttalehden painamisen jalkeen on Asikkalassa Mlaakeskenlahden lounaispuolella
(x = 6794,82, y -- 575,28) havaittu vahainen serpentiinikivialue .
Gabrot ovat suunnittumattomia tai heikosti suunnittuneita . Niiden raekoko vaihtelee varsin laajoissa rajoissa, mutta keskirakeiset ovat yleisimpia . Paaosa gabroista
6772,55, y =- 555,30)
on tasarakeisia, mutta paikallisesti on plagioklaasia (esim . x
tai uraliittista sarvivalketta havaittu myos hajarakeina . 1'aamineraaleina ovat yleensa
plagioklaasi ja sarvivalke . Useissa gabroissa on myos pyrokseeneja, tavallisesti hypersteenia . Biotiitti on varsinkin suunnittuneissa tyypeissa
melko yleinen lisaaines .
Paamineraalien runsaussuhteet vaihtelevat huomattavasti . Kaikkia valimuotoja hornblendiiteista ja pyrokseniiteista lahes anortosiitteihin (esim . x - 6791,50, y -_- 563,00)
saakka on havaittu . Numerot 14 ja 17 taulukossa 3 edustavat Lammin kartta-alueen
tavanomaisia gabrotyyppeja . Aksessoreina on gabroissa apatiittia, titaniittia, zirkonia
ja karbonaatteja . Vahainen kvartsipitoisuus on yleista ja plagioklaasissa saattaa olla
suotaumina hiukan kalimaasalpaa . Opaakkien maara vaihtelee huomattavasti . Ne ovat
paaasiallisesti oksidimalmimineraaleja, mutta myos magneettikiisua on havaittu
(esim . x - 6797,70, y -
546,60) .
Kuva 9 . Pyrokseenigabro, suurennus 32
nic - . OPY
ortopyrokseeni
(hypersteeni), AUG - augiitti, PLG - plagioklaasi .
f-io,
9.
Pyroxene gabbro, magn . 32
nic
OP}' -- orthopyroxene (hypersthene),
AUG - azrgite, PLG -- plagioclase .
Porrasniemi, Lammi (x - 6 791,62, v - 548,92)
Paajarven luoteispuolella on amfiboliittien yhteydessa vahainen emaksisten ja
ultraemaksisten kivilajien alue (x = 6774,12, y -= 558,04), jolle on luonteenomaista
hyvin suuri granaattipitoisuus . Noin senttimetrin lapimittaisia granaattisilmakkeita on
nun runsaasti, etta granaatti nayttaa paikoin olevan kivilajin paamineraalina . Vahaista
granaattipitoisuutta on havaittu eraissa muissakin gabroista (esim . x -541,12 ja x = 6790,84, y = 553,60) eri puolilla karttalehtea .
6795,48, y -
Koostumusvaihtelu ulottuu joillakin gabroalueilla varsinkin reunaosissa dioriittiin (taul . 3, n :o 18) tai jopa kvartsidioriittiin (taul . 4, n :o 19) saakka, mutta itsenaisina massiiveina ei dioriittia ole kartta-alueella havaittu . Dioriitit sisaltavat enemman biotiittia ja niiden plagioklaasin anortiittipitoisuus on alhaisempi kuin gabrojen .
Kuohijarven Porrasniemessa on noin kahden kilometrin pituinen
ja lahes kilo-
metrin levyinen gabroalue, joka nayttaa poikkeavan muista kartta-alueen gabroista .
Se on suunnitturnaton ja kauniisti hypidiomorfista (kuva 9) ja siind on paikoin ofiittisia piirteita . Sen mineraaleissa on varsin niukasti muuttumistuloksia . Siina ei ole
havaittu lavistavia graniittijuonia, jotka muissa seudun gabroista ovat yleisia . Plagioklaasin ja tummien mineraalien runsaussuhteiden huomattava vaihtclu (taulukko 3,
n :ot 15 a, 15 b ja 16) viittaa muodostuman sisaiscen, rnahdollisesti gravitatiiviseen
differentiaatioon . Plagioklaasi on vyohykkeista ja poikkeuksellisen runsasanortiittista
(An 71 ;,y ) . Porrasniemen gabrossa on seka hypersteenia etta augiittia, joista ensiksi
3
128uu22616
18
Taulukko 4 . Kvartsidioriittien, granodioriittien ja graniitticn mineraalikoostumuksia .
Table 4. Allneral composition of quart ., diorites, granodiorites and granites .
19
Kvartsi -- UuarY7
-- Potassieuu
Kalimaasalpa
fetd.epar
Plagioklaasi - Plagioclase . .
(An ( n -)
Bieetiitti - Biotite
M'luskoviitti - .111tseocete . . .
Sarvivalkc - Hornblende . .
Gpiclootti - - Epidote
Apatiitti - Apatite
Opaakit -- Opagues
Aksessorit ---- Accessories .
20
22
21
23
24
25
26
27
28
29
27,8
20,3
26,1
15,4
26,4
26,8
25,8
28,9
30,0
34,3
36,9
22,3
(30)
47,6
46,8
(28)
28,5
0,1
47,5
(25)
22,6
4,8
57,1
(35)
21,4
14,1
37,7
(30)
12,9
28,28 3
(25)
6,0
5,0
2,8
1,6
51,3
(32)
16,1
1,0
22,6
29,4
(20)
13,1
-
9,1
55,2
(30)
6,6
2,8
--
4,3
52,8
(27)
10,7
-
19,5
38,6
(25)
6,6
7,2
1,7
-0,4
0,3
0,5
0,8
1,1
0,2
0,2
0,1
0,6
1,3
0,4
3,0
0,7
0,7
2,0
1,5
0,2
0,5
0,8
0,5
0,8
0,2
0,1
100,0 1100,0 1100,0 1100 .0 100,0 1100,0 1100,0 1100,0 1100,0 1100,0 1100,0
Kvartsidioriitti - 0<urr/7 diorite . Koukkujarvi, Lammi (x --- 6 791,35, y - 554,42)
Kvartsidioriitti
Quartz diorite . Kutajoki, Hollola (x - 6 776,20, y ~ 580,85)
_
Kvartsidioriitti -Quarts dionte, Vehkasaari, Ilollola (x - 6 779,99, y - 580,01)
Granodioriitti - Granodiorrte . Aerosjarvi, l .ammi (x - 6 797,13, v - 548,01)
Granodioriitti
Granodiorite . jahkola, Lammi (x -- 6 771,45, y -- 553,58)
Granodioriitti -Granodeor -ete . Paalarvi, 1 .ammi (x -- 6 774,72, y = 562,76)
6 795,90, y - 574,78)
Granodioriitti - Granodiorite . 1ylaakcskenlahti, Asikkala (x
Porfyvrinen granodioriitti (perusmassa) - Porpbprrtec granodlorite (groundntass) . Pienisto, Lammi
(x -- 6 782,40, y -- 557,44)
27 . Porfv_ vrinen granodioriitti (perusmassa) - Porphyriticgranodiorite (groundmass) . Takamaa, Lammi
6 783,80, y - 561,22)
(x
28 . Graniitti - Granite . Vohla, Asikkala (x - 6 779,36, v -- 576,68)
565,18)
29 . Graniitti --- Granite . Hyrkkala, I-11 . Koski (x - 6 774,60, v
19 .
20 .
21 .
22 .
23 .
24 .
25 .
26 .
\avttciden ottopaikat ilmenevat kuvasta 1 .
The sampling sites are indicated in I ig. 1 .
mainittu on turnmissa tyypeissa paamineraalina . Lisaksi siina on varitonta tai ruskehtavaa amfibolia, joka vaikuttaa kummingtoniitilta seka tavallisesti vahan biotiittia .
UltraemaksisissA osissa on myos oliviinia (taul . 3 n :o 15 b) . Aksessoreina on apatiittia, titaniittia ja karbonaattimineraaleja . (\lonissa paljastumissa on havaittu preglasiaaliselta vaikuttavaa rapautumista, joka ulottuu jopa useiden metrien syvyytecn .
