1. No category

POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
Pohjois-Suomen hoitotiedepäivät 24.–25.9.2015
“HOITAMISEN HOHTO” –KÄYTÄNNÖN HOITOTYÖN,
KOULUTUKSEN, JOHTAMISEN JA TUTKIMUKSEN
YHTEISTYÖTÄ
Tiivistelmät
Toim. Ruotsalainen Heidi, Elo Satu, Kyngäs Helvi ja Kääriäinen Maria
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
TIIVISTELMÄT
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
Hyvä hoitotiedepäivien osallistuja,
Tervetuloa V Pohjois-Suomen hoitotiedepäiville Oulun yliopistoon lääketieteellisen tiedekunnan
kampukselle. Hoitotiedepäivät järjestetään joka toinen vuosi jossakin Pohjois-Suomen alueen
korkeakoulussa, ja nyt on vuorossa viidennet hoitotiedepäivät. Olemme paikassa, josta perinne on
lähtenyt liikkeelle. Tämän vuoden teemaksi olemme valinneet yhteistyön, jonka puitteissa päivillä
on esillä pääluentojen lisäksi lähes sata suullista tai posteriesitystä useista eri organisaatioista.
Yhteistyö -teeman puitteissa olemme halunneet kutsua koolle niin käytännön hoitotyössä
toimivat, esimiehet, opettajat, opiskelijat, tutkijat ja muut kehittämistyössä toimivat tai
kehittämisestä kiinnostuneet. Toivommekin, että yhteistyön teema kulkee jokaisen osallistujan
ajatuksissa läpi päivien synnyttäen uusia yhteistyön muotoja jo olemassa olevien
yhteistyösuhteiden rinnalle.
Esitysten tiivistelmät on tänä vuonna koottu sähköiseen muotoon, jonka myötä toivomme
esitysten tiivistelmien olevan myös muiden kuin osallistujien käytössä varsinaisten päivien jälkeen.
Tätäkin kautta saattaa mahdollistua uusia yhteydenottoja ja yhteistyön mahdollisuuksia.
Päivät on toteutettu yhteistyössä seuraavien organisaatioiden kanssa: Pohjois-Pohjanmaan
sairaanhoitopiiri, Oulun seudun ammattikorkeakoulu, Diakonia-ammattikorkeakoulu (Oulu),
Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitajat ry., HTTS ry. Pohjois-Pohjanmaan aluetoimikunta ja
Terveystieteiden kilta. Lisäksi olemme saaneet tukea Sairaanhoitajaliitolta ja Tehy ry:ltä. Lämmin
kiitos kaikille!
Tieteellinen toimikunta ja järjestelytoimikunta toivottavat kaikille osallistujille antoisia yhteisiä
päiviä!
Tieteellinen toimikunta:
Maria Kääriäinen (pj.), Heidi Ruotsalainen (siht.), Helvi Kyngäs, Merja Meriläinen, Kirsi Koivunen ja
Päivi Vuokila-Oikkonen
Järjestelytoimikunta:
Satu Elo (pj), Miia Jansson, Pirjo Kaakinen, Outi Kajula, Heli Kuivila, Kristina Mikkonen, Sanna
Salmela ja Ulla Timlin
1
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
SISÄLLYSLUETTELO
RINNAKKAISSESSIOT (1-5) TORSTAINA 24.9.2015 KLO 14:00–16:00
Sessio 1: Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen I
3
Sessio 2: Ikääntyneiden hyvinvoinnin edistäminen I
3
Sessio 3: Koulutusta, opetusta, oppimista ja ohjausta yhteistyöllä I
4
Sessio 4: Palveluja, kuntoutusta ja terveyden edistämistä yhteistyöllä I
4
Sessio 5: Yhteistyötä johtamiseen ja työelämän kehittämiseen I
5
RINNAKKAISSESSIOT (6-10) PERJANTAI 25.9.2015 KLO 13.30–15.10
6
Sessio 6: Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen II
6
Sessio 7: Ikääntyneiden hyvinvoinnin edistäminen II ja vaikuttava kliininen hoitotyö
6
Sessio 8: Koulutusta, opetusta, oppimista ja ohjausta yhteistyöllä II
7
Sessio 9: Palveluja, kuntoutusta ja terveyden edistämistä yhteistyöllä II
7
Sessio 10: Yhteistyötä johtamiseen ja työelämän kehittämiseen II
8
SUULLISTEN ESITYSTEN TIIVISTELMÄT
Torstain 24.9.2015 rinnakkaissessioiden tiivistelmät (S1-S26)
Perjantain 24.9.2015 sessioiden tiivistelmät (S27-S50)
2
3
9
9
35
POSTERIESITYKSET 24.9.–25.9.2015
59
POSTERIESITYSTEN TIIVISTELMÄT (P1-P49)
63
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
Rinnakkaissessiot (1-5) torstaina 24.9.2015 klo 14:00–16:00
Klikkaamalla otsikkoa, pääset suoraan tiivistelmään.
Sessio 1: Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen I
pj. Niko Männikkö
Paikka: P117 Patologia ls., yhdyskäytävällä
14.00 – 14.20 SKOLIOOSINUOREN HOITOON SITOUTUMINEN (S1)
Halonen Leena
14.20 – 14.40 MYÖNTEISYYS JA OSALLISUUS EDISTÄVÄT POHJOIS-SUOMALAISTEN TYTTÖJEN
HYVINVOINTIA (S2)
Wiens Varpu, Kyngäs Helvi, Pölkki Tarja
14.40 – 15.00 LEARNING NEW E-HEALTH APPROACHES THROUGH MULTIMODALITIES AND ICT
APPLICATIONS AT THE NORTHERN SCHOOLS IN THE BARENTS REGION (S3)
Sohlman Eiri
15.00 – 15.20 PROBLEMATIC DIGITAL GAME USE AND ITS RELATION TO THE PSYCHOLOGICAL, SOCIAL
AND PHYSICAL HEALTH OF FINNISH ADOLESCENTS AND YOUTHS (S4)
Männikkö Niko, Kääriäinen Maria, Joël Billieux
Sessio 2: Ikääntyneiden hyvinvoinnin edistäminen I
pj. Kirsi Kivelä
Paikka: Leena Palotie sali (101A), Aapistie 5A
14.00 - 14.20 HOITOON SITOUTUMISEN EDISTÄMISEKSI TOTEUTETUT INTERVENTIOT JA NIIDEN
VAIKUTUKSET IKÄÄNTYNEILLÄ - INTEGROITU KATSAUS (S5)
Kurikkala Piia, Kääriäinen Maria, Kyngäs Helvi, Elo Satu
14.20 – 14.40 IKÄÄNTYNEIDEN HOITOTYÖ SUOMESSA- KATSAUS KEHITTÄMISTARPEISIIN (S6)
Hiltunen Piritta, Elo Satu
14.40 – 15.00 IKÄÄNTYVÄ MUISTISAIRAS POTILAS KIRURGISELLA VUODEOSASTOLLA (S7)
Hynninen Nina, Saarnio Reetta, Elo Satu, Isola Arja
15.00 – 15.20 IKÄÄNTYNEIDEN HYVINVOINTIPROFIILI UUDESSA ASUINYMPÄRISTÖSSÄ JA SIIHEN
VAIKUTTAVAT TEKIJÄT (S8)
Lotvonen Sinikka, Kyngäs Helvi, Elo Satu
15.20 – 15.40 KUVAUS PALJON TERVEYSPALVELUITA KÄYTTÄNEIDEN IKÄIHMISTEN TERVEYSPALVELUIDEN
KÄYTÖSTÄ (S9)
Kivelä Kirsi, Elo Satu, Kääriäinen Maria
15.40 – 16.00 PALJON TERVEYSPALVELUITA KÄYTTÄNEIDEN IKÄIHMISTEN JA TERVEYDENHUOLLON
AMMATTILAISTEN KOKEMUKSIA IKÄIHMISTEN TERVEYSPALVELUIDEN KÄYTÖSTÄ (S10)
Kivelä Kirsi, Elo Satu, Kääriäinen Maria
3
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
Sessio 3: Koulutusta, opetusta, oppimista ja ohjausta yhteistyöllä I
pj. Annukka Tuomikoski
Paikka: Suuri luentosali (K101), Aapistie 7
14.00 - 14.20 MONIKULTTUURISTEN JA -KIELELLISTEN HOITOTYÖN OPISKELIJOIDEN KOKEMUKSIA
KLIINISESTÄ OPPIMISYMPÄRISTÖSTÄ: SYSTEMAATTINEN KATSAUS LAADULLISISTA TUTKIMUKSISTA (S11)
Mikkonen Kristina, Elo Satu, Kääriäinen Maria
14.20 – 14.40 YLEMMÄN AMMATTIKORKEAKOULUN OPISKELIJOIDEN, TYÖELÄMÄN EDUSTAJIEN JA
OPETTAJIEN YHTEISTYÖN UUDET TUULET (S12)
Kiviniemi Liisa, Kuusipalo Jaana, Korhonen Tanja, Sandelin Pirkko
14.40 – 15.00 HAASTEELLISET OPISKELIJAOHJAUSTILANTEET TERVEYSALALLA – OPISKELIJAOHJAAJIEN
NÄKÖKULMA (S13)
Juntunen Jonna, Ruotsalainen Heidi, Tuomikoski Annukka, Kääriäinen Maria
15.00 – 15.20 SAIRAANHOITAJIEN OPISKELIJAOHJAUSOSAAMINEN YLIOPISTOSAIRAALASSA –
SYSTEMAATTINEN KIRJALLISUUSKATSAUS (S14)
Tuomikoski Annukka, Ruotsalainen Heidi, Kääriäinen Maria
15.20 – 15.40 OPISKELIJAOHJAUSOSAAMISEEN YHTEYDESSÄ OLEVAT TEKIJÄT: KYSELY
HOITOHENKILÖSTÖLLE (S15)
Karjalainen Tuija, Ruotsalainen Heidi, Sivonen Pirkko, Tuomikoski Annukka, Huhtala Saija, Kääriäinen
Maria
15.40 – 16.00 MONIAMMATILLINEN OSASTOHARJOITTELU YLIOPISTOSAIRAALASSA (S16)
Tuomikoski Annukka, Tähtinen Tanja, Laitinen Arja
Sessio 4: Palveluja, kuntoutusta ja terveyden edistämistä yhteistyöllä I
pj. Ulla Jämsä
Paikka: P107 Patologia ls., yhdyskäytävällä
14.00 - 14.20 RAIHYJ- MITTARI LÄHIJOHTAJAN TYÖVÄLINEENÄ TOIMINNAN ARVIOIMISESSA KOTI- JA
YMPÄRIVUOROKAUTISESSA HOIDOSSA (S17)
Niemelä Katariina, Taskinen Raija, Vähäkangas Pia, Elo Satu, Nieminen Pentti, Turkki Leena
14.20 – 14.40 TAVOITTEEN ASETTAMINEN KUNTOUTUSTYÖRYHMÄSSÄ (S18)
Veijola Arja
14.40 – 15.00 VUODEOSASTOISTA AKTIIVISEEN ASUMISEEN (S19)
Vähäkangas Pia, Niemelä Katariina
15.00 – 15.20 KUNTOUTUKSEN YLEMPI AMMATTIKORKEAKOULUTUS KEHITTÄÄ TYÖELÄMÄÄ JA TUOTTAA
UUTTA KUNTOUTUSOSAAMISTA (S20)
Jämsä Ulla
4
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
Sessio 5: Yhteistyötä johtamiseen ja työelämän kehittämiseen I
pj. Mailis Mäkelä
Paikka: A101 Anatomia ls., Aapistie 7
14.00 – 14.20 HOITOTYÖN ESIMIESTYÖ UUDISTUU (S21)
Kejonen Pirjo, Alavahtola Eila
14.20 – 14.40 OSAAMISEN JOHTAMINEN TYÖYHTEISÖN KEHITTÄMISTYÖSSÄ KIRURGISELLA
VUODEOSASTOLLA (S22)
Kumavaara Sari, Sandelin Pirkko, Kiviniemi Liisa
14.40 – 15.00 HENKILÖSTÖMITOITUS – TIETO KÄYTTÖÖN (S23)
Lavander Päivi, Liljamo Pia, Kejonen Pirjo
15.00 – 15.20 RÖNTGENHOITAJIEN KOKEMUKSIA AUTONOMISEEN TYÖVUOROSUUNNITTELUUN
SIIRTYMISESTÄ KOLMIVUOROTYÖTÄ TEKEVÄSSÄ YKSIKÖSSÄ (S24)
Heikkilä Heli, Jussila Aino-Liisa, Sandelin Pirkko
15.20 – 15.40 HENKILÖSTÖMITOITUS NUORISOPSYKIATRISESSA YKSIKÖSSÄ – HOITOTYÖN SISÄLTÖ
NÄKYVÄKSI (S25)
Liljamo Pia, Vainiokangas Matti, Lavander Päivi, Kejonen Pirjo
15.40 – 16.00 TYYTYMÄTTÖMYYS SAAMAANSA KOHTELUUN (S26)
Mailis Mäkelä, Kyngäs Helvi
5
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
Rinnakkaissessiot (6-10) perjantai 25.9.2015 klo 13.30–15.10
Klikkaamalla esityksen otsikkoa, pääset suoraan tiivistelmään.
Sessio 6: Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen II
pj. Varpu Wiens
Paikka: P117 Patologia ls., yhdyskäytävällä
13:30 – 13:50 VAUVAMYÖNTEISYYDEN NYKYTILA SUOMESSA VASTASYNTYNEEN IHOKONTAKTIN
TOTEUTUMISEN OSALTA (S27)
Hakala Mervi, Kaakinen Pirjo, Kääriäinen Maria, Elo Satu
13:50 – 14:10 VANHEMPIEN KÄSITYKSIÄ LAPSENSA KIVUNHOITOON OSALLISTUMISTA EDISTÄNEISTÄ
TEKIJÖISTÄ VASTASYNTYNEIDEN TEHO-OSASTOLLA (S28)
Palomaa Anna-Kaija, Korhonen Anne, Pölkki Tarja
14:10 – 14:30 EMOTIONAALINEN TUKI SYNNYTYKSESSÄ AUTTAA PARHAITEN POHJOISSUOMALAISIA
ÄITEJÄ (S29)
Nikula Pirkko, Laukkala Helena, Pölkki Tarja
14:30 – 14:50 PIENIN ASKELIN ETEENPÄIN – IMETYSOHJAUS TERVEYDENHOITAJIEN KUVAAMANA (S30)
Stolt Jaana, Paloste Airi
Sessio 7: Ikääntyneiden hyvinvoinnin edistäminen II ja vaikuttava kliininen
hoitotyö
pj. Markus Karttunen
Paikka: Leena Palotie Sali 101A, Aapistie 5A
13:30 – 13:50 LÄÄKKEETTÖMÄT KIVUNHOITOMENETELMÄT SYÖPÄÄ SAIRASTAVIEN
SAATTOHOITOVAIHEESSA OLEVIEN POTILAIDEN KIVUN HOIDOSSA (S31)
Hökkä Minna, Kaakinen Pirjo, Pölkki Tarja
13:50 – 14:10 SUOLISTOSYÖPÄPOTILAAN PREOPERATIIVINEN OHJAUS (S32)
Siik Kirsti, Kääriäinen Maria, Elo Satu
14:10 – 14:30 KAKSIPORTAINEN VUOROVAIKUTTEINEN KOULUTUSMALLI HOITAJIEN TEKEMIEN
VIERITUTKIMUSTEN LAADUN PARANTAMISEKSI. VEREN GLUKOOSIMÄÄRITYKSEN LAATU PITKÄLLÄ
AIKAJAKSOLLA (S33)
Lehto Liisa, Bloigu Aini, Liikanen Eeva, Ruokonen Aimo
14:30 – 14:50 RINTASYÖPÄÄ SAIRASTAVIEN NAISTEN SÄDEHOITOJAKSON AIKAISET KOKEMUKSET
ELÄMÄNLAADUSTAAN JA TUEN TARPEESTAAN (S34)
Niemelä Elina, Jussila Aino-Liisa, Sandelin Pirkko
14:50 – 15:10 TURVALLISEN LÄÄKEHOIDON TOTEUTTAMINEN IKÄÄNTYNEIDEN PITKÄAIKAISHOIDOSSA
(S35)
Karttunen Markus, Kääriäinen Maria, Elo Satu
6
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
Sessio 8: Koulutusta, opetusta, oppimista ja ohjausta yhteistyöllä II
pj. Mari Virtanen
Paikka: Suuri luentosali K101, Aapistie 7
13:30–13:50 YAMK-KOULUTUSTA MONIALAISESSA YHTEISTOIMINNASSA TULEVAISUUDESSA (S36)
Koivunen Kirsi, Gallen Tiina
13:50 – 14:10 VERTAISTUKI JA KANNUSTAVA PIENRYHMÄOHJAUS PRO GRADU – TUTKIELMAPROSESSIEN
KESKIÖSSÄ (S37)
Suhonen Marjo, Kaakinen Pirjo
14:10 – 14:30 DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULUN YAMK-TUTKINTO MAHDOLLISUUS TYÖELÄMÄN
MUUTOKSISSA (S38)
Vuokila-Oikkonen Päivi, Keskitalo Elsa, Karvinen Ikali, Launonen Pekka
14:30 – 14:50 GERONTOLOGISEN HOITOTYÖN TIETOPERUSTA, OPETUSMENETELMÄT JA KOULUTUKSEN
TULEVAISUUDEN HAASTEET (S39)
Tohmola Anniina, Elo Satu
14:50 – 15:10 SYSTEMAATTINEN KIRJALLISUUSKATSAUS AMMATTIKORKEAKOULUN HOITOTYÖN
OPISKELIJOIDEN YHTEISÖLLISESTÄ OPPIMISESTA TEKNOLOGIATUETUSSA OPPIMISYMPÄRISTÖSSÄ (S40)
Männistö Merja
15:10 – 15:30 VIRTUAALINEN LABORAATIO TERVEYSTIETEIDEN OPETUKSESSA (S41)
Virtanen Mari, Erikson Elina, Kääriäinen Maria, Liikanen Eeva
Sessio 9: Palveluja, kuntoutusta ja terveyden edistämistä yhteistyöllä II
pj. Anne Oikarinen
Paikka: P107 Patologia ls. yhdyskäytävällä
13:30 – 13:50 OULUN YLIOPISTOLLISEN SAIRAALAN KUNTOUTUKSEN VASTUUALUEEN TYÖNTEKIJÖIDEN
ICF-LUOKITUKSEN IMPLEMENTAATIOPROSESSIN ALKUTILANTEEN KUVAUS (S42)
Xiong Essi, Jämsä Ulla, Veijola Arja
13:50 – 14:10 KAIKKEIN HAAVOITTUVIMMASSA ASEMASSA OLEVIEN POTILAIDEN TERVEYDEN
EDISTÄMINEN (S43)
Pyykkö Anita
14:10 – 14:30 POTILASOHJAUS NOPEUTETUN HOIDON MALLEISSA (S44)
Tiala Tatu, Kääriäinen Maria, Elo Satu, Kaakinen Pirjo
14:30 – 14:50 AIVOINFARKTIPOTILAIDEN ELINTAPAOHJAUKSEN VAIKUTUKSET ELINTAPAMUUTOKSEEN
SITOUTUMISEEN (S45)
Oikarinen Anne, Kyngäs Helvi, Kääriäinen Maria
7
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
Sessio 10: Yhteistyötä johtamiseen ja työelämän kehittämiseen II
pj. Outi Törmänen
Paikka: A101 Anatomian ls, Aapistie 7
13:30–13:50 MONINAISUUSOSAAMISEN JOHTAMINEN – KAMK SOTE YLEMPI AMK:N OPINTOJEN
KEHITTÄMINEN (S46)
Leinonen Rauni, Moisanen Kirsi
13:50 – 14:10 TYÖYHTEISÖN ARVOKESKUSTELUN EDISTÄMINEN LAPIN SAIRAANHOITOPIIRIN
NAISTENKLINIKASSA (S47)
Välikangas Sanna-Leena, Törmänen Outi
14:10 – 14:30 SUUNNITELMALLINEN TÄYDENNYSKOULUTUKSEEN OSALLISTUMINEN (SKO) –
TOIMINTAMALLIN PILOTOINNIN TULOKSET (S48)
Väänänen Helena, Korhonen Anne, Kemppainen Tiina, Putila Pauliina, Ruonala Pauliina, Isaksson Virpi,
Meriläinen Merja
14:30 – 14:50 SAIRAANHOITAJAN TYÖ MUUTOKSESSA – MS- JA EPILEPSIAPOTILAAN
SAIRAANHOITAJAVASTAANOTTO (S49)
Ala-Aho Tuula, Järvimäki Leena, Hulkko Tarja, Meriläinen Merja
14:50 – 15:10 YLEMMÄN AMMATTIKORKEAKOULUTUKSEN JA TYÖELÄMÄN VÄLINEN VIRTUAALINEN
KOHTAAMISPAIKKA (S50)
Törmänen Outi, Kärnä Veikko
8
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
SUULLISTEN ESITYSTEN TIIVISTELMÄT
Rinnakkaissessioiden mukaisessa järjestyksessä.
Torstain 24.9.2015 rinnakkaissessioiden tiivistelmät (S1-S26)
Sessio 1: Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen I
S1: SKOLIOOSINUOREN HOITOON SITOUTUMINEN
Leena Halonen TtM, vs. osastonhoitaja, fysioterapeutti, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Hoitotyössä hoitoon sitoutumista mitataan usein potilaan oman arvion perusteella. Tavallisin nuoren
selkään liittyvä rakenteellinen ongelma on skolioosi, jota hoidetaan konservatiivisesti korsetilla (yö- tai
vuorokausikorsetti). Kansainvälisten tutkimusten mukaan riittävän varhain aloitetun korsettihoidon
tulokset skolioosin hoidossa ovat hyvät erityisesti silloin, kun hoitoaika ja hoidonkesto perustuvat
suosituksiin ja nuori sitoutuu hoitoonsa. Kuitenkin pitkäaikaissairaista nuorista hoitoonsa sitoutuu noin joka
toinen.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla ja selittää konservatiivisesti hoidetun skolioosinuoren hoitoon
sitoutumista ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Tavoitteena oli saadun tiedon hyödyntäminen
konservatiivisesti hoidetun skolioosinuoren potilasohjauksessa ja sen kehittämisessä. Tutkimusongelmat
olivat:
1. Millaista on konservatiivisesti hoidetun skolioosinuoren hoitoon sitoutuminen?
2. Mitkä tekijät selittävät konservatiivisesti hoidetun skolioosinuoren hoitoon sitoutumista?
Tutkimus oli poikkileikkaustutkimus ja toteutettiin kokonaistutkimuksena kahden eri sairaanhoitopiirin
yliopistollisessa sairaalassa. Tutkimukseen kutsuttiin nuoret (N=74), joilla korsettihoito oli kestänyt
vähintään ½ vuotta, heidän tuli olla 10 – 15-vuotiaita sekä kyettävä vastaamaan suomen kielellä. Kyseisissä
sairaaloissa hoito tapahtui samalla tavalla. Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2014 Hoitoon sitoutumisen
-mittarilla (© Kyngäs), joka modifioitiin kyselylomakkeen alkuperäisen kehittäjän kanssa niiden väittämien
osalta, jotka mittaavat skolioosinuoren hoitoon sitoutumista. Mittari sisälsi 9 taustatietokysymystä ja 37
korsettihoidon sitoutumista mittaavaa väittämää 8 osa-alueella. Vastausprosentti oli 69. Aineisto
analysoitiin kuvailevin tilastomenetelmin. Vastauksia tarkasteltiin frekvenssi- ja prosenttijakautumina sekä
ristiintaulukointia hyödyntäen. Tilastollista merkitsevyyttä tutkittiin Mann-Whitneyn U-testillä ja KruskalWallis-testillä, P-arvo p˂0.05.
Konservatiivisesti korsetilla hoidetut skolioosinuoret olivat lähes kaikki hyvin hoitoonsa sitoutuneita.
Nuoren vastuunottaminen ja hoidon toteutus yhteistyössä hoitohenkilökunnan kanssa edisti nuoren
hoitoon sitoutumista, huolimatta hoidon tuomasta epänormaaliuden tunteesta. Hoitohenkilökunnan,
kavereiden ja erityisesti vanhempien tuki edistää nuoren hoitoon sitoutumista. Motivaatio oli tekijä, joka
edisti hoitoon sitoutumista nuoren iästä huolimatta. Kavereiden vaikutus, hoidon kesto ja pelko
lisäsairauksista joko edistivät tai estivät nuoren hoitoon sitoutumista. Korsettihoidolla ei ollut edistävää eikä
estävää vaikutusta nuorten liikuntatottumuksiin, mutta kotivoimisteluohjelmaan sitoutumisessa oli eroa
sairaanhoitopiirien välillä.
9
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
S2: MYÖNTEISYYS JA OSALLISUUS EDISTÄVÄT POHJOIS-SUOMALAISTEN TYTTÖJEN HYVINVOINTIA
Wiens Varpu TtM, tohtorikoulutettava, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun
yliopisto
Kyngäs Helvi, TtT, professori, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto
Pölkki Tarja, TtT, dosentti, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto
Tausta: Hyvinvoinnin edistämisen kokemukseen vaikuttavat monet tekijät. Aikaisempien tutkimusten
mukaan tiedetään, että sukupuolten välillä ilmenee terveyseroja. Tytöt oireilevat eri tavoin kuin pojat ja
kokevat ajoittain terveydentilansa poikia heikommaksi. Kouluterveyskyselyssä Lapin osalta tytöillä ilmeni
muuta maata enemmän ahdistuneisuutta ja läheisen alkoholin käytöstä aiheutuvia ongelmia. Näiden vuoksi
on tärkeää tuottaa nuorten ja tyttöjen hyvinvointia käsittelevää tutkimustietoa, jossa heidän oma äänensä
tuodaan esille.
Tarkoitus ja tutkimustehtävät: Tutkimus on laadullinen, kuvaileva poikkileikkaustutkimus jonka
tarkoituksena on kuvata Pohjois-Suomessa asuvien tyttöjen hyvinvointia ja siihen liittyviä tekijöitä heidän
itsensä kuvaamana. Tutkimustehtävä oli kuvailla mitkä tekijät edistävät tyttöjen kokemaa hyvinvointia.
Aineistonkeruu ja analyysimenetelmä: Tutkimuksen perusjoukko muodostui Lapin maakunnassa asuvista
13−16-vuotiasta peruskoulun yläkoulua käyvistä tytöistä. Aineisto kerättiin kirjoitusten avulla sähköisesti
eri kouluista koko Lapin maakunnan alueelta huhti- ja marraskuun välisenä aikana vuonna 2012. Kirjoituksia
saatiin yhteensä 117. Kirjoitustehtävien aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Keskeiset tulokset: Tyttöjen hyvinvointia edistävät myönteiset elintavat, suosiolliset sosiaaliset suhteet,
miellyttävät olotilat ja positiiviset subjektiiviset tuntemukset. Näitä olivat hyvät terveelliset elämäntavat,
innoittavat harrastukset, hyvät perhe- ja ystävyyssuhteet, mieluisa säätila sekä onnistumiset ja itsensä
tärkeäksi kokeminen. Nämä edistävät tekijät olivat vuorovaikutuksessa tyttöjen sosiaalisen ja fyysisen
elinympäristön kanssa.
Johtopäätökset: Koska hyvinvointia edistävät subjektiiviset ja kokonaisvaltaiset sekä muuttuvat ja monella
eri tasolla ilmenevät ja vaikuttava tekijät, asettaa tämä haasteita tyttöjen hyvinvoinnin edistämiselle.
Yksilön omien terveyttä ja hyvinvointia edistävien toimien lisäksi on tärkeää ottaa huomioon tyttöjen
elinympäristössä tapahtuvat muutokset heille tärkeissä asioissa kuten ihmissuhteissa, koulussa ja
harrastuksissa. Tulevaisuudessa terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen tulisikin olla tavoitelähtöistä ja
osallistavaa, missä otetaan huomioon tyttöjen hyvinvointia vahvistavia tekijöitä, vallitseva kulttuuri ja
nähdään heidät tasavertaisina osallistujina.
10
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
S: 3 LEARNING NEW E-HEALTH APPROACHES THROUGH MULTIMODALITIES AND ICT APPLICATIONS AT THE
NORTHERN SCHOOLS IN THE BARENTS REGION
Sohlman, Eiri, MED., RN, Project Manager, Teacher of Heath Care, Lapland University of Applied Sciences
The internet provides innovative and all the time more versatile opportunities for youth such as its potential
for learning, searching information as well as delivering health interventions. School as a setting is an
example where ICT technology enables to utilize different interactive, participatory and empowering
applications - also by paying attention to schoolchildren’s self-expression for producing health information.
ArctiChildren-projects have had as a goal since 2002 to develop a cross-border network model and create
new working methods for promoting schoolchildren’s health in the Barents region.
The aim of the latest project called 'ArctiChildren InNet 2012-2015’ was to develop new empowering school
eHealth practices in four countries together with six universities and eleven pilot schools. Multimodal
approaches and online dialogue are among others the future way to learn new eHealth promotion
interventions – both at schools and at universities where new capabilities for future health promotion will
be achieved.
The development work of the project was integrated to the studies of social services, health and sports of
the Lapland UAS. Students have practiced for example delayed online guidance in health promotion via
ArctiChildren-web pages (www.arctichildren.fi , www.arctichildren.com), trained real time online guidance
via ChatSimulation, produced multisensual health material together with pupils of the pilot schools and
done numerous theses’ in different health themes.
ChatSimulation developed by the Lapland UAS is a learning environment which enables the students to
practice online guidance in real time in a secure learning environment. It enables students to study ethical,
substantive, communicational and information security related matters of online guidance.
Dissemination of the ArctiChildren InNet project results – new empowering eHealth promotion approaches
and practices - will continue besides at the Lapland UAS also on the regional, national and international
level when a new ‘Arctic Apps’ preparatory project application was submitted to the financier.
11
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
S4: PROBLEMATIC DIGITAL GAME USE AND ITS RELATION TO THE PSYCHOLOGICAL, SOCIAL AND PHYSICAL
HEALTH OF FINNISH ADOLESCENTS AND YOUTHS
Männikkö, Niko, MSc, Project co-ordinator, RDI services, Oulu University of Applied Sciences
Maria Kääriäinen, PhD, Professor (acting), Research Group of Nursing Science and Health Management,
University of Oulu
Joël Billieux, PhD, Associate Professor, Psychological Sciences Research Institute, Catholic University of
Louvain, Belgium
Digital games have become a major leisure activity in recent years. Growing evidence indeed suggests that
the use of online games can become problematic and cause negative impacts on daily living, and that
excessive users present symptoms that resemble those of addictive behaviors. In Finland, the effects of
problematic game playing on players’ health are still largely unexplored. Considering the increased
prevalence of online gaming, this study aimed to investigate the associations of problematic types of
gaming with the psychological (satisfaction with life, psychosomatic symptoms), social (social interaction
preferences) and physical health (BMI, body discomforts, physical activity) of Finnish adolescents and
youths.
This cross-sectional study was conducted with a random sample of 294 respondents aged from 13 to 24
years. Participants completed an online survey. Problematic digital game use was measured with the Game
Addiction Scale (GAS). In addition to health measures such as perceived psychophysical symptoms, life
satisfaction levels, preferences for social interaction, general health, Body Mass Index (BMI) and physical
activity (leisure, moderate to vigorous) level were measured using questionnaire. Correlation, a chi-square
and linear multiple regression analysis were performed to evaluate a connection between problematic
game behavior and certain health characteristics.
Problematic game use was found to relate to psychological health problems, namely fatigue, sleep
interference, low satisfaction with life, depression and anxiety symptoms. Multiple linear regression
indicated that low levels of moderate-to-vigorous physical activity, depression and a preference for online
social interaction predicted increased problematic game symptoms.
More evidence is needed on who is at greatest risk, and where game-related health problems persist
establishing what kind of help services would be most effective in tackling the issue would be invaluable.
12
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
Sessio 2: Ikääntyneiden hyvinvoinnin edistäminen I
S5: HOITOON SITOUTUMISEN EDISTÄMISEKSI TOTEUTETU INTERVENTIOT JA NIIDEN VAIKUTUKSET
IKÄÄNTYNEILLÄ – INTEGROITU KATSAUS
Kurikkala Piia, TtM, TtT-opiskelija, palvelupäällikkö, Peruspalveluliikelaitos Jyta
Kääriäinen Maria, TtT, professori (ma.), Oulun yliopisto, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen
tutkimusyksikkö, Oulun yliopistollinen sairaala
Helvi Kyngäs, THT, professori, Oulun yliopisto, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun
yliopistollinen sairaala
Satu Elo, TtT, dosentti, yliopistonlehtori, Oulun yliopisto, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen
tutkimusyksikkö
Huono hoitoon sitoutuminen on maailmalaajuinen ongelma, jonka vaikutus kasvaa kroonisten sairauksien
lisääntyessä. 75vuotta täyttäneistä noin 70% sairastaa jotain pitkäaikaissairautta ja ainoastaan noin puolet
hoitaa sairauttaan sovitulla tavalla ohjeiden mukaisesti. Hoidon onnistumisessa on ratkaisevaa, kuinka
asiakas itse hoitaa omaa terveyttään ja onnistuu ennaltaehkäisemään sairauksien syntymistä.
Pitkäaikaissairauksien hoidon laiminlyönti heikentää huomattavasti hoidon tehoa ja lisää asiakkaan
sairauteen liittyviä riskejä.
Tämän integroidun kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on kuvata hoitoon sitoutumisen edistämiseksi
toteutettuja interventioita ja niiden vaikutuksia pitkäaikaisesti sairaisiin ikääntyneisiin. Tutkimuksen
tavoitteena on lisätä tietoa ikääntyneiden hoitoon sitoutumisesta sekä tunnistaa vaikuttavat interventiot
hoitotyön kehittämiseksi. Aineisto kerättiin Medline-, Cinahl- ja Medic tietokannoista sekä manuaalisella
haulla vuosilta 2003-2013. Artikkeleiden valinta- ja laadunarviointiprosessin jälkeen aineisto (n = 9)
analysoitiin kuvailevalla synteesillä.
Ikääntyneiden hoitoon sitoutumisen edistämiseksi toteutetut interventiot voidaan jakaa yksilö- ja
ryhmäohjausinterventioihin
ja
teknologiapainotteisiin
ohjausinterventioihin.
Yksilöja
ryhmäohjausinterventiot perustuivat ikääntyneen henkilökohtaiseen ohjaukseen. Menetelminä käytettiin
motivoivaa haastattelua, vertaisohjattuja ryhmäkeskusteluja ja kuntoutusohjelmaa. Teknologiapainotteiset
ohjausinterventiot sisälsivät ohjauksen lisäksi puhelinseurannan, tietokoneohjelman tai internetyhteyden.
Yksilö- ja ryhmäohjausinterventiot sekä teknologiapainotteiset ohjausinterventiot vaikuttivat myönteisesti
ikääntyneen hoitoon sitoutumiseen. Hoitoon sitoutuminen edisti ikääntyneen elämänlaatua, tietoa
sairaudesta, minäpystyvyyttä, muutoshalukkuutta, henkilökohtaisia voimavaroja, fyysistä kuntoa ja
verensokeriarvoja.
Ikääntyneen hoitoon sitoutumisen edistämiseksi toteutetut yksilö- ja ryhmäohjausinterventiot sekä
teknologiapainotteiset ohjausinterventiot ovat vaikuttavia ja niillä voidaan edistää ikääntyneen hoitoon
sitoutumista sekä parantaa hoidon tuloksia.
13
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
S6: IKÄÄNTYNEIDEN HOITOTYÖ SUOMESSA- KATSAUS KEHITTÄMISTARPEISIIN
Hiltunen Piritta, TtM, Workflow Specialist, Tieto Healthcare & Welfare Oy & Elo Satu, TtT, yliopistonlehtori,
dosentti, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto
Katsauksen tarkoituksena oli kuvata ikääntyneiden hoitotyön kehittämistarpeita Suomessa julkaistujen
hoitotieteellisten tutkimusartikkeleiden ja väitöskirjojen pohjalta. Katsaus on toteutettu yhteistyössä
Hoitotyön tutkimussäätiön kanssa osana laajempaa ikääntyneiden hoitotyön nykytilan kartoitusta.
Kartoituksen tavoitteena on koota tietoa ikääntyneiden hoitotyön tämän hetkisestä tilanteesta ja
kehittämistarpeista hyödynnettäväksi laadittaessa hoitotyön suosituksia ikääntyneiden hoitotyöhön.
Katsauksen aineiston muodostivat ikääntyneiden hoitotyöhön liittyvissä, vuosina 2000–2014 julkaistuissa,
suomalaisissa hoitotieteellisissä tutkimusartikkeleissa (n=33) ja väitöskirjoissa (n=18) esitetyt ikääntyneiden
hoitotyön kehittämistarpeet. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla, jonka
perusteella ikääntyneiden hoitotyön kehittämistarpeet jaettiin kuuteen pääluokkaan: 1. yhteistyö
ikääntyneiden hoitotyössä, 2. henkilöresurssit ikääntyneiden hoitotyössä, 3. osaamisen kehittäminen
ikääntyneiden hoitotyössä, 4. ikääntyneiden kotihoito ja siirtyminen kodin ja laitoshoidon välillä, 5.
toimintakyvyn tukeminen ikääntyessä ja 6. potilasohjaus ikääntyneiden hoitotyössä.
Katsauksen tulokset osoittavat, että laadukas ja kustannustehokas ikääntyneiden hoitotyö edellyttää
moniulotteista eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Ikääntyneet henkilöt ja heidän omaisensa tulee
huomioida aiempaa paremmin hoitotyön suunnittelussa ja toteutuksessa. Ikääntyneiden hoitotyön
henkilöresursseihin ja niiden kohdentamiseen tulee kiinnittää aiempaa enemmän huomiota ja alan
vetovoimaisuutta lisätä mm. tarkentamalla osaamisvaatimuksia ja parantamalla hoitotyöntekijöiden
työhyvinvointia. Osaamisen kehittämiseksi ikääntyneiden hoitotyön perusopetuksen oppisisältöjä tulee
tarkentaa ja ikääntyneiden hoitotyössä toimiville hoitotyöntekijöille järjestää jatkuvaa osaamiskartoituksiin
perustuvaa täydennyskoulutusta. Keskeiseksi teemaksi kaikissa kategorioissa nousi ikääntyneiden
kotihoidon kehittäminen, joka vaatii jatkossa laajamittaista tarkastelua toimivien käytäntöjen
rakentamiseksi ja käyttöön ottamiseksi, sekä innovatiivisten teknologisten ratkaisujen kehittämistä ja
aktiivisempaa hyödyntämistä. Tämä edellyttää ikääntyneiden kokonaisvaltaisen toimintakyvyn huolellista
arviointia ja tukemista yksilölliseen, toimintakyvyn laaja-alaiseen arviointiin perustuen.
Katsaus tuo tietoa ikääntyneiden hoitotyön kehittämistarpeista hoitotieteellisen tutkimustiedon valossa.
Laajemman kokonaiskuvan saamiseksi on jatkossa tarpeen kartoittaa myös muiden tieteenalojen tuottamia
tutkimuksia, sekä kansainvälistä tutkimustietoa ikääntyneiden hoitotyöstä. Lisäksi tulee kartoittaa
tarkemmin vanhustyön eri toimijoita ja ikääntyneiden parissa tehtävää kehittämistyötä käytettävissä
olevien resurssien suuntaamiseksi ja toimintakäytäntöjen yhtenäistämiseksi kansallisella tasolla.
14
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
S7: IKÄÄNTYVÄ MUISTISAIRAS POTILAS KIRURGISELLA VUODEOSASTOLLA
Hynninen Nina, TtM, tohtoriopiskeija, Oulun yliopisto, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen
tutkimusyksikkö, vanhuspalvelujohtaja, Caritas Palvelut Oy
Saarnio Reetta, TtT, yliopettaja, Metropolia ammattikorkeakoulu
Elo Satu, TtT, dosentti, yliopistonlehtori, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun
yliopisto
Isola Arja, THT, Professori emerita, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla ikääntyvän muistisairaan potilaan hoitamista kirurgisella
vuodeosastolla hoitohenkilökunnan ja lääkäreiden kokemusten näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena oli
muodostaa kattava kuva ikääntyvän muistisairaan potilaan hoitotyöstä kirurgisella vuodeosastolla.
Terveydenhuollon sekä sosiaalihuollon palveluja tarvitsevien iäkkäiden muistisairaiden määrä on kasvanut
27 % viimeisen 10 vuoden aikana. Samalla kun ikääntyneiden muistisairaiden potilaiden määrät ovat
kasvaneet, ovat potilaiden hoitoajat lyhentyneet. Lyhentyneet hoitoajat kirurgisilla vuodeosastoilla
haastavat potilaan, hänen omaisensa sekä ammattihenkilöstön.
Tutkimuskysymykset:
1. Mitkä ovat ikääntyvän muistisairaan potilaan erityispiirteet kirurgisella vuodeosastolla?
2. Mitkä ovat ikääntyvän muistisairaan potilaan hoidon erityispiirteet kirurgisella vuodeosastolla?
3. Mitkä tekijät edistävät ikääntyvän muistisairaan potilaan hyvää hoitoa?
4. Mitkä tekijät estävät ikääntyvän muistisairaan potilaan hyvää hoitoa?
Tutkimusaineisto kerättiin strukturoimattomalla eli avoimella haastattelumenetelmällä. Tämä menetelmä
valittiin koska tutkija halusi syvällistä ja yksityiskohtaista tietoa aiheesta. Tutkijan tavoitteena oli saada
osallistujat puhumaan vapaasti omista kokemuksistaan. Hoitohenkilökunnan (n=19) ja lääkäreiden (n=9)
haastattelut kerättiin henkilöiltä, jotka osallistuvat ikääntyvän muistisairaan potilaan hoitamiseen
kirurgisella vuodeosastolla. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä.
Tulosten mukaan hoitohenkilökunta koki ikääntyvän muistisairaan potilaan hoitamisen fyysisesti ja
henkisesti vaativana. Lääkärit kokivat, että ikääntyvän muistisairaan potilaan haastava käyttäytyminen
johtui potilaan muistisairaudesta. Hoitohenkilökunta koki vastaavassa tilanteessa, että potilaan haastavan
käyttäytymisen syynä oli hoitajan persoona tai hoitajan osaamattomuus hoitaa potilasta. Ikääntyvän
muistisairaan potilaan hoitaminen aiheutti hoitohenkilökunnalle uupumista. Hoitohenkilökunta toi esille,
ettei heillä ollut riittävää osaamista hoitaa muistisairaita potilaita ja he kokivat koulutuksellista puutetta
tämän ryhmän hoitamisessa.
Kirurgisilla vuodeosastoilla työskentelevä hoitohenkilökunta tarvitsee lisäkoulutusta ikääntyvän
muistisairaan potilaan hoitotyöhön. Lisäksi käytännön työtapoja, kuten rajoitteiden käyttöä kirurgisilla
vuodeosastoilla on syytä tarkastella. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä ikääntyvän
muistisairaan potilaan hoitotyötä kirurgisella vuodeosastolla moniammatillisesta näkökulmasta.
15
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
S8: IKÄÄNTYNEIDEN HYVINVOINTIPROFIILI UUDESSA ASUINYMPÄRISTÖSSÄ JA SIIHEN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT
Lotvonen, Sinikka, TtM, tohtorikoulutettava, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö.
Lääketieteellinen tiedekunta, Oulun yliopisto
Kyngäs, Helvi, professori, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Lääketieteellinen
tiedekunta, Oulun yliopisto
Elo Satu, TtT, dosentti, yliopistonlehtori, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö,
Lääketieteellinen tiedekunta, Oulun yliopisto
Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan yli 65 -vuotiaiden määrä lähes kaksinkertaistuu vuosien 2010
ja 2060 välillä (Kauhanen 2013). Ikääntyneiden toimintakyvyn tukeminen ja edistäminen on merkittävä
yhteiskunnallinen ja kansanterveydellinen tavoite tulevina vuosikymmeninä. Toimintakyvyn alentuessa
ikääntyneitä muuttaa asumaan senioriasumisympäristöihin, jotka suunnitellaan erityisesti heidän
tarpeitaan vastaaviksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, millainen on
senioriasumisympäristöön muuttaneen ikääntyneen Hyvinvointiprofiilia uudessa asuinympäristössä
ensimmäisen asumisvuoden aikana.
Kyseessä on seurantatutkimus, jossa kohderyhmänä ovat oululaisiin palvelutaloihin (n=11) vuonna 2014
muuttaneet ikääntyneet (n=82). Senioritaloon muuttaneiden ikääntyneiden toimintakyky arvioidaan 3
kuukautta ja vuosi senioriasumisympäristöön muuton jälkeen kotona toteutettavien haastattelujen aikana
itsearviointiin
hyvinvointiprofiililla,
ympäristöhyvinvointimittarilla
ja
SPPB-toimintatestillä.
Hyvinvointiprofiili Oulu koostuu yhdeksästä osa-alueesta, joiden avulla arvioidaan kotona asuvan
ikääntyneen hyvinvointia elämän eri osa-alueilla. Osa-alueet ovat itsenäisyys, fyysinen toimintakyky,
henkinen toimintakyky, sosiaalinen verkosto, yksinäisyys, turvallisuus, koettu terveys, elämäntavat ja
elämänlaatu. Ympäristöhyvinvointimittari sisältää 37 kysymystä, joiden avulla arvioidaan
hyvinvointiprofiiliin vaikuttavia ympäristötekijöitä. SPPB-toimintakykymittarilla saadaan mitattua tietoa
ikääntyneiden liikuntakyvystä. Senioriasumisympäristöön muuttamisen kokonaisvaltaista vaikutuksista
yleistettyyn toimintakykyyn löytyy vain niukasti aiempaa tutkimustietoa, vaikka muuttoliike senioritaloihin
ja palvelutaloihin lisääntyy tulevien vuosikymmenten aikana samalla kun uusia senioriasumisympäristöjä
rakennetaan. Toimintakyvyn muutoksista senioriasumisympäristössä ja sitä selittävistä tekijöistä tarvitaan
tutkimukseen perustuvaa tietoa, jotta ymmärretään paremmin senioriasumisympäristöön muuttamisen
vaikutuksia.
Itsearviointiin perustuvien strukturoitujen haastattelujen ja toimintatestin tuloksena saatu aineisto
analysoidaan tilastollisesti ja tuloksia kolme kuukautta ja vuosi muuton jälkeen verrataan toisiinsa. Näin
saadaan kuva siitä, mitä ikääntyneen senioriasumisympäristöön muuttaneen henkilön toimintakyvylle
tapahtuu ensimmäisen asumisvuoden aikana ja mitkä tekijät selittävät toimintakyvyn muutosta.
Ensimmäisen haastatteluaineiston tulokset ovat raportoitavissa syyskuussa 2015 ja tutkimustuloksia
kuvataan hoitotiedepäivillä.
16
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
S9: KUVAUS PALJON TERVEYSPALVELUITA KÄYTTÄNEIDEN IKÄIHMISTEN TERVEYSPALVELUIDEN KÄYTÖSTÄ
Kivelä Kirsi, TtM, tohtorikoulutettava, palveluesimies, Oulun kaupunki
Elo Satu, TtT, yliopistonlehtori, dosentti, yliopistonlehtori, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen
tutkimusyksikö, Oulun yliopisto
Maria Kääriäinen, professori (ma), Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikö, Oulun yliopisto
Paljon palveluita käyttävät potilaat aiheuttavat kuormitusta terveyspalvelujärjestelmälle. Heistä 10 %
perusterveydenhuollon yleislääkärivastaanottojen potilaista käyttää 30–50 % kaikista käynneistä.
Oulussa Hyve – Johtamisen kartta -hankkeessa tehtiin tutkimusta yhden terveysasemapiirin paljon
terveyspalveluita käyttäneistä yli 65-vuotiaista ikäihmisistä vuodelta 2012. Tutkimuksen tarkoituksena oli
kuvata paljon terveyspalveluita käyttäneiden ikäihmisten terveyspalveluiden käyttöä. Tutkimuksessa
vastataan seuraaviin kysymyksiin: 1. Millaisia terveyspalveluita yli 65-vuotiaat paljon terveyspalveluita
käyttävät asiakkaat käyttävät? 2. Millaisia ovat yli 65-vuotiaiden paljon terveyspalveluita käyttävien
yhteispäivystyskäynnit?
Tutkimusjoukkoon valittiin kokonaisotannalla yhden terveysasemapiirin yli 65-vuotiaat asiakkaat (N=281),
jotka olivat käyttäneet Oulun kaupungin terveyspalveluita yli kuusi kertaa sekä käyneet Oulun seudun
yhteispäivystyksessä vähintään kaksi kertaa vuoden 2012 aikana. Terveyspalveluiden käyttöön sisällytettiin
avosairaanhoidon, kotihoidon, Oulun kaupungin sairaalan, kuntoutuksen ja mielenterveyspalveluiden sekä
yhteispäivystyksen käyttö. Tutkimukseen osallistui 132 suostumuksen antanutta ikäihmistä. Heidän
terveyspalveluiden käyttöä tutkittiin keräämällä tietoja retrospektiivisesti Oulun kaupungin
potilastietojärjestelmästä vuodelta 2012. Aineisto analysoitiin SPSS-ohjelmalla.
Paljon terveyspalveluita käyttävistä ikäihmisistä suurin osa (74 %) oli naisia ja heistä puolet asui yksin.
Kotona asui 91 %, palvelutalossa 8 % ja palvelukodissa 1 % ikäihmisistä. Heidän keski-ikänsä oli 79 vuotta.
Suurin osa oli monisairaita ja perussairauksia oli keskimäärin viisi.
Paljon terveyspalveluita käyttäneet ikäihmiset käyttivät eniten terveysaseman ja kotihoidon palveluita.
