Avaa tiedosto

Jonna Mandelin, Anna Pankolainen
Leikki-ikäisen lapsen pelko ja sen lievittäminen
hoitotyössä
Simulaatiotilanne sairaanhoitajan näkökulmasta
Metropolia Ammattikorkeakoulu
Sairaanhoitaja
Hoitotyönkoulutusohjelma
Opinnäytetyö
10.4.2015
Tiivistelmä
Tekijä(t)
Otsikko
Sivumäärä
Aika
Jonna Mandelin, Anna Pankolainen
Leikki-ikäisen lapsen pelko ja sen lievittäminen hoitotyössä –
simulaatiotilanne sairaanhoitajan näkökulmasta
31 sivua+ 3 liitettä
10.4.2015
Tutkinto
Sairaanhoitaja AMK
Koulutusohjelma
Hoitotyön koulutusohjelma
Suuntautumisvaihtoehto
Hoitotyö
Ohjaaja(t)
Marja Salmela, Lehtori
Tämän opinnäytetyön aiheena on leikki-ikäisen lapsen pelko ja sen lievittäminen
hoitotyössä. Opinnäytetyön tilaajana toimii Metropolia Ammattikorkeakoulu, Terveyden ja
hoitamisen tulosalue. Kehittämistyömme tarkoituksena on tuottaa lastenhoitotyön
koulutuksessa hyödynnettävä simulaatiotilanne siitä, miten sairaanhoitaja voi lievittää
varhaisleikki-ikäisen lapsen pelkoa. Opiskelijoiden parempi valmius työelämään ja jo
työelämässä olevien sairaanhoitajien ammattitaidon ylläpito ja kehittäminen on
kehittämistyömme tavoite.
Opinnäytetyömme on toteutettu kehittämistyönä kirjallisuuskatsauksen menetelmää
soveltaen, jossa tulosten analysoinnin sijaan olemme tuottaneet simulaatiotilanteen
hyödyntäen kirjallisuuskatsauksesta saamaamme teoriatietoa. Tietolähteinä käytimme alan
kirjallisuutta, sekä useita kotimaisia niin kuin kansainvälisiäkin tutkimuksia aiheeseemme
liittyen.
Opinnäytetyössämme esittämämme simulaatiotilanteen avulla voidaan opettaa
sairaanhoitajaopiskelijoille, kuinka kohdata leikki-ikäisen lapsen pelot, ja kuinka niitä
voidaan lievittää. Näin teoriatieto ja käytäntö kohtaavat potilasturvallisuutta vaarantamatta
simulaatio-opetusympäristössä. Pelkojen tunnistamien on ennalta ehto niiden
lievittämiselle
ja
siksi
näiden
taitojen
harjoitteleminen
on
tärkeää
sairaanhoidonopiskelijoille.
Simulaatiotilanteemme
käsittelee
3-vuotiaan
lapsen
kehitystasoa vastaavia pelkoja kirurgiseen toimenpiteeseen valmistauduttaessa.
Tulevaisuudessa leikki-ikäisten lapsien pelkojen kohtaamista ja niiden lievittämistä tulisi
korostaa lastenhoitotyön opetuksessa enemmän. Simulaatio-opetus menetelmänä on
tähän tarkoitukseen toimiva, mutta haasteena ovat sen vaatimat resurssit.
Avainsanat
leikki-ikä, lapsi, pelko, lievittäminen, simulaatio
Abstract
Author(s)
Title
Number of Pages
Date
Jonna Mandelin, Anna Pankolainen
The Fear of Preschool Aged Child and Relieving of the Fear in
Nursing
31 pages + 3 appendices
10 April 2015
Degree
Bachelor of Health Care
Degree Programme
Nursing and Health Care
Specialisation option
Nursing
Instructor(s)
Marja Salmela, Lecturer
The purpose of this final project was to study most common fears of preschool aged
children and to research how to relieve those fears in nursing. The final project was
created in co-operation with Metropolia University of Applied Sciences. Our goal was to
create a simulation case which can be used as one educational method in nursing
education related to children. Our goal was also that nursing students will have better
completeness for nursing after graduation. Already working nurses can utilize our final
project to advance and to maintain their professional knowledge related to children´s fear.
This final project was carried out as a development work. We used literature review for
collecting theoretical base. Instead of analyzing the results of literature review we created
the simulation case for nursing education.
This simulation case will advance nursing student´s ability to recognize and relieve the
fears of preschool aged children. With this simulation case nursing in practice will meet
with theoretical knowledge in a safe environment without endangering patients.
Recognizing the fears is the necessity for relieving them. The simulation case that we have
created handles 3-years old child´s preoperational fears.
In future recognizing and relieving of preschool aged children´s fears should be educated
more in nursing education related to children. Simulation education as an education
method is functional for advancing these practical skills. The challenge of simulation
education is the resources that it requires.
Keywords
preschool age, child, fear, relieve, simulation
Sisällys
1
Johdanto
1
2
Opinnäytetyön tarkoitus ja tavoitteet
2
3
Kehittämistyö
3
3.1
Kehittämistyö käsitteenä
3
3.2
Kehittämistyön toteutus
3
4
5
6
7
Simulaatio opetusmenetelmänä
4
4.1
Simulaatio-oppimisympäristö
4
4.2
Simulaatio-opetuksen pedagogiikka
6
4.3
Lastenhoitotyön simulaatio ja sen eteneminen
7
Leikki-ikäinen lapsi
9
5.1
Leikki-ikäisen lapsen määrittely
9
5.2
Varhaisleikki-ikäisen lapsen kehitys
9
Simulaatiotilanteessa hyödynnettävää lastenhoitotyön teoria
11
6.1
Lastenhoitotyön periaatteita
11
6.2
Eettisiä seikkoja lastenhoitotyössä
12
6.3
Lapsen ja perheen ohjaamisessa huomioitavaa
13
6.4
Lapsipotilaan valmistelu hoitotoimenpiteeseen
14
Pelko ja sen lievittäminen
15
7.1
Varhaisleikki-ikäisen lapsen pelko
15
7.2
Selviytymiskeinot
17
7.2.1
Kognitiiviset selviytymiskeinot
17
7.2.2
Emotionaaliset selviytymiskeinot
17
7.2.3
Toimintakeskeiset selviytymiskeinot
18
7.3
8
Pelon lievittäminen hoitotyössä
18
Simulaatiotilanne sairaanhoitajan näkökulmasta
19
8.1
Suunnittelu ja tavoitteiden asettaminen
20
8.2
Simulaatiotilanteen alustus eli briefing
20
8.3
Simulaatiotilanteen toteutus
21
8.4
Jälkipuinti
23
9
Pohdinta
24
9.1
Luotettavuus ja eettisyys
24
9.2
Johtopäätökset ja kehittämishaasteet
25
Lähteet
Liitteet
Liite 1. Tiedonhankintataulukko
Liite 2. Tutkimusaineisto
Liite 3. Simulaatiotilanne
27
1
1
Johdanto
Tämän opinnäytetyön aiheena on leikki-ikäisen lapsen pelko ja sen lievittäminen
hoitotyössä.
Toteutamme
opinnäytetyömme
kehittämistyönä.
Kehittämistyömme
pohjalta voidaan toteuttaa simulaatiotilanne, jonka avulla edistetään lastenhoitotyön
opetusta ja valmistetaan opiskelijoita lastenhoitotyön haasteisiin. Jo työelämässä
olevat sairaanhoitajat voivat myös hyödyntää opinnäytetyötämme syventääkseen
ammattitaitoaan.
Terveyden
ja
Opinnäytetyön
hoitamisen
tilaajana
tulosalue.
on
Tämä
Metropolia
työ
liittyy
Ammattikorkeakoulu,
Terveysalan
kliininen
erityisosaaminen eri tilanteissa - osaamiskärkeen. Lasten ja nuorten hoitotyö kuuluu
osaksi sairaanhoitajan kliinistä osaamista.
Leikki-ikäisen lapsen peloista saatu tieto pohjautuu vanhemmilta tai hoitajilta saatuun
tietoon. Lapsen itsensä kertomista peloista sairaalaan liittyen tiedetään hyvin vähän.
(Brewer – Gleditsch – Syblik – Tietjens – Vacik 2006: 13–22.) Lapsipotilailla ei ole
samoja valmiuksia antaa suostumusta hoitoihin ja toimenpiteisiin kuin aikuispotilailla,
myös lapsipotilaan omaiset saattavat olla hätääntyneitä lapsensa tilasta ja haluavat
tälle parasta mahdollista hoitoa. (Nurmi – Rovamo – Maisniemi – Markkanen 2013:
181.) Lasten kokemuksia tutkimalla saadaan arvokasta tietoa, jota hyödyntämällä
hoitohenkilökunta voi paremmin ymmärtää lasta potilaana. Lasten pelon kokemiseen
vaikuttavat monet asiat, joista ei ole vielä riittävästi tietoa. Pelon tunnistamisen avulla
voidaan löytää lapselle sopivia selviytymiskeinoja kokemuksen läpikäymiseen.
(Flinkman – Salanterä 2004: 121–122.) Huolellisella lapsen toimenpiteeseen
valmistelulla
voidaan
vaikuttaa
hoitomyöntyvyyteen
ja
ehkäistä
negatiivisten
kokemusten syntyminen. (Bray – Callery – Kirk 2012. 1970–1971.)
Juuri näistä syistä kehitystyömme aihe on tärkeä, sillä simulaatioharjoitusten myötä
opiskelijat voivat harjoitella pelokkaan lapsen, sekä tämän vanhempien kohtaamista.
Simulaatiotilanne jäljittelee todellisuutta, jossa opiskelija saa käytännöntaitoja, sekä
itsevarmuutta tekemäänsä työhön. Potilasturvallisuus lisääntyy simulaatioharjoittelun
myötä. (Niemi-Murola 2004: 681–684.) Nykyään yhä useammat potilaat ovat hyvin
valveutuneita oman hoitonsa suhteen, jonka vuoksi sairaanhoitajalta vaaditaan yhä
itsenäisempää ja vaativampaa työotetta (Sarajärvi – Mattila – Rekola 2011: 15).
Simulaatio-opetuksella
voidaan
mahdollistaa
näiden
taitojenharjoittelu
2
sairaanhoitajaopiskelijoille
turvallisessa
ympäristössä
(Nummelin
–
Niemelä
–
Salminen 2009: 8–9).
2
Opinnäytetyön tarkoitus ja tavoitteet
Opinnäytetyömme
tarkoituksena
on
tuottaa
lastenhoitotyön
koulutuksessa
hyödynnettävä simulaatiotilanne siitä, miten sairaanhoitaja voi lievittää varhaisleikkiikäisen lapsen pelkoa. Tavoitteenamme on opiskelijoiden parempi valmius työelämään.
Opinnäytetyömme mahdollistaa myös näyttöön perustuvan materiaalin hyödyntämisen
erityisesti varhaisleikki-ikäisen lapsen pelkojen kohtaamisen ja niiden lievittämisen
opetuksessa. Jo työelämässä olevat sairaanhoitajat voivat tulevaisuudessa myös
hyödyntää opinnäytetyömme teoriapohjaa tekemänsä lastenhoitotyön tukena.
Hyvä hoito edellyttää harjoitusta ja kokemusta, sillä ammattilaiseksi ei valmistuta vain
tenttikirjaa lukemalla. Eettiseksi ongelmaksi saattaa muodostua se, että kokemattomat
ammattilaiset ”harjoittelevat” lapsipotilailla. Vanhemmat eivät yleensä halua lapsensa
hoitotoimenpiteen toimivan opetus- tai harjoitustilanteena. (Nurmi – Rovamo –
Maisniemi – Markkanen 2013: 181.) Pelkojen tunnistaminen ja huomioiminen on
edellytys niiden lievittämiselle (Kain – Mayes – O`Connor – Cicchetti 1996: 1238–
1245). Tavoitteenamme onkin, että tulevaisuudessa tämä toteutuisi paremmin.
Opinnäytetyöhömme olemme asettaneet seuraavat tutkimuskysymykset:
1. Mitkä ovat tutkitusti yleisimmät varhaisleikki-ikäisen lapsen hoitotyöhön liittyvät
pelot?
2. Miten sairaanhoitaja voi lievittää varhaisleikki-ikäisen lapsen kokemia pelkoja?
3. Miten varhaisleikki-ikäisen lapsen pelkojen kohtaamista ja niiden lievittämistä
voidaan opettaa simulaatio-oppimisympäristössä?
