Luontoselvitys
Ilmajoen kunta Kaavoitustoimi 1.5.2015 1 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. Yleiskuvaus Maisemahistoria Kallio- ja maaperä Topografia Pinta- ja pohjavedet Ilmasto-olosuhteet Maisemarakenne ja -kuva 8 12 15 17 18 20 21 ▫ ▫ ▫ ▫ ▫ ▫ Tuomiluoman varsi Tuomikylä Savusmäki Pojanluoma Tynjälänmäki Kiviniemenmäki 26 34 36 38 38 39 ▫ ▫ ▫ ▫ ▫ ▫ Honkanevan linnustonsuojelualue Tuomiluoman puronvarsilehto Sahanevanmetsä Sahantien avokallioalue Harakkalanmäen korpi Lähteet 45 47 48 49 49 50 ▫ ▫ ▫ ▫ ▫ ▫ ▫ ▫ ▫ ▫ ▫ Tuomiluoma Avokalliot Siirtolohkareet Maisemapuut Kosteikot Rengonkylän silta Rengonkoski Ruissaari Sauralaksonneva Harakkalanmäen ruohokorpi Neiron perinnemaisema 55 57 58 59 60 61 61 62 62 62 63 Linnusto 2 EU lintulajit EVA lintulajit UHEX lintulajit AU lintulajit LSA lintulajit 64 64 65 66 66 ▫ Liito-orava ▫ Lepakko ▫ Viitasammakko 70 79 89 ▫ ▫ ▫ ▫ ▫ 3 Ilmajoen kunnassa on vireillä yleiskaavoitus Tuomikylä-Renko-Pojanluoman alueelle. Luontoselvitys on laadittu Tuomikylä-Renko-Pojanluoman yleiskaavan lähtötietoaineistoksi. Yleiskaava-alue sijaitsee 10-20 kilometriä Ilmajoen keskustaajamasta itä-kaakkoon. Selvitysalueeseen kuuluu pääosa Tuomikylästä ja Rengosta sekä Pojanluomasta kylän vanha keskusta. 4 Maisema- ja luontoselvityksen tavoitteena on antaa riittävä kokonaiskuva selvitysalueen maiseman ja luonnon ominais- ja erityispiirteistä, jotta maankäytön suunnittelussa voidaan luotettavasti arvioida kaavan vaikutukset merkittäviin luontokohteisiin, biodiversiteettiin, harvinaisiin ja uhanalaisiin lajeihin sekä turvata arvokkaiden luontotyyppien säilyminen ja ekologisesti kestävä kehitys. Luontoselvityksessä on huomioitu suunnittelualueen luonnonsuojelu-, metsä- ja vesilainsäädännön mukaiset arvokkaat luontokohteet ja muut huomionarvoiset luontokohteet sekä suojeltavat, uhanalaiset ja EU-direktiivilajit. Luontoselvityksen on laatinut Ulla-Kaisa Mäntymaa. Lähdeaineistona on ollut seuraavat yleiskaava-aluetta koskevat selvitykset: Luontoselvitykset Luontotutkimus Enviro Oy 1988. Ilmajoen kunnan luontoselvitys. Seinäjoen kasvillisuuskartoitus Kalajärven padolta Rengon padolle. Länsi-Suomen ympäristökeskus 1997. Leka Jarkko 1997. Länsi-Suomen Ympäristökeskus 2000. Joen elinympäristökartoitus River Habitat Survey -menetelmällä Seinäjoen vesistössä kesällä 2000. Suomen Ympäristökeskus 2001. Suomen perinnebiotoopit. Maisemanhoidon ja suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma Seinäjoelle Peräseinäjoen ja Törnävän välille. Länsi-Suomen Ympäristökeskus 2003. Koskinen Mervi ja Makkonen Markus 2003. Tuomisto Hannu 2007. Luontoselvitys Routakallio-Eskoo-Rengonkylä-Honkakylä. Seinäjoen kaupunki 2007. Oja Jyrki ja Oja Satu 2007. Luontoarvojen perusselvitys, Valtatie 19 Seinäjoen ohitusväylä. Suomen Luon- totieto Oy 2007. Tuomisto Hannu 2008. Viitasammakot - Seinäjoen eteläisen yleiskaavan laajennus, Seinäjoen kaupunki 2008. Tuomisto Hannu 2009. Lepakkoselvitys, Vt 19 Seinäjoen itäinen ohikulkutie välillä Rengonkylä-Nurmo, Tiehallinto 2009. Tuomisto Hannu 2010. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdysalueet, tiesuunnitelma, maastokäynnin muis- tio 11.5.2010. Suomen Lintutieteellinen yhdistys 2011. Linnustoselvitys, Tuomikylä-Renko-Pojanluoman suunnittelu- alue. Ilmajoen kunta 2011. Kyläsuunnitelmat Tuomikyläseuran kehittämistoimikunta 1994. Tuomikylän kyläsuunnitelma. Etelä-Pohjanmaan maaseutukeskus ja Etelä-Pohjanmaan maa- ja kotitalousnaiset 2002. Tuomikylän kylämaiseman hoitosuunnitelma. Pojanluoma-seura ry 2006. Pojanluoman kylänkehittämissuunnitelma. YVA-selvitykset Ramboll Finland Oy 2007. Valtatie 19 Seinäjoen itäinen ohikulkutie välillä Rengonkylä-Nurmo, Ympäristövaikutusten arviointiohjelma, Tiehallinto. Valtatie 19 Seinäjoen itäinen ohikulkutie välillä Rengonkylä-Nurmo, Ympäristövaikutusten arviointiselostus, Tiehallinto. Ramboll Finland Oy 2008. 5 Suunnittelualue on vanhaa kulttuurimaisemaa, jolle on tyypillistä avoimuus asumusten erottuessa saarekkeina peltolakeudella sekä selänteiden reunamilla. Erityisesti Tuomikylän tienvarsimaisema on arvokas kokonaisuus, johon liittyy historiallisia, kulttuurisia ja maisemallisia sisältöjä. Useita vuosisatoja jatkunut maanviljely korostaa maiseman selvärajaisuutta. Peltoaukeiden kasvillisuus on tyypillistä piennarlajistoa ja metsäalueet ovat pääosin metsätalouskäytössä ja suot ojitettuja. Kasvistoltaan monilajisimpia ovat vesiuomien lähiympäristöt. Tuomiluoman ranta-alueella kasvaa rehevää puronvarsilehtoa erityisesti välillä Jauhokoski-Savusmäki. Selvitysalueen linnustollisesti rikkainta aluetta ovat Tuomiluoman rannat, joilla esiintyy runsas ja monipuolinen lajisto yölaulajia. Suomen erityisvastuulajit telkkä ja rantasipi esiintyvät runsaslukuisina Tuomiluoman varressa. Ruisrääkkä on palaamassa takaisin Tuomikylän aukeille pitkän tauon jälkeen. Voimakkaasti taantuneet lajit peltosirkku ja punavarpunen ainakin yrittävät pesiä alueella. Liito-oravahavainnot keskittyvät Rengon metsiin. Pohjanlepakko esiintyy yleisenä koko selvitysalueella. Suunnittelualueen luonnonsuojelukohteet 6 Suunnittelualueen luonnonsuojelukohteet Arvokkaat luontokohteet 1 luonnonsuojelualue 17 metsälain erityisen tärkeää elinympäristöä Osa Honkanevan linnustonsuojelualuetta ▫ Tuomiluoman puronvarsilehto ▫ Sahanevan metsä ▫ Sahantien avokallioalue ▫ Harakkalanmäen korpi ▫ 11 lähdettä Muut huomionarvoiset luontokohteet 31 huomionarvoista luontokohdetta ▫ Tuomiluoma ranta-alueineen ▫ avokalliot ▫ siirtolohkareet ▫ maisemapuut ▫ Neiron kosteikkokuopat ▫ Rengonkylän silta ▫ Rengonkoski ▫ Ruissaari ▫ Sauralaksonneva ▫ Harakkalanmäen ruohokorpi ▫ Neiron perinnemaisema Suojelullisesti merkittävät lintulajit 40 suojelullisesti merkittävää lintulajia ▫ 21 EU lintudirektiivilajia ▫ 15 EVA Suomen erityisvastuulajia ▫ 23 UHEX valtakunnallisesti uhanalaista tai silmälläpidettävää lajia ▫ 5 AU alueellisesti uhanalaista lajia ▫ 9 LSA Luonnonsuojelulain 47 § nojalla suojeltavaa lajia: 5 uhanalaista ja 4 erityisesti suojeltavaa lajia Suojelullisesti merkittävä muu eläimistö 3 suojelullisesti merkittävää eläinlajia ▫ 9 liito-oravareviiriä ▫ 1 luokan I lepakkoalue; vesisiippa ▫ 15 luokan II lepakkoaluetta; pohjanlepakko ja vesisiippa 7 Seinäjoki Ahonkylä Tuomikylä PojanRenko luoma Suunnittelualue Suunnittelualue sijaitsee Ilmajoen kunnan itäosassa rajautuen osittain Seinäjoen kaupungin rajaan. Suunnittelualueen pinta-ala on noin 2367 ha. Alue jakautuu kylittäin kolmeen osaan: Tuomikylä, Renko ja Pojanluoma. Tuomikylä on alava Tuomiluomaa seuraileva metsäselänteiden rajaama peltolaakso tienvarsiasutuksineen. Renko muodostuu kolmesta toisistaan poikkeavasta osasta; Seinäjokivartta seuraileva asutus, Kiviniemenmäen ja Neiron tienvarsiasutus sekä Saunaloukon asutus. Pojanluomasta suunnittelualueeseen kuuluu vain sen vanha keskusta. Suunnittelualueen kylät ovat perinteisesti olleet vahvoja kyläkeskuksia. Maatalous on merkittävässä asemassa Tuomikylässä ja Pojanluomalla. Rengossa peltojen osuus on vähäinen ja metsätkin ovat pääosin kylän ulkopuolisten omistuksessa. Kylien hyvät palvelut ja rauhallinen ympäristö takaavat niiden kehittymisen ja suosion väljää kylämäistä asumista arvostavien piirissä. Kuva Mika Ruutiainen 2007 8 Tuomikylä Tuomikylän jokilaaksotasanko on maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokas ympäristö, jota hallitsee avoin, harmoninen ja rajoiltaan selkeä maatalousmaisema. Kyrönjokeen laskevan Tuomiluoman yläjuoksulla peltoalueen leveys on vain muutamia satoja metrejä, mutta alajuoksulle tultaessa viljelytasanko levenee paikoin muutamaksi kilometriksi. Asutus on muotoutunut nauhamaisesti kyläraitille, joka mutkittelee kauniisti luoman rannan tuntumassa. Lakeuden maisemakuvassa linnustollisesti merkittävää Tuomiluomaa myötäilevä rantapuusto paikantaa puron sijainnin ja merkitsee sen maisemallisena maamerkkinä. Kuva Mika Ruutiainen 2007 9 Renko Kuva Mika Ruutiainen 2007 Rengon kyläalue on muita kyläalueita metsävaltaisempi, peltojen osuus on alle neljännes pinta-alasta. Seinäjoen jokiuoma kulkee kylän itäisen osan läpi. Rengon kylän halki kulkee valtatie 19, kylässä sijaitsee myös luode-kaakko suuntaisesti Rengonharjun lentokenttä. Kylän itäisen osan asutus ja vapaa-ajan asunnot seurailevat Seinäjokivartta. Kiviniemenmäen ja Neiron asutus seuraa ryhminä vanhaa maantietä. Saunaloukon alun perin harva kyläasutus on viimeisten vuosikymmenten aikana täydentynyt niin, että siinäkin on nyt tienvarsikylän piirteitä. 10 Pojanluoma Pojanluoman kyläalue on rakentunut keskeisille etelä-pohjoissuuntaisille moreeniharjuille ja uudempi rakennuskanta on täydentänyt rakennusperinnettä. Kylä on laajentunut harjualueilla vanhaa kylätieverkkoa mukaillen. Pellot avautuvat itään ja länteen yhtyen kylän eteläpuolella laajemmaksi peltolaaksoksi. 11 Ilmajoen seudulla lainehti jääkauden jälkeensä jättämä Ancylusjärvi noin 9500 vuotta sitten. Tanskan salmien auetessa Ancylusjärvi muuttui suolaiseksi Litorinamereksi. Noin 3500 vuotta sitten Alajoen viljelytasanko oli vielä Litorinanmeren sisälahti. Ympäröivät korkeammat reuna-alueet olivat jo nousseet merestä. ILMAJOKI ILMAJOKI www.geography.fi Ancylusjärvivaihe noin 9000 vuotta sitten. www.geography.fi Litorinamerivaihe noin 7200 vuotta sitten. Ilmajoki sai pysyvän asutuksensa Kyrönjokea myöten Satakunnasta ja Hämeestä. Harjujen lämpimät etelärinteet olivat tosin olleet suosittuja asuinpaikkoja jo kivikaudella noin 7000-1500 eKr. Varsinaisena pohjalaiskylien muodostumisaikana pidetään 1600-lukua. Tyypillistä oli sijoittaa rakennukset joen ja tien väliin, jolloin molempia voitiin käyttää kulkureitteinä. Maanviljely yleistyi suoalueiden käyttöönoton myötä 1600-luvulta alkaen. Historiallinen asutus on muodostanut yhtenäisiä raittikyliä aina isoonjakoon saakka ja laajentunut 1800-luvun lopulta alkaen vähitellen selänteiden tuntumaan tiivistyen kauttaaltaan 1900-luvun kuluessa. Pitäjänkartassa vuodelta 1706 on Renko jo merkittynä nimellä Rängo. 