Heistä kolmasosa käytti kotihoidon palveluita. Suurimmat käyntisyyt heillä olivat päivittäisissä toiminnoissa
ja suihkussa avustaminen sekä lääkehoito. Paljon terveyspalveluita käyttäneet ikäihmiset kävivät
keskimäärin 10 kertaa terveysasemalla vuoden aikana. Näistä käynneistä kaksi kolmasosaa oli
päivystyskäyntejä. Heillä ei ollut pysyviä lääkäreitä ja hoitajia eikä kokonaishoidon suunnitelmaa.
Suurimmat käyntisyyt olivat hengityselinten sairaudet, ihosairaudet, tuki- ja liikuntaelinten sairaudet sekä
sydän- ja verisuonisairaudet. Paljon terveyspalveluita käyttäneet ikäihmiset ohjautuivat yleensä kotoa
yhteispäivystykseen. Jokaisella oli keskimäärin kolme käyntiä. Päivystyskäynnin jälkeen suurin osa
ikäihmisistä ohjautui kotiin.
Tulevaisuudessa paljon palveluita käyttävien hoidon hallitseminen on yksi palvelujärjestelmän keskeisistä
kehittämisen kohteista. Tärkeää on vahvistaa paljon palveluita käyttävien asiakkaiden hoidon oikeaaikaisuutta ja jatkuvuutta kiinnittämällä huomiota pysyviin hoitosuhteisiin ja hoitavan ammattihenkilöstön
yhteistyöhön yli organisaatiorajojen.
17
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
S10: PALJON TERVEYSPALVELUITA KÄYTTÄNEIDEN IKÄIHMISTEN JA TERVEYDENHUOLLON AMMATTILAISTEN
KOKEMUKSIA IKÄIHMISTEN TERVEYSPALVELUIDEN KÄYTÖSTÄ
Kivelä Kirsi, TtM, tohtorikoulutettava, palveluesimies, Oulun kaupunki
Elo Satu, TtT, yliopistonlehtori, dosentti, yliopistonlehtori, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen
tutkimusyksikö, Oulun yliopisto
Maria Kääriäinen, professori (ma), Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikö, Oulun yliopisto
Oulussa Hyve – Johtamisen kartta -hankkeessa tehtiin tutkimusta yhden terveysasemapiirin paljon
terveyspalveluita käyttäneistä yli 65-vuotiaista ikäihmisistä vuodelta 2012. Tutkimuksen tarkoituksena oli
kuvata yli 65-vuotiaiden paljon terveyspalveluita käyttävien asiakkaiden kokemuksia terveyspalveluiden
käytöstä ja saamastaan hoidosta sekä heitä hoitaneen henkilökunnan käsityksiä paljon terveyspalveluita
käyttävien ikäihmisten terveyspalveluiden käytöstä. Tavoitteena oli tuottaa taustatietoa, jota voidaan
käyttää kehitettäessä paljon terveyspalveluita käyttävien ikäihmisten hyvinvointia ja terveyttä tukevia
palveluita entistä asiakaslähtöisemmäksi. Tutkimuskysymykset olivat seuraavat:1. Mikä ohjaa yli 65vuotiaan käyttämään paljon terveyspalveluita? 2. Miten yli 65-vuotiaan paljon terveyspalveluita käyttävän
asiakkaan terveyspalveluiden käyttöä olisi voitu vähentää? 3. Minkälaista hoitoa yli 65-vuotiaat paljon
terveyspalveluita käyttävät asiakkaat haluavat?
Tutkimuksessa haastateltiin 10 ikäihmistä, kahta omaista ja yhdeksää heitä hoitanutta henkilökuntaa
vuonna 2014. Teemahaastatteluilla kerättiin paljon terveyspalveluita käyttävien ja ammattilaisten
kokemuksia terveyspalveluiden käyttöön liittyvistä syistä ja niiden vähentämisestä. Haastattelut
analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Ikäihmiset ja terveydenhuollon ammattihenkilöstö kokivat, että paljon terveyspalveluita käyttävien
ikäihmisten käynteihin ohjaavia tekijöitä olivat sairauksien ja kaatumisten lisääntyminen sekä yleiskunnon
heikkeneminen ikääntyessä ja psykososiaaliset tekijät. Ikäihmiset toivat esille terveyspalveluiden käyttöä
ohjaavina tekijöinä myös terveydenhuollon henkilöstöstä ja terveyspalvelujärjestelmästä johtuvat käynnit.
Terveydenhuollon henkilöstöön liitettiin kuulluksi tulemattomuuden tunne, luottamuksen puute sekä
osaamattomuuden ja tarpeen kohtaamattomuus. Ammattilaiset kokivat myös terveyspalveluiden käyttöön
ohjaavana tekijänä olevan turvallisuuden tunteen hakemisen terveyspalvelujärjestelmästä.
Paljon terveyspalveluita käyttävien ikäihmisten ja heidän omaistensa mielestä terveyspalveluiden käytön
vähentämistä oli vaikea itsearvioida tai sitä olisi voitu vähentää asiakkaan kokonaisvaltaisella hoidolla. He
toivoivat saavansa laadukkaita palveluita ja kokonaisvaltaista hoitoa. Terveydenhuollon ammattilaisten
näkemysten mukaan paljon terveyspalveluita käyttävien ikäihmisten terveyspalveluiden käyttöä voidaan
vähentää kokonaisvaltaisella hoidolla, turvallisuuden tunteen luomisella ja terveydenhuollon toiminnan
joustavuudella.
Tutkimus tukee Oulun kaupungin Hyvinvointipalveluiden tavoitetta parantaa ikäihmisten hyvinvointia ja
terveyttä tukevia palveluita asiakaslähtöisesti. Tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä paljon palveluita
käyttävien asiakkaiden ja ikäihmisten hoitoa ja hoidon ohjausta.
18
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
Sessio 3: Koulutusta, opetusta, oppimista ja ohjausta yhteistyöllä I
S11: MONIKULTTUURISTEN JA -KIELELLISTEN HOITOTYÖN OPISKELIJOIDEN KOKEMUKSIA KLIINISESTÄ
OPPIMISYMPÄRISTÖSTÄ: SYSTEMAATTINEN KATSAUS LAADULLISISTA TUTKIMUKSISTA
Mikkonen, Kristina, TtM, yliopisto-opettaja, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen yksikkö, Oulun yliopisto
Elo, Satu, TtT, yliopistonlehtori, dosentti, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen yksikkö, Oulun yliopisto
Kääriäinen, Maria, TtT, professori ma., Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen yksikkö, Oulun yliopisto
Kansainvälinen muuttoliike, koulutus, globalisoituvat työmarkkinat ja monikulttuuriset yhteisöt ovat
nopeasti
kasvava
ilmiö
tämän
päivän
Suomessa.
Saavuttaakseen
hallitusohjelman
kansainvälistämistavoitteen Suomesta on tullut yksi niistä harvoista Euroopan maista, jossa on useita
englannin kielellä opetettavia koulutusohjelmia. Hoitotyön koulutusohjelmissa kliininen oppiminen on
merkittävässä asemassa. Riittävän suomen tai ruotsin kielitaidon puutteen on osoitettu aiheuttavan esteitä
opiskelijoiden kliinisessä oppimisessa ja aiheuttavan riskejä potilasturvallisuudelle. Opiskelijat ovat
kokeneet turhautumista ja pettymystä. Englannin kielellä opetettavissa koulutusohjelmissa
opetushenkilökunnan asenteissa on todettu haasteita kansainvälisiä opiskelijoita kohtaan. Lisää
tutkimustietoa kansainvälisten opiskelijoiden kliinisen oppimisen tukemiseksi englannin kielellä opettavissa
koulutusohjelmissa tarvitaan.
Tämän systemaattiseen katsauksen tarkoituksena on kuvailla monikulttuuristen ja -kielellisten hoitotyön
opiskelijoiden kokemuksia oppimisestaan kliinisessä ympäristössä. Alkuperäistutkimukset haettiin
seitsemästä tietokannasta (CINAHL, Medline Ovid, Scopus, Web of Science, Academic Search Premiere, Eric
ja Cochrane Library) vuosilta 2000–2014. Kaksi tutkijaa valitsivat tutkimukset niiden otsikoiden,
tiivistelmien ja kokotekstien pohjalta käyttäen ennalta määriteltyjen sisäänottokriteerien perusteella ja
arvioivat alkuperäistutkimusten laadun toisistaan riippumatta. Lopullisen aineiston muodostivat 12
alkuperäistutkimusta.
Monikulttuuristen ja -kielellisten hoitotyön opiskelijoiden oppimiskokemukset luokiteltiin seuraavasti:
kokemukset harjoittelun toteutumisesta ja sen edellytyksistä, kokemukset muista opiskelijoista ja
opiskelijaohjaajista, kokemukset oppilaitosten antamasta tuesta ja ohjeistuksesta. Opiskelijat kokevat
sopeutumisen kliinisiin harjoittelupaikkoihin usein stressaavana. Harjoittelun toteutuminen kliinisessä
ympäristössä vaatii enemmän aikaa, hyvää pedagogista valmistautumista/orientaatiota, aikaisempaa
kulttuurillista ja kielellistä koulutusta sekä tukea opiskelijoille ja hoitotyössä kliiniselle henkilökunnalle.
Monikulttuuristen ja -kielellisten opiskelijoiden oppimisen esteitä ei aina tunnistettu. Opiskelijoita pidettiin
huonosti motivoituneina; opiskelijat kokivat erilaisuutensa raskaana, ja kohtasivat kielivaikeuksia.
Hoitohenkilökunnan asenteet vaikuttivat opiskelijoiden kliinisen oppimisen tuloksiin. Kulttuurillista ja
kielellistä lisäkoulutusta opiskelijoille ja hoitohenkilökunnalle pidettiin välttämättömänä monikulttuuristen
ja -kielellisten opiskelijoiden kliinisen oppimisen kokemusten parantamiseksi.
Tutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa monikulttuuristen opiskelijoiden integraation edistämisessä,
kulttuurillisen ja kielellisen lisäkoulutuksen laatimisessa sekä monikulttuuristen ja – kielellisten
opiskelijoiden oppimiskokemusten parantamisessa.
19
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
S12: YLEMMÄN AMMATTIKORKEAKOULUN OPISKELIJOIDEN, TYÖELÄMÄN EDUSTAJIEN JA OPETTAJIEN
YHTEISTYÖN UUDET TUULET
Kiviniemi Liisa, TtT, yliopettaja, Oulun ammattikorkeakoulu
Kuusipalo Jaana, KTT, yliopettaja Oulun ammattikorkeakoulu
Korhonen Tanja, Suuhygienisti, ylemmän amk- tutkinnon opiskelija, Oulun ammattikorkeakoulu
Sandelin Pirkko, TtT, yliopettaja Oulun ammattikorkeakoulu
Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opintojen yhtenä kehittämishaasteena on tutkimus- ja
kehittämistoiminnan sekä opetuksen välinen toimiva integraatio. Tavoitteena on kytkeä tutkimus- ja
kehittämistoiminta sekä erilaisissa oppimisympäristöissä tehtävät opinnäytetyöt luontevaksi toteutukseksi.
Oulun, Turun ja Vaasan ammattikorkeakouluissa toteutettavan tutkimuksen tarkoituksena on kuvata
opiskelijoista, työelämän edustajista ja opettajista muodostetun fokusryhmän kokemuksia yhteistyöstä
ylemmän ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio- (tki) oppimisympäristöissä. Lisäksi
tarkoituksena on selvittää fokusryhmän mielipiteitä kolmikantamallin mukaisen yhteistyön kehittämisestä.
Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: millaisia kokemuksia fokusryhmällä on yhteistyöstä ylemmän
ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio- (tki) oppimisympäristöissä? Miten opettajien,
opiskelijoiden ja työpaikkojen edustajien yhteistyötä voidaan fokusryhmän mielestä kehittää? Tutkimus
kuuluu valtakunnalliseen Opetusministeriön rahoittamaan Ylempi ammattikorkeakoulututkinto vahvaksi
tki-vaikuttajaksi - kehittämishankkeeseen. Tässä tiivistelmässä kuvataan alustavat tulokset Oulun
ammattikorkeakoulun osalta.
Oulun fokusryhmän muodosti neljä ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijaa, neljä työelämän
edustajaa ja kolme opettajaa. Fokusryhmään jäseniä pyydettäessä tavoitteena oli ryhmä, joka tuottaa
tietoa opiskelijoiden, opettajien ja työelämän edustajien yhteistyöstä eri näkökulmista. Tutkimus on
laadullinen ja sen ensimmäinen aineisto kerättiin maaliskuussa 2015 fokusryhmäkeskustelun avulla. Se on
aito keskustelutilanne, jolla on fokus ja selkeästi tunnistettava eteneminen. Aineisto kerättiin
nauhoittamalla neljän fokusryhmään kuuluvan pienryhmän keskustelut ja näiden ryhmien yhteinen
yhteenvetokeskustelu
sekä
kirjoittamalla
yhteenvetokeskustelun
ydinasiat
papereille
aineistonkeruutilaisuuden lopuksi tapahtuvaa yhteistulkintaa varten. Aineisto analysoitiin induktiivisella
sisällönanalyysillä.
Alustavien tutkimustulosten mukaan fokusryhmään osallistuneet opiskelijat, työelämän edustajat ja
opettajat pitivät toteutunutta yhteistyötä tuloksellisena, mutta lyhytjänteisenä. Yamk-koulutusta ja
tutkintoja ei tunneta työelämässä. Tästä johtuen fokusryhmä piti kaikkien osapuolten yhteistyötä tärkeänä
ylemmän ammattikorkeakoulutuksen ja tutkintojen tunnetuksi tekemisessä ja markkinoinnissa. Tätä
yhteistyötä pidettiin tärkeänä myös kehittämistöiden tulosten aiempaa systemaattisemmassa
levittämisessä. Fokusryhmään osallistujien mukaan osapuolten yhteistyön jatkuvuutta ja
johdonmukaisuutta tukevat partneritoiminta, yhteisten säännöllisten tutkimus- ja kehittämistyön
foorumien järjestäminen sekä työelämä- että korkeakoulukontekstissa.
20
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
S13: HAASTEELLISET OPISKELIJAOHJAUSTILANTEET TERVEYSALALLA – OPISKELIJAOHJAAJIEN NÄKÖKULMA
Juntunen Jonna, TtM, sairaanhoitaja, medisiininen tulosalue, Oulun yliopistollinen sairaala
Ruotsalainen Heidi, TtM, tohtorikoulutettava, Oulu Medical research center, Oulun yliopisto
Tuomikoski Annukka, TtM, opetuskoordinaattori, medisiininen tulosalue, Oulun yliopistollinen sairaala
Kääriäinen Maria, TtT, professori (ma,) Oulun yliopisto, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen
tutkimusyksikkö
Terveysalan koulutus sisältää olennaisena osana käytännön harjoittelua. Opiskelijaohjaus vaatii
henkilöstöltä aikaa, ohjausosaamista ja henkilöstöresursseja. Opiskelijat tulevat harjoittelujaksolle erilaisilla
työ-, koulutus- ja opiskelutaustoilla elämäntilanteista, jotka vaikuttavat opiskelijan oppimis- ja
ohjaustarpeisiin.
Opiskelijan
henkilökohtaiset
huolet,
oppimisvaikeudet
ja
puutteelliset
vuorovaikutustaidot sekä motivaatio-ongelmat voivat aiheuttaa opiskelijaohjaajalle tilanteita, jotka
koetaan haasteellisiksi. Haasteellisesti toimiva opiskelija voi vaarantaa potilasturvallisuuden. Ilmiö
tunnistetaan käytännön harjoitteluyksiköissä, mutta sen määrittely on vielä puutteellista.
Tässä tutkimuksessa kuvataan haasteellisia opiskelijaohjaustilanteita opiskelijaohjaajien näkökulmasta.
Tavoitteena on lisätä ymmärrystä haasteellisista opiskelijaohjaustilanteista. Tutkimuksessa
teemahaastateltiin opiskelijaohjaajia (n=18) ja aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla.
Opiskelijaohjaajien käsitykset haasteellisista ohjaustilanteista liittyivät opiskelijan 1) heikkoon
orientaatioon, 2) puutteellisiin oppimisvalmiuksiin, 3) heikkoon motivaatioon ja 4) epäammatilliseen
toimintaan. Opiskelijan heikko orientaatio ilmeni keskittymisvaikeuksina ja valmistautumattomuutena
harjoitteluun. Opiskelijan puutteellisiin oppimisvalmiuksiin liittyi opiskelijan itsearvioinnin vaikeudet,
oppimisvaikeudet, palautteeseen suhtautuminen, puutteellinen aikaisempi osaaminen sekä
itseohjautuvuuden haasteet. Opiskelijan heikkoa motivaatiota kuvasi opiskelijan halu suoriutua
harjoittelusta mahdollisimman vähällä, hoitotyön arvostamattomuus sekä työtehtävien valikointi.
Epäammatillinen toiminta ilmeni työelämän sääntöihin sitoutumattomuutena, sopimattomina
vuorovaikutustaitoina sekä potilasturvallisuuden vaarantamisena.
Opiskelijaohjaajat kuvasivat käsityksiään haasteellisista opiskelijaohjaustilanteista hyvin monipuolisesti.
Tutkimus toi laajempaa ymmärrystä haasteellisista opiskelijaohjaustilanteista ja tuloksia voidaan hyödyntää
tilanteiden tunnistamisessa sekä opiskelijaohjauskoulutuksen kehittämisessä. Jatkossa on tärkeää tutkia
opiskelijoiden ja opettajien käsityksiä haasteellisista opiskelijaohjaustilanteista.
21
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
S14: SAIRAANHOITAJIEN OPISKELIJAOHJAUSOSAAMINEN YLIOPISTOSAIRAALASSA –SYSTEMAATTINEN
KIRJALLISUUSKATSAUS
Tuomikoski Anna-Maria, TtM, TtT-opiskelija, opetuskoordinaattori, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Ruotsalainen Heidi, TtM, tohtorikoulutettava, Oulu Medical research center, Oulun yliopisto
Maria Kääriäinen, professori (ma.), asiantuntija, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö,
Oulun yliopisto, Oulun yliopistollinen sairaala
Hoitotyön koulutus sisältää lähes 40 % käytännön harjoittelua. Harjoittelut tulee suorittaa aidoissa
toimintaympäristöissä ja niiden tulee tapahtua alan ammattilaisten ohjauksessa. Opiskelijoita ohjaavien
hoitajien ohjausosaamisella onkin erittäin suuri merkitys siihen, millaisia terveysalan ammattilaisia
valmistuu ammattiin. Kuitenkaan opiskelijaohjaajien osaamisesta kansallisesti ei ole tutkimustietoa.
Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on kuvata yliopistosairaalassa toimivien
sairaanhoitajien kokemuksia opiskelijaohjausosaamisesta. Ennen varsinaista tiedonhakua tehtiin alustavia
hakuja Medline ja Cinahl –tietokantoihin, joissa käytettiin tietokantojen asiasanoja hakusanojen
määrittelyä varten. Varsinaisessa tiedonhaussa käytettiin kaikkia tunnistettuja hakusanoja EBSCO-,
PubMed-, ScienceDirect-, Cinahl-viitetietokantoissa sekä kotimaisessa Medic –viitetietokannassa, joista
aineisto valitaan ennalta määriteltyjä sisäänotto- ja poissulkukriteerejä käyttämällä otsikoiden,
tiivistelmien ja kokotekstien perusteella. Sisäänottokriteereitä ovat: laadullinen tutkimus, hoitotyön
opiskelijoiden käytännön harjoittelussa ohjaavat sairaanhoitajat, sairaala, opiskelijaohjausosaaminen.
Aineiston valinnan tekee kaksi tutkijaa itsenäisesti. Alkuperäistutkimusten laadun arvioi kaksi arvioijaa.
Laadun arvioinnissa käytetään Joanna Briggs Instituutin (JBI) laadunarvioinnin kriteereitä laadullisille
tutkimuksille.
Alustavat kirjallisuuskatsauksen tulokset valmistuvat syksyllä 2015.
22
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
S15: OPISKELIJAOHJAUSOSAAMISEEN YHTEYDESSÄ OLEVAT TEKIJÄT: KYSELY HOITOHENKILÖSTÖLLE
Karjalainen Tuija, TtM, kätilö, Kuusamon terveyskeskus
Ruotsalainen Heidi, TtM, tohtorikoulutettava, Oulu Medical research center, Oulun yliopisto
Sivonen Pirkko, THM, opetuskoordinaattori, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Tuomikoski Anna-Maria, TtM, opetuskoordinaattori, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Huhtala Saija, TtM, opetuskoordinaattori, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Kääriäinen Maria, TtT, professori (ma.), asiantuntija, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö,
Oulun yliopisto, Oulun yliopistollinen sairaala
Ohjattu harjoittelu on sekä ajallisesti että sisällöllisesti keskeinen osa hoitotyön opintoja.
Opiskelijaohjauksella on keskeinen merkitys harjoittelun onnistumiseen ja opiskelijan oppimiseen.
Opiskelijaohjaus vaatii ohjaajalta ohjausosaamista, kuten pedagogisia taitoja, oppimisstrategioiden
tuntemusta sekä palautteenanto- ja arviointiosaamista. Ohjausosaamiseen vaikuttaa ohjaajan
taustatekijät. Tietoa taustatekijöiden yhteydestä opiskelijaohjausosaamiseen kokonaisuudessaan
hoitohenkilöstön näkökulmasta on kansallisesti raportoitu vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli
kuvata opiskelijaohjausosaamiseen yhteydessä olevia tekijöitä hoitohenkilöstön arvioimana.
Aineisto kerättiin kokonaistutkimuksena yhden yliopistollisen sairaalan hoitohenkilöstöltä (n=622)
sähköpostikyselynä vuonna 2013. Mittarina käytettiin Opiskelijaohjausosaamisen –mittaria, jolla mitattiin
taustamuuttujia sekä ohjausosaamista (opiskelijoiden oppimisprosessin tukeminen, ohjauksen
tavoitteellisuus, ohjauskeskustelu,
palautteenanto- ja arviointiosaaminen). Aineisto analysoitiin
ristiintaulukoinnilla, yksisuuntaisella varianssianalyysillä ja Kruskall-Wallisin testillä.
Hoitohenkilöstö arvioi osaavansa tukea tyydyttävästi opiskelijoiden oppimisprosessia. Opiskelijan tiedon
prosessointia osasivat tukea parhaiten opiskelijaohjauskoulutuksen käyneet ja yli 20 min. päivittäin
ohjaukseen aikaa käyttäneet. Opiskelijan kokonaisuuksien muodostamisen ja soveltamisen osasivat
parhaiten opiskelijavastaavana toimivat, opiskelijaohjauskoulutuksen käyneet sekä yli 30 min. päivittäin
ohjaukseen aikaa käyttäneet. Hoitohenkilöstö osasi tyydyttäväksi tavoitteellisen ohjauksen. Parhaimmaksi
tavoitteellisuuden arvioivat opiskelijoiden omaohjaajat ja opiskelijavastaavat, opiskelijaohjauskoulutuksen
käyneet sekä yli 30 min. päivittäin ohjaukseen aikaa käyttäneet. Hoitohenkilöstö arvioi
ohjauskeskusteluosaamisensa tyydyttäväksi. Opiskelijavastaavat, opiskelijaohjauskoulutuksen käyneet
sekä yli tunnin päivittäin ohjaukseen aikaa käyttäneet arvioivat vastavuoroisen, analyyttisen ja
suunnitelmallisen ohjauskeskustelun muita paremmaksi. Opiskelijaohjaajat arvioivat palautteenanto- ja
arviointiosaamisensa tyydyttäväksi. Parhaimmaksi sekä opiskelijalähtöisen että kehittävän
palautteenannon ja arvioinnin arvioivat opiskelijavastaavat, opiskelijaohjauskoulutuksen käyneet ja yli 20
min. ohjaukseen aikaa käyttäneet.
Johtopäätöksinä todetaan, että hoitohenkilöstön ohjauskoulutukseen sekä ohjaajan ja opiskelijan väliseen
ohjauskeskusteluajan riittävyyteen tulee panostaa. Lisäksi opiskelijavastaavien ohjausosaamista tulee
työyksiköissä hyödyntää. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää opiskelijaohjausosaamisen kehittämisessä
työyksiköissä ja hoitotyön perus- ja täydennyskoulutuksissa.
23
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
S16: MONIAMMATILLINEN OSASTOHARJOITTELU YLIOPISTOSAIRAALASSA
Tuomikoski Annukka, TtM, opetuskoordinaattori, medisiininen tulosalue, Oulun yliopistollinen sairaala
Tähtinen Tanja, TtM, opetuskoordinaattori, operatiivinen tulosalue, Oulun yliopistollinen sairaala
Laitinen Arja, TtM, opiskelijakoordinaattori, lasten ja naisten tulosalue, Oulun yliopistollinen sairaala
Tausta
Sosiaali- ja terveysministeriön hoitotyön kehittämisryhmän tekemän ehdotuksen mukaisesti harjoittelujen
käytäntöjä tulee kehittää niin, että ne tapahtuvat moniammatillisissa tiimeissä. Moniammatillisilla
opetusmenetelmillä ja ympäristöjen kehittämisellä voidaan tukea sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden
ja toimintatapojen edellyttämien yhteistyöosaamisen ja – käytäntöjen omaksumista jo koulutuksen aikana.
Oulun yliopistollisessa sairaalassa on järjestetty moniammatillista osastoharjoittelua vuodesta 2011 lähtien
yhteistyössä Oulun yliopiston ja Oulun seudun ammattikorkeakoulun kanssa.
Tarkoitus
Moniammatillisen osastoharjoittelun tarkoituksena on, että opiskelija syventää tietojaan potilaan hoidosta
yhdessä muiden ammattiryhmien opiskelijoiden kanssa. Harjoitteluviikon aikana työskennellään
moniammatillisessa tiimissä ja opitaan sekä opetetaan toisia opiskelijoita. Lisäksi moniammatillinen
osastoharjoittelu vahvistaa opiskelijan ammatti-identiteettiä ja auttaa näkemään oman ammattikuntansa
roolin potilaan hoitoprosessissa.
Toteutus
Osastoharjoittelussa sairaanhoitaja- tai kätilöopiskelija työskenteli työparina lääketieteenopiskelijan
kanssa. Joihinkin osastoharjoitteluihin osallistui myös fysioterapia- ja farmaseuttiopiskelijoita. Harjoittelun
kesto oli 5 päivää ja se on toteutettu 10 kertaa. Opiskelijat hoitivat viikon aikana ohjattuna omaa potilasta.
He tutustuivat yhdessä potilaan hoidon tarpeisiin ja suunnittelivat sekä toteuttivat kokonaisvaltaisesti
potilaan hoitoa.
Moniammatillista osastoharjoittelua toteutettiin keuhkosairauksien-, kardiologian-, prenataali-,
gastrokirurgisella ja urologisella vuodeosastoilla. Opiskelijan ohjauksesta vastasivat hoitotyön ohjaajat
yhdessä lääketieteen kliinisten opettajien kanssa. Ohjaukseen osallistuvat myös hoitotyön opettajat,
fysioterapian opettajat ja sairaala apteekin proviisori.
Tulokset
Alustavien tulosten mukaan opiskelijat olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä harjoitteluun ja oppiminen on ollut
mielekkäämpää verrattuna normaaliin harjoitteluun. Opiskelijat oppivat toisilta ja oma ammattilliidentiteetti vahvistui harjoittelun aikana. Potilaat ovat olleet erittäin tyytyväisiä saamaansa hoitoon.
Johtopäätös
Moniammatillinen osastoharjoittelu on hyvä tapa oppia moniammatillista työskentelyä jo opintojen aikana
ja vahvistaa omaa ammatti-identiteettiä.
24
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
Sessio 4: Palveluja, kuntoutusta ja terveyden edistämistä yhteistyöllä I
S17: RAIHYJ- MITTARI LÄHIJOHTAJAN
YMPÄRIVUOROKAUTISESSA HOIDOSSA
TYÖVÄLINEENÄ
TOIMINNAN
ARVIOIMISESSA
KOTI-
JA
Niemelä Katriina, TtK, suunnittelija, Oulun kaupunki, asiantuntija, GeroFuture Oy
Taskinen Raija, TtK, osastonhoitaja, OYS
Vähäkangas Pia, TtT, sotejohtaja, Pietarsaaren kaupunki, asiantuntija GeroFuture Oy
Elo Satu, TtT, dosentti, yliopistonlehtori, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun
yliopisto
Nieminen Pentti, FT, dosentti, Oulun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, tietoteknologian ryhmä
Turkki Leena, TtT, professori, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto
Palvelujärjestelmää ja toimintaa koskevat kehittämishaasteet aiheuttavat vaatimuksia johtamiselle ja
johtamisosaamiselle vanhuspalveluissa. Erityisesti kotihoidossa palvelujärjestelmiä on tärkeä rakentaa ja
kehittää siten, että moniammatillinen toiminta tukee ikäihmisten selviytymistä, sopeutumista ja
kuntoutumista. Näyttöön perustuva toiminta on kehittämistyössä avainasemassa, koska sen avulla on
mahdollista parantaa hoitotuloksia, hoidon laatua ja toiminnan vaikuttavuutta. Tässä tutkimuksessa on
hyödynnetty RAI (Resident Assessment Instrument)- järjestelmän tuottamaa tietoa näyttöön perustuvan
tiedon lähteenä.
Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata koti- ja ympärivuorokautisen hoidon lähijohtajien käsityksiä hoitajien
RAI- osaamisesta ja RAI- järjestelmän tuottaman tiedon hyödyntämisestä toiminnan johtamisessa.
Tavoitteena on selvittää, millainen RAI- osaaminen hoitajilla on lähijohtajien arvion mukaan sekä miten RAIjärjestelmästä saatavaa tietoa hyödynnetään toiminnan arvioinnissa ja kehittämisessä koti- ja
ympärivuorokautisessa hoidossa. Lisäksi tavoitteena on tuottaa tietoa lähijohtajille osaamisen johtamisen
kehittämistyöhön
erityisesti
RAIjärjestelmää
käyttäviin
vanhuspalveluorganisaatioihin.
Tutkimuskysymykset ovat 1) Millaiseksi lähijohtajat arvioivat hoitajien RAI- osaamisen, RAI- arvioinnin
tekemiseen liittyvän toiminnan, hoito- ja kuntoutumissuunnitelman tekemiseen liittyvän osaamisen sekä
toiminnan seurannan ja arvioinnin omissa yksiköissään? ja 2) Miten RAI- järjestelmän hyödyntäminen ja
osaaminen eroavat koti- ja ympärivuorokautisessa hoidossa sekä kolmen kaupungin (Espoo, Helsinki ja
Oulu) välillä? Aineisto kerättiin kolmen kaupungin vanhuspalveluissa työskenteleviltä lähijohtajilta (n=131).
Aineistoa kuvailtiin keskiarvoina, keskihajontana ja prosenttiosuuksina. Mittarin sisältöalueiden välisiä eroja
mitattiin riippumattomien ryhmien t-testillä.
Tutkimuksessa saatiin uutta tietoa RAI- järjestelmän tuottaman tiedon yhdistämisestä henkilöstön
osaamiseen, yksikön toimintamalleihin ja käytäntöihin, hoidon suunnitteluun sekä johtamiseen. Tulosten
mukaan hyvälle osaamisen johtamisen tasolle ei päästy koti- eikä ympärivuorokautisessa hoidossa.
Paremmin RAI- osaamisen johtaminen toteutui ympärivuorokautisessa hoidossa, ero kotihoitoon oli
tilastollisesti merkitsevä. Merkittävimmät kehittämistarpeet liittyivät sekä koti- että ympärivuorokautisessa
hoidossa hoidonsuunnitteluosaamiseen, RAI- arviointitietojen ajantasaisuuteen sekä hoitajien ja
esimiesten motivaatioon liittyen RAI- järjestelmän käyttöön ja siitä saatavan tiedon hyödyntämiseen.
Tutkimuksessa käytetty RAIHYJ- mittari toimi johtamisen työvälineenä ja tuotti tunnuslukuja lähijohtajien
kehittämistyöhön ja toiminnan arviointiin.
25
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
S18: TAVOITTEEN ASETTAMINEN KUNTOUTUSTYÖRYHMÄSSÄ
Veijola, Arja, TtT, yliopettaja, OAMK
Tausta: Vuosina 2011 – 2015 toteutettavassa CP-lasten ja nuorten kuntoutuksen ja seurannan kehittämisja tutkimushankeessa tuotetaan tietoa kuntoutuksen arviointi-ja suunnittelutyöryhmien toiminnasta.
Hankkeessa ovat mukana Kuopion ja Oulun yliopistollisten sairaaloiden lastenneurologiset yksiköt
sekä Valteri-verkostoon kuuluvat valtion oppimis- ja ohjauskeskukset Helsingissä, Oulussa ja Kuopiossa.
Moniammatillisten työryhmien tarkoituksena on tuottaa kuntoutussuunnitelma CP-vammaiselle
lapselle/nuorelle. Lasten ja nuorten kuntoutusta suunniteltaessa on aina huomioitava myös hänen
perheensä. Kuntoutuksen lähtökohtana tulee olla lapsen/nuoren toimintakyvyn, mikä sisältää ICFviitekehyksen mukaan terveydellisen tilan, osallistumisen ja suoritukset sekä ympäristö- ja yksilötekijät,
laaja-alaiseen arvioon pohjautuvat tavoitteet.
Tarkoitus ja tutkimustehtävä: Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella ja kuvata miten kuntoutuksen
arvioinnin ja suunnittelun moniammatillisessa työryhmässä tuotetaan tavoitteet. Tutkimustehtäviin
saatujen vastausten kautta tuotetaan tietoa toimintakäytäntöjen muutokseen ja edelleen kehittämiseen.
Tutkimuksella haetaan vastausta siihen, miten kuntoutustavoitteista puhutaan kuntoutustyöryhmissä?
Aineiston keruu ja analyysi: Tutkimusaineisto muodostuu 13 videoidusta CP-vammaisen lapsen/nuoren
moniammatillisen kuntoutuksen arviointi- ja suunnittelutyöryhmän kokouksesta. Kokousten kesto oli 6080 minuuttia. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä käyttäen NVivo 10 laadullisen aineiston
analyysiohjelmaa.
Tulokset: Moniammatillisissa kuntoutuksen arvioinnin ja suunnittelun työryhmissä voitiin tunnistaa
kahdenlaista tavoitepuhetta, perhelähtöistä ja ulkokohtaista. Perhelähtöiselle tavoitepuheelle oli ominaista
perheen tavoitteet ja täsmälliset tavoitteet. Perheen tavoitteet määrittyivät sekä vanhempien että
lapsen/nuoren esittämiin tavoitteisiin. Täsmälliset tavoitteet tarkoittivat konkreettisia ja adekvaatteja
tavoitteita, joiden määrittämisessä käytettiin joko GAS-menetelmää (Goal Attainment Scaling) tai COMPmittaria (Canadian Occupational Performance Measure). Ulkokohtaiselle tavoitteidenasettamispuheelle
oli ominaista ammattihenkilöiden ehdotelmat, toisen käden tavoitteet, ammattilaisten tavoitteet ja
asiayhteyteen liittyvät erilliset tavoitteet.
Johtopäätökset: Kuntoutuksen arviointi- ja suunnittelupalaverit sisältävät CP-lapsen/nuoren
kuntoutukseen kiinnittyvää tavoitepuhetta. Tavoitepuhe ei kuitenkaan paikantunut työryhmän
työskentelyssä erilliseksi kokonaisuudeksi, vaan tavoitteista puhuttiin eri asiayhteyksissä hajanaisesti.
Lapsen/nuoren ja perheen esittämät tavoitteet tulee nostaa selkeämmin suunnittelun lähtökohdiksi.
Tavoitteita ei kerätty missään vaiheessa selkeästi omaksi kokonaisuudeksi, joihin suunniteltujen
interventioiden tulisi kiinnittyä. Kuntoutuksen arviointi- ja suunnittelu työryhmien toimintaan on hyvä
tuottaa selkeä palaverikäytäntö, missä määritetään miten palaverissa edetään, että mm. tavoitteet
määritetään perhelähtöisesi ja selkeästi sekä kootaan yhteen suunnitelmaa ohjaavaksi kokonaisuudeksi.
26
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
S19: VUODEOSASTOISTA AKTIIVISEEN ASUMISEEN
Vähäkangas Pia, TtT, sotejohtaja, Pietarsaaren kaupunki, suunnittelija Gero Future Oy
Niemelä Katriina TtM, suunnittelija, Oulun kaupunki, asiantuntija, Gero Future Oy
Ympärivuorokautisessa hoidossa on tietoisesti panostettava kuntoutumista edistävän toiminnan
kehittämiseen. Haasteet liittyvät erityisesti aktiivisesta kuntoutuksesta hyötyvien asiakkaiden
tunnistamiseen, moniammatillisten toimintamallien, johtamisen ja johtamisosaamisen kehittämiseen.
Kuntoutumista edistävien toimintamallien toteuttamiseksi ja ikääntyneen henkilön kuntoutumisen
edistämiseksi tarvitaan tietoa asiakasrakenteen yhteydestä henkilöstöresursseihin sekä kuntoutumiseen
liittyvistä hyvistä käytännöistä. Kustannusvaikuttavasti toteutettavan henkilöstöresurssien ohjauksen
tueksi tarvitaan tietoa hoidon tuloksista ja niiden yhteydestä henkilöstömitoitukseen. Erityisesti tarvitaan
uusia, innovatiivisia johtamisen malleja ja työvälineitä muutoksen johtamisen tueksi.
Tämän tutkimuksen kiinnostuksen kohteena on ikääntyneiden henkilöiden kuntoutumisen mahdollisuus ja
sen yhteys kuntoutumista edistävään hoitajan toimintaan ja sen johtamiseen. Tutkimuksessa haetaan
vastausta seuraaviin kysymyksiin: (1) Keitä ovat ne henkilöt ympärivuorokautisessa hoidossa, jotka hyötyvät
yksilöllisestä harjoittelusta ja kuntoutuksesta? (2) Miten kuntoutumista edistävät käytännöt näkyvät arjen
toiminnassa ja millä perusteella entisestään niukkenevia henkilöstöresursseja kohdennetaan? (3) Miten
aktiivinen arki toteutuu ympärivuorokautisessa hoidossa?
Tutkimuksessa on analysoitu tilastollisin menetelmin (prosentit, keskiarvot, luottamusvälit)
ympärivuorokautisen hoidon asiakasrakennetta, kuntoutumista edistävää hoitajan toimintaa ja sen tuloksia
tekemällä poimintoja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Resident Assessment Instrument (RAI)
aineistosta keväältä 2014 (n=13665). Vastaava tutkimus on tehty vanhainkotien osalta aikaisemmin vuoden
2009 RAI aineistolla (Vähäkangas ym. 2012).
Yhteenvetona voidaan todeta, että kuntoutumista edistävä toiminta on lisääntynyt aikaisempiin mittauksiin
verrattuna. Tulosten mukaan noin joka toisella ympärivuorokautisessa hoidossa olevalla ikääntyneellä
henkilöllä on kuntoutumisen mahdollisuus. Toisaalta näyttää kuitenkin myös siltä, että kuntoutumista
edistävä hoitajan toiminta ei kohdennu aina niihin henkilöihin, jotka kuntoutuksesta hyötyisivät. Tulosten
mukaan erityisesti tehostetun palveluasumisen aktiivisen arjen mahdollistavia käytäntöjä tulisi kehittää.
27
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
S20: KUNTOUTUKSEN YLEMPI AMMATTIKORKEAKOULUTUS KEHITTÄÄ TYÖELÄMÄÄ JA TUOTTAA UUTTA
KUNTOUTUSOSAAMISTA
Jämsä Ulla, TtT, kuntoutussuunnittelija, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Tausta ja tarkoitus: Vuonna 2008 aloitettiin työelämälähtöinen kuntoutuksen ylempi
ammattikorkeakoulutus, jonka tarkoituksena on kouluttaa asiantuntijoita muuttuvan kuntoutustoiminnan
asiantuntija- ja johtotehtäviin. Työelämän muutokset aiheuttavat paineita ammattikorkeakoulutuksen
kehittämiselle, nimenomaan koulutuksen ja työelämän yhteistyön lisäämiselle. Tutkimuksessa tutkittiin,
minkälaista asiantuntijuutta kuntoutuksen ylempi ammattikorkeakoulutus tuottaa. Tutkimuksella haettiin
vastausta myös siihen, minkälaisia kuntoutustoimintaan liittyviä kehittämistehtäviä opiskelijat tekivät ja
miten kehittämistehtävien kautta kuntoutustoiminta työyhteisöissä muuttui. Tutkimuksessa tutkittiin sekä
opiskelijoiden että työyhteisöjen oppimista. Tutkimus antoi tietoa ylemmän ammattikorkeakouluopiskelun
työelämälähtöisyydestä. Tutkimus tuotti uutta tietoa työyhteisötasolla tapahtuvasta oppimisesta.
Tutkimustehtävät ja aineistonkeruu: Tutkimuskysymykset olivat 1. Miten opiskelijat kuvaavat
työelämälähtöistä oppimista kuntoutuksen ylemmässä ammattikorkeakouluopiskelussa? 2. Millaista on
oppiminen opiskelijoiden työyhteisöissä? Tutkimusaineisto kerättiin yhdestä kuntoutuksen
koulutusohjelmasta vuosina 2010 ja 2011. Aineisto koostui esimiesten ja opiskelijoiden
yksilöhaastatteluista (n=10), työntekijöiden ryhmähaastatteluista (n=5), opettajien ryhmähaastattelusta
(n=1) ja opiskelijoiden työyhteisöjen yhteiskehittelypalavereista (n=5).
Analyysimenetelmät: Tutkimuksen metodologia perustui kehittävään työntutkimukseen. Aineistot
analysoitiin sisällönanalyysillä.
Keskeiset
tulokset:
Opiskelijoiden
kuntoutusnäkemys
muuttui
koulutuksen
aikana
ammattiryhmäkohtaisesta näkemyksestä kohti laajempaa kuntoutustoiminnan asiantuntijuutta.
Opiskelijoiden yksilö- ja asiakaslähtöinen näkökulma muuttui yhteisö- ja yhteiskuntalähtöisemmäksi.
Opiskelijat saivat uusia valmiuksia kuntoutuskäytäntöjen arviointiin ja kuntoutustoiminnan
kehittämistyöhön. Opiskelijat saivat valmiuksia muutosprosessien ohjaamiseen ja johtamiseen.
Työyhteisöissä kehitettiin asiakaslähtöistä kuntoutustyötä ja rakennettiin yhteistä kuntoutustyön
viitekehystä. Yhteinen kehittäminen edisti moniammatillista työskentelyä ja lisäsi työntekijöiden
työhyvinvointia. Työyhteisöissä kehittäminen pohjautui teoreettisiin lähtökohtiin ja yhteisöllisyyteen.
Tutkimus toi esille teoriaan ja tutkimukseen perustuvan tiedon merkityksen työkäytäntöjen kehittämisessä.
Kehittämistarpeena tuli esille opettajan roolin vahvistaminen kehittämistyössä työyhteisöjen kanssa
toteutuvana aitona yhteistyönä.
Johtopäätökset: Kuntoutuksen ylempi ammattikorkeakoulutus tuottaa työelämän tarvitsemaa uutta
laajempaa ja syvällisempää kuntoutuksen asiantuntijuutta. Koulutus antaa mahdollisuuden kehittää
kuntoutustyön käytäntöjä tutkimuksellisesti ja yhteisöllisesti. Työelämälähtöisen koulutuksen kehittämisen
haasteena on ammattikorkeakouluopettajan ja työyhteisön välisen yhteistyön kehittäminen. Jatkossa tulisi
kiinnittää yhä enemmän huomiota rajoja ylittävän yhteistyön tiivistämiseen ammattikorkeakoulun ja
työelämän edustajien kesken. Opettajan roolin painopisteen tulisi siirtyä enemmän koulussa tapahtuvasta
ohjaamisesta yhteistyön kehittämiseen kehittämistehtävän tekemisessä.
28
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
Sessio 5: Yhteistyötä johtamiseen ja työelämän kehittämiseen I
S21: HOITOTYÖN ESIMIESTYÖ UUDISTUU
Kejonen Pirjo, FT, TtM, hallintoylihoitaja, PPSHP
Alavahtola Eila, TtM, tulosalueen ylihoitaja, PPSHP
Kehittämistyön lähtökohdat:
Lähitulevaisuudessa terveydenhuollon johtamisen haasteina ovat muun muassa sosiaali- ja
terveydenhuollon palvelurakenteissa tapahtuvat uudistukset, kuntien tiukka taloudellinen tilanne sekä
kansalaisten kasvavat odotukset. Muutoksia tulee tapahtumaan sekä terveydenhuollon toimintatavoissa
että – ympäristöissä. Muutokset edellyttävät tietoista ja ammattimaista johtamista. Lähiesimies on näissä
muutoksissa merkittävässä roolissa. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin strategiassa vuosille 2010–
2015 todetaan, että sairaanhoitopiirissä uudistetaan organisaation rakennetta tukemaan toiminnan ja
talouden, osaamisen, verkostojen ja henkilöstön johtamista.
Tavoitteet:
Sairaanhoitopiirissä nimettiin Hoitotyön lähiesimiestyön kehittäminen – työryhmä, jonka tavoitteena oli
tehdä esitys lähiesimiestyön rakenteiden ja lähiesimiesten tehtävien selkiyttämiseksi tulevaisuuden
tarpeita paremmin vastaavaksi. Työryhmän tehtävänä oli laatia 2–4 ehdotusta esimiestyön tulevista
rakenteista ja tehdä ehdotus esimiestehtävien työnjaosta tulevissa rakenteissa. Ehdotuksissa tuli
huomioida sairaanhoitopiirin yksiköiden erilainen toiminta ja henkilöstön määrä.
Toteutus:
Työryhmä antoi oman raporttinsa joulukuussa 2014. Raportin pohjalta käynnistyi jatkotyöskentely
hoitotyön johtoryhmässä. Maalis-huhtikuussa 2015 jokainen tulosalue esitti oman näkemyksensä
hoitotyön lähiesimiestehtävien rakenteesta ja tehtävistä tuleviin tarpeisiin. Työryhmän raportin,
tulosalueiden esitysten sekä yhteisen keskustelun pohjalta hoitotyön johtoryhmässä tehtiin yhteinen ja
yhtenäinen linjaus tulevista hoitotyön esimiestyön rakenteista ja tehtävienjaosta Pohjois-Pohjanmaan
sairaanhoitopiirissä. Linjauksen mukaan sairaanhoitopiirissä on tulevaisuudessa käytössä kolme
lähiesimiestyön rakennemallia erilaisiin toiminnallisiin tarpeisiin. Linjauksissa on määritelty myös
lähiesimiestyön tehtävät ja tehtävienjako. Lähiesimiehen alaisen henkilöstön optimaalinen määrä on noin
20–40 työntekijää ja mikäli henkilöstömäärä olennaisesti kasvaa, tulee sopia järkevästä työnjaosta.
Arviointi ja hyödyntäminen:
Yhteisiä linjauksia tullaan hyödyntämään ja arvioimaan kehitettäessä hoitotyön esimiestyötä muun muassa
Tulevaisuuden sairaala OYS 2030 tarpeisiin.
29
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
S22: OSAAMISEN JOHTAMINEN TYÖYHTEISÖN KEHITTÄMISTYÖSSÄ KIRURGISELLA VUODEOSASTOLLA
Kumavaara Sari, Yamk, apulaisosastonhoitaja, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Sandelin Pirkko, TtT, yliopettaja, Oulun ammattikorkeakoulu
Kiviniemi Liisa, TtT, yliopettaja, Oulun ammattikorkeakoulu
Kehittämistyön lähtökohdat ja tavoitteet
Suuri määrä sosiaali- ja terveysalan henkilöstöä siirtyy eläkkeelle lähivuosina. Niukentuneet henkilöstö- ja
talousvoimavarat sekä työntekijöiden nopea vaihtuminen luovat haasteita potilaan turvallisen hoidon
toteuttamiselle. Nämä suuret ja yhä nopeammin tapahtuvat muutokset edellyttävät sosiaali- ja
terveydenhuollon henkilöstön tehokasta osaamisen johtamista. Tämän kehittämistyön tarkoituksena oli
kuvata kirurgisen potilaan hoitotyön kehittämisessä tarvittavaa osaamisen johtamista sekä projekti-,
ohjaus- ja sidosryhmän toimintaa kehittämistyön aikana. Kehittämistyön tavoitteena oli osaamisen
vahvistaminen työyhteisön projektityössä ja tiedon tuottaminen toiminnan kehittämiseksi. Työyhteisön
projektin lopputuotteena oli työyhteisön osaamista tukeva materiaali leikkaukseen tulevan potilaan
hoitoketjuun sekä luoda lähiesimiehille osaamisen johtamista tukevaa materiaalia.
Kehittämistyön eri vaiheissa vastattiin seuraaviin tutkimuskysymyksiin. Miten osaaminen, osaamisen
johtaminen ja hoitotyön johtamisosaaminen määritellään tutkimuksissa ja kirjallisuudessa? Miten projekti, ohjaus- ja sidosryhmät toimivat kehittämistyön aikana? Millaista tukea projektiryhmä saa ohjausryhmältä
kehittämistyön aikana? Millaisia ovat projektiryhmän kokemukset tulevaisuuden kehittämistyöstä?
Toteutus ja aineistonkeruu
Kehittämistyön ensimmäisessä vaiheessa aineisto kerättiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen
periaatteita soveltaen. Toisen vaiheen aineisto kerättiin osallistuvalla havainnoinnilla ja kolmannen vaiheen
aineisto kerättiin teemoitetulla kirjeellä tulevaisuutta muistellen. Tutkimusaineisto kerättiin lokakuun 2012
- toukokuu 2014 välisenä aikana. Aineistot analysoitiin sisällönanalyysillä.
Tulokset
Kehittämistyön tulosten mukaan lähiesimiehen rooli oli merkittävä osaamisen johtamisessa. Osaamisen
johtajana lähiesimies oli tukija, kehittäjä ja innostaja. Hän mahdollisti henkilökunnan koulutuksen, tuki
ammatillista kasvua ja mahdollisti resurssit projektin toteuttamiseksi. Työyhteisön tuki koettiin myös
tärkeäksi sekä projektiryhmän tuottaman tuotteen hyödyllisyys ja käyttökelpoisuus käytännön hoitotyössä.
