(5 op) (Lecture notes/Smaller font). Updated: 26.10.2015 at

802328A LUKUTEORIAN PERUSTEET
Tapani Matala-aho
9. joulukuuta 2015
Sisältö
1 Johdanto
3
2 Merkintöjä
4
2.1
Lukujoukot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
4
2.2
Sekalaisia merkintöjä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
4
2.3
Porrasfunktiot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
6
2.4
Tärkeitä kaavoja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
8
3 Kokonaislukurengas β„€
9
3.1
Jaollisuus, alkuluvut . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
9
3.2
Jakoalgoritmi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
12
3.3
Eukleideen algoritmi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
14
3.4
Kongruenssi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
19
3.5
Euler-Fermat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
25
3.6
Eräs kongruenssiryhmä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
26
3.7
Kiinalainen jäännöslause . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
26
4 Kertomat, binomikertoimet
29
4.1
Palautuskaava, Pascalin kolmio . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
31
4.2
𝑝-valuaatio kokonaisluvuille . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
33
4.3
Binomisarja, Binomikehitelmä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
36
5 Rationaaliluvun jaollisuus (mod n)
38
5.1
Perusteita . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
38
5.2
Wolstenholmen lause . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
48
5.3
(𝑝 βˆ’ 1)! ja π‘Žπ‘βˆ’1 (mod 𝑝2 )/EI kokeeseen . . . . . . . . . . . . . . .
53
6 Polynomien kongruenssi
56
1
6.1
Sovelluksia lukujen kongruensseihin . . . . . . . . . . . . . . . . .
7 Summausmenetelmiä
61
63
7.1
Polynomialgebran sovelluksia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
63
7.2
Teleskoopit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
64
8 Fibonaccin ja Lucasin luvut
66
8.1
Rekursio ja Binet’n kaava . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
66
8.2
Matriisiesitys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
69
8.3
Generoiva sarja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
73
8.4
Laajennus negatiivisiin indekseihin/Todistuksia EI kysytä kokeessa 75
8.5
Jaollisuustuloksia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
77
8.6
𝑓𝑛 (mod π‘˜) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
78
8.7
𝑓𝑛 (mod 𝑝) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
80
9 Lucasin jonot/EI kysytä kokeessa
9.1
84
Rekursio ja ratkaisu yritteellä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
10 Antiikin lukuja
84
88
10.1 Kolmio- neliö- ja tetraedriluvut . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
88
10.2 Pythagoraan luvut . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
88
10.2.1 Geometrinen ratkaisu/Ei tule kokeeseen
. . . . . . . . . .
91
10.3 Heronin luvut/Ei tule kokeeseen . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
91
11 Irrationaaliluvuista
94
12 Ketjumurtoluvut/EI kysytä kokeessa
101
13 Bernoullin luvut/Ei tule kokeeseen
105
13.1 Generoiva funktio ja sarja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 105
2
13.2 Palautuskaava . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 107
13.3 Potenssisummia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 108
14 𝑝-valuaatio/Todistuksia EI kysytä kokeessa
111
15 Bernoullin lukujen jaollisuudesta/Ei tule kokeeseen
114
16 Työkaluja
119
16.1 Hieman polynomialgebraa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 119
16.1.1 Polynomien nollakohdista . . . . . . . . . . . . . . . . . . 121
16.2 Lisää polynomialgebraa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 122
16.2.1 Symmetriset peruspolynomit . . . . . . . . . . . . . . . . . 122
16.3 Formaaleista potenssisarjoista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 124
17 Osamääräkunta/EI kysytä kokeessa
131
3
LUKUTEORIA, NUMBER THEORY, THÉORIE DES NOMBRES
802328A Lukuteorian perusteet (5 op) [=Aikaisempi Lukuteoria I (5op)]
Luennoilla tarkastelemme matematiikan ja erityisesti lukuteorian tutkimuksessa usein esiintyvien lukujen aritmeettisia ominaisuuksia sekä aiheeseen liittyviä
menetelmiä. Tutkittavia lukuja ovat esimerkiksi binomikertoimet, ketjumurtoluvut, potenssisummat sekä eräät matemaatikkojen Bernoulli, Fibonacci, Heron,
Lucas, Neper, Pythagoras, Wilson ja Wolstenholme mukaan nimitetyt luvut. Sovellettavista työkaluista mainittakoon generoivat sarjat, irrationaalisuustarkastelut, matriisiesitykset, rationaalilukujen ja polynomien kongruenssit, rekursiot ja
teleskoopit.
Pohjatietoina oletetaan 1. vuoden kurssit, erityisesti Lukuteoria ja ryhmät.
Aluksi tosin kerrataan nopesti ilman todistuksia kurssin Lukuteoria ja ryhmät
jaollisuuteen ja kongruenssiin liittyviä tuloksia, kappaleessa 3.
4
1
Johdanto
Lukuteoria eli aritmetiikka tutkii erityisesti kokonaislukuihin liittyviä kysymyksiä. Aritmetiikan määritelmästä: Ensinnäkin, alkeisaritmetiikka eli alkeismatematiikka voidaan käsittää kokonaislukujen ja niiden laskutoimitusten-yhteenlasku,
vähennyslasku, kertolasku ja jakolasku-muodostamaksi järjestelmäksi. Esimerkiksi korttipeli voidaan ajatella matemaattiseksi järjestelmäksi, jossa lukuja vastaavat kortit ja laskutoimituksia pelin säännöt. Toisaalta aritmetiikka laajasti katsottuna sisältää myös tutkimukselliset kysymykset ja niiden tarkasteluun kehitetyt työkalut. Tällöin termit lukuteoria ja aritmetiikka samaistetaan-kuten voi
nähdä alan päälehtien Acta Arithmetica ja Journal of Number Theory nimistä.
LÄHTEITÄ:
G.H. Hardy & E.M. Wright: An Introduction to the Theory of Numbers.
Kenneth H. Rosen: Elementary number theory and its applications.
Number Theory Web American Mathematical Monthly
5
2
Merkintöjä
2.1
Lukujoukot
β„• = {0, 1, 2, . . . , 𝐺𝑂𝑂𝐺𝑂𝐿10 , . . .} = {ei-negatiiviset kokonaisluvut}.
β„™ = {2, 3, 5, 7, 11, . . .} = {alkuluvut}.
β„€ = {. . . , βˆ’2, βˆ’1, 0, 1, 2, . . .} = {kokonaisluvut}.
β„€+ = {1, 2, 3, . . .} = β„•βˆ–{0} = {positiiviset kokonaisluvut}.
β„€βˆ’ = {βˆ’1, βˆ’2, βˆ’3, . . .} = β„€βˆ–β„• = {negatiiviset kokonaisluvut}.
β„š = {π‘š
∣ π‘š ∈ β„€, 𝑛 ∈ β„€+ } = {rationaaliluvut}.
𝑛
ℝ = {π‘₯ ∣ π‘₯ =
βˆ‘βˆž
π‘˜=𝑙
π‘Žπ‘˜ 10βˆ’π‘˜ , 𝑙 ∈ β„€; π‘Žπ‘˜ ∈ {0, . . . , 9}} = {reaaliluvut }.
β„‚ = ℝ(𝑖) = {π‘Ž + π‘–π‘βˆ£ π‘Ž, 𝑏 ∈ ℝ, 𝑖2 = βˆ’1} = { kompleksiluvut}
β„‚ βˆ– β„š = { Irrationaaliluvut }.
β„€β‰₯π‘š = {π‘˜ ∈ β„€βˆ£ π‘˜ β‰₯ π‘š}. ℝ≀0 = {π‘Ÿ ∈ β„βˆ£ π‘Ÿ ≀ 0}, ...
β„šβˆ— = β„š βˆ– {0}, β„βˆ— = ℝ βˆ– {0}, β„‚βˆ— = β„‚ βˆ– {0},
2.2
Sekalaisia merkintöjä
Olkoot π‘Ž, 𝑏 lukuja sekä 𝐴, 𝐽 lukujoukkoja:
π‘Žπ½ + 𝑏 = {π‘Žπ‘— + 𝑏 ∣ 𝑗 ∈ 𝐽}
π‘Žπ½ = {π‘Žπ‘— βˆ£π‘— ∈ 𝐽}
𝐴𝐽 = {π‘Žπ‘— βˆ£π‘Ž ∈ 𝐴, 𝑗 ∈ 𝐽}
ESIM: 𝐽 = β„€, 𝑏 ∈ β„€, 𝑛 ∈ β„€+ , tällöin merkitään
𝑏 = 𝑛℀ + 𝑏,
6
joka on jakojäännösluokka (mod n) ja
β„€/𝑛℀ = {𝑏 ∣ 𝑏 ∈ {0, 1, . . . , 𝑛 βˆ’ 1}},
joka on jakojäännösrengas (mod 𝑛).
βˆƒ!
⇔ βˆƒ täsmälleen yksi.
𝐴 β«‹ 𝐡 ⇔ 𝐴 βŠ† 𝐡 ja 𝐴 βˆ•= 𝐡.
#𝐴 = ∣𝐴∣ = Joukon 𝐴 alkioiden lukumäärä.
Olkoon 𝐴 = {π‘Ž1 , ..., π‘Žπ‘š }, tällöin
βˆ‘
𝑓 (π‘Ž) = 𝑓 (π‘Ž1 ) + ... + 𝑓 (π‘Žπ‘š ),
π‘Žβˆˆπ΄
∏
𝑓 (π‘Ž) = 𝑓 (π‘Ž1 ) β‹… β‹… β‹… 𝑓 (π‘Žπ‘š ).
π‘Žβˆˆπ΄
Jos 𝐴 = βˆ…, niin
βˆ‘
𝑓 (π‘Ž) = 0,
∏
𝑓 (π‘Ž) = 1
π‘Žβˆˆπ΄
π‘Žβˆˆπ΄
(tyhjä summa ja tulo). Edelleen "Summaus n. tekijöiden yli"
βˆ‘
𝑓 (𝑑) = 𝑓 (𝑑1 ) + ... + 𝑓 (π‘‘π‘˜ ),
π‘‘βˆ£π‘›
missä 𝑑𝑖 ∈ β„€+ ovat n:n erilliset tekijät. "Summaus n. alkutekijöiden yli"
βˆ‘
𝑓 (𝑝) =
π‘βˆ£π‘›
βˆ‘
𝑓 (𝑝).
π‘βˆ£π‘›,π‘βˆˆβ„™
"Tulo n. alkutekijöiden yli"
∏
π‘βˆ£π‘›
𝑓 (𝑝) =
∏
𝑓 (𝑝).
π‘βˆ£π‘›,π‘βˆˆβ„™
7
2.3
Porrasfunktiot
Määritelmä 2.1. Lattiafunktio (eli porrasfunktio)
βŒŠβŒ‹:ℝ→℀
saadaan asettamalla
⌊π‘₯βŒ‹ = [π‘₯] = max{𝑛 ∈ β„€ ∣ 𝑛 β©½ π‘₯}
aina, kun π‘₯ ∈ ℝ.
Esimerkki 1. Jos π‘₯ ∈ ℝβ‰₯0 , niin tällöin ⌊π‘₯βŒ‹ on π‘₯:n kokonaisosa, mutta esimerkiksi
βŒŠβˆ’1.2βŒ‹ = βˆ’2.
Määritelmä 2.2. Kattofunktio
βŒˆβŒ‰:ℝ→℀
saadaan asettamalla
⌈π‘₯βŒ‰ = min{𝑛 ∈ β„€ ∣ π‘₯ ≀ 𝑛}
aina, kun π‘₯ ∈ ℝ.
Lause 2.1. Olkoon π‘₯ ∈ ℝ muotoa
π‘₯ = π‘˜ + 𝑐,
π‘˜ ∈ β„€, 0 ≀ 𝑐 < 1.
(2.1)
Tällöin
π‘˜ = ⌊π‘₯βŒ‹.
(2.2)
Edelleen
⌈π‘₯βŒ‰ = βˆ’βŒŠβˆ’π‘₯βŒ‹
⌊π‘₯βŒ‹ ≀ π‘₯ < ⌊π‘₯βŒ‹ + 1
βˆ€π‘₯ ∈ ℝ,
βˆ€π‘₯ ∈ ℝ
(2.3)
(2.4)
8
⌊π‘₯ + π‘˜βŒ‹ = ⌊π‘₯βŒ‹ + π‘˜
βˆ€π‘₯ ∈ ℝ, βˆ€π‘˜ ∈ β„€,
⌊π‘₯βŒ‹ + βŒŠπ‘¦βŒ‹ ≀ ⌊π‘₯ + π‘¦βŒ‹
⌊π‘₯βŒ‹βŒŠπ‘¦βŒ‹ ≀ ⌊π‘₯π‘¦βŒ‹
βˆ€π‘₯, 𝑦 ∈ ℝ,
βˆ€π‘₯, 𝑦 ∈ ℝβ‰₯0 .
(2.5)
(2.6)
(2.7)
Todistus: Luennolla (2.2), loput laskareissa.
Merkintä:
{π‘₯} = π‘₯ βˆ’ ⌊π‘₯βŒ‹.
(2.8)
0 ≀ {π‘₯} < 1
(2.9)
Huomataan, että
ja että {π‘₯} antaa positiivisen luvun π‘₯ ∈ ℝ+ desimaaliosan.
Esimerkki 2.
{1.2} = 0.2
(2.10)
{βˆ’1.2} = 0.8
(2.11)
mutta
9
2.4
Tärkeitä kaavoja
𝑛
βˆ‘
π‘˜=0
𝑛
βˆ‘
π‘˜=0
π‘Žπ‘˜ =
π‘˜=
𝑛(𝑛 + 1)
;
2
π‘Žπ‘›+1 βˆ’ 1
,
π‘Žβˆ’1
𝑛 ( )
βˆ‘
𝑛 π‘˜
𝑑 = (1 + 𝑑)𝑛 ,
π‘˜
π‘˜=0
(2.12)
π‘Ž βˆ•= 1;
(2.13)
𝑛 ∈ β„•.
(2.14)
π‘Žπ‘› βˆ’ 1 = (π‘Ž βˆ’ 1)(π‘Žπ‘›βˆ’1 + π‘Žπ‘›βˆ’2 + β‹… β‹… β‹… + π‘Ž + 1).
π‘Žπ‘› + 1 = (π‘Ž + 1)(π‘Žπ‘›βˆ’1 βˆ’ π‘Žπ‘›βˆ’2 + β‹… β‹… β‹… βˆ’ π‘Ž + 1),
2 ∀ 𝑛.
𝐴𝑛 βˆ’ 𝐡 𝑛 = (𝐴 βˆ’ 𝐡)(π΄π‘›βˆ’1 + π΄π‘›βˆ’2 𝐡 + β‹… β‹… β‹… + 𝐴𝐡 π‘›βˆ’2 + 𝐡 π‘›βˆ’1 ).
(2.15)
(2.16)
(2.17)
10
3
Kokonaislukurengas β„€
3.1
Jaollisuus, alkuluvut
Määritelmä 3.1. Olkoot π‘Ž, 𝑏 ∈ β„€. Tällöin
⇔
π‘βˆ£π‘Ž
βˆƒπ‘ ∈ β„€ :
π‘Ž = 𝑏𝑐.
(3.1)
Kun π‘βˆ£π‘Ž, niin 𝑏 jakaa (divides) π‘Ž:n eli 𝑏 on π‘Ž:n tekijä (factor) eli π‘Ž on 𝑏:n monikerta
(multiple). Käytetään merkintää 𝑏 ∀ π‘Ž, kun 𝑏 ei jaa π‘Ž:ta.
Lause 3.1. Jaollisuuden laskusääntöjä.
Olkoot π‘˜, π‘š, 𝑛, π‘Ÿ, 𝑠 ∈ β„€. Tällöin
±1βˆ£π‘˜,
0βˆ£π‘˜
±π‘˜βˆ£π‘˜;
β‡’
(3.2)
π‘˜ = 0;
π‘˜βˆ£0;
π‘˜βˆ£1
β‡’
π‘˜ = ±1;
π‘˜βˆ£π‘š, π‘šβˆ£π‘›
π‘˜βˆ£π‘š, π‘˜βˆ£π‘›
π‘˜βˆ£π‘š, π‘˜βˆ£π‘›
(3.4)
β‡’
π‘šβˆ£π‘›, π‘›βˆ£π‘š
β‡’
β‡’
(3.3)
β‡’
(3.5)
𝑛 = ±π‘š;
(3.6)
π‘˜βˆ£π‘›;
(3.7)
π‘˜βˆ£π‘Ÿπ‘š + 𝑠𝑛;
(3.8)
π‘˜βˆ£π‘š ± 𝑛;
(3.9)
11
β‡’
π‘˜βˆ£π‘š, π‘˜βˆ£π‘›
π‘˜βˆ£π‘š
β‡’
π‘˜βˆ£π‘šβ„Ž ,
π‘˜ 2 βˆ£π‘šπ‘›;
π‘˜ β„Ž βˆ£π‘šβ„Ž ,
(3.10)
βˆ€β„Ž ∈ β„€+
(3.11)
Huom 1. Sääntö 3.5 otetaan aksiomiksi, sillä sen todistamiseen tarvitaan itseisarvon ja järjestyksen ominaisuuksia. Katso myöhemmin esitettävä renkaan yksikköryhmä.
Todistus. Kohta (3.6): Ehdoista π‘šβˆ£π‘›βˆ£π‘š saadaan
𝑛 = β„Žπ‘š = β„Žπ‘™π‘› β„Ž, 𝑙 ∈ β„€.
(3.12)
Tapaus 𝑛 βˆ•= 0. Tällöin
(1 βˆ’ β„Žπ‘™)𝑛 = 0
β‡’
β„Žπ‘™ = 1
β‡’
β‡’
β„Ž = 𝑙 = ±1
𝑛 = ±π‘š.
(3.13)
(3.14)
Tapaus 𝑛 = 0. Koska π‘›βˆ£π‘š, niin
0βˆ£π‘š
β‡’
π‘š=0
β‡’
𝑛 = ±π‘š.
(3.15)
Esimerkki 3.
0∣0,
0 ∀ π‘Ž βˆ•= 0.
(3.16)
Merkintöjä: Olkoot 𝑑, 𝑛 ∈ β„€, 𝑑 β‰₯ 2, tällöin
𝑑𝑠 βˆ£βˆ£π‘› ⇔ 𝑑𝑠 βˆ£π‘› π‘—π‘Ž 𝑑𝑠+1 ∀ 𝑛,
𝑠 ∈ β„•.
(3.17)
Olkoon π‘˜ ∈ β„€, tällöin
π‘˜β„€ = {π‘˜π‘Žβˆ£ π‘Ž ∈ β„€} =
(3.18)
π‘˜:lla jaollisten kokonaislukujen joukko eli π‘˜:n monikerrat.
12
Esimerkki 4.
34 ∣∣162,
1β„€ = β„€,
0β„€ = {0}.
(3.19)
Määritelmä 3.2. Olkoon π‘ž ∈ β„€ annettu ja olkoon π‘‘βˆ£π‘ž, 𝑑 ∈ β„€. Jos 𝑑 ∈ {1, βˆ’1, π‘ž, βˆ’π‘ž},
niin 𝑑 on luvun π‘ž triviaali tekijä. Jos 𝑑 ∈
/ {1, βˆ’1, π‘ž, βˆ’π‘ž}, niin 𝑑 on luvun π‘ž aito
tekijä.
Määritelmä 3.3. Luku π‘ž ∈ β„€ on jaoton (irreducible) ⇔ Jos π‘‘βˆ£π‘ž, niin 𝑑 = ±1
tai 𝑑 = ±π‘ž.
Siten jaottomalla kokonaisluvulla π‘ž on vain triviaalit tekijät 1, βˆ’1, π‘ž, βˆ’π‘ž.
Määritelmä 3.4. Luku 𝑝 ∈ β„€, 𝑝 β‰₯ 2 on alkuluku (prime) ⇔
Jos π‘‘βˆ£π‘, niin 𝑑 = ±1 tai 𝑑 = ±π‘.
Merkintä: Alkulukujen joukko
β„™ = {π‘βˆ£ 𝑝 π‘œπ‘› π‘Žπ‘™π‘˜π‘’π‘™π‘’π‘˜π‘’}.
Siten 𝑝 ∈ β„™ ⇔ 𝑝 on jaoton ja 𝑝 β‰₯ 2, joten
β„™ = {π‘βˆ£ 2, 3, 5, 7, 11, ..., 101, ...}.
Alkutekijä=alkulukutekijä=(prime factor).
Määritelmä 3.5. Luku 𝑛 ∈ β„€, on yhdistetty (composite) luku ⇔
𝑛:llä on ainakin 2 alkutekijää.
Esimerkki 5. βˆ’4 on yhdistetty. 0 on yhdistetty. βˆ’3 ei ole yhdistetty eikä alkuluku mutta on jaoton.
Määritelmä 3.6. Luvun 𝑛 ∈ β„€β‰₯2 esitys
𝑛 = π‘π‘Ÿ11 β‹… β‹… β‹… π‘π‘Ÿπ‘‘ 𝑑 ,
𝑝𝑖 ∈ β„™,
π‘Ÿπ‘– ∈ β„€+
(3.20)
on luvun 𝑛 luonnollinen alkulukuesitys, alkutekijäesitys (kanoninen alkutekijähajotelma, prime factorization).
13
Jos, π‘š/𝑛 ∈ β„šβˆ— , niin
π‘š
= π‘π‘Ÿ00 π‘π‘Ÿ11 β‹… β‹… β‹… π‘π‘Ÿπ‘‘ 𝑑 ,
𝑛
𝑝𝑖 ∈ β„™,
𝑝0 = βˆ’1 π‘Ÿπ‘– ∈ β„€.
(3.21)
Esimerkki 6.
40
23 5
= 7 = 2βˆ’4 51
128
2
βˆ’1 = (βˆ’1)1 20 30 ,
3.2
(3.22)
Jakoalgoritmi
Lause 3.2. Olkoot π‘Ž, 𝑏 ∈ β„€ ja 𝑏 βˆ•= 0. Tällöin
βˆƒ! π‘ž ∈ β„€ ja βˆƒ! π‘Ÿ ∈ β„• :
0 ≀ π‘Ÿ < βˆ£π‘βˆ£.
π‘Ž = π‘žπ‘ + π‘Ÿ,
(3.23)
Kun 𝑏 ∈ β„€+ , niin
π‘ž=
βŒŠπ‘ŽβŒ‹
𝑏
.
(3.24)
Esimerkki 7. 𝑏 = 3,
π‘Ž = βˆ’13 = (βˆ’5) β‹… 3 + 2,
π‘Ž = 13 = 4 β‹… 3 + 1,
βŒŠπ‘ŽβŒ‹
π‘ž = βˆ’5, π‘Ÿ = 2,
π‘ž = 4, π‘Ÿ = 1,
𝑏
= βˆ’5
(3.25)
βŒŠπ‘ŽβŒ‹
=4
(3.26)
𝑏
Määritelmä 3.7. Jaettaessa luku π‘Ž luvulla 𝑏, on jakoalgoritmista saatu luku π‘Ÿ
jakojäännös (remainder) ja osamäärän (quotient) π‘Ž/𝑏 kokonaisosa (integral part)
on luku π‘ž, kun π‘Ž/𝑏 β‰₯ 0 ja 𝑏 β‰₯ 1.
Määritelmä 3.8. Olkoot π‘Ž, 𝑏 ∈ β„€ annettu. Tällöin luku 𝑑 ∈ β„• on lukujen π‘Ž ja 𝑏
suurin yhteinen tekijä (greatest common divisor) eli 𝑑 =syt(π‘Ž, 𝑏) = (π‘Ž, 𝑏) mikäli
π‘‘βˆ£π‘Ž ja π‘‘βˆ£π‘;
π‘βˆ£π‘Ž ja π‘βˆ£π‘
[π‘Œ 𝑇 ]
β‡’
π‘βˆ£π‘‘.
[𝑆]
14
Jos (π‘Ž, 𝑏) = 1, niin sanotaan, että π‘Ž ja 𝑏 ovat keskenään jaottomia (relatively
prime) ja merkitään π‘Ž βŠ₯ 𝑏.
Esimerkki 8. a)
23 βŠ₯ 32
⇔ (23, 32) = 1
(3.27)
b)
(0, π‘Ž) = βˆ£π‘Žβˆ£ βˆ€π‘Ž ∈ β„€,
(3.28)
(0, 0) = 0.
(3.29)
erityisesti
HUOM: Usein esiintyy myös määritelmä, jossa vaaditaan, että 𝑑 ∈ β„€+ , jolloin
(0, 0) βˆ• βˆƒ (Muutoin saadaan samat tulokset).
Määritelmä 3.9. Olkoot π‘Ž, 𝑏 ∈ β„€ annettu. Tällöin luku 𝑓 ∈ β„• on lukujen π‘Ž ja
𝑏 pienin yhteinen jaettava (least common multiple) eli 𝑓 =pyj[π‘Ž, 𝑏] = [π‘Ž, 𝑏] mikäli
π‘Žβˆ£π‘“
ja π‘βˆ£π‘“ ;
π‘Žβˆ£π‘”
ja π‘βˆ£π‘”
[π‘Œ 𝐽]
β‡’
𝑓 βˆ£π‘”.
[𝑃 ]
Esimerkki 9.
[0, 0] = 0
(3.30)
Lause 3.3. Olkoot
π‘Ž=
π‘š
∏
𝑖=1
π‘π‘Ÿπ‘– 𝑖 ,
𝑏=
π‘š
∏
𝑝𝑠𝑖 𝑖 ,
𝑝𝑖 ∈ β„™, π‘Ÿπ‘– , 𝑠𝑖 ∈ β„•.
𝑖=1
Tällöin
syt(π‘Ž, 𝑏) =
π‘š
∏
min(π‘Ÿπ‘– ,𝑠𝑖 )
𝑝𝑖
,
(3.31)
𝑖=1
pyj(π‘Ž, 𝑏) =
π‘š
∏
max(π‘Ÿπ‘– ,𝑠𝑖 )
𝑝𝑖
.
(3.32)
𝑖=1
15
Esimerkki 10. Olkoot π‘Ž = 3 β‹… 52 β‹… 7,
𝑏 = 32 β‹… 5 β‹… 7, nyt
𝑠𝑦𝑑(π‘Ž, 𝑏)𝑝𝑦𝑗(π‘Ž, 𝑏) = 3 β‹… 5 β‹… 7 β‹… 32 β‹… 52 β‹… 7 = π‘Žπ‘.
(3.33)
Lause 3.4. Olkoot π‘Ž, 𝑏 ∈ β„€+ , tällöin
π‘Žπ‘ = syt(π‘Ž, 𝑏)pyj(π‘Ž, 𝑏) = (π‘Ž, 𝑏)[π‘Ž, 𝑏].
(3.34)
TOD: (Harj.) Osoita ensin, että
min(π‘Ÿπ‘– , 𝑠𝑖 ) + max(π‘Ÿπ‘– , 𝑠𝑖 ) = π‘Ÿπ‘– + 𝑠𝑖 .
3.3
(3.35)
Eukleideen algoritmi
Jakoalgoritmin nojalla saadaan
E.A.=Eukleideen algoritmi.
E.A. Olkoot π‘Ž, 𝑏 ∈ β„€+ annettu ja 1 ≀ 𝑏 < π‘Ž.
π‘Ÿ0 = π‘Ž, π‘Ÿ1 = 𝑏
0 ≀ π‘Ÿ1 < π‘Ÿ0
π‘Ÿ0 = π‘ž1 π‘Ÿ1 + π‘Ÿ2
..
.
0 ≀ π‘Ÿ2 < π‘Ÿ1
π‘Ÿπ‘˜ = π‘žπ‘˜+1 π‘Ÿπ‘˜+1 + π‘Ÿπ‘˜+2
..
.
0 ≀ π‘Ÿπ‘˜+2 < π‘Ÿπ‘˜+1
π‘Ÿπ‘›βˆ’2 = π‘žπ‘›βˆ’1 π‘Ÿπ‘›βˆ’1 + π‘Ÿπ‘›
0 ≀ π‘Ÿπ‘› < π‘Ÿπ‘›βˆ’1
βˆƒπ‘›βˆˆβ„•:
π‘Ÿπ‘› βˆ•= 0, π‘Ÿπ‘›+1 = 0
π‘Ÿπ‘›βˆ’1 = π‘žπ‘› π‘Ÿπ‘›
π‘Ÿπ‘› = syt(π‘Ž, 𝑏).
Tässä 𝑛 = Eukleideen algoritmin pituus (length), jolle pätee
𝑛 ≀ π‘Ž βˆ’ 1.
(3.36)
16
Myöhemmin todistetaan Fibonaccin lukujen avulla, että
𝑛 ≀ log π‘Ž/ log((1 +
√
5)/2)).
(3.37)
Asetetaan nyt
βŽ›
π‘…π‘˜ = ⎝
π‘Ÿπ‘˜
π‘Ÿπ‘˜+1
⎞
βŽ›
⎠ , π‘„π‘˜ = ⎝
⎞
1
⎠ , π‘˜ ∈ β„•,
0
π‘žπ‘˜
1
(3.38)
jolloin
βŽ›
det π‘„π‘˜ = βˆ’1,
π‘„π‘˜ βˆ’1 = ⎝
0
1
1 βˆ’π‘žπ‘˜
⎞
⎠.
(3.39)
Nähdään, että
E.A. ⇔ π‘…π‘˜ = π‘„π‘˜+1 π‘…π‘˜+1 , βˆ€π‘˜ = 0, . . . , 𝑛 βˆ’ 1,
(3.40)
𝑅0 = 𝑄1 𝑄2 β‹… β‹… β‹… π‘„π‘˜ π‘…π‘˜ .
(3.41)
jolloin pätee
Merkitään
βŽ›
𝑆0 = ⎝
𝑠0 𝑑0
𝑠1 𝑑1
⎞
βŽ›
⎠=⎝
1 0
0 1
⎞
⎠
(3.42)
ja
βŽ›
π‘ π‘˜
π‘‘π‘˜
⎞
⎠ = π‘„π‘˜ βˆ’1 β‹… β‹… β‹… 𝑄2 βˆ’1 𝑄1 βˆ’1 ,
π‘†π‘˜ = ⎝
π‘ π‘˜+1 π‘‘π‘˜+1
(3.43)
π‘…π‘˜ = π‘†π‘˜ 𝑅0 .
(3.44)
π‘†π‘˜+1 = π‘„βˆ’1
π‘˜+1 π‘†π‘˜
(3.45)
jolloin
Nyt
eli
βŽ›
⎝
βŽ›
βŽžβŽ›
⎞
0
1
π‘ π‘˜
π‘‘π‘˜
⎠=⎝
⎠⎝
⎠=
π‘‘π‘˜+2
1 βˆ’π‘žπ‘˜+1
π‘ π‘˜+1 π‘‘π‘˜+1
π‘ π‘˜+1 π‘‘π‘˜+1
π‘ π‘˜+2
⎞
17
βŽ›
⎝
π‘ π‘˜+1
⎞
π‘‘π‘˜+1
π‘ π‘˜ βˆ’ π‘žπ‘˜+1 π‘ π‘˜+1 π‘‘π‘˜ βˆ’ π‘žπ‘˜+1 π‘‘π‘˜+1
(3.46)
⎠
⇔ Palautuskaavat eli rekursiot (recurrence):
⎧

βŽ¨π‘ π‘˜+2 = π‘ π‘˜ βˆ’ π‘žπ‘˜+1 π‘ π‘˜+1 , π‘˜ = 0, 1, . . .
(3.47)

