Avaa tiedosto
Jonna Mandelin, Anna Pankolainen Leikki-ikäisen lapsen pelko ja sen lievittäminen hoitotyössä Simulaatiotilanne sairaanhoitajan näkökulmasta Metropolia Ammattikorkeakoulu Sairaanhoitaja Hoitotyönkoulutusohjelma Opinnäytetyö 10.4.2015 Tiivistelmä Tekijä(t) Otsikko Sivumäärä Aika Jonna Mandelin, Anna Pankolainen Leikki-ikäisen lapsen pelko ja sen lievittäminen hoitotyössä – simulaatiotilanne sairaanhoitajan näkökulmasta 31 sivua+ 3 liitettä 10.4.2015 Tutkinto Sairaanhoitaja AMK Koulutusohjelma Hoitotyön koulutusohjelma Suuntautumisvaihtoehto Hoitotyö Ohjaaja(t) Marja Salmela, Lehtori Tämän opinnäytetyön aiheena on leikki-ikäisen lapsen pelko ja sen lievittäminen hoitotyössä. Opinnäytetyön tilaajana toimii Metropolia Ammattikorkeakoulu, Terveyden ja hoitamisen tulosalue. Kehittämistyömme tarkoituksena on tuottaa lastenhoitotyön koulutuksessa hyödynnettävä simulaatiotilanne siitä, miten sairaanhoitaja voi lievittää varhaisleikki-ikäisen lapsen pelkoa. Opiskelijoiden parempi valmius työelämään ja jo työelämässä olevien sairaanhoitajien ammattitaidon ylläpito ja kehittäminen on kehittämistyömme tavoite. Opinnäytetyömme on toteutettu kehittämistyönä kirjallisuuskatsauksen menetelmää soveltaen, jossa tulosten analysoinnin sijaan olemme tuottaneet simulaatiotilanteen hyödyntäen kirjallisuuskatsauksesta saamaamme teoriatietoa. Tietolähteinä käytimme alan kirjallisuutta, sekä useita kotimaisia niin kuin kansainvälisiäkin tutkimuksia aiheeseemme liittyen. Opinnäytetyössämme esittämämme simulaatiotilanteen avulla voidaan opettaa sairaanhoitajaopiskelijoille, kuinka kohdata leikki-ikäisen lapsen pelot, ja kuinka niitä voidaan lievittää. Näin teoriatieto ja käytäntö kohtaavat potilasturvallisuutta vaarantamatta simulaatio-opetusympäristössä. Pelkojen tunnistamien on ennalta ehto niiden lievittämiselle ja siksi näiden taitojen harjoitteleminen on tärkeää sairaanhoidonopiskelijoille. Simulaatiotilanteemme käsittelee 3-vuotiaan lapsen kehitystasoa vastaavia pelkoja kirurgiseen toimenpiteeseen valmistauduttaessa. Tulevaisuudessa leikki-ikäisten lapsien pelkojen kohtaamista ja niiden lievittämistä tulisi korostaa lastenhoitotyön opetuksessa enemmän. Simulaatio-opetus menetelmänä on tähän tarkoitukseen toimiva, mutta haasteena ovat sen vaatimat resurssit. Avainsanat leikki-ikä, lapsi, pelko, lievittäminen, simulaatio Abstract Author(s) Title Number of Pages Date Jonna Mandelin, Anna Pankolainen The Fear of Preschool Aged Child and Relieving of the Fear in Nursing 31 pages + 3 appendices 10 April 2015 Degree Bachelor of Health Care Degree Programme Nursing and Health Care Specialisation option Nursing Instructor(s) Marja Salmela, Lecturer The purpose of this final project was to study most common fears of preschool aged children and to research how to relieve those fears in nursing. The final project was created in co-operation with Metropolia University of Applied Sciences. Our goal was to create a simulation case which can be used as one educational method in nursing education related to children. Our goal was also that nursing students will have better completeness for nursing after graduation. Already working nurses can utilize our final project to advance and to maintain their professional knowledge related to children´s fear. This final project was carried out as a development work. We used literature review for collecting theoretical base. Instead of analyzing the results of literature review we created the simulation case for nursing education. This simulation case will advance nursing student´s ability to recognize and relieve the fears of preschool aged children. With this simulation case nursing in practice will meet with theoretical knowledge in a safe environment without endangering patients. Recognizing the fears is the necessity for relieving them. The simulation case that we have created handles 3-years old child´s preoperational fears. In future recognizing and relieving of preschool aged children´s fears should be educated more in nursing education related to children. Simulation education as an education method is functional for advancing these practical skills. The challenge of simulation education is the resources that it requires. Keywords preschool age, child, fear, relieve, simulation Sisällys 1 Johdanto 1 2 Opinnäytetyön tarkoitus ja tavoitteet 2 3 Kehittämistyö 3 3.1 Kehittämistyö käsitteenä 3 3.2 Kehittämistyön toteutus 3 4 5 6 7 Simulaatio opetusmenetelmänä 4 4.1 Simulaatio-oppimisympäristö 4 4.2 Simulaatio-opetuksen pedagogiikka 6 4.3 Lastenhoitotyön simulaatio ja sen eteneminen 7 Leikki-ikäinen lapsi 9 5.1 Leikki-ikäisen lapsen määrittely 9 5.2 Varhaisleikki-ikäisen lapsen kehitys 9 Simulaatiotilanteessa hyödynnettävää lastenhoitotyön teoria 11 6.1 Lastenhoitotyön periaatteita 11 6.2 Eettisiä seikkoja lastenhoitotyössä 12 6.3 Lapsen ja perheen ohjaamisessa huomioitavaa 13 6.4 Lapsipotilaan valmistelu hoitotoimenpiteeseen 14 Pelko ja sen lievittäminen 15 7.1 Varhaisleikki-ikäisen lapsen pelko 15 7.2 Selviytymiskeinot 17 7.2.1 Kognitiiviset selviytymiskeinot 17 7.2.2 Emotionaaliset selviytymiskeinot 17 7.2.3 Toimintakeskeiset selviytymiskeinot 18 7.3 8 Pelon lievittäminen hoitotyössä 18 Simulaatiotilanne sairaanhoitajan näkökulmasta 19 8.1 Suunnittelu ja tavoitteiden asettaminen 20 8.2 Simulaatiotilanteen alustus eli briefing 20 8.3 Simulaatiotilanteen toteutus 21 8.4 Jälkipuinti 23 9 Pohdinta 24 9.1 Luotettavuus ja eettisyys 24 9.2 Johtopäätökset ja kehittämishaasteet 25 Lähteet Liitteet Liite 1. Tiedonhankintataulukko Liite 2. Tutkimusaineisto Liite 3. Simulaatiotilanne 27 1 1 Johdanto Tämän opinnäytetyön aiheena on leikki-ikäisen lapsen pelko ja sen lievittäminen hoitotyössä. Toteutamme opinnäytetyömme kehittämistyönä. Kehittämistyömme pohjalta voidaan toteuttaa simulaatiotilanne, jonka avulla edistetään lastenhoitotyön opetusta ja valmistetaan opiskelijoita lastenhoitotyön haasteisiin. Jo työelämässä olevat sairaanhoitajat voivat myös hyödyntää opinnäytetyötämme syventääkseen ammattitaitoaan. Terveyden ja Opinnäytetyön hoitamisen tilaajana tulosalue. on Tämä Metropolia työ liittyy Ammattikorkeakoulu, Terveysalan kliininen erityisosaaminen eri tilanteissa - osaamiskärkeen. Lasten ja nuorten hoitotyö kuuluu osaksi sairaanhoitajan kliinistä osaamista. Leikki-ikäisen lapsen peloista saatu tieto pohjautuu vanhemmilta tai hoitajilta saatuun tietoon. Lapsen itsensä kertomista peloista sairaalaan liittyen tiedetään hyvin vähän. (Brewer – Gleditsch – Syblik – Tietjens – Vacik 2006: 13–22.) Lapsipotilailla ei ole samoja valmiuksia antaa suostumusta hoitoihin ja toimenpiteisiin kuin aikuispotilailla, myös lapsipotilaan omaiset saattavat olla hätääntyneitä lapsensa tilasta ja haluavat tälle parasta mahdollista hoitoa. (Nurmi – Rovamo – Maisniemi – Markkanen 2013: 181.) Lasten kokemuksia tutkimalla saadaan arvokasta tietoa, jota hyödyntämällä hoitohenkilökunta voi paremmin ymmärtää lasta potilaana. Lasten pelon kokemiseen vaikuttavat monet asiat, joista ei ole vielä riittävästi tietoa. Pelon tunnistamisen avulla voidaan löytää lapselle sopivia selviytymiskeinoja kokemuksen läpikäymiseen. (Flinkman – Salanterä 2004: 121–122.) Huolellisella lapsen toimenpiteeseen valmistelulla voidaan vaikuttaa hoitomyöntyvyyteen ja ehkäistä negatiivisten kokemusten syntyminen. (Bray – Callery – Kirk 2012. 1970–1971.) Juuri näistä syistä kehitystyömme aihe on tärkeä, sillä simulaatioharjoitusten myötä opiskelijat voivat harjoitella pelokkaan lapsen, sekä tämän vanhempien kohtaamista. Simulaatiotilanne jäljittelee todellisuutta, jossa opiskelija saa käytännöntaitoja, sekä itsevarmuutta tekemäänsä työhön. Potilasturvallisuus lisääntyy simulaatioharjoittelun myötä. (Niemi-Murola 2004: 681–684.) Nykyään yhä useammat potilaat ovat hyvin valveutuneita oman hoitonsa suhteen, jonka vuoksi sairaanhoitajalta vaaditaan yhä itsenäisempää ja vaativampaa työotetta (Sarajärvi – Mattila – Rekola 2011: 15). Simulaatio-opetuksella voidaan mahdollistaa näiden taitojenharjoittelu 2 sairaanhoitajaopiskelijoille turvallisessa ympäristössä (Nummelin – Niemelä – Salminen 2009: 8–9). 2 Opinnäytetyön tarkoitus ja tavoitteet Opinnäytetyömme tarkoituksena on tuottaa lastenhoitotyön koulutuksessa hyödynnettävä simulaatiotilanne siitä, miten sairaanhoitaja voi lievittää varhaisleikkiikäisen lapsen pelkoa. Tavoitteenamme on opiskelijoiden parempi valmius työelämään. Opinnäytetyömme mahdollistaa myös näyttöön perustuvan materiaalin hyödyntämisen erityisesti varhaisleikki-ikäisen lapsen pelkojen kohtaamisen ja niiden lievittämisen opetuksessa. Jo työelämässä olevat sairaanhoitajat voivat tulevaisuudessa myös hyödyntää opinnäytetyömme teoriapohjaa tekemänsä lastenhoitotyön tukena. Hyvä hoito edellyttää harjoitusta ja kokemusta, sillä ammattilaiseksi ei valmistuta vain tenttikirjaa lukemalla. Eettiseksi ongelmaksi saattaa muodostua se, että kokemattomat ammattilaiset ”harjoittelevat” lapsipotilailla. Vanhemmat eivät yleensä halua lapsensa hoitotoimenpiteen toimivan opetus- tai harjoitustilanteena. (Nurmi – Rovamo – Maisniemi – Markkanen 2013: 181.) Pelkojen tunnistaminen ja huomioiminen on edellytys niiden lievittämiselle (Kain – Mayes – O`Connor – Cicchetti 1996: 1238– 1245). Tavoitteenamme onkin, että tulevaisuudessa tämä toteutuisi paremmin. Opinnäytetyöhömme olemme asettaneet seuraavat tutkimuskysymykset: 1. Mitkä ovat tutkitusti yleisimmät varhaisleikki-ikäisen lapsen hoitotyöhön liittyvät pelot? 