Porrasniemen gabro sijaitsee varsin selvien morfologisten murrosvyohykkeiden
tuntumassa, ja sen rakennepiirteet viittaavat suhtecllisen alhaiseen muodostumiss 'vvvteen .
Kvartsidioriitit ja granodioriitit
Kvartsidioriittia on Lammin kartta-alueella havaittu breksiamurskaleina Kutajoen
seudulla Hollolan kirkonkylan koillispuolella . Nama jopa useiden metrien lapimittaiset murskaleet ovat jokseenkin suunnittumattomia ja tavallisesti melko hienorakeisia . Ne poikkcavat selvasti ulkonaoltaan kartta-alueen granodioriiteista runsaan biotiittipitoisuutensa (taulukko 4, mot 20 ja 21) ja pienemman raekokonsa johdosta .
19
Kuva 10 . Porfyyrinen granodioriitti . Laatta 12 cm .
Pig . 10 . Porpiiyriiic granodiorite . Te 12 cnt .
Sarkijarvi, Luopioinen (x -- 6 792,40, v -
541,20)
Biotiitissa on runsaasti pienia omamuotoisia apatiittikiteita . »Graniittiutumistaa vastaan tama kivilajityyppi nayttaa varsin vastustuskykyiselta, silly kalimaasalpa nayttaa
puuttuvan lahes taysin picnistakin brcksiamurskalcista . ylyos runsaan parinkymmenen prosentin kvartsipitoisuus nayttaa rakenteesta paatcllen primaarisclta eika liene
lisaantynyt ymparoivan graniitin vaikutuksesta .
Muissa osissa kartta-aluetta on kvartsidioriittia niukasti . Paijanne-tunnelissa sita
on nmm . Multasuon ajokuilussa Viitailan etelapuolella (Laitakari ja Pokki 1979) .
Myos gabrojen ja dioriittien kontaktivyohykkeissa on paikallisesti kvartsidioriittikoostumuksisia kivilajeja (taulukko 4, n :o 19) .
Granodioriitti kuuluu Lammin kartta-alueen yleisimpiin kivilajeihin . Alucen
keskiosassa on kaksi suurta granodioriittimassiivia ja reunaosiin ulottuu uscita kielekkeita ympariston suurilta granodioriittialueilta . Kuten kallioperakartastakin ilmenee,
on useimmista granodioriittialueista osa porfyyrisia (kuva 10) ja osa tasarakeisia .
Kalimaasalpahajarakeiden maaran todellista vaihtelua ei ole kuitenkaan kallioperakartan mittakaavassa mahdollista esittaa, silly samankin kalliopaljastuman eri osissa
saattaa olla kaikkia valimuotoja porfyyrisesta tasarakeiscen . Hajarakeiden koko on
yleisimmin noin 2 x 4 cm, mutta poikkeuksellisesti on havaittu jopa yli 10 cm :n
mittaisia . Porfyyristen tyyppien perusmassa sisaltaa tavallisesti varsin niukasti 1=a'imaasalpaa (taulukko 4, n :ot 26 ja 27), joten kivilajin kokonaiskoostumus nay_ ttaa
useimmissa tapauksissa pysyvan granodioriitin puolella .
20
Lammin
kartta-alueen
trikliinisyysmaaritysta .
granodioriittien
Valtaosa
kalimaasalpahajarakeista
hajarakeista
osoittautui
on
mikrokliiniksi
tehty
70
(trikliini-
syysaste 0,85-0,95), mutta myos joitakin ortoklaasihajarakeita (trikliinisyysaste ainakin osassa raetta <0,3) havaittiin . Ortoklaasi nayttaa olevan yleisinta Kuohijarven
lansipuolisella granodioriittialueella . Edella mainitut havainnot kalimaasalpahajarakeiden trikliinisyysasteista vastaavat taysin Valkeakosken (,\~latisto 1976) seka Nokian, Hoytaman ja Kurun alueilta (Matisto 1962) julkaistuja tutkimustuloksia .
Tasarakeisissa granodioriiteissa (taul . 4 n :ot 22-25) on yleensa runsaammin kalimaasalpaa kuin porfyyristen perusmassassa (taul . 4 n :ot 26-27) . Hajarakeiden muodostuminen ei siis valttamatta edellyta olennaista kaliumin lisaysta vaan saattaa olla
selitettavissa myos isompien rakeiden
kasvuna pienempien kustannuksella .
Kali-
maasalpahajarakeiden esiintyminen gneissisulkeumissa (esim. Kuurikon luoteispuolella, x = 6779,46, y - 557,10) osoittaa kuitenkin kaliumin jossakin muodossa
liikkuneen vahintaan muutarnia kymmenia senttimetreja porfyyristen granodioriittien
syntyolosuhteissa .
Useimmat Lammin kartta-alueen granodioriiteista ovat suunnittuneita . Suuntaus
myotailee yleensa ymparoivien gneissien liuskeisuutta ja on selvinta
kontaktien tuntumassa . Monilla alueilla voi kontaktin laheisyydessa havaita myos runsaampaa biotiittipitoisuutta tai ahaamumaisiaa gneissisulkeumia . Granodioriitti muodostaa paikoin myos suonigneissirakennetta biotiittigneissin kanssa (esim . Takasen pohjoispuolella, x -- 6787,62, y = 542,34) . Tallaisissa suonissa (esim . Avusjarven lansipuolella, x =
6795,80, y = 542,52) samoin kuin muuallakin gneissin kontaktin ja
ja gneissisulkeumien laheisyydessa on granodioriitissa yleisesti granaattia, joka osoittaa magman assimiloineen gneissiainesta, ellei perati syntyncen siita osittaisen sulamisen kautta .
Graniitit
Lammin kartta-alueen etelapuolella on laaja graniittialue, joka kasittaa paaosan
Hameenlinnan (Simonen 1949), Karkolan (Lehijarvi 1961) ja Lahden (Lehijarvi 1964)
kallioperakarttalehtien alueista .
Eras taman laajan graniittialueen kieleke ulottuu
Lammin kartta-alueen kaakkoisosan kautta Heinolan (Lehijarvi 1970) kartta-alueelle .
Taman laajan graniittialueen lisaksi graniittia on juonina, suonina ja vahaisina pahkuina kaikkialla kartta-alueella . Porfyyrisissa granodioriiteissa saattaa kalimaasalpahajarakeiden maara paikallisesti olla niin suuri, etta kokonaiskoostumus ulottuu
graniitin puolelle . Samoin suonigneisseissa ylittaa suoniaineksen maara paikallisesti
gneissiaincksen maaran ja useimmat kontaktit graniitti- ja suonigneissialueiden valilla
ovat vahittaisia .
Lammin kartta-alueen graniitit ovat tyypiltaan migmatiittisia . Ne ovat cpahomomaarin graniittiu-
geenisia, suunnittuneita ja sisaltavat varsin yleisesti vaihtelevassa
tuneita liuskesulkeumia ja syvakivimurskaleita .
21
Graniittien paamineraalit ovat kvartsi, kalimaasalpa ja plagioklaasi (An r ; _,,) .
Tummana mineraalina on yleisimmin biotiitti, mutta sen lisaksi on paikallisesti myos
sarvivalketta . Numerot 28 ja 29 taulukossa 4 edustavat kallioperakarttaan graniittina
merkittyja kivilajeja . Koska kivilajimaaritykset, kuten kartoituksessa yleensa, on
tehty paljaalla silmdlld, saattaa joissakin »graniiteissa» plagioklaasia olla enemman
kuin kalimaasalpaa . Granaattipitoisuus on alueen graniiteissa melko yleistd ja varsinkin
kartta-alueen etelalaidalla Hollolasssa on havaittu kordieriittia ja ilmeisesti sen muuttumistuloksina syntyneita biotiittisilmakkeita . Paijanne-tunnelissa Asikkalassa on
graniitissa huomattavaa sillimaniittipitoisuutta . Varsinkin karkearakeiset graniitit
sisaltavat yleisesti turmaliinia ja poikkeuksellisesti myos muskoviittia . Ruhjevvohykkeiden tuntumassa on graniitissa ja sen rakopinnoilla yleisesti epidoottia .
