Ritva Koskennurmi-Sivonen Toimintatutkimus Kemmis ym. kehittivät toimintatutkimusta 1980-luvulla erityisesti kasvatustieteilijöiden käyttöön, mutta sitä käytetään useilla muillakin aloilla. (Ks. http://wwwedu.oulu.fi/sos/tm2/anht/toim.htm) Taustavaikuttajana toimi Jürgen Habermasin kriittinen teoria, jonka hän suuntasi erityisesti positivismia vastaan. JH kritisoi ihmistieteiden ”tieteellistämistä” luonnontieteellistä tiedonkäsitystä ja menetelmiä käyttäen. Toimintatutkija ei näe tutkimuskohdettaan itsestään riippumattomana ja ulkopuolisena kohteena, josta saadaan riippumatonta tietoa, vaan tutkimuksen avulla on nimenomaan tarkoitus kehittää esimerkiksi työprosessia ja vaikuttaa siihen. Tutkija on tavallisesti itse osallisena niissä prosesseissa, joita hän tutkii. Samalla, kun saadaan uutta tieteellistä tietoa, muutetaan käytännön toimintatapoja. Carr ja Kemmis asettavat toimintatutkimukselle kolme ehtoa: – Projektin tarkoituksena on sosiaalisen kohteen tai ryhmän toiminnan kehittäminen. – Projekti toteutetaan spiraalimaisesti sykleinä, joihin kuuluvat seuraavat vaiheet: suunnittelu, toiminta, havainnointi ja reflektointi. – Projektin jäsenet osallistuvat aktiivisesti kaikkiin tutkimusprosessin vaiheisiin. Kirjallisuutta Carr, Willfred & Kemmis, Stephen. 1986. Becoming Critical. Education, Knowledge and Action Research. Victoria: Deakin Universty/ London: Falmer. Useita uusia painoksia ainakin 2002 saakka. Kemmis, Stephen & McTaggart, Robin. 2000. Participatory Action Re search. Teoksessa Norman K. Denzin and Yvonna S. Lincoln (toim.) Handbook of Qualitative Research. Second Edition. London: Sage. Suojanen, Ulla. 1992. Toimintatutkimus koulutuksen ja ammatillisen kehittymisen välineenä. Helsinki: Finn Lectura. Kemmis: Toimintatutkimuksen eteneminen spiraalimaisesti. (Suomennos Suojanen 1991. Teoksessa Käsityöllisten prosessien ja niiden opetuksen kehittäminen toimintatutkimuksen avulla.)
© Copyright 2024