12 Ilmajoen pitäjänkartassa vuodelta 1763 Tuomikylä-Renko-Pojanluoman alue on vielä pääosin Lapuanpään nevaa. www.vanhakartta.fi Vuoden 1840 kartassa ovat Tuomiluoman varrelle jo syntyneet ensimmäiset tilat; Tuominiemi, Sipilä, Kokko, Viinamäki ja Jauhomäki. www.vanhakartta.fi 13 Tuomikylän ovat asuttaneet Ilmajoen jokivarren asukkaat, ensin torppareina ja sittemmin itsenäisinä tiloina. Tuominiemen ja Hopiavuoren tilat on asutettu noin 1720-luvun paikkeilla. Petäjä, Koskela ja Färmi ovat luultavimmin 1760-aikaista asutusta. Savustenmäelläkin asutusta lienee ollut jo ennen vuotta 1790. Haapalanmäen asutus on alkanut 1790 paikkeilla. Viertolan tupa Tuomikylän peltolakeudella ja Ala-Lauroselan torpan Lutakon tytär Heta kotinsa pelloilla. Kuvat ”Tuomikylä sanoin ja kuvin”. Vuoden 1923 kartassa Tuomikylä on jo muotoutunut raittikyläksi peltolaaksoineen Tuomiluoman varrelle. Rengossa asutusta on syntynyt pienialaisten jokivarsipeltojen reunamille ja Pojanluomalla tilat ja torpat ovat rakentuneet laajan peltoaukean pohjoisosan etelä-pohjoissuuntaisille moreeniharjuille. 14 Suomen kallioperä on ikivanha. Se kuuluu laajaan prekambriseen Pohjois- ja Itä-Euroopan peruskallioalueeseen, joka on yksi Euraasian mantereen vanhimmista osista. migmaattista biotiittiplagioklasigneissiä migmaattista gneissigraniittia gneissigraniittia peridotiittia Suunnittelualue kuuluu kallioperältään proteotsooisella kaudella, noin 1900 miljoonaa vuotta sitten, syntyneeseen svekofennisten liuskeiden ja gneissien vyöhykkeeseen, joka kulkee noin 50 kilometriä leveänä kaarenmuotoisena muodostumana Kaskisista Seinäjoen kautta Kokkolaan. Suunnittelualueen vallitsevana kivilajina on Pohjanmaan liuskevyöhykkeelle tyypillinen migmaattinen biotiittiplagioklasigneissi. Lähinnä Rengon alueella esiintyy synorogenisia eruptiivikivilajeja gneissigraniittia sekä migmaattista gneissigraniittia. Valtaosaltaan suunnittelualueen kallioperä muodostuu siis happamista liuskeista ja syväkivistä. Yksittäisinä esiin- 15 tyminä alueelta löytyy myös muutamia muita kivilajeja, muun muassa peridotiittia ja pegmatiittigraniittia, jotka ovat sulasta magmasta muodostuneita syväkivilajeja. Tuomikylän Hopiavuoren myöhäisorogenisen eruptiivikivilajin peridotiitin esiintymä on ainut Etelä-Pohjanmaalta tunnettu ultraemäksisen kiven löytö kallioperästä. Tuomikylässä on joskus ollut jopa pieni peridotiittilouhos. Oulun Yliopiston Geologisessa museossa on almandiinigranaattikivi, punertava granaattikiillegneissi, joka on löytynyt Tuomikylästä. Kultahippujakin on Tuomikylästä löytynyt, mutta ei merkittäviä määriä. Oulun Yliopiston Geologisen museon almandiinigranaattikivi, joka on löytynyt Tuomikylästä. Maaperä yleiskaavaraja Jääkauden tasoittama kallioperä on suunnittelualueella pääosin muutaman metrin paksuisen moreenin peitossa. Tuomikylän korkeimpia metsäisiä alueita peittää jäätikön pohjassa kulkeutunut tiukkaan pakkautunut pohjamoreeni. Tuomiluoman ympäristöä hallitsevat savikot, jotka ovat osittain turvekerroksen peittämiä. Savi kerrostui Ancylusjärven ja Litorinameren pohjaan jopa 20 metrin paksuiseksi kerrokseksi. Tuomikylästä löytyy myös jonkin verran hiekkakasaumia erityisesti Pettutien alueelta. Hiekkamoreenia esiintyy laajoina alueina erityisesti Tuomikyläntien länsipuolella sekä Rengon länsi- ja pohjoispuolella. Jokilaaksoissa moreeni on peittynyt savi- ja silttikerrosten alle. Moreenialueen painanteet ovat usein soistuneita, mutta yleensä turvekerros on ohuehko ja suot melko pieniä. Siellä täällä rahka- ja saraturpeet esiintyvät moreenin päällä peittävinä pintakerroksina. Kiviniemen luoteispuolella on alueen suurin yhtenäinen rahkaturvealue. Pojanluoman pellot ovat pääosin savi- tai hiesupohjaisia. 16 Topografia 110 m - 107 m Vielä 5000 vuotta sitten suurin osa Ilmajoesta oli merenpohjaa ja vain korkeimmat kohdat olivat kohonneet saariksi. Maan kohotessa merestä aallokko huuhteli monilta mäiltä ohuen moreenipeitteen paljastaen kalliokumpareita ja selänteitä. Ilmajoen korkokuva mielletään yleensä hyvin tasaiseksi. Etelä-Pohjanmaan maisemarakenteelle ominainen tasaisuus ilmenee suunnittelualueella lukuisina peltoalueina, jotka reunustavat pääosin isompia teitä rajautuen yleensä metsän reunaan. Alueen korkeusvaihtelut eivät ole suuria, vaikkakin pieniä kukkuloita ja yleistä maan kohoamista on huomattavissa. Alavimmillaan, noin 45 metrissä, korkeustaso on Tuomiluoman varrella. Suunnittelualueen korkein kohta, Sauralaksonmäki Rengon kaakkoiskulmalla, nousee 90 metriin. Kuva Mika Ruutiainen 2007 17 Suunnittelualueen pintavedet laskevat Tuomiluoman, Seinäjoen ja Kyrkösjärven kautta Kyrönjokeen. Suunnittelualueella ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita. Tuomiluoma Tuomikylän viljelytasangon läpi virtaa kohti Kyrönjokea tuomien reunustama Tuomiluoma. Tuomiluomalla on matalat rannat Savusoikoosen loppuun asti, länteen päin laskiessaan luoman rannat jyrkkenevät. Tuomikyläseuran maiseman- ja ympäristönhoitohankkeena 2002 Tuomiluoman rantoja raivattiin noin viiden kilometrin matkalta ja rantakaistoja kehitettiin sopivin osin luontopoluiksi. Myös muutama uimapaikka ennallistettiin ja pohjapatoja korjattiin. 18 Seinäjoki Seinäjoki on yksi Kyrönjoen kolmesta latvahaarasta, jotka alkavat Suomenselältä. Seinäjoki virtaa Rengon kylän läpi lentokentän itä- ja pohjoispuolitse. Tulvien haittojen vähentämiseksi Seinäjokeen on rakennettu Liikapuron, Kalajärven ja Kyrkösjärven säännöstelyaltaat. Kiitotien pohjoispuolella joessa on Rengonkoski, josta haarautuva Kyrkösjärven tekoaltaaseen johtava täyttökanava on vähentänyt kosken virtaamaa. Kyrkösjärven täyttökanava Lentokentän kiitotien pohjoispuolella joessa on Rengonkoski, jonka kohdalla Seinäjoesta haarautuu Kyrkösjärven tekoaltaaseen johtava 3,3 kilometrin pituinen täyttökanava, joka on vähentänyt kosken virtaamaa. Kyrkösjärvi on tulvavesien säännöstelyallas, joka täytettiin ensimmäisen kerran 1980. Suurin osa Seinäjoen vesistä ohjataan säännöstelypadon kautta täyttökanavaa myöten Kyrkösjärveen. Ohijuoksutuksella saadaan Seinäjoen uomaan tietty minimivirtaama. Tulvatilanteessa vesiä purkautuu pohjapadon kautta myös Seinäjoen luonnolliseen uomaan. 19 Suunnittelualue sijoittuu etelä- ja keskiboreaalisen kasvillisuusvyöhykkeen rajan tuntumaan. Pohjanlahteen on matkaa selvitysalueelta vain vajaa 90 km ja siksi ilmasto on lievästi mereinen vaikuttaen paikallisilmastoon lämpötiloja tasaavasti. Vuoden keskilämpötila on noin +3,5 ºC, tammi-helmikuun keskilämpötila noin -7,5 ºC ja heinäkuun noin +16,5 ºC. Vuoden keskimääräinen sademäärä on 650 mm ja sadepäiviä kertyy vuodessa keskimäärin 90. Terminen kasvukausi on pituudeltaan noin 155 vuorokautta alkaen keskimäärin toukokuun alussa ja päättyen lokakuun alkupuolella. Tuulet puhaltavat suunnittelualueella enimmäkseen lännestä ja lounaasta. Tuomikylän viljelylakeus on kaakkois-luoteissuuntainen, joten etelänpuoleisilla metsänlaitamilla on kylmempi pienilmasto kuin päivisin etelästä aurinkoa saavalla pohjoispuolella. Tuomiluomaa ympäröi alava tuulinen peltolakeus. Varjoisat puropainanteet pysyvät kautta vuoden ympäristöään viileämpinä ja toimivat alueellisina kosteuden ylläpitäjinä. 20 Ilmajoki Suomen maisemamaakunnallisen jaon mukaan Ilmajoki kuuluu Pohjanmaan maisemamaakunnan Etelä-Pohjanmaan viljelylakeuksien seutuun ja Kyrönmaan peltotasangon maisemaruutuun, jolle on tyypillistä sedimenttien kattamien viljavien jokivarsien tasaiset lakeudet, joet sekä jokilaaksojen lähes asumattomat, korkokuvaltaan tasaiset selännealueet. Maisemarakenteelle ominainen tasaisuus aiheutuu kallioperän muotojen laajoista ja tasoittuneista piirteistä sekä jokilaaksoja peittävistä paksuista savi-, hiekka- ja turvekerrostumista. Asutus ja tiestö on Etelä-Pohjanmaalla perinteisesti sijoittunut ensin laaksoihin jokirantojen korkeimmille ja tulvimattomimmille kohdille, missä talojen nauha muodosti isojakoon saakka yhtenäisiä raittikyliä ja laajentui 1800-luvun lopulta alkaen vähitellen selänteiden vaihettumisvyöhykkeille. Pellot on raivattu viljelyyn pääasiassa suoraivaamisen kautta. Sekä Tuomikylän raittimainen kyläasutus että Seinäjokivarren asutusmiljöö Rengossa ovat paikallisesti merkittäviä maisema-alueita. Kuvassa Tuomikylän alavaa peltolaaksoa, taustalla valtakunnallisesti arvokas Alajoki-lakeus. Kuva Mika Ruutiainen 2007 21 Selvitysalueen jakautuminen viljeltyyn, avoimeen kulttuurimaisemaan ja suljettuihin metsäalueisiin on hyvin selkeä. Useita vuosisatoja jatkunut maanviljely korostaa maiseman selvärajaisuutta. Viljelykset keskittyivät aluksi Tuomiluoman varteen, josta sitten laajenivat etäämmälle kydöttämisen myötä. Alueen tiestö on lähes kokonaan vanhaa perua ja kulkee luontevasti maastomuotoja noudattaen. Asumukset erottuvat saarekkeina Tuomiluoman ranta-alueella, peltojen keskellä sekä selänteiden reunamilla. Rengon kylän asutus sijaitsee vanhassa kulttuurimaisemassa pienialaisten jokivarsipeltojen reunamilla olemassa olevaan tiestöön tukeutuen. Pojanluoman kylärakenne sijoittuu keskeisemmin metsäiseen saarekkeeseen, jota pellot ympäröivät. Tuomikylä on muodostunut perinteisen nauhamaiseksi kyläksi noin kymmenen kilometrin matkalle Tuomiluoman varrelle alkaen Niemi-Nikkolan risteyksestä kantatieltä 67 ja päättyen Haapalanmäelle. Tuomikyläntie mutkittelee kauniisti luoman rannan tuntumassa. Tuomikylän tienvarsimaisema on arvokas kokonaisuus, johon liittyy historiallisia, kulttuurisia ja maisemallisia sisältöjä. Tuomikylän tienvarsimaisemaa. 22 Keski-boreaalinen vyöhyke Ilmajoki Luonnonmaantieteellisesti suunnittelualue sijaitsee pohjoisella havumetsävyöhykkeellä keskiboreaalisen vyöhykkeen Pohjanmaa-alueen (Kalliola 1973) eteläosassa, jossa kasvaa havupuiden seassa myös lehtipuita, kuten haapaa, leppää ja koivua. Alue kuuluu Etelä-Pohjanmaan eliömaakuntaan, jossa esiintyy vielä muun muassa vaahteraa, lehmusta ja pähkinäpensasta. Suokasvillisuuden aluejaossa alue kuuluu Rannikko-Suomen kilpikeitaiden sekä Sisä-Suomen viettokeitaiden vaihettumisvyöhykkeeseen. 23 Ihmisen toiminnan vaikutus kasvillisuuteen näkyy Ilmajoella lähes kaikkialla, koska asutus on tiheää ja maankäyttö intensiivistä. Puolikulttuurikasvillisuus eli niittyjen, ketojen ja hakojen kasvillisuus on vähentynyt yleisesti maanviljelyn kehityksen myötä. Peltoaukeiden kasvillisuuslajisto koostuu tyypillisistä piennarkasveista sekä pajuista. Selvitysalueen metsiä vallitsevat mäntyvaltaiset kuivahkot ja tuoreet kankaat. Metsäalueet ovat pääosin metsätalouskäytössä ja suot ojitettuja. Kasvistoltaan suhteellisesti monilajisimpia ovat vesiuomien lähiympäristöt sekä joutomaa-alueet. Kasvillisuusselvitystä varten selvitysalue on jaettu kuuteen alueeseen. Tuomikylän ja Tuomiluoman rantojen kasvillisuuskartoituksen on laatinut Kati Ponsiluoma vuonna 2001 ja se liittyy Tuomikylän kylämaiseman hoitosuunnitelmaan, joka on osa Tuomikylässä tulevaisuus -kehittämishanketta. Suunnittelualueen selännemetsien vallitsevina tyyppeinä ovat puolukka- ja mustikkatyypin kuivahko ja tuore kangas. Mäntyvaltaista rämettä esiintyy paikoitellen. Suoalat ovat pienehköjä. Rengon eteläinen suo-osuus liittyy laajaan Sahaneva-Sauralaksonneva-Honkaneva-Karvasuon suoyhdistymää. Kasvillisuusselvitystä varten suunnittelualue on jaettu kuuteen kasvillisuusalueeseen. 