3
3
3.1
Kehittämistyö
Kehittämistyö käsitteenä
Opinnäytetyömme toteutetaan kehittämistyönä. Tällä tarkoitetaan systemaattista
toimintaa tiedon lisäämiseksi, sekä uusien sovellusten luomiseksi ja olemassa olevien
parantamiseksi (Tilastokeskus 2014). Kehittyminen voidaan nähdä prosessina sekä
lopputuloksena, joilla yleensä tarkoitetaan muutosta parempaan. Parhaimmillaan
tutkimus ja kehittäminen toimivat yhdessä, koska tutkimus mahdollistaa perusteita
toiminnalle, jolloin onnistumismahdollisuudet paranevat. Kehittäminen on kuitenkin
mahdollista myös ilman tukimusta. (Heikkilä – Jokinen – Nurmela 2008: 21.)
Opinnäytetyönä kehittämistyö tehdään toiminnan parantamiseksi organisaatiossa,
toteutetaan käytännön näkökulmasta ja sillä pyritään saamaan aikaan käytännön
ratkaisuja (Kananen 2012: 13–52).
3.2
Kehittämistyön toteutus
Kokosimme opinnäytetyömme näyttöön perustuvan tiedon kirjallisuuskatsauksella,
jonka varsinaisen analysoinnin sijaan tuotimme varhaisleikki-ikäisen lapsen pelkojen
kohtaamiseen
ja
lievittämiseen
liittyvän
simulaatiotilanteen.
Suunnittelemamme
simulaatiotilanne on kuvattu opinnäytetyössämme niin tarkasti, että sitä voidaan
käyttää
sellaisenaan
lastenhoitotyön
opetuksessa.
Myös
simulaatiotilanteessa
tarvittava teoriatieto on kuvattu opinnäytetyössämme pääpiirteittäin.
Kirjallisuuskatsauksella
tavoitellaan
toistettavuutta
ja
pyritään
minimoimaan
epäluotettavuutta. Kirjallisuuskatsauksella kootaan kliiniseen tietopohjaan vaikuttavaa
tietoa. (Malmivaara 2002.) Kirjallisuuskatsauksella tarkoitetaan prosessia, johon kuuluu
tutkimussuunnitelman
kuvaaminen,
tutkimuskysymysten
määrittäminen,
alkuperäistutkimusten haku, näiden valinta, laadun arvioiminen ja analysoiminen, sekä
tulosten
julkistaminen.
Kirjallisuuskatsauksen
tulosta
voidaan
pitää
pakatussa
4
muodossa olevana kokonaiskuvana aiemmista tutkimuksista ja niiden tuloksista.
Asetettujen tutkimuskysymysten avulla kerättyä tutkimustietoa tulee arvioida kriittisesti
ja se pyritään jäsentämään loogisesti luotettavan lopputuloksen saavuttamiseksi.
(Kääriäinen – Lahtinen 2006: 39,44; Metsämuuronen 2006: 31.) Tuloksia voidaan
hyödyntää hoitotyön käytäntöjen kehittämisessä sekä näyttöön perustuvassa hoitotyön
toiminnassa (Hannula – Kaunonen 2006).
Olemme hakeneet tietoa opinnäytetyömme
teoreettiseen pohjaan seuraavista
tietokannoista: Medic, Cinahl, Terveysportti. Käytimme hakusanoina seuraavia: ”leikkiikäinen lapsi”, ”leikki-ikäisen lapsen pelko”, ”lastenhoitotyö”, ”simulaatio”, ”simulation,
education, nursing”, ”coping strategies, children, pediatrics”. Tietokantojen lisäksi
olemme
hakeneet
tietoa
kirjallisuudesta
hyväksikäyttäen
useita
lähteitä.
Simulaatiotilanteen suunnittelun tueksi olemme käyttäneet hankkimaamme teoriatietoa.
Olemme hankkineet lähteitä myös lukemalla aiempia kotimaisia ja kansainvälisiä
julkaisuja, joiden lähteitä olemme hyödyntäneet.
Kehitystyössämme
tiedonhaun
valmistuttua
etenimme
itse
simulaatiotilanteen
suunnitteluun ja tuottamiseen. Simulaatiotilanteen kokoamisessa hyödynsimme
teoriatietoa simulaatiotilanteen rakenteellisesta mallista, johon sovelsimme teoriatiedon
lastenhoitotyöstä
simulaatiotilanteen
pelkoihin
aiheeksi
ja
niiden
lievittämiseen
varhaisleikki-ikäisen
lapsen
liittyen.
Valitsimme
toimenpidevalmistelut.
Simulaatiotilanteessa 3-vuotias lapsi tulee osastolle valmistautumaan tulevaan
toimenpiteeseen. Valitsimme tämän simuloitavaksi tilanteeksi siksi, että näissä
tilanteissa lapsen, sekä vanhemman pelot tulevat usein esille. Halusimme myös pitää
simulaatiotilanteen
keskittymään
mahdollisimman
olennaiseen
eli
yksinkertaisena,
pelkoihin
ja
niiden
jotta
opiskelijat
lievittämiseen.
pystyvät
Pyrimme
yksityiskohtaiseen raportointiin simulaatiotilanteestamme, jotta sitä voidaan hyödyntää
lastenhoitotyön opetuksessa sellaisenaan. Opinnäytetyömme kokonaisuudessaan
toimii opetusrunkona ja sitä voi hyödyntää niin opettajat, opiskelijat kuin jo työelämässä
olevat sairaanhoitajat.
4
4.1
Simulaatio opetusmenetelmänä
Simulaatio-oppimisympäristö
5
Simulaatio on todellisuutta jäljittelevä oppimisympäristö. Käsitteet ja teoria ovat
toiminnan
tukena
simulaatiotilanteessa.
Simulaatio-opetuksen
avulla
opiskelija
sisäistää paremmin opiskeltavan aihepiirin, joka myös luo kokemuksellisuutta
opiskeltavaan asiaan, sekä parantaa opiskelijan havainnollisuutta. (Jalava – Keskinen
– Keskinen – Tiuranniemi 2001.) Harjoitteluaika kliinisessä hoitoympäristössä
potilaiden kanssa on usein rajallinen kliinistentaitojen kehittymisen kannalta (Pakkanen
– Stolt – Salminen 2012: 163–174). Simulaatio-oppimisympäristö mahdollistaa
tilanteiden turvallisen harjoittelun kontrolloidusti potilasturvallisuutta vaarantamatta
(Traynor – Gallagher – Martin – Smyth 2010: 1422–1426). Onkin tutkittu, että
potilassimulaatio lisää sairaanhoitajaopiskelijoiden halua ja kykyä luoda turvallinen
hoitoympäristö ja hoitaa potilaita turvallisesti (Baxter – Akhtar-Danesh – Valaitis –
Stanyon – Sproul 2009: 859–866). Simulaation avulla mahdollistetaan kliinisen
todellisuuden jäljittely osa-alueittain tai kokonaisuutena. Simulaatiolla on useita erilaisia
muotoja ja se voidaan toteuttaa muun muassa roolileikein, jolloin ihmiset eläytyvät
esimerkiksi potilaan rooliin. Simulaatiota voidaan toteuttaa hyödyntämällä interaktiivista
multimediaa tai tapausopetuksen keinoin. Yksi simulaation keskeinen muoto on
potilassimulaatio, joka mahdollistaa hyvin todellisuutta jäljittelevän ja yksityiskohtaisen
tilanteen. Potilassimulaatiossa potilasta voi jäljitellä nukke, joka ohjattuna reagoi
opiskelijan toimintaan potilaan tavoin. (Pakkanen – Stolt – Salminen 2012: 163–174.)
Potilassimulaation vertailtavuutta todellisuuteen voidaan kuvata kolmella eri tasolla:
matala, keski- ja korkea taso. Matalan tason potilassimulaatiossa voidaan käyttää
joitakin osia potilasnukeista, jonka avulla sairaanhoitajaopiskelija voi kartuttaa
kädentaitojaan, esimerkiksi injektion antamista. Tämän tason potilassimulaatiosta
puuttuukin elinvoimaisuus. Keskitason potilassimulaatiossa saavutetaan enemmän
oikean hoitotyön todellisuutta jäljittelevä ympäristö. Tällöin simulaatiotilanteessa
simulaationukelta
Keskitason
voidaan
simulaatio
potilastapauksista
ja
esimerkiksi
kehittää
niiden
kuulla
opiskelijan
hoidosta.
hengitysääniä
ja
ymmärrystä
Korkean
tason
sydämenlyönti.
monimutkaisista
potilassimulaatiossa
potilassimulaattorit eli nuket puhuvat, hengittävät ja jopa räpsyttävät silmiään, jolloin
käytännön hoitotyön toimenpiteitä voidaan käsitellä erittäin todentuntuisesti. (Pakkanen
– Stolt – Salminen 2012: 163–174.) Opetuksen kohderyhmä ja tavoitteet, sekä
käytettävissä olevat taloudelliset voimavarat määrittelevät simulaatioympäristössä
vaadittavat välineet, varusteet ja tilat (Hallikainen – Väisänen 2007: 437).
6
4.2
Simulaatio-opetuksen pedagogiikka
Pedagogiikalla voidaan perustella niin koulutuksen tavoitteita, arvoja ja käytäntöjä kuin
menetelmävalintoja (Joutsen 2010: 8). Korkeatasoinen oppiminen ja ohjaus ovat
luonteeltaan samankaltaisia, olipa kyseessä simulaatioympäristöjä hyödyntävä
koulutus, taikka koulutus, jossa simulaatiota ei käytetä. Onkin tärkeää ymmärtää
millaista laadukas ohjaaminen ja oppiminen ovat, sillä vasta sen jälkeen voidaan
nähdä, mitä lisäarvoa simulaatioympäristöt tuovat oppimiseen ja ohjaukseen.
(Eteläpelto – Collin – Silvennoinen 2013: 21.) Simulaatiossa kouluttajalla tulee olla
riittävän hyvä kliininen osaaminen, sekä tämän on tullut perehtyä simulaatio-opetuksen
pedagogiikkaan (Hallikainen – Väisänen 2007: 437). Laadukkaan oppimisen ja
ohjauksen ymmärtäminen ovat siis edellytyksiä simulaatiokoulutukselle. Tekninen
väline, kuten simulaattori luo opetukselle haasteita, vaikkapa perinteiseen
luokkahuoneopetukseen verrattuna. Tänä päivänä virallisissa ohjeissa, kuten oppimista
koskevissa keskusteluissa korostetaan konstruktivistista oppimiskäsitystä. (Eteläpelto –
Collin – Silvennoinen 2013: 21.) Konstruktivistisen oppimisnäkemyksen mukaisesti
toteutettu simulaatiotilanne ohjaa oppijoita tietyn tiedon ja taitojen omaksumiseen,
antaa vapauden etsiä tietoa itsenäisesti, muodostaa oman ratkaisun tilanteeseen, sekä
ajattelemaan kriittisesti (Parker – Myrick 2009: 322–329). Simulaatiotilanteen ohjaajan
tulee aktiivisesti tarkkailla ja pohtia opetustapaansa välttääkseen omien väärien
asenteiden heijastumista opetukseen (Nurmi – Rovamo – Jokela 2013: 91). Kuviossa
1. on esitelty konstruktivistisen oppimiskäsityksen perusperiaatteet.
•
Oppija rakentaa aktiivisesti tietoaan, eikä vain passiivisesti ota sitä
vastaan.
•
Oppija tekee aina yksilöllisen tulkinnan hänelle esitetystä
aineistosta.
•
Asioita ymmärtämään pyrkivä uuden tiedon syväprossessointi
auttaa myös muistamaan paremmin asioita kuin pinnallinen
ulkoluku.
•
Oppiminen rakentuu oppijan aiemmalle tiedolle, jonka vuoksi se
tulisi ottaa lähtökohdaksi opetuksessa.
•
Oppiminen on tilannesidonnaista (paikkaan, aikaan, ympäristöön ja
kontekstiin).
•
Metakognitiot (omakohtainen arviointi, oman toiminnan valvonta ja
säätely) ovat tärkeitä laadukkaan oppimisen kannalta.
•
Sisäinen motivaatio on kestävämpi perusta oppimiselle kuin
ulkoinen palkkio tai rangaistus.