2. Miten sairaanhoitaja voi lievittää varhaisleikki-ikäisen lapsen kokemia pelkoja? 3. Miten varhaisleikki-ikäisen lapsen pelkojen kohtaamista ja niiden lievittämistä voidaan opettaa simulaatio-oppimisympäristössä? 3 3 3.1 Kehittämistyö Kehittämistyö käsitteenä Opinnäytetyömme toteutetaan kehittämistyönä. Tällä tarkoitetaan systemaattista toimintaa tiedon lisäämiseksi, sekä uusien sovellusten luomiseksi ja olemassa olevien parantamiseksi (Tilastokeskus 2014). Kehittyminen voidaan nähdä prosessina sekä lopputuloksena, joilla yleensä tarkoitetaan muutosta parempaan. Parhaimmillaan tutkimus ja kehittäminen toimivat yhdessä, koska tutkimus mahdollistaa perusteita toiminnalle, jolloin onnistumismahdollisuudet paranevat. Kehittäminen on kuitenkin mahdollista myös ilman tukimusta. (Heikkilä – Jokinen – Nurmela 2008: 21.) Opinnäytetyönä kehittämistyö tehdään toiminnan parantamiseksi organisaatiossa, toteutetaan käytännön näkökulmasta ja sillä pyritään saamaan aikaan käytännön ratkaisuja (Kananen 2012: 13–52). 3.2 Kehittämistyön toteutus Kokosimme opinnäytetyömme näyttöön perustuvan tiedon kirjallisuuskatsauksella, jonka varsinaisen analysoinnin sijaan tuotimme varhaisleikki-ikäisen lapsen pelkojen kohtaamiseen ja lievittämiseen liittyvän simulaatiotilanteen. Suunnittelemamme simulaatiotilanne on kuvattu opinnäytetyössämme niin tarkasti, että sitä voidaan käyttää sellaisenaan lastenhoitotyön opetuksessa. Myös simulaatiotilanteessa tarvittava teoriatieto on kuvattu opinnäytetyössämme pääpiirteittäin. Kirjallisuuskatsauksella tavoitellaan toistettavuutta ja pyritään minimoimaan epäluotettavuutta. Kirjallisuuskatsauksella kootaan kliiniseen tietopohjaan vaikuttavaa tietoa. (Malmivaara 2002.) Kirjallisuuskatsauksella tarkoitetaan prosessia, johon kuuluu tutkimussuunnitelman kuvaaminen, tutkimuskysymysten määrittäminen, alkuperäistutkimusten haku, näiden valinta, laadun arvioiminen ja analysoiminen, sekä tulosten julkistaminen. Kirjallisuuskatsauksen tulosta voidaan pitää pakatussa 4 muodossa olevana kokonaiskuvana aiemmista tutkimuksista ja niiden tuloksista. Asetettujen tutkimuskysymysten avulla kerättyä tutkimustietoa tulee arvioida kriittisesti ja se pyritään jäsentämään loogisesti luotettavan lopputuloksen saavuttamiseksi. (Kääriäinen – Lahtinen 2006: 39,44; Metsämuuronen 2006: 31.) Tuloksia voidaan hyödyntää hoitotyön käytäntöjen kehittämisessä sekä näyttöön perustuvassa hoitotyön toiminnassa (Hannula – Kaunonen 2006). Olemme hakeneet tietoa opinnäytetyömme teoreettiseen pohjaan seuraavista tietokannoista: Medic, Cinahl, Terveysportti. Käytimme hakusanoina seuraavia: ”leikkiikäinen lapsi”, ”leikki-ikäisen lapsen pelko”, ”lastenhoitotyö”, ”simulaatio”, ”simulation, education, nursing”, ”coping strategies, children, pediatrics”. Tietokantojen lisäksi olemme hakeneet tietoa kirjallisuudesta hyväksikäyttäen useita lähteitä. Simulaatiotilanteen suunnittelun tueksi olemme käyttäneet hankkimaamme teoriatietoa. Olemme hankkineet lähteitä myös lukemalla aiempia kotimaisia ja kansainvälisiä julkaisuja, joiden lähteitä olemme hyödyntäneet. Kehitystyössämme tiedonhaun valmistuttua etenimme itse simulaatiotilanteen suunnitteluun ja tuottamiseen. Simulaatiotilanteen kokoamisessa hyödynsimme teoriatietoa simulaatiotilanteen rakenteellisesta mallista, johon sovelsimme teoriatiedon lastenhoitotyöstä simulaatiotilanteen pelkoihin aiheeksi ja niiden lievittämiseen varhaisleikki-ikäisen lapsen liittyen. Valitsimme toimenpidevalmistelut. Simulaatiotilanteessa 3-vuotias lapsi tulee osastolle valmistautumaan tulevaan toimenpiteeseen. Valitsimme tämän simuloitavaksi tilanteeksi siksi, että näissä tilanteissa lapsen, sekä vanhemman pelot tulevat usein esille. Halusimme myös pitää simulaatiotilanteen keskittymään mahdollisimman olennaiseen eli yksinkertaisena, pelkoihin ja niiden jotta opiskelijat lievittämiseen. pystyvät Pyrimme yksityiskohtaiseen raportointiin simulaatiotilanteestamme, jotta sitä voidaan hyödyntää lastenhoitotyön opetuksessa sellaisenaan. Opinnäytetyömme kokonaisuudessaan toimii opetusrunkona ja sitä voi hyödyntää niin opettajat, opiskelijat kuin jo työelämässä olevat sairaanhoitajat. 4 4.1 Simulaatio opetusmenetelmänä Simulaatio-oppimisympäristö 5 Simulaatio on todellisuutta jäljittelevä oppimisympäristö. Käsitteet ja teoria ovat toiminnan tukena simulaatiotilanteessa. Simulaatio-opetuksen avulla opiskelija sisäistää paremmin opiskeltavan aihepiirin, joka myös luo kokemuksellisuutta opiskeltavaan asiaan, sekä parantaa opiskelijan havainnollisuutta. (Jalava – Keskinen – Keskinen – Tiuranniemi 2001.) Harjoitteluaika kliinisessä hoitoympäristössä potilaiden kanssa on usein rajallinen kliinistentaitojen kehittymisen kannalta (Pakkanen – Stolt – Salminen 2012: 163–174). Simulaatio-oppimisympäristö mahdollistaa tilanteiden turvallisen harjoittelun kontrolloidusti potilasturvallisuutta vaarantamatta (Traynor – Gallagher – Martin – Smyth 2010: 1422–1426). Onkin tutkittu, että potilassimulaatio lisää sairaanhoitajaopiskelijoiden halua ja kykyä luoda turvallinen hoitoympäristö ja hoitaa potilaita turvallisesti (Baxter – Akhtar-Danesh – Valaitis – Stanyon – Sproul 2009: 859–866). Simulaation avulla mahdollistetaan kliinisen todellisuuden jäljittely osa-alueittain tai kokonaisuutena. Simulaatiolla on useita erilaisia muotoja ja se voidaan toteuttaa muun muassa roolileikein, jolloin ihmiset eläytyvät esimerkiksi potilaan rooliin. Simulaatiota voidaan toteuttaa hyödyntämällä interaktiivista multimediaa tai tapausopetuksen keinoin. Yksi simulaation keskeinen muoto on potilassimulaatio, joka mahdollistaa hyvin todellisuutta jäljittelevän ja yksityiskohtaisen tilanteen. Potilassimulaatiossa potilasta voi jäljitellä nukke, joka ohjattuna reagoi opiskelijan toimintaan potilaan tavoin. (Pakkanen – Stolt – Salminen 2012: 163–174.) Potilassimulaation vertailtavuutta todellisuuteen voidaan kuvata kolmella eri tasolla: matala, keski- ja korkea taso. Matalan tason potilassimulaatiossa voidaan käyttää joitakin osia potilasnukeista, jonka avulla sairaanhoitajaopiskelija voi kartuttaa kädentaitojaan, esimerkiksi injektion antamista. Tämän tason potilassimulaatiosta puuttuukin elinvoimaisuus. Keskitason potilassimulaatiossa saavutetaan enemmän oikean hoitotyön todellisuutta jäljittelevä ympäristö. Tällöin simulaatiotilanteessa simulaationukelta Keskitason voidaan simulaatio potilastapauksista ja esimerkiksi kehittää niiden kuulla opiskelijan hoidosta. hengitysääniä ja ymmärrystä Korkean tason sydämenlyönti. monimutkaisista potilassimulaatiossa potilassimulaattorit eli nuket puhuvat, hengittävät ja jopa räpsyttävät silmiään, jolloin käytännön hoitotyön toimenpiteitä voidaan käsitellä erittäin todentuntuisesti. (Pakkanen – Stolt – Salminen 2012: 163–174.) Opetuksen kohderyhmä ja tavoitteet, sekä käytettävissä olevat taloudelliset voimavarat määrittelevät simulaatioympäristössä vaadittavat välineet, varusteet ja tilat (Hallikainen – Väisänen 2007: 437). 6 4.2 Simulaatio-opetuksen pedagogiikka Pedagogiikalla voidaan perustella niin koulutuksen tavoitteita, arvoja ja käytäntöjä kuin menetelmävalintoja (Joutsen 2010: 8). Korkeatasoinen oppiminen ja ohjaus ovat luonteeltaan samankaltaisia, olipa kyseessä simulaatioympäristöjä hyödyntävä koulutus, taikka koulutus, jossa simulaatiota ei käytetä. Onkin tärkeää ymmärtää millaista laadukas ohjaaminen ja oppiminen ovat, sillä vasta sen jälkeen voidaan nähdä, mitä lisäarvoa simulaatioympäristöt tuovat oppimiseen ja ohjaukseen. (Eteläpelto – Collin – Silvennoinen 2013: 21.) Simulaatiossa kouluttajalla tulee olla riittävän hyvä kliininen osaaminen, sekä tämän on tullut perehtyä simulaatio-opetuksen pedagogiikkaan (Hallikainen – Väisänen 2007: 437). Laadukkaan oppimisen ja ohjauksen ymmärtäminen ovat siis edellytyksiä simulaatiokoulutukselle. Tekninen väline, kuten simulaattori luo opetukselle haasteita, vaikkapa perinteiseen luokkahuoneopetukseen verrattuna. Tänä päivänä virallisissa ohjeissa, kuten oppimista koskevissa keskusteluissa korostetaan konstruktivistista oppimiskäsitystä. (Eteläpelto – Collin – Silvennoinen 2013: 21.) Konstruktivistisen oppimisnäkemyksen mukaisesti toteutettu simulaatiotilanne ohjaa oppijoita tietyn tiedon ja taitojen omaksumiseen, antaa vapauden etsiä tietoa itsenäisesti, muodostaa oman ratkaisun tilanteeseen, sekä ajattelemaan kriittisesti (Parker – Myrick 2009: 322–329). Simulaatiotilanteen ohjaajan tulee aktiivisesti tarkkailla ja pohtia opetustapaansa välttääkseen omien väärien asenteiden heijastumista opetukseen (Nurmi – Rovamo – Jokela 2013: 91). Kuviossa 1. on esitelty konstruktivistisen oppimiskäsityksen perusperiaatteet. • Oppija rakentaa aktiivisesti tietoaan, eikä vain passiivisesti ota sitä vastaan. • Oppija tekee aina yksilöllisen tulkinnan hänelle esitetystä aineistosta. • Asioita ymmärtämään pyrkivä uuden tiedon syväprossessointi auttaa myös muistamaan paremmin asioita kuin pinnallinen ulkoluku. • Oppiminen rakentuu oppijan aiemmalle tiedolle, jonka vuoksi se tulisi ottaa lähtökohdaksi opetuksessa. • Oppiminen on tilannesidonnaista (paikkaan, aikaan, ympäristöön ja kontekstiin). • Metakognitiot (omakohtainen arviointi, oman toiminnan valvonta ja säätely) ovat tärkeitä laadukkaan oppimisen kannalta. • Sisäinen motivaatio on kestävämpi perusta oppimiselle kuin ulkoinen palkkio tai rangaistus. 