Ajan puute aiheutti ongelmia työn erivaiheissa.
Arviointi ja hyödyntäminen
Tämän työn tulosten soveltuvuutta ja käyttöarvoa voidaan hyödyntää missä tahansa työyksikössä.
Kehittämistyön tuloksellisuus ja tehokkuus ovat hyviä, koska siinä saadaan kehitetyksi käytännöstä lähtevää
toimintaa ja saadaan uusia toimivia työkaluja osaamisen kehittämisen tueksi. Tämän kehittämistyön
tuloksia voidaan hyödyntää päivittäisessä lähijohtamisen työssä osaamisen johtamisen kehittymisen
näkökulmasta.
30
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
S23: HENKILÖSTÖMITOITUS – TIETO KÄYTTÖÖN
Lavander, Päivi, TtM, ylihoitaja, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Liljamo, Pia, TtM, erikoissuunnittelija, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Kejonen, Pirjo, FT, TtM, hallintoylihoitaja, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Kehittämistyön lähtökohdat
Hoitotyön johtajien tehtävänä on varmistaa henkilöstön saatavuus sekä sen tehokas ja
tarkoituksenmukainen käyttö. Tämä edellyttää mm. henkilöstöresurssien mitoittamista sekä tehtävien ja
työnjaon uudistamista ja prosessien kriittistä tarkastelua. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä
toteutettiin vuosina 2013-2014 henkilöstömitoitushanke, jossa tavoitteena oli määrittää
hoitohenkilökunnan optimaalinen määrä ja rakenne suhteessa toimintaan. Tämän lisäksi tuotettiin tietoa
yksiköiden toiminnasta ja työnjaosta. Tässä esityksessä tarkastellaan mitoituksen toteutumista, arviointia
ja tiedon hyödyntämistä yhden yksikön - sisätautien poliklinikan - näkökulmasta.
Toteutus
Mitoitus toteutettiin yhteistyössä yksikön kanssa ja tietoa kerättiin poimimalla tunnuslukutietoja eri
tietojärjestelmistä sekä haastattelemalla osastonhoitajaa ja hoitohenkilökuntaa. Mitoitus perustui
avohoitokäynneistä tehtyyn laskelmaan.
Käynnit eriteltiin käyntityypeittäin ja tarvittaessa
huoneittain/resursseittain. Tämän jälkeen yksikön henkilökunta arvioi kuhunkin käyntiin kuluvan välillisen
ja välittömän hoitotyön keston keskiarvon. Tästä laskettiin laskennallinen työpanostarve kutakin
käyntityyppiä tai vastaanottohuonetta kohti vuodessa. Tämän lisäksi arvioitiin vielä välillisen työn osuus eli
esim. ajanvarauksiin ja puhelintunteihin tarvittava työpanos.
Tulokset
Tulokset osoittivat että ammattiryhmien välinen työnjako ja työtehtävät eivät olleet tarkoituksenmukaisia.
Sairaanhoitajilla oli paljon potilaiden ajanvaraukseen, hoidon suunnitteluun sekä aikojen siirtoon ja
perumiseen liittyviä tehtäviä. Välillisen työn osuus oli huomattavan suuri. Myös yksikön sairaanhoitajien
esiintuoma kokemus vahvisti saatua tulosta.
Arviointi ja hyödyntäminen
Mitoitushanke konkretisoi tehdyn työn, kun kunkin potilasryhmän hoitoon saatiin laskennallinen
resurssitarve. Tämän jälkeen poliklinikalla käynnistyi oma kehittämisprojekti, jossa tarkasteltiin työnjakoa
ja mietittiin uusia ratkaisuja sujuvampaan ja kunkin ammattiryhmän osaamisen huomioonottavaan
työnjakoon. Hankkeen tulosten pohjalta tulee lähitulevaisuudessa panostaa poliklinikkatoimintojen
laajempaan tarkasteluun ja kehittämiseen. Ajanvarausten, peruutusten ja siirtojen lisäksi tulee tarkastella
ja arvioida mm. poliklinikoiden toimintakäytänteitä, henkilöstön työnjaollisia asioita sekä sihteerien
tehtäväkuvia. Yhdenmukainen tietojenkeruu ja analysointi antavat hyvän pohjan tietojen vertailuun ja
toiminnan yhtenäistämiseen tavoitteena laadukas, tarkoituksenmukainen ja potilasturvallinen hoito.
31
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
S24: RÖNTGENHOITAJIEN KOKEMUKSIA AUTONOMISEEN TYÖVUOROSUUNNITTELUUN SIIRTYMISESTÄ
KOLMIVUOROTYÖTÄ TEKEVÄSSÄ YKSIKÖSSÄ
Heikkilä Heli, Röntgenhoitaja(YAMK), Apulaisosastonhoitaja, Oulun yliopistollinen sairaala
Jussila Aino-Liisa, TtT, Lehtori, Oulun ammattikorkeakoulu
Sandelin Pirkko, TtT, Yliopettaja, Oulun ammattikorkeakoulu
Autonomisella työvuorosuunnittelulla tarkoitetaan työntekijöiden itse suunnittelemia työvuoroja
työyhteisössä yhdessä sovittujen reunaehtojen puitteissa, noudattaen työaikalakia ja virka- ja
työehtosopimuksia. Työntekijät suunnittelevat työvuoronsa huomioiden työyksikön toiminnan ja
osaamisen riittävyyden jokaisessa työvuorossa. Työnantaja valvoo työvuorosuunnittelua ja ohjaa sekä
seuraa reunaehtojen noudattamista. Autonominen työvuorosuunnittelu edellyttää työntekijöiden välistä
luottamuksellista ja keskustelevaa työkulttuuria, missä työntekijä vastaa osaltaan toiminnan sujuvuudesta.
Työaika-autonomiassa ajattelutapa siirtyy yksilön näkökulmasta työyhteisön näkökulmaan. Työntekijän
rooli muuttuu aktiiviseksi ja vastuulliseksi työvuorojen suunnittelijaksi.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin röntgenhoitajien kokemuksia autonomiseen työvuorosuunnitteluun
siirtymisestä kolmivuorotyötä tekevässä yksikössä. Tutkimus on osa Oulun yliopistollisen sairaalan
päivystysröntgenin työaika-autonomiahanketta. Röntgenhoitajille tehtiin kaksi sähköistä kyselyä, sisältäen
sekä määrälliset että laadulliset osiot. Ensimmäinen aineisto kerättiin ennen työaika-autonomiaan
siirtymistä (n=24). Tässä kyselyssä selvitettiin röntgenhoitajilta silloisen työvuorosuunnittelun
ongelmakohtia ja odotuksia liittyen uuteen autonomiseen työvuorosuunnittelumalliin. Toinen aineisto
kerättiin noin yhdeksän kuukautta autonomiseen työvuorosuunnitteluun siirtymisen jälkeen (n=29), kun
autonomista työvuorosuunnittelua oli jo toteutettu röntgenosastolla. Tässä kyselyssä selvitettiin
röntgenhoitajien kokemuksia työaika-autonomiaan siirtymisen onnistumisesta ja autonomisen
työvuorosuunnittelun toteutuksesta osastolla sekä autonomisen työvuorosuunnittelun vaikutuksista
vuorotyötä tekevän röntgenhoitajan työn ergonomiaan. Molemmat aineistot käsiteltiin tilastollisesti.
Kahden avoimen kysymyksen vastausten analysoinnissa käytettiin teemoittelua.
Ensimmäisen kyselyn tulosten mukaan röntgenhoitajilla oli ennakkoluuloja, mutta myös odotuksia
autonomista työvuorosuunnittelua kohtaan. Epäilyt kohdistuivat työvuorosuunnittelun tasapuolisuuden ja
ergonomisuuden toteutumiseen, yhteistyöhengen löytymiseen, hiljaisimpien työntekijöiden syrjään
jäämiseen ja osaamisen varmistumiseen jokaisessa työvuorossa. Osassa vastauksista oli positiivinen sävy ja
usko autonomisen työvuorosuunnittelun mahdollisuuksiin. Toisen kyselyn tulosten mukaan ergonomisuus
työssä parani autonomisen työ-vuorosuunnittelun myötä, jolloin työn ja vapaa-ajan yhteensovittaminen
helpottui, työssä jaksaminen ja työmotivaatio lisääntyivät. Työvuorojen koettiin olevan tasapuolisempia
kuin aiemmin ja tämän uskottiin vaikuttaneen positiivisesti työn mielekkyyteen. Lisäksi vuorovaikutus
työntekijöiden keskuudessa lisääntyi.
Tuloksia hyödynnetään autonomisen työaikasuunnittelun edelleen kehittämisessä kolmivuorotyötä
tekevällä päivystysröntgenosastolla. Tuloksia voidaan hyödyntää myös työaikasuunnittelumuutoksen
läpiviemisessä työyksiköissä sekä jaetun johtajuuden näkökulman juurruttamisessa autonomiseen
työvuorosuunnitteluun.
32
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
S25: HENKILÖSTÖMITOITUS NUORISOPSYKIATRISESSA YKSIKÖSSÄ – HOITOTYÖN SISÄLTÖ NÄKYVÄKSI
Liljamo Pia, TtM, erikoissuunnittelija, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Vainiokangas Matti, TtM, osastonhoitaja, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Lavander Päivi, TtM, ylihoitaja, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Kejonen Pirjo, FT, TtM, hallintoylihoitaja, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Kehittämistyön lähtökohdat ja tavoitteet
Henkilöstön saatavuuteen ja osaamiseen vaikuttaminen on keskeinen asia tulevaisuuden sosiaali- ja
terveydenhuollon palveluja järjestettäessä. Uudistuvissa rakenteissa tämä edellyttää resurssitarpeiden
ennakointia sekä nykyisten henkilöstöresurssien tarkoituksenmukaista mitoittamista. Pohjois-Pohjanmaan
sairaanhoitopiirin (PPSHP) mitoitushankkeen (2013–2014) tavoitteena oli tuottaa tietoa hoitohenkilöstön
määrästä suhteessa toimintaa kuvaaviin tietoihin, verrata saatua tietoa nykyisiin henkilöstöresursseihin ja
-rakenteeseen, ja näiden pohjalta määrittää yksiköille optimaalinen henkilöstömäärä. Laskentamallin
pohjana käytettiin WHO:n (World Health Organisation) WISN-malliin (Workload Indicators of Staffing Need)
pohjautuvaa laskentamallia. Hankkeessa mitoitettiin kaikki PPSHP:n yksiköt, mutta tässä esityksessä
keskitytään psykiatrian vuodeosaston laskentamalliin ja kerrotaan, mistä tiedoista ja osatekijöistä laskenta
koostui ja mikä merkitys tiedolla on ollut psykiatriselle hoitotyölle ja hoitotyön johtamiselle.
Toteutus ja tulokset
Psykiatrian yksiköissä laskenta toteutettiin syksyllä 2014 ja tarvittavat tunnuslukutiedot toiminnasta
poimittiin ajalta 1.1.–30.6.2014. Kaikkien vuodeosastojen laskennan perusteet olivat tuotetuissa
hoitopäivissä, toteutuneessa hoitajatyöpanoksessa ja olemassa olevien vakanssien määrässä. Näiden lisäksi
psykiatrialla eri tiedonkeruu- ja laskentamallien avulla määriteltiin erittäin vaativan/aikaa vievän hoitotyön
tarve (esim. 100 % psykiatrisen vierihoidon ja erilaisten rajoitusten aiheuttama lisähoidon tarve) sekä
hoidollisen läsnäolon tarve. Kokonaislaskennan avulla saatiin tieto optimaalisesta työpanostarpeesta ja
arvio henkilöstömäärän riittävyydestä nykyiseen ja mahdollisesti muuttuviin tarpeisiin.
Arviointi ja tiedon hyödyntäminen
Psykiatriset työyksiköt hyötyvät mitoituksen toteuttamisesta psykiatrisen työn läpinäkyväksi
muuttumisesta, sillä aiemmin psykiatrista hoitotyötä ei ole syvällisesti analysoitu työn sisällön ja
välttämättömän resurssitarpeen välisestä näkökulmasta. Hoitotyön mitoituksen myötä pystytään tuomaan
tarkasteltavaksi osaston perustehtävän kannalta hoidolle välttämättömät tehtävät ja niihin tarvittava
henkilöstöresurssimäärä. Johtamistyön kannalta mitoituksen toteuttaminen ohjaa työyksiköitä aiempaa
laadukkaampaan resurssien hyödyntämiseen ja jakamiseen työyksikön ydintehtäviä toteutettaessa ja niitä
kehitettäessä.
33
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
S26: TYYTYMÄTTÖMYYS SAAMAANSA KOHTELUUN
Mäkelä Mailis, TtT, osastonhoitaja, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Kyngäs Helvi, THT, professori, Oulun yliopisto, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö,
Ylihoitaja (sv)/ Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Suomi oli ensimmäinen maa Euroopassa, joka sääti potilaan oikeudet laissa vuonna 1993. Laki muutti
potilaan aseman hoidon kohteena olevasta objektista aktiiviseksi ja tasa-arvoiseksi toimijaksi. Potilaat ovat
valmiita toimimaan omien oikeuksiensa puolesta. Eri palautteiden ja oikeusturvakeinojen määrät ovat
lisääntyneet viime vuosina. Potilaslain mukaan terveyden- ja sairaanhoitoonsa tai siihen liittyvään
kohteluunsa tyytymättömällä potilaalla on oikeus tehdä muistutus terveydenhuollosta vastaavalle
johtajalle. Potilas käyttää muistutusmenettelyä silloin, kun hän pyrkii korjaamaan havaitsemansa
epäkohdan tai esittää vaatimuksen henkilökunnan tekemästä virheestä.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mistä asioista muodostuu potilaan kokema tyytymättömyys
saamaansa kohteluun terveydenhuollon palveluja käytettäessä. Tutkimuskysymys oli, mitkä asiat
aiheuttavat potilaan kokemaa tyytymättömyyttä saamaansa kohteluun. Aineisto kerättiin sanomalehti
Kalevan yleisönosaston mielipidekirjoituksista vuoden 2012 ajalta (n = 127) ja PPSHP: n saapuneista ja
saatavilla olevista muistutuksista vuosilta 1993–2012 (n = 956). Aineisto analysoitiin induktiivisellä
sisällönanalyysillä. Analyysiä jatkettiin aineiston kvantifioinnilla, jonka jälkeen tulokset voitiin esittää myös
lukumäärinä ja prosentteina.
Sanomalehden yleisönosaston mielipidekirjoituksissa esiintyi tyytymättömyyttä terveydenhuollon
palveluihin. Kirjoittajista oli saamaansa kohteluun tyytymättömiä 14 % ja sekä hoitoon ja kohteluun
tyytymättömiä 18 %. Kolmasosa muistutuksen tekijöistä (33 %) oli tyytymättömiä saamaansa kohteluun,
joka ilmeni potilaan kokemuksena alistamisesta, henkisestä väkivallasta, epäammatillisesta
käyttäytymisestä sekä koskemattomuuden loukkaamisesta. Näistä muistutuksista oli potilaiden itsensä
tekemiä 63 %, omaisten tekemiä 22 % ja vanhempien tekemiä 14 %. Alistamista koettiin tapahtuvan eniten
lääkärin taholta ja fyysisen koskemattomuuden loukkauksia hoitohenkilökunnan taholta.
Tutkimuksen tuloksissa ilmenee, että potilastyytyväisyyden ja potilaan kohtelun kannalta merkityksellisiä
asioita ovat potilaan kuunteleminen sekä ammatillinen ja ystävällinen kohtaaminen. Potilaslain mukaisia
muistutuksia ei ole aikaisemmin tutkittu. Tutkimuksen kannalta merkityksellistä on, että hoito ja kohtelu
voidaan erottaa toisistaan, jolloin niiden kehittäminen on tarkoituksenmukaisempaan. Tutkimus antaa
uutta tietoa potilaan kohtaamiseen ja hoitotyön kehittämiseen.
34
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
Perjantain 24.9.2015 sessioiden tiivistelmät (S27-S50)
Sessio 6: Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen II
S27: VAUVAMYÖNTEISYYDEN NYKYTILA SUOMESSA VASTASYNTYNEEN IHOKONTAKTIN TOTEUTUMISEN
OSALTA
Hakala Mervi, TtM, TtT-koulutettava, kätilö, vs aoh, Oulaskankaan sairaala, PPSHP
Kaakinen Pirjo, TtT, yliopistonlehtori, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun
yliopisto
Kääriäinen Maria, TtT, professori ma., Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun
yliopisto
Elo Satu TtT, dosentti, yliopistonlehtori, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun
yliopisto
Vauvamyönteisyydellä tarkoitetaan imetyksen suojelemista, edistämistä ja tukemista kaikissa paikoissa,
joissa hoidetaan raskaana olevia, synnyttäviä, synnyttäneitä ja imeväisikäisiä lapsia. Imetyksen
huolestuttavan vähentymisen johdosta The World Health Organization ja Unicef julkaisivat vuonna 1991
maailmanlaajuisen Baby Friendly Hospital Initiative- toimintaohjelman (BFHI). Vauvamyönteisistä
sairaaloista löytyvät selkeät ohjeistukset hoitajille imetyksen tukemiseen ja sen seurauksena sairaaloissa
toimitaan eri tavalla kuin ei-vauvamyönteisissä sairaaloissa. Synnytyssairaalan imetystä edistäviä
vauvamyönteisiä hoitokäytäntöjä ovat varhainen ihokontakti, ensi-imetys, imetysasentojen ohjaus, vauvan
imemisotteen tarkastaminen, ympärivuorokautinen vierihoito, lapsentahtinen imetys sekä täysimetykseen
tukeminen. Suomessa ihokontaktin toteutumisen tutkimukset ovat keskittyneet Etelä-Suomen alueelle ja
tulosten mukaan ihokontakti toteutuu siellä 87 %:sti Ihokontaktin valitsemisen perusteluna on aiheen
vähäinen tutkimustieto valtakunnallisesti.
Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata vauvamyönteisyyden nykytilaa Suomen synnytyssairaaloissa
ihokontaktin
toteutumisen
osalta.
Tutkimuksen
tuomaa
tietoa
voidaan
hyödyntää
synnytyssalihenkilökunnan jokapäiväisessä työssä vastasyntyneiden ja synnyttäneiden äitien parissa.
Tutkimuskysymykset ovat: Miten ihokontakti Suomen synnytyssairaaloissa toteutuu kätilöiden ja äitien
kuvaamana? Mitkä taustatekijät ovat yhteydessä ihokontaktin toteutumiseen?
Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena ja aineisto muodostuu yhden viikon aikana synnyttäneistä
äideistä (n=111) ja heitä synnytyssalissa hoitaneista kätilöistä (n=272) kahdeksassa Suomen
synnytyssairaalassa. Vastausprosentti äitien osalta oli 59 ja kätilöiden osalta 57. Synnytyssairaalat valittiin
satunnaisotannalla kaikista Suomen synnytyssairaaloista siten, että mukaan tuli kaksi sairaalaa kustakin
THL:n asettamasta sairaalatyypistä. Strukturoidut kysymykset analysoitiin tilastollisin menetelmin ja
avoimet kysymykset luokiteltiin sisällön erittelyllä.
Tulosten mukaan ihokontakti toteutui äidin ja vastasyntyneen välillä hyvin alatiesynnytysten jälkeen. Isän
ja vastasyntyneen välinen ihokontakti toteutui selkeästi vähemmän ja enimmäkseen keisarileikkauksen
jälkeen. Ihokontakti alkoi keskimäärin kuuden minuutin iässä ja kesti puolitoista tuntia. Äideistä 85 %:a piti
ihokontaktia erittäin positiivisena. Ihokontakti estyi enimmäkseen keisarileikkauksen ja vauvan vointiin
liittyvien syiden takia. Useat tekijät olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä ihokontaktin
toteutumiseen. Tutkimuksen mukaan ihokontaktin toteutumiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota juuri
keisarileikattujen vastasyntyneiden osalta.
35
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
S28: VANHEMPIEN KÄSITYKSIÄ LAPSENSA KIVUNHOITOON OSALLISTUMISTA EDISTÄNEISTÄ TEKIJÖISTÄ
VASTASYNTYNEIDEN TEHO-OSASTOLLA
Palomaa Anna-Kaija, TtM-opiskelija, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto
Korhonen Anne, TtT, kliinisen hoitotieteen asiantuntija, Oulun yliopistollinen sairaala
Pölkki Tarja, TtT, dosentti, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto
Tutkimuksen tausta. Vastasyntynyt lapsi kokee kipua osana tehohoitoa. Vanhemmat ovat huolissaan kivun
haittavaikutuksista, kipulääkityksen riittävyydestä ja sivuvaikutuksista, ja kokevat turhautuneisuutta, kun
eivät voi toteuttaa vanhemman suojelevaa roolia. Useat vanhemmat ovat ilmaisseet halukkuutensa
osallistua lapsensa kivunlievitykseen. Perhekeskeisen hoitotyön periaatteiden mukaisesti vanhemmilla on
oikeus osallistua lapsensa hoitoon ja sitä koskevaan päätöksentekoon haluamallaan tavalla. Vanhempien
osallistumisesta vastasyntyneen lapsensa kivunhoitoon vaikuttavista tekijöistä on vähän tutkimustietoa.
Tutkimuksen tarkoitus. Tutkimuksessa kuvataan vanhempien käsityksiä lapsensa kivunhoitoon
osallistumiseen edistävistä tekijöistä vastasyntyneiden teho-osastolla. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa
tietoa, jota voidaan hyödyntää kehitettäessä interventioita, joilla voidaan edistää vanhempien
osallistumista lapsensa kivunlievitykseen tehohoitoympäristössä ja tukea normaaliin vanhemmuuteen
kasvamista.
Aineisto ja menetelmät. Tutkimusaineisto muodostui kyselylomakkeen avoimien kysymysten vastuksista.
Kyselylomakkeet lähetettiin vuosien 2012–2013 aikana vanhemmille (N=328), joiden vastasyntynyt lapsi oli
hoidossa Suomen yliopistosairaalan yksikössä, jossa hoidetaan tehohoitoa tai tehovalvontaa tarvitsevia
vastasyntyneitä ja keskosia. Yksiköihin (n=7) lähetetyistä lomakkeista palautui 182 lomaketta, joista 5
jouduttiin hylkäämään puuttuvien tietojen vuoksi. Kyselylomakkeen avoimiin kysymyksiin vastasi 140
vanhempaa (79% kaikista vastanneista). Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Lisäksi
aineisto kvantifioitiin laskemalla kuinka monta kertaa tietyn luokan sisältämä asia ilmeni aineistossa.
Tulokset. Tutkimustulosten mukaan vanhempien lapsensa kivunhoitoon osallistumista edistävät tekijät
muodostuivat viidestä pääluokasta. Kivunhoitoon osallistumista edisti vanhemman saama ohjaus
henkilökunnalta, vanhemman tietoisuus omasta roolistaan, vanhemman motivaatio osallistua
kivunlievitykseen, vanhemman osallistumista edistävä ympäristö sekä toimiva kommunikaatio.
Vanhemman saama ohjaus henkilökunnalta muodostui suurimmaksi luokaksi (41% maininnoista).
Vanhemmat kokivat, että tiedonsaanti, monipuoliset ohjausmenetelmät, yksilöllisten ohjaustarpeiden
huomioiminen ja ohjaamiseen käytetty aika edistivät heidän osallistumistaan.
Johtopäätökset. Hoitohenkilökunnan on tärkeää ymmärtää vanhempien osallistumisen merkitys ja
korostaa vanhempien mahdollisuutta osallistua vastasyntyneen kivunlievitykseen heidän toivomallaan
tavalla. Lisäksi on oleellista ottaa huomioon vanhempien yksilölliset ohjauksen tarpeet sekä kannustaa ja
rohkaista vanhempia olemaan läsnä ja osallistumaan kivunhoitoon.
36
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
ES29: MOTIONAALINEN TUKI SYNNYTYKSESSÄ AUTTAA PARHAITEN POHJOISSUOMALAISIA ÄITEJÄ
Pirkko Nikula, TtM, osastonhoitaja, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Helena Laukkala, FM, tilastotieteilijä, Lapin yliopisto
Tarja Pölkki, TtT, dosentti, Oulun yliopisto
Tausta. Synnytyskivun helpottamiseksi turvaudutaan yhä useammin erilaisiin lääkkeellisiin
kivunlievitysmenetelmiin ja toimenpiteisiin, jotka voivat lisätä operatiivisen synnytyksen riskiä. Tavoitteena
on kuitenkin luonnollinen syntymä, jossa vältetään tarpeetonta puuttumista synnytyksen kulkuun.
Kansainvälisten tutkimusten mukaan synnytyksenaikaisella kokonaisvaltaisella tuella on osoitettu olevan
monia positiivisia vaikutuksia, mutta Suomessa aiheesta on edelleen vähän tutkimustietoa.
Tarkoitus ja tutkimusongelmat. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata pohjoissuomalaisten äitien käsityksiä
saamastaan synnytyksenaikaisesta tuesta. Tutkimuskysymykset olivat: (1) minkälainen tuki auttaa äitejä
synnytyksen aikana ja (2) mitkä taustatekijöistä ovat yhteydessä synnytystuen muotoihin, jotka auttoivat
äitejä parhaiten synnytyksen aikana.
Tutkimusaineisto ja -menetelmät. Tutkimus oli kuvaileva, korrelatiivinen poikkileikkaustutkimus.
Tutkimusaineisto kerättiin kansainvälisesti luotettavalla Bryanton Adaptation of Nursing Support In Labormittarilla (BANSILQ) erään pohjoissuomalaisen sairaalan lapsivuodeosastolta keväällä 2012.
Kyselylomakkeet jaettiin sairaalassa synnyttäneille äideille (N = 300), jotka palauttivat lomakkeet osastolla
oloaikanaan (n = 260). Vastausprosentti oli 87 %. Aineisto analysoitiin tilastollisilla menetelmillä.
Tutkimukselle saatiin eettisen toimikunnan puoltava lausunto ja äidit allekirjoittivat suostumuksen
halukkuudestaan osallistua tutkimukseen.
Tulokset. Äitien arvioinneissa kaikki kolme tuen osa-aluetta (emotionaalinen, tiedollinen ja konkreettinen
tuki) olivat tärkeitä, joista emotionaalinen tuki osoittautui auttavimmaksi synnytyksen aikana. Kätilön
yksittäisistä toiminnoista erityisesti ”kehuminen” (ka 4,77), ” hoitaminen yksilöllisesti” (ka 4,75) ja
”vastaaminen totuudenmukaisesti ja ymmärrettävästi ” (ka 4,71) auttoivat parhaiten synnytyksen aikana.
Taustatekijöistä tilastollisesti merkitsevä yhteys oli positiivisen synnytyskokemuksen ja emotionaalisen (p <
0.001), konkreettisen (p < 0.001) ja tiedollisen (p = 0.006) tuen välillä sekä synnyttäneisyyden ja tiedollisen
tuen välillä (p = 0.049).
Johtopäätökset. Tulokset osoittivat, että emotionaalinen, tiedollinen ja konkreettinen tuki ovat yhteydessä
positiiviseen synnytyskokemukseen. Käytännön hoitotyössä synnytyksenaikainen tuki tulisi mahdollistaa
jokaiselle synnyttävälle naiselle, ottaen huomioon erityisesti ensisynnyttäjät. Tutkimuksen tuloksia voidaan
hyödyntää kätilötyössä sekä kehitettäessä synnytyksenaikainen tuen malli näyttöön perustuen.
37
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
S30: PIENIN ASKELIN ETEENPÄIN – IMETYSOHJAUS TERVEYDENHOITAJIEN KUVAAMANA
Stolt Jaana, KM, sairaanhoitaja (YAMK), Lapin ammattikorkeakoulu,
Paloste Airi, KT, Yliopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu
Tutkielma on osa Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä, Oulun yliopistollisessa sairaalassa, naisten ja
lasten tulosalueella toteutettavaa imetyksen edistämisen kehittämishanketta (2013–2017). Tutkielman
tarkoituksena oli kuvata terveydenhoitajien käsityksiä imetysohjauksesta neuvolassa ja synnytysosastolla.
Tutkielman tarkoituksena oli myös selvittää terveydenhoitajien käsityksiä imetysohjauksessa tehtävästä
yhteistyöstä synnytysosaston ja neuvolan välillä. Tutkielman tavoitteena oli saada tietoa siitä, millä tavalla
imetysohjaus toteutuu neuvolatyössä ja millä tavalla käytännöt ovat yhteneväiset synnytysosaston ja
neuvolan välillä. Saadun tiedon avulla on mahdollista kehittää imetysohjauksen yhteneväisyyttä ja laatua.
Tutkielmassa käytettiin laadullista lähestymistapaa. Tutkittavat olivat terveydenhoitajia (6) kahdesta eri
Oulun kaupungin neuvolasta. Aineistonkeruussa käytettiin teemahaastattelua ja aineisto analysoitiin
induktiivisesti sisällön analyysillä. Tulosten mukaan terveydenhoitajat kuvaavat imetysohjauksen sisällön
neuvolassa olevan epäyhtenäinen, koska yleisiä sitä ohjaavia tavoitteita ei ole määritelty. Imetysohjaus
aloitetaan äitiysneuvolassa ensimmäisellä käynnillä ja siihen palataan lähellä synnytystä. Ensisynnyttäjät
osallistuvat perhevalmennukseen, jonka yhtenä aiheena on imetys. Kotikäynti on tärkeä synnytyksen
jälkeisessä imetysohjauksessa. Terveydenhoitajien käsitys synnytysosastolla toteutettavasta
imetysohjauksesta perustuu äitien heille kertomiin kokemuksiin. Terveydenhoitajat näkevät tärkeänä
yhteistyön kehittämiskohteena imetysohjauksen kirjaamisen ja tiedonkulun parantamisen neuvolan ja
synnytysosaston välillä. Imetysohjauksen kehittäminen vaatii johdon tukea ja nykyistä tiiviimpää ja
monipuolisempaa yhteistyötä neuvolan ja synnytysosaston välillä.
Imetyksen edistäminen vaatii yhtenäisiä tavoitteita eri toimijoiden kesken. Se vaatii myös jatkuvaa
koulutusta ja tietotaidon päivittämistä. Imetyksen suojelu on kaikkien äitiyshuollossa ja synnyttäneiden
äitien hoitotyössä toimivien tahojen yhteinen asia. Imetykseen tarvitaan ammatillista ohjausta.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää laadittaessa paikallista yhtenäistä imetysohjausketjua.
38
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
Sessio 7: Ikääntyneiden hyvinvoinnin edistäminen II ja vaikuttava kliininen
hoitotyö
S31: LÄÄKKEETTÖMÄT KIVUNHOITOMENETELMÄT SYÖPÄÄ SAIRASTAVIEN SAATTOHOITOVAIHEESSA
OLEVIEN POTILAIDEN KIVUN HOIDOSSA
Minna Hökkä, TtM, TtT-opiskelija, Oulun yliopiston tutkijakoulu
Pirjo Kaakinen, TtT, yliopistonlehtori (ma), Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun
yliopisto
Tarja Pölkki TtT, dosentti, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto
Tausta. Maailmanlaajuisesti syöpä on johtava kuolinsyy ja kipu on syövän yleisin oire. Tutkimusten mukaan
kipu on usein pelätty oire, joka heikentää saattohoidossa olevan potilaan elämänlaatua. Laajoissa
seurantatutkimuksissa on osoitettu, että kivunhoidossa on edelleen kehitettävää. Vaikka syöpäkivun
hoidossa lääkehoito on keskeinen kulmakivi hoidon onnistumisen kannalta, on lääkehoidon optimoinnin
jälkeen suositeltavaa käyttää myös lääkkeettömiä hoitokeinoja potilaiden kokonaisvaltaisen kivun
hallitsemiseksi. Kokoavaa tutkimustietoa lääkkeettömien menetelmien hyödyistä ja haitoista ei kuitenkaan
ole olemassa, vaikka niitä käytetään laajasti kivunhoidossa.
Tarkoitus ja tutkimuskysymykset. Tutkimuksen tarkoitus oli arvioida ja tehdä synteesiä syöpää sairastavan
saattohoitovaiheessa olevan potilaan kivunhoidossa käytettävien lääkkeettömien keinojen
vaikuttavuudesta ja turvallisuudesta. Tutkimuskysymykset olivat: (1) mitkä lääkkeettömistä
kivunhoitomenetelmistä ovat tehokkaita syöpää sairastavien potilaiden kivunhoidossa? ja (2) mitkä näistä
menetelmistä ovat turvallisia hoitokeinoja saattohoitovaiheessa olevan syöpää sairastavan potilaan
kivunhoidossa?
Aineisto ja menetelmät. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tiedonhaku
toteutettiin CINAHL-, MEDIC-, MEDLINE- ja PsycINFO-tietokannoista marraskuun 2012 − tammikuun 2013
aikana. Lisäksi alkuperäistutkimuksia haettiin manuaalisella haulla. Haku tuotti yhteensä 463 artikkelia,
joista katsaukseen valikoitui kaksivaiheisen valintaprosessin ja laadunarvioinnin jälkeen yhdeksän RCT- ja
kaksi kvasikokeellista tutkimusta (n = 11).
Tulokset. Tutkimuksen tuloksissa selvisi, että esimerkiksi hieronnalla ja TENS-menetelmällä oli rajoitettua
näyttöä siitä, että ne vähensivät syöpää sairastavan potilaan kipua lyhyellä aikavälillä. Varsin vähän
haittavaikutuksia tutkimuksissa oli raportoitu lääkkeettömien kivunhoitomenetelmien käytön yhteydessä.
Systemaattisesti haittavaikutuksia hoitomenetelmistä oli kerätty kuudessa tutkimuksessa. Tutkimusten
vähäinen määrä, lyhyet seuranta-ajat ja pienet koe- ja kontrolliryhmät aiheuttivat sen, että riittävää näyttöä
menetelmien tehosta ja turvallisuudesta ei voitu osoittaa.
Johtopäätökset. Katsauksen tulosten mukaan tarvitaan lisää tutkimusnäyttöä lääkkeettömien
hoitokeinojen tehokkuudesta ja turvallisuudesta syöpää sairastavan saattohoitovaiheessa olevan potilaan
kivunhoidossa. Tulokset osoittivat, että joillakin menetelmillä oli välitön ja lyhytaikainen vaikutus kivun
lievittymiseen. Jatkossa aiheesta on tärkeää tuottaa myös laadullista tutkimustietoa potilaiden
näkökulmasta.
39
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
S32: SUOLISTOSYÖPÄPOTILAAN PREOPERATIIVINEN OHJAUS
Siik, Kirsti, TtK, TtM -opiskelija, esh, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto
Kääriäinen, Maria, TtT, professori ma., Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun
yliopisto
Elo, Satu, TtT, dosentti, yliopistonlehtori, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun
yliopisto
Suolistosyövät ovat yleistyvä syöpälaji niin Suomessa kuin maailmallakin. Ensisijainen hoito on aina
kasvaimen
poistaminen.
Uusien
leikkaustekniikoiden
ja
kehittyneiden
anestesiaja
kivunhoitomahdollisuuksien avulla pyritään minimoimaan leikkauksen aiheuttamaa stressiä potilaissa ja
ehkäisemään jo ennakolta mahdollisia ongelmia. Nopean kotiuttamisen mahdollistumisen myötä
hoitojaksot sairaalassa ovat lyhentyneet. Terveydenhuollon ammattilaisten onkin aloitettava potilaan
ohjaus jo ennen leikkausta, jotta potilas saisi kaiken tarvitsemansa tiedon ja tuen. Merkittävä osa
suolistosyöpäpotilaista on ikääntyneitä, jolloin onnistunut ohjaus on kotona selviämisen ja nopean
toipumisen kannalta erittäin keskeisessä asemassa. Terveydenhuollon ammattilaisilta edellytetään hyvää
kirjallista ja potilaan taustan ja aikaisemmat kokemukset huomioivaa suullista ohjausta.
Suolistosyöpäpotilaiden preoperatiivista ohjausta on tutkittu kansainvälisesti niukasti ja Suomessa ei
lainkaan.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata terveydenhuollon ammattilaisten käsityksiä
suolistosyöpäpotilaiden preoperatiivisesta ohjauksesta. Tavoitteena on saada tietoa preoperatiivisen
ohjauksen kehittämiseen.
Aineisto kerättiin haastattelemalla (n=26) ohjaukseen osallistuvia
terveydenhuollon ammattilaisia kolmen sairaanhoitopiirin alueella. Haastattelut toteutettiin teemoihin
(ohjauksen toteutuminen, sisällöt ja kehittämishaasteet) perustuvina ryhmä- ja yksilöhaastatteluina ja
aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällön analyysillä.
Alustavien tulosten mukaan preoperatiivisessa ohjauksessa keskeistä on potilaan psykososiaalinen
tukeminen elämään sairautensa kanssa ja valmistautuessaan leikkaukseen. Potilaat kaipaavat
tulevaisuuteen rohkaisemista sekä henkistä ja sosiaalista tukemista. Tärkeää on myös tyydyttää potilaiden
tiedolliset tarpeet. Heidän pitää saada tietoja itse sairaudesta ja sen hoidosta, ennusteesta ja
hoitoprosessista. Ohjauksen sisällön kolmas ulottuvuus liittyy ohjauksen kaksisuuntaiseen luonteeseen.
Potilaalta saatujen tietojen ja potilaan tarpeisiin suhteutetun ohjauksen avulla pyritään varmistamaan
turvallinen leikkaus. Tarkemmat tulokset raportoidaan hoitotiedepäivillä.
Tuotetun tiedon avulla on mahdollista kehittää suolistosyöpäpotilaiden ohjauksen sisältöä paremmin
potilaiden tarpeita vastaavaksi ja potilaiden omaksumiskyvyn paremmin huomioivaksi. Tuloksia voidaan
käyttää myös henkilöstön ohjausosaamisen kehittämiseen.
40
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
S33: KAKSIPORTAINEN VUOROVAIKUTTEINEN KOULUTUSMALLI HOITAJIEN TEKEMIEN VIERITUTKIMUSTEN
LAADUN PARANTAMISEKSI. VEREN GLUKOOSIMÄÄRITYKSEN LAATU PITKÄLLÄ AIKAJAKSOLLA
Liisa Lehto, TtT, Vieritutkimusasiantuntija, Nordlab, Oulu
Aini Bloigu, Luk, Suunnittelija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Oulu
Eeva Liikanen, TtT, koulutuspäällikkö, yliopettaja, Tampereen ammattikorkeakoulu
Aimo Ruokonen, Kliinisen kemia emeritusprofessori, Oulun yliopisto
Tutkimusten ja raporttien mukaan hoitajia (mm. sairaanhoitajat, lähihoitajat) on koulutettu hyvin erilaisilla
metodeilla ja malleilla tekemään vieritutkimuksia (entinen nimi pikakoe). Nämä koulutukset on toteutettu
tai ainakin suunniteltu yhteistyössä laboratorioammattilaisten kanssa. Kaksiportainen, vuorovaikutteinen
koulutus- ja hallintomalli kehitettiin hoitajien tekemien vieritutkimusten laadun parantamiseksi Oulun
yliopistollisessa sairaalassa (Oys) yhteistyössä laboratorioammattilaisten ja hoitoyksiköiden edustajien
kanssa. Mallia sovellettiin veren glukoosin määrittämiseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää
koulutusmallin vaikutusta hoitajien tekemien verenglukoosimääritysten laatuun pitkän ajanjakson aikana
yliopistollisessa sairaalassa ja perusterveydenhuollon alueella.
Tutkimuksessa verrattiin kaksiportaisella vuorovaikutteisella koulutusmallilla koulutettujen Oys:n ja Oulun
kaupungin yksiköiden hoitajien sekä Oys:n laboratorion (nykyisin Nordlab, Oulu) laboratoriohoitajien
sisäisen kontrollin tuloksia vuosina 2010, 2011 ja 2012. Koulutuksen vaikutusta määritysten laatuun
tutkittiin käyttäen tilastollista menetelmää. Kahdella eri verenglukoosimittarilla, Ascensia Contour ja
Contour, saadut sisäisen kontrollin tulokset (yhteensä 16219) luokiteltiin mittareiden, eri yksiköiden
hoitajien sekä käytössä olleiden liuskaerin mukaan.
Kaksiportaisella koulutusmallilla koulutettujen hoitajien hyvä verenglukoosimittausten analyyttinen
laatutaso säilyi pitkällä ajanjaksolla sekä sairaalan että perusterveydenhuollon yksiköissä.
Laboratoriohoitajien tulosten hajonnat olivat vain satunnaisesti pienemmät (CV% 2.8 - 3.3; P = 0.238, 0.038
ja 0.522 vuosina 2010, 2011 and 2012) kuin vastaavaa Ascensia Contour mittaria käyttävien hoitajien
saamat tulokset. Laatusuositukset saavutettiin molemmilla mittareilla.
Kaksiportainen vuorovaikutteinen koulutusmalli osoittautui tehokkaaksi työkaluksi sairaalan ja
perusterveydenhuollon hoitajien veren glukoosimääritysten laadun parantamiseen. Hyvä, kerran
saavutettu glukoosimääritysten laatutaso säilyi pitkällä aikajaksolla. Mallin perusteena oli käyttää
suhteellisen vähän laboratorioresursseja ja silti päästä hyvään laadulliseen lopputulokseen. Koulutusmallia
käyttäen hoitajat saavuttivat lähes saman laatutason kuin laboratorioammattilaiset ja malli soveltuu myös
muiden vieritutkimusten laadun parantamiseen.
41
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
S34:
RINTASYÖPÄÄ
SAIRASTAVIEN
NAISTEN
ELÄMÄNLAADUSTAAN JA TUEN TARPEESTAAN
SÄDEHOITOJAKSON
AIKAISET
KOKEMUKSET
Niemelä Elina, Röntgenhoitaja(AMK), Lapin keskussairaala
Jussila Aino-Liisa, TtT, Lehtori, Oulun ammattikorkeakoulu
Sandelin Pirkko, TtT, Yliopettaja, Oulun ammattikorkeakoulu
Rintasyöpään sairastuu Suomessa vuosittain yli 4000 naista. Rintasyövän hoito on yksilöllistä mutta yleisin
hoitomuoto on kirurginen. Liitännäishoitoina sairastuneille annetaan myös solunsalpaaja- ja sädehoitoa.
Pitkän sädehoitojakson aikana potilaalle voi ilmaantua hoidosta erilaisia sivuvaikutuksia kuten
hoitoväsymystä ja mielialan vaihteluita, joilla on merkitystä koettuun elämänlaatuun.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla rintasyövän takia sädehoitoa saavien naisten kokemuksia
sädehoidon aikaisesta elämänlaadusta ja tuen tarpeestaan. Tutkimustehtävinä olivat 1) millaisia varhaisia
sivuvaikutuksia rintasyöpään sairastuneet naiset kuvaavat saaneensa sädehoidon aikana ja 2) millaiseksi
sädehoitoa saavat naiset kokevat elämänlaatunsa sädehoitojakson aikana ja 3) millaista tukea naiset
kokevat tarvitsevansa sädehoidon aikana? Aineisto kerättiin avoimella teemoitetulla kirjeellä Oulun
yliopistollisen sairaalan sädehoidon yksikössä ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Teemoitetun
kirjeen palautti 20 naista.
Tuloksina todetaan, että naisilla esiintyi monenlaisia varhaisia sivuvaikutuksia aina iho-oireista, kipuun ja
muihin oireisiin. Varhaiset sivuvaikutukset vaikuttivat elämänlaadun eri osa-alueisiin monella tavalla. Osa
vastaajista koki sivuvaikutusten vaikuttaneen jonkin verran heidän elämänlaatuunsa. Osa vastaajista
puolestaan koki kivun vaikuttaneen hallitsevasti siten, että kipu oli hoidettava ensin pois, jotta pystyi
tekemään muita askareita. Osa vastaajista koki, etteivät sädehoidon varhaiset sivuvaikutukset vaikuttaneet
mitenkään heidän elämänlaatuunsa. Naisten tarvitseman tuen määrä oli yksilöllistä. Toiset kokivat
saaneensa riittävästi tukea sädehoidon yksikön henkilökunnalta. Lisäksi heidän vastauksissaan korostui
perheen ja kumppanin tuen tärkeys. Osa vastaajista koki tarvinneensa enemmän tukea henkilökunnalta
kuin sai, muun muassa ihon tarkkailussa ja hoidossa sekä psyykkisten asioiden käsittelyssä.
Johtopäätöksenä todetaan, että naisten varhaisten sivuvaikutusten määrä ja niiden merkitys naisen
kokemaan elämänlaatuun oli suoraan riippuvainen naisen saamasta hoidonsisällöstä. Mitä vähemmillä
hoidoilla nainen pääsi rintasyövän hoidossa, sitä pienemmällä todennäköisyydellä hän sai voimakkaita
varhaisia sivuvaikutuksia. Tarvittavan tuen määrä riippui naisen taustasta ja hoitolinjasta pääpiirteittäin
siten, että mitä vahvempaa tukea nainen sai lähipiiriltään, sitä vähemmän hän tarvitsi lisätukea sädehoidon
yksikön henkilökunnalta.
42
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
S35: TURVALLISEN LÄÄKEHOIDON TOTEUTTAMINEN IKÄÄNTYNEIDEN PITKÄAIKAISHOIDOSSA
Karttunen, Markus, TtM, TtT-opiskelija, lehtori, Oulun ammattikorkeakoulu
Kääriäinen, Maria, TtT, professori ma., Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun
yliopisto
Elo, Satu TtT, dosentti, yliopistonlehtori, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö Oulun
yliopisto
Jotta lääkehoito on tehokasta ja turvallista, on hoitohenkilökunnan kyettävä toteuttamaan se oikein, mutta
myös seuraamaan lääkkeen toivottuja ja ei-toivottuja vaikutuksia. Ikääntyneet ovat yleensä monisairaita ja
heidän käyttämänsä lääkemäärät suuria. Terveydenhuollon haittatapahtumista suurin osa raportoidaan
lääkehoidon osa-alueilta ja haittatapahtumien riski kasvaa lääkemäärien lisääntyessä. Ikääntyneiden
pitkäaikaishoidossa lääkehoitoa toteuttavan hoitohenkilökunnan peruskoulutuksen sisällöissä on paljon
eroja. Lääkehoidon toteutuksen työnjaosta eri ammattiryhmien välillä ei kuitenkaan ole olemassa sen
tarkempia säädöksiä, vaan hoitajan koulutus, perehdytys, osaaminen ja sen varmistaminen määrittelevät
kunkin tehtäväalueen. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaassa Turvallinen lääkehoito (2005) on ohjeistettu
lääkehoidon osa-alueet, joita kukin ammattiryhmä voi toteuttaa. Opas ei määrittele sitä, onko hoitajalla
riittävä osaaminen toteuttaa lääkehoitoa turvallisesti kaikki osa-alueet huomioiden. Erityiseksi
ongelmakohdaksi nousee se, onko hoitajalla riittävästi osaamista tarkkailla ja arvioida lääkehoidon
tehokkuutta, mahdollisia haittavaikutuksia ja haluttuja vaikutuksia.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja selittää turvallisen lääkehoidon toteutumista ikääntyneiden
pitkäaikaishoidossa hoitohenkilökunnan näkökulmasta. Tavoitteena on tuottaa tietoa, joka auttaa
kansallisten ohjeistusten luomisessa sekä ammattikorkeakoulujen että ammattiopistojen
opetussuunnitelmien kehittämisessä. Samalla kartoitetaan mahdollinen lisäkoulutuksen tarve
ikääntyneiden pitkäaikaishoidon yksiköissä. Tutkimustulosten perusteella tullaan esittämään suosituksia
lääkitysturvallisuuden lisäämiseksi.
Tutkimus muodostuu kahdesta vaiheesta. Ensimmäisen vaiheen tarkoituksena on kehittää turvallisen
lääkehoidon toteutumista arvioiva mittari ja arvioida sen luotettavuutta. Mittarin luotettavuuden
varmistamiseksi käytettiin asiantuntijapaneelia. Asiantuntijapaneelin muodostaa 7 Lääkehoidon opetuksen
kehittämisen kansallisen asiantuntijaryhmän (LOKKA) jäsentä. Tämän jälkeen mittari esitestataan keväällä
2015 yhden kaupungin hoivaosastojen ja kunnallisten vanhainkotien hoitohenkilökunnalla (n=300).
Esitestausaineistosta tarkastellaan rakennevaliditeettia ja mittarin sisäistä johdonmukaisuutta. Mittari
muokataan tarvittaessa esitestauksen pohjalta.
Toisessa vaiheessa kuvaillaan turvallisen lääkehoidon toteuttamista. Aineisto kerätään tutkimuksen
ensimmäisessä vaiheessa kehitetyllä kyselylomakkeella sähköisesti suomenkielisten kunnallisten
ikääntyneiden pitkäaikaishoidon yksiköissä lääkehoidon toteuttamiseen osallistuvilta hoitajilta (n=1500).
Aineisto analysoidaan tilastollisesti ja avoimet kysymykset analysoidaan sisällön analyysillä.
Hoitotiedepäivillä esitellään mittarin luotettavuuden arvioinnin tulokset.
43
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
Sessio 8: Koulutusta, opetusta, oppimista ja ohjausta yhteistyöllä II
S36: YAMK-KOULUTUSTA MONIALAISESSA YHTEISTOIMINNASSA TULEVAISUUDESSA
Koivunen, Kirsi, TtT, yliopettaja, Oulun ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö
Gallen, Tiina, KTT, yliopettaja, Oulun ammattikorkeakoulu, Liiketalouden yksikkö
Oulun ammattikorkeakoulu (Oamk) on mukana Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa
valtakunnallisessa ammattikorkeakoulujen yhteistyöhankkeessa: Yamk-koulutus vahvaksi tki-vaikuttajaksi.
Sen tarkoituksena on uudistaa ylemmän ammattikorkeakoulutuksen (yamk) toimintoja niin, että
ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (tki) vaikuttavuus vahvistuu. Tämä
tutkimus toteutettiin osana edellä mainittua hanketta. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla ja ennustaa
tulevaisuuden yamk-koulutusta ja tulevaisuuden yamk-opettajuutta.
