Demokraattinen elitismi

Eliittiteoriat ja -tutkimus
Ilkka Ruostetsaari
Tampereen yliopisto
Johtamiskorkeakoulu
Syksy 2015
Osaamistavoite
• Luennolla perehdytään klassisiin eliittiteorioihin ja
eliittiteorian modernimpiin versioihin
(demokraattinen elitismi) valtatutkimuksen
lähestymistapoina sekä tarkastellaan erilaisia eliittitutkimuksessa käytettäviä tutkimusmenetelmiä.
Suomalaista eliittirakennetta verrataan
pohjoismaisiin eliittirakenteisiin.
• Luennolla opittua sovelletaan valtarakenteiden
analysoimiseksi rajattuun (empiiriseen) aineistoon
Kurssin suoritustavat
• Luento-osuus 2 op suoritetaan
oppimispäiväkirjalla (pituus 1500-1800
sanaa)
• Essee 3 op (POLVOA31) 2200-2500 sanaa
• Essee 8 op (POLVOS26) 5800-6500 sanaa
Oppimispäiväkirjan sisältö
(ks. Opas kirjallisiin töihin)
Oppimispäiväkirjan tarkoituksena ei ole referoida luentoja,
vaan kiteyttää ja jäsentää kurssin sisältöjä opiskelijan itse
valitsemien kysymysten ja näkökulmien kautta. Siten
muiden kirjallisten esitysten tavoin oppimispäiväkirja pyrkii
olemaan kokonaisuus. Tärkeää on itse miettiä, mikä on
oleellista ja merkittävää käsiteltävissä asioissa, rakentaa
siitä omaa käsitystään ja samalla arvioida omaa ajatteluaan
ja oppimistaan. Tavoite on muodostaa oma näkemys
käsiteltävistä asioista. Oleellista oppimispäiväkirjassa on
pohdiskeleva ja arvioiva ote: tavoite on analysoida ja pohtia
käsiteltäviä asioita eri näkökulmista. Oleellisen tärkeää on
perustella näkemyksensä.
Oppimispäiväkirjan arvosteluperusteet
Oppimispäiväkirja arvostellaan asteikolla hylätty–5
• Suoritus on hylätty, mikäli opiskelija ei näytä oleva perillä siitä, mistä
luennoilla on keskusteltu.
• Suoritus arvioidaan välttäväksi tai tyydyttäväksi, mikäli
oppimispäiväkirjasta näkyy, että opiskelija on käynyt luennoilla,
ymmärtää käsitellyt asiat, mutta ei kommentoi niitä.
• Kiitettävän ja erinomaisen arvosanan saa, jos opiskelija kommentoi
käsiteltyjä teemoja niitä argumentoiden ja jossa oma ajattelu- ja
oppimisprosessi on selkeästi esillä.
• Hyvä arvosana sijoittuu näiden kahden väliin tarkoittaen että
opiskelija osoittaa ymmärtäneensä käsitellyt asiat ja jossakin määrin
niitä kommentoi ja ilmentää oma oppimisprosessiaan.
Luentorunko
I
II
HARVOJEN HALLINTA POLIITTISESSA TEORIASSA
KLASSINEN ELIITTITEORIA
1. Eliittitutkimuksen syntytausta
2. Elitismi tieteenä ja ideologiana
3. Klassiset eliittiteoriat
3.1. Kolme C:tä
3.2. Gaetano Mosca
3.3. Robert Michels
3.4. Vilfredo Pareto
3.5. James Burnham
3.6. C. Wright Mills
jatkuu
III
IV
V
3.7. Massa
3.8. Ideologia ja sosiaalinen kontrolli
3.9. Eliitin kokoonpanon muuttuminen
3.10. Eliittikäsitteiden vertailu
KLASSISEN ELIITTITEORIAN KRITIIKKI JA TEORIAN VARIANTIT
1. Eliittipluralismi
2. Demokraattinen elitismi
3. Demokraattisen elitismin kritiikki
4. Demo-eliitti –perspektiivi
5. Radikaali demokratia
ELIITTITUTKIMUKSEN LÄHESTYMISTAVAT JA METODIT
SUOMALAINEN ELIITTIRAKENNE POHJOISMAISESSA
VERTAILUSSA
IR:n tutkimuksia eliiteistä
• Valta muutoksessa. Helsinki: WSOY 2003.