βŽ©π‘‘π‘˜+2 = π‘‘π‘˜ βˆ’ π‘žπ‘˜+1 π‘‘π‘˜+1 , π‘˜ = 0, 1, . . .
Yhtälöstä (3.44) saadaan
π‘Ÿπ‘› = 𝑠𝑛 π‘Ž + 𝑑𝑛 𝑏,
(3.48)
syt(π‘Ž, 𝑏) = 𝑠𝑛 π‘Ž + 𝑑𝑛 𝑏,
(3.49)
josta edelleen saadaan
Lause 3.5.
missä 𝑛 on E.A:n pituus.
Esimerkki 11. Olkoot π‘Ž = 909 ja 𝑏 = 309. Tällöin Eukleideen algoritmilla
saadaan
π‘ž1 = 2,
π‘ž2 = 1,
π‘ž3 = 16,
π‘ž4 = 6,
π‘Ÿ4 = 3,
𝑛 = 4.
(3.50)
Seuraavaksi käytetään rekursioita (3.47) lähtien alkuarvoista (3.42). Laskemalla
saadaan
𝑠4 = 17,
𝑑4 = βˆ’50
β‡’
𝑠4 π‘Ž + 𝑑4 𝑏 = 3.
(3.51)
Seuraus 1. Olkoot π‘Ž, 𝑏, 𝑐 ∈ β„€. Tällöin, jos
π‘Žβˆ£π‘π‘ ja π‘Ž βŠ₯ 𝑐,
(3.52)
π‘Žβˆ£π‘.
(3.53)
niin
18
Seuraus 2. Olkoot π‘Ž, 𝑏, 𝑐 ∈ β„€. Tällöin, jos
π‘Žβˆ£π‘ ja π‘βˆ£π‘ ja π‘Ž βŠ₯ 𝑏,
(3.54)
π‘Žπ‘βˆ£π‘.
(3.55)
niin
Seuraus 3. Olkoot π‘Ž, 𝑏 ∈ β„€ ja 𝑝 ∈ β„™. Tällöin, jos
π‘βˆ£π‘Žπ‘,
(3.56)
π‘βˆ£π‘Ž tai π‘βˆ£π‘.
(3.57)
niin
Seuraus 4. Olkoot π‘Ž ∈ β„€, 𝑝 ∈ β„™ ja π‘˜, 𝑛 ∈ β„€+ . Tällöin
π‘βˆ£π‘Žπ‘›
β‡’
β‡’
π‘βˆ£π‘Ž
π‘π‘˜ βˆ£π‘Žπ‘›
β‡’
𝑝𝑛 βˆ£π‘Žπ‘› ;
π‘βˆ£π‘Žπ‘› .
(3.58)
(3.59)
Määritelmä 3.10. Olkoot π‘Ž1 , ..., π‘Žπ‘š ∈ β„€ annettu. Tällöin luku π‘‘π‘š ∈ β„• on lukujen π‘Ž1 , ..., π‘Žπ‘š suurin yhteinen tekijä eli π‘‘π‘š =syt(π‘Ž1 , ..., π‘Žπ‘š ) = (π‘Ž1 , ..., π‘Žπ‘š ) mikäli
π‘Ž)
π‘‘π‘š βˆ£π‘Žπ‘–
𝑏)
π‘βˆ£π‘Žπ‘–
βˆ€π‘– = 1, ..., π‘š;
βˆ€π‘– = 1, ..., π‘š
β‡’
π‘βˆ£π‘‘π‘š .
Huom 2. Olkoot π‘Ž1 , ..., π‘Žπ‘š ∈ β„€ pareittain keskenään jaottomia (pairwise relatively prime) eli
π‘Žπ‘– βŠ₯ π‘Žπ‘—
βˆ€π‘– βˆ•= 𝑗.
(3.60)
(π‘Ž1 , ..., π‘Žπ‘š ) = 1.
(3.61)
Tällöin
19
Huom 3. Edellinen ei päde välttämättä vastakkaiseen suuntaan, sillä esimerkiksi
(6, 9, 5) = 1 mutta (6, 9) = 3.
(3.62)
Määritelmä 3.11. Olkoot π‘Ž1 , ..., π‘Žπ‘š ∈ β„€ annettu. Tällöin luku π‘“π‘š ∈ β„• on lukujen π‘Ž1 , ..., π‘Žπ‘š pienin yhteinen jaettava eli π‘“π‘š =pyj[π‘Ž1 , ..., π‘Žπ‘š ] = [π‘Ž1 , ..., π‘Žπ‘š ] mikäli
π‘Ž)
π‘Žπ‘– βˆ£π‘“π‘š
βˆ€π‘– = 1, ..., π‘š;
𝑏)
π‘Žπ‘– βˆ£π‘ βˆ€π‘– = 1, ..., π‘š
β‡’
π‘“π‘š βˆ£π‘.
Lause 3.6. Olkoon π‘‘π‘š = (π‘Ž1 , ..., π‘Žπ‘š ), tällöin on olemassa sellaiset 𝑙1 , ..., π‘™π‘š ∈ β„€,
että
π‘‘π‘š = 𝑙1 π‘Ž1 + ... + π‘™π‘š π‘Žπ‘š .
(3.63)
Todistus: Induktiolla.
Perusaskel: π‘š = 2 ⇔ (3.49).
Induktio-oletus: Väite tosi, kun π‘š = π‘˜.
Induktioaskel: Olkoon π‘š = π‘˜ + 1.
1. Osoitetaan ensin, että
π‘‘π‘˜+1 = (π‘‘π‘˜ , π‘Žπ‘˜+1 ).
(3.64)
π‘‘π‘˜+1 βˆ£π‘Ž1 , ..., π‘Žπ‘˜ , π‘Žπ‘˜+1 ,
(3.65)
π‘‘π‘˜+1 βˆ£π‘‘π‘˜ ,
(3.66)
a.) Koska
niin
π‘‘π‘˜+1 βˆ£π‘Žπ‘˜+1
eli on yhteinen tekijä.
b.) Jos
π‘βˆ£π‘‘π‘˜ , π‘Žπ‘˜+1 ,
(3.67)
20
niin
π‘βˆ£π‘Ž1 , ..., π‘Žπ‘˜ , π‘Žπ‘˜+1 .
(3.68)
π‘βˆ£π‘‘π‘˜+1 ,
(3.69)
Siten
joten on suurin tekijä. a.)+b.)β‡’ π‘‘π‘˜+1 = (π‘‘π‘˜ , π‘Žπ‘˜+1 ).
2. Induktio-oletuksesta saadaan, että
βˆƒ β„Žπ‘– ∈ β„€ :
π‘‘π‘˜ = β„Ž1 π‘Ž1 + ... + β„Žπ‘˜ π‘Žπ‘˜
(3.70)
(π‘‘π‘˜ , π‘Žπ‘˜+1 ) = 𝑗1 π‘‘π‘˜ + 𝑗2 π‘Žπ‘˜+1 .
(3.71)
ja
βˆƒ 𝑗𝑖 ∈ β„€ :
Siten
π‘‘π‘˜+1 = (π‘‘π‘˜ , π‘Žπ‘˜+1 ) =
𝑗1 (β„Ž1 π‘Ž1 + ... + β„Žπ‘˜ π‘Žπ‘˜ ) + 𝑗2 π‘Žπ‘˜+1 = 𝑙1 π‘Ž1 + ... + π‘™π‘˜+1 π‘Žπ‘˜+1 .
(3.72)
Joten induktioaskel on todistettu ja induktioperiaatteen nojalla alkuperäinen
lauseen väite on tosi.
3.4
Kongruenssi
Esimerkki 12. Huomataan, että
17 = 3 β‹… 5 + 2,
12 = 2 β‹… 5 + 2,
7 = 1 β‹… 5 + 2, ...,
(3.73)
jolloin on sovittu merkinnästä
17 ≑ 2
(mod 5),
12 ≑ 7 ≑ 2
(mod 5).
(3.74)
21
Määritelmä 3.12. Olkoon 𝑛 ∈ β„€+ annettu ja π‘Ž, 𝑏 ∈ β„€. Jos
π‘›βˆ£π‘Ž βˆ’ 𝑏,
(3.75)
π‘Ž ≑ 𝑏 (mod 𝑛)
(3.76)
niin tällöin asetetaan
eli π‘Ž on kongruentti 𝑏:n kanssa modulo 𝑛. Edelleen, luku 𝑛 on kongruenssin (3.76)
modulus. Merkitään
π‘Ž βˆ•β‰‘ 𝑏 (mod 𝑛),
(3.77)
kun π‘Ž ei ole kongruentti 𝑏:n kanssa modulo 𝑛.
Huom 4. Työkaluja:
π‘Ž ≑ 𝑏 (mod 𝑛)
π‘Žβ‰‘0
⇔
π‘Žβˆ’π‘β‰‘0
⇔
(mod 𝑛)
(mod 𝑛);
π‘›βˆ£π‘Ž.
(3.78)
(3.79)
Lause 3.7. Kongruenssi on ekvivalenssirelaatio.
Olkoon 𝑛 ∈ β„€+ , π‘Ž, 𝑏, 𝑐 ∈ β„€. Tällöin pätee
π‘Ž ≑ π‘Ž;
π‘Žβ‰‘π‘
⇔
π‘Ž ≑ 𝑏, 𝑏 ≑ 𝑐
(3.80)
𝑏 ≑ π‘Ž;
β‡’
π‘Ž ≑ 𝑐;
(3.81)
(3.82)
kaikki kongruenssit (mod 𝑛).
Lause 3.8. Kongruenssin laskusääntöjä.
Olkoon 𝑛 ∈ β„€+ , π‘Ž, 𝑏, 𝑐, 𝑑, π‘Ÿ, 𝑠 ∈ β„€, β„Ž ∈ β„• ja 𝑃 (π‘₯) ∈ β„€[π‘₯]. Jos
π‘Ž ≑ 𝑏, 𝑐 ≑ 𝑑,
(3.83)
22
niin
π‘Ÿπ‘Ž + 𝑠𝑐 ≑ π‘Ÿπ‘ + 𝑠𝑑;
(3.84)
π‘Ž ± 𝑐 ≑ 𝑏 ± 𝑑;
(3.85)
π‘Žπ‘ ≑ 𝑏𝑑;
(3.86)
π‘Žβ„Ž ≑ 𝑏 β„Ž ;
(3.87)
𝑃 (π‘Ž) ≑ 𝑃 (𝑏);
(3.88)
kaikki kongruenssit (mod 𝑛).
Todistus. Käytetään työkaluja (3.78) ja (3.79) sekä jaollisuuden laskusääntöjä.
Kohta (3.84): Oletuksista (3.83) seuraa
π‘›βˆ£π‘Ž βˆ’ 𝑏,
π‘›βˆ£π‘ βˆ’ 𝑑
β‡’
(3.89)
π‘Ÿπ‘Ž + 𝑠𝑐 βˆ’ (π‘Ÿπ‘ + 𝑠𝑑) = π‘Ÿ(π‘Ž βˆ’ 𝑏) + 𝑠(𝑐 βˆ’ 𝑑) ≑ 0
(mod 𝑛),
(3.90)
jolloin tuloksen (3.78) nojalla saadaan väite.
Esimerkki 13.
π‘Ž ≑ π‘Ž + 𝑙𝑛 (mod 𝑛) βˆ€π‘™ ∈ β„€.
(3.91)
Lause 3.9. Muita tuloksia.
Olkoon 𝑛 ∈ β„€+ , π‘Ž, 𝑏, π‘š ∈ β„€, π‘š βˆ•= 0. Tällöin pätee
π‘šπ‘Ž ≑ π‘šπ‘
(mod 𝑛),
π‘šβŠ₯𝑛
π‘Ž ≑ 𝑏 (mod 𝑛).
β‡’
(3.92)
(3.93)
23
π‘Ž ≑ 𝑏 (mod π‘šπ‘›),
π‘Žβ‰‘π‘
π‘š ∈ β„€+ ,
β‡’
(mod 𝑛).
(3.94)
(3.95)
Huom 5.
π‘Ž ≑ 𝑏 (mod 𝑛)
⇔
(3.96)
π‘›βˆ£π‘Ž βˆ’ 𝑏 ⇔ π‘Ž = 𝑏 + 𝑙 β‹… 𝑛, jollakin 𝑙 ∈ β„€
(3.97)
⇔ π‘Ž ∈ 𝑏 + 𝑛℀ = 𝑏,
(3.98)
missä 𝑏 on edustajan 𝑏 määräämä jakojäännösluokka (mod 𝑛).
Lause 3.10. A. Keskenään kongruenteilla luvuilla on samat jakojäännökset ja
Vice Versa.
B. Kongruentit luvut kuuluvat samaan jakojäännösluokkaan eli
π‘Ž ≑ 𝑏 (mod 𝑛)
⇔
π‘Ž = 𝑏.
(3.99)
Siispä joukkoa
β„€/𝑛℀ = {π‘Žβˆ£π‘Ž = 0, 1, 2, . . . , 𝑛 βˆ’ 1} = ℀𝑛
(3.100)
kutsutaan jakojäännösrenkaaksi, missä on laskutoimitukset
π‘Ž + 𝑏 = π‘Ž + 𝑏,
(3.101)
π‘Žπ‘ = π‘Žπ‘.
(3.102)
Huom 6. Jakojäännösluokalle 𝑏 voidaan käyttää myös merkintää [𝑏] (Ryhmäteoreettinen sivuluokka).
24
Huom 7. Usein kuitenkin lasketaan vain pelkillä edustajilla eli jakojäännöksillä
0, 1, 2, ..., 𝑛 βˆ’ 1 = βˆ’1 (mod 𝑛).
Esimerkki 14.
βˆ’1 + 1 = 𝑛 βˆ’ 1 + 1 = 𝑛 = 0,
2βˆ’1 =
(βˆ’1)βˆ’1 = βˆ’1
1
𝑝+1
=
2
2
(mod 𝑝),
(mod 𝑛),
𝑝 ∈ ℙ𝑝β‰₯3 .
(3.103)
(3.104)
Määritelmä 3.13. Olkoon 𝑅 ykkösellinen rengas. Joukko
π‘…βˆ— = {yksiköt} = {𝑒 ∈ 𝑅 ∣ βˆƒ π‘’βˆ’1 ∈ 𝑅 : π‘’π‘’βˆ’1 = 1}
(3.105)
on renkaan 𝑅 yksikköryhmä.
Esimerkki 15. Jos 𝑅 = 𝐾-kunta, niin
𝐾 βˆ— = πΎβˆ–{0}.
(3.106)
β„€βˆ— = {±1}.
(3.107)
Lause 3.11. Joukko
{π‘Ž ∈ ℀𝑛 ∣ π‘Ž βŠ₯ 𝑛}
on renkaan ℀𝑛 yksikköryhmä eli
β„€βˆ—π‘› = {π‘Ž ∈ ℀𝑛 ∣ π‘Ž βŠ₯ 𝑛}.
(3.108)
Huomaa,että ehdosta π‘Ž βŠ₯ 𝑛 seuraa Eukleideen algoritmin seurauksen (3.49) nojalla, että
1 = π‘ π‘š π‘Ž + π‘‘π‘š 𝑛,
(3.109)
missä π‘š on E.A:n pituus. Siten
π‘ π‘š π‘Ž ≑ 1
(mod 𝑛) ⇔ π‘Ž βˆ’1 = π‘ π‘š .
(3.110)
25
Erityisesti, jos 𝑝 ∈ β„™, niin ℀𝑝 on kunta ja
β„€βˆ—π‘ = {π‘Ž ∈ ℀𝑝 ∣ π‘Ž βŠ₯ 𝑝} = {1, 2, ..., 𝑝 βˆ’ 1}.
(3.111)
Määritelmä 3.14. Olkoon 𝑛 β‰₯ 2. Jos π‘Ž βŠ₯ 𝑛, niin π‘Ž on alkuluokka (mod 𝑛) ja
β„€βˆ—π‘› = {π‘Ž ∈ ℀𝑛 ∣ π‘Ž βŠ₯ 𝑛}
on renkaan ℀𝑛 kertolaskuryhmä (multiplication group of the ring).
Määritelmä 3.15. Eulerin funktio πœ‘ : β„€+ β†’ β„€+ saadaan asettamalla
πœ‘(𝑛) = #{π‘˜ ∈ β„€+ ∣ 1 ≀ π‘˜ ≀ 𝑛, π‘˜ βŠ₯ 𝑛}
(3.112)
aina, kun 𝑛 ∈ β„€+ .
Siten, ryhmän β„€βˆ—π‘› kertaluku (order) on
#β„€βˆ—π‘› = πœ‘(𝑛),
𝑛 ∈ β„€β‰₯2 .
(3.113)
Lemma 3.1.
πœ‘(𝑀 𝑁 ) = πœ‘(𝑀 )πœ‘(𝑁 ), βˆ€π‘€ βŠ₯ 𝑁.
Eli πœ‘ on multiplikatiivinen ja koska
)
(
1
π‘š
π‘š
, βˆ€π‘ ∈ β„™, βˆ€π‘š ∈ β„€+ ,
πœ‘(𝑝 ) = 𝑝
1βˆ’
𝑝
(3.114)
(3.115)
niin saadaan
Lemma 3.2. Olkoon 𝑛 = π‘π‘Ž11 . . . π‘π‘Žπ‘˜π‘˜ , 𝑝𝑖 ∈ β„™. Tällöin
) (
)
(
1
1
π‘Ž1
π‘Žπ‘˜
πœ‘(𝑛) = 𝑝1 . . . π‘π‘˜
1βˆ’
... 1 βˆ’
𝑝1
π‘π‘˜
(3.116)
eli
)
∏(
1
πœ‘(𝑛) = 𝑛
1βˆ’
.
𝑝
(3.117)
π‘βˆ£π‘›
26
3.5
Euler-Fermat
Lause 3.12. EULER-FERMAT: Olkoot π‘Ž ∈ β„€, 𝑛 ∈ β„€β‰₯2 annettu ja π‘Ž βŠ₯ 𝑛.
Tällöin
π‘Žπœ‘(𝑛) ≑ 1
(mod 𝑛).
(3.118)
Lause 3.13. FERMAT’N PIKKULAUSE: Olkoon 𝑝 ∈ β„™ annettu. Tällöin
π‘Žπ‘βˆ’1 ≑ 1
(mod 𝑝),
π‘Žπ‘ ≑ π‘Ž (mod 𝑝),
jos 𝑝 ∀ π‘Ž ∈ β„€;
βˆ€ π‘Ž ∈ β„€.
(3.119)
(3.120)
Olettaen (3.119) todistetaan (3.120):
Jos syt(π‘Ž, 𝑝) = 1, niin Pikku Fermat’n (3.119) nojalla
π‘Žπ‘ ≑ π‘Ž (mod 𝑝).
(3.121)
Jos π‘βˆ£π‘Ž, niin
π‘Žβ‰‘0
(mod 𝑝)
β‡’
β‡’
π‘Žπ‘ ≑ 0
π‘Žπ‘ ≑ π‘Ž (mod 𝑝).
(mod 𝑝)
(3.122)
(3.123)
27
3.6
Eräs kongruenssiryhmä
Lause 3.14. A) Olkoot 𝑝, π‘ž ∈ β„™ ja 𝑝 βˆ•= π‘ž. Tällöin yhtälöistä
⎧

βŽ¨π‘Ž ≑ 𝑏 (mod 𝑝)
(3.124)

βŽ©π‘Ž ≑ 𝑏 (mod π‘ž)
seuraa
π‘Ž ≑ 𝑏 (mod π‘π‘ž).
(3.125)
B) Olkoot π‘šπ‘– ∈ β„€ ja π‘šπ‘– βŠ₯ π‘šπ‘— kaikilla 𝑖 βˆ•= 𝑗. Tällöin yhtälöistä
π‘Ž ≑ 𝑏 (mod π‘šπ‘– ) βˆ€ 𝑖 = 1, ..., π‘Ÿ
(3.126)
π‘Ž ≑ 𝑏 (mod π‘š1 β‹… β‹… β‹… π‘šπ‘Ÿ ).
(3.127)
seuraa
Todistus. A) kohta: Oletuksista (3.124) seuraa
π‘βˆ£π‘Ž βˆ’ 𝑏,
π‘žβˆ£π‘Ž βˆ’ 𝑏.
(3.128)
Koska 𝑝 βŠ₯ π‘ž, niin Seurauksen 2 nojalla
π‘π‘žβˆ£π‘Ž βˆ’ 𝑏
⇔
π‘Ž ≑ 𝑏 (mod π‘π‘ž).
(3.129)
B) kohta induktiolla.
Esimerkki 16. Olkoot 𝑝, π‘ž ∈ β„™ ja 𝑝 βˆ•= π‘ž. Tällöin
π‘π‘žβˆ’1 + π‘ž π‘βˆ’1 ≑ 1
3.7
(mod π‘π‘ž).
(3.130)
Kiinalainen jäännöslause
Lause 3.15. KIINALAINEN JÄÄNNÖSLAUSE.
Olkoot π‘š1 , . . . , π‘šπ‘Ÿ ∈ β„€+ pareittain keskenään jaottomia ja olkoot π‘Ž1 , . . . , π‘Žπ‘Ÿ ∈ β„€
28
annettu. Tällöin yhtälöryhmän
⎧



π‘₯ ≑ π‘Ž1


⎨
..
.





⎩ π‘₯ ≑ π‘Žπ‘Ÿ
(mod π‘š1 ),
(3.131)
(mod π‘šπ‘Ÿ )
ratkaisut ovat
π‘₯ = π‘₯0 + 𝑙 β‹… 𝑀, 𝑙 ∈ β„€,
𝑀 = π‘š1 . . . π‘šπ‘Ÿ = π‘šπ‘˜ π‘€π‘˜ ,
(3.132)
missä
π‘₯0 = 𝑛1 𝑀1 π‘Ž1 + . . . + π‘›π‘Ÿ π‘€π‘Ÿ π‘Žπ‘Ÿ ,
π‘›π‘˜ π‘€π‘˜ ≑ 1
(3.133)
(mod π‘šπ‘˜ ).
(3.134)
Tod: Aluksi huomataan, että
π‘€π‘˜ βŠ₯ π‘šπ‘˜ ,
(3.135)
sillä, jos olisi
β‡’
1 < 𝑑 = (π‘€π‘˜ , π‘šπ‘˜ )
π‘βˆ£π‘šπ‘˜ ,
π‘βˆ£π‘€π‘˜ =
∏
π‘šπ‘–
βˆƒ 𝑝 ∈ β„™ : π‘βˆ£π‘‘
β‡’
β‡’
π‘βˆ£π‘šπ‘– , 𝑖 βˆ•= π‘˜
β‡’
(3.136)
(3.137)
π‘–βˆ•=π‘˜
π‘βˆ£(π‘šπ‘˜ , π‘šπ‘– ) Ristiriita.
(3.138)
Niinpä
π‘€π‘˜ ∈ β„€βˆ—π‘šπ‘˜
⇔
β‡’
βˆƒ π‘€π‘˜
βˆ’1
:= π‘›π‘˜ ∈ β„€βˆ—π‘šπ‘˜
π‘›π‘˜ π‘€π‘˜ = 1 ∈ β„€βˆ—π‘šπ‘˜
(3.139)
(3.140)
29
⇔
π‘›π‘˜ π‘€π‘˜ ≑ 1
(mod π‘šπ‘˜ ).
(3.141)
(mod π‘šπ‘˜ ) βˆ€π‘— βˆ•= π‘˜,
(3.142)
Seuraavaksi huomataan, että
𝑀𝑗 =
∏
π‘šπ‘– ≑ 0
π‘–βˆ•=𝑗
joten laskemalla saadaan
π‘₯0 = 𝑛1 𝑀1 π‘Ž1 + . . . + π‘›π‘Ÿ π‘€π‘Ÿ π‘Žπ‘Ÿ ≑
π‘›π‘˜ π‘€π‘˜ π‘Žπ‘˜ ≑ 1 β‹… π‘Žπ‘˜ = π‘Žπ‘˜
(mod π‘šπ‘˜ ) βˆ€π‘˜ = 1, ..., π‘Ÿ
(3.143)
(3.144)
ja siten π‘₯0 on eräs ratkaisu.
Olkoon π‘₯ ratkaisu, tällöin
π‘₯ βˆ’ π‘₯0 ≑ 0
(mod π‘šπ‘˜ ) βˆ€π‘˜ = 1, ..., π‘Ÿ.
(3.145)
Koska π‘šπ‘– βŠ₯ π‘šπ‘— βˆ€π‘– βˆ•= 𝑗, niin Lauseen 3.14 kohdan B) nojalla
π‘₯ βˆ’ π‘₯0 ≑ 0
(mod π‘š1 β‹… β‹… β‹… π‘šπ‘Ÿ )
(3.146)
eli
π‘₯ ≑ π‘₯0
(mod 𝑀 ).
(3.147)
30
4
Kertomat, binomikertoimet
Määritellään luvun 𝑛 ∈ β„• kertoma 𝑛! induktiivisesti asettamalla
Määritelmä 4.1.
0! = 1,
𝑛! = 𝑛 β‹… (𝑛 βˆ’ 1)!,
(4.1)
βˆ€π‘› ∈ β„€+ .
(4.2)
Ja kertoman yleistys, Pochammerin symboli (π‘Ž)𝑛 , seuraavasti.
Määritelmä 4.2. Olkoon π‘Ž ∈ β„‚. Tällöin
(π‘Ž)0 = 1,
(π‘Ž)𝑛 = (π‘Ž + 𝑛 βˆ’ 1) β‹… (π‘Ž)π‘›βˆ’1 ,
(4.3)
βˆ€π‘› ∈ β„€+ .
(4.4)
Erityisesti
(1)𝑛 = 𝑛!.
Määritelmä 4.3. Olkoot π‘Ž ∈ β„‚ ja π‘˜ ∈ β„•. Tällöin luvut
( )
π‘Ž
(βˆ’π‘Ž)π‘˜
= (βˆ’1)π‘˜
π‘˜
π‘˜!
(4.5)
(4.6)
ovat binomikertoimia "π‘Ž yli π‘˜:n".
Tutkitaan erikoistapauksia.
Olkoon aluksi π‘˜ = 0. Tällöin
( ) ( )
π‘Ž
π‘Ž
(βˆ’π‘Ž)0
=
=
= 1 βˆ€ π‘Ž ∈ β„‚.
0!
π‘˜
0
(4.7)
Kun π‘˜ ∈ β„€+ , niin
( )
(βˆ’π‘Ž)(βˆ’π‘Ž + 1) β‹… β‹… β‹… (βˆ’π‘Ž + π‘˜ βˆ’ 1)
π‘Ž
= (βˆ’1)π‘˜
=
π‘˜
π‘˜!
31
π‘Ž(π‘Ž βˆ’ 1) β‹… β‹… β‹… (π‘Ž βˆ’ π‘˜ + 1)
π‘˜!
βˆ€π‘Ž ∈ β„‚.
(4.8)
Olkoon vielä π‘Ž = 𝑛 ∈ β„€+ , jolloin
( )
𝑛
𝑛(𝑛 βˆ’ 1) β‹… β‹… β‹… (𝑛 βˆ’ π‘˜ + 1)
=
=
π‘˜
π‘˜!
𝑛(𝑛 βˆ’ 1) β‹… β‹… β‹… (𝑛 βˆ’ π‘˜ + 1)(𝑛 βˆ’ π‘˜)!
,
π‘˜!(𝑛 βˆ’ π‘˜)!
(4.9)
joten
( )
𝑛
𝑛!
=
π‘˜
π‘˜!(𝑛 βˆ’ π‘˜)!
βˆ€ 0 ≀ π‘˜ ≀ 𝑛.
Jos π‘˜ β‰₯ 𝑛 + 1, niin
( )
𝑛
(βˆ’π‘›) β‹… β‹… β‹… (βˆ’π‘› + 𝑗) β‹… β‹… β‹… (βˆ’π‘› + π‘˜ βˆ’ 1)
= (βˆ’1)π‘˜
,
π‘˜
π‘˜!
missä 0 ≀ 𝑗 ≀ π‘˜ βˆ’ 1 β‰₯ 𝑛. Siten, kun 𝑗 = 𝑛, niin βˆ’π‘› + 𝑗 = 0 ja
( )
𝑛
= 0 βˆ€π‘˜ β‰₯ 𝑛 + 1.
π‘˜
(4.10)
(4.11)
(4.12)
Olkoon π‘Ž = βˆ’π‘› ∈ β„€βˆ’ , jolloin
( )
βˆ’π‘›
𝑛(𝑛 + 1) β‹… β‹… β‹… (𝑛 + π‘˜ βˆ’ 1)
=
= (βˆ’1)π‘˜
π‘˜!
π‘˜
(βˆ’1)π‘˜
(𝑛 + π‘˜ βˆ’ 1)!
,
π‘˜!(𝑛 βˆ’ 1)!
(4.13)
joten
(
βˆ’π‘›
π‘˜
)
π‘˜
= (βˆ’1)
(
)
𝑛+π‘˜βˆ’1
βˆ€π‘˜ β‰₯ 0.
π‘˜
(4.14)
32
4.1
Palautuskaava, Pascalin kolmio
Lause 4.1. Olkoon π‘Ž ∈ β„‚. Tällöin
(
) (
) ( )
π‘Ž+1
π‘Ž
π‘Ž
=
+
βˆ€π‘˜ ∈ β„•.
π‘˜+1
π‘˜+1
π‘˜
(4.15)
Todistus. Lasketaan väitteen oikea puoli käyttäen binomikertoimien esitystä (4.8),
jolloin
(
) ( )
π‘Ž
π‘Ž
+
=
π‘˜+1
π‘˜
π‘Ž(π‘Ž βˆ’ 1) β‹… β‹… β‹… (π‘Ž βˆ’ (π‘˜ + 1) + 1) π‘Ž(π‘Ž βˆ’ 1) β‹… β‹… β‹… (π‘Ž βˆ’ π‘˜ + 1)
+
=
(π‘˜ + 1)!
π‘˜!
π‘Ž(π‘Ž βˆ’ 1) β‹… β‹… β‹… (π‘Ž βˆ’ π‘˜ + 1)(π‘Ž βˆ’ π‘˜) π‘Ž(π‘Ž βˆ’ 1) β‹… β‹… β‹… (π‘Ž βˆ’ π‘˜ + 1)
+
=
π‘˜!(π‘˜ + 1)
π‘˜!
)
(
π‘Ž(π‘Ž βˆ’ 1) β‹… β‹… β‹… (π‘Ž βˆ’ π‘˜ + 1) π‘Ž βˆ’ π‘˜
+1 =
π‘˜!
π‘˜+1
(π‘Ž + 1)(π‘Ž + 1 βˆ’ 1) β‹… β‹… β‹… (π‘Ž + 1 βˆ’ (π‘˜ + 1) + 1)
=
(π‘˜ + 1)!
(
)
π‘Ž+1
.
π‘˜+1
(4.16)
Siis saatiin väitteen vasen puoli.
Erikoistapauksena saadaan
Lause 4.2.
(
) (
) ( )
𝑛+1
𝑛
𝑛
=
+
βˆ€π‘˜, 𝑛 ∈ β„•.
π‘˜+1
π‘˜+1
π‘˜
(4.17)
Jonka avulla (I tapa) voidaan todistaa.
Lause 4.3.
( )
𝑛
∈ β„€+
π‘˜
βˆ€ 0 ≀ π‘˜ ≀ 𝑛 ∈ β„•.
(4.18)
Todistus. Induktio 𝑛:n suhteen.
Aluksi 𝑛 = 0, 1.
( ) ( ) ( )
0
1
1
=
=
= 1.
0
0
1
(4.19)
33
Induktio-oletus: Väite tosi, kun 𝑛 = 𝑙.
Induktioaskel: Olkoon 𝑛 = 𝑙 + 1. Tällöin
(
) (
) ( )
𝑙+1
𝑙
𝑙
=
+
βˆ€ 1 ≀ π‘˜ + 1 ≀ 𝑙,
π‘˜+1
π‘˜+1
π‘˜
missä induktio-oletuksen nojalla oikea puoli ∈ β„€+ , joten
(
)
𝑙+1
∈ β„€+ βˆ€ 1 ≀ π‘˜ + 1 ≀ 𝑙.
π‘˜+1
(4.20)
(4.21)
Lisäksi
(
) (
)
𝑙+1
𝑙+1
=
= 1.
𝑙+1
0
(4.22)
Tuloksen (4.18) nojalla
(𝑛 βˆ’ π‘˜ + 1)(𝑛 βˆ’ π‘˜ + 2) β‹… β‹… β‹… (𝑛 βˆ’ 1)𝑛
∈ β„€+ ,
π‘˜!
(4.23)
π‘˜!∣(𝑛 βˆ’ π‘˜ + 1)(𝑛 βˆ’ π‘˜ + 2) β‹… β‹… β‹… (𝑛 βˆ’ 1)𝑛,
(4.24)
π‘˜!∣(π‘š + 1)(π‘š + 2) β‹… β‹… β‹… (π‘š + π‘˜) βˆ€π‘˜, π‘š ∈ β„•.
(4.25)
joten
mistä saadaan.
Lause 4.4.
Edelleen
Lause 4.5. Olkoon 𝑝 ∈ β„™, tällöin
( )
𝑝
𝑝 π‘˜
βˆ€ 1 ≀ π‘˜ ≀ 𝑝 βˆ’ 1.
(4.26)
Todistus. Tuloksen (4.24) nojalla
π‘˜!∣(𝑝 βˆ’ π‘˜ + 1)(𝑝 βˆ’ π‘˜ + 2) β‹… β‹… β‹… (𝑝 βˆ’ 1)𝑝,
(4.27)
Koska 𝑝 βŠ₯ π‘˜!, niin (4.27) johtaa relaatioon
π‘˜!∣(𝑝 βˆ’ π‘˜ + 1) β‹… β‹… β‹… (𝑝 βˆ’ 1) = 𝑙 β‹… π‘˜!,
(4.28)
34
jollakin 𝑙 ∈ β„€. Siten
( )
𝑝
(𝑝 βˆ’ π‘˜ + 1)(𝑝 βˆ’ π‘˜ + 2) β‹… β‹… β‹… (𝑝 βˆ’ 1)𝑝
=
=
π‘˜
π‘˜!
𝑙 β‹… 𝑝 ≑ 0 (mod 𝑝).
4.2
(4.29)
(4.30)
𝑝-valuaatio kokonaisluvuille
Tarkastellaan alkuluvun 𝑝 esiintymistä kokonaisluvussa π‘˜ (myöhemmin esitetään
𝑝-valuaation määritelmä rationaaliluvulle).
Määritelmä 4.4. Olkoot 𝑝 ∈ β„™, π‘˜ ∈ β„€ βˆ– {0}, π‘Ÿ ∈ β„• ja
π‘π‘Ÿ βˆ£βˆ£π‘˜.
(4.31)
𝑣𝑝 (π‘˜) = π‘Ÿ.
(4.32)
Tällöin asetetaan
Kertaa vielä, että
π‘π‘Ÿ βˆ£βˆ£π‘˜
⇔
π‘˜ = π‘π‘Ÿ 𝑐,
𝑝 βˆ• βˆ£π‘ ∈ β„€ βˆ– {0}.
(4.33)
Lause 4.6. Laskusääntöjä. Olkoon 𝑝 ∈ β„™ ja 𝑛, π‘š ∈ β„€ βˆ– {0}, tällöin
𝑣𝑝 (1) = 0;
(4.34)
𝑣𝑝 (𝑛) β‰₯ 0;
(4.35)
𝑣𝑝 (π‘›π‘š) = 𝑣𝑝 (𝑛) + 𝑣𝑝 (π‘š);
(4.36)
𝑣𝑝 (𝑛!) = 𝑣𝑝 (1) + 𝑣𝑝 (2) + ... + 𝑣𝑝 (𝑛),
𝑛 β‰₯ 1;
(4.37)
35
𝑛=
∏
𝑝𝑣𝑝 (𝑛) =
∏
𝑝𝑣𝑝 (𝑛) =
𝑝≀𝑛
π‘βˆ£π‘›
∏
𝑝𝑣𝑝 (𝑛) ,
𝑛 β‰₯ 1.
(4.38)
π‘βˆˆβ„™
Määritelmä 4.5. Olkoot 𝑝 ∈ β„™, π‘˜ ∈ β„€ βˆ– {0}, 𝑙 ∈ β„€+ . Asetetaan tällöin
𝑀𝑝𝑙 (π‘˜) = 1 jos 𝑝𝑙 βˆ£π‘˜;
(4.39)
𝑀𝑝𝑙 (π‘˜) = 0 jos 𝑝𝑙 ∀ π‘˜.
(4.40)
Lause 4.7. Olkoot 𝑝 ∈ β„™, π‘˜ ∈ β„€ βˆ– {0}, π‘Ÿ ∈ β„• ja 𝑣𝑝 (π‘˜) = π‘Ÿ. Tällöin
𝑣𝑝 (π‘˜) =
π‘Ÿ
βˆ‘
𝑀𝑝𝑖 (π‘˜) =
𝑖=1
∞
βˆ‘
𝑀𝑝𝑖 (π‘˜).
(4.41)
𝑖=1
Lause 4.8. Olkoot 𝑛 ∈ β„€+ ja
βŒ‹
∞ ⌊
βˆ‘
𝑛
𝐴𝑝 =
,
𝑖
𝑝
𝑖=1
𝑝 ∈ β„™.
(4.42)
Tällöin
𝑣𝑝 (𝑛!) = 𝐴𝑝 .
(4.43)
𝑝𝐴𝑝 𝑛! βˆ€π‘βˆ£π‘›!.
(4.44)
∏
(4.45)
𝑛! =
𝑝𝐴 𝑝 .
𝑝≀𝑛
Huomaa, että ⌊ 𝑛/𝑝𝑖 βŒ‹ = 0, kun 𝑝𝑖 > 𝑛. Siten summat 𝐴𝑝 ovat äärellisiä.
Todistus. Laskarit: Välillä [1, 𝑛] olevien luvulla 𝑝𝑖 jaollisten lukujen lkm=
⌊ βŒ‹
𝑛
+
𝑖
.
(4.46)
#{π‘˜ ∈ β„€ ∣ 1 ≀ π‘˜ ≀ 𝑛, 𝑝 βˆ£π‘˜} =
𝑝𝑖
Toisaalta
#{π‘˜ ∈ β„€+ ∣ 1 ≀ π‘˜ ≀ 𝑛, 𝑝𝑖 βˆ£π‘˜} = 𝑀𝑝𝑖 (1) + 𝑀𝑝𝑖 (2) + ... + 𝑀𝑝𝑖 (𝑛).
(4.47)
36
Esimerkiksi
⌊
1, ..., 1 β‹… 𝑝, ..., 2 β‹… 𝑝, ..., 𝑝 β‹… 𝑝, ...,
βŒ‹
𝑛
β‹… 𝑝, ..., 𝑛
𝑝
(4.48)
missä pätee
𝑀𝑝 (1) = 𝑀𝑝 (2) = ... = 𝑀𝑝 (𝑝 βˆ’ 1) = 𝑀𝑝 (𝑝 + 1) = ... = 0
(⌊
𝑀𝑝 (𝑝) = 𝑀𝑝 (2𝑝) = ... = 𝑀𝑝
βŒ‹ )
𝑛
𝑝 = 1.
𝑝
(4.49)
(4.50)
Siten
⌊
βŒ‹
𝑛
;
𝑝
𝑀𝑝 (1) + 𝑀𝑝 (2) + ... + 𝑀𝑝 (𝑛) =
⌊
𝑀𝑝2 (1) + 𝑀𝑝2 (2) + ... + 𝑀𝑝2 (𝑛) =
(4.51)
βŒ‹
𝑛
;
𝑝2
(4.52)
βŒ‹
𝑛
,
π‘π‘Ÿ
(4.53)
...
⌊
π‘€π‘π‘Ÿ (1) + π‘€π‘π‘Ÿ (2) + ... + π‘€π‘π‘Ÿ (𝑛) =
missä
π‘Ÿ
π‘Ÿ+1
𝑝 ≀𝑛<𝑝
⌊
,
β‡’
βŒ‹
𝑛
π‘π‘Ÿ+1
= 0.
Lasketaan yhtälöt (4.51–4.53) puolittain yhteen, jolloin saadaan
⌊ βŒ‹ ⌊ βŒ‹
⌊ βŒ‹
𝑛
𝑛
𝑛
𝑣𝑝 (1) + 𝑣𝑝 (2) + ... + 𝑣𝑝 (𝑛) =
+
+ ... +
.
2
𝑝
𝑝
π‘π‘Ÿ
Siten
βŒ‹
∞ ⌊
βˆ‘
𝑛
𝑣𝑝 (𝑛!) =
= 𝐴𝑝 ,
𝑝𝑖
𝑖=1
𝑝 ∈ β„™.
(4.54)
(4.55)
(4.56)
Edelleen
𝑛! =
∏
𝑝𝑣𝑝 (𝑛!) .
(4.57)
𝑝≀𝑛
Lauseen 4.3 II todistus. Kertomien alkutekijäkehitelmien nojalla
∏
𝑛!
=
𝑝𝐡 𝑝 ,
π‘˜!(𝑛 βˆ’ π‘˜)! 𝑝≀𝑛
(4.58)
37
missä
βŒ‹ ⌊ βŒ‹ ⌊
βŒ‹
∞ ⌊
βˆ‘
π‘˜
π‘›βˆ’π‘˜
𝑛
βˆ’
βˆ’
.
𝐡𝑝 =
𝑖
𝑖
𝑖
𝑝
𝑝
𝑝
𝑖=1
(4.59)
⌊ π‘ŽβŒ‹ + ⌊ π‘βŒ‹ ≀ ⌊ π‘Ž + π‘βŒ‹
(4.60)
Tuloksen (2.6)
avulla saadaan
⌊
βŒ‹ ⌊
βŒ‹ ⌊
βŒ‹ ⌊ βŒ‹
π‘˜
π‘›βˆ’π‘˜
π‘˜
𝑛
𝑛
π‘˜
+
≀
.
+ π‘–βˆ’ 𝑖 =
𝑖
𝑖
𝑖
𝑝
𝑝
𝑝
𝑝
𝑝
𝑝𝑖
(4.61)
Siten 𝐡𝑝 ∈ β„• ja
∏
𝑝𝐡𝑝 ∈ β„€+ ,
(4.62)
𝑝≀𝑛
joka identiteetin (4.58) kanssa todistaa, että
( )
𝑛
∈ β„€+ βˆ€ 0 ≀ π‘˜ ≀ 𝑛 ∈ β„•.
π‘˜
4.3
Sarjaa
Binomisarja, Binomikehitelmä
∞ ( )
βˆ‘
π‘Ž π‘˜
(1 + 𝑑) =
𝑑 ,
π‘˜
π‘˜=0
π‘Ž
π‘Žβˆˆβ„‚
(4.63)
sanotaan Binomisarjaksi. Olkoon π‘Ž = 𝑛 ∈ β„•, jolloin
𝑛
(1 + 𝑑) =
𝑛 ( )
βˆ‘
𝑛
π‘˜=0
π‘˜
π‘‘π‘˜ .
(4.64)
Asetetaan 𝑑 = 𝐴/𝐡, jolloin yhtälöstä (4.64) saadaan Binomikehitelmä:
𝑛 ( )
βˆ‘
𝑛 π‘˜ π‘›βˆ’π‘˜
(𝐴 + 𝐡) =
𝐴 𝐡
=
π‘˜
π‘˜=0
𝑛
βˆ‘
π‘˜+𝑙=𝑛
𝑛! π‘˜ 𝑙
𝐴 𝐡.
π‘˜!𝑙!
(4.65)
(4.66)
0β‰€π‘˜,𝑙≀𝑛
38
Kun, π‘Ž = βˆ’1 ja 𝑑 = βˆ’π‘₯, niin saadaan Geometrinen sarja:
∞
βˆ‘
1
=
π‘₯π‘˜ .
1 βˆ’ π‘₯ π‘˜=0
(4.67)
Ja yleisemmin, jos π‘Ž = βˆ’π‘› ∈ β„€βˆ’ ja 𝑑 = βˆ’π‘₯, niin
)
∞ (
βˆ‘
1
𝑛+π‘˜βˆ’1 π‘˜
=
π‘₯
(1 βˆ’ π‘₯)𝑛
π‘˜
π‘˜=0
(4.68)
identiteetin (4.14) nojalla.
39
5
Rationaaliluvun jaollisuus (mod n)
5.1
Perusteita
Määritelmä 5.1. Rationaaliluku 𝐴 = π‘Ž/𝑏 ∈ β„šβˆ— on supistetussa muodossa, kun
π‘Ž βŠ₯ 𝑏. Edelleen, den(𝐴) = 𝑏 on 𝐴:n nimittäjä.
Olkoon 𝑝 ∈ β„™. Jokaisella π‘Ž/𝑏 ∈ β„šβˆ— on yksikäsitteinen esitys
π‘Ž
𝑐
= π‘π‘Ÿ ,
𝑏
𝑑
𝑐 ∈ β„€, 𝑑 ∈ β„€+ , 𝑐 βŠ₯ 𝑑, 𝑝 ∀ 𝑐𝑑, π‘Ÿ ∈ β„€.
(5.1)
Asetetaan nyt
Määritelmä 5.2. Rationaaliluku π‘Ž/𝑏 (osoittaja) on 𝑝:llä jaollinen eli
π‘Ž
𝑝
⇔ π‘Ÿ β‰₯ 1.
𝑏
(5.2)
Edelleen
π‘Ž
≑0
𝑏
(mod 𝑝)
20
5 3
⇔
⇔
π‘Ž
𝑝
𝑏
(5.3)
Esimerkki 17.
20
≑0
3
(mod 5).
(5.4)
Esimerkki 18.
1+
1 1 1
50
+ + =
≑0
2 3 4
4!
(mod 5).
(5.5)
Laajennetaan Määritelmä 5.2 vapaastivalittavalle modulukselle 𝑛 ∈ β„€β‰₯2 .
Määritelmä 5.3. Olkoon 𝑛 ∈ β„€β‰₯2 annettu ja olkoon rationaaliluvun π‘Ž/𝑏 ∈ β„šβˆ—
alkutekijäesitys
π‘Ž
= ±π‘π‘Ÿ11 β‹… β‹… β‹… π‘π‘Ÿπ‘˜π‘˜ β‹… π‘ž1𝑣1 β‹… β‹… β‹… π‘žπ‘™π‘£π‘™ ;
𝑏
(5.6)
𝑝𝑖 , π‘žπ‘— ∈ β„™ π‘Ÿπ‘– ∈ β„€+ , 𝑣𝑖 ∈ β„€βˆ’ ,
(5.7)
missä π‘žπ‘— ∈
/ {𝑝1 , ..., π‘π‘˜ }. Jos
𝑛 = 𝑝𝑠11 β‹… β‹… β‹… π‘π‘ π‘˜π‘˜ ,
𝑠𝑖 ∈ β„•,
(5.8)
40
ja
0 ≀ 𝑠𝑖 ≀ π‘Ÿπ‘–
βˆ€π‘– = 1, ..., π‘˜,
(5.9)
niin asetetaan
π‘Ž
.
β„šπ‘
π‘›βˆ£
(5.10)
ja sanotaan, että 𝑛 jakaa rationaaliluvun π‘Ž/𝑏 (osoittajan).
Huom 8. Käytetään myös merkintää
π‘Ž
𝑛 .
𝑏
(5.11)
Huom 9.
π‘Ž
β„šπ‘
π‘›βˆ£
⇔
𝑛 βŠ₯ 𝑏,
π‘›βˆ£ π‘Ž.
(5.12)
β„€
Määritelmä 5.4. Olkoon 𝑛 ∈ β„€β‰₯2 annettu ja π‘Ž/𝑏, 𝑐/𝑑 ∈ β„š. Jos
π‘Ž 𝑐
𝑛 βˆ’ ,
𝑏 𝑑
(5.13)
niin
𝑐
π‘Ž
≑
𝑏
𝑑
(mod 𝑛)
(5.14)
ja sanotaan, että luvut π‘Ž/𝑏 ja 𝑐/𝑑 ovat kongruentteja (mod 𝑛).
Huom 10.
π‘Ž
≑0
𝑏
(mod 𝑛)
⇔
π‘Žβ‰‘0
(mod 𝑛), 𝑏 βŠ₯ 𝑛.
(5.15)
Lause 5.1. Olkoot 𝑛 ∈ β„€β‰₯2 ja π‘Ž/𝑏, 𝑐/𝑑 ∈ β„š sekä polynomi 𝑃 (π‘₯) ∈ β„š[π‘₯]. Tällöin,
jos
π‘Ž
𝑐
≑
𝑏
𝑑
(mod 𝑛),
(5.16)
niin
π‘Ž
𝑐
𝑃( ) ≑ 𝑃( )
𝑏
𝑑
(mod 𝑛),
(5.17)
mikäli kongruenssi (5.17) on määritelty.
41
Lause 5.2. Olkoot 𝑛 ∈ β„€β‰₯2 ja π‘Ž/𝑏, 𝑐/𝑑 ∈ β„š sekä rationaalifunktio 𝑅(π‘₯) ∈ β„š(π‘₯).
Tällöin, jos
π‘Ž
𝑐
≑
𝑏
𝑑
(mod 𝑛),
(5.18)
niin
π‘Ž
𝑐
𝑅( ) ≑ 𝑅( )
𝑏
𝑑
(mod 𝑛),
(5.19)
mikäli kongruenssi (5.19) on määritelty.
Todistus.
Esimerkki 19.
20
= 22 β‹… 51 β‹… 3βˆ’1 ≑ 0
3
20
≑0
3
(mod 2 β‹… 5);
(mod 20),
(5.20)
(5.21)
missä 𝑝1 = 2, 𝑝2 = 5, π‘ž1 = 3 ja π‘Ÿ1 = 2, π‘Ÿ2 = 1, 𝑣1 = βˆ’1.
Esimerkki 20.
1+
1 1 1
50
+ + =
≑0
2 3 4
4!
(mod 52 ).
(5.22)
Esimerkki 21.
1+
1 1 1
25
+ + ≑
2 3 4
7
(mod 53 ).
(5.23)
Esimerkki 22. Olkoon 𝑝 ∈ β„™, 𝑝 βˆ•= 5, tällöin
1
1
≑
𝑝+5
5
(mod 𝑝).
(5.24)
Huomaa, että kongruenssi (5.24) ei ole määritelty (mod 5).
Esimerkki 23. Olkoon 𝑝 ∈ β„™, tällöin
(2𝑝 βˆ’ 1)(2𝑝 βˆ’ 2) β‹… β‹… β‹… (𝑝 + 2)(𝑝 + 1) ≑
(𝑝 βˆ’ 1)(𝑝 βˆ’ 2) β‹… β‹… β‹… 2 β‹… 1 = (𝑝 βˆ’ 1)!
(mod 𝑝),
(5.25)
42
joten
( )
2𝑝
≑2
𝑝
(mod 𝑝).
(5.26)
Lause 5.3. Kongruenssi ≑ (mod 𝑛) on ekvivalenssirelaatio joukossa
𝑐
{ ∈ β„šβˆ£ 𝑑 βŠ₯ 𝑛}.
𝑑
Määritelmä 5.5. Olkoot 𝑛 ∈ β„€β‰₯2 ja π‘Ž/𝑏 ∈ β„š annettu ja 𝑛 βŠ₯ 𝑏. Tällöin
𝑐
π‘Ž
𝑐
π‘Ž/𝑏 = { ∈ β„šβˆ£ ≑
𝑑
𝑑
𝑏
(mod 𝑛)}
(5.27)
on edustajan π‘Ž/𝑏 määräämä jakojäännösluokka (mod 𝑛) ja
β„šπ‘› = {π‘Ž/π‘βˆ£ π‘Ž/𝑏 ∈ β„š, 𝑛 βŠ₯ 𝑏}.
Asetetaan vielä laskutoimitukset (binary operations)
⎧