Graniitti on gabro- ja peridotiittibreksioiden valimassana Lammin kartta-alueella
varsin yleistd, vaikka esiintymista vain kaksi huomattavinta (Kuohijarven itapuolella) on merkitty kallioperakarttaan . Riippumatta siita onko ymparisto granodioriittia, biotiittigneissia vai graniittia on breksioiden valimassana lahes poikkeuksetta
graniittia.
DIABAASIJUONET
Lammin kallioperakarttaan ei ole merkitty diabaasijuonia, mutta kartan painamisen jalkeen alueella on havaittu diabaasia kahdessa paikassa . Padasjoen Rohnakalliossa
(x - 6799,80, y = 573,55) on noin kahden metrin levyinen juoni suunnassa 130 ° ja
Paijanne-tunnelissa lahella Lahdenpohjan ajokuilua (x = 6775,84, y -= 571,14) on
kolme alle metrin levyista juonta, joiden suunnat ovat noin 115 ° ja 145 ° . Kaikki mainitut juonet ovat hienorakeista mustaa diabaasia, jossa on paljaalla silmallc erotettavissa vain neulasmaisia plagioklaasikiteita . Juonet ovat metamorfoitumattomia ja
leikkaavat metamorfista kallioperaa jyrkin teravin kontaktein . Sijainnistaan ja suunnistaan pddtellen ne nayttavat kuuluvan paaosaltaan Lammin kartta-alueen pohjoiskoillis- ja itapuolella sijaitsevaan Hameen oliviinidiabaasijuoniparveen (Laitakari 1969) .
SIIRROKSET, MURROKSET, RAPAUTUMINEN JA EROOSIO
Kallion pinnan morfologialle on suurimmassa osassa Suomea luonteenomaista
suurten piirteiden tasaisuus ja pienten piirteiden epatasaisuus . Lammin kartta-alue
on tassa suhteessa tyypillinen . Suuria piirteita edustava yleisesti prekambrisena pidetty peneplaani on koko alueella niin tasainen, etta eri peruskartta-alueiden (10 x 10
km) suurimmat lakikorkeudet poikkeavat toisistaan vain noin 30 metric . Korkein
kohta on Padasjoen 195 metrin korkuinen Pyssyvuori (x = 6795,53, y = 562,84) ja
jokaiselle Lammin kartta-alueen peruskarttalehdelle on merkitty vahintcan yksi
165 metric ylittava kohta . Peneplaanissa ei voida taman alueen puitteissa havaita
kallistumaa mihinkddn suuntaan .
22
Kuva 11 . Lammin kartta-alueen siirrosvyohykkeet satelliittikuvilta ja pienikaavaisilta topografisilta
kartoilta tulkittuina seka paikallisten rakojen ja ruhjeiden muodostama mosaiikki ilmakuvilta ja
suurikaavaisilta topografisilta kartoilta tulkittuna .
l ig. 7 1 . Shear Zones in the Lammi map-sheet area (according to satellite pictures and small-scale topographic
maps) and the mosaic of local joints rind fractures (according to aerial photographs and large-scale
topographic maps) .
Pienimittakaavaisia karttoja, ilmavalokuvia ja satelliittikuvia tarkasteltaessa voidaan havaita pitkia, suoria tai loivasti kaartuvia vesisto- ja laaksojaksoja, joista muutamat ovat seurattavissa kymmenia kilometrejd . Kuvassa 11 ndmd yleisesti ruhjevyohykkeina pidetyt (mm . Flarme 1961) jaksot on merkitty paksuin katkoviivoin .
Suurimittakaavaisista kartoista ja ilmakuvista voidaan havaita, ettd myos ndiden
suurten ruhjevyohykkeiden valisilla alueilla kallioperkd halkoo varsin selvkpiirteinen
laakso- ja vesistdverkko . Kuvassa 11 ohuin yhtajaksoisin viivoin merkityt, vdhaisempina murroksina pitamani laaksojaksot on tulkittu 1 : 20 000 -mittakaavaisilta
peruskartoilta ja ilmakuvista . Verkkoa olisi paikoin mahdollista edelleen tihentaa
tulkitsemalla yhd suurikaavaisempaa kartta- ja ilmakuva-aineistoa .
Pkijanne-tunnelissa tehdyt havainnot (Laitakari ja Pokki 1979) osoittavat kiistattomasti kuvassa 11 esitettyjen laakso- ja vesistojaksojen todella seuraavan kallioperdn ruhjevyohykkeita . Kaytdnnollisesti katsoen jokaista kyseisessa kartassa nkkyvaa
viivaa vastaa tunnelissa tehty ruhjehavainto . Ruhjeiden tuntumassa on Paijanne-
23
Kuva 12 . Unakiittia graniitissa olevan siirrosvyohykkeen reunaosassa. Laatta 24 cm .
17g. 12 . 1 'nakite in the marginal part of a shear Zone in granite. Tag 24 cm
P£ijanne-tunneli
Paijcinne tunnel,
Padonmaa, HI . Koski (x -- 6 773,53, v - 569,48)
tunnelissa varsinkin Padonmaan koillispuolella havaittu unakiittia (kuva 12) . Epidoottipitoiset raot seka eri kivilajien epidoottipitoisuus ovat irtokivista paatellen
muuallakin kartta-alucella yleisia, vaikka tallaisia ruhjevyohykkeille ominaisia kivilajeja harvoin havaitaan kalliopaljastumissa .
Jaakautisen mannerjaatikon vaikutus kallioperan suurmuotoihin nayttaa olleen
vahainen . Nykyaan kalliopaljastumina olevilta korkeimmilta kohdilta on preglasiaalinen rapautuma kuitenkin yleensa kulunut taysin pois . Vain muutamien kalliopaljastumien suojasivuilla (kaakkoisrinteessa) on havaittavissa vahaisia jaannoksia . Sen
sijaan maaperan peittamissa laaksopaikoissa rapautumaa lienee yleisesti jaljella .
Ruhje- ja rakomyotainen rapautuminen on yhdessa mannerjaatikon kulutustoiminnan
kanssa edistanyt ruhjevyohykkciden korostumista morfologiassa . Selvimmin ovat
tulleet esille jaatikon kulkusuunnan (luode-kaakko) mukaiset laaksot kuten Kuohijarven alias . Kallioperan prcglasiaalisista muutoksista Kuohijarven kautta kulkevan
ruhjeparven kohdalla todistavat Ossi Naykin Lovajarven luoteispaasta (x = 6774,86,
v = 555,63) loytamat laumontiittilohkareet (Pipping 1966) .
24
KALLIOPERAN RAKENNE, IKASUHTEET JA SYNTYHISTORIA
Paaosan Lammin kartta-alueesta kdsittava biotiittisuonigneissivyohyke nayttaa
muodostavan suuren antiklinoriumin, jonka pohjoisreuna kulkee Teiskon ja Oriveden
etelaosien ja Kuhmoisten pohjoisosan kautta . Kartta-alueen etelareunaa seuraavat
metavulkaniitit olisivat nain ollen suonigneissialueen metasedimenttien padlla ja niitd
nuorempia . Jos tdma oletus pitaa paikkansa, voidaan useimmat gneissi- ja granodioriittialueen gabropahkut tulkita mainittuja kivilajeja muodostaneiden tulivuorten
magmasailioiksi .
Vaikka granodioriitit ovat suprakrustisiin kivilajeihin nahden intrusiivisia, on
todennakoista, ettd granodioriittimagma on muodostunut suprakrustisista kivilajeista
osittaisen sulamisen kautta ja keraantynyt muodoiltaan epdmdaraisiksi doomeiksi
anti klinoriumiin . Kalimaasalpahajarakeet nayttavat muodostuneen kivilajin paikoilleen asettumisen jalkeen jo ainakin paaosaltaan kiteytyneeseen granodioriittiin .