24 1. Tuomiluoman varsi 2. Tuomikylä 3. Savusmäki 4. Pojanluoma 5. Tynjälänmäki 1 6. Kiviniemenmäki 3 1. Tuomiluoman varsi 4 2 5 6 25 1. Tuomiluoman varsi Tuomiluoman varrelta on kartoitettu yhdeksän aluetta, jotka lajiston samankaltaisuuden perustella on yhdistetty viideksi osa-alueeksi A-E. A. Jauhokoski-Savusmäki B. Haapamäki C. Koulu D. Ritolantien luomanvarsi E. Jalostuskeskus ja Elomaa A. Jauhokoski-Savusmäki Tuomiluoman varren kasvillisuus välillä Jauhokoski-Savusmäki on lajistollisesti alueen merkittävimpiä. Alueella on rehevää puronvarsilehtoa sekä tuoretta kangasmetsää. Lehtomaisuus rajoittuu luoman rantaan muutaman metrin alueelle, käenkaali-mesiangervotyypin suurruoholehdon ollessa vallitsevana 26 kasvillisuutena. Yleisin sanikkainen on metsäimarre, mutta myös hiirenporrasta ja metsäalvejuurta esiintyy jonkin verran. Etelä-Pohjanmaalla hieman harvinaisempana esiintyvää sananjalkaa tavattiin myös muutama yksilö. Vaateliaita lehtokasveja alueelta ei löytynyt. Vesirajassa kasvaa suhteellisen runsaasti järvikortetta, ojasorsimoa, terttualpia, ulpukkaa ja vehkaa sekä paikoitellen rantamataraa ja lehtisammalia. Vedessä on vain vähän kasvillisuutta, lähinnä esiintyy isokokoista vesisammalta, isonäkinsammalta. Etäämpänä luomasta kasvillisuus muuttuu tuoreeksi kangasmetsäksi. Puut Pensaat Ruohovartiset haapa kuusi pihlaja tuomi kiiltopaju punaherukka tuhkapaju vadelma aitovirna hiirenvirna huopaohdake karhunputki koiranputki kultapiisku käenkaali lillukka mesiangervo metsäkurjenpolvi nokkonen ojakellukka oravanmarja pikkulaukku rantamatara rönsyleinikki terttualpi ulpukka vehka Heinät kevätpiippo korpikaisla korpikastikka metsäkastikka nuokkuhelmikkä nurmilauha nurmirölli ojasorsimo ruokohelpi tesma Sanikkaiset hiirenporras järvikorte metsäalvejuuri metsäimarre sananjalka Sammalet isonäkinsammal lehtisammalia Populus tremula Picea abies Sorbus aucubaria Prunus padus Salix phylicifolia Ribes spicatum Salix cinerea Rubus idaeus Vicia sepium Vicia cracca Cirsium helenioides Angelica sylvestris Anthriscus sylvestris Solidago virgaurea Oxalis acetosella Rubus saxatilis Filipendula ulmaria Geranium sylvaticum Urtica dioica Geum rivale Maianthemum bifolium Rhinanthus minor Galium palustre Ranunculus repens Lysimachia thyrsiflora Nuphar lutea Calla palustris Luzula pilosa Scirpus sylvaticus Calamagrostis purpurea Calamagrostis arundinacea Melica nutans Descampsia cespitosa Agrostis capillaris Glyceria fluitans Phalaris arundinacea Milium effusum Anthyrium filix-femina Equisetum fluviatile Dryopteris carthusiana Gymnocarpium dryopteris Pteridium aquilimium Fontinalis antipyretica 27 B. Haapamäki Tuomiluoman siirtyessä halkomaan peltolakeuksia Jauhokoski-Savusmäen lehtomainen kasvillisuus vaihettuu vähitellen niitty- ja ojanvarsikasvillisuudeksi. Alueella kasvaa hyvin rehevä, paikoitellen yli metrin mittainen ruohovartinen kasvusto sekä runsaasti yleisiä piennarkasveja kuten maitohorsmaa, mesiangervoa ja pietaryrttiä. Rannan tuntumassa esiintyy paljon jouhivihvilää, järvikortetta, suo-orvokkia, ulpukkaa ja viiltosaraa. Vedessä kasvaa hieman pikkulimaskaa sekä isonäkinsammalta. Puut Pensaat Ruohovartiset Heinät harmaaleppä hieskoivu kiiltopaju ahosuolaheinä hiirenvirna huopaohdake karhunputki koiranputki kurjenjalka lehtovirmajuuri luhtavuohennokka maitohorsma mesiangervo myrkkykeiso niittynätkelmä nokkonen peltovalvatti pietaryrtti pikkulimaska ranta-alpi rantamatara rantanenätti rönsyleinikki suo-orvokki suoputki ulpukka jouhivihvilä Alnus incana Betula pubescens Salix phylicifolia Rumex acetosella Vicia cracca Cirsium helenioides Angelica sylvestris Anthriscus sylvestris Potentilla palustris Valeriana sambucifolia Scutellaria galericulata Epilobium angustifolium Filipendula ulmaria Cicuta virosa Lathurus pratensis Urtica dioica Sonchus arvensis Tanacetum vulgare Lemna minor Lysimachia vulgaris Galium palustre Roroppa palustris Ranunculus repens Viola palustris Peucedanum palustre Nuphar lutea Juncus filiformis 28 juolavehnä korpikastikka kylänurmikka luhtakastikka nurmilauha nurmirölli viiltosara Sanikkaiset Sammalet järvikorte peltokorte isonäkinsammal Elymus repens Calamagrostis purpurea Poa pratensis Calamagristis stricta Descampsia cespitosa Agrosrtis capillaris Carex acuta Equisetum fluviatile Equisetum arvense Fontinalis antipyretica C. Tuomikylän koulu Tuomikylän koulun läheisyydessä Tuomiluoman kasvillisuus muuttuu jälleen hieman lehtomaisempaan suuntaan. Vallitsevina piennarkasveina ovat mesiangervo ja maitohorsma. Koulun läheisyydessä on maisemallisesti ja paikallisesti arvokas lampi sekä pienialainen koskipaikka. Lammen ympäristössä kasvaa jonkin verran kieloa, lehtohorsmaa, maahumalaa, savijäkkärää ja suohorsmaa. Ranta-alueella on tehty havaintoja myös kevätlinnunherneestä. Veden tuntumassa esiintyy jouhivihvilää, kurjenmiekkaa, ratamosarpiota, suo-orvokkia, ulpukkaa, vehkaa ja viiltosaraa. Lammessa kasvaa runsaasti vesitatarta ja uistinvitaa. Koulun rinteen haavikossa kasvaa villiintynyttä herukkaa ja ahomansikkaa. Alueella on suoritettu äskettäin myös ruoppauksia. Ruopatuilla alueilla esiintyy lähinnä jauhosavikkaa, niittysuolaheinää, pihasauniota ja voikukkaa. 29 30 Puut Pensaat Ruohovartiset Heinät Sanikkaiset Vesikasvit Kolopuita Tuomiluoman rannassa harmaaleppä pihlaja tuomi kiiltopaju mustaherukka punaherukka vadelma ahomansikka jauhosavikka karhunputki kevätlinnunherne kevätpiippo kielo kissankello käenkaali kurjenjalka kurjenmiekka lehtohorsma lehtovirmajuuri luhtavuohennokka maahumala maitohorsma mesiangervo mesimarja metsäkurjenpolvi niittysuolaheinä ojakellukka pihasaunio rantamatara ratamosarpio savijäkkärä suohorsma suo-orvokki ukonkeltano ulpukka voikukka vehka jouhivihvilä juolavehnä korpikastikka nurmilauha nurmirölli viiltosara metsäalvejuuri metsäimarre uistinvita vesitatar Alnus incana Sorbus aucubaria Prunus padus Salix phylicifolia Ribes nigrum Ribes spicatum Rubus idaeus Fragaria vesca Chenopodium album Angelica sylvestris Lathyrus vernus Luzula pilosa Convallaria majalis Campanula rotundifolia Oxalis acetosella Potentilla palustris Iris pseudacorus Epilobium montanum Valeriana sambucifolia Scutellaria galericulata Glechoma hederacea Epilobium angustifolium Filipendula ulmaria Rubus arcticus Geranium sylvaticum Rumex acetosa Geum rivale Matricaria matricarioides Galium palustre Alisma plantago-aquatica Gnaphalium uliginosum Epilobium palustre Viola palustris Hieracium ssp Nuphur lutea Taraxacum Calla palustris Juncus filiformis Elymus repens Calamagrostis purpurea Descampsia cespitosa Agrostis capillaris Carex acuta Dryopteris carthusiana Gymnocarpium dryopterus Potamogeton natans Persicaria amphicia 31 D. Ritolantien luomanvarsi Alueen kasvillisuudessa on lehtomaisia piirteitä, mutta kasvillisuus ei ole niin rehevää kuin aikaisemmilla alueilla. Alueella kasvaa runsaasti piennarlajistoa, kuten koiranputkea, lehtovirmajuurta, maitohorsmaa, mesiangervoa, ojakärsämöä ja puna-apilaa. Aivan luoman rannassa on alavia alueita, jotka ovat pitkään kevättulvien alla ja se näkyy lajistossa hentojen heinien ja vihvilöiden runsautena. Ruohovartiset Heinät hiirenvirna koiranputki kurjenmiekka lehtovirmajuuri maitohorsma mesiangervo ojakärsämö puna-apila valkoapila jouhivihvilä jänönsara kalvaspiippo keräpäävihvilä konnanvihvilä korpikaisla nurmirölli Vicia cracca Anthriscus sylvestris Iris pseudacorus Valeriana sambucifolia Epilobium angustifolium Filipendula ulmaria Achillea ptarmica Trifolium pretense Trifolium repens Juncus filiformis Care ovalis Lutzula pallidula Juncus conglomeratus Juncus bufonius Scirpus sylvaticus Agrostis capillars 32 E. Jalostuskeskus ja Elomaa Jalostuskeskuksen ja Elomaan alueilla Tuomiluoma virtaa peltolakeuksien keskellä, joten luomanvarsilla kasvaa runsaasti pelto-, ojanvarsi- ja niittykasvillisuutta. Molemmilla alueilla kasvillisuutta hallitsevat kiiltolehtipaju sekä hyvin korkea, paikoitellen jopa puolitoista metrinen heinikko. Elomaan alueen sortumakohdassa kasvaa lähinnä rikkakasveja. Vesirajassa ja vedessä kasvaa runsaasti järvikortetta, kurjenjalkaa, kurjenmiekkaa, ranta-alpia ja ulpukkaa. Vedessä esiintyy runsaana isonäkinsammalta. Jalostuskeskuksen sillan alla kasvaa runsaasti keuhko- ja hetesirppisammalta. Pensaat Ruohovartiset Heinät Sanikkaiset Sammalet kiiltopaju ahomansikka heinätähtimö hiirenvirna huopaohdake karhunputki kirjopillike koiranputki kurjenmiekka kurjenjalka lehtovirmajuuri maitohorsma mesiangervo nokkonen nurmitatar peltokaali peltolemmikki pelto-ohdake pelto-orvokki peltopillike peltosaunio peltoukonnauris pietaryrtti piharatamo pihatatar pihatähtimö ranta-alpi syysmaitiainen ulpukka valkoapila juolavehnä korpikastikka nurmirölli ruokohelpi timotei viitakastikka järvikorte hetesirppisammal isonäkinsammal keuhkosammal Salix phylicifolia Fargaria vesca Stellaria graminea Vicia cracca Cirsium helenioides Angelica sylvestris Galeopsis speciose Anthriscus sylvestris Iris pseudacorus Potentilla palustris Valeriana sambucifolia Epilobium angustifolium Filipendula ulmaria Urtica dioica Polygonum viviparum Brassica rapa Myosotis arvensis Cirsium arvense Viola arvensis Galeopsis bifida Tripleurospermum inodorum Erysimum cheiranthoides Tanacetum vulgare Plantago major Polygonum aviculare Stellaria media Lysimachia vulgaris Leontodon autumnalis Nuphar lutea Trifolium repens Elymus repens Calamagrostis purpurea Agrostis capillaris Phalaris arundicea Phleum pretense Calamagrostis canescens Equisetum fluviatile Warnstorfia exannulata Fontinalis antipyretica Marchantia polymorpha 33 2. Tuomikylä Tuomikylässä suunnittelualuetta hallitsee avoin, harmoninen ja rajoiltaan selkeä peltolakeus, joka on muotoutunut nauhamaiseksi kyläksi tuomien reunustaman Tuomiluoman rannalle. Lakeuden maisemakuvassa Tuomiluomaa myötäilevä