• Vallan sisäpiirissä. Tampere: Vastapaino 2014.
• Elite Recruitment and Coherence of the Inner Core of
Power in Finland. Changing Patterns during the
Economic Crises of 1991-2011. Lanham: Lexington
Books 2015.
ELIITTITUTKIMUKSEN UUDEN SUOSION SYYT
1) Demokratisoitumisen aalto 1970-luvulla +
Robert D. Putnamin teoksen ilmestyminen
1976 (The Comparative Study of Political
Elites)
2) Valtiososialismin romahdus 1990-luvun alussa
ja ”uusvanhojen” eliittien synty
3) Euroopan integraation vaikutukset kansallisiin
ja supranationaalisiin valtarakenteisiin
HARVOJEN HALLINTA POLIITTISESSA
TEORIASSA
(Morrow 1998)
• ANTIIKIN POLIITTISESSA TEORIASSA: Platon,
Aristoteles
• KESKIAIKAISET JA VARHAISMODERNIT
KÄSITYKSET ARISTOKRATIASTA
• PERINNÖLLINEN MONARKIA MODERNISSA
POLITIIKAN TEORIASSA
• EI-PERINNÖLLISET ELIITIT MODERNISSA
POLIITTISESSA AJATTELUSSA: John Stuart
Mill, Nietzsche, Auguste Blanqui, Lenin,
klassiset eliittiteoreetikot
PLURALISMI
• Valtarakenne on hajautunut: eri toimijat käyttävät
valtaa eri asia-alueilla
• Tasapainottuva valta
• Valtio on neutraali välittäjä
• Ei hallitsevaa ideologiaa
• Politiikka valinnan ja kilpailun prosessina
MARXISMI
• Eliittiteoreetikot hyökkäsivät marxismia vastaan
sekä tieteenä että ideologiana
• Eliittiteoreetikot hylkäsivät marxilaisen väittämän
poliittisen vallan taloudellisesta perustasta:
politiikka ei ole (pl. Burnham) pelkästään
taloudellisen luokkarakenteen heijastumaa
ELIITTITEOREETIKOIDEN KRITIIKKI
MARXISMIA KOHTAAN
1) Tarkoitus osoittaa Marxin teoria vääräksi,
aikaan sidonnaiseksi työväenluokan
ideologiaksi eikä yhteiskuntaa koskevaksi
tieteeksi;
2) Hylkäsi Marxin ennustuksen luokattoman
yhteiskunnan saavuttamisesta tulevaisuudessa
ja väitteen, että yhteiskunnan hierarkkinen
rakenne ei ole väistämätön
3) Politiikka ei ole pelkästään taloudellisen
luokkarakenteen heijastumaa
ELIITTITUTKIMUKSEN SYNTYTAUSTA
• ELIGERE = TEHDÄ VALINTA
• ELECTA = VALITTU OSA
-> ELITE
ELIITTITEORIA TIETEENÄ JA
IDEOLOGIANA (1)
• Tavoitteena sama objektiivisuus kuin
luonnontieteissä
• Aiemmin tehty suosituksia eikä tutkittu poliittisten
järjestelmien toimintaa
• Mosca: historiallinen metodi
• Löydettävä objektiiviset lait, ei eettisiä eikä
moraalisia kannanottoja
ELIITTITEORIA TIETEENÄ JA
IDEOLOGIANA (2)
• Illuusioiden hävittäminen: Aristoteles,
Montesquieu
• Myyttien hävittäminen: government by people,
luokaton yhteiskunta
• Ainoa tosi laki: yhteiskuntaa hallitsee aina
jonkinlainen eliitti
• Eliittiteorian ideologisuus
ELIITTITEORIAN KLASSIKOT
• Vilfredo Pareto (1848-1923): The Mind and
Society (1916, eng. 1935)
• Gaetano Mosca (1858-1941): The Ruling Class
(1883, eng. 1939)
• Robert Michels (1876-1936): Political Parties
(1911, eng. 1966, suom. Puoluelaitos nykyajan
demokratiassa, 1986
ELIITTITEORIAN MODERNIT KLASSIKOT
• James Burnhamn: The Managerial Revolution
(1941)
• C. Wright Mills: The Power Elite (1956)