Oamkissa tutkimuksen aineistonkeruu tapahtui tulevaisuustyöpajassa helmikuussa 2015. Se toteutettiin
valtakunnallisessa ammattikorkeakoulujen työryhmässä valitulla innovointimenetelmällä. Tilaisuuteen
kutsuttiin harkinnanvaraisesti sellaisia osallistujia (n=18) yamk- opiskelijoista, opettajista, työelämästä ja
sidosryhmistä, joilla on näkemystä yamk- koulutuksesta. Osallistujia pyydettiin ideoimaan seuraavia aiheita:
1. Ideoi, millainen yamk-koulutus on tulevaisuudessa 10 vuoden kuluttua ja 2. Ideoi, millaista osaamista
opettaja tarvitsee tulevaisuudessa yamk-koulutuksessa 10 vuoden kuluttua. Aineisto analysoitiin sisällön
analyysimenetelmää käyttäen. Ensimmäiseen aiheeseen yläkategorioiksi muodostuivat seuraavat:
joustava, yksilöllisyyden mahdollistava sekä monipuolisissa verkostoissa toimiva. Toiseen aiheeseen
yläkategorioiksi muodostuivat: valmentava pedagoginen osaaja, sukkuloiva verkosto-osaaja, luova tkiosaaja sekä vakuuttava substanssi-osaaja.
Tulevaisuustyöpajaan osallistuneet esittivät, että yamk- koulutus on tulevaisuudessa erittäin joustava ja
yksilöllisyyden mahdollistava. Tämä toteutuisi siten, että verkko-opetusta ja virtuaalisuutta hyödynnetään
niin paljon kuin se on mahdollista. Oppiminen tapahtuu ajasta ja paikasta riippumatta, missä vain ja milloin
vain. Koulutustarjonta on tulevaisuudessa sellainen, että opiskelijat voivat urakehityksensä huomioon
ottaen valita ennakkoluulottomammin erilaisia opintokokonaisuuksia. Osallistujat näkivät, että yamkkoulutus on tulevaisuudessa monipuolisissa verkostoissa toimiva. Monialaisuus, kansainvälisyys,
työelämäläheisyys ja eri korkeakoulujen välinen yhteistyö näkyvät selvästi koulutuksen toteutuksessa.
Tulevaisuudessa yamk-opettaja on opetusmenetelmien monipuolinen hallitsija, oppimisympäristöjen
monipuolinen käyttäjä sekä opiskelija- ja asiakaslähtöinen toimija. Tulevaisuudessa opettaja on myös
sukkuloiva verkosto-osaaja. Hän on taitava vuorovaikutus- ja tiimityöskentelytaidoiltaan ja hän kykenee
johtamaan ihmisiä ja verkostoja. Työpajaan osallistuneet esittivät, että yamk-opettaja kykenee astumaan
pois omalta mukavuusalueeltaan, heittäytyä haastaviinkin tilanteisiin ja rohkeasti kokeilemaan uutta.
Tulevaisuuden yamk-opettaja on myös vakuuttava substanssiosaaja. Hän päivittää ja ylläpitää
työelämäosaamistaan muun muassa täydennyskoulutuksen ja työelämäjaksojen avulla. Näin opettaja
kykenee myös näkemään, mitä työelämä vaatii opiskelijoiden osaamiselta.
Tutkimus antoi monipuolista, asiantuntijoiden näkemyksistä koottua tietoa yamk-koulutuksesta
tulevaisuudessa. Nykyiseen yamk-koulutukseen sisältyy jo nyt paljon tulevaisuustyöpajassa esiin tulleita
elementtejä, mutta myös kehitettävää löytyy. Tuloksia voidaan hyödyntää yamk-koulutuksen
kehittämisessä nyt ja tulevaisuudessa.
44
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
S37: VERTAISTUKI JA KANNUSTAVA PIENRYHMÄOHJAUS PRO GRADU – TUTKIELMAPROSESSIEN KESKIÖSSÄ
Suhonen Marjo, TtT, yliopistonlehtori, hoitotieteen ja terveyshallintotieteen laitos, Oulun yliopisto
Kaakinen Pirjo, TtT, yliopistonlehtori, hoitotieteen ja terveyshallintotieteen laitos, Oulun yliopisto
Yhteisöllinen oppiminen on tärkeä osaamisalue terveysalan asiantuntijatyössä. Pienryhmätyöskentely
opintojen aikana edistää yhteisen tiedon jakamisen opettelua ja asiantuntijaksi kasvua. Yhteisöllinen
oppiminen pienryhmäkontekstissa tarkoittaa oppimista edistävien kognitiivisten ja emotionaalisten
prosessien käynnistymistä yhteistyössä ryhmän jäsenten kesken. Tämän on todettu edistävän
opiskelijoiden
oppimista.
Tutkimuksen
tarkoituksena
oli
kuvailla
terveyshallintotieteen
maisteriopiskelijoiden yhteisöllistä oppimista opinnäytetyöprosessin aikana. Tutkimustehtävänä oli:
Millaisia kokemuksia terveyshallintotieteen maisteriopiskelijoilla on yhteisöllisestä oppimisesta
opinnäytetyöprosessin aikana? Aineisto kerättiin terveyshallintotieteen pro gradu-tutkielma opiskelijoilta
(n=8). Aineisto kerättiin viisi kertaa kahdelta ryhmältä avoimella kyselyllä (n=29) ja analysoitiin
sisällönanalyysillä.
Pienryhmäohjaus soveltui hyvin pro gradu -tutkielmien ohjaukseen. Yhteisöllinen oppiminen pro gradu tutkielmien ohjauksessa edisti oppimista työskentelyprosessien struktuurien sekä opiskelijoiden
keskinäisen vertaistuen kautta. Näissä erityisesti korostui aikataulutuksen tärkeys ja vertaisten tutkielmiin
etukäteen tutustuminen. Tiedon rakentaminen yhdessä ryhmän jäsenten kanssa keskustellen ja
reflektoiden edisti yhteisöllistä oppimista, sillä opiskelijat pitivät keskustelua ja vuorovaikutusta
ryhmäläisten kanssa ensiarvoisen tärkeänä. He kokivat tutkimusprosessin eri vaiheessa olevien
opiskelijoiden tukevan toisiaan oppimisessa. Ohjaajan roolissa painottui keskusteleva toimintatapa
oppimisen edistämiseksi. Tämä ilmeni kannustavana ilmapiirinä ja oivaltamisen tukemisena. Vertaistuen
merkitys korostui tutkielmien työstämisessä, joskin ohjaajan tuki oli välttämätöntä.
45
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
S38: DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULUN YAMK-TUTKINTO MAHDOLLISUUS TYÖELÄMÄN MUUTOKSISSA
Päivi Vuokila-Oikkonen TtT, Yliopettaja, työelämän kehittäjä- reteaming coach- työnohjaaja Diakoniaammattikorkeakoulu, Oulu
Elsa Keskitalo, VTT, Yliopettaja, Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsinki
Ikali Karvinen, TtT, Yliopettaja, Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsinki
Pekka Launonen, TT, Yliopettaja, Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsinki
Työelämässä eletään jatkuvaa muutosta. Palvelujärjestelmää kehitetään ja palveluiden tulee kehittyä
entistä vaikuttavimmiksi. Tarvitaan muutosta työelämän toimintakäytännöissä ja toiminnoissa. Muutosta
edistää yhdessä kehittäminen työelämän ja ammattikorkeakoulun kanssa.
Esityksessä kuvataan Diakonia-ammattikorkeakoulun ja työelämän yhteiskehittämisen tuloksena
syntynyttä osallistuvan työelämän kehittämisen mallia ja prosessia, joka johti mallin syntymiseen.
Kehittämisen kohteena on YAMK-tutkintoon liittyvä opinnäytetyö. Prosessi käynnistyi osana laajempaa
OKM:n
rahoittamaa
kehittämishanketta,
jossa
pyrittiin
vahvistamaan
ylempien
ammattikorkeakoulututkintojen asemaa työelämävaikuttajana.
Kuvattavan mallin taustalla on osallistavan tutkimuksen viitekehys. Osallistava tutkimus (participatory
action research) viittaa siihen, että tutkimuksen kohteet, työyhteisöt, kansalaiset ja palvelunkäyttäjät,
osallistuvat aktiivisesti tutkimuksen toteutukseen sen eri vaiheissa. Kun tavoitteena on muuttaa käytäntöjä,
kyse on toimintatutkimuksen eri lähestymistavoista.
Mallin rakentaminen tapahtui prosessissa, jossa oli toimintatutkimuksellisia elementtejä. Prosessia voidaan
kuvata kolmena syklinä. Ensimmäisessä syklissä kartoitettiin kyselyn avulla opinnäytetyön prosessin
nykytilaa ja muutosehdotuksia.
Kyselyyn osallistui opettajia ja opiskelijoita. Toinen vaihe
kehittämispäivänä, jossa rakennettiin yhteistä ymmärrystä työelämän kehittämiseen ammattikorkeakoulun
opettajien ja opiskelijoiden sekä työelämän edustajien yhteistyönä. Menetelmänä oli Learning Cafe, jossa
keskustelun virittäjänä olivat kyselyssä esiin tulleet kehittämishaasteet. Syntynyt aineisto koottiin ja
analysoitiin. Kolmannessa vaiheessa analyysin pohjalta rakennettiin alustava malli työelämän osallistuvasta
kehittämisestä. Mallissa on huomioitu menetelmäopetuksen ja opinnäytetyöprosessin integrointi ja
prosessi etenee tiiviissä yhteistyössä työelämän toimijoiden kanssa. Malli ankkuroidaan osaksi YAMK:n
opinnäytetyöprosessia.
Kehitetty malli mahdollistaa työelämälle ja ammatinkorkeakouluille systemaattisen tavan tehdä yhdessä
kehittämistyötä. Kehitetyn mallin avulla tuotetaan ratkaisuja työelämän haasteisiin.
46
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
S39: GERONTOLOGISEN HOITOTYÖN
TULEVAISUUDEN HAASTEET
TIETOPERUSTA,
OPETUSMENETELMÄT
JA
KOULUTUKSEN
Tohmola Anniina, TtM, Lapin ammattikorkeakoulu
Elo Satu, TtT, dosentti, yliopistonlehtori, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun
yliopisto
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ammattikorkeakouluissa opettavien
hoitotyön opettajien
gerontologista tietoperustaa, heidän käyttämiään opetusmenetelmiä ja –materiaaleja sekä koulutuksen
tulevaisuuden haasteita. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa uutta tieteellistä tietoa hoitotyön opettajien
gerontologisesta tiedosta ja asenteista, opetuksessa käytetyistä menetelmistä ja materiaaleista, sekä
millaisia gerontologisen hoitotyön haasteita opettajat tuovat esille. Tutkimuksen aineisto kerättiin
verkkokyselynä 16 suomalaisesta ammattikorkeakoulusta (n=28). Aineisto analysoitiin induktiivisella
sisällön analyysillä.
Tuloksissa hoitotyön opettajan tietoperustaksi muodostuivat gerontologisen hoitotyön sisällöllinen
osaaminen, hoitotyön arvot ja opettajan persoona. Näiden pääkategorioiden alle sijoittuvat
ikääntymismuutokset ja yleisimmät sairaudet, ikääntyneiden hoidon erityispiirteet, hoitotyössä
kohdattavat haasteelliset tilanteet, ikääntyvän arvokas kohtelu, teknologian hyödyntäminen hoitotyössä,
ikääntyvän kotona asumisen tukeminen, arkiteknologian käyttäminen ikääntyneen kotona asumisen
tukena, ikääntyneiden hoitotyön arvostus, hoitotyön päätöksiä ohjaavat arvot, ikääntymisen
luonnollisuuden korostaminen sekä opettajan innostuneisuus ja ammatillinen osaaminen.
Opetusmateriaaleista opettajat käyttivät eniten kirjallisuutta, kuten Voutilaisen & Tiikkaisen toimittama
Gerontologinen hoitotyö (n=10), Heikkinen, Rantanen & Jyrkämän toimittama Gerontologia (n=7), Tilvis,
Pitkälä ja Strandbergin Geriatria (n=5) ja www-sivuja, kuten Käypä hoito –suosituksen ja Terveyden ja
hyvinvoinnin laitoksen www-sivut. Tutkimustiedon ja muun materiaalin käyttö oli vähäisempää.
Opetusmenetelmistä yleisimpiä olivat luennointi (n= 23) ja verkko-opetus (n=20).
Gerontologisen koulutuksen tulevaisuuden haasteita on saada opiskelijat kiinnostuneemmiksi
ikääntyneiden hoitotyöstä, kehittää koulutusta ja opetusta sekä saada ikääntyneiden käytännön
hoitotyöstä kiinnostavampi.
Tutkimuksella saatua tietoa voidaan käyttää gerontologian opetuksen ja opetusmenetelmien
kehittämisessä ammattikorkeakouluissa.
47
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
S40: SYSTEMAATTINEN KIRJALLISUUSKATSAUS AMMATTIKORKEAKOULUN HOITOTYÖN OPISKELIJOIDEN
YHTEISÖLLISESTÄ OPPIMISESTA TEKNOLOGIATUETUSSA OPPIMISYMPÄRISTÖSSÄ
Männistö, Merja, TtM, lehtori, Oulun ammattikorkeakoulu
Hoitotyössä ratkaistavat ongelmat ovat monimutkaisia, mikä edellyttää hoitajilta kykyä yhdistää tietoa,
jakaa asiantuntijuutta sekä taitoa toimia moniammatillisissa tiimeissä. Näitä yhteisöllisen oppimisen
valmiuksia tulisi kehittää koulutuksen aikana. Tässä tutkimuksessa yhteisöllisellä oppimisella tarkoitetaan
opiskelijoiden välisessä vuorovaikutuksessa tapahtuvaa koordinoitua toimintaa, jossa tiedonrakentelun
kautta pyritään saavuttamaan jaettu uusi käsitys opittavasta aihealueesta. Yhteisöllistä oppimista on
tutkittu suhteellisen paljon perus- ja korkeakouluissa sekä virtuaaliympäristöissä. Tutkimustieto on
kuitenkin hajanaista, mikä vaikeuttaa hoitotyön opetuksen suunnittelua näyttöön perustuvasti.
Yhteisöllisen oppimisen tutkiminen on ajankohtaista ammattikorkeakouluissa, joissa kehitetään
voimakkaasti teknologiatuettua opetusta. Tämä kirjallisuuskatsaus on väitöskirjatutkimuksen ensimmäinen
osa. Sen tarkoituksena on kuvata hoitotyön opiskelijoiden yhteisöllistä oppimista teknologiatuetussa
oppimisympäristössä.
Katsauksen tutkimustehtävät ovat: Miten hoitotyön opiskelijoiden yhteisöllistä oppimista
teknologiatuetussa oppimisympäristössä on toteutettu? Mitkä tekijät edistävät ja estävät yhteisöllistä
oppimista teknologiatuetussa oppimisympäristössä?
Tutkimusaineisto kerätään Aleksi-, Arto-, Cinahl-, Eric-, Medic-, Medline– ja Scopus- tietokannoista
hakuvaatimusten mukaisesti. Haut rajataan vuosiin 1995–2015. Hakustrategiat määritellään kunkin
tietokannan mukaisesti. Hakusanoina käytetään kussakin tietokannassa käytettyjä asiasanoja.
Englanninkieliset hakusanat ovat collaborative learning, e-learning, computer-supported learning, ICTsupported learning, technology-supported learning, web-based learning environments, nursing education,
healthcare education ja nursing student erilaisina kombinaatioina. Suomenkieliset hakusanat ovat
teknologiatuettu yhteisöllinen oppiminen, tietokoneavusteinen yhteisöllinen oppiminen, verkkooppimisympäristöt, yhteisöllinen oppiminen, hoitotyön koulutus, hoitotyön opiskelija ja näiden erilaiset
yhdistelmät.
Kirjallisuuskatsaukselle laaditaan tarkat sisäänotto- ja poissulkukriteerit. Analysoitavaksi hyväksytään
laadun arviointikriteerejä noudattava suomen- tai englanninkielinen länsimaisessa kulttuurissa tieteellisesti
arvioitu empiirinen tutkimusartikkeli, jossa tarkastellaan teknologiatuettua yhteisöllistä oppimista
hoitotyön koulutuksessa. Ensin haetaan artikkelit otsikon perusteella. Otsikkovaiheessa hylkäyssyynä on,
ettei tutkimus käsittele tutkittavaa ilmiötä kokonaisuudessaan. Valintakriteereitä tarkennetaan, ja
siirrytään abstraktien valintaan, jolloin mahdollistuu otsikkotietoihin nähden tarkemmat kohderyhmää,
artikkelin sisältöä ja metodisia valintoja koskevat rajaukset. Tarkennetut valintakriteerit ovat empiirinen
tutkimus, kirjallisuuskatsaus, tutkimuksen tieteellinen taso ja sisällön informatiivisuus tutkittavan ilmiön
kannalta. Mukaan voidaan valita tutkimuksia, jotka löytyvät eri tutkimusten lähdeluetteloista.
Aineisto analysoidaan sisällönanalyysillä tehden kuvaileva synteesi, jota ohjaa tutkimustehtävät ja tutkijan
esiymmärrys aiheesta. Tulokset raportoidaan osajulkaisuna, ja niitä hyödynnetään väitöskirjatutkimuksen
toisessa vaiheessa. Katsauksen alustavat tulokset esitetään hoitotiedepäivillä syksyllä 2015.
48
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
S41: VIRTUAALINEN LABORAATIO TERVEYSTIETEIDEN OPETUKSESSA
Virtanen, Mari, TtM, D-asiantuntija, Metropolia ammattikorkeakoulu, Terveys ja hoitaminen
Erikson Elina, THT, Dosentti, Professori, Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto
Kääriäinen, Maria, TtT, professori ma., Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun
yliopisto
Eeva Liikanen, TtT, Bioanalytiikan tutkinto-ohjelma, Tampereen ammattikorkeakoulu
Korkeakoulujen opetus on muuttumassa perinteisestä luento-opetuksesta luentosaleissa kohti
personalisoitua opetusta ja yksilöllisiä ja monipuolisia oppimisympäristöjä. Opetuksen innovatiivisia ja
motivoivia menetelmiä kehitetään kiihtyvässä tahdissa vastaamaan nykykoulutuksen ja -opiskelijoiden
vaatimuksia, yksilöllisten opintopolkujen tarpeeseen ja henkilökohtaisen tuen mahdollistamiseen.
Samanaikaisesti on laajennettu ajattelua siitä, että oppimista voidaan yhä joustavammin mahdollistaa ja
tukea myös oppilaitoksen ulkopuolella.
Samanaikainen teknologian nopea kehittyminen mahdollistaa erilaisten resurssien hyödyntämisen
opetuksessa. Opiskelijan älylaitteesta tai kannettavasti tietokoneesta on tullut osa arkea, joka mahdollistaa
monipuolisten opetusmateriaalien hyödyntämisen yhä ketterämmin. Perinteisestä e-oppimisesta ollaan
siirtymässä mobiiliin oppimiseen (m-oppiminen) ja edelleen kaikkialla ja kaikessa ajassa olevaan,
ympäristöön sulautuvaan, ubiikkiin oppimiseen (u-oppiminen). Kaikkialla ympärillämme oleva ubiikki
teknologia mahdollistaa uudenlaisen tavan oppia ja opiskella. Ubiikissa oppimisympäristössä opiskelija
sulautuu osaksi ympäristöä, jossa yhdistyvät sekä autenttinen että virtuaalinen ympäristö, mahdollistaen
oppimisen kaikissa paikoissa ja kaikkina aikoina ja perustuen opiskelijan henkilökohtaisiin tarpeisiin ja
aikatauluun.
Metropolia ammattikorkeakoulussa yhtenä oppimisympäristöjen kehittämisen tavoitteena on ollut
kaikessa ajassa ja kaikissa paikoissa oleva ubiikki oppimisympäristö terveystieteiden (kliininen
laboratoriotiede ja radiografia) ammattikorkeakouluopetukseen. Tavoitteena on mahdollistaa
opetussuunnitelmassa kuvattujen sisältöjen joustava opiskelu ja oppiminen. Tähän tarkoitukseen on
kehitetty virtuaaliset laboraatiot, virtuaalilaboratorio ja virtuaaliröntgen. Virtuaalilaboratorio -ja röntgen
mahdollistavat autenttiseen laboratoriotyöhön perehtymisen ja harjaantumisen virtuaalisesti, oikeassa
tosielämän tilannetta vastaavassa tilanteessa. Virtuaalilaboraatiot perustuvat autenttisesta
laboratoriotilasta otettuihin 360o-panoraamakuviin, joihin on liitetty opiskeluun käytettävää
multimediamateriaalia, kuten videoluentoja, videoituja työskentelyohjeita, opetusohjelmia, sähköisiä
oppikirjoja, -tehtäviä ja -tenttejä. Virtuaalisissa ympäristöissä opiskelija voi orientoitua ja tutustua
käytännön työn eri vaiheisiin ja menetelmiin ennen koululla tapahtuvia harjoitustöitä ja työelämän kliinisiä
harjoittelujaksoja. Kehittämishankkeen aikana tutkittiin virtuaalilaboratorion käytettävyyttä ja
vaikuttavuutta.
Virtuaaliset oppimisympäristöt on otettu opiskelijoiden keskuudessa hyvin innokkaasti vastaan. Uudet
innovatiiviset menetelmät koetaan motivoivina perinteisen opetuksen rinnalla. Virtuaaliset ympäristöt ovat
osoittautuneet helppokäyttöisiksi ja opiskelijoiden arvioiden mukaan tehokkaiksi oppimisen edistäjiksi,
joissa myös oppimistulokset ovat olleet hyviä. Kehittämishankkeen ja sen tulosten innostamina
Metropoliassa kehitetään virtuaalisia ubiikkeja oppimisympäristöjä myös muiden terveystieteiden tutkintoohjelmien käyttöön.
49
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
Sessio 9: Palveluja, kuntoutusta ja terveyden edistämistä yhteistyöllä II
S42: OULUN YLIOPISTOLLISEN SAIRAALAN KUNTOUTUKSEN VASTUUALUEEN TYÖNTEKIJÖIDEN ICFLUOKITUKSEN IMPLEMENTAATIOPROSESSIN ALKUTILANTEEN KUVAUS
Xiong, Essi, toimintaterapeutti Yamk, Oys,
Jämsä, Ulla, TtT, Kuntoutussuunnittelija, Oys,
Veijola, Arja, TtT, Yliopettaja, OAMK
Tutkimuksen tausta ja tarkoitus: WHO on tuottanut (2002) kansainvälisen toimintakyvyn,
toimintarajoitteiden ja terveyden luokituksen, International Classification of Functioning, Disability and
Health, (ICF), joka perustuu kokonaisvaltaiseen näkemykseen toimintakyvystä. ICF tarjoaa yhteisen
kansainvälisen viitekehyksen moniammatillisen työn lähtökohdaksi. Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS)
ICF-luokituksen implementaatioprosessi toteutetaan moniammatillisena hankkeena yhteistyössä OYS:n ja
Oulun seudun ammattikorkeakoulun (OAMK) kanssa. Tavoitteena on tuottaa osaamista OYS:n
kuntoutuksen vastuualueen henkilöstölle ICF-luokituksen ja –työvälineiden haltuun ottamiseen.
Implementaatioprosessin tukena käytettävän tutkimuksen strategisena lähtökohtana ja tutkimus- ja
kehittämistyötä yhteen integroivana viitekehyksenä käytetään toimintatutkimuksen periaatteita.
Ensimmäisen vaiheen kyselytutkimuksen tietoa käytetään suunniteltaessa OYS:n henkilöstölle suunnattua
ICF-luokitukseen sekä käyttöön liittyvää koulutusta ja työpajatyöskentelyä. Näin varmistetaan, että
prosessiin liittyvät interventiot vastaavat työntekijöiden tarpeeseen.
Tutkimusongelmat: Toimintatutkimuksessa alkutilanteen määrittäminen on tärkeä vaihe.
Tutkimuksessa haettiin vastausta seuraaviin tutkimuskysymyksiin:
1) Minkälainen on henkilöstön ICF:n tieto- ja käyttökokemus implementaatioprosessin alussa?
2) Mitä onnistunut ICF-luokituksen ja –työvälineiden käytäntöön vieminen vaatii henkilöstöltä, johdolta
sekä ICF-koulutukselta?
Aineistonkeruu: Henkilökunnan ICF-tietämystä ja -luokituksen käyttöä selvitettiin implementaatioprosessin
alkuvaiheessa tarkoitusta varten kehitetyllä kyselylomakkeella. Lomakkeessa oli sekä suljettuja että avoimia
kysymyksiä. Kyselyssä hyödynnettiin osin THL:n luvalla ICF-koulutuksissa käytetyn kyselylomakkeen
kysymyksiä. Kysely toteutettiin Webropol-kyselynä. Kyselyyn vastasi (n=98) työntekijää. Vastausprosentiksi
arvioitiin n. 50%.
Analyysimenetelmät: Aineiston analysointivaiheessa käyttiin yhdistellen määrällisiä (puolistrukturoitu
kysely) sekä laadullisia (sisällön analyysi) menetelmiä. Määrällistä aineistoa analysoitiin SPSS-tilastoohjelman version 20.0 kuvailevia menetelmiä käyttäen.
Keskeiset tulokset: Henkilöstö haluaa ja on motivoitunut ICF-luokituksen haltuunottoon ja käyttöön. ICFtietämys sai eniten arvoja 3 (skaala 1-10). Kukaan ei ilmoittanut tuntevansa luokitusta yli arvon 8. ICFluokituksen sekä siihen kuuluvien välineiden käyttö oli harvinaista. Henkilöstö koki haltuunoton vaativan
johdon sitoutumista, moniammatillista yhdessä oppimista teoreettisesti sekä työpajatyöskentelyn avulla.
Erityisesti toivottiin oppimisenprosessin tukevan ICF-luokituksen käytäntöön siirtymistä. Kuntoutuksen
käytänteiden kehittämisen keskustelulle kaivattiin paikkaa.
Johtopäätökset: Tulokset vahvistivat, että ICF-luokituksen implementaatioprosessissa tulee käyttää
moniammatillisia yhdessä oppimisen keinoja. Oppimisen prosessi alkaa ICF-luokituksen teoriaan,
perusperiaatteisiin, arvoihin ja työvälineisiin perehtymisellä. Implementaatioprosessin haasteena tulee
olemaan soveltuvien oppimista tukevien reflektioareenoiden löytäminen olemassa olevien resurssien
puitteissa.
50
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
S43: KAIKKEIN HAAVOITTUVIMMASSA ASEMASSA OLEVIEN POTILAIDEN TERVEYDEN EDISTÄMINEN
Pyykkö, Anita, TtT, terveysalan yliopettaja, Diakonia-ammattikorkeakoulu
Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa Diakonia-ammattikorkeakoulusta valmistuvien hoitotyön
opiskelijoiden näkemystä kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien terveyden edistämisen
osaamisesta. Haavoittuvimmassa asemassa olevat potilaat kuuluvat siihen väestöryhmään, joilla itsellään
ei ole riittävästi tietoa, tahtoa tai voimavaroja (Henderson 1987) tai heillä ei ole oman vaikutusvaltansa
ulkopuolella olevista tekijöistä johtuen samoja mahdollisuuksia kuin hyväosaisemmilla väestöryhmillä (THL)
ylläpitää terveyttään ja hyvinvointiaan. Tavoitteena oli arvioida opetussuunnitelmaan määriteltyjen
osaamistavoitteiden toteutumista ja kehittää opetusta.
Tutkimuksessa haettiin vastauksia kysymyksiin:
1. Millainen on opiskelijoiden näkemys yhteiskuntaeettisestä osaamisestaan huono-osaisten ja
syrjäytymisuhan alla olevien terveyden edistämisessä?
2. Millaiset hoitotyön tarpeet korostuvat potilaiden hoitotyössä?
3. Millaiset
hoitotyön
toiminnot
korostuvat
potilaiden
hoitotyössä?
Mitkä tekijät ohjaavat ammatillista kasvua?
Tutkimus toteutettiin Webrobol kyselynä, 69 kysymystä Likert asteikko 1-5 keväällä 2015. Aineisto
analysoitiin tilastollisin menetelmin. Tutkimukseen vastasi 58 opiskelijaa (N = 96, 60,4 %). Tulokset
esitetään keskiarvoina ja keskihajontana (ka; kh).
Opiskelijat arvioivat yhteiskuntaeettisen osaamisen melko hyväksi (3,94; 0,83). Opiskelijoiden mukaan
potilaat eivät voi täysin luottaa yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden toteutumiseen (3,13; 1,19) tai
hoitoon (2,81; 0,99) terveydenhuollossa. Koulutuksen asettamat tavoitteet huono-osaisuuden ja
syrjäytymisen huomioimisesta hoitotyössä (3,64; 1,95) eivät vastanneet täysin harjoitteluympäristöjen
toimintaa. Opiskelijat tunnistivat mielestään usein potilaiden voimavaroja (4,24; 0,80), elämänolosuhteita
elintapaohjauksessa (4,13; 0,77) ja sosiaalisen tuen tarpeita (4,19; 0,65). Harjoittelussa opiskelijat
lohduttivat ja vahvistivat toivoa (4,48; 0,67), kuuntelivat, olivat läsnä ja keskustelivat potilaan esille
tuomista asioista (4,46; 0,67), tukivat itsehoitoon sekä ottamaan haltuun omia voimavaroja (4,23; 0,74).
Harvemmin ohjattiin vertaistukeen (3,01; 0,74), seurakunnan toimintaan (4,19; 1,01) ja sosiaalipalveluihin
(3,48; 0,82). Opiskelijoiden ammatilliseen kasvuun vaikutti opiskelijan oma elämänkokemus (4,58; 0,59),
potilaan ja läheisten antamat palautteet (4,33; 0,74) sekä merkityksellisten oppimiskokemusten käsittely
(4,31; 0,89) harjoittelujakson jälkeen.
Tutkimuksen tulosten mukaan koulutuksessa asetetut tavoitteet kaikkein haavoittuvimmissa asemassa
olevien hoitotyöstä ei vastannut täysin käytännön työelämän toimintaa. Harjoittelussa tapahtuva toiminta
ohjaa ammatillista kasvua, joten hoitotyön tehtävän kirkastaminen terveydenhuollossa, koulutuksessa ja
tutkimuksessa on edelleen ajankohtainen.
51
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
S44: POTILASOHJAUS NOPEUTETUN HOIDON MALLEISSA
Tiala Tatu, TtM, sairaanhoitaja, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Kääriäinen Maria, TtT, professori (ma.), asiantuntija, hoitotieteen ja terveyshallintotieteen
tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto, Oulun yliopistollinen sairaala, MRC
Elo Satu, TtT, dosentti, yliopistonlehtori, hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun
yliopisto, MRC
Kaakinen Pirjo, TtT, yliopistonlehtori, hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun
yliopisto
Terveydenhuollossa
tapahtuu
jatkuvaa
ja
nopeutuvaa
kehittymistä
diagnosointija
toimenpidemenetelmissä, joten entistä vakavammatkin sairaudet ovat tänä päivänä hoidettavissa ja
potilaat iäkkäämpiä. Leikkaustoimintaan on alettu viime vuosina kehittämään erilaisia nopean toipumisen
ohjelmia, joissa korostuu potilaiden vastuunottaminen omasta toipumisestaan hoitoprosessin
varhaisemmassa vaiheessa. Tämä korostaa potilasohjauksen merkitystä. Potilasohjausta ja hoitajien
kokemuksia nopeutetun hoidon malleissa on tutkittu vähän.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla sairaanhoitajien kokemuksia potilasohjauksesta nopeutetun
hoidon malleissa. Tavoitteena oli saada tietoa verkkoavusteisen potilasohjauksen kehittämiseksi. Aineisto
kerättiin alkuvuonna 2013 kymmeneltä yhdessä yliopistosairaalassa kirurgisella vuodeosastolla
työskentelevältä ja nopeutetun hoidon malleja käyttävältä sairaanhoitajalta teemahaastatteluilla. Aineisto
analysoitiin aineistolähtöisellä sisällön analyysillä.
Hoitajat pitivät potilasohjausta tärkeänä nopeutetun hoidon malleissa. Ohjausta toteutettiin hoidon
jokaisessa vaiheessa, mutta sen luonne oli muuttunut kannustavammaksi ja tapahtui vastavuoroisesti.
Potilasohjaus painottui etukäteisohjaukseen, joka oli räätälöity jo valmiiksi nopeampaa hoidon etenemistä
ajatellen. Etukäteen annetun ohjauksen myötä potilaista oli tullut aktiivisempia, motivoituneita ja he
osasivat odottaa hoidon edetessä siihen kuuluvia asioita. Lisäksi hoitajien mukaan potilaat sisäistivät
ohjauksessa käsiteltävät asiat melko hyvin.
Leikkauksen jälkeen potilasohjaus sisältyi hoidon jokaiseen vaiheeseen ja sisälsi päivän tavoitteisiin ja
ohjelmiin, mobilisaatioon (ylösnousemisen ohjausta, pulloon puhallusta ja muuta fysioterapiaa),
kivunhoitoon ja -seurantaan, muuhun lääkehoitoon, haavanhoitoon sekä ravitsemukseen ohjausta.
Ohjausta toteutettiin suullisesti ja kirjallisilla materiaaleilla. Potilasohjauksen kattavuudessa painottui
tiimityön merkitys. Potilaat kävivät erillisillä ohjauskäynnillä kirurgin, anestesialääkärin ja fysioterapeutin
luona. Hoitajat kokivat, että ohjauksen määrä leikkauksen jälkeen oli vähentynyt mallien käyttöönoton
jälkeen. Silti potilasohjauksen runsaan määrän vuoksi muistisairaiden potilaiden ei koettu soveltuvan
nopeutettuun malliin. Lisäksi etukäteisohjauksen korostumisen vuoksi myös päivystyspotilaille nopeutetun
hoidon mallia ei käytetty.
Johtopäätöksenä todetaan, että nopeutetun hoidon malleissa potilaiden nopeampi kotiuttaminen asettaa
haasteita erityisesti etukäteisohjauksen kehittämiselle uudenlaisia ohjausmenetelmiä hyödyntämällä.
Jatkotutkimushaasteena esitetään verkkoavusteisen ohjauksen tutkimista potilaiden oman vastuunoton
lisäämiseksi hoitoprosessin alkuvaiheessa
52
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
S45:
AIVOINFARKTIPOTILAIDEN
SITOUTUMISEEN
ELINTAPAOHJAUKSEN
VAIKUTUKSET
ELINTAPAMUUTOKSEEN
Oikarinen Anne, TtM, tohtorikoulutettava, hoitotieteen ja terveyshallintotieteen yksikkö, Oulun yliopisto,
Kyngäs Helvi, THT, professori, hoitotieteen ja terveyshallintotieteen yksikkö, Oulun yliopisto,
Kääriäinen Maria, TtT, professori, hoitotieteen ja terveyshallintotieteen yksikkö, Oulun yliopisto
Noin 14000 suomalaista sairastuu vuosittain aivoverenkiertohäiriöihin (AVH). Toisin kuin usein ajatellaan,
kysymys on pitkäaikaissairaudesta, jossa on suuri uusiutumisen riski. Uusiutunut sairaus on usein edellistä
vakavampi. Puuttumalla sairauden riskitekijöihin sairaalavaiheessa voidaan sairauden uusiutumiseen
vaikuttaa. Elintapamuutoksella ja elintapamuutokseen sitoutumisella on ratkaiseva merkitys. Tähän
pyritään vaikuttamaan elintapaohjauksella.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tehostetun elintapaohjauksen (interventio) vaikutusta
elintapamuutokseen sitoutumiseen. Hypoteesina oli, että interventioryhmän elintavat olisivat paremmat
ja he olisivat sitoutuneempia elintapoihinsa.
Kvasikokeellinen interventiotutkimus suoritettiin Turun yliopistollisen sairaalan neurologisella osastolla.
Potilaat jaettiin kahteen ryhmään: kontrolliryhmän muodostivat potilaat ennen intervention kehittämistä
(n=75) ja koeryhmän muodostivat potilaat, jotka saivat tehostetun elintapaohjauksen (n=75). Elintavat ja
kliiniset arvot (elintapamittari) kerättiin sairaalassa tammikuun 2010 ja lokakuun 2011 välisenä aikana ja
elintapamuutokseen sitoutumiskyselyt kerättiin kotiutumisen jälkeen (3kk, 6kk ja 12kk). Aineiston
analyysissä käytettiin faktorianalyysiä, logistista regressiota sekä varianssianalyysiä.
Elintavoissa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja seurannan aikana, paitsi alkoholin käytön osalta.
Koeryhmän potilaat käyttivät alkoholia vähemmän. Interventiolla oli vaikutusta tupakoinnin lopettamiseen
ja vähentämiseen lyhyellä aikavälillä. Koeryhmässä oli myös suurempi todennäköisyys sille, että paino laskisi
ensimmäisen puolen vuoden aikana. Molemmissa ryhmissä elintavoissa tapahtui muutosta
terveellisempään suuntaan.
Johtopäätöksenä voidaankin todeta, että tutkimukseen osallistujat muuttivat elintapojaan jonkin verran
paremmaksi. Todettiin myös, että interventiolla oli lyhyemmän aikavälin vaikutuksia. Potilaat, joilla on riski
sairastua uudelleen, hyötyvät elintapaohjauksesta sairaalassa ja tulokset antavat viitteitä myös siitä, että
elintapaohjauksen olisi jatkuttava myös kotiutumisen jälkeen.
53
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
Sessio 10: Yhteistyötä johtamiseen ja työelämän kehittämiseen II
S46: MONINAISUUSOSAAMISEN JOHTAMINEN – KAMK SOTE YLEMPI AMK:N OPINTOJEN KEHITTÄMINEN
Leinonen, Rauni, KT, TTM, yliopettaja, Kajaanin Ammattikorkeakoulu
Moisanen, Kirsi, Sh – YAMK, jatko-opiskelija, lehtori, Kajaanin Ammattikorkeakoulu
Monimuotoisuus käsittää kaikki näkyvät ja näkymättömät ihmisten väliset ominaisuudet, joita kohdataan
organisaatiossa ja sen toiminnassa henkilöstön, asiakkaiden ja sidosryhmien taholta. Näitä ominaisuuksia
ovat iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen
suuntautumisen ohella esimerkiksi kyvyt, taidot, osaaminen, erilaiset näkökulmat, työntekotavat,
odotukset ja tarpeet. Monimuotoisuuden johtamisen tavoitteena on edistää ja arvostaa organisaatiossa
olevaa yksilön, ryhmän ja työyhteisön erilaisuutta. Monimuotoisuuden johtaminen tarkoittaa
oikeudenmukaisen ja tuottavan työ- ja toimintakulttuurin luomista, missä jokainen ihminen tuntee
olevansa osallinen ja arvostettu niin työntekijänä, asiakkaana kuin eri sidosryhmien jäsenenä, ja missä
kaikkien voimavaroja voidaan hyödyntää. Päämääränä on ihmisten erilaisuudesta johtuvien voimavarojen
hyödyntäminen.
Moninaisuusosaamisen johtamisen opintojakson aikana haetaan vastausta siihen, mitä tarpeita muuttuva
toimintaympäristö asettaa moninaisuusosaamiselle esimies- ja johtamistyössä? Tavoitteena on opiskelijan
asiantuntijuuden kehittyminen niin, että opiskelija hallitsee moninaisuusosaamisen johtamisen
työyhteisöjen ja henkilöstön kehittämisessä sekä osaa analyyttisesti ja kriittisesti arvioida
moninaisuusosaamisen kehittämisen merkitystä organisaation menestystekijänä.
Opintojakson alussa opiskelija kartoittaa oman organisaation nykytilan moninaisuusosaamisen johtamisen
tarpeet. Tämän jälkeen opiskelija perehtyy organisaation strategiassa ja teoriassa kuvattuihin
tulevaisuuden moninaisuusosaamisen tarpeisiin. Tarvittaessa opiskelija käynnistää tulevaisuuden
moninaisuusosaamisen tarpeiden ennakoivan keskustelun. Opiskelija laatii organisaation tulevaisuuden
moninaisuusosaamisen kehittämistä tukevan kokonaissuunnitelman ja perehdyttää organisaation johdon
ja työntekijät siihen. Organisaatiossa käydyn keskustelun perusteella valitaan moninaisuusjohtamisen
teema, jota opiskelija kehittää (suunnittelu, pilotointi ja arviointi) suunnitellun toimintamallin mukaisesti.
Organisaatiossa arvioidaan moninaisuusosaamisen johtamisen muutosta kehittämistyön ajalta
kehittämiskokouksissa johdon ja työntekijöiden palautteina. Opiskelijat järjestävät alueellisen
koulutuspäivän moninaisuusosaamisen johtamisen kehitetyistä toimintamalleista, jonka pääteeksi
opiskelijat, opettajat ja organisaatioiden edustajat arvioivat kokeilua ja moninaisuusosaamisen johtamisen
kokonaisuutta. Yamk opiskelijat suunnittelevat koulutuspäivän toteutuksen niin, että kehitettyjen
toimintamallien vakiinnuttaminen voidaan suunnitella osittain uusien tki-hankkeiden avulla.
Moninaisuusosaamisen johtamisen hyvät käytänteet ja toimintamallit koostetaan uudeksi
moninaisuusosaamisen johtamisen opintokokonaisuudeksi ja oppimateriaalijulkaisuksi.
Monimuotoisuusosaamisen johtamisen opintojakson kehittämisen tuloksena työelämässä on uusia
moninaisuusosaamisen johtamisen toimintamalleja, joiden avulla vastataan muuttuvien
toimintaympäristöjen asettamiin esimies- ja johtamistyön haasteisiin. Moninaisuusosaamisen johtamisen
opintojen kehittäminen on osa Moninaisuusosaaminen tulevaisuuden työyhteisöjen johtamisen työkaluna
verkostohanketta, jossa on mukana Kajaanin ammattikorkeakoulun lisäksi Karelian, Metropolian ja
Jyväskylän ammattikorkeakoulut.
54
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
S47: TYÖYHTEISÖN ARVOKESKUSTELUN EDISTÄMINEN LAPIN SAIRAANHOITOPIIRIN NAISTENKLINIKASSA
Välikangas,
Sanna-Leena,
kätilö,
sairaanhoitaja
(ylempi
AMK),
Lapin
keskussairaala
Törmänen, Outi, TtT, yliopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu
Kehittämishankkeen lähtökohdat ja tavoitteet
Työyhteisön yhteisöllinen arvokeskustelu edistää toiminnan ja päätöksen teon taustalla olevien arvojen
tunnistamista ja luomaan sekä ylläpitämään yhtenäistä toimintakulttuuria sekä vahvistaa yhteisyyden
tunnetta. Lapin sairaanhoitopiirin Naistenklinikassa on käynnistetty arvokeskusteluprosessi syksyllä 2013,
jolloin työyhteisön arvoiksi määriteltiin asiakaslähtöisyys, turvallisuus, inhimillisyys ja tasa-arvo.
Kehittämishankkeen tarkoituksena oli kuvata klinikan työyhteisön arvojen ja toiminnan välistä suhdetta.
Kehittämishankkeen tavoitteena oli vahvistaa Naistenklinikan henkilökunnan eettistä tietoisuutta ja
ymmärrystä, kuinka arvot ovat yhteydessä toimintaan ja päätöksentekoon. Tavoitteena oli edistää
henkilökunnan yhteisöllisiä arvokeskusteluja sekä vahvistaa yhteisen näkökulman syntymistä työyhteisön
arvoista.
Toteutus
Kehittämishankkeen aikana (2014–2015) suunniteltiin, toteutettiin ja arvioitiin Naistenklinikkaan
yhteisöllinen arvojen edistämisen kehittämisprosessi, joka eteni kahdessa syklissä suunnittelu-, toiminta-,
havainnointi- ja arviointivaiheiden kautta. Kehittämishankkeen aikana Naistenklinikan henkilökuntaa
osallistettiin kuuteen arvokeskustelutyöpajaan, joita ohjasivat demokraattisen dialogin säännöt.
Työpajoissa henkilökunta keskusteli työyhteisön arvoista henkilökunnan ja asiakkaan sekä henkilökunnan
keskinäisen vuorovaikutuksen näkökulmasta eri teemojen avulla. Arvokeskusteluja analysoitiin
sisällönanalyysin avulla ja esiin nousseisiin teemoihin perustuen laadittiin huoneentaulu Naistenklinikan
työyhteisön arvoista.
Tulokset ja arviointi
Naistenklinikan henkilökunnalta kerättiin palautetta kehittämishankkeesta. He kokivat yhteisten
arvokeskustelujen lisänneen ymmärrystä siitä, miten arvot ovat yhteydessä päivittäiseen toimintaan ja
päätöksentekoon. Palautteen perusteella yhteisölliset keskustelut auttoivat muodostamaan yhteistä
ymmärrystä työyhteisön arvoista.
Hyödyntäminen
Kehittämishankkeesta on hyötyä Naistenklinikalle arvojen mukaisen toiminnan edistämisessä, koska
henkilökunnan yhteinen näkemys arvoista vahvistaa yhteisen toimintakulttuurin luomista. Huoneentaulu
tuo arvot näkyväksi ja siihen voidaan tukeutua arjen arvokeskusteluissa sekä arvoristiriitojen ilmetessä.
Työyhteisön yhteisesti määrittelemä arvopohja edistää asiakaslähtöisen palvelun toteutumista, kun kaikilla
työyhteisön jäsenillä on yhtenäiset toimintaa ohjaavat periaatteet. Yhteisesti määritelty ja näkyvillä oleva
arvopohja tuo myös sidosryhmille työyhteisön toimintaperiaatteet läpinäkyväksi. Kehittämishankkeen
aikana myös suunniteltiin, miten arvokeskustelut jatkuvat suunnitelmallisesti Naistenklinikassa.
55
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
S48: SUUNNITELMALLINEN TÄYDENNYSKOULUTUKSEEN OSALLISTUMINEN (SKO) – TOIMINTAMALLIN
PILOTOINNIN TULOKSET
Väänänen Helena, TtM, laatupäällikkö 1)
Korhonen Anne, TtT, kliinisen hoitotieteen asiantuntija 1)
Kemppainen Tiina, TtM, osastonhoitaja1)
Putila Pauliina, TtM, osastonhoitaja1)
Ruonala Pauliina, TtM, apulaisosastonhoitaja1)
Isaksson Virpi, TtM, osastonhoitaja1),
Meriläinen Merja, TtT, ylihoitaja, tutkimuskoordinaattori1)
1)Oulun yliopistollinen sairaala. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Hoitohenkilökunnan täydennyskoulutuksiin osallistumisen suunnitelmallisuus ja koulutuksista saadun
tiedon hyödyntäminen vaihtelee. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä kehitetty suunnitelmallisen
täydennyskoulutukseen osallistumisen toimintamalli (SKO), jonka tavoitteena on ohjata strategiasta,
työyksikön tavoitteista ja osaamistarpeista lähtevään täydennyskoulutukseen osallistumiseen.
Tässä tutkimuksessa kuvataan täydennyskoulutukseen osallistuneiden ja heidän esimiesten kokemuksia
SKO- toimintamallin käytettävyydestä. Tavoitteena on tuottaa tietoa toimintamallin kehittämiseen ja sen
kautta kehittää koulutuksista saadun tiedon siirtymistä organisaation yhteiseksi osaamiseksi.
Tutkimuksessa etsitään vastausta kysymyksiin:
1. Miten täydennyskoulutukseen osallistujat kuvailevat suunnitelmallisen koulutukseen osallistumisen
toimintamallin käytettävyyttä a) koulutukseen hakeutumisessa, b) koulutuksen aikana c)
koulutuspalautteen annossa?
2. Miten suunnitelmallinen täydennyskoulutukseen osallistumisen toimintamalli tukee
a) koulutukseen osallistumisen suuntaamista organisaation ja työyksikön osaamistarpeita vastaaviksi, b)
koulutuksesta saadun tiedon hyödyntämistä työyksikössä esimiesten näkökulmasta?
Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimuksen kohderyhmänä oli keväällä 2013 ulkopuolisiin
täydennyskoulutuksiin osallistunut hoitohenkilöstö (n=30) seitsemältä pilottiosastolta. Aineisto koottiin
ryhmähaastatteluna ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tulokset: Koulutukseen osallistuneet kuvasivat, että SKO - toimintamallin orientoivan ja ohjaavan
koulutukseen valmistautumista. Koulutuksen aikana olo koettiin suunnitelmalliseksi ja tavoitteelliseksi.
Malli ohjaisi ja jäsensi tiedon hakua ja sen käsittelyä sekä rajasi koulutuspalautetta. Esimiesten mukaan
täydennyskoulutuksiin lähtöä ohjaavat työyksikön ja yksilön tiedon tarve, koulutustarjonta ja
koulutusvelvoite. SKO- toimintamalli suuntaa koulutukseen valmistautumista työyksikön osaamistarpeiden
mukaiseksi ja koulutukselle asetetut tavoitteet vaikuttavat koulutuksesta saadun tiedon hyödyntämiseen
ja ohjaa työyksikön tavoitteisiin vastaavan palautteen antamiseen.
Johtopäätökset: SKO – toimintamallin avulla voidaan selkeyttää koulukseen osallistujan sekä työyhteisön
yhteisten tavoitteiden asettamista koulutukselle sekä ohjata työyhteisön kannalta olennaisen tiedon
hakuun. Malli ohjaa koulutukseen osallistujaa keskittymään koulutuksessa ennalta sovitun tiedon
etsimiseen. Ennalta yhteisesti sovitut tavoitteet selkeyttävät koulutuspalautetta ja mahdollistavat näin
työyhteisön yhteisen osaamisen kehittymisen. Toimintamallia tulee edelleen kehittää saadun tiedon
pohjalta.
