Hevonen ja Keski-Suomi

HANNA KAIHLAJÄRVI & MARI HAKKARAINEN (TOIM.)
HEVONEN
ja Keski-Suomi
Euroopan maaseudun
kehittämisen maatalousrahasto:
Eurooppa investoi maaseutualueisiin
JYVÄSKYLÄN AMMATTIKORKEAKOULU | JAMK.FI
Hevonen ja Keski-Suomi
Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 189
Hanna Kaihlajärvi & Mari Hakkarainen (toim.)
Hevonen ja Keski-Suomi
Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja -sarja
Toimittaja • Teemu Makkonen
©2014
Tekijät & Jyväskylän ammattikorkeakoulu
Hanna Kaihlajärvi & Mari Hakkarainen (toim.)
Hevonen ja Keski-Suomi
Kannen kuva ja kuvituskuvat • Susanna Hoppula
Ulkoasu • JAMK / Pekka Salminen
Taitto ja paino • Suomen Yliopistopaino Oy – Juvenes Print • 2014
ISBN 978-951-830-355-1 (Painettu)
ISBN 978-951-830-356-8 (PDF)
ISSN 1456-2332
Jakelu
Jyväskylän ammattikorkeakoulun kirjasto
PL 207, 40101 Jyväskylä
Rajakatu 35, 40200 Jyväskylä
Puh. 040 552 6541
Sähköposti: [email protected]
www.jamk.fi/julkaisut
Sisällys
Tiivistelmä...................................................................................................7
Abstract.....................................................................................................8
Anne Kalmari
Esipuhe..................................................................................................... 10
Hanna Kaihlajärvi
Keskisuomalainen hevostalous – elinkeinoa, työtä,
harrastusta ja hyvinvointia..............................................................12
Anne Laitinen
Mahdollisuuksien hevonen - hyvinvointia hevosesta ................14
Sanna Ihanainen
Hevonen ja Keski-Suomi........................................................................16
Mari Hakkarainen
Killerin hevosurheilukeskus Keski-Suomen
hevostoiminnan keskuksena..............................................................18
Paula Jakonen
Hevoskasvatus Keski-Suomessa........................................................26
Mari Hakkarainen
Hevosten hyvinvointia Karstulassa – Tervet tuntee
hevoset pintaa syvemmältä................................................................ 30
Jaana Strömberg
KOKEMUKSIA SOSIAALIPEDAGOGISESTA HEVOSTOIMINNASTA............ 34
Mari Hakkarainen
Hevoset matkailuvalttina – Purola Farmin
islanninhevoset lisäävät ihmisten hyvinvointia.......................... 38
Mari Hakkarainen
Pitkäjänteinen kehittäminen vie tuloksiin......................................44
Mari Hakkarainen
Ratsastuskoulu tekee nuorisotyötä – Hankasalmen
Ratsastuskoulu varustaa lapset ja nuoret
hevostaidoilla....................................................................................... 50
Anu Honkola ja Paula Jakonen
Hevosneuvonnan tarve ja tarjonta Keski-Suomessa
-kysely keskisuomalaisille hevosihmisille.................................... 58
Heidi Närhi
Tulevaisuuden liiketoimintamalleja hevosalalla...................... 60
Elsa Roponen & Hanna Kaihlajärvi
AKTIIVIPIHATOSSA HEVOSET SAAVAT ELÄÄ
LUONNONMUKAISESTI LAUMASSA............................................................62
Hevosvoimaa-tiedotushankkeen ohjausryhmä.......................... 64
Hankkeen järjestämät tilaisuudet ja tapahtumat
2013–2014 .............................................................................................. 66
Mari Hakkarainen
Kuvasatoa hankkeen toiminnasta – Hevosvoimaa
levitetään Keski-Suomeen................................................................... 68
TIIVISTELMÄ
Keski-Suomessa on vahva ja perinteikäs hevoskulttuuri ja hevostaloudella
on merkittävä rooli maaseudun kehittymisessä ja maaseutumaiseman säilymisessä. Hevostalous lisää kaupungin ja maaseudun asukkaiden vuorovaikutusta ja sillä on vahva vaikutus nuorten ja naisten työllistäjänä. Lisäksi
hevostalouden sosiaaliset vaikutukset ovat mittavat. Keski-Suomen 5200 hevosen parissa työskentelee 1000 henkilöä ja työllistämisen välilliset vaikutukset
ovat moninkertaiset hevospalvelujen, rehujen, varustekaupan ja rakentamisen
kautta.
Tässä julkaisussa esitellään keskisuomalaisen hevostalouden nykytilaa.
Julkaisun artikkelit käsittelevät keskisuomalaisia ravi-, ratsastus-, hevosmatkailu- ja hevosten terveydenhuoltoyrityksiä. Julkaisussa kerrotaan Killerin hevosurheilukeskuksen ajankohtaisia kuulumisia sekä annetaan erilaisia vinkkejä
hevosiin liittyvän yritystoiminnan kehittämiseen sekä hevosten merkityksestä
ihmisten hyvinvoinnin tuojana.
Jyväskylän ammattikorkeakoulun hallinnoima Hevosvoimaa-tiedotushanke toimi 23.11.2012–31.12.2014. Sen rahoittajana on ollut Keski-Suomen
ELY-keskus. Hankkeessa on tiedotettu hevosyrittäjyyteen liittyvistä asioista,
hevostalouden erilaisista yhteistyökuvioista ja toimivista talliratkaisuista. Opintomatkoilla on tutustuttu eri hevostalouden muotoihin ja haettu tallitöitä helpottavia ratkaisuja. Hanke on toimenpiteillään lisännyt alueen hevosyrittäjien
yhteistyötä ja verkostoitumista.
Avainsanat: Hevostalous, hevosyrittäjyys, hevosurheilu, ratsastuskoulu, hevosmatkailu, sosiaalipedagoginen hevostoiminta, hevosneuvontapalvelu,
aktiivipihatto
ABSTRACT
In Central Finland there is a strong and traditional horse culture and equine
industry that has a major role in countryside development and the maintenance
of heritage landscape. Equine industry increases the interaction between city
and countryside residents and it highly employs young people and women.
In addition, the social benefits of equine industry are extensive. There are
1000 people working with 5200 horses in Central Finland and this setting
employs also multiple other people via needs for equipment shops, horse
feed providers and building.
This publication discusses the present state of equine industry in Central
Finland. The articles deal with Central Finnish companies related to harness
racing, horse riding, equine tourism and the welfare of horses. This publication
also gives an update on how things are at the horse sports venue Killeri and
provides suggestions on the development of horse-related business ventures
and depicts how horses contribute to the well-being of human beings.
The Hevosvoimaa (Horse Power) communication project at JAMK
University of Applied Sciences started on the 23rd November 2012 and
lasted until the 31st December 2014. It has been financed by Keski-Suomen
ELY-keskus (Central Finland’s ELY-centre). The project has informed on and
published things related to horse entrepreneurship, on the different cooperations in equine industry and on practical stable solutions. On field trips
the project participants have acquainted themselves with different forms of
equine industry and sought out solutions that help the work done at stables.
With its actions the project has increased the co-operation and networking
of equine entrepreneurs in the surrounding area.
Keywords: equine industry, equine entrepreneurship, horse sports, riding
school, equine tourism, socio-pedagogical horse activity, horse information
service
Esipuhe
Anne Kalmari
Hevostalous tuo rahaa maaseudulle
Lapsuusmuistoihini liittyvät hevoset. Erityisesti Musta, vanha ruuna, joka oli
kiltti, rakas ja omapäinen. Eläimet eivät ole koskaan olleet minulle ”vain tuotantoeläimiä”, vaan ystäviä ja työtovereita. Itsetuntoa kohottavaa on myös
huomata, että pystyy hallitsemaan isoa eläintä. Syntyy vahva tunne, kun pystyn
tähän, tiedän, että voin pystyä muuhunkin.
Tänä päivänä hevostalous on kasvava ja mittava elinkeino, joka investoi
vuosittain noin 16 miljoonaa euroa. Hevosia on Suomessa jo 75 000 ja talleja
16 000. Ne työllistävät 15 000 suomalaista osa- ja kokoaikaisesti.
Ravit pyörittävät melkoista liikevaihtoa. Hevospelien vaihto oli viime vuonna
248,2 milj. euroa. Killerilläkin liikkuu 1,5 miljoonaa euroa. Ravikilpailuja järjestetään 43 raviradalla, joilla kilpailee vuosittain yli 7 000 hevosta. Suomen toiseksi
Kirjoittaja on kansanedustaja ja Keski-Suomen Ravirata Oy:n hallituksen jäsen.
seuratuimmassa urheilulajissa kilpaillaan kahden hevosrodun voimin: suomenhevosten ja lämminveristen. Ravitapahtumat kokoavat paikan päälle vuosittain noin
720 000 suomalaista. En tiedä miten varttuneemmat miehet ovatkin päässeet
omimaan lajin, jossa yhdistyy eläinrakkaus ja osaaminen sekä kihelmöivä jännitys
ja tuuri. Perheravit, ponilähdöt ja osaomistukset varmasti aikanaan levittävät kiinnostusta naisille ja nuorille. Pelituottojen pienentyminen laman seurauksena pienentää palkintosummia ja vaikuttaa negatiivisesti kasvatukseen ja jalostukseen.
Pelituottojen tulee jakautua oikeudenmukaisesti myös alueille missä kasvatus
ja jalostustyö tehdään. Muutoin radat keskittyvät jatkossa vain etelään suurten
keskusten läheisyyteen. Hevoset ja ilmasto kärsivät pitkistä kuljetusmatkoista.
Itse näen tärkeänä vaikuttamisen eduskunnassa. Turvasimme mm. arpajaislailla pelaamisen tuotot hevosväelle. Osingoille oli tunkua. Ajankohtaista
on tulkinta siitä, saavatko ravit näkyä jatkossakin YLE:n kanavilla.
Ratsastustoimintaa harjoitetaan koko maassa, yritysten keskittyessä
kaupunkien läheisyyteen. Ratsastusta harrastaa 170 000 suomalaista, joista
valtaosa on aikuisia naisia. Myös ratsastusterapia nostaa päätään. Asiakkaita
voivat olla mm. vanhukset, lastenhuolto, ongelmanuoret tai työelämässä ylikuormittuneet, joille tuotetaan virkistys-, kuntoutus- ja kasvatuspalveluita.
Suomessa syntyy vuosittain 100–200 uutta yritystä hevosalalle. Kysyntä
kasvaa, eikä ihme. Niin moni ihminen kaipaa aitoa ja maanläheistä tuntemusta
elämäänsä.
Keskisuomalainen hevostalous –
elinkeinoa, työtä, harrastusta ja
hyvinvointia
Hanna Kaihlajärvi
Hevostalous on vankalla pohjalla Keski-Suomessa ja se tarjoaa elinkeinon,
työtä, hyvinvointia ja harrastusmahdollisuuksia kaikissa kunnissamme. Hevosala liittyy kunnissa moniin eri osa-alueisiin kuten maataloustoimeen, maankäyttöön, ympäristöasioihin, terveys-, liikunta- ja elinkeinotoimeen.
Ala elävöittää maaseutua ja se tarjoaa Keski-Suomessa työtä n. 1000
henkilölle ja myötävaikuttaa välillisesti monien muiden toimialojen liiketoimintamahdollisuuksiin kuten esim. matkailu- ja sosiaalialan palveluiden tarjontaan. Hevonen tarjoaa harrastusmahdollisuuksia niin maaseudulla kuin
kaupungissa. Hevonen on mukana syrjäytymisen ehkäisyssä ja sitä käytetään yhä enemmän myös ihmisten hyvinvoinnin edistäjänä. Työskennellessä talleilla fyysi-
Kirjoittaja on Hevosvoimaa-tiedotushankkeen projektipäällikkö. Kuva: Susanna
Hoppula
12
jamk
sen kehityksen lisäksi vahvistuvat psyykkiset tekijät kuten tavoitteellisuus ja
itseluottamus.
Ratsastus- ja raviurheilu ylläpitävät suomalaisten kansanterveyttä. KeskiSuomen 5200 hevosta liikuttavat n. 14 000 ihmistä. Ratsastuksen harrastajista
pääosa on naisia ja tyttöjä.
Muiden kotieläintilojen vähentyessä hevostilojen merkitys maaseudun
elävöittäjänä ja maaseutuympäristön säilyttämisessä kasvaa. Kaikkien keskisuomalaisten hevosten ruokien tuottamiseen tarvitaan yli 7000 hehtaaria
peltoa, joka on noin 7,5 % Keski-Suomen peltoalasta.
Rahavirrat hevostaloudessa ovat melkoisia. Keskisuomalaiset ravurit ansaitsivat raviradoilta vuonna 2013 lähes 3 miljoonaa euroa. Koko Suomen hevostalouden rahavirta on n. 830 miljoonaa euroa vuodessa, joka sisältää hevoset
ja niihin liittyvän toimintaympäristön, hevospelitoiminnan ja hevostapahtumat.
Hevoskimpat ovat yksi merkittävä uusi hevosten omistusmuoto. Pienellä
panoksella pääsee mukaan aistimaan hevosenomistamisen aitoa tunnelmaa,
jännitystä ja unelmia. Keski-Suomessa on vuonna 2013 perustettu 700 hengen
hevoskimppa, jossa 100 eurolla pääsi Golden Luxxin eli ”Maisan” omistajaksi.
Tärkeää kimppaomistamisessa on yhteen hiileen puhaltava omistajaporukka ja
sen mukanaan tuoma yhteisöllisyys ja sosiaalisuus. Mielenkiinnolla voi seurata
Maisan kisareissuja, jotka ovat juuri käynnistymässä.