⎨ π‘₯ + 𝑦 = π‘₯ + 𝑦,
(5.28)
(5.29)

⎩ π‘₯ β‹… 𝑦 = π‘₯𝑦
aina, kun π‘₯, 𝑦 ∈ β„šπ‘› .
Lause 5.4. a) Laskutoimitukset
{
+ : β„šπ‘› × β„šπ‘› β†’ β„šπ‘› ,
(5.30)
ovat hyvinmääriteltyjä (well defined) eli binäärioperaatiot ovat funktioita.
b). Nolla-alkio (zero) on
0={
𝑙𝑛
∣ 𝑙, 𝑑 ∈ β„€,
𝑑
𝑑 βŠ₯ 𝑛}
(5.31)
ja vasta-alkio
βˆ’π‘₯ = βˆ’π‘₯ βˆ€ π‘₯ ∈ β„šπ‘› .
(5.32)
c). Ykkösalkio (unity)
1={
𝑑 + 𝑙𝑛
∣ 𝑙, 𝑑 ∈ β„€,
𝑑
𝑑 βŠ₯ 𝑛}
(5.33)
43
ja käänteisalkio (inverse)
π‘₯
βˆ’1
= π‘₯βˆ’1
βˆ€ π‘₯, π‘₯βˆ’1 ∈ β„šπ‘› .
(5.34)
d) Kolmikko (β„šπ‘› , +, β‹…) muodostaa ykkösellisen kommutatiivisen renkaan.
Lause 5.5. Olkoon 𝑛 ∈ β„€β‰₯2 . Tällöin kuvaus
( )βˆ’1
𝐹 (π‘Ž/𝑏) = π‘Ž 𝑏
(5.35)
𝐹 : β„šπ‘› β†’ ℀𝑛
(5.36)
on rengasisomorfia eli β„šπ‘› ∼
= ℀𝑛 .
Todistusta EI kysytä kokeessa.
Todistus: Laskemalla saadaan
1)
(
)
(
)
π‘Ž 𝑐
π‘Žπ‘‘ + 𝑏𝑐
𝐹
+
=𝐹
=
𝑏 𝑑
𝑏𝑑
( )βˆ’1
( )βˆ’1 ( )βˆ’1
π‘Žπ‘‘ + 𝑏𝑐 𝑏𝑑
= (π‘Žπ‘‘ + 𝑏𝑐) 𝑏
𝑑
=
( )βˆ’1
( )βˆ’1
π‘Ž 𝑏
+𝑐 𝑑
=
( )
( )
π‘Ž
𝑐
𝐹
+𝐹
,
𝑏
𝑑
(5.37)
joten 𝐹 on ryhmien (β„šπ‘› , +) ja (℀𝑛 , +) välinen homomorfia.
2)
(
)
( )
π‘Ž 𝑐
π‘Žπ‘
β‹…
=𝐹
=
𝐹
𝑏 𝑑
𝑏𝑑
( )βˆ’1
( )βˆ’1 ( )βˆ’1
π‘Žπ‘ 𝑏𝑑
=π‘Ž 𝑏
𝑐 𝑑
=
( ) ( )
π‘Ž
𝑐
𝐹
𝐹
.
𝑏
𝑑
(5.38)
44
3)
( )
𝐹 1 =𝐹
( )
( )βˆ’1
1
=1 1
= 1.
1
(5.39)
Kohtien 1),2) ja 3) nojalla 𝐹 : β„šπ‘› β†’ ℀𝑛 on rengasmorfismi.
4) Asetetaan nyt
( )
π‘Ž
𝐹
= 0,
𝑏
(5.40)
( )βˆ’1
π‘Ž 𝑏
= 0.
(5.41)
missä 𝑏 βŠ₯ 𝑛, joten
Kerrotaan 5.41 puolittain alkiolla 𝑏, jolloin saadaan
( )βˆ’1
π‘Ž 𝑏
𝑏=0⋅𝑏
β‡’
π‘Ž=0
β‡’
π‘Žβ‰‘0
(mod 𝑛)
β‡’
π‘Ž
= 0. (5.42)
𝑏
Siten 𝐹 : β„šπ‘› β†’ ℀𝑛 on injektio.
5) Olkoon vielä π‘˜ ∈ ℀𝑛 . Tällöin, jos valitaan π‘Ž = π‘˜, 𝑏 = 1, niin
( )
( )
( )βˆ’1
π‘Ž
π‘˜
𝐹
= π‘˜.
=𝐹
=π‘˜ 1
𝑏
1
(5.43)
Siispä 𝐹 : β„šπ‘› β†’ ℀𝑛 on surjektio.
Kohtien 4) ja 5) nojalla
𝐹 : β„šπ‘› β†’ ℀𝑛
on bijektio ja edelleen rengasisomorfia.
Siten β„šπ‘› ja ℀𝑛 voidaan samaistaa, jolloin merkitään
β„šπ‘› βˆ‹ π‘Ž/𝑏 = π‘Žπ‘
βˆ’1
∈ ℀𝑛 .
(5.44)
ESIM: Lasketaan 2/3 renkaassa β„š7 . Aluksi saadaan
2
2+𝑙⋅7
≑
3
3
(mod 7) βˆ€π‘™ ∈ β„€.
(5.45)
45
Valitaan 𝑙 = 4, jolloin
2
2+4β‹…7
≑
= 10 ≑ 3
3
3
(mod 7).
(5.46)
Täten
2/3 = 3.
(5.47)
Toisaalta β„€7 :ssa.
βˆ’1
2β‹…3
= 2 β‹… 5 = 10 = 3.
(5.48)
Lemma 5.1. Olkoon 𝐺 ryhmä ja π‘Ž ∈ 𝐺. Tällöin kuvaukset
πœ„ : 𝐺 β†’ 𝐺,
πœ„(π‘₯) = π‘₯βˆ’1
(5.49)
𝜏 : 𝐺 β†’ 𝐺,
𝜏 (π‘₯) = π‘Žπ‘₯
(5.50)
ja
ovat bijektioita.
Todistus: Asetetaan
βˆ’1
πœ„(π‘₯1 ) = πœ„(π‘₯2 ) ⇔ π‘₯βˆ’1
1 = π‘₯2 ,
(5.51)
josta saadaan π‘₯1 = π‘₯2 . Siten πœ„ on injektio.
Olkoon sitten 𝑦 ∈ 𝐺 annettu. Valitaan nyt π‘₯ = 𝑦 βˆ’1 , jolloin
πœ„(π‘₯) = πœ„(𝑦 βˆ’1 ) = (𝑦 βˆ’1 )βˆ’1 = 𝑦.
(5.52)
Täten πœ„ on surjektio ja edelleen bijektio.
Seuraus: Olkoon
𝐻 = {π‘Ž1 , ..., π‘Žπ‘š }
(5.53)
äärellinen ryhmä. Tällöin πœ„(𝐻) = 𝐻 eli
βˆ’1
{π‘Žβˆ’1
1 , ..., π‘Žπ‘š } = {π‘Ž1 , ..., π‘Žπ‘š }.
(5.54)
46
ESIM: Olkoon 𝐻 = β„€βˆ—11 , missä
1βˆ’1 = 1, 2βˆ’1 = 6, 3βˆ’1 = 4, , 4βˆ’1 = 3, 5βˆ’1 = 9,
6βˆ’1 = 2, 7βˆ’1 = 8, 8βˆ’1 = 7, 9βˆ’1 = 5, 10βˆ’1 = 10.
(5.55)
Tällöin
1 β‹… 2 β‹… 3 β‹… 4 β‹… 5 β‹… 6 β‹… 7 β‹… 8 β‹… 9 β‹… 10 =
1 β‹… 2 β‹… 2βˆ’1 β‹… 3 β‹… 3βˆ’1 β‹… 5 β‹… 5βˆ’1 β‹… 7 β‹… 7βˆ’1 β‹… 10 = βˆ’1.
(5.56)
Lause 5.6. WILSONIN LAUSE: Olkoon 𝑝 ∈ β„™. Tällöin
(𝑝 βˆ’ 1)! ≑ βˆ’1
(mod 𝑝).
(5.57)
Lause 5.7. Olkoot 𝑝 ∈ β„™β‰₯3 . Tällöin
1+
1
1 1
+ + ... +
≑0
2 3
π‘βˆ’1
(mod 𝑝).
(5.58)
Todistus. Lemman 5.1 nojalla πœ„(β„€βˆ—π‘ ) = β„€βˆ—π‘ eli
{1
Täten
βˆ’1
, ..., 𝑝 βˆ’ 1
π‘βˆ’1
βˆ‘
π‘Ž=1
π‘Ž
βˆ’1
βˆ’1
} = {1, ..., 𝑝 βˆ’ 1}.
=
π‘βˆ’1
βˆ‘
𝑏,
(5.59)
(5.60)
𝑏=1
Seuraavassa käytetään samaistusta (5.44). Yhtälön V.P. (vasen puoli)=
1/1 + 1/2 + ... + 1/𝑝 βˆ’ 1 =
1 + 1/2 + ... + 1/(𝑝 βˆ’ 1) = 1 + 1/2 + ... + 1/(𝑝 βˆ’ 1).
(5.61)
47
Toisaalta Yhtälön O.P. (oikea puoli)=
1 + ... + 𝑝 βˆ’ 1 = 1 + 2 + ... + 𝑝 βˆ’ 1 = 𝑝(𝑝 βˆ’ 1)/2 = 0,
(5.62)
missä π‘βˆ£π‘(𝑝 βˆ’ 1)/2, sillä 𝑝 β‰₯ 3. Ekvivalenssiluokkien (5.61) ja (5.62) identtisyydestä seuraa edustajien välinen kongruenssi (5.58).
Lause 5.8. EULER-FERMAT: Olkoot π‘Ž ∈ β„€, π‘š ∈ β„€β‰₯2 annettu ja π‘Ž βŠ₯ π‘š.
Tällöin
π‘Žπœ‘(π‘š) ≑ 1
(mod π‘š).
(5.63)
Todistus. Asetetaan 𝜏 (π‘₯) = π‘Žβ‹…π‘₯. Koska π‘Ž ∈ β„€βˆ—π‘š , niin Lemman 5.1 nojalla 𝜏 (β„€βˆ—π‘š ) =
β„€βˆ—π‘š eli
{π‘Ž β‹… π‘Ž1 , ..., π‘Ž β‹… π‘Žπœ‘(π‘š) } = {π‘Ž1 , ..., π‘Žπœ‘(π‘š) }.
(5.64)
π‘Ž β‹… π‘Ž1 β‹… β‹… β‹… π‘Ž β‹… π‘Žπœ‘(π‘š) = π‘Ž1 β‹… β‹… β‹… π‘Žπœ‘(π‘š)
(5.65)
π‘Žπœ‘(π‘š) π‘Ž1 β‹… β‹… β‹… π‘Žπœ‘(π‘š) = π‘Ž1 β‹… β‹… β‹… π‘Žπœ‘(π‘š) ,
(5.66)
Siten
eli
josta
π‘Žπœ‘(π‘š) = 1.
(5.67)
SEURAUS:
Lause 5.9. FERMAT’N PIKKULAUSE: Olkoot π‘Ž ∈ β„€, 𝑝 ∈ β„™ annettu ja 𝑝 ∀ π‘Ž.
Tällöin
π‘Žπ‘βˆ’1 ≑ 1
(mod 𝑝).
(5.68)
Todistetaan seuraavaksi eräs Wilsonin lauseen yleistys.
Lause 5.10. Olkoot 𝑝 ∈ β„™β‰₯3 ja π‘Ÿ ∈ β„€+ . Tällöin
π‘π‘Ÿ βˆ’1
∏
π‘˜ ≑ βˆ’1 (mod π‘π‘Ÿ ).
(5.69)
π‘˜=1,π‘βˆ€π‘˜
48
Todistus. Olkoon π‘Ž ∈ β„€βˆ—π‘π‘Ÿ oma käänteisalkionsa eli
π‘Ž=π‘Ž
βˆ’1
⇔ π‘Ž2 = 1.
(5.70)
Siten
π‘Ž2 βˆ’ 1 = 0,
(5.71)
(π‘Ž βˆ’ 1)(π‘Ž + 1) = 𝑙 β‹… π‘π‘Ÿ ,
(5.72)
π‘βˆ£π‘Ž βˆ’ 1 tai π‘βˆ£π‘Ž + 1.
(5.73)
π‘βˆ£π‘Ž βˆ’ 1 ja π‘βˆ£π‘Ž + 1,
(5.74)
π‘βˆ£2π‘Ž β‡’ π‘βˆ£π‘Ž.
(5.75)
josta
jollakin 𝑙 ∈ β„€. Välttämättä
Jos
niin
Mutta π‘Ž βŠ₯ 𝑝, joten joudutaan ristiriitaan. Tarkastellaan siis tapaukset
1.)
π‘βˆ£π‘Ž βˆ’ 1 ja 𝑝 ∀ π‘Ž + 1
(5.76)
2.)
𝑝 βˆ• βˆ£π‘Ž βˆ’ 1 ja π‘βˆ£π‘Ž + 1.
(5.77)
ja
Tapaus 1. Yhtälön (5.72) nojalla
π‘π‘Ÿ βˆ£π‘Ž βˆ’ 1 β‡’ π‘Ž = 1.
(5.78)
Tapaus 2. Yhtälön (5.72) nojalla
π‘π‘Ÿ βˆ£π‘Ž + 1 β‡’ π‘Ž = βˆ’1.
(5.79)
Siten π‘Ž ∈ β„€βˆ—π‘π‘Ÿ on oma käänteisalkionsa täsmälleen silloin, kun π‘Ž = ±1. Edelleen
β„€βˆ—π‘π‘Ÿ = {1, βˆ’1} βˆͺ 𝐡,
(5.80)
49
missä joukon
π‘š = πœ‘(π‘π‘Ÿ ) βˆ’ 2,
𝐡 = {𝑏1 , ..., π‘π‘š },
(5.81)
alkioille pätee
𝑏𝑖
βˆ’1
βˆ•= 𝑏𝑖 ,
𝑖 = 1, ..., π‘š.
(5.82)
Täten
𝐡 = {𝑐1 , ..., π‘π‘š/2 , 𝑐1
βˆ’1
, ..., π‘π‘š/2
βˆ’1
}
(5.83)
ja siten
∏
π‘Ž = 1(βˆ’1)𝑐1 𝑐1
βˆ’1
β‹… β‹… β‹… π‘π‘š/2 π‘π‘š/2
βˆ’1
= βˆ’1.
(5.84)
π‘Žβˆˆβ„€βˆ—π‘π‘Ÿ
ESIM: 32 = π‘π‘Ÿ . Jolloin
1 β‹… 2 β‹… 4 β‹… 5 β‹… 7 β‹… 8 ≑ βˆ’1 (mod 32 ).
5.2
(5.85)
Wolstenholmen lause
Lause 5.11. WOLSTENHOLMEN LAUSE: Olkoon 𝑝 ∈ β„™β‰₯5 . Tällöin
1+
1 1
1
+ + ... +
≑0
2 3
π‘βˆ’1
(mod 𝑝2 ).
(5.86)
(Tätä todistusta EI kysytä kokeessa.)
Todistus, I tapa:
Tarkastellaan polynomia
𝐺(π‘₯) = (π‘₯ βˆ’ 1)(π‘₯ βˆ’ 2) β‹… β‹… β‹… (π‘₯ βˆ’ (𝑝 βˆ’ 1)) ∈ β„€[π‘₯].
(5.87)
Aukaistaan tulo, jolloin
𝐺(π‘₯) = π‘₯π‘βˆ’1 βˆ’ π‘Šπ‘βˆ’2 π‘₯π‘βˆ’2 + π‘Šπ‘βˆ’3 π‘₯π‘βˆ’3 βˆ’ ...
+π‘Š2 π‘₯2 βˆ’ π‘Š1 π‘₯ + π‘Š0 ,
(5.88)
50
missä π‘Šπ‘– ∈ β„€. Välittömästi saadaan
π‘₯(π‘₯ βˆ’ 1)(π‘₯ βˆ’ 2) β‹… β‹… β‹… (π‘₯ βˆ’ (𝑝 βˆ’ 1)) =
π‘₯𝑝 βˆ’ π‘Šπ‘βˆ’2 π‘₯π‘βˆ’1 + π‘Šπ‘βˆ’3 π‘₯π‘βˆ’2 βˆ’ π‘Šπ‘βˆ’4 π‘₯π‘βˆ’3 + ...
+π‘Š2 π‘₯3 βˆ’ π‘Š1 π‘₯2 + π‘Š0 π‘₯,
(5.89)
johon sijoitetaan π‘₯ = 𝑦 βˆ’ 1 ja siten
(𝑦 βˆ’ 1)(𝑦 βˆ’ 2) β‹… β‹… β‹… (𝑦 βˆ’ (𝑝 βˆ’ 1))(𝑦 βˆ’ 𝑝) = (𝑦 βˆ’ 1)𝑝
βˆ’π‘Šπ‘βˆ’2 (𝑦 βˆ’ 1)π‘βˆ’1 + π‘Šπ‘βˆ’3 (𝑦 βˆ’ 1)π‘βˆ’2 βˆ’ π‘Šπ‘βˆ’4 (𝑦 βˆ’ 1)π‘βˆ’3 + ...
+π‘Š2 (𝑦 βˆ’ 1)3 βˆ’ π‘Š1 (𝑦 βˆ’ 1)2 + π‘Š0 (𝑦 βˆ’ 1).
(5.90)
Yhtälössä (5.90) V.P.=
(𝑦 βˆ’ 𝑝)𝐺(𝑦) = (𝑦 βˆ’ 𝑝)(𝑦 π‘βˆ’1 βˆ’ π‘Šπ‘βˆ’2 𝑦 π‘βˆ’2 + π‘Šπ‘βˆ’3 𝑦 π‘βˆ’3 βˆ’ ...
+π‘Š2 𝑦 2 βˆ’ π‘Š1 𝑦 + π‘Š0 ) =
𝑦 𝑝 βˆ’ (𝑝 + π‘Šπ‘βˆ’2 )𝑦 π‘βˆ’1 + (π‘π‘Šπ‘βˆ’2 + π‘Šπ‘βˆ’3 )𝑦 π‘βˆ’2
βˆ’(π‘π‘Šπ‘βˆ’3 + π‘Šπ‘βˆ’4 )𝑦 π‘βˆ’3 + ...
βˆ’(π‘π‘Š2 + π‘Š1 )𝑦 2 + (π‘π‘Š1 + π‘Š0 )𝑦 βˆ’ π‘π‘Š0 .
(5.91)
Toisaalta yhtälön (5.90) O.P.=
( )
( )
(
)
𝑝
𝑝
π‘βˆ’1
π‘βˆ’1
𝑝
𝑦 βˆ’(
+ π‘Šπ‘βˆ’2 )𝑦
+(
+ π‘Šπ‘βˆ’2
+ π‘Šπ‘βˆ’3 )𝑦 π‘βˆ’2
1
2
1
( )
(
)
(
)
𝑝
π‘βˆ’1
π‘βˆ’2
βˆ’(
+ π‘Šπ‘βˆ’2
+ π‘Šπ‘βˆ’3
+ π‘Šπ‘βˆ’4 )𝑦 π‘βˆ’3
3
2
1
51
(
)
(
)
( )
𝑝
π‘βˆ’1
2
+... + (
+ π‘Šπ‘βˆ’2
+ ... + π‘Š1
+ π‘Š0 )𝑦
π‘βˆ’1
π‘βˆ’2
1
βˆ’(1 + π‘Šπ‘βˆ’2 + ... + π‘Š1 + π‘Š0 ).
(5.92)
Verrataan seuraavaksi vastinpotenssien kertoimia yhtälöissä (5.91) ja (5.92), jolloin
𝑦𝑝 :
𝑦
π‘βˆ’1
:
𝑝 + π‘Šπ‘βˆ’2
1 = 1,
(5.93)
( )
𝑝
=
+ π‘Šπ‘βˆ’2 ,
1
(5.94)
𝑦 π‘βˆ’2 : π‘π‘Šπ‘βˆ’2 + π‘Šπ‘βˆ’3 =
( )
(
)
𝑝
π‘βˆ’1
+ π‘Šπ‘βˆ’2
+ π‘Šπ‘βˆ’3 ,
2
1
(5.95)
𝑦 π‘βˆ’3 : π‘π‘Šπ‘βˆ’3 + π‘Šπ‘βˆ’4 =
( )
(
)
(
)
𝑝
π‘βˆ’1
π‘βˆ’2
+ π‘Šπ‘βˆ’2
+ π‘Šπ‘βˆ’3
+ π‘Šπ‘βˆ’4 ,
3
2
1
(5.96)
𝑦 1 : π‘π‘Š1 + π‘Š0 =
(
)
(
)
( )
𝑝
π‘βˆ’1
2
+ π‘Šπ‘βˆ’2
+ ... + π‘Š1
+ π‘Š0 ,
π‘βˆ’1
π‘βˆ’2
1
(5.97)
...
𝑦0 :
π‘π‘Š0 = 1 + π‘Šπ‘βˆ’2 + ... + π‘Š1 + π‘Š0 .
(5.98)
Kaksi ensimmäistä ovat triviaali-identiteettejä mutta seuraavista saadaan palautuskaavat:
π‘Šπ‘βˆ’2
( )
𝑝
=
,
2
(5.99)
52
( ) (
)
𝑝
π‘βˆ’1
=
+
π‘Šπ‘βˆ’2 ,
3
2
(5.100)
( ) (
)
(
)
π‘βˆ’2
𝑝
π‘βˆ’1
=
+
π‘Šπ‘βˆ’2 +
π‘Šπ‘βˆ’3 , ...
4
3
2
(5.101)
2π‘Šπ‘βˆ’3
3π‘Šπ‘βˆ’4
(
(𝑝 βˆ’ 2)π‘Š1 =
) (
)
( )
𝑝
π‘βˆ’1
3
+
π‘Šπ‘βˆ’2 + ... +
π‘Š2 ,
π‘βˆ’1
π‘βˆ’2
2
(𝑝 βˆ’ 1)π‘Š0 = 1 + π‘Šπ‘βˆ’2 + ... + π‘Š1 .
Huomaa, että nämä yhtälöt ovat muotoa
(
)
𝑝
π‘—π‘Šπ‘βˆ’π‘—βˆ’1 =
+ ... βˆ€ 1 ≀ 𝑗 ≀ 𝑝 βˆ’ 1.
𝑗+1
(5.102)
(5.103)
(5.104)
Käytetään tulosta (4.26), jolloin
( )
𝑝
𝑝 2
(5.105)
ja siten
𝑗 = 1.
π‘βˆ£π‘Šπ‘βˆ’2 .
(5.106)
Seuraavaksi
( )
𝑝
π‘βˆ£
ja π‘βˆ£π‘Šπ‘βˆ’2 ,
3
(5.107)
joten
𝑗 = 2.
π‘βˆ£π‘Šπ‘βˆ’3 .
(5.108)
Edelleen
( )
𝑝
π‘βˆ£
,
4
π‘βˆ£π‘Šπ‘βˆ’2
ja π‘βˆ£π‘Šπ‘βˆ’3 ,
(5.109)
joten
𝑗 = 3.
π‘βˆ£π‘Šπ‘βˆ’4 .
(5.110)
53
...
𝑗 = 𝑝 βˆ’ 2.
π‘βˆ£π‘Š1 .
(5.111)
π‘βˆ£π‘Š1 , π‘Š2 , ..., π‘Šπ‘βˆ’2 ,
(5.112)
Siten
josta tuloksen (5.103) kanssa seuraa
𝑗 = 𝑝 βˆ’ 1.
(𝑝 βˆ’ 1)π‘Š0 ≑ 1 (mod 𝑝)
(5.113)
eli
π‘Š0 ≑ βˆ’1 (mod 𝑝).
(5.114)
π‘Š0 = (𝑝 βˆ’ 1)!,
(5.115)
Mutta
joten saadaan II todistus Wilsonin lauseelle.
Sijoitetaan nyt π‘₯ = 𝑝 yhtälöön
π‘βˆ’1
π‘βˆ’1
∏
βˆ‘
𝐺(π‘₯) =
(π‘₯ βˆ’ 𝑗) =
(βˆ’1)𝑖 π‘Šπ‘– π‘₯𝑖 ,
𝑗=1
π‘Šπ‘βˆ’1 = 1,
(5.116)
𝑖=0
josta saadaan
π‘Š1 = π‘Š2 𝑝 βˆ’ π‘Š3 𝑝2 βˆ’ ... + π‘π‘βˆ’2 .
(5.117)
Koska 𝑝 β‰₯ 5, niin π‘βˆ£π‘Š2 ja siten
𝑝2 βˆ£π‘Š1 .
Toisaalta
π‘Š1 =
π‘βˆ’1 π‘βˆ’1
βˆ‘
∏
(5.118)
𝑖=
𝑗=1 𝑖=1,π‘–βˆ•=𝑗
2 β‹… 3 β‹… β‹… β‹… (𝑝 βˆ’ 1) + 1 β‹… 3 β‹… 4 β‹… β‹… β‹… (𝑝 βˆ’ 1) + ...
+1 β‹… 2 β‹… β‹… β‹… (𝑝 βˆ’ 3) β‹… (𝑝 βˆ’ 1) + 1 β‹… 2 β‹… β‹… β‹… (𝑝 βˆ’ 2) =
54
)
(
1
1 1
.
(𝑝 βˆ’ 1)! 1 + + + ... +
2 3
π‘βˆ’1
(5.119)
Siten
1 1
1
𝑝 1 + + + ... +
2 3
π‘βˆ’1
2
(5.120)
II todistus Fermat’n pikkulauseelle. Olkoot 𝑝 ∈ β„™, π‘Ž ∈ β„€ ja 𝑝 ∀ π‘Ž. Tällöin
π‘Žβ‰‘π‘—
(mod 𝑝),
(5.121)
jollakin 𝑗 = 1, 2, ..., 𝑝 βˆ’ 1. Sijoitetaan π‘₯ = π‘Ž yhtälöön (5.116), jolloin
π‘Žπ‘βˆ’1 βˆ’ π‘Šπ‘βˆ’2 π‘Žπ‘βˆ’2 + π‘Šπ‘βˆ’3 π‘Žπ‘βˆ’3 βˆ’ ... + π‘Š2 π‘Ž2 βˆ’ π‘Š1 π‘Ž + π‘Š0
≑ 0 (mod 𝑝),
(5.122)
π‘Šπ‘βˆ’2 , ..., π‘Š1 ≑ 0 (mod 𝑝).
(5.123)
missä
Siten
π‘Žπ‘βˆ’1 ≑ βˆ’π‘Š0 ≑ βˆ’(𝑝 βˆ’ 1)! ≑ 1 (mod 𝑝).
5.3
(5.124)
(𝑝 βˆ’ 1)! ja π‘Žπ‘βˆ’1 (mod 𝑝2 )/EI kokeeseen
Tiedetään, että
(𝑝 βˆ’ 1)! ≑ βˆ’1 (mod 𝑝2 ),
(5.125)
kun 𝑝 = 5, 13, 563, ... (Wilsonin alkulukuja) ja
π‘Žπ‘βˆ’1 ≑ 1 (mod 𝑝2 ),
(5.126)
kun 𝑝 = 1093, 3511, .... Mutta yleisellä tasolla kohtien (5.125) ja (5.126) jakojäännöksien (mod 𝑝2 ) käyttäytymistä ei tunneta.
55
Ehdon (5.126) tutkiminen on ollut tärkeää liittyen Fermat’n suuren lauseen todistusyrityksiin, sillä jos 𝑝 ∈ β„™β‰₯3 ja
2π‘βˆ’1 βˆ•β‰‘ 1 (mod 𝑝2 ),
(5.127)
niin
π‘₯𝑝 + 𝑦 𝑝 βˆ•= 𝑧 𝑝
βˆ€ π‘₯, 𝑦, 𝑧 ∈ β„€+ .
(5.128)
Tosin Andre Wiles [Annals of Mathematics 141 (1994)] on todistanut, että (5.128)
pätee ilman lisäoletusta (5.127). Wilesin todistus perustuu mm. elliptisten käyrien ominaisuuksiin.
Olkoon 𝑝 ∈ β„™β‰₯3 , tällöin Pikku Fermat’n nojalla tiedetään, että
2π‘βˆ’1 βˆ’ 1 = 𝑙 β‹… 𝑝,
(5.129)
jollakin 𝑙 ∈ β„€, joten on luonnollista tutkia Fermat’n osamääriä
π‘žπ‘ (2) =
2π‘βˆ’1 βˆ’ 1
∈ β„€.
𝑝
(5.130)
Lause 5.12. Olkoon 𝑝 ∈ β„™β‰₯3 . Tällöin
π‘žπ‘ (2) =
2π‘βˆ’1 βˆ’ 1
1 1
1
≑ 1 + + + ... +
𝑝
3 5
π‘βˆ’2
(mod 𝑝).
Huomaa, että (5.131) on yhtäpitävää ehdon
(
)
1 1
1
π‘βˆ’1
2
≑ 1 + 𝑝 1 + + + ... +
3 5
π‘βˆ’2
(mod 𝑝2 )
(5.131)
(5.132)
kanssa.
Todistus. Aluksi binomikaavalla saadaan
π‘βˆ’1 ( )
𝑝 ( )
βˆ‘
βˆ‘
𝑝
𝑝
𝑝
2 =
=2+
,
𝑖
𝑖
𝑖=0
𝑖=1
(5.133)
56
jossa tuloksen (4.26) nojalla
( )
𝑝
= π‘β„Žπ‘– ,
𝑖
(5.134)
jollakin β„Žπ‘– ∈ β„€ aina, kun 𝑖 = 1, ..., 𝑝 βˆ’ 1. Edelleen
β„Žπ‘– =
(𝑝 βˆ’ 1)(𝑝 βˆ’ 2) β‹… β‹… β‹… (𝑝 βˆ’ 𝑖 + 1)
≑
𝑖!
(βˆ’1)π‘–βˆ’1 (𝑖 βˆ’ 1)!
(βˆ’1)π‘–βˆ’1
=
𝑖!
𝑖
(5.135)
(mod 𝑝)
eli
β„Žπ‘– =
(βˆ’1)π‘–βˆ’1
+ π‘šπ‘– 𝑝,
𝑖
(5.136)
jollakin π‘šπ‘– = π‘Ž/𝑏 ∈ β„š, 𝑝 βˆ• βˆ£π‘. Siten (5.134) ja (5.136) antavat
( )
(
)
𝑝
(βˆ’1)π‘–βˆ’1
𝑝
=𝑝
+ π‘šπ‘– 𝑝 ≑ (βˆ’1)π‘–βˆ’1
(mod 𝑝2 ).
𝑖
𝑖
𝑖
Yhtälöiden (5.133) ja (5.137) nojalla
(
)
1 1
1
1
𝑝
2 ≑ 2 + 𝑝 1 βˆ’ + βˆ’ ... +
βˆ’
2 3
π‘βˆ’2 π‘βˆ’1
(mod 𝑝2 ).
(5.137)
(5.138)
Toisaalta
1
1
1 1
+ βˆ’ ... +
βˆ’
=
2 3
π‘βˆ’2 π‘βˆ’1
(
)
1 1
1
2 1 + + + ... +
3 5
π‘βˆ’2
)
(
1
1
1 1
βˆ’ 1 + + + ... +
+
2 3
π‘βˆ’2 π‘βˆ’1
1βˆ’
(
1 1
1
≑ 2 1 + + + ... +
3 5
π‘βˆ’2
)
(mod 𝑝2 )
tuloksen (5.86) nojalla. Yhdistämällä (5.138) ja (5.139) saadaan
(
)
1 1
1
𝑝
2 ≑ 2 + 2𝑝 1 + + + ... +
(mod 𝑝2 ),
3 5
π‘βˆ’2
(5.139)
(5.140)
missä 𝑝 βŠ₯ 2, joten (5.132) seuraa.
57
Esimerkki 24. Olkoon 𝑝 = 7. Nyt
2π‘βˆ’1 = 26 = 1 + 63 = 1 + 7 β‹… 9 ≑
(5.141)
(
)
1 1
1+7 1+ +
3 5
(5.142)
(mod 72 ).
Huomaa, että 1/3 = 5 ja 1/5 = 3 (mod 7).
6
Polynomien kongruenssi
Määritelmä 6.1. Olkoot 𝑛 ∈ β„€β‰₯2 ja
𝑃 (π‘₯) =
𝑛
βˆ‘
π‘π‘˜ π‘₯π‘˜ ∈ β„š[π‘₯],
π‘˜=0
𝑄(π‘₯) =
𝑛
βˆ‘
π‘žπ‘˜ π‘₯π‘˜ ∈ β„š[π‘₯],
π‘˜=0
jolloin asetetaan
𝑃 (π‘₯) ≑ 𝑄(π‘₯) (mod 𝑛)
π‘π‘˜ ≑ π‘žπ‘˜
(mod 𝑛)
⇔
βˆ€π‘˜ = 0, 1, ..., 𝑛.
(6.1)
Seuraavassa käytetään jakojäännösluokkia π‘Ž ∈ ℀𝑛 . Huomaa, että kun 𝑝 ∈ β„™, niin
℀𝑝 on kunta.
Määritelmä 6.2. Olkoon 𝑛 ∈ β„€β‰₯2 ja π‘Ž(π‘₯) = π‘Ž0 + π‘Ž1 π‘₯ + ... + π‘Žπ‘‘ π‘₯𝑑 ∈ β„€[π‘₯]. Kuvaus
π‘Ÿπ‘› (π‘Ž0 + π‘Ž1 π‘₯ + ... + π‘Žπ‘‘ π‘₯𝑑 ) = π‘Ž0 + π‘Ž1 π‘₯ + ... + π‘Žπ‘‘ π‘₯𝑑
π‘Ÿπ‘› : β„€[π‘₯] β†’ ℀𝑛 [π‘₯],
(6.2)
π‘Ÿπ‘› (π‘Ž(π‘₯)) = π‘Ž(π‘₯),
on reduktio (mod 𝑛).
58
Lause 6.1. Reduktio
π‘Ÿπ‘› : β„€[π‘₯] β†’ ℀𝑛 [π‘₯],
π‘Ÿπ‘› (π‘Ž(π‘₯)) = π‘Ž(π‘₯),
on rengasmorfismi.
Lause 6.2.
π‘Ž0 + ... + π‘Žπ‘‘ π‘₯𝑑 = 𝑏0 + ... + 𝑏𝑑 π‘₯𝑑 ⇔
π‘Ž0 + ... + π‘Žπ‘‘ π‘₯𝑑 ≑ 𝑏0 + ... + 𝑏𝑑 π‘₯𝑑
(mod 𝑛)
(6.3)
(6.4)
Lause 6.3. WOLSTENHOLMEN LAUSE: Olkoon 𝑝 ∈ β„™β‰₯5 . Tällöin
1+
1
1 1
+ + ... +
≑0
2 3
π‘βˆ’1
(mod 𝑝2 ).
(6.5)
Todistus. II tapa. Nojautuu Fermat’n pikkulauseeseen 5.9.
Tarkastellaan polynomeja
𝐺(π‘₯) = (π‘₯ βˆ’ 1)(π‘₯ βˆ’ 2) β‹… β‹… β‹… (π‘₯ βˆ’ (𝑝 βˆ’ 1)) ∈ β„€[π‘₯];
(6.6)
𝐹 (π‘₯) = π‘₯π‘βˆ’1 βˆ’ 1 ∈ β„€[π‘₯]
(6.7)
ja niiden reduktioita (mod 𝑝)
𝐺(π‘₯), 𝐹 (π‘₯) ∈ ℀𝑝 [π‘₯].
(6.8)
Välittömästi
𝐺(𝑗) = 0,
5.9
𝐹 (𝑗) = 0,
βˆ€π‘— = 1, 2, ..., 𝑝 βˆ’ 1;
(6.9)