56
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
S49: SAIRAANHOITAJAN TYÖ MUUTOKSESSA – MS- JA EPILEPSIAPOTILAAN SAIRAANHOITAJAVASTAANOTTO
Ala-Aho, Tuula, sairaanhoitaja (AMK), sairaanhoitaja, Oulun yliopistollinen sairaala, Neurologian
poliklinikka
Järvimäki Leena, osastonhoitaja, Oulun yliopistollinen sairaala, Neurologian poliklinikka
Hulkko Tarja, TtM, ylihoitaja, Neurologian, Geriatrian, Ihotautien ja Kardiologian vastuualue, Oulun
yliopistollinen sairaala
Meriläinen Merja, TtT, ylihoitaja, Tutkimus- ja kehittämistoiminta, Oulun yliopistollinen sairaala
Sairaanhoitajavastaanottotyöryhmä; sh Tuula Ala-Aho, sh Riitta Brotherus, sh Kaija Vuollo, oh Leena
Järvimäki, yh Tarja Hulkko, ayl Harri Rusanen, oyl Tarja Haapaniemi, professori Kari Majamaa,
laatupäällikkö Helena Väänänen
Neurologian poliklinikalla aloitettiin ydinprosessien tarkastelu ja kehittäminen syksyllä 2009 ja nimettiin
kehittämistyöryhmä. Kehittämistyöryhmän mukaan haasteita olivat hoidon saatavuuteen vastaaminen
kontrollipotilaiden kohdalla, puhelintoiminnan kehittäminen, työnjako eri ammattiryhmien välillä, selkeät
ohjeet toiminnalle ja resurssien varmistaminen. Sairaanhoitajavastaanottotoiminnan kehittämiselle
perustettiin oma työryhmä vuonna 2011.
Sairaanhoitajavastaanottotoiminnan kehittämishankkeen tavoitteina oli turvata suositusten mukainen
jatkohoito epilepsiaa ja MS-tautia sairastavien potilaiden kohdalla, sairaanhoitajien työnkuvan
selkeyttäminen ja osaamisen hyödyntäminen, työnjako lääkäreiden ja sairaanhoitajien kesken ja
sairaanhoitajien työhyvinvoinnin lisääminen ja kuormituksen vähentäminen ennakoitavan ja ohjeistetun
työn avulla. Hanke toteutettiin moniammatillisena työryhmätyöskentelynä. Potilasryhmiksi valittiin kaksi
suurinta kontrollipotilasryhmää; epilepsiaa ja MS-tautia sairastavat potilaat. Sairaanhoitajavastaanotoille
laadittiin toimintamallit ja työohjelma sekä ajanvarauskirjepohjaa muutettiin potilaiden informointia
varten. Lääkärit tekivät ohjeet vastaanottojen sisällöistä. Kartoitettiin ongelmakohtia ja laskettiin resurssien
tarvetta. Seuraavaksi selvitettiin koulutustarpeet ja laadittiin koulutussuunnitelma tehtävään tarvittavalle
koulutukselle. Tutustuttiin tutkittuun tietoon ja tehtiin vierailuja paikkoihin, joissa sairaanhoitajien
työnkuvaa oli jo kehitetty. Tehtävään valittiin kolme vapaaehtoista pitkään kyseisiä potilasryhmiä
neurologian poliklinikalla hoitanutta sairaanhoitajaa ja käytiin yhteistoimintamenettelyn mukaiset
neuvottelut. Ennen sairaanhoitajavastaanoton aloittamista vastaanottosairaanhoitajat olivat kisällin opissa
neurologin vastaanotolla perehtymässä epilepsia- ja MS-potilaan hoitoon. Toiminta käynnistyi 3.9.2012.
Palautetta toiminnasta kysyttiin sekä potilailta (N=18), että henkilökunnalta (N=19) kevättalvella/kesällä
2013 ja molemmissa palaute oli hyvää. Potilaspalautteen mukaan sairaanhoitajavastaanotto vastasi
lääkärikäynnin korvaavaa käyntiä. Henkilökuntakysely tehtiin 5.8–21.8.2013. Henkilökuntapalautteen
mukaan potilaan hoitoon pääsy oli parantunut, työn mielekkyys ja ennakoitavuus lisääntynyt ja oman työn
koettiin helpottuneen toiminnan avulla sekä sairaanhoitajien, osastonsihteereiden, että lääkäreiden
kohdalla.
Uusi toiminta on saatu vakiinnutettua. Jatkokehittämistarpeina nousi toiminta- ja lisäohjeiden laatiminen,
kehittämis- ja arviointiajan varmistaminen sekä puhelintoiminnan ja työnjaon jatkokehittäminen. Hanke on
koettu tärkeäksi myös sairaanhoitajan osaamisen hyödyntämisenä ja kehitettyä toimintamallia voidaan
laajentaa myös muille potilasryhmille. Hanke on herättänyt kiinnostusta myös muualta Suomesta. Suomen
MS-hoitajat ry palkitsi hankkeen vuonna 2012 Vuoden MS-hoitotyön tekona ja Pohjois-Pohjanmaan
sairaanhoitopiirin laatupalkintokilpailussa tuli hankkeelle 2. sija vuonna 2013.
57
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
S50: YLEMMÄN AMMATTIKORKEAKOULUTUKSEN
KOHTAAMISPAIKKA
JA
TYÖELÄMÄN
Törmänen,
Outi,
TtT,
yliopettaja,
Kärnä, Veikko, KTT, YAMK -päällikkö, Lapin ammattikorkeakoulu
Lapin
VÄLINEN
VIRTUAALINEN
ammattikorkeakoulu
Kehittämishankkeen lähtökohdat ja tavoitteet
Kehittämishanke on osa kansallista OKM -rahoitteista Ylempi ammattikorkeakoulutus (YAMK) vahvaksi TKI
-vaikuttajaksi -projektia, jossa kehitetään ja uudistetaan korkeakoulujen ja työelämän välistä tiedon ja
osaamisen siirtoa, uudistetaan YAMK -toimintoja, profiloidaan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon TKI
-toimintaa ja tuetaan verkostoitumista. Projekti toteutetaan neljän työpaketin avulla, joista yhden
päätavoitteena on uusien kohtaamisympäristöjen rakentaminen ja verkostomaisen toimintamallin
kehittäminen työelämän ja ammattikorkeakoulujen yhteiseen TKI -toimintaan. Lapin
ammattikorkeakoulussa pilotoidaan YAMK -koulutuksen ja työelämän välinen virtuaalinen kohtaamispaikka
keväällä 2015. Tavoitteena on laajentaa ja uudistaa yhteisöllisiä työskentelytapoja, jotta oppimisympäristöt
YAMK -koulutuksessa ovat työelämään kytkeytyviä sekä vuorovaikutusta ja innovointia tukevia.
Toteutus
Pilotoinnin sisältö muodostuu integroimalla Google Apps For Education (GAFE) -pilvipalvelun
mahdollistamaa teknologiaa YAMK -koulutuksen opintojaksototeutukseen. Toteutukseen osallistuvat
YAMK -opiskelijat ja -opettajat ovat saaneet valmiuksia virtuaalisen kohtaamispaikan edellyttämiin
välineisiin syksyllä 2014. Yhteisöllisen kirjoittamisen alusta, blogi ja keskustelualue ovat olleet osa
monialaisten opiskelijoiden oppimisympäristöä, johon liittyvä palautetieto toimii pohjatietona YAMK koulutuksen ja työelämäyhteistyön kehittämiselle. Pilotointi toteutetaan laajentamalla virtuaalisten
työkalujen mahdollisuuksia ja osallistamalla niiden avulla työelämän toimijoita oppimisympäristöön.
Tulokset ja arviointi
Pilotointi tuottaa YAMK -koulutuksen ja työelämän välille mallin toteutuksesta, jossa yhdistyy uudella tavalla yhdessä
oppiminen, joka tekee eri toimijoiden asiantuntijuutta tunnettavaksi. Toteutusmalli lisää YAMK -opiskelijoiden
valmiuksia vastata työelämän edellyttämiin osaamistarpeisiin. Työelämän edustajilla on mahdollisuus osallistua
helposti ja joustavasti autenttisen tiedon tuottamiseen modernin oppimis- ja kohtaamisympäristön avulla.
Kehittämistyön arviointiin osallistuvat YAMK -opiskelijat, - opettajat ja työelämän edustajat.
Hyödyntäminen
Tuloksia voidaan hyödyntää GAFE -pilvipalvelun sisällön ja toteutuksen kehittämisessä YAMK -koulutuksen ja
työelämän välillä pilotointiorganisaatiossa ja kansallisella tasolla. Lisäksi pilotoinnin tuloksia voidaan hyödyntää
kehitettäessä TKI -toimintaa edistäviä uuden aikakauden virtuaalisia oppimis- ja kohtaamisympäristöjä. Virtuaalinen
kohtaamispaikka kehittää yhteisöllistä tietoa hyödyntävää toimintakulttuuria.
58
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
Posteriesitykset 24.9.–25.9.2015
Posterinäyttely tiedekunnan päärakennuksen aulassa, Aapistie 5A.
Postereiden tiivistelmät aakkosjärjestyksessä ensimmäisen tekijän mukaan. Tiivistelmään pääset
klikkaamalla otsikkoa.
1. HIV-TESTAUS SUOMEN TERVEYSASEMILLA LÄÄKÄREIDEN JA HOITAJIEN ARVIOIMANA
Bazia Tiia, Kuivila Heli, Kääriäinen Maria
2. HAASTAVAN ASIAKKAAN AMMATILLINEN KOHTAAMINEN – SIMULAATIOKOULUTUS
Bergman Heidi, Kunnari Marika
3. VARHAISEN VUOROVAIKUTUKSEN TUKEMISEN KEHITTÄMINEN LASTENOSASTOLLA
Eerola Marketta, Uuksulainen Minttu, Kunnari Marika
4. VALAISTUS JA LÄMPÖVIIHTYVYYS MUISTISAIRAAN HENKILÖN ASUMISEN JA HYVINVOINNIN
TUKENA - INTEGRATIIVINEN KIRJALLISUUSKATSAUS VALAISTUKSEEN JA LÄMPÖVIIHTYVYYTEEN
KOHDISTUVIIN INTERVENTIOIHIN
Hartikainen Riikka, Hallikainen Ilona, Hallikainen Merja, Merilahti Juho, Elo Satu
5. MUISTISAIRAAN IKÄÄNTYNEEN HYVINVOINTIA TUKEVA PITKÄAIKAISHOIDON YMPÄRISTÖ KATSAUS FYYSISEEN YMPÄRISTÖÖN KOHDISTUVIIN INTERVENTIOIHIN
Hartikainen Riikka, Elo Satu
6. KUNTOUTUMISTA EDISTÄVÄ HOITOTYÖ – PROJEKTI
Heikura Jaana, Karhatsu Ritva, Katainen Saara, Kolari Mari, Liiten Maarit, Rahja Saija, Koskela
Päivi, Sihvonen Arja, Meriläinen Merja
7. LEIKKAUSTA EDELTÄVÄN OHJAUKSEN KEHITTÄMINEN LÄNSI-POHJAN KESKUSSAIRAALAN LEIKOYKSIKÖSSÄ
Hietala Mari, Lappalainen Katariina, Paloste Airi
8. PERHEIDEN HYVINVOINNIN EDISTÄMINEN LASTENPSYKIATRIAN JA LASTENSUOJELUN
YHTEISTYÖLLÄ
Härkönen Sisko, Kunnari Marika
9. ALAHENGITYSTEIDEN PUHDISTAMISKÄYTÄNTEIDEN PÄIVITTÄMINEN JA KÄYTTÖÖNOTTO
Jansson Miia, Karjula Elina, Järvinen Raija, Syrjälä Hannu, Meriläinen Merja, Ala-Kokko Tero
10. TEHOSTETUN SUUNHOITOPROTOKOLLAN KEHITTÄMINEN JA KÄYTTÖÖNOTTO
Jansson Miia, Karjula Elina, Järvinen Raija, Syrjälä Hannu, Meriläinen Merja, Ala-Kokko Tero
11. LÄHIHOITAJAKSI TYÖ- JA VERKKOPAINOTTEISESTI OPPIEN
Jauhola Päivi, Vilmi Anne
12. SYÖPÄÄN SAIRASTUNEEN JA LÄHEISEN HOITAMINEN TERVEYSALAN AMMATTIHENKILÖIDEN
KOULUTTAUTUMISEN SISÄLTÖNÄ
Jussila Aino-Liisa, Mäenpää Pia
59
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
13. TOIMINTAKYKYÄ JA OSALLISUUTTA LUONTOLÄHTÖISILLÄ MENETELMILLÄ JA PALVELUILLA
Jääskeläinen Arja, Kunnari Marika, Tolvanen Taimi
14. MEDISIININEN PÄIVÄSAIRAALA - PILOTISTA VAKIINTUNEEKSI TOIMINNAKSI
Katiska-Riihiaho Anna-Kaisa, Hulkko Tarja
15. SAIRAANHOITAJAKSI KAMPUSALUEEN ULKOPUOLELLA –HANKE
Kaukiainen Sirpa, Kantola Susanna
16. HOITOTYÖN SIMULAATIO-OPETUSTA KEHITTÄVIEN OPETTAJIEN VERKOSTON LUOMINEN
Kauppila Hannele
17. HOITOTYÖN OPISKELIJOIDEN KÄYTÄNNÖN HARJOITTELUN KEHITTÄMINEN SISÄTAUTIEN
VUODEOSASTOLLA
Kivimäki Sanna, Koskela Tarja, Tuomikoski Annukka
18. OAMKIN YAMK MONIALAISTEN YHTEISTEN OPINTOJEN OPISKELIJA PALAUTE KUVAUS
Koivisto Kaisa, Henner Anja
19. LASTEN KOKEMUKSIA TALVESTA POHJOISESSA SUOMESSA − TUTKIMUSMENETELMÄNÄ
VALOKUVAHAASTATTELU
Kuivila Heli, Kurvinen Hanna, Tourula Marjo, Pölkki Tarja
20. ASIAKASLÄHTÖISYYS- NÄYTTÖÖN PERUSTUVAN HOITOTYÖN KEHITTÄMINEN
Kukkonen Terhi
21. KÄTILÖOPISKELIJOIDEN KOKEMUKSIA MONIAMMATILLISEN HARJOITTELUN OHJAUKSESTA
OULUN YLIOPISTOLLISESSA SAIRAALASSA LASTEN JA NAISTEN TULOSALUEELLA
Laitinen Arja, Alajärvi Hanna, Kataja Mari, Vehkaperä Anne
22. VIERIPOLIKLINIKKA- VARHAISEN KOTIUTUMISEN MAHDOLLISTAJA OULUN YLIOPISTOLLISESSA
SAIRAALASSA (OYS)
Laitinen Arja, Kaukola Tuula, Emma Kyyhkynen, Anitta Nykyri, Terhi Tuomaala
23. VATA-PROJEKTET VID YRKESHÖGSKOLAN NOVIA – UTVECKLING AV EVIDENSBASERADE
MÅNGPROFESSIONELLA REHABILITERANDE ARBETSSÄTT INOM SOCIAL- OCH HÄLSOVÅRDEN
Liljeroth Pia, Kulla Gunilla
24. TEKONIVELPOTILAIDEN LEIKKAUKSEEN VALMISTAUTUMISEN KEHITTÄMINEN LAPIN
SAIRAANHOITOPIIRISSÄ
Manninen Kati, Törmänen Outi
25. LAPSETTOMUUSHOITAJAN OSAAMINEN KAINUUN KESKUSSAIRAALAN NAISTENTAUTIEN
POLIKLINIKALLA
Myöhänen Arja
26. IMETYSOHJAUKSEN YHTENÄINEN TOIMINTAMALLI PALVELUKETJUSSA
Nikula Pirkko, Kemppainen Tiina, Keränen Raija, Mettovaara Piia, Miettinen Seija, Nykyri Anitta,
Roininen Jaana, Korhonen Anne
27. TERVEISTÄ ELINTAVOISTA ITSEPUOLUSTUSTAITOJA
Oikarinen Kerttu, Paloste Airi
60
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
28. IKÄÄNTYNEEN MUISTISAIRAAN PSYYKKISEN ELÄMÄNLAADUN TUKEMINEN LOGOTERAPIAN
KEINOIN
Ola Elina, Elo Satu
29. MIELENTERVEYDEN EDISTÄMISEN KOULUYMPÄRISTÖSSÄ: TOIMINNAN ARVIOINTIA
Onnela Anna, Vuokila-Oikkonen Päivi
30. SUUN TERVEYDENHUOLLON JULKISEN JA YKSITYISEN SEKTORIN KUMPPANUUDEN ESTEET JA
MAHDOLLISUUDET HAMMASLÄÄKÄRINÄKÖKULMASTA
Pakarinen Heidi
31. MIEHINEN JUTTU-HANKE; NUORTEN MIESTEN JA AIKAMIESTEN TERVEYDEN EDISTÄMINEN MERILAPISSA VUOSINA 2015 – 2016
Paloste Airi, Saarnio Reetta, Leminaho Lea, Alakärppä Sari
32. KUNTOUTUSPOLKU KOTONA ASUVILLE VANHUKSILLE FYSIOTERAPEUTIN NÄKÖKULMASTA SEKÄ
KEHITTÄJÄ ASIAKKAIDEN KOKEMUKSET JA TOIVEET VANHUSPALVELUISTA
Penttilä Kaisa, Turpeenniemi Kaisa
33. VASTAVUOROISET ELÄMÄNHALLINNAN PROSESSIT PERHEISSÄ MUISTISAIRAUSDIAGNOOSIN
VARMISTUMISEN JÄLKEEN
Pesonen Hanna-Mari, Remes Anne, Isola Arja
34. MONIAMMATILLISEN TYÖRYHMÄTYÖSKENTELYN KEHITTÄMINEN TYÖTERVEYSHUOLLOSSA
Petäjä Sari, Kunnari Marika
35. LASTEN JA NUORTEN PSYKOSOSIAALINEN TERVEYS JA SOSIAALINEN PÄÄOMA:
KIRJALLISUUSKATSAUS
Pietiläinen Hannele
36. ALUEOSAAMISEN MONIALAINEN OPINNÄYTETYÖ-PILOTTI, LAPIN YRITTÄJIEN HYVINVOINTI
EETTISESTÄ NÄKÖKULMASTA
Pirttijärvi Johanna, Niukkanen Sari
37. HOITOTYÖN SIMULAATIOT NÄKYVÄKSI (HOISIM)
Poikela Paula, Tieranta Outi, Vatanen Marko
38. VARAHENKILÖTYÖTÄ TEKEVIEN HOITAJIEN KOKEMUKSIA TYÖHYVINVOINNISTAAN
ERIKOISSAIRAANHOIDOSSA
Rautio Kaisu, Suhonen Marjo
39. SYÖMISHÄIRIÖPOTILAIDEN KOKEMUKSIA VARHAISEN PUUTTUMISEN TOTEUTUMISESTA
Ruokoja Jenni, Elo Satu
40. YLIPAINOISTEN NUORTEN SOSIAALINEN TUKI JA SEN YHTEYS FYYSISEEN AKTIIVISUUTEEN
Ruotsalainen Heidi, Niskala Jonna Kyngäs Helvi, Kääriäinen Maria
41. TEHOHOIDOSSA OLEVAN 0–2-VUOTIAAN LAPSEN SUUNHOITO OHJE OULUN YLIOPISTOLLISEN
SAIRAALAN LASTEN TEHOHOITO-OSASTON HOITAJILLE
Räty Eila
61
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
42. PALJON PALVELUJA KÄYTTÄVÄN ASIAKKAAN KOKEMUKSET SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON
PALVELUISTA
Savilampi Johanna, Sumukari Minna
43. EPILEPSIAA SAIRASTAVAN NUOREN SIIRTYMÄVAIHEEN OHJAUS- KEHITTÄMISHANKE
Taipaleenmäki Mervi, Palomaa Anna-Kaija, Vieira Päivi, Kalliosalo Helena, Keloneva Sisko, Kuha
Minna, Ruottinen Jaana, Miettinen Seija
44. TOIMINTASUUNNITELMAPROSESSIN KEHITTÄMISTOIMENPITEIDEN VAIKUTUS
TYÖTERVEYSHUOLLON TYÖNTEKIJÖIDEN TYÖN HALLINTAAN
Tapio Pasi, Turpeenniemi Kaisa
45. JOHTAMISOPINTOJEN TYÖELÄMÄLÄHTÖISYYDEN LISÄÄMINEN OSANA TERVEYSHALLINTOTIETEEN
MAISTERIOPINTOJEN UUDISTAMISTA
Tiirinki Hanna, Suhonen Marjo, Turkki Leena
46. LAPIN LIIKUNNAN JA URHEILUN ALUEORGANISAATIOIDEN YHTEINEN MALLI PERUSPALVELUISTA
Toivola Maarit, Hannola Heikki
47. OPISKELIJAOHJAUKSEN TIETOISKUT POHJOIS-POHJANMAAN SAIRAANHOITOPIIRISSÄ (PPSHP)
Ukkola Leila, Vehkaperä Anne, Kaski Päivi, Sivonen Pirkko
48. CP-VAMMAISEN LAPSEN ALARAAJAN BOTULIINIHOIDON OPETUS-JA OHJAUSVIDEON
TUOTTAMInen SEKÄ KIRJALLISEN OHJEEN PÄIVITTÄMInen LAPIN KESKUSSAIRAALALLE
Valaja Sisko, Turpeenniemi Kaisa
49. VAIKUTTAVAT TAVAT (VATA), NÄYTTÖÖN PERUSTUVA TOIMINTA SOSIAALI- JA TERVEYSALALLA
Veijola Arja, Jämsä Ulla, Kaakkuuriniemi Erja
62
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
Posteriesitysten tiivistelmät
Aakkosjärjestyksessä (1-49) ensimmäisen esittäjän mukaan:
1. HIV-TESTAUS SUOMEN TERVEYSASEMILLA LÄÄKÄREIDEN JA HOITAJIEN ARVIOIMANA
Tiia Bazia, th, TtM-opiskelija, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö
Heli Kuivila, TtM, yliopisto-opettaja (ma.), Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö
Maria Kääriäinen, TtT, professori (ma.), asiantuntija, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö,
Oulun yliopistollinen sairaala
HIV on seksi- ja verikontaktissa tarttuva virus, jolle ei ole parannuskeinoa. Hoitamattomana HIV johtaa
AIDSiin, kehon puolustusjärjestelmän vaurioitumiseen ja kuolemaan. HIVin pysäyttämisessä olennaista on
tartunnan varhainen toteaminen ja ajoissa aloitettu lääkehoito. Noin puolet Suomen HIV-tartunnoista
todetaan kuitenkin vasta, kun lääkitys olisi pitänyt jo aloittaa. Suomessa elää arvioilta noin 700–1000
henkilöä, jotka eivät ole tietoisia HIV-tartunnastaan. Suomen HIV-strategian 2013-2016 mukaan HIVtestausta tulee tehostaa ja HIV-testaustoiminnan laatua tulee arvioida ja kehittää. Tutkimustietoa HIVtestaustoiminnasta Suomen terveysasemilla ei ole.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata Suomen kaupunkimaisten kuntien terveysasemien HIVtestauskäytäntöjä, -testaustoimintaa, -tietoutta ja asennoitumista lääkärien ja hoitajien arvioimana.
Kohderyhmänä olivat kymmenen kaupunkimaisen kunnan terveysaseman vastaanottojen lääkärit ja
hoitajat (N=387). Aineisto kerätään ryväsotannalla anonyymisti strukturoidulla internet-kyselyllä huhtitoukokuussa 2015. Kyselylomake kehitettiin tätä tutkimusta varten kirjallisuuden perusteella ja sen
sisältövaliditeetti arvioitiin asiantuntijoilla (n=6). Lisäksi kyselylomake esitestattiin 11 vastaajalla
tiedonkeruumenetelmän onnistumisen selvittämiseksi. Aineisto analysoitiin kuvailevin tilastomenetelmin.
Tulokset esitetään Pohjois-Suomen hoitotiedepäivillä.
Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää HIV-tartunnan saaneiden varhaisen diagnosoimisen ja
hoitoon pääsyn kehittämiseen terveysasemilla sekä terveydenhuoltoalan ammattilaisten HIV-tartuntojen
ennaltaehkäisyyn, testaukseen ja hoitoon liittyvän osaamisen ja koulutuksen kehittämiseen.
63
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
2. HAASTAVAN ASIAKKAAN AMMATILLINEN KOHTAAMINEN – SIMULAATIOKOULUTUS
Bergman,
Heidi,
sairaanhoitaja
(ylempi
AMK)
-opiskelija,
Kunnari, Marika, YTM, tuntiopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu
Lapin
ammattikorkeakoulu
Kehittämistehtävän lähtökohdat ja tavoitteet
Kehittämistehtävä on osa Lapin ammattikorkeakoulun Hoitotyön simulaatiot näkyviksi – HoiSim hanketta.
Hankeen tavoitteena on tuottaa ja pilotoida simulaatiokoulutusmalli, jota voidaan hyödyntää
perusterveydenhuollossa käytännön tarpeiden mukaisesti. Lisäksi tavoitteena on tehdä näkyväksi
hoitotyön simulaatioiden käytön suomat mahdollisuudet terveydenhuollon täydennyskoulutuksessa.
Kyseiseen hankkeeseen liittyvä kehittämistehtävä on haastavan asiakkaan kohtaamista koskevan
simulaatiokoulutuksen kehittäminen perusterveydenhuollon hoitohenkilökunnalle. Kehittämistehtävän
tavoitteena on siten kehittää hoitotyöntekijöiden ammatillista osaamista haastavissa asiakastilanteissa.
Toteutus
Kehittämistehtävä toteutetaan toiminnallisesti perusterveydenhuollon työyksikössä käymällä läpi
simulaatiokoulutusmallin mukainen case-tilanne. Hoitohenkilökunta osallistuu itse simulaatiokoulutuksen
kehittämiseen.
Perusterveydenhuollon
työyksikön
hoitohenkilökuntaa
haastatellaan
ryhmäteemahaastattelun avulla. Haastateltavien tuottaman tiedon ja heidän koulutustarpeidensa
perusteella suunnitellaan case-tilanne haastavan asiakkaan ammatillisesta kohtaamisesta. Noin kuukauden
kuluttua simulaatiokoulutuksesta työyksikön henkilökunta haastatellaan uudelleen. Näin tuotetaan tietoa
simulaatiokoulutuksen vaikuttavuudesta työntekijöiden ammatillisessa kehittymisessä. Lisäksi esille tulevat
mahdolliset koulutuksen kehittämistarpeet. Tämän jälkeen voidaan edelleen kehittää haastavan asiakkaan
ammatillisen kohtaamisen simulaatiokoulutusta.
Tulokset ja arviointi
Simulaatiokoulutus tarjoaa hoitotyöntekijöille mahdollisuuden harjoitella muun muassa sellaisia erilaisia
hoitotyön tilanteita, joita tapahtuu harvoin tai jotka ovat mahdottomia toteuttaa oikeilla potilailla.
Kehittämistehtävän myötä mahdollistuu työelämälähtöinen simulaatiokoulutuksen suunnittelu haastavan
asiakkaan ammatillisesta kohtaamisesta. Kehittämistehtävän tulokset perustuvat hoitohenkilökunnan
kokemukseen ja ne tuottavat tietoa toiminnan vaikuttavuudesta. Vaikuttavuuden arviointiin osallistuu koko
se työyhteisö, joka osallistuu simulaatiokoulutukseen.
Hyödyntäminen
Kehittämistehtävän tuotosta, eli simulaatiokoulutusta haastavan asiakkaan ammatillisesta kohtaamisesta
voidaan hyödyntää sosiaali- ja terveydenhuollon eri työyhteisöjen ammattitaidon kehittämisessä. Lisäksi
sitä voidaan hyödyntää Lapin ammattikorkeakoulun Hoitotyön simulaatiot näkyviksi – HoiSim hankkeessa
yhtenä suunniteltuna, toteutettuna ja arvioituna case-tilanteena.
64
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
3. VARHAISEN VUOROVAIKUTUKSEN TUKEMISEN KEHITTÄMINEN LASTENOSASTOLLA
Eerola, Marketta, opiskelija, Terveyden edistämisen koulutus (YAMK), Lapin ammattikorkeakoulu
Uuksulainen, Minttu, opiskelija, Terveyden edistämisen koulutus (YAMK), Lapin ammattikorkeakoulu
Kunnari, Marika, tutkimuksellinen kehittämistyön päätoiminen tuntiopettaja, YTM, TtT-jatko-opiskelija,
Lapin ammattikorkeakoulu
Kehittämistyön tausta: Kyseessä on tutkimuksellinen kehittämistyö, joka kuuluu ylemmän
ammattikorkeakoulututkinnon Terveyden edistämisen koulutukseen. Kehittämistyön aiheena on sairaiden
vastasyntyneiden ja keskosten varhaisen vuorovaikutuksen tukemisen kehittäminen Lapin keskussairaalan
vastasyntyneiden tehostetun valvonnan yksikössä. Perhekeskeisyydellä on nykyään aiempaa suurempi
merkitys hoidettaessa sairaita vastasyntyneitä ja keskosia. Tämän myötä varhainen vuorovaikutus vauvan
ja vanhempien välillä korostuu. Vastaamme kehittämistyöllämme Lapin keskussairaalan varhaisen
vuorovaikutuksen toimintamallin kehittämisen tarpeeseen.
Kehittämistyön tarkoitus, tavoite ja tutkimuskysymys: Kehittämistyön tarkoituksena on kartoittaa, miten
Lapin keskussairaalan vastasyntyneiden tehostetun valvonnan yksikön hoitohenkilökunta kehittäisi yksikön
toimintaa tukeakseen entistä paremmin varhaista vuorovaikutusta. Kehittämistyön tavoitteena on kehittää
tulevaisuuden varhaisen vuorovaikutuksen menetelmiä Lapin keskussairaalan Vastasyntyneiden
tehostetun valvonnan yksikössä. Tutkimuskysymys on: Miten vastasyntyneiden varhaista vuorovaikutusta
tulisi tukea? Keskeisimmät käsitteet tutkimuksessa ovat keskosuus, äitiys, isyys, varhainen vuorovaikutus ja
hoitohenkilökunnan merkitys varhaisen vuorovaikutuksen tukemisessa.
Aineistonkeruu ja analyysimenetelmät: Kehittämistyö on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Aineisto
on koottu Lapin keskussairaalan lastenosastojen hoitohenkilökunnalta. Aineisto on kerätty
eläytymismenetelmän sekä Learning Cafe –työskentelyn sovellutuksena. Aineisto käsitellään induktiivisella
sisällönanalyysillä. Analyysin tulosten perusteella kerätään kahdesta kolmeen kehittämisideaa, jotka
siirretään käytäntöön kahdeksi kuukaudeksi. Tämän jälkeen tehdään joko Learning Cafe –menetelmällä tai
haastattelumenetelmällä arviointi kehittämisideoiden toimivuudesta suhteessa asetettuihin tavoitteisiin.
Keskeiset tulokset ja johtopäätökset: Kehittämistyön keskeisimpinä tuloksina ovat vanhempien ja koko
perheen kokonaisvaltainen huomioiminen vauvan hoidossa, hoitohenkilökunnan koulutuksiin
osallistumisen mahdollistaminen sekä yhteisten hoitolinjojen selkiyttäminen moniammatillisella tasolla.
Tulosten sisältöjen käytännön toteutuksella voidaan kehittää varhaista vuorovaikutusta sekä tukea perheitä
paremmin vauvan sairaalassa oloaikana.
65
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
4. VALAISTUS JA LÄMPÖVIIHTYVYYS MUISTISAIRAAN HENKILÖN ASUMISEN JA HYVINVOINNIN TUKENA INTEGRATIIVINEN KIRJALLISUUSKATSAUS VALAISTUKSEEN JA LÄMPÖVIIHTYVYYTEEN KOHDISTUVIIN
INTERVENTIOIHIN
Hartikainen Riikka, TtM, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto
Elo Satu, TtT, dosentti, yliopistonlehtori, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun
yliopisto
Ympäristön merkitys korostuu muistisairaalla henkilöllä toimintakyvyn heikentyessä ja ympäristöllä on
suora yhteys muistisairaan henkilön hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Erilaisilla ympäristötekijöillä, kuten
valaistuksella ja lämpöviihtyvyydellä, on keskeinen merkitys muistisairaiden toiminnan tukena ja
viihtyisyyden lisääjänä. Riittävä ja oikeanlainen valaistus sekä lämpöviihtyvyyden huomioiminen voivat
tukea kotona tai tehostetussa palveluasunnossa asuvaa muistisairasta henkilöä hänen arjen toiminnoissaan
sekä parantaa elämänlaatua ja hyvinvointia.
Integratiivinen kirjallisuuskatsaus on osa Älykäs valaistus ja lämpöviihtyvyys muistisairaiden asumisen ja
hoivapalvelutuotannon tukena (VALMUSKA) -projektia. Projektissa tutkitaan asuinympäristöön helposti
integroitavan teknologian vaikutuksia muistisairaiden käytösoireisiin ja itsenäiseen asumiseen. Projektin
tavoitteena on kehittää ja pilotoida erityisesti jälkiasennettavia, kotona-asumista tukevia ratkaisuja, joiden
avulla voidaan vaikuttaa muistisairaiden henkilöiden hoidon tarpeeseen, hoidon oikea-aikaisuuteen ja
elämänlaatuun.
Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on kuvata valaistukseen ja lämpöviihtyvyyteen kohdistettuja
interventioita ja niiden vaikutuksia muistisairaan henkilön hyvinvointiin. Lisäksi tarkoituksena on kuvata
menetelmiä, joita on käytetty näiden vaikutusten arvioimiseen. Tutkimuksen tavoitteena on projektin
kannalta oleellisen olemassa olevan tutkimustiedon kartoitus ja kokoaminen.
Katsauksen aineisto kerätään Cinahl-, Medline (Ovid)-, PsycINFO-, Engineering database ja Scopus
elektronisista tietokannoista vuosilta 2005–2015. Aineisto rajataan suomen- ja englanninkielisiin
vertaisarvioituihin julkaisuihin, ja aineiston valinnassa käytetään valinta- ja poissulkukriteereitä. Aineiston
valinta etenee vaiheittain, ja aineiston valinnan suorittaa kaksi tutkijaa itsenäisesti. Valituille julkaisuille
tehdään laadunarviointi kahden toisistaan riippumattoman arvioijan toimesta. Katsaukseen valikoitunut
aineisto taulukoidaan ja analysoidaan narratiivisella synteesillä.
66
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
5. MUISTISAIRAAN IKÄÄNTYNEEN HYVINVOINTIA TUKEVA PITKÄAIKAISHOIDON YMPÄRISTÖ - KATSAUS
FYYSISEEN YMPÄRISTÖÖN KOHDISTUVIIN INTERVENTIOIHIN
Hartikainen Riikka, TtM, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto
Hallikainen Ilona, PsT, psykologi, Kliinisen lääketieteen laitos, neurologia, Itä-Suomen yliopisto
Hallikainen Merja, Tutkimusjohtaja, Kliinisen lääketieteen laitos, neurologia, Itä-Suomen yliopisto
Merilahti Juho, Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy
Elo Satu, TtT, dosentti, yliopistonlehtori, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun
yliopisto
Integratiivisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli kuvata muistisairaan ikääntyneen fyysiseen
pitkäaikaishoidon ympäristöön kohdistuneita interventioita ja niiden vaikutuksia muistisairaan ikääntyneen
hyvinvointiin. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää muistisairaan ikääntyneen hyvinvointia
tukevien pitkäaikaishoidon ympäristöjen kehittämisessä ja hoitohenkilöstön koulutuksessa.
Aineisto kerättiin Cinahl- ja Scopus elektronisista tietokannoista vuosilta 2004–2014. Aineiston valinnan ja
laadunarvioinnin suoritti kaksi tutkijaa itsenäisesti. Katsaukseen valikoitunut aineisto (n=7) analysoitiin
narratiivisella synteesillä.
Tulosten mukaan muistisairaan ikääntyneen fyysiseen pitkäaikaishoidon ympäristöön kohdistetut
interventiot voidaan jakaa niiden sisällön ja menetelmien mukaan musiikki-interventioihin, aromaterapiaan
sekä mielekkäisiin ja yksilöllisesti suunniteltuihin aktiviteetteihin. Musiikki-interventiot, aromaterapia sekä
mielekkäät ja yksilöllisesti suunnitellut aktiviteetit vaikuttivat pääosin myönteisesti muistisairaiden
ikääntyneiden hyvinvointiin. Myönteiset hyvinvointivaikutukset liittyivät käytösoireiden, kuten
levottomuuden, ahdistuneisuuden, aggressiivisuuden, masentuneisuuden ja vastustavan käyttäytymisen
vähenemiseen.
Katsauksen tulokset tukevat ajatusta, että fyysiseen pitkäaikaishoidon ympäristöön kohdistetuilla
interventiolla voidaan parantaa ja tukea muistisairaan ikääntyneen hyvinvointia vaikuttaen muun muassa
käytösoireisiin. Katsauksen tuloksia voidaan pitää huomionarvoisina interventioiden myönteisten
hyvinvointivaikutusten osalta. Tuloksia voidaan hyödyntää muistisairaan ikääntyneen hyvinvointia tukevien
pitkäaikaishoidon ympäristöjen kehittämisessä ja hoitohenkilöstön koulutuksessa.
67
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
6. KUNTOUTUMISTA EDISTÄVÄ HOITOTYÖ - PROJEKTI
Heikura Jaana, toimintaterapeutti, oper. tulosalue, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Karhatsu Ritva, TtM, sairaanhoitaja, oper. tulosalue, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Katainen Saara, fysioterapeutti, oper. tulosalue, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Kolari Mari, fysioterapeutti, oper. tulosalue, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Liiten Maarit, sairaanhoitaja, oper. tulosalue, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Rahja Saija, sairaanhoitaja, oper. tulosalue, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Koskela Päivi, TtM, apul.osastonhoitaja, oper. tulosalue, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Sihvonen Arja, osastonhoitaja, oper. tulosalue, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Meriläinen Merja, TtT, ylihoitaja, oper. tulosalue, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Moniammatillisen projektin tavoitteena oli kehittää neurokirurgisen potilaan hoitotyötä kuntoutumista
edistävällä työotteella. Tarkoituksena oli lisätä tietoja ja taitoja neurokirurgisen potilaan kuntoutumisen
tarpeista, tarvittavista interventioista ja niiden toteuttamismahdollisuuksista.
Neurokirurgista hoitoa tarvitsevilla potilailla saattaa esiintyä jokapäiväistä elämää häiritseviä toiminnan
vajeita, esim. raajahalvauksia tai häiriöitä kognitiivisissa toiminnoissa. Näitä toiminnan vajeita pyritään
estämään, poistamaan tai lievittämään mahdollisimman varhain aloitetulla moniammatillisella
kuntoutumista edistävällä hoitotyöllä. Useiden kirjallisten lähteiden ja suositusten mukaan kuntoutumista
edistävä työote edistää hoidon laatua ja vaikuttavuutta sekä vaikuttaa neurokirurgisen potilaan
toipumiseen ja elämänlaatuun.
Tarve projektille nousi osaston henkilökunnan halusta kehittää hoitotyötä potilaiden kuntoutumisen
edistämiseksi. Osastolla tehtiin ennen varsinaista projektia toiminnan muutoksia kuntouttavan työotteen
tukemiseksi mm. kartoittamalla käytettävissä olevia apuvälineitä ja muuttamalla hoitajien työnjakomallia.
Projekti toteutettiin vuosina 2012 – 2014 hoitotyön ohessa. Hoitohenkilökunnan kokemuksia
kuntouttavasta hoitotyöstä kartoitettiin ennen ja jälkeen projektin.
Projekti koostui kuukausittain vaihtuvista teema-alueisiin liittyvistä asiantuntijaluennoista ja
tavoitteellisista tehtävistä. Vierailevina luennoitsijoina toimi mm. ammattikorkeakoulun opiskelijoita ja
lääkäreitä. Projekti tuotti teema-alueet neurokirurgisen potilaan toiminnan vajausten tunnistamiseksi.
Teema-alueet ovat hengitys ja sen harjoittaminen, nieleminen, afasia, asento- ja liikehoito, neglect- ja
pusher -oireet, siirtymisen apuvälineet, kipu ja sen tunnistaminen, aistitoiminnot, suunhoito,
hemiplegia/hypotonia/spastisuus sekä tuntohäiriöt.
Projektin avulla saatiin näyttöön perustuvia tiedollisia ja toiminnallisia ohjeita sekä apuvälineitä hoitotyön
toteutukseen. Kirjallisen hoitajille suunnatun kyselyn mukaan projekti antoi eväitä moniammatillisen
kuntoutumista edistävän hoitotyön edelleen kehittämiseen ja valmiuksia myös hoitotyön kirjaamiseen.
Projektin avulla saatuja tietoja ja taitoja voidaan soveltaen hyödyntää myös muiden potilasryhmien
hoidossa.
68
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
7. LEIKKAUSTA EDELTÄVÄN OHJAUKSEN KEHITTÄMINEN LÄNSI-POHJAN KESKUSSAIRAALAN LEIKOYKSIKÖSSÄ
Hietala Mari, sairaanhoitaja (YAMK), Länsi-Pohjan keskussairaala
Katariina Lappalainen, Sairaanhoitaja (YAMK), Länsi-Pohjan keskussairaala
Airi Paloste, KT, Yliopettaja, Lapin Ammattikorkeakoulu
Väestön ikääntyminen tulee lisäämään tulevaisuudessa terveydenhuollon palvelujen tarvetta ja
kustannuksia. Yhä kehittyvät hoitomenetelmät ja toisaalta terveydenhuollon vähäiset resurssit ovat
pakottaneet kehittämään uudenlaisia toimintamalleja. Yksi tapa tehostaa toimintaa erikoissairaanhoidossa
on lyhentää potilaiden hoitojaksoja. Sairaalaan saapumisen siirtäminen leikkausaamuun leikkausta
edeltävän päivän sijaan lyhentää potilaan hoitojaksoa. Leikkauspotilaiden hoitoaikojen lyhentyessä ja
hoitomenetelmien kehittymisen myötä potilaiden valmistautuminen ja leikkauksen jälkeinen hoito
tapahtuu nykyään yhä useammin kotona. Tämän onnistuminen edellyttää tehokasta ja hyvin toteutettua
potilasohjausta.
Länsi-Pohjan keskussairaalaan Leiko-yksikköön käynnistettiin preoperatiivinen eli leikkausta edeltävä
poliklinikkatoiminta vuoden 2013 alussa. Toiminnan avulla leikkauspotilaan hoito on turvallisempaa ja
sujuvampaa ja hoitoaika erikoissairaanhoidossa on lyhyempi. Potilaiden leikkausta edeltävä ohjaus ja tuki
auttaa leikkaukseen valmistautumisessa ja leikkauksen jälkeisessä hoidossa. Asianmukaisen ja ennakkoon
annetun tiedon avulla voi ennakoida tulevia tilanteita ja orientoitua niihin.
Leikkausta edeltävä poliklinikkatoiminta on oleellinen osa turvallista ja tehokasta Leiko- eli leikkaukseen
kotoa toimintamallia. Suureenkin leikkaukseen tulevat potilaat voivat saapua sairaalaan leikkauspäivänä,
kun he ovat käyneet leikkausta edeltävällä poliklinikalla sairaanhoitajan vastaanotolla leikkaus- ja
anestesiakelpoisuuden arvioinnissa ja leikkausta edeltävässä ohjauksessa. Leikkausta edeltävä poliklinikka
toimii Leiko-yksikössä arkisin klo 11–14. Tarve vastaanottokäynnille arvioidaan aina yksilöllisesti potilaan
perussairauksien sekä muiden toimenpiteeseen ja anestesiaan vaikuttavien tekijöiden mukaan. Potilaalle
voidaan varata myös soittoaika käynnin sijaan. Poliklinikan sairaanhoitaja tekee tiivistä yhteistyötä
anestesialääkäreiden ja kirurgien kanssa.
Leikkausta edeltävällä poliklinikkatoiminnalla on tärkeä merkitys potilasohjauksen, leikkaustoiminnan
sujuvuuden ja potilasturvallisuuden kannalta. Potilaiden ohjaus on yksilöllisempää, koska aikaa ohjaukseen
on riittävästi. Mahdollisimman varhaisessa vaiheessa aloitetulla ohjauksella on positiivisia vaikutuksia myös
potilaiden toipumiseen ja kuntoutumiseen leikkauksen jälkeen. Potilailta saatu palaute on ollut positiivista.
Poliklinikkatoimintaa tullaan edelleen kehittämään ja jatkossa tehdään arviointia potilaiden kokemuksista
ja poliklinikkatoiminnan vaikuttavuudesta.
Leikkausta edeltävän poliklinikkatoiminnan kehittäminen pohjautuu Terveyden edistämisen ylemmän
ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön (Hietala, Mari & Lappalainen, Katariina 2014).
Opinnäytetyön prosessissa ovat myös mukana olleet työelämän mentorina L-PKS:n operatiivisen
tulosalueen ylihoitaja Maritta Rissanen ja opinnäytetyön toisena ohjaajana yliopettaja Anneli Paldanius.
Opinnäytetyö
löytyy
kokonaisuudessaan
Theseuksesta
Julkaisun
pysyvä
osoite
on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405218948
69
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
8. PERHEIDEN HYVINVOINNIN EDISTÄMINEN LASTENPSYKIATRIAN JA LASTENSUOJELUN YHTEISTYÖLLÄ
Härkönen, Sisko, sairaanhoitaja (ylempi AMK)
-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
Kunnari, Marika, YTM, TtT jatko-opiskelija, tuntiopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu
Kehittämishankkeen taustalla on Lapin sairaanhoitopiirin lastenpsykiatrian yksikön tarve miettiä uusia
yhteistyötapoja eri organisaatioiden kanssa lastenpsykiatrian toimintatapojen muuttuessa lapsi- ja
osastokeskeisyydestä perhehoidon ja kotona toteutettavan hoidon suuntaan. Myös sosiaali- ja
terveysministeriö edellyttää yli sektorirajojen tapahtuvaa yhteistyötä lasten- ja nuorten hyvinvoinnin
turvaamiseksi. Hankkeen tavoitteena on yhteisten asiakasperheiden vanhempien vanhemmuuden
vahvistuminen ja perheiden hyvinvoinnin lisääntyminen järkevällä resurssien yhdistämisellä. Pyrkimyksenä
on osallistaa lastenpsykiatrian ja lastensuojelun koko henkilöstö yhteistyön suunnitteluun ja kehittämiseen.
Hanke toteutuu osin yhteistyössä Pohjois-Suomen LastenKaste – hankkeen kanssa ja se vastaa osaltaan
kyseisen hankkeen tavoitteisiin hyvinvoinnin ja osallisuuden lisäämisestä lapsiperheiden arjessa.
Kehittämishanke on ensimmäinen Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen (PoskeLappi) ja
lastenpsykiatrian yhteistyöhanke, samoin se on ensimmäisiä Lapin ammattikorkeakoulun ja PoskeLapin
yhteistyönä toteutettavia hankkeita.
Hankkeen toteuttamisen runkona on tutkimuksiin perustuva sovellettu yhteistyön kehittämisen malli. Sen
mukaan yhteistyön kehittäminen lähtee työyhteisöjen toisiinsa sekä toistensa työhön ja toimintatapoihin
tutustumisesta. Hankkeen alussa toteutettiin työyhteisöjen tapaaminen ja myöhemmin lastensuojelun
sosiaalityöntekijöiden tietoisku lastensuojelutyöstä lastenpsykiatrian henkilökunnalle. Asiakasnäkökulmaa
yhteistyön kehittämiseen tuo yhteisasiakkuudessa olevien perheiden vanhempien haastattelut.
Haastatteluissa tutkijan työparina toimii PoskeLapin kehittämissosiaalityöntekijä. Syyskuussa 2015
työyhteisöt sopivat tuloksien pohjalta yhteisiä käytäntöjä yhteistyön aloittamisesta ja sisällöistä.
Hankkeen tarkoituksena on luoda toimiva lastenpsykiatrian ja lastensuojelun yhteistyön malli, jossa
painopiste on yhteistyön aloittamisen käytännöissä. Mallin avulla yhteistyön käynnistäminen ja
toteuttaminen helpottuu ja normalisoituu. Tämä mahdollistaa entistä paremmin perheiden yksilöllisen
tuen tarpeen huomioimisen ja tarpeisiin vastaamisen monialaisen yhteistyön avulla. Luotua mallia
arvioidaan ja kehitetään jatkuvasti käytännön kokemusten pohjalta sekä sovituissa lastenpsykiatrian ja
lastensuojelun tapaamisissa vähintään kaksi kertaa vuodessa.
Kehittämishankkeen tuloksena syntyvää mallia voidaan hyödyntää lastenpsykiatrian yksikön ja kaikkien
Lapin sairaanhoitopiirin jäsenkuntien lastensuojelun yhteistyön kehittämisessä. Lisäksi tulokset palvelevat
Pohjois-Suomen LastenKaste – hankkeen tavoitteita ja auttavat kehittämään kuntien lapsiperheille
tarkoitettuja peruspalveluja.
70
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
9. ALAHENGITYSTEIDEN PUHDISTAMISKÄYTÄNTEIDEN PÄIVITTÄMINEN JA KÄYTTÖÖNOTTO
Jansson Miia, TtT, Post doc-tutkija, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Karjula Elina, TtM, Kliinisen hoitotyön asiantuntija, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Järvinen Raija, Hygieniahoitaja, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Syrjälä Hannu, Dos, Osastonylilääkäri, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Meriläinen Merja, TtT, Ylihoitaja, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Ala-Kokko Tero, Tehohoidon professori, Osastonylilääkäri, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Alahengitysteiden puhdistaminen altistaa invasiivisesti ventiloidun potilaan respiratorisille ja
hemodynaamisille muutoksille, infektioille, barotraumalle, bronkospasmille sekä atelektaaseille.
Kansallisten ja kansainvälisten tutkimustulosten mukaan alahengitysteiden puhdistamiskäytänteet eivät
vastaa hoitosuosituksia. Kehittämishankkeen tavoitteena oli päivittää alahengitysteiden
puhdistamiskäytänteet nykyisten hoitosuositusten mukaisiksi.