Gneissialueilla on kaikkialla isompia ja pienempia graniittijuonia . Maastohavaintojen perusteella nayttaa todennakoiseltd, etta ne ovat paaosaltaan muodostuneet
suprakrustisten kivilajien osittaisen sulamisen kautta ja etta niiden aines on melko
vahan liikkunutta . Samalla alueella havaitut suonigneissirakennetta muodostavat ja
sita leikkaavat graniittijuonet osoittavat graniitin muodostumisen jatkuneen kallioperdn plastisten liikuntojen tauottuakin . Useat suonigneissialueella olevat gabropahkut ovat kallioperan poimutuksen yhteydessa murtuneet, jolloin niiden valit ovat
tayttyneet graniitilla . Emaksisen syvakiven murtuminen ymparoivien plastisempien
kivilajien poimuttuessa hence muodostanut paikallisen paineminimin, joka aiheutti
gneissin tai granodioriitin osittaista sulamista . Nain muodostunut graniittimagma
tai graniitin aineksia sisaltanyt liuos taytti murskaleiden vdlit sita mukaa kuin murskaleet loittonivat toisistaan .
Karttalehden kaakkoiskulman laaja graniittialuc poikkeaa esiintymistavaltaan
suonigneissialueen graniiteista . Se hence muodostunut synklinoriumissa syvalle
vajonneiden suprakrustisten kivilajien osittaisen sulamisen kautta muodostuneesta
magmasta, joka nayttaa liikkuneen huomattavasti pitempia matkoja kuin suonigneissialueen graniitit . Graniittialueen rajalla suonigneisseja vastaan on useiden kilometrien levyinen migmatiittinen kontaktivyohyke, jossa on runsaasti osittain sulaneita gneissisulkeumia . Itse asiassa koko Lammin karttalehdelld nakyva osa aikaisemmin mainitusta laajasta graniittialueesta on tdllaista kontaktivyohyketta, ja myos
Hollolan kirkonkylan seudulla olevat liuskejaksot ovat suuria sulkeumia graniitissa .
Kaikki Lammin kartta-alueen granodioriitit ja graniitit nayttavat asettuneen paikoilleen synorogeenisen tai myohaisorogeenisen vaiheen aikana . Useimmissa gabroissa on runsaasti graniittijuonia, jotka osoittavat ainakin nama gabrot graniitteja
vanhemmiksi . Kaikki seudun gabrot eivdt kuitenkaan ilmeisesti ole samanikaisia .
Erityisesti Kuohijdrven Porrasniemen gabrossa on piirteitd, jotka viittaavat siihen
mahdollisuuteen, etta se olisi luonteeltaan postorogeeninen . Siina ei ole havaittu
25
ainoatakaan leikkaavaa graniittijuonta, sen mineraaleissa on melko niukasti muuttumistuloksia ja se sijaitsee varsin selvien murrosvyohykkeiden tuntumassa .
Ainoat kiistattomasti metamorfista kallioperaa nuoremmat kivilajit Lammin
kartta-alueella ovat muutamat vahaiset diabaasijuonet, jotka kuulunevat Hameen
diabaasijuoniparveen (Laitakari 1969) .
Kartta-alueelta ei ole tehty radiometrisia ianmaarityksia, mutta Olavi Kouvon
lahiseuduilta tekemat maaritykset osoittavat seudun gabrojen ja granodioriittien
kuuluvan ikaryhmaan 1860-1900 Ma (Geologinen tutkimuslaitos, Kertomus toiminnasta vuonna 1968 s . 14, 1976 s . 16-17 ja 1977 s . 16) . Suprakrustiset muodostumat ovat jonkin verran vanhempia . Hameen diabaasit kuuluvat samaan ikaryhmaan rapakivien kanssa (Laitakari 1969) .
TALOUDELLISIA AIHEITA
Vaikkei Lammin kartta-alueella muutamia vahaisia kivilouhoksia lukuun ottamatta ole ollut kaivostoimintaa, on seutu useita kertoja ollut malminetsinnan kohteena . Vanhimmat malmiaiheet kuten Hauhon Rukoilan kuparimalmi (Holmberg
1858 s . 132) ja H1 . Kosken Padonnan arseenikiisuesiintyma (Tigestedt 1888 s . 51)
ovat tuskin enaa tarkasti paikannettavissa ja lienevat enintaan historiallisesti kiintoisia . Jaljempana kuvataan lyhyesti tarkeimmat viime vuosikymmenina tutkitut
malmiaiheet . Kohteiden sijainti ilmenee kuvasta 13 . Se osoitetaan myos koordinaatein, jotka tietenkin esimerkiksi lohkareviuhkasta ilmaisevat vain summittaisen
loytopaikan .
Asikkalan Vahan-Minion (n :o 1 kuvassa 13, x = 6797,50, y =-- 576,50) raitaisissa
metavulkaanisissa kivilajeissa on monin paikoin vahaisia kupari- ja magneettikiisupitoisia juonia ja pesakkeita (Oivanen 1959) . Suomen Malmi Oy suoritti vuosina
1967 ja 1968 alueella geologisia ja geofysikaalisia tutkimuksia (Nenonen 1968 b ja c),
joissa havaittiin kordieriitti-antofylliittikivessa selvia sinkki- ja kuparianomalioita .
Nenosen raportissa (1968 b s . 12) mainitaan kaksi analyysia, joista edellisen (7 kg,
2,5 m :n poikkileikkaukselta) mukaan kuparia on 0,24 % ja sinkkia 0,58 % ja jalkimmaisen (10 kg, 2 X 10 m :n alalta) mukaan kuparia on 0,37 ° , . Suomen Malmi
Oy :n toimintakertomuksessa vuodelta 1968 katsotaan aiheen olevan valmis kairattavaksi .
Valtatieta 12 rakennettaessa havaittiin Paajarven lansipaan lahella olevassa tieleikkauksessa (n :o 2 kuvassa 13, x = 6770,92, y = 555,80) amfiboliitissa rikkikiisupirotetta seka kvartsijuonissa lyijyhohde- ja kiisupitoisia pesakkeita (Kulonpalo 1964) .
Samalta seudulta on kansannaytteina ja Outokumpu Oy :n tutkimuksissa myohemmin loytynyt muutamia kupari- ja sinkkipitoisia lohkareita (Pehkonen 1978 ja Makela
1980) .
26
Kuva 13 . I .ammin kartta-aluccn malmiaiheita . 1 . Kuparikiisua ja sinkkivalkctta kalliossa . 2 . Lvijvhohdctta ja schccliittia kalliossa scka kuparikiisua ja sinkkivalkctta lohkareissa . 3 . Kuparikiisua ja
pentlandiittia kalliossa . 4--7 . Kuparikiisua lohkareissa . 8-9 . Kuparikiisua ja pentlandiittia kalliossa .
10-12 . Kuparikiisua ja pentlandiittia Iohkareissa . 13-14 . MMfa ;,nccttikiisua ja kuparikiisua kalliossa .
1S . Magneettikiisua lohkareissa . 16-18 . Schceliittia kalliossa . 19 20 . Schceliittia lohkarcissa .
21 . Schceliittia kalliossa . 22 . Uraania lohkarecssa .
I ix . 13 . Ore shorinos in the Lanrn~i nrap-sheet area . 7 . C/Jalcopprite and sphalerite in bedrock . 2 . Galena
and scheelite in bedrock and chalcop rite and sphalerite in boulders . 3 . Cha/copyrite in bedrock . 4-7. Cbalcop~rite in boulders . 8-9, Chalcopyrite and pent/andite in bedrock . 10-12 . Cbalcopyrite and pent/andite in
boulders . 13 -14 . Pyrrhotite and chalcopyrite in bedrock . 15 . P)rrbotile in boulders . 16-18 . Scheelite in
bedrock . 19-20 . Scheelite in boulders . 21 . .Scheelite in bedrock . 22 . 1 'ran/un, in a boulder .