7
Kuvio 1. Konstruktivistisen
oppimiskäsityksen
terveydenhuollossa 2013).
4.3
perusperiaatteet
(Simulaatio-oppiminen
Lastenhoitotyön simulaatio ja sen eteneminen
Simulaatiotilanteen tulisi aina perustua näyttöön perustuvaan ja ajan tasalla olevaan
tutkittuun tietoon. Mikäli tämä ei ole mahdollista pitäisi tapaus koota kokemusta
omaavien ammattilaisten käytännön tiedon pohjalta. (Nurmi – Rovamo – Jokela 2013:
91.)
Lasten simulaatiotilanteiden suunnittelussa käytetään samoja periaatteita kuin
aikuisten
simulaatioissa.
Lastenhoitotyö
mielletään
usein
aikuistenhoitotyötä
vaativammaksi. Lapsilla on käytössä erityisiä hoitomuotoja, joita ei juurikaan käytetä
aikuisilla. Lisäksi on hallittava eripainoisille ja ikäisille soveltuvat välineiden koot ja
laitesäädöt. Erityistä tarkkuutta tarvitaan myös lääkeannosten laskemisessa ja
antamisessa. Lapsipotilaiden fysiologiset ja anatomiset tilat poikkeavat aikuisista.
(Nurmi – Rovamo – Maisniemi – Markkanen 2013: 180–182.) Useimmiten simulaatioopetus jakautuu kolmeen osioon, joka on esitetty seuraavassa kuviossa 2.
Suunnittelu ja
tavotteiden
asettaminen
• Tilat ja välineet
• Oppimistavotteiden
asettaminen
• Simulaatiotilanteen
alustaminen
Simulaatiotilanne
• Koordinoitu
• Ohjattu
• Mahdollismman
todentuntuinen
ympäristö ja
tilanne
Kuvio 2. Lastenhoitotyön simulaatiotilanteen eteneminen.
Jälkipuinti
• Rauhallinen
ympäristö
• Kannustava
ilmapiiri
• Rakentava kritiikki
• Pohdinta opituista
asioista
8
Simulaatiotilanteen valmistelu kannattaa aloittaa varaamalla tarvittavat tilat ajoissa. Itse
simulaatiotilanne voidaan toteuttaa eri tilassa kuin palautekeskustelu. Opiskelijoiden
määrä koulutuskertaa kohden tulisi miettiä etukäteen harjoitukseen tarvittavan ja
käytettävissä olevan ajan perusteella. Samalla arvioidaan myös kouluttajien määrä.
(Nurmi – Rovamo – Jokela 2013: 89.)
Simulaatiotilanteen suunnittelu aloitetaan aina oppimistavoitteiden määrittelyllä.
Oppimistavoitteet tulisi saada osaksi simulaatiotilannetta luonnollisella ja uskottavalla
tavalla. Tämä vaatii usein todellisten potilastapausten jäljittelyä. (Niemi-Murola 2004:
681–684.) Ihanteellista olisi, että simulaatiotilanne tarjoaa oppijoille tarpeellisia
oppimistilanteita. Simulaatiotilanteen tulisi myös sisältyä opetussuunnitelmaan
mielekkäästi, jotta opiskelijat ymmärtävät sen merkityksen oman kehittymisensä
kannalta. Simulaatiotilanteessa välittyy kätevästi sellaista hiljaista tietoa ammatillisesta
osaamisesta, jota ei opi kirjoista lukemalla. (Nurmi – Rovamo – Jokela 2013: 90–91.)
Simulaatiotilannetta alustettaessa (briefing) ohjaavan opettajan on käytävä läpi
perusasiat simulaatio-opetuksesta, potilassimulaattorin toiminnoista ja sen rajoituksista
(Nurmi – Rovamo – Jokela 2013: 93). Avuksi voi käyttää listaa, joka on esitelty
seuraavassa kuviossa 3.
•
Kyseessä on opetustilanne.
•
Opetuksen aikaiset asiat jäävät vain siihen osallistuneiden tietoon.
•
Simulaatiotilanteesta ja toisten tekemisistä ei saa puhua muille.
•
Harjoituksen aikana saa käyttää työssä käytössä olevia apukeinoja,
kuten muistiinpanoja, oppaita ja kysyä ryhmältä/ soittaa kollegalle.
•
Epäonnistumiset eivät haittaa – potilaana on simulaattorinukke.
•
Potilassimulaattori muistuttaa ihmistä oireiltaan ja toiminnoiltaan vain
rajoitetusti.
•
Kaikki eivät kykene eläytymään yhtä voimakkaasti simuloituun
tilanteeseen, mutta osallistuminen olisi suotavaa, sillä täten ryhmä saa
opetuksesta parhaan tehon irti.
•
Ihmiset voivat toimia simulaatiossa toisin kuin normaali työssään, joten
toisten ammattitaitoa ei saa arvioida simulaatioharjoituksen
perusteella.
9
Kuvio 3. Simulaatio-opetuksen periaatteet, potilassimulaattorin toiminnan esittely ja sen
rajoitteet (Simulaatio-oppiminen terveydenhuollossa 2013).
Jälkipuinnissa (debriefing) ohjaaja ja osallistujat käyvät läpi simulaatiotilanteen kulun,
sekä pohtivat, mikä sujui hyvin ja mikä oli haastavaa (Dieckmann – Lippert –
Östergaard 2013: 195–200). Ohjaajan kannattaa pyrkiä ohjaamaan jälkipuinnin kulkua
ennalta laadittujen oppimistavoitteiden mukaisesti. Jälkipuinnin keskustelulle voidaan
luonnostella tietynlainen kaari, jonka avulla ohjaaja pystyy tarvittaessa palaamaan
oleellisiin asioihin, jottei keskustelu ryöppyä valtoimenaan eri suuntiin. (Nurmi –
Rovamo – Jokela 2013: 95.) Jälkipuinnissa korostuu positiivinen ilmapiiri, jossa ei etsitä
virheitä, eikä syyllistetä ketään. Ohjaajan on tärkeää huomioida kaikki osallistujat, myös
hiljaisimmat oppijat. Jälkipuinnissa käydään lopuksi läpi, mikä simulaatiotilanteessa ja
keskusteluissa tuntui hyödylliseltä ja mitä opittuja asioita opiskelijat voivat soveltaa
kliinisessä työssä. (Dieckmann – Lippert – Östergaard 2013: 195–200.)
5
5.1
Leikki-ikäinen lapsi
Leikki-ikäisen lapsen määrittely
Leikki-ikäisellä lapsella tarkoitetaan 1-6-vuotiasta lasta. Leikki-ikä voidaan jakaa
varhaiseen ja myöhäiseen leikki-ikään. Varhaiseen leikki-ikään luetaan 1-3-vuotiaat
lapset ja myöhäiseen 3-6-vuotiaat lapset. Suomessa 6-vuotiasta lapsista puhutaan
myös esikouluikäisinä (Koistinen – Ruuskanen – Surakka 2004: 66).
5.2
Varhaisleikki-ikäisen lapsen kehitys
Jokainen lapsi on oma yksilönsä ja kehittyy omassa tahdissaan eri kehitysvaiheiden
kautta.
Näihin
vaiheisiin
vaikuttaa
suuri
biologinen
vaihtelu
niin
taitojensaavuttamisajankohtien kuin myös oppimisjärjestyksen suhteen, ja tämän takia
onkin mahdotonta määrittää absoluuttisia aikarajoja lapsen kehityksen vaiheille.
(Haataja 2014: 22–23.) Leikki-ikään tultaessa lapsen kasvuvauhti hidastuu ja kehon
10
mittasuhteet muuttuvat. Kasvu tasaantuu ja lapselle tulee pituutta noin 5-7 senttimetriä
vuodessa, painoa taas kertyy noin 2-3 kiloa vuodessa. Leikki-ikäisellä lapsella kaikki 20
maitohammasta ovat jo puhjenneet ja pään aukile on sulkeutunut. (Koistinen –
Ruuskanen – Surakka 2004: 66). Kasvun vaiheiden aikana karkeamotoriikka eli
suurten lihasten hallinta kehittyy, ja lapsi pystyy esimerkiksi nousemaan portaita
vuoroaskelein. Myös hienomotoriikka eli käsien lihasten tarkkuutta vaativien toimintojen
hallinta kehittyy, ja esineiden tutkiskelu suuhun laittamalla muuttuu. (Storvik-Sydänmaa
ym. 2012: 39–40.)
2-3 vuotias lapsi on utelias ja tarkkaavainen tutkija, ja lapsi pyrkii jäljittelemään ja
seuraamaan muiden tekemisiä. Lapsella tulee olla tarpeeksi virikkeitä, sillä ne tukevat
kognitiivista kehitystä ja innostavat lasta toimimaan. 3-vuoden ikäisenä lapsen muisti
alkaa toimia paremmin ja lapsi pystyy pitämään mielessä muutamia asioita
samanaikaisesti, työmuisti kehittyy. (Storvik-Sydänmaa ym. 2012: 41.)
Varhaislapsuus on keskeistä aikaa lapselle kielen oppimisen kannalta. Kielen avulla
lapsi alkaa jäsentämään ympäröivää maailmaa samalla oppien uusia asioita.
Kielellinen ja kognitiivinen kehitys tapahtuvat rinnakkain ja samalla luovat perustan
sosiaalisille taidoille, tunteiden ja ajatusten viestimisille sekä suunnitelmalliselle
toiminnalle. Varhaislapsuuden kielellistä kehitystä ohjaavat perimä, ympäristön
aktivoiva vaikutus sekä toiminnan kautta tapahtuva oivaltaminen. Puheen- ja
kielenkehityksen tyypillisen kulun mukaan 2-3-vuotias lapsi hallitsee noin 300–500
sanaa ja omaksuu nopeasti kielellisiä taitoja. Lapsi käyttää useampisanaisia ilmaisuja
ja alkaa taivuttaa sanoja kieliopillisesti. Tämän ikäinen lapsi ymmärtää puhetta
arkitilanteissa. Kolmevuotiaan puheen tulisi olla sillä tasolla, että vieraskin ihminen
kykenee sitä ymmärtämään. (Korpilahti – Arikka – Wallden 2014: 46–47.)
Motoriikan, kielen ja ajattelun kehittyessä sosiaalinen kanssakäyminen lisääntyy ja
lapsen vuorovaikutustaidot paranevat (Storvik-Sydänmaa ym. 2012:43). 2-vuotias lapsi
leikkii vielä toisen lapsen vierellä, mutta 3-vuotias ryhtyy leikkeihin yhdessä toisen
lapsen kanssa (Koistinen – Ruuskanen – Surakka 2004: 67). Kuvittelu- ja roolileikit
alkavat kiinnostaa ja leluja on mukava purkaa ja koota. Lapsen mielikuvituksellisuus
kasvaa. (Storvik-Sydänmaa ym. 2012:43.) Leikit ja roolikokeilut sekä sadut ja
kertomukset auttavat lasta käsittelemään erilaisia tunteita (Heikkinen-Peltonen –
Innamaa – Virta 2008: 18). 2-vuotias pelkää äidin poislähtöä ja kaipaa paljon
vanhempien huomiota. Tällöin lapselle alkaa kehittyä oma tahto ja hän on niin
11
sanotussa uhmaiässä. 3-vuotias ymmärtää äidin poissaolon. Tahtokausi jatkuu yhä ja
lapsi koetteleekin paljon hänelle asetettuja rajoja. Lapsi oppii tässä iässä tunnistamaan
muiden tunteita ja ottamaan niitä huomioon. 3-vuotiaana lapsi alkaa itsenäistyä ja
hänen luovuutensa ympäristön tutkimisessa kasvaa. Toiminnastaan saamansa
positiivisen palautteen myötä lapsen itseluottamus alkaa kehittyä, ja hänelle
muodostuu hyvä itsetunto. (Storvik-Sydänmaa ym. 2012:43–44.)
6
Simulaatiotilanteessa hyödynnettävää lastenhoitotyön teoria
Lastenhoitotyö on 0-18-vuotiaisiin lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa hoitotyötä. Lapsi tai
nuori on oman hyvänolonsa asiantuntija. Kehitysvaiheesta riippuen lapsen kyky tehdä
päätöksiä ja ottaa vastuuta terveyteen liittyvistä asioista on rajallista, ja tämä luo
lastenhoitotyölle omia erityispiirteitä. (Leino-Kilpi – Välimäki 2014: 218.)