βˆ€π‘— = 1, 2, ..., 𝑝 βˆ’ 1.
(6.10)
59
Kirjoitetaan
π‘βˆ’1
π‘βˆ’1
∏
βˆ‘
𝐺(π‘₯) =
(π‘₯ βˆ’ 𝑗) =
(βˆ’1)𝑖 π‘Šπ‘– π‘₯𝑖 =
𝑗=1
𝑖=0
π‘₯π‘βˆ’1 βˆ’ π‘Šπ‘βˆ’2 π‘₯π‘βˆ’2 + π‘Šπ‘βˆ’3 π‘₯π‘βˆ’3 βˆ’ ...
+ π‘Š2 π‘₯2 βˆ’ π‘Š1 π‘₯ + π‘Š0 ,
π‘Šπ‘βˆ’1 = 1. (6.11)
Koska polynomirenkaassa ℀𝑝 [π‘₯] ei-vakiopolynomilla on korkeintaan asteen verran
nollakohtia, niin Lauseen 16.2 nojalla saadaan polynomien identtisyys
𝐺(π‘₯) = 𝐹 (π‘₯).
(6.12)
Todistetaan (6.12). Tutkitaan polynomia
𝑐(π‘₯) := 𝐺(π‘₯) βˆ’ 𝐹 (π‘₯) =
βˆ’ π‘Š π‘βˆ’2 π‘₯π‘βˆ’2 + ... βˆ’ π‘Š 1 π‘₯ + π‘Š 0 βˆ’ 1 (6.13)
jonka aste deg 𝑐(π‘₯) ≀ 𝑝 βˆ’ 2 ja jolla on 𝑝 βˆ’ 1 nollakohtaa 1, ..., 𝑝 βˆ’ 1. Jos olisi
deg 𝑐(π‘₯) β‰₯ 1, niin saataisiin ristiriita Lauseen 16.2 kanssa. Siten 𝑐(π‘₯) on vakiopolynomi. Koska
𝑐(1) := 𝐺(1) βˆ’ 𝐹 (1) = 0 βˆ’ 0 = 0,
(6.14)
niin 𝐺(π‘₯) = 𝐹 (π‘₯).
Tuloksen (6.12) nojalla
π‘₯π‘βˆ’1 βˆ’ π‘Šπ‘βˆ’2 π‘₯π‘βˆ’2 + π‘Šπ‘βˆ’3 π‘₯π‘βˆ’3 βˆ’ ...
+π‘Š2 π‘₯2 βˆ’ π‘Š1 π‘₯ + π‘Š0 ≑ π‘₯π‘βˆ’1 βˆ’ 1
(mod 𝑝).
(6.15)
60
eli
π‘Šπ‘˜ ≑ 0
(mod 𝑝), π‘˜ = 1, 2, ..., 𝑝 βˆ’ 2,
π‘Š0 ≑ βˆ’1
(mod 𝑝).
(6.16)
Sijoitetaan nyt π‘₯ = 𝑝 yhtälöön (6.11), jolloin
π‘βˆ’1
π‘βˆ’1
βˆ‘
∏
(βˆ’1)𝑖 π‘Šπ‘– 𝑝𝑖 .
(𝑝 βˆ’ 𝑗) =
(6.17)
𝑖=0
𝑗=1
Tällöin saadaan
π‘Š1 = π‘Š2 𝑝 βˆ’ π‘Š3 𝑝2 βˆ’ ... + π‘π‘βˆ’2 .
(6.18)
Koska 𝑝 β‰₯ 5, niin π‘βˆ£π‘Š2 ja siten
𝑝2 βˆ£π‘Š1 .
Toisaalta
π‘Š1 =
π‘βˆ’1 π‘βˆ’1
βˆ‘
∏
(6.19)
𝑖=
𝑗=1 𝑖=1,π‘–βˆ•=𝑗
2 β‹… 3 β‹… β‹… β‹… (𝑝 βˆ’ 1) + 1 β‹… 3 β‹… 4 β‹… β‹… β‹… (𝑝 βˆ’ 1) + ...
+1 β‹… 2 β‹… β‹… β‹… (𝑝 βˆ’ 3) β‹… (𝑝 βˆ’ 1) + 1 β‹… 2 β‹… β‹… β‹… (𝑝 βˆ’ 2) =
(
1 1
1
(𝑝 βˆ’ 1)! 1 + + + ... +
2 3
π‘βˆ’1
)
.
(6.20)
Siten
1 1
1
𝑝 1 + + + ... +
2 3
π‘βˆ’1
2
(6.21)
Esimerkki 25. 𝑝 = 3.
2
∏
𝐺(π‘₯) =
(π‘₯ βˆ’ 𝑗) = π‘₯2 βˆ’ π‘Š1 π‘₯ + π‘Š0 = π‘₯2 βˆ’ 3π‘₯ + 2,
𝑗=1
)
(
1
π‘Š1 = 3 = 2! 1 +
,
2
β‡’
(
)
1
3
1 + 2 . (6.22)
61
Esimerkki 26. 𝑝 = 5.
4
∏
𝐺(π‘₯) = (π‘₯ βˆ’ 𝑗) =
𝑗=1
π‘₯4 βˆ’ π‘Š3 π‘₯3 + π‘Š2 π‘₯2 βˆ’ π‘Š1 π‘₯ + π‘Š0 ,
π‘Š3 = 4 + 3 + 2 + 1,
(6.23)
π‘Š2 = 3 β‹… 4 + 2 β‹… 4 + 1 β‹… 4 + 2 β‹… 3 + 1 β‹… 3 + 1 β‹… 2,
π‘Š1 = 2 β‹… 3 β‹… 4 + 1 β‹… 3 β‹… 4 + 1 β‹… 2 β‹… 4 + 1 β‹… 2 β‹… 3,
π‘Š0 = 4!.
ja
(
1 1 1
π‘Š1 = 50 = 4! 1 + + +
2 3 4
)
52 βŠ₯ 4!
,
β‡’
(
)
1
1
1
. (6.24)
5 1 + + +
2 3 4
2
Lause 6.4. Olkoon 𝑝 ∈ β„™, tällöin
(π‘₯ + 1)𝑝 ≑ π‘₯𝑝 + 1
(mod 𝑝).
(6.25)
polynomirenkaassa β„š[π‘₯].
Todistus. Binomisarjan ja Lauseen 4.5 nojalla
𝑝 ( )
βˆ‘
𝑝 π‘˜
(π‘₯ + 1) =
π‘₯ ≑
π‘˜
π‘˜=0
𝑝
π‘₯𝑝 + 0 β‹… π‘₯π‘βˆ’1 + 0 β‹… π‘₯π‘βˆ’2 + ... + 0 β‹… π‘₯ + 1 = π‘₯𝑝 + 1
(6.26)
(mod 𝑝).
Lause 6.5. Olkoot 𝑛 ∈ β„€β‰₯2 ja 𝑓 (π‘₯), 𝑔(π‘₯), β„Ž(π‘₯) ∈ β„š[π‘₯] ja
𝑔(π‘₯) ≑ β„Ž(π‘₯)
(mod 𝑛).
(6.27)
Tällöin
𝑓 (𝑔(π‘₯)) ≑ 𝑓 (β„Ž(π‘₯))
(mod 𝑛).
(6.28)
62
Lause 6.6. Olkoot 𝑝 ∈ β„™ ja π‘Ÿ ∈ β„•. Tällöin
π‘Ÿ
π‘Ÿ
(π‘₯ + 1)𝑝 ≑ π‘₯𝑝 + 1
(mod 𝑝).
(6.29)
polynomirenkaassa β„š[π‘₯].
⇔
Todistus. Induktiolla. π‘Ÿ = 1.
Lause 6.4.
Induktioaskeleessa lasketaan V.P.=
(π‘₯ + 1)𝑝
π‘Ÿ+1
π‘Ÿ
π‘Ÿ
= ((π‘₯ + 1)𝑝 )𝑝 ≑ (π‘₯𝑝 + 1)𝑝
π‘Ÿ
≑ (π‘₯𝑝 )𝑝 + 1 = π‘₯𝑝
π‘Ÿ+1
+ 1 (mod 𝑝)
(6.30)
(6.31)
=O.P. Kohdassa (6.30) sovellettiin induktio-oletusta ja Lausetta 6.5 sekä kohdassa (6.30) Lausetta 6.4.
Seurauksena saadaan
Lause 6.7. Olkoot 𝑝 ∈ β„™ ja π‘Ÿ ∈ β„€+ . Tällöin
( π‘Ÿ)
𝑝
≑ 0 (mod 𝑝) βˆ€ π‘˜ = 1, ..., π‘π‘Ÿ βˆ’ 1.
π‘˜
(6.32)
Lause 6.6 voidaan yleistää kahdenmuuttujan polynomeille.
Lause 6.8. Olkoot 𝑝 ∈ β„™ ja π‘Ÿ ∈ β„•. Tällöin
π‘Ÿ
π‘Ÿ
(π‘₯ + 𝑦)𝑝 ≑ π‘₯𝑝 + 𝑦 𝑝
π‘Ÿ
(mod 𝑝)
(6.33)
polynomirenkaassa β„š[π‘₯, 𝑦].
Ja edelleen useanmuuttujan tapaukseen.
Lause 6.9. Olkoot 𝑝 ∈ β„™ ja π‘Ÿ ∈ β„•. Tällöin
π‘Ÿ
π‘Ÿ
π‘Ÿ
(π‘₯1 + ... + π‘₯π‘š )𝑝 ≑ π‘₯𝑝1 + ... + π‘₯π‘π‘š
(mod 𝑝)
(6.34)
polynomirenkaassa β„š[π‘₯1 , ..., π‘₯π‘š ].
63
6.1
Sovelluksia lukujen kongruensseihin
Määritelmä 6.3. Olkoon 𝑝 ∈ β„™ ja
𝐴=
𝑐
π‘Ž
= π‘π‘Ÿ ,
𝑏
𝑑
𝑝 βˆ• βˆ£π‘π‘‘.
(6.35)
Tällöin asetetaan
𝑣𝑝 (𝐴) = π‘Ÿ,
(6.36)
joka on luvun 𝐴 eksponentiaalinen 𝑝-valuaatio.
Siten, jos 𝑣𝑝 (𝐴) β‰₯ 0, niin 𝑝 βŠ₯ 𝑏 ja jos π‘βˆ£π΄, niin 𝑝 βŠ₯ 𝑏.
Sovelletaan Lausetta 6.9 antamalle muuttujille rationaalilukuarvot.
Lause 6.10. Olkoot 𝑝 ∈ β„™, π‘Ÿ ∈ β„• ja 𝐴𝑖 ∈ β„š, 𝑣𝑝 (𝐴𝑖 ) β‰₯ 0 aina, kun 𝑖 = 1, ..., π‘š.
Tällöin
π‘Ÿ
π‘Ÿ
π‘Ÿ
(𝐴1 + ... + π΄π‘š )𝑝 ≑ 𝐴𝑝1 + ... + π΄π‘π‘š
(mod 𝑝).
(6.37)
Huomaa, että (6.37) on Pikku-Fermat’n yleistys.
Olkoot 𝑝 ∈ β„™ ja 𝑛 ∈ β„•. Tiedetään, että 𝑝-kantakehitelmä
𝑛=
βˆ‘
𝑛𝑖 𝑝𝑖 ,
0 ≀ 𝑛𝑖 ≀ 𝑝 βˆ’ 1
(6.38)
𝑖β‰₯0
on yksikäsitteinen.
Lause 6.11. LUCASIN (BINOMIKERROIN)LAUSE.
Olkoot 𝑝 ∈ β„™, 𝑛, π‘˜ ∈ β„• sekä
𝑛=
βˆ‘
𝑖β‰₯0
𝑛𝑖 𝑝𝑖 ,
π‘˜=
βˆ‘
π‘˜π‘– 𝑝𝑖 ,
0 ≀ π‘˜π‘– , 𝑛𝑖 ≀ 𝑝 βˆ’ 1.
(6.39)
𝑖β‰₯0
Tällöin
( ) ∏( )
𝑛
𝑛𝑖
≑
(mod 𝑝).
π‘˜
π‘˜π‘–
𝑖β‰₯0
(6.40)
64
Todistusta EI kysytä kokeessa.
Todistus: Aluksi huomataan, että
(1 + π‘₯)𝑛 = (1 + π‘₯)𝑛0 (1 + π‘₯)𝑝𝑛1 (1 + π‘₯)𝑝
2
(1 + π‘₯)𝑛0 (1 + π‘₯𝑝 )𝑛1 (1 + π‘₯𝑝 )𝑛2 β‹… β‹… β‹…
2𝑛
2
β‹…β‹…β‹… ≑
(mod 𝑝)
(6.41)
Lauseen 6.6 nojalla. Sama binomikehitelmillä
𝑛 ( )
βˆ‘
𝑛
π‘˜=0
π‘˜
π‘₯π‘˜ ≑
𝑛0 ( )
𝑛1 ( )
𝑛2 ( )
βˆ‘
𝑛0 𝑖0 βˆ‘
𝑛1 𝑝𝑖1 βˆ‘
𝑛2 𝑝2 𝑖2
π‘₯
π‘₯
π‘₯
β‹…β‹…β‹… =
𝑖
𝑖
𝑖
0
1
2
𝑖 =0
𝑖 =0
𝑖 =0
0
1
2
π‘βˆ’1 ( )
π‘βˆ’1 ( )
π‘βˆ’1 ( )
βˆ‘
𝑛0 𝑖0 βˆ‘ 𝑛1 𝑝𝑖1 βˆ‘ 𝑛2 𝑝2 𝑖2
π‘₯
π‘₯
π‘₯
β‹…β‹…β‹… =
𝑖
𝑖
𝑖
0
1
2
𝑖0 =0
𝑖1 =0
𝑖2 =0
(
)(
)(
)
βˆ‘ βˆ‘
𝑛0
𝑛1
𝑛2
2
β‹… β‹… β‹… π‘₯𝑖0 +𝑖1 𝑝+𝑖2 𝑝 +...
𝑖0
𝑖1
𝑖2
0≀𝑗 0≀𝑖 β‰€π‘βˆ’1
𝑗
(mod 𝑝).
(6.42)
Tutkitaan V.P. polynomin termiä π‘₯π‘˜ ja sen O.P. polynomin vastintermiä π‘₯𝑖0 +𝑖1 𝑝+𝑖2 𝑝
joka saadaan, kun
π‘˜ = π‘˜0 + π‘˜1 𝑝 + π‘˜2 𝑝2 + ... = 𝑖0 + 𝑖1 𝑝 + 𝑖2 𝑝2 + ....
(6.43)
Luvun π‘˜ yksikäsitteisen 𝑝-kantaesityksen nojalla havaitaan, että 𝑖0 = π‘˜0 , 𝑖1 =
π‘˜1 ,... . Täten vertaamalla kongruenssin (6.42) V.P. ja O.P. termejä π‘₯π‘˜ , saadaan
kongruenssi
( ) ∏( )
𝑛
𝑛𝑖
≑
π‘˜
π‘˜π‘–
𝑖β‰₯0
(mod 𝑝).
(6.44)
65
2 +...
,
Esimerkki 27. 𝑝 = 7, 𝑛 = 11 = 4 + 1 β‹… 7, π‘˜ = 5 = 5 + 0 β‹… 7, joten
( ) ( )( ) ( )( )
11
𝑛0
𝑛1
4 1
≑
=
= 0 β‹… 1 = 0 (mod 7).
5
π‘˜0
π‘˜1
5 0
(6.45)
Esimerkki 28.
( 100
)
3 + 2 β‹… 310 + 2
≑2
310 + 2
7
Summausmenetelmiä
7.1
Polynomialgebran sovelluksia
(mod 3)
(6.46)
ESIM: Lähdetään identiteetistä
(1 + π‘₯)𝑛 (1 + π‘₯)π‘š = (1 + π‘₯)𝑛+π‘š ,
(7.1)
josta
𝑛 ( )
βˆ‘
𝑛
𝑗=0
𝑗
π‘₯
𝑗
π‘š ( )
βˆ‘
π‘š
𝑙=0
𝑙
𝑙
π‘₯ =
𝑛+π‘š
βˆ‘(
π‘˜=0
)
𝑛+π‘š π‘˜
π‘₯ .
π‘˜
Caychyn kertosäännöllä
(
)
𝑛+π‘š
𝑛+π‘š
βˆ‘ (𝑛 + π‘š)
βˆ‘ βˆ‘ (𝑛)(π‘š)
π‘˜
π‘₯ =
π‘₯π‘˜ ,
𝑗
𝑙
π‘˜
π‘˜=0
π‘˜=0
𝑗+𝑙=π‘˜
(7.2)
(7.3)
josta
( )( ) (
)
𝑛 π‘š
𝑛+π‘š
=
𝑗
𝑙
π‘˜
𝑗+𝑙=π‘˜,0≀𝑗,π‘™β‰€π‘˜
βˆ‘
(7.4)
Edelleen, asettamalla 𝑛 = π‘š = π‘˜, saadaan
) ( )
π‘š ( )(
βˆ‘
𝑛
π‘š
2π‘š
=
;
𝑗
π‘šβˆ’π‘—
π‘š
𝑗=0
π‘š ( )2
βˆ‘
π‘š
𝑗=0
𝑗
( )
2π‘š
=
.
π‘š
(7.5)
66
7.2
Teleskoopit
Teleskooppisumma
𝑛
βˆ‘
(π‘Žπ‘–+1 βˆ’ π‘Žπ‘– ) = π‘Žπ‘›+1 βˆ’ π‘Ž0
(7.6)
𝑖=0
ja teleskooppitulo
𝑛
∏
π‘Žπ‘–+1
π‘Žπ‘–
𝑖=0
=
π‘Žπ‘›+1
π‘Ž0
(7.7)
soveltuvat hyvin muunmuassa seuraavantyyppisten tulosten johtamiseen.
𝑛
βˆ‘
𝑛(𝑛 + 1)
2
(7.8)
𝑛(𝑛 + 1)(2𝑛 + 1)
6
(7.9)
π‘˜=
π‘˜=0
𝑛
βˆ‘
π‘˜2 =
π‘˜=0
𝑛
βˆ‘
3
(
π‘˜ =
π‘˜=0
𝑛
βˆ‘
𝑛(𝑛 + 1)
2
)2
(2π‘˜ + 1) = (𝑛 + 1)2
(7.10)
(7.11)
π‘˜=0
Johdetaan (7.11) valitsemalla π‘Žπ‘˜ = π‘˜ 2 ja lähtemällä identiteetistä
π‘Žπ‘˜+1 βˆ’ π‘Žπ‘˜ = (π‘˜ + 1)2 βˆ’ π‘˜ 2 = 2π‘˜ + 1.
(7.12)
Otetaan summat (7.12) molemminpuolin, jolloin
𝑛
βˆ‘
π‘˜=0
(2π‘˜ + 1) =
𝑛
βˆ‘
(π‘Žπ‘˜+1 βˆ’ π‘Žπ‘˜ ) = π‘Žπ‘›+1 βˆ’ π‘Ž0 = (𝑛 + 1)2 .
(7.13)
π‘˜=0
Edelleen
2
𝑛
βˆ‘
π‘˜=0
π‘˜+
𝑛
βˆ‘
1 = (𝑛 + 1)2 ,
(7.14)
π‘˜=0
josta saadaan (7.8). Valitsemalla π‘Žπ‘˜ = π‘˜ 3 ja teleskopoimalla identiteettiä
π‘Žπ‘˜+1 βˆ’ π‘Žπ‘˜ = (π‘˜ + 1)3 βˆ’ π‘˜ 3 = 3π‘˜ 2 + 3π‘˜ + 1
(7.15)
67
päästään tulokseen (7.9). JNE.
Johdetaan vielä
∞
βˆ‘
π‘—βˆ’1
𝑗=0
𝑗!
=0
(7.16)
lähtemällä erotuksesta
1
π‘˜
1
βˆ’
=
.
π‘˜! (π‘˜ + 1)!
(π‘˜ + 1)!
(7.17)
Summataan (7.17) puolittain, jolloin saadaan
𝑛 (
βˆ‘
1
π‘˜=0
1
βˆ’
π‘˜! (π‘˜ + 1)!
)
=
𝑛
βˆ‘
π‘˜=0
π‘˜
.
(π‘˜ + 1)!
(7.18)
Yhtälön (7.18)vasemmanpuolen summassa on teleskooppi ja siten
𝑛
βˆ‘
π‘˜=0
josta raja-arvona saadaan
π‘˜
1
=1βˆ’
,
(π‘˜ + 1)!
(𝑛 + 1)!
∞
βˆ‘
π‘˜=0
π‘˜
=1
(π‘˜ + 1)!
(7.19)
(7.20)
eli (7.16).
68
8
Fibonaccin ja Lucasin luvut
8.1
Rekursio ja Binet’n kaava
Määritelmä 8.1. Luvut 𝑓0 = 0, 𝑓1 = 1 ja palautuskaava (eli rekursio)
𝑓𝑛+2 = 𝑓𝑛+1 + 𝑓𝑛 ,
𝑛 ∈ β„•,
(8.1)
muodostavat Fibonaccin luvut ja luvut 𝑙0 = 2, 𝑙1 = 1 sekä palautuskaava
𝑙𝑛+2 = 𝑙𝑛+1 + 𝑙𝑛 ,
𝑛 ∈ β„•,
(8.2)
muodostavat Lucasin luvut.
Siten Fibonaccin lukuja ovat
𝑓0 = 0, 𝑓1 = 1, 𝑓2 = 1, 𝑓3 = 2, 𝑓4 = 3, 𝑓5 = 5, 𝑓6 = 8, 𝑓7 = 13, ...
(8.3)
ja Lucasin lukuja ovat
𝑙0 = 2, 𝑙1 = 1, 𝑙2 = 3, 𝑙3 = 4, 𝑙4 = 7, 𝑙5 = 11, 𝑙6 = 18, 𝑙7 = 29, ....
(8.4)
Ratkaistaan rekursio
𝑣𝑛+2 = 𝑣𝑛+1 + 𝑣𝑛 ,
𝑛 ∈ β„•,
(8.5)
yritteellä
𝑣𝑛 = π‘₯𝑛 ,
π‘₯ ∈ β„‚βˆ— .
(8.6)
Rekursiosta (8.5) saadaan
π‘₯𝑛+2 = π‘₯𝑛+1 + π‘₯𝑛
jonka ratkaisut ovat
√
1+ 5
,
𝛼=
2
⇔
π‘₯2 βˆ’ π‘₯ βˆ’ 1 = 0,
√
1βˆ’ 5
𝛽=
.
2
(8.7)
(8.8)
69
Lause 8.1. Olkoot π‘Ž, 𝑏 ∈ β„‚. Tällöin
𝐹𝑛 = π‘Žπ›Όπ‘› + 𝑏𝛽 𝑛
(8.9)
on rekursion (8.5) ratkaisu.
Todistus. Suoraan laskemalla saadaan
𝐹𝑛+2 = π‘Žπ›Όπ‘›+2 + 𝑏𝛽 𝑛+2 = π‘Ž(𝛼𝑛+1 + 𝛼𝑛 ) + 𝑏(𝛽 𝑛+1 + 𝛽 𝑛 ) =
π‘Žπ›Όπ‘›+1 + 𝑏𝛽 𝑛+1 + π‘Žπ›Όπ‘› + 𝑏𝛽 𝑛 = 𝐹𝑛+1 + 𝐹𝑛 .
(8.10)
Siten Fibonaccin luvut ovat muotoa
𝑓𝑛 = π‘Žπ›Όπ‘› + 𝑏𝛽 𝑛 ,
(8.11)
mistä saadaan
𝑓0 = π‘Žπ›Ό0 + 𝑏𝛽 0 ,
𝑓1 = π‘Žπ›Ό1 + 𝑏𝛽 1 .
(8.12)
Sijoitetaan alkuarvot 𝑓0 = 0 ja 𝑓1 = 1 yhtälöön (8.12), josta
√
√
1+ 5
1βˆ’ 5
π‘Ž + 𝑏 = 0, π‘Ž
+𝑏
=1
(8.13)
2
2
√
√
ja siten π‘Ž = 1/ 5 ja 𝑏 = βˆ’1/ 5. Vastaavasti Lucasin luvuille ja siten saadaan.
Lause 8.2. Fibonaccin ja Lucasin luvut voidaan esittää Binet’n kaavoilla
((
√ )𝑛 (
√ )𝑛 )
1
1+ 5
1βˆ’ 5
𝑓𝑛 = √
βˆ’
,
(8.14)
2
2
5
√ )𝑛 (
√ )𝑛
1+ 5
1βˆ’ 5
+
.
2
2
(8.15)
1
𝑓𝑛 = √ (𝛼𝑛 βˆ’ 𝛽 𝑛 ) ,
5
(8.16)
(
𝑙𝑛 =
Siis
70
𝑙𝑛 = (𝛼𝑛 + 𝛽 𝑛 ) ,
missä
√
1+ 5
𝛼=
,
2
√
1βˆ’ 5
𝛽=
.
2
Huomaa, että
𝛼𝛽 = βˆ’1,
(8.17)
𝛼 + 𝛽 = 1,
π›Όβˆ’π›½ =
(8.18)
√
5.
(8.19)
Lause 8.3.
𝑙𝑛 =
𝑓2𝑛
.
𝑓𝑛
(8.20)
Todistus. Suoraan laskemalla
𝑓2𝑛
𝛼2𝑛 βˆ’ 𝛽 2𝑛
= 𝑛
= 𝛼𝑛 + 𝛽 𝑛 = 𝑙𝑛 .
𝑓𝑛
𝛼 βˆ’ 𝛽𝑛
(8.21)
HUOM: Rekursioilla saadaan tarkat arvot nopeasti (laskennallinen kompleksisuus), mutta eksplisiittisistä esityksistä (8.14) ja (8.15) saadaan likiarvo nopeasti.
Lause 8.4.
𝛼2π‘˜
= √
5
⌊
𝑓2π‘˜
𝛼2π‘˜+1
= √
5
⌈
𝑓2π‘˜+1
βŒ‹
βˆ€π‘˜ ∈ β„•,
(8.22)
βŒ‰
βˆ€π‘˜ ∈ β„•.
Todistus. Aluksi haetaan likiarvot. Koska
√
1+ 5
𝛼=
= 1.6180...,
2
(8.23)
(8.24)
ja π›Όβˆ’1 = 𝛼 βˆ’ 1 = 0.6180..., niin
√
1βˆ’ 5
= 1 βˆ’ 𝛼 = βˆ’0.6180....
𝛽=
2
(8.25)
√
βˆ£π›½ 𝑛 / 5∣ < 1 βˆ€ 𝑛 ∈ β„•.
(8.26)
Siten
Tarkemmin laskareissa.
71
8.2
Matriisiesitys
Olkoon
⎞
βŽ›
𝑓 𝑓
1 1
⎠ = ⎝ 2 1⎠ .
𝔽=⎝
𝑓1 𝑓0
1 0
⎞
βŽ›
(8.27)
Lasketaan potensseja
βŽ›
𝔽2 = ⎝
βŽ›
𝔽3 = ⎝
2 1
1 1
3 2
2 1
⎞
βŽ›
⎠=⎝
⎞
βŽ›
⎠=⎝
𝑓3 𝑓2
𝑓2 𝑓1
𝑓4 𝑓3
𝑓3 𝑓2
⎞
⎠,
(8.28)
⎞
⎠.
(8.29)
Jolloin huomataan, että alkioiksi tulee Fibonaccin lukuja. Sovitaan vielä, että
π‘“βˆ’1 = 1, sillä tällöin pätee
𝑓1 = 𝑓0 + π‘“βˆ’1 .
(8.30)
Nyt
βŽ›
𝔽0 = 𝕀 = ⎝
Lause 8.5. Olkoon
1 0
0 1
βŽ›
𝔽𝑛 = ⎝
⎞
βŽ›
⎠=⎝
𝑓1
𝑓0
𝑓0 π‘“βˆ’1
𝑓𝑛+1
𝑓𝑛
𝑓𝑛
π‘“π‘›βˆ’1
⎞
⎠.
(8.31)
⎞
⎠.
(8.32)
Tällöin
𝔽𝑛 = 𝔽𝑛
βˆ€π‘› ∈ β„•.
(8.33)
Todistus. Induktiolla. Tapaukset 𝑛 = 0 ja 𝑛 = 1 kohdista (8.27) ja (8.31).
Induktio-oletus: Identiteetti (8.33) pätee, kun 𝑛 = π‘˜.
Induktioaskel; Lasketaan
π”½π‘˜+1
βŽ›
βŽžβŽ›
⎞
1 1
𝑓
π‘“π‘˜
⎠ ⎝ π‘˜+1
⎠=
= 𝔽1 π”½π‘˜ = ⎝
1 0
π‘“π‘˜ π‘“π‘˜βˆ’1
(8.34)
72
⎞
⎞ βŽ›
βŽ›
𝑓
𝑓
𝑓
+ π‘“π‘˜ π‘“π‘˜ + π‘“π‘˜βˆ’1
⎠ = ⎝ π‘˜+2 π‘˜+1 ⎠ = π”½π‘˜+1 .
⎝ π‘˜+1
π‘“π‘˜+1 π‘“π‘˜
π‘“π‘˜+1
π‘“π‘˜
(8.35)
Lause 8.6. Olkoot 𝑛, π‘š ∈ β„•, tällöin
𝑓𝑛+π‘š+1 = 𝑓𝑛+1 π‘“π‘š+1 + 𝑓𝑛 π‘“π‘š ,
(8.36)
2
2
𝑓2π‘š+1 = π‘“π‘š+1
+ π‘“π‘š
,
(8.37)
𝑓2π‘š = π‘“π‘š (π‘“π‘š+1 + π‘“π‘šβˆ’1 ).
(8.38)
Todistus. Sovelletaan identiteettiä
𝔽𝑛+π‘š = 𝔽𝑛+π‘š = 𝔽𝑛 π”½π‘š = 𝔽𝑛 π”½π‘š ,
(8.39)
jolloin
βŽ›
⎝
βŽ›
⎝
βŽ›
⎝
𝑓𝑛+1
𝑓𝑛
𝑓𝑛+π‘š+1
𝑓𝑛+π‘š
⎞
⎠=
𝑓𝑛+π‘š 𝑓𝑛+π‘šβˆ’1
βŽžβŽ›
⎞
𝑓𝑛
π‘“π‘š+1 π‘“π‘š
⎠⎝
⎠=
π‘“π‘›βˆ’1
π‘“π‘š π‘“π‘šβˆ’1
𝑓𝑛+1 π‘“π‘š+1 + 𝑓𝑛 π‘“π‘š 𝑓𝑛+1 π‘“π‘š + 𝑓𝑛 π‘“π‘šβˆ’1
𝑓𝑛 π‘“π‘š+1 + π‘“π‘›βˆ’1 π‘“π‘š 𝑓𝑛 π‘“π‘š + π‘“π‘›βˆ’1 π‘“π‘šβˆ’1
(8.40)
(8.41)
⎞
⎠.
(8.42)
Vertaamalla matriisien (8.40) ja (8.42) vastinalkioita saadaan (8.36), josta edelleen saadaan (8.37) ja (8.38).
Lause 8.7. Olkoon 𝑛 ∈ β„•, tällöin
𝑓𝑛+1 π‘“π‘›βˆ’1 βˆ’ 𝑓𝑛2 = (βˆ’1)𝑛 .
(8.43)
73
Todistus. Otetaan determinantit tuloksesta (8.33), jolloin
𝑛
𝑓𝑛+1 𝑓𝑛 1 1
=
.
𝑓𝑛 π‘“π‘›βˆ’1 1 0
(8.44)
Lause 8.8. Olkoon 𝑛 ∈ β„•, tällöin lukujen 𝑓𝑛+2 ja 𝑓𝑛+1 Eukleideen algoritmin
pituus on 𝑛. Edelleen
syt(𝑓𝑛+1 , 𝑓𝑛 ) = 1.
(8.45)
Todistus. Olkoot π‘Ž = 𝑓𝑛+2 ja 𝑏 = 𝑓𝑛+1 , jolloin
π‘Ÿ0 = π‘Ž, π‘Ÿ1 = 𝑏
0 ≀ π‘Ÿ1 < π‘Ÿ0
π‘Ÿ0 = π‘ž1 π‘Ÿ1 + π‘Ÿ2 = 1 β‹… π‘Ÿ1 + π‘Ÿ2
0 ≀ π‘Ÿ2 < π‘Ÿ1
sillä 𝑓𝑛+2 = 1 β‹… 𝑓𝑛+1 + 𝑓𝑛
π‘Ÿ1 = π‘ž2 π‘Ÿ2 + π‘Ÿ3 = 1 β‹… π‘Ÿ2 + π‘Ÿ3
0 ≀ π‘Ÿ3 < π‘Ÿ2
sillä 𝑓𝑛+1 = 1 β‹… 𝑓𝑛 + π‘“π‘›βˆ’1
..
.
π‘Ÿπ‘˜ = π‘žπ‘˜+1 π‘Ÿπ‘˜+1 + π‘Ÿπ‘˜+2 = 1 β‹… π‘Ÿπ‘˜+1 + π‘Ÿπ‘˜+2
0 ≀ π‘Ÿπ‘˜+2 < π‘Ÿπ‘˜+1
sillä 𝑓𝑛+2βˆ’π‘˜ = 1 β‹… 𝑓𝑛+1βˆ’π‘˜ + π‘“π‘›βˆ’π‘˜
..
.
π‘Ÿπ‘›βˆ’2 = π‘žπ‘›βˆ’1 π‘Ÿπ‘›βˆ’1 + π‘Ÿπ‘› = 1 β‹… π‘Ÿπ‘›βˆ’1 + π‘Ÿπ‘›
1 = π‘Ÿπ‘› < π‘Ÿπ‘›βˆ’1 = 2
sillä 𝑓4 = 1 β‹… 𝑓3 + 𝑓2
π‘Ÿπ‘›βˆ’1 = π‘žπ‘› π‘Ÿπ‘› = 2 β‹… 1
siten
π‘Ÿπ‘› = syt(π‘Ž, 𝑏) = 1.
(8.46)
Edelleen saadaan
π‘Ÿπ‘› = 𝑠𝑛 π‘Ž + 𝑑𝑛 𝑏
⇔
1 = 𝑠𝑛 𝑓𝑛+2 + 𝑑𝑛 𝑓𝑛+1 ,
(8.47)
missä 𝑠𝑛 ja 𝑑𝑛 saadaan palautuskaavoista
π‘ π‘˜+2 = π‘ π‘˜ βˆ’ π‘žπ‘˜+1 π‘ π‘˜+1 = π‘ π‘˜ βˆ’ π‘ π‘˜+1 ,
(8.48)
74
π‘‘π‘˜+2 = π‘‘π‘˜ βˆ’ π‘žπ‘˜+1 π‘‘π‘˜+1 = π‘‘π‘˜ βˆ’ π‘‘π‘˜+1
βˆ€ 0β‰€π‘˜ β‰€π‘›βˆ’2
(8.49)
lähtien alkuarvoista 𝑠0 = 𝑑1 = 1, 𝑠1 = 𝑑0 = 0.
ESIM: Olkoot 𝑛 = 5, 𝑓7 = 13, 𝑓6 = 8, jolloin π‘ž1 = ... = π‘ž4 = 1 ja π‘ž5 = 2. Siten
𝑠2 = 1, 𝑠3 = βˆ’1, 𝑠4 = 2, 𝑠5 = βˆ’3,... 𝑑5 = 5 ja
1 = (βˆ’3) β‹… 13 + 5 β‹… 8 = 𝑓5 𝑓6 βˆ’ 𝑓4 𝑓7 .
(8.50)
Lause 8.9. Olkoon π‘Ž, 𝑏 ∈ β„€+ annettu, tällöin Eukleideen algoritmin pituudelle 𝑛
pätee
𝑛 ≀ log π‘Ž/ log((1 +
√
5)/2)).
(8.51)
Eukleideen algoritmissa
π‘Ÿ0 = π‘Ž, π‘Ÿ1 = 𝑏
0 < π‘Ÿ1 < π‘Ÿ0
π‘Ÿ0 = π‘ž1 π‘Ÿ1 + π‘Ÿ2
..
.
0 < π‘Ÿ2 < π‘Ÿ1
π‘Ÿπ‘˜ = π‘žπ‘˜+1 π‘Ÿπ‘˜+1 + π‘Ÿπ‘˜+2
..
.
0 < π‘Ÿπ‘˜+2 < π‘Ÿπ‘˜+1
π‘Ÿπ‘›βˆ’2 = π‘žπ‘›βˆ’1 π‘Ÿπ‘›βˆ’1 + π‘Ÿπ‘›
0 < π‘Ÿπ‘› < π‘Ÿπ‘›βˆ’1
π‘Ÿπ‘›βˆ’1 = π‘žπ‘› π‘Ÿπ‘› + 0
osamäärien kokonaisosille pätee π‘žπ‘˜ β‰₯ 1 kaikilla π‘˜. Täten
π‘Ÿπ‘› β‰₯ 1 = 𝑓2 ,
(8.52)
π‘Ÿπ‘›βˆ’1 β‰₯ 2 = 𝑓3 ,
(8.53)
π‘Ÿπ‘›βˆ’2 β‰₯ 1 β‹… π‘Ÿπ‘›βˆ’1 + π‘Ÿπ‘› β‰₯ 𝑓3 + 𝑓2 = 𝑓4 .
(8.54)
75
Edelleen induktiolla saadaan
π‘Ÿπ‘›βˆ’β„Ž β‰₯ π‘“β„Ž+2
βˆ€ β„Ž = 0, 1, ..., 𝑛
ja siten
π‘Ž = π‘Ÿ0 β‰₯ 𝑓𝑛+2 β‰₯ ((1 +
√
5)/2)𝑛 .