• Floyd Hunter: Community Power Structure
(1963)
KOLME C:TÄ
•
•
•
•
JAMES MEISEL (1958):
CONSCIOUSNESS
COHERENCE
CONSPIRACY
ELIITTITEORIOIDEN YHTEISET PIIRTEET
• Valta on kumulatiivista
• Useampitasoinen rakenne
Mosca: 2 tasoa tai kerrostumaa
Mills: inner core, outer fringes
Pareto: governing elite, non-governing elite
• Hallitsevan eliitin olemassaolo väistämätön piirre
kaikissa yhteiskunnissa
• Inhimillisen käyttäytymisen irrationaalisuuden
korostaminen ->johtajuuden välttämättömyys
EROT ELIITTITEORIOIDEN VÄLILLÄ
• Tarvittavat ominaisuudet ja sosiaaliset
mahdollisuudet eliittiaseman saavuttamiseksi
• Eliitin vallan perusta
– Rakenteelliset (Michels, Mills, Burnheim) vai
psykologiset (Pareto, Mosca) tekijät?
GAETANO MOSCA: EDELLYTYKSET
ELIITTIIN NOUSULLE 1
• Yleiset, pysyvät ja yhteiskunnasta
riippumattomat edellytykset
- kyky kovaan työhön
- kunnianhimo
- syntyminen eliittiin
- onni
MOSCA: EDELLYTYKSET ELIITTIIN
NOUSULLE 2
• Vaihtelevat, yhteiskunnasta riippuvat
edellytykset
• - ao. yhteiskunnassa arvostettu
ominaisuus antaa valtaa sitä kontrolloivalle
ryhmälle
MOSCA
• Eliittiasema on seurausta sen jäsenillä olevista
ominaisuuksista, joita arvostetaan
yhteiskunnassa tai siitä, että muut uskovat eliitin
jäsenillä olevan näitä ominaisuuksia
• Eliitin harjoittama kontrolli riippuu vähemmistön
kyvystä organisoitua kohesiiviseksi voimaksi,
joka toimii yhtenäisenä suhteessa yhteiskunnan
muihin voimiin
MOSCA: EROT POLIITTISTEN
JÄRJESTELMIEN VÄLILLÄ
AUKTORITEETIN PERIAATTEET
ELIITTIIN
REKRYTOITUMISEN
TENDENSSIT
Autokraattinen
Liberaalinen
Aristokraattinen
1
2
Demokraattinen
3
4
ROBERT MICHELS
• Oligarkian rautainen laki: who says organization,
says oligarchy
• Missä ja minkä kokoisessa organisaa-tiossa
tahansa johtajuus on välttämätön sen
säilymiselle ja menestymiselle
• Jakaa oligarkian syntymiseen johtavat syyt
teknis-hallinnollisiin, psykologisiin ja älyllisiin
syihin
Teknis-hallinnolliset syntysyyt
A) Jäsenmäärän kasvu -> organisoituminen,
edustuksellisuus -> johtajuuden
byrokratisoituminen
B) Poliittinen kamppailu edellyttää tehokkuutta,
strategista ajattelua ja nopeita päätöksiä
muuttuvissa tilanteissa -> johtajuuden
ammattimaistuminen, jäseniltä vaaditaan kuria
Psykologiset syntysyyt
A) Yksilöpsykologiset
- johtajaominaisuudet
B) Joukkopsykologiset
- joukkojen pätemättömyys, apatia
- joukkojen halu tulla johdetuksi
Älylliset syntysyyt
• Johtajien kouliutuminen ja pätevöityminen
tehtävissään
• Koulutusero
-> intellektuaalinen ylivalta -> johtajuuden
ammattimaistuminen -> korvaamattomuus
Johtajien itsevaltaisuuden
ilmenemismuodot
1) Johtajat kontrolloivat tehokkaasti
organisaation varoja
2) Varojen kontrolliin liittyen lehdistö
muodostaa välineen johtajille vallan
säilyttämiseksi ja lujittamiseksi
3) Johtajat hallitsevat organisaation
kurinpitovälineitä
Autokraattisten tendenssien
estämiskeinot
• KANSANÄÄNESTYS