6.1
Lastenhoitotyön periaatteita
Lastenhoitotyötä
ohjaavat:
lastenhoitotyössä
siinä,
yksilöllisyydenperiaate,
että
lasta
pyritään
joka
hoitamaan
näkyy
käytännössä
sairaalassa
samojen
periaatteiden mukaan kuin kotona oltaessa. Perhekeskeisyydellä tarkoitetaan sitä, että
perhe nähdään lasta tukevana voimavarana. Kasvun ja kehityksen tukemisen periaate
sisältää hoitohenkilökunnan tietotaidon lasten kasvu- ja kehitysvaiheista, sekä näiden
turvallisesta tukemisesta. Turvallisuuden periaate näkyy muun muassa vanhempien
osallistumisena lasten hoitamiseen, jolla vaikutetaankin lapsen ja vanhempien
turvallisuuden
tunteeseen.
hoitosuunnitelmaa
Jatkuvuuden
toteutetaan
joka
periaatteella
työvuorosta
ja
tarkoitetaan
sitä,
hoitopaikasta
että
toiseen.
Omatoimisuuden tukemisen periaate tarkoittaa, että sairaalahoidon aikana lasta
kannustetaan
Omatoimisuutta
ottamaan
tukiessa
vastuuta
omasta
otetaan
hoidostaan
huomioon
myös
ja
selviytymisestään.
lapsen
vanhemmat.
Kokonaisvaltaisen hoitotyön periaate tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että lapsi
huomioidaan
psyko-fyysis-sosiaalisena
kokonaisuutena.
Talvensaari – Kaisvuo – Uotila 2012: 105–109.)
(Storvik-Sydänmaa
–
12
6.2
Eettisiä seikkoja lastenhoitotyössä
Eettiset lähtökohdat ovat samat niin lasten- kuin aikuistenhoitotyössä. (Leino-Kilpi –
Välimäki 2014: 218.) Lastenhoitotyötä ohjaavat seuraavat eettiset periaatteet:
Hoitohenkilökunnan hyvä ammattitaito, hyvinvoinnista huolehtiminen, yhteistyö, vastuu
ja keskinäinen arvonanto, lapsen oikeus hyvään hoitoon, oikeudenmukaisuus ja
tasapuolisuus, itsemääräämisoikeus ja vaitiolovelvollisuus (Suomen Lastenhoitoalan
Liitto 2005). Lastenhoitotyössä, jossa työskennellään niin lapsipotilaan kuin hänen
perheensä kanssa, ei voida välttyä eettisiltä ristiriidoilta. Kuviossa 4. onkin esitetty
yleisimpiä ristiriidan aiheuttajia.
Eettiset ristiriidat lastenhoitotyössä
Vanhempi
Epärealis
Vanhempien
en halu
halu jättää
hoitaa
hoitamatta
Suojelu
tinen
selviytymi
sodote
toisin
Kuvio 4. Eettiset ristiriidat lastenhoitotyössä (Etiikka Hoitotyössä 2014).
Lastenhoitotyössä
sairaanhoitajan
ensisijaisena
asiakkaana
on
itse
lapsi.
Sairaanhoitaja saattaa joutua tilanteeseen, jossa hän joutuu tekemään päätöksiä
lapsen hoitoon liittyen, lapsen tai vanhempien ollessa tähän kykenemättömiä.
Lastenhoitotyöhön liittyy monia eettisiä kysymyksiä, joihin sairaanhoitajan on kyettävä
ammatillisesti vastaamaan. Sairaanhoitajan tuleekin ristiriitatilanteessa selvittää itselle
kenen asianajajana toimii. Lapsen edun määritteleminen ei aina ole yksiselitteistä, kun
huomioidaan lapsen kokonaistilanne. Lapsen hyvä on useimmiten myös perheen hyvä,
eikä alaikäistä lasta voida hoitaa vasten vanhempien käsityksiä. Sairaanhoitajan
tehtävä on selvittää kuinka hyvin vanhemmat ymmärtävät lapsen terveysongelman ja
sen hoidon, sekä ennusteen, ja tarpeen mukaan antaa lisäohjeistusta. Sairaanhoitajan
on varottava syyllistämästä lasta tai hänen perhettään ja pyrittävä mahdollisuuksiensa
13
mukaan tukea perhettä löytämään uusia kaikille jäsenilleen sopivia ratkaisuja. (LeinoKilpi – Välimäki 2014:228–229.)
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista velvoittaa terveydenhuoltohenkilökuntaa
antamaan potilaalle riittävästi tietoa, siten, että potilas ymmärtää sen sisällön. Jos
alaikäinen
lapsi
ei
kykene
päättämään
hoidostaan,
häntä
on
hoidettava
yhteisymmärryksessä hänen huoltajansa tai laillisen edustajansa kanssa. (Laki potilaan
asemasta ja oikeuksista 785/1992 § 7) Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisina yksilöinä,
ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin kehitystään vastaavalla
tasolla (Suomen perustuslaki 731/1999 § 6).
6.3
Lapsen ja perheen ohjaamisessa huomioitavaa
Ohjauksella tarkoitetaan tiedon, taidon ja selviytymisen yhteistä rakentamista, jossa
ohjaaja ja ohjattava kohtaavat tasavertaisena vuoropuhelussa. Ohjauksen sisältö
muodostuu ohjattavan itsensä määrittämistä ja muodostamista asioista. On tärkeää
antaa tietoa potilaalle oikeaan aikaan, ja oikealla tavalla. Jos tietoa annetaan liian
aikaisessa vaiheessa, vastaanottokykyä saattavat rajoittaa pelko, hämmennys ja
vastarinta. (Eloranta – Virkki 2011: 19–20.)
Ohjaustilanteita voidaan toteuttaa muun muassa ryhmä- ja yksilöohjauksena.
Ohjaustilanteessa tulee huomioida potilaiden erilaiset oppimistavat. Oppimistavat
voidaan jaotella visuaaliseen (näkeminen, mielikuvat, lukeminen), auditiiviseen
(kuunteleminen, puhuminen, itsepuhelu), ja kinesteettiseen (kokeminen, tekeminen,
intuitio, tunteminen). (Kyngäs – Kääriäinen – Poskiparta – Johansson – Hirvonen –
Renfors 2007: 74, 104; Eloranta – Virkki 2011: 53.)
Vanhemmat ovat useimmiten mukana lapsipotilaan ohjaustilanteessa. Ennen ohjausta
hoitajan tulee arvioida minkälaista ohjausta lapselle voi antaa suoraan, huomioiden
lapsen ikä ja kehitys. Jos lapsi kykenee ymmärtämään ohjattavan asian, on
huolehdittava, ettei lapsi jää ohjaustilanteessa ulkopuoliseksi. Sairaanhoitajan tulee
myös päättää yhdessä vanhempien kanssa, annetaanko ohjausta lisäksi esimerkiksi
päiväkodin henkilökunnalle. (Kyngäs ym. 2007: 29.) Vanhempien rooli korostuu
lastenhoitotyössä, sillä lapsen paras toteutuu harvoin ilman vanhempien tai huoltajien
tukea (Koistinen – Ruuskanen – Surakka 2009: 16).
14
Lasta hoidettaessa on kyse kasvavasta ja kehittyvästä yksilöstä, joka vasta rakentaa
omia arvojaan. Lapsi tarvitsee aikuisten apua peruselintoimintojen ja turvallisuuden
takaamiseksi. Erityisesti pienet lapset eivät kehitysvaiheestaan johtuen kykene
verbaalisesti ilmaisemaan itseään, tuntemuksiaan, toiveitaan tai vointiaan. Tämän takia
lasten ja nuorten hoitotyötä toteutetaan aina tiiviissä yhteistyössä vanhempien tai
muiden vastuussa olevien aikuisten kanssa. (Leino-Kilpi – Välimäki 2014:219,226.)
6.4
Lapsipotilaan valmistelu hoitotoimenpiteeseen
Lapsen ja vanhempien valmistaminen tutkimuksiin ja hoitotoimenpiteisiin on tietojen
antamista tulevista toimenpiteistä ja tapahtumista. Tähän olennaisesti kuuluu lapsen eri
selviytymiskeinojen tunnistaminen ja niiden tukeminen. Kuten lastenhoitotyössä
yleensäkin, myös lapsen valmistelussa hoitotoimenpiteeseen tulee huomioida lapsen
ikä, ja kehitystaso. Leikki-ikäinen lapsi ajattelee konkreettisesti, joten myös
valmisteluissa on käytettävä konkreettisia, aitoja hoitovälineitä. Valmisteluissa voidaan
hyödyntää
sairaalaleikkivälineitä,
nukkeja,
nalleja
ja
erilaisia
hoitotarvikkeita.
Esimerkiksi nukutusmaskin voi tutustuttaa lapselle nallen avulla. Hoitotoimenpiteen
tarpeellisuudesta ja välttämättömyydestä on hyvä puhua yhdessä vanhempien ja
lapsen kanssa. (Storvik-Sydänmaa ym. 2012: 304–306.)
Hyvällä valmistelulla, johon on varattu tarpeeksi aikaa, ja joka antaa tarpeeksi
informaatiota lapsen kehitystasoon nähden, voidaan vaikuttaa positiivisesti lapsen
hoitomyöntyvyyteen. Hoitajan kyky selittää ja jakaa informaatio ymmärrettävästi, on
lapsille ja heidän vanhemmilleen erittäin tärkeää. Perheen yksilölliset tarpeet ja tavat
tulee pyrkiä ottamaan huomioon valmisteltaessa. Vanhemmille ja lapsille tulee antaa
riittävästi aikaa käsitellä saamaansa informaatiota, sekä mahdollistaa kysymysten
esittäminen. Vanhemmat tarvitsevat myös tarpeeksi aikaa lapsensa hoitoa koskevien
päätösten tekoon. (Bray – Callery – Kirk 2012. 1970–1971.) Tutkimuksiin ja
hoitotoimenpiteisiin
valmistelun
yksi
lähtökohdista
on
turvallisuuden
tunteen
takaaminen niin lapselle kuin tämän perheelleen (Storvik-Sydänmaa ym. 2012: 304).
Kuviossa 5 on esitetty lapsen valmistelun vaiheet.
15
Vaihe 1
• Hoitaja
tutustuu
lapseen ja
hänen
vanhempiinsa
• Tulevan
toimenpiteen
läpikäynti
• Hoitaja arvioi
perheen tuen
ja ohjauksen
tarpeen
Vaihe 2
• Hoitaja
selittää mikä
toimenpide
tehdään, ja
mitä varten.
• Toimenpiteen
kuvailu
hyödyntäen
todellista
materiaalia
• Lapsi voi
tutustua
hoitovälineisii
n leikin
avulla.
Vaihe 3
• Toimenpiteen
aikana hoitaja
kertoo, mitä
milläkin
hetkellä
tapahtuu.
• Hoitaja ohjaa
lasta niin, että
tutkimus tai
hoitotoimenpi
de sujuu
mahdollisimm
an hyvin.
Vaihe 4
• Työstämisvai
heessa
hoitaja käy
tutkimuksen
läpi lapsen ja
perheen
kanssa
• Apuna voi
käyttää
esimerkiksi
leikki tai
satuja.
Kuvio 5. Toimenpiteeseen valmistaminen. (Lapsen ja nuoren hoitotyö 2012.)
7
7.1
Pelko ja sen lievittäminen
Varhaisleikki-ikäisen lapsen pelko
Lapsen herkkyys pelätä on geeniperäistä ja sen tehtävänä on minimoida vaara ja
maksimoida turvallisuus. Pelot kuuluvat osaksi lapsen hyvää kehitystä. Kahdesta
viiteen ikävuoteen lapsi pelkää usein tilanteita, joissa esiintyy melua, korkeutta, vieraita
ihmisiä, vieraita esineitä ja ympäristöjä, sekä kipua ja henkilöitä, joihin kipu liittyy. Lapsi
pelkää myös yksin jäämistä ja pimeää. Leikki-iässä mielikuvituksella on suuri vaikutus
pelkojen muodostumiseen. (Rusanen 2011: 39–41.) Pelot liittyvät kehitysvaiheeseen,
jossa lapsi alkaa tunnistamaan ympäristössään olevia vaaratekijöitä (Koistinen –
Ruuskanen – Surakka 2004: 67).