Kahden vuoden aika Hevosvoimaa-tiedotushankkeen projektipäällikkönä on ollut loistava taival ”hevoselämää ja kavion kopsetta”. Parhaimmat
kiitokseni esitän hyvästä yhteistyöstä Keski-Suomen hevosjalostusliitolle ja
sen ahkeralle toiminnanjohtajalle Sari Piiraiselle, jonka kanssa on ollut hienoa
tehdä yhteistyötä. Myös Keski-Suomen ELY-keskuksen, hankkeen infoihin ja
opintomatkoille osallistuneiden, alueen hevosystäväinseurojen ja hankkeessa
mukana olleiden työntekijöiden ja opiskelijoiden kanssa on ollut ilo vahvistaa
alueemme hevostaloutta. Toivon, että matkamme hevostalouden kehittämiseksi jatkuu koko keskisuomalaisen hevosväen kanssa myös tulevaisuudessa.
jamk
13
Mahdollisuuksien hevonen - hyvinvointia
hevosesta
Anne Laitinen
Hevoset ovat aina olleet osa suomalaista yhteiskuntaa, siinä muuttuen ja
sitä muuttaen. Talliyrittäminen on perinteisesti ollut maaseudulla tapahtuvaa
kasvatus-, valmennus- ja täysihoitotoimintaa. Hevosten määrä on kasvanut
80-luvun alun pohjalukemista reilusta 30 000 hevosesta tämän päivän noin
75 000 yksilöön. Hevostaloudessa on nähtävillä tämän päivän yhteiskunnalliset
muutokset. Hevoset ja tallit keskittyvät yhä enemmän sinne, missä ihmisetkin
ovat, taajamien läheisyyteen.
Perinteisen talliyrittämisen rinnalle on noussut ”uusi hevostalous”, joka
osaltaan vastaa muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin. Suomen lisäksi useissa
maissa on nähtävillä uuden hevostalouden kasvu, mikä tarkoittaa muun muassa hevosten lisääntyvää käyttöä hyvinvointipalveluissa ja vihreässä taloudessa. Pehmeät arvot, kestävyys, vastuullisuus ja hidastaminen ovat nousevia trendejä myös hevostaloudessa. Asiakkaat kaipaavat yhä räätälöidympiä
palveluja, joita esimerkiksi hevosmatkailu tai Green Care voivat tarjota. Kaikki
hevosavusteinen toiminta kuuluu Green Care -toiminnan alle.
Hevosilla uskotaan olevan tulevaisuudessa myös yhä merkittävämpi
rooli osana ihmisten hyvinvointia. Hevosta käytetään niin psyykkisessä kuin
fyysisessä kuntoutuksessa ja -terapiassa, ennaltaehkäisevässä työssä sekä
virkistyksessä. Hevonen ei syrji eikä arvota ihmistä statuksen tai tittelin
mukaan. Vain sillä, miten eläintä kohtelee, on merkitystä. Hevonen on myös
lahjomaton ja erittäin motivoiva kuntouttaja. Esimerkiksi ratsastusterapia
käy liikuntakyvyttömälle rankasta valmennuksesta, mutta koska tekeminen on mielekästä ja kivaa ja tapahtuu useimmiten luonnossa, tapahtuu
kuntoutus usein huomaamatta. Hevosavusteinen toiminta on usein myös
kustannustehokas kuntoutusmuoto. Hevosta käytetäänkin mm. psyykkisessä, fyysisessä ja sosiaalisessa kuntoutuksessa, avohuollon tukitoimena
ja perhekodeissa.
Hevosavusteisen toiminnan saralla on mahdollisuuksia myös yrittäjille.
Perinteisen hevosyrittämisen rinnalle toivotaan uudenlaista ajattelua, esimerkiksi yhteistyötä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kanssa palvelujen kehittämisessä, toteuttamisessa ja yrittämisessä. Hevosavusteisen toiminnan
palvelujen piiriin tarvitaan ihmisiä, joilla on vankka ammattitaito sosiaali- ja
terveysalalta, mutta toisaalta myös niitä, jotka voivat tarjota talliympäristön
virkistyskäyttöön.
14
jamk
Suomenhevonen soveltuu luonteensa, palvelualttiuden, koon ja liikkeiden
puolesta mainiosti myös terapiaratsuksi. Uuden hevostalouden ideologiaan
sopii hyvin myös alkuperäisrotujen vaaliminen, ja myös suomenhevonen on
varteenotettava vaihtoehto maatiaisrotujen käytössä eläinavusteisessa hoivassa, muun muassa suomenlampaan tai -karjan tavoin.
Kirjoittaja on Hippolis – hevosalan osaamiskeskus ry:n projektipäällikkö.
jamk
15
Hevonen ja Keski-Suomi
Sanna Ihanainen
Keski-Suomessa oli vuoden 2013 lopussa yli 5200 hevosta ja hevosenomistajia yli 2900. Talleja oli reilut 1000 kappaletta, ja niistä yli 120 on yli kuuden
hevosen talliyrityksiä. Näistä on keskisuomalainen hevostalous tehty.
Hevostalous on ollut valtakunnallisestikin kasvava ala jo kauan aikaa, ja
sitä se on myös Keski-Suomessa. Hevostalous on vankalla pohjalla maakunnassamme. Tänä päivänä se on merkittävä maaseudun elävöittäjä, sillä hevostalleja on Suomessa määrällisesti jo enemmän kuin muita kotieläintiloja yhteensä. Hevosten rehujen tuottamiseen menee myös merkittävä osuus, 7,5 %,
Keski-Suomen peltoalasta.
Keski-Suomessa on hyvin kattava toimintaympäristö kaikenlaiselle hevostoiminnalle, ja hevosala onkin monipuolisesti maakunnassamme esillä.
Ammattiravivalmentajia on 14 kappaletta ja Suomen Ratsastajainliiton jäsentalleja on lähes 20. Maakuntarata Killerin ympärille on kehittynyt vaikuttava
hevosurheilukeskus, joka vastaa niin ratsastus- kuin raviurheilunkin tarpeisiin.
Näiden lisäksi alueella on kolme kesärataa ja yhdeksän maapohjaista harjoitusravirataa, joiden yhteydessä on yleensä myös ratsastuskenttä. Alueella on
myös virallisia ratsastusreittejä. Keski-Suomessa on erittäin vahvaa paikallista
hevostoimintaa, ja on tärkeää tulevaisuudessakin kehittää ja luoda lisää turvallisia hevosharjoittelupaikkoja.
Keskisuomalaiset hevoset ovat hyvässä hoidossa, sillä alueella toimii kaksi
hevosia hoitavaa klinikkaa, Animagi Hevosklinikka Laukaassa sekä Eläinklinikka
Tervet Karstulassa. Klinikoille tulee asiakkaita myös maakunnan rajojen ulkopuolelta. Vahva kasvatustoiminta ja hyvät isäoriit, päällimmäisenä legendaarinen
Viesker, luovat nostetta keskisuomalaiselle hevostaloudelle. Viime vuosina tammojen astutusmäärät ovat olleet koko Suomen alueella laskussa, mutta vuonna
2013 Keski-Suomen alueella astutettiin tammoja edellisvuotta enemmän.
On upeaa, että hevoset ovat löytäneet vankan jalansijan Keski-Suomessa.
Kaiken takana ovat aktiiviset keskisuomalaiset hevosihmiset, jotka haluavat
viedä lajiaan eteenpäin. Keski-Suomessa on paljon yhteisöllisyyttä ja talkoohenkeä jäljellä. Siitä kielivät jo monet hienot hevostaloutta tukevat ja esiin
tuovat tapahtumat, joita maakunnassa on järjestetty. On ollut mm. koululaisille
järjestettyjä Tutustu hevoseen -päiviä, hevosriehoja, maantieajot Petäjävedellä, hevoskulkueita jopa Jyväskylän ydinkeskustassa ja muita koko perheen
tapahtumia, jotka tuovat hevoset lähelle ihmistä ja houkuttelevat mukaan
hienoon harrastukseen.
16
jamk
Tulevaisuudessakin yhteistyö varmasti kantaa hedelmää ja Keski-Suomen
hevostalous jatkaa kehittymistään tuoden elämyksiä, työpaikkoja ja elämää
maaseudulle sekä palan maaseutua kaupunkiin.
jamk
17
Killerin hevosurheilukeskus KeskiSuomen hevostoiminnan keskuksena
Mari Hakkarainen
Keski-Suomen Hevosjalostusliitto, Keski-Suomen Ravirata ja Jyväskylän Ratsastuskoulu tekevät yhteistyötä maakunnan hevosurheilun keskuksessa, Killerillä.
Killeri on tunnettu erityisesti raviradastaan, mutta alueella on paljon muutakin hevostoimintaa. Yhteensä alueella on noin 130 hevosta. Alueen ensimmäisiä toimijoita ovat olleet Keski-Suomen ravirata ja Jyväskylän Ratsastuskoulu
vuodesta 1974.
Killerin hevosurheilukeskuksen alueelta löytyy lähes kaikki palvelut, mitä
hevosihminen tarvitsee: ratsastuskoulu, yksityistalli, ravitalleja, vuokratalleja ja
varustekauppa. Ravirataa pidetään treenauskunnossa myös ravien välillä, ratsujen ja ravurien käytössä on lähes viiden kilometrin mittainen maastolenkki, ja
hevosia pääsee jopa uittamaan. Eläinlääkäri toimii Killerillä ravikilpailupäivinä.
Keski-Suomen Hevosjalostusliiton toiminnanjohtaja Sari Piirainen, Jyväskylän Ratsastuskoulun yrittäjä Marjo Moilanen ja Keski-Suomen Ravirata Oy:n toimitusjohtaja
Kari Nyyssönen toivottavat kaikki hevosten ystävät tervetulleiksi Killerin hevosurheilukeskukseen.
18
jamk
Keski-Suomen Hevosjalostusliitto pitää
hevosihmisten puolia
Keski-Suomen Hevosjalostusliitto pitää yllä hevosrekisteriä ja järjestää tammaja varsanäyttelyitä. Liiton alue kattaa Keski-Suomen Jämsää lukuun ottamatta.
– Meillä on tiedossamme kaikki alueellamme syntyvät varsat jo astutusmerkinnöistä lähtien. Tapaan kaikki täällä syntyvät varsat ja ulkomailta tuodut
hevoset, kun käyn tunnistamassa niitä, eli kirjaamassa hevosen tuntomerkit
rekisteriin, ottamassa verinäytteen identiteetin varmistamista varten ja merkitsemässä hevosen mikrosirulla, toiminnanjohtaja Sari Piirainen kertoo.
– Lisäksi järjestämme kurssitoimintaa: vastuuvalmentajakoulutuksia, C- ja
P-tason raviohjastajakoulutuksia ja hevosten hyvinvointiin sekä ruokintaan
liittyviä kursseja. Olemme myös edunvalvojia ja pidämme hevosihmisten puolia
joka suuntaan. Neuvontaakin pitäisi tehdä jatkuvasti enemmän. Tarve korostuu, kun tulee uusia hevosenomistajia.
Suomen Hippos vastaa kaikista hevosnäyttelyistä, joiden järjestämisvastuita se jakaa eri hevosjalostusliitoille. Alueiden liitoissa järjestetään tamma- ja
varsanäyttelyitä, ja Hippos vastaa itse orinäyttelyistä. Näyttelyt palvelevat
erityisesti hevosjalostusta.
Ruokkeen lenkki valmistui Killerille lokakuussa 2014.
jamk
19
Hevosjalostusliittojen toiminnan rahoitus on niukkaa.
– Maa- ja metsätalousministeriö osoittaa Finntoton tuotoista osan Suomen
Hippokselle, joka jakaa rahaa kasvatukseen ja hevostalouteen. Saamme osan
hevosihmisten itse peleihin laittamista rahoista takaisin hevosalan kehittämiseen, Piirainen selvittää.
– Valtion rahoitus kattoi ennen toimistojen palkkakulut, mutta enää se ei
riitä siihen. Rahoitus ei ole seurannut edes inflaatiota, vaan se on pysynyt lähes
ennallaan 30 vuotta. Siksi hanketoiminta on meille elintärkeää: hankkeissa
pystytään tekemään sitä työtä, mitä meidänkin pitäisi perustyönä tehdä.
Keski-Suomen Hevosjalostusliitto on ollut aktiivisesti mukana Hevosvoimaa-tiedotushankkeessa, Hevoshistoriaa Keski-Suomesta, Työllistävä hevonen ja Hevosten terveydenhuolto -hankkeissa.
Hankkeet voivat lisätä ihmisten osaamista, mutta myös muuttaa maisemaa. Killerin hevosurheilukeskuksen läheisyyteen on valmistunut noin 5
kilometriä pitkä Ruokkeen lenkki, josta hyötyy koko maakunnan hevosurheilu: lenkillä voi sekä ajaa että ratsastaa mäkisessä maastossa pehmeällä
hiekkapohjalla muulta liikenteeltä rauhassa. Lenkkiä voidaan käyttää myös
maastoesteratana.
Ruokkeen lenkillä on runsaasti eritasoisia maastoesteitä.
20
jamk
Jyväskylän Ratsastuskoulu tekee työtä
ruohonjuuritasolla
Jyväskylän Ratsastuskoulu on Keski-Suomen vanhin ratsastuskoulu: se on
toiminut Killerin hevosurheilukeskuksessa jo vuodesta 1974 alkaen. Marjo
Moilanen on toiminut Jyväskylän Ratsastuskoulun yrittäjänä vuodesta 1995
alkaen. Jyväskylän Ratsastuskoulu on ainoa Suomen Ratsastajainliiton hyväksymä ratsastuskoulu Killerin alueella. Lisäksi ympäristössä on talleja, jotka
vuokraavat hevosia ratsastuskäyttöön.
– Olin haaveillut omasta ratsastuskoulusta jo pienestä pitäen. Olin töissä
monilla talleilla ravitallista ratsujen kauppatalliin, ja kun mahdollisuus ratsastuskouluyrittäjäksi alkamiseksi avautui, lähdin tähän mielelläni. Sain vuokralle
tallin, tarhat, kentät ja maneesin, yrittäjä Marjo Moilanen kertoo.
– Maneesi oli maakunnan toinen – se valmistui vuonna 1992.
Jyväskylän Ratsastuskoululla on tällä hetkellä 27 hevosta. Ratsastuskoulussa käy 120–150 asiakasta viikossa.
– Tuntikäytössä on 11 hevosta, yksi on siitosori ja osa oppilaiden hevosia.
Lisäksi perheellä on ravihevosia, Moilanen kertoo.
Marjo Moilanen ja Haavekuva esittelivät kouluratsastusta Tutustu hevosiin -päivässä
keväällä 2014.
jamk
21
– Suomen Ratsastajainliiton hyväksyntä takaa, että meillä täytetään tietyt
osaamis- ja turvallisuuskriteerit. Kun ratsastuskoulussa aloittaa harrastuksen,
siinä oppii perustaidot, ja aina voi palata tallille. Ratsastaa kun voi minkä
ikäisenä tahansa! Meillä ratsastajia on 7-vuotiaasta 78-vuotiaaseen. Jotkut
lopettavat murrosiässä, mutta toiset jatkavat. Murrosikä on myös sellainen
ikä, jossa monilla alkavat taidot riittää oman hevosen hankkimiseen.