• LUOPUMINEN
• SYNDIKALISMI
• ANARKISMI
Mitkään keinot eivät toimi -> oligarkian laki
pätee kaikkiin yhteiskunnallisiin liikkeisiin
ja kaikkiin yhteiskuntamuotoihin -> ideaali
demokraattisesta itsehallinnasta on
mahdoton
VILFREDO PARETO
• Eliitit seurausta pysyvistä inhimillisistä
ominaisuuksista
• Ihmiskäsitys epätasa-arvoinen –
resurssien niukkuus
2 käsitystä eliitin kokoonpanosta
A) 1. Alempi kerrostuma, ei-eliitti
(vähemmän kyvykkäät)
2. Ylempi kerrostuma, eliitti
(kyvykkäimmät)
- hallitseva eliitti
- ei-hallitseva eliitti
B) Eliitti: henkilöt, jotka riippumatta kyvyistä
miehittävät johtavat asemat
Ihmisen toiminnan loogisuuden
edellytykset
1) Toimintaa motivoi harkittu päämäärä tai
tarkoitus
2) Tämä päämäärä on mahdollinen
3) Päämäärän saavuttamiseksi käytetyt
keinot ovat todellisuudessa sopivia sen
saavuttamiseksi
- Ihmisen toiminta ei ole alkuperältään
loogista
Käyttäytymisen oikeuttaminen
• Derivaatiot (=oikeuttaminen itse)
vaihtelevat ajankohdasta ja maasta
toiseen
• Residuaalit (= toimijan vaistojen,
asenteiden tai mielentilan suora
heijastuma) ovat pysyviä
Sosiaalisen toimintaan sisältyvät
residuaalit
• Luokka I: kombinaatioiden vaisto (tendenssi
kohti muutosta)
• Luokka II: Ryhmäitsepintaisuus (tendenssi kohti
inertiaa, säilymistä)
• Luokka III: Itseilmaisun ja –toiminnan residuaali
• Luokka IV: Sosiaalisuuteen liittyvä residuaali
• Luokka V: Yksilön koskemattomuus ja hänen
lisätarpeensa
• Luokka VI: Sukupuoliresiduaali
Derivaatiot
• Luokka I: Väite, vakuutus
• Luokka II: Auktoriteetti
• Luokka III: Sopusointu tunteiden tai
periaatteiden kanssa
• Luokka IV: Verbaaliset todisteet
Eliittien kierto
• Pluralistinen teoria yhteiskunnasta
• Eliitti ei ole staattinen: rakenne muuttuu
jatkuvasti
• Eliittiin valinnan periaatteet
• - yleisin este vapaalle kierrolle on
aristokraattinen periaate -> degeneroituminen ->
eliitti syrjäytyy
• Suhteellisen vapaa eliittien kierto on edellytys
terveelle ja vahvalle yhteiskunnalle
• Luokan I residuaalit: ketut (älyn ihmisiä)
• Luokan II residuaalit: leijonat (voiman ihmisiä)
Paras kombinaatio
1) Luokan II residuaalit ovat laajalle levinneitä ja
aktiivisia ei-eliitin keskuudessa
2) Yksilöt, joilla on korkean tason luokan I
residuaalit, keskittyvät eliittiin
3) Kohtuullinen osuus luokan II residuaaleja siitä
huolimatta vallitsee eliitissä
4) Eliitti on suhteellisen avoin niin, että ainakin
suhteellisen vapaa kierto voi tapahtua
Toisin sanoen…
1)
2)
3)
4)
Massoilla on usko integroivaan myyttiin tai ideologiaan,
vahva ryhmäsolidaarisuuden tunne, halu kestää
fyysistä kovuutta tai uhrauksia
Yhteisön parhaat ja aktiivisimmat aivot keskittyvät
eliittiin, ovat valmiita käyttämään hyödyksi minkä
tahansa tilaisuuden historiallinen tilanne tarjoaa
Samanaikaisesti eliitti ei ole kyyninen eikä ole
yksinomaan riippuvainen älystä, vaan kykenee
olemaan luja, käyttämään voimaa, jos sisäinen tai