rantapuusto paikantaa joen sijainnin ja merkitsee sen maisemallisena maamerkkinä. Tuomiluoman yläjuoksulla peltoalueen leveys on vain muu-tamia satoja metrejä, mutta alajuoksulle tultaessa se levenee paikoin muutamaksi kilometriksi. Pellon ja metsän välinen reunavyöhyke tarjoaa suojaa linnustolle, nisäkkäille ja hyönteisille. Run-saslajisimpien reunavyöhykkeiden puusto on harvaa, monilajista ja eri-ikäistä. Reunavyöhykkeillä esiintyvät kiviaidat ja -röykkiöt lisäävät vaihtelua ja ovat mieluisia lämpöä vaativille hyönteisille ja sisiliskoille. Kivipinnoilla voi elää myös vaateliaita sammal- ja jäkälälajeja. Laajoilla ja tehok-kaasti viljellyillä peltoaukeilla metsien reunavyöhykkeet ja avointa viljelymaisemaa halkovat avoojat pientareineen toimivat ekologisina käytävinä eläimille ja kasveille. Lämpimät, etelän-puoleiset reunavyöhykkeet ovat myös niittykasvien kasvupaikkoja. Tuomikylän peltoaukean kasvilajisto koostuu tyypillisistä piennarkasveista sekä pajuista. Ritolantien ojasta on löytynyt muutama maariankämmekkä. Pensaat Ruohovartiset kiiltopaju mustuvapaju tuhkapaju hevonhierakka hiirenvirna huopaohdake karhunputki koiranputki kultapiisku leskenlehti lupiini maariankämmekkä maitohorsma mesiangervo Salix phylicifolia Salix myrsinifolia Salix kinerea Rumex longifolius Vicia cracca Cirsium helenioides Angelica sykvestris Anthriscus sylvestris Solidago virgaurea Tussilago farfara Lupinus polyphyllus Dactylorhiza maculate Epilobium angustifolium Filipendula ulmaria 34 Heinät niittynätkelmä pietaryrtti pikkulaukku puna-apila silmäruoho syysmaitiainen valkoapila jokapaikansara jouhivihvilä juolavehnä kalvaspiippo keräpäävihvilä kevätpiippo koiranheinä konnanvihvilä korpikastikka kylänurmikka niittynurmikka nurmipuntarpää metsäkastikka röyhyvihvilä sykeröpiippo viiltosara viitakastikka Lathurus pratensis Chrysanthemum vulgare Rhinanthus minor Trifolium pretense Euphrasia officinalis Leontodon autumnalis Trifolium repens Carex nigra Juncus filiformis Elymus repens Luzula pallescens Juncus conglomeratus Luzula pilosa Dactylis glomerata Juncus bufonius Calamagrostis purpurea Poa annua Poa pratensis Nurmipuntarpää Calamagrostis arundinacea Juncus effusus Luzula sudetica Carex acuta Calamagrostis canescens Tuomikylän alueen metsät ovat pääasiassa mäntyvaltaista rämettä tai tuoreen kankaan kuusi- ja sekametsiä. Kenttäkerrokselle ovat tyypillisiä räme- ja metsävarvut. Jonkin verran kasvaa myös lakkaa, kangasmaitikkaa ja tupasvillaa. Suurin osa Tuomikylän itäisellä metsäalueella on mustikkatyypin tuoretta kangasta tai käenkaali-mustikkatyypin lehtomaista kangasta, joissa kasvaa kuusen ohella mäntyä ja lehtipuita. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat varvut sekä kangasmaitikka, käenkaali, lillukka, metsälauha, metsämaitikka ja oravanmarja. Lehtomaisilla kankailla kasvaa myös jonkin verran kultapiiskua, metsäkastikkaa, metsäkortetta, nurmipiippoa ja vanamoa. Lehtomaisia kasvuolosuhteita ilmentävät myös kevätpiippo sekä metsäalvejuuri ja metsäimarre. Tyypillisiä sammalajeja ovat seinä-, karhun- ja rahkasammalet. Puut harmaaleppä hieskoivu kataja kuusi mänty Alnus incana Betula pubescens Juniperus communis Picea abies Pinus sylvestris 35 Varpukasvit pihlaja rauduskoivu juolukka kanerva mustikka puolukka suopursu variksenmarja Ruohovartiset kangasmaitikka kultapiisku käenkaali lakka lillukka metsämaitikka metsätähti oravanmarja vanamo Heinät kevätpiippo metsäkastikka metsälauha nurmipiippo tupasvilla Sanikkaiset metsäalvejuuri metsäimarre metsäkorte isokynsisammal kangaskynsisammal karhunsammalet metsäkerrossammal rahkasammalet seinäsammal Sammalet Sorbus aucubaria Petula pendula Vaccinium uliginisum Calluna vulgaris Vacinium myrtillus Vaccinium vitis-idaea Ledum palustre Empetrum nigrum Melampyrum pratense Solidago virgaurea Oxalis acetosella Rubus chamaemorus Rubus saxatilis Melampyrum sylvaticum Trientalis europaea Maianthemum bifolium Linnaea borealis Luzula pilosa Calamagrostis arundinacea Deschampsia flexuosa Luzula multiflora Eriophorum vaginatum Dryopteris carthusiana Gymnocarpium dryopteris Equisetum sylvaticum Dicranum majus Dicranum polysetum Polytrichum ssp. Hylocomium splendens Sphagnum ssp. Pleurozium schreberi 3. Savusmäki 36 Jauhokoski-Savusmäen metsät ovat pääasiassa tuoreita tai lehtomaisia kankaita. Sekä puustoltaan että piennar- ja niittykasvilajistoltaan alueella sijaitseva Neiron metsä on monipuolinen sekametsäalue, joka palvelee myös läheisen koulun opintoretkialueena. Metsässä kasvaa huomattavan runsaasti ahomansikkaa ja kieloja. Jonkin verran esiintyy myös nykyään harvinaistumaan päin olevia luhtavuohennokkaa, mesimarjaa ja poimulehteä. Puut harmaaleppä hieskoivu kataja kuusi mänty pihlaja rauduskoivu tuomi Pensaat kiiltopaju punaherukka ahomansikka ahosuolaheinä harakankello huopaohdake isoaho-orvokki kangasmaitikka karhunputki kielo kissankello koiranputki kultapiisku kurjenjalka lehtohorsma lehtovirmajuuri lillukka luhtamatara luhtavuohennokka maitohorsma mesiangervo mesimarja niittyhumala nurmitädyke ojakellukka pelto-ohdake poimulehti päivänkakkara siankärsämö syysmaitiainen ukonkeltano lampaannata Ruohovartiset Heinät Alnus incana Betula pubescens Juniperus communis Picea abies Pinus sylvestris Sorbus aucubaria Petula pendula Prunus padus Salix phylicifolia Ribes spicatum Fragaria vesca Rumex acetosella Campanula patula Cirsium helenioides Viola canina ssp. montana Melampyrum pratense Angelica sylvestris Convallaria majalis Campanula rotundifolia Anthriscus sylvestris Solidago virgaurea Potentilla palustris Epilobium montanum Valeriana sambucifolia Rubus saxatilis Galium uliginosum Scutellaria galericulota Epilobium angustifolium Filipendula ulmaria Rubus arcticus Prunella vulgaris Veronica chamaedrys Geum rivale Cirsium arvense Alchemilla ssp Leucanthemum vulgare Achillea millefolium Leontodon autumnalis Hieracium ssp Festuca ovina 37 Sanikkaiset 4. luhtakastikka metsäkastikka metsälauha pohjantähkiö pullosara viiltosara metsäalvejuuri metsäimarre metsäkorte peltokorte Calamagrostis stricta Calamagrostis arundinacea Deschamsia flexuosa Phleum alpinum Carex rostrate Carex acuta Dryopteris carthusiana Gymnocarpium dryopteris Equisetum sylvaticum Equisetum arvense Pojanluoma Pojanluoma tukeutuu laajoihin viljelyalueisiin. Peltoalueelta kohoaa useita metsän peittämiä moreeniharjanteita, joille rakentaminen on pääosin suuntautunut. Metsät ovat pääosin tuoreita mustikka-käenkaalityypin kangasmetsiä. Alueen luoteisosassa on ojitettua rämettä. Peltojen metsäsaarekkeet antavat suojaa, pesimisrauhaa ja ruokailumahdollisuuksia linnustolle ja nisäkkäille. 5. Tynjälänmäki Tynjälänmäki on tuoreiden mustikka-käenkaalityypin metsien aluetta, josta kohoaa muutamia pieniä pohjois-eteläsuuntaisia kuivien kangasmetsien peittämiä mäkiharjanteita. 38 6. Kiviniemenmäki Kiviniemen alueelle sijoittuu selvitysalueen korkein alue, Uhverinmäki, joka rajautuu koillisessa Kyrkösjärven kanavaan. Metsät ovat pääosin kuivaa puolukkatyypin kangasta, jota pienialaiset rämelaikut pilkkovat. Uhverinmäen tuoreen kankaan laaja katinliekosaareke. 39 Suomenselän Lintutieteellinen yhdistys laati linnustoselvityksen kartassa rajatulle alueelle kesällä 2011. Pelto-alueiden lajilaskenta tehtiin pistelaskentana ja metsäalueet linjalaskentana. Lisäksi tehtiin muutonaikaista seurantaa sekä kolme yölaulajalaskentaa. Tuomiluoman vesilintuja selvitettiin 3.6.2011. Laskentatietoja on täydennetty Tiira-havaintojärjestelmässä olevilla tiedoilla sekä haastattelemalla alueella asuvia ja retkeileviä lintuharrastajia. Suunnittelualueella ei ole kevät- tai syysmuuttoaikana isoja lintumääriä kerääviä kohteita. Muuttoaikoina tavataan pelloilla ruokailemassa muun muassa laulujoutsenia ja kapustarintoja. Kottaraisia on alueella melko runsaasti alueen hevostilojen ansiosta. Voimakkaasti taantuneet peltosirkku ja punavarpunen ainakin yrittivät pesiä alueella. Kaakkoinen laji harjalintu harhautuu vuosittain Suomeen, yksi havainto harjalinnusta on Tuomikylän koululta noin vuodelta 2000. Teeren soidinalueita löytyy Tuomikylän alueelta sekä Pettumäestä että Pinomäestä. Voimakkaasti taantuneesta erittäin uhanalaisesta suokukosta tehtiin havainto 31.7.2011 Pettutieltä, jossa oli pellolla ruokailemassa noin 30 yksilön parvi. Selvitysalueen linnustollisesti rikkainta aluetta ovat Tuomiluoman rannat, joilla esiintyy erityisen runsas ja monipuolinen lajisto yölaulajia. Myös Suomen erityisvastuulajit telkkä ja rantasipi esiintyvät runsaslukuisina Tuomiluoman varressa. Havainnot kahdesta telkkäpoikueesta Tuomiluomassa on sekä kesältä 2007 että 2011. Myös karuilla rannoilla pesivä rantasipi on kelpuuttanut Tuomiluoman pesimäympäristökseen. 40 Ruisrääkkä on palaamassa takaisin Tuomikylän aukeille pitkän tauon jälkeen. Kesällä 2011 ruisrääkän runsaus Tuomikylän pelloilla oli silmiinpistävää. Lintulaskennan laskentalinjat ja -pisteet selvitysalueella. 