Paijanne-tunnelia louhittaessa havaittiin monin paikoin vahaistk kiisupirotetta ja
pienia kiisupitoisia pesakkcita varsinkin kiillegneisseissa ja gabroissa (Raisanen 1977) .
Paraskaan havaituista kuparikiisupitoisuuksista (n :o 3 kuvassa 13, x - 6774,50,
y = 570,10) ei kuitcnkaan ylla lahellekkkn malmiluokkaa .
Lammin Vahallk-Evolla on lukuisia kiisupitoisia karsikivilohkareita . Liuskallio
553,00)
(1974 c ja d) pitaa tutkimiaan lohkareita (n :o 4 kuvassa 13, x - - 6784,00, y
.
Niissk
on
paaasiallisena
malmimineraalina
kuparikiisua
ja
parvarsin paikallisina
haiden kuparipitoisuudet ovat 1,36 ja 0,46 °0 . Outokumpu Oy :n malmitiedostossa
mainitaan samalta seudulta kaksi malmiluokkaa olevaa kuparikiisupitoista lohkaretta . Ne on kuvassa 13 merkitty numeroin 5 (x 6784,86, y 554,22) ja 6 (x =
6786,40, v - 551,98) . Myos Ekojarven pohjoispaassa (Nenonen 1968 b) on havaittu
27
samantyyppinen lohkare (n :o 7 kuvassa 13, x
6788,70, y -- 551,10) . liscimmat
edella mainituista lohkareista ovat granaattipitoisia karsikivid ja sisaltavat kiisujen
lisaksi vahan sinkkivalketta ja molybdeenihohdetta . Ne nayttavat muodostavan
selvdn lohkareviuhkan . Kuohijarven pohjoispaassa on kalliossa samantapaista karsikivec, mutta name lohkarect ovat tuskin niin kaukaa peraisin .
Edella mainittujcn karsikivilohkareiden lisaksi on Vahalla-Evo11a kalliossa muutamia nikkeli- ja kuparipitoisia peridotiittipahkuja . Suornen Malmi Ov tutki paria
niista vuosina 1967 ja 1968 (Nenonen 1968 b ja Suomen Malmi Oy :n toimintakcrtomus v :lta 1968) ja kairasi lupaavimmalta ncyttavddn (n :o 8 kuvassa 13, x -- 6785,70,
y -- 552,70) jopa muutamia tutkimusreikiakin . Esiintvmc osoittautui kuitenkin pieneksi . Vain muutaman metrin matkalla havaittiin 0,3 '), ) :n luokkaa olevia nikkcli- ja
kuparipitoisuuksia . Kilometrin verran edellisesta pohjoiseen (n :o 9 ku)"assa 13,
x = 6786,86, y -- 551,98) on hornblcndiitissa vahaistc nikkcli- ja kuparipitoisuutta
(Outokumpu Ov :n malmitiedosto) . Naiden kalliossa havaittujen malmiaiheiden
kaakkoispuolelta tunnetaan (Liuskallio 1974 a ja b seka Outokumpu Oy malmitiedosto) useita nikkeli- ja kuparipitoisia gabro- ja pcridotiittilohkareita (n :o 10 kuvassa
13, x
6784,70, y
555,00), jotka licncvat peraisin edella mainituista tai samantapaisista emdksisista syvakivipahkuista .
Ison-Tarusjarven lansipuolclla on runsaasti nikkcli- ja kuparipitoisia peridotiittilohkarcita . Samaa kivilajia on myos muutamissa pienissa paljastumissa (n :o 11 kuvassa 13, x == 6797,30, v -- 564,90) . 1lavaitut nikkelipitoisuudet ovat alle 0,2 °
ja kuparipitoisuudct alic 0,3 °() . Ncnoscn (1968 a ja b) tutkimustcn mukaan peridotiittipahkut ovat siksi picnic, ettei aihe liene taloudellisesti mielenkiintoincn .
Ncrosjarvcn itapddssa Lammilla (n :o 12 kuvassa 13,
6796,10, y - 553,40)
on paikallisilta vaikuttavia nikkeli- ja kuparipitoisia peridotiittilohkareita . Ne ovat
Ncnoscn (1968 b) kasitvksen mukaan peraisin granodioriitin peridotiittisulkeumista
civatkc liene taloudellisesti miclcnkiintoisia, vaikka paras havaittu nikkelipitoisuus
on 0,82 °,, .
Lammin Porrasnicmen gabrossa (n :o 13 kuvassa 13, x 6791,40, v -- 549,30)
on paikoin magneetti- ja kuparikiisupirotetta . Paljastumissa havaitut kuparipitoisuudet
ovat kuitenkin alle 0,2 °-0, . Suomen Malmi Oy :n tutkimuksissa (Nenonen 1968 a, b ja
c) on havaittu ilmeisesti tdhdn gabroon liittyvien magneettisten hcirioiden jatkuvan
veden ja rnoreenin pcittamina Kuohijarven itarannalle . 1-ldiriot ovat paljastumattomissa osissa paikoin voimakkaampiakin kuin Porrasniernessa, mutta niiden aiheuttajaa ei ole sclvitetty kairauksin . N1y6s Luopioistcn Kauhajcrven gabrossa (n :o 14
kuvassa 13, x - 6798,00, y = 546,80) on selva magncettikiisupirote, mutta Nenonen
(1968 b) pitda aihetta hcikkona .
Padasjoen Maakeskella on kymmcnittdin magneettikiisulohkarcita (I-1 :o 15 kuvassa
13, x = 6797,60, y -- 571,50), joista osa on ldhes pelkkac magneettikiisua ja osa
sisdltec lisaksi kvartsia, serisiittid ja grafittia (Nenonen 1968 a ja b sekd Kulonpalo
1951) . Koska lohkareiden kupari- ja nikkelipitoisuudet ovat erittcin alhaisia, ei niiden emekallion etsintadn ole ollut aihetta .
28
Suomen Malmi Oy on tutkinut Luopioisten Kuohijoella, Padasjoen kallioperakarttalehden (Laitakari 1971) alueella karsikivijaksoon liittyvaa volframimalmiaihetta . Nenosen raporttiin (1968 b) liittyvan kartan mukaan aihe saattaa ulottua Kuohijoen lansipuolella Lammin kartta-alueelle (n :o 16 kuvassa 13, x = 6799,70, y - 542,
30) .
Paajarven etela- ja lansipuolella olevissa amfiboliittijaksoissa (n :ot 17 ja 2 kuvassa
13) on noin 15 kilometrin matkalla havaittu vahaista scheeliittipitoisuutta (Nenonen
1968 d) . Taloudellisesti kiintoisia volframimalmiaiheita ei taltc alueelta kuitenkaan
toistaiseksi tunneta .
Asikkalan Isossa-Ainiossc (n :o 18 kuvassa 13, x = 6793,80, y
571,30) on muu-
tamissa pienissa karsikivipaljastumissa scheeliittia (Nenonen 1968 d) . Se on harvana
pirotteena 10-50 senttimetrin levyisissa raidoissa, joiden volframipitoisuus on jopa
0,15-0,25 °-o . Paljastumien pienuuden takia ei esiintyman laajuudesta ole saatu selvaa
kasitysta . Viitisen kilometric lannempaa, lahelta Isoa-Kelkutetta (n :o 19 kuvassa 13,
x == 6794,30, y = 566,00) ja nelisen kilometric idempaa Maakeskenlahden rannalta
(n :o 20 kuvassa 13, x = 6796,20, y
574,30) loytyneet schecliitti- ja kiisupitoiset
karsikivilohkareet (Nenonen 1968 d) viittaavat kuitenkin siihen, etta volframipitoisia
karsikerroksia on muuallakin Lammin ja Padasjoen valisella biotiittigneissialueella .