7 Kuvio 1. Konstruktivistisen oppimiskäsityksen terveydenhuollossa 2013). 4.3 perusperiaatteet (Simulaatio-oppiminen Lastenhoitotyön simulaatio ja sen eteneminen Simulaatiotilanteen tulisi aina perustua näyttöön perustuvaan ja ajan tasalla olevaan tutkittuun tietoon. Mikäli tämä ei ole mahdollista pitäisi tapaus koota kokemusta omaavien ammattilaisten käytännön tiedon pohjalta. (Nurmi – Rovamo – Jokela 2013: 91.) Lasten simulaatiotilanteiden suunnittelussa käytetään samoja periaatteita kuin aikuisten simulaatioissa. Lastenhoitotyö mielletään usein aikuistenhoitotyötä vaativammaksi. Lapsilla on käytössä erityisiä hoitomuotoja, joita ei juurikaan käytetä aikuisilla. Lisäksi on hallittava eripainoisille ja ikäisille soveltuvat välineiden koot ja laitesäädöt. Erityistä tarkkuutta tarvitaan myös lääkeannosten laskemisessa ja antamisessa. Lapsipotilaiden fysiologiset ja anatomiset tilat poikkeavat aikuisista. (Nurmi – Rovamo – Maisniemi – Markkanen 2013: 180–182.) Useimmiten simulaatioopetus jakautuu kolmeen osioon, joka on esitetty seuraavassa kuviossa 2. Suunnittelu ja tavotteiden asettaminen • Tilat ja välineet • Oppimistavotteiden asettaminen • Simulaatiotilanteen alustaminen Simulaatiotilanne • Koordinoitu • Ohjattu • Mahdollismman todentuntuinen ympäristö ja tilanne Kuvio 2. Lastenhoitotyön simulaatiotilanteen eteneminen. Jälkipuinti • Rauhallinen ympäristö • Kannustava ilmapiiri • Rakentava kritiikki • Pohdinta opituista asioista 8 Simulaatiotilanteen valmistelu kannattaa aloittaa varaamalla tarvittavat tilat ajoissa. Itse simulaatiotilanne voidaan toteuttaa eri tilassa kuin palautekeskustelu. Opiskelijoiden määrä koulutuskertaa kohden tulisi miettiä etukäteen harjoitukseen tarvittavan ja käytettävissä olevan ajan perusteella. Samalla arvioidaan myös kouluttajien määrä. (Nurmi – Rovamo – Jokela 2013: 89.) Simulaatiotilanteen suunnittelu aloitetaan aina oppimistavoitteiden määrittelyllä. Oppimistavoitteet tulisi saada osaksi simulaatiotilannetta luonnollisella ja uskottavalla tavalla. Tämä vaatii usein todellisten potilastapausten jäljittelyä. (Niemi-Murola 2004: 681–684.) Ihanteellista olisi, että simulaatiotilanne tarjoaa oppijoille tarpeellisia oppimistilanteita. Simulaatiotilanteen tulisi myös sisältyä opetussuunnitelmaan mielekkäästi, jotta opiskelijat ymmärtävät sen merkityksen oman kehittymisensä kannalta. Simulaatiotilanteessa välittyy kätevästi sellaista hiljaista tietoa ammatillisesta osaamisesta, jota ei opi kirjoista lukemalla. (Nurmi – Rovamo – Jokela 2013: 90–91.) Simulaatiotilannetta alustettaessa (briefing) ohjaavan opettajan on käytävä läpi perusasiat simulaatio-opetuksesta, potilassimulaattorin toiminnoista ja sen rajoituksista (Nurmi – Rovamo – Jokela 2013: 93). Avuksi voi käyttää listaa, joka on esitelty seuraavassa kuviossa 3. • Kyseessä on opetustilanne. • Opetuksen aikaiset asiat jäävät vain siihen osallistuneiden tietoon. • Simulaatiotilanteesta ja toisten tekemisistä ei saa puhua muille. • Harjoituksen aikana saa käyttää työssä käytössä olevia apukeinoja, kuten muistiinpanoja, oppaita ja kysyä ryhmältä/ soittaa kollegalle. • Epäonnistumiset eivät haittaa – potilaana on simulaattorinukke. • Potilassimulaattori muistuttaa ihmistä oireiltaan ja toiminnoiltaan vain rajoitetusti. • Kaikki eivät kykene eläytymään yhtä voimakkaasti simuloituun tilanteeseen, mutta osallistuminen olisi suotavaa, sillä täten ryhmä saa opetuksesta parhaan tehon irti. • Ihmiset voivat toimia simulaatiossa toisin kuin normaali työssään, joten toisten ammattitaitoa ei saa arvioida simulaatioharjoituksen perusteella. 9 Kuvio 3. Simulaatio-opetuksen periaatteet, potilassimulaattorin toiminnan esittely ja sen rajoitteet (Simulaatio-oppiminen terveydenhuollossa 2013). Jälkipuinnissa (debriefing) ohjaaja ja osallistujat käyvät läpi simulaatiotilanteen kulun, sekä pohtivat, mikä sujui hyvin ja mikä oli haastavaa (Dieckmann – Lippert – Östergaard 2013: 195–200). Ohjaajan kannattaa pyrkiä ohjaamaan jälkipuinnin kulkua ennalta laadittujen oppimistavoitteiden mukaisesti. Jälkipuinnin keskustelulle voidaan luonnostella tietynlainen kaari, jonka avulla ohjaaja pystyy tarvittaessa palaamaan oleellisiin asioihin, jottei keskustelu ryöppyä valtoimenaan eri suuntiin. (Nurmi – Rovamo – Jokela 2013: 95.) Jälkipuinnissa korostuu positiivinen ilmapiiri, jossa ei etsitä virheitä, eikä syyllistetä ketään. Ohjaajan on tärkeää huomioida kaikki osallistujat, myös hiljaisimmat oppijat. Jälkipuinnissa käydään lopuksi läpi, mikä simulaatiotilanteessa ja keskusteluissa tuntui hyödylliseltä ja mitä opittuja asioita opiskelijat voivat soveltaa kliinisessä työssä. (Dieckmann – Lippert – Östergaard 2013: 195–200.) 5 5.1 Leikki-ikäinen lapsi Leikki-ikäisen lapsen määrittely Leikki-ikäisellä lapsella tarkoitetaan 1-6-vuotiasta lasta. Leikki-ikä voidaan jakaa varhaiseen ja myöhäiseen leikki-ikään. Varhaiseen leikki-ikään luetaan 1-3-vuotiaat lapset ja myöhäiseen 3-6-vuotiaat lapset. Suomessa 6-vuotiasta lapsista puhutaan myös esikouluikäisinä (Koistinen – Ruuskanen – Surakka 2004: 66). 5.2 Varhaisleikki-ikäisen lapsen kehitys Jokainen lapsi on oma yksilönsä ja kehittyy omassa tahdissaan eri kehitysvaiheiden kautta. Näihin vaiheisiin vaikuttaa suuri biologinen vaihtelu niin taitojensaavuttamisajankohtien kuin myös oppimisjärjestyksen suhteen, ja tämän takia onkin mahdotonta määrittää absoluuttisia aikarajoja lapsen kehityksen vaiheille. (Haataja 2014: 22–23.) Leikki-ikään tultaessa lapsen kasvuvauhti hidastuu ja kehon 10 mittasuhteet muuttuvat. Kasvu tasaantuu ja lapselle tulee pituutta noin 5-7 senttimetriä vuodessa, painoa taas kertyy noin 2-3 kiloa vuodessa. Leikki-ikäisellä lapsella kaikki 20 maitohammasta ovat jo puhjenneet ja pään aukile on sulkeutunut. (Koistinen – Ruuskanen – Surakka 2004: 66). Kasvun vaiheiden aikana karkeamotoriikka eli suurten lihasten hallinta kehittyy, ja lapsi pystyy esimerkiksi nousemaan portaita vuoroaskelein. Myös hienomotoriikka eli käsien lihasten tarkkuutta vaativien toimintojen hallinta kehittyy, ja esineiden tutkiskelu suuhun laittamalla muuttuu. (Storvik-Sydänmaa ym. 2012: 39–40.) 2-3 vuotias lapsi on utelias ja tarkkaavainen tutkija, ja lapsi pyrkii jäljittelemään ja seuraamaan muiden tekemisiä. Lapsella tulee olla tarpeeksi virikkeitä, sillä ne tukevat kognitiivista kehitystä ja innostavat lasta toimimaan. 3-vuoden ikäisenä lapsen muisti alkaa toimia paremmin ja lapsi pystyy pitämään mielessä muutamia asioita samanaikaisesti, työmuisti kehittyy. (Storvik-Sydänmaa ym. 2012: 41.) Varhaislapsuus on keskeistä aikaa lapselle kielen oppimisen kannalta. Kielen avulla lapsi alkaa jäsentämään ympäröivää maailmaa samalla oppien uusia asioita. Kielellinen ja kognitiivinen kehitys tapahtuvat rinnakkain ja samalla luovat perustan sosiaalisille taidoille, tunteiden ja ajatusten viestimisille sekä suunnitelmalliselle toiminnalle. Varhaislapsuuden kielellistä kehitystä ohjaavat perimä, ympäristön aktivoiva vaikutus sekä toiminnan kautta tapahtuva oivaltaminen. Puheen- ja kielenkehityksen tyypillisen kulun mukaan 2-3-vuotias lapsi hallitsee noin 300–500 sanaa ja omaksuu nopeasti kielellisiä taitoja. Lapsi käyttää useampisanaisia ilmaisuja ja alkaa taivuttaa sanoja kieliopillisesti. Tämän ikäinen lapsi ymmärtää puhetta arkitilanteissa. Kolmevuotiaan puheen tulisi olla sillä tasolla, että vieraskin ihminen kykenee sitä ymmärtämään. (Korpilahti – Arikka – Wallden 2014: 46–47.) Motoriikan, kielen ja ajattelun kehittyessä sosiaalinen kanssakäyminen lisääntyy ja lapsen vuorovaikutustaidot paranevat (Storvik-Sydänmaa ym. 2012:43). 2-vuotias lapsi leikkii vielä toisen lapsen vierellä, mutta 3-vuotias ryhtyy leikkeihin yhdessä toisen lapsen kanssa (Koistinen – Ruuskanen – Surakka 2004: 67). Kuvittelu- ja roolileikit alkavat kiinnostaa ja leluja on mukava purkaa ja koota. Lapsen mielikuvituksellisuus kasvaa. (Storvik-Sydänmaa ym. 2012:43.) Leikit ja roolikokeilut sekä sadut ja kertomukset auttavat lasta käsittelemään erilaisia tunteita (Heikkinen-Peltonen – Innamaa – Virta 2008: 18). 2-vuotias pelkää äidin poislähtöä ja kaipaa paljon vanhempien huomiota. Tällöin lapselle alkaa kehittyä oma tahto ja hän on niin 11 sanotussa uhmaiässä. 3-vuotias ymmärtää äidin poissaolon. Tahtokausi jatkuu yhä ja lapsi koetteleekin paljon hänelle asetettuja rajoja. Lapsi oppii tässä iässä tunnistamaan muiden tunteita ja ottamaan niitä huomioon. 3-vuotiaana lapsi alkaa itsenäistyä ja hänen luovuutensa ympäristön tutkimisessa kasvaa. Toiminnastaan saamansa positiivisen palautteen myötä lapsen itseluottamus alkaa kehittyä, ja hänelle muodostuu hyvä itsetunto. (Storvik-Sydänmaa ym. 2012:43–44.) 