Ahvenkosken oyk muutos / Volttila / Rakennushistoriallinen selvitys
Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy FCG VOLTTILA, OSAYLEISKAAVAN MUUTOS AHVENKOSKEN VOIMALAN RAKENNUSHISTORIALLINEN SELVITYS 29.04.2015 Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy SISÄLLYSLUETTELO 1 Johdanto ..............................................................................................1 2 Historia ................................................................................................2 3 Inventoidut rakennukset ........................................................................5 3.1 Asuntoalue ...................................................................................6 Osa Volttila-nimistä tilaa 624-418-1-128 ..................................................6 3.1.1 Paritalo ..............................................................................8 3.1.2 Kolmen asunnon talo ......................................................... 10 3.1.3 Paritalo ............................................................................ 12 3.1.4 Autokatos ......................................................................... 14 3.2 Koskirinne .................................................................................. 15 Koskirinne 624-418-142....................................................................... 15 3.2.1 Asuinrakennus .................................................................. 15 3.2.2 Ulkorakennus .................................................................... 18 3.3 Ahvenkosken voimalaitos ............................................................. 19 Vattnäs 624-418-1-141 ....................................................................... 19 3.3.1 Voimalaitos ....................................................................... 23 3.3.2 Varasto ............................................................................ 35 3.4 Sauna-mankelihuone ................................................................... 36 4 Yhteenveto ......................................................................................... 38 Lähteet: ........................................................................................................ Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Rakennushistoriallinen selvitys Pauliina Tiusanen, Jari Heiskanen FCG 1 (39) 29.04.2015 PYHTÄÄN KUNTA VOLTTILA, OSAYLEISKAAVAN MUUTOS 1 Johdanto Rakennusinventointi on tehty Ahvenkosken osayleiskaavan muutosta varten ja sen tilaajana on ollut kaavan suunnittelija FCG Oy. Inventointi on tehty yhteistyössä Kotkan museon rakennustutkija Timo Lievosen kanssa, museon asettamien tavoitteiden mukaisesti eli rakennuksista on pyritty perustietojen lisäksi etsimään suunnittelijatiedot ja piirustukset. Inventointialueen rajaus noudattelee suunnittelualueen rajausta. Ahvenkosken voimalaitos on inventoitu kokonaisuutena, vaikka se on osin kaava-alueen ulkopuolella. Voimalaitos on kuitenkin yhtenäinen kokonaisuus ja joka tapauksessa kaavan vaikutusalueella. Inventointialue sijaitsee Pyhtään kunnan länsiosassa, noin viiden kilometrin päässä kirkolta, maantie 107:n pohjoispuolella. Se on osa valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä, ” Ahvenkosken historiallinen ympäristö” (RKY 2009). Alue on myös maakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta ja Ahvenkosken voimalaitos on luetteloitu Kymenlaakson seutukaavaliiton julkaisussa ”Kymenlaakson rakennuskulttuuri”, 1992. Alue on pääasiassa kivikkoista metsämaata. Koko nykyinen rakennuskanta jakautuu omistuksiltaan kolmeen osaan. Pyhtään kunnan omistuksessa on entinen käyttöhenkilökunnan asuntoalue, johon kuuluu kolme tyhjillään olevaa asuinrakennusta, autokatos ja pumppu-huone, sekä niistä luoteeseen, rannan läheisyydessä oleva sauna-mankelihuone-rakennus. Yksityisomistuksessa on entinen isännöitsijän talo piharakennuksineen mäen päällä, voimalaitoksen lähellä. Helsingin Energian omistuksessa on Ahvenkosken sähkövoimalaitos ja siihen liittyvä varasto. Alueelta on purettu yksi kartalla esiintyvä rakennus ja rannassa olevan rakennuksen luokse ei inventointihetkellä päässyt. Se on puhetietojen mukaan romahtamassa oleva vanha lato. Koko muu rakennuskanta on inventoitu. Inventointityö aloitettiin tammikuussa 2015. Arkistotyössä on käyty läpi historian teoksia, lehtiartikkeleita ja aiemmin tehtyjä inventointeja ja selvityksiä. Rakennuspiirustuksia on etsitty kunnan ja voimalaitoksen arkistoista, yksityishenkilöltä, Suomen elinkeinoelämän keskusarkistosta ja Suomen arkkitehtuurimuseon arkistosta. Ahvenkosken voimalaitoksen arkkitehtipiirustuksia ei löytynyt ja arkkitehtuurimuseolta saadun tiedon mukaan, Karl Lindahlin piirustuksia ei juuri ole olemassa. Muuta aineistoa löytyi kuitenkin kattavasti. Kartta- ja kuva-aineistoa on saatu Kotkan museolta, voimalaitoksen entiseltä pitkäaikaiselta työntekijältä, Hannu Tähtiseltä jota on myös haastateltu, sekä Ahvenkosken voimalaitokselta. Maastotyö on tehty 4.-5.2.2915. Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Rakennushistoriallinen selvitys Pauliina Tiusanen, Jari Heiskanen 2 FCG 2 (39) 29.04.2015 Historia Pyhtään ja Valtakunnallisesti arvokkaan, RKY- alueen historiaa Kymijoen rannoilta löytyneet kivikauden aikaiset asuinpaikat ilmentävät pitkää asutushistoriaa. Vakinainen asutus Pyhtäälle muodostui 1100-luvulla, jolloin Kymijoelle asettui ruotsalaista uudisasutusta. 1300-luvulle tultaessa, Pyhtäällä oli myös karjalaisia ja hämäläisiä. Pyhtää erotettiin Pernajan seurakunnasta omaksi kirkkoherra-kunnaksi vuonna 1422. Pitäjän asutus oli vakiintunut 1500-luvun puoliväliin mennessä nykyisille paikoille. Turun rauhassa, vuonna 1743, jakautui vanha Pyhtään pitäjä Ruotsinpyhtääksi ja Pyhtääksi, Ruotsin ja Venäjän rajan siirryttyä Kymijoen läntisimpään haaraan. Kunnan nykyinen alue kuului Venäjään vuoteen 1811. Ahvenkoski tunnetaan Turun piispoille 1300-luvulla kuuluneena lohenkalastamona. Johtuen Kaakkois-Suomen keskeisestä asemasta sotaväen kulkureittinä ja taistelutantereena, alueen tilat ovat vuoroin autioituneet ja otettu uudelleen käyttöön. (Kymenlaakson rakennuskulttuuri. Kymenlaakson seutukaavaliitton julkaisu A:26. Kotka 1992 ja Suunnittelukeskus Oy, Selostus Kuntien yhteinen Ahvenkosken osayleiskaava 20.6.2007/ Selja Flink,Kymijoen Länsihaarojen rakennuskulttuurin inventointi 1995) Venäjä rakensi Turun rauhan jälkeen Kymijoen saariin ja joen itärannalle lukuisia linnakkeita, joista tärkein oli Suurta Rantatietä suojannut Kirmusaaren redutti