(8.55)
(8.56)
Epäyhtälön (8.56) todistus laskareissa.
8.3
Generoiva sarja
Olkoon
𝐹 (𝑧) =
∞
βˆ‘
π‘“π‘˜ 𝑧 π‘˜
(8.57)
π‘˜=0
sarja, jolle haetaan lauseke tunnettujen funktioiden avulla. Vaihdetaan aluksi
summausindeksi π‘˜ = 𝑛 + 2, jolloin
𝐹 (𝑧) =
∞
βˆ‘
𝑓𝑛+2 𝑧 𝑛+2 + 𝑓1 𝑧 + 𝑓0 .
(8.58)
𝑛=0
Seuraavaksi käytetään rekursiota (8.1), jolloin
𝐹 (𝑧) = 𝑧
∞
βˆ‘
𝑓𝑛+1 𝑧 𝑛+1 + 𝑧 2
𝑛=0
𝑧
∞
βˆ‘
∞
βˆ‘
𝑓𝑛 𝑧 𝑛 + 𝑓1 𝑧 + 𝑓0 =
𝑛=0
π‘˜
π‘“π‘˜ 𝑧 + 𝑧
π‘˜=1
2
∞
βˆ‘
π‘“π‘˜ 𝑧 π‘˜ + 𝑓1 𝑧 + 𝑓0 =
π‘˜=0
𝑧(𝐹 (𝑧) βˆ’ 𝑓0 ) + 𝑧 2 𝐹 (𝑧) + 𝑧.
(8.59)
Yhtälöstä (8.59) saadaan ratkaisu
𝐹 (𝑧) =
𝑧
.
1 βˆ’ 𝑧 βˆ’ 𝑧2
(8.60)
76
Lause 8.10. Sarjalla
𝐹 (𝑧) =
∞
βˆ‘
π‘“π‘˜ 𝑧 π‘˜
(8.61)
π‘˜=0
on esitys rationaalifunktiona
𝐹 (𝑧) =
𝑧
.
1 βˆ’ 𝑧 βˆ’ 𝑧2
Määritelmä 8.2. Sarja
𝐹 (𝑧) =
∞
βˆ‘
(8.62)
π‘“π‘˜ 𝑧 π‘˜
(8.63)
π‘˜=0
on Fibonaccin lukujen generoiva sarja ja funktio
𝐹 (𝑧) =
𝑧
1 βˆ’ 𝑧 βˆ’ 𝑧2
(8.64)
on Fibonaccin lukujen generoiva funktio.
Määritelmä 8.3. Polynomi
𝐾(π‘₯) = 𝐾𝑓 (π‘₯) = π‘₯2 βˆ’ π‘₯ βˆ’ 1
(8.65)
on rekursion (8.1) karakteristinen polynomi.
Huomaa, että
𝐾𝑓 (π‘₯) = (π‘₯ βˆ’ 𝛼)(π‘₯ βˆ’ 𝛽),
(8.66)
joten
𝐹 (𝑧) =
(1/𝑧)2
1/𝑧
1/𝑧
=
=
βˆ’ 1/𝑧 βˆ’ 1
𝐾(1/𝑧)
1/𝑧
𝑧
=
.
(8.67)
(1/𝑧 βˆ’ 𝛼)(1/𝑧 βˆ’ 𝛽)
(1 βˆ’ 𝛼𝑧)(1 βˆ’ 𝛽𝑧)
Jaetaan (8.67) osamurtoihin ja käytetään geometrisen sarjan summakaavaa, jolloin
1
𝐹 (𝑧) = √
5
(
1
1
βˆ’
1 βˆ’ 𝛼𝑧 1 βˆ’ 𝛽𝑧
)
=
∞
∞
βˆ‘
) π‘˜ βˆ‘
1 ( π‘˜
π‘˜
√ 𝛼 βˆ’π›½ 𝑧 =
π‘“π‘˜ 𝑧 π‘˜ .
5
π‘˜=0
π‘˜=0
(8.68)
Vertaamalla sarjojen kertoimia saadaan jälleen Binet’n esitys (8.14).
77
8.4
Laajennus negatiivisiin indekseihin/Todistuksia EI kysytä
kokeessa
Lauseiden 8.11, 8.12, 8.13 ja 8.14 todistuksia ei vaadita kokeessa.
Sallitaan Fibonaccin lukujen palautuskaavassa
π‘“π‘˜+2 = π‘“π‘˜+1 + π‘“π‘˜
(8.69)
negatiiviset indeksit, jolloin asettamalla π‘˜ = βˆ’1, βˆ’2, ..., saadaan
𝑓1 = 𝑓0 + π‘“βˆ’1 β‡’ π‘“βˆ’1 = 1,
(8.70)
𝑓0 = π‘“βˆ’1 + π‘“βˆ’2 β‡’ π‘“βˆ’2 = βˆ’1,
(8.71)
π‘“βˆ’1 = π‘“βˆ’2 + π‘“βˆ’3 β‡’ π‘“βˆ’3 = 2, ....
(8.72)
Sijoitetaan π‘˜ = βˆ’π‘› rekursioon (8.69), jolloin
π‘“βˆ’π‘› = βˆ’π‘“βˆ’(π‘›βˆ’1) + π‘“βˆ’(π‘›βˆ’2) .
(8.73)
Lause 8.11.
π‘“βˆ’π‘› = (βˆ’1)𝑛+1 𝑓𝑛
βˆ€ 𝑛 ∈ β„•.
(8.74)
Todistus. Induktiolla käyttäen rekursiota (8.73).
Äskeisen tuloksen nojalla Lause 8.5 laajenee myös negatiiviselle puolelle.
Lause 8.12. Olkoon
βŽ›
𝔽𝑛 = ⎝
𝑓𝑛+1
𝑓𝑛
𝑓𝑛
π‘“π‘›βˆ’1
⎞
⎠.
(8.75)
Tällöin
𝔽𝑛 = 𝔽𝑛
βˆ€π‘› ∈ β„€.
(8.76)
78
Todistus. 𝑛 β‰₯ 0 kts. Lause 8.5.
𝑛 ≀ 0.
Alkuaskel: 𝑛 = βˆ’1. Aluksi määrätään käänteismatriisi
⎞
βŽ›
0 1
⎠
π”½βˆ’1 = ⎝
1 βˆ’1
(8.77)
ja toisaalta
βŽ›
⎞
βŽ›
⎞
0 1
𝑓0 π‘“βˆ’1
⎠.
⎠=⎝
π”½βˆ’1 = ⎝
1 βˆ’1
π‘“βˆ’1 π‘“βˆ’2
(8.78)
Laskareissa loput.
Edelleen, Lauseet 8.6 ja 8.7 laaajenevat negatiivisiin indekseihin.
Lause 8.13. Olkoot 𝑛, π‘š ∈ β„€, tällöin
𝑓𝑛+π‘š+1 = 𝑓𝑛+1 π‘“π‘š+1 + 𝑓𝑛 π‘“π‘š ,
(8.79)
2
2
𝑓2π‘š+1 = π‘“π‘š+1
+ π‘“π‘š
,
(8.80)
𝑓2π‘š = π‘“π‘š (π‘“π‘š+1 + π‘“π‘šβˆ’1 ).
(8.81)
Huomaa, että (8.79) on yhtäpitävä kaavan
𝑓𝑛+π‘š = 𝑓𝑛+1 π‘“π‘š + 𝑓𝑛 π‘“π‘šβˆ’1
(8.82)
kanssa.
Lause 8.14. Olkoon 𝑛 ∈ β„€, tällöin
𝑓𝑛+1 π‘“π‘›βˆ’1 βˆ’ 𝑓𝑛2 = (βˆ’1)𝑛 .
(8.83)
79
8.5
Jaollisuustuloksia
Lause 8.15. Olkoot 𝑛, π‘Ÿ, 𝑁, 𝑀 ∈ β„€, tällöin
𝑓𝑛 βˆ£π‘“π‘Ÿπ‘› ,
(8.84)
(𝑓𝑀 , 𝑓𝑁 ) = 𝑓𝑑
(8.85)
𝑓𝑀 𝑓𝑁 βˆ£π‘“π‘€ 𝑁 .
(8.86)
ja jos (𝑀, 𝑁 ) = 𝑑, niin
ja jos 𝑀 βŠ₯ 𝑁 , niin
Todistus. Kohta (8.84). Relaatiosta (8.81) saadaan
𝑓2𝑛 = 𝑓𝑛 (𝑓𝑛+1 + π‘“π‘›βˆ’1 ),
(8.87)
joten saadaan induktion alkuaskel
𝑓𝑛 βˆ£π‘“2𝑛 .
(8.88)
Sijoitetaan π‘š = π‘Ÿπ‘› yhtälöön (8.82), jolloin
𝑓(π‘Ÿ+1)𝑛 = 𝑓𝑛+1 π‘“π‘Ÿπ‘› + 𝑓𝑛 π‘“π‘Ÿπ‘›βˆ’1 ,
(8.89)
jonka avulla saadaan induktioaskel ja siten (8.84) todistettua arvoilla π‘Ÿ β‰₯ 1.
Koska 𝑓0 = 0, niin 𝑓𝑛 βˆ£π‘“0 aina, kun 𝑛 ∈ β„€. Tapaus π‘Ÿ ≀ 0 pienin säädöin vastaavasti.
Kohta (8.85). Nyt 𝑀 = π‘‘π‘š ja 𝑁 = π‘‘π‘˜, joillakin π‘š, π‘˜ ∈ β„€. siten kohdan (8.84)
nojalla
𝑓𝑑 βˆ£π‘“π‘€ ,
𝑓𝑑 βˆ£π‘“π‘ .
(8.90)
Lauseen 3.5 nojalla on olemassa sellaiset π‘Ÿ, 𝑠 ∈ β„€, että
𝑑 = π‘Ÿπ‘ + 𝑠𝑀,
(8.91)
80
joten jälleen kaavan (8.82) nojalla
𝑓𝑑 = π‘“π‘Ÿπ‘ +𝑠𝑀 = π‘“π‘Ÿπ‘ +1 𝑓𝑠𝑀 + π‘“π‘Ÿπ‘ 𝑓𝑠𝑀 βˆ’1 .
(8.92)
Jos, nyt
π‘βˆ£π‘“π‘€ ,
π‘βˆ£π‘“π‘ ,
(8.93)
π‘βˆ£π‘“π‘ π‘€ ,
π‘βˆ£π‘“π‘Ÿπ‘ .
(8.94)
niin kohdan (8.84) nojalla
Täten kohdan (8.92) nojalla saadaan
π‘βˆ£π‘“π‘‘ .
(8.95)
Kohdan (8.90) nojalla 𝑓𝑑 on yhteinen tekijä ja kohdan (8.95) nojalla suurin tekijä.
Kohta (8.86) laskarit.
𝑓𝑛 (mod π‘˜)
8.6
Tarkastellaan Fibonaccin jonoa (𝑓𝑛 ) = (𝑓𝑛 )∞
𝑛=0 (mod π‘˜).
ESIM:
(𝑓𝑛 ) ≑ (0, 1, 1, 0, 1, 1, 0, 1, 1, ...) (mod 2).
(8.96)
(𝑓𝑛 ) ≑ (0, 1, 1, 2, 0, 2, 2, 1, 0, 1, 1, ...) (mod 3).
(8.97)
(𝑓𝑛 ) ≑ (0, 1, 1, 2, 3, 0, 3, 3, 1, 4, 0, 4, 4, 3, 2, 0, 2, 2, 4, 1,
0, 1, 1, ...) (mod 5).
(𝑓𝑛 ) ≑ (0, 1, 1, 2, 3, 5, 8, 3, 1, 4, 5, 9, 4, 3, 7, 0, 7, 7, ...) (mod 10),
(8.98)
(8.99)
81
𝑓15 = 𝑓30 = 𝑓45 = 𝑓60 ≑ 0, 𝑓61 = 𝑓62 ≑ 1 (mod 10).
(8.100)
Siten
𝑓3+𝑙 ≑ 𝑓𝑙
(mod 2),
βˆ€ 𝑙 ∈ β„•.
(8.101)
𝑓8+𝑙 ≑ 𝑓𝑙
(mod 3),
βˆ€ 𝑙 ∈ β„•.
(8.102)
𝑓20+𝑙 ≑ 𝑓𝑙
(mod 5),
βˆ€ 𝑙 ∈ β„•.
(8.103)
𝑓60+𝑙 ≑ 𝑓𝑙
(mod 10),
βˆ€ 𝑙 ∈ β„•.
(8.104)
Määritelmä 8.4. Jonon (π‘Žπ‘™ ) jakso on luku 𝐽 = π½π‘Ž ∈ β„€+ , jolle pätee
π‘Žπ‘™+𝐽 = π‘Žπ‘™
βˆ€ 𝑙 ∈ β„•.
(8.105)
Minimijakso= 𝑀 π½π‘Ž = min{𝐽 ∈ β„€+ ∣𝐽 = π‘—π‘Žπ‘˜π‘ π‘œ}.
Olkoon 𝐽𝑓 = 𝐽𝑓 (π‘˜) Fibonaccin jonon jakso (mod π‘˜).
Esimerkki 29.
𝑀 𝐽𝑓 (2) = 3, 𝑀 𝐽𝑓 (3) = 8, 𝑀 𝐽𝑓 (5) = 20, 𝑀 𝐽𝑓 (10) = 60.
(8.106)
Lause 8.16.
𝑀 𝐽𝑓 (π‘˜) ≀ π‘˜ 2
βˆ€π‘˜ ∈ β„€β‰₯2 .
(8.107)
(𝑓 𝑛 ) βŠ† β„€π‘˜ = {0, ..., π‘˜ βˆ’ 1}
(8.108)
#β„€2π‘˜ = #{(π‘Ž, 𝑏)∣ π‘Ž, 𝑏 ∈ β„€π‘˜ } = π‘˜ 2 ,
(8.109)
Todistus. Tarkastellaan jonoa
Koska
82
niin joukossa
{(𝑓𝑙 , 𝑓 𝑙+1 )∣ 𝑙 = 0, 1, ..., π‘˜ 2 }
(8.110)
(𝑓𝑙 , 𝑓 𝑙+1 ) = (π‘“β„Ž , 𝑓 β„Ž+1 )
(8.111)
on sellaiset alkiot, että
ja 0 ≀ 𝑙 < β„Ž ≀ π‘˜ 2 . Olkoon 𝐽 = β„Ž βˆ’ 𝑙, tällöin
𝑓 𝑙+𝐽 = 𝑓 𝑙 ,
𝑓 𝑙+𝐽+1 = 𝑓 𝑙+1
(8.112)
βˆ€ 𝑛 ∈ β„•,
(8.113)
ja siten rekursion nojalla
𝑓 𝑛+𝐽 = 𝑓 𝑛
misså 1 ≀ 𝐽 ≀ π‘˜ 2 .
Esimerkki 30.
𝐽𝑓 (10) = 60 < 102 .
8.7
(8.114)
𝑓𝑛 (mod 𝑝)
Binet’n kaavan (8.14) avulla
√ )𝑛 (
√ )𝑛 )
1 ((
𝑓𝑛 = √
1+ 5 βˆ’ 1βˆ’ 5
=
2𝑛 5
)
𝑛 ( )(
√ 𝑖 ( √ )𝑖
1 βˆ‘ 𝑛
√
5 βˆ’ βˆ’ 5
=
2𝑛 5 𝑖=0 𝑖
1
√
2𝑛
(( )
( )
( )
( )
)
√
√ 3
𝑛
𝑛
𝑛
𝑛
β‹…0+
β‹…2 5+
β‹…0+
β‹… 2 5 + ... ,
0
1
2
3
5
(8.115)
josta
π‘›βˆ’1
2
⌊ π‘›βˆ’1
βŒ‹(
2
𝑓𝑛 =
βˆ‘
𝑗=0
)
𝑛
5𝑗 .
2𝑗 + 1
(8.116)
83
Lause 8.17. Olkoon 𝑝 ∈ β„™β‰₯7 .
1.) Jos,
5
π‘βˆ’1
2
≑1
(mod 𝑝),
(8.117)
(mod 𝑝) ja 𝑀 𝐽𝑓 (𝑝) ≀ 𝑝 βˆ’ 1.
(8.118)
niin
π‘“π‘βˆ’1 ≑ 0
2.) Jos,
5
π‘βˆ’1
2
≑ βˆ’1
(mod 𝑝),
(8.119)
niin
𝑓𝑝+1 ≑ 0
(mod 𝑝) ja 𝑀 𝐽𝑓 (𝑝) ≀ 2𝑝 + 2.
(8.120)
Kurssilla Lukuteoria A osoitetaan neliöjäännösteorian avulla, että
1.) (8.117) ⇔ 𝑝 = 5π‘š ± 1.
2.) (8.119) ⇔ 𝑝 = 5π‘š ± 2.
Todistus. Yhtälöstä (8.116) saadaan
π‘βˆ’1
π‘βˆ’1
2
𝑓𝑝 =
2 (
βˆ‘
𝑗=0
)
( ) ( )
( )
𝑝
𝑝
𝑝
𝑝 π‘βˆ’1
𝑗
5 =
+
5 + ... +
5 2 ,
2𝑗 + 1
1
3
𝑝
(8.121)
josta Lauseiden 3.13 ja 4.5 nojalla
𝑓𝑝 ≑ 5
π‘βˆ’1
2
(mod 𝑝).
(8.122)
Edelleen asettamalla 𝑛 = 𝑝 + 1 yhtälöön (8.116) saadaan
𝑝
𝑝
2 𝑓𝑝+1 =
⌊2βŒ‹ (
)
βˆ‘
𝑝+1
𝑗=0
(
) (
)
𝑝+1
𝑝+1
5 =
+
5 + ...
2𝑗 + 1
1
3
𝑗
(
)
𝑝 + 1 π‘βˆ’1
+
5 2 .
𝑝
(8.123)
(
)
𝑝+1
(𝑝 + 1)𝑝(𝑝 βˆ’ 1)
≑ 0 (mod 𝑝)
=
3
3β‹…2
(8.124)
Tässä
84
ja yleisemminkin pätee
(
)
𝑝+1
≑ 0 (mod 𝑝) βˆ€ 2 ≀ π‘˜ ≀ 𝑝 βˆ’ 1.
π‘˜
(8.125)
Siten yhtälön (8.123) nojalla
2𝑓𝑝+1 ≑ 1 + 5
Merkitään π‘Ž = 5
π‘βˆ’1
2
π‘βˆ’1
2
(mod 𝑝).
(8.126)
, jolloin π‘Ž2 ≑ 1 (mod 𝑝). Nyt Lauseen 5.10 todistuksen
nojalla π‘Ž ≑ ±1 (mod 𝑝).
1.) Olkoon π‘Ž ≑ 1 (mod 𝑝). Tällöin yhtälöiden (8.122) ja (8.126) nojalla
𝑓𝑝 ≑ 1,
𝑓𝑝+1 ≑ 1 (mod 𝑝).
(8.127)
Täten, ensin rekursion avulla
π‘“π‘βˆ’1 ≑ 0 (mod 𝑝)
(8.128)
ja edelleen rekursion nojalla
π‘“π‘βˆ’1+𝑙 ≑ 𝑓𝑙
(mod 𝑝) βˆ€π‘™ ∈ β„•,
(8.129)
joten 𝐽𝑓 (𝑝) = 𝑝 βˆ’ 1.
2.) Olkoon π‘Ž ≑ βˆ’1 (mod 𝑝). Tällöin yhtälöiden (8.122) ja (8.126) nojalla
𝑓𝑝 ≑ βˆ’1,
𝑓𝑝+1 ≑ 0 = 𝑓0
(mod 𝑝).
(8.130)
Täten
𝑓𝑝+2 ≑ βˆ’1 = βˆ’π‘“1
(mod 𝑝),
(8.131)
𝑓𝑝+3 ≑ βˆ’1 = βˆ’π‘“2
(mod 𝑝)
(8.132)
85
ja edelleen
𝑓2𝑝+1 ≑ βˆ’π‘“π‘ ≑ 1 (mod 𝑝)
(8.133)
sekä
𝑓2𝑝+2 ≑ βˆ’π‘“π‘+1 ≑ 0,
(mod 𝑝)
(8.134)
joten 𝐽𝑓 (𝑝) = 2𝑝 + 2.
Esimerkki 31. 𝑝 = 11 ≑ 1 (mod 5), jolloin
5
π‘βˆ’1
2
= 55 ≑ 1 (mod 11).
(8.135)
Nyt 11βˆ£π‘“10 ja MJ𝑓 (11) = 10 = 𝑝 βˆ’ 1.
Esimerkki 32. 𝑝 = 29 ≑ βˆ’1 (mod 5) ja
5
π‘βˆ’1
2
= 514 ≑ 1 (mod 29).
(8.136)
Nyt 29βˆ£π‘“28 mutta MJ𝑓 (29) = 14 = (𝑝 βˆ’ 1)/2.
Esimerkki 33. 𝑝 = 7 ≑ 2 (mod 5) ja
5
π‘βˆ’1
2
= 53 ≑ βˆ’1 (mod 7).
(8.137)
Nyt 7βˆ£π‘“8 ja MJ𝑓 (7) = 16 = 2𝑝 + 2.
86
9
Lucasin jonot/EI kysytä kokeessa
9.1
Rekursio ja ratkaisu yritteellä
Jono (𝑀𝑛 ) on ei-triviaali, jos ainakin yksi alkio 𝑀𝑛 βˆ•= 0.
Määritelmä 9.1. Olkoot π‘Ÿ, 𝑠 ∈ β„‚, 𝑠 βˆ•= 0. Ei-triviaalia jonoa (𝑀𝑛 ), joka toteuttaa
palautuskaavan
𝑀𝑛+2 = π‘Ÿπ‘€π‘›+1 + 𝑠𝑀𝑛 ,
π‘›βˆˆβ„•
(10.1)
sanotaan Lucasin jonoksi.
Ratkaistaan rekursio (10.1) yritteellä
𝑀 𝑛 = π‘₯𝑛 ,
π‘₯ ∈ β„‚βˆ— .
(10.2)
Kuten pykälässä 9. rekursiosta (10.1) saadaan
π‘₯2 βˆ’ π‘Ÿπ‘₯ βˆ’ 𝑠 = 0,
(10.3)
jonka ratkaisut ovat
𝛼=
π‘Ÿ+
√
π‘Ÿ2 + 4𝑠
,
2
𝛽=
π‘Ÿβˆ’
√
π‘Ÿ2 + 4𝑠
.
2
(10.4)
Määritelmä 9.2. Polynomi
𝐾(π‘₯) = 𝐾𝑀 (π‘₯) = π‘₯2 βˆ’ π‘Ÿπ‘₯ βˆ’ 𝑠 = (π‘₯ βˆ’ 𝛼)(π‘₯ βˆ’ 𝛽)
(10.5)
on rekursion (10.1) karakteristinen polynomi.
Lause 9.1. Olkoot π‘Ž, 𝑏 ∈ β„‚. Tällöin
𝑀𝑛 = π‘Žπ›Όπ‘› + 𝑏𝛽 𝑛
(10.6)
on rekursion (10.1) ratkaisu.
87
1.) Olkoon π‘Ÿ2 + 4𝑠 βˆ•= 0, tällöin 𝛼 βˆ•= 𝛽. Siten rekursion (10.1) kaikki ratkaisut ovat
muotoa (10.4), joillakin π‘Ž, 𝑏 ∈ β„‚, jotka riippuvat jonon (𝑀𝑛 ) alkuarvoista 𝑀0 , 𝑀1 .
Olkoot erityisesti
𝐹𝑛 =
1
(𝛼𝑛 βˆ’ 𝛽 𝑛 ) ,
π›Όβˆ’π›½
(10.7)
jota sanotaan Fibonaccin muodoksi ja
𝐿𝑛 = 𝛼 𝑛 + 𝛽 𝑛 ,
(10.8)
jota sanotaan Lucasin muodoksi. Huomaa, että 𝛼𝛽 = βˆ’π‘ , 𝛼 + 𝛽 = π‘Ÿ, 𝛼 βˆ’ 𝛽 =
√
π‘Ÿ2 + 4𝑠 ja 𝐹0 = 0, 𝐹1 = 1, 𝐹2 = π‘Ÿ, 𝐿0 = 2, 𝐿1 = π‘Ÿ, 𝐿2 = π‘Ÿ2 + 2𝑠.
Lause 9.2.
𝐿𝑛 =
𝐹2𝑛
.
𝐹𝑛
(10.9)
Todistus. Suoraan laskemalla
𝐹2𝑛
𝛼2𝑛 βˆ’ 𝛽 2𝑛
= 𝛼 𝑛 + 𝛽 𝑛 = 𝐿𝑛 .
= 𝑛
𝐹𝑛
𝛼 βˆ’ 𝛽𝑛
(10.10)
ESIM:Rekursion
𝑀𝑛+2 = 𝑀𝑛+1 βˆ’ 𝑀𝑛
(10.11)
karakteristinen polynomi on
𝐾𝑀 (π‘₯) = π‘₯2 βˆ’ π‘₯ + 1 = (π‘₯ βˆ’ 𝛼)(π‘₯ βˆ’ 𝛽),
missä
√
1+𝑖 3
𝛼=
,
2
√
1βˆ’π‘– 3
𝛽=
.
2
(10.12)
(10.13)
Siten rekursion (10.11) yleinen ratkaisu on muotoa (10.6).
a). Olkoot alkuarvot 𝑀0 = 2 ja 𝑀1 = 2, tällöin
√ (
√ )𝑛
√ (
√ )𝑛
3βˆ’π‘– 3 1+𝑖 3
3+𝑖 3 1βˆ’π‘– 3
𝑀𝑛 =
+
.
3
2
3
2
(10.14)
88
Toisaalta rekursiota (10.11) käyttäen saadaan
𝑀2 = 0, 𝑀3 = βˆ’2, 𝑀4 = βˆ’2, 𝑀5 = 0, 𝑀6 = 2, 𝑀7 = 2, ...
ja siten jono (𝑀𝑛 ) on jaksollinen!
2.) Tapaus π‘Ÿ2 + 4𝑠 = 0 eli 𝛼 = 𝛽 (Ei kokeeseen). Tällöin lineaariyhdisteellä (10.6)
ei saada kaikkia ratkaisuja. Siis tarvitaan toisenlainen ratkaisuyrite, joka löytyy
luonnollisella tavalla generoivan sarjan avulla. Olkoon
π‘Š (𝑧) =
∞
βˆ‘
π‘€π‘˜ 𝑧 π‘˜
π‘˜=0
ja menetellään kuten kohdassa (9.42) eli saadaan
π‘Š (𝑧) =
∞
βˆ‘
𝑀𝑛+2 𝑧 𝑛+2 + 𝑀1 𝑧 + 𝑀0 =
𝑛=0
𝑧
∞
βˆ‘
π‘Ÿπ‘€π‘›+1 𝑧
𝑛=0
∞
βˆ‘
𝑧
𝑛+1
+𝑧
π‘Ÿπ‘€π‘˜ 𝑧 π‘˜ + 𝑧 2
π‘˜=1
2
∞
βˆ‘
𝑠𝑀𝑛 𝑧 𝑛 + 𝑀1 𝑧 + 𝑀0 =
𝑛=0
∞
βˆ‘
π‘ π‘€π‘˜ 𝑧 π‘˜ + 𝑀1 𝑧 + 𝑀0 =
π‘˜=0
2
π‘Ÿπ‘§(π‘Š (𝑧) βˆ’ 𝑀0 ) + 𝑠𝑧 π‘Š (𝑧) + 𝑀1 𝑧 + 𝑀0 .
(10.15)
Yhtälöstä (10.15) saadaan ratkaisu
π‘Š (𝑧) =
(𝑀1 βˆ’ π‘Ÿπ‘€0 )𝑧 + 𝑀0
.
1 βˆ’ π‘Ÿπ‘§ βˆ’ 𝑠𝑧 2
Määritelmä 9.3. Sarja
π‘Š (𝑧) =
∞
βˆ‘
π‘€π‘˜ 𝑧 π‘˜
(10.16)
π‘˜=0
on lukujonon (π‘€π‘˜ ) generoiva sarja ja funktio
π‘Š (𝑧) =
(𝑀1 βˆ’ π‘Ÿπ‘€0 )𝑧 + 𝑀0
.
1 βˆ’ π‘Ÿπ‘§ βˆ’ 𝑠𝑧 2
(10.17)
on lukujonon (π‘€π‘˜ ) generoiva funktio.
89
Muokataan nimittäjää karakteristisen polynomin avulla seuraavasti
1 βˆ’ π‘Ÿπ‘§ βˆ’ 𝑠𝑧 2 = 𝑧 2 ((1/𝑧)2 βˆ’ π‘Ÿ/𝑧 βˆ’ 𝑠) = 𝑧 2 𝐾(1/𝑧) =
𝑧 2 (1/𝑧 βˆ’ 𝛼)(1/𝑧 βˆ’ 𝛽) = (1 βˆ’ 𝛼𝑧)(1 βˆ’ 𝛽𝑧)
(10.18)
ja jaetaan (10.18) osamurtoihin.
II.) Tapaus 𝛼 = 𝛽. Nyt
π‘Š (𝑧) =
(𝑀1 βˆ’ π‘Ÿπ‘€0 )𝑧 + 𝑀0
𝐹
𝐸
+
=
,
2
(1 βˆ’ 𝛼𝑧)
1 βˆ’ 𝛼𝑧 (1 βˆ’ 𝛼𝑧)2
(10.19)
missä
𝐸 + 𝐹 = 𝑀0 ,
𝐸𝛼 = π‘Ÿπ‘€0 βˆ’ 𝑀1 .
(10.20)
Siten
π‘Š (𝑧) = 𝐸
∞
βˆ‘
π‘˜=0
π›Όπ‘˜ 𝑧 π‘˜ + 𝐹
∞
βˆ‘
(π‘˜ + 1)π›Όπ‘˜ 𝑧 π‘˜ =
π‘˜=0
∞
βˆ‘
π‘€π‘˜ 𝑧 π‘˜ ,
(10.21)
π‘˜=0
joten
π‘€π‘˜ = (𝐸 + 𝐹 )π›Όπ‘˜ + 𝐹 π‘˜π›Όπ‘˜ .
(10.22)
Tulos (10.22) antaa perustelun toiselle ratkaisuyritteelle
π‘€π‘˜ = π‘˜π‘₯π‘˜ .
(10.23)
ESIM:Rekursion
𝑀𝑛+2 = 4𝑀𝑛+1 βˆ’ 4𝑀𝑛
(10.24)
tapauksessa π‘Ÿ2 + 4𝑠 = 0 eli 𝛼 = 𝛽. Nyt 𝛼 = βˆ’2, joten
π‘€π‘˜ = π‘Žπ›Όπ‘˜ + π‘π‘˜π›Όπ‘˜ .
(10.25)
Olkoot nyt 𝑀0 = 1 ja 𝑀1 = βˆ’1, jolloin saadaan π‘Ž = 1 ja 𝑏 = βˆ’1/2 ja siten
1
π‘€π‘˜ = (βˆ’2)π‘˜ βˆ’ π‘˜ (βˆ’2)π‘˜ .
2
(10.26)
90
10
Antiikin lukuja
10.1 Kolmio- neliö- ja tetraedriluvut
Lukuja 𝑇𝑛 = 1 + 2 + β‹… β‹… β‹… + 𝑛 kutsutaan kolmioluvuiksi (triangular numbers).
Aritmeettisen sarjan summakaavalla ja binomikertoimen määritelmällä saadaan
(
)
𝑛+1
𝑇𝑛 =
kaikilla 𝑛 ∈ β„€+ .
2
Lukuja ░𝑛 = 𝑛2 kutsutaan neliöluvuiksi (square numbers).
Lukuja 𝒯𝑛 = 𝑇1 +𝑇2 +β‹… β‹… β‹…+𝑇𝑛 kutsutaan tetraedriluvuiksi (tetrahedral numbers).
Käyttämällä Pascalin kolmion palautuskaavaa (4.17) saadaan
)
𝑛 (
βˆ‘
π‘˜+1
𝒯𝑛 =
=
2
π‘˜=1
) (
)) (
)
𝑛 ((
βˆ‘
π‘˜+2
π‘˜+1
𝑛+2
βˆ’
=
. (10.1)
3
3
3
π‘˜=1
10.2 Pythagoraan luvut
Määritelmä 10.1. Kolmikko (π‘Ž, 𝑏, 𝑐) ∈ β„€3β‰₯1 on primitiivinen Pythagoraan lukukolmikko, mikäli syt(π‘Ž, 𝑏, 𝑐) = 1 ja
π‘Ž2 + 𝑏 2 = 𝑐 2 .
(10.2)
Tutkitaan ensin pariteettia. Oletetaan aluksi, että
2βˆ£π‘Ž ja 2βˆ£π‘,
mistä saadaan
2βˆ£π‘2 β‡’ 2βˆ£π‘, ristiriita.
Muut parit vastaavasti, eli ainakin kaksi luvuista on parittomia. Edelleen, jos olisi
π‘Ž = 2𝑙 + 1 ja 𝑏 = 2π‘˜ + 1 β‡’
𝑐 2 = π‘Ž2 + 𝑏 2 ≑ 2
(mod 4), ristiriita.
91
Siis toinen luvuista π‘Ž ja 𝑏 on parillinen, muut parittomia. Olkoon vaikka
π‘Ž = 2𝑙 + 1 ja 𝑏 = 2π‘˜.
Nyt kaikille alkuluvuille 𝑝 pätee
π‘βˆ£π‘Ž ja π‘βˆ£π‘ β‡’ π‘βˆ£π‘2 β‡’ π‘βˆ£π‘, ristiriita.
Vastaavasti muille pareille, joten
syt(π‘Ž, 𝑏) = syt(π‘Ž, 𝑐) = syt(𝑏, 𝑐) = 1.
Lähdetään yhtälöstä (23.7), joka on yhtäpitäävää yhtälön
π‘Ž2 = (𝑐 βˆ’ 𝑏)(𝑐 + 𝑏)
kanssa Koska 2 ∀ π‘Ž, niin
π‘Ž=
π‘Ÿ
∏
𝑝𝛼𝑖 𝑖
2 βˆ•= 𝑝𝑖 ∈ β„™ βˆ€π‘– = 1, 2, . . . , π‘Ÿ.
𝑖=1
Valitaan
𝑝𝛼𝑖 𝑖 βˆ£π‘Ž
jolloin
𝑖
𝑝2𝛼
𝑖 ∣(𝑐 βˆ’ 𝑏)(𝑐 + 𝑏).
Jos
𝑝𝑖 βˆ£π‘ βˆ’ 𝑏 ja 𝑝𝑖 βˆ£π‘ + 𝑏
β‡’
𝑝𝑖 ∣2𝑐 ja 𝑝𝑖 ∣2𝑏
β‡’
𝑝𝑖 βˆ£π‘ ja 𝑝𝑖 βˆ£π‘, ristiriita.
Siis joko
2𝛼𝑖
𝑖
𝑝2𝛼
𝑖 βˆ£π‘ βˆ’ 𝑏 tai 𝑝𝑖 βˆ£π‘ + 𝑏.
92
β‡’π‘βˆ’π‘=
∏
2𝛼
𝑝𝑗 𝑗
=
(∏
π‘—βˆˆπ½
𝑐+𝑏=
∏
𝛼
𝑝𝑗 𝑗
)2
ja
π‘—βˆˆπ½
𝑙
𝑝2𝛼
𝑙
=
(∏
π‘™βˆˆπΏ
𝑝𝛼𝑙 𝑙
)2
, missä
π‘™βˆˆπΏ
𝐽 βˆͺ 𝐿 = {1, 2, . . . , π‘Ÿ} 𝐽 ∩ 𝐿 = βˆ….
Huomaa, että 𝑏 on parillinen ja 𝑐 pariton, eli
2 ∀ 𝑐 βˆ’ 𝑏 ja 2 ∀ 𝑐 + 𝑏,
ja että syt(𝑐 βˆ’ 𝑏, 𝑐 + 𝑏) = 1. Nyt siis on olemassa sellaiset luonnolliset luvut 𝑠 ja
𝑑, syt(𝑠, 𝑑) = 1, että
⎧