6 Simulaatiotilanteessa hyödynnettävää lastenhoitotyön teoria Lastenhoitotyö on 0-18-vuotiaisiin lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa hoitotyötä. Lapsi tai nuori on oman hyvänolonsa asiantuntija. Kehitysvaiheesta riippuen lapsen kyky tehdä päätöksiä ja ottaa vastuuta terveyteen liittyvistä asioista on rajallista, ja tämä luo lastenhoitotyölle omia erityispiirteitä. (Leino-Kilpi – Välimäki 2014: 218.) 6.1 Lastenhoitotyön periaatteita Lastenhoitotyötä ohjaavat: lastenhoitotyössä siinä, yksilöllisyydenperiaate, että lasta pyritään joka hoitamaan näkyy käytännössä sairaalassa samojen periaatteiden mukaan kuin kotona oltaessa. Perhekeskeisyydellä tarkoitetaan sitä, että perhe nähdään lasta tukevana voimavarana. Kasvun ja kehityksen tukemisen periaate sisältää hoitohenkilökunnan tietotaidon lasten kasvu- ja kehitysvaiheista, sekä näiden turvallisesta tukemisesta. Turvallisuuden periaate näkyy muun muassa vanhempien osallistumisena lasten hoitamiseen, jolla vaikutetaankin lapsen ja vanhempien turvallisuuden tunteeseen. hoitosuunnitelmaa Jatkuvuuden toteutetaan joka periaatteella työvuorosta ja tarkoitetaan sitä, hoitopaikasta että toiseen. Omatoimisuuden tukemisen periaate tarkoittaa, että sairaalahoidon aikana lasta kannustetaan Omatoimisuutta ottamaan tukiessa vastuuta omasta otetaan hoidostaan huomioon myös ja selviytymisestään. lapsen vanhemmat. Kokonaisvaltaisen hoitotyön periaate tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että lapsi huomioidaan psyko-fyysis-sosiaalisena kokonaisuutena. Talvensaari – Kaisvuo – Uotila 2012: 105–109.) (Storvik-Sydänmaa – 12 6.2 Eettisiä seikkoja lastenhoitotyössä Eettiset lähtökohdat ovat samat niin lasten- kuin aikuistenhoitotyössä. (Leino-Kilpi – Välimäki 2014: 218.) Lastenhoitotyötä ohjaavat seuraavat eettiset periaatteet: Hoitohenkilökunnan hyvä ammattitaito, hyvinvoinnista huolehtiminen, yhteistyö, vastuu ja keskinäinen arvonanto, lapsen oikeus hyvään hoitoon, oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus, itsemääräämisoikeus ja vaitiolovelvollisuus (Suomen Lastenhoitoalan Liitto 2005). Lastenhoitotyössä, jossa työskennellään niin lapsipotilaan kuin hänen perheensä kanssa, ei voida välttyä eettisiltä ristiriidoilta. Kuviossa 4. onkin esitetty yleisimpiä ristiriidan aiheuttajia. Eettiset ristiriidat lastenhoitotyössä Vanhempi Epärealis Vanhempien en halu halu jättää hoitaa hoitamatta Suojelu tinen selviytymi sodote toisin Kuvio 4. Eettiset ristiriidat lastenhoitotyössä (Etiikka Hoitotyössä 2014). Lastenhoitotyössä sairaanhoitajan ensisijaisena asiakkaana on itse lapsi. Sairaanhoitaja saattaa joutua tilanteeseen, jossa hän joutuu tekemään päätöksiä lapsen hoitoon liittyen, lapsen tai vanhempien ollessa tähän kykenemättömiä. Lastenhoitotyöhön liittyy monia eettisiä kysymyksiä, joihin sairaanhoitajan on kyettävä ammatillisesti vastaamaan. Sairaanhoitajan tuleekin ristiriitatilanteessa selvittää itselle kenen asianajajana toimii. Lapsen edun määritteleminen ei aina ole yksiselitteistä, kun huomioidaan lapsen kokonaistilanne. Lapsen hyvä on useimmiten myös perheen hyvä, eikä alaikäistä lasta voida hoitaa vasten vanhempien käsityksiä. Sairaanhoitajan tehtävä on selvittää kuinka hyvin vanhemmat ymmärtävät lapsen terveysongelman ja sen hoidon, sekä ennusteen, ja tarpeen mukaan antaa lisäohjeistusta. Sairaanhoitajan on varottava syyllistämästä lasta tai hänen perhettään ja pyrittävä mahdollisuuksiensa 13 mukaan tukea perhettä löytämään uusia kaikille jäsenilleen sopivia ratkaisuja. (LeinoKilpi – Välimäki 2014:228–229.) Laki potilaan asemasta ja oikeuksista velvoittaa terveydenhuoltohenkilökuntaa antamaan potilaalle riittävästi tietoa, siten, että potilas ymmärtää sen sisällön. Jos alaikäinen lapsi ei kykene päättämään hoidostaan, häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen huoltajansa tai laillisen edustajansa kanssa. (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992 § 7) Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisina yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin kehitystään vastaavalla tasolla (Suomen perustuslaki 731/1999 § 6). 6.3 Lapsen ja perheen ohjaamisessa huomioitavaa Ohjauksella tarkoitetaan tiedon, taidon ja selviytymisen yhteistä rakentamista, jossa ohjaaja ja ohjattava kohtaavat tasavertaisena vuoropuhelussa. Ohjauksen sisältö muodostuu ohjattavan itsensä määrittämistä ja muodostamista asioista. On tärkeää antaa tietoa potilaalle oikeaan aikaan, ja oikealla tavalla. Jos tietoa annetaan liian aikaisessa vaiheessa, vastaanottokykyä saattavat rajoittaa pelko, hämmennys ja vastarinta. (Eloranta – Virkki 2011: 19–20.) Ohjaustilanteita voidaan toteuttaa muun muassa ryhmä- ja yksilöohjauksena. Ohjaustilanteessa tulee huomioida potilaiden erilaiset oppimistavat. Oppimistavat voidaan jaotella visuaaliseen (näkeminen, mielikuvat, lukeminen), auditiiviseen (kuunteleminen, puhuminen, itsepuhelu), ja kinesteettiseen (kokeminen, tekeminen, intuitio, tunteminen). (Kyngäs – Kääriäinen – Poskiparta – Johansson – Hirvonen – Renfors 2007: 74, 104; Eloranta – Virkki 2011: 53.) Vanhemmat ovat useimmiten mukana lapsipotilaan ohjaustilanteessa. Ennen ohjausta hoitajan tulee arvioida minkälaista ohjausta lapselle voi antaa suoraan, huomioiden lapsen ikä ja kehitys. Jos lapsi kykenee ymmärtämään ohjattavan asian, on huolehdittava, ettei lapsi jää ohjaustilanteessa ulkopuoliseksi. Sairaanhoitajan tulee myös päättää yhdessä vanhempien kanssa, annetaanko ohjausta lisäksi esimerkiksi päiväkodin henkilökunnalle. (Kyngäs ym. 2007: 29.) Vanhempien rooli korostuu lastenhoitotyössä, sillä lapsen paras toteutuu harvoin ilman vanhempien tai huoltajien tukea (Koistinen – Ruuskanen – Surakka 2009: 16). 14 Lasta hoidettaessa on kyse kasvavasta ja kehittyvästä yksilöstä, joka vasta rakentaa omia arvojaan. Lapsi tarvitsee aikuisten apua peruselintoimintojen ja turvallisuuden takaamiseksi. Erityisesti pienet lapset eivät kehitysvaiheestaan johtuen kykene verbaalisesti ilmaisemaan itseään, tuntemuksiaan, toiveitaan tai vointiaan. Tämän takia lasten ja nuorten hoitotyötä toteutetaan aina tiiviissä yhteistyössä vanhempien tai muiden vastuussa olevien aikuisten kanssa. (Leino-Kilpi – Välimäki 2014:219,226.) 6.4 Lapsipotilaan valmistelu hoitotoimenpiteeseen Lapsen ja vanhempien valmistaminen tutkimuksiin ja hoitotoimenpiteisiin on tietojen antamista tulevista toimenpiteistä ja tapahtumista. Tähän olennaisesti kuuluu lapsen eri selviytymiskeinojen tunnistaminen ja niiden tukeminen. Kuten lastenhoitotyössä yleensäkin, myös lapsen valmistelussa hoitotoimenpiteeseen tulee huomioida lapsen ikä, ja kehitystaso. Leikki-ikäinen lapsi ajattelee konkreettisesti, joten myös valmisteluissa on käytettävä konkreettisia, aitoja hoitovälineitä. Valmisteluissa voidaan hyödyntää sairaalaleikkivälineitä, nukkeja, nalleja ja erilaisia hoitotarvikkeita. Esimerkiksi nukutusmaskin voi tutustuttaa lapselle nallen avulla. Hoitotoimenpiteen tarpeellisuudesta ja välttämättömyydestä on hyvä puhua yhdessä vanhempien ja lapsen kanssa. (Storvik-Sydänmaa ym. 2012: 304–306.) Hyvällä valmistelulla, johon on varattu tarpeeksi aikaa, ja joka antaa tarpeeksi informaatiota lapsen kehitystasoon nähden, voidaan vaikuttaa positiivisesti lapsen hoitomyöntyvyyteen. Hoitajan kyky selittää ja jakaa informaatio ymmärrettävästi, on lapsille ja heidän vanhemmilleen erittäin tärkeää. Perheen yksilölliset tarpeet ja tavat tulee pyrkiä ottamaan huomioon valmisteltaessa. Vanhemmille ja lapsille tulee antaa riittävästi aikaa käsitellä saamaansa informaatiota, sekä mahdollistaa kysymysten esittäminen. Vanhemmat tarvitsevat myös tarpeeksi aikaa lapsensa hoitoa koskevien päätösten tekoon. (Bray – Callery – Kirk 2012. 1970–1971.) Tutkimuksiin ja hoitotoimenpiteisiin valmistelun yksi lähtökohdista on turvallisuuden tunteen takaaminen niin lapselle kuin tämän perheelleen (Storvik-Sydänmaa ym. 2012: 304). Kuviossa 5 on esitetty lapsen valmistelun vaiheet. 15 Vaihe 1 • Hoitaja tutustuu lapseen ja hänen vanhempiinsa • Tulevan toimenpiteen läpikäynti • Hoitaja arvioi perheen tuen ja ohjauksen tarpeen Vaihe 2 • Hoitaja selittää mikä toimenpide tehdään, ja mitä varten. • Toimenpiteen kuvailu hyödyntäen todellista materiaalia • Lapsi voi tutustua hoitovälineisii n leikin avulla. Vaihe 3 • Toimenpiteen aikana hoitaja kertoo, mitä milläkin hetkellä tapahtuu. • Hoitaja ohjaa lasta niin, että tutkimus tai hoitotoimenpi de sujuu mahdollisimm an hyvin. Vaihe 4 • Työstämisvai heessa hoitaja käy tutkimuksen läpi lapsen ja perheen kanssa • Apuna voi käyttää esimerkiksi leikki tai satuja. Kuvio 5. Toimenpiteeseen valmistaminen. (Lapsen ja nuoren hoitotyö 2012.) 