ulkoinen tilanne sitä vaatii
Eliitti estyy degeneroitumasta sitä kautta, että uusia
kykyjä nousee sen piiriin
JAMES BURNHAM
• Kapitalistinen yhteiskunta on rappeutumassa korvautuen yhteiskunnalla,jota
managerieliitti kontrolloi taloudellisesti ja
poliittisesti
• Eliitin vallan perusta: tuotantovälineiden
kontrolli
• Tuotantovoimien omistajat jääneet syrjään
tuotantotoiminnasta ->tuontantoprosessi
manageriluokan käsiin
jatkuu
• Kapitalistista hallitsevaa luokkaa ei voida
syrjäyttää luokattoman yhteiskunnan toivossa, vaan se korvaantuu teknisesti
välttämättömällä managerieliitillä
• Talouden kontrolli synnyttää poliittista
kontrollia
• Dikotomia valtion ja talouden väliltä häviää
• T.B. Bottomore: Elites and Society (1964)
C. WRIGHT MILLS
• Valta liittyy tiettyihin rooleihin yhteiskunnassa:
valta on institutionalisoitunut
• Tietyillä instituutioilla (armeija, suuryritykset,
poliittinen päätöksentekokoneisto) on keskeinen
asema yhteiskunnassa
• Ylimmät asemat näissä instituutioissa ovat
strategisesti määrääviä asemia yhteiskunnassa
• Eliitti koostuu niistä, joilla on johtavia asemia
strategisesti tärkeissä instituutioissa ja jotka
kuuluvat ylimpään sosiaaliseen kerrostumaan
jatkuu
• Valtaeliitin olemassaolon edellytyksenä on
kontaktit instituutioiden johtajien välillä
• ”Institutionaalinen läheisyys” on voimakkainta
silloin kun johtajat siirtyvät instituutioista toiseen
– roolien vaihdon helppous indikoi eliitin
koheesion astetta
• Vaikka valtaeliittiin kuuluvien välillä vallitsee
vastavuoroinen veljeys, sen jäsenyys ei perustu
henkilökohtaiseen ystävyyteen, vaan asemien ja
sosiaalisen taustan samankaltaisuuteen
MASSA
• Massa jäsenet eivät ole organisoituneet
poliittiseen toimintaan
• Kykenee toimimaan yhtenäisenä vain, kun
eliitti integroi sen ulkoapäin
• Poliittisesti kykenemätön, apaattinen ja
voimaton
IDEOLOGIA JA ASOAALINEN
KONTROLLI
• Yhteiskunnan tulee hyväksyä eliitin
vallankäyttö
• Massa hyväksyy helposti hallitsevan eliitin
vallankäytön
• Propagandan rooli
• Esim. kuninkaan jumalallinen hallitsemisoikeus, oppi kansan tahdosta
• Hallitseva luokka on myös hallitseva
intellektuaalinen luokka
ELIITIN VAIHTUMINEN
• Eliitin romahdukseen ja korvaantumiseen
toisella vaikuttavat
• - rakenteelliset tekijät
• - psykologiset tekijät
• Marx: uuden tuotantotekniikan käyttöönotto -> hallitseva luokka vaihtuu väistämättä
jatkuu
• Mosca: eliitin säilyminen riippuu sen kyvystä
sopeuttaa oma politiikkansa eri eturyhmien
vaatimuksiin: uusien voimien kyvykkäimmät
edustajat nostetaan eliittiin, mikä lujittaa eliittiä
• Pareto: pysyvä vuorottelu eliitin välillä, jossa on
vallitsevana luokan I residuaalit (arkaluonteiset
ketut) ja eliitin välillä, jossa vallitsevana ovat
luokan II residuaalit (kovaluonteiset leijonat)
ELIITTIKÄSITTEIDEN VERTAILU
• Elite (ranska), ruling class (englanti),
aristocracy (kreikka), oligarchy (kreikka),