vartiorakennuksineen. Joen itärannalle Suur-Ahvenkoskelle rakennettiin kaksi pienempää patteria vartiotupineen, joiden välistä rantatie haarautui Pyhtään kirkolle ja Ahvenkoskelle. Tiet sijoittuivat ennen usein rinteisiin, harjulle sekä metsän ja pellon rajalle maastoa myötäillen. Kulkureittien risteyspaikat ovat olleet muun muassa tärkeitä kauppapaikkoja. Markkinamäen kautta kulki Turusta Viipuriin Suuri Rantatie eli Kuninkaantie mahdollisesti keskiajalta lähtien. Ahvenkosken siltapaikan ylläpidosta huolehtivat 1600- ja 1700-luvun kirjallisten lähteiden mukaan Inkoon ja Pyhtään väliset pitäjät. Ikivanhat siltapaikat jäivät käytöstä Savukosken sillan valmistuessa. Savukosken silta rakennettiin vanhan ylityspaikan eteläpuolelle 1926-1928, kun Kymijoen ylittävä tie linjattiin uudelleen. Sillan urakoi tanskalainen Christiani & Nielsen yhtiö. Silta rakennettiin köysiradan avulla ja valmistuessaan se oli teknisesti kansainvälisestikin ainutlaatuinen. Silta jäi pois käytöstä, kun seuraava uusi maantie ja silta valmistuivat Ahvenkosken voimalan alapuolelle 1967. Savukosken silta korjattiin museosillaksi 1980-luvulla. Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Rakennushistoriallinen selvitys Pauliina Tiusanen, Jari Heiskanen FCG 3 (39) 29.04.2015 Asutushistoriaa Alueen asutus on alun perin sijoittunut vesireittien ja teiden varsille, perinteisesti loiville kumpareille sekä selänteiden reunamille metsänrajaan. Kylät olivat tyypillisesti tiiviisti rakennettuja ryhmiä tai rivikyliä. Tiivis rakenne johtui levottomuuksien aiheuttamasta turvattomuudesta sekä sarkajaon edellyttämästä yhteistyöskentelystä pelloilla. Isojako suoritettiin 1750-1800-luvun alun aikana, jolloin kylien rakenne väljeni. 1900-luvun alussa kylät olivat jälleen tiivistyneet ja suoritettiin uusjako. Tuolloin keskimäärin puolet tiloista muutti kylästä läheisille soille raivatuille viljelysmaille. Toisen maailmansodan jälkeen vanhat perinteet muuttuivat, kun jälleenrakennuskaudella rakennuksia alettiin sijoittaa pelloille ja metsiin. Pyhtään maisemia ja menneisyyttä ovat huomattavasti muovanneet kirkko, kartanokulttuuri, teollisuus ja maanviljelys. Kunnan yleisilmeelle tyypillisiä ovat monet yksittäisinä säilyneet tehdastyöläisten asuinrakennuksen. Suuri rantatie on kulkenut Ahvenkosken kartanon ohi ja kaakkoon kohti Pyhtään kirkkoa. Alue on kallioista ja kivistä. Voimalaitos rakennettiin Merikoskeen 1933 arkkitehti Karl Lindahlin suunnitelmien mukaan. Voimalaitoksen rakentamisen yhteydessä koski padottiin ja sen pohjoispuolelle muodostui laaja patoallas. Veden pinnan nousu jätti osia vanhasta Rantatiestä alleen ja johti VähäAhvenkosken kylän hajoamiseen ja rakennusten siirtämiseen (Museovirasto RKY 2009, Ahvenkosken historiallinen ymAhvenkoski 1875. ”Inventointialupäristö) eella ei ole ollut asutusta eikä edes tietä.” (Timo Olsson, Kymenlaakson museon karttavastaava) Kartta: Kansallismuseon digikartasto. Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Rakennushistoriallinen selvitys Pauliina Tiusanen, Jari Heiskanen FCG 4 (39) 29.04.2015 1950-luvun karttojen perusteella, Ahvenkosken yhteydessä on ollut joitakin pieniä rakennuksia. Vuoden 1951 karttaan on piirretty autotalli on saatettu laajentaa voimalaitoksen varastoksi. Rannassa on ollut sauna, jota on laajennettu mankelihuoneella vuonna 1962. Pian voimalaitoksen rakentumisen jälkeen, vuonna 1937, rakennettiin viereiselle mäelle voimalaitoksen isännöitsijälle/käyttöpäällikölle funktionalistinen asuinrakennus. Toiminnan kasvaessa, ruvettiin rakentamaan voimalaitoksen käyttöhenkilökunnalle paritaloja. Taloja on kolme inventoidulla alueella ja ensimmäinen paritalo on suunniteltu vuonna 1947. Tätä ennen kyseinen alue on ollut täysin rakentamatonta metsämaata. Kartta on saatu Hannu Tähtiseltä, joka on entinen voimalaitoksen pitkäaikainen työntekijä. Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Rakennushistoriallinen selvitys Pauliina Tiusanen, Jari Heiskanen 3 FCG 29.04.2015 Inventoidut rakennukset Inventoidun alueen rajaus Inventoidut kohteet Purettu rakennus Rakennus jonne ei inventointihetkellä päässyt (lahoava lato) 5 (39) Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Rakennushistoriallinen selvitys Pauliina Tiusanen, Jari Heiskanen 3.1 FCG 6 (39) 29.04.2015 Asuntoalue Osa Volttila-nimistä tilaa 624-418-1-128 Omistaja: Pyhtään kunta Asuntoalue sijaitsee inventointialueen keskivaiheilla, mäen päällä. Se on puustoltaan mäntyvaltaista ja maisemassa silmiin pistävää ovat isot kivilohkareet. Asuinrakennukset sijaitsevat molemmin puolin alueelle vievää tietä, jota reunustaa harvakseltaan katuvalot. Tien puolivälin paikkeilla, tien vierellä, on asuinalueen yhteinen lipputanko. Jäljellä on myös lasten keinut. Kolmen asuinrakennuksen lisäksi siellä tietä reunustaa iso maakellari, autokatos sekä eteläosassa tien päässä on entinen pumppu-huone. Asuinalue on rakennettu Ahvenkosken voimalaitoksen käyttöhenkilökunnan asuinalueeksi. Sitä ennen se on ollut rakentamatonta metsämaata. Ensimmäinen taloista on suunniteltu vuonna 1946, seuraavat vuosina 1958-1959 ja 1967. Autosuoja on suunniteltu vuonna 1967. Maakellari rakentamisajankohdasta ei ole tietoa, mutta mitä todennäköisimmin se on rakennettu ensimmäisen talon valmistumisen jälkeen. Pumppuhuone ei esiinny vielä -50-luvun kartoissa, joten sekin rakennettu ilmeisesti 1960-luvulla. Automaation myötä työntekijöiden vähentyminen alkoi 1980-luvun lopulla. Vuonna 1994 henkilökunta siirtyi Oy Abborfors Ab:lta Enson palvelukseen ja osa heistä muutti silloin pois. Sittemmin taloissa asui myös ulkopuolisia vuokralaisia. Kunta osti maa-alueen rakennuksineen vuoden 2012 lopussa ja irtisanoi vuokralaiset 9/2013. Sen jälkeen asunnot ovat olleet tyhjillään ja vesi-, lämpö- ja sähköliittymät on poistettu. Asuntoalue, tienäkymä etelästä pohjoiseen. Tien vasemmalla puolen etummaisena autokatos, maakellari sen takana piilossa, ja talo nro1. Tien oikealla puolen etummaisena talo nro 2. ja takana talo nro 3. Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Rakennushistoriallinen selvitys Pauliina Tiusanen, Jari Heiskanen FCG 7 (39) 29.04.2015 Maakellari sijaitsee autokatoksen ja asuinrakennuksen nro1. puolivälissä. Sisäänkäynti on itään, tielle päin. Oven ympäristö on betonista, muuten kellari on epäsäännöllisistä, samanlaisista kuin kuivuneen joen uoman pohjalla, punagraniittilohkoista holvattu. Se on laakea, isokokoinen ja katolla on ilmakanava, jonka päällä punainen, puinen hattu. Maakellari koillisesta kuvattuna. Pumppuasema sijaistee asuntoalueen eteläreunalla, hiukan sivussa. Se on pieni, loivalla pulpettikatolla varustettu rakennus, jossa on pohjoisen puoleisella julkisivulla ovi. Katteena on harmaa pelti. Lippana katon alareunoissa on vaneri tms. Rakennus on punatiilinen, valkoisin saumoin. Perustus on betonia. Siinä ei ole ikkunoita. Pumppuasema luoteesta kuvattuna. Vasemmalla yläkuvassa autosuoja ja pumppulaitos pohjoisesta etelään. Vasemmalla alhaalla lasten keinut, jotka sijaitsevat tien ja talon nro 3 välissä. Oikealla lähikuva katuvalosta. Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Rakennushistoriallinen selvitys Pauliina Tiusanen, Jari Heiskanen 3.1.1 FCG 8 (39) 29.04.2015 Paritalo Talon on suunnitellut Björn, Enso-Gutzeit Oy, Kotka 28.10.1946 kahden perheen asuinrakennukseksi uunilämmityksellä. Kellarikerrokseen on suunniteltu 2 halkovajaa, 2 kellaria, varastohuone ja eteinen. Ensimmäisessä kerroksessa on kaksi 2h+k+WC ja eteinen, josta portaat ullakolle. Sisäänkäynnit asuntoihin on päätykuistien kautta, etelän puoleiselta julkisivulta. Ullakolle on suunniteltu asunnot molempiin päätyihin, muutoin se on ullakkotilaa. Tien länsipuolella sijaitseva kahden asunnon talo on rungoltaan piirustusten mukaan siporexista, pinnassa on KA-HI-tiili. Saumaus on punainen. Perustuksena on punagraniitista lohkottu kivijalka. Ikkunat on pystypuulla joko 2 tai 3 osaan jaotellut. Ulko-ovien alaosassa on kapea paneeli, yläosassa on ikkuna. Betoniset raput ovat kaiteettomat. Molemmissa päädyissä on ohuet, kokoon taitettavat, metalliset palotikkaat. Satulakatto on katettu punaisella peltikatteella. Myös piipuissa on punainen pelti. Piippujen välissä on kävelysilta. Pohjoissivun puolivälissä on alapohjaan/kellarikerrokseen johtava ovi. Talon piha on puutarhamainen. Se on reunustettu pensasaidalla, pääosa puista on koivuja ja itäpäässä vaikuttaisi olevan omenapuu. Kuvassa talon itäpäädyn kuisti ja etelän puoleista julkisivua kaakosta kuvattuna. Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Rakennushistoriallinen selvitys Pauliina Tiusanen, Jari Heiskanen FCG 29.04.2015 Valokuvassa yläpuolella vasemmalla talon länsipäädyn kuisti ja päädyssä auki olevat palotikkaat, sekä pohjoisen puoleista julkisivua. Oikealla pohjoissivun puolivälissä sijaitseva, kellarikerrokseen johtava ovi ja kivijalkaa. Alapuolella rakennuspiirustukset vuodelta 1946. Piirustukset saatu Hannu Tähtiseltä. 9 (39) Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Rakennushistoriallinen selvitys Pauliina Tiusanen, Jari Heiskanen 3.1.2 FCG 10 (39) 29.04.2015 Kolmen asunnon talo Talon on suunnitellut kenties sama suunnittelija kuin edellisen. Nimestä saa varmuudella selvää vain ensimmäisestä kirjaimesta joka on B. Enso-Gutzeit Oy, 16.3.1959. Vinkkelin muotoisessa, kolmen huoneiston talossa on kaksi asuntoa ja länsipäädyssä vierashuoneisto. Se on punatiilinen, harmain saumoin. Talo sijaitsee mäen rinteessä siten, että idän puoleinen osa on korkeampi ja siinä on alakerrassa kaksi autotalli. Lännen puoleisessa vinkkelissä on kaksi sisäänkäyntiä, yksi länsipäädystä, toinen pohjoisen puoleisella julkisivulla, kuten myös idän puoleisen vinkkelin sisäänkäyntikin. Ulko-ovissa on yläosassa vaakapuulla kahteen osaan jaettu ikkuna. Alaosa on kapeaa paneelia. Betoniraput on varustettu metallikaitein. Oven päällä on aaltopellillä katettu ja sadevesikourulla varustettu lippa. Rakennuksen perustuksena on sileäksi rapattu ja harmaaksi maalattu betoni. Alapohjan tuuletuksesta on huolehdittu pienillä ritilöidyillä aukoilla itävinkkelissä. Länsipäässä on putkiaukot ylä- ja alapohjassa. Satulakaton katteena on tiili. Piiput on pellitetty ja punaiset, päällä on hatut. Piha on luonnonmukainen. Talon ympärillä on pääasiassa mäntyjä ja suuria kivilohkareita. Yläkuvassa talon etelän puoleinen julkisivu. Alakuvassa pohjoissivu ja länsipääty koillisesta. Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Rakennushistoriallinen selvitys Pauliina Tiusanen, Jari Heiskanen FCG 11 (39) 29.04.2015 Yläpuolella vasemman puoleisessa kuvassa on rakennuksen itäpääty ja rinteeseen upotetut autotallit. Oikealla lännen puoleisen vikkelin eteläsivun ulko-ovi katoksineen. Alapuolella rakennuspiirustukset 16.3.1959. Kuvat saatu Hannu Tähtiseltä. Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Rakennushistoriallinen selvitys Pauliina Tiusanen, Jari Heiskanen 3.1.3 FCG 12 (39) 29.04.2015 Paritalo Talon on suunnitellut M. Vuorinen. Piirustukset on päivätty 24.9.1967. Rakennuttajana on ollut Oy Abborfors Ab ja rakentajana rakennustoimisto Virolainen & Knit Kotkasta. Talossa on kaksi 4h+keittiön sisältävää asuntoa, joiden huoneistoala on 88m2 ja kokonaisala 176m2. Asuntoihin on sisäänkäynti lännen puoleiselta julkisivulta varaston suojaamalta syvennykseltä. Talo on pääosin tehty valkoisesta kalkkitiilestä. Saumaus on vaalean harmaa. Päätykolmioissa ja jaottomien, suurien ikkunoiden päällä on limilauta, joka päätykolmioiden yläosassa on punainen, muuten valkoinen. Ikkunoiden vieressä on minerit-levyt. Matalassa ja rungoltaan melko syvässä rakennuksessa on loiva satulakatto, jossa nykyisin peltikate. Alun perin siinä on ollut huopakate. Piha on aukea ja muutoin melko puuton, mutta eteläpäädystä alkaa metsä. Takapihalla on edelleen parikeinu ja etupihan puolella matto- ja kuivaustelineet sekä muutama pensas. Rakennuspiirustuksiin vertaamalla voidaan todeta, että rakennukseen ei ole katetta lukuun ottamatta tehty ulkopuolisia muutoksia rakentamisen jälkeen. Sisätiloissa ei käyty, ikkunoista katsottuna, vaikuttaisi ettei sisätiloissakaan ole juuri muutoksia tehty. Lattioissa oli muovimatto, seinissä lastulevyt ja keittiöiden kaapistot ovat puiset, käsin tehdyn oloiset. Piirustuksessa lännen puoleinen julkisivu, kuten myös valokuvassa, jossa myös eteläpäätyä lounaasta valokuvattuna. Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Rakennushistoriallinen selvitys Pauliina Tiusanen, Jari Heiskanen FCG 29.04.2015 Yläpuolella valokuva idän puoleisesta julkisivusta, kuten myös rakennuspiirustuksessa. Vasemmalla ylhäällä piirustuksissa eteläpääty, oikealla pohjoispääty. Vasemmalla pohjapiirros ja valokuvassa eteläpäädyn sisäänkäynti. 13 (39) Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Rakennushistoriallinen selvitys Pauliina Tiusanen, Jari Heiskanen 3.1.4 FCG 14 (39) 29.04.2015 Autokatos Autokatos on suunniteltu 18.10.1967. Rakennuttajana on ollut Oy Abborfors Ab ja suunnittelijana arkkitehti Matti Vuorinen Imatralta. Siinä on autopaikkoja kuusi kappaletta. Perustus on betonista. Kantavat rakenteet ovat puusta. Ulkoseinien alareuna on mustasta mineriitistä, muuten valkoisesta mineriitistä. Tallien pariovet ovat panssariverkosta, kuten myös väliseinät. Loivan pulpettikaton katteena on ilmeisesti harmaa, maalaamaton pelti. Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Rakennushistoriallinen selvitys Pauliina Tiusanen, Jari Heiskanen 3.2 FCG 15 (39) 29.04.2015 Koskirinne Koskirinne 624-418-142 Omistaja: yksityisomistuksessa Koskirinne-nimiseen tilaan kuuluu asuinrakennus, jonka on suunnitellut arkkitehtuuritoimisto Aalto & Kokko vuonna 1937, pieni ulkorakennus, maakellari ja etelärinteellä sijaitseva kasvihuone. Se sijaitsee lähellä voimalaitosta, sen itäpuolella, korkeahkon mäenkumpareen päällä. Tilalta on purettu lähiaikoina lähellä voimalan varastoa sijainnut rakennus. Etelärinteessä on kasvihuone. Sisäpiha on nykyiseltä omistajalta saatujen tietojen mukaan enemmän kivikkopiha kuin puutarha. Istutukset ovat nykypäivänä tavanomaisia, mutta ehkä 30 vuotta sitten harvinaisempia. Tavanomaisten kivikkokasvien (maksaruoho, sammalleimu, hopeahärkki, posliinirikko, päivänlilja, kuunlilja,iiris, akileija ym) lisäksi alppiruusu ja atsaleoita, kiinanlaikkuköynnös, mahonia, idän unikko, mooseksen palava pensas jne. Istutuksia ja kasveja on lisätty vuosien kuluessa, mutta alkuperäiset lajikkeet kasvavat edelleen entisillä paikoillaan. Voimalaitokselle päin oleva omenatarharinne oli ja on edelleen luonnonniittynä. Yläkuvassa näkymä Koskirinteen pihapiiriin pihatieltä, pohjoisesta. Oikealla maakellari, vasemmalla tien vieressä rinteessä piharakennus ja ylhäällä mäellä asuinrakennus. Alakuvassa maakellari lähempää. 3.2.1 Asuinrakennus Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Rakennushistoriallinen selvitys Pauliina Tiusanen, Jari Heiskanen FCG 16 (39) 29.04.2015 Funktionalistinen asuinrakennus on entinen voimalaitoksen isännöitsijän/käyttöpäällikön talo. Omalla tontilla olevat rakennukset ovat nykyisin yksityisessä asuinkäytössä. Rakennus on yksinkertainen, sileäksi rapattu ja valkoiseksi maalattu. Kuistin pilarit ovat valkoisesta kalkkitiilestä punaisin saumoin. Perustus on betonista ja maalattu punaruskeaksi. 2-osaisten ikkunoiden puitteet ovat ruskeat. Räystäs on yksinkertainen ja alla on säännöllisin jaoin yksinkertaiset, vihreät, puiset konsolit. Aumakatto on katettu punaisella saumatulla pellillä. Piipun ympärillä on puukehys. Sisätilat eivät ole täysin alkuperäiset. Vuoden 1982 remontissa tehtiin pieniä huonetilamuutoksia. Ikkunat uusittiin v. 2003. Ikkunoiden malli on sama kuin alkuperäisissäkin. Talossa ei ole takkaa. Vesikeskuslämmitys oli käytössä 1980-luvun loppupuolelle, jolloin se vaihdettiin suoraan sähkölämmitykseen kattilan hajottua. Yläkuvassa talon idän puoleinen julkisivu ja pohjoispäätyä. Alakuvissa yksityiskohtia näiltä julkisivuilta. Vasemmalla sisäänkäynti, keskellä ovi ja oikealla koilliskulman kattokonsoleita. Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Rakennushistoriallinen selvitys Pauliina Tiusanen, Jari Heiskanen FCG 29.04.2015 Idän puoleinen julkisivupiirustus. Pohjoispääty piirustuksessa ja valokuvassa. Vasemmalla eteläpääty, oikealla lännen puoleinen julkisivu. 17 (39) Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Rakennushistoriallinen selvitys Pauliina Tiusanen, Jari Heiskanen 3.2.2 FCG 18 (39) 29.04.2015 Ulkorakennus Pihan itälaidalla on pieni, puurukoinen ja peiterimalaudoitettu ulkorakennus. Se on valkoiseksi maalattu. Perustuksena ovat lohkotut nurkkakivet. Alusta on avoin, puuristikoitu. Ovet ovat pienet ja ruskeaksi maalatut. Satulakaton katteena on punainen pelti. Ikkunat ovat 3-jakoiset. Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Rakennushistoriallinen selvitys Pauliina Tiusanen, Jari Heiskanen 3.3 FCG 19 (39) 29.04.2015 Ahvenkosken voimalaitos Vattnäs 624-418-1-141 Omistaja: Oy Mankala Ab Ahvenkosken sijainti vanhan Turku-Viipuri- tien varrella on ollut liikenteellisesti merkittävä. Kosken omistuksesta kiisteltiin 1900-luvun alussa pitkään. Lopputuloksena oli, että vasta vuonna 1927 koko koskijakso oli siirtynyt Etelä-Suomen Voima Oy:n haltuun. Voimalaitoksen rakentamiseen ei aluksi löytynyt rahoitusta, mutta asia sai yllättävän ratkaisun kun amerikkalainen liikemies Edward B. Backus ja Etelä-Suomen Voima Oy perustivat yhteisen Osakeyhtiä Abborfors Ab:n. Ahvenkosken voimalaitoksen rakentaminen aloitettiin tammikuussa 1930. Koneasema sijoitettiin Merikosken itärannalle, missä rakennustyöt voitiin suorittaa suojassa kosken virtaukselta. Tulokanavaa ei tarvinnut rakentaa lainkaan padotuksen ansiosta, mutta laitoksesta johdettiin 400m:n pituinen alakanava mereen. Säännöstelypadon kallioperusta osoittautui heikkolaatuiseksi. Sen takia padon rakennetta jouduttiin jonkin verran muuttamaan. Rakennustyön vaatimat raskaat kuljetukset hoidettiin meritse ja tarkoitusta varten tehtiin menokanavaan proomu-laiturikin. Parhaimmillaan töissä oli yli sata miestä. Voimalaitosta rakennettiin kireällä aikataululla ja jo elokuussa 1931 käynnistettiin ensimmäinen koneisto. Se kuitenkin vaurioitui heti alkuunsa ja saatiin kuntoon vasta seuraavan vuoden heinäkuussa. Tällä välin oli jo toinenkin koneisto otettu käyttöön. Ahvenkosken voimalaitos siirtyi kokonaan suomalaisten omistukseen vuonna 1941. Eri omistusjärjestelyjen kautta voimalaitos siirtyi Eläkevakuutusyhtiö Ilmariselle vuonna 1984. Käytöstä vastasi Enso-Gutzeit Oy. ( Myllykylä Turkka: Suomen kulttuurihistoriallisesti arvokkaat sähköä tuottavat vesivoimalaitokset) Tämän jälkeen voimalaitos on ollut jonkun aikaa Fortumin omistuksessa. (voimalaitoksen nykyinen laitosmies Juha Alvari) Helsingin Energia (Helen konserni) osti voimalaitoksen vuonna 2000. Vesivoimalaitos toimii nykyaikaisella tekniikalla vanhassa voimalaitosrakennuksessa ja sitä ohjataan kaukokäytöllä. Voimalaitoksen sähköntuotantoteho on 24 MW. (Kymijoen vesivoimalaitokset. Helsingin energia.) Vesivoimalan historian mittavin uudistushanke saatiin valmiiksi joulun alla vuonna 2012. Vanhat turbiinit korvattiin uusilla, tietokoneella mallinnetuilla turbiineilla, joiden siipien muoto on optimoitu Ahvenkosken virtauksiin. Kosken putous on 11.3m, mikä on Etelä-Suomen oloissa paljon. Uusimisen myötä on saatu käyttötehoa ja vuosienergiaa lisää 10%. Lisäksi uusittiin voimalan automaatio ja sähköistys sekä imukanavien parru- ja lankkuvuoraus korvattiin betonilla. Korjauksen yhteydessä pystyttiin säilyttämään paljon vanhaa. Generaattorien kuoret ja mittarit, voimalaitoksen arkkitehtuuri sekä betonirakenteet ovat alkuperäiset. Myös osa valvomon toimivista mittareista on 1930-luvulta, vaikka voimalan valvonta hoituu nykyisin tietokoneella. Paikan päällä kunnossapidosta huolehtii yksi laitosmies, jonka vastuulla on kolme Kymijoen voimalaa. Parhaimmillaan 1950-1960-luvuilla, voimalaitoksessa oli noin 20 työntekijää. (Helen, lehti Helsingin Energian sidosryhmille. 