7 7.1 Pelko ja sen lievittäminen Varhaisleikki-ikäisen lapsen pelko Lapsen herkkyys pelätä on geeniperäistä ja sen tehtävänä on minimoida vaara ja maksimoida turvallisuus. Pelot kuuluvat osaksi lapsen hyvää kehitystä. Kahdesta viiteen ikävuoteen lapsi pelkää usein tilanteita, joissa esiintyy melua, korkeutta, vieraita ihmisiä, vieraita esineitä ja ympäristöjä, sekä kipua ja henkilöitä, joihin kipu liittyy. Lapsi pelkää myös yksin jäämistä ja pimeää. Leikki-iässä mielikuvituksella on suuri vaikutus pelkojen muodostumiseen. (Rusanen 2011: 39–41.) Pelot liittyvät kehitysvaiheeseen, jossa lapsi alkaa tunnistamaan ympäristössään olevia vaaratekijöitä (Koistinen – Ruuskanen – Surakka 2004: 67). Lasten pelot voidaan jakaa kolmeen osaan: synnynnäisiin pelkoihin, tietyillä ikäkausilla esiintyviin kehitykseen liittyviin pelkoihin, sekä traumaattisten kokemusten aiheuttamiin pelkoihin. Synnynnäisiin pelkoihin kuuluu muun muassa voimakkaiden äänien, nopeasti liikkuvan esineen tai valon pelko. Kehityksellisiä pelkoja voivat olla vieraan ihmisen pelko, hylätyksi tulemisen ja eroon joutumisen pelko. Lapset pyrkivät pelonhallintaan joko työstämällä niitä sisäisesti tai näkyvällä käyttäytymisellä, kuten itkemällä tai huutamalla. (Vilén – Vihunen – Vartiainen – Sivén – Neuvonen – Kurvinen 16 2006: 342.) Kulttuurilla ja asuinympäristöllä on vaikutusta lapsen pelon kokemuksiin. Yleisimmät pelot ovat lapsilla kuitenkin samoja, riippumatta kulttuurista tai asuinympäristöstä. (Flinkman – Salanterä 2004:122.) Lasten pelot ja pelokkuus muuttuvat iän myötä. Pienten lasten pelot ovatkin konkreettisia ja välittömiä. (Flinkman – Salanterä 2004:122.) Jo pieni lapsi aistii ympäristössään tapahtuvia muutoksia, kuten myös sairaalaan joutumisen. Isommat lapset osaavat jo ilmaista vastustavansa sairaalaan tuloa ja vain harvat lapset lähtevät mielellään sairaalaan. Sairaalassa olevat vieraat ihmiset, oudot laitteet, uudet äänet ja hajut, sekä kipua tuottavat toimenpiteet aiheuttavat lapsille yleisimmin pelkotiloja. Myös mahdollinen ero vanhemmista pelottaa lasta. (Koistinen – Ruuskanen – Surakka 2004:121.) Hoitotoimenpiteisiin, kuten injektion antoon ja lääkkeidenottoon liittyvän vähäisen informaation on todettu tuottavan lapselle pelkoja. Lapsesta saattaa myös tuntua pelottavalta tiedottomuus kuinka sairaalassa tulisi käyttäytyä. Turvattomuus, haavoittuvuus, avuttomuuden kokemus, sekä pelon torjunta muodostavat lapsen sairaalapelon. (Salmela – Salanterä – Aronen 2010:719–726; Salmela – Salanterä – Aronen 2011.) Leikki-ikäinen lapsi saattaa pelätä kuolemaa, varsinkin jos lähipiirissä on kohdattu menetyksiä ja tätä ei ole pystytty käsittelemään lapsen kehitystasoa vaativalla tavalla (Spock – Parker 2003:292). Toimenpiteisiin liittyvät lääkkeet, ja nukutusmaski aiheuttavat tutkimuksen mukaan lapsille pelkoa (Flinkman – Salanterä 2004:122). Varhaisleikki-ikäinen lapsi on hyvin utelias ja haluaa saada merkityksen näkemilleen asioille ja esineille. Lapsella on vilkas mielikuvitus ja hänelle on ominaista yhdistellä asioita mielessään tehden niistä omia johtopäätöksiä. Varhaisleikki-ikäinen lapsi yhdistääkin kaiken suoraan itseensä ja pitää kuvittelemiaan asioita totena. Kolmen vuoden iässä lapsen mielikuvitus on kehittynyt sellaiselle tasolle, että hän pystyy samastumaan toisen ihmisen asemaan ja kuvittelemaan sellaisiakin asioita, joista hänellä ei ole itsellään kokemusta. Tässä iässä on myös paljon asioita, joita lapsi ei vielä ymmärrä ja saattaa kokea nämä pelottavina. (Spock – Parker 2003:289–291.) Ahdistuneisuus, lisääntynyt vastustaminen tai pakoyritykset ovat leikki-ikäisen lapsen keinoja ilmentää pelkoa. Myös taantuminen, ruokailu- ja nukkumisongelmat, sekä vihamielisyys kielivät lapsen pelosta. Lapsen ilmeet, eleet ja kehon fysiologiset muutokset ovat merkkejä pelosta. (Salmela – Salanterä – Aronen 2011:23–27.) 17 7.2 Selviytymiskeinot Selviytymiskeinot, eli coping-keinot, määritellään alati muuttuviksi kognitiivisiksi ja behavioraalisiksi yrityksiksi selviytyä yksilön resursseja rasittavilta ulkoisilta tai sisäisiltä vaatimuksilta (Lazarus – Folkman 1984: 141). Selviytymiskeinoilla tarkoitetaan tapoja ja toimintoja, joita lapsi käyttää selviytyäkseen hänelle oudoista ja vieraista tilanteista. Selviytymiskeinojen tunnistamisen perustalla on vanhemmilta saatava informaatio. Vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten, ja osaavat kuvata hänen aiempia kokemuksia ja reaktioita eri hoito- ja tutkimustilanteissa. (Storvik-Sydänmaa ym. 2012:304.) Selviytymiskeinoista esille nousevat erityisesti ongelmanratkaisukeinot, jotka auttavat ihmistä toimimaan stressaavissa olosuhteissa, sekä emotionaaliset selviytymiskeinot, jotka säätelevät ihmisen toimintakykyä stressaavissa tilanteissa toimimiseen. Lapsen pelkoa käsiteltäessä keskeisimmässä osassa ovat kognitiiviset-, emotionaaliset-, ja toiminnalliset selviytymiskeinot. Usein kognitiiviset ja emotionaaliset selviytymiskeinot ovat käytössä samanaikaisesti. (Salmela 2010:8,16.) Pelon hallinnan kautta lapsen perusturvallisuuden tunne vahvistuu ja hän voi saada onnistumisen kokemuksia pelon itsenäisestä hallinnasta (Flinkman – Salanterä 2004: 130). 7.2.1 Kognitiiviset selviytymiskeinot Kognitiiviset selviytymiskeinot, kuten keskustelu sairaalakokemuksista sairaanhoitajan kanssa ja informaation saanti, auttavat lapsia selviytymään esimerkiksi operaatioon liittyvistä peloista. Lapsen mahdollisuus osallistua päätöksentekoon auttaa lapsia hallitsemaan pelon tunteita. Kannustavat käyttäytymismallit ja vahvistavat toimintatavat mukaan lukien vanhempien valmistaminen auttavat lapsia käsittelemään pelkojaan sairaalassa. (Salmela 2010:16,17.) 7.2.2 Emotionaaliset selviytymiskeinot Emotionaaliset selviytymiskeinot sisältävät yritykset säännöllistää emotionaalista käyttäytymistä stressaavissa tilanteissa. Tukemisen ilmapiiri, vanhempien ohjaus sairaalaoloaikana ja erityisesti toimenpiteiden yhteydessä auttaa lapsia selviytymään eroahdistuksesta. Lapset tukeutuvat hoitohenkilökuntaan vanhempien poissa ollessa. Sairaanhoitajan empaattisuus ja tuki lievittää lapsen pelkoa ja auttaa lasta selviytymään erityisesti kipua tuottavista toimenpiteistä. Lapset käyttävät 18 emotionaalisia selviytymiskeinojaan, kun he haluavat saavuttaa hallinnantunnetta, yrittävät normalisoida sairaalassa oloaan ja olla yhteistyössä hoitohenkilökunnan kanssa. Lapsen todesta ottaminen, ajan antaminen sekä itseluottamuksen kohottaminen auttaa lasta hallitsemaan pelontunteitaan. (Salmela 2010:17.) 7.2.3 Toimintakeskeiset selviytymiskeinot Toimintakeskeiset selviytymiskeinot voivat ilmetä lapsen leikkinä, karkaamisena sekä vastustamisena. Lapsi etsii pelottavassa tilanteessa pakokeinoja, pyrkii löytämään muuta aktiviteettia ja mukavuutta sekä haluaa kontaktiin hoitajien kanssa. Leikin avulla lasta voidaan auttaa käsittelemään pelkoaan ja ilmaisemaan itseään. Erityisesti hoitotilanteita vastustavien lasten kohdalla leikin merkitys korostuu. Käsinukkejen, lääkärileikkien ja taikatemppujen on todettu olevan tehokkaita keinoja lasten pelon käsittelyyn. (Salmela 2010:18.) 7.3 Pelon lievittäminen hoitotyössä Lapsen sairastuminen koskettaa koko perhettä. Lapsi tunnistaakin herkästi, miten vanhemmat reagoivat ja luottava hoitoon. Lapsen turvallisuudentunnetta lisää vanhempien luottamus hoitoon. Sairastunutta lasta auttaa parhaiten perheen läheisyys, tuki ja rohkaisu, jolla pyritään tukemaan tunteiden näyttämistä ja käsittelyä. Tämä vaati vanhemmilta kykyä ymmärtää, ettei sairaasta lapsesta välittäminen tarkoita ylihuolehtivuutta, vaan lapsen kehitystasoa ymmärtävää ja kannustavaa tukea. Varhaisleikki-ikäisen lapsen kielellinen kehitys ei ole vielä sillä tasolla, että tämä osaisi kertoa ja selittää kulloisiakin tuntemuksiaan niin, että hoitohenkilökunta ja vanhemmat pystyisivät näitä helposti tulkitsemaan. (Vilén ym. 2006:343–344.) Sairaanhoitajan näkökulmasta tämä tarkoittaa, että vanhempia tulisi auttaa tunnistamaan ja kohtaamaan omia pelkojaan ja niistä aiheutuvaa ahdistusta. Ahdistuneessa tilassa oleva vanhempi ei pysty tukemaan pelokasta lasta, vaan siirtää tahtomattaan oman ahdistuksensa lapseen. On todettu, että lapset, joiden vanhemmilla on myönteisiä kokemuksia sairaalasta, kokevat vähemmän sairaalaan kohdistuvaa pelkoa. (Koistinen – Ruuskanen – Surakka 2004: 144.) Tutkimuksin on osoitettu, että vanhemmat, jotka ylivakuuttelevat, ovat yliempaattisia, pyytelevät anteeksi, kritisoivat tai antavat lapselle kontrollin tilanteesta, todellisuudessa lisäävät lapsen kokemaa stressiä. Lasten on todettu selviytyvän paremmin esimerkiksi rokotustilanteesta, kun vanhemmat ovat niin 19 sanotusti tilanteessa taustalla ja osallistuvat mahdollisimman vähän toimenpiteeseen. Vanhempien läsnäolo on kuitenkin tärkeää lapselle. (Ives – Melrose 2010: 30.) Leikki-ikäiselle lapselle on tärkeää toistuvat rutiinit. Rutiineista luopuminen sairaalaoloissa aiheuttaa lapselle herkästi ahdistusta ja pelkoa, siksi onkin tärkeää, että ruoka-ajoista ja tavoista, sekä unitottumuksista pyritään pitämään kiinni myös sairaalassa. Myös lapsen henkilökohtaiset vaatteet ja tutut lelut tuovat lapsen kaipaamaa turvaa. Yölampun jättäminen lapselle on myös keino vähentää leikkiikäiselle lapselle tyypillistä pimeän pelkoa. (Vilén ym. 2006: 343.) Ihanteellista lasten sairaalapelkojen kannalta on, mikäli vanhemmat pystyvät ennalta kertomaan lasta hoitavalle sairaanhoitajalle asioista, jotka tuottavat lapselle iloa ja mielihyvää. Näitä tietoja hyödyntämällä sairaanhoitaja voi sisällyttää lasta miellyttävän leikin ja mukavat asiat hoitopäivään. (Salmela 2011: 22.) Leikki kuuluu lapsen päivittäiseen olemiseen, eikä sen merkitys vähene sairaalaoloissa. Sairaalassa lapselle tuleekin tarjota virikkeitä kunnon ja voinnin mukaan. Leikin avulla lapsi sopeutuu ympäristöstä ja hänestä itsestään tuleviin paineisiin, sekä etsii niille luovia ratkaisumalleja. Leikin varjolla lapsi voi harjoitella tulevia uusia tilanteita ja valmistautua niihin kehitystasoaan vastaavalla tavalla. Lapsi voi leikin avulla ilmentää pelkojaan ja pettymyksiään, joita ei ehkä kykene muutoin tiedostamaan, eikä ilmaisemaan. Sairaalakokemuksia lapsi käsittelee parhaiten sairaalaleikeissä. (Vilén ym. 2006:349 – 350.) Tutkimushuoneiden on todettu aiheuttavan pelkoa leikki-ikäiselle lapselle. Tekstiili valinnoilla, sekä lapsen huomiota kiinnittävillä leluilla voidaan vähentää tilan pelottavuutta. (Koistinen – Ruuskanen – Surakka 2004:147.) Kaiken kaikkiaan, jokainen sairaalassa oleva lapsi kaipaa leikkiä, huumoria ja muuta toimintaa, joka tuo hänelle mielihyvää ja iloa (Salmela 2011: 34). 