Lasten pelot voidaan jakaa kolmeen osaan: synnynnäisiin pelkoihin, tietyillä ikäkausilla
esiintyviin kehitykseen liittyviin pelkoihin, sekä traumaattisten kokemusten aiheuttamiin
pelkoihin. Synnynnäisiin pelkoihin kuuluu muun muassa voimakkaiden äänien,
nopeasti liikkuvan esineen tai valon pelko. Kehityksellisiä pelkoja voivat olla vieraan
ihmisen pelko, hylätyksi tulemisen ja eroon joutumisen pelko. Lapset pyrkivät
pelonhallintaan joko työstämällä niitä sisäisesti tai näkyvällä käyttäytymisellä, kuten
itkemällä tai huutamalla. (Vilén – Vihunen – Vartiainen – Sivén – Neuvonen – Kurvinen
16
2006: 342.) Kulttuurilla ja asuinympäristöllä on vaikutusta lapsen pelon kokemuksiin.
Yleisimmät
pelot
ovat
lapsilla
kuitenkin
samoja,
riippumatta
kulttuurista
tai
asuinympäristöstä. (Flinkman – Salanterä 2004:122.)
Lasten pelot ja pelokkuus muuttuvat iän myötä. Pienten lasten pelot ovatkin
konkreettisia ja välittömiä. (Flinkman – Salanterä 2004:122.) Jo pieni lapsi aistii
ympäristössään tapahtuvia muutoksia, kuten myös sairaalaan joutumisen. Isommat
lapset osaavat jo ilmaista vastustavansa sairaalaan tuloa ja vain harvat lapset lähtevät
mielellään sairaalaan. Sairaalassa olevat vieraat ihmiset, oudot laitteet, uudet äänet ja
hajut, sekä kipua tuottavat toimenpiteet aiheuttavat lapsille yleisimmin pelkotiloja. Myös
mahdollinen ero vanhemmista pelottaa lasta. (Koistinen – Ruuskanen – Surakka
2004:121.) Hoitotoimenpiteisiin, kuten injektion antoon ja lääkkeidenottoon liittyvän
vähäisen informaation on todettu tuottavan lapselle pelkoja. Lapsesta saattaa myös
tuntua pelottavalta tiedottomuus kuinka sairaalassa tulisi käyttäytyä. Turvattomuus,
haavoittuvuus, avuttomuuden kokemus, sekä pelon torjunta muodostavat lapsen
sairaalapelon. (Salmela – Salanterä – Aronen 2010:719–726; Salmela – Salanterä –
Aronen 2011.) Leikki-ikäinen lapsi saattaa pelätä kuolemaa, varsinkin jos lähipiirissä on
kohdattu menetyksiä ja tätä ei ole pystytty käsittelemään lapsen kehitystasoa vaativalla
tavalla (Spock – Parker 2003:292). Toimenpiteisiin liittyvät lääkkeet, ja nukutusmaski
aiheuttavat tutkimuksen mukaan lapsille pelkoa (Flinkman – Salanterä 2004:122).
Varhaisleikki-ikäinen lapsi on hyvin utelias ja haluaa saada merkityksen näkemilleen
asioille ja esineille. Lapsella on vilkas mielikuvitus ja hänelle on ominaista yhdistellä
asioita mielessään tehden niistä omia johtopäätöksiä. Varhaisleikki-ikäinen lapsi
yhdistääkin kaiken suoraan itseensä ja pitää kuvittelemiaan asioita totena. Kolmen
vuoden iässä lapsen mielikuvitus on kehittynyt sellaiselle tasolle, että hän pystyy
samastumaan toisen ihmisen asemaan ja kuvittelemaan sellaisiakin asioita, joista
hänellä ei ole itsellään kokemusta. Tässä iässä on myös paljon asioita, joita lapsi ei
vielä ymmärrä ja saattaa kokea nämä pelottavina. (Spock – Parker 2003:289–291.)
Ahdistuneisuus, lisääntynyt vastustaminen tai pakoyritykset ovat leikki-ikäisen lapsen
keinoja ilmentää pelkoa. Myös taantuminen, ruokailu- ja nukkumisongelmat, sekä
vihamielisyys kielivät lapsen pelosta. Lapsen ilmeet, eleet ja kehon fysiologiset
muutokset ovat merkkejä pelosta. (Salmela – Salanterä – Aronen 2011:23–27.)
17
7.2
Selviytymiskeinot
Selviytymiskeinot, eli coping-keinot, määritellään alati muuttuviksi kognitiivisiksi ja
behavioraalisiksi yrityksiksi selviytyä yksilön resursseja rasittavilta ulkoisilta tai sisäisiltä
vaatimuksilta (Lazarus – Folkman 1984: 141). Selviytymiskeinoilla tarkoitetaan tapoja
ja toimintoja, joita lapsi käyttää selviytyäkseen hänelle oudoista ja vieraista tilanteista.
Selviytymiskeinojen tunnistamisen perustalla on vanhemmilta saatava informaatio.
Vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten, ja osaavat kuvata hänen aiempia
kokemuksia ja reaktioita eri hoito- ja tutkimustilanteissa. (Storvik-Sydänmaa ym.
2012:304.) Selviytymiskeinoista esille nousevat erityisesti ongelmanratkaisukeinot,
jotka auttavat ihmistä toimimaan stressaavissa olosuhteissa, sekä emotionaaliset
selviytymiskeinot, jotka säätelevät ihmisen toimintakykyä stressaavissa tilanteissa
toimimiseen. Lapsen pelkoa käsiteltäessä keskeisimmässä osassa ovat kognitiiviset-,
emotionaaliset-, ja toiminnalliset selviytymiskeinot. Usein kognitiiviset ja emotionaaliset
selviytymiskeinot ovat käytössä samanaikaisesti. (Salmela 2010:8,16.) Pelon hallinnan
kautta lapsen perusturvallisuuden tunne vahvistuu ja hän voi saada onnistumisen
kokemuksia pelon itsenäisestä hallinnasta (Flinkman – Salanterä 2004: 130).
7.2.1
Kognitiiviset selviytymiskeinot
Kognitiiviset selviytymiskeinot, kuten keskustelu sairaalakokemuksista sairaanhoitajan
kanssa ja informaation saanti, auttavat lapsia selviytymään esimerkiksi operaatioon
liittyvistä peloista. Lapsen mahdollisuus osallistua päätöksentekoon auttaa lapsia
hallitsemaan pelon tunteita. Kannustavat käyttäytymismallit ja vahvistavat toimintatavat
mukaan lukien vanhempien valmistaminen auttavat lapsia käsittelemään pelkojaan
sairaalassa. (Salmela 2010:16,17.)
7.2.2
Emotionaaliset selviytymiskeinot
Emotionaaliset selviytymiskeinot sisältävät yritykset säännöllistää emotionaalista
käyttäytymistä stressaavissa tilanteissa. Tukemisen ilmapiiri, vanhempien ohjaus
sairaalaoloaikana ja erityisesti toimenpiteiden yhteydessä auttaa lapsia selviytymään
eroahdistuksesta. Lapset tukeutuvat hoitohenkilökuntaan vanhempien poissa ollessa.
Sairaanhoitajan empaattisuus ja tuki lievittää lapsen pelkoa ja auttaa lasta
selviytymään
erityisesti
kipua
tuottavista
toimenpiteistä.
Lapset
käyttävät
18
emotionaalisia selviytymiskeinojaan, kun he haluavat saavuttaa hallinnantunnetta,
yrittävät normalisoida sairaalassa oloaan ja olla yhteistyössä hoitohenkilökunnan
kanssa.
Lapsen
todesta
ottaminen,
ajan
antaminen
sekä
itseluottamuksen
kohottaminen auttaa lasta hallitsemaan pelontunteitaan. (Salmela 2010:17.)
7.2.3
Toimintakeskeiset selviytymiskeinot
Toimintakeskeiset selviytymiskeinot voivat ilmetä lapsen leikkinä, karkaamisena sekä
vastustamisena. Lapsi etsii pelottavassa tilanteessa pakokeinoja, pyrkii löytämään
muuta aktiviteettia ja mukavuutta sekä haluaa kontaktiin hoitajien kanssa. Leikin avulla
lasta voidaan auttaa käsittelemään pelkoaan ja ilmaisemaan itseään. Erityisesti
hoitotilanteita vastustavien lasten kohdalla leikin merkitys korostuu.
Käsinukkejen,
lääkärileikkien ja taikatemppujen on todettu olevan tehokkaita keinoja lasten pelon
käsittelyyn. (Salmela 2010:18.)
7.3
Pelon lievittäminen hoitotyössä
Lapsen sairastuminen koskettaa koko perhettä. Lapsi tunnistaakin herkästi, miten
vanhemmat reagoivat ja luottava hoitoon. Lapsen turvallisuudentunnetta lisää
vanhempien luottamus hoitoon. Sairastunutta lasta auttaa parhaiten perheen läheisyys,
tuki ja rohkaisu, jolla pyritään tukemaan tunteiden näyttämistä ja käsittelyä. Tämä vaati
vanhemmilta
kykyä
ymmärtää,
ettei
sairaasta
lapsesta
välittäminen
tarkoita
ylihuolehtivuutta, vaan lapsen kehitystasoa ymmärtävää ja kannustavaa tukea.
Varhaisleikki-ikäisen lapsen kielellinen kehitys ei ole vielä sillä tasolla, että tämä osaisi
kertoa ja selittää kulloisiakin tuntemuksiaan niin, että hoitohenkilökunta ja vanhemmat
pystyisivät näitä helposti tulkitsemaan. (Vilén ym. 2006:343–344.) Sairaanhoitajan
näkökulmasta tämä tarkoittaa, että vanhempia tulisi auttaa tunnistamaan ja
kohtaamaan omia pelkojaan ja niistä aiheutuvaa ahdistusta. Ahdistuneessa tilassa
oleva vanhempi ei pysty tukemaan pelokasta lasta, vaan siirtää tahtomattaan oman
ahdistuksensa lapseen. On todettu, että lapset, joiden vanhemmilla on myönteisiä
kokemuksia sairaalasta, kokevat vähemmän sairaalaan kohdistuvaa pelkoa. (Koistinen
– Ruuskanen – Surakka 2004: 144.) Tutkimuksin on osoitettu, että vanhemmat, jotka
ylivakuuttelevat, ovat yliempaattisia, pyytelevät anteeksi, kritisoivat tai antavat lapselle
kontrollin tilanteesta, todellisuudessa lisäävät lapsen kokemaa stressiä. Lasten on
todettu selviytyvän paremmin esimerkiksi rokotustilanteesta, kun vanhemmat ovat niin
19
sanotusti tilanteessa taustalla ja osallistuvat mahdollisimman vähän toimenpiteeseen.
Vanhempien läsnäolo on kuitenkin tärkeää lapselle. (Ives – Melrose 2010: 30.)
Leikki-ikäiselle
lapselle
on
tärkeää
toistuvat
rutiinit.
Rutiineista
luopuminen
sairaalaoloissa aiheuttaa lapselle herkästi ahdistusta ja pelkoa, siksi onkin tärkeää, että
ruoka-ajoista ja tavoista, sekä unitottumuksista pyritään pitämään kiinni myös
sairaalassa. Myös lapsen henkilökohtaiset vaatteet ja tutut lelut tuovat lapsen
kaipaamaa turvaa. Yölampun jättäminen lapselle on myös keino vähentää leikkiikäiselle lapselle tyypillistä pimeän pelkoa. (Vilén ym. 2006: 343.) Ihanteellista lasten
sairaalapelkojen kannalta on, mikäli vanhemmat pystyvät ennalta kertomaan lasta
hoitavalle sairaanhoitajalle asioista, jotka tuottavat lapselle iloa ja mielihyvää. Näitä
tietoja hyödyntämällä sairaanhoitaja voi sisällyttää lasta miellyttävän leikin ja mukavat
asiat hoitopäivään. (Salmela 2011: 22.)