Moilasella on yksi työntekijä.
– Olen ollut hevosettomalla lomalla viimeksi vuonna 2002. Pois tallilta
tulee oltua kuitenkin esimerkiksi hevosenostoreissuilla. Tämä on sellainen
elämäntapa, että ei tästä osaa olla lomalla, Moilanen miettii.
Moilanen toimii myös Laajavuoren Ratsukot -seuran puheenjohtajana.
Seura on Keski-Suomen suurin ratsastusseura. Killerin alueella on myös Jyvässeudun Ratsukoiden ja Jyväskylän Urheiluratsastajien jäseniä.
– Ratsastuskoulu on yritys, jolla on eri tehtävät kuin seuralla. Seura pitää
huolta jäsentensä hyvinvoinnista ja neuvonnasta ja järjestää kilpailuja. Ratsastuskoulu taas tekee perustyötä: opettaa ihmisiä ratsastamaan ja hoitamaan,
Moilanen kertoo.
– Hoitamista opetellaan erillisillä hoitotunneilla – hoitohevosia meillä ei
ole. Tunneille laitetaan omat hevoset valmiiksi, ja siihen saa tietysti ohjausta.
Ne, jotka haluavat oppia hevosista, järjestävät kyllä aikaa hevosen kanssa
olemiseen. Se tekee ratsastamisestakin helpompaa.
Keski-Suomen Raviradan tulevaisuus on hyvä
Killerin raviratana tunnetulla Keski-Suomen Raviradalla on ravipäiviä 30 vuodessa, jonka lisäksi harjoitusraveja järjestetään noin 20 päivänä. Killerin ravien
lisäksi Keski-Suomessa ajetaan 12 paikallisravit vuodessa.
– Kevään Eliitti lämminverisille ja elokuun Derby 5-vuotiaille suomenhevosille ovat Killerin kärkituotteita. En halua erottaa niitä toisistaan, vaan molemmat ovat tärkeitä. Yleisöä käy molemmissa suunnilleen yhtä paljon – hiukan
keleistä riippuen, toimitusjohtaja Kari Nyyssönen kertoo
Uuttakin suunnitellaan jatkuvasti.
– 75-ravien täydennykseksi tarvitaan hyviä teemoitettuja profiilipäiviä.
Meillä on paljon yhteistyökumppaneita, jotka ovat esillä kukin vuorollaan ravipäivinä, Nyyssönen kertoo.
Urheilukatsomot ovat tyhjentymässä jokaisessa lajissa kautta maan, samoin raveissa. Ravien seuraaminen ei ole kuitenkaan vähentynyt.
– Ravien seuraajamäärät ovat pysyneet viime vuosina suunnilleen samana.
Nettipelaamisen määrä on lisääntynyt, ja samalla aluepelipisteiden myynti on
22
jamk
laskenut. Kotoa käsin pystyy seuraamaan ravilähdöt ja pelaamaan – enää ei
tarvitse lähteä mihinkään, Nyyssönen sanoo.
– Ravipelien ero moniin muihin veikkauspeleihin on siinä, että voitot näkyvät nopeasti: ei tarvitse odottaa viikkoa esimerkiksi Vakioveikkauksen tapaan.
Ravit ovat yksi vaihtoehto muiden joukossa, mutta hevosta ei ole missään
muualla.
Nyyssönen ei pidä välttämättömänä sitä, että pelaaja tulisi aina radalle.
– Tässä tilanteessa on ajateltava, että tarjoamme monia vaihtoehtoja.
Ensikertalainen voi aloittaa käynnillä raveissa, jonka jälkeen hän voi siirtyä
vaikkapa nettipelaajaksi, Nyyssönen miettii.
– Uusia harrastajia saadaan ruohonjuuritasolta. Jossain vaiheessa pitää
saada kokemuksia hevosista, jotta niitä voi alkaa harrastaa. Siksi tutustumispäivät ja muut tapahtumat ovat ansiokkaita.
Yhteistyö toimii Killerin alueella hyvin. Ravirata toimii hyvin pienellä henkilömäärällä ja useita toimintoja ostetaan ulkopuolelta.
– Tänä päivänä meillä on edelleen talkoohenkeä, vaikka yleisesti se on
vähentynyt. Ravirata koetaan omana paikkana ja ennen suurtapahtumia täällä
laitetaan porukalla paikkoja kuntoon.
Nyyssönen näkee Killerin tulevaisuuden hyvänä.
– Meidän sijaintimme on erittäin hyvä: tänne on helppo tulla joka puolelta.
Voimme tehdä kaikkien kanssa yhteistyötä. Meillä ei ole puutetta hevosista
ravilähdöissä, toisin kuin monilla muilla paikkakunnilla.
Yhteistyötä tehdään hevosten hyväksi
Sari Piiraisen, Kari Nyyssösen ja Marjo Moilasen yhteistyö on lähes päivittäistä.
Piiraisen ja Nyyssösen toimistot sijaitsevat samoissa tiloissa ja tiedonvaihto
on sujuvaa. Piirainen ja Moilanen puolestaan lähtevät mielellään maailmalle
kertomaan hevosista ja kehittämään alaa. Moilanen myös istuu Keski-Suomen
Hevosjalostusliiton hallituksessa.
– Halusin tulla mukaan, koska näin, että se on paikka, jossa hevosasiaa
pystytään oikeasti edistämään, Moilanen kertoo.
Kaupunki omistaa Killerin alueen maat.
– Kaupunki on kaavoittanut alueen hevosurheilukeskukseksi jo silloin, kun
ravirata muutettiin tänne Hippokselta vuonna 1974. Vuonna 2008 kaavamuutoksella otettiin hevosten käyttöön lisää alueita. Kaupungin kanssa kaikki on
sujunut hyvin – olemme olleet ihan yllättyneitä. Meidän näkemyksiämme on
kysytty moniin aiheisiin, Moilanen kehuu.
jamk
23
– Kun meillä on maakunnan keskusrata, sen täytyy voida hyvin, jotta se
voisi jakaa hyvinvointia laajemmalle. Ilman tätä hevosurheilukeskusta täällä ei
pystytä treenaamaan hevosia Suomen huipulle, Piirainen muistuttaa.
Killerin toimijat toivovat, että hevosten moninaiset vaikutukset tulisivat
paremmin esiin myös päättäjille.
– Hevosilla on vaikutusta esimerkiksi työllisyyteen, rehuntuotantoon, rakentamiseen, liikuntakasvatukseen, ympäristöpolitiikkaan ja kaavoitukseen.
Tätä tietoa pitää viedä kuntiin, Piirainen mainitsee.
Kehittämisen vimmaa on toimijoilla edelleen.
– Ensimmäisenä haluaisin, että paikat, joissa hevosia harrastetaan, olisivat kaikkien tavoitettavissa. Pienet tallit ovat lisääntymässä: hevosia otetaan
omiin pihoihin ja pikkutalleihin, mutta heille pitäisi olla paikkoja treenaamiseen
ja kisaamiseen, Moilanen linjaa.
– Killerin hevosurheilukeskuksessa pitäisi olla mahdollisuuksia kaikille hevosurheilulajeille ja paikkojen pitäisi olla hyvässä kunnossa. Siihen tarpeeseen
Ruokkeen lenkki vastaa mainiosti, Piirainen toteaa ja jatkaa
– Ruokkeen lenkin jälkeen haaveilemme vielä radan kupeeseen rakennettavasta hiittisuorasta.
Hankkeet yhdistävät toimijoita, kun ollaan yhteisellä asialla.
– Tutustu hevosiin -päivä tehtiin Killerillä keväällä 2014 yhdessä Hevosvoimaa-tiedotushankkeen kanssa. Nyt meillä on valmis sapluuna, jota hevosystäväinseurat toteuttavat omilla paikkakunnillaan. Monta sataa koululaista
on päässyt tutustumaan hevosiin tuon päivän jälkeenkin, Piirainen kehuu.
– Yhteistyö on vapaaehtoista, Killerin toimijat korostavat.
– Eiväthän kaikki pääse kaikkeen mukaan, mutta apua saa aina, Moilanen
kertoo.
Hevosharrastajia tarvitaan lisää
Varsojen määrä näyttäisi olevan koko maan tavoin Keski-Suomessakin laskussa.
– Suomenhevosten astutusmäärät ovat pysyneet Keski-Suomessa kor­
kealla, kiitos maakunnan ykköstykki Vieskerin ja muiden houkuttelevien oriiden, Piirainen kertoo.
– Nyt olen nähnyt varsailmoituksista, että syntyvien varsojen määrä on
kuitenkin laskussa. Mappiin on jäänyt paljon enemmän tilaa kuin aikaisempina
vuosina – viime vuonna syötin järjestelmään 300 varsaa.
Keski-Suomessa on yli 2000 hevosenomistajaa. Killerin toimijat toivovat,
että jokainen hevosenomistaja ja muut aktiivit houkuttelisivat ihmisiä paikalle
24
jamk
raveihin ja liittymään hevosten kimppaomistamista varten perustettaviin raviliigoihin.
– Oli ihanaa katsoa tuoreita raviliigalaisia, jotka olivat innoissaan omistamastaan hevosesta. Olin kateellinen siitä, miten onnellisia he osasivat olla hevosestaan – voi kun sitä tunnetta voisi levittää laajemmalle, Piirainen haaveilee.
– Harrastajien määrän kasvu lähtee kuitenkin ruohonjuuritasolta, Moilanen
muistuttaa.
Hevosharrastajien määrän kasvu lähtee ruohonjuuritasolta.
jamk
25
Hevoskasvatus Keski-Suomessa
Paula Jakonen
Hevosten kasvatuksella on Suomessa pitkät perinteet ja alan harrastajia on
paljon. Kasvatustoiminta edustaa yhä edelleen perinteistä maataloutta ja muodostaa perustan koko Suomen hevostoiminnalle. Vuosittain syntyvien varsojen
määrä koko valtakunnassa oli vuonna 2012 noin 4000 ja vuonna 2013 noin
3500. Tuontihevosia rekisteröidään Suomeen noin 1500, tähän on laskettuna
sekä lämminveriset ravihevoset että ratsut / ponit. Suomessa käytettävistä
hevosista siis yhä valtaosa on kotimaista tuotantoa, vaikka syntyneiden varsojen määrä onkin laskusuunnassa vallitsevan taloudellisen tilanteen vuoksi.
Astutettujen tammojen ja syntyvien varsojen lukumäärät kertovat paitsi yleisestä taloustilanteesta, myös hevosalan tulevaisuuden näkymistä. Uhka kotimaiselle hevoskasvatukselle on tuontihevosten yleistyminen. Tämä vaikuttaa
sekä kotimaisten hevosten kysyntään että niiden hintaan markkinoilla.
Hevosia kasvatetaan sekä omaan käyttöön että myyntiä varten. Hevoskasvatus sijoittuu usein maaseudulle, jossa kasvatustoiminta on osa tilan muuta
toimintaa. Hevosten kasvatus on pitkäjänteistä ja mielenkiintoista työtä, johon
liittyy runsaasti riskejä.
Harrastajakasvattaja Hanna Karhapää, Laukaa
Hevoskasvatus sai Hannan kohdalla alkunsa toiveesta saada varsa omasta
suomenhevostammasta, Sahan Tähdestä. Hanna sai jo nuorena tyttönä
arvokkaita oppeja hevoskasvatuksesta ja hevosen hyvän rakenteen merkityksestä omalta papaltaan, jonka kanssa hän kiersi raveissa Hyrylässä ja
Vermossa. Nyt Hannalla on kaksi varsaa kasvamassa Tähti-tammastaan ja
kolmatta odotellaan syntyväksi ensi kesänä. Papan opit ovat yhä kirkkaina
Hannan mielessä sillä hän painottaa orivalinnoissaan erityisesti hyvää ja
kestävää rakennetta, hyvää sukua ja emälinjaa sekä luonteen järkevyyttä.
”Kasvattaminen tuo aivan uutta perspektiiviä hevosten kanssa harrastamiseen. Orivalintaan käytän paljon aikaa ja sukujen tutkiminen on mielenkiintoista. Itse varsan syntymä ja sen kasvun seuraaminen tuntuvat hienolta ja
tuovat mukanaan uusia haasteita” kertoo Hanna Karhapää.
Keski-Suomi tunnetaan hevosrikkaana maakuntana, jossa hevostalous on
kasvanut vahvasti viime vuosina. Keski-Suomen laaja maaseutu mahdollistaa
hyvät olosuhteet hevoskasvatukselle. Hevosalan ammattilaisten ja harrastajien
26
jamk
määrä on alueella runsas ja hevoskasvatuksella on maakunnassa vahva pohja
monella eri saralla. Keskisuomalaiset hevoset menestyvät niin raveissa kuin
ratsastuksen eri lajeissa.
Hevosjalostuksesta puhuttaessa merkittävä rooli on ollut Keuruulla syntyneellä suomenhevosoriilla Jaakolla, joka on yksi suomenhevosjalostuksen
kantaoreista. Ruununoriina vaikuttaneen Jaakon merkitys näkyy yhä edelleen
suomenhevosten sukutauluissa. Keski-Suomi onkin erityisen tunnettu hyvistä
suomenhevosravureistaan kautta aikojen. Alueella on vahva osaaminen suomenhevosten kasvatus- ja valmennustyöstä aina kuninkuusravitasolle saakka.
Ravikuningatar V.H. Suvittaren kasvattaja Seppo Tammelin, Korpilahti
Korpilahden kojootiksi nimetty kolminkertainen ravikuningatar V.H. Suvitar
viettää ansaittuja eläkepäiviään Korpilahden kotitallillaan. Tammelinien
kasvatustyö alkoi, kun Suvittaren emä H.P. Hilla ostettiin taloon. ”Elä ainakaan Vokkerilla sitä astuta, tulee vain huonojalkaisia ja pieniä varsoja”,
neuvoivat naapurit. Seppo Tammelin ei heitä kuunnellut, ja niin H.P. Hilla
varsoi vuonna 1991 vokkerilaisen tammavarsan, joka sai nimekseen V.H.
Suvitar. Kolminkertainen ravikuningatar ei varsavuosinaan osannut ravata
juuri lainkaan, mutta sen taidon opittuaan se ei enää osannutkaan laukata.
