Ritva Koskennurmi-Sivonen
Toimintatutkimus
Kemmis ym. kehittivät toimintatutkimusta 1980-luvulla erityisesti kasvatustieteilijöiden käyttöön,
mutta sitä käytetään useilla muillakin aloilla. (Ks. http://wwwedu.oulu.fi/sos/tm2/anht/toim.htm)
Taustavaikuttajana toimi Jürgen Habermasin kriittinen teoria, jonka hän suuntasi erityisesti positivismia vastaan. JH kritisoi ihmistieteiden ”tieteellistämistä” luonnontieteellistä tiedonkäsitystä ja menetelmiä käyttäen.
Toimintatutkija ei näe tutkimuskohdettaan itsestään riippumattomana ja ulkopuolisena kohteena, josta saadaan riippumatonta tietoa, vaan tutkimuksen avulla on nimenomaan tarkoitus kehittää esimerkiksi työprosessia ja vaikuttaa siihen. Tutkija on tavallisesti itse osallisena niissä prosesseissa, joita hän tutkii. Samalla, kun saadaan uutta tieteellistä tietoa, muutetaan käytännön
toimintatapoja.
Carr ja Kemmis asettavat toimintatutkimukselle kolme ehtoa:
– Projektin tarkoituksena on sosiaalisen
kohteen tai ryhmän toiminnan kehittäminen.
– Projekti toteutetaan spiraalimaisesti
sykleinä, joihin kuuluvat seuraavat vaiheet: suunnittelu, toiminta, havainnointi
ja reflektointi.
– Projektin jäsenet osallistuvat aktiivisesti kaikkiin tutkimusprosessin vaiheisiin.
Kirjallisuutta
Carr, Willfred & Kemmis, Stephen. 1986.
Becoming Critical. Education, Knowledge and Action Research. Victoria:
Deakin Universty/ London: Falmer.
Useita uusia painoksia ainakin 2002
saakka.
Kemmis, Stephen & McTaggart, Robin.
2000. Participatory Action Re search.
Teoksessa Norman K. Denzin and
Yvonna S. Lincoln (toim.) Handbook
of Qualitative Research. Second Edition. London: Sage.
Suojanen, Ulla. 1992. Toimintatutkimus koulutuksen ja ammatillisen kehittymisen
välineenä. Helsinki: Finn Lectura.
Kemmis: Toimintatutkimuksen eteneminen spiraalimaisesti.
(Suomennos Suojanen 1991. Teoksessa Käsityöllisten prosessien
ja niiden opetuksen kehittäminen toimintatutkimuksen avulla.)