41 Peltoalueiden pistelaskenta Metsäalueiden linjalaskenta Pistelaskenta tehtiin erinomaisessa laskentasäässä 2.6.2011. Laskentapisteitä oli 18 ja ne sijoitettiin peltoalueille. Pisteiltä selvitettiin viljelyalueiden lajit ja niiden runsaus. Pisteiltä havainnoitiin myös maaseutuasutuksen piirissä viihtyvää linnustoa sekä metsien lajeja. Havaintoja saatiin 49 lintulajista. Runsaimmat lajit olivat räkättirastas, sepelkyyhky ja pajulintu. Metsäalueet laskettiin linjalaskentana kolmena aamuna hyvässä laskentasäässä 31.5, 3.6 ja 8.6.2011. Laskentalinjoja oli viisi eri puolilla kartoitettavaa aluetta ja ne asetettiin maastoon mahdollisimman kattavasti. Laskentalinjojen yhteispituus oli 12 870 metriä ja niiden varrella havaittiin 46 lintulajia. Runsaimmat lajit olivat peippo, pajulintu ja metsäkirvinen. Laji räkättirastas sepelkyyhky pajulintu peippo talitiainen naakka varpunen fasaani harakka keltasirkku isokuovi käki varis kiuru kirjosieppo lehtokerttu vihervarpunen pensastasku punakylkirastas pensaskerttu viherpeippo kurki haarapääsky sinitiainen pikkuvarpunen töyhtöhyyppä tervapääsky metsäkirvinen västäräkki korppi teeri käpytikka räystäspääsky punarinta leppälintu laulurastas valkoviklo rantasipi käenpiika rautiainen satakieli mustarastas hernekerttu tiltaltti hömötiainen närhi punatulkku peltosirkku pajusirkku pareja 22 20 18 17 14 13 12 11 10 9 8 7 5 4 3 2 1 Laji pareja peippo 75 pajulintu 55 metsäkirvinen 27 keltasirkku 20 vihervarpunen 19 käki 17 punarinta 16 sepelkyyhky 15 laulurastas hömötiainen talitiainen varis 10 räkättirastas kirjosieppo naakka kurki metsäviklo käpytikka leppälintu tiltaltti sinitiainen käpylintulaji satakieli mustarastas lehtokerttu harmaasieppo harakka korppi kuovi punakylkirastas hernekerttu hippiäinen fasaani rautiainen puukiipijä närhi viherpeippo punatulkku kanahaukka lehtokurppa palokärki kiuru räystäspääsky kulorastas pensaskerttu töyhtötiainen 7 9 8 6 5 4 3 2 1 42 Selvitysalueella havaitut 116 lintulajia, suojelullisesti merkitykselliset linnut merkitty tähdellä Cygnus cygnus Anser fabalis Anas platyrhynchos Bucephala clangula Mergus merganser Bonasia bonsai Lagopus lagopus Lyrurus tetrix Tetrao urogallus Perdix perdix Phasanius colchicus Ardea cinerea Ciconia ciconia Haliaeetus albicill Circus cyaneus Accipiter gentilis Accipiter nisus Aquila chrysaetos Falco tinnunculus Falco subbuteo Crex crex Grus grus Charadrius dubius Pluvialis apricaria Vanellus vanellus Philomachus pugnas Gallinago gallinago Scolopax rusticola Numenius arquata Tringa nebularia Tringa ochropus Tringa glareola Actitis hypoleucos Larus ridipundus Larus canus Larus fuscus Larus argentatus Larus marinus Larus minitus Sternula albifrons Columba livia Columba palumbus Cuculus canorus Bubo bubo Glaucidium passerinum Strix uralensis Asio otus Aegolius funerus Apus apus Upupa epops Jynx torquila Drycopus martius Dendrocopos major Dendrocopos minor Picoides tridactylus Alauda arvensis Hirundo rustica Delichon urbica Anthus tivialis *Laulujoutsen *Metsähanhi Sinisorsa *Telkkä *Isokoskelo *Pyy *Riekko *Teeri *Metso Peltopyy Fasaani Harmaahaikara Kattohaikara *Merikotka *Sinisuohaukka Kanahaukka Varpushaukka *Maakotka Tuulihaukka Nuolihaukka *Ruisrääkkä *Kurki Pikkutylli *Kapustarinta Töyhtöhyyppä *Suokukko Taivaanvuohi Lehtokurppa *Isokuovi *Valkoviklo Metsäviklo *Liro *Rantasipi *Naurulokki Kalalokki *Selkälokki Harmaalokki Merilokki *Pikkulokki *Pikkutiira Kesykyyhky Sepelkyyhky Käki *Huuhkaja *Varpuspöllö *Viirupöllö Sarvipöllö *Helmipöllö Tervapääsky Harjalintu *Käenpiika *Palokärki Käpytikka Pikkutikka *Pohjantikka Kiuru Haarapääsky Räystäspääsky Metsäkirvinen Anthus pratensis Motacilla flava Motacilla alba Bombycilla garrulous Cinclus cinclus Prunella modularis Erithacus rubecula Luscinia luscinia Phoenicurus phoenicurus Saxiola rubetra Oenanthe oenanthe Turdus merula Turdus pilaris Turdus philomelos Turdus iliacus Turdus viscivorus Locustella naevia Acrocephalus schoenobaenus Acrocephalus dumetorum Acrocephalus palustris Sylvia curruca Sylvia communis Sylvia borin Phylloscopus collybita Phylloscopus trochilus Regulus regulus Muscicapa striata Ficedula hypoleuca Aegithalos caudatus Parus montanus Parus cristatus Parus ater Parus caeruleus Parus major Certia familiris Lanius collurio Lanius excubitor Garrulus glandarius Pica pica Nucifraga caryucatactes Corvus monedula Corvus corone cornix Corvus corax Sturnus vulgaris Passer domesticus Passer montanus Fringilla coelebs Fringilla montifringilla Carduelis chloris Carduelis spinus Carduelis flammea Loxia sp Cardopadus erythrinus Pyrrhula pyrrhula Plectrophenax nivalis Emberiza citrinella Emberiza hortulana Emberiza schoeniclus *Niittykirvinen *Keltavästäräkki Västäräkki Tilhi *Koskikara Rautiainen Punarinta Satakieli *Leppälintu Pensastasku *Kivitasku Mustarastas Räkättirastas Laulurastas Punakylkirastas Kulorastas Pensassirkkalintu Ruokokerttunen Viitakerttunen Luhtakerttunen Hernekerttu Pensaskerttu Lehtokerttu Tiltaltti Pajulintu Hippiäinen Harmaasieppo Kirjosieppo Pyrstötiainen Hömötiainen Töyhtötiainen Kuusitiainen Sinitiainen Talitiainen Puukiipijä *Pikkulepinkäinen Isolepinkäinen Närhi Harakka Pähkinähakki Naakka Varis Korppi Kottarainen Varpunen Pikkuvarpunen Peippo *Järripeippo Viherpeippo Vihervarpunen Urpiainen Isokäpylintu, pikkukäpylintu *Punavarpunen Punatulkku *Pulmunen Keltasirkku *Peltosirkku Pajusirkku 43 Arvokkaat luontokohteet Natura 2000 -alueet Suunnittelualueella ei sijaitse Natura 2000 -alueita. Lähimmät Natura 2000 -alueet ovat Tuoresluoman lehdot noin seitsemän kilometriä länteen ja Seinäjoen Paukaneva noin 15 kilometriä koilliseen suunnittelualueesta. Luonnonsuojeluohjelma-alueet Suunnittelualueella ei sijaitse luonnonsuojeluohjelma-alueita. Lähimmät luonnonsuojeluohjelmaalueet ovat Tuoresluoman lehdot noin seitsemän kilometriä länteen ja Alajoen valtakunnallisesti arvokas maisema-alue noin viisi kilometriä luoteeseen suunnittelualueesta. 44 Suojeluohjelmien kohteet Honkanevan linnustonsuojelualue Ote maakuntakaavasta linnustonsuojelualue Linnuston suojelualue Sauralaksonneva Honkalanneva Rengon kylän kaakkoiskulmauksessa sijaitsee pienialaisena suojelualue, joka on osa EteläPohjanmaan maakuntakaavassa osoitettua Honkanevan linnustonsuojelualuetta. Maakuntakaavan suojelualuemerkinnällä osoitetaan linnuston tärkeimmät pesimä- ja kerääntymisalueet. Etelä-Pohjanmaan suojelualueet yhdessä Natura 2000 -verkoston kanssa muodostavat seudulle selkeitä ekologisia yhteysvyöhykkeitä. Suoalue on osa Sahaneva-Sauralaksonneva-Honkaneva-Karvasuon suoyhdistymää. Honkaneva-Sauralaksonneva on eri suotyyppien mosaiikkia, mutta pääosin se on lyhytkorsinevaa ja – rämettä. Suon laiteita on jonkin verran ojitettu, mutta pääosin suo on luonnontilainen. Suon pesimälinnustoon kuuluvat muun muassa kapustarinta, keltavästäräkki, kiuru, kuovi, liro ja töyhtöhyyppä. Suoyhdistymän alueella esiintyy myös isolepinkäistä ja riekkoa. Lintudirektiivin liitteen 1 lajeina suoalueella esiintyy kapustarinta, liro, teeri ja metso sekä uhanalaisluokituksessa silmälläpidettäviksi luokiteltuina lajeina isolepinkäinen, teeri ja metso. Honkaneva on mukana valtakunnallisessa soidensuojeluohjelmassa. Honkanevan halki on valmistunut pitkospuureitti, joka yhdistää suon eteläpuolisen Honkamäen sen pohjoispuolella olevaan Sauralaksonmäkeen. Honkaneva-Sauralaksonnevan alue on kasvistollisesti, eläimistöltään ja maisemallisesti sekä virkistyskohteena paikallisesti erittäin merkittävä luontokohde. 45 Metso-ohjelmakohteet Suunnittelualueella ei sijaitse Metso-ohjelmakohteita eli kohteita, jotka kuuluvat Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmaan 2008-2016. Luonnonsuojelulain mukaiset luontotyypit Suunnittelualueella ei havaittu luonnonsuojelulain 1096/1996 4 luvun 29 § mukaisia luontotyyppejä. Vesilain mukaiset luonnontilaisina säilytettävät kohteet Suunnittelualueella ei havaittu vesilain 1961/264 1 luvun 15a § ja 17a § mukaisia luonnontilaisina säilytettäviä kohteita eikä vesilain 587/2011 2 luvun 11 § tai 3 luvun 2 § mukaisia kohteita. Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt Metsälain 1093/1993 3 luvun 10 § tärkeät elinympäristöt ovat kasvillisuuden, vesitalouden, puuston ja/tai maastonpiirteiden perusteella ympäristöstään selvästi erottuvia ympäristöjä, joita tulee hoitaa ja käyttää siten, että turvataan edellytykset biologisen monimuotoisuuden säilymiselle. 1. Tuomiluoman puronvarsilehto 2. Sahanevan metsä 3. Sahantien avokallioalue 4. Harakkalanmäen korpi 5-16. Lähde 46 1. Tuomiluoman puronvarsilehto Tuomiluoman varressa on Jauhokosken ja Savusmäen välillä lehtomaista kangasmetsää sekä pienialaisia puronvarsilehtoja. Lehtomaisuus rajoittuu luoman rantaan muutaman metrin alueelle käenkaali-mesiangervotyypin suurruoholehdon ollessa vallitsevana kasvillisuutena. Yleisin sanikkainen on metsäimarre, mutta myös hiirenporrasta ja metsäalvejuurta esiintyy jonkin verran. Etelä-Pohjanmaalla hieman harvinaisempana esiintyvää sananjalkaa on tavattu muutama yksilö. Vesirajassa kasvaa suhteellisen runsaasti järvikortetta, ojasorsimoa, terttualpia, ulpukkaa ja vehkaa sekä paikoitellen rantamataraa ja lehtisammalia. Vedessä esiintyy isokokoista vesisammalta, isonäkinsammalta. Alueen suojeluarvo on paikallinen. 47 2. Sahanevan metsä Sahanevan reunassa sijaitseva vanhan metsän alue kalliokumpareineen on maisemallisesti, kasvistollisesti ja eläimistöltään paikallisesti erittäin merkittävä luontokohde. Osa kalliokumpareikosta ja korvesta on metsälain suojaama. Alueen lounaiskärjessä on tervahauta. Yli satavuotinen tuoreen kangasmetsän puusto ja pökkelöt antavat alueelle aarniomaisen luonteen. Hannu Tuomisto 2007 48 3. Sahantien avokallioalue 4. Harakkalanmäen korpi 3 4 Sahantien pohjoispuolella sijaitseva Sahantien avokallioalue on maisemallisesti ja eläimistöltään merkittävä kalliokumpareikko karukkokangasmaastossa. Kohde on paikallisesti huomioitava luontokohde ja osa kallioalueesta on metsälain suojaama. Alue on metson ruokailumaastoa. Harakkalanmäen korpi on melko luonnontilainen kangaskorpinen korpireunus, joka on kasvistollisesti ja paikallisesti merkittävä luontokohde. Hannu Tuomisto 2007 49 5-16 Lähteet Tuomikylän koilliskulmauksessa on laaja lähteikköalue. Kolme lähdettä on myös Tuomikylän peltolaakson läntisellä selänteellä. Lähde nro 6 50 Lähde nro 7 Lähde nro 8 9. 51 Lähde nro 9 Lähde nro 10 Lähde nro 11 52 Lähde nro 12 Lähde nro 16 53 Muut huomionarvoiset luontokohteet 1 Tuomiluoma ranta-alueineen 2-14 avokallio 15-21 siirtolohkare 22-24 maisemapuu 25-26 kosteikko 27 Rengonkylän silta 28 Rengonkoski 29 Ruissaari 30 Sauralaksonneva 31 Harakkalanmäen ruohokorpi 32 Perinnemaisema 54 1. Tuomiluoma ranta-alueineen ElomaaJalostuskeskus Ritolantien luomanvarsi Koulu Haapamäki JauhokoskiSavusmäki Tuomiluoman rannat ovat luonnon monimuotoisuuden perusteella huomionarvoisia luontokohteita. Tuomikylän kohdalla Tuomiluoman ranta-alueet on jaettu viiteen osaalueeseen kasvillisuuden perusteella Jauhokoski - Savusmäki Tuomiluoman kasvillisuus välillä Savusmäki - Jauhokoski on lajistollisesti alueen merkittävimpiä. Luoma kulkee tuoreessa kangasmetsässä rantakasvillisuuden muuttuessa reheväksi puronvarsilehdoksi. Lehtomaisuus rajoittuu luoman rantaan muutaman metrin alueelle, käenkaali-mesiangervotyypin suurruoholehdon ollessa vallitsevana kasvillisuutena. Yleisin sanikkainen on metsäimarre, mutta myös hiirenporrasta ja metsäalvejuurta esiintyy jonkin verran. Etelä-Pohjanmaalla harvinaisempana esiintyvää sananjalkaa tavattiin muutama yksilö. Vaateliaita lehtokasveja alueelta ei löytynyt. Vesirajassa kasvaa suhteellisen runsaasti järvikortetta, ojasorsimoa, terttualpia, ulpukkaa ja vehkaa sekä paikoitellen rantamataraa ja lehtisammalia. Vedessä on vain vähän kasvillisuutta, lähinnä esiintyy isokokoista vesisammalta, isonäkinsammalta. 