Leikki
kuuluu
lapsen
päivittäiseen
olemiseen,
eikä
sen
merkitys
vähene
sairaalaoloissa. Sairaalassa lapselle tuleekin tarjota virikkeitä kunnon ja voinnin
mukaan. Leikin avulla lapsi sopeutuu ympäristöstä ja hänestä itsestään tuleviin
paineisiin, sekä etsii niille luovia ratkaisumalleja. Leikin varjolla lapsi voi harjoitella
tulevia uusia tilanteita ja valmistautua niihin kehitystasoaan vastaavalla tavalla. Lapsi
voi leikin avulla ilmentää pelkojaan ja pettymyksiään, joita ei ehkä kykene muutoin
tiedostamaan, eikä ilmaisemaan. Sairaalakokemuksia lapsi käsittelee parhaiten
sairaalaleikeissä. (Vilén ym. 2006:349 – 350.) Tutkimushuoneiden on todettu
aiheuttavan pelkoa leikki-ikäiselle lapselle. Tekstiili valinnoilla, sekä lapsen huomiota
kiinnittävillä leluilla voidaan vähentää tilan pelottavuutta. (Koistinen – Ruuskanen –
Surakka 2004:147.) Kaiken kaikkiaan, jokainen sairaalassa oleva lapsi kaipaa leikkiä,
huumoria ja muuta toimintaa, joka tuo hänelle mielihyvää ja iloa (Salmela 2011: 34).
8
Simulaatiotilanne sairaanhoitajan näkökulmasta
3-vuotias
Viljo
on
lastenosastolla
odottamassa
korvienputkitusleikkausta
eli
tympanostomiaa. Toimenpide on hetken kuluttua, ja sairaanhoitajan tulee valmistella
pelokas Viljo, sekä ohjeistaa vanhempaa, siitä kuinka nukutustilanteessa toimitaan.
20
8.1
Suunnittelu ja tavoitteiden asettaminen
Simulaatiotilanne tulisi järjestää mahdollisimman todentuntuisessa ympäristössä,
lastenhoitotyöhön liittyvää välineistöä hyväksikäyttäen. Simulaatiotilanteen suunnittelua
aloittaessa
opettajan
tulisi
asettaa
tulevalle
simulaatio-opetukselle
tavoitteet.
Simulaatiotilanteen oppimistavoitteiksi asetamme seuraavat tavoitteet:
1. Sairaanhoitajaopiskelija osaa tunnistaa Viljon pelon tunteita tämän kehitystasoa
vastaavalla tasolla.
2. Sairaanhoitaja
käyttää
varhaisleikki-ikäiselle
sopivia
pelonlievittämismenetelmiä.
3. Sairaanhoitajaopiskelija osaa ottaa huomioon myös vanhemman, ja alustaa
hänelle tulevia tapahtumia.
4. Viljo on mahdollisimman peloton nukutukseen valmistautumisen aikana, eikä
hänelle jää huonoja muistikuvia.
Sairaanhoitajaopiskelijoiden oletetaan suorittaneen perioperatiivisen potilaan hoitotyön
opinnot, ja täten osaavan lapsen leikkausta edeltävät preoperatiiviset valmistelut.
8.2
Simulaatiotilanteen alustus eli briefing
Simulaatiotilanteen alustus toteutetaan siihen sopivassa luokkahuoneessa. Ryhmän
koosta riippuen alustustilanteessa voi olla mukana yksi tai kaksi ohjaajaa.
Simulaatioharjoitus toteutetaan kahdessa eri tilassa, joista toisessa osa ryhmän
opiskelijoista seuraa simulaatiotilassa tapahtuvaa harjoitusta videoyhteyden ja
mikrofoonien avulla ja näin pystyvät toimimaan tarkkailijoina ohjaajan tukena. Ohjaaja
voi halutessaan jakaa tarkkaileville opiskelijoille omat osa-alueet oppimistavoitteiden
pohjalta, joita he seuraavat harjoituksen aikana. Toisessa tilassa tapahtuu itse
simulaatiotilanne harjoitus, joka on roolitettu opiskelijoiden kesken: sairaanhoitaja, lapsi
ja vanhempi. Ohjaaja käy läpi simulaatioharjoitteluun liittyvät perusasiat (esitetty
aiemmin kuviossa 3). Ohjaaja selostaa opiskelijoille tulevan simulaatiotilanteen ja
kertaa
opiskelijoiden
kanssa
pääpiirteittäin
siihen
tarvittavaa
teoriatietoa.
21
Suunnittelemamme
simulaatiotilanteen
yhteydessä
ohjaajan
on
hyvä
kerrata
opiskelijoiden kanssa seuraavia asioita:
•
Lapsipotilaan ohjaaminen
•
Vanhempien tukeminen ja ohjaaminen
•
Toimenpidevälineisiin tutustuminen lapsen kanssa
•
Tulevan toimenpiteen läpikäynti lapsen ja vanhempien kanssa
Jotta simulaatiotilanteesta saadaan tarpeeksi haastava ja todentuntuinen voi ohjaaja
halutessaan ohjeistaa Viljoa esittävää opiskelijaa käyttäytymään tietyllä tavalla hoitajan
toimintaan, kuten korostamaan 3-vuotilaalle lapselle ominaista pelkokäyttäytymistä.
Ohjaaja
voi
pyytää
vanhempana
esiintyvää
opiskelijaa
myös
käyttäytymään
jännittyneesti ja niin, että myös tämä tarvitsee tukea ja ohjausta tilanteessa.
8.3
Simulaatiotilanteen toteutus
Esimerkkikuvaus simulaatiotilanteen mahdollisesta kulusta:
Simulaatiotilanne alkaa siitä, kun sairaanhoitaja saapuu potilashuoneeseen, jossa Viljo
on vanhempansa kanssa.
Sairaanhoitajan ja vanhemman kohtaaminen:
Sairaanhoitaja keskustelee aluksi vanhemman kanssa, siitä kuinka tämän tulisi toimia
Viljon nukutustilanteessa. Sairaanhoitaja ohjeistaa vanhempaa pitämään Viljoa sylissä
niin, että hänet on helppo siirtää toimenpidepöydälle. Sairaanhoitaja myös haastattelee
vanhempaa, jotta selviäisi onko tämä jännittynyt ja minkälaista tukea hän kaipaa.
Sairaanhoitaja kertoo vanhemmalle, että tämä ohjataan salista pois välittömästi
anestesian alettua ja heräämisvaiheessa vanhempi saa jo olla paikalla heräämössä
Viljon tukena. Sairaanhoitaja antaa myös vanhemmalle tilaa ja mahdollisuuden esittää
kysymyksiä tulevasta. Mikäli alkuhaastattelun ja tutustumisen perusteella vanhempi on
kovin jännittynyt, sairaanhoitajan tulisi keskustella erityisesti jännitystä aiheuttavista
asioista ja pyrkiä lievittämään näitä, esimerkiksi kertomalla lisätietoa, mikä on koettu
yleisesti lievittävän pelkoa ja jännitystä. Vanhemman tuntemukset huomioimalla
sairaanhoitaja voi varmistaa tämän kyvyn tukea lastaan. Vaikka sairaanhoitaja aluksi
22
keskusteleekin Viljon vanhemman kanssa, ei hän jätä Viljoa kokonaan huomiotta. Viljo
voi tämän aikaa sairaanhoitajan ohjeistuksen mukaan leikkiä huoneessa olevilla leluilla.
Seuraavassa kuviossa 6. on esitetty konkreettisia esimerkkejä sairaanhoitajan toimista
simulaatiotilanteessa.
Vanhemman
tuntemukset - kuinka
tunnistaa?
• Jännitys:
• Kysely
• Levottomuus
• Ahdistuneisuus:
• Itkuisuus
• Vetäytyminen/yli-innokkuus
• Kyky tukea lasta?:
• Ylivakuuttelu
• Yliempaattisuus
• Anteeksipyytely
• Kontrollin siirto lapselle
Sairaanhoitajan toimet
- kuinka lievittää?
•
•
•
•
•
•
Informaationanto
Päätöksentekoon osallistaminen
Vanhempien ohjaaminen
Aito läsnäolo
Empaattisuus
Auttaa vanhempaa tukemaan
lastaan:
• Luottamus
tiedonanto,
ammatillisuus, läsnäolo
• Ohjaus
• Kuuntelu ja keskustelu
• Kysyminen ja vastaaminen
• Auttaa vanhempia
tunnistamaan ja kohtaamaan
omat pelot ja niistä aiheutuva
ahdistus
Kuvio 6. Kuinka tunnistaa ja lievittää vanhemman tuntemuksia?
Sairaanhoitajan ja Viljon kohtaaminen:
Sairaanhoitaja käy aluksi Viljon kanssa läpi tulevaa toimenpidettä. Hän voi esimerkiksi
kertoa, että toimenpide tehdään siksi, etteivät Viljon korvat olisi enää kipeät.
Sairaanhoitaja tutustuttaa Viljolle nukutusmaskin pehmolelunallen avulla, sekä
23
näyttämällä, että äitikin voi kokeilla itselle maskia. Näin Viljo näkee, ettei maski tee
kipeää. Nallen avulla voi myös näyttää käteen tulevan kanyylin, sekä tippaletkun ja
kertoa, että Viljolla on sellainen kädessään, kun hän herää toimenpiteen jälkeen. On
hyvä kertoa Viljolle, että ”letku” laitetaan siksi, että sitä kautta voidaan antaa lääkettä,
mikäli Viljo tuntee kipua. Sairaanhoitaja kyselee Viljon kuulumisia ja tuntemuksia,
esimerkiksi pelottaako Viljoa ja mikä pelkoa aiheuttaa. Jos Viljo on pelokas voi
sairaanhoitaja käyttää pelonlievittämiskeinoja, kuten roolileikkiä, jonka avulla voidaan
käydä tulevaa tilannetta läpi. Roolileikissä Viljo on lääkäri ja näin ollen voi itse ottaa
kontrollin tulevaan tilanteeseen. Kuviossa 7. on esitetty konkreettisia esimerkkejä
sairaanhoitajan toimista simulaatiotilanteessa.
Sairaanhoitajan
toimet - Kuinka
lievittää?
Lapsen tuntemukset Kuinka tunnistaa?
• Pelko:
• Ilmeet, eleet, kehon fysiologiset
muutokset
• Hallinnantunteen hakeminen
• Pakokeinojen etsiminen
• etsii muuta aktiviteettiä ja
mukavuutta
• Haluaa kontaktiin hoitajan
kanssa
• Vastahakuisuus
•
•
•
•
•
•
•
•
Keskustelu ja informaation anto
Päätöksentekoon osallistaminen
Kannustaminen
Empaattisuus
Tukeminen
Lapsen todestaottaminen
Ajan antaminen
Lapsen itseluottamuksen
kohottaminen
• Leikki
• Roolileikit
• Taikatemput
• Käsinuket
• Tutut vaatteet ja lelut
• Rutiinit
Kuvio 7. Kuinka tunnistaa ja lievittää lapsen tuntemuksia?
8.4
Jälkipuinti
24
Simulaatiotilanteen
jälkeen
kaikki
opiskelijat,
jotka
ovat
osallistuneet
simulaatiotilanteeseen, joko tarkkailijoina tai toimijoina kokoontuvat rauhalliseen
yhteiseen tilaan. Aluksi simulaatiotilanteessa toimineilta kysellään, miten he kokivat
tilanteen sujuneen. Tuntuiko jokin erityisen helpolta tai haastavalta. Tämän jälkeen
tarkkailijat kertovat huomioistaan ja antavat rakentavaa kritiikkiä. Käydään yhdessä läpi
toteutuiko
aluksi
asetetut
oppimistavoitteet
simulaatiotilanteessa.
Mikäli
oppimistavoitteet eivät toteutuneet, käydään läpi miksi eivät ja mitä pitäisi toiminnassa
muuttaa, jotta jatkossa ne toteutuvat. Opiskelijoiden on myös hyvä pohtia, mitä
simulaatiotilanteessa oppimaansa he veisivät käytännön töihin mukanaan. Jälkipuinnin
aikana kaikki voivat esittää kysymyksiä, johon ryhmänä etsitään vastauksia.
Jälkipuinnissa tulisi olla kannustava ilmapiiri ja pitää mielessä, että kaikki ovat oppijan
roolissa ohjaajaa myöten.
9
9.1
Pohdinta
Luotettavuus ja eettisyys
Opinnäytetyömme on toteutettu noudattaen hyviä tieteellisiä käytäntöjä. Olemme
käsitelleet hankkimaamme tietoa huolellisesti ja rehellisesti. Opinnäytetyössämme
lähteiden
ja
tekstiviitteiden
oikealla
merkitsemistavalla
olemme
kunnioittaneet
lähteidemme alkuperää ja niiden tekijöitä. Opinnäytetyömme luotettavuutta lisää se,
että käyttämämme lähteet ovat pääsääntöisesti alle kymmenenvuotta vanhoja ja osa
näistä on kansainvälisiä. Työn luotettavuutta lisää myös se, että tekijöitä on kaksi, joka
on laajentanut objektiivisuutta ja kriittisyyttä aineistoa hankkiessa ja käsiteltäessä.