Ravivarmuus ja nopeus olivat tamman valttikortteja raviradoilla. V.H. Suvittarella on viisi varsaa, jotka kaikki ovat Tammelinien kasvatteja. Varsoja
ei ole tehty myyntiin, vaan ne kasvavat, valmentautuvat ja kilpailevat kotitallista käsin. Orivalinnat Suvittarelle on tehty varmoin perustein käyttäen
jo jälkeläisnäyttöjä antaneita oriita. Varsoista vanhin, V.H. Suvituuli onkin
jo näyttänyt hyviä otteita radoilla.
Keski-Suomessa syntyy varsoja vuosittain noin 300. Tuontihevosia tunnistetaan noin 75. Huomionarvoista on, että vaikka koko valtakunnan tasolla
vuonna 2013 astutusmäärät laskivat, Keski-Suomessa määrät olivat nousujohteiset maakunnan suosittujen siitosoriiden takia. Kokonaisuudessaan vuonna
2013 astutettiin 230 lämminveritammaa (nousua 26 % vuoteen 2012) ja 234
suomenhevostammaa (nousua 10 % vuoteen 2012). Ratsu- ja ponitammoja
astutettiin 26. Suosituimpia siitosoriita alueella olivat lämminverisissä So Perfect ja Glen Kronos ja suomenhevosissa Viesker, Huiman Pyste ja Villihotti.
Hevosjalostuksessa tärkeässä roolissa on Keski-Suomen Hevosjalostusliitto
ry, jonka toimipiste on Killerin raviradalla. Hevosjalostusliiton tehtäviin kuuluvat
varsojen ja alueelle tuotujen tuontihevosten tunnistaminen, hevosten hyvinvoinnista huolehtiminen sekä hevosjalostuksen ja -kasvatuksen edistäminen.
jamk
27
Onnelan oriaseman yrittäjä, lämminverikasvattaja Johanna Kivimäki, Karstula
Karstulassa toimiva Onnelan oriasema on vakiinnuttanut asemansa laadukkaana oriasemana. Tilalla on myös täysihoitopaikkoja siitostammoille sekä
pihattopaikkoja kasvaville varsoille. Lisäksi tilalla harjoitetaan pienimuotoista
lämminveriravurien kasvatustoimintaa kasvattajanimellä Rim Bay. ”Nykytilanne on kasvattamisen osalta huolestuttava, koska astutusmäärät ovat
selvästi laskeneet. Mutta toisaalta taas astutettavien tammojen laatu on parantunut huomattavasti”, kertoo Kivimäki. Omassa kasvatustoiminnassaan
Kivimäki kiinnittää huomiota erityisesti rakenteeseen, joka ei saa kärsiä liikaa
nopeuden takia. Tavoitteena on kestävä, hyvä kilpahevonen juuri Suomen
olosuhteisiin. Suomessa syntyneet varsat juoksevat kuitenkin pääsääntöisesti Suomen olosuhteissa ja niiden on selvittävä sekä talven hokkikeleistä,
räntäsateista että 2100 metrin matkasta. Tässä hyvän rakenteen merkitys
korostuu. Tärkeää on myös tamman hyvä hoito jo astutushetkestä alkaen.
Tamman pitää voida hyvin ja se tulee ruokkia huolella, jotta se voi tehdä
vahvoja ja hyvärakenteisia varsoja. Kivimäen kasvateista menestyneimpiä
ovat Rim Bay Vic, Rim Bay Gabriel sekä Rim Bay Duval.
28
jamk
jamk
29
Hevosten hyvinvointia Karstulassa –
Tervet tuntee hevoset pintaa syvemmältä
Mari Hakkarainen
Terhi Simonen-Jokinen on eläinlääkäri, joka ei seisahdu paikoilleen. SimonenJokinen kehittää jatkuvasti uutta: uusia yrityksiä, tutkimusaiheita ja yritystoiminnan laajennuksia. Pysyvyyttä tuo koti Karstulassa. Kolme mummolaa
pitävät kolmilapsisen perheen Karstulassa jatkossakin.
– Karstulaan muutimme sen takia, että aioin ryhtyä kunnaneläinlääkäriksi,
mutta sitten minulla puhkesikin lehmäallergia. Se oli kova paikka, SimonenJokinen muistelee kymmenen vuoden takaisia aikoja.
Kun kunnaneläinlääkärin työ ei Karstulassa tullutkaan kysymykseen, Simonen-Jokinen perusti pieneläinklinikka Tervetin vuonna 2004. Pieneläinten
vastaanottotoiminta on toiminnan selkäranka, jonka lisäksi Simonen-Jokinen
on käynyt hoitamassa hevosia kotikäynneillä.
– Suhteita Jyväskylän seudun hevosenomistajiin ehti tulla, kun toimin Petäjäveden kunnaneläinlääkärinä ja Killerin kilpailueläinlääkärinä. Niitä asiakkaita
käyn hoitamassa edelleen, Simonen-Jokinen kertoo.
Juoksumatto on eläinlääkäri Terhi Simonen-Jokisen omistaman Tervet-eläinlääkäriaseman suurin investointi.
30
jamk
Omalla hevosklinikalla keskitytään asiakkaisiin
Tervetille on viime talvena valmistunut hevosten vastaanottotilat, joissa voidaan
tehdä mm. hengitystietähystyksiä ja ottaa röntgenkuvia. Isoin investointi on
juoksumatto, jolla tehdään rasitustähystyksiä ja kuntotestauksia.
– Hevosklinikkatoimintaa on aloitettu hyvin varovaisesti. Nyt meillä aloitti
uusi eläinlääkäri Anna Pekonen, joka on myös kiinnostunut hevosista. Teemme
näitä kuntotestauksia yhdessä – niissä kun vaaditaan aina enemmän työvoimaa. Tarkoituksena on jatkossa varata ainakin yksi päivä viikossa maton
käyttöön ja muuhun hevosklinikkatyöhön. Täällä maalla on tehtävä monenlaista, ja pieneläimiä meillä hoidetaan jatkossakin, Simonen-Jokinen linjaa.
– Meillä on hevospuolella käytössä lemmikkipuolelta tuttu linja, eli otamme
vastaan yhden asiakkaan kerrallaan ja keskitymme siihen. Omissa tiloissa
voimme hoitaa asiakkaita rauhassa. Kaupungissa tarvittaisiin toisenlaista suuruuden ekonomiaa – me haluamme, että toiminta pysyy juuri tämän kokoisena.
Joustavuudesta esimerkkinä on klinikan työntekijäjoukko: kahden eläinlääkärin lisäksi klinikalla työskentelee kaksi osa-aikaista eläintenhoitajaa, joista
toinen on trimmausalan yrittäjä ja toinen opiskelija.
Hevoseläinlääkäreille on toistaiseksi riittänyt hyvin asiakkaita.
– Pieneläinpuolella on kilpailua Jyväskylän seudulla, mutta meillä kyllä
asiakkaita riittää. Minullekin on sanottu, että tarjonta lisää kysyntää. Kunnaneläinlääkärien kanssakaan emme kilpaile, sillä asiakaskunta on hiukan
erilaista, Simonen-Jokinen miettii.
– Eläinlääkärien määrä on lisääntymässä, kun koulutettavien määrää on
lisätty, ja ulkomailta muuttaa väkeä – meillekin on haluttu töihin Espanjasta asti.
Tervetillä on vastaanotto myös Soinissa.
– Soinin vastaanotto on rikkonut hiukan maakuntarajaa Pohjanmaan suuntaan. Järki sanoisi, että se pitäisi lopettaa, mutta sydän ja asiakkaat sanovat,
että Soinissa pitäisi jatkaa, Simonen-Jokinen miettii. Soinissa vastaanotto
toimii eläinhoitopalvelu Trimman tiloissa noin kerran kuukaudessa.
Simonen-Jokisen asiakaskunta on vaihtelevaa.
– Ainakin minun asiakkaani ovat asiantuntevaa porukkaa, jolla on hyvät
hevosmiestaidot. Hevospuolella on hyvä kehittämisen meininki.
– Oma ravirata tässä maakunnassa on tärkeä. Kannattavuutta pitää kuitenkin miettiä tarkkaan. Olen huolissani ravien palkintotasosta – elinkeino
on vähän veitsen terällä. Ratsastuspuolella ei ole huolta, harrastajien määrä
tuntuu edelleen lisääntyvän.
jamk
31
Hevosten kuntouttamista klinikalla ja kotona
Simonen-Jokinen on aiemmassa työssään syventynyt hevosten sisäilmaongelmiin: hänen eläinlääketieteen väitöskirjansa käsitteli homemyrkkyjen ja
heinäpölyn aiheuttamia kudosvaurioita hevosen hengityselimissä. Juoksumatto on avuksi myös hengitysteiden tutkimisessa, vaikka se ei poistakaan
kotikäyntien tarvetta.
– Hengitystieongelmista saa paremmin selvää, kun näkee olosuhteet,
joissa hevonen päivittäin on. Suomessahan varsinaista puhkuria esiintyy vähän
verrattuna esimerkiksi Englantiin, Simonen-Jokinen kumoaa ennakkoluuloja.
– Pidän tieteellisen valmennuksen ajatuksesta: kun asioita tutkitaan, meillä
on näyttöä siitä, miten hevosta kannattaa hoitaa ja valmentaa. Pohdin näitä
asioita Insinöörireenausta-blogissanikin.
– Hevosten pitää olla oikealla tavalla valmennettuja, että ne voidaan viedä
starttiin. Kuntoutettavat on saatava kuntoon, ja sitten kun ne ovat kunnossa,
voidaan tehdä kuntotestauksia: maitohappomittauksia ja muuta sellaista.
Terhi Simonen-Jokinen on eläinten hyvinvoinnin moniosaaja.
32
jamk
– Haaveilen, että tekisin omasta tallistamme kuntoutukseen painottuvan
paikan. Voisin käyttää juoksumattoa ja muita oman klinikan palveluita hevosten kuntoutukseen. Meille mahtuisi yhdeksän hevosta, ja voisin ottaa sinne
oman työntekijänkin. Kunhan voitamme lotossa, voimme enemmän keskittyä
valmentamiseen, Simonen-Jokinen haaveilee.
Simonen-Jokisen 11-vuotias tytär Veera on jo syvällä hevosharrastuksessa. Hän kilpailee poniraveissa niin kärryillä kuin selästäkin käsin.
– Ties vaikka meillä loppujen lopuksi onkin poniravitalli! Ponien valmentaminen on niin erilaista – shetlanninponi ei itseään työllä tapa, tuskin edes
hikoaa, Simonen-Jokinen nauraa.
Yrittäjyyttä ja uusia yrityksiä
Uusi innostava suunta Simonen-Jokisen uralla on Kiuruvedellä. Hevosklinikka
siellä oli suljettu aikaisemmin, ja uudelleen avaamiselle oli tarvetta. Samaan
aikaan Kuopioon hankerahoituksella suunniteltu hevossairaala joutui etsimään
uutta sijoituspaikkaa, ja Kiuruvesi nousi esiin. Hingunniemen hevosklinikka
Kiuruvedellä avataan joulukuussa 2014, ja Simonen-Jokinen on lupautunut
osa-aikaiseksi toimitusjohtajaksi.
– Sairaalasta tulee todella hieno ja laitteet ovat viimeisen päälle. Omistajat
ovat julkisia toimijoita: alueen kaupunkeja, koulutuskuntayhtymä ja järjestöjä
– yhteensä 14 yhteisöä. Sairaala ei siis tule tuottamaan voittoa omistajilleen,
vaan mahdolliset tuotot sijoitetaan toiminnan kehittämiseen.
Simonen-Jokinen on kokenut yrittäjä, ja hänellä on myös LVI-alan yritys
miehensä kanssa. Investointeja suunnitellessaan Simonen-Jokinen miettii aina
myös kannattavuutta – paitsi yhdessä kohtaa.
– Juoksumatto tuskin tulee maksamaan itseään koskaan takaisin, mutta
aina pitää olla myös uusia leikkikaluja, Simonen-Jokinen nauraa.
– Investointeihin on saatu aina yritystukea ja lainaa. Kerran tosin onnistuin
tyrimäänkin, kun laitoimme investoinnin vireille samana päivänä, kun hakemus
lähetettiin – siitä jäi tuet saamatta. EU-tuista on hyviä kokemuksia etenkin
Hingunniemen hankkeen kanssa, jossa on kokeneet vetäjät pyörittämässä
byrokratiaa.
Kolmen yrityksen, valmennustallin ja perheen lisäksi Simonen-Jokinen
käyttää aikaansa yrittäjyyden opiskeluun ja kunnanvaltuutettuna toimimiseen.
– En jaksakaan tehdä yhtä ja samaa päivästä toiseen, joten monipuolinen
työnkuva sopii minulle.
jamk
33
KOKEMUKSIA SOSIAALIPEDAGOGISESTA
HEVOSTOIMINNASTA
Jaana Strömberg
Hevonen – aitouden edessä on helppoa olla läsnä
Sosiaalipedagoginen hevostoiminta on syrjäytymisen ehkäisyyn ja sosiaalisen
kasvun ja hyvinvoinnin tukemiseen tähtäävää toimintaa. Toiminnan lähtökohtana on ihmisen ja hevosen vuorovaikutus sekä talliyhteisö, jossa toiminta
tapahtuu. Ohjatun toiminnan ja hevosten avulla pyritään näyttämään niiden
asioiden tärkeys, joista oma hyvinvointi syntyy.
Mihin tarpeisiin sosiaalipedagogista hevostoimintaa tarvitaan
– miten sillä voidaan vaikuttaa hyvinvointiin?
Hyvinvointi on sana ja tila, josta kuulemme paljon. Sitä kuvataan fyysisen ja
psyykkisen terveyden tasapainoksi, hyväksi elämäksi, johon liitetään myös
taloudellinen varallisuus. Hyvinvoinnin vastakkainen olotila on psyykkinen tai
fyysinen huono vointi tai niiden yhdistelmä.