8 Simulaatiotilanne sairaanhoitajan näkökulmasta 3-vuotias Viljo on lastenosastolla odottamassa korvienputkitusleikkausta eli tympanostomiaa. Toimenpide on hetken kuluttua, ja sairaanhoitajan tulee valmistella pelokas Viljo, sekä ohjeistaa vanhempaa, siitä kuinka nukutustilanteessa toimitaan. 20 8.1 Suunnittelu ja tavoitteiden asettaminen Simulaatiotilanne tulisi järjestää mahdollisimman todentuntuisessa ympäristössä, lastenhoitotyöhön liittyvää välineistöä hyväksikäyttäen. Simulaatiotilanteen suunnittelua aloittaessa opettajan tulisi asettaa tulevalle simulaatio-opetukselle tavoitteet. Simulaatiotilanteen oppimistavoitteiksi asetamme seuraavat tavoitteet: 1. Sairaanhoitajaopiskelija osaa tunnistaa Viljon pelon tunteita tämän kehitystasoa vastaavalla tasolla. 2. Sairaanhoitaja käyttää varhaisleikki-ikäiselle sopivia pelonlievittämismenetelmiä. 3. Sairaanhoitajaopiskelija osaa ottaa huomioon myös vanhemman, ja alustaa hänelle tulevia tapahtumia. 4. Viljo on mahdollisimman peloton nukutukseen valmistautumisen aikana, eikä hänelle jää huonoja muistikuvia. Sairaanhoitajaopiskelijoiden oletetaan suorittaneen perioperatiivisen potilaan hoitotyön opinnot, ja täten osaavan lapsen leikkausta edeltävät preoperatiiviset valmistelut. 8.2 Simulaatiotilanteen alustus eli briefing Simulaatiotilanteen alustus toteutetaan siihen sopivassa luokkahuoneessa. Ryhmän koosta riippuen alustustilanteessa voi olla mukana yksi tai kaksi ohjaajaa. Simulaatioharjoitus toteutetaan kahdessa eri tilassa, joista toisessa osa ryhmän opiskelijoista seuraa simulaatiotilassa tapahtuvaa harjoitusta videoyhteyden ja mikrofoonien avulla ja näin pystyvät toimimaan tarkkailijoina ohjaajan tukena. Ohjaaja voi halutessaan jakaa tarkkaileville opiskelijoille omat osa-alueet oppimistavoitteiden pohjalta, joita he seuraavat harjoituksen aikana. Toisessa tilassa tapahtuu itse simulaatiotilanne harjoitus, joka on roolitettu opiskelijoiden kesken: sairaanhoitaja, lapsi ja vanhempi. Ohjaaja käy läpi simulaatioharjoitteluun liittyvät perusasiat (esitetty aiemmin kuviossa 3). Ohjaaja selostaa opiskelijoille tulevan simulaatiotilanteen ja kertaa opiskelijoiden kanssa pääpiirteittäin siihen tarvittavaa teoriatietoa. 21 Suunnittelemamme simulaatiotilanteen yhteydessä ohjaajan on hyvä kerrata opiskelijoiden kanssa seuraavia asioita: • Lapsipotilaan ohjaaminen • Vanhempien tukeminen ja ohjaaminen • Toimenpidevälineisiin tutustuminen lapsen kanssa • Tulevan toimenpiteen läpikäynti lapsen ja vanhempien kanssa Jotta simulaatiotilanteesta saadaan tarpeeksi haastava ja todentuntuinen voi ohjaaja halutessaan ohjeistaa Viljoa esittävää opiskelijaa käyttäytymään tietyllä tavalla hoitajan toimintaan, kuten korostamaan 3-vuotilaalle lapselle ominaista pelkokäyttäytymistä. Ohjaaja voi pyytää vanhempana esiintyvää opiskelijaa myös käyttäytymään jännittyneesti ja niin, että myös tämä tarvitsee tukea ja ohjausta tilanteessa. 8.3 Simulaatiotilanteen toteutus Esimerkkikuvaus simulaatiotilanteen mahdollisesta kulusta: Simulaatiotilanne alkaa siitä, kun sairaanhoitaja saapuu potilashuoneeseen, jossa Viljo on vanhempansa kanssa. Sairaanhoitajan ja vanhemman kohtaaminen: Sairaanhoitaja keskustelee aluksi vanhemman kanssa, siitä kuinka tämän tulisi toimia Viljon nukutustilanteessa. Sairaanhoitaja ohjeistaa vanhempaa pitämään Viljoa sylissä niin, että hänet on helppo siirtää toimenpidepöydälle. Sairaanhoitaja myös haastattelee vanhempaa, jotta selviäisi onko tämä jännittynyt ja minkälaista tukea hän kaipaa. Sairaanhoitaja kertoo vanhemmalle, että tämä ohjataan salista pois välittömästi anestesian alettua ja heräämisvaiheessa vanhempi saa jo olla paikalla heräämössä Viljon tukena. Sairaanhoitaja antaa myös vanhemmalle tilaa ja mahdollisuuden esittää kysymyksiä tulevasta. Mikäli alkuhaastattelun ja tutustumisen perusteella vanhempi on kovin jännittynyt, sairaanhoitajan tulisi keskustella erityisesti jännitystä aiheuttavista asioista ja pyrkiä lievittämään näitä, esimerkiksi kertomalla lisätietoa, mikä on koettu yleisesti lievittävän pelkoa ja jännitystä. Vanhemman tuntemukset huomioimalla sairaanhoitaja voi varmistaa tämän kyvyn tukea lastaan. Vaikka sairaanhoitaja aluksi 22 keskusteleekin Viljon vanhemman kanssa, ei hän jätä Viljoa kokonaan huomiotta. Viljo voi tämän aikaa sairaanhoitajan ohjeistuksen mukaan leikkiä huoneessa olevilla leluilla. Seuraavassa kuviossa 6. on esitetty konkreettisia esimerkkejä sairaanhoitajan toimista simulaatiotilanteessa. Vanhemman tuntemukset - kuinka tunnistaa? • Jännitys: • Kysely • Levottomuus • Ahdistuneisuus: • Itkuisuus • Vetäytyminen/yli-innokkuus • Kyky tukea lasta?: • Ylivakuuttelu • Yliempaattisuus • Anteeksipyytely • Kontrollin siirto lapselle Sairaanhoitajan toimet - kuinka lievittää? • • • • • • Informaationanto Päätöksentekoon osallistaminen Vanhempien ohjaaminen Aito läsnäolo Empaattisuus Auttaa vanhempaa tukemaan lastaan: • Luottamus tiedonanto, ammatillisuus, läsnäolo • Ohjaus • Kuuntelu ja keskustelu • Kysyminen ja vastaaminen • Auttaa vanhempia tunnistamaan ja kohtaamaan omat pelot ja niistä aiheutuva ahdistus Kuvio 6. Kuinka tunnistaa ja lievittää vanhemman tuntemuksia? Sairaanhoitajan ja Viljon kohtaaminen: Sairaanhoitaja käy aluksi Viljon kanssa läpi tulevaa toimenpidettä. Hän voi esimerkiksi kertoa, että toimenpide tehdään siksi, etteivät Viljon korvat olisi enää kipeät. Sairaanhoitaja tutustuttaa Viljolle nukutusmaskin pehmolelunallen avulla, sekä 23 näyttämällä, että äitikin voi kokeilla itselle maskia. Näin Viljo näkee, ettei maski tee kipeää. Nallen avulla voi myös näyttää käteen tulevan kanyylin, sekä tippaletkun ja kertoa, että Viljolla on sellainen kädessään, kun hän herää toimenpiteen jälkeen. On hyvä kertoa Viljolle, että ”letku” laitetaan siksi, että sitä kautta voidaan antaa lääkettä, mikäli Viljo tuntee kipua. Sairaanhoitaja kyselee Viljon kuulumisia ja tuntemuksia, esimerkiksi pelottaako Viljoa ja mikä pelkoa aiheuttaa. Jos Viljo on pelokas voi sairaanhoitaja käyttää pelonlievittämiskeinoja, kuten roolileikkiä, jonka avulla voidaan käydä tulevaa tilannetta läpi. Roolileikissä Viljo on lääkäri ja näin ollen voi itse ottaa kontrollin tulevaan tilanteeseen. Kuviossa 7. on esitetty konkreettisia esimerkkejä sairaanhoitajan toimista simulaatiotilanteessa. Sairaanhoitajan toimet - Kuinka lievittää? Lapsen tuntemukset Kuinka tunnistaa? • Pelko: • Ilmeet, eleet, kehon fysiologiset muutokset • Hallinnantunteen hakeminen • Pakokeinojen etsiminen • etsii muuta aktiviteettiä ja mukavuutta • Haluaa kontaktiin hoitajan kanssa • Vastahakuisuus • • • • • • • • Keskustelu ja informaation anto Päätöksentekoon osallistaminen Kannustaminen Empaattisuus Tukeminen Lapsen todestaottaminen Ajan antaminen Lapsen itseluottamuksen kohottaminen • Leikki • Roolileikit • Taikatemput • Käsinuket • Tutut vaatteet ja lelut • Rutiinit Kuvio 7. Kuinka tunnistaa ja lievittää lapsen tuntemuksia? 8.4 Jälkipuinti 24 Simulaatiotilanteen jälkeen kaikki opiskelijat, jotka ovat osallistuneet simulaatiotilanteeseen, joko tarkkailijoina tai toimijoina kokoontuvat rauhalliseen yhteiseen tilaan. Aluksi simulaatiotilanteessa toimineilta kysellään, miten he kokivat tilanteen sujuneen. Tuntuiko jokin erityisen helpolta tai haastavalta. Tämän jälkeen tarkkailijat kertovat huomioistaan ja antavat rakentavaa kritiikkiä. Käydään yhdessä läpi toteutuiko aluksi asetetut oppimistavoitteet simulaatiotilanteessa. Mikäli oppimistavoitteet eivät toteutuneet, käydään läpi miksi eivät ja mitä pitäisi toiminnassa muuttaa, jotta jatkossa ne toteutuvat. Opiskelijoiden on myös hyvä pohtia, mitä simulaatiotilanteessa oppimaansa he veisivät käytännön töihin mukanaan. Jälkipuinnin aikana kaikki voivat esittää kysymyksiä, johon ryhmänä etsitään vastauksia. Jälkipuinnissa tulisi olla kannustava ilmapiiri ja pitää mielessä, että kaikki ovat oppijan roolissa ohjaajaa myöten. 