Tutkijalla saattaa olla omia asenteita, epäilyjä tai odotuksia tutkimaansa asiaa kohtaan.
On tärkeää pyrkiä tunnistamaan tällaiset ennakkoasenteet ja ehkäistä niiden
päätyminen itse tutkimukseen. (Leino-Kilpi – Välimäki 2009: 371.) Emme ole tuoneet
työhömme omia mielipiteitämme, ja olemme perustelleet käsittelemiämme aiheita
useita lähteitä hyödyntäen välttääksemme yksioikoisten näkemysten syntymisen.
Luotettavuuden lisäämiseksi olemme tarkistaneet tuottamamme tekstin Turnitinplagioinnin tarkistus ohjelmassa. Plagioinnilla tarkoitetaan aikaisemman julkaistun
tekstin liittämistä opinnäytetyöhön, ilman asianmukaisia lähdemerkintöjä (Leino-Kilpi –
Välimäki 2009: 371).
lähteinä
ainoastaan
Luotettavuutta on heikentänyt se, että olemme käyttäneet
kirjallisuutta
asiantuntijoiden
konsultoinnin
sijaan.
Opinnäytetyömme luotettavuuteen vaikuttaa myös heikentävästi se, että emme ole
25
testanneet kehittämäämme simulaatiotilannetta käytännössä. Hyvien tieteellisten
käytäntöjen mukaan toteutetussa tutkimuksessa noudatetaan yleistä huolellisuutta,
tarkkuutta, sekä rehellisyyttä tulosten esittämisessä, tallentamisessa, sekä arvioinnissa
(Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2012–2014).
Koemme noudattaneemme näitä
arvoja.
Olemme noudattaneet opinnäytetyö prosessimme aikana eettisiä toimintatapoja.
Tiedonhankinta-, tutkimus-, ja arviointimenetelmämme tulee olla eettisesti kestäviä.
Tutkimus tulee suunnitella, toteuttaa ja raportoida siten, että siinä syntyneet
tietoaineistot tallennetaan tieteelliselle tiedolle määriteltyjen vaatimusten mukaan.
(Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2012–2014.) Eettisesti työtämme tukee se, että
tavoitteenamme on tuottaa hyvää kehittämällä lastenhoitotyön opetusta. Leikki-ikäisten
lasten peloista ja niiden lievittämisestä on varsin vähän aiempaa tutkittua tietoa, joten
on myös eettisesti perusteltua ja tärkeää käsitellä tätä aihealuetta. Työmme tulee
olemaan julkisesti saatavilla, jotta mahdollisimman moni voisi hyötyä sen tuloksista.
9.2
Johtopäätökset ja kehittämishaasteet
Opinnäytetyömme vastaa kaikkiin asettamiimme tutkimuskysymyksiin. Prosessina
opinnäytetyömme toteutui sille asetetussa aikataulussa ja työ eteni johdonmukaisesti.
Molempien tekijöiden työpanos prosessissa on ollut yhtä suuri, eikä prosessin aikana
ole
kohdattu
suuria
vastoinkäymisiä.
Opinnäytetyömme
tuloksena
syntynyttä
simulaatiotilannetta voidaan käyttää osana lastenhoitotyön opetusta tulevaisuudessa.
Mielestämme onnistuimme rakentamaan opinnäytetyömme siten, että sitä voidaan
hyödyntää hyvänä tietopakettina opetuksessa.
Sairaalassa olo ja sairastuminen aiheuttavat lähes kaikille lapsille jonkinlaista pelkoa
kulttuurista, taustasta ja asuinympäristöstä riippumatta. Sairaanhoitajan taito tunnistaa
lapsen pelko on ennalta ehto sen lievittämiselle. Tästä syystä olisi erittäin tärkeää
huomioida näiden taitojen kehittäminen lastenhoitotyön opetuksessa. Simulaatioopetus on hyvä keino pelontunnistustaitojen ja sen lievittämistaitojen opettamiseen ja
oppimiseen. Simulaatio-opetusta olisi hyvä hyödyntää tulevaisuudessa enemmän myös
vuorovaikutustaitojen kehittämiseen kliinisten kädentaitojen ohella. Sairaanhoitajilta
vaaditaan
nykyään
yhä
enemmän
näitä
ominaisuuksia
ja
opinnäytetyömme
tietoperustan ja laatimamme simulaatiotilanteen avulla voidaan vastata tähän
26
tarpeeseen, joka on muodostunut potilaiden alati kasvavan tietoisuuden ja sen
asettamien haasteiden myötä.
Haasteelliseksi tämän aiheen opettamisen tekee se, että valmista lievittämismallia ei
ole, vaan se pitää muodostaa olemassa olevan teoriatiedon pohjalta, huomioiden
lapsen kehitystaso. Lapsen ja tämän perheen yksilölliset tarpeet tulisi myös ottaa
huomioon, mikä osaltaan lisää lastenhoitotyön haastavuutta. Varhaisleikki-ikäistä lasta
potilaana hoidettaessa vanhempien rooli ja läsnäolo on erittäin tärkeä. Lasta
hoidettaessa potilaana sairaanhoitajan pitää tasapuolisesti huomioida jokainen
perheenjäsen ohjauksen ja tuen tarpeineen.
Kehittämishaasteena
koemme
simulaatiotilanteen,
jota
olisi
tärkeää
päästä
toteuttamaan käytännössä havaitaksemme sen toimivuus. Tämä loikin haasteita itse
opinnäytetyöprosessille,
sillä
emme
saaneet
konkreettista
näyttöä
suunnittelemallemme simulaatiotilanteen toimivuudelle. Resurssit luovat haasteita
simulaatio-opetuksen järjestämiselle, sillä laitteistot ovat arvokkaita ja simulaatioohjaukseen tulee olla perehtynyt omalla koulutuksellaan. Tätä olisikin hyvä huomioida
tulevaisuuden
opetussuunnitelmia
laadittaessa.
Jo
työelämässä
olevien
sairaanhoitajien olisi myös hyödyllistä saada mahdollisuus simulaatioharjoittelulle
kehittääkseen ja ylläpitääkseen ammattitaitoaan. Aihealueena lasten pelot ja niiden
lievittäminen on erittäin tärkeä, ja olisikin asianmukaista myös tulevaisuudessa
panostaa tämän aiheen tutkimiseen.
27
Lähteet
Baxter, Pamela – Akhtar-Danesh, Noori – Valaitis, Ruta – Stanyon, Wendy – Sproul,
Susan 2009. Simulated experiences: Nursing students share their perspectives. Nurse
Education Today 8 (29). 859–866. Luettavissa myös sähköisesti osoitteessa
http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0260691709000951.
Bray, Lucy – Callery, Peter – Kirk, Sue 2012. A qualitative study of the pre-operative
preparation of children, young people and their parents’ for planned continence
surgery: experiences and expectations. Journal of Clinical Nursing. 21. 1964–1973.
Brewer, Stephanie – Gleditsch, Shannon – Syblik, Dorothy – Tietjens, Mary – Vacik,
Heidi 2006. Pediatric anxiety: child life intervention in day surgery. Journal of Pediatric
Nursing
21
(1).
13–22.
Luettavissa
myös
sähköisesti
osoitteessa
http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0882596305002307.
Dieckmann, Peter – Lippert, Anne – Östergaard, Doris 2013. Jälkipuinti. Teoksessa
Ranta Iiri (toim.): Simulaatio-oppiminen terveydenhuollossa. Helsinki: Fioca. 195–200.
Eloranta, Tuija – Virkki, Sari 2011. Ohjaus Hoitotyössä. Latvia: Tammi.
Eteläpelto, Anneli – Collin, Kaija – Silvennoinen, Minna 2013: Simulaatiokoulutuksen
pedagogiikka. Teoksessa Ranta Iiri (toim.):Simulaatio-oppiminen terveydenhuollossa.
Helsinki: Fioca. 21–50.
Flinkman, Tiina – Salanterä, Sanna 2004. Leikki-ikäisen lapsen pelot päiväkirurgisessa
toimenpiteessä. Hoitotiede 16 (3). 121-131.
Haataja, Leena 2014: Lapsen normaali neurologinen kehitys ja tutkimus. Teoksessa
Pihko, Helena – Haataja, Leena – Rantala, Heikki (toim.): Lastenneurologia. Helsinki:
Duodecim.
Hallikainen, Juhana – Väisänen, Olli 2007. Simulaatio-opetus ensihoidossa. Finnanest
40 (5). 437.
Hannula, Leena – Kaunonen, Marja 2006. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus osana
28
hoitotyön suositusten laadintaa - Esimerkkinä imetysohjaus. Sairaanhoitajaliitto.
Verkkodokumentti.https://www.sairaanhoitajaliitto.fi/ammatilliset_urapalvelut/julkaisut/s
airaanhoitaja-lehti/12_2006/muut_artikkelit/systemaattinen_kirjallisuuskatsa/
Heikkinen-Peltonen, Riitta – Innamaa, Marja – Virta, Marjut 2008. Mieli ja Terveys.
Helsinki: Edita Prima.
Heikkilä, Asta – Jokinen, Pirkko – Nurmela, Tiina 2008. Tutkiva kehittäminen: Avaimia
tutkimus- ja kehittämishankkeisiin terveysalalla. Helsinki: WSOY oppimateriaalit Oy.
Ives, Mary – Melrose, Sherri 2010. Immunizing children who fear and resist needles: is
it a problem for nurses? Nursing Forum 45 (1). 30.
Jalava, Urpo – Keskinen, Esko – Keskinen, Soili – Tiuranniemi, Juhani 2001.
Simulaatio-oppiminen
henkilöstön
kehittämisen
välineenä.
Turun
yliopiston
täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja. Turku.
Joutsen, Susanna 2010. Potilassimulaattori hoitotyön koulutuksessa. Pro gradututkielma. Tampere: Tampereen yliopisto. Lääketieteellinen tiedekunta. Hoitotieteen
laitos.
Kain, Zeev – Mayes, Linda – O`Connor, Theresa – Cicchetti, Domenic 1996.
Preoperative anxiety in children: Predictors and outcomes. Archives of Pediatric and
Adolescent Medicine 12 (150). 1238–1245.
Kananen, Jorma 2012. Kehittämistutkimus opinnäytetyönä - kehittämistutkimuksen
kirjoittamisen käytännön opas. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja. Tampereen
yliopistopaino Oy – Juvenes Print.
Koistinen, Paula – Ruuskanen, Susanna – Surakka, Tuula 2004. Lasten ja nuorten
hoitotyön käsikirja. Helsinki: Tammi.16,66,121,144,147.
Kyngäs, Helvi – Kääriäinen, Maria – Poskiparta, Marita – Johansson, Kirsi – Hirvonen,
Eila – Renfors, Timo 2007: Ohjaaminen Hoitotyössä. Porvoo. WSOY Oppimateriaalit
Oy.
Korpilahti, Pirjo – Arikka, Harri – Wallden, Tiina 2014: Puheen- ja kielenkehityksen
häriöt. Teoksessa Pihko, Helena – Haataja, Leena – Rantala, Heikki (toim.):
Lastenneurologia. Helsinki: Duodecim.
29
Kääriäinen, Maria – Lahtinen, Mari 2006: Sytemaattinen kirjallisuuskatsaus
tutkimustiedon jäsentäjänä. Hoitotiede 18 (1).37-45.
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992 §7. Säädetty eduskunnan päätöksen
mukaisesti Helsingissä 17.8.1992.
Lazarus, Richard – Folkman, Susan 1984. Stress, appraisal, and coping. New York:
Springer.
Leino-Kilpi, Helena – Välimäki, Maritta 2014: Etiikka Hoitotyössä. Helsinki. Sanoma Pro
Oy. 218.
Malmivaara, Antti 2002. Systemoitu kirjallisuuskatsaus–työkalu tutkimusnäytön
tavoittamiseen. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. Verkkodokumentti.
http://www.terveysportti.fi/dtk/ltk/koti?p_artikkeli=duo92921&p_haku=Systemoitu%20kir
jallisuuskatsaus%E2%80%93ty%C3%B6kalu%20tutkimusn%C3%A4yt%C3%B6n%20t
avoittamiseen
Metsämuuronen, Jari (toim.) 2006: Laadullisen tutkimuksen käsikirja. Helsinki.