Huono vointi (ei-hyvinvointi) kuuluu luontaisesti ihmisten arkeen aika
ajoin. Ohimenevä huonovointisuus ei vielä aiheuta muuta kuin hetkellisen
notkahduksen arkeen, mutta pitkään kestäessään (fyysisenä tai psyykkisenä)
se alkaa kuluttamaan ihmisen voimavaroja. Tällöin jokainen arkipäivä saattaa pahimmillaan olla taistelua, jossa pyritään löytämään elämästä voimaa
antavia asioita. Omaan jaksamiseen ja sen heikentymiseen ei tarvita välttämättä isoja ongelmia; jo pienikin ongelma voi suistaa elämän raiteiltaan
riippuen siitä, millaiset kokemukset ja taidot kullakin ihmisellä on selviytyä
erilaisista tilanteista.
Hyvinvoinnin tila on ihmisen oma tuntemus ja kokemus omasta hyvinvoinnistaan. Kun jaksaminen ja hyvän elämän tunne heikkenevät, pitäisi ihmisen
pyrkiä etsimään voimaannuttavia asioita elämäänsä. Jo muutaman kerran
kokemus jostain hyvää mieltä tuovasta asiasta ja tekemisestä voi vaikuttaa
ihmisen kokonaishyvinvoinnin kohenemiseen.
34
jamk
Hevonenkin tarvitsee hyvinvointia
Hevoselle ja ihmiselle hyvinvoinnin käsitys ja tunne on sikäli samanlainen,
ettei ulkopuolinen voi määritellä sitä. Hyvinvointi on eläimen oma kokemus
sen psyykkisestä ja fyysisestä olotilasta. Ihminen ei voi sitä hevosen puolesta määritellä. Ihminen voi lisätä tietoaan siitä, millä edellytyksillä hevosen
hyvinvointi lisääntyy.
Voidakseen hyvin hevonen tarvitsee ympärilleen omien lajitovereiden
laumaa. Se käyttää paljon aikaa ”seurustelemiseen” oman lauman jäsenten
kanssa. Kaikenlainen sosiaalinen toiminta muiden hevosten kanssa edistää
hevosen kokonaishyvinvointia. Aivan kuten meillä ihmisilläkin, hevosetkin
joutuvat opettelemaan sosiaalisia taitojaan laumassa. Ihmisillä pelkästään
virtuaalinen sosiaalisuus ei riitä tyydyttämään luontaisia sosiaalisen toiminnan
tarpeita.
Hevonen liikkuu paljon, koska se on vaeltava ruoanetsijä. Hevosella on
luontainen tarve liikkua vapaana ja etsiä ruokaansa. Heinäpaalilla seisominen
ei ole luontaista käytöstä hevoselle. Luonnossa hevonen käyttäisi valtaosan
päivästään ruoan etsimiseen.
Sosiaalisen ja liikunnallisen hyvinvoinnin toteutuminen hevosen arjessa on
hevosen hyvinvoinnin kannalta tärkeää, ja niihin asioihin voimme vaikuttaa.
Samalla opimme itse näkemään liikkumisen, riittävän ravinnon ja sosiaalisen
toiminnan tärkeyden.
Hyvinvointia voi opetella – yhdessä hevosen kanssa
Hienous ihmisen ja hevosen välisessä toiminnassa on siinä, että ihminen voi
olla yhtä aikaa vaikuttamassa hevosen hyvinvointiin ja toisaalta sitä kautta
oppia omaa hyvinvointiaan lisääviä asioita.
Sekalauma eri-ikäisiä hevosia on hevosen tasapainoiselle elämälle tarpeellinen. Kuten ihmiset, niin hevosetkin tarvitsevat ”aikuisten” ja vanhempien
yksilöiden malleja ja oppia oman käyttäytymisensä kehittymiseen. Laumassa
olevat hevoset opettavatkin laumansa jäsenistä sellaisia, että ne voisivat elää
mahdollisimman harmonisesti ja tasapainoisesti yhdessä, koska se luo kaikille turvaa. Tämä on tärkeää myös meille ihmisille. Me voimme etsiä oman
tasapainottavan laumamme. Hevoset taas ovat siinä laumassa, mihin me ne
laitamme.
Hevosen avulla meidän on mahdollista havaita itsessämme olevia piirteitä,
joiden olemassaolosta emme ole aiemmin tienneet. Nämä havainnot voivat
valottaa meille esim. joitakin käyttäytymismallejamme. Levottomuus, pelkotilat,
jamk
35
hermostuneisuus ja keskittymiskyvyttömyys ovat ihmisten arkea kuluttavia
ja onnistumisia estäviä asioita. Näitäkin asioita voi hevosen kanssa opetella.
Voimme esimerkiksi tietämättämme käyttäytyä arvaamattomasti ja hermostuneesti, mihin herkkä hevonen reagoi pakenemalla ja seurailemalla ihmistä
turvallisen välimatkan päästä, jos sillä on siihen mahdollisuus. Ilman hevosen
reaktiota emme välttämättä tällaista toimintatapaa itsessämme huomaa.
Hevosen avulla voidaan oppia uusia asioita, rohkeutta läsnä olemiseen ja
keskittymiseen. Kaikki oppiminen lähtee ihmisen omasta kokemusmaailmasta,
itse havaintoja ja muutoksia tehden.
Hyvinvointia ei voi suorittaa – sitä opitaan pala palalta, itsellemme sopivan
kokoisina annoksina. Hevonen tarjoaa siihen aidon ja käytännönläheisen
mahdollisuuden riippumatta siitä, keitä olemme olleet ja mitä olemme elämässämme saavuttaneet.
Kirjoittaja on etsivän työn ohjaaja Petäjäveden kunnassa, sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaaja sekä Suomenhevosliitto ry:n varapuheenjohtaja. Kuva: Aleksi
Perämäki.
36
jamk
jamk
37
Hevoset matkailuvalttina – Purola
Farmin islanninhevoset lisäävät ihmisten
hyvinvointia
Mari Hakkarainen
Pipsa ja Fränz Wagnerin Purola Farm tarjoaa maatilamatkailupalveluja ja sosiaalipedagogista hevostoimintaa Saarijärven Pajupurolla.
Kaksilapsinen Wagnerin perhe muutti Saarijärvelle Luxemburgista vuonna
2010. Purolan tilalla tehtiin ennen muuttoa laaja remontti: yksikerroksista omakotitaloa sekä pidennettiin että korotettiin toisella kerroksella. Parsinavetta
muutettiin pihattotalliksi, ja lattian vaurioiden takia remontti tuli tehtyä perusteellisemmin kuin alun perin aiottiin. Tallin rakentamiseen ja talon laajentamiseen saatiin investointitukea.
Pipsa Wagner tarjoaa maatilamatkailupalveluja ja sosiaalipedagogista hevostoimintaa
Purola Farmilla.
38
jamk
– Sattui niin, että kun olimme ostaneet tämän paikan, seuraavana talvena
navetasta hajosivat kaikki lattiat. Ne jouduttiin uusimaan, mutta samalla sain
tehtyä satulahuoneeseen lattialämmityksen. Navetan muuttuessa talliksi myös
sisäkorkeutta nostettiin. Tarkoituksena on tehdä varustehuoneen yhteyteen
myös ratsastajien pukeutumistilat, Wagner kertoo.
Sisätilat on toteutettu hyvällä maulla matkailijoiden tarpeisiin. Majoitustilaa löytyy sisältä 18 henkilölle, jonka lisäksi aittoihin mahtuu kesäaikaan 4
henkilöä.
– Varaustilanne näyttää hyvältä ja kehitämme toimintaa jatkuvasti, Wagner
iloitsee.
Hevosilla höystetty maatilamatkailutoiminta oli Wagnerien suunnitelmissa
alusta alkaen. Pientä hienosäätöä on tullut kysynnän mukaan.
– Olimme päättäneet, että tästä tulee majatalo ja että täällä on islanninhevosia, joilla vaelletaan. Lisäksi meillä järjestetään pieniä juhlia, tyky-päiviä
ja turvesaunotusta, Wagner sanoo.
– Kolmen vuoden aikana sosiaalipedagoginen hevostoiminta on saanut
suuremman osan panoksestani kuin aluksi kuvittelin. Ratsastuskenttä on rakennettu vasta vähän aikaa sitten, kun otimme tuntitoiminnankin valikoimaan.
Wagnereilla riittää tekemistä yritystoiminnassa ja tilan ylläpidossa täysipäiväisesti. Lämmitykseen menee 100 kuutiota puuta vuodessa. Purolassa ei
ole ulkopuolisia työntekijöitä. Pipsa ja Fränz hoitavat tilaa yhdessä, ja ajoittain
apuna on hevos- tai pieneläinalan opiskelijoita.
– Ekologiset arvot ovat meille tärkeitä. Lämmitämme kiinteistön oman
metsämme puilla ja säästämme energiaa kaikessa mahdollisessa. Käytämme
vain ekosähköä ja kierrätämme paljon. Tämä oli meille itsestään selvää jo
Luxemburgissa, Wagner korostaa.
– Toiset asiakkaat pitävät ekologisuuttamme tärkeänä, toiset eivät ajattele
asiaa.
– Luomu-lähiruokaa teemme aina kun raaka-aineita on saatavilla. Leivon
majoitusasiakkaille joka aamu luomupatonkia alusta alkaen. Kananmunat
saadaan omista kanoista, ja välillä syödään omia kukkoja.
jamk
39
Purola Farm sijaitsee Saarijärven Pajupurolla syvän ja pitkän Katajajärven rannalla.
Islanninhevoset ovat monikäyttöisiä
Purolassa on seitsemän omaa hevosta ja yksi hoitohevonen. Yhtä shetlanninponia lukuun ottamatta kaikki ovat Islannista tuotuja islanninhevosia, jotka
tekevät töitä sekä ratsastustunneilla että vaelluksilla. Wagner ihastui monikäyttöisiin islanninhevosiin eräopaskurssilla, mutta pienellä ponillakin on omat
käyttäjänsä.
– Shetlanninponi on tärkeä matkailijoille. Sillä pidetään omia tunteja ja
talutusratsastusta. 11-vuotias tyttäreni pitää sillä omia talutuksiaan, Wagner
kertoo.
Purolan hevoset asuvat pihattotallissa, joka on islanninhevosilla yleinen.
Hevoset pääsevät lepäämään kuiviin tiloihin halutessaan, mutta suurimman
osan ajasta ne viettävät pihalla. Hevosten harjaus ja satulointi onnistuvat myös
mukavasti avarassa ja valoisassa pihatossa.
– Tarvittaessa pihatossa voi myös syöttää hevosia. En syötä lainkaan
teollisia rehuja, vaan hevoset saavat vitamiinit ja kivennäiset yrteistä. Heinät
syötetään ulkona ympäri vuoden. Kesällä käytössä on neljä luomulaidunlohkoa, Wagner sanoo.
40
jamk
– Islanninhevonen on muuten hyvin terve hevosrotu, mutta useita hevosia
vaivaa kesäihottuma ja joitakin kinnerpatit. Meilläkin on muutamalla hevosella
kesäisin ihottumaloimi. Muuten loimitusta tarvitaan vain talvella lenkkien jälkeiseen kuivatukseen.
Kaikki Purolan hevoset on tuotu suoraan Islannista. Islanninhevosia tehdään tutuiksi myös paikallisille hevosihmisille: Saarijärven jääraveissa on pidetty näytöksiä ja harjoituskilpailuja. Keski-Suomessa on myös islanninhevosharrastajien oma kerho, jossa järjestetään harjoituskilpailuja ja touhutaan
monenlaista hevosiin liittyvää.
Matkailijoita ympäri maailmaa
Kun ratsastaja on kerran käynyt Purolassa, hän tulee mielellään uudestaan ja
myös suosittelee paikkaa. Markkinointi tapahtuukin enimmäkseen puskaradion
ja Facebookin kautta.
– Puskaradio toimii Luxemburgissa asti, Wagner nauraa.
– Asuin 12 vuotta Luxemburgissa, ja mieheni on sieltä kotoisin. Ehkä
meillä on enemmän kielitaitoa kuin matkailuyrittäjillä yleensä, mutta muuten
erotumme lähinnä oman palvelutarjontamme takia. Yrittäjien yhteistyö Saarijärvellä toimii todella hyvin: mainostamme toisiamme sekä ratsastus- että
majoituspalveluissa.
Majoitusvarauksia tehdään suorilla yhteydenotoilla ja Booking.com-nettivarauspalvelun kautta.
– Kaikki meille tulevat tietävät, että täällä on hevosia ja että olemme järven
rannalla. En kuitenkaan halua, että ratsastusvarauksia tehdään pelkästään
netin kautta, sillä haluan selvittää ratsastajien tason etukäteen, Wagner huomauttaa.
– Viime aikoina on asiakkaiksi tullut yhä enemmän aikuisia, jotka ovat
kauan haaveilleet ratsastamisesta. Leireillä heidän kanssaan aloitetaan harjauksesta ja muusta hevosen käsittelystä. Siitä on pidetty – suoraan hevosen
selkään hyppääminen voisi tuntua pelottavalta.
Vaelluksien ja sosiaalipedagogisen toiminnan lisäksi Purolan islanninhevosia käytetään askellajitunneilla.
– Meillä pidetään myös valmennuksia ja hevosten maastakäsittelykursseja,
joilla iso kenttä on tarpeellinen, Wagner kertoo.
– Kursseja pidetään sen mukaan, mitä tarvitaan ja mitä mieleen juolahtaa.
Toisinaan harjoittelemme irtokengän paikoilleen laittoa, toisinaan hevosten
hierontaa.
jamk
41
Purola Farmilla on 18 ympärivuotisessa käytössä olevaa majoituspaikkaa. Kesäaikaan
aittamajoitusta on tarjolla neljälle vieraalle.
Hevoset tekevät hyvää
Pipsa Wagner on koulutukseltaan nuorisotyönohjaaja ja eräopas. Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan koulutuksen hän suoritti vuonna 2012.
– Olen käyttänyt paljon omaa osaamistani tässä työssä. Sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa käy nelisen asiakasta viikossa ja aikaa varataan
1,5 tuntia /asiakas. Asiakkaat tulevat Saarijärveltä tai lähiympäristöstä. Osa
asiakkaista tulee omilla rahoillaan, osalla on maksusitoumukset.
– Nuorin asiakkaani oli 8-vuotias tyttö, joka kävi meillä 12 kertaa. Työskentely hänen kanssaan lopetettiin äskettäin, kun saavutimme asetettuja
tavoitteita ja hänen solmujaan pystyttiin avaamaan. Työskentelyä jatketaan
myöhemmin, jos tarvetta ilmenee. Vanhimmat asiakkaat ovat olleet 14-vuotiaita. Kaikki ovat olleet tyttöjä.