Paijanne-tunnelin geologisen kartoituksen yhteydessa tutkittiin tunnelin seinamat ultraviolettilampulla . Vchaista scheeliittipitoisuutta havaittiin useissa paikoin
(Raisanen 1977), mutta Lammin kartta-alueella ei havaittu ainoatakaan taloudellisesti
kiintoisaa malmiaihetta. Kooltaan mitattomissa sulkeumissa (n :o 21 kuvassa 13,
x = 6770,77, y = 567,50) saattaa scheeliittia kuitenkin olla runsaastikin (Laitakari ja
Pokki 1979, taulu 3 kuvat 5 ja 6) . Tama osoittaa selvasti, ettc hyvakin volframimalmilohkare saattaa olla percisin taloudellisesti taysin arvottomasta emakalliosta .
Lammin kartta-alueelta on eri yhteyksissa suoritettu sateilymittauksia . Varsinkin
graniiteissa on monin paikoin havaittu vahaisia sateilyanomalioita . Asikkalan Viitailassa (n :o 22 kuvassa 13, x = 6779,40, y = 569,40) on eraan radioaktiivisen graniittilohkareen uraanipitoisuus 1900 ppm (Kyllonen 1974) . Kyseessa on kuitenkin
taysin irrallinen havainto, jolla tuskin on mainittavaa malminetsinnallista arvoa .
Malminetsintac Lammin kartta-alueella vaikeuttavat kiillegneissien grafiitti- ja
magneettikiisupitoiset valikerrokset, jotka aiheuttavat sahkoisia ja magneettisia hairioita, mutta eivat yleensa sisallc mainittavassa maarin arvomineraaleja . Sen sijaan
hyvin runsaskiviset ja usein melko paikalliset moreenit helpottavat lohkare-etsintca .
Alueella on poikkeuksellisen runsaasti malmiaihetta, joista monien kohdalla tullaan
ilmeisesti vielc jatkamaan tutkimuksia .
Kallioperakarttaan merkityt kivilouhokset ovat luonteeltaan taysin paikallisia .
Niistc saatua kivec lienee lahinnii kaytetty sokkeleiden, siltojen ja kivinavettojen
raaka-aineena .
Summary
PRE-QUATERNARY ROCKS OF THE LAMMI MAP-SHEET AREA
Introduction
This paper deals with the bedrock of the Lammi map-sheet area . The map of
pre-Quaternary rocks (Laitakari 1964) belongs to the set of geological maps of Finland on the scale of 1 : 100 000 (index on the back cover) .
The bedrock belongs to the Proterozoic Svecokarelidic mountain range and
consists of mica gneisses, amphibolites, granites, granodiorites and minor bodies of
basic plutonic rocks . It was deeply eroded and peneplaned in the Precambrian time .
The influence of the Quaternary continental ice was of minor significance, but most
of the bedrock is covered by till and other glacial deposits .
The map is based on field observations at outcrops and on aerogeophysical data .
Fig . 1 shows the localities photographed and those of the mineral compositions
listed in tables 1-4 . The compositions were determined by the point counting method .
Metasediments
Mica gneisses and veined gneisses are the most abundant rocks in the Lammi mapsheet area . Most of them were originally graywackes or claystones varying in bed
thickness . Regional metamorphism changed them to gneisses and destroyed most
of the primary structures and textures . In quite many cases, however, the banding of
the gneisses seems to reveal the original bedding (Figs . 2 and 5) .
Table 1 shows the mineral composition of some of the mica gneisses . In the
case of the veined gneisses (Figs . 3 and 4), the composition was determined only
from the paleosom . The mica gneisses are composed of plagioclase, quartz and biotite, along with minor amounts of microcline, muscovite, chlorite and hornblende .
The most abundant accessories are apatite, zircon, sphene and opaques . Garnet
occurs very commonly in the form of porphyroblasts, and in the southern part also
cordierite is not uncommon . In the northeastern corner of the map-sheet area, there
are some gneisses rich in sillimanite .
30
Lime concretions (Fig . 3) are quite common in the northwest and middle parts of
the map-sheet area . In the eastern and middle parts, there are intercalations rich in
pvrrhotite and pyrite. These intercalations may have originally been sapropel beds .
Metavolcanics
Basic metavolcanic rocks are most abundant in the southern part of the map-sheet
area, where they form an incontinuous belt, over one kilometer in width . In other
parts of the area, they form intercalations and minor lenses in mica gneiss . Most of
the metavolcanics are amphibolites with primary structures or textures only slightly
apparent or not at all. In many places, however, the banding reveals the original
bedding of tuff or tuiLte (Fig . 6) . Also many uralite porphvrites are banded and may
originate from crystal tuffs .
Table 2 shows the mineral composition of some metavolcanic rocks . They consist
mostly of plagioclase and hornblende . 'The high content of diopside in some banded
metatuffs (Fig . 7 and No . 11 in Table 2) seems to reveal porous intercalations, which
were cemented by carbonates before the metamorphism took place . Intercalations
of metavolcanic rocks are quite common in mica gneisses . Distinguishing intermediate, biotite-rich metavolcanics from metasediments is often very difficult . That is
why the blue color of the map may include some intermediate volcanics . In general,
the metavolcanic intercalations are marked with green (basic) or yellow (acid)
symbols .
Plutonic rocks
The Lammi map-sheet area includes plutonic rocks ranging from granites and
granodiorites to gabbros and ultramafic rocks .
The gabbro forms numerous, mostly rounded plutons up to some kilometers in
diameter, but also small angular fragments in other rocks . Where the fragments are
so abundant as to form breccias, the matrix is usually granite (Fig . 8) . Table 3 gives
the mineral compositions of some gabbros and other basic plutonic rocks . The gabbros consist mostly of plagioclase and hornblende, with pyroxenes in varying amounts
and some biotite . Many of the plutons include parts with little or no plagioclase .
These ultramafic rocks (called peridotite in the legend of the map) consist mostly of
hornblende and pyroxenes containing little or no olivine . Most of the gabbros and
ultramafites are medium grained and slightly oriented .
Diorite is quite uncommon in the area . It was mostly observed in the marginal
parts of certain gabbro plutons and is not limited from gabbro on the map . Quartz
diorite forms an extensive breccia area in the southeast corner of the map-sheet area .
This quartz diorite is fine-grained and rather rich in biotite (Table 4, Nos . 20 and 21) .
31
Granodiorite is abundant all over the map-sheet area . It is mostly medium-grained
and usually oriented parallel or semiparallel with the surrounding gneisses . Most of
the granodiorite areas are in part porphyritic (Fig . 10) . The phenocrysts consist
usually of microcline, but also orthoclase phenocrysts occur on the western part of
the area .
Table 4 gives the compositions of some granodiorites . In the case of porphyritic
rocks, only the groundmass was counted . The content of potash feldspar is higher in
the nonporphyritic types (Nos . 22-25) than in the groundmass of the porphyritic
ones (Nos . 26 and 27) . Thus it is not necessary to assume any increase of potassium
for the formation of the potassium feldspar porphyroblasts .
Granite is most adundant in the southeastern corner of the map-sheet area . This
granite is part of a very extensive granite belt to the south and east of Lammi . Most
of the granite is migmatitic, containing more or less granitized inclusions of mica
gneiss and amphibolite as well as fragments of granodiorite, quartz diorite and gabbro .
Also the granite itself is inhomogeneous, partly oriented, partly unoriented . It is
mostly medium grained but in places coarse grained or even porphyritic .
In addition to this extensive belt, granite occurs as veins and dikes all over the
area (Figs . 4, 5 and 8) .
Table 4 shows the mineral compos tions of some granites .
Postmetamorphic dikes
To the north and east of the Lammi map-sheet area, there is an extensive set of
postmetamorphic olivine diabase dikes (Laitakari 1969) . Since the printing of the
map, some minute dikes, apparently belonging to the same set, have been found in
the map-sheet area .
Shear zones, fractures, weathering and erosion
The Precambrian peneplane of southern Finland is very flat in broad outlines
but in its details the terrain is typically quite rough . Small-scale maps and satellite
pictures revel a set of lineaments marking long, narrow lakes and valleys (thick broken lines in Fig . 11) . They are generally considered to be fault lines or shear zones
(e .g ., Harme 1961) .