βŽ¨π‘ + 𝑏 = 𝑠 2
⇔

βŽ©π‘ βˆ’ 𝑏 = 𝑑2
π‘Ž2 = 𝑠2 𝑑2
⇔
⎧

βŽ¨π‘ =
𝑠2 +𝑑2
2

βŽ©π‘ =
𝑠2 βˆ’π‘‘2
2
ja
π‘Ž = 𝑠𝑑.
Saadaan siis seuraava
Lause 10.1. Yhtälön
π‘Ž2 + 𝑏 2 = 𝑐 2
primitiiviset ratkaisut saadaan parametrimuodossa
⎧



π‘Ž = 𝑠𝑑,


⎨
2
2
,
𝑏 = 𝑠 βˆ’π‘‘
2





βŽ©π‘ = 𝑠2 +𝑑2 ,
2
(10.3)
(10.4)
missä 𝑠, 𝑑 ∈ 2β„€ + 1, 𝑠 > 𝑑 β‰₯ 1 ja syt(𝑠, 𝑑) = 1.
93
Esimerkki 34. Olkoon 𝑑 = 1. Annetaan luvulle 𝑠 parittomia arvoja
𝑠=3
32 + 42 = 52
𝑠=5
..
.
52 + 122 = 132
..
.
𝑠 = 2π‘š + 1
(2π‘š + 1)2 + (4π‘‡π‘š )2 =
(2π‘š2 + 2π‘š + 1)2 .
Esimerkki 35. Olkoon 𝑑 = 2π‘˜ βˆ’ 1 ja 𝑠 = 2π‘˜ + 1. Nyt
⎧



π‘Ž = 4π‘˜ 2 βˆ’ 1,


⎨
𝑏 = 4π‘˜,





βŽ©π‘ = 4π‘˜ 2 + 1.
Saatiin siis ratkaisu, missä 𝑐 βˆ’ π‘Ž = 2.
10.2.1 Geometrinen ratkaisu/Ei tule kokeeseen
10.3 Heronin luvut/Ei tule kokeeseen
Määritelmä 10.2. Luku π‘š ∈ β„€ on neliövapaa (square-free), jos ehdosta π‘Ž2 βˆ£π‘š,
π‘Ž ∈ β„€, välttämättä seuraa π‘Ž2 = 1.
Määritelmä 10.3. Neliövapaa luku 𝑛 ∈ β„€+ on Heronin luku eli kongruentti
luku, jos βˆƒ sellaiset rationaaliluvut 𝐴, 𝐡, 𝐢 ∈ β„š+ , että
⎧

⎨𝐴2 + 𝐡 2 = 𝐢 2 ;
(10.5)
𝐴𝐡
.
2
+

βŽ©π‘› =
Lause 10.2. Neliövapaa luku 𝑛 ∈ β„€ on kongruentti luku ⇔
on olemassa sellaiset kokonaisluvut 𝑑, 𝑠, 𝑑 ∈ β„€+ , että
⎧

βŽ¨π‘ , 𝑑 ∈ 2β„€ + 1, 𝑠 > 𝑑 β‰₯ 1, 𝑠 βŠ₯ 𝑑;
(10.6)

⎩4𝑛𝑑2 = 𝑠𝑑(𝑠2 βˆ’ 𝑑2 ).
94
Todistus. "β‡’":
Siis (10.5) toteutuu. Olkoon
𝑑 := 𝑝.𝑦.𝑗(den 𝐴, den 𝐡, den 𝐢),
π‘Ž := 𝑑𝐴,
𝑏 := 𝑑𝐡,
𝑐 := 𝑑𝐢 ∈ β„€+ , (10.7)
jolloin
⎧

βŽ¨π‘Ž2 + 𝑏2 = 𝑐2 ;
(10.8)

βŽ©π‘ .𝑦.𝑑.(π‘Ž, 𝑏, 𝑐) = 1.
Siten Lauseen 10.1 nojalla on olemassa sellaiset 𝑠, 𝑑 ∈ 2β„€ + 1, että 𝑠 > 𝑑 β‰₯ 1,
syt(𝑠, 𝑑) = 1 ja
⎧



π‘Ž = 𝑠𝑑,


⎨
2
2
𝑏 = 𝑠 βˆ’π‘‘
,
2





βŽ©π‘ = 𝑠2 +𝑑2 .
2
(10.9)
Edelleen
𝑛=
1 𝑠𝑑 𝑠2 βˆ’ 𝑑2
𝐴𝐡
=
β‡’
2
2 𝑑 2𝑑
4𝑛𝑑2 = 𝑠𝑑(𝑠2 βˆ’ 𝑑2 ).
(10.10)
"⇐":
Valitaan
Tällöin saadaan
⎧



𝐴 :=


⎨
𝐡 :=





⎩𝐢 :=
𝑠𝑑
;
𝑑
𝑠2 βˆ’π‘‘2
;
2𝑑
𝑠2 +𝑑2
.
2𝑑
⎧

⎨𝐴2 + 𝐡 2 = ... = 𝐢 2 ,

βŽ©π‘› = ... =
(10.11)
(10.12)
𝐴𝐡
.
2
Joten (10.5) toteutuu.
95
Esimerkki 36. Olkoot
3
𝐴= ,
2
Tällöin
𝐡=
20
,
3
𝐢=
41
.
6
⎧

⎨𝐴2 + 𝐡 2 = 𝐢 2 ,
(10.13)
(10.14)

⎩ 𝐴𝐡 = 5,
2
joten 𝑛 = 5 on Heronin luku.
Heronin lukuja:
5, 6, 7, 13, 14, 15, 21, 22, 23, 29, 30, 31, 34, 37, 38, 39, 41, ...
Huom 11. Heronin luvut liittyvät elliptisiin käyriin
𝑦 2 = π‘₯3 βˆ’ 𝑛2 π‘₯.
(10.15)
96
11
Irrationaaliluvuista
Määritelmä 11.1. Luku 𝛼 ∈ β„‚ βˆ– β„š on irrationaalinen.
(Myös ei-rationaaliset 𝑝-adiset (𝑝 ∈ β„™) luvut ovat irrationaalisia eli luku 𝛼 ∈
ℂ𝑝 βˆ– β„š on irrationaalinen, missä ℂ𝑝 on kompleksilukujen kuntaa β„‚ vastaava 𝑝adisten lukujen kunta.)
Esimerkki 37.
√
I todistus. Jos, olisi
√
5=
5∈
/ β„š.
π‘š
∈ β„š,
𝑛
(11.1)
π‘š βŠ₯ 𝑛,
(11.2)
niin
5𝑛2 = π‘š2
β‡’
β‡’
52 βˆ£π‘š2 = 5𝑛2
5βˆ£π‘š2
β‡’
β‡’
5βˆ£π‘›2
5βˆ£π‘š
β‡’
(11.3)
5βˆ£π‘›.
(11.4)
Selvästi tulokset (11.3) ja (11.4) ovat ristiriidassa valinnan
π‘š βŠ₯ 𝑛 kanssa.
II todistus. Jos, olisi
√
5=
π‘š
∈ β„š,
𝑛
π‘š βŠ₯ 𝑛,
(11.5)
niin βˆƒ sellaiset luvut 𝑠, 𝑑 ∈ β„€, että
1 = π‘ π‘š + 𝑑𝑛.
Siten
√
√
√
5 = π‘ π‘š 5 + 𝑑𝑛 5 = 𝑠5𝑛 + π‘‘π‘š ∈ β„€
(11.6)
(11.7)
97
mutta
2<
√
5 < 3.
(11.8)
Ristiriita.
Määritelmä 11.2. Luku π‘š ∈ β„€ on neliövapaa (square-free), jos ehdosta π‘Ž2 βˆ£π‘š,
π‘Ž ∈ β„€, välttämättä seuraa π‘Ž2 = 1.
Tulos (11.1) yleistyy tulokseksi (Harjoitustehtävä 46)
Lause 11.1. Olkoon 𝐷 ∈ β„€, 𝐷 βˆ•= 1, neliövapaa. Tällöin
√
𝐷∈
/ β„š.
(11.9)
Lause 11.2. Olkoot 𝑛 ∈ β„€β‰₯3 ja π‘Ÿ ∈ β„š+ . Tällöin
√
𝑛
1 + π‘Ÿπ‘› ∈
/ β„š.
(11.10)
Todistus perustuu Wilesin tulokseen (5.128).
Esimerkki 38.
log 2
∈
/ β„š.
log 3
(11.11)
Todistus. Jos olisi
log 2
π‘Ž
= ,
log 3
𝑏
π‘Ž, 𝑏 ∈ β„€+ ,
(11.12)
niin
2𝑏 = 3π‘Ž
β‡’
2∣3π‘Ž
β‡’
2∣3
(11.13)
mikä on mahdotonta.
Esimerkki 39.
log 2 ∈
/ β„š.
(11.14)
98
Ei todisteta. Todistus huomattavasti vaikeampi kuin Esimerkissä 38.
Tiedetään, että Neperin luvulle 𝑒 pätee
(
)𝑛 βˆ‘
∞
1
1
𝑒 = lim 1 +
=
.
π‘›β†’βˆž
𝑛
π‘˜!
π‘˜=0
(11.15)
Lause 11.3. Neperin luku 𝑒 on irrationaalinen.
I Todistus. Olkoon siis vastaoletuksena
𝑒=
π‘Ž
∈ β„š,
𝑏
π‘Ž, 𝑏 ∈ β„€+ ,
π‘Ž βŠ₯ 𝑏.
(11.16)
Valitaan sellainen kokonaisluku π‘š, että
π‘š ∈ β„€+ ,
π‘β‰€π‘š
(11.17)
ja merkitään
(
π‘š
βˆ‘
1
𝐴 = π‘š! 𝑒 βˆ’
π‘˜!
π‘˜=0
)
.
(11.18)
Aluksi huomataan, että
Toisaalta
π‘š
βˆ‘
1
π‘š!π‘Ž
𝐴=
βˆ’ π‘š!
∈ β„€.
𝑏
π‘˜!
π‘˜=0
(11.19)
∞
βˆ‘
1
𝐴 = π‘š!
,
π‘˜!
π‘˜=π‘š+1
(11.20)
joten saadaan arviot
(
)
1
1
1
0 < 𝐴 = π‘š!
+
+
+ ... =
(π‘š + 1)! (π‘š + 2)! (π‘š + 3)!
1
1
1
+
+
+ ... =
π‘š + 1 (π‘š + 1)(π‘š + 2) (π‘š + 1)(π‘š + 2)(π‘š + 3)
(
)
1
1
1
1+
+
+ ... <
π‘š+1
π‘š + 2 (π‘š + 2)(π‘š + 3)
(
)
1
1
1
1
1+
+
+ ... =
≀ 1. (11.21)
2
π‘š+1
π‘š + 1 (π‘š + 1)
π‘š
99
Siten 𝐴 ∈ β„€ ja 0 < 𝐴 < 1, jotka ovat ristiriidassa.
II Todistus.
π‘’βˆ’1 =
∞
βˆ‘
(βˆ’1)π‘˜
π‘˜=0
π‘˜!
.
(11.22)
Olkoon siis vastaoletuksena
π‘’βˆ’1 =
𝑏
∈ β„š,
π‘Ž
π‘Ž, 𝑏 ∈ β„€+ ,
π‘Ž βŠ₯ 𝑏.
(11.23)
Valitaan sellainen kokonaisluku π‘š, että
π‘š ∈ β„€+ ,
π‘Žβ‰€π‘š
(11.24)
ja merkitään
(
𝐡 = π‘š! π‘’βˆ’1 βˆ’
π‘š
βˆ‘
(βˆ’1)π‘˜
π‘˜=0
)
π‘˜!
.
(11.25)
Aluksi huomataan, että
Toisaalta
π‘š
βˆ‘
(βˆ’1)π‘˜
π‘š!𝑏
𝐡=
βˆ’ π‘š!
∈ β„€.
π‘Ž
π‘˜!
π‘˜=0
(11.26)
∞
βˆ‘
(βˆ’1)π‘˜
.
𝐡 = π‘š!
π‘˜!
π‘˜=π‘š+1
(11.27)
Käytetään alternoivien sarjojen ominaisuuksia. Olkoon
π‘Ÿπ‘› > π‘Ÿπ‘›+1 > π‘Ÿπ‘›+2 > ... > 0,
π‘Ÿπ‘› β†’ 0,
(11.28)
ja
𝑠𝑛 := π‘Ÿπ‘› βˆ’ π‘Ÿπ‘›+1 + π‘Ÿπ‘›+2 βˆ’ π‘Ÿπ‘›+3 + ....
(11.29)
0 < 𝑠𝑛 = π‘Ÿπ‘› βˆ’ 𝑠𝑛+1 < π‘Ÿπ‘› .
(11.30)
Tällöin
100
Sovelletaan tulosta (11.30), kun π‘Ÿπ‘› =
1
.
𝑛!
Nyt esityksestä (11.27) saadaan
∞
βˆ‘
(βˆ’1)π‘˜ ∣𝐡∣ = π‘š! =
π‘˜! π‘˜=π‘š+1
π‘š! (βˆ’1)π‘š+1 (π‘Ÿπ‘š+1 βˆ’ π‘Ÿπ‘š+2 + π‘Ÿπ‘š+3 βˆ’ π‘Ÿπ‘š+4 + ...)
= π‘š!π‘ π‘š+1 (11.31)
Siispä
0 < ∣𝐡∣ = π‘š!π‘ π‘š+1 <
π‘š!π‘Ÿπ‘š+1 =
π‘š!
1
1
=
≀ . (11.32)
(π‘š + 1)!
π‘š+1
2
Siten 𝐡 ∈ β„€ ja 0 < ∣𝐡∣ < 1, jotka ovat ristiriidassa.
Lause 11.4. Neperin luku 𝑒 on transkendenttinen eli ehdosta
π‘Žπ‘š π‘’π‘š + π‘Žπ‘šβˆ’1 π‘’π‘šβˆ’1 + ... + π‘Ž1 𝑒 + π‘Ž0 = 0,
π‘Ž0 , ..., π‘Žπ‘š ∈ β„€,
(11.33)
seuraa π‘Ž0 = ... = π‘Žπ‘š = 0 aina, kun π‘š ∈ β„€+ .
Siten 𝑒 ei toteuta kokonaislukukertoimista polynomiyhtälöä, jonka aste β‰₯ 1.
Todistetaan lievempi tulos
Lause 11.5. Neperin luku 𝑒 ei ole toisen asteen algebrallinen luku eli
π‘Žπ‘’2 + 𝑏𝑒 + 𝑐 βˆ•= 0,
βˆ€ π‘Ž, 𝑏, 𝑐 ∈ β„€,
π‘Žπ‘ βˆ•= 0.
(11.34)
Todistus: Tehdään vastaoletus eli on olemassa sellaiset
π‘Ž, 𝑏, 𝑐 ∈ β„€, että
π‘Žπ‘’2 + 𝑏𝑒 + 𝑐 = 0,
π‘Žπ‘ βˆ•= 0.
(11.35)
π‘Žπ‘ βˆ•= 0,
(11.36)
Ehto (11.35) on yhtäpitävää ehdon
π‘Žπ‘’ + 𝑏 + π‘π‘’βˆ’1 = 0,
101
kanssa. Käyttämällä sarjaesityksiä, saadaan
(
π‘š
βˆ‘
1
π‘Ž
π‘˜!
π‘˜=0
)
(
+𝑏+𝑐
π‘š
βˆ‘
(βˆ’1)π‘˜
)
=
π‘˜!
π‘˜=0
∞
βˆ‘
1
βˆ’π‘Ž
π‘˜!
π‘˜=π‘š+1
(
)
∞
βˆ‘
(βˆ’1)π‘˜
βˆ’π‘
π‘˜!
π‘˜=π‘š+1
(
)
, (11.37)
josta edelleen
( π‘š
)
( π‘š
)
βˆ‘ 1
βˆ‘ (βˆ’1)π‘˜
𝐴 = π΄π‘š := π‘Žπ‘š!
+ π‘π‘š! + π‘π‘š!
π‘˜!
π‘˜!
π‘˜=0
( ∞
)
( ∞ π‘˜=0)
βˆ‘ (βˆ’1)π‘˜
βˆ‘ 1
βˆ’ π‘π‘š!
. (11.38)
= βˆ’π‘Žπ‘š!
π‘˜!
π‘˜!
π‘˜=π‘š+1
π‘˜=π‘š+1
Aluksi huomataan, että π΄π‘š ∈ β„€ ja
(
)
∞
βˆ‘
1
+ βˆ£π‘βˆ£π‘š!
≀
π‘˜!
π‘˜=π‘š+1
(
)
βˆ£π‘Žβˆ£ + βˆ£π‘βˆ£
1
1
7
1+
+
+ ... ≀ , (11.39)
π‘š+1
π‘š + 2 (π‘š + 2)(π‘š + 3)
9
∞
βˆ‘
1
βˆ£π΄π‘š ∣ ≀ βˆ£π‘Žβˆ£π‘š!
π‘˜!
π‘˜=π‘š+1
)
(
jos valitaan π‘š β‰₯ 5 ja π‘š + 1 β‰₯ 3(βˆ£π‘Žβˆ£ + βˆ£π‘βˆ£). Jos olisi
niin
π΄π‘š = π΄π‘š+1 = π΄π‘š+2 = 0,
(11.40)
⎧
(βˆ‘
)
(βˆ‘π‘š 1 )

π‘š (βˆ’1)π‘˜


+
𝑏
+
𝑐
= 0;
π‘Ž

π‘˜=0 π‘˜!
π‘˜=0 π‘˜!

⎨
(βˆ‘
)
(βˆ‘π‘š+1 1 )
π‘š+1 (βˆ’1)π‘˜
π‘Ž
+
𝑏
+
𝑐
= 0;
π‘˜=0
π‘˜=0 π‘˜!
π‘˜!


(
)

(βˆ‘π‘š+2 1 )

βˆ‘π‘š+2 (βˆ’1)π‘˜

⎩ π‘Ž
= 0.
π‘˜=0 π‘˜! + 𝑏 + 𝑐
π‘˜=0
π‘˜!
(11.41)
Vähentämällä 1. yhtälö 2:sta ja vastaavasti 2. yhtälö 3:sta, saadaan
⎧

βŽ¨π‘Ž 1 + 𝑐 (βˆ’1)π‘š+1 = 0;
(π‘š+1)!
(π‘š+1)!