political class (englanti)
• Synonyymisyyden kriteerit
– Kahden eri sanan merkitysten pääkomponenttien samuus
– Kahden eri sanan käytön samuus
- fiddle (violin), help (aid), inner (internal), refuse
(repudiate), ideology (belief system)
jatkuu
• ELITE (eligere=tehdä valinta, electa= valittu osa)
- pääkomponentit: lukumäärä, erottelu
• RULING CLASS
- luokka -> tietoisuus -> kohesiivisuus
• POLITICAL CLASS
- Mosca: classe dominate – classe political (hallitsevan
luokan segmentti)
• ARISTOCRACY
- ”parhaiden hallinta”
- tärkein erottelukriteeri: syntytausta
• OLIGARCHY
- ”harvojen hallinta”
Eliittikäsitteiden erot (vrt. Zannoni 1978)
valtaeliitti eliitti
hallitseva poliittinen aristokra- oligarkia
luokka
luokka
tia
harvalukuisuus
x
x
x
x
x
x
erotuskriteeri
x
x
x
x
x
x
kohesiivisuus
x
x
x
tietoisuus
x
x
x
x
x
valta
yleensä
x
x
x
x
x
x
poliittinen
valta
x
Eliitin merkitysten komponentit
•
•
•
•
Merkityksen ala
Kriteeri eliitin ja ei-eliitin erottamiseksi
Eliitin vallan lähde
Eliittikäsitteiden vertailua (vrt. Zannoni
1978):
teoreetikko
erotuskriteeri
vallan lähde
ala
Pareto
tehokkuus
voima ja
suostumus
yhteiskunta
Mosca
erinomaisuus
organisaatioiden
lukumäärä
yhteiskunta
Michels
asema
organisaatiossa
monopoli organisatoristen välineiden käytössä
kompleksit
organisaatiot
Wright Mills
sosiaalinen status
ja asema
instituutioissa
vallanlähteiden
monopoli
yhteiskunta
Burnham
varallisuus,
omaisuus
tuotantovälineiden kontrolli
yhteiskunta
Marx
omaisuus
valtio
yhteiskunta
pluralistit
lukuisten pol.
resurssien
omistaminen
erilaiset pol.
resurssit
yhteiskunta
Eliittiteorian suhde demokratiateoriaan
1) Missä määrin eliittiteoreetikoiden käsitys
luovasta eliitistä passiivisen massan yläpuolella ja sille vastakkaisena olevana on
oikeutettu?
2) Dominoiko yhteiskuntaa yksi vai useita erilaisia
eliittejä?
3) Onko elitismi yhteensopimaton demokratian
kanssa kuten klassinen eliittiteoria väittää vai
voiko olla olemassa pluralistista, demokraattista elitismiä?
4) Mikä muodostaa eliittiryhmän identiteetin ja
koostumuksen?
jatkuu
1) Eliitti-massa –dikotomia on
kulttuurirelativistinen
2) ja 3) elitistinen demokratia
- Eliittien välinen kilpailu
- Massat päättävät vaaleissa, mikä
eliiteistä on vallassa -> eliittipluralismi:
suhde demokraattiseen osallistumiseen
DEMOKRAATTISEN ELITISMIN
LÄHTÖKOHDAT
• Suora demokratia ei ole mahdollista paitsi
yksinkertaisimmissa ja pienimmissä
organisaatioissa
• Usean kilpailevan eliitin olemassaolo eliminoi
antidemokraattiset seuraukset
• Massa voivat suistaa vallasta eliitin, joka ei ole
responsiivinen sen toiveille
• Massan mahdollisuus valita eri eliittien välillä
täyttää kaikki demokraattisen järjestelmän
kriteerit
Demokraattinen elitismi
• Max Weber (1864-1920)
• Joseph Schumpeter (1883-1946)
• Peter Bachrach: The Theory of Democratic
Elitism (1967)
• Eva Etzioni-Halevy: The Elite Connection.