Kehittämishanke toteutettiin yhden yliopistosairaalan erityisvastuualueella kolmessa eri vaiheessa vuosien
2012 – 2015 aikana. Tietoa uusista hoitosuosituksista ja tutkimuksista etsittiin sähköisesti ja manuaalisesti
Medline Ovid®, CINAHL ja Cochrane Library tietokannoista vuosien 2012 – 2014 aikana. Sähköisessä
hakustrategiassa käytettiin sekä vapaa- että asiasanahakua huomioiden myös synonyymit ja
englanninkielessä käytetyt käsitteet. Hoitosuosituksien, aikaisempien kirjallisuuskatsauksien ja
alkuperäistutkimusten laatua arvioitiin moniammatillisessa työryhmässä, joka koostui sekä kliinisistä että
menetelmällisistä asiantuntijoista (n = 5). Päivitettävien toimintaohjeiden sisältö jaettiin ja aukikirjoitettiin
kolmeen osa-alueeseen: 1) toimet ennen imutapahtumaa, 2) toimet imutapahtuman aikana ja 3) toimet
imutapahtuman jälkeen.
Kirjallisuuskatsauksen mukaan nykyisissä hoitosuosituksissa korostuu asianmukaiset infektioiden
torjuntakäytänteet, potilaan esivalmistelu sekä toimenpiteen turvallinen toteuttaminen. Päivitettyjen
alahengitysteiden puhdistamiskäytänteiden käyttöönottoa tuettiin aktiivisilla jalkauttamiskeinoilla, jotka
koostuivat toistetuista luennoista, kirjallisista ja sähköisistä opetusmateriaaleista sekä
muistutusjärjestelmistä.
Tulevaisuudessa päivitettyjen alahengitysteiden puhdistamiskäytänteiden kliinistä vaikuttavuutta ja
käyttöönottoa tulee arvioida säännöllisesti hoidon vaikuttavuuden, tuottavuuden, tehokkuuden ja
turvallisuuden kehittämiseksi.
71
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
10. TEHOSTETUN SUUNHOITOPROTOKOLLAN KEHITTÄMINEN JA KÄYTTÖÖNOTTO
Jansson Miia, TtT, Post doc-tutkija, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Karjula Elina, TtM, Kliinisen hoitotyön asiantuntija, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Järvinen Raija, Hygieniahoitaja, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Syrjälä Hannu, Dos, Osastonylilääkäri, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Meriläinen Merja, TtT, Ylihoitaja, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Ala-Kokko Tero, Tehohoidon professori, Osastonylilääkäri, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Tehostettu suunhoito vähentää hoitoon liittyvien infektioiden esiintyvyyttä ja kuolleisuutta sekä lyhentää
hengityslaite- ja tehohoitoaikaa. Tutkimusten mukaan nykyiset suunhoitokäytänteet eivät vastaa näyttöön
perustuvia hoitosuosituksia. Kehittämishankkeen tavoitteena oli kehittää näyttöön perustuva, tehostettu
suunhoitoprotokolla invasiivisesti ventiloiduille tehohoitopotilaille.
Kehittämishanke toteutettiin yhden yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueella vuosien 2012 – 2015
aikana. Tietoa uusista hoitosuosituksista ja tutkimuksista etsittiin sähköisesti ja manuaalisesti Medline
Ovid®, CINAHL ja Cochrane Library tietokannoista vuosien 2012 – 2014 aikana. Sähköisessä hakustrategiassa
käytettiin sekä vapaa- että asiasanahakua huomioiden myös synonyymit ja englanninkielessä käytetyt
käsitteet. Hoitosuosituksien, aikaisempien kirjallisuuskatsauksien ja alkuperäistutkimusten laatua arvioitiin
moniammatillisessa työryhmässä, joka koostui sekä kliinisistä että menetelmällisistä asiantuntijoista (n =
5). Toimintaohjeiden sisältö tarkastettiin myös Oulun yliopiston Hammaslääketieteen laitoksen
asiantuntijoiden toimesta.
Kirjallisuuskatsauksen mukaan tehostetussa suunhoidossa korostuvat näytön asteeltaan vaihtelevat
lääkkeelliset ja lääkkeettömät hoitotyönkeinot, jotka jaettiin suun mekaaniseen (esim. hampaiden ja kielen
harjaaminen, limakalvojen puhdistaminen, suunielun tyhjentäminen) ja kemialliseen (esim.
klooriheksidiinpohjainen suunhoito, suuontelon kostutus ja huulien rasvaus) puhdistamiseen, suunkunnon
kokonaisvaltaiseen arviointiin sekä hoitotyön kirjaamiseen. Erityishuomiota kiinnitettiin infektioiden
torjuntaan
sekä
keskeisimpien
suunhoito-ongelmien
ja
aspiraation
ennaltaehkäisyyn.
Suunhoitoprotokollan käyttöönottoa tuettiin aktiivisilla jalkauttamiskeinoilla, jotka koostuivat toistetuista
luennoista, kirjallisista ja sähköisistä opetusmateriaaleista sekä muistutusjärjestelmistä.
Tulevaisuudessa tehostetun suunhoitoprotokollan kliinistä vaikuttavuutta ja käyttöönottoa tulee arvioida
säännöllisesti hoidon vaikuttavuuden, tuottavuuden ja tehokkuuden kehittämiseksi.
72
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
11. LÄHIHOITAJAKSI TYÖ- JA VERKKOPAINOTTEISESTI OPPIEN
Jauhola, Päivi, TtM, hoitotyön opettaja, Ammattiopisto Lappia, Hyvinvointiala, Kemi,
Vilmi Anne, KM, HTM, Työnohjaaja STO ry, hoitotyön opettaja, Ammattiopisto Lappia, Hyvinvointiala, Kemi
Ammattiopisto Lappian Hyvinvointialalla on kehitetty ja toteutettu työ- ja verkkopainotteista
lähihoitajakoulutusta keväästä 2012 alkaen. Lapin alueelta tuli oppilaitokselle toiveita
lähihoitajakoulutuksen toteutuksesta monimuotoisesti, työelämälähtöisesti ja verkkopainotteisesti pitkien
maantieteellisten etäisyyksien vuoksi. Ensimmäinen työ- ja verkkopainotteinen koulutus toteutettiin
Sodankylässä. Koulutus aloitettiin työvoimahallinnon kanssa yhteistyössä. Samanlaista koulutusta on
toteutettu myös Kolarissa ja Kemissä. Tavoitteena oli saattaa koko lähihoitajatutkinto työ- ja
verkkopainotteiseksi koulutukseksi. Työ- ja verkkopainotteisen lähihoitajakoulutuksen tavoitteet, arviointi,
ammattitaito- ja osaamisvaatimukset ovat samat kuin normaalissa päiväopetuksessa. Työssäoppiminen ja
tutkintotilaisuudet tapahtuvat valtakunnallisten lähihoitajan tutkinnonperusteiden mukaisesti.
Työ- ja verkkopainotteisessa koulutuksessa valmistavan koulutuksen opetusta on toteutettu
etäopetuksena (esim. iLink virtuaaliluokassa) ja verkossa tehtävillä (esim. Moodle verkkooppimisympäristö) oppimistehtävillä, jotka liittyvät kiinteästi sosiaali- ja terveysalan työpaikoilla
tapahtuvaan työssäoppimiseen. Oppimistehtävät liittyvät kiinteästi ammattiosaamisen ydinalueisiin.
Opetuksen toteutusmuodot vaihtelevat oppimisprosessin eri vaiheissa.
Työ- ja verkkopainotteiset opinnot etenevät ennalta suunnitellun aikataulun mukaisesti. Opiskelumuoto
täyttää päätoimisen opiskelun vaatimukset. Tutkinnonsuorittajia ohjattiin tehtävien teossa sovittuina
aikoina sähköpostilla, iLincillä tai Moodlen keskustelualueilla. Lähipäiväopetusta koulutuksessa oli noin 13
päivää / tutkinnonosa. Lähipäiväopetus painottuu ryhmätyötaitojen ja lähihoitajan kädentaitojen, sekä
hoitotoimenpiteiden oppimiseen ja harjoitteluun. Työpaikalla oppiminen (ns.kummityöpäivät) tarkoittaa
oppimistehtäviin liittyviä työpäiviä, opiskeltavaan tutkinnon osaan soveltuvassa sosiaali- ja terveysalan
työpaikassa. Työpaikka voi olla opiskelijan tuleva työssäoppimispaikka. Opiskelija tutustuu opintojen
alkuvaiheessa lähihoitajan toimintaympäristöihin hyödyntäen niitä oppimisessaan. Jokainen tutkinnonosa
päättyy työssäoppimiseen ja ammattiosaamisen näyttöön / tutkintotilaisuuteen.
Työ- ja verkkopainotteisesta koulutuksesta valmistuivat ensimmäiset lähihoitajat maaliskuussa 2015.
Opiskelijoilta kerättiin opintojen aikana OPAL/AIPAL palautteita. Palautteet hyödynnettiin opetuksen
kehittämisessä. Palautteissa korostuivat opintojen toteutusmuoto, henkilökohtaisten opintopolkujen
joustavuus ja opintojen etenemisen henkilökohtainen suunnittelu. Työssäoppimisessa ja
tutkintotilaisuuksissa arvosanat olivat hyvän ja kiitettävän arvosanan tasolla. Työelämältä saatu palaute oli
alun ennakkoluulojen jälkeen positiivista ja työelämältä tuli toiveita verkkopohjaisista lisäkoulutuksista.
Opiskelijalta vaaditaan soveltuvuuden lisäksi tietotekniikan perusvalmiuksien hallintaa, sitoutumista
sovittuihin aikatauluihin, kykyä toimia itsenäisesti tavoitteiden saavuttamiseksi sekä myönteistä asennetta
uusia, erilaisia tilanteita ja toimintaympäristöjä kohtaan. Opettajien pedagogiset taidot ja
opetusmenetelmät ovat monipuolistuneet merkittävästi. Koulutusmuoto on vakiinnuttanut asemansa
Ammattiopisto Lappian hyvinvointialan koulutustarjonnassa.
73
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
12. SYÖPÄÄN SAIRASTUNEEN JA LÄHEISEN HOITAMINEN TERVEYSALAN AMMATTIHENKILÖIDEN
KOULUTTAUTUMISEN SISÄLTÖNÄ
Jussila Aino-Liisa, TtT, Lehtori, Oulun ammattikorkeakoulu
Mäenpää Pia, TtM, Lehtori, Oulun ammattikorkeakoulu
Oulun ammattikorkeakoulussa toteutettiin moniammatilliset Syöpään sairastuneen ja hänen läheisensä
hoito ja hoitotyö -erikoistumisopinnot lukuvuosina 2007–2008, 2008–2009 ja 2011-2012. Opintojen
tavoitteena oli, että opinnot suorittaneella on näyttöön perustuvaa osaamista toimia syöpää sairastavan
potilaan ja hänen läheisensä hoitotyön asiantuntijana sekä itsenäisesti että moniammatillisessa
yhteistyössä. Opintojen tavoitteena oli myös osaamisen kehittyminen saumattomien asiakaslähtöisten
palveluverkostojen luomiseen ja työn muutoksista selviytymiseen. Koulutukseen osallistui sairaanhoitajia,
terveydenhoitajia ja röntgenhoitajia.
Koulutuksen laajuus oli 30 opintopistettä ja se toteutettiin yhdeksän kuukauden aikana monimuotoopiskeluna siten, että lähiopiskelua oli kahtena päivänä kuukaudessa. Etäopiskelu toteutui verkkoopiskeluna. Opintoihin sisältyi ohjattu harjoittelu opiskelijoiden valitsemissa erilaisissa
toimintaympäristöissä ja kehittämishankkeen toteutus. Jokaisen kehittämishankkeiden tulokset julkaistiin
alan eri ammattilehdissä.
Kehittämishankkeiden aiheina olivat saattohoito-ohjauksen ja saattohoitosuunnitelman luominen
keskussairaalan henkilökunnalle; suusyöpää sairastavan potilaan ja hänen läheisensä ohjaukseen
tarkoitetun ohjauskansion laadinta yliopistosairaalan henkilökunnalle; ohjeen valmistaminen sädehoitoa
saavan keuhkosyöpään sairastuneen ja hänen läheisensä arkipäivässä selviytymiseen; kirjallisen ohjeen
tuottaminen leukemiaa sairastavan lapsen tai nuoren ja hänen perheensä alkuohjaukseen; esitteen
valmistaminen yliopistosairaalan tukipalveluista syöpään sairastuneelle ja hänen läheiselleen; oppaan
tuottaminen syöpään sairastuneille suunnatuista sosiaalieduista ja tukimuodoista eräässä kuntayhtymässä;
rintasyöpää sairastavan potilaan hoitopolkuun liittyvä perehdytysmateriaali yliopistosairaalassa ja
asiantuntija-artikkelin kirjoittaminen ja julkaiseminen suun terveydestä syöpään sairastuneen potilaan
hoitotyössä. Kehittämisaiheina olivat myös syöpäsairaanhoitajan vastaanottotoiminta perustaminen ja siitä
tiedottaminen kuntalaisille; läheistenhuoneen suunnittelu ja toteutus yliopistollisessa sairaalassa;
sytostaattien turvallinen käsittely ja ohjeen laatiminen; rintaproteesiohjeen laatiminen potilaille; kivun
arviointiohjeen laatiminen henkilökunnalle; gynekologiseen syöpään sairastuneen ja läheisen tukemisen
ohjeistuksen laatiminen; syöpää sairastavan lapsen ravitsemusohjeen laatiminen henkilökunnalle;
omaisryhmien toteutus Pohjois-Pohjanmaan syöpäyhdistyksen kanssa ja kotisaattohoidon järjestäminen
terveyskeskuksessa.
Opintoihin sisältyvä kehittämishanke syvensi erikoistumisopintoihin osallistuneiden osaamista antaen
mahdollisuuden laajentaa tehtäväaluetta työelämässä. Kehittämishankkeet tuottivat sekä sisältöjen että
käytettyjen menetelmien muodossa uutta tietoa, jota opinnot suorittaneet voivat hyödyntää työssään.
Lisäksi opiskelijoiden ammatillisen pätevyyden laajeneminen ja syveneminen antaa mahdollisuuden
osallistua työelämän erilaisiin kehittämishankkeisiin. Toisilta oppiminen ja osaamisen jakaminen sekä eri
ammattiryhmien työn sisällön tunteminen lisäävät yhteistyömahdollisuuksia ja asiantuntemuksen
arvostamista ammattiryhmien välillä.
74
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
13. TOIMINTAKYKYÄ JA OSALLISUUTTA LUONTOLÄHTÖISILLÄ MENETELMILLÄ JA PALVELUILLA
Jääskeläinen, Arja, KT, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu
Kunnari, Marika, YTM, päätoiminen tuntiopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu
Tolvanen, Taimi, YTM, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu
Työelämän ulkopuolella olevien työ- ja toimintakyvyn parantaminen ja sosiaalisen osallisuuden
vahvistaminen ovat ajankohtaisia haasteita. Lapin luonto ja maaseutuympäristö tarjoavat monille
lappilaisille luontaisen toimintaympäristön. Tutkimukset osoittavat luonnonympäristöllä olevan selkeitä
rauhoittavia vaikutuksia, jotka näkyvät mm. verenpaineen laskuna sekä lihasten jännittyneisyyden
vähenemisenä. Lisäksi vastuulliset tehtävät luontoympäristössä edesauttavat merkityksellisyyden
kokemuksia ja vahvistavat sosiaalisia taitoja. Tästä huolimatta kuntouttava Green Care -toiminta
luontoympäristössä on pääosin vielä käyttämätön mahdollisuus. Lapin ammattikorkeakoulun Luontoa
elämään! Toimintakykyä ja osallisuutta luontolähtöisillä menetelmillä ja palveluilla -hankkeessa (20152017) vastataan näihin haasteisiin. Hankkeessa yksilökeskeisyys, asiakkaan omat valinnat ja palvelujen
henkilökohtaistaminen nostetaan kehittämistyön keskiöön. Hankkeen osatoteuttajia ovat Eduro-säätiö,
Kemijärven kaupungin perhe- ja mielenterveysklinikka sekä Sallan kunnan nuorisotoimi. Rahoittajana on
Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskus.
Hankkeen tavoitteena on vahvistaa syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ja mielenterveys- ja
päihdekuntoutujien toimintakykyä ja osallisuutta luontolähtöisin menetelmin. Hankkeessa kehitetään ja
arvioidaan luontolähtöisiä toimintamalleja ja palveluja toimijoiden keskinäisen verkostoitumisen avulla.
Hanketoimintaan osallistuvat perehtyvät Green Care -toimintaan ja yksilökeskeisen elämänsuunnittelun
malliin. Hankkeen osatoteuttajat kokeilevat luontolähtöisiä Green Care -menetelmiä osallistujien tarpeiden
mukaisesti. Lapin ammattikorkeakoulun toimijat tuottavat kehittämistietoa menetelmien soveltuvuudesta
osallisuuden ja toimintakyvyn vahvistamiseen.
Tuloksena saadaan Green Care -menetelmiä hyödyntävät yksilö- ja ryhmäkuntoutuksen toimintamallit,
”seinätön työpaja luontoympäristössä” -toimintamalli, luonto-osaamisen hyödyntämisen toimintamalli ja
kehittämistietoa Green Care -menetelmien soveltamisesta sosiaalisessa kuntoutuksessa.
Hanke toteutetaan toimintatutkimuksellisella otteella. Luontotoimintaan osallistuvien osallisuuden
kokemuksia ja toimintakyvyn muutoksia arvioidaan Työterveyslaitoksen kehitteillä olevalla Kykyviisari mittarilla. Osallisuuden kokemuksista kerätään tietoa myös osallistujien haastatteluilla. Osahankkeiden
toimijat ja luontotoimintaan osallistuvat arvioivat hankkeen onnistumista hankkeen edetessä.
Lyhyen aikavälin hyötynä työelämän ulkopuolella oleville tarjottavien palvelujen valikoima monipuolistuu
ja toimintaan osallistuvien toimintakyky ja osallisuus vahvistuvat. Osahankkeissa työskentelevien
ammattilaisten ja luontoyrittäjien osaaminen lisääntyy hankkeen aihealueilla. Hankkeessa tuotettava
kehittämistieto hyödyttää Green Care -palveluiden kehittäjiä Lapissa ja muualla Suomessa.
75
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
14. MEDISIININEN PÄIVÄSAIRAALA - PILOTISTA VAKIINTUNEEKSI TOIMINNAKSI
Katiska-Riihiaho Anna-Kaisa, sairaanhoitaja (YAMK), kliininen hoitotyön asiantuntija, Pohjois-Pohjanmaan
sairaanhoitopiiri
Hulkko Tarja, TtM, ylihoitaja, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Kehittämistyön lähtökohdat: Päiväsairaalahoito tarkoittaa erikoissairaanhoidossa yhden päivän aikana
toteutettavaa hoitoa, jolle rajataan etukäteisvarauksen perusteella tietty aika ja muut resurssit.
Päiväsairaalapotilaan erikoisalalla laaditaan selkeä hoitoprosessi, jossa määritellään päiväsairaalan osuus
potilaan hoidossa.
Oulun yliopistollisen sairaalan medisiinisellä tulosalueella pilotoitiin päiväsairaalatoimintaa 09/11 - 07/12
välisenä aikana. Päiväsairaalatoimintamalli osoittautui tarpeelliseksi, ja kehittämistyöhön palkattiin
projektisuunnittelija lokakuusta 2012 alkaen. Toiminnan vakiinnuttamisvaiheen tavoitteena oli tarkastella
eri erikoisalojen polikliinisten yksiköiden vallitsevia käytänteitä ja sovittaa niitä päiväsairaalatoimintaan.
Uuden toimintamallin lähtökohdaksi määriteltiin hoitajavetoisuus: potilaan hoitavat, polikliiniset lääkärit
työskentelevät omissa yksiköissään, mutta heillä on hoitovastuu silloin kun potilas on päiväsairaalassa.
Tavoitteet: Medisiinisen tulosalueen päiväsairaalamalli muodostettiin vakiinnuttamisvaiheen aikana ja
1.9.2014 päästiin avaamaan päiväsairaalayksikkö uusiin, täysin remontoituihin tiloihin. Tavoitteena on
medisiinisen tulosalueen palvelutuotannon tehostaminen ja avohoidon lisääminen PPSHP:n strategian
mukaisesti. Lisäksi tavoitteena on tehdä sujuvaa yhteistyötä eri yksiköiden kanssa potilaiden parhaaksi sekä
palvella sujuvien, etukäteen suunniteltujen hoitoprosessien avulla potilaita oikea-aikaisesti sekä
turvallisesti.
Toteutus: Hoitohenkilökunta valittiin yksikköön 2 - 3 vuotta kestävään työkiertoon eri erikoisaloilta ja koko
henkilökunta hoitaa kaikkien erikoisalojen potilaita. Potilaat otetaan vastaan tulojärjestyksessä. Selkeät,
kirjalliset hoitoprosessit ohjaavat hoitajien työskentelyä ja parantavat potilasturvallisuutta sekä
työhyvinvointia. Työmallina on tiimi- ja parityöskentely, joka mahdollistaa ohjaamisen ja tiedon jakamisen
käytännön hoitotyössä. Hoitotyön yksinkertainen organisointi, nopea hoidon aloitus ja potilaiden
kohtaaminen tukevat asiakaslähtöisyyden periaatetta. Henkilökunta tekee ennakoivaa hoitotyötä yksikön
suurimman potilasryhmän kohdalla: elektiiviseen sepelvaltimoiden varjoainekuvaukseen tuleville potilaille
tehtävä pre -soitto valmistaa potilaan tulevaa toimenpidettä varten sekä velvoittaa potilaan ottamaan
vastuun omasta hoidostaan.
Tulokset: Seurantajaksojen 1.1 – 30.6.2013 ja 1.10.14 – 31.3.15 aikana saatiin merkittäviä tuloksia
medisiinisen tulosalueen vuodeosastoilla. Hoidonvarauksella (LP-käynti) sairaalaan tulevien potilaiden
määrä oli vähentynyt. Muutos näkyi kardiologian ja neurologian erikoisaloilla. Päiväsairaalan iltaaukioloajan vaikutus näkyi selkeästi siirto ajanvarauspoliklinikalta osastohoitoon – potilaiden määrässä.
Hyödyntäminen: Tulevaisuuden haasteena on potilasvolyymin hallittu lisääminen. Jatkossa tulee tarkastella
poliklinikoiden toiminta-aikoja suhteessa päiväsairaalatoimintaan. Medisiinisen päiväsairaalan
toimintamallia voidaan hyödyntää jatkossa OYS:n Tulevaisuuden sairaalan suunnittelussa.
76
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
15. SAIRAANHOITAJAKSI KAMPUSALUEEN ULKOPUOLELLA – HANKE
Kaukiainen, Sirpa, TtM, lehtori, projektipäällikkö, Lapin ammattikorkeakoulu
Kantola, Susanna, TtM, lehtori, opinto-ohjaaja, Lapin ammattikorkeakoulu
Sairaanhoitajaksi kampusalueen ulkopuolella hankkeessa koulutetaan sairaanhoitajia Inarin, Kittilän,
Sodankylän ja Kemijärven kuntien tarpeisiin vuosien 2015–2017 aikana. Koulutuksen toteuttajana on Lapin
ammattikorkeakoulu vuosina 2015–2018. Hanke perustuu vuonna 2013 laaditun Sairaanhoitajaksi
kampusalueen ulkopuolella esiselvityshankkeen (ESR)tuloksiin sekä ennakointitietoon sosiaali- ja
terveysalan toimialojen kehityksestä ja koulutustapeista Lapissa 2010–2014. Hanketta on valmisteltu
yhteistyössä aluksi molempien Lapin sairaanhoitopiirien perusterveydenhuollon yksikköjen ja myöhemmin
Lapin sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon yksikön sekä Lapin kuntien kanssa.
Sairaanhoitajaksi kampusalueen ulkopuolella – hanke on ESR rahoitteinen. Hanke on kolmivuotinen ja sen
avulla on tarkoitus kouluttaa sairaanhoitajia Inarin, Kittilän, Sodankylän ja Kemijärven kuntien tarpeisiin
vuosien 2015–2017 aikana. Hankkeen avulla luodaan mahdollisuus lähi- ja perushoitajille urakehitykseen
kotikunnassa, sairaanhoitajaksi opiskelevien työelämään sijoittumista oman alueelle. Koulutuksessa
otetaan huomioon koulutuspaikkakuntien erityistarpeet sairaanhoitajan osaamistarpeissa. Hankkeessa
pyritään kehittämään Lapin ammattikorkeakoulun sairaanhoitajaopintojen yhteyttä työelämään ja
perusterveydenhuollon erityispiirteisiin.
Sairaanhoitajaksi kampusalueen ulkopuolella – hankkeen aikana toteutettavan sairaanhoitajakoulutuksen
aikana (2015–2018) tullaan hyödyntämään etäopetukseen soveltuvia teoriaoppimisympäristöjä sekä
paikallisia terveydenhuoltoyksiköitä koulutukseen kuuluvissa harjoitteluissa. Koulutuksessa hyödynnetään
monipuolisesti paikallista osaamista muun muassa saamelaisuuden ja saamen kulttuurin edistämiseksi.
Sairaanhoitajakoulutuksessa on tavoitteena kehittää sairaanhoitajaksi opiskelevien saamenkulttuurin ja –
kielen osaamista erityisesti ohjauksen ja neuvonnan sekä ikäihmisten ja mielenterveyspalveluiden
tarpeisiin. Hankkeen laajempana tavoitteena on kehittää maakuntaa kuntien tarpeista lähtien ja mallintaa
kampusalueen
ulkopuolella
toteutettava
sairaanhoitajakoulutus
hyödynnettäväksi
ammattikorkeakoulussa.
Sairaanhoitajaksi kampusalueen ulkopuolella hanke on saanut myöntävän rahoituspäätöksen keväällä
2015. Sen jälkeen Lapin ammattikorkeakoulu on lähtenyt yhteistyössä kuntien edustajien kehittämään
sairaanhoitajakoulutuksen valintakoeperusteita, kartoittanut koulutuksen painopistealueita alueilla sekä
aloittanut kuntien alueella toimivien paikallisten mentoreiden koulutuksen. Hankkeessa käynnistetään
hoitotyön aluekoordinaattorin toiminta yhteistyössä Lapin sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon
yksikön kanssa. Aluekoordinaattori mahdollistaa jatkuvan yhteyden työelämään ja sieltä nouseviin
osaamistarpeisiin.
77
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
16. HOITOTYÖN SIMULAATIO-OPETUSTA KEHITTÄVIEN OPETTAJIEN VERKOSTON LUOMINEN
Kauppila
Hannele,
terveydenhoitaja
(YAMK),
lehtori,
Lapin
ammattikorkeakoulu
Terveydenhuoltoalan simulaatio-opetuksen ja simulaatiokeskuksien lisääntyminen on nostanut tarpeen
simulaatiokoulutukseen liittyvien käytäntöjen yhtenäistämiselle. Simulaatiolla korvataan osittain
käytännön harjoitteluja terveydenhuollon koulutuksissa, joten hoitotyön koulutuksen tulee olla laadukasta
pohjautuen näyttöön perustuvaan toimintaan sekä perustua samoihin kriteereihin Suomessa.
Käytäntöjen yhtenäistämiseksi järjestelmällinen verkostoituminen on tarpeellista. Muualla maailmalla on
jo erilaisia verkostoja toiminnassa, joten perusteet myös suomalaiselle verkostolle ovat olemassa.
Verkoston kautta simulaatio-opetus yhtenäistyy ja mahdollistaa vertailukelpoisuuden muiden maiden
kanssa.
Hoitotyön Simulaatiot Näkyviksi (HoiSim) hankkeen yhtenä päätavoitteena on luoda suomalainen hoitotyön
simulaatioita kehittävien opettajien verkosto. Simulaatio-opetus ja simulaatioympäristöt ovat lisääntyneet
Suomen ammattikorkeakouluissa viimeisten viiden vuoden aikana merkittävästi. Simulaatio-opetus on
resursseja vaativaa ja käytännöt vaihtelevat koulujen välillä hyvinkin paljon. Simulaatiopedagogiikka
kehittyy hoitotyön koulutuksessa nopealla tahdilla ja sen laajentaminen, monialaisiin ja eritasoisiin
simulaatioihin kohderyhmän tavoitteiden mukaisesti on tarpeellista.
Terveydenhuollon simulaatio-opetuksen parissa toimivien opettajien yhteydenpito ja kokemuksien
jakaminen tapahtuu pääosin henkilökohtaisilla tasoilla sekä erilaisissa seminaareissa. Tarve säännölliselle ja
järjestäytyneelle verkostoitumiselle ja toimintamallien yhtenäistämiselle on noussut vahvasti esille sekä
kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Verkostoitumisen avulla voidaan kehittää yhteneväisiä
toimintatapoja erityisesti opetussuunnitelma- ja didaktisella tasolla sekä jatkaa tutkimusta
simulaatiopedagogiikan kehittämiselle ja käytettyjen käsitteiden yhtenäistämiseksi.
Verkoston työryhmään tulee kuulumaan jokaisesta hoitotyön opetusta antavasta ammattikorkeakoulusta
edustaja. Verkosto tulee tapaamaan muodostumisvaiheessa yhdestä kahteen kertaan vuodessa kasvokkain
sekä pitää yhteyttä nettisivujen tai sähköisten kommunikaatiovälineiden avulla. Nettisivut toimivat
yhteydenpitopaikan lisäksi myös materiaalin jakopaikkana simulaatio-opetukseen liittyvälle tutkimukselle
sekä muulle materiaalille.
Verkoston yhtenä tavoitteena on yhtenäistää hoitotyön simulaatio-opetusta Suomen
ammattikorkeakouluissa sekä suunnitella, millaisilla sisällöillä simulaatio voi korvata tai täydentää
hoitotyön opetussuunnitelmaan kuuluvaa ammattitaitoa edistävää harjoittelua. Verkosto ottaa kantaa
sisältöjen lisäksi myös siihen, miten simulaatioita toteutetaan tarkoituksenmukaisesti hoitotyön
koulutuksessa.
Verkoston myötä voimme näyttäytyä yhtenäisenä myös kansainvälisesti seminaareissa, konferensseissa
sekä tiedottamisessa. Verkoston myötä saamme näyttöä simulaatioiden vaikutuksesta ja koko verkoston
jäsenten simulaatiopedagogiikan osaaminen vahvistuu.
78
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
17. HOITOTYÖN OPISKELIJOIDEN
VUODEOSASTOLLA
KÄYTÄNNÖN
HARJOITTELUN
KEHITTÄMINEN
SISÄTAUTIEN
Kivimäki Sanna, sairaanhoitaja, AMK, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Koskela Tarja, sairaanhoitaja, YAMK, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Tuomikoski Annukka, TtM, opetuskoordinaattori, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Käytännön harjoittelun merkitys on erittäin suuri hoitotyön opiskelijoiden ammatillisuuden kasvamisessa
ja käytännön taitojen oppimiselle. Moniammatillisuutta tulee harjoitella jo opintojen aikana aidossa
ympäristössä. Hoitotyön opiskelijoiden aloituspaikkamääriä on nostettu, jonka seurauksena
harjoittelupaikkoja tarvitaan enemmän. Opiskelijoiden ohjaajilla ja oppimisympäristöllä on suuri merkitys
opiskelijan oppimiseen harjoittelun aikana.
Hankkeen tarkoituksena on kehittää käytännön harjoittelua sisätautien vuodeosastolla. Tavoitteena on
käytännön harjoittelupaikkojen määrän lisääminen, opiskelijoiden tavoitteellisen oppimisen
varmistaminen ja moniammatillisen toiminnan ymmärtäminen jo opintojen aikana.
Sisätautien vuodeosastolle perustetaan syksyllä 2015 kaksi opetusmoduulia, joissa hoitotyön opiskelijat
hoitavat potilaita yhdessä ohjaavan sairaanhoitajan ja osaston lääkärin kanssa. Opiskelijoita sijoitetaan
kaikkiin työvuoroihin. Opetusmoduulitoimintaa on elokuusta kesäkuuhun asti ja hoitotyön opiskelijoita
voidaan sijoittaa 25 opiskelijaa yhtä aikaa harjoitteluun. Tämä on kaksi kertaa enemmän kuin normaalin
toiminnan aikana. Opetusmoduuliin voidaan sijoittaa myös muita terveys- ja sosiaalialan opiskelijoita.
Aiemmin kehitetty moniammatillinen osastoharjoittelujakso, jossa hoitotyön, lääketieteen, fysioterapianja farmasianalan opiskelijat oppivat yhdessä, toteutetaan jatkossa tässä opetusmoduulissa.
Hanketta arvioidaan opiskelijoiden, potilaiden, opettajien ja opiskelijaohjaajien näkökulmasta erilaisten
mittarien avulla. Opiskelijoiden oppimista ja moniammatillista toimintaa arvioidaan myös. Kehitettyä mallia
voidaan hyödyntää myös muissa terveysalan organisaatioissa, joissa on opiskelijoita harjoittelussa.
79
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
18. OAMKIN YAMK MONIALAISTEN YHTEISTEN OPINTOJEN OPISKELIJA PALAUTE KUVAUS
Koivisto, Kaisa, TtT, Yliopettaja, Oulun ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan yksikkö
Henner Anja, TtT, Yliopettaja, Oulun ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan yksikkö
Taustaa: Monialaisuudella (multifield) tarkoitetaan koulutusalojen ylittämistä ja erilaisten osaamisten
yhdeksi kokonaisuudeksi nivouttamista yhteisen päämäärän saavuttamiseksi verkostoitumisen ja yhteisen
tiedon tuottamisen kautta. Oamkissa YAMK-opinnoissa monialaisuudella tavoitellaan eri tutkinnon
suorittaneiden ja erilaisista työyhteisöistä tulevien opiskelijoiden, mutta myös taustaltaan erilaisten
opettajien, osaamisen yhteen nivouttamista ja sitä kautta synergiaetua kaikkien osaamisen
hyödyntämisessä ja syventämisessä.
Vuonna 2014 syksyllä aloitti Oamkissa Yamk tutkinnon 128 opiskelijaa. Opiskelijat olivat sosiaali- ja
terveysalan, liiketalouden ja tekniikan YAMK koulutusohjelmissa. Monialaisia yhteisiä opintoja oli syksyllä
2014 Projektin johtaminen 3 op, Tutkimus- ja kehittämismenetelmät 3 op ja Strateginen
henkilöstöjohtaminen 3 op. Opintoja suoritettiin pääasiassa verkko-opintoina ja AC ohjauksen välityksellä
sekä muutamana lähiopetus tilanteena. Monialaisiin opintojaksoihin osallistuivat eri yksiköiden opettajat
tiiminä.
Tarkoitus: Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata opiskelijoiden palautteita monialaisista yhteisistä Yamk
opintojaksoista. Tavoitteena on tehdä näkyväksi opiskelijoiden koulutuksesta antamaa arviointia ja kehittää
monialaisia opintoja palautteiden ja niistä tehtyjen johtopäätösten perusteella.
Menetelmä: Tutkimusaineisto koottiin kyselylomakkeella (Liite 1) Tutkimus- ja kehittämismenetelmät ja
Strateginen henkilöstöjohtaminen opintojaksoista ja opintojakso tehtävään integroidulla palaute kyselyllä
(Liite 2) Projektin johtamisen opintojaksolta. Opiskelijat vastasivat palautteisiin monialaisista
opintojaksoista seuraavasti: Tutkimus- ja kehittämismenetelmät 30 (128) opiskelijaa, Strateginen
henkilöstöjohtaminen 14 (128) opiskelija ja Projektin johtaminen 24 ryhmää (oletettavasti kaikki ko.
opintojaksolle osallistuvat opiskelijat antoivat palautetta).
Aineiston analysointi: Aineisto analysoitiin sisällön analyysi menetelmällä pelkistämällä aineistoa
tiivistetympään muotoon, analysoitavaa aineistoa oli yhteensä 90 sivua Fontti 12, riviväli 1.5. T&K ja
Strateginen henkilöstöjohtaminen opintojaksoihin liittyvät opiskelijoiden yksilö vastaukset on analysoitu
siten, että ensin koottiin kaikkien opiskelijoiden vastaukset kysymyksittäin ja sitten yhdistettiin vastausten
sisällöllisten ominaisuuksien perusteella samaa tarkoittavat aiheet tai teemat yhteen. Projektin johtaminen
opintojaksoon liittyvät opiskelijoiden ryhmävastaukset analysoitiin siten, että ensin koottiin kaikkien
ryhmien vastaukset yhteen, sitten kysymyksittäin jaettiin vastaukset saman teeman tai aiheen yhteyteen ja
sitten vielä sisällön analyysin menetelmällä etsittiin yhteisiä ominaisuuksia muodostaen aineistosta
nousevia teemoja.
Tutkimustulokset: Tutkimustuloksiksi muodostuivat seuraavat pääluokat: Monialaisissa yhteisissä
opinnoissa opitut asiat, opetusjärjestelyt ja E oppiminen, ryhmä ja monialaisuus oppimisessa ja
kehittämiskohteet. Tutkimustulosten perusteella monialaisia opintoja kannattaa järjestää. Kuitenkin
monialaisia opintoja suunnitellessa tulee käydä perusteellista keskustelua, mikä on se yhteinen kohde, jota
opiskelijat monialaisesti opiskelevat ja mitä on sitten taas se tieto taito jota eri alojen asiantuntija opiskelijat
jakavat yhteisen kohteen oppimiseksi. Ajasta ja paikasta riippumaton E oppiminen koettiin hyvänä ja
mielenkiintoisena tapana suoritta opintoja. Monialaisten opintojaksojen kehittämishaasteet kohdentuivat
monialaisuuteen, opintojen ja työelämän sekä opinnäytetyön yhteyksien lisäämiseen.
80
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
19. LASTEN KOKEMUKSIA TALVESTA POHJOISESSA SUOMESSA
− TUTKIMUSMENETELMÄNÄ VALOKUVAHAASTATTELU
Kuivila Heli TtM, Oulun yliopisto, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö
Kurvinen Hanna TtK, Oulun yliopisto, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö
Tourula Marjo TtT, hankekehittäjä, SOSTE
Pölkki Tarja TtT, dosentti
Aikaisempien tutkimusten perusteella tiedetään, että kylmä ilmasto asettaa haasteita ihmisten
hyvinvoinnille. Tieteellisiä tutkimuksia talven kokemuksista tai kylmän vaikutuksista lapsiin heidän omasta
näkökulmastaan on kuitenkin julkaistu vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida
valokuvahaastattelua tutkimusmenetelmänä kuvattaessa lasten kokemuksia talvesta pohjoisessa
ympäristössä. Lähtökohtana oli valita innovatiivinen tutkimusmenetelmä, joka mahdollistaisi lapsen oman
äänen kuuluvaksi tekemisen perinteisen haastattelun sijaan.
Tutkimukseen osallistui 30 alakoulun ensimmäistä luokkaa käyvää oppilasta, jotka olivat iältään 7−8 vuotiaita. Aineisto kerättiin Lapin ja Oulun alueelta tammi- maaliskuun aikana vuonna 2011. Tutkittavat
lapset muodostivat 2−3 henkilön ryhmiä ja heidät ohjeistettiin kuvaamaan omilla kertakäyttökameroilla
talvisia asioita kahden viikon ajan. Tämän jälkeen ryhmät haastateltiin. Haastattelun aikana tutkija käytti
kuvamateriaalia aineistolähteenä sekä haastatteluissa keskustelun stimuloijana ja ilmaisun edistäjänä.
Haastattelut ja kuvat analysoitiin laadullista sisällön analyysia käyttäen.
Valokuvat toimivat haastatteluiden aikana keskustelun herättäjinä ja ne auttoivat lapsia kertomaan
talvisista kokemuksistaan pohjoisessa ympäristössä. Valokuvat helpottivat lapsia keskittymään aiheeseen
ja palaamaan siihen keskittymisen häiriintyessä tai heidän innostuttuaan ei-verbaaliin viestintään. Kuvat
nousivat tärkeäksi osaksi tutkimuksen aineistoa välittäen tietoa lasten talveen liittyvistä kokemuksista.
Valokuva-aineistossa näkyi erityisesti talvinen luonto ja haastattelujen aikana lasten kokemuksissa
korostuivat talviset aktiviteetit.
Valokuvahaastattelu tutkimusmenetelmänä sopi hyvin tähän tutkimukseen, koska se lisäsi lasten kykyä
ilmaista itseään ja rohkaisi heidän halukkuuttaan keskusteluun. Valokuvahaastattelun käyttö
tutkimusmenetelmänä teki aineistosta elävämmän ja rikkaamman kuin jos aineisto olisi kerätty pelkällä
haastattelulla, koska kuvat auttoivat lapsia ilmaisemaan ajatuksiaan ilman rajoitteita. Metodologinen
triangulaatio voi mahdollistaa tutkittavan ilmiön laajemman ymmärryksen osana monimutkaisempia
ajatuskokonaisuuksia. Tämän tutkimuksen perusteella valokuvahaastattelu sopii hyvin terveystieteellisessä
tutkimuksessa käytettäväksi menetelmäksi, kun tutkimuksen osallistujina ovat alakoulun oppilaat.
81
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
20. ASIAKASLÄHTÖISYYS
- NÄYTTÖÖN PERUSTUVAN HOITOTYÖN KEHITTÄMINEN
Kukkonen Terhi, sosiaali- ja terveysalan (YAMK) opiskelija, Kajaanin ammattikorkeakoulu
Asiakaslähtöisyydellä on sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämisessä lähes itseisarvon asema.
Asiakkaan- ja potilaan asemaa koskevissa laeissa ja kansallisissa toimintaohjelmissa ohjataan
asiakaslähtöiseen palveluiden järjestämiseen. Asiakaslähtöisyys yhdistetään laatuun ja vaikuttavuuteen.
Näyttöön perustuvassa terveydenhuollossa toiminnan lähtökohtana on ihmisten terveyteen ja sairauteen
liittyvät tarpeet. Tietoa palveluiden järjestämiseksi kerätään useista eri lähteistä: tutkimuksista,
asiantuntijoilta ja asiakkailta. Kerättyä tietoa tiivistetään, levitetään, hyödynnetään ja arvioidaan. Tiedon
tuottaminen, käyttö ja arvioiminen on jatkuva prosessi.
Selvitin asiakaslähtöisyys käsitettä tekemällä kuvailevan kirjallisuuskatsauksen. Kuvailevalla
kirjallisuuskatsauksella voidaan hakea vastausta laajoihin ja abstrakteihin ilmiöihin ja kuvata aikaisempaa
tietoa ilmiöstä. Kirjallisuuskatsauksen perusteella asiakkaan rooli määrittyy työntekijöiden asiantuntijuuden
ja organisaation prosessien kautta.
Miten asiakaslähtöisyyttä kehitetään työyhteisöissä? Asiakaslähtöisyyttä voidaan kehittää työyhteisöissä
luomalla rakenteita, joissa asiakkaan osallisuus on hoitotyön lähtökohtana. Kirjallisuuskatsauksen tuloksia
hyödyntämällä laadin asiakaslähtöisyyttä ilmentävän kokonaismallin, jossa työyhteisöön liittyvät tekijät
ovat perusta työntekijöiden ja asiakkaiden vuorovaikutukselle. Työntekijöiden ja asiakkaiden moninaisuus
vaikuttaa osaltaan vuorovaikutustilanteisiin. Asiakaslähtöisyys ilmenee yksilöllisyytenä, osallisuutena,
itsemääräämisoikeutena ja tiedonsaantina. Asiakkaalta ja omaiselta saatua palautetta tulee hyödyntää
asiakaslähtöisen hoitotyön laadun kehittämisessä.
Kainuun sosiaali- ja terveyden huollon kuntayhtymän laadunhallinta ja potilasturvallisuussuunnitelmassa
kuvataan asiakaslähtöisyyttä. Se on asiakkaan hyvää ja kunnioittavaa kohtaamista ja palvelua, ihmisarvon
ja yhdenveroisuuden kunnioittamista, palveluiden järjestämistä asiakkaan tarpeiden pohjalta,
vuorovaikutteisuutta, palautteiden huomioimista, yhteistyötä ja asiakkaiden auttamista omien
voimavarojensa käyttämisessä. Asiakaslähtöisen hoitotyön kehittäminen on työyhteisön strateginen
tavoite. Tavoitteen saavuttamiseksi on kehitettävä asiakkaan osallisuutta hoitoon. Tähän liittyvänä
interventiona toteutetaan tehostetut asiakaspalauteviikot kahdesti vuodessa.
Seuraavaksi asiakaslähtöisyyden kehittäminen jatkuu teemalla ”potilaan ja omaisen osallisuuden
kehittäminen potilaan hoitosuunnitelmassa terveyskeskussairaalan vuodeosastolla”.
82
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
21. KÄTILÖOPISKELIJOIDEN KOKEMUKSIA MONIAMMATILLISEN HARJOITTELUN OHJAUKSESTA OULUN
YLIOPISTOLLISESSA SAIRAALASSA LASTEN JA NAISTEN TULOSALUEELLA
Laitinen Arja, TtM, opiskelijakoordinaattori, PPSHP, lasten ja naisten tulosalue
Alajärvi Hanna, vastuualuefarmaseutti, PPSHP, lasten ja naisten tulosalue
Kataja Mari, osastofarmaseutti, PPSHP, lasten ja naisten tulosalue
Vehkaperä Anne, TtM, opetuskoordinaattori, PPSHP, lasten ja naisten tulosalue
Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) lasten ja naisten tulosalueella on kehitetty moniammatillista
harjoittelun ohjausta koordinaattoreiden ja farmaseuttien kehittämistyönä. Tarkoituksena oli kuvailla,
miten moniammatillinen harjoittelun ohjaus vaikuttaa kätilötyön suuntaavien opiskelijoiden lääkehoidon
osaamisalaan. Tavoitteena oli luoda uusia oppimisen ja ohjauksen menetelmä kätilöopiskelijoille kliinisen
harjoittelun aikana.
Moniammatillista lääkehoidon ohjausta toteutettiin kliinisen harjoittelun aikana. Kätilöopiskelijoille
suunniteltiin ja toteutettiin farmaseuttien pitämät lääkehoidon luennot ennen kliinistä ohjaustilannetta.
Kliiniset ohjaustilanteet toteutettiin pienryhmäohjauksina. Luentojen aiheena olivat tractosile- ja
magnesiumhoito ja lääkehoidon sekä keskosen lääkehoidon erityispiirteet. Kliiniset ohjaustilanteet
sisältöalueina olivat muun muassa lääkkeiden (po. ja iv.) jako, lääkehoitosuunnitelmat ja
huumausainekirjanpito.
Aineisto kerättiin osallistujilta kahdessa eri vaiheessa syksyn 2014 aikana. Ensimmäinen aineisto kerättiin
osallistujilta (N=32) luento-osuuden jälkeen. Toinen aineisto kerättiin osallistujilta (n=8) kliinisten
ohjaustilanteiden jälkeen. Molemmat aineistot kerättiin puolistrukturoidulla kyselylomakkeilla ja
analysoitiin tilastollisesti ja mukaillen sisällönanalyysiä.
Ensimmäisen vaiheen tulosten mukaan kätilöopiskelijat olivat tyytyväisiä heille järjestettyihin luentoihin.
Luentokokonaisuudesta jäi pois tällä kertaa keskosen lääkehoidon erityispiirteet. Kouluarvosana luennoista
oli 8 (vaihteluväli 6-9). Luentojen aihealueet ja sisältö koettiin tärkeiksi. Kätilöopiskelijoihin kohdistetut
aihealueet nähtiin myös kasvattavan ammatti-identiteettiä.
Toisen vaiheen tulosten mukaan lääkehoidon lähiohjaukseen oltiin tyytyväisiä. Kouluarvosana
lähiohjauksesta oli 9 (vaihteluväli 8-9). Ohjaus oli selkeää ja ryhmäkoko oppimisen kannalta sopiva. Pieni
ryhmäkoko mahdollisti kaikkien opiskelijoiden osallistumisen lääkehoitoon ja lisäsi moniammatillista
vuorovaikutuksellisuutta farmaseutin ja kätilöopiskelijoiden kesken.
Tulosten mukaan moniammatillista harjoittelun ohjaus tukee kätilötyön suuntaavien opiskelijoiden
lääkehoidon osaamisalaa. Opiskelijat kokivat koulutuksen tärkeänä ja toivoivat, että koulutuksia jatketaan.
Lääkehoidollisen näkökulman esiin nostaminen nähtiin merkittävänä, koska kliinisen harjoittelun aikana se
jää usein pintapuoliseksi.
Saatujen tulosten perusteella kehittämistyötä tullaan jatkamaan ja kehittämään kevään 2015 aikana
luento-osuuksia laajentaen. Moniammatillisuutta luentoihin lisätään lääkärin, sairaanhoitajan ja kätilön
osuuksilla opiskelijoiden esittämien toiveiden mukaisesti. Syksylle 2015 on tavoitteena ottaa kehitetty
oppimisen ja ohjauksen menetelmä käyttöön lasten ja naisten tulosalueella perheenhoitotyön I ja II
harjoitteluun tulevien opiskelijoiden kanssa.
83
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
22. VIERIPOLIKLINIKKA -VARHAISEN
SAIRAALASSA (OYS)
KOTIUTUMISEN
MAHDOLLISTAJA
OULUN
YLIOPISTOLLISESSA
Laitinen Arja, TtM, apulaisosastonhoitaja, PPSHP, Lasten ja naisten tulosalue
Kaukola Tuula, erikoislääkäri, PPSHP, Lasten ja naisten tulosalue
Emma Kyyhkynen, kätilö, PPSHP, Lasten ja naisten tulosalue
Anitta Nykyri, kätilö, PPSHP, Lasten ja naisten tulosalue
Terhi Tuomaala, kätilö, Lasten ja naisten tulosalue
Vierihoito-osasto 13 on kehittänyt moniammatillisesti synnyttäneiden ja vastasyntyneiden potilaiden
hoitoa Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin strategian (Tavoitteena terveyttä 2010–2015) ja
Tulevaisuuden sairaala 2030 – ohjelman mukaisesti. Niiden mukaan synnytysmäärien ennakoidaan
lisääntyvän OYS:ssa tulevaisuudessa. Kehittämistyötä vieripoliklinikan toiminnan aloittamiseksi on ohjannut
perhekeskeisyyden ja vauvamyönteisyyden periaatteet. Vieripoliklinikka on aloittanut toimintansa
29.9.2014 vierihoito-osaston 13 yhteydessä.