Aerial photpgraphs and large-scale maps show that also the bedrock between
these major lineaments is broken up in to a mosaic by local joints and fractures
(narrow lines in Fig . 11) . Many of these fractures have also been observed in the
I'aijanne-tunnel (Laitakari and Pokki 1979) .
The erosion caused by the Quaternary continental ice seems to be quite limited .
At the tops of bedrock hills, the preglacial weathered layer was swept off by the ice,
whereas in the valleys the ice apparently had very little effect .
32
Structure, age and origin of the bedrock
The extensive mica gneiss area north of Lammi seems to form an anticline . If
so, then metavolcanic rocks to the east and west of Lake Pddjdrvi should overlie mica
gneisses, and thus be younger . Further, the basic plutonic rocks within the mica
gneiss area can be explained as magma chambers of that metavolcanic belt .
Although many of the granites and granodiorites in their present environment
show intrusive contacts, it seems plausible that most of their material originated
from partly molten graywackes and other sedimentary rocks . Their emplacement
apparently occurred during the synorogenic and late orogenic stages . Most of the
gabbro plutons are cut by a profusion of granitic dikes, but the Porrasniemi gabbro
(Fig . 9 and Nos . 15 and 16 in Table 3) shows none . It is possibly younger than the
other plutonic rocks in the area .
There are no radiometric age determinations from the Lammi map-sheet area,
but the datings of gabbros and granodiorites in surrounding areas show them to
belong to the age group of 1860-1900 Ma . The supracrustal rocks are somewhat
older .
Ore showings
There are no mines in the Lammi map-sheet area, but the Geological Survey and
some mining companies have carried out prospecting in different parts of the area .
Fig . 13 shows the main targets of prospecting in recent decades .
VIITTEET - REFERENCES
Bremer, Carl Otto, 1825. Anvisningar pa Malm och Bergarter uti Storfurstendomet Finland . II .
Abo . 263 s .
Frosterus, Benj ., 1900. Vuorilajikartta, lehti C 2, Mikkeli . Suomen geologinen yleiskartta 1 : 400 000 .
1902. Beskrifning till bergartskartan, C 2, St . Michel . Suomen geologinen yleiskartta 1 : 400 000 .
101 s .
-, 1903. Vuorilajikartan selitys, C 2, Mikkeli . Suomen geologinen yleiskartta 1 : 400 000 . 102 s .
Gadd, Pehr Adrian & Lilius, Martin, 1789 . Inledning till Tavastlands Mineralhistoria . 1 . Dissert .
Abo . 20 s .
Geologinen tutkimuslaitos, 1969 . Kertomus toiminnasta vuonna 1968 . 36 s .
-, 1977. Kertomus toiminnasta vuonna 1976 . 75 s .
-, 1978 . Kertomus toiminnasta vuonna 1977 . 76 s .
Holmberg, H . J., 1858 . Materialer till Finlands geognosi . Helsingfors . Bidr . till Finlands naturkannedom, etnografi och statistik, 4 . XXV + 254 s .
Harme, Maunu, 1961 . On fault lines in Finland . Bull. Comm . Gcol . Finlande 196, 437-444 .
Kalm, Pehr & Herkepaeus, Chph ., 1756 . Historisk och oeconomisk beskrifning ofver Hauho
socken uti Tavastland . Dissert . Abo . 74 s .
Kulonpalo, M., 1951 . Raportti M/17/Pjd 50/1 . Kasikirjoitus Geologisen tutkimuslaitoksen arkistossa . 2 s .
1964 . Raportit M 17/Lmi-64/1, M 17/Lmi-64/2 ja M 17/Lmi-64/3 . Kasikirjoituksia Geologisen
tutkimuslaitoksen arkistossa . 1+1+1 s .
Kyllonen, Yrjo. 1974 . Raportti M 19/2134/74/5/10 . Kasikirjoitus Geologisen tutkimuslaitoksen
arkistossa . 1 s .
Laitakari, Ilkka, 1964. Kallioperakartta, lehti 2134, Lammi . Suomen geologinen kartta 1 : 100 000 .
-, 1969 . On the set of olivine diabase dikes in Hame, Finland . Bull . Comm . Geol. Finlande 241 .
65 s .
-, 1971 . Kallioperakartta, lehti 2143, Padasjoki . Suomen geologinen kartta 1 : 100 000 .
Laitakari, Ilkka & Pokki, Eero, 1979 . Geologisia havaintoja Paijanne-tunnelista, 1 . rakennusjakso,
Hl . Koski-Asikkala . Geologinen tutkimuslaitos, Tutkimusraportti n :o 37 . 23 s .
Lehijarvi, Mauno, 1961 . Kallioperakartta, lehti 2133, Karkola . Suomen geologinen kartta 1 : 100 000 .
-, 1964. Kallioperakartta, lehti 3111, Lahti . Suomen geologinen kartta 1 : 100 000 .
-, 1970. Kallioperakartta, lehti 3112, Heinola . Suomen geologinen kartta 1 : 100 000 .
Lehtonen, Matti. 1968. Tampereen-Hauhon liuskemuodostuman kalkkikonkreetioista . Geologi
20, 113-116 .
Liuskallio, Antero, 1974 . Raportit (a) M 19/2134/74/1/10, (b) M 19/2134/74/2/10, (c) M 19/2134/7
3/10 ja (d) lvi 19/74/4/10 . Kasikirjoituksia Geologisen tutkimuslaitoksen arkistossa . 1+1+1+1 s .
Matisto, Arvo . 1962 . Ortoklaasipitoisista porfyyrisista granodioriiteista . Geologi 14, 118-120 .
1976 . Valkeakosken kartta-alueen kalliopera . Suomen geologinen kartta 1 : 100 000. Kallioperakartan selitvkset, 2132 . 34 s .
34
Makela, Kaarlo, 1980 . I .oppuraportti : Lammi . Kasikirjoitus 001/2134 04/KM/1980 Outokumpu
Oy :n (Malminetsinta, Espoo) arkistossa .
Nenonen, Eero, 1968a. Selostus malminetsintatoista Padasjoen --Lammin (16-Hameen) alueella
vuodelta 1967 . Suomen Malmi Oy . Kasikirjoitus Outokumpu Oy :n (Malminetsinta, Espoo)
arkistossa . 15 s ., 10 karttaliitetta .
1968 b . Padasjoen-Lammin-Asikkalan (Ita-Hameen) tutkimustilannc 23 . 10 . 1968 . Suomcn
Malmi Oy . Kasikirjoitus Outokumpu Oy :n (Malminetsinta, Espoo) arkistossa . 15 s ., 4 karttaliitetta .
1968 c. Padasjoen- Lammin Asikkalan (1ta-Hameen) aluc v . 1968 . Suomen Malmi Oy . Kasikirjoitus Outokumpu Ov :n (Malmine tsinta, Espoo) arkistossa . 2 s ., 8 karttaliitetta .
1968d. Selostus scheeliitin (wolframimalmin) etsintatoista Padasjoen-Lammin Asikkalan
(Ita-Hameen) alueella vuosilta 1967 -1968 . Suomen Malmi Ov . Kasikirjoitus Outokumpu Ov:n
(Malminetsinta, Fspoo) arkistossa . 8 s ., 7 karttaliitetta .
Oivanen, Paunu, 1959 . Selostus malmitutkimuksista Asikkalan Vaha-Ainiossa naytteen K/2587
johdosta v . 1958 . Kasikirjoitus AI 17/Ak59/1 Geologiscn tutkimuslaitoksen arkistossa . 3 s
kartta .
Pehkonen, Eero, 1978 . Tutkimuksct Lammilla kesalla 1978 . Kasikirjoitus 001/2134 04/EOP/1978
Outokumpu Oy :n (Malminetsinta, Espoo) arkistossa . 4 s ., 7 liitetta .