Purolassa on aloitettu yhteistyö myös Pelastakaa Lapset ry:n kanssa.
Läheltä likelle -hanke tarjoaa pienelle lapsiryhmälle kahdeksana viikonloppuna
vuoden aikana yhteisöllistä ryhmätoimintaa, jossa käytetään apuna sosiaalipedagogisia hevostoiminnan menetelmiä.
42
jamk
Maastoretki islanninhevosella on upea kokemus.
Kuva: Purola Farm.
jamk
43
Pitkäjänteinen kehittäminen vie tuloksiin
Mari Hakkarainen
Sukupolvien ajan karttunut hevosmiestaito, kouluista haettu alan viimeisin
ammattiosaaminen, tunnollinen perustyön tekeminen ja tilan määrätietoinen
kehittäminen ovat avaimia Luomalan tilan menestykseen.
Pihtiputaalla Kolimajärven rannalla sijaitsevalla Luomalan tilalla on päästy viime
vuosina nauttimaan ravihevosten menestyksestä. Antti Ojanperän ja Jutta
Ihalaisen tallin kuningas on Jokivarren Kunkku, joka on voittanut kolmasosan
starteistaan – joukossa mm. suurkilpailuvoitot Pikkupelimanni-ajosta, Pikkukunkusta, suomenhevosten Derbystä, kylmäveristen Suur-Hollola-ajosta
sekä Kuninkuusravit-kenraalista. Ojanperän valmennettavat ovat juosseet yli
440 000 euroa rahaa 1040 startissa.
Menestyksen tuonut työ on aloitettu jo vuosikymmeniä sitten.
– Työhevosilla ajettiin harrastukseksi kilpaa jo 1950–60-luvuilla, kertovat
tilan omistajat Martti Ihalainen ja Päivi Luomala.
Antti Ojanperä markkinoi Raviliigaa, joka on edullinen tapa päästä ravihevosen
omistajaksi.
44
jamk
Tallinvintillä on tilaa järjestää isotkin juhlat.
Luomalan tila on perustettu vuonna 1756 ja hevosia on ollut tilalla lähes aina,
1980-lukua lukuun ottamatta. Kun tila siirtyi Päivi Luomalalle ja Martti Ihalaiselle vuonna 1995, hevoset tulivat takaisin taloon, mutta lehmät lähtivät.
Entiseen navettaan ja pihapiiriin tehtiin tiloja maatilamatkailulle. Tallinvintille
mahtuu juhlimaan sata henkilöä, ja majoitustiloja on kesäisin neljässä aitassa
ja muutamassa huoneessa.
– Kyllähän täällä mahtuisi kuninkuuskilpailun voittoakin tanssimaan, mutta
sitä ei uskalla vielä toivoa, Ihalainen toppuuttelee.
Martti Ihalaisen Jutta-tytär kasvoi hevosten kanssa ja halusi niistä myös
ammatin. Jutta löysi rinnalleen tilanpitoon Antti Ojanperän Kiuruvedeltä hevosalan opinnoista. Molemmat ovat ammattivalmentajia, ja Antti on lisäksi
suorittanut taloushallinnon merkonomin ja kengittäjän ammattitutkinnot.
Martti Ihalaisen rakennuttamat 16 hevosen talli ja kahden kilometrin harjoitusrata mahdollistivat Jutalle ja Antille hyvän alun tilanpitoon. Martti omistaa
tilan edelleen ja vuokraa tallia ja tarhoja nuorille. Omassa tallissaan Martilla on
viisi hevosta. Päivi Luomala toimii perhepäivähoitajana – ja vapaaehtoisena
lastenhoitoapuna myös muulloin kuin virka-aikaan.
jamk
45
Sukutilalla on väkeä hevostenhoitoon niin sopivasti, että ulkopuolisia
työntekijöitä ei ole tarvinnut harjoittelijoiden lisäksi palkata. Antti on pystynyt
myös itse ajamaan valmentamiaan hevosia, kun muut ovat hoitaneet ajamista
kotona. Tilan väellä on avulias ystäväverkosto, joka tulee hoitamaan ja ajamaan hevosia tarvittaessa. Kiuruvedeltä käy tilalla harjoittelijoita, joista etenkin
viimeisin, Minna Koskelo, saa paljon kiitoksia.
– Täällä pääsee näkemään myös raviurheilun menestystä, joten tämä on
haluttu paikka, Koskelo paljastaa.
Investoinnit työn tehostajina
Luomalan tilalla on kehitetty toimintaa ja investoitu jatkuvasti tulevaisuutta
ajatellen. Tukea on saatu niin matkailutoimintaan kuin talliinkin eri laitteineen.
– Erityisesti on kiitettävä kehittämisyhtiö Witaksella töissä ollutta Niemelän
Markkua. Hän teki näitä laskelmia ja innosti investoimaan, Ihalainen kiittelee.
Tallissa on mietitty turvallisuuden, puhtaan ilman ja muiden hevosten hyvinvointiin liittyvien tekijöiden lisäksi työajan säästöä investoimalla ruokintaautomaatteihin. Hevosten aamuruoat laskeutuvat ruoka-astioihin ajastetusti
aamuisin.
Martti Ihalainen on rakennuttanut Luomalan tilan tallirakennuksen ja harjoitusradan.
46
jamk
Sahara Snow White treenaa hellepäivänä vesikävelymatolla uiden. 4000 litran vesisäiliöllä varustettu vesikävelymatto tarjoaa uittotreeniä vuoden ympäri.
jamk
47
– Hoitomaksuja on nostettu investointien myötä, mutta se ei ole vähentänyt
asiakkaiden määrää – ennemmin kysyntä on vain lisääntynyt, vaikka maksu
on jonkin verran korkeampi kuin alueella keskimäärin. Asiakkaat ovat olleet
oikein hyviä: hoitomaksut on maksettu ja valmennusammattilaisten asiantuntemukseen on luotettu, Ihalainen kehuu.
Tallin kuudellatoista hevosella on kymmenittäin omistajia. Kimppaomistaminen on tullut tarpeeseen.
– Tavalliselle työntekijälle hevosen hoitomaksu on kova yksin maksettavaksi, Ihalainen miettii.
Tilan kehittämistä on jatkettu uusilla investoinneilla. Keväällä 2014 hankittu
vesikävelytysmatto on ollut suuri investointi, mutta se tuo monenlaista hyötyä.
– Kahluuttaminen tekee hevosen jalkojen ja selän lihaksistolle hyvää. Kun
hevonen liikkuu tässä koneessa, sen liikkumista pystytään paremmin säätelemään. Tämä vapauttaa myös monen ihmisen työaikaa: veneellä uitettaessa
tarvittiin ainakin soutaja ja hevosen kiinnipitäjä matkaan. Nyt hevosen voi
laittaa koneeseen ja tehdä sillä aikaa tallitöitä. Toki hevosia uitetaan perinteiseenkin tapaan edelleen, hevostenhoitaja-harjoittelija Minna Koskelo kertoo.
Vesikävelytysmaton viereen rakennetaan myös hevosten infrapunasauna
ja suolahuone.
– Infrapunalämpö menee lihaksistoon kolme kertaa syvemmälle kuin tavallinen lämmin ilma, Martti Ihalainen kertoo.
Investoinnit ja tunnollinen perustyön tekeminen tukevat toisiaan.
– Kaikki riippuu hevosesta, mutta hyvää hevosta pitää auttaa, että se pysyy
terveenä ja pystyy parhaaseen suoritukseen, Ihalainen linjaa.
48
jamk
jamk
49
Ratsastuskoulu tekee nuorisotyötä –
Hankasalmen Ratsastuskoulu varustaa
lapset ja nuoret hevostaidoilla
Mari Hakkarainen
Maarit Sormunen, Hankasalmen Ratsastuskoulun yrittäjä, on pyörittänyt kaukana kaikesta sijaitsevaa talliaan menestyksellisesti jo 27 vuotta. Alun perin
Sormunen suunnitteli maatilamatkailutoimintaa höystettynä muutamalla hevosella, mutta ratsastavia tyttöjä alkoikin tulla tallille suurin joukoin. Sormunen
pääsi myös Ypäjälle haaveilemaansa ratsastuksenopettajakoulutukseen, ja
yrityksen toiminnan painopiste oli sillä päätetty.
Tallilla on tehty vuosien mittaan monia investointeja, ja nyt ratsastuskoulu
toimii valoisissa, avarissa ja käytännöllisissä tiloissa. Maneesiin ja heinä- ja
kuivikevarastoon kuljetaan suoraan tallista, eikä ylimääräisiä askelia tarvita
juuri muualla kuin karsinoiden siivoamisessa – tarhoihinkin hevoset kulkevat
aidattuja reittejä pitkin. Maneesin tapahtumia voi seurata sekä katsomosta
että lämpimästä kerhotilasta – myös ratsastajien vanhemmat viihtyvät tallilla.
Maarit Sormunen tarjoaa tasokasta ratsastuksenopetusta Hankasalmen Ratsastuskoululla.
50
jamk
– Viime vuonna meille valmistui tarvikevarasto, johon saadaan hevoskopit
ja muut tarvikkeet säilytykseen. Sinne tehtiin myös yleisö-wc kilpailupäivien
tarpeisiin, Sormunen kertoo.
Sormunen on itsekin kokenut rakentaja, sillä hän on ollut mukana toteuttamassa kaikkia investointeja tallin laajennuksesta maastoesterataan.
– Kaikesta osaamisesta on apua: aina pitäisi olla jotain korjaamassa ja
paikkaamassa. Heinätkin teemme itse. Pihojen auraukset ja muut traktorityöt
ostan naapurilta, sillä siihen aika ei enää riitä, Sormunen sanoo.
– Peltoa on käytössä kymmenisen hehtaaria, josta vajaa kolme hehtaaria
on heinällä ja muut laitumina. Loput heinät ostan naapurilta. Vuodessa heinää
menee 4500 pikkupaalia, jonka lisäksi käytetään noin 60 pyöröpaaleja. Kaikki
talven heinät, kaurat ja kuivikkeet mahtuvat kerralla varastoon.
Sormusen mielestä tallin kaukaisessa sijainnissa on sekä hyvät että huonot puolensa.
– Täällä toiminta voi olla pienempää ja idyllisempää. Huippuvuosina jouduimme tinkimään yksilöllisyydestä. Minulle on aina ollut vaikeaa ajatella ratsastajia asiakkaina, vaan miellän heidät tuttavina, jotka ratsastavat hevosillani,
Sormunen toteaa.
– Meillä käy sekä koulu- että esteratsastajia. Emme ole painottuneet mihinkään erityiseen suuntaan, mutta kouluratsastusta harjoitellaan eniten, koska
se on kaiken ratsastuksen pohjana.
Ratsastus on harrastus muiden joukossa
Tallissa on 20 karsinapaikkaa, ja lisäksi pihatossa on tilaa kolmelle hevoselle. Kaikki hevoset ovat ratsastuskoulun omia. Muutama hevonen on vielä
opiskelemassa ratsastuskouluhevosen ammattia ja jotkut ovat erikoistuneet
vaativampaan kisakäyttöön, mutta kaikki kynnelle kykenevät hevoset tekevät
töitä ratsastustunneilla. Tunteja pidetään tiistaista lauantaihin neljä tuntia
päivittäin. Sunnuntaisin tallilla järjestetään usein valmennuksia ja ratsastuskilpailuja.
– Vuosi 2011 oli huippuvuosi ja meilläkin kävi jopa 170 ratsastajaa viikoittain. Sen jälkeen laskusuhdanne on vaikuttanut täälläkin ja määrä on hiukan
laskenut. Meidän syrjäinen sijaintimme vaikuttaa myös siihen, että tänne on
vaikea päästä muulla kuin autolla.
Sormunen on ollut aitiopaikalla todistamassa perheiden kiireen lisääntymistä.
– Ratsastus on enää yksi harrastus muiden joukossa. Aikaisemmin hevoset
menivät hevostytöillä kaiken edelle, Sormunen sanoo.
jamk
51
– Aikaisemmin meidänkään ei ole tarvinnut joustaa tanssituntien ja muiden menojen perässä, mutta nyt täytyy tasoryhmät tehdä osaksi ratsastajien
muiden menojen mukaan, ja se teettää työtä.
– Myös röyhkeys ja maksamatta jättäminen on lisääntynyt. Tänä vuonna
jouduin ensimmäisen kerran jopa laittamaan maksuja perintään. Edes 1990-luvun lamassa ei ollut tällaista ilmiötä.
Sormusen mielestä ratsastuksessa ei ole enää elitismin leimaa.
– Kun helsinkiläiset lomalaiset käyvät meillä, he ihmettelevät edullista
hintatasoamme.
– Olemme mukana Hope-toiminnassa, jossa tarjotaan vähävaraisille lapsille mahdollisuuksia ratsastaa. Ratsastajainliitto sponsoroi toiminnasta osan,
ja me osan.
Hankasalmen ratsastuskoululla on valoisa maneesi, johon mahtuu 20 x 40 metrin
kokoinen kenttä.
52
jamk
Työtä pitää jakaa
Maarit Sormunen pitää selvänä sitä, että ratsastuskoululla tarvitaan työntekijöitä.
– Investoinnit pitää tehdä sillä tavalla, että pystyy palkkaamaan muitakin
tekijöitä. Jos tekee töitä vain yksin, polttaa itsensä nopeasti loppuun, Sormunen varoittaa.
– Välillä pitää pystyä ottamaan myös vähän etäisyyttä. Kun on vähän
aikaa välillä pois, ehtii saada uusia ideoitakin. Pidän huolta siitä, että pääsen
lomailemaan. Minulla on pääsääntöisesti aina ollut hyviä työntekijöitä: olen
aina voinut luottaa heihin.
– Olen pitänyt leirejä viimeksi vuonna 1999. Sen jälkeen olen pitänyt suurimman osan heinäkuuta lomaa – heinäntekoa lukuun ottamatta. Kesäkuun
kurssit ovat olleet suosittuja ja korvanneet hieman sitä, että leirejä ei ole.
Aikaisemmin tallilla työskenteli yksi vakituinen työntekijä ja harjoittelijoita.
Sen jälkeen kun Sormusen selkä leikattiin ensimmäisen kerran vuonna 2006,
tallilla on ollut jatkuvasti töissä kaksi palkattua työntekijää.