Problems and Potential of Western Democracy
(1993)
MAX WEBER
• Parlamentin funktiot:
- Ylläpitää hallinnan avoimuutta, tarjoaa areenan
ilmaista ja keskustella kilpaile-vista aatteista ja
intresseistä
- Toimii johtajien testauspaikkana: heidän täytyy
kyetä mobilisoimaan mielipiteitä ja tarjoamaan
uskottava poliittinen ohjelma
- Tarjoaa tilan neuvotella asemista. Kun
vaihtoehdot saadaan näkyviin, kompromissit
ovat mahdollisia
jatkuu
• Parlamentti on oleellinen mekanismi
arvojen kilpailun säilyttämiseksi, mutta se
on suuressa määrin parlamentaaristen
asioiden väärinedustusta
• Demokratia on markkinapaikan tapaan
poliittisten johtajien testauspaikka
• Demokratia on parhaiten ymmärrettävissä
keinoksi taata tehokas poliittinen johtajuus
jatkuu
• Suhtautui hyvin skeptisesti äänestäjiin ja
poliittisen osallistumisen laajentamiseen.
Hyväksyi massojen passiivisuuden
tosiasiaksi
• Hallitsevien ja hallittujen välinen suhde on
muuttumaton: harvat hallitsevat monia
• Demokratian idea kansan tahtona on
merkityksetön
JOSEPH SCHUMPETER
• ”Capitalism, Socialism and Democracy (1942)
• ”Kansan tahto”
• Massa kykenee keskustelemaan ja muo-dostamaan
näkemyksensä paikallisen po-litiikan tai läheisesti heidän
arkipäiväänsä liittyvistä kysymyksistä, mutta ei yleisistä
poliittisista kysymyksistä eikä valtiollisen politiikan
vaihtoehdoista
• Johtajilla oltava merkittävä autonomia: kun kansa on
valinnut johtajat, heidät tulee jättää rauhassa
toteuttamaan politiikkaansa. Tämä ”demokraattinen
itsekontrolli on terveen demokratian edellytys
• Demokratia on metodi, keino saada aikaan vahva
hallitus
jatkuu
•
1)
2)
3)
4)
5)
Demokraattisen metodin menestykselle
välttämättömät edellytykset:
On oltava ryhmä, jolla on riittävästi
johtajakykyjä
Poliittisten päätösten vaikutusaluetta ei saa
ulottaa liian etäälle (tietyt asiat jätettävä
eksperteille)
On oltava hyvin harjoitettu byrokratia, jolla on
itsenäistä valtaa
Demokraattisen itsekontrollin periaate
Erilaisia mielipiteitä on siedettävä
EVA ETZIONI-HALEVY
• The Elite Connection. Problems and Potential of
Western Democracy (1993)
• Demo-eliitti –lähestymistapa
• Jakaa valtarakenteet 3 tasoon: eliitit, alaeliitit, yleisö
• Eliitteihin kuuluvat ne, jotka käyttävät val-taa ja
vaikutusvaltaa sillä perusteella, että aktiivisesti
kontrolloivat kohtuutonta osaa yhteiskunnan resursseista
• Eliittirakenteessa tai vaikutusvallan jakautumisessa ei
ole kysymys joko/tai –dikotomiasta, vaan aste-eroista
jatkuu
• Eliittiin eivät kuulu pelkästään kaikkein
etuoikeutetuimmat, vaan myös heikompiosaisiin
kuuluvat aktiivisimmat miehet ja naiset tai ne,
jotka kamppailevat näiden heikompiosaisten
etujen puolesta
• Eliittien keskinäinen autonomia on tärkeä
demokratian edellytys
• Yleisön merkityksen testinä on sen kyky saada
eliitit kuuntelemaan toiveitaan: eliittien välinen
kilpailu lisää todennäköisyyttä, että eliitit
tarvitsevat yleisön tukea
DEMOKRAATTISEN ELITISMIN KRITIIKKI
•
Väitettä, että elitismi on yhdistettävissä
demokratiaan, tukevat argumentit:
1) Demokraattinen elitismi on realistinen kuvaus
länsimaistyyppisten poliittisten järjestelmien
toiminnasta
2) Demokraattiselle osallistumiselle
vaihtoehtoinen järjestelmä ei voisi toimia
käytännöllisistä ja psykologisista syistä
3) Vaihtoehto – jos se on mahdollinen – ei olisi
toivottava massojen irrationaalisen luonteen
vuoksi
jatkuu
• Voidaanko demokraattista elitismiä oikeutetusti
pitää demokratian kanssa yhteensopivana?