Kehittämishankkeen tavoitteena oli vierihoito-osasto 13 toiminnan tehostaminen hoitoaikaa lyhentämällä.
Vieripoliklinikkakäynti korvaa hoitopäivän osastolla. Lisäksi haluttiin mahdollistaa vanhempien aktiivinen
osallistuminen hoitoon ja turvallinen kotiutuminen vierihoito-osastolta.
Vieripoliklinikalla työskentelee vierihoito-osaston kätilön lisäksi tarpeen mukaan myös pediatri, gynekologi
sekä laboratorion henkilökuntaa. Vieripoliklinikka on auki vuoden jokaisena päivänä klo 7.30–15.30.
Vastaanottokäynnille tulevat ne vierihoito-osaston potilaat, jotka tarvitsevat osastohoidon jälkeisen
kontrollikäynnin. Potilaille varataan aika vieripoliklinikalle kotiutumisen yhteydessä ja käyntejä jatketaan
enintään viikon ajan kotiutumisesta.
Lastenlääkäri tekee vastasyntyneelle vierihoito-osastolla kotiinlähtötarkastuksen, jossa hän päättää
vieripoliklinikkakäynnin tarpeellisuudesta. Yleisimmät syyt vieripoliklinikkakäynteihin vastasyntyneellä ovat
kotiutuminen alle 48 tunnin iässä, bilirubiini- sekä painokontrollit. Käynnin syynä voi olla myös imetykseen
liittyvä haaste. Synnyttäneen poliklinikkakäynnin tarpeesta päättää gynekologi.
Vieripoliklinikkakäynnillä kätilö haastattelee, ottaa sovitut mittaukset ja arvioi potilaiden voinnin.
Lastenlääkäri tutkii vastasyntyneen tarvittaessa ja aina kun kotiinlähtötarkastuksessa vastasyntyneellä on
ollut ikää alle 36 tuntia. Synnyttäjän voinnin tarkastaa kätilö ja tarvittaessa konsultoi gynekologia.
Oululaiset vastasyntyneet siirtyvät oman neuvolansa seurantaan, mikäli heillä on ollut
kotiinlähtötarkastuksessa ikää 36–48 tuntia eikä ole tarvetta laboratoriokokeisiin tai muuhun seurantaan.
Muiden kuntien vastasyntyneet tulevat vieripoliklinikalle voinnin tarkastukseen 2-4 vuorokauden kuluessa
kotiutumisesta.
Vieripoliklinikalla käyneille perheille on tulossa asiakastyytyväisyyskartoitus, joka toteutetaan
opinnäytetyönä. Huhtikuusta 2015 alkaen vieripoliklinikan toimintaan on sisällytetty kotona toteutettava
sinivalohoito, joka myös lyhentää hoitovuorokausia osastohoidossa.
84
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
23. VATA-PROJEKTET VID YRKESHÖGSKOLAN NOVIA – UTVECKLING AV EVIDENSBASERADE
MÅNGPROFESSIONELLA REHABILITERANDE ARBETSSÄTT INOM SOCIAL- OCH HÄLSOVÅRDEN
Liljeroth Pia, PD, överlärare, avdelningen för vård och det sociala området, Yrkeshögskolan Novia Campus
Åbo
Kulla, Gunilla, DrPH, tf överlärare/lektor, Yrkeshögskolan Novia Campus Vasa; försteamanuensis,
Universitetet i Nordland, Norge
Bakgrund: VATA-projektet (Vaikuttavat tavat) (2014-2015) är ett av UKM finansierat samarbetsprojekt
mellan 7 yrkeshögskolor i Finland inom vilket lokala nätverk och god praxis för utveckling och användning
av effektiva och evidensbaserade arbetsmetoder inom social- och hälsovård utarbetas. Från Novia deltar
både sjukskötar-, socionom och estenomstuderande på bachelornivå samt masterstuderande inom
utbildning i utveckling och ledarskap. Inom Novia är äldres hälsa och livsvillkor ett viktigt fokusområde inom
forsknings- och utvecklingsverksamheten och därför satsar Novia i första hand på målgruppen äldre inom
VATA-projektet.
Mål: Vid Novia, Campus Åbo och Campus Vasa, utvecklar studerande evidensbaserade metoder för
mångprofessionellt rehabiliterande arbetssätt i syfte att stöda äldres funktionsförmåga.
Förverkligande och resultat: Vid Campus Åbo utvecklar mångprofessionella studerandeteam i samarbete
med personalen på två äldreboenden resursförstärkande arbetssätt för att stöda en meningsfull vardag för
de äldre. En masterstuderande har i samarbete med äldreomsorgen i Jakobstad utvecklat god arbetspraxis
genom att bygga upp en modell för ett klientstyrningsteam som bygger på ett delat ledarskap som
inkluderar metoder vars syfte är att stöda klientens aktiva deltagande.
Samarbetet mellan Campus Vasa och Vasa Centralsjukhus fokuserar på att genom studerandens och
personalens samarbete öka patientsäkerheten samt att förbättra rehabiliteringskedjan ur
specialsjukvårdens perspektiv. Vid dagcentret för äldre i Vasa stad planerar och utför studerande inom
ramen för teoretiska kurser aktiviteter, vars syfte är att stöda äldres funktionsförmåga.
Utvärdering: Utvärderingen av projektet görs med för hela projektet gemensamma mätare. Utvärderingen
och instrumenten är för tillfället under planering. Feedback samlas med en elektronisk enkät samt med
några tema-/djupintervjuer. Fokus ligger på studerandes inlärning samt på lärarnas och
arbetslivsrepresentanternas upplevelser och åsikter.
Nyttan av projektet: Projektet förväntas skapa ett fortlöpande samarbete mellan
yrkeshögskolestuderande, lektorer och arbetslivet vars syfte är att utveckla effektiva, ändamålsenliga och
evidensbaserade välfärdstjänster. Ytterligare förväntas projektet ta fram en generell vårdrekommendation
för stöd av funktionsförmåga för olika målgrupper.
85
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
24. TEKONIVELPOTILAIDEN
SAIRAANHOITOPIIRISSÄ
LEIKKAUKSEEN
VALMISTAUTUMISEN
KEHITTÄMINEN
LAPIN
Manninen, Kati, terveydenhoitaja (ylempi AMK) -opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
Törmänen, Outi, TtT, yliopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu
Kehittämistyön lähtökohdat ja tavoitteet: Kehittämistyö on osa Lapin keskussairaalan tekonivelpotilaan
hoitoketjun kehittämishanketta, jossa hoitoketjua kehitetään fast track-hoitomallin suuntaan.
Kehittämishankkeen puitteissa on pidetty yhteistyöpalaverit kaikissa Lapin terveyskeskuksissa syksyn 2014
aikana. Työn tavoitteena on täydentää hoitoketjun kehittämishanketta leikkausta edeltävien
valmisteluiden osalta yhteistyönäkökulmasta Lapin alueen terveyskeskusten kanssa. Työn tarkoituksena on
kuvailla Lapin terveyskeskusten ja keskussairaalan välistä yhteistyötä ja sen kehittämistä
tekonivelpotilaiden leikkausvalmisteluissa. Tavoitteena on vaikuttaa potilaiden mielekkääseen
kokemukseen
leikkaukseen
valmistautumisessa
ja
kohdentaa
leikkausvalmisteluresurssit
tarkoituksenmukaisesti Lapin sairaanhoitopiirissä.
Toteutus: Tekonivelpotilaiden hoitoketjuun liittyvä kehittämistyö toteutetaan tutkimuksellisena
kehittämistoimintana. Laadullinen lomakekysely on lähetetty huhtikuussa 2014 Lapin alueen
terveyskeskuksiin eri ammattiryhmien edustajille, jotka osallistuvat tekonivelpotilaan hoitotyöhön. Lapin
keskussairaalan ja Lapin alueen terveyskeskusten väliset palaverit ja niistä nousseet yhteistyönäkökulmat
ja kehittämiskohdat täydentävät tutkimuksellista osuutta. Kehittämistyön avulla pyritään nostamaan esille
mahdolliset hyvin toimivat käytänteet ja toiminnan päällekkäisyydet tekonivelpotilaiden
leikkausvalmisteluissa Lapin sairaanhoitopiirin alueella.
Tulokset ja arviointi: Laadullinen tapaustutkimus tuottaa Lapin sairaanhoitopiirin alueelle tietoa
tekonivelpotilaiden leikkausvalmistelujen nykytilasta, joka auttaa useampaa organisaatiota kehittämään
toimintaansa tuotetun tiedon pohjalta. Kehittämistyön arviointi suoritetaan Lapin ammattikorkeakoulun
kehittämistyön arvioinnin periaatteiden mukaisesti ja tuloksista raportoidaan ylemmän
ammattikorkeakoulun opinnäytetyönä.
Hyödyntäminen: Kehittämistyön tuloksia voidaan hyödyntää tekonivelpotilaiden hoitoketjun
kehittämisessä Lapin sairaanhoitopiirin alueella. Kehittämistyön tuottaman tiedon pohjalta Lapin
keskussairaala ja Lapin alueen terveyskeskukset voivat tehostaa toimintaansa tekonivelpotilaiden
leikkausvalmisteluiden osalta yhteistyön näkökulmasta sekä puuttua mahdollisiin päällekkäisiin
toimintoihin leikkausvalmisteluissa.
86
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
25. LAPSETTOMUUSHOITAJAN OSAAMINEN
KAINUUN KESKUSSAIRAALAN NAISTENTAUTIEN POLIKLINIKALLA
Arja Myöhänen, kätilö (amk), Yamk-opiskelija
Vuonna 2011 Suomessa aloitettiin 14 500 hedelmöityshoitoa. Lapsettoman parin täytyy yrittää raskautta
noin vuosi ennen kuin pari voi hakeutua hedelmättömyyden tutkimuksiin ja hoitoihin. Noin 15 %:ssa
hedelmättömyydelle ei löydy syytä. Hedelmättömyyden tutkimukset ja hoidot ovat pitkäaikaisia ja parille
psyykkisesti raskaita. Tahaton lapsettomuus voi aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja parisuhdeongelmia.
Noin kolmasosa pareista keskeyttää hedelmöityshoidot.
Lapsettomuushoitajan työ naistentautien poliklinikalla on sekä tiimityötä että itsenäistä, vastuullista,
asiantuntijatyötä. Kyetäkseen vaativaan hoitotyöhön sairaanhoitaja/kätilö tarvitsee asiantuntijuutensa
tueksi hyvän perehdytyksen sekä hoitotiimin että esimiehen tuen.
Esimiehen näkökulmasta johtamisen osaaminen on johtajan persoonallisista ominaisuuksista lähtevää ja
johtajan motivaatiota sekä asiantuntijuutta. Osaamisen johtamisen avulla esimies johtaa henkilöstön
osaamisen hyödyntämistä ja kehittämistä sekä näyttöön perustuvan hoitotyön toteutumista. Osaamisen
johtaminen erikoissairaanhoidossa on asiantuntijoiden johtamista ja johtamisen osaamisella osoitetaan
asiantuntijahenkilöstön arvostus, millä on merkitystä hoitohenkilökunnan työhön sitoutumisessa ja
asiantuntijuuden kehittämisessä. Hoitohenkilöstön johtamisen yksi tärkeä osa-alue on monipuolinen
perehdytys, perehdytyksen suunnittelu ja sen arviointi.
Aihe naistentautien poliklinikan sairaanhoitajan/kätilön osaamisen kehittämisestä muotoutui poliklinikan
hoitohenkilökunnan toiveesta. Sairaanhoitajan/kätilön osaamisen kulmakiviä lapsettomuushoitajan
hoitotyössä on lapsettomuuden hoitopolun ymmärtäminen niin, että hän voi ohjata ja tukea
lapsettomuushoidoissa olevaa paria. Hoitohenkilökunnan hyvä perehdytys on edellytys vastuulliselle ja
inhimilliselle, asiakaslähtöiselle hoitotyölle ja lapsettoman parin henkiselle tukemiselle.
Tämän kehittämistehtävän tarkoituksena on kuvata naistentautien poliklinikalla työskentelevän
lapsettomuushoitoja toteuttavan sairaanhoitajan/kätilön ammatillisen osaamisen vaatimuksia.
Tavoitteena on kehittää johtamista tukeva strateginen toimintatapaa, jossa yksi osa-alue on perehdytys.
Perehdytyksen tavoitteena on innovatiivinen, autonominen ja hyvinvoiva henkilöstö, joka toteuttaa
asiakaslähtöistä ja laadukasta hoitotyötä naistentautien poliklinikalla. Kehittämiskysymykset ovat: Mitä
osaamista lapsettomuushoitoja toteuttava sairaanhoitaja/kätilö tarvitsee asiakaslähtöisessä hoitotyössä?
Miten osaamisen johtamisella (perehdytys) vahvistetaan hoitohenkilökunnan osaamista?
Kehittämistehtävä toteutetaan toimintatutkimuksena, jossa hoito- ja lääketieteen asiantuntijoista koostuva
työryhmä arvioi nykyistä lapsettomuushoitajan hoitotyötä ja kokeilee, arvioi sekä kehittää uusia
työskentely- ja toimintatapoja lapsettomuusparien hoitotyöhön.
87
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
26. IMETYSOHJAUKSEN YHTENÄINEN TOIMINTAMALLI PALVELUKETJUSSA
Pirkko Nikula, TtM, osastonhoitaja, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Tiina Kemppainen, TtM, osastonhoitaja, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Raija Keränen, kätilö, imetysohjaajakouluttaja, osastonhoitaja, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Piia Mettovaara, kätilö-terveydenhoitaja, imetysohjaajakouluttaja, Oulun kaupunki
Seija Miettinen, TtM, lasten ja naisten tulosalueen ylihoitaja, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Anitta Nykyri, kätilö, IBCLC, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Jaana Roininen, TtM, synnytysten, naistentautien ja genetiikan vastuualueen ylihoitaja,
Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Anne Korhonen, TtT, kliinisen hoitotieteen asiantuntija, lasten ja naisten tulosalue, Pohjois-Pohjanmaan
sairaanhoitopiiri
Lähtökohdat. Imetysohjauksella voidaan vaikuttaa imetyksen käynnistymiseen ja täysimetykseen. Taustalla
on tieto imetyksen monista terveysvaikutuksista äidille ja lapselle. Imetyksen edistämiseen ammattilaisia
velvoittavat kansainväliset ja kansalliset suositukset. Oulun yliopistollisessa sairaalassa koottu seurantatieto
osoittaa imetysohjauksen vaihtelevan. Myös neuvolassa toteutettu ohjaus vaihtelee. Imetysohjauksen
tarkastelu palveluketjuna yhtenäistää annettua ohjausta, auttaa integroimaan se ja vähentämään
päällekkäisiä toimintoja.
Tavoitteet. Hankkeen tavoitteena oli luoda näyttöön perustuva yhtenäinen toimintamalli raskaana olevan,
synnyttäneen ja imettävän äidin/perheen imetysohjaukseen.
Toteutus. Toimintamallin laatiminen eteni vaiheittain; paras näyttö imetysohjauksen merkityksestä ja
toteuttamisesta, imetysohjauksen nykytilan kartoitus, yhtenäisen toimintamallin kuvaaminen, levittäminen
ja käyttöönottaminen sekä sen vaikutusten ja vaikuttavuuden arviointi.
Paras mahdollinen tieto imetyksestä ja sen merkityksestä löytyy kansallisista ja kansainvälisistä
suosituksista. Imetysohjauksen nykytilan kartoittamiseksi tutkittiin imetysohjauksen toteutumista
sairaalassa haastattelemalla äitejä (n=11), kätilöjä (n=18) ja esimiehiä (n=6). Imetysohjauksen nykytilaa
tarkasteltiin myös lisämaidon antamiseen liittyvien seurantatietojen kautta. Lisäksi selvitettiin
terveydenhoitajien ja kolmannen sektorin toimijoiden käsityksiä imetysohjauksesta.
Toimintamallin kuvaamisessa yhdistettiin neuvolan seitsemän ja sairaalan kymmenen askeleen malli. Työja potilasohjeet päivitettiin moniammatillisissa tiimeissä. Yhtenäinen toimintamalli esiteltiin henkilöstölle
ja sidosryhmille.
Tulokset. Imetysohjauksen yhtenäinen toimintamalli, joka rajaa eri toimijoiden vastuut ja tehtävät
palveluketjussa neuvola, sairaala ja kolmas sektori on valmis. Se tunnetaan koko palveluketjussa ja
henkilöstö saa käyttöönsä valmiin tuotepaketin materiaaleineen. Toimintamalli ohjaa tehokkaaseen
imetysohjaukseen sekä edistää näyttöön perustuvien toimintamallien käyttöönottoa perheiden parhaaksi.
Arviointi ja hyödyntäminen. Toimintamallin vaikutuksia ja vaikuttavuutta arvioidaan hankkeen
loppuvaiheessa kehitettyjen indikaattorien avulla. Yhtenäistä imetysohjauksen toimintamallia voidaan
hyödyntää kaikissa suomalaisissa raskaana olevien ja synnyttäneiden palveluketjuissa sekä kätilötyön ja
terveydenhoitajakoulutuksissa.
88
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
27. TERVEISTÄ ELINTAVOISTA ITSEPUOLUSTUSTAITOJA
Oikarinen Kerttu, FT, puheenjohtaja, Lapin Sydänpiiri ry
Paloste Airi, KT, yliopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu
Kansantautien kehittyminen on vuosikymmeniä kestävä ja elintavoista riippuen jo lapsuudessa tai
nuoruudessa alkava prosessi, johon vaikuttaminen myöhemminkään ei ole myöhäistä. Terveiden
elintapojen omaksuminen on koko eliniän jatkuva itsepuolustustaitojen oppimisprosessi erilaisten
vastavaikutteiden ristiaallokossa. Terveystiedon tulvasta on osattava löytää oikeaa ja luotettavaa tietoa,
omaa innostusta on jaksettava ylläpitää ja erilaisia omahoitotaitoja on hyvä harjoitella.
Lisähaasteen elämäämme on tuonut virtuaalinen elämäntapa sähköisine terveyspalveluineen ja
etäteknologioineen. Keskeiset hoitomuodot sosiaali- ja terveyspalveluissa tulevat olemaan avohoito,
liikkuvat palvelut sekä virtuaaliset ja teknistyvät palvelut. Sitran tutkimusten mukaan jopa 80 % terveyteen
liittyvistä ongelmista voitaisiin hoitaa virtuaalisesti ilman vastaanottokäyntiä. Kansalaisilta odotetaan
entistä enemmän omahoitotaitoja ja teknologiaosaamista. Teknistyvissä palveluissa ei saa olla vaarana
ihmisten eriarvoistuminen.
Arkielämän käytäntö ja tutkimustieto osoittavat, että suuri osa ihmisistä läheisineen tarvitsevat tukea
terveiden elintapojen omaksumisessa. Lakisääteisesti tuen antamisen vastuussa ovat terveydenhuollon
ammattilaiset, mutta tukea on saatavissa myös kolmannen sektorin kansanterveys- ja potilasjärjestöiltä
sekä sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan kouluttajilta.
Lapin Sydänpiiri, Lapin ammattikorkeakoulu, Rovaniemen kansalaisopisto ja Kivalo-opisto Kemissä ovat
yhdessä
suunnitelleet
aivan
uudenlaisen
terveiden
elintapojen
itsepuolustustaitojen
opintokokonaisuuden, jossa hyödynnetään sähköisiä palveluja ja materiaaleja. Mukaan oppimaan
kutsumme kaiken ikäisiä kansalaisia, joilla on kansantautien vaaratekijöitä sukurasitteena, jotka ovat
korkeassa riskissä sairastua ja jo sairastuneita läheistensä kanssa. Opinnot sopivat myös lukiolaisille tai
sosiaali-, terveys- tai liikunta-alalle aikoville täydentämään terveystiedon opintoja.
Opintokokonaisuuden nimi on ”Terveys elämäntapana ja teknologia omahoidon tukena.” Sisältö
muodostuu kiiretilanteiden hallinnasta (10 h), terveystiedon lukutaidosta (10 h), omien elintapojen
arvioinnista (20 h), omista terveysvalinnoista (20 h), omahoitotaidoista (10 h) ja vapaaehtoistyöstä voimaa
(10 h). Lisäksi tarjolla on kuntapäättäjille ja esimiehille suunnattu kurssi nimellä Hyvinvointikertomus kuntajärjestöyhteistyössä (10 h).
Lisäksi opintokokonaisuutta suunnitellaan toteutettavaksi myöskin Lapin ammattikorkeakoulun
valinnaisissa opinnoissa hoitotyön, vanhustyön sekä kuntoutus- ja liikunta-alan opintoihin liittyen.
Opintokokonaisuus sopii myös muille ammattialoille työhyvinvoinnin ja oman terveyden edistämiseen.
Kyseessä on kehittämishanke jossa laajennetaan yhteistyötä Lapin ammattikorkeakoulun, Lapin sydänpiiri
ry:n ja kansalaisopistojen kanssa.
89
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
28. IKÄÄNTYNEEN MUISTISAIRAAN PSYYKKISEN ELÄMÄNLAADUN TUKEMINEN LOGOTERAPIAN KEINOIN
Ola Elina, TtM, Terveystieteiden opettaja, Vaasan ammattiopisto
Elo Satu, TtT, dosentti, yliopistonlehtori, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun
yliopisto
Tämän laadullisen Pro gradu –tutkielman tarkoitus oli kuvata hoitotyöntekijöiden kokemuksia
logoterapeuttisen hoidon vaikutuksista ikääntyneiden muistisairaiden psyykkiseen elämänlaatuun.
Tutkimustehtävinä olivat: 1. Miten hoitotyöntekijät kokevat logoterapeuttisen hoidon tukevan ikääntyneen
muistisairaan psyykkistä elämänlaatua? sekä 2. Minkälaisia kokemuksia hoitotyöntekijöillä on
logoterapeuttisen hoidon käytön eduista ja haasteista ikääntyneen muistisairaan hoidossa? Tutkielmaan
haastateltiin yksitoista hoitotyöntekijää, jotka osallistuivat Vanhuuden mieli -logoterapia koulutukseen
vuosina 2011-2014. Aineistonkeruumenetelmänä oli puhelimitse toteutettu puolistrukturoitu
teemahaastattelu. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Logoterapeuttisella hoidolla voidaan tukea ikääntyneiden muistisairaiden psyykkistä elämänlaatua.
Muistisairaan yksilöllisyyttä tuetaan kunnioittamalla muistisairaan ainutlaatuisuutta ja tukemalla
merkityksellisyydentunnetta. Läheisyyden tarpeiden tukemiseen vaikuttaa aito läsnäolo, vertaisläheisyys ja
työntekijän ammattitaito ja tuttuus. Henkisten tarpeiden tukeminen on osa kokonaisvaltaista hoitamista ja
niitä tuetaan huomioimalla muistisairaan yksilölliset henkiset tarpeet. Elämän tarkoituksellisuutta tuetaan
arvostamalla muistisairasta ja mahdollistamalla heille onnistumisen elämyksiä ja merkityksellisiä hetkiä.
Negatiivisia tunteita lievennetään arvokkaan kohtaamisen, negatiivisten tunteiden hyväksymisen ja
pehmentämisen avulla. Logoterapian käytön edut ovat käsitysten ja toiminnan määrittymistä,
merkityksellistä työtä ja onnistuneita kohtaamisia. Haasteet ovat organisatorisia ja hoitohenkilökunnan
asenteisiin liittyviä tekijöitä.
Logoterapeuttinen hoito soveltuu hyvin keskeisten vanhuspoliittisten ja eettisten tavoitteiden taustalle.
Siinä korostuvat hetken merkitys, muistisairaan yksilöllisyyden kunnioittaminen ja kuuleminen,
tilanteeseen pysähtyminen ja aito läsnäolo. Muistisairaan elämän tarkoituksellisuutta tuetaan mielekkäällä
tekemisellä ja elämyskokemuksin. Logoterapian myötä työstä on tullut aikaisempaa merkityksellisempää.
Hoitotyöntekijät ovat oivaltaneet oman asennoitumisen ja valintojen merkityksen muistisairaan psyykkisen
elämänlaadun tukemisessa.
90
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
29. MIELENTERVEYDEN EDISTÄMISEN KOULUYMPÄRISTÖSSÄ: TOIMINNAN ARVIOINTIA
Onnela Anna TtM, Sairaanhoitaja (amk), Oulun kaupunki hyvinvointipalvelut
Vuokila-Oikkonen Päivi, Yliopettaja, TtT, työelämän kehittäjä- reteaming coach- työnohjaaja, Diakoniaammattikorkeakoulu (Diak)
Mielenterveyden edistäminen on osa kokonaisvaltaista näkemystä ihmisen hyvinvoinnista. Se tarjoaa
yksilölle ja yhteisölle keinoja parantaa ja ylläpitää positiivisen mielenterveyden kokemusta. Koulut ovat
lapsille ja nuorille yhteinen ja luonnollinen ympäristö edistää lasten ja nuorten mielenterveyttä. Kouluiässä
lapset ja nuoret luovat perustaa aikuisiän terveydelle ja hyvinvoinnille. Suuri osa aikuisiän mielenterveyden
häiriöistä alkaa lapsuudessa tai nuoruudessa. Pitkäkestoiset vaikeudet, kuten koulukiusaaminen, ja
ristiriidat lapsuudessa muodostavat riskitekijöitä hyvinvoinnille. Oulun kaupungin toimintamallissa
mielenterveyden edistämisen toiminnot eri kouluasteilla ovat yhteisötason toimintoja ja matalan
kynnyksen palveluita. Interventioiden tavoitteena on suojaavien tekijöiden vahvistaminen, riskitekijöiden
vähentäminen sekä mielenterveysongelmien varhainen tunnistaminen ja nopea apu. Laajasta
toimintamallista valittiin koulukohtaisesti kokemukseen perustuvat vaikuttavimmat toiminnot. Vaikuttavia
toimintoja ovat fiilisralli ja luokkainterventiot. Fiilisralli on kahdeksan rastin rastityöpaja. Jokaisella rastilla
käsitellään mielenterveyden edistämisen kysymyksiä kuten ystävyyttä, tunteita ja kiusaamista.
Luokkainterventiot koostuvat toiminnallisista oppitunneista joissa käsitellään mielen hyvinvointia,
sosiaalisia taitoja ja vahvistetaan positiivista luokkailmapiiriä. Tutkimus- ja kehittämishankkeelle on lupa
Oulun kaupungilta (17. 4. 2011).
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata lasten kokemuksia mielenterveyden edistämisestä.
Kohdejoukko muodostuu peruskoululaisista, joiden ikä oli 12 vuotta. 12-vuotiaat ovat peruskoulun
kuudennella luokalla. Kysely tehtiin vuonna 2013. Aineistona olivat kyselylomakkeet (N = 157) ja esseet (N
= 27). Aineisto analysoitiin määrällisesti prosenttijakaumina ja laadullisesti sisällönanalyysillä.
Tulokset: Fiilisralli on tärkeä mielenterveyden edistämisessä, tiedon lisäämiseen mielenterveydestä ja
merkitykseen koululaisten elämässä.
Luokkarauhan syntymisessä psyykkareiden vetämät
luokkainterventiot ovat merkityksellisiä. Luokkarauhaa lisäävät yhteiset sopimukset, opettajan johtamat
keskustelut luokan
ilmapiiristä ja ryhmäytyminen.
Tulosten perusteella koulussa tulee olla toiminnallisuutta, yhteisiä sopimuksia ja keskusteluja. Psyykkarit
tuovat luokkarauhaa toteuttamalla erilaisia toiminnallisia tunteja koululaisten kanssa.
91
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
30. SUUN TERVEYDENHUOLLON JULKISEN JA YKSITYISEN SEKTORIN KUMPPANUUDEN ESTEET JA
MAHDOLLISUUDET HAMMASLÄÄKÄRINÄKÖKULMASTA
Pakarinen Heidi, TtM-opiskelija, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto
Pro gradu- tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kokemuksia, kiinnostusta, asenteita ja mahdollisia
esteitä
yksityisen
sektorin
ja
julkisen
hammashoidon
väliselle
kumppanuudelle
hammaslääkärinäkökulmasta. Valmisteilla oleva Sote-uudistus pyrkii turvaamaan ihmisten yhdenvertaiset
palvelut, vahvistamaan peruspalveluita, luomaan sujuvat palvelu- ja hoitoketjut, korjaamaan julkisen
talouden kestävyysvajetta sekä edistää henkilöstön työhyvinvointia kohdistamalla henkilöstöä palveluihin
yhdenvertaisesti.
Sote-uudistus
vaatii
myös
suun
terveydenhuollon
palvelujärjestelmän
uudelleentarkastelua. Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman Suun terveydenhuollon selvitystyöryhmän
kehittämisehdotusraportin "Suun terveyttä koko väestölle 2013" kehitysehdotuksena työryhmä vahvistaisi
julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta ja yhteistyötä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on luoda tietoa
sektoreiden välisen kumppanuuden mahdollistamasta yhteistyöstä hammaslääkäreiden näkökulmasta,
jota kunta ja palveluntarjoajat voivat hyödyntää yhteistyön suunnittelussa ja toteuttamisessa.
Tutkimustehtävänä on: Millaisia kokemuksia ja ajatuksia hammaslääkäreillä on sektoreiden välisestä
kumppanuudesta? Mitä esteitä ja mahdollisuuksia on sektoreiden väliselle kumppanuudelle
hammaslääkärin näkökulmasta nyt ja tulevaisuudessa?
Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelulla yksityisellä sektorilla yksityisyrittäjinä toimivilta ja julkisella
sektorilla johtavassa tai vastaavassa asemassa olevilta hammaslääkäreiltä (n=13) alkuvuodesta 2015.
Aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla. Sektoreiden välisen yhteistyön lisääminen ja kehittäminen nähdään
erittäin tärkeänä suun terveydenhuollon tulevaisuudessa. Käytössä olevat yhteistyön muodot tulisi
uudistaa joustaviksi ja järkeviksi keventämällä byrokratiaa ja uudistamalla toimintatapoja. Julkisen sektori
on pahoin ylikuormittunut ja ruuhkainen, ja yksityisen sektorin vajaakäytössä olevat resurssit tulisi
hyödyntää ohjaamalla potilaita yksityisen sektorin hammaslääkäreille uudistettuja yhteistyömuotoja
hyödyntäen. Hammaslääkäreitä huolettaa julkisen sektorin ruuhkautumisesta johtuva henkilöstön
ylikuormittuminen ja uupuminen, sekä julkisen sektorin hammashoitoloiden rapautuminen. Molempien
sektoreiden tarjoama hammashoito tulisi olla yhtä laadukasta. Suun terveydenhuollon rahoitusta tulisi
uudistaa muun muassa pienentämällä potilaalle jäävän omavastuuosuuden eroa sektoreiden välillä
korottamalla julkisen sektorin omavastuuosuutta ja laskemalla yksityisen sektorin omavastuuosuutta.
92
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
31. MIEHINEN JUTTU-HANKE; NUORTEN MIESTEN JA AIKAMIESTEN TERVEYDEN EDISTÄMINEN MERILAPISSA VUOSINA 2015 - 2016
Paloste Airi, KT, yliopettaja, Lapin Ammattikorkeakoulu,
Saarnio Reetta, TtT, lehtori, Lapin Ammattikorkeakoulu
Leminaho Lea, KL, projektipäällikkö, Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiri
Alakärppä Sari, THM, ravitsemusterapeutti, Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiri
Meri-Lapin alueella on paljon työttömyyttä ja mielenterveys- ja riippuvuusongelmia. Terveyden ja
hyvinvoinnin edistämisessä tarvitaan alueellisesti uudenlaisia ajattelutapoja ja yhteisöllisiä toimintamalleja.
Kansalaisten omatoimisuuden ja omavastuun merkitys kasvavat terveyden edistämisessä.
MIEHINEN JUTTU- hanke on Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin ja Lapin Ammattikorkeakoulun v.2015-2016
toteuttama, ja THL:n rahoittama. Hankkeen tarkoituksena on edistää nuorten miesten ja aikamiesten (1629 ja 60 + vuotiaat) osallisuutta oman hyvinvointinsa lisäämiseksi ja ehkäistä syrjäytymistä kehittämällä
alueellista yhteistyötä vahvistamalla ennaltaehkäisevää toimintaa, saattamalla varhaisen puuttumisen ja
tuen menetelmät laajasti yhteiseen käyttöön. Hankkeen tavoitteena on tukea kuntalaisen osallisuutta ja
omaa vastuuta hyvinvoinnistaan ja edistää terveellisiä elintapoja osana kansansairauksien ehkäisyä ja
elämänhallintaa. Lisäksi tavoitteena on lisätä ammattilaisten valmiuksia terveyden ja hyvinvoinnin
edistämiseen ja terveyserojen kaventamiseen muuttuvissa palvelurakenteissa Yhteistyö kuntien,
kolmannen sektorin ja alueellisten organisaatioiden välillä on tärkeää, sillä vaikka vastuu väestön
hyvinvoinnista ja terveyden edistämisestä on kunnilla, myös alueellisilla organisaatioilla ja järjestöillä on
monia väestön hyvinvointiin ja terveyteen sekä palvelujärjestelmään vaikuttavia tehtäviä.
Terveyskäyttäytymiseen vaikuttaminen ja sairauksien ehkäisy edellyttää perus- ja erikoistason kitkatonta
toimintaa samojen periaatteiden mukaisesti. Pitkällä tähtäimellä tavoitteena on parantaa alueen väestön
terveyttä.
Hankkeen toteutuksessa mahdollistetaan miesten osallisuus terveyden edistämisessä järjestämällä
alueellisia työpajoja, joissa eri-ikäiset miehet ovat mukana suunnittelemassa tulevaa toimintaa,
tuottamassa mm. kertomusten avulla näkemyksiään elämästään.
Hankkeen aikana järjestetään erilaisia tapahtumia kuten Miesten huoltopäiviä, joissa
tuetaan kohderyhmään kuuluvien miesten hyvinvointia. Tilaisuuksissa hyödynnetään Lapin
Ammattikorkeakoulun ONNI-autoa ja Hyvinvointipysäkkiä. Alueen toimijoiden osaamista kehitetään
järjestämällä koulutusta mm. miestyöstä ja terveyden edistämisen menetelmistä.
Hankkeen tuloksena nuorten- ja aikamiesten terveys ja hyvinvointi kohentuu ja alueelle kehitetään pysyviä
toimintamalleja eri-ikäisten miesten sosiaalisen osallisuuden tukemiseksi. Alueen toimijoiden tietoisuus
terveyseroista ja niihin vaikuttamiskeinoista lisääntyy. Alueellinen yhteistyö terveyden ja hyvinvoinnin
edistämisen eri osa-alueilla vahvistuu. Hankkeessa tuotetaan toimijoiden käyttöön Miehinen juttu-käsikirja
ja nettisivut.
Hyödynsaajina kuntalaisten lisäksi ovat myös kuntien terveyden edistämisen työryhmät ja viranhaltijat sekä
alueen koulutusorganisaatiot, järjestöt ja yritykset, joiden osaaminen ja osallisuus terveyden ja
hyvinvoinnin edistämisen työssä vahvistuvat.
93
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
32. KUNTOUTUSPOLKU KOTONA ASUVILLE VANHUKSILLE FYSIOTERAPEUTIN NÄKÖKULMASTA SEKÄ
KEHITTÄJÄ ASIAKKAIDEN KOKEMUKSET JA TOIVEET VANHUSPALVELUISTA
Penttilä Kaisa, fysioterapeutti (ylempi AMK) –opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
Turpeenniemi Kaisa, yliopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu
Kehittämishankkeen lähtökohdat ja tavoitteet: Väestön vanheneminen lisää palvelujen tarvetta.
Hoitopalvelujen kasvun rinnalla myös kuntoutuspalvelujen tarve kasvaa. Väestön vanheneminen luo
haasteita niin kuntoutuspalvelujen saantiin kuin palvelujen laatuun. Nykyään tuetaan ikääntyneiden
mahdollisuuksia pitkään kotona asumiseen. Ensisijainen palvelujen tuottaja on kunnan sosiaali- ja
terveydenhuolto. Vanhuspalvelulaki eli laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden
sosiaali-, terveys-, ja kuntoutuspalveluista pyrkii turvaamaan ikääntyneen väestön hyvinvointia sekä
iäkkäiden sosiaali-, terveys-, ja kuntoutuspalvelujen saantia.
Kehittämishankkeen tarkoitus on kerätä tietoa, jonka perusteella kuvataan kuntoutuspolku kotona asuville
vanhuksille Tervolan kunnassa. Kehittämishankkeen tavoitteena on kuvata kuntoutuspolku kotona asuville
vanhuksille Tervolan kunnassa palvelutarpeen arvioinnin mahdollistamiseksi sekä laadukkaan palvelun
tuottamiseksi. Kuntoutuspolkua kuvataan fysioterapeutin näkökulmasta, jossa fysioterapeutti toimii
kuntoutuksen asiantuntijana moniammatillisessa työryhmässä. Kuntoutuspolun kuvaamiseen otetaan
mukaan myös ikääntyneiden kokemukset sekä toiveet ikääntyneiden palveluista kunnassa.
Toteutus: Kehittämishanke toteutetaan toiminnallisena opinnäytetyönä. Tämä kehittämishanke kuuluu
ylempään ammattikorkeakoulu tutkintoon Terveyden edistämisen koulutuksessa. Sen toimijoina on
Tervolan kunnan avoterveyden huollon henkilöstö, joka tekee palvelutarpeen arviointeja kotona asuville
vanhuksille Tervolan kunnassa sekä ikääntyneet palvelujen käyttäjät. Hankkeen aluksi kartoitetaan
nykytilanne henkilöstölle suunnatulla kyselylomakkeella sekä asiakastyytyväisyyskysely ikääntyneille
nykyisistä palveluista. Kyselytulosten ja teoria tiedon pohjalta kuvataan kuntoutuspolku. Kuntoutuspolun
kehittämiseen otetaan mukaan myös Tervolan kunnan ikääntyneitä. Satunnaisesti valituille ikääntyneiden
ryhmille järjestetään Learning Cafe- menetelmällä asiakastyytyväisyyskysely mielipiteiden ja
käyttökokemusten selvittämiseksi. Näiden avulla kehitetään Tervolan kunnan avoterveydenhuollon
palveluja ikääntyneille.
Tulokset ja arviointi: Kehittämishankkeen tuloksena syntyy kuntoutuspolku- malli Tervolan kunnan kotona
asuville vanhuksille. Kehittämishankkeen arviointiin osallistuu Tervolan kunnan avoterveyden huollon
esimies, henkilöstö ja kehittämishankkeen ohjaaja sekä Tervolan kunnan ikääntyneet.
Hyödyntäminen: Kehittämishanke tuottaa kuntoutuspolku-mallin Tervolan kunnan avoterveyden huollon
henkilöstölle palvelutarpeen arvioinnin tueksi sekä kehitetään Tervolan kunnan ikääntyneiden palveluja.
Avoterveyden huollon asiakkaat, kotona asuvat vanhukset, saavat tarpeenmukaisia palveluja ja
mahdollisuuden olla kehittämässä Tervolan kunnan ikääntyneiden palveluja.
94
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
33. VASTAVUOROISET ELÄMÄNHALLINNAN
VARMISTUMISEN JÄLKEEN
PROSESSIT
PERHEISSÄ
MUISTISAIRAUSDIAGNOOSIN
Pesonen Hanna-Mari, TtM (väit.), koulutuspäällikkö, Oulun yliopisto
Remes Anne, professori, ylilääkäri, Itä-Suomen yliopisto, Kuopion yliopistollinen sairaala,
Isola Arja, professori (emer.), Oulun yliopisto
Tutkimuksen tausta ja tarkoitus: Väestön ikääntyminen lisää muistisairauksien esiintyvyyttä.
Muistisairaudet koskettavat kuitenkin myös työikäisiä. Etenevä muistisairaus muuttaa sairastuneen ja koko
perheen elämää. Perheiden selviytymistä koskevaa tutkimustietoa palvelujen kehittämiseksi on kuitenkin
rajallisesti. Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää aineistolähtöinen teoria, joka kuvaa muistisairaiden ja
omaishoitajien elämänhallinnan prosesseja muistisairausdiagnoosin varmistumisen jälkeen.
Tutkimustehtävä: Millainen on muistisairaiden ja omaishoitajien vastavuoroisia elämänhallinnan
prosesseja kuvaava substantiivinen teoria?
Aineistonkeruu ja analyysimenetelmät: Laadullisen pitkittäistutkimuksen aineisto kerättiin
syvähaastattelemalla sekä sairastuneita (n=8) että heidän omaisiaan (n=8). Aineisto analysoitiin grounded
theory –metodologian jatkuvan vertailun analyysimenetelmällä.
Keskeiset tulokset: Tutkimuksessa tuotetun aineistolähtöisen teorian ydinkategoriaksi muodostui
’Muistisairauden hyväksyminen osaksi perheen elämää’. Perheet elivät etenevän muistisairauden oireiden
kanssa jo ennen diagnoosin varmistumista. Muistisairausdiagnoosi oli käännekohta, joka muutti perheiden
elämänkulun suuntaa ja johti etsimään uutta tasapainoa elämässä. Muuttuvassa elämäntilanteessa
sairastuneet ja heidän omaisensa joutuivat rakentamaan uudelleen käsitystä itsestään ja sosiaalisista
rooleistaan. Oman toimintakyvyn muutoksiin sopeutuminen ja omaishoitajan rooliin mukautuminen olivat
tällöin keskeisiä kehityshaasteita. Työikäisillä perheillä näihin muutoksiin liittyi toisenlaisia haasteita, kuin
ikääntyneemmillä perheillä. Perheet pyrkivät selviytymään muuttuvassa elämäntilanteessaan käytettävissä
olevien voimavarojensa ja sosiaalisen tuen avulla. Perheiden kokemuksissa korostui myös pyrkimys elää
tässä ja nyt. Muistisairaiden ja omaishoitajien elämänhallinnan prosessit sisälsivät sekä myönteisiä toivoon
että kielteisiä epätoivoon liittyviä tekijöitä. Muutokset, menetykset ja kohdatut vaikeudet sekä epävarmuus
ja pelko tulevaisuudesta lisäsivät epätoivoa. Toivoa ylläpitäviä ja vahvistavia tekijoitä perheissä olivat yhteys
läheisiin ja mielekkään arkielämän jatkaminen. Huomion kiinnittäminen mahdollisuuksiin sekä olemassa
oleviin voimavaroihin ja kykyihin pitivät myös myönteistä toivon tunnetta yllä. Muistisairauden
hyväksyminen osaksi perheen elämää merkitsi toivoa vahvistavaa sopeutumista.
Johtopäätökset: Diagnoosin varmistumisen jälkeen tarvitaan tukimuotoja, jotka vahvistavat perheiden
voimavaroja ja heidän mahdollisuuksiaan elää mielekästä elämää muistisairauden kanssa.
95
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
34. MONIAMMATILLISEN TYÖRYHMÄTYÖSKENTELYN KEHITTÄMINEN TYÖTERVEYSHUOLLOSSA
Petäjä,
Sari,
terveydenhoitaja
(ylempi
AMK)
-opiskelija,
Lapin
ammattikorkeakoulu
Kunnari, Marika, Päätoiminen tuntiopettaja / YTM / TtT jatko-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
Kehittämishankkeen lähtökohdat ja tavoitteet: Rovaniemen Työterveys ry:ssä siirryttiin moniammatilliseen
työryhmätyöskentelyyn vuonna 2010. Kokemukset tästä toimintamallista olivat monelta osin parempia,
kuin aikaisemmasta tavasta toimia. Esiin nousi kuitenkin myös joitain ongelmakohtia, joihin haluttiin
korjauksia. Muun muassa työryhmien kokoonpanot sekä toimintatapaerot aiheuttivat jonkin verran
tyytymättömyyttä. Tässä kehittämishankkeessa on nyt tarkoitus jatkokehittää Rovaniemen Työterveys ry:n
työterveyshuoltoyksikön moniammatillisia tukitoimia siten, että niillä pystytään aiempaa paremmin
vastaamaan työelämän muutosten haasteisiin sekä yksittäisten työntekijöiden työkyvyn ylläpitämiseen.
Pääpaino tässä kehittämistyössä on edelleen moniammatillisuuden tuottamien mahdollisuuksien
hyödyntämisessä.
Toteutus: Moniammatillisen työryhmätyöskentelymallin kehittämisessä hyödynnetään ns. kehittävän
työntutkimuksen välineitä. Kehittävän työntutkimuksen teorian mukaan työntekijät toimivat itse aktiivisina
kehittäjinä ja tuottavat ohjaajan avustamana käyttöönsä uuden ja entistä paremmin toimivan
moniammatillisen työskentelymallin. Ohjaajan tehtäviin kuuluu suunnitella oppimistyöskentelyn
eteneminen ja oppimisprosessin sisällöt sekä ohjata kehittämistä kohti yhteistä tavoitetta.
Tulokset ja arviointi: Kehittämishanke tuottaa päivitetyn moniammatillisen työryhmätyöskentelymallin,
jolla pystytään aiempaa toimintamallia paremmin vastaamaan työelämän nopeasti muuttuviin tarpeisiin.
Malli auttaa työterveyshuollon ammattiryhmiä tekemään laadukkaampaa keskinäistä yhteistyötä sekä
hyödyntämään paremmin eri ammattiryhmien erityisosaamista yritysten työntekijöiden työhyvinvoinnin
tukemisessa. Tässä toiminnassa työterveyshuollon työntekijät oppivat itse kehittämään toimivia
työvälineitä moniammatilliseen työskentelyyn. Uuden moniammatillisen työskentelymallin toimivuuden
arviointi tapahtuu seurantatapaamisessa, johon osallistuvat Rovaniemen Työterveys ry:n työntekijät.
Seurantatapaamisessa kehitettyä toimintamallia arvioidaan ja tarvittaessa sovitaan sen
jatkokehittämisestä.
Kehitettävää mallia voi hyödyntää Rovaniemen Työterveys ry:n toimintayksikön lisäksi myös muissa
työterveyshuollon yksiköissä. Työterveyshuollon asiakasyritykset hyötyvät mallista saamalla paremmin
kulloinkin esille tulevaan tarpeeseen kohdennettua työhyvinvointia tukevaa palvelua.
96
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
35. LASTEN JA NUORTEN PSYKOSOSIAALINEN TERVEYS JA SOSIAALINEN PÄÄOMA: KIRJALLISUUSKATSAUS
Pietiläinen Hannele, KM, THO, lehtori, Lapin AMK
ArctiChildren InNet,-hankkeen (2012-2015) tavoitteena oli kehittää sähköinen kouluterveydenhuoltomalli
Barentsin alueelle (Empowering School eHealth Model in the Barents Region). Osana hanketta Lapin AMK:n
Kemi-Tornion campuksella kehitettiin lasten ja nuorten psykososiaalista hyvinvointia pilottikouluissa.
Osahankkeen teoreettinen viitekehys lasten ja nuorten psykososiaalisesta hyvinvoinnista perustui
kirjallisuuskatsaukseen. Tämän esityksen tarkoituksena on kuvata sosiaalista pääomaa, psykososiaalista
terveyttä ja hyvinvointia sekä niiden yhteyttä median käyttöön nuoruusiässä kirjallisuuskatsauksen
perusteella.
Kirjallisuuskatsaus toteutettiin hakemalla yhteyttä positiivisen mielenterveyden, psykososiaalisen
hyvinvoinnin, sosiaalisen pääoman ja median käytön välillä. Lopullinen aineisto muodostui 34
alkuperäistutkimuksesta. Aineisto analysoitiin kuvailevalla synteesillä.
Kirjallisuuskatsauksen tulosten mukaan psykososiaalinen terveys ja positiivinen mielenterveys ovat
yhteydessä sosiokulttuuriseen ympäristöön. Sosiaalinen pääoma ja mielenterveys sekä subjektiivinen
hyvinvointi ovat vahvasti linkittyneet toisiinsa. Identiteettipääoma on yhdistetty psykososiaalisiin taitoihin.
Sosiaalinen media tuottaa rikkaan lähdevarannon persoonallista ja yhteisöllistä vuorovaikutusta, joka
voidaan linkittää mielenterveyteen. Se tuottaa hyvinvoinnin tarkkailusysteemin, erityisesti se mahdollistaa
mielen hyvinvoinnin ”online – monitoroinnin”. Internetin käyttö voi lisätä sosiaalista pääomaa,
verkostopääomaa ja osallisuuspääomaa, kuten tukiryhmät mielenterveysongelmista kärsiville.
Johtopäätöksenä voi todeta, että median avulla luodut sosiaaliset verkostot ovat sosiaalista pääomaa, jolla
on merkitystä kokonaishyvinvoinnille. Identiteettipääoma kehittyy sosiaalisen median avulla sekä hyvässä
että pahassa.
97
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
36. ALUEOSAAMISEN MONIALAINEN OPINNÄYTETYÖ-PILOTTI, LAPIN YRITTÄJIEN HYVINVOINTI EETTISESTÄ
NÄKÖKULMASTA
Pirttijärvi, Johanna, fysioterapeutti (ylempi AMK) –opiskelija, Lapin Ammattikorkeakoulu
Niukkanen, Sari, sosionomi ( ylempi AMK) –opiskelija, Lapin Ammattikorkeakoulu
Kehittämishankkeen lähtökohdat ja tavoitteet:
Kehittämishanke on osa alueosaamisen monialaista opinnäytetyöpilottia, jonka lähtökohtana on kehittää
hyvinvoivaa pohjoista. Pilottiprojektissa on mukana kymmenen eri kehittämistyötä yhteisen teeman alla.