βŽ©π‘Ž
1
(π‘š+2)!
+
π‘š+2
𝑐 (βˆ’1)
(π‘š+2)!
(11.42)
= 0.
102
Siten saataisiin π‘Ž = 𝑐 = 0. Ristiriita hypoteesin (11.40) kanssa. Siispä π΄β„Ž βˆ•= 0,
jollakin π‘š ≀ β„Ž ≀ π‘š + 2. Tällöin
π΄β„Ž ∈ β„€,
0 < βˆ£π΄β„Ž ∣ < 1.
(11.43)
Ristiriita vastaoletuksen (11.35) kanssa.
103
12
Ketjumurtoluvut/EI kysytä kokeessa
Äärellisellä ketjumurtoluvulla (finite continued fraction) tarkoitetaan rationaalilauseketta
π‘Ž1
𝑏1 +
π‘Ž2
𝑏2 +...
,
+ π‘Žπ‘›
𝑏𝑛
jolle käytetään seuraavia merkintöjä
( )
π‘Žπ‘˜
π‘Ž1 π‘Ž2
π‘Žπ‘›
𝑛
π•‚π‘˜=1
=
...
.
π‘π‘˜
𝑏1 + 𝑏2 + + 𝑏𝑛
(22.1)
Lause 12.1. Olkoot luvut 𝐴𝑛 ja 𝐡𝑛 annettu rekursioilla
𝐴𝑛+2 = 𝑏𝑛+2 𝐴𝑛+1 + π‘Žπ‘›+2 𝐴𝑛 ,
(22.2)
𝐡𝑛+2 = 𝑏𝑛+2 𝐡𝑛+1 + π‘Žπ‘›+2 𝐡𝑛
(22.3)
lähtien alkuarvoista 𝐴0 = 𝑏0 , 𝐡0 = 1, 𝐴1 = 𝑏0 𝑏1 + π‘Ž1 ja 𝐡1 = 𝑏1 . Tällöin
( )
𝐴𝑛
π‘Žπ‘˜
𝑛
βˆ€ 𝑛 ∈ β„•,
(22.4)
𝑏0 + π•‚π‘˜=1
=
π‘π‘˜
𝐡𝑛
kunhan 𝐡𝑛 βˆ•= 0.
Todistus. Induktiolla.
𝑛 = 0, jolloin
𝑉.𝑃. = 𝑏0 =
𝑏0
𝐴0
=
= 𝑂.𝑃..
1
𝐡0
𝑛 = 1, jolloin
𝑉.𝑃. = 𝑏0 +
π‘Ž1
𝑏 0 𝑏 1 + π‘Ž1
𝐴1
=
=
= 𝑂.𝑃..
𝑏1
𝑏1
𝐡1
Induktio-oletus: Väite pätee, kun 𝑛 = 0, 1, ..., 𝑙, jolloin
𝑏0 +
π‘Ž1 π‘Ž2
π‘Žπ‘™
𝐴𝑙
𝑏𝑙 π΄π‘™βˆ’1 + π‘Žπ‘™ π΄π‘™βˆ’2
...
=
=
.
𝑏1 + 𝑏2 + + 𝑏𝑙
𝐡𝑙
𝑏𝑙 π΅π‘™βˆ’1 + π‘Žπ‘™ π΅π‘™βˆ’2
(22.5)
Korvataan 𝑏𝑙 muuttujalla π‘₯ ja merkitään
𝐾(π‘₯) = 𝑏0 +
π‘Ž1 π‘Ž2
π‘Žπ‘™
...
,
𝑏1 + 𝑏2 + + π‘₯
(22.6)
104
jolle kohdan (22.5) nojalla pätee
𝐾(π‘₯) =
π‘₯π΄π‘™βˆ’1 + π‘Žπ‘™ π΄π‘™βˆ’2
,
π‘₯π΅π‘™βˆ’1 + π‘Žπ‘™ π΅π‘™βˆ’2
(22.7)
kunhan π‘₯ βˆ•= 0 ja nimittäjä βˆ•= 0. Siten kohdista (22.6) ja (22.7) seuraa
( )
π‘Žπ‘™+1
π‘Žπ‘˜
𝑙+1
𝐾(𝑏𝑙 +
) = 𝑏0 + π•‚π‘˜=1
=
𝑏𝑙+1
π‘π‘˜
(
)
𝑙+1
𝑏𝑙 + π‘Žπ‘π‘™+1
π΄π‘™βˆ’1 + π‘Žπ‘™ π΄π‘™βˆ’2
(
)
=
𝑙+1
𝑏𝑙 + π‘Žπ‘π‘™+1
π΅π‘™βˆ’1 + π‘Žπ‘™ π΅π‘™βˆ’2
π‘Žπ‘™+1
𝐴
𝑏𝑙+1 π‘™βˆ’1
π‘Žπ‘™+1
𝐡
𝑏𝑙+1 π‘™βˆ’1
+ 𝑏𝑙 π΄π‘™βˆ’1 + π‘Žπ‘™ π΄π‘™βˆ’2
+ 𝑏𝑙 π΅π‘™βˆ’1 + π‘Žπ‘™ π΅π‘™βˆ’2
𝐴𝑙+1
π‘Žπ‘™+1 π΄π‘™βˆ’1 + 𝑏𝑙+1 𝐴𝑙
=
,
π‘Žπ‘™+1 π΅π‘™βˆ’1 + 𝑏𝑙+1 𝐡𝑙
𝐡𝑙+1
=
(22.8)
missä on sovellettu rekursioita (22.2) ja (22.3) pariin otteeseen. Siten induktioaskel on osoitettu ja induktioperiaatteen nojalla väite pätee.
Määritelmä 12.1. Luku 𝐴𝑛 /𝐡𝑛 on äärettömän ketjumurtoluvun
( )
π‘Žπ‘˜
∞
𝑏0 + π•‚π‘˜=1
(22.9)
π‘π‘˜
𝑛. konvergentti. Edelleen ketjumurtoluku (22.9) suppenee, mikäli raja-arvo
lim
𝐴𝑛
π‘›β†’βˆž 𝐡𝑛
(22.10)
on olemassa. Tällöin sanotaan, että äärettömän ketjumurtoluvun (22.9) arvo on
raja-arvo (22.10).
Ääretöntä ketjumurtolukua (22.9) voidaan merkitä myös seuraavasti
𝑏0 +
π‘Ž1
π‘Ž1 π‘Ž2
.
... = 𝑏0 +
2
𝑏1 + 𝑏2 +
𝑏1 + 𝑏2π‘Ž+...
Usein tarkastellaan yksinkertaisia ketjumurtolukuja.
105
Määritelmä 12.2. Olkoot
𝑏0 ∈ β„•,
π‘π‘˜ ∈ β„€+ ,
π‘Žπ‘˜ = 1,
βˆ€ π‘˜ ∈ β„€+ .
(22.11)
Tällöin ketjumurtoluku
[𝑏0 ; 𝑏1 , ..., 𝑏𝑛 ] = 𝑏0 +
π•‚π‘›π‘˜=1
(
1
π‘π‘˜
)
(22.12)
on äärellinen yksinkertainen (simple) ketjumurtoluku ja vastaavasti
( )
1
∞
[𝑏0 ; 𝑏1 , ...] = 𝑏0 + π•‚π‘˜=1
(22.13)
π‘π‘˜
on ääretön yksinkertainen ketjumurtoluku.
ESIM: a) Olkoot
√
1βˆ’ 5
,
𝛽=
2
√
5βˆ’1
𝛾 = βˆ’π›½ =
,
2
0 < 𝛾 < 1.
(22.14)
Yhtälöstä
𝛽2 = 1 + 𝛽
(22.15)
saadaan
𝛽 3 = 𝛽 + 𝛽 2 = 1 + 2𝛽.
Edelleen
𝛽 4 = 2 + 3𝛽
ja induktiolla nähdään, että
𝛽 𝑛+1 = 𝑓𝑛 + 𝑓𝑛+1 𝛽
βˆ€π‘›βˆˆβ„•
(22.16)
βˆ€π‘›βˆˆβ„•
(22.17)
missä 𝑓𝑛 on Fibonaccin luku. Siten
𝑓𝑛
𝛽 𝑛+1
π›Ύβˆ’
=βˆ’
𝑓𝑛+1
𝑓𝑛+1
josta seuraa
𝑓
𝑛
𝛾 βˆ’
β†’ 0
𝑓𝑛+1 π‘›β†’βˆž
(22.18)
106
eli
√
𝛾=
𝑓𝑛
5βˆ’1
= lim
.
π‘›β†’βˆž 𝑓𝑛+1
2
(22.19)
Merkitään nyt
𝐴𝑛 = 𝑓𝑛 ,
𝐡𝑛 = 𝑓𝑛+1 ,
(22.20)
jolloin
𝐴0 = 0,
𝐡0 = 1,
𝐴1 = 1,
𝐡1 = 1
(22.21)
ja
𝐴𝑛+2 = 𝐴𝑛+1 + 𝐴𝑛 ,
𝐡𝑛+2 = 𝐡𝑛+1 + 𝐡𝑛
βˆ€ 𝑛 ∈ β„•.
(22.22)
Olkoot vielä
𝑏0 = 0,
π‘Žπ‘› = 1,
𝑏𝑛 = 1 βˆ€ 𝑛 ∈ β„€+ .
Lause 12.2. Valinnoilla (22.20-23) saadaan
( )
π‘Žπ‘˜
𝐴𝑛
𝑛
𝑏0 + π•‚π‘˜=1
=
βˆ€π‘›βˆˆβ„•
π‘π‘˜
𝐡𝑛
ja
√
𝐴𝑛
5βˆ’1
= lim
𝛾=
.
π‘›β†’βˆž
2
𝐡𝑛
(22.23)
(22.24)
(22.25)
Todistukseen tarvitaan enää rekursioiden (22.22) alkuarvojen tarkistus
𝐴0 = 0 = 𝑏0 ,
𝐡0 = 1,
𝐡1 = 1 = 𝑏1 ,
𝐴1 = 1 = 𝑏0 𝑏1 + π‘Ž1
(22.26)
sekä raja-arvo
𝐴𝑛
𝑓𝑛
= lim
= 𝛾,
π‘›β†’βˆž 𝐡𝑛
π‘›β†’βˆž 𝑓𝑛+1
lim
(22.27)
joka tulee tuloksesta (22.19).
Huomaa, että tuloksen (22.25) nojalla saatiin laskettua arvo äärettömälle ketjumurtoluvulle
√
1
1+
1
1
1+ 1+...
=
5βˆ’1
.
2
(22.28)
107
Toisin sanoen, ensin määrättiin ketjumurtoluvun (22.28) 𝑛. konvergentti 𝐴𝑛 /𝐡𝑛 =
𝑓𝑛 /𝑓𝑛+1 ja laskettiin sen raja-arvo = 𝛾, joten Määritelmän 22.1 nojalla se on äärettömän ketjumurtoluvun (22.28) arvo.
Eräitä kehitelmiä:
𝑒=2+
πœ‹=
2
2+
4
1+
,
3
4
3+ 4+...
12
,
2
3+ 2 2
3
5+ 7+...
𝑒 = [2; 1, 2, 1, 1, 4, 1, 1, 6, 1, 1, 8, ...] = [2; 1, 2π‘˜, 1]
πœ‹ = [3; 7, 15, 1, 292, 1, 1, 1, 2, 1, ...]
13
Bernoullin luvut/Ei tule kokeeseen
13.1 Generoiva funktio ja sarja
Bernoullin luvut voidaan määritellä generoivan funktion avulla seuraavasti.
Määritelmä 13.1. Asetetaan
∞
βˆ‘ 𝐡𝑛
𝑇
=
𝑇 𝑛,
𝐸𝑋𝑃 (𝑇 ) βˆ’ 1 𝑛=0 𝑛!
(12.1)
missä luvut 𝐡𝑛 ovat Bernoullin lukuja.
Siten Bernoullin luvut saadaan generoivan funktion
𝑇
𝐸𝑋𝑃 (𝑇 ) βˆ’ 1
108
sarjakehitelmän kertoimista. Toisaalta yhtälön (12.1) sarja on Bernoullin lukujen
generoiva sarja. Merkitään
𝑆=
1
1
1
𝑇 + 𝑇2 + 𝑇3 + ...,
2!
3!
4!
jolloin yhtälön (11.1) nojalla
𝑇
𝑇
=
=
1
1 2
1 3
𝐸𝑋𝑃 (𝑇 ) βˆ’ 1
1 + 1! 𝑇 + 2! 𝑇 + 3! 𝑇 + 4!1 𝑇 4 + β‹… β‹… β‹… βˆ’ 1
1
1+
1
𝑇
2!
+
1 2
𝑇
3!
+
1 3
𝑇
4!
+ ...
=
1
= 1 βˆ’ 𝑆 + 𝑆2 βˆ’ 𝑆3 + . . . .
1+𝑆
(12.2)
Nyt esimerkiksi
)2
1
1 2
𝑆 =
𝑇 + 𝑇 + ...
=
2!
3!
)2
(
1
1
1 1
2
𝑇
+ 𝑇 + ...
= 𝑇2 + 𝑇3 + ...,
2 6
4
6
(
2
(12.3)
joten kohdasta (12.2) saadaan
1
1
1
1
= 1 βˆ’ 𝑇 βˆ’ 𝑇2 βˆ’ 𝑇3 βˆ’ ...
1+𝑆
2
6
24
1
1
1
+ 𝑇2 + 𝑇3 + β‹…β‹…β‹… βˆ’ 𝑇3 + β‹…β‹…β‹… =
4
6
8
1
1
1 βˆ’ 𝑇 + 𝑇2 + 0 β‹… 𝑇3 βˆ’ β‹…β‹…β‹… =
2
12
𝐡0 0 𝐡1 1 𝐡2 2
𝑇 +
𝑇 +
𝑇 + ....
(12.4)
0!
1!
2!
Täten
𝐡0 = 1,
1
𝐡1 = βˆ’ ,
2
𝐡5 = 0,
1
1
𝐡2 = , 𝐡3 = 0, 𝐡4 = βˆ’ ,
6
30
1
𝐡6 = , ....
(12.5)
42
(Tämä menetelmä on käytännössä suhteellisen nopea.)
Lause 13.1. Olkoon π‘˜ ∈ β„€+ . Tällöin
𝐡2π‘˜+1 = 0.
(12.6)
109
Todistus. Merkitään
𝐺(𝑇 ) =
𝑇
𝑇
𝑇 𝐸𝑋𝑃 (𝑇 ) + 1
+ =
=
𝐸𝑋𝑃 (𝑇 ) βˆ’ 1
2
2 𝐸𝑋𝑃 (𝑇 ) βˆ’ 1
∞
βˆ‘
𝑔𝑛 𝑇 𝑛 ,
(12.7)
𝑛=0
jolloin
𝐺(βˆ’π‘‡ ) =
βˆ’π‘‡ 𝐸𝑋𝑃 (βˆ’π‘‡ ) + 1
βˆ’π‘‡ 1/𝐸𝑋𝑃 (𝑇 ) + 1
=
=
2 𝐸𝑋𝑃 (βˆ’π‘‡ ) βˆ’ 1
2 1/𝐸𝑋𝑃 (𝑇 ) βˆ’ 1
𝑇 𝐸𝑋𝑃 (𝑇 ) + 1
= 𝐺(𝑇 ).
2 𝐸𝑋𝑃 (𝑇 ) βˆ’ 1
(12.8)
Yhtälön (12.8) nojalla 𝐺(𝑇 ) on parillinen eli
𝑔2π‘˜+1 = 0 βˆ€ π‘˜ ∈ β„•
(12.9)
ja yhtälön (12.7) nojalla
𝐺(𝑇 ) =
∞
βˆ‘
𝐡𝑛
𝑛!
𝑛=0
𝑇𝑛 +
𝑇
,
2
(12.10)
joten saadaan väite.
13.2 Palautuskaava
Johdetaan seuraavaksi tärkeä Bernoullin lukujen palautuskaava. Merkitään ensin
∞
βˆ‘
1 𝑛
𝑒 =
𝑇
𝑛!
𝑛=0
𝑇
ja
𝐡(𝑇 ) =
∞
βˆ‘
𝐡𝑛
𝑛=0
𝑛!
𝑇 𝑛.
Nyt määrittely-yhtälön (12.1) nojalla
𝑇 = (𝑒𝑇 βˆ’ 1)𝐡(𝑇 ),
(12.11)
110
eli
∞
∞
βˆ‘
1 𝑙 βˆ‘ π΅π‘˜ π‘˜
𝑇
𝑇 .
𝑇 =
𝑙!
π‘˜!
π‘˜=0
𝑙=1
(12.12)
Verrataan vastinpotenssien kertoimia, jolloin saadaan aluksi
𝑇1 :
1=
1 𝐡0
1! 0!
β‡’
𝐡0 = 1.
(12.13)
Yleisemmin Caychyn kertosäännöllä saadaan
𝑇 𝑛β‰₯2 :
0=
1 π΅π‘˜
,
𝑙!
π‘˜!
𝑙+π‘˜=𝑛,𝑙β‰₯1
βˆ‘
(12.14)
missä 0 ≀ π‘˜ ≀ π‘›βˆ’1. Lavennetaan vielä 𝑛!:lla, jolloin palautuskaava saa seuraavan
implisiittisen muodon.
Lause 13.2. Olkoon 𝑛 ∈ β„€β‰₯2 . Tällöin
π‘›βˆ’1 ( )
βˆ‘
𝑛
π΅π‘˜ = 0.
π‘˜
π‘˜=0
(12.15)
Edelleen (12.15) voidaan esittää yhtäpitävästi eksplisiittisessä muodossa
((
)
(
)
π‘š+1
π‘š+1
βˆ’1
𝐡0 +
𝐡1 + ...
π΅π‘š =
π‘š+1
0
1
(
)
)
π‘š+1
+
π΅π‘šβˆ’1
βˆ€ π‘š ∈ β„€+ , 𝐡0 = 1.
(12.16)
π‘šβˆ’1
Välittömästi nähdään, että
π΅π‘š ∈ β„š βˆ€ π‘š ∈ β„•.
(12.17)
13.3 Potenssisummia
Johdetaan seuraavassa potenssisummalle
π‘†π‘š (𝑛) = 1π‘š + 2π‘š + ... + π‘›π‘š ,
π‘š ∈ β„•,
𝑛 ∈ β„€+ ,
(12.18)
111
lauseke Bernoullin lukujen avulla. Nyt
𝑒0⋅𝑇 + 𝑒1⋅𝑇 + ... + 𝑒𝑛⋅𝑇 =
1+
∞
βˆ‘
π‘š=1
0π‘š
∞
∞
βˆ‘
βˆ‘
π‘‡π‘š
π‘‡π‘š
π‘‡π‘š
+1+
1π‘š
+ ... + 1 +
π‘›π‘š
=
π‘š!
π‘š!
π‘š!
π‘š=1
π‘š=1
𝑛+1+
∞
βˆ‘
π‘†π‘š (𝑛)
π‘š=1
π‘‡π‘š
π‘š!
(12.19)
ja toisaalta
𝑒0⋅𝑇 + 𝑒1⋅𝑇 + ... + 𝑒𝑛⋅𝑇 =
𝑛
βˆ‘
𝑒𝑙𝑇 =
𝑛
βˆ‘
( 𝑇 )𝑙
𝑒
=
𝑙=0
𝑒(𝑛+1)𝑇 βˆ’ 1
.
𝑒𝑇 βˆ’ 1
𝑙=0
(12.20)
Yhdistetään tulokset (12.19) ja (12.20), jolloin
∞
βˆ‘
𝑒(𝑛+1)𝑇 βˆ’ 1
π‘‡π‘š
=
=
𝑛+1+
π‘†π‘š (𝑛)
π‘š!
𝑒𝑇 βˆ’ 1
π‘š=1
∞
βˆ‘ (𝑛 + 1)𝑙
𝑇 𝑒(𝑛+1)𝑇 βˆ’ 1
=
𝐡(𝑇
)
𝑇 π‘™βˆ’1 =
𝑇
𝑒 βˆ’1
𝑇
𝑙!
𝑙=1
∞
βˆ‘
π΅π‘˜
π‘˜=0
π‘˜!
𝑇
π‘˜
∞
βˆ‘
(𝑛 + 1)β„Ž+1
β„Ž=0
(β„Ž + 1)!
𝑇 β„Ž.
(12.21)
Vertaamalla identiteetin (12.21) kertoimia, saadaan
π‘†π‘š (𝑛) = π‘š!
βˆ‘ π΅π‘˜ (𝑛 + 1)β„Ž+1
,
π‘˜!
(β„Ž
+
1)!
π‘˜+β„Ž=π‘š
jonka nojalla pätee
Lause 13.3.
)
π‘š (
1 βˆ‘ π‘š+1
π‘†π‘š (𝑛) =
π΅π‘˜ (𝑛 + 1)π‘š+1βˆ’π‘˜ .
π‘š + 1 π‘˜=0
π‘˜
(12.22)
112
Tulkitaan lausekkeet π‘†π‘š (𝑛) polynomeiksi muuttujan 𝑛 suhteen. Yhtälön (12.22)
nojalla π‘†π‘š (𝑛) ∈ β„š[𝑛].
ESIM:
𝑛(𝑛 + 1)
(12.23)
2
𝑛(𝑛 + 1)(2𝑛 + 1)
(12.24)
𝑆2 (𝑛) = 12 + 22 + ... + 𝑛2 =
6
𝑛2 (𝑛 + 1)2
𝑆3 (𝑛) = 13 + 23 + ... + 𝑛3 =
(12.25)
4
𝑛(𝑛 + 1)(2𝑛 + 1)(3𝑛2 + 3𝑛 βˆ’ 1)
𝑆4 (𝑛) = 14 + 24 + ... + 𝑛4 =
(12.26)
30
Esimerkin nojalla pätee mm. seuraavat jaollisuusrelaatiot
𝑆1 (𝑛) = 1 + 2 + ... + 𝑛 =
𝑛(𝑛 + 1) ∣ π‘†π‘š (𝑛) π‘š = 1, ..., 4
(12.27)
β„š[𝑛]
ja
2𝑛 + 1 ∣ π‘†π‘š (𝑛) π‘š = 2, 4.
(12.28)
β„š[𝑛]
Todistetaan seuraavat pari relaatiota yleiselle indeksille.
Lause 13.4.
𝑛 + 1 ∣ π‘†π‘š (𝑛) βˆ€ π‘š ∈ β„€+ ,
(12.29)
β„š[𝑛]
(𝑛 + 1)2 ∣ π‘†π‘š (𝑛) βˆ€ π‘š ∈ 2β„€+ + 1.
(12.30)
β„š[𝑛]
Todistus. Suoraan tuloksesta (12.22) seuraa π‘†π‘š (𝑛) = π‘…π‘š (𝑛 + 1), missä
π‘…π‘š (π‘₯) = π‘Ÿπ‘š+1 π‘₯π‘š+1 + ... + π‘Ÿ1 π‘₯,
(
)
1
π‘š+1
π‘Ÿ1 =
π΅π‘š = π΅π‘š .
(12.31)
π‘š+1
π‘š
Siten
π‘₯βˆ£π‘…π‘š (π‘₯) βˆ€ π‘š ∈ β„€+
(12.32)
ja lisäksi
π‘₯2 βˆ£π‘…2𝑗+1 (π‘₯) βˆ€ 𝑗 ∈ β„€+ ,
(12.33)
sillä tässä π‘Ÿ1 = 𝐡2𝑗+1 = 0.
113
14
𝑝-valuaatio/Todistuksia EI kysytä kokeessa
Tarkastellaan alkuluvun 𝑝 esiintymistä rationaaliluvussa 𝐴 = π‘Ž/𝑏.
Määritelmä 14.1. Olkoon 𝑝 ∈ β„™ ja
𝐴=
π‘Ž
𝑐
= π‘π‘Ÿ βˆ•= 0,
𝑏
𝑑
𝑝 βˆ• βˆ£π‘π‘‘.
(13.1)
Tällöin asetetaan
𝑣𝑝 (𝐴) = π‘Ÿ,
𝐴 βˆ•= 0.
Asetetaan lisäksi
𝑣𝑝 (0) = ∞,
missä symboli ∞ toteuttaa laskusäännöt
∞ + ∞ = ∞,
∞ + 𝑐 = ∞ βˆ€π‘ ∈ β„‚,
π‘˜ < ∞ βˆ€π‘˜ ∈ ℝ.
(13.2)
Usein lukua 𝑣𝑃 (𝐴) kutsutaan eksponentiaaliseksi valuaatioksi tai 𝑝-adiseksi valuaatioksi (jonka avulla voidaan määritellä 𝑝-adinen itseisarvo).
Lause 14.1. Laskusääntöjä. Olkoon π‘˜ ∈ β„€, tällöin
𝑣𝑝 (π‘˜) β‰₯ 0.
(13.3)
Olkoot 𝐴, 𝐡 ∈ β„š, tällöin
𝑣𝑝 (𝐴𝐡) = 𝑣𝑝 (𝐴) + 𝑣𝑝 (𝐡),
𝑣𝑝 (1/𝐡) = βˆ’π‘£π‘ (𝐡),
(13.4)
(13.5)
𝑣𝑝 (𝐴/𝐡) = 𝑣𝑝 (𝐴) βˆ’ 𝑣𝑝 (𝐡),
𝑣𝑝 (𝐴 + 𝐡) β‰₯ min{𝑣𝑝 (𝐴), 𝑣𝑝 (𝐡)},
(13.6)
(13.7)
jos lisäksi 𝑣𝑝 (𝐴) βˆ•= 𝑣𝑝 (𝐡), niin
𝑣𝑝 (𝐴 + 𝐡) = min{𝑣𝑝 (𝐴), 𝑣𝑝 (𝐡)}.
(13.8)
114
Todistetaan kohdat (13.7) ja 13.8).
Tapaus 𝐴𝐡 βˆ•= 0. Olkoot
𝛼
𝐴 = π‘π‘Ÿ ,
𝛽
𝛾
𝐡 = 𝑝𝑠 ,
𝛿
missä
𝛼, 𝛽, 𝛾, 𝛿 ∈ β„€ βˆ– {0},
𝛼 βŠ₯ 𝛽, 𝛾 βŠ₯ 𝛿,
𝑝 βˆ• βˆ£π›Όπ›½π›Ύπ›Ώ.
Oletetaan vaikka, että π‘Ÿ β‰₯ 𝑠. Tällöin
(
)
𝛾
π›Όπ›Ώπ‘π‘Ÿβˆ’π‘  + 𝛽𝛾
π‘Ÿβˆ’π‘  𝛼
𝑠
𝐴+𝐡 =𝑝 𝑝
+
= 𝑝𝑠
,
𝛽
𝛿
𝛽𝛿
(13.9)
(13.10)
missä kohdan (13.3) nojalla
𝑣𝑝 (π›Όπ›Ώπ‘π‘Ÿβˆ’π‘  + 𝛽𝛾) = 𝑑 β‰₯ 0
(13.11)
sekä oletuksien (13.9) nojalla
𝑣𝑝 (𝛽𝛿) = 0.
(13.12)
Käytetään vielä tulon ja osamäärän tuloksia (13.4) ja (13.6), jolloin
𝑣𝑝 (𝐴 + 𝐡) = 𝑣𝑝 (𝑝𝑠 ) + 𝑣𝑝 (π›Όπ›Ώπ‘π‘Ÿβˆ’π‘  + 𝛽𝛾) βˆ’ 𝑣𝑝 (𝛽𝛿) = 𝑠 + 𝑑 βˆ’ 0 β‰₯
𝑠 = min{π‘Ÿ, 𝑠} = min{𝑣𝑝 (𝐴), 𝑣𝑝 (𝐡)}.
(13.13)
Täten saatiin kohta (13.7). Kohdassa (13.8) oletetaan lisäksi π‘Ÿ > 𝑠. Tällöin
𝑝 βˆ• βˆ£π›Όπ›Ώπ‘π‘Ÿβˆ’π‘  + 𝛽𝛾
β‡’
𝑣𝑝 (π›Όπ›Ώπ‘π‘Ÿβˆ’π‘  + 𝛽𝛾) = 𝑑 = 0.
(13.14)
Siten kohdassa (13.13) saadaan yhtäsuuruus
𝑣𝑝 (𝐴 + 𝐡) = 𝑠 + 𝑑 βˆ’ 0 = 𝑠 = min{π‘Ÿ, 𝑠} = min{𝑣𝑝 (𝐴), 𝑣𝑝 (𝐡)}.
(13.15)
Kohdassa (13.7) tarvitaan vielä tapaus 𝐴𝐡 = 0.
a) 𝐴 = 𝐡 = 0, tällöin
𝑣𝑝 (𝐴 + 𝐡) = 𝑣𝑝 (0) = ∞ = min{𝑣𝑝 (𝐴), 𝑣𝑝 (𝐡)}.
(13.16)
115
a) 𝐴 βˆ•= 0, 𝐡 = 0, tällöin
𝑣𝑝 (𝐴 + 𝐡) = 𝑣𝑝 (𝐴) = min{𝑣𝑝 (𝐴), 𝑣𝑝 (𝐡)}.
(13.17)
Annetaan vielä kohdan (13.8) yleistys
𝑣𝑝 (𝐴1 + ... + π΄π‘˜ ) β‰₯ min {𝑣𝑝 (𝐴𝑖 )}.
1β‰€π‘—β‰€π‘˜
(13.18)
Määritelmä 14.2. Olkoon 𝑝 ∈ β„™ annettu, tällöin
β„€(𝑝) = {𝐴 ∈ β„šβˆ£ 𝑣𝑝 (𝐴) β‰₯ 0}
on 𝑝-kokonaislukujen (𝑝-integers) joukko.
Lause 14.2. Olkoon 𝑝 ∈ β„™, tällöin β„€(𝑝) on kommutatiivinen ykkösellinen rengas,
jonka yksikköryhmä on
β„€βˆ—(𝑝) = {𝐴 ∈ β„šβˆ£ 𝑣𝑝 (𝐴) = 0}.
Lause 14.3. Olkoot 𝑝 ∈ β„™, π‘˜ ∈ β„€+ ja 𝐴 = π‘π‘˜ /(π‘˜ + 1). Tällöin
𝑣𝑝 (𝐴) β‰₯ 0,
(13.19)
𝑣𝑝 (𝐴) β‰₯ 1
(13.20)
ja jos π‘˜ β‰₯ 2, niin
ja jos π‘˜ β‰₯ 3 ja 𝑝 β‰₯ 5, niin
𝑣𝑝 (𝐴/𝑝2 ) β‰₯ 0.
(13.21)
Todettakoon vielä, että kohdassa (13.19)
π‘π‘˜ /(π‘˜ + 1) ∈ β„€(𝑝)
ja kohdassa (13.20)
π‘π‘˜ /(π‘˜ + 1) ≑ 0 (mod 𝑝).
116
15
Bernoullin lukujen jaollisuudesta/Ei tule kokeeseen
Bernoullin lukuihin liitty useita mielenkiintoisia jaollisuusominaisuuksia. Tutkitaan seuraavassa Bernoullin lukujen nimittäjien jaollisuutta.
Lause 15.1. Olkoon 𝑝 ∈ β„™, tällöin
π‘π΅π‘š ∈ β„€(𝑝)
βˆ€π‘š ∈ β„•.
(14.1)
Todistus. Induktiolla, jolloin aluksi
𝐡0 = 1
β‡’
𝑝𝐡0 = 𝑝 ∈ β„€(𝑝)
βˆ€π‘ ∈ β„™.
Relaation
(
)
( )
π‘š+1
π‘š+1
π‘š
=
π‘˜
π‘š+1βˆ’π‘˜ π‘˜
(14.2)
ja tuloksen (12.22) nojalla
π‘†π‘š (𝑝 βˆ’ 1) =
π‘š ( )
βˆ‘
π‘š π΅π‘˜ π‘π‘š+1βˆ’π‘˜
π‘˜=0
π‘˜
π‘š+1βˆ’π‘˜
=
(
)
( )
π‘š
π΅π‘šβˆ’2 𝑝3
π‘š 𝐡0 π‘π‘š+1
+ ... +
+
π‘šβˆ’2
3
0 π‘š+1
(
)
π‘š
π΅π‘šβˆ’1 𝑝2
+ π΅π‘š 𝑝.
(14.3)
π‘šβˆ’1
2
Yhtälön (14.3) termeille pätee
π‘†π‘š (𝑝 βˆ’ 1) ∈ β„€ β‡’ 𝑣𝑝 (π‘†π‘š (𝑝 βˆ’ 1)) β‰₯ 0,
( )
( )
π‘š
π‘š
∈ β„€ β‡’ 𝑣𝑝
β‰₯0
π‘˜
π‘˜
( π‘š )
(𝑝)
𝑝
Lause 13.3 β‡’ 𝑣𝑝
, ..., 𝑣𝑝
β‰₯0
π‘š+1
2
Induktio-oletus
β‡’
𝑣𝑝 (π‘π΅π‘šβˆ’π‘˜ ) β‰₯ 0 βˆ€ π‘˜ = 1, ..., π‘š.
Täten
(
( )
π‘š
π‘π‘š
βˆ’ ...
𝑣𝑝 (π‘π΅π‘š ) = 𝑣𝑝 π‘†π‘š (𝑝 βˆ’ 1) βˆ’
𝑝𝐡0
0
π‘š+1
117
(
)
(
)
)
π‘š
𝑝2
π‘š
𝑝
βˆ’
π‘π΅π‘šβˆ’2 βˆ’
π‘π΅π‘šβˆ’1
β‰₯
π‘šβˆ’2
3
π‘šβˆ’1
2
(
) ( π‘˜ )
π‘š
𝑝
min {𝑣𝑝 (π‘†π‘š (𝑝 βˆ’ 1)), 𝑣𝑝 (π‘π΅π‘šβˆ’π‘˜ )𝑣𝑝
𝑣𝑝
}
1β‰€π‘—β‰€π‘˜
π‘šβˆ’π‘˜
π‘˜+1
β‰₯ 0.
(14.4)
ESIM.
1
1
2𝐡2 = 2 = ∈ β„€(2) ,
6
3
1
1
3𝐡2 = 3 = ∈ β„€(3) ,
6
2
𝑝
1
𝑝𝐡2 = 𝑝 = ∈ β„€(𝑝) βˆ€π‘ ∈ β„™β‰₯5 .
6
6
Merkitään nyt
π΅π‘š =
π‘π‘š
,
π·π‘š
π‘π‘š ∈ β„€,
π·π‘š ∈ β„€+ ,
π‘π‘š βŠ₯ π·π‘š .
Siten tulos
π‘π΅π‘š ∈ β„€(𝑝)
βˆ€π‘ ∈ β„™
tarkoittaa, että
0 ≀ 𝑣𝑝 (π·π‘š ) ≀ 1 βˆ€ 𝑝 ∈ β„™
(14.5)
Joten ei ole sellaista alkulukua 𝑝, että
𝑝2 βˆ£π·π‘š .
(14.6)
Määritelmä 15.1. Luku π‘˜ ∈ β„€ on neliövapaa (square free), jos ehdosta
π‘Ž2 βˆ£π‘˜
ja π‘Ž ∈ β„€+
seuraa, että π‘Ž = 1.
Tuloksen (14.6) nojalla saadaan
Lause 15.2. Bernoullin lukujen nimittäjät π·π‘š ovat neliövapaita.
118
Lause 15.3. Olkoon π‘š = 2𝑙 ∈ 2β„€+ ja 𝑝 ∈ β„™, tällöin
𝑝𝐡2𝑙 ≑ 𝑆2𝑙 (𝑝 βˆ’ 1)
(mod 𝑝).
(14.7)
Todistus. Tapaus π‘š = 2 laskareissa. Olkoon nyt π‘š β‰₯ 4. Tällöin π΅π‘šβˆ’1 = 0, joten
yhtälön (14.3) nojalla
( )
π‘š
π‘π‘š
π‘†π‘š (𝑝 βˆ’ 1) =
𝑝𝐡0
+ ...
0
π‘š+1
(
)
π‘š
𝑝2
(14.8)
+
π‘π΅π‘šβˆ’2 + π‘π΅π‘š .
3
π‘šβˆ’2
Lauseen 14.1 nojalla
π‘π΅π‘šβˆ’π‘˜ ∈ β„€(𝑝)
βˆ€ 2β‰€π‘˜β‰€π‘š
ja tuloksen (13.20) nojalla
( π‘˜ )
𝑝
𝑣𝑝
β‰₯ 1 βˆ€ 2 ≀ π‘˜ ≀ π‘š,
π‘˜+1
joten
(
)
π‘š
π‘π‘˜
𝑝
π‘π΅π‘šβˆ’π‘˜
π‘˜+1
π‘šβˆ’π‘˜
βˆ€ 2 ≀ π‘˜ ≀ π‘š.
(14.9)
Täten yhtälöstä (14.8) saadaan
π‘†π‘š (𝑝 βˆ’ 1) ≑ π‘π΅π‘š
(mod 𝑝).
(14.10)
Lause 15.4. Olkoon π‘š ∈ β„€+ ja 𝑝 ∈ β„™. Tällöin
𝑝 βˆ’ 1βˆ£π‘š
𝑝 βˆ’ 1 βˆ• βˆ£π‘š
β‡’
β‡’
π‘†π‘š (𝑝 βˆ’ 1) ≑ βˆ’1
(mod 𝑝),
(14.11)
π‘†π‘š (𝑝 βˆ’ 1) ≑ 0
(mod 𝑝).
(14.12)
Todistetaan kohta (14.11). Olkoon siis π‘š = π‘Ž(𝑝 βˆ’ 1), jollakin π‘Ž ∈ β„€. Fermat’n
pikkulauseella saadaan
π‘†π‘š (𝑝 βˆ’ 1) = 1π‘š + 2π‘š + ... + (𝑝 βˆ’ 1)π‘š =
119
(
1π‘βˆ’1
)π‘Ž
(
)π‘Ž
(
)π‘Ž
+ 2π‘βˆ’1 + ... + (𝑝 βˆ’ 1)π‘βˆ’1 ≑
1π‘Ž + 1π‘Ž + ... + 1π‘Ž = 𝑝 βˆ’ 1 ≑ βˆ’1 (mod 𝑝).
Tapaus (14.12) sivuutetaan.
Yhdistämällä Lauseet 14.3 ja 14.4 saadaan
Lause 15.5. Olkoot π‘š ∈ 2β„€+ ja 𝑝 ∈ β„™. Tällöin
𝑝 βˆ’ 1βˆ£π‘š
𝑝 βˆ’ 1 βˆ• βˆ£π‘š
β‡’
π‘π΅π‘š ≑ βˆ’1
(mod 𝑝),
(14.13)
π‘π΅π‘š ≑ 0
(mod 𝑝).
(14.14)
β‡’
Seuraava tulos selvittää Bernoullin lukujen nimittäjien olemuksen.