55 Haapamäki Tuomiluoman edetessä kohti Kyrönjokea se halkoo peltolakeuksia. Pientareilla kasvaa hyvin rehevänä ruohovartista niitty- ja ojanvarsikasvillisuutta kuten mesiangervoa, pietaryrttiä ja maitohorsmaa. Aivan rannan tuntumassa esiintyy runsaana jouhivihvilää, järvikortetta, suo-orvokkia, ulpukkaa ja viiltosaraa. Vedessä kasvaa hieman pikkulimaskaa sekä isonäkinsammalta. Tuomikylän koulu Tuomikylän koulun läheisyydessä luoma muodostaa maisemallisesti ja paikallisesti arvokkaan lammen, jonka rantamilla esiintyy myös lehtomaista kasvillisuutta. Vallitsevina piennarkasveina ovat mesiangervo ja maitohorsma. Lammen ympäristössä kasvaa myös kieloa, lehtohorsmaa, maahumalaa, savijäkkärää ja suohorsmaa. Veden tuntumassa esiintyy jouhivihvilää, kurjenmiekkaa, ratamosarpiota, suo-orvokkia, ulpukkaa, vehkaa ja viiltosaraa. Lammessa kasvaa runsaasti vesitatarta ja uistinvitaa. Koulurinteen haavikossa kasvaa villiintynyttä herukkaa ja ahomansikkaa. Ritolantien luomanvarsi Suvantolammen jälkeen luoma etenee pienialaisen kosken kautta peltolakeudelle. Ritolantien seutuvilla luomanvarren kasvillisuudessa on edelleenkin lehtomaisia piirteitä. Luoman pientareilla kasvaa runsaasti piennarlajistoa, kuten koiranputkea, lehtovirmajuurta, maitohorsmaa, mesiangervoa, ojakärsämöä ja puna-apilaa. Aivan luoman rannassa on alavia alueita, jotka ovat pitkään kevättulvien alla ja se näkyy lajistossa hentojen heinien ja vihvilöiden runsautena. 56 Elomaa - Jalostuskeskus Elomaan ja Jalostuskeskuksen alueilla Tuomiluoma virtaa peltolakeuksien keskellä, joten luomanvarsilla kasvaa runsaasti pelto-, ojanvarsi- ja niittykasvillisuutta. Molemmilla alueilla kasvillisuutta hallitsevat kiiltolehtipaju sekä hyvin korkea, paikoitellen jopa puolitoistametrinen heinikko. Elomaan alueelta löytyy myös nykyään taantumassa olevaa ahomansikkaa. Vesirajassa kasvaa runsaasti järvikortetta, kurjenjalkaa, kurjenmiekkaa, ranta-alpia ja ulpukkaa. Vedessä esiintyy runsaana isonäkinsammalta. Jalostuskeskuksen sillan alla kasvaa runsaasti keuhko- ja hetesirppisammalta. 2-14. Avokalliot 57 15-21. Siirtolohkareet 58 22-24. Maisemapuut 22. Seinäjoen saaren eteläkärjessä kasvaa suuri mänty, joka on paikallisesti huomioitava luontokohde. 23. Maisemallisesti merkittävä kuusi, joka on paikallisesti huomioitava luontokohde. 24. Maisemallisesti merkittävä kuusi, joka on paikallisesti huomioitava luontokohde. 59 25 - 31. Muut kohteet 25-26. Neiron kosteikot Neiron kosteikot ovat syntyneet kaivuun seurauksena. Kosteikoissa kasvaa monipuolinen sammallajisto ja kohteet ovat paikallisesti huomioitavia kohteita. 60 27. Rengonkylän silta 28. Rengonkoski Hannu Tuomisto 2007 Rengonkylän silta muodostaa maisemallisen solmukohdan ja on paikallisesti huomioitava luontokohde. Sillan kupeessa on vanhoja kivirakenteita, jotka ovat vanhan sillan ja kenties myös myllyn jäänteitä. Rengonkoski, maisemallisesti ja kasvistollisesti merkittävä kohde, on Seinäjoen luontainen koskipaikka. Kyrkösjärven tekoaltaan täyttökanava haarautuu Seinäjoesta Rengonkosken kohdalla. Rengonkoskessa on myllyn päällyskivi, jossa on vuosiluku 1714. Kivi on kuulunut kylän yhteiseen vuoromyllyyn. Koskessa on toiminut 1800-luvun lopulla myös vesisaha, jonka rauniot ovat olleet näkyvissä vielä 1912. Koskessa on edelleen havaittavissa vanhoja patorakennelmia. Rengonkoskea luonnehtii rehevä ranta- ja vesikasvillisuus: ahvenvita, kurjenjalka, myrkkykeiso, pietaryrtti, ranta-alpi, rantakukka, ruokohelpi, suoputki, vehka, viiltosara ja viitakastikka. Rengonkoski on paikallisesti huomioitava luontokohde. 61 29. Ruissaari ja sen lähisaari Seinäjoessa sijaitsevat maisemallisesti merkittävät kaksi peräkkäistä saarta ovat puustoltaan vanhaa kuusikkoa, vanhimmat puut ovat 130-150 -vuotiaita. Puustoiset saaret ovat paikallisesti merkittävä luontokohde. 30. Sauralaksonneva 31. Harakkalanmäen ruohokorpi Harakkalanmäen pienialainen, kasvistollisesti merkittävä, ruohokorpi on paikallisesti huomioitava luontokohde. Korvessa kasvavat mm. kurjenjalka ja vehka. Korven valaistus- ja kosteusolosuhteet ovat muuttuneet ojitusten ja metsän hakkuun vuoksi. 62 Sauralaksonneva on osa Sahaneva-Sauralaksonneva-Honkaneva-Karvasuon tymää. suoyhdis- Honkaneva-Sauralak- sonneva on eri suotyyppien mosaiikkia, mutta pääosin se on lyhytkorsinevaa ja lyhytkorsirämettä. Suon pesimälinnustoon kuuluvat muun muassa keltavästäräkki, kiuru, niittykirvinen, liro, kuovi, kapustarinta ja töyhtöhyyppä. Myös riekkoa ja isolepinkäistä esiintyy suoyhdistymän alueella. 32. Neiron perinnemaisema Neiron koillispuolella metsäalueella sijaitseva alava koivujen ja kuusien valtaama vanha hakamaa-alue. 63 Suojelullisesti merkittävä linnusto Lintudirektiivilajit EU EU:n lintudirektiivin 79/409/ETY mukaan jäsenvaltioiden on turvattava liitteen I lintulajien eloonjääminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueella. Mainittujen lintulajien elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin riittävän moninaisuuden ja laajuuden säilyttämiseksi, ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi. Pesivänä todetut liitteen 1 lintulajit Bonasia bonsai Lyrurus tetrix Tetrao urogallus Crex crex Bubo bubo Strix uralensis Aegolius funerus Drycopus martius Lanius collurio Pyy Teeri Metso Ruisrääkkä Huuhkaja Viirupöllö Helmipöllö Palokärki Pikkulepinkäinen Muut suunnittelualueella todetut liitteen 1 lintulajit Cygnus cygnus Haliaeetus abicill Circus cyaneus Aquila chrysaetos Grus grus Pluvialis apricaria Philomachus pugnas Tringa glareola Larus miniatus Glaucidium passerinum Picoides tridactylus Emberiza hortulana Laulujoutsen Merikotka Sinisuohaukka Maakotka Kurki Kapustarinta Suokukko Liro Pikkulokki Varpuspöllö Pohjantikka Peltosirkku Suomen erityisvastuulajit EVA Suomen erityisvastuulajit ovat Euroopan laajuisesti uhanalaisia ja taantuneita lintuja, joiden levinneisyys EU:ssa on keskittynyt Suomen alueelle. Suomen vastuulajeja ovat erityisesti boreaalisten havumetsien, soiden, vähäravinteisten järvien sekä Itämeren ja suurten jokien rantojen lintulajeja. Vastuu merkitsee lähinnä, että lajin seurantaa ja tutkimusta on tehostettava ja lajin elinympäristö tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa. 64 Pesivänä todetut Suomen erityisvastuulajit Bucephala clangula Lyrurus tetrix Tetrao urogallus Numenius arquata Tringa nebularia Actitis hypoleucos Bubo bubo Aegolius funerus Phoenicurus phoenicurus Muut suunnittelualueella todetut Suomen erityisvastuulajit Cygnus cygnus Valtakunnallisesti uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit UHEX Telkkä Teeri Metso Isokuovi Valkoviklo Rantasipi Huuhkaja Helmipöllö Leppälintu Laulujoutsen Isokoskelo Tringa glareola Liro Larus miniatus Pikkulokki Larus fuscus Selkälokki Glaucidium passerinum Varpuspöllö Picoides tridactylus Pohjantikka Mergus merganser Suomen eliölajiston uhanalaisuus arvioidaan kymmenen vuoden välein, viimeisin arviointi on vuodelta 2010. Arvioinnin tuloksena julkaistaan Suomen lajien punainen lista, jossa luetellaan kaikki hävinneet, uhanalaiset, silmälläpidettävät ja puutteellisesti tunnetut lajit. Uhanalaisuusluokitus perustuu kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) kriteereihin: Säilyvä LC Hyvin tunnettu laji, jonka kanta on runsas tai vakaa Lajit eivät ole vielä uhanalaisia, mutta lajien pesimä- NT Silmälläpidettävä kantojen vähenemisen vuoksi lajien esiintymistä tarkkaillaan. VU Vaarantunut Lajiin kohdistuu suuri uhka hävitä luonnosta keskipitkällä aikavälillä. EN Erittäin uhanalainen Lajiin kohdistuu erittäin suuri uhka hävitä luonnosta lähitulevaisuudessa. CR Äärimmäisen uhanalainen Lajiin kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka hävitä luonnosta. Silmälläpidettävät lajit NT Anser fabalis Lagopus lagopus Larus ridipundus Anthus pratensis Plectrophenax nivalis Metsähanhi Isokoskelo Riekko Naurulokki Niittykirvinen Pulmunen Pesivänä todetut silmälläpidettävät lajit NT Lyrurus tetrix Tetrao urogallus Actitis hypoleucos Bubo bubo Aegolius funerus Jynx torquiula Cardopadus erythrinus Teeri Metso Rantasipi Huuhkaja Helmipöllö Käenpiika Punavarpunen Vaarantuneet lajit VU Haliaeetus abicill Circus cyaneus Aquila chrysaetos Merikotka Sinisuohaukka Maakotka Selkälokki Mergus merganser Larus fuscus 65 Erittäin uhanalaiset lajit EN Motacilla flava Cinclus cinclus Oenanthe oenanthe Keltavästäräkki Koskikara Kivitasku Philomachus pugnas Suokukko Muuttoaikaan suunnittelualueella mahdollisesti tavattava pohjoisten avosoiden ja rantaniittyjen uhanalaislaji, jonka kanta on viime vuosina voimakkaasti taantunut. Suunnittelualueella tavattiin noin 30 yksilön suokukkoparvi Pettutiellä 31.7.2011. Pikkutiira Harvinainen pesimälaji Perämeren alavilla rannoilla. Pikkutiira on tavattu Kyrkösjärven tekoaltaan täyttökanavan suistossa luontoselvityksen yhteydessä (Hannu Tuomisto 2007). Pikkutiira ei kuulu suiston pesimälajistoon. Peltosirkku Romahdusmaisesti vähentynyt peltosirkku on ollut yksi maatalousympäristömme peruslajeista. Peltosirkkukanta on taantunut parinkymmenen vuoden aikana noin 80 %. Pistelaskennassa 2011 havaittiin yksi laulava koiras Tuomikylässä. Sternula albifrons Emberiza hortulana Lajien alueellinen uhanalaisuus AU Suomen ympäristöhallinto on määritellyt alueellisesti uhanalaiset lintulajit. Ilmajoki kuuluu alueellisessa uhanalaisuusarvioinnissa vyöhykkeeseen 3a keskiboreaalinen Pohjanmaa. Lajien alueellinen uhanalaisuusluokitus: + Esiintyy alueella, ei ole uhanalainen RT Uhanalainen alueellisesti RE Alueellisesti uhanalaiset lajit RT Luonnonsuojelulain 47 § nojalla uhanalaiset ja erityisesti suojeltavat lintulajit Ei havaintoa alueella tai vain satunnainen havainto Hävinnyt alueelta Anser fabalis Lagopus lagopus Tetrao urogallus Tringa glareola Fringilla montifringilla Metsähanhi Riekko Metso Liro Järripeippo Luonnonsuojelulain 47 § mukaan laji voidaan säätää uhanalaiseksi, jos sen luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut. Luonnonsuojeluasetuksessa on lueteltu 37 lintulajia, joista 18 lajia on määritelty erityisesti suojeltaviksi. LSA Uhanalaiset lajit Circus cyaneus Sinisuohaukka Sinisuohaukka saalisteli koko kesän 2011 Pettutien ympäristössä. Larus fuscus Selkälokki Selkälokkia havaitaan säännöllisesti ruokailemassa ja lepäilemässä Tuomikylän pelloilla. Pääasiallinen