1/2013) Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Rakennushistoriallinen selvitys Pauliina Tiusanen, Jari Heiskanen FCG 20 (39) 29.04.2015 Voimalaitoksen pohjoispuolella on laajahko patoallas. Pato on rakennettu betonista. Padossa on kaksi tulva-aukkoa, joissa toisessa sektoriluukku ja toisessa valssiluukku. Lisäpadossa on ollut kalahissi ja uittoluukku ruuhinen, joitten rakenteista on osa jäljellä. Ylävesi menee suoraan padolta välppien ja sulkuluukkujen kautta turbiineihin. Alavesi purkautuu 400m pitkään kaivettuun alakanavaan, joka laskee mereen. Kaivettua kanavaa reunustaa säännölliseksi lohkotut harmaagraniittikivet. (Myllykylä Turkka: Suomen kulttuurihistoriallisesti arvokkaat sähköä tuottavat vesivoimalaitokset. Museoviraston sähköinen arkisto.) Kuvassa on mereen johtava kanava reunuskivineen sekä voimalaitoksen etelän puoleinen julkisivu. Ahvenkosken voimalan patoallas, luukkuhuoneet ja patosilta. Vrt. kannen kuva Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Rakennushistoriallinen selvitys Pauliina Tiusanen, Jari Heiskanen FCG 21 (39) 29.04.2015 Voimalaitoksen itäpuolella on jyrkähkö rinne, josta voimalan itäpäädyn kohdalta nousee raput kohti parkkipaikkaa. Rappuja reunustaa kuuset ja männyt (ei kotimaiset-jalostetut). Puut ovat kärsineet 1980-luvun tulipalopakkasissa, etenkin männyt. Voimalaitoksen pysäköintialuetta reunusti japaninhappomarjapensas-aita ja siitä on edelleen jäänteet jäljellä vatun ym. seassa. Rinteessä patosillan vieressä on syreenipensaita, mutta muita istutuksia voimalaitokselle päin ei ole ollut. Voimalaitoksen piha-alueista huolehti talonmies yhdessä kesäpojan kanssa. Varsinaista puutarhaa ei ole ollut. (Hannu Tähtinen) Rinteen alareuna on reunustettu punagraniitilla. Rinteen keskivaiheilla, lähempänä Tähtistä, on väestösuoja, jonka raput on varustettu siroilla metallikaiteilla. Vasemman puoleisessa yläkuvassa voimalaitoksen itäpuolella oleva rinne, josta voimalaitoksen päädystä ylös parkkipaikalle johtavat, jalopuiden reunustamat raput. Kuvan oikeassa laidassa näkyy väestönsuoja. Oikean puoleisessa valokuvassa parkkipaikalle johtavat raput lähempää. Voimalaitoksen parkkipaikka koillisesta kuvattuna. Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Rakennushistoriallinen selvitys Pauliina Tiusanen, Jari Heiskanen FCG 22 (39) 29.04.2015 Ahvenkosken voimalaitoksen alajuoksun puolelta kulkee Loviisan ja Kotkan välinen maantie 170 (valtatie 7), jonka teräsbetoninen kaarisilta liittyy maisemallisesti voimalaitokseen, kuten myös Moottoritie 18 silta. Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Rakennushistoriallinen selvitys Pauliina Tiusanen, Jari Heiskanen 3.3.1 FCG 23 (39) 29.04.2015 Voimalaitos Pääsuunnittelijana on toiminut Kaarlo Tawast, Bror Sjögren/Neuvotteleva insinööritoimisto Oy Consulting. Arkkitehtonisesta suunnittelusta on vastannut arkkitehtitoimisto Karl Lindahl Helsingistä. Voimalaitos on rakennettu vv. 1930-31. Voimalaitoksen korkein osa, konehalli ja sen pohjoispuolella sijaitseva, matalampi luukkuhuone ohjaussaleineen, on rakennettu valkoisesta, koneellisesti tehdystä kalkkihiekkatiilestä. Saumaukset on maalattu punaiseksi. Perustuksena on säännölliseksi lohkottu punagraniitti. Punagraniittia on käytetty myös osittain nurkkalaatoituksena. Satulakaton katteena on punaruskea pelti. Alun perin katteena on ollut tiili. Alajuoksun puolella oleva tasakattoinen kytkinlaitos on kokonaan betonista. Kattoa on hiljakkoin jouduttu vesivuotojen takia korjaamaan. Itäpäädyn nurkka- ja peruskiveä sekä kytkinlaitoksen betoniseinää. Ahvenkosken voimalaitoksen arkkitehtuuri edustaa siirtymävaihetta kohti modernia laitossuunnittelua, joka yleistyi toisen maailmansodan jälkeen. Koneasema on selkeälinjainen valkoisine tiiliseinineen. Rakennuksen alaveden puoleinen nauhamainen ikkunarivi ilmentää uutta hahmottelua, sen sijaan päätyjen korkeat ja kapeat ikkunat edustavat perinteistä suunnittelua. Koneaseman yhteyteen sijoitetut kytkinlaitteet johtimineen korostuvat niukkaeleisen rakennuksen yhteydessä. Sisätiloiltaan Ahvenkosken voimalaitos on korkeatasoinen. Konesalin avoin kerroksellisuus ja viimeistellyt portaikot antavat tiloille ylellistä avaruutta. Seiniin jätetyt silta-aiheiset tukikaaret ilmentävät voimalaitoksen valmistumisajankohdan rakennustekniikkaa. (Myllykylä Turkka: Suomen kulttuurihistoriallisesti arvokkaat sähköä tuottavat vesivoimalaitokset. Museoviraston sähköinen arkisto.) Ikkunaratkaisuista ja silta-aiheisten tukikaarien rakenteellisista syistä tarkemmin jäljempänä, suunnittelijan kertomana, osassa 3.3.1.1 Rakennushistoriaa suunnittelijan kertomana. Tuossa osassa enemmän myös sisätiloista. Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Rakennushistoriallinen selvitys Pauliina Tiusanen, Jari Heiskanen FCG 29.04.2015 Vasemmalla Ahvenkosken voimalaitos kaakosta kuvattuna. Kuvassa etelän puoleinen julkisivu ja itäpääty. Oikealla voimalaitos lounaasta. Mauno Mannelinin ottama valokuva voimalaitoksesta 1930-luvulla. Lähde: Kotkan museo. 24 (39) Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Rakennushistoriallinen selvitys Pauliina Tiusanen, Jari Heiskanen 3.3.1.1 FCG 25 (39) 29.04.2015 Rakennushistoriaa suunnittelijan kertomana (tiivistelmä) vrt. nykytila Ahvenkosken voimalaitoksen rakentamista varten tehtiin useita suunnitelmia ja selvityksiä. Selvitykset suoritettiin loppuun vuonna 1928, jonka jälkeen tarkoitusta varten perustettu Oy Abborfors Ab päätti aloittaa rakentamisen 17.1.1930. Voimalaitokseen on yhdistetty kaikki Tammijärven alapuolella olevan monihaaraisen suvannon ja meren väliset putoukset patoamalla veden pintaa n. 8m Merikosken niskaan sijoitetulla säännöstelypadolla. Tämä liittyy suoraan koneasemaan, joka on sijoitettu kosken itärannalle, jossa kallio- ja maastosuhteet ovat olleet edullisimmat ja jossa rakennustyö on voitu suorittaa joen vesimäärän erikoisemmin häiritsemättä. Asemajärjestely Itärannalta ulkonee n.40m pituinen betoninen siipimuuri, joka liittyy koneaseman tulokanavan itäiseen seinään. Kanavan vastakkainen seinä on rakennettu virran suuntaan n.20m pituisena johtoseinänä, johon seinään lähinnä konehuonetta on järjestetty aukko pintajäätä ja uivia esineitä varten ja n.10m päähän tästä kalahissin