– Useampi työntekijä on jäänyt meiltä vauvalomalle. Perheelliselle nämä
työajat ovat tietenkin hankalia, kun työssä ollaan silloin kun asiakkaat ovat
vapaalla, Sormunen toteaa.
– Paras tilanne meillä on silloin, kun kaikki työntekijät pystyvät siivoamaan
karsinoita, ratsastamaan hevosia ja pitämään tunteja. Silloin kaikki jaksavat
parhaiten.
– Pystyn itse tekemään vähän kaikkea, mutta en saisi enää puurtaa täällä
sata lasissa. Ratsastaminen kahdesti leikatulla, jäykistetyllä selällä vaatii entistäkin enemmän, enkä pysty ottamaan riskejä esimerkiksi nuorilla hevosilla
ratsastamisessa.
Hevosmiestaidot lisäävät turvallisuutta
Hoitohevoset aiheuttavat joillakin ratsastuskouluilla eripuraa. Sormusen tallilla
tätä ongelmaa ei ole.
– Välillä meillä ei edes ollut nimetty hoitohevosia. Nyt sellaisia taas on,
mutta koska ratsastajat eivät käy täällä joka päivä, hevosia ei päästä omimaan.
Hoitajat pitävät lähinnä varusteita ja harjakoreja kunnossa. On tärkeää, että
ratsastajat oppivat olemaan hevosten kanssa ja laittavat hevoset itse kuntoon
tunneille. Muutakin kontaktia hevosiin pitää olla kuin pelkkää ratsastusta.
Toisaalta, jos hoitaja laittaa hevosen kuntoon, hevoset eivät niin helposti opi
huonoja tapoja, Sormunen pohtii.
jamk
53
– Hyvä tuntihevonen on sopivan reipas ja toimii pienillä avuilla. Vaikka
hevonen on herkkä, se ei saa olla säikky. Tuntihevosten rodulla ei ole suurta
merkitystä, mutta ideaalikoko olisi isokokoinen poni tai pienikokoinen hevonen:
ne sopivat lähes kaikille. Hevosen liikkeissä pitäisi olla myös helppo istua. Toki
oppilaiden pitää oppia ratsastamaan kaikenlaisia hevosia: joukossa pitää olla
sekä vetelämpiä että reippaampia tapauksia.
– Hevosia on nykyään vaikeampi löytää, kun harrastajatkin tuovat maahan
omaan käyttöönsä tasokkaita hevosia. Ratsastuskoulukäyttöön sopivimmat
kiltit ja varmat hevoset myydään usein yksityiskäyttöön.
Digilaitteiden valtakausi näkyy myös ratsastuskoululla.
– Olen miettinyt jopa tallin julistamista kännykkävapaaksi alueeksi. Kun
kuvaamisen ja netissä roikkumisen viemän ajan käyttäisi hevosmiestaitojen
opetteluun, turvallisuuskin paranisi.
Hyvä työ kantaa hedelmää
Tällä hetkellä Sormunen ei itse kilpaile ratsastuksessa säännöllisesti, vaan
keskittyy tyttärensä Janna Pursiaisen, 15, uran edistämiseen. Janna kuuluu
Sormusen oman kasvatin Marit’s Rosanellan kanssa kouluratsastuksen ponimaajoukkuerinkiin. Janna käy treenaamassa ponin kanssa maajoukkueessa
kerran kuukaudessa viikonlopun ajan, ja kesällä pidempiä jaksoja. Menestystä
on tullut kansainvälisissäkin kisoissa. Ponin lisäksi Janna kilpailee tallin kasvattamalla Marit’s Flamenco -hevosella junioriluokissa. Sormusen 17-vuotias
poika harrastaa moottoripyöräurheilua.
Koululla toimii myös ratsastusseura, Hankasalmen Ratsastajat. Toimintaa
pyörittää pieni aktiivinen joukko. Sormunen tukee seuran toimintaa tarjoamalla
tilat ja kannustamalla aktiivisuuteen.
– Nautin siitä, kun seuran tapahtumissa pystyn olemaan sivummalla. Saan
siitä hyvän mielen, kun pystyn tukemaan seuraa tällä tavalla. Haluan, että
seura on jäsentensä näköinen. Ihmiset eivät välttämättä aina ymmärrä, mikä
on seuran toimintaa, mikä ratsastuskoulun, Sormunen miettii.
Sormusen lähtökohtana ratsastuskoulun toiminnan suunnittelussa on ratsastajien kehittämisen lisäksi hauskuus.
– Kun itse en lapsena saanut esimerkiksi paljon hypätä maastossa, haluan tarjota omille asiakkailleni kaikkea kivaa. Suunnittelen toimintaa niin,
että ratsastajilla olisi meillä hauskaa ja he pääsisivät ratsastuksessa arkisen
puurtamisen ohella kokeilemaan monenlaista, Sormunen linjaa.
Sormunen on yksi korkeimmin koulutetuista Keski-Suomen ratsastuksenopettajista: Master-ratsastuksenopettajan pätevyyden lisäksi hänellä on
54
jamk
Ratsastuskoululla opitaan hevosenkäsittelyn
perustaidot.
jamk
55
ammattivalmentajatutkinto. Yrittäjän ammattitutkinto tukee osaltaan osaamista.
– Haluaisin keskittyä jatkossa enemmän ratsukoiden valmentamiseen entistä pidemmälle. Haluaisin myös itse ratsastaa enemmän, olla lasten kanssa
ja ehkä harrastaakin käsitöitä ja leipomista.
– Välillä pitäisi nostaa penkki tallin käytävälle, istahtaa hetki ja olla tyytyväinen siihen, mitä on saanut aikaan, Sormunen huokaa.
Maarit Sormusen pienessä toimistohuoneessa näkyy tallin ratsastajien menestys
kilpailuissa.
56
jamk
jamk
57
Hevosneuvonnan tarve ja
tarjonta Keski-Suomessa -kysely
keskisuomalaisille hevosihmisille
Anu Honkola ja Paula Jakonen
Keskisuomalaisilta hevosenomistajilta kysyttiin hevosneuvonnan tarpeesta
sekä selvitettiin neuvonnan nykytilannetta: olivatko hevosenomistajat saaneet
neuvontaa sitä tarvitessaan ja mistä he olivat sitä saaneet. Kysely lähetettiin
1000 hevosenomistajalle ja vastausprosentti oli 14,7 % eli kyselyyn vastasi
yhteensä 147 henkilöä. Valtaosa vastaajista oli Jyväskylän seutukunnalta.
Tutkimuksen tuloksina saatiin tieto, että noin 60 % vastaajista koki joskus kohtaavansa tilanteita, joissa on tarvetta neuvonnalle. Kokonaisuudessaan vastaajat kokivat tarvitsevansa neuvontaa eniten hevosen lääkintään
ja terveyteen, kengitykseen, koulutukseen ja valmennukseen sekä tukiin ja
rahoitukseen liittyvissä kysymyksissä. Vastauksista ilmeni myös, että vastaajat
kokivat saaneensa neuvontaa hyvin hevosen lääkintään ja terveyteen sekä
kengitykseen liittyen.
Vastaajista 47 % koki saavansa neuvontaa useimmiten sitä tarvitessaan
ja 41 % aina tarvitessaan. Tutkimuksen perusteella neuvontaa oli saatu eniten eläinlääkäriltä, kengittäjältä, eläinfysioterapeutilta sekä kollegoilta ja vertaistukena. Neuvontaa oli saatu myös Suomen Hippos ry:ltä, Keski-Suomen
Hevosjalostusliitosta sekä internetistä etsimällä. Tutkimuksen tuloksista kävi
ilmi myös se, että vastaajille oli epäselvää, mistä he voivat neuvontaa kulloinkin hakea. Tiedottamista neuvontapalveluista ja niiden saatavuudesta on siis
syytä parantaa ja selkeyttää.
Hevosenomistajat pitivät parhaina neuvonnan muotoina internetiä, koulutuspäiviä sekä tapaamista neuvojan kanssa joko tilalla tai neuvojan luona.
Neuvontapalvelusta oltiin valmiita maksamaan alle 40€ / tunti. Kokonaisvaltaisesti hevosneuvontaan Keski-Suomessa oltiin tyytyväisiä ja neuvonnan koettiin parantuneen viime vuosina. Erityisen tärkeää neuvontapalvelu on uusille
hevosenomistajille. Siksi tämä kohderyhmä tulee huomioida, kun tiedotetaan
neuvontapalveluiden mahdollisuuksista.
Neuvontapalveluita Keski-Suomessa tarjoavat mm. Keski-Suomen Hevosjalostusliitto ry, ProAgria Keski-Suomi, oppilaitokset, kuntien viranomaiset sekä kehittämisyhtiöt. Tutkimuksen mukaan kysyntää keskisuomalaisten
hevosenomistajien keskuudessa on erityisesti koulutuksille, joissa päästään
asioissa pintaa syvemmälle. Asiantuntijuuden merkitystä korostettiin.
58
jamk
Neuvonnan tarpeesta ja tarjonnasta oltiin montaa eri mieltä. Osa vastaajista koki, että neuvontaa on hyvin, osa taas koki että se on liian kirjavaa ja
että erikoisalojen osaaminen puuttuu. Keski-Suomen koettiin kuitenkin verkostoituneen hyvin muihin maakuntiin, joista osaamista ja neuvontaa voitiin
täydentää tarvittaessa aina valtakunnallisia organisaatioita myöten.
Lähde: Honkola, A., Hevosneuvonnan tarve ja tarjonta Keski-Suomessa. Tuleva opinnäytetyö, maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma, luonnonvara- ja
ympäristöala, Jyväskylän ammattikorkeakoulu.
jamk
59
Tulevaisuuden liiketoimintamalleja
hevosalalla
Heidi Närhi
Tulevaisuudessa hevostalousyrittäminen tulee olemaan entistä enemmän pehmeiden arvojen luomista ihmisille. Ihmiset haluavat tuntea elämyksiä aisteilla
ja saada kokemuksia. Hevostalousyrittämisessä avainsanana tulee olemaan
palvelujen laatu ja asiakaspalvelu nähdään isona osana hevostalousyrittämistä.
Tässä esitellään uusia liiketoimintamalleja, joiden odotetaan tulevaisuudessa
vaikuttavan Suomessa hevostalousyrittäjyyteen. Lisäksi on esitetty muita liikeideoita, joiden pohjalta hevosiin liittyviä palveluita voi tuotteistaa.
Slow life
Slow life tarkoittaa aikaa ja tilaa itselle, ei stressiä ja kiirettä. Ajattelutavan
mukaan ihminen oppii hiljentämään hektistä elämän vauhtia ja pysähtyy katsomaan ympärilleen sekä osaa nauttia elämän pienistä asioista. Tietoyhteiskunta
muuttuu elämysyhteiskunnaksi, joka hakee elämyksiä hitaudesta eli liikunnasta
ja luonnosta. Slow lifen myötä maaseutu, kansallisromantiikka sekä vanhat
perinteet kiinnostavat ihmisiä ja he haluavat nähdä ja kokea niitä. Hevosyrittäjät
voivat tarjota elämyspalveluita, jotka kunnioittavat vanhoja perinteitä kuten
työhevostaitoja esimerkiksi pelto- ja metsätöissä.
Suomenhevosen tuotteistaminen ulkomaalaisille
Euroopassa kaikki tietävät islanninhevosen ja kun he matkustavat Islantiin,
on ehdoton juttu käydä ratsastamassa islanninhevosella. Suomenhevoselle
tulisi rakentaa samanlainen arvostus ja tunnettavuus. Suomalaisille suomenhevonen on tuttu. Sitä arvostetaan kotimaassa ja osataan käyttää ja hyödyntää monipuolisesti yritystoiminnassa. Se voi toimia ratsu-, ravi-, työ- tai
terapiahevosena. Luonne on yleensä rauhallinen ja tasainen. Kokonsa puolesta suomenhevonen on myös monipuolinen, koska rodusta löytyy isoja ja
vankkoja sekä pienempiä ja sirompia hevosia ja lisäksi vielä ponikokoisia
suomenpienhevosia.
60
jamk
Hevostuotteet
Suomessa hevosista saatavia tuotteita tulisi kehittää ja käyttää laajemmin.
Hevosen liha ja maito ovat tuotteita, jotka ovat hyvin jatkojalostettavissa.
Hevosenmaitoa käytetään saippuassa ja ihonhoitotuotteissa. Keski-Aasiassa
hevosen maitoa käytetään miedossa alkoholijuomassa, jota kutsutaan kumissiksi. Tästä olisi hyvä kehittää matkailualalle erikoisempi valttikortti esimerkiksi
ruokailutarjoilun yhteyteen.
Jouhikorut ovat kauniita muistoja hevosista. Yrittäjät voisivat tehdä yhteistyötä koruntekijöiden kanssa. Esimerkiksi matkailutiloilla asiakkaat voisivat
ostaa tuotteita muistoksi ja siten yrittäjä saisi lisäansioita ja samalla kädentaitajat työllistyisivät paremmin.
Liikunnalliset liiketoimintamallit
Ihmiset arvostavat omaa terveyttä sekä hyvää oloa. Näiden arvojen pohjalta
yrittäjä voi luoda asiakkaille uusia hyvinvointipalveluja. Yrittäjien kannattaa
seurata trendiliikuntamuotoja, joita voi varioida omiin palveluihin tuomaan
lisäarvoa esimerkiksi tuotteistamalla ratsastustunti tehosyke-kurssiksi. Ratsastustuntilaisilla tulisi olla omat sykemittarit, joilla voisi seurata ratsastustunnin tehoa ja tuloksia. Sykemittari motivoi seuraamaan omaa kuntoa ja sen
kehittymistä. Yhden tunnin kestävä estetunti normaalikuntoisella ihmisellä voi
kuluttaa jopa 800 kilokaloria.
Tällä hetkellä on trendinä oman kehon painon käyttäminen voima-, liikkuvuus- ja kestävyysharjoituksissa. Samalla kehittyvät koordinaatio, tasapaino ja
hapenottokyky, joita tarvitaan mm. ratsastuksessa. Harjoituksena voivat olla
erilaiset hypyt, heitot, kiertoliikkeet, punnerrukset ja nostot. Hevosalan yrittäjä
voi kehittää palvelun, joka sisältää edellä mainittuja harjoituksia. Palvelun voi
nimetä ratsastajille suunnatuksi voima-, liikkuvuus- ja kestävyysharjoitukseksi,
joka tukee ratsastusta.