ruokailupaikka on Laskunmäen jätehuoltokeskus. Motacilla flava Keltavästäräkki Keltavästäräkki esiintyy Tuomikylässä lähinnä muuttoaikoina. Lähimmät pesivät keltavästäräkit todettu Kyrkösjärvellä. Cinclus cinclus Koskikara Suunnittelualueelta yksi havainto koskikarasta Leton66 ojasta talvelta 2008. Erityisesti suojeltavat lajit Oenanthe oenanthe Kivitasku Yksi havainto kivitaskusta keväältä 2009 Tuomikylän Pitkäkujalta. Haliaeetus abicill Merikotka Laskunmäen jätehuoltokeskuksen alueella saalistelevasta merikotkasta on havaintoja myös suunnittelualueelta, muun muassa Pettutien varressa havaittu 1.8.2011 puun latvassa Aquila chrysaetos Maakotka Havaittu 4.1.2011 Ämmänperkiössä suunnittelualueen x osassa. Kivenmaasta suunnittelualueen x suunnalta on havaintoja kesältä-syksyltä 2011. Sternula albifrons Pikkutiira Havaittu 2007 luontoselvityksen yhteydessä Kyrkösjärven täyttökanavan suistossa 67 Yhteenveto suunnittelualueen suojelullisesti merkittävistä lintulajeista Lintulaji 1. Laulujoutsen EU X EVA AU Uhanal. LSA Erit.suoj. X 3. Telkkä X 4. Isokoskelo X Esiintyminen tutkimusalueella ravinnon hankinta NT 2. Metsähanhi 5. Pyy UHEX 2000 2010 NT RT muuttoaikana pesii LC NT ravinnon hankinta X pesii 6. Riekko LC NT RT talvihavaintoja 7. Teeri X NT NT 8. Metso X NT NT 9. Merikotka X VU VU 10. Sinisuohaukka X NT VU 11. Maakotka X VU VU 12. Ruisrääkkä X 13. Kurki X ravinnon hankinta 14. Kapustarinta X muuttoaikana 15. Suokukko X pesii RT pesii X X saalistaa saalistaa X X saalistaa seitsemän reviiriä 2011 NT EN muuttoaikana 16. Isokuovi X pesii 17. Valkoviklo X pesii 18. Liro X X X 19. Rantasipi 20. Naurulokki X 21. Selkälokki 22. Pikkulokki X 24. Huuhkaja X X 25. Varpuspöllö X X 26. Viirupöllö X 27. Helmipöllö X 30. Pohjantikka X LC NT pesii VU NT ravinnon hankinta VU VU X ravinnon hankinta ravinnon hankinta EN EN LC NT X täyttökanavan suistossa 2007 neljä paria pesii talvihavaintoja pesii hyvinä myyrävuosina X 28. Käenpiika X muuttoaikana X 23. Pikkutiira 29. Palokärki RT LC NT pesii hyvinä myyrävuosina VU NT pesii pesii X havaittu, harvinainen 31. Niittykirvinen LC NT 32. Keltavästäräkki LC VU X muuttoaikana 33. Koskikara NT VU X yksi talvihavainto 34. Kivitasku NT VU X yksi havainto keväältä 2009 X 35. Leppälintu 36. Pikkulepinkäinen muuttoaikana pesii X pesii satunnaisesti RT 37. Järripeippo muuttoaikana, talvihavaintoja 38. Punavarpunen LC NT pesii 39. Pulmunen LC NT muuttoaikana VU EN 40. Peltosirkku X X yksi laulava koiras 2011 68 Suojelullisesti merkittävien lintulajien havaitut reviirit 69 Suojelullisesti merkittävä muu eläimistö Erityisesti suojeltavien eläinlajien esiintymät LSL 47 § / LSA 21 § Luonnonsuojelulain mukaan laji voidaan säätää uhanalaiseksi, jos sen luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut. Uhanalainen laji voidaan säätää erityisesti suojeltavaksi, jos sen häviämisuhka on ilmeinen. Suunnittelualueella ei havaittu erityisesti suojeltavan lajiston esiintymiä. Luontodirektiivin 92/43/ETY liitteen IV lajiston esiintymät Luontodirektiivin liitteen IV lajisto edellyttää tiukkaa suojelua. Luonnonsuojelulain 49 § säädetään, että liitteen IV lajiston lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Suunnittelualueella havaittiin liitteen IV eläinlajistosta ▫ liito-orava (Pteromys volans) ▫ pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii) ▫ vesisiippa (Myotis daubentonii) Uhanalaisen ja silmälläpidettävän eläinlajiston esiintymät Valtakunnallisesti ja paikallisesti uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien arviointi noudattaa vuoden 2010 uhanalaisuusarviointia ja luokitusta (Rassi ym. 2010). Lajiston uhanalaisuus on arvioitu Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) kriteeristöllä. Uhanalaisuusluokat kuvaavat lajin häviämisen todennäköisyyttä tietyllä aikavälillä. Uhanalaisiksi määritellään lajit, jotka kuuluvat luokkiin äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU). Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät vielä täytä varsinaisen uhanalaisuuden kriteerejä, mutta niiden kohdalla uhanalaisuus on lähellä. Suunnittelualueella havaittiin uhanalaislajistosta ▫ liito-orava (Pteromys volans) Suomen kansainvälisten vastuulajien esiintymät Suomella katsotaan olevan kansainvälinen vastuu tiettyjen pohjoisten alkuperäislajien säilyttämisestä. Vastuu merkitsee muun muassa sitä, että lajin elinympäristö otetaan huomioon maankäytön suunnittelussa. Lainsäädännössä määriteltyä asemaa vastuulajeilla ei ole. Suunnittelualueella havaittiin Suomen kansainvälisistä vastuulajeista ▫ liito-orava (Pteromys volans) Liito-orava Liito-orava (Pteromus volans) on Siperian taigametsien laji, jota Euroopan Unionissa esiintyy Suomen lisäksi pieniä määriä Virossa ja yksittäin Latviassa. Liito-orava on EU:n luontodirektiivilaji ja Suomessa luonnonsuojelulain 47 § nojalla rauhoitettu laji. Luontodirektiivin tavoitteena on, että laji säilyy pitkällä aikavälillä luontaisessa ympäristössään eikä sen luontainen levinneisyysalue supistu. Lisäksi lajin elinympäristöjä pitää säilyä riittävästi turvaamaan kannan säilyminen pitkällä aikavälillä. Suomalaisessa uhanalaisluokituksessa liito-orava kuuluu luokkaan vaarantunut (VU). Liito-oravan uhanalaisuusluokitus ei perustu kannan kokoon, vaan kannan lähes 30 % taantumiseen. Liito-orava on myös Suomen kansainvälinen vastuulaji. Liito-orava asettuu mieluiten varttuneeseen kuusivaltaiseen metsään, jossa on järeitä kuusia ja kolohaapoja suoja- ja pesäpaikoiksi sekä riittävästi lehtipuita kuten koivuja, leppiä ja haapoja ruokailupuiksi. Kesällä liito-orava käyttää ravinnokseen pääasiassa lehtipuiden lehtiä, erityisesti haapaa ja leppää. Talven tullen lehdet korvautuvat lepän ja koivun norkoilla sekä havupuiden silmuilla. Liito-oravien reviirit ovat varsin laajoja, erityisesti koirailla, joiden elinpiirin keskimääräinen pinta-ala on noin 60 ha. Naarailla on huomattavasti pienempi reviiri, vain noin kahdeksan hehtaaria. Liito-orava käyttää lisääntymiseen ja lepäämiseen keskimäärin neljää eri pesää kesä-syyskauden aikana. Pesäkolo on yleensä käpytikan haapaan hakkaama kolo. Reviireillä on todettu olevan ydinalueita, joihin liito-oravan oleskelu ja liikkuminen keskittyy. Ydinalueella ravintoa tarjoavien lehtipuiden tiheys on usein suuri. Toinen tärkeä tekijä on kolopuiden, erityisesti vanhojen haapojen, esiin- 70 tyminen. Nuoret liito-oravayksilöt levittäytyvät uusille alueille säännöllisesti. Tämän vuoksi elinvoimaisen liito-oravareviirin on oltava yhteydessä laajempiin metsäalueisiin ekologisten käytävien kautta. Liito-orava-naaraan ei ole havaittu lisääntyvän alle 4 ha kokoisissa, eristyneissä, nuorten metsien, taimikoiden tai avoalueiden ympäröimissä metsälaikuissa. Suunnittelualueen liito-oravien elinpiirit sijaitsevat Rengossa, jossa on tehty runsaasti havaintoja liito-oravan lisääntymis- ja levähdysalueista. Elinpiirien ydinalueet ovat pääasiassa Seinäjoen länsirannalla Rengon asutusta reunustavissa vanhoissa kuusimetsissä. Kuusikkojen ja alueen peltojen reunoilla on runsaasti lehtipuustoa tarjoten liito-oraville suotuisat ruokailumaastot. Myös liito-oravalle sopivia kolopuita ja risupesiä on runsaasti. Kyrkösjärven tekoaltaaseen johtavan täyttökanavan länsipuolella oleva elinpiiri lienee yhteydessä muihin Rengon alueen elinpiireihin. Joen itärannalla tehdyt havainnot viittaavat alueen toimivan lähinnä ruokailumaastona, sillä lajille sopivia pesäkoloja ei löytynyt. Itärannan metsät ovat suurelta osin harvennettuja talousmetsiä. On mahdollista, että liito-oravat kuitenkin käyttävät pesäpaikkanaan alueen rakennuksia. Liito-oravia ei tavattu Tuomikylän eikä Pojanluoman alueilta. Suunnittelualueen liito-oravaselvitykset: ▫ Luontoselvitys Routakallio-Eskoo-Rengonkylä-Honkakylä, Hannu Tuomisto, Seinäjoen kaupunki 2007 ▫ Tuomikylän luontoselvitys, Ilmajoen kunta 2007 ▫ Liito-oravaselvitys, Vt 19 Seinäjoen itäinen ohikulkutie välillä RengonkyläNurmo, Hannu Tuomisto, Tiehallinto 2009 ▫ Liito-oravan lisääntymis- ja levähdysalueet, tiesuunnitelma, Hannu Tuomisto, maastokäynnin muistio 11.5.2010 71 12 1. Seinäjoen saaren liitooravareviiri Liito-oravareviiri sijaitsee Seinäjoen pienialaisessa saaressa, joka on myös maisemallisesti paikallisesti huomioitava luontokohde. Saaren maaperä on osin häiriintynyt, kun saareen on kasattu perattua kivilouhetta viereisestä koskesta. 72 2. Kuismintien liitooravareviiri I Liito-oravien käyttämä metsäsaareke Kuismintien varrella. Kuva Hannu Tuomisto 2009 3. Kuismintien liitooravareviiri II 4. Liito-oravan levähdyspaikka 3. Joen länsirannalla vanhoja kuusia kasvava mäenkumpare ja sen eteläpuolella olevan vanhan pellon reunassa järeitä kuusia, joiden tyviltä havaittu 2010 runsaasti liito-oravan papanoita sekä liito-oravan käytössä oleva vanha oravanpesä. Joen itärannan reviirillä havaittiin 2010 vain muutamia yksittäisiä papanoita, vaikka keväällä 2009 papanoita oli runsaasti. 73 4. Liito-oravan levähdyspaikka tuoreessa kangasmetsässä, jonka puusto iältään noin 80-vuotista. Muutamien kuusten tyvellä liito-oravan papanoita, mutta sopivat pesäpaikat puuttuvat; liitooravan levähdyspaikka. Metsäkuvion pohjoiskärjessä on hieno lohkareikko. Eläimistöltään merkittävä kohde, paikallisesti huomioitava luontokohde. Liito-oravan käyttämiä ruokailupuita joen länsirannan pihapiirissä. Kuva Hannu Tuomisto 2009 Liito-oravien käyttämiä ruokailupuita joen itärannan pellonreunusmetsikössä. Kuva Hannu Tuomisto 2009. 74 5. Rengonkylän liitooravareviirit 5 Liito-oravan lisääntymis- ja levähdysalue täyttökanavan pohjoisrannan tuoreessa kangasmetsässä, joka on puustoltaan 60-80 -vuotiasta metsää. Reviiri ulottuu Honkakyläntien pohjoispuolelle metsikköön ja Rengon sillan kupeessa kasvavaan kuusikkoon. Täyttökanavan rantavyöhykkeessä kasvaa runsaasti lehtipuustoa, muun muassa haaparyhmiä. Liito-oravareviiri jatkuu täyttökanavan eteläpuolen tuoreeseen kangasmetsään suunnittelualueen ulkopuolelle. Rengon sillan pohjoispuolella sijaitsevaa liitooravan elinpiiriä. Kuva Hannu Tuomisto 2009. Rengon sillan eteläpuolella sijaitsevaa liito-oravan elinpiiriä. Kuva Hannu Tuomisto 2009. 75 6. Ruissaaren liitooravareviiri 6. Seinäjoessa sijaitsevat kolme peräkkäistä saarta ovat liito-oravan lisääntymis- ja levähdysaluetta. Saaret ovat puustoltaan vanhaa kuusikkoa, vanhimmat puut 130-150 -vuotiaita. Rannoilla kasvaa myös lehtipuustoa. Liito-oravareviiri ulottuu Seinäjoen länsirannalle. Puustoiset saaret ovat myös maisemallisesti merkittävä luontokohde. 