International Methelp. 31.
Niemi-Murola, Leila 2004. Simulaattoriopetus - miksi,mitä,miten?. Suomen lääkärilehti Finlands läkartidning 59 (7). 681–684.
Nummelin, Merja – Niemelä, K – Salminen, Leena 2009. Simulaatio-opetus – Onko se
niin hyvää kuin sanotaan? Kipinä 2. 8–9.
Nurmi, Elisa – Rovamo, Liisa – Maisniemi, Kreu – Markkanen, Sari 2013.
Ammattilaisten koulutus ja testaus. Teoksessa Ranta Iiri (toim.): Simulaatio-oppiminen
terveydenhuollossa. Helsinki. Fioca. 180-182.
Nurmi, Elisa – Rovamo, Liisa – Jokela, Jorma 2013. Simulaatiotilanteiden suunnittelu.
Teoksessa Ranta Iiri (toim.): Simulaatio-oppiminen terveydenhuollossa. Helsinki.
Fioca.89.
30
Pakkanen, Jonna – Stolt, Minna – Salminen, Leena 2012: Potilassimulaatio
sairaanhoitajaopiskelijoiden hoitotyön taitojen oppimisessa – Kirjallisuuskatsaus.
Hoitotiede 24 (2).Kirjallisuuskatsaus. 163–174.
Parker, Brian C. – Myrick, Florence 2009. A critical examination of high-fidelity human
patient simulation within the context of nursing pedagogy. Nure Education Today. 29
(3). 322–329.
Rusanen, Erja 2011. Hoiva, kiintymys ja lapsen kehitys. Porvoo. Oy Finn Lectura Ab.
39–41.
Salmela, Marja 2010. Hospital related fears and coping strategies in 4-6 year-old
children. Väitöskirja. Helsingin Yliopisto.
Salmela, Marja – Salanterä, Sanna – Aronen, Eeva 2010. The experience of hospitalrelated fears of 4- to 6-year-old children. Child: care, health and development 37 (5).
Blackwell Publishing Ltd. 719–726.
Salmela, Marja – Salanterä, Sanna – Aronen, Eeva 2011. Sairaalaan liittyvät pelot ja
pelon merkitys leikki-ikäiselle lapselle. Tutkiva Hoitotyö 9 (3). Tutkimus. 23–27.
Salmela, Marja 2011. Miten autan 4-6 -vuotiasta pelkäävää lasta sairaalassa?
Sairaanhoitaja. 84 (3). 21–23.
Salmela, Marja 2011. Diabetekseen sairastuneen lapsen sairaalaan liittyvät pelot ja
pelosta selviytyminen. Diabetes ja lääkäri 40 (4). 34.
Sarajärvi, Anneli – Mattila, Lea-Riitta – Rekola, Leena 2011. Näyttöön perustuva
toiminta: Avain hoitotyön kehittymiseen. Sanoma Pro Oy. Helsinki.
Suomen Lastenhoitoalan Liitto 2005. Lastenhoitoalan eettiset periaatteet.
Verkkojulkaisu. www.slal.fi/index.php?k=7211
Suomen perustuslaki 731/1999 §6. Säädetty eduskunnan päätöksen mukaisesti
Helsingissä 11.6.1999.
31
Spock, Benjamin – Parker, Steven J 2003: Järkevää lastenhoitoa. Keuruu. Otava.289–
292.
Storvik-Sydänmaa, Stiina – Talvensaari, Helena – Kaisvuo, Terhi – Uotila, Niina 2012.
Lapsen ja nuoren hoitotyö. Helsinki: Sanoma Pro Oy.
Tilastokeskus 2014. Tutkimus- ja kehittämistoiminta. Verkkojulkaisu.
www.stat.fi/meta/kas/t_ktoiminta.html
Traynor, Marian – Gallagher, Anne – Martin, Lorna – Smyth, Susan 2010. From novice
to expert: Using simulators to enhance practical skill. British journal of nursing 19 (22).
1422–1426.
Tutkimuseettinen
neuvottelukunta
2012
–
2014.
Hyvä
tieteellinen
käytäntö.
Verkkodokumentti. www.tenk.fi/htk-ohje/hyva-tieteellinen-kaytanto Luettu:10.4.2015.
Vilén, Marika – Vihunen, Riitta – Vartiainen, Jari – Sivén, Tuula – Neuvonen,Sohvi –
Kurvinen, Auli 2006 Lapsuus - Erityinen elämänvaihe. Helsinki. WSOY: 342 – 344,350.
Liite 1
1 (1)
Taulukko 1. Tiedonhakutaulukko
Tietokanta Hakusanat
Viitteet Otsikon
Tiivistelmän
perusteella perusteella
Medic
Cinahl
sopivat
sopivat
leikki-ikäinen,lapsi,pelko
5
5
3
simulaatio
18
6
6
simulation,education,nursing 74
15
5
coping strategies, children, 8
8
2
pediatrics
Liite 2
1 (4)
Taulukko 2. Tutkimusaineisto
Tekijä(t)
Tarkoitus
Kohdery
Aineiston
, vuosi,
hmä
keruu
maa
(otos)
analysointi
Päätulokset
Huomattavaa
Tutkimuksella
Tuloksien
ja
jossa
tutkimu
s tehty
Baxter,
Selvittää
17
eri Q-
Pamela
sairaanhoitaja
yliopiston
methodolog
selvisi,
ym.
opiskelijoiden
sairaanho
y.
opiskelijat
tärkeää ottaa
2009,
kokemuksia
itaja
jakautuivat
huomioon
Kanada
simulaatio-
opiskelijat
neljään
opetuksesta
,
näkökulman
näkökulmaa
koulutuksessa
n = 24.
omaavaan
omaavaa
pääryhmään:
pääryhmää
Reflectors,
opetusta
skeptics,
toteutettaessa
technology
.
an.
että mukaan
on
eri nämä neljä eri
savvies,
comfort
seekers.
Bray,
Selvittää
n
=
17, Kvalitatiivin
Lucy
lasten, nuorten Kahdessa
en
preoperatiivine
2012,
ja
tutkimus.
n
Iso-
kokemuksia
Britannia
preoperatiivisis lastensair
hoitotyytyväisy
ta
yttä.
perheiden Pohjois.E
Hyvä
valmistelu
edistää
nglannin
aalassa
tapahtumista.
Brewer,
Selvittää,
Stephani
Texasin
Double-
Tutkimus
ovatko lapset, lastensair
blind
osoitti,
että tutkimuksesta
e ym.
jotka
intervention
lapset,
jotka saatu tieto on
2006,
valmisteltu
nenä,
,
saivat
hyödyllistä ja
USA
tulevaan
korva
paremman
tärkeää, sillä
ovat aalan
ja Repeated-
Tästä
Liite 2
2 (4)
toimenpiteese
kurkku
measures
ennakkovalmis
en vähemmän potilaat,
model with telun,
jännittyneitä
intervention
n = 142.
kuin
lapset,
joita
ei
vähemmän
and level of kuin
valmistelun
vaikutuksen
lapset, olevan
surgery for joita
main
osoittaa
olivat lasten
, age, sex, jännittyneitä
valmisteltu.
se
ei tärkeää
valmisteltu.
tulevan
effects
toimenpiteen
kannalta.
Flinkma
Kuvata
Lasten- ja Kvalitatiivin
Tulosten
n,
päiväkirurgise
nuortenlä
en
mukaan lasten
Salanter
en
äkäriase
tutkimus,
kokemukset
ä
toimenpiteese
ma
teemahaast
hoitoprosessist
2004.
en
attelu.
a
Suomi
leikki-ikäisen
tulevan ,Pikkujätti
olivat
pääosin
Tapiola.
lapsen
myönteisiä.
kokemuksia
Lapset kokivat
n = 25.
päiväkirurgises
turvalliseksi
ta
vanhempien
hoitoprosessist
läsnäolon
a, sekä kuvata
prosessin
lapsen pelkoa
aikana.
ja
sen
voimakkuutta.
Ives,
Kuvaa
5:ssä
Kvalitatiivin
Tutkimuksella
Mary
hoitajien
julkisen
en
löytyi
Melrose,
kokemuksia
terveyden
tutkimus.
tilannetta
Sherri
rokotuspelkoisi
huollon
2010,
sta ja neulaa yksikössä
Kanada
vastustavista
4
kuvaavaa
teemaa.
,
lapsista.
n = 35.
Kain,
Määritellä
Yliopistolli
Kvalitatiivin
Tutkimus
Zeev
leikkauksiin
sen
en
osoitti,
ym.
tulevien lasten lastensair
tutkimus.
äidin
54% lapsista
että ilmenin
jännitys, leikkauksen
Liite 2
3 (4)
1996,
pre-
aalan
USA
opertatiivisen
jännityksen
piirteitä
2-
lapsen
jälkeen
10
temperamentti,
negatiivista
vuotiaat
lapsen
ja lapset
ilmentymistä.
ikä käyttäytymist
sekä aiempien ä.
sekä
lääkärikokemu
heidän
sten
vanhemp
vaikuttaa
ansa,
lapsen
n = 163.
operatiiviseen
laatu
pre-
jännityksen.
Pakkane
Kuvata
17
Kirjallisuusk
Potilassimulaat
Kokemukset
n, Jonna sairaanhoitaja
tieteellistä
atsaus,
io-opetus
olivat
ym.
opiskelijoiden
tutkimust
sisällön
mahdollisti
pääasiassa
2012,
hoitotyön
a.
analyysi.
hoitotyön
myönteisiä ja
Suomi
taitojen
teoriatiedon ja opiskelijat
oppimista
käytännön
kokivat
potilassimulaat
yhdistämisen
simulaation
iolla ja heidän
auttaen
arvokkaaksi
kokemuksiaan
sairaanhoitajao
oppimiskoke
siitä.
piskelijaa
mukseksi.
muodostamaa
n
syvemmän
kuvan potilaan
kokonaistilante
esta.
Salmela,
Selvittää
Marja
4-6- n = 90.
Kvalitatiivin
Lapset
Lapset
vuotiauden
en
ilmaisevat
tarvitsevat
ym.
lasten
tutkimus,
pelkojaan
aikuisen apua
2010,
sairaalapelkoja
puolistruktu
sanallisesti tai ilmentääksee
Suomi
.
roitu
käyttäytymisell
n
haastattelu,
ä.
sairaalapelko
analysoitu
a.
käyttäen
Sairaalapelot
Colaizzi`s
muodostivat
Method
neljä
Liite 2
4 (4)
Phenomen
päätyypiä:
ological
turvattomuus,
Analysis.
haavoittuvuus,
avuttomuus ja
vastustus.
Traynor,
Tarkoitus
Maria
esittää
n vuoden
opetus
ym.
simulaatio-
aikuisopis
opiskelijoita
itsevarmuutta
2010,
opetuksen
kelijat.
saamaan
tulevia
Iso-
vaikutusta
n = 90.
näkökulmaa
harjoittelujaks
Britannia
sairaanhoidon
kuinka
opiskelijoiden
valmistuneena
itsevarmuuden
sairaanhoitajan
kehittymiseen
a sekä kehitti
ja
heidän
ammatillisuute
ymmärrystä
en
teorian
vaarantamatta
käytännön
potilasturvallis
kohtaamisesta.
uutta.
oli Kolmanne
Simulaatio-
Opiskelijat
auttoi saivat
toimia oa varten.
ja
Liite 3
1(1)
Viljon toimenpidevalmistelu
Olet sairaanhoitajana lasten kirurgisella osastolla. Potilaaksesi on tullut 3- vuotias Viljo
mukanaan
toinen
vanhemmista.
Viljo
on
tullut
korvienputkitukseen
eli
tympanostomiaan. Vanhempi kertoo Viljon nukkuneen huonosti edellisenä yönä ja
olevan nytkin melko levoton. Vanhempi vaikuttaa silminnähden jännittyneeltä ja hänellä
on paljon kysymyksiä toimenpiteeseen liittyen.
Tehtävänäsi on valmistella ja ohjeistaa Viljo siten, että hän on mahdollisimman peloton
mennessään toimenpiteeseen. Käytä apunasi Viljon kehitystasoa vastaavia pelon
lievittämiskeinoja. Huomioit ja reagoit myös vanhemman tunteisiin, sekä annat hänelle
tarvittavaa tukea ja ohjausta.