• Klassinen demokratiateoria edellyttää
merkittävässä määrin kansalaisten osallistumista
päinvastoin kuin demokraattinen elitismi
• Demokraattisen elitismin politiikalle antama
määritelmä on suppea: vaaleilla ei voida
kontrolloida kaikkia eliittejä
• Poliittinen sosialisaatio, poliittinen kulttuuri
Ruostetsaari 2014; 2015
• Kilpailevat eliitit voivat olla jopa sisäisesti oligarkkisia, jos
ne ovat suljettuja kansalaisten osallistumiselta
• Yhteiskunnan demokraattisuus riippuu 1) Pareton ja
Moscan korostamasta aktiivisesta vertikaalisesta
eliittikierrosta eli eliittien avoimuudesta (eliitteihin
rekrytoitumisen tulee olla mahdollista erilaisista
sosioekonomisista ryhmistä) ja 2) Millsin ja
demokraattisen elitismin korostamasta vähäisestä
horisontaalisesta eliittikierrosta eli eliittien erillisyydestä
(autonomia) eikä eliittien välisestä kilpailusta sinänsä
RADIKAALI DEMOKRATIA
• Kariel, Bacharach, Bottomore
• Osallistumista lisättävä uudistamalla
yhteiskunnan rakenteita, jotta osallistuminen tulisi merkityksellisemmäksi
yksilöille
• Poliittinen vs. ei-poliittinen
• Osallistumisen lisääminen yritysten
johtamisessa
• Desentralisaatio
EMPIIRISEN ELIITTITUTKIMUKSEN
LÄHESTYMISTAVAT
• Eliittien sosiaalisten taustojen ja rekrytointimallien tutkimus
• Institutuionaalisten asemien tutkimus
(positional approach)
• Päätöksentekoprosessin tutkimus
(decisional approach)
• Asiantuntijamenetelmä (reputational
method)
Hoffman-Lange 1987
VALTARESURSSIT
OSALLISTUMINEN POLIITTISEEN
PÄÄTÖKSENTEKOON
SUORA
OSALLISTUMINEN
SUORA
OSALLISTUMINEN JA
EPÄSUORA VAIKUTUS
FORMAALINEN VALTA
Poliittisen päätöksenteon Institutionaalisten
asemien tutkimus
Kodifioidut säännöt
(positional approach)
FORMAALINEN JA
INFORMAALINEN
VALTA
Päätöksentekoprosessien tutkimus (decisional
approach)
Asiantuntijamenetelmä
(reputational method)
Eri eliittiryhmien vaikutusvallan lähteet
(Ruostetsaari 2014; 2015)
Eliittirakennetypologia (Ruostetsaari
2014;2015)
Pohjoismaiset eliittirakenteet
• Ruotsi: kaksi kilpailevaa eliittiä: elinkeinoelämän ja
porvarilisten puolueiden rakentuva ja työväenliikkeen ja
vasemmistopuolueiden ympärille rakentuva –polarisaatio
(1990)
• Tanska: ei yhtä tai kahta eliittiä, vaan eliittirakenne
kasvavassa määrin fragmentoitunut (2001)
• Norja: ei yhtä tai kahta eliittiä, eliittirakenne sekä
fragmentoitunut että integroitunut – eliittipluralismi (2002)
• Suomi: valtaeliitti olemassa, mutta se on fragmentoitunut
1990-luvun alun jälkeen (2014; 2015)
Kirjallisuutta esseetä varten
Kolbe, Laura (2014): Yläluokka. Olemisen sietämätön vaikeus. Helsinki:
Kirjapaja.
Karkama, Pertti & Koivisto, Hanne (toim.) (1997): Älymystön jäljillä.
Kirjoituksia suomalaisesta sivistyneistöstä ja älymystöstä. Tietolipas
151. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Ruuskanen, Olli-Pekka, Snellman, Alex & Widgrén (2010):
Yhteiskunnan huipulla: Eliittirakenne muutoksessa 1809-2009.
Teoksessa Pietikäinen, Petteri (toim.), Valta Suomessa. Helsinki:
Gaudeamus., 34-55.