7. Liitooravareviiri 7. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdysalue. Eläimistöltään merkittävä kohde ja paikallisesti huomioitava luontokohde. 76 8.Liitooravareviiri 8. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka. Maisemallisesti merkittäviä suuria kuusia ja ylispuumäntyjä. Eläimistöltään merkittävä kohde ja paikallisesti merkittävä luontokohde. 9, 10 ja 11. Liito-oravan papanalöydöskohteet Rengossa 77 12. Kiviniemen liito-oravareviiri 12 78 Lepakko Suomessa tavatut 13 lepakkolajia ovat kaikki lainsäädännössä tiukasti suojeltuja ja niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty koko EU:n alueella. Suomi on allekirjoittanut kansainvälisen lepakoidensuojelusopimuksen (EUROBATS), joka velvoittaa jäsenmaitaan suojelemaan lepakoille tärkeitä saalistusalueita. Suurin osa lepakkolajeistamme esiintyy vain Etelä-Suomessa. Etelä-Pohjanmaalla havaittu lepakko on todennäköisimmin pohjanlepakko, siippa tai korvayökkö. Tyypillisesti lepakoille mieluisia ovat elinympäristöt, joissa on vanhoja rakennuksia ja kolopuita päiväpiiloiksi sekä reheviä saalistusalueita, kuten vesistöjen rantoja. Kriittisiä tekijöitä lepakoiden elinympäristössä ovat lisääntymis- ja talvehtimissuojat sekä saalistusalueiden riittävä yhtenäisyys. Laajoilla metsäalueilla lepakot ovat harvinaisempia, etenkin kun sopivien kolopuiden määrä on metsätalouden vuoksi vähentynyt. Merkittävimmät lepakoiden lisääntymispaikat sijaitsevat Suomessa useimmiten rakennuksissa. Tyypillinen yhdyskunnan piilopaikka sijaitsee vuorilaudoituksen alla. Rakennuksissa viihtyvät etenkin pohjanlepakot ja viiksisiippalajit ja yhdyskunnan koko voi olla jopa yli sata yksilöä. Pienempiä kolonioita voi sijaita puunkoloissa ja linnunpöntöissä. Yksilömäärä jää tällöin muutamiin yksilöihin tai muutamaan kymmeneen yksilöön. Talven lepakot viettävät horroksessa. Talvehtimispaikoiksi soveltuvat esimerkiksi maakellarit ja luolat, jotka säilyvät kosteina ja pakkasettomina yli talven. Lepakoiden talvehtimispaikat Suomessa ovat kuitenkin tutkijoillekin pääosin mysteeri. Osan lepakoista tiedetään muuttavan jopa 1500 kilometrin päähän. Lepakot ovat yöeläimiä, jotka näkevät pimeässä lähettämiensä korkeiden ultraäänten avulla. Lepakoilla on lajityypilliset kaikuluotausäänet, joiden perusteella lajit pystytään erottamaan toisistaan. Ultraäänien tulkitsemiseksi käytetään lepakkodetektoria, joka alentaa äänet ihmiskorvalla kuultaviksi. Pohjanlepakko on maamme lepakoista yleisin ja sen kaikuluotausääni kantaa 50-80 metriä. Vesisiippa, viiksisiippa ja isoviiksisiippa ovat myös yleisiä Suomessa. Ne asustavat metsissä ja karttavat valaistuja alueita. Siipat saalistavat pienillä aukeilla, metsäteiden varsilla ja metsänreunoissa. Niiden kaikuluotausääni kantaa 15-20 metriä. Vesisiippa saalistaa vesistöjen yllä lähellä veden pintaa. Suunnittelualueen lepakkoselvitys Suunnittelualueen lepakkoselvitys on laadittu 2011. Selvityksen maastotyöt tehtiin suunnittelualueella 7.8 - 16.8.2011. Selvityksen on tehnyt Ulla-Kaisa Mäntymaa. Taustaselvityksenä Rengon osalta on ollut Hannu Tuomiston lepakkoselvitys vuodelta 2009. Menetelmä Kartoitus suoritettiin jalkaisin maastossa liikkuen auringon laskun jälkeen, jolloin lepakoita havainnoitiin sekä detektorilla että näköhavainnoin. Kartoitusta suoritettiin ainoastaan suotuisissa sääolosuhteissa. Kartoituslaitteena käytettiin Ciel-Electonique CDB 301 –yhdistelmädetektoria, jolla pystyy kuuntelemaan samanaikaisesti HD- ja FD- taajuutta. Heterodyne (HD) -tilassa pystyy säätämään kuunneltavan taajuuden ja tunnistamaan lepakot äänen ja taajuusalueen perusteella. Taajuusjako (FD) -tilassa havainnoidaan koko taajuusaluetta yhdellä kertaa, jolloin on mahdollista tarkistaa, onko lähistöllä ylipäätään lepakoita. Yhdistelmädetektorin taajuusalue on 15-130 kHz. HD-kuuntelutaajuutena käytettiin pääsääntöisesti 30 kHz, joka on sopivin pohjanlepakon havainnointiin. Vesistöjen ranta-alueilla suoritettiin kuuntelua myös 40-45 kHz taajuudella, mikä sopii paremmin siippalajien kuunteluun. Lepakoille tärkeiden alueiden määrittämisessä ja rajaamisessa käytettiin Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen 2011 laatimaa luokittelua. Korkein suojelustatus on luokalla 1, jonka määrittelyperusteena on lisääntymisyhdyskunta tai muu kolonnia. Luokan 1 alueiden tai kohteiden hävittäminen tai heikentäminen on luonnonsuojelulain mukaisesti kielletty. Luokan 2 alueet ovat EUROBATS-sopimuksessa tarkoitettuja tärkeitä ruokailualueita, jotka tulisi säästää. Tällaisilla alueilla ei kuitenkaan ole suoraa lakiperusteista suojaa. Luokka 1 Lisääntymis- tai levähdyspaikka Luokka 2 Tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti Luokka 3 Muu lepakoiden käyttämä alue Paikan hävittäminen tai heikentäminen luonnonsuojelulaissa kielletty. Alueen arvo lepakoille huomioitava maankäytössä (EUROBATS). Alueen arvo lepakoille huomioitava mahdollisuuksien mukaan maankäytössä. 79 Laji Yleisyys Suomessa Tieteellinen nimi I taajuus kHz kuuluvuus m x 28 - 32 50 - 80 x 40 - 45 15 - 20 Myotis mystacinus x 45 - 50 15 - 20 Myotis brandtii x 45 - 50 15 - 20 Pohjanlepakko Eptesicus nilssoni Vesisiippa Myotis daubentoni Viiksisiippa Isoviiksisiippa II III Kaikuluotausääni Korvayökkö Plecotus auritus x 42 - 50 2-5 Suunnittelualueella potentiaalisten lepakkolajien yleisyys Suomessa, kaikuluotausäänen taajuus ja kuuluvuus. I=yleinen, II=harvalukuinen ja III=satunnainen. Taajuus kilohertseinä kuvaa vaihteluväliä, jolloin ääni kuuluu parhaiten ja kuuluvuus etäisyyttä, josta äänen saattaa havaita. Suunnittelualueella kuljettu kartoitusreitti. 80 Havainnot pv klo säätila paikka 7.8 21.50 – 01.40 +16C lähes selkeä tyyni Renko Kuismintie Pojanluoma Huhtamaantie Niemistöntie Tuomikylä Tynjälän metsänranta Tuomikylän koulun lampi Tuomikylä Pettutie Savusmäki Neiro Tuomikylä Koivurinteenkuja Haapalanmäki Renko Honkakyläntie Rengontie Taipaluksentie Ruissaari Jalasjärventie Kiviniementie Renko Saunamäentie Välitie Viljanmaantie 8.8 9.8 10.8 13.8 14.8 22.05 – 01.25 21.55 – 01.50 22.10 – 01.10 21.30 – 01.40 22.10 – 02.15 +15C lähes selkeä heikko tuuli +14C pilvinen tyyni +10C pilvinen tyyni +14C selkeä tyyni +16C puolipilvinen tyyni pohjanlepakko vesisiippa 2 4 1 7 1 2 4 11 1 3 5 4 8 useita 1 1 useita useita runsaasti 1 1 4 Suunnittelualueella tehtiin 62 pohjanlepakkohavaintoa. Ruissaaressa pohjanlepakoita oli useita viitaten mahdolliseen pohjanlepakkokoloniaan. Vesisiippoja havaittiin kolmessa kohteessa. Rengon Välitien alitse kulkevan luoman veden pinnassa lenteli vesisiippa. Honkakyläntien Seinäjoen ylittävän sillan seutuvilla lenteli runsaasti sekä pohjanlepakoita että vedenpinnassa pyydysteleviä vesisiippoja. Ruissaarea ympäröivän joen pinnalla havaittiin lukuisia vesisiippoja viitaten myös vesisiipan kohdalla vesisiippakoloniaan, mahdollisesti jopa yhdyskuntaan. 81 Suunnittelualueen 15 lepakoille tärkeää ruokailumaastoa sekä yksi mahdollisesti sekä vesisiipan että pohjanlepakon lisääntymisalue. Kohdekohtaiset kartat lepakkohavainnoista 1. Ruissaari Ruissaaressa tehtiin runsaasti havaintoja sekä pohjanlepakoista, jotka pyydystelivät hyönteisiä saaren vanhojen kuusten ympäristössä ja joen yläpuolella että vesisiipoista, jotka pyydystivät aivan joen pinnassa. Molemmat lepakkolajit olivat todennettavissa myös detektorilla. 82 Ruissaari 2. Talasmäentie 3. Koivurinteenkuja 83 4. Tuomikylän koulu 5. Pettutie 6. Savusmäki 84 7. Haapalanmäki 8. Huhtamaantie 9. Niemistöntie 85 10. Neiro 11. Välitie Rengon Välitien alitse kulkevan luoman luona tehtiin havainto vesisiipasta, joka pyydysteli hyönteisiä aivan luoman vedenpinnassa ja oli todettavissa vesisiipaksi myös detektorilla. 86 12. Viljanmaantie 13. Kiviniementie 14. Seinäjoen saari 87 15. Rengontie 16. Honkakyläntie 88 Viitasammakko Viitasammakko (Rana arvalis) on tavallista sammakkoa (Rana temporaria) hieman pienempi aitosammakoihin kuuluva laji. Viitasammakko on rauhoitettu Suomen luonnonsuojelulain (1096/1996) nojalla. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN uhanalaisluokituksessa viitasammakko on luokiteltu elinvoimaiseksi (LC). Viitasammakko kuuluu lisäksi EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) mukaisiin eläinlajeihin, joiden yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain 49 § perusteella kielletty. Viitasammakko esiintyy lähes koko Suomessa pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Viitasammakon esiintymisen tärkein edellytys on luhtaisten rantojen olemassaolo elinalueella. Viitasammakon lisääntymispaikkoja ovat lajin kutupaikat ja levähdyspaikoiksi katsotaan sen kesäelinympäristö sekä talvehtimispaikat. Viitasammakko ei kude mataliin, helposti kuivuviin ojiin tai allikoihin. Talvehtimispaikkana viitasammakko suosii suurempia lampia ja järviä talvehtien ilmeisesti yksinomaan vesien pohjassa. Viitasammakko on paikkauskollinen ja käyttää samoja talvehtimispaikkoja vuodesta toiseen. Keväisin viitasammakot vaeltavat talvehtimispaikoilta lisääntymisalueille ja syksyllä takaisin. Viitasammakolla on oltava mahdollisuus liikkua kutupaikan, kesäelinympäristön ja talvehtimispaikan välillä. Reitin katkaisevat esteet, kuten tiealueet, lisäävät aikuisten yksilöiden kuolleisuutta merkittävästi. Viitasammakolle hyviä ekologisia käytäviä ovat ojien ja purojen varret sekä laajat, yhtenäiset metsäalueet. Suunnittelualueen viitasammakkoselvitys Suunnittelualueen potentiaalinen viitasammakoiden elinalue on Tuomiluoman suvannon luhtaiset rannat Tuomikylän koulun läheisyydessä. Suunnittelualueen lähin viitasammakkoesiintymä sijaitsee Kyrkösjärven täyttökanavan suistossa. Viitasammakkoselvityksen maastotyöt tehtiin kolmena yönä toukokuussa 2011. Viitasammakoiden esiintymisestä suunnitelualueella ei selvityksen yhteydessä tehty havaintoja. Selvityksen on tehnyt Ulla-Kaisa Mäntymaa. Sääolosuhteet havainnointiaikana toukokuussa 2011 3.5 klo 23.00-00.30 5.5 klo 23.30-01.00 10.5 klo 23.00-00.30 Lämpötila C 3 2 7 Suunnittelualueen potentiaalinen viitasammakoiden elinalue. Tuulennopeus m/s 4 4 4 Sade mm 0 0 0 Suunnittelualueen lähin viitasammakkoesiintymä Kyrkösjärven täyttökanavan suistossa. 89 Tuomiluoman suvantokohta Tuomikylässä on potentiaalinen viitasammakoiden elinalue. 90
© Copyright 2024