6.5_Opetusvinkki_1_Pyhimykseksi_julistaminen

LÄNNEN KIRKKO
USKONNOLLISENA
VAIKUTTAJANA
Luku 6 – Opetusvinkki 1
Pyhimykseksi julistaminen
• Varhaiskeskiajalla kanonisaatiooikeus (= oikeus julistaa
pyhimykseksi) oli piispoilla ja
kirkolliskokouksilla.
• 1200-luvulta lähtien pyhimykseksi
julistaminen on ollut paavin
yksinoikeus.
• Nykyinen kanonisaatioprosessi on
ollut käytössä vuodesta 1983
lähtien.
Edellytykset pyhimykseksi julistamiseen:
– Henkilön täytyy olla kuollut 5 vuotta ennen kuin pyhimykseksi
julistamisprosessi voidaan aloittaa (paavi voi poikkeuspäätöksellään
lyhentää aikaa, esim. Äiti Teresan tapaus).
– Henkilö on elänyt esimerkillistä kristityn elämää ja häntä on jo
eläessään pidetty pyhänä TAI henkilö on kuollut marttyyrikuoleman
uskonsa puolesta.
– On tapahtunut ihme, jonka on saanut aikaan edesmennyt
pyhimyskandidaatti  ihmeellä Jumala osoittaa kandidaatin pyhyyden
aitouden. Autuaaksi julistamiseen (pyhimyksen “esiaste”) vaaditaan
yksi ihme, pyhimykseksi julistamiseen vielä toinen ihme.
– Marttyyreilta ei vaadita ihmettä.
• Kuka tahansa katolinen voi tehdä aloitteen pyhimykseksi julistamisesta sen
hiippakunnan piispalle, jonka alueella ”pyhimyskandidaatti” on kuollut.
Julistamisprosessi:
1. pyhimyskandidaatin elämän
tutkiminen
a) hiippakunnallinen vaihe
• piispa avaa tutkinnan ja valvoo sitä
• nimetään postulaatti, joka kokoaa pyhimyskandidaatin elämäkerran ja tutkii
kandidaatin elämästä kertovat lähteet, mahdolliset kirjoitukset ja selvittää
kandidaatin elämään ja persoonaan liittyneet positiiviset ja negatiiviset asiat 
tarkoituksena osoittaa, että pyhimyskandidaatti eli tavallista kristittyä
esimerkillisemmin ja osoitti elämässään uskoa, toivoa ja laupeutta
• postulaatti raportoi tutkimuksistaan piispalle
b) apostolinen vaihe
• Vatikaanissa Pyhäksi julistamisen kongregaatio tutkii hiippakunnallisen vaiheen
tutkimukset  jos tutkimukset todetaan päteviksi, kootaan kandidaatin elämästä
hagiografia (pyhimyselämäkerta)
2. väitetyn ihmeen tutkiminen
a) hiippakunnallinen vaihe
• Kun on tapahtunut ihme, jonka on saanut aikaan pyhimyskandidaatti hänelle
esitetyn esirukouksen takia, suoritetaan tarkka selvitys väitetystä ihmeestä.
• 1900- ja 2000-luvuilla suurin osa tapahtuneista ihmeistä on parantumisia.
• Lääkäreiltä ja asiantuntijoilta pyydetään tieteellistä lausuntoa: löytyykö väitetylle
ihmeelle lääketieteellistä selitystä. Teologit tekevät arvion, onko kyseessä ihme.
• Jos ihme todetaan tapahtuneeksi, lähetetään asia käsiteltäväksi Vatikaaniin.
b) apostolinen vaihe
• Pyhäksi julistamisen kongregaatio tutkii hiippakunnan lähettämän raportin ja
kuulee lääketieteen asiantuntijoita. Kongregaation piispa- ja kardinaalijäsenet
päättävät voidaanko edetä kandidaatin kohdalla autuaaksi julistamiseen.
Kongregraatio suosittelee paaville henkilön julistamista autuaaksi.
3. Autuaaksi julistaminen
• Autuaaksi julistaminen on edellytyksenä,
jotta henkilö voidaan julistaa myöhemmin
pyhimykseksi
• Paavi julistaa autuaaksi, mikä mahdollistaa
henkilön paikallisen kunnioittamisen ja
kultin (esim. hiippakunnan alueella tai
sääntökunnan keskuudessa).
• Henkilön hauta avataan ja hänen
maallisista jäännöksistään otetaan osa
reliikiksi, joka esitetään paaville Roomassa
pidettävässä messussa, jossa tapahtuu
virallinen autuaaksi julistaminen.
4. tapahtuu toinen ihme
a) hiippakunnallinen vaihe
• Kun on ilmennyt toinen autuaan pyhimyskandidaatin
aikaansaama ihme, asia tutkitaan samalla tavalla kuin
aikaisemman ihmeen kohdalla.
b) apostolinen vaihe
• Pyhäksi julistamisen kongregaatio tutkii jälleen tapauksen
samalla tavalla kuin aikaisemman ihmeen kohdalla. Jos ihme
todetaan tapahtuneeksi, kongregaatio suosittelee paaville
henkilön julistamista pyhimykseksi.
–
5. Pyhimykseksi julistaminen
• Paavi julistaa pyhimykseksi.
• Pyhimyksen kunnioitusta ja
kulttia voidaan harjoittaa
koko kirkon piirissä.
Vuonna 1893 kuollut irlantilainen
Charles Houben julistettiin
pyhimykseksi vuonna 2007.