Lähde: Närhi, H. 2014. Opetus- ja tiedotusmateriaalia hevosalan yrittäjille.
Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö, maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma, luonnonvara- ja ympäristöala, Jyväskylän ammattikorkeakoulu.
jamk
61
AKTIIVIPIHATOSSA HEVOSET SAAVAT ELÄÄ
LUONNONMUKAISESTI LAUMASSA
Elsa Roponen & Hanna Kaihlajärvi
Aktiivipihatto on uusi käsite suomalaisessa hevostaloudessa, sillä ensimmäiset
aktiivipihatot ovat valmistuneet Suomeen vasta 2000-luvulla. Aktiivipihatto
tarjoaa hevosille luonnonmukaiset olot ja vapauden liikkua ulkona tai sisällä
lauman kanssa.
Aktiivipihatossa hevoset saavat elää lajinmukaisesti eli elää laumassa,
ruokailla heinätelineillä halutessaan ja käydä syömässä väkirehut ja kivennäiset
pieninä annoksina rehuautomaatista oman aikataulunsa mukaan. Hevoset
pääsevät myös makuuhalliin aina halutessaan. Aktiivipihatosta löytyvät myös
sairaskarsina, hoitotila, rehu- ja varustevarastot sekä lantala.
Ruokinta on suunniteltu yksilöllisesti. Rehuautomaatti tunnistaa hevosen kaulassa roikkuvasta pannasta tai jalassa olevasta pannasta, joita
tosin Suomen lumisissa ja kuraisissa olosuhteissa harvemmin käytetään.
Rehuautomaatti tiputtaa kullekin hevoselle määritellyn rehuannoksen
ruokinta-astiaan ja rehumäärä voidaan jakaa päivässä jopa 20 kertaan.
Jos hevonen yrittää automaatilta päästyään siihen uudelleen, ei hevonen
saa heti uutta rehuannosta, vaan portti ohjaa hevosen pois automaatilta.
Hevosen taakse laskeutuu portti sen mennessä automaatille. Tämä estää
seuraavana jonossa olevan häiriköintiä ja kukin hevonen saa vuorollaan
syödä rauhassa. Kun ruokailu on suoritettu loppuun, portti aukeaa edestä
ja hevonen pääsee kävelemään pois. Samaan aikaan hevosen takana ollut
portti aukeaa ja seuraavana vuoroaan odottava hevonen pääsee ruokailemaan.
Aktiivipihaton lämmitettävät vesiautomaatit takaavat vedensaannin myös
pakkasilla. Veden lämpötila pysyy haaleana, joten hevoset juovat sitä mielellään. Heinätelineissä voidaan käyttää slow feeding -heinäverkkoja, jotka
antavat hevoselle pidemmäksi aikaa tekemistä ja edistävät hevosen tehokkaampaa pureskelua ja syljeneritystä. Erilaisten heinätelineiden lisäksi on
olemassa myös heinäautomaatteja, joissa hevosen tunnistus tapahtuu väkirehuautomaatin kaltaisesti pannalla ja siten voidaan säätää hevosen saamaa
heinämäärää.
Uusien hevosten tullessa aktiivipihattoon ne ovat ensin lauman läheisyydessä omassa tarhassa. Uusilta tulokkailta otetaan yleensä loistestit tallille
tullessa ja ne ovat erillisessä tarhassa kunnes testitulokset valmistuvat. Ma-
62
jamk
doton ja terve hevonen saa liittyä lauman jäseneksi. Vain harvat yksilöt eivät
sopeudu aktiivipihaton asukkaaksi. Aktiivipihatto sopii parhaiten tammoille
ja ruunille.
Lähde: Roponen, E. 2013, Hyviä käytänön ratkaisuja hevostalleille. Opinnäytetyö, maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma, luonnonvara- ja ympäristöala,
Jyväskylän ammattikorkeakoulu.
Aktiivipihatossa hevoset saavat väkirehut pieninä annoksina rehuautomaatista
oman aikataulunsa mukaan. Kuvat: Elsa
Roponen
jamk
63
Hevosvoimaa-tiedotushankkeen
ohjausryhmä
Koskela Markku, Petäjäveden Hevosystäväinseura ry
Leinonen Carita, Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopisto
Piirainen Sari, Keski-Suomen Hevosjalostusliitto ry
Puupponen Liisa, hevostalousyrittäjä
Sormunen Maarit, ratsastuskouluyrittäjä
Takapuro Anne, Keski-Suomen hevosenomistajat ry
Auer Jaana, Jyväskylän ammattikorkeakoulu
Piesala Risto, Keski-Suomen ELY-keskus
Projektipäällikkö Hanna Kaihlajärvi, Jyväskylän ammattikorkeakoulu
64
jamk
jamk
65
Hankkeen järjestämät tilaisuudet ja
tapahtumat 2013–2014
2013
”Käytännöllinen ja ympäristöystävällinen talli” -infotilaisuudet
• 23.4.2013 Kaupungintalo, Keuruu
• 24.4.2013 Revontuli, Hankasalmi
• 8.6.2013 Ravirata, Petäjävesi (Petäjäveden hevosystäväinseuran ja
Petäjäveden ratsastajien järjestämä koko perheen hevostapahtuma)
”Kannattavaa hevostalousyrittäjyyttä” -infotilaisuudet
• 15.10.2013 Takkatupa, Pihtipudas
• 22.10.2013 Purola farm, Saarijärvi
• 26.10.2013 Laajavuori, Jyväskylä
• 31.10.2013 Hotelli Jämsä, Jämsä
27.4.2013
9.11.2013
Avoimet ovet, Irmeli ja Janne Hämäläisen talli, Kannonkoski
”Työtä helpottavat talliratkaisut” -opintomatka Pohjanmaalle
2014
”Hevonen hyvinvoinnin tuojana ja yhteistyöverkostoja” -infotilaisuudet
• 5.3.2014 Killeri, Jyväskylä
• 3.4.2014 Hotelli Jämsä, Jämsä
• 10.4.2014 Takkatupa, Pihtipudas
”Hevostalouden sopimukset, vakuutukset ja yrittäjyys” -infotilaisuudet
• 16.10.2014 Takkatupa, Pihtipudas
• 27.10.2014 Jari-Pekka, Hankasalmi
• 3.11.2014 Kaupungintalo, Äänekoski
• 7.11.2014 Majatalo Morva, Jämsä
8.3.2014 Monipuolista hevostaloutta Keski-Suomessa -opintomatka
5.4.2014 Suomen suurimmat hevosalan messut -opintomatka, Tampere
6.4.2014 Avoimet ovet, Hankasalmen ratsastuskoulu, Hankasalmi
66
jamk
22.5.2014 Tutustu hevosiin tapahtuma, Killeri, Jyväskylä
24.5.2014 Varsojen laitumelle laskutilaisuus, Oittila, Korpilahti
29.5.2014 Varsojen laitumelle laskutilaisuus, Äijälä, Laukaa
29.8.2014
Hevoskulkue Jyväskylän ydinkeskustassa
12.9.2014
Hevoskasvattajien opintomatka, Ypäjä
18.9.2014
Aktiivitalli -infotilaisuus, Poke, Saarijärvi
24.11.2014 Hankkeen loppuseminaari, Kylpylähotelli Rantasipi Laajavuori,
Jyväskylä
Hevostalouden kuntatiedottaminen
• 22.9.2014 Saarijärvi, Maaseutuhallinnon (Kannonkoski, Konnevesi,
Saarijärvi ja Äänekoski) yhteistoiminta-alueen virkamiehet
• 25.9.2014 Pihtipudas, Maaseutuhallinnon (Karstula, Kinnula,
Kivijärvi, Kyyjärvi, Pihtipudas ja Viitasaari) yhteistoiminta-alueen
virkamiehet
• 17.10.2014 Viitasaari, Lähipäivä
• 20.10.2014 Kinnula, Kunnanhallitus
• 29.10.2014 Karstula, Kehittämisyhtiö Karstulanseutu
• 4.11.2014 Saarijärvi, SSYP Kehitys
• 6.11.2014 Petäjävesi, kuntala
• 12.11.2014 Jämsän kaupungintalo
• 12.11.2014 Kuhmoinen, kunnanvirasto
• 17.11.2014 Uurainen, Kunnanhallitus
• 1.12.2014 Jyväskylä, Keski-Suomen liitto
• 1.12.2014 Hankasalmi, Kunnanhallitus
• 1.12.2014 Muurame, virastotalo
• 17.12.2014 Keuruun kunnanhallitus
jamk
67
Kuvasatoa hankkeen toiminnasta –
Hevosvoimaa levitetään Keski-Suomeen
Mari Hakkarainen
Koululaiset tutustuivat hevosiin Killerillä
Sää suosi ja tunnelma oli korkealla, kun keskisuomalaiset hevosalan
toimijat esittelivät hevosalaa yli neljällesadalle alakoululaiselle. Tutustu
hevosiin -tapahtuma järjestettiin Killerin hevosurheilukeskuksessa torstaina 22.5.2014.
Päivän aikana koululaiset pääsivät seuraamaan harjoitusravilähtöjä ja ratsastusnäytöstä sekä touhuamaan itse viidellätoista toimintarastilla. Suosituimpia rasteja olivat ajelu lavakärryjen kyydissä sekä keppihevosesterata. Ihastuksen huudahduksia kuultiin erityisesti pienen ponivarsan sekä raviponien luona.
Hevosen päivittäiseen hoitoon, ruokintaan ja kengitykseen liittyvät rastit
toivat monille uutta tietoa. Nyt koululaiset tietävät myös, että ruskeassa on
runsaasti sävyjä, etenkin kun hevosten väreistä puhutaan.
Tutustu hevosiin -päivä sisälsi hevosiin liittyvää liikuntaa, luonnontietoa,
historiaa ja liikennekasvatusta. Neljässä tunnissa ehdittiin saada monipuolinen
kuva hevosista työssä ja harrastuksissa. Kotiin viemisiksi varatut käytetyt
hevosenkengät löysivät myös hyvin tiensä lasten reppuihin.
Päivän järjestelyt onnistuivat hyvin monikymmenpäisen talkoojoukon ja
kokeneiden järjestäjien voimin. Tutustu hevosiin -päivän järjestivät KeskiSuomen Hevosjalostusliitto yhteistyössä Jyväskylän ammattikorkeakoulun
hallinnoiman Hevosvoimaa-tiedotushankkeen kanssa. Lisäksi mukana olivat
mm. Killerin ravirata, Pohjoisen Keski-Suomen oppimiskeskus, Laajavuoren
Ratsukot, Animagi Laukaa, Laukaan hevosystäväinseura, Killerin Ravinuoret,
Kokkomäen talli, Hiekkalan hevostila sekä kengitysseppä Juha Hyytiäinen.
Ravi- ja ratsastusnäytökset juonsi Juha Jokinen.
68
jamk
jamk
69
70
jamk
jamk
71
Hevoskulkue Jyväskylän Muotipäivillä
Muotipäivät Jyväskylässä yhdisti hevoset ja muodin perjantai-iltana 29.8.2014.
Hevoskulkue lähti liikkeelle Lyseon pihasta ja kulki keskustan halki Kävelykadun Kompassille, Muotipäivien päälavan eteen. Kärryjen kyydissä tuotiin
paikalle illan juontaja Leena Sarvi sekä avauspuheenvuoron pitäjä Mika Mäkeläinen. Kompassin päälavalla hevosalan katsauksen juonsi tunnettu ravi­
selostaja Juha Jokinen.
Kulkueessa oli mukana neljä upeaa suomenhevosta taustajoukkoineen.
Lisäksi Kävelykadulla sijaitsevassa tapahtumateltassa oli rapsuteltavissa shetlanninponi Keiju sekä Pyry-varsa. Ponit keräsivät paljon ihastelijoita, joille
kerrottiin samalla myös hevosen kimppaomistamisesta sekä seuraavan päivän
Derby-raveista Killerillä.
Hevoskulkue-tapahtuman järjestelyihin osallistuivat Fashion Unit, Jyväskylän Elävä Kaupunkikeskusta ry, Jyväskylän ammattikorkeakoulu sekä KeskiSuomen Hevosjalostusliitto ry.
72
jamk
jamk
73
74
jamk
Jyväskylän ammattikorkeakoulun
Julkaisuja
Myynti ja jakelu
Jyväskylän ammattikorkeakoulun kirjasto
PL 207, 40101 Jyväskylä
Rajakatu 35
40200 Jyväskylä
Puh. 040 552 6541
Sähköposti: [email protected]
www.jamk.fi/julkaisut
VERKKOKAUPPA
www.tahtijulkaisut.net
JYVÄSKYLÄN AMMATTIKORKEAKOULU
PL 207, 40101 Jyväskylä
Rajakatu 35, 40200 Jyväskylä
Puh. 020 743 8100
Faksi (014) 449 9700
www.jamk.fi
Ammatillinen opettajakorkeakoulu
Hyvinvointiyksikkö
Liiketoimintayksikkö
Teknologiayksikkö
Hevosala tarjoaa elinkeinon, työtä, harrastusta ja hyvinvointia kaikissa Keski-Suomen
kunnissa ja kaupungeissa. Hevosalan yrittäjyyden kirjo on laaja: hyvinvointipalveluista ravikilpailuihin ja ratsastuskouluista matkailupalveluihin. Julkaisussa esitellään monipuolisesti hevosalan yrittäjyyttä Keski-Suomessa
ja kerrotaan Hevosvoimaa-tiedotushankkeen
toiminnasta.
Hevosvoimia on tuotu tutuiksi myös laajalle
yleisölle. Lukija pääsee mukaan Jyväskylän
ydinkeskustassa liikkuneeseen hevoskulkueeseen ja Killerin hevosurheilukeskuksessa
koululaisille järjestettyyn Tutustu hevosiin
-tapahtumaan.
Hevonen ja Keski-Suomi on tarkoitettu
kaikille keskisuomalaisesta hevostaloudesta
kiinnostuneille yrittäjille, asiantuntijoille ja
harrastajille. Julkaisu antaa myös uusia näkökulmia maaseutuyrittäjyyteen – hevosalan
yritykset työllistävät maakunnassa tuhat ammattilaista.
Julkaisun on toteuttanut Hevosvoimaatiedotushanke, jonka rahoittajia ovat KeskiSuomen ELY-keskus ja Euroopan unionin Maaseuturahasto.
ISBN 978-951-830-355-1
9 789518 303551