kaatokourun aukko. Johtoseinän etukärjen kohdalta lähtee säännöstelypato melkein suoraviivaisena kosken poikki. Sännöstelypadossa on lähinnä johtoseinää uittoaukko, josta uittoruuhi on aijottu rakentaa menokanavaan, ja sen vieressä on 2 tulva-aukkoa. Näistä uittoaukon viereinen, jonka vapaa leveys on 20m, suljetaan alaspäin liikkuvalla sektorilla, jonka patoamiskorkeus on 4,30m, ja seuraavassa aukossa, jonka leveys on 15m, on rullavalssi, jonka patoamiskorkeus on 4.6m. Valssipatoaukon länsipään vieressä on 7 pohja-aukkoa, joita on käytetty rakennusaikana. Asemapiirros suunnitteluajoilta. Lähde: Ahvenkosken voimalaitoksen arkisto Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Rakennushistoriallinen selvitys Pauliina Tiusanen, Jari Heiskanen FCG 26 (39) 29.04.2015 Kalojen kulkua varten on voimalaitoksen läntisen päädyn viereen järjestetty kalastusneuvos Brofeldtin keksimä, kalastusviranomaisten hyväksymä ja päättämä uusimallinen kalahissi. Kalahissin muodostaa automaattisesti toimiva kalannostolaite, jossa on vastapainolla varustettu kalamerta, jota sähkömoottorilla varustettu laite kohottaa ja laskee ylä-ja alakourun välillä. Kun merta on saavuttanut ylimmän asentonsa, avautuu automaattisesti kalamerran luukku, josta kalat putoavat yläkouruun. Tästä kalat siirtyivät vieressä olevaan kouruun, jota pitkin patoaltaaseen. Koneasema Koneaseman rakentamisessa on kiinnitetty erikoista huomiota jään muodostumiseen kanavien betonirakenteiden sisäpintoihin, minkä vuoksi voimalaitoksen kanavaseinät on tehty kaksinkertaisiksi välillä olevine suojaavine, osaksi lämmitettyine ilmakerroksineen. Suurin piirtein käsittää koneasema tuloaukon, sen päälle rakennettuine luukkuhuoneineen, konesalin, asennushallin ja kytkinlaitteet sekä imuputkien päällä olevan pumppukeskuksen. Vasemman puoleisessa kuvassa koneaseman pituusleikkaus insinööri Bror Sjogrenin suunnittelukuvissa. (Voimalaitoksen arkisto) Alakuvissa vasemmalla kalahissi 2.3.1933. Kuvan on ottanut V.Jääskeläinen riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksesta. Lähde: Seppovaara o. Kymijoki, virran kohtaloita vuosisatojen saatossa. Oikealla kalahissi nykyisin. Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Rakennushistoriallinen selvitys Pauliina Tiusanen, Jari Heiskanen FCG 27 (39) 29.04.2015 Tuloaukko ja luukkuhuone Turbiiniaukkojen huomattavat mittasuhteet, kummankin leveys on 11m ja korkeus 11,4m yläveden pinnasta lukien, ovat aiheuttaneet sen, että niiden muotoon on kiinnitetty erikoista huomiota ja tällöin tavallisuudesta poikkeava ulkonäkö on osoittautunut välttämättömäksi Harvavälpät on sen takia sijoitettu luukkuhuoneen alle osaksi ohjaamisen ja nostamisen helpottamiseksi, mikä nostaminen suoritetaan erikoisen lattialta ohjattavan traversin avulla. (Myös puhdistaminen oli helpompaa ja vältyttiin välppien jäätymiseltä) Luukkuhuoneen edessä olevaan rintapalkkiin, jonka vapaa pituus on 12m, on jäänpaineen poistamiseksi tehty pontatuista lankuista joustava etuseinä. Rintapalkin sisään on jäätymisen estämiseksi järjestetty sähkölämmitys. Harvavälppien takana ovat kaksiosaiset sulkuluukut, jotka ovat jaetut kahtia. Luukut liikkuvat kahden siten sijoitetun välipylvään varassa, että välipilarien keskimomentti ja pilarien tukimomentti ovat yhtä suuria, joten tukipaine luukun reunoissa tulee nollaksi ja näin ollen sivu-uurteet ovat tarpeettomat. Toisessa välipylväässä on laipalla varustettu johtokisko ja toisessa kannatuskisko. Kumpikin luukku nojaa kiskoja vastaan neljän pyörän välityksellä. Luukut on tehty sylinterimäisistä holvilevyistä. Nostaminen ja ohjaus tapahtuvat köysillä ja kaksiosaisella väkipyörällä sekä luukkujen yläpuolelle rakennettuun betonirakenteeseen sovitetulla sähkönosturilla. Vasemmalla luukkuhuone lännestä päin kuvattuna. Yläkuvassa sulkuluukut. Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Rakennushistoriallinen selvitys Pauliina Tiusanen, Jari Heiskanen FCG 28 (39) 29.04.2015 Konehalli, turbiinit ja generaattorit Varsinainen konehalli on rakennettu luukkuhuoneen yhteyteen. Sen alarakenteeseen on asennettu kaksi Tampereen Pellava- jaRautateollisuus Oy:n ja Verstaden Kristinehaminin valmistamaa pystyä yksipyöräistä Kaplanturbiinia ja on niissä ruostumattomasta teräksestä tehdyt säädettävät siivet. Vesi johdetaan turbiiniin tulospiraalin kautta ja poistuu siitä kulmaimuriputkea myöten. Turbiinit joiden juoksupyörän halkaisija on 4.560m, ovat kaplanmallisina maailman kymmenennet. Kanavajärjestelmä, jolla lämmintä ilmaa hyväksikäytetään, on järjestetty siten, että lämmintä ilmaa käytetään sekä luukkusalin että konehallin lämmittämiseen, samoin kuin erikoisten laitteiden avulla myöskin menokanavan puolella olevan 6.000 V:n kojeiston lämmittämiseen. Konesali ja turbiinien yläpäät. Seinän vierellä nykytekniikkaa. Mutterin muotoiset lattialaatat ovat alkuperäiset. Seiniin näkyville jätetyt silta-aiheiset tukikaaret ilmentävät voimalaitoksen valmistumisajankohdan rakennustekniikkaa. Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Rakennushistoriallinen selvitys Pauliina Tiusanen, Jari Heiskanen FCG 29 (39) 29.04.2015 Ohjaushuone Voimalaitoksen ohjaushuoneeksi on käytetty luukkuhuoneesta vapaaksi jäänyttä tilaa. Täten on saatu konesali ja luukkuhuone suoranaiseen yhteyteen keskenään ja siten saatu aikaan se, että laitos on keskitetty ja voidaan mukavasti hoitaa ohjaushuoneesta käsin. Ohjaushuoneeseen, mihin pääkojetaulu ja ohjauspulpetti on sijoitettu, on keskitetty kaikki käytön ohjaamiseen ja valvontaan tarvittavat laitteet. Taulu on 10-kenttäinen ja levystä tehty. Vasemmalla ylhäällä kuvassa käyttöosaston ohjaushuone ulkopuolelta. Sen alapuolelle sijoittuvat konttoritilat. Oikealla ylhäällä ohjaushuoneen 10-kenttäinen pääkojetaulu, joka on säilytetty ja osittain hyödynnetty nykytekniikan käyttöön. Oikealla kuvassa ohjaushuone 1930-luvulla otetussa valokuvassa. ( Kymenlaakson museon valokuva-arkisto) Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Rakennushistoriallinen selvitys Pauliina Tiusanen, Jari Heiskanen FCG 30 (39) 29.04.2015 Asennushallit ym. Voima-aseman maanpuoleiseen päähän on järjestetty asennushalli, mistä portaat johtavat luukkuhuoneen jatkoksi rakennettuun nelikerroksiseen käyttöosastoon. Tämän alakertaan on sijoitettu työpaja, toiseen kerrokseen toiselle puolelle konttori, toiselle paikallismuuntaja, kolmanteen kerrokseen pienjännitejakokeskus, käymälä ja patterihuone, sekä neljänteen kerrokseen luukkuhuoneen lattian tasalle edellä selostettu ohjaushuone. Kaikkien kerrosten läpi ulottuu hissikuilu luukkuhuoneeseen saakka. Vasemmalla ylhäällä Bror Sjögrenin piirtämä asennushallin poikkileikkaus ja sen alapuolella valokuva asennushallin itäseinästä. Alapuolella käyttöosaston konttorin ovi sekä rappujen ja käytävien alkuperäistä messinkikäsipuuta. Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Rakennushistoriallinen selvitys Pauliina Tiusanen, Jari Heiskanen FCG 31 (39) 29.04.2015 Kytkinlaitteet Voimalaitoksen kytkinlaitteet on sovitettu kolmeen kerrokseen Kaplan-turbiinien imuputkien yläpuolelle, minkä kautta tämä muuten tarpeeton tila on voitu tarkalleen käyttää hyväksi. Ylimmälle tasolle on sijoitettu ulkoilman suurjännitekytkinlaitteet, niiden alle on sijoitettu 6000V kytkinlaitteet ja tämän alle osaksi katkaisijain ja jännitemuuntajien kennot sekä kaapelikanavat, osaksi katkaisijaräjähdyksen sattuessa syntyvän paineen kestävä räjähdyskanava. Kytkinaseman alimman kerroksen putkistoa. Säännöstelypato Tulokanavan viereiseen säännöstelypadon uittoaukkoon, joka toistaiseksi väliaikaisesti suljetaan, on aikomuksena rakentaa vastaisuudessa, kun ruuhta tarvitaan, sähköisesti ohjattava luukku ja liikkuvat pohjalevyt. Uittoaukon viereisessä tulva-aukossa on alaspäin liikkuva sektoriluukku, jonka koneisto on sähköistetty. Tämä aukko on tarkoitettu varsinaiseksi säätöaukoksi ja voi yksinään purkaa koko läntisen haaran suurimman vesimäärän. Varalta ja talvikäytön varmentamiseksi on seuraavaan aukkoon vielä sovitettu valssipato, jonka alareunassa on kilpi. Molempiin tulva-aukkoihin on rakennettu rautaiset levysillat, joissa ajotie on alhaalla. Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Rakennushistoriallinen selvitys Pauliina Tiusanen, Jari Heiskanen FCG 32 (39) 29.04.2015 Pohja-aukot Sen rakennusvaiheen aikana, jolloin joen keskiuoma padottiin valssi- ja sektoripatoja rakennettaessa, johdettiin vesi kiinteään patoon rakennetun seitsemän pohja-aukon kautta. Aukkojen sulkemista varten varustettiin jokaiseen pohja-aukkoon vahva parruista tehty rautakehysluukku, joka liikkui muuriin ankkuroitujen akselien päiden varassa. Luukkuja alas laskettaessa, minkä täytyi tapahtua samanaikaisesti kannattivat luukkuja vahvat teräsköydet, jotka oli kiinnitetty kunkin luukun kehyksessä oleviin tukeviin rautapukkeihin köyden rasituksen pienentämiseksi. Kiinteä pato Toteuttettavaksi määrätty voilaitossuunnitelma edellytti säännöstelypadon rakentamista ambursenpatona. osaksi siitä syystä, että tällöin olisi voitu käyttää korkea-arvoisesta sementistä rakennettuja keveitä rakenteita, osaksi kustannusten vähentämiseksi. Kun kallio paljastettiin, huomattiin sen kuitenkin olevan huonolaatuista ja tämän vuoksi päätettiin ambursenrakenne korvata tavallisella gravitatiopadolla. Tähän patoon, joka tehtiin 12m:n monoliitein ja näiden väleissä olevin liikuntasaumoin, sovitettiin tavallinen kuivatusjärjestelmä. Koko padon läpi kulkee tarkastuskäytävä, johon kuivatusputket päättyvät. Kallioperustan laadun takia täytyi myös tehdä erikoiset tuet sektoripadon kynnyksen taakse. Pohjapaineen vaakasuora komponentti siirrettiin tukeviin patopilareihin makaavalla betonisella tukirakenteella. Vasemmassa yläkuvassa voimalaitoksen patoa, kuivunutta joen uomaa sekä voimalaitoksen länsipääty kalahissin jäänteineen. Oikealla padot ja patoallas. Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Rakennushistoriallinen selvitys Pauliina Tiusanen, Jari Heiskanen FCG 33 (39) 29.04.2015 Rakennuskonstruktiot Voimalaitosrakennuksesta ei edellisten lisäksi tarvinne mainita muuta, kuin että koko alusrakenne on betonia ja että kaikkien pilarien nokat, joita ei päästä tarkastamaan, on vuorattu kokonaan tahi osittain pellillä, samoin turbiinien tuloaukkojen edessä sijaitsevan rintapalkin alareuna. Tulva-aukkojen ylisyöksypohja on kivetty, jotavastoin pilarien sivuseinien betonipintoihin ei ole tehty erikoista suojusta paitsi uittoaukoissa, missä myöskin aukon sivut on vuorattu graniitilla. Kun ison traverssin kuormitus on 255 tonnia ja turbiinien keskinäinen etäisyys suuri sekä rakennuksen korkeus runsaat 40 metriä, luettuna katon harjasta imuputken pohjaan, on siitä johtunut, että päällysrakenteen rakenteellinen puoli on tuottanut erinäisiä vaikeuksia ja siihen on sen takia kiinnitetty erityistä huomiota. Kun osoittautui mahdottomaksi johtaa suuria pystysuoria kuormituksia välipilarien kautta turbiinispiraalien seiniin, huomattiin edullisemmaksi rakentaa trverssipalkit jäykkäkantaisina kaarina, vetotangot generaatiosalin lattian tasossa. Yläosa on siis rakennettu betonista traverssipalkkien yläreunaan saakka. Näiden yläpuolella on kantavana rakenteena rautainen ristikkorakenne. Kone- ja luukkusalien kattotuolit on rakennettu yhteen ja kiinteä keskilaakeri on sovitettu siten, että sen tukena on jäykkänä betonikehänä konstruoitu luukkunosturipukki ja kattotuolien päissä on traverssipalkkien tukemat pendelipilarit, jotka on tehty valssatuista palkeista. Konehuoneen julkisivut ja ulkopiirteet on sovitettu täysin konstruktioita vastaaviksi, mistä arkkitehtuuri on saanut luonteenomaisen ulkonäkönsä. Siten on esimerkiksi alavirran puoleisen julkisivun ikkunat sijoitettu katon räystään alle, kattotuolien traverssipalkilla lepäävien pendelitukien väliin, jotavastoin päätyikkunat ovat läpimenevät. Sisäkatto, joka on tehty insuliitista puukehyksillä ja kiinnitetty kattotuolien alalaippoihin, on maalattu valkoiseksi. Täten korkealla sijaitsevista ikkunoista tuleva valo lankeaa tasaisesti konehuoneeseen. Konehuoneen seinät on muurattu valkoisilla koneellisesti tehdyillä kalkkihiekkatiilillä ja saumat on maalattu. Varsinaisen konehuoneen katon peitteenä on punaiset kattotiilet. Vesiteknillisen selvityksen, voimalaitoksen suunnittelun sekä kaikki työ- ja erikoispiirustukset on laatinut Consulting (Neuvotteleva insinööritoimisto) Helsingistä, ja on se myöskin johtanut töitä. Voimalaitoksen julkisivut ja muun arkkitehtoonisen puolen on suunnitellut arkkitehtitoimisto K.Lindahl Helsingistä. Sähköistyspuolen ovat suunnitelleet ja siitä huolehtineet Voima- ja Polttoainetaloudellinen Yhdistys Helsingistä sekä laitoksen käyttöinsinööri C.G. von Plafer Karhulasta. Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Rakennushistoriallinen selvitys Pauliina Tiusanen, Jari Heiskanen FCG 34 (39) 29.04.2015 Voimalaitoksen koneiston ovat toimittaneet seuraavat tehtaat: Kaplan-turbiinit ja säätäjät Verkstaden Kristinehamn yhteistoiminnassa Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy:n kanssa. Generaattorit Allmänna Svenska Elektriska Aktiebolaget, Västerås. Muuntajat ja niiden öljyjäähdytyslaitoksen Sähkö Osakeyhtiö A.E.G. Turbiiniluukut koneistoineen, harvavälpät sekä sektorin ja valssin koneistoineen Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy. Jääaukkoluukun A. Ahlström Oy, Varkaus. Patosillat, pohja-aukkojen luukut, kattotuolit ja jäähdytysvesiaukkojen luukut sekä korkeajännitekytkinlaitteen rautarungon Kone- ja Siltarakennus Oy, Helsinki. Nostolaitteet Maschinen und Kranen A.G., Dysseldorff. Kytkinlaitteet, paikallismuuntajat, apugeneraattorit ja muuttajakoneiston Suomen Sähkö Oy Gottfr.Strömberg. Aputurbiinit säätäjineen ja putkijärjestelmineen Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy. Akkumulaattoripatteriston Accuulatorren-Fabrik Wilhelm Hagen, Soest, välittänyt insinööritoimisto Limon, Helsinki Pumput de Laval, Ruotsi, välittänyt A.B.Industria, Helsinki Putket ja venttiilit Haapakoski Bruks A.B. Voimalaitoksen rakentamispäätös on tehty 17.1.1930 ja seuraavan vuoden elokuussa pantiin ensimmäinen yksikkö käyntiin. Voimalaitos on kytketty Etelä-Suomen Voima Oy:n 70 000 voltin johtoverkostoon ja antaa virtaa mm. Insulite Company of Finland Oy:n Karhulan tehtaalle sekä Helsingin kaupunkiin. Helsingissä, maaliskuulla 1932 Bror Sjögren Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Rakennushistoriallinen selvitys Pauliina Tiusanen, Jari Heiskanen 3.3.2 FCG 35 (39) 29.04.2015 Varasto Voimalaitoksen portin pielessä on sen varasto, jossa säilytetään nykyisin isompia, säilytettäviä tavaroita sekä öljyä. Varaston on rakennuttanut Oy Abborfors Ab ja sen on suunnitellut rakennusmestari Laitinen Enso-Gutzeit, Kotka 9.6.1964. Rakenteiden valvojana on toiminut insinööri Pälve. Varasto on rakennettu vuoden 1951 karttaan käsin piirretyn autotallin jatkeeksi. Lisäosuuteen on suunniteltu pieni ja iso varasto, puusepän- ja hitsausverstas sekä ruokailu-pukuhuone. Varasto on betonirunkoinen ja julkisivujen pinnoitteena on 1960-luvulle tyypillinen Siporex-levy, joka on valkoinen. Perustuksena on harmaaksi maalattu betoni, jossa vielä näkyvillä laudoituksen jäljet. Loivan satulakaton katteena on punainen pelti. Rakennus on hyvin säilyttänyt alku peräiset ominaispiirteensä. Yläkuvassa varaston etelän puoleisen julkisivun itäosa ja –pääty. Kuvassa vasemmalla Etelän puoleisen julkisivun länsipää autotalleineen. Rakennuspiirustukset 9.6.1964: Ylimmäisenä etelän puoleinen julkisivu ja sen alla pohjoisen puoleinen julkisivu. Vieressä vasemmalla pohjakuva, yläpuolella ylempänä itäpääty, alempana länsipääty. Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Rakennushistoriallinen selvitys Pauliina Tiusanen, Jari Heiskanen 3.4 FCG 36 (39) 29.04.2015 Sauna-mankelihuone Osa Volttila-nimistä tilaa 624-418-1-128 Omistaja: Pyhtään kunta Saunan rakentamisajankohdasta ei ole varmaa tietoa, mutta se on käsin piirretty vuoden 1951 karttaan. Sitä on jatkettu pesutuvalla ja mankelihuoneella vuonna 1962. Piirustukset on laatinut Enso-Gutzeit, Kotka (sunnittelija L.Bentzen?) 19.1.1962. Rakennuttaja on ollut Oy Abborfors Ab. Sauna on rakennuksen länsipäässä ja piirustusten mukaan sisältää kaksi pukuhuonetta, pesuhuoneen ja saunan. Sitä on laajennettu itään. Rakennuksen keskiosassa on iso pyykin kuivaushuone ja itäpäässä pesutupa ja mankelihuone. Rakennusaineena mainitaan kivi. Piirustuksissa on asemapiirros, jossa sen lähellä on asuinrakennus ja vanha pesutupa, joita ei enää ole. Pihassa on ainoastaan harvalaudoitettu puuvarasto. Rakennuksen perustuksena on betoni ja ulkoverhouksena on karkea rappaus, joka on maalattu valkoiseksi. Satulakaton katteena on punainen pelti. Ikkunat on jaettu pystypuulla kahteen tai kolmeen osaan. Saunaosassa ikkunat ovat matalammat ja sen sisäänkäynnin päällä vain lippa, kun mankelihuoneen sisäänkäynnin päällä harjakatto. Rakennus on säilyttänyt hyvin laajennuksen jälkeiset ominaispiirteensä sähköjä myöten. Rakennus sijaitsee melko lähellä patoallasta ja siihen on laituri. Laiturilta komeat näkymät voimalaitokselle. Yläkuvassa rakennuksen pohjoisen puolinen julkisivu ja itäpääty koillisesta kuvattuna. Alakuvissa vasemmalla länsipääty, keskellä sähköjä ja oikealla itäpääty. Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Rakennushistoriallinen selvitys Pauliina Tiusanen, Jari Heiskanen FCG 37 (39) 29.04.2015 Valokuvassa ylhäällä rakennuksen etelän puoleinen julkisivu kaakosta kuvattuna. Alapuolella rakennuspiirustukset 19.1.1962. Vasemmalla kuvassa saunan itäpäätyä vastapäätä sijaitseva puuliiteri, joka on puurunkoinen ja harvalaudoitettu pystylaudoituksella. Siinä on häivähdys punamullasta, mutta nykyisin laudoitus on täysin harmaantunut. Perustuksena ovat nurkkakivet. Satulakaton katteena on punainen huopa. Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Rakennushistoriallinen selvitys Pauliina Tiusanen, Jari Heiskanen 4 FCG 38 (39) 29.04.2015 Yhteenveto Yhteenvetona voidaan todeta, että kaikki alueen inventoidut rakennukset edustavat aikakausilleen tyypillistä rakentamistapaa ja ovat säilyttäneet hyvin alkuperäiset ominaispiirteensä. Rakennukset ovat Ahvenkosken voimalaitosta lukuun ottamatta piilossa kaukomaisemasta. RKY:n osana maiseman merkittävimmät kohteet ovat voimalaitoksen ja sen eteläpuolen betonikaarisillan lisäksi kaavan vaikutusalueella sijaitseva museosilta, mutta sillekään ei ole suoraa maisemallista näköyhteyttä voimalaitoksen käyttöhenkilökunnan entiseltä asuinalueelta. Museosilta etelästä. Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy Rakennushistoriallinen selvitys Pauliina Tiusanen, Jari Heiskanen FCG 39 (39) 29.04.2015 Lähteet: Helen, Helsingin energian sidosryhmien verkkolehti nro 1/2013. Knapas Marja: Kymenlaakson kulttuurihistorialliset kohteet. Kotka 1984. Kymenlaakson rakennuskulttuuri. Kymenlaakson seutukaavaliiton julkaisu A:26, Gummerus Kirjapaino Oy 1992. Mattinen Maire: Teollisuusympäristöt, dokumentointi, tutkimus ja suojelu Suomessa. Myllykylä Turkka: Suomen kulttuurihistorillisesti arvokkaat sähköä tuottavat vesivoimalaitokset. Museoviraston tutkimus, painamaton julkaisu sähköisestä arkistosta. Putkonen Lauri: Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat teollisuusympäristöt. Ympäristöministeriö. Kaavoitus- ja rakennusosasto, tutkimus 4/1988. Seppovaara Ossi: Kymijoki, virran kohtaloita vuosisatojen saatossa. Kouvolan kirjapaino Oy, Kuusankoski 1988. Suunnittelukeskus Oy: Selostus Pyhtään kunta-Ruotsinpyhtään kunta. Kuntien yhteinen Ahvenkosken osayleiskaava. 20.6.2007 Tekninen Aikakauslehti, suomalaisten teknikkojen seuran julkaisema. Nro 3, maaliskuu 1932.
© Copyright 2024