Monialaisen opinnäytetyö-pilottiprosessin tarkoituksena on vahvistaa ja kehittää
yrittäjien ja
korkeakoulujen yhteistyötä yhteisen alueosaamisen tueksi. Pilotti linkittyy vahvasti muihin Lapin
Ammattikorkeakoulun kehittämishankkeisiin, joissa kehitetään TKI-toiminta. Pilottiryhmä toteuttaa ja
testaa uusia virtuaalisia oppimisympäristöjä, kuten GAFE ( Google Apps for Education)- pilvipalvelun
teknologiaa sekä verkostomaisia toimintamalleja erilaisin yhteydenpito- ja tiedottamiskeinoin. Tämän
osakehittämishankkeen tarkoituksena on kehittää Lapin mikroyrittäjien hyvinvointia ja jaksamista eettisen
näkökulman kautta.
Toteutus: Kehittämishanke toteutetaan osittain yhteiskirjoittamista hyödyntäen, yhdessä muiden
opinnäytetyöpilotin kehittämishankkeiden kanssa. Lapin yrittäjistä suurin osa on mikroyrittäjiä. Heidän
jaksamisen ja hyvinvoinnin tukeminen on alueellisesti tärkeää. Tämän kehittämistyön lähtökohtana on
kartoittaa, miten eettisten arvojen toteuttaminen vaikuttaa yrittäjien jaksamista sekä miten jaksamista
voidaan eettisten arvojen kautta parantaa ja kehittää. Kehittämistyön toimeksiantajana toimii Lapin
yrittäjät ry, jonka kautta toteutetaan Webropol-sähköpostikysely kaikille yhdistykseen kuuluville yrityksille,
joissa on vähintään kaksi työntekijää.
Tulokset ja arviointi: Monialaisen opinnäytetyön pilottihanke tuottaa YAMK -koulutuksen ja työelämän
välille uudenlaisen mallin opinnäytetyön toteutuksesta. Hankkeen kautta yhdistetään uudella tavalla
oppiminen ja kehittäminen yhdessä yrittäjien, klustereiden
ja ammattikorkeakoulujen kesken.
Toteutusmalli mahdollistaa
työelämän edustajien ja opiskelijoiden helpomman osallistumisen
kehittämishankkeisiin uudenlaisten oppimis- ja kohtaamisympäristöjen avulla. Tulosten avulla kehitetään
ja tuetaan Lapin yrittäjät ry:n työtä yrittäjien hyvinvoinnin edistämiseksi. Tulosten kautta saadaan tietoa
yrittäjien eettisestä organisaatiokulttuurista ja siitä, millaista tukea he tarvitsevat. Kehittämistyön arviointia
suoritetaan koko opinnäytetyöpilotin ajan monialaisen pilottiryhmän, ammattikorkeakouluopiskelijoiden ja
opettajien, klustereiden ja työelämän edustajien toimesta.
Hyödyntäminen: Tuloksia hyödynnetään Lapin yrittäjät ry:n toiminnassa yrittäjien hyvinvoinnin tukemiseksi
mm. Hyvinvointi- ja kehittämispäivissä. Hankkeen kautta saatu uusi tieto jalkautetaan yrittäjille hyödyntäen
uusia virtuaalisia menetelmiä.
98
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
37. HOITOTYÖN SIMULAATIOT NÄKYVÄKSI (HOISIM)
Poikela Paula, FM, projektipäällikkö, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu
Tieranta Outi, TtM, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu
Marko Vatanen, sh YAMK, tuntiopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu
Nykyaikainen oppimiskäsitys korostaa yhteisöllistä oppimista ja tiedonrakentelua. Oppiminen ei enää ole
vain yksilöllinen prosessi, vaan siihen liittyy oleellisesti yhteisen ymmärryksen rakentaminen ja oppimisen
voimakas kontekstuaalisuus. Työyhteisöissä vallitsevat tietokäytännöt eli tavat käsitellä ja tuottaa tietoa
ovat niin ikään muuttumassa. Tulevaisuudessa hoitotyö edellyttää ammattilaisilta uudenlaista
ajattelumallia ammattitaidon ylläpitämiseen ja työssä oppimiseen.
Lapin sairaanhoitopiirin alueen perusterveydenhuollossa on tehty terveydenhuoltohenkilökunnan
osaamisen kartoitus, jossa on nostettu esille tärkeimmät koulutusteemat. Hoitotyön Simulaatiot Näkyviksi
(HoiSim) projekti pyrkii vastaamaan näihin osaamistarpeisiin järjestämällä simulaatiokoulutuksia ja
kehittämällä hoitotyön simulaatiokoulutusmallia, joka huomioi hoitotyön erityispiirteet ja
terveydenhuollon täydennyskoulutuksen järjestämiseen liittyvät haasteet. Simulaatiokoulutuskäytäntöjen
yhtenäistämiseksi verkostoituminen ja koulutusten suunnitelmallisuus on tarpeellista.
HoiSim-hankeen aikana kehitetään terveydenhuollon koulutukseen soveltuvaa simulaatiokoulutusmallia,
jossa pyritään huomioimaan modernin pedagogiikan periaatteet ja uudistuvat tietokäytännöt.
Erityshuomio kiinnitetään koulutusten joustavuuteen, kustannustehokkuuteen sekä opitun tiedon
jakamiseen ja laajempaan hyödyntämiseen.
Simulaatio-opetus on laajentunut simulaattorikeskeisestä akuuttihoidosta vuorovaikutustaitojen ja
eettisen osaamisen vahvistamiseen, psykiatrisen potilaan kohtaamiseen, potilaan tai asiakkaan ohjaukseen
eri menetelmin sekä omaisten huomioimiseen hoitoprosessin aikana. Haasteelliset asiakastilanteet ovat
lisääntyneet, joihin valmistautumiseen simulaatio soveltuu hyvin. Koulutuksessa tarvitaan
simulaatiopotilaita (standardized patient), koska tilanteita on lähes mahdotonta harjoitella HPSsimulaattoreilla. Projektin aikana laaditaan ja pilotoidaan simulaatiopotilaiden koulutussuunnitelma
vuorovaikutteisten simulaatioiden toteuttamiseksi.
Hoitotyön perusopetuksessa simulaatio-oppiminen on ollut käytössä useita vuosia. Ammattitaitoa
edistävää harjoittelua toteutetaan osin simulaatioilla, joten simulaatio-opetuksen tulee olla laadukasta
pohjautuen näyttöön perustuvaan toimintaan sekä perustua yhteisesti sovittuihin kriteereihin. Projektin
aikana luodaan hoitotyön simulaatio-opetusta kehittävien opettajien verkosto, joka tulee ottamaan kantaa
simulaatioiden tarkoituksenmukaiseen käyttöön hoitotyön koulutuksessa.
Projektin toteutusaika on 1.1.2015- 28.2.2017. Simulaatiokoulutukset ja verkoston luominen on aloitettu
keväällä 2015 ja simulaatiopotilaskoulutus aloitetaan syksyllä 2015. Projektin aikana koulutuksista tehdään
kehittämistutkimusta, joiden tulokset tullaan julkaisemaan kansainvälisissä julkaisuissa.
99
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
38. VARAHENKILÖTYÖTÄ
TEKEVIEN
ERIKOISSAIRAANHOIDOSSA
HOITAJIEN
KOKEMUKSIA
TYÖHYVINVOINNISTAAN
Rautio Kaisu, TtK, henkilöstökoordinaattori, hoitotyönhallinto, Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiri
Suhonen Marjo, TtT, yliopistonlehtori, hoitotieteen ja terveyshallintotieteen yksikkö, Oulun yliopisto
Suomessa erikoissairaanhoitoa tarjoavissa organisaatioissa on usein käytössä varahenkilöjärjestelmä.
Kansallinen tutkimus varahenkilötoiminnasta on kuitenkin vähäistä. Varahenkilöllä tarkoitetaan
pysyväisluonteisessa työsuhteessa olevaa vakituista sijaista. Varahenkilötyötä tekevien hoitajien on
omaksuttava useita eri työskentelymuotoja kyetäkseen vastaamaan eri yksiköiden sijaistamistarpeisiin.
Tämä asettaa haasteita varahenkilötyötä tekevien hoitajien työhyvinvoinnille. Työhyvinvointi nähdään tässä
yhteisöllisenä ja kohteeseen sidottuna hyvinvointina, jolle on ominaista palkitsevuus suhteessa työhön.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla varahenkilötyötä erikoissairaanhoidossa tekevien hoitajien
kokemuksia työhyvinvoinnistaan. Tutkimustehtävä: Millaisia kokemuksia varahenkilötyötä tekevillä
hoitajilla on työhyvinvoinnistaan erikoissairaanhoidossa? Tiedonantajina olivat erään erikoissairaanhoidon
organisaation
varahenkilötyötä
tekevät
hoitajat.
Tutkimusaineistoina
käytettiin
kehityskeskustelulomakkeita (n=25) ja teemahaastattelua (n=10). Aineistot analysoitiin sisällönanalyysillä.
Varahenkilötyötä tekevien hoitajien kokemukset työhyvinvoinnistaan liittyivät varahenkilötyön
tekemiseen, hoitotyön tekemiseen varahenkilönä, varahenkilöiden työyhteisöön ja varahenkilöstön
johtamiseen. Varahenkilötyön tekemisessä työhyvinvointi rakentui monipuolisesta, vaihtelevasta ja
vastuullisesta työstä sekä omasta elämänhallinnasta, joihin vaikuttavat työyksiköiden määrä ja
varahenkilötyötä tekevien hoitajien ja työyksiköiden joustavuus sekä työn sisäistäminen. Hoitotyön
tekemisessä
varahenkilön
työhyvinvointi
muotoutui
moniosaamisen,
potilaspalautteen,
potilasturvallisuuden ja työnjaon erilaisuuksien kautta hallittavasta ammattitaidosta. Varahenkilöiden
työyhteisön työhyvinvoinnin kokemus rakentui irrallisuuden, toimeen tulemisen ja yhteenkuuluvuuden
kautta hoitajan sijoittumisesta työyhteisöön. Varahenkilöstön johtamisessa varahenkilötyötä tekevien
hoitajien työhyvinvoinnissa korostui työvuorosuunnittelu, työilmapiiri, perehdytys ja palkkaus, joiden
kautta varahenkilöiden työnkuva sisäistettiin.
Tutkimuksen tuottavaa tietoa voidaan hyödyntää johtamiskoulutuksessa ja hoitotyön johtamisessa
erikoissairaanhoidossa. Erikoissairaanhoidossa tietoa voidaan hyödyntää kehitettäessä varahenkilötyötä
tekevien hoitajien työolosuhteita siten, että heidän viihtyvyytensä varahenkilötyössä lisääntyy ja muiden
ymmärrys ja arvostus heidän työtään kohtaan paranisivat.
100
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
39. SYÖMISHÄIRIÖPOTILAIDEN KOKEMUKSIA VARHAISEN PUUTTUMISEN
TOTEUTUMISESTA
Ruokoja Jenni, TtM, apulaisosastonhoitaja, Syömishäiriöklinikka
Elo Satu, TtT, dosentti, yliopistonlehtori, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun
yliopisto
Syömishäiriö on vakava psyykkinen sairaus, joka voi aiheuttaa vakavia terveydellisiä seurauksia ja lisätä
kuolleisuutta. Syömishäiriöiden varhaisella tunnistamisella ja hoidolla pystytään luomaan parempi ennuste
sairaudesta toipumiseen ja ehkäisemään vakavien terveyshaittojen syntymistä. Syömishäiriön varhaisen
tunnistamisen perusterveydenhuollossa on todettu olevan haasteellista. Tutkimus tuo lisätietoa siitä, miten
perusterveydenhuollossa pystytään parantamaan varhaista puuttumista.
Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata syömishäiriöpotilaiden kokemuksia varhaisen puuttumisen
toteutumisesta perusterveydenhuollossa.
Tutkimustehtävät
1. Millaiseksi syömishäiriöpotilas kokee varhaisen puuttumisen?
2. Millaiseksi syömishäiriöpotilas kokee mahdollisuuden saada apua varhaisessa vaiheessa?
3. Millaisia kehittämishaasteita syömishäiriöpotilas kokee olevan varhaisessa puuttumisessa?
Aineiston keruu toteutettiin teemahaastattelun avulla. Tutkimuksen aineiston (n=12) muodostivat
harkinnanvaraisesti valitut syömishäiriöpotilaat. Haastattelun teemoina olivat: potilaan kokemus
varhaisesta puuttumisesta, mahdollisuudesta saada apua varhaisessa vaiheessa ja varhaisen puuttumisen
kehittämishaasteista. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tulokset osoittivat, että potilaat kokivat varhaisen puuttumisen helpottavan toipumista, kun sairaus ei ole
ehtinyt päästä niin syvälle. Varhainen puuttuminen jäi toteutumatta etenkin silloin, kun selvät fyysiset
oireet puuttuivat, tai kun potilas ei käyttänyt säännöllisesti terveydenhuollon palveluita. Potilaat kokivat,
että syömishäiriöapua on vähän saatavilla, tai he eivät tienneet, mistä lähteä hakemaan apua, eikä energiaa
avun etsimiselle ollut. Sairauden luonne, johon kuuluu halu salata sairaus, sairaudentunnottomuus, häpeä
ja halu sairastaa, vaikutti siihen, että avun hakemiselle oli hyvin korkea kynnys. Syömishäiriön luonne onkin
yksi merkittävä tekijä, mikä estää varhaisen puuttumisen laadukkaan toteutumisen.
Potilaat toivoivat sairauden tunnistamiseksi enemmän kirjallisia kyselyitä. Potilaat toivoivat tiedon ja
koulutuksen lisäämistä syömishäiriöistä terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa. Erikoistuneen
hoidon lisäksi ammattitaitoisempaa otetta syömishäiriöiden tunnistamiseen ja kohtaamiseen kaivattiin
etenkin koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoon.
Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että syömishäiriöön sairastuneet tarvitsevat avun
hakemiseen matalankynnyksen paikkaa, joka on erikoistunut syömishäiriöiden hoitoon. Koulu- ja
opiskelijaterveydenhuolto
ovat
avainasemassa
varhaisen
puuttumisen
toteutumisessa.
Perusterveydenhuollossa toimiville ammattilaisille tulisi tarjota tietoa ja koulutusta syömishäiriöistä, jotta
varhainen puuttuminen toteutuisi paremmin.
101
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
40. YLIPAINOISTEN NUORTEN SOSIAALINEN TUKI JA SEN YHTEYS FYYSISEEN AKTIIVISUUTEEN
Ruotsalainen Heidi, TtM, tohtorikoulutettava, Oulu Medical research center, Oulun yliopisto
Niskala Jonna, TtM
Kyngäs Helvi, THT, professori, Oulun yliopisto, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö
Kääriäinen Maria, TtT, professori (ma,) dos. Oulun yliopisto, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen
tutkimusyksikkö
Fyysinen aktiivisuus on vähentynyt nuorilla ja vain noin 20 % nuorista täyttää fyysisen aktiivisuuden
suositukset. Nuoren pitäisi liikkua päivittäin vähintään 60 minuuttia kohtuullisen kuormittavasti ja
monipuolisesti. Fyysinen aktiivisuus vähenee merkittävästi nuoruusiässä ja nuorilla sitä vähentää erityisesti
liiallinen ruutuaika. Ylipainoiset nuoret viettävät suosituksia enemmän ruutuaikaa ja heidän fyysinen
aktiivisuutensa on vähäisempää kuin normaalipainoisten. Elintapaohjauksella on keskeinen merkitys
ylipanoisten nuorten terveydenhoidossa, mutta ongelmaksi on havaittu sitouttamattomuus ohjaukseen
pitkällä aikavälillä. Elintapojen muuttamisen sitoutumiseen on yhteydessä sosiaalinen tuki, jota nuorelle
tarjoaa perhe, ystävät, kouluterveydenhoitaja ja opettajat. Sosiaalisella tuella on myös havaittu olevan
yhteyttä fyysiseen aktiivisuuteen.
Tässä tutkimuksessa tarkoituksena on kuvata nuorten arviota saamastaan sosiaalisesta tuesta ja sen
yhteyttä ylipainoisten nuorten fyysiseen aktiivisuuteen elintapaohjausintervention jälkeen, tavoitteena on
kehittää elintapaohjausta kouluterveydenhuoltoon. Tutkimusasetelmana käytettiin satunnaistettua
kontrolloitua koetta, jossa 13–16-vuotiaat Pohjois-Suomalaiset nuoret (n=46) satunnaistettiin koe- ja
kontrolliryhmiin. Ensimmäisen koeryhmän nuoret saivat sosiaalista mediaa hyödyntävää elintapaohjausta
ja fyysisen aktiivisuuden omaseurannan. Toinen koeryhmistä sai sosiaalista mediaa hyödyntävää
elintapaohjausta. Tutkimuksessa arvioitiin nuorten fyysistä aktiivisuutta ja heidän saamaa sosiaalista tukea
kyselyllä. Aineisto analysoitiin tilastollisin monimuuttujamenetelmin.
Tutkimuksen tulosten mukaan nuoret arvioivat saavansa sosiaalista tukea eniten perheeltään ja ystäviltään.
Vähemmän tukea nuoret arvioivat saavansa opettajilta. Sosiaalisella tuella ei ollut tässä tutkimuksessa
yhteyttä nuorten fyysiseen aktiivisuuteen. Tutkimuksen tuloksia voi selittää pieni otoskoko, sillä vain 9 %
kutsutuista osallistui tutkimukseen ja on näin riittämätön osoittamaan tilastollisesti merkitseviä eroja
ryhmien välillä. Kuitenkin kouluterveydenhuollossa voitaisiin huomioida koulun opettajien ja
terveydenhuollon asiantuntijoiden tiiviimpi yhteistyö, joka tarjoaisi ylipainoiselle nuorelle sosiaalista tukea
ja mahdollistaisi siten fyysisen aktiivisuuden ja kokonaisvaltaisin hyvinvoinnin edistämisen.
102
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
41. TEHOHOIDOSSA OLEVAN 0–2-VUOTIAAN LAPSEN SUUNHOITO
OHJE OULUN YLIOPISTOLLISEN SAIRAALAN LASTEN TEHOHOITO-OSASTON HOITAJILLE
Räty Eila, suuhygienisti (AMK), Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Suurin osa tehohoitoa vaativista lapsista kärsii hengitysvaikeuksista. Tehohoidossa lapsen hengitystä
tuetaan lisähapella, nenäylipainehoidolla tai hengityskoneen avulla. Kriittisesti sairailla lapsilla on heikko
vastustuskyky ja he ovat alttiita infektioille. Hengityskonehoitoon liittyvä keuhkokuume (Ventilator
Associated Pneumonia, VAP) on yleisin tehohoitoon liittyvä infektio. Suunielun mikrobikolonisaatio on yksi
suurimmista VAP:n riskitekijöistä. Tutkimukset ovat osoittaneet säännöllisen suunhoidon olevan tärkeä
tekijä VAP:n ehkäisemisessä. Tehohoito-osaston hoitajilla on tärkeä rooli lapsen suun terveyden arvioijana
ja toteuttajana.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa suunhoito-ohje tehohoidossa olevan 0–2 -vuotiaan lapsen
suunhoitoon. Ohjeen avulla hoitajat voivat tehostaa lapsen suunhoidon toteuttamista osana lapsen
päivittäistä hoitoa ja siten edistää lapsen paranemista. Ohjetta voi myös käyttää uusien hoitajien
perehdytyksessä. Projekti toteutettiin vuorovaikutteisesti lasten tehohoito-osaston ja hammas- ja
suusairauksien poliklinikan kanssa. Alkukyselyn avulla selvitettiin tämän hetkisiä käytäntöjä ja hoitajien
valmiuksia suunhoidon toteuttamisessa. Ohje perustuu uusimpiin tutkimuksiin sekä asiantuntijoiden
tietoon ja kokemukseen. Osastolle tehtiin kaksi erillistä ohjetta. Vastasyntyneen suunhoito-ohjeessa
korostetaan lapsen suunalueen herkkyyttä, jolloin suunhoito on tehtävä erityistä varovaisuutta
noudattaen. 0–2 -vuotiaan lapsen suunhoito-ohje soveltuu osastolla myös vanhempien lasten
suunhoitoon. Lapsen suuta hoidetaan kaksi kertaa vuorokaudessa hoitotoimenpiteiden yhteydessä, lisäksi
suuta kostutetaan ja huulia rasvataan tarvittaessa useita kertoja päivässä. Hoidon ajaksi lapsi laitetaan
kohoasentoon, jos se on mahdollista ja varmistetaan riittävä hapetus. Hampaat ja suun limakalvot
puhdistetaan ja lopuksi huulet rasvataan B-vitamiinipitoisella voiteella. Lasten vanhemmat, jotka hoitavat
lastaan tehohoito-osastolla voivat jatkaa lapsen suunhoitoa näkemänsä toiminnan perusteella osastolla tai
kotona. Ohjeen tarkoituksena on tukea hoitajia päivittäin lapsen suun terveyden arvioimisessa ja
hoitamisessa.
103
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
42. PALJON PALVELUJA KÄYTTÄVÄN ASIAKKAAN KOKEMUKSET SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON
PALVELUISTA
Savilampi, Johanna, sairaanhoitaja (YAMK), sairaanhoitaja, Oulun kaupunki
Sumukari, Minna, sairaanhoitaja (YAMK), vastaava ohjaaja, Mikeva Oy
Tutkimus- ja kehittämistyömme on osa JYVÄ - Julkisen ja yksityisen yhteistyö - vaikuttavat toimintamallit
sosiaali- ja terveyspalveluiden arvoverkostoissa -hanketta. JYVÄ -hanke sisältyy Tekesin Innovaatiot sosiaalija terveyspalveluissa 2008-2015 -ohjelmaan. Tutkimus- ja kehittämistyön tarkoituksena oli kuvailla paljon
sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja käyttävän asiakkaan kokemuksia käyttämistään palveluista
Peruspalvelukuntayhtymä Kallion alueella sekä tuottaa käyttäjäprofiilit.
Tutkimustehtävämme olivat:
1. Mitä palveluja paljon palveluja käyttävä asiakas käyttää?
2. Millainen on paljon palveluja tarvitsevan asiakkaan oma käsitys palvelujen tarpeesta?
3. Millaista hyötyä paljon palveluja käyttävä asiakas kokee saavansa käyttämistään palveluista?
4. Miten palveluja tulee kehittää paljon palveluja käyttävän asiakkaan näkökulmasta?
Tutkimus- ja kehittämistyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Peruspalvelukuntayhtymä Kallion
alueella toteutimme kaksi pienryhmätyöpajaa, joissa oli mukana yhteensä viisi paljon sosiaali- ja
terveydenhuollon palveluja käyttävää asiakasta. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin CoCo Kosmosta,
joka on osallistava ja innovatiivinen kehittämisen apuväline. Aineiston analyysi toteutettiin deduktiivisesti
tutkimustehtävien ohjatessa analyysia, jonka jälkeen edettiin induktiivisesti.
Paljon sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja käyttävän asiakkaan palveluun hakeutumisen taustalla oli
useita erilaisia syitä sekä palveluiden tarve oli monisyinen ja vaativa. Paljon palveluja käyttävälle asiakkaalle
oli tärkeää tarjottavien palveluiden monipuolisuus, tavoitettavuus ja saanti toimivien verkostojen avulla
sekä palvelujen henkilökohtaisuus. Palveluiden henkilökohtaisuutta tukee se, että paljon palveluja
käyttävälle asiakkaalle on nimettynä oma ammattihenkilö, joka vastaa asiakkaan suunnitelmallisesta
hoidosta.
Paljon palveluja käyttävä asiakas toi esille kokemuksensa pohjalta palveluihin liittyviä kehittämistarpeita.
JYVÄ -hankkeen edetessä paljon palveluja käyttävän asiakkaan asiakaskokemusta ja tuottamiamme
käyttäjäprofiileja pyritään hyödyntämään uusien palvelumallien kehittämisessä.
Tutkimus- ja kehittämistyömme oli Oulun ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikössä
toteutettu opinnäytetyö; koulutusohjelmana sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen ( YAMK –
tutkinto ).
104
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
43. EPILEPSIAA SAIRASTAVAN NUOREN SIIRTYMÄVAIHEEN OHJAUS- KEHITTÄMISHANKE
Taipaleenmäki Mervi, Sh, apulaisosastonhoitaja, lastenneurologia, PPSHP
Palomaa Anna-Kaija, Sh, TtM-opiskelija, Oulun yliopisto
Vieira Päivi, LT, lastenneurologian erikoislääkäri, PPSHP
Kalliosalo Helena, Sh, sairaanhoitaja, lastenneurologia, PPSHP
Keloneva Sisko, Sh, sairaanhoitaja, lastenneurologia, PPSHP
Kuha Minna, Sh, sairaanhoitaja, neurologian poliklinikka, PPSHP
Ruottinen Jaana, Sh, sairaanhoitaja, neurologian poliklinikka, PPSHP
Miettinen Seija, TtM, ylihoitaja, lasten ja nuorten vastuualue, PPSHP
Lähtökohdat: Epilepsiaa sairastavan nuoren siirtymävaiheen ohjaus-hanke on osa laajempaa sairaalan
sisäistä pitkäaikaissairaiden nuorten siirtymävaiheen ohjaus-hanketta. Kehittämishankkeen taustalla on
tieto siirtymävaiheen merkityksestä nuoren hoitoon sitoutumiselle ja hoidon jatkuvuudelle.
Siirtymävaiheen ohjauksen tavoitteena on edistää nuoren sitoutumista hoitoonsa, parantaa nuoren
elämänlaatua, ehkäistä syrjäytymistä, parantaa hoidon jatkuvuutta ja vähentää sairauden
hoitamattomuudesta aiheutuvia kustannuksia.
Tavoitteet: Hankkeen tavoitteena on kuvata epilepsiaa sairastavan nuoren siirtymävaiheen ohjaus,
toteuttaa se järjestelmällisesti yli tulosalue rajojen sekä arvioida ohjauksen laatua jatkuvana.
Toteutus: Oulun yliopistollisen sairaalan lasten ja nuorten neurologian poliklinikan ja aikuisten neurologian
poliklinikan välisenä yhteistyönä kehitettiin ohjausmalli epilepsiaa sairastavan nuoren siirtymävaiheen
ohjaukseen 2013 – 2015, vanhemmille laadittiin tiedote siirtymävaiheesta ja henkilökunta koulutettiin
uuden ohjausmallin käyttämiseen. Ohjausmallin rakentamisessa hyödynnettiin hoitohenkilökunnan
asiantuntemusta sekä näyttöön perustuvaa tietoa. Ohjausmalliin otettiin mukaan KINDL-R
elämänlaatumittari, roolikartat ja Kuvaus epilepsian luonteesta -lomake. Potilasohjauksen laatu-mittarin
(Kääriäinen 2009) pohjalta kehitettiin neurologista sairautta sairastavan nuoren siirtymävaiheen ohjauksen
arviointimittari.
Tulokset: Epilepsiaa sairastavan nuoren siirtymävaiheen ohjausmalli on otettu käyttöön neurologian
poliklinikoilla, koko henkilökunta tuntee ohjausmallin ja osaa hyödyntää sitä nuoren henkilökohtaista
ohjaussuunnitelmaa laatiessaan.
Arviointi: Ohjausmallin sisältöä ja vastaavuutta epilepsiaa sairastavien nuorten tarpeisiin arvioidaan. Nuoret
arvioivat saamaansa siirtymävaiheen ohjausta viimeisen lastenpuolella olevan käynnin jälkeen. Myös
aikuisten neurologian poliklinikalla saatua ohjausta arvioidaan. Arviointi kerätään Webropol-kyselynä
potilasohjauksen laatu-mittarin (Kääriäinen 2009) pohjalta kehitetyllä mittarilla.
Hyödyntäminen: Nuorten tuottamaa arviointia hyödynnetään siirtymävaiheen ohjauksen kehittämisessä
niin lasten kuin aikuisten neurologian poliklinikoilla. Hanketta laajennetaan vähitellen muihin neurologisiin
diagnoosiryhmiin kuuluvien nuorten siirtymävaiheen hoitoon.
105
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
44. TOIMINTASUUNNITELMAPROSESSIN KEHITTÄMISTOIMENPITEIDEN VAIKUTUS TYÖTERVEYSHUOLLON
TYÖNTEKIJÖIDEN TYÖN HALLINTAAN
Tapio,
Pasi,
fysioterapeutti
(ylempi
AMK)
–opiskelija,
Turpeenniemi, Kaisa, FT, KL, yliopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu
Lapin
ammattikorkeakoulu
Kehittämishankkeen lähtökohdat ja tavoitteet: Kehittämishanke liittyy Terveystalon jatkuvan kehittämisen
prosesseihin, joissa tavoitteena on muuttaa terveystalolaisten arkea tuomalla käytännönläheiset, osaajien
itse rakentamat ja parhaisiin käytäntöihin perustuvat yhteiset toimintamallit osaksi päivittäistä arki
tekemistä. Toimintojen kehittämisen tarkoitus on synnyttää Terveystaloon systemaattinen tapa luoda,
johtaa ja kehittää yhteisiä toimintatapoja. Terveystalon Rovaniemen yksikkö on mukana
toimintasuunnitelmaprosessin kehittämisessä yhtenä pilottiyksikkönä ja prosessiin on tehty muutoksia
kesän ja syksyn 2014 aikana moniammatillisen kehittämistiimin johdolla. Kehittämishankkeen
tarkoituksena on selvittää Terveystalo Rovaniemen työterveyshuollon asiakasorganisaatioiden
toimintasuunnitelmaan liittyvään kehittämisprosessiin tehtyjen kehittämistoimenpiteiden vaikutusta
työterveyshuollon työntekijöiden työn hallintaan.
Toteutus: Kehittämishankkeen tiedonkeruu on toteutettu haastattelemalla kuutta Terveystalo Rovaniemen
työterveyshuollon työntekijää,
kolmea työterveyshoitajaa sekä yhtä työterveyslääkäriä,
työterveyspsykologia ja työfysioterapeuttia. Haastateltavien valinta on tapahtunut siten, että he ovat olleet
mukana aktiivisesti uuden toimintasuunnitelmaprosessin kehittämistyössä ja/tai käyttäneet kyseistä
toimintatapaa työssään syksyllä 2014.
Tulokset ja arviointi: Kehittämishanke tuottaa tietoa uuden toimintasuunnitelmaprosessin vahvuuksista ja
heikkouksista työntekijän sekä moniammatillisen tiimin näkökulmasta.
Hyödyntäminen: Haastattelujen pohjalta saatua tietoa hyödynnetään toimintasuunnitelmaprosessin
kehittämisessä moniammatillisen tiimin ja työn tekijän työn hallintaan liittyen. Lisäksi saatua tietoa
pystytään käyttämään hyväksi muissa Terveystalon jatkuvan kehittämisen prosesseissa soveltuvilta osin.
106
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
45. JOHTAMISOPINTOJEN TYÖELÄMÄLÄHTÖISYYDEN LISÄÄMINEN OSANA TERVEYSHALLINTOTIETEEN
MAISTERIOPINTOJEN UUDISTAMISTA
Tiirinki Hanna TtT, tutkijatohtori, hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto
Suhonen Marjo, TtT, yliopistonlehtori, hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun
yliopisto
Turkki Leena, professori, hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto
Kehittämistyön lähtökohdat ja tavoitteet: Terveysalan kiihtyvä muutos asettaa haasteita
johtamiskoulutukselle. Työelämän osaamistarpeisiin vastaamiseksi tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä
yliopiston ja työelämän välillä. Tähän liittyy terveyshallintotieteen opetussuunnitelmauudistus, jonka yksi
osa on maisterivaiheen opintoihin kuuluvan ”Johtamisen soveltava reflektointi 10 op” – opintojakson
uudistamishanke. Opintojakson tavoitteena on terveyshallintotieteellisen teoreettisen tiedon
syventyminen ja reflektointi työelämälähtöisesti.
Kehittämishankkeen tavoitteena oli vahvistaa koulutuksen työelämärelevanssia ja siihen vaikuttavia
tekijöitä terveyshallintotieteen maisterivaiheen opinnoissa. Tavoitteena oli kehittää ja luoda
työelämäyhteistyötä ja työelämätaitoja opintojakson uudistamisen kautta ja vahvistaa opiskelijoiden
johtamistaitoja työelämälähtöisesti.
Toteutus: Kehittämishanke toteutettiin osana terveyshallintotieteen opetussuunnitelman uudistamista.
Kehittämishankkeen arviointi toteutettiin avoimella kyselylomakkeella opintojakson alkaessa ja päättyessä.
Tiedonantajina olivat opintojaksolla olevat opiskelijat (n=17). Aineisto analysoitiin tilastollisilla
perusmenetelmillä sekä laadullisella sisällönanalyysillä.
Tulokset: Opintojakson osaamistavoitteet, opetusmenetelmät, toteutus ja arviointi uudistettiin.
Osaamistavoitteissa kirkastettiin työelämälähtöisyyttä sekä käytännön työelämän johtamisvalmiuksien
vahvistumista. Johtamisen soveltava reflektointi toteutettiin yksilöllisen harjoittelusuunnitelman
mukaisesti kullekin opiskelijalle valitulla terveydenhuollon alalla. Opintojaksolla käytettiin monimuotoopetusta siten, että opintojakso sisälsi lähiopetusta, työelämävierailun, käytännön työelämäharjoittelun,
vertaisohjausta, vertaisarviointia sekä yksilöllisen johtamisportfolion laatimisen. Opintojaksolla
hyödynnettiin työelämän edustajia, joiden kautta opiskelijat loivat ymmärrystä johtamisosaamisen
tarpeista ja vahvistivat ymmärrystään työelämään liittyvistä mahdollisuuksista opintojensa loppuvaiheessa.
Opintojaksolla hyödynnettiin myös virtuaalisia opetusmenetelmiä opiskelijoiden välisen vertaistuen
välineenä. Opiskelijat osoittivat portfolion esittämisen kautta kehittymisensä ja osaamisensa soveltaa
tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon johtamiseen ja/tai sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja
kehittämistoimintaan. Lähiopetuksen kautta opiskelijoiden oli mahdollista myös jakaa kokemuksiaan
keskenään.
Arviointi ja hyödyntäminen: Kehittämishanke vahvisti johtamisen teorioiden ja käytännön rajapinnan
selkiytymistä. Palautteen perusteella opintojakson monimuotoisuus tuki työelämälähtöisyyttä.
Terveydenhuollon johtamisen työelämän edustajien hyödyntäminen opintojaksolla koettiin erittäin
mielekkääksi oman johtamisymmärryksen näkökulmasta. Kehittämishankkeen koettiin vahvistavan
johtamisosaamista maisteriopinnoissa. Uudistus nivoi teoreettista ja työelämälähtöistä tietoa aiempaa
selkeämmäksi kokonaisuudeksi.
107
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
46. LAPIN LIIKUNNAN JA URHEILUN ALUEORGANISAATIOIDEN YHTEINEN MALLI PERUSPALVELUISTA
Toivola, Maarit, liikunnanohjaaja (ylempi AMK)
Hannola, Heikki, yliopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu
-opiskelija,
Lapin
ammattikorkeakoulu
”Fyysisen aktiivisuuden yleinen vähäisyys puoltaa yhteiskunnan rakenteellista kehittämistä. Arjen
passiivisuuden ongelma on tunnistettu jo pitkään, mutta vaikuttavia ratkaisuja asian korjaamiseksi ei ole
saavutettu.” (Valtion liikuntaneuvosto Kokko & Hämilä, 2015.) Nykyiset interventiot eivät riitä lisäämään
fyysisen aktiivisuuden määrää ja tilastoissa vähäinen vaikuttavuus näkyy negatiivisina tuloksina. Ratkaisuja
fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen haetaan muun muassa liikunnan ja urheilun organisaatiomuutoksilla.
Muutoksia valtakunnantasolla on jo tehty, aluetason muutokset tähtäävät liikunta- ja
urheiluorganisaatioiden tiiviimpään yhteistyöhön ja uuden toimintatavan kehittämiseksi vuodelle 2016.
Kehittämistyöni tarkoituksena on kartoittaa Lapin liikunnan ja urheilun alueorganisaatioiden jo olemassa
olevat palvelut sekä tuottaa yhteinen peruspalveluiden malli lappilaisille. Kehittämistyöni tavoitteena on
vahvistaa alueellista yhteistyötä saman alan toimijoiden kesken, lisätä tietoisuutta ja varmistaa lähituen
saanti jatkossakin. Lisäksi tavoitteena on selkeyttää eri toimijoiden rooleja niin, että eri toimijoiden
osaaminen tiedostetaan ja sitä voidaan hyödyntää.
Kehittämistyön sisältö muodostuu asiantuntijoiden teemahaastatteluilla. Haastateltaviksi valitsin viisi Lapin
liikunnan ja urheilun alueellista organisaatiotahoa, jotka ovat jo monen vuoden ajan olleet kehittämässä
alueellista ja valtakunnallista liikuntakulttuuria. Teemahaastattelun asiantuntijoina toimivat Lapin
Urheiluopiston rehtori, Lapin Urheiluopiston valmennuskeskuksen päällikkö, Lapin urheiluakatemian
huippu-urheilukoordinaattori, Suomen Vammaisurheilu ja –liikunta ry:n aluetoiminnan suunnittelija sekä
Lapin Liikunta ry:n toiminnanjohtaja.
Tämän kehittämistyön tuloksena syntyy malli Lapin liikunnan ja urheilun alueorganisaatioiden
peruspalveluista. Malli tulee olemaan sähköisessä muodossa jotta päivittäminen olisi tulevaisuudessa
helpompaa. Kehittämistyöni tuotoksen avulla Lapin liikunta ja urheilu organisaatioiden kokonaisvaltainen
tieto lisääntyy ja tieto on helpommin jaettavissa asiakkaille. Lisäksi asiakkailla on helpompi löytää kaikkien
viiden toimijan palvelut samasta paikasta. Tuotosta voidaan hyödyntää myös uuden alueellisen
toimintatavan rakentamisessa 2016, siihen mennessä mallia on jo kokeiltu asiakkaiden kanssa.
Kehittämisprosessia ja mallia voi hyödyntää valtakunnallisesti eri alueiden kehittämistyössä.
108
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
47. OPISKELIJAOHJAUKSEN TIETOISKUT POHJOIS-POHJANMAAN SAIRAANHOITOPIIRISSÄ (PPSHP)
Ukkola Leila, rh(YAMK), opiskelijakoordinaattori, PPSH, Sairaalapalvelujen tulosalue
Vehkaperä Anne, TtM, opetuskoordinaattori, PPSHP, Lasten ja Naisten tulosalue
Kaski Päivi, YTM, opetuskoordinaattori PPSHP, Oulaskangas – Visala tulosalue
Sivonen Pirkko, THM, opetuskoordinaattori PPSHP, OperatiIvinen tulosalue
Lähtökohdat
Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin (ppshp) alueella on järjestetty monipuolisia ja eri laajuisia
opiskelijaohjaajille suunnattuja koulutuksia. Silti vuotuinen koulutettavien määrä on ollut alhainen
suhteessa opiskelijaohjaukseen osallistuvien määrään. Vuoden 2015 alusta lähtien ppshp:ssä on järjestetty
opiskelijaohjauksen lyhyitä tietoiskuja, joilla on pyritty vastaamaan opiskelijaohjaajien koulutustarpeisiin.
Tietoiskut koostuivat kolmen perusteeman ympärille (ohjatun harjoittelun tavoitteet, arviointi ja palaute)
ja ne on tarkoitettu kaikille ppshp:n työntekijöille.
Tarkoitus
Opiskelijaohjaajien tietoiskujen tarkoituksena on ollut syventää opiskelijaohjaajien tietämystä
opiskelijaohjauksen valituista perusteemoista.
Lisäksi haluttiin kartoittaa, voidaanko lyhyillä,
moniammatillista kuulijakuntaa palvelevilla tietoiskuilla tukea opiskelijaohjaajien koulutustarpeita.
Toteutus
Opiskelijaohjauksen tietoiskujen järjestämisestä ja toteutuksesta vastasivat ppshp:n opetuskoordinaattorit.
Tietoiskut järjestettiin kerran kuukaudessa aamu- ja iltavuoron taitteessa (klo 14.00 -15.30). Ne kestivät 1½
tuntia ja jakaantuivat 3x30 min kestävään osioon. Teemoina olivat: tavoitteet osana harjoittelua,
palautteen antaminen ja arviointi osana harjoittelua. Tietoiskuihin oli koottu kaikkia ammattikuntia
hyödyttävä, esimerkein selkeytetty materiaali. Esitykset olivat kaikkien saatavilla intranetissä.
Osallistuneiden kokemuksia kartoitettiin Webropol -kyselyllä strukturoiduilla (Likert –asteikolla,1-4) sekä
avoimilla kysymyksillä. Avoimet kysymykset analysoitiin soveltaen sisällönanalyysiä.
Tulokset
Tietoiskuihin osallistui 141 henkilöä, joista 66 vastasi kyselyyn. Alustavien tulosten mukaan koulutukseen
oltiin tyytyväisiä (82 %). Suurin osa vastaajista piti tietoiskuja sopivan mittaisina (89 %) ja esitysajankohtaa
työaikaan sopivana (88%). Vastaajat kokivat tietoiskujen sisällön vastaavan odotuksia (82%) ja he pitivät
tilaisuuksia hyödyllisinä (86% ).
Avointen kysymysten mukaan tietoiskut koettiin hyödyllisiksi ja tarpeellisiksi. Tietoiskuista saatiin työkaluja
ja käytännön vinkkejä ohjaukseen. Osallistujat toivoivat jatkossa tietoa ja konkreettisia esimerkkejä
opiskelijan kohtaamisesta ja haastavista ohjaustilanteista sekä tietoa nykyisestä hoitoalan
koulutusrakenteesta.
Arviointi ja hyödyntäminen
Järjestetyt tietoiskut oli helppo toteuttaa ja ne osoittautuivat kustannustehokkaiksi. Esitysmateriaali
voidaan hyödyntää tietoiskujen lisäksi eri yksiköiden koulutuksissa. Opiskelijaohjauksen tietoiskuja
järjestetään jatkossakin. Tietoiskujen avulla voidaan vastata tehokkaasti ohjaajien koulutustarpeeseen.
109
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
48. CP-VAMMAISEN LAPSEN ALARAAJAN BOTULIINIHOIDON OPETUS-JA OHJAUSVIDEON TUOTTAMINEN
SEKÄ KIRJALLISEN OHJEEN PÄIVITTÄMINEN LAPIN KESKUSSAIRAALALLE
Valaja, Sisko, fysioterapeutti, ylempi AMK-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
Turpeenniemi, Kaisa, FT, KL, Thm, yliopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu
Kehittämishankkeen lähtökohdat ja tavoitteet: Kehittämishanke on toiminnallinen opinnäytetyö cpvammaisen lapsen alaraajan botuliinihoidon opetus-ja ohjausvideon tuottamisesta sekä kirjallisen ohjeen
päivittämisestä Lapin Keskussairaalalle, fysiatrian yksikköön sekä lastenneurologian käyttöön. Videon ja
kirjallisen ohjeen tarkoituksena on helpottaa lapsen alaraajan botuliinihoitoprosessiin sisältyvän tiedon ja
osaamisen siirtämistä fysioterapeuteille ja fysioterapeuttiopiskelijoille sekä tasalaatuistaa prosessiin
kuuluvaa palvelua. Lisäksi opetus-ja ohjausvideo alaraajan botuliinihoidosta ohjeistaa myös tähän hoitoon
tulevaa lasta ja hänen perhettään prosessin eri vaiheista.
Toteutus: LKS:n fysioterapeuteille tehtiin asiakasanalyysi cp-vammaisen lapsen alaraajan
botuliinihoitoprosessista, videosta ja kirjallisesta ohjeesta. Lisäksi strukturoitu teemahaastattelu lapsen
alaraajan botuliinihoitoprosessista tehtiin kaikille ammattiryhmille, jotka osallistuvat lapsen alaraajan
botuliinihoitoon. Näiden menetelmien avulla tuotettiin käytännön työhön toimiva kirjallinen ohje sekä
opetusvideo lapsen alaraajan botuliinihoidosta. Videon avulla pyritään kuvaamaan fysioterapeutin osuus
lapsen alaraajan botuliinihoitoprosessissa vaiheittain. Video on tuotettu tuotteistamisprosessin
perusvaiheiden mukaisesti. Videota varten tehtiin käsikirjoitukset ja koekuvaukset sekä perehdyttiin
perusteellisesti cp-vammaan ja lapsen alaraajan botuliinihoitoprosessiin.
Tulokset: Työn tuotoksena syntyi monivaiheinen video, jossa on kuvattuna lapsen alaraajan
botuliinihoitoprosessi siltä osin, kuin hoito toteutuu sairaalan sisäpuolella. Video on tehty autenttisesti
lapsipotilasta kuvaten kahden kuukauden ja viiden eri käynnin aikana. Videon avulla voi perehtyä mm.
siihen, miten karkeamotoriikkaa ja spastisuutta tutkitaan ja miten kipsit valmistetaan. Kirjallinen ohje
lapsen alaraajan botuliinihoitoprosessista tukee videon sisältöä fysioterapeutin osuutta prosessissa
kuvaten.
Hyödyntäminen: Lapsen alaraajan botuliinihoitoprosessista tehtyä videota voidaan hyödyntää
perehdytettäessä fysioterapeutteja ja fysioterapiaopiskelijoita sekä perheitä, joiden lapsi tulee alaraajan
botuliinihoitoon Lapin Keskussairaalaan. Video tukee fysioterapian hoitokäytäntöjen yhtenäistämistä
lapsen alaraajan botuliinihoitoprosessissa ja lisää tasalaatuisuutta yhdessä päivitetyn kirjallisen ohjeen
kanssa. Video talletetaan sähköiseen muotoon Lapin Keskussairaalan Intranettiin, joka on henkilökunnan
käytettävissä sairaalan sisäpuolella. Intranetistä sairaalan henkilökuntaan kuuluva voi perehtyä videoon
työaikana.
110
SISÄLLYSLUETTELOON
POHJOIS-SUOMEN HOITOTIEDEPÄIVÄT 24.-25.9.2015
49. VAIKUTTAVAT TAVAT (VATA), NÄYTTÖÖN PERUSTUVA TOIMINTA SOSIAALI- JA TERVEYSALALLA
Veijola, Arja, TtT, Yliopettaja, OAMK
Jämsä, Ulla, TtT, Kuntoutussuunnittelija, OYS
Kaakkuriniemi, Erja, Fysioterapeutti (YAMK), Tervaväylän ohjaus- ja oppimiskeskus
Kehittämistyön lähtökohdat: Sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamiseen liitetään näyttöön perustuvan
toiminnan vaade. Maassamme ollaan ottamassa laajasti käyttöön WHO:n tuottamaa toimintakyvyn,
toimintarajoitteiden ja terveyden luokista (ICF). Vaikuttavat tavat (VATA) –hanke on vuosina 2014-2015
toteutuva kuuden ammattikorkeakoulun yhteishanke, missä sosiaali- ja terveysalan opettajat, opiskelijat,
ammattilaiset sekä palveluiden käyttäjä kehittävät yhdessä näyttöön perustuvaa toimintaa. ICF-luokitus ja
sen käyttö toimii koko hankkeen viitekehyksenä.
Tavoitteet: Kokonaistavoitteena on luoda ammattikorkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja työelämän
yhteistyönä toimintatapa sekä pysyviä paikallisia verkostoja, jotka edesauttavat sosiaali- ja terveysalaa
kehittämään ja käyttämään vaikuttavia menetelmiä palvelutoiminnassaan. Paikallistasolla tavoitteena on,
että hankkeeseen osallistuvissa yhteisöissä tuotetaan yhteisöihin näyttöön perustuvan toiminnan
toimintamalli sekä sen käyttöönotto ja arviointi.
Toteutus: Oulun ammattikorkeakoulun yhteistyökumppaneina ovat Tervaväylän ohjaus- ja oppimiskeskus
sekä OYS:n kuntoutuksen vastuualue. Hankkeessa on paneuduttu ICF-viitekehyksen käyttöönottamiseen.
Yhteisöissä on tuotettu arvio ICF-viitekehyksen tiedollisesta ja taidollisesta hallinnasta, minkä pohjalta
yhteistyössä henkilöstön ja johdon kansaa on nimetty kehittämiskohteet. Yhteisöihin on yhteistyössä
tuotettu ICF:n jalkauttamissuunnitelmat. Näyttöön perustuvaa toimintaa on konkretisoitu ja teemaan
liittyen on järjestetty koulutusta. Opiskelijoiden kiinnittyminen hankkeeseen fokusoituu näyttöön liittyvän
tiedon tuottamiseen. ICF-viitekehys moniammatillisessa yhteistyössä – kirjallisuuskatsaus toimii toiminnan
kehittämisen perustana.
Tulokset: Tervaväylän ohjaus- ja oppimiskeskuksessa on kehitetty ICF-käytäntöä kehittämällä ja ottamalla
käyttöön ICF-työvälineitä ja –menetelmiä. Yhteinen kehittämistyö on jo tuottanut kuntoutuksen, hoidon ja
opetuksen käyttöön ICF-viitekehykseen pohjautuvia työkaluja. OYS:ssa on käynnistynyt monitasoinen ja –
ulotteinen ICF-luokituksen käyttöönottoprosessiprosessi, mihin kuuluu ICF-tietoiskuja, työpajoja sekä
WHO:n mallin mukaiset ICF-koulutukset. Näyttöön perustuva tieto integroidaan vahvasti prosessiin.
.Molemmista yhteisöistä on osallistuttu hankkeen koulutuksiin.
Arviointi ja hyödyntäminen: Hankkeeseen on integroitunut arviointia, mikä on tuottanut tietoa ICFviitekehyksen käytäntöön viemisestä. WHO:n tuottama kaksipäiväinen ICF-koulutus ei riitä perustaksi
toimintakäytäntöjen kehittämisessä. Työpajat, missä käsitellään osallistujien esiin nostamia teemoja ja
kiinnitetään asiat tutkittuun tietoon ja osoitettuihin hyviin käytäntöihin, ovat osoittautuneet prosessia
tukeviksi interventioiksi. Hankkeen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää ICF-viitekehyksen ja työvälineiden
käytäntöön viennin prosesseissa alueella. Hankkeen eri toimijat ovat kehittäneet myös uudentyyppisen
verkoston ICF-asioiden ympärille.
111