9 9.1 Pohdinta Luotettavuus ja eettisyys Opinnäytetyömme on toteutettu noudattaen hyviä tieteellisiä käytäntöjä. Olemme käsitelleet hankkimaamme tietoa huolellisesti ja rehellisesti. Opinnäytetyössämme lähteiden ja tekstiviitteiden oikealla merkitsemistavalla olemme kunnioittaneet lähteidemme alkuperää ja niiden tekijöitä. Opinnäytetyömme luotettavuutta lisää se, että käyttämämme lähteet ovat pääsääntöisesti alle kymmenenvuotta vanhoja ja osa näistä on kansainvälisiä. Työn luotettavuutta lisää myös se, että tekijöitä on kaksi, joka on laajentanut objektiivisuutta ja kriittisyyttä aineistoa hankkiessa ja käsiteltäessä. Tutkijalla saattaa olla omia asenteita, epäilyjä tai odotuksia tutkimaansa asiaa kohtaan. On tärkeää pyrkiä tunnistamaan tällaiset ennakkoasenteet ja ehkäistä niiden päätyminen itse tutkimukseen. (Leino-Kilpi – Välimäki 2009: 371.) Emme ole tuoneet työhömme omia mielipiteitämme, ja olemme perustelleet käsittelemiämme aiheita useita lähteitä hyödyntäen välttääksemme yksioikoisten näkemysten syntymisen. Luotettavuuden lisäämiseksi olemme tarkistaneet tuottamamme tekstin Turnitinplagioinnin tarkistus ohjelmassa. Plagioinnilla tarkoitetaan aikaisemman julkaistun tekstin liittämistä opinnäytetyöhön, ilman asianmukaisia lähdemerkintöjä (Leino-Kilpi – Välimäki 2009: 371). lähteinä ainoastaan Luotettavuutta on heikentänyt se, että olemme käyttäneet kirjallisuutta asiantuntijoiden konsultoinnin sijaan. Opinnäytetyömme luotettavuuteen vaikuttaa myös heikentävästi se, että emme ole 25 testanneet kehittämäämme simulaatiotilannetta käytännössä. Hyvien tieteellisten käytäntöjen mukaan toteutetussa tutkimuksessa noudatetaan yleistä huolellisuutta, tarkkuutta, sekä rehellisyyttä tulosten esittämisessä, tallentamisessa, sekä arvioinnissa (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2012–2014). Koemme noudattaneemme näitä arvoja. Olemme noudattaneet opinnäytetyö prosessimme aikana eettisiä toimintatapoja. Tiedonhankinta-, tutkimus-, ja arviointimenetelmämme tulee olla eettisesti kestäviä. Tutkimus tulee suunnitella, toteuttaa ja raportoida siten, että siinä syntyneet tietoaineistot tallennetaan tieteelliselle tiedolle määriteltyjen vaatimusten mukaan. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2012–2014.) Eettisesti työtämme tukee se, että tavoitteenamme on tuottaa hyvää kehittämällä lastenhoitotyön opetusta. Leikki-ikäisten lasten peloista ja niiden lievittämisestä on varsin vähän aiempaa tutkittua tietoa, joten on myös eettisesti perusteltua ja tärkeää käsitellä tätä aihealuetta. Työmme tulee olemaan julkisesti saatavilla, jotta mahdollisimman moni voisi hyötyä sen tuloksista. 9.2 Johtopäätökset ja kehittämishaasteet Opinnäytetyömme vastaa kaikkiin asettamiimme tutkimuskysymyksiin. Prosessina opinnäytetyömme toteutui sille asetetussa aikataulussa ja työ eteni johdonmukaisesti. Molempien tekijöiden työpanos prosessissa on ollut yhtä suuri, eikä prosessin aikana ole kohdattu suuria vastoinkäymisiä. Opinnäytetyömme tuloksena syntynyttä simulaatiotilannetta voidaan käyttää osana lastenhoitotyön opetusta tulevaisuudessa. Mielestämme onnistuimme rakentamaan opinnäytetyömme siten, että sitä voidaan hyödyntää hyvänä tietopakettina opetuksessa. Sairaalassa olo ja sairastuminen aiheuttavat lähes kaikille lapsille jonkinlaista pelkoa kulttuurista, taustasta ja asuinympäristöstä riippumatta. Sairaanhoitajan taito tunnistaa lapsen pelko on ennalta ehto sen lievittämiselle. Tästä syystä olisi erittäin tärkeää huomioida näiden taitojen kehittäminen lastenhoitotyön opetuksessa. Simulaatioopetus on hyvä keino pelontunnistustaitojen ja sen lievittämistaitojen opettamiseen ja oppimiseen. Simulaatio-opetusta olisi hyvä hyödyntää tulevaisuudessa enemmän myös vuorovaikutustaitojen kehittämiseen kliinisten kädentaitojen ohella. Sairaanhoitajilta vaaditaan nykyään yhä enemmän näitä ominaisuuksia ja opinnäytetyömme tietoperustan ja laatimamme simulaatiotilanteen avulla voidaan vastata tähän 26 tarpeeseen, joka on muodostunut potilaiden alati kasvavan tietoisuuden ja sen asettamien haasteiden myötä. Haasteelliseksi tämän aiheen opettamisen tekee se, että valmista lievittämismallia ei ole, vaan se pitää muodostaa olemassa olevan teoriatiedon pohjalta, huomioiden lapsen kehitystaso. Lapsen ja tämän perheen yksilölliset tarpeet tulisi myös ottaa huomioon, mikä osaltaan lisää lastenhoitotyön haastavuutta. Varhaisleikki-ikäistä lasta potilaana hoidettaessa vanhempien rooli ja läsnäolo on erittäin tärkeä. Lasta hoidettaessa potilaana sairaanhoitajan pitää tasapuolisesti huomioida jokainen perheenjäsen ohjauksen ja tuen tarpeineen. Kehittämishaasteena koemme simulaatiotilanteen, jota olisi tärkeää päästä toteuttamaan käytännössä havaitaksemme sen toimivuus. Tämä loikin haasteita itse opinnäytetyöprosessille, sillä emme saaneet konkreettista näyttöä suunnittelemallemme simulaatiotilanteen toimivuudelle. Resurssit luovat haasteita simulaatio-opetuksen järjestämiselle, sillä laitteistot ovat arvokkaita ja simulaatioohjaukseen tulee olla perehtynyt omalla koulutuksellaan. Tätä olisikin hyvä huomioida tulevaisuuden opetussuunnitelmia laadittaessa. Jo työelämässä olevien sairaanhoitajien olisi myös hyödyllistä saada mahdollisuus simulaatioharjoittelulle kehittääkseen ja ylläpitääkseen ammattitaitoaan. Aihealueena lasten pelot ja niiden lievittäminen on erittäin tärkeä, ja olisikin asianmukaista myös tulevaisuudessa panostaa tämän aiheen tutkimiseen. 27 Lähteet Baxter, Pamela – Akhtar-Danesh, Noori – Valaitis, Ruta – Stanyon, Wendy – Sproul, Susan 2009. Simulated experiences: Nursing students share their perspectives. Nurse Education Today 8 (29). 859–866. Luettavissa myös sähköisesti osoitteessa http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0260691709000951. Bray, Lucy – Callery, Peter – Kirk, Sue 2012. A qualitative study of the pre-operative preparation of children, young people and their parents’ for planned continence surgery: experiences and expectations. Journal of Clinical Nursing. 21. 1964–1973. Brewer, Stephanie – Gleditsch, Shannon – Syblik, Dorothy – Tietjens, Mary – Vacik, Heidi 2006. Pediatric anxiety: child life intervention in day surgery. Journal of Pediatric Nursing 21 (1). 13–22. Luettavissa myös sähköisesti osoitteessa http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0882596305002307. Dieckmann, Peter – Lippert, Anne – Östergaard, Doris 2013. Jälkipuinti. Teoksessa Ranta Iiri (toim.): Simulaatio-oppiminen terveydenhuollossa. Helsinki: Fioca. 195–200. Eloranta, Tuija – Virkki, Sari 2011. Ohjaus Hoitotyössä. Latvia: Tammi. Eteläpelto, Anneli – Collin, Kaija – Silvennoinen, Minna 2013: Simulaatiokoulutuksen pedagogiikka. Teoksessa Ranta Iiri (toim.):Simulaatio-oppiminen terveydenhuollossa. Helsinki: Fioca. 21–50. Flinkman, Tiina – Salanterä, Sanna 2004. Leikki-ikäisen lapsen pelot päiväkirurgisessa toimenpiteessä. Hoitotiede 16 (3). 121-131. Haataja, Leena 2014: Lapsen normaali neurologinen kehitys ja tutkimus. Teoksessa Pihko, Helena – Haataja, Leena – Rantala, Heikki (toim.): Lastenneurologia. Helsinki: Duodecim. Hallikainen, Juhana – Väisänen, Olli 2007. Simulaatio-opetus ensihoidossa. Finnanest 40 (5). 437. Hannula, Leena – Kaunonen, Marja 2006. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus osana 28 hoitotyön suositusten laadintaa - Esimerkkinä imetysohjaus. Sairaanhoitajaliitto. Verkkodokumentti.https://www.sairaanhoitajaliitto.fi/ammatilliset_urapalvelut/julkaisut/s airaanhoitaja-lehti/12_2006/muut_artikkelit/systemaattinen_kirjallisuuskatsa/ Heikkinen-Peltonen, Riitta – Innamaa, Marja – Virta, Marjut 2008. Mieli ja Terveys. Helsinki: Edita Prima. Heikkilä, Asta – Jokinen, Pirkko – Nurmela, Tiina 2008. Tutkiva kehittäminen: Avaimia tutkimus- ja kehittämishankkeisiin terveysalalla. Helsinki: WSOY oppimateriaalit Oy. Ives, Mary – Melrose, Sherri 2010. Immunizing children who fear and resist needles: is it a problem for nurses? Nursing Forum 45 (1). 30. Jalava, Urpo – Keskinen, Esko – Keskinen, Soili – Tiuranniemi, Juhani 2001. Simulaatio-oppiminen henkilöstön kehittämisen välineenä. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja. Turku. Joutsen, Susanna 2010. Potilassimulaattori hoitotyön koulutuksessa. Pro gradututkielma. Tampere: Tampereen yliopisto. Lääketieteellinen tiedekunta. Hoitotieteen laitos. Kain, Zeev – Mayes, Linda – O`Connor, Theresa – Cicchetti, Domenic 1996. Preoperative anxiety in children: Predictors and outcomes. Archives of Pediatric and Adolescent Medicine 12 (150). 1238–1245. Kananen, Jorma 2012. Kehittämistutkimus opinnäytetyönä - kehittämistutkimuksen kirjoittamisen käytännön opas. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja. Tampereen yliopistopaino Oy – Juvenes Print. Koistinen, Paula – Ruuskanen, Susanna – Surakka, Tuula 2004. Lasten ja nuorten hoitotyön käsikirja. Helsinki: Tammi.16,66,121,144,147. Kyngäs, Helvi – Kääriäinen, Maria – Poskiparta, Marita – Johansson, Kirsi – Hirvonen, Eila – Renfors, Timo 2007: Ohjaaminen Hoitotyössä. Porvoo. WSOY Oppimateriaalit Oy. Korpilahti, Pirjo – Arikka, Harri – Wallden, Tiina 2014: Puheen- ja kielenkehityksen häriöt. Teoksessa Pihko, Helena – Haataja, Leena – Rantala, Heikki (toim.): Lastenneurologia. Helsinki: Duodecim. 29 Kääriäinen, Maria – Lahtinen, Mari 2006: Sytemaattinen kirjallisuuskatsaus tutkimustiedon jäsentäjänä. Hoitotiede 18 (1).37-45. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992 §7. Säädetty eduskunnan päätöksen mukaisesti Helsingissä 17.8.1992. Lazarus, Richard – Folkman, Susan 1984. Stress, appraisal, and coping. New York: Springer. Leino-Kilpi, Helena – Välimäki, Maritta 2014: Etiikka Hoitotyössä. Helsinki. Sanoma Pro Oy. 218. Malmivaara, Antti 2002. Systemoitu kirjallisuuskatsaus–työkalu tutkimusnäytön tavoittamiseen. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. Verkkodokumentti. http://www.terveysportti.fi/dtk/ltk/koti?p_artikkeli=duo92921&p_haku=Systemoitu%20kir jallisuuskatsaus%E2%80%93ty%C3%B6kalu%20tutkimusn%C3%A4yt%C3%B6n%20t avoittamiseen Metsämuuronen, Jari (toim.) 2006: Laadullisen tutkimuksen käsikirja. Helsinki. International Methelp. 31. Niemi-Murola, Leila 2004. Simulaattoriopetus - miksi,mitä,miten?. Suomen lääkärilehti Finlands läkartidning 59 (7). 681–684. Nummelin, Merja – Niemelä, K – Salminen, Leena 2009. Simulaatio-opetus – Onko se niin hyvää kuin sanotaan? Kipinä 2. 8–9. Nurmi, Elisa – Rovamo, Liisa – Maisniemi, Kreu – Markkanen, Sari 2013. Ammattilaisten koulutus ja testaus. Teoksessa Ranta Iiri (toim.): Simulaatio-oppiminen terveydenhuollossa. Helsinki. Fioca. 180-182. Nurmi, Elisa – Rovamo, Liisa – Jokela, Jorma 2013. Simulaatiotilanteiden suunnittelu. Teoksessa Ranta Iiri (toim.): Simulaatio-oppiminen terveydenhuollossa. Helsinki. Fioca.89. 30 Pakkanen, Jonna – Stolt, Minna – Salminen, Leena 2012: Potilassimulaatio sairaanhoitajaopiskelijoiden hoitotyön taitojen oppimisessa – Kirjallisuuskatsaus. Hoitotiede 24 (2).Kirjallisuuskatsaus. 163–174. Parker, Brian C. – Myrick, Florence 2009. A critical examination of high-fidelity human patient simulation within the context of nursing pedagogy. Nure Education Today. 29 (3). 322–329. Rusanen, Erja 2011. Hoiva, kiintymys ja lapsen kehitys. Porvoo. Oy Finn Lectura Ab. 39–41. Salmela, Marja 2010. Hospital related fears and coping strategies in 4-6 year-old children. Väitöskirja. Helsingin Yliopisto. Salmela, Marja – Salanterä, Sanna – Aronen, Eeva 2010. The experience of hospitalrelated fears of 4- to 6-year-old children. Child: care, health and development 37 (5). Blackwell Publishing Ltd. 719–726. Salmela, Marja – Salanterä, Sanna – Aronen, Eeva 2011. Sairaalaan liittyvät pelot ja pelon merkitys leikki-ikäiselle lapselle. Tutkiva Hoitotyö 9 (3). Tutkimus. 23–27. Salmela, Marja 2011. Miten autan 4-6 -vuotiasta pelkäävää lasta sairaalassa? Sairaanhoitaja. 84 (3). 21–23. Salmela, Marja 2011. Diabetekseen sairastuneen lapsen sairaalaan liittyvät pelot ja pelosta selviytyminen. Diabetes ja lääkäri 40 (4). 34. Sarajärvi, Anneli – Mattila, Lea-Riitta – Rekola, Leena 2011. Näyttöön perustuva toiminta: Avain hoitotyön kehittymiseen. Sanoma Pro Oy. Helsinki. Suomen Lastenhoitoalan Liitto 2005. Lastenhoitoalan eettiset periaatteet. Verkkojulkaisu. www.slal.fi/index.php?k=7211 Suomen perustuslaki 731/1999 §6. Säädetty eduskunnan päätöksen mukaisesti Helsingissä 11.6.1999. 31 Spock, Benjamin – Parker, Steven J 2003: Järkevää lastenhoitoa. Keuruu. Otava.289– 292. Storvik-Sydänmaa, Stiina – Talvensaari, Helena – Kaisvuo, Terhi – Uotila, Niina 2012. Lapsen ja nuoren hoitotyö. Helsinki: Sanoma Pro Oy. Tilastokeskus 2014. Tutkimus- ja kehittämistoiminta. Verkkojulkaisu. www.stat.fi/meta/kas/t_ktoiminta.html Traynor, Marian – Gallagher, Anne – Martin, Lorna – Smyth, Susan 2010. From novice to expert: Using simulators to enhance practical skill. British journal of nursing 19 (22). 1422–1426. Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2012 – 2014. Hyvä tieteellinen käytäntö. Verkkodokumentti. www.tenk.fi/htk-ohje/hyva-tieteellinen-kaytanto Luettu:10.4.2015. Vilén, Marika – Vihunen, Riitta – Vartiainen, Jari – Sivén, Tuula – Neuvonen,Sohvi – Kurvinen, Auli 2006 Lapsuus - Erityinen elämänvaihe. Helsinki. WSOY: 342 – 344,350. Liite 1 1 (1) Taulukko 1. Tiedonhakutaulukko Tietokanta Hakusanat Viitteet Otsikon Tiivistelmän perusteella perusteella Medic Cinahl sopivat sopivat leikki-ikäinen,lapsi,pelko 5 5 3 simulaatio 18 6 6 simulation,education,nursing 74 15 5 coping strategies, children, 8 8 2 pediatrics Liite 2 1 (4) Taulukko 2. Tutkimusaineisto Tekijä(t) Tarkoitus Kohdery Aineiston , vuosi, hmä keruu maa (otos) analysointi Päätulokset Huomattavaa Tutkimuksella Tuloksien ja jossa tutkimu s tehty Baxter, Selvittää 17 eri Q- Pamela sairaanhoitaja yliopiston methodolog selvisi, ym. opiskelijoiden sairaanho y. opiskelijat tärkeää ottaa 2009, kokemuksia itaja jakautuivat huomioon Kanada simulaatio- opiskelijat neljään opetuksesta , näkökulman näkökulmaa koulutuksessa n = 24. omaavaan omaavaa pääryhmään: pääryhmää Reflectors, opetusta skeptics, toteutettaessa technology . an. että mukaan on eri nämä neljä eri savvies, comfort seekers. Bray, Selvittää n = 17, Kvalitatiivin Lucy lasten, nuorten Kahdessa en preoperatiivine 2012, ja tutkimus. n Iso- kokemuksia Britannia preoperatiivisis lastensair hoitotyytyväisy ta yttä. perheiden Pohjois.E Hyvä valmistelu edistää nglannin aalassa tapahtumista. Brewer, Selvittää, Stephani Texasin Double- Tutkimus ovatko lapset, lastensair blind osoitti, että tutkimuksesta e ym. jotka intervention lapset, jotka saatu tieto on 2006, valmisteltu nenä, , saivat hyödyllistä ja USA tulevaan korva paremman tärkeää, sillä ovat aalan ja Repeated- Tästä Liite 2 2 (4) toimenpiteese kurkku measures ennakkovalmis en vähemmän potilaat, model with telun, jännittyneitä intervention n = 142. kuin lapset, joita ei vähemmän and level of kuin valmistelun vaikutuksen lapset, olevan surgery for joita main osoittaa olivat lasten , age, sex, jännittyneitä valmisteltu. se ei tärkeää valmisteltu. tulevan effects toimenpiteen kannalta. Flinkma Kuvata Lasten- ja Kvalitatiivin Tulosten n, päiväkirurgise nuortenlä en mukaan lasten Salanter en äkäriase tutkimus, kokemukset ä toimenpiteese ma teemahaast hoitoprosessist 2004. en attelu. a Suomi leikki-ikäisen tulevan ,Pikkujätti olivat pääosin Tapiola. lapsen myönteisiä. kokemuksia Lapset kokivat n = 25. päiväkirurgises turvalliseksi ta vanhempien hoitoprosessist läsnäolon a, sekä kuvata prosessin lapsen pelkoa aikana. ja sen voimakkuutta. Ives, Kuvaa 5:ssä Kvalitatiivin Tutkimuksella Mary hoitajien julkisen en löytyi Melrose, kokemuksia terveyden tutkimus. tilannetta Sherri rokotuspelkoisi huollon 2010, sta ja neulaa yksikössä Kanada vastustavista 4 kuvaavaa teemaa. , lapsista. n = 35. Kain, Määritellä Yliopistolli Kvalitatiivin Tutkimus Zeev leikkauksiin sen en osoitti, ym. tulevien lasten lastensair tutkimus. äidin 54% lapsista että ilmenin jännitys, leikkauksen Liite 2 3 (4) 1996, pre- aalan USA opertatiivisen jännityksen piirteitä 2- lapsen jälkeen 10 temperamentti, negatiivista vuotiaat lapsen ja lapset ilmentymistä. ikä käyttäytymist sekä aiempien ä. sekä lääkärikokemu heidän sten vanhemp vaikuttaa ansa, lapsen n = 163. operatiiviseen laatu pre- jännityksen. Pakkane Kuvata 17 Kirjallisuusk Potilassimulaat Kokemukset n, Jonna sairaanhoitaja tieteellistä atsaus, io-opetus olivat ym. opiskelijoiden tutkimust sisällön mahdollisti pääasiassa 2012, hoitotyön a. analyysi. hoitotyön myönteisiä ja Suomi taitojen teoriatiedon ja opiskelijat oppimista käytännön kokivat potilassimulaat yhdistämisen simulaation iolla ja heidän auttaen arvokkaaksi kokemuksiaan sairaanhoitajao oppimiskoke siitä. piskelijaa mukseksi. muodostamaa n syvemmän kuvan potilaan kokonaistilante esta. Salmela, Selvittää Marja 4-6- n = 90. Kvalitatiivin Lapset Lapset vuotiauden en ilmaisevat tarvitsevat ym. lasten tutkimus, pelkojaan aikuisen apua 2010, sairaalapelkoja puolistruktu sanallisesti tai ilmentääksee Suomi . roitu käyttäytymisell n haastattelu, ä. sairaalapelko analysoitu a. käyttäen Sairaalapelot Colaizzi`s muodostivat Method neljä Liite 2 4 (4) Phenomen päätyypiä: ological turvattomuus, Analysis. haavoittuvuus, avuttomuus ja vastustus. Traynor, Tarkoitus Maria esittää n vuoden opetus ym. simulaatio- aikuisopis opiskelijoita itsevarmuutta 2010, opetuksen kelijat. saamaan tulevia Iso- vaikutusta n = 90. näkökulmaa harjoittelujaks Britannia sairaanhoidon kuinka opiskelijoiden valmistuneena itsevarmuuden sairaanhoitajan kehittymiseen a sekä kehitti ja heidän ammatillisuute ymmärrystä en teorian vaarantamatta käytännön potilasturvallis kohtaamisesta. uutta. oli Kolmanne Simulaatio- Opiskelijat auttoi saivat toimia oa varten. ja Liite 3 1(1) Viljon toimenpidevalmistelu Olet sairaanhoitajana lasten kirurgisella osastolla. Potilaaksesi on tullut 3- vuotias Viljo mukanaan toinen vanhemmista. Viljo on tullut korvienputkitukseen eli tympanostomiaan. Vanhempi kertoo Viljon nukkuneen huonosti edellisenä yönä ja olevan nytkin melko levoton. Vanhempi vaikuttaa silminnähden jännittyneeltä ja hänellä on paljon kysymyksiä toimenpiteeseen liittyen. Tehtävänäsi on valmistella ja ohjeistaa Viljo siten, että hän on mahdollisimman peloton mennessään toimenpiteeseen. Käytä apunasi Viljon kehitystasoa vastaavia pelon lievittämiskeinoja. Huomioit ja reagoit myös vanhemman tunteisiin, sekä annat hänelle tarvittavaa tukea ja ohjausta.
© Copyright 2024