Pipping, Fredrik, 1966 . The dehydration and chemical composition of laumontite . Mineralogical
Society of India, IMA volume 1966 . International Mineralogical Association, Papers, Fourth
General Meeting, 159-166 .
Raisanen, E ., 1977 . Paijanne-tunnelin malmitutkimuksista . Kasikirjoitus M 19/2134/-77/1/10 Gcologisen tutkimuslaitoksen arkistossa . 3 s .
Sederholm, J. J ., 1893. Om berggrunden i sddra Finland . Fcnnia 8 (3) . 166 s .
Simonen, Ahti, 1949 . Kallioperakartta, lehti 2131, I-lameenlinna . Suomen geologinen kartta 1
100 000 .
Solitander, Carl Probus, 1887 . Geologisk beskrifning ovfer Evois kronopark . Helsingfors . 24 s .
Suomen Malmi Osakeyhtio, 1969 . Toimintakcrtomus vuodelta 1968 . 16 s .
Tigerstedt, Axel Fredrik, 1886 . Suomcnmaan geologillinen tutkimus, 1 : 200 000 . Lchti 13, Hameenlinna .
1888. Bcskrifning till karthladet N :o 13 . Tavastehus . Finlands geologiska undersokning 1
200 000 . 95 s .
1890 . Kertomus karttalehtecn N :o 13 . Hamecnlinna . Suomenmaan geologillinen tutkimus 1
200 000 . 91 s .
Tilas, Daniel, 1740 . Mineral Historia ofvcr Bjornehorgs och Tavastehus Lahner . Med nagra to
stallen i de ofrige I_ahnen uti Finland . Sockenvis anmarkt vid Durchfarts undersokningen i Finland Ahren 1737 och 1738 . Kasikirjoitus Geologisen tutkimuslaitoksen arkistossa . 212 s .
Julkaistut kallioperakartat (1 : 100 000) ja selitykset (*)
Published maps of pre-Quaternary rocks (1 :100000) and explanations
15 . 11 . 1980
0034+0043 Signilskar . 1978 .
1011 Lagskar . 1978 .
1012 Maarianhamina . 1979 .
1014 Foglo . 1980 .
1021 Geta . 1978 .
1023 Kumlinge . 1978.
*1033 Noto. 1954.
1034 Nagu . 1973 .
*1242 Korsnas . 1960 .
2011 Hanko . 1970 .
2012 Pernio . 1955 .
2013 Jussaro . 1973 .
*2021 Salo . 1955 .
*2022 Marttila . 1957 .
"202.3 Suomusjarvi . 1955 .
*2024 Somero . 1955 .
k2032 Siuntio . 1960 .
2034 Helsinki . 1967 .
*2042 Karkkila . 1953 .
*2043 Kerava . 1969 .
*2044 Riihimaki . 1956 .
*2111 Loimaa . 1953 .
*2112 Lluittinen . 1976 .
*2113 Forssa . 1954 .
X2114 Toijala . 1973 .
*2121 Vammala . 1967 .
*2'122 Ikaalincn . 1952 .
*2123 Tampere . 1961 .
*2124 Viljakkala-Teisko . 1.953.
*2131 Hatnecnlinna . 1949 .
*2132 Valkeakoski . 1970 .
*2133 Karkola . 1961 .
*2134 Lammi. 1964 .
*2141 Kangasala . 1964.
2143 Padasjoki . 1971 .
2144 Kaipola . 1973 .
*2213 Kuru. 1960.
*2214 Virrat . 1965 .
2222 Seinajoki . 1961 .
2223 Alavus . 1970 .
2224 Kuortane . 1971 .
2231 Mantra . 1976 .
*2232 Keuruu . 1963 .
2241 Ahtari . 1970 .
2313 Alajarvi . 1979 .
2322 Kokkola . 1980 .
2323 Kaustinen. 1971 .
*2324 Kannus . 1961 .
2332 Perho . 1976 .
*2334 Kinnula . 1962 .
*2341 Lestijarvi . 1964 .
*2342 Sievi . 1962 .
*2343 Reisjarvi . 1963 .
*2344 Nivala . 1962 .
*2413 Kalajoki . 1955 .
*2431 Ylivieska . 1955.
*2432 Pyhajoki . 1957 .
*2433 Haapavesi . 1958 .
*2434 Vihanti . 1958.
*2441 Raahe. 1959.
*2443 Paavola . 1959 .
2541 Kemi . 1972.
2542+2524 Karunki. 1972 .
2543 Simo . 1975 .
2544 Runkaus . 1971 .
3012 Pellinki . 1965 .
3021 Porvoo. 1964.
*3022 Lapinjarvi . 1962 .
3023+3014 Kotka . 1970 .
3024 Karhula . 1965 .
3041 Haapasaari . 1972 .
3042 Harnina . 1973.
3044 Vaalimaa . 1979 .
*3111 Lahti . 1964.
*3112 Heinola . 1970.
3113 Kouvola . 1963 .
3114 Vuohijarvi. 1969 .
*3121 Svsma . 1977 .
3123 Mantyharju . 1978 .
3131 Luumaki . 1975 .
3132 Savitaipale . 1965 .
3133 Ylamaa . 1979 .
*3134 Lappeenranta . 1964.
3142 Mikkeli . 1980 .
*3144 Sulkava . 1966.
3232 Picksamaki . 1971 .
3233 Rantasalmi. 1973 .
*3311 Viitasaari . 1966 .
*3312 Pihtipudas . 1969 .
3314 Pielavesi . 1977 .
3323 Kiuruvesi . 1977 .
3531 Jonku . 1977 .
3541 Rytinki . 1979 .
3642 Pelkosenniemi . 1979 .
3643 Kursu . 1967 .
3713 Sodankyla . 1979 .
3714 Sattanen . 1980 .
4112+4111 Imatra . 1966 .
*4213 Kerimaki . 1975 .
*4222 Outokumpu . 1971 .
*4224 Kontiolahti . 1971 .
*4231 Kitee . 1973 .
*4232+4234 Tohmajarvi . 1967.
*4241 Kiihtelysvaara . 1971 .
4243 Oskajarvi . 1975 .
4244 Ilomantsi. 1973 .
*4311 Sivakkavaara . 1971 .
4411 Ontojoki . 1976.
4412 Hiisijarvi . 1973 .
4413 Kuhmo. 1978.
4524+4542 Kuusamo . 1973 .
4621+4623 Salla . 1967 .
lulkaisuja myy / Publications may be purchased at :
Maanmittaushallituksen kartanmyynti,
Etelaesplanadi 10, SF-00130 Helsinki 13
(*)
3R
I J941
3932 3934-1912 4914 j
I' 3914
4822
3822 3832 1 3842 38U 782
2843-3821 3823 384 3843 8'1
183218 4 28
12 3814
832
8 7
2831
2833-3811 3813
3831
3833-48 1
2742
744-3722 3724
2 741
2743-3721 3723
28 2 28
i
33- 8
3742 3744-4722 4724
6
3732 373
2731 2733-3711 371
3731 733-4 1
271
24
2642 26
26
3641 3543
524
631 2633-361
25 2
3631 363
3513
544-352q
621 46
3632 3634- 612
2632 ~2634-3612r 3614
2613
713
2 36 44622 462
3
3622 3624
623
2641 2643-3621 3623
I
47 4
4712
2732 2734-3712 3714
2714
723
3741 3743 4721
6,1
4614
46 3
35
25
1
1
1
25433521 ® 3541 3543-452
~
~
2532 25
2531
MO
353
2533
_
--
®~
4422 442
24444
4441
442 4423
24 . '2 43
1
---1
~ 211,
2 3 I
432
1 31
2432 2114
2431 24 3
®~®
3 3
332
®®`
12,2
I
SWAP
.
∎
6
7
31
1142
1' 4
1 3
32
I
om11Ps
1134
70
111
~
20221 2024
00 3
10 1
50
11043
=M
®
204
204
3022 302
3023
~~
3041
0034
2031
24
Karttalehtijako 1: 100 000
Map division 1 : 100 000
ISBN 951-690-139-5