Lause 15.6. Olkoon 𝑙 ∈ β„€+ . Tällöin
𝐡2𝑙 = 𝐴2𝑙 βˆ’
βˆ‘
π‘žβˆ’1∣2𝑙,π‘žβˆˆβ„™
1
,
π‘ž
(14.15)
jollakin 𝐴2𝑙 ∈ β„€.
Todistus. Olkoon
𝑅2𝑙 = {π‘ž ∈ β„™βˆ£ π‘ž βˆ’ 1∣2𝑙} = {π‘ž1 , ..., π‘žπ‘Ÿ }
ja merkitään
𝐴2𝑙 = 𝐡2𝑙 +
βˆ‘ 1
π‘ž
π‘žβˆˆπ‘…
2𝑙
ja todistetaan, että rationaaliluku 𝐴2𝑙 on kokonainen.
a) Jos 𝑝 ∈ β„™ βˆ– 𝑅2𝑙 , niin tuloksen (14.14) nojalla
𝑝𝐡2𝑙 ≑ 0 (mod 𝑝).
Siten
𝑣𝑝 (𝑝𝐡2𝑙 ) β‰₯ 1
β‡’
𝑣𝑝 (𝑝) + 𝑣𝑝 (𝐡2𝑙 ) β‰₯ 1,
joten
𝑣𝑝 (𝐡2𝑙 ) β‰₯ 0.
(14.16)
120
Edelleen
(
𝑣𝑝 (𝐴2𝑙 ) β‰₯ min {𝑣𝑝 (𝐡2𝑙 ), 𝑣𝑝
1β‰€π‘—β‰€π‘Ÿ
)
1
} β‰₯ 0.
π‘žπ‘—
(14.17)
b) Jos 𝑝 = π‘ž ∈ 𝑅2𝑙 , niin tuloksen (14.15) nojalla
π‘žπ΅2𝑙 ≑ βˆ’1 (mod π‘ž)
(14.18)
eli π‘žπ΅2𝑙 = βˆ’1 + β„Žπ‘ž, jollakin β„Ž ∈ β„€. Siten
π‘£π‘ž (π‘ž) + π‘£π‘ž (𝐡2𝑙 ) = π‘£π‘ž (βˆ’1 + β„Žπ‘ž) = 0,
joten
π‘£π‘ž (𝐡2𝑙 ) = βˆ’1.
(14.19)
Tuloksen (14.19) nojalla
𝐷2𝑙 = π‘žπΆ2𝑙 ,
𝐢2𝑙 ∈ β„€,
π‘ž βˆ• ∣𝐢2𝑙
Toisaalta tuloksesta (14.18) tulee
π‘ž
𝑁2𝑙
𝑁2𝑙
+1=
+1=
𝐷2𝑙
𝐢2𝑙
𝑁2𝑙 + 𝐢2𝑙
≑ 0 (mod π‘ž),
𝐢2𝑙
(14.20)
josta saadaan
π‘žβˆ£π‘2𝑙 + 𝐢2𝑙 = π‘žπΏ,
𝐿 ∈ β„€.
(14.21)
Käyttämällä tulosta (14.21) lasketaan
𝐡2𝑙 +
missä 𝐿 ∈ β„€,
𝐿
1
𝑁2𝑙 1
1 𝑁2𝑙 + 𝐢2𝑙
=
+ =
=
,
π‘ž
𝐷2𝑙 π‘ž
π‘ž
𝐢2𝑙
𝐢2𝑙
(14.22)
π‘ž βˆ• ∣𝐢2𝑙 . Niinpä
1
𝑣𝑝 (𝐡2𝑙 + ) β‰₯ 0.
π‘ž
(14.23)
121
Valitaan vaikka 𝑝 = π‘ž1 , jolloin
1
𝑣𝑝 (𝐴2𝑙 ) β‰₯ min {π‘£π‘ž1 (𝐡2𝑙 + ), 𝑣𝑝
2β‰€π‘—β‰€π‘Ÿ
π‘ž1
(
)
1
} β‰₯ 0.
π‘žπ‘—
(14.24)
Kohtien a) ja b) nojalla
𝑣𝑝 (𝐴2𝑙 ) β‰₯ 0 βˆ€ 𝑝 ∈ β„™.
(14.25)
Täten vihdoin 𝐴2𝑙 ∈ β„€.
Äskeisten tulosten nojalla nimittäjän käyttäytyminen tunnetaan siis hyvin. Valitettavasti osoittajista ei tiedetä läheskään yhtä paljon, mikä seuraavan Kummerin
tuloksen valossa olisi ratkaisevaa Fermat’n suuren lauseen tutkimuksessa.
Määritelmä 15.2. Alkuluku 𝑝 ∈ ℙ𝑝β‰₯3 on säännöllinen (regular), jos
1) 𝑝 = 3 tai
2) 𝑝 β‰₯ 5 ja pätee
𝑝 βˆ• βˆ£π‘2 𝑁4 β‹… β‹… β‹… π‘π‘βˆ’3 .
Muutoin 𝑝 on epäsäännöllinen (irregular).
Lause 15.7. Olkoon 𝑝 ∈ ℙ𝑝β‰₯3 säännöllinen, tällöin
π‘₯𝑝 + 𝑦 𝑝 βˆ•= 𝑧 𝑝
βˆ€ π‘₯, 𝑦, 𝑧 ∈ β„€+ .
(14.26)
Mainittakoon, että Andrew Wiles [Annals of Mathematics 141 (1995)] on todistanut Fermat’n väitteen (14.26) kaikille parittomille alkuluvuille. Wilesin todistus
perustuu mm. elliptisten käyrien ominaisuuksiin.
16
Työkaluja
16.1 Hieman polynomialgebraa
Olkoon 𝑅 ykkösellinen rengas. Tällöin
𝑅[π‘₯] = {𝑃 (π‘₯) ∣ 𝑃 (π‘₯) =
𝑛
βˆ‘
π‘π‘˜ π‘₯π‘˜ ; π‘π‘˜ ∈ 𝑅, 𝑛 ∈ β„•}
(16.1)
π‘˜=0
122
on 𝑅-kertoimisten polynomien joukko. Jos 𝑝𝑛 βˆ•= 0, niin polynomin aste deg 𝑃 (π‘₯) =
𝑛, erityisesti deg 0(π‘₯) = βˆ’βˆž. Pääpolynomiksi (monic polynomial) sanotaan polynomia, missä korkeimman potenssin kerroin 𝑝𝑛 = 1.
Määritelmä 16.1. Olkoot
𝑃 (π‘₯) =
𝑛
βˆ‘
𝑝 π‘˜ π‘₯π‘˜ ,
π‘˜=0
𝑄(π‘₯) =
𝑛
βˆ‘
π‘žπ‘˜ π‘₯π‘˜ ∈ 𝑅[π‘₯],
π‘˜=0
jolloin asetetaan
𝑃 (π‘₯) = 𝑄(π‘₯) ⇔ βˆ€π‘˜(π‘π‘˜ = π‘žπ‘˜ );
βˆ‘
𝑃 (π‘₯) + 𝑄(π‘₯) =
(π‘π‘˜ + π‘žπ‘˜ )π‘₯π‘˜ ;
π‘˜β©Ύ0
𝑃 (π‘₯)𝑄(π‘₯) =
βˆ‘
(16.2)
π‘Ÿ π‘˜ π‘₯π‘˜ ,
π‘˜β©Ύ0
missä
π‘Ÿπ‘˜ =
π‘˜
βˆ‘
𝑖=0
𝑝𝑖 π‘žπ‘˜βˆ’π‘– =
βˆ‘
𝑝𝑖 π‘ž 𝑗 ,
(16.3)
𝑖+𝑗=π‘˜
joka on Cauchyn kertosääntö.
Tällöin 𝑅[π‘₯] on rengas, missä
0(π‘₯) = 0 + 0 β‹… π‘₯ + 0 β‹… π‘₯2 + . . .
(16.4)
1(π‘₯) = 1 + 0 β‹… π‘₯ + 0 β‹… π‘₯2 + . . .
(16.5)
on nolla-alkio ja
on ykkösalkio.
Olkoon 𝑅 = 𝐾 kunta. Tällöin polynomirengas 𝐾[π‘₯] on kokonaisalue, jossa pätee
Jakoalgoritmi:
123
Olkoon π‘Ž(π‘₯), 𝑏(π‘₯) ∈ 𝐾[π‘₯], π‘Ž(π‘₯)𝑏(π‘₯) βˆ•= 0(π‘₯) ja deg 𝑏(π‘₯) ≀ deg π‘Ž(π‘₯). Tällöin
βˆƒ π‘ž(π‘₯), π‘Ÿ(π‘₯) ∈ 𝐾[π‘₯] s.e.
[(𝐽.𝐴.)] π‘Ž(π‘₯) = π‘ž(π‘₯)𝑏(π‘₯) + π‘Ÿ(π‘₯),
deg π‘Ÿ(π‘₯) < deg 𝑏(π‘₯).
(16.6)
Seuraus:
𝑝(𝛼) = 0, 𝛼 ∈ 𝐾 ⇔ (π‘₯ βˆ’ 𝛼) ∣ 𝑝(π‘₯).
(16.7)
𝐾[π‘₯]
Kokonaisalueen 𝐷 = 𝐾[π‘₯] yksikköryhmä on 𝐾 βˆ— . Joten polynomien π‘Ž(π‘₯) ja 𝑏(π‘₯)
suurin yhteinen tekijä 𝑑(π‘₯) = s.y.t.(π‘Ž(π‘₯), 𝑏(π‘₯)) voidaan valita pääpolynomiksi. Eukleideen algoritmin nojalla saadaan, että on olemassa sellaiset polynomit
𝑠(π‘₯), 𝑑(π‘₯) ∈ 𝐾[π‘₯], että
𝑑(π‘₯) = 𝑠(π‘₯)π‘Ž(π‘₯) + 𝑑(π‘₯)𝑏(π‘₯).
(16.8)
16.1.1 Polynomien nollakohdista
Lause 16.1. Olkoon 𝐾 kunta ja 𝑝(π‘₯) ∈ 𝐾[π‘₯], 1 ≀ deg 𝑝(π‘₯). Tällöin
𝑝(𝛼) = 0, 𝛼 ∈ 𝐾
⇔
π‘₯ βˆ’ π›Όβˆ£π‘(π‘₯) renkaassa 𝐾[π‘₯].
Määritelmä 16.2. Jos 𝛼 ∈ 𝐾 ja
(π‘₯ βˆ’ 𝛼)π‘š βˆ₯𝑝(π‘₯), π‘š ∈ β„€+ ,
niin π‘š = π‘š(𝛼) on polynomin 𝑝(π‘₯) nollakohdan 𝛼 kertaluku. Nollakohtien lukumäärä 𝑛𝑝 on summa kertaluvuista eli
𝑛𝑝 = #{π›Όβˆ£ 𝑝(𝛼) = 0} =
βˆ‘
π‘š(𝛼𝑖 ).
𝑝(𝛼𝑖 )=0
ESIM:
124
βˆ™
a) Olkoon 𝑝(π‘₯) = (π‘₯ βˆ’ 1)3 (π‘₯ + 1/2)5 . Polynomin 𝑝(π‘₯) nollakohdat ovat
𝛼1 = 1 ja 𝛼2 = βˆ’1/2. Nollakohtien kertaluvut ovat π‘š(𝛼1 ) = 3 ja π‘š(𝛼2 ) =
5, ja nollakohtien lukumäärä 𝑛𝑝 = 3 + 5 = 8.
βˆ™
b) Olkoon (π‘₯2 + 1)(π‘₯2 βˆ’ 1) ∈ ℝ[π‘₯]. Nyt nollakohtien lukumäärä
𝑛𝑝 = π‘š(βˆ’1) + π‘š(1) = 2 < 4 = deg(𝑝(π‘₯)).
Lause 16.2. Olkoon 𝐾 kunta ja 𝑝(π‘₯) ∈ 𝐾[π‘₯], 𝑝(π‘₯) βˆ•= 0(π‘₯). Tällöin 𝑛𝑝 ≀ deg 𝑝(π‘₯).
Lause 16.3. Olkoon 𝑝(π‘₯) ∈ β„‚[π‘₯], 𝑝(π‘₯) βˆ•= 0(π‘₯). Tällöin 𝑛𝑝 = deg(𝑝(π‘₯)).
Seurauksena lauseesta saadaan
Lause 16.4. Olkoon π‘ž(π‘₯), π‘Ÿ(π‘₯) ∈ 𝐾[π‘₯] pääpolynomeja, deg π‘Ÿ(π‘₯), deg π‘ž(π‘₯) ≀ 𝐷,
ja olkoot olemassa sellaiset pisteet 𝑏1 , 𝑏2 , . . . 𝑏𝐷+1 , että 𝑏𝑖 βˆ•= 𝑏𝑗 , kun 𝑖 βˆ•= 𝑗, ja
π‘ž(𝑏𝑖 ) = π‘Ÿ(𝑏𝑖 ) kaikilla 𝑖 = 1, 2, . . . , 𝐷 + 1.
Tällöin π‘ž(π‘₯) = π‘Ÿ(π‘₯) polynomeina.
16.2 Lisää polynomialgebraa
16.2.1 Symmetriset peruspolynomit
Tutkitaan polynomi-identiteettiä
𝐹 (π‘₯) =
𝑛
∏
𝑛
βˆ‘
(π‘₯ βˆ’ π‘₯π‘˜ ) =
(βˆ’1)π‘›βˆ’π‘– 𝐴𝑖 π‘₯𝑖 .
(7.1)
𝑖=0
π‘˜=1
0. Sijoittamalla π‘₯ = 0, saadaan vakiotermeistä identiteetti
𝑛
𝐹 (0) = (βˆ’1)
𝑛
∏
π‘₯𝑗 = (βˆ’1)𝑛 𝐴0 ,
𝑗=1
joten
𝐴0 =
𝑛
∏
π‘₯𝑗 .
(7.2)
𝑗=1
125
(Tulolla (7.2) määritellään Normi.)
1. Lasketaan derivaatat yhtälössä (7.1) puolittain, jolloin
𝐷
𝑛
∏
(π‘₯ βˆ’ π‘₯π‘˜ ) =
π‘˜=1
1 β‹… (π‘₯ βˆ’ π‘₯2 ) β‹… β‹… β‹… (π‘₯ βˆ’ π‘₯𝑛 ) + (π‘₯ βˆ’ π‘₯1 ) β‹… (π‘₯ βˆ’ π‘₯3 ) β‹… β‹… β‹… (π‘₯ βˆ’ π‘₯𝑛 ) + ...
+(π‘₯ βˆ’ π‘₯1 )(π‘₯ βˆ’ π‘₯2 ) β‹… β‹… β‹… (π‘₯ βˆ’ π‘₯π‘›βˆ’1 ),
(7.3)
josta kohdassa π‘₯ = 0 saadaan
𝐷𝐹 (0) = (βˆ’1)π‘›βˆ’1 (π‘₯2 π‘₯3 β‹… β‹… β‹… π‘₯𝑛 + π‘₯1 π‘₯3 β‹… β‹… β‹… π‘₯𝑛 + ...
+π‘₯1 π‘₯2 β‹… β‹… β‹… π‘₯π‘›βˆ’1 ).
(7.4)
Toisaalta
𝐷𝐹 (0) = (βˆ’1)π‘›βˆ’1 𝐴1
ja siten
𝐴1 =
𝑛
𝑛
βˆ‘
∏
π‘₯𝑖 .
(7.5)
𝑗=1 𝑖=1,π‘–βˆ•=𝑗
n-1. Myös
π΄π‘›βˆ’1 =
𝑛
βˆ‘
π‘₯𝑗
(7.6)
𝑗=1
on usein tarpeen (ja sen avulla määritellään Jälki(=Trace).) Yleisesti saadaan
π΄π‘›βˆ’π‘˜ =
βˆ‘
π‘₯𝑗1 π‘₯𝑗2 β‹… β‹… β‹… π‘₯π‘—π‘˜ ,
(7.7)
1≀𝑗1 <𝑗2 <...<π‘—π‘˜ ≀𝑛
joilla on yhteys
π΄π‘›βˆ’π‘˜ = π‘ π‘˜ (π‘₯1 , ...π‘₯𝑛 )
(7.8)
symmetrisiin peruspolynomeihin π‘ π‘˜ (elementary symmetric polynomials).
ESIM: a) 𝑛 = 4.
(π‘₯ βˆ’ π‘₯1 )(π‘₯ βˆ’ π‘₯2 )(π‘₯ βˆ’ π‘₯3 )(π‘₯ βˆ’ π‘₯4 ) = π‘₯4 βˆ’ (π‘₯1 + π‘₯2 + π‘₯3 + π‘₯4 )π‘₯3 +
126
(π‘₯1 π‘₯2 + π‘₯1 π‘₯3 + π‘₯1 π‘₯4 + π‘₯2 π‘₯3 + π‘₯2 π‘₯4 + π‘₯3 π‘₯4 )π‘₯2
βˆ’(π‘₯1 π‘₯2 π‘₯3 + π‘₯1 π‘₯3 π‘₯4 + π‘₯2 π‘₯3 π‘₯4 )π‘₯ + π‘₯1 π‘₯2 π‘₯3 π‘₯4 .
(7.9)
b) Wolstenholmen lauseen todistuksessa tarkasteltiin polynomia
π‘βˆ’1
π‘βˆ’1
∏
βˆ‘
𝐺(π‘₯) =
(π‘₯ βˆ’ 𝑗) =
(βˆ’1)𝑖 π‘Šπ‘– π‘₯𝑖 ,
𝑗=1
π‘Šπ‘βˆ’1 = 1,
𝑖=0
missä kohtien (7.2), (7.5) ja (7.6) nojalla
π‘Š0 =
π‘βˆ’1
∏
𝑗 = (𝑝 βˆ’ 1)!,
𝑗=1
π‘Š1 = 2 β‹… 3 β‹… β‹… β‹… (𝑝 βˆ’ 1) + 1 β‹… 3 β‹… 4 β‹… β‹… β‹… (𝑝 βˆ’ 1) + ...
+1 β‹… 2 β‹… β‹… β‹… (𝑝 βˆ’ 3) β‹… (𝑝 βˆ’ 1) + 1 β‹… 2 β‹… β‹… β‹… (𝑝 βˆ’ 2)
ja
π‘Šπ‘βˆ’2
( )
𝑝
= 1 + 2 + ... + 𝑝 βˆ’ 1 =
.
2
16.3 Formaaleista potenssisarjoista
Olkoon 𝑅 ykkösellinen rengas. Muodollista summaa
𝐴(𝑇 ) =
∞
βˆ‘
π‘Žπ‘˜ 𝑇 π‘˜ ,
π‘Žπ‘˜ ∈ 𝑅 βˆ€ π‘˜ ∈ β„•,
π‘˜=0
sanotaan formaaliksi potenssisarjaksi. Olkoon
𝑅[[𝑇 ]] = {𝐴(𝑇 ) =
∞
βˆ‘
π‘Žπ‘˜ 𝑇 π‘˜ ∣ π‘Žπ‘˜ ∈ 𝑅 βˆ€ π‘˜ ∈ β„•}
π‘˜=0
𝑅-kertoimisten formaalien potenssisarjojen (formal power series) joukko, missä
asetetaan yhtäsuuruus, summa ja tulo seuraavasti.
127
Määritelmä 16.3. Olkoot
𝐴(𝑇 ) =
∞
βˆ‘
π‘˜
π‘Žπ‘˜ 𝑇 ,
𝐡(𝑇 ) =
π‘˜=0
∞
βˆ‘
π‘π‘˜ 𝑇 π‘˜ ∈ 𝑅[[𝑇 ]].
π‘˜=0
Tällöin
𝐴(𝑇 ) = 𝐡(𝑇 ) ⇔ βˆ€π‘˜(π‘Žπ‘˜ = π‘π‘˜ );
βˆ‘
𝐴(𝑇 ) + 𝐡(𝑇 ) =
(π‘Žπ‘˜ + π‘π‘˜ )𝑇 π‘˜ ;
(11.1)
(11.2)
π‘˜β©Ύ0
𝐴(𝑇 )𝐡(𝑇 ) =
βˆ‘
π‘π‘˜ 𝑇 π‘˜ ,
(11.3)
π‘˜β©Ύ0
missä
π‘π‘˜ =
π‘˜
βˆ‘
π‘Žπ‘– π‘π‘˜βˆ’π‘– =
𝑖=0
βˆ‘
π‘Žπ‘– 𝑏 𝑗 ,
(11.4)
𝑖+𝑗=π‘˜
joka on Cauchyn kertosääntö.
Merkitään vielä
π‘Žπ‘˜ 𝑇 π‘˜ = 0 β‹… 𝑇 0 + 0 β‹… 𝑇 + 0 β‹… 𝑇 2 + . . . + π‘Žπ‘˜ 𝑇 π‘˜ + 0 β‹… 𝑇 π‘˜+1 + . . . .
Voidaan osoittaa, että 𝑅[[𝑇 ]] on ykkösellinen rengas, missä
0(𝑇 ) = 0 + 0 β‹… 𝑇 + 0 β‹… 𝑇 2 + . . . on nolla-alkio ja
1(𝑇 ) = 1 + 0 β‹… 𝑇 + 0 β‹… 𝑇 2 + . . . on ykkösalkio.
HUOM: a). Formaaleilla sarjoilla tutkitaan esimerkiksi rekursiojonojen algebrallisia ominaisuuksia. Formaali sarja EI ole funktio ja siksi symbolisen muuttujan
paikalle ei saa asettaa renkaan alkiota. Toisaalta, jos ensin tutkitaan sarjan suppeneminen pisteessä π‘Ÿ ∈ 𝑅, niin tällöin saadaan funktio, joka kuvaa alkion π‘Ÿ
alkioksi 𝐴(π‘Ÿ) ∈ 𝑅.
b) Polynomit ovat formaalien sarjojen osajoukko eli 𝑅[𝑇 ] βŠ† 𝑅[[𝑇 ]]. Koska polynomi on äärellinen summa, niin muuttujan paikalle voi sijoittaa renkaan alkion.
Olkoon seuraavassa 𝑅 = 𝐾 kunta.
128
Määritelmä 16.4. Olkoon
𝐴(𝑇 ) = π‘Žβ„Ž 𝑇 β„Ž + π‘Žβ„Ž+1 𝑇 β„Ž+1 + . . . ,
π‘Žβ„Ž βˆ•= 0,
(11.5)
tällöin sarjan 𝐴(𝑇 ) kertaluku (order) ord𝐴(𝑇 ) = β„Ž .
Välittömästi saadaan, että
ord(𝐴𝐡) = ord(𝐴) + ord(𝐡),
ord(𝐴) = 0
⇔
π‘Ž0 βˆ•= 0.
(11.6)
(11.7)
Lause 16.5. Olkoon 𝐴(𝑇 ) ∈ 𝐾[[𝑇 ]] ja ord(𝐴) = 0. Tällöin on olemassa sellainen
𝐡(𝑇 ) ∈ 𝐾[[𝑇 ]], että
𝐴(𝑇 )𝐡(𝑇 ) = 1.
(11.8)
Toisaalta, jos (11.8) pätee joillekin 𝐴(𝑇 ), 𝐡(𝑇 ) ∈ 𝐾[[𝑇 ]], niin
ord(𝐴) = ord(𝐡) = 0.
(11.9)
Merkitään
𝐡(𝑇 ) =
1
,
𝐴(𝑇 )
mikäli (11.8) toteutuu ja sanotaan, että 1/𝐴(𝑇 ) on sarjan 𝐴(𝑇 ) käänteissarja
(inverse series).
Lauseen 3.1 todistus. Olkoon ord(𝐴) = 0 ja
𝐴(𝑇 ) = π‘Ž0 + π‘Ž1 𝑇 + π‘Ž2 𝑇 2 + ... ∈ 𝐾[[𝑇 ]],
π‘Ž0 βˆ•= 0.
(11.10)
Merkitään
𝐡(𝑇 ) = 𝑏0 + 𝑏1 𝑇 + 𝑏2 𝑇 2 + ...,
(11.11)
jolloin yhtälöstä (11.8) saadaan
π‘Ž0 𝑏 0 = 1 β‡’ 𝑏 0 =
1
∈𝐾
π‘Ž0
(11.12)
129
π‘Ž0 𝑏 1 + π‘Ž1 𝑏 0 = 0 β‡’ 𝑏 1 = βˆ’
π‘Ž1
1
π‘Ž1 𝑏0 = βˆ’ 2 ∈ 𝐾,
π‘Ž0
π‘Ž0
(11.13)
...
π‘Ž0 𝑏𝑛 + π‘Ž1 π‘π‘›βˆ’1 + ... + π‘Žπ‘› 𝑏0 = 0 β‡’
𝑏𝑛 = βˆ’
1
(π‘Ž1 π‘π‘›βˆ’1 + ... + π‘Žπ‘› 𝑏0 ),
π‘Ž0
(11.14)
josta saadaan 𝑏𝑛 ∈ 𝐾 laskettua. Siten 𝐡(𝑇 ) ∈ 𝐾[[𝑇 ]] ja (11.8) toteutuu.
ESIM: Olkoot
𝐴(𝑇 ) =
∞
βˆ‘
𝑇 π‘˜,
𝐡(𝑇 ) = 1 βˆ’ 𝑇 ∈ 𝐾[[𝑇 ]].
π‘˜=0
Tällöin
𝐴(𝑇 )𝐡(𝑇 ) = (1 βˆ’ 𝑇 )(1 + 𝑇 + 𝑇 2 + 𝑇 3 + . . . ) =
1 β‹… 1 + (1 β‹… 1 + (βˆ’1) β‹… 1)𝑇 + (1 β‹… 1 + (βˆ’1) β‹… 1)𝑇 2 + β‹… β‹… β‹… = 1
ja siten
(11.15)
∞
βˆ‘
1
=
𝑇 π‘˜.
1βˆ’π‘‡
π‘˜=0
(11.16)
Määritelmä 16.5. Sarjojen
𝐴(𝑇 ) =
∞
βˆ‘
π‘Žπ‘˜ 𝑇 π‘˜ ,
𝐡(𝑇 ) =
∞
βˆ‘
π‘π‘˜ 𝑇 π‘˜ ∈ 𝑅[[𝑇 ]]
π‘˜=0
π‘˜=0
yhdistetty sarja on
(𝐴 ∘ 𝐡)(𝑇 ) = 𝐴(𝐡(𝑇 )) =
∞
βˆ‘
π‘Žπ‘˜ (𝐡(𝑇 ))π‘˜ .
(11.17)
π‘˜=0
ESIM: a) Olkoot
𝐴(𝑇 ) = 𝐡(𝑇 ) =
∞
βˆ‘
𝑇 π‘˜,
π‘˜=0
tällöin
(𝐴 ∘ 𝐡)(𝑇 ) = 𝐴(𝐡(𝑇 )) =
∞
βˆ‘
(𝐡(𝑇 ))π‘˜ =
π‘˜=0
∞
βˆ‘
(1 + 𝑇 + 𝑇 2 + . . . )π‘˜ =
π‘˜=0
130
1 + (1 + 𝑇 + 𝑇 2 + . . . ) + (1 + 𝑇 + 𝑇 2 + . . . )2 + β‹… β‹… β‹… =
1 + 1 + 1 + β‹… β‹… β‹… + (1 + 1 + 1 + . . . )𝑇 + (1 + 1 + 1 + . . . )𝑇 2 + . . . ,
(11.18)
jonka kertoimet eivät suppene. Toisaalta tässä 𝐴(𝑇 ) = 𝐡(𝑇 ) = 1/(1 βˆ’ 𝑇 ), jolloin
1βˆ’π‘‡
βˆ’1
=
+ 1.
βˆ’π‘‡
𝑇
(𝐴 ∘ 𝐡)(𝑇 ) = 𝐴(𝐡(𝑇 )) =
(11.19)
Nyt tuloksena ei ole potenssisarja (vaan Laurentin sarja). Siten yhdistetty sarja
ei aina ole olemassa.
Muodollista summaa
𝐿(𝑇 ) =
∞
βˆ‘
π‘™π‘˜ 𝑇 π‘˜ ,
π‘™π‘˜ ∈ 𝑅,
βˆ€π‘˜βˆˆβ„€
π‘˜=βˆ’βˆž
sanotaan formaaliksi Laurentin sarjaksi. Olkoon
∞
βˆ‘
𝑅((𝑇 )) = {𝐿(𝑇 ) =
π‘™π‘˜ 𝑇 π‘˜ ∣ π‘™π‘˜ ∈ 𝑅 βˆ€ π‘˜ ∈ β„€}
π‘˜=βˆ’βˆž
𝑅-kertoimisten formaalien Laurentin sarjojen joukko, missä asetetaan yhtäsuuruus, summa ja yhdiste kuten formaaleilla potenssisarjoilla. Asetetaan vielä
π‘‡π‘˜
= 𝑇 π‘˜βˆ’π‘™
𝑇𝑙
βˆ€ π‘˜, 𝑙 ∈ β„€,
(11.20)
jolloin tulo saadaan seuraavasti
𝐿(𝑇 )𝐾(𝑇 ) =
βˆ‘
π‘‘π‘˜ 𝑇 π‘˜ ,
(11.21)
π‘˜
missä
π‘‘π‘˜ =
βˆ‘
𝑙𝑖 π‘˜π‘— ,
(11.22)
𝑖+𝑗=π‘˜
joka yleistää Cauchyn kertosäännön (11.4). Tärkeitä formaaleja sarjoja ovat
Geometrinen sarja
∞
βˆ‘
π‘‡π‘˜
π‘˜=0
131
Binomisarja,
∞ ( )
βˆ‘
π‘Ž π‘˜
π΅πΌπ‘π‘Ž (𝑇 ) =
𝑇
π‘˜
π‘˜=0
Eksponenttisarja
∞
βˆ‘
1 π‘˜
𝐸𝑋𝑃 (𝑇 ) =
𝑇
π‘˜!
π‘˜=0
Sinisarja
𝑆𝐼𝑁 (𝑇 ) =
∞
βˆ‘
(βˆ’1)π‘˜
𝑇 2π‘˜+1
(2π‘˜
+
1)!
π‘˜=0
Kosinisarja
∞
βˆ‘
(βˆ’1)π‘˜
𝐢𝑂𝑆(𝑇 ) =
π‘˜=0
Logaritmisarja
𝐿𝑂𝐺(𝑇 ) =
(2π‘˜)!
𝑇 2π‘˜
∞
βˆ‘
(βˆ’1)π‘˜+1
π‘‡π‘˜
π‘˜
π‘˜=1
Tangenttisarja
𝑇 𝐴𝑁 (𝑇 ) =
𝑆𝐼𝑁 (𝑇 )
𝐢𝑂𝑆(𝑇 )
Toisinaan tarvitaan useammanmuuttujan sarjoja, jolloin esimerkiksi kahdenmuuttujan tapauksessa Caychyn kertosääntö on
𝐴(𝑇 )𝐡(𝑆) =
∞
βˆ‘
π‘Žπ‘˜ 𝑇
π‘˜
π‘˜=0
∞ βˆ‘
βˆ‘
∞
βˆ‘
𝑏𝑙 𝑆 𝑙 =
𝑙=0
π‘Žπ‘˜ 𝑏 𝑙 𝑇 π‘˜ 𝑆 𝑙 .
(11.23)
𝑛=0 π‘˜+𝑙=𝑛
Lause 16.6.
𝐸𝑋𝑃 (𝑇 + 𝑆) = 𝐸𝑋𝑃 (𝑇 )𝐸𝑋𝑃 (𝑆),
𝐸𝑋𝑃 (βˆ’π‘‡ ) =
1
,
𝐸𝑋𝑃 (𝑇 )
𝐸𝑋𝑃 (π‘šπ‘‡ ) = 𝐸𝑋𝑃 (𝑇 )π‘š ,
(11.24)
(11.25)
π‘šβˆˆβ„€
(11.26)
132
Todistus. Lähdetään määritelmästä ja käytetään ensin Binomikaavaa (4.27) ja
sitten Caychyn kertosääntöä (11.23), jolloin
( )
∞
∞
βˆ‘
(𝑇 + 𝑆)𝑛 βˆ‘ 1 βˆ‘ 𝑛 π‘˜ 𝑙
𝐸𝑋𝑃 (𝑇 + 𝑆) =
=
𝑇 𝑆 =
𝑛!
𝑛! π‘˜+𝑙=𝑛 π‘˜
𝑛=0
𝑛=0
∞ βˆ‘
∞
∞
βˆ‘
𝑇 π‘˜ 𝑆𝑙 βˆ‘ 𝑇 π‘˜ βˆ‘ 𝑆𝑙
=
= 𝐸𝑋𝑃 (𝑇 )𝐸𝑋𝑃 (𝑆).
π‘˜!
𝑙!
π‘˜!
𝑙!
𝑛=0 π‘˜+𝑙=𝑛
π‘˜=0
𝑙=0
(11.27)
Lause 16.7. Olkoon π‘š ∈ β„€ βˆ– {0}. Tällöin
(𝐡𝐼𝑁1/π‘š (𝑇 ))π‘š = 1 + 𝑇.
(11.28)
Voidaan siis merkitä
(1 + 𝑇 )
1/π‘š
= 𝐡𝐼𝑁1/π‘š (𝑇 ) =
)
∞ (
βˆ‘
1/π‘š
π‘˜=0
π‘˜
𝑇 π‘˜.
133
17
Osamääräkunta/EI kysytä kokeessa
Tarkennetaan hieman rationaalilukujen ja rationaalifunktioiden käsitteitä ja sitä
kautta niillä operointia.
Määritelmä 17.1. Olkoon 𝐷 kokonaisalue ja π‘Ž, 𝑏, 𝑐, 𝑑 ∈ 𝐷, 𝑏𝑑 βˆ•= 0. Asetetaan
relaatio
(π‘Ž, 𝑏) ∼ (𝑐, 𝑑)
⇔
π‘Žπ‘‘ = 𝑏𝑐.
(19.1)
Lause 17.1. Relaatio ∼ on ekvivalenssirelaatio joukossa 𝐷 × (𝐷 βˆ– {0}) = π’Ÿ.
Määritelmä 17.2. Ekvivalenssiluokille
[π‘Ž, 𝑏] = {(𝑐, 𝑑) ∈ π’Ÿβˆ£ (𝑐, 𝑑) ∼ (π‘Ž, 𝑏)}
sovitaan yhteenlasku
[π‘Ž1 , 𝑏1 ] + [π‘Ž2 , 𝑏2 ] = [π‘Ž1 𝑏2 + π‘Ž2 𝑏1 , 𝑏1 𝑏2 ]
(19.2)
ja kertolasku
[π‘Ž1 , 𝑏1 ][π‘Ž2 , 𝑏2 ] = [π‘Ž1 π‘Ž2 , 𝑏1 𝑏2 ]
(19.3)
aina, kun (π‘Ž1 , 𝑏1 ), (π‘Ž2 , 𝑏2 ) ∈ π’Ÿ.
Merkitään vielä
π‘Ž/𝑏 =
π‘Ž
= [π‘Ž, 𝑏] ja 𝑄(𝐷) = {π‘Ž/π‘βˆ£ (π‘Ž, 𝑏) ∈ π’Ÿ}.
𝑏
Voidaan todistaa, että
Lause 17.2. Kolmikko (𝑄(𝐷), +, β‹…) on kunta.
Sanotaan, että 𝑄(𝐷) on 𝐷:n osamääräkunta (quotient field, field of fractions).
Tällöin pätee rengasisomorfiatulos
π‘Ž
{ ∣ π‘Ž ∈ 𝐷} ∼
= 𝐷,
1
(19.4)
134
jonka nojalla voidaan merkitä π‘Ž = π‘Ž/1. Edelleen
( )βˆ’1
π‘Ž 𝑏
π‘Ž1
π‘Ž
βˆ’1
π‘Žπ‘ =
=
=
1 1
1𝑏
𝑏
(19.5)
ESIM: a) Olkoon 𝐷 = β„€, joka on kokonaisalue. Tällöin saadaan osamääräkunta
𝑄(β„€), jonka avulla rationaalilukujoukko saadaan määriteltyä tarkasti.
Määritelmä 17.3. Rationaalilukujen kunta β„š = 𝑄(β„€).
Nyt rationaalilukujen supistamisπ‘Ž
π‘Žπ‘
=
𝑏𝑐
𝑏
(19.6)
π‘‘π‘Ž
π‘Ž
=
𝑏
𝑑𝑏
(19.7)
ja laventamislaki
seuraa suoraan määritelmästä 19.1.
b.) Olkoon 𝐾 kunta, jolloin polynomirengas 𝐷 = 𝐾[π‘₯] on kokonaisalue.
Määritelmä 17.4. Rationaalifunktioiden kunta 𝐾(π‘₯) = 𝑄(𝐾[π‘₯]).
Tällöin pätevät ylläesitetyt supistussäännöt, jolloin mm.
π‘₯+1
1
(π‘₯2 βˆ’ 1)π‘₯
=
=1+ .
2
(π‘₯ βˆ’ 1)π‘₯
π‘₯
π‘₯
(19.8)
c.) Olkoon 𝐾 kunta, jolloin formaalien sarjojen joukko 𝐷 = 𝐾[[𝑇 ]] on kokonaisalue. Tällöin saadaan osamääräkunta, joka on isomorfinen aikaisemmin määritellyn
formaalien Laurentin sarjojen kunnan kanssa eli
Lause 17.3.
𝐾((𝑇 )) ∼
= 𝑄(𝐾[[𝑇 ]]).
(19.9)
Näillä rakenteilla on seuraavat suhteet:
𝐾[𝑇 ] βŠ‚ 𝐾(𝑇 ) βŠ‚ 𝐾((𝑇 )),
𝐾[𝑇 ] βŠ‚ 𝐾[[𝑇 ]] βŠ‚ 𝐾((𝑇 )).
135
Määritelmä 17.5. Formaali derivaatta
𝐷 : 𝐾((𝑇 )) β†’ 𝐾((𝑇 ))
on lineaarinen kuvaus, jolle pätee
𝐷𝑇 π‘˜ = π‘˜π‘‡ π‘˜βˆ’1
βˆ€ π‘˜ ∈ β„€.
(19.10)
136