NUORET TUTKIJAT 2016 Bajwa Azfar Ali Haikonen Heta Hakanen Marika Kelanne Niina Kerko Anssi Kivimäki Laura Koponen Annika Kumpulainen Annamari Kumpulainen Venla Li Zhuoran Mantziari Anastasia Miihkinen Mitro Mulaku Edita Mäkilä Jenna Nylander Merja Nyqvist Aleksi Petrova Natalija Pyykkö Jonna-Kaisa Raittola Auri Ryödi Elina Saarinen Fred Saha Julia Seppälä Tanja Talvi Mikko Taskinen Maria Tenhu Elina Terävä Joonas Vainio Jiri Wall Milla Vanhatalo Sanja Virtanen Mika Vuorinen Eerika VIIKON AVAUS TIISTAI 15.3.2016 kello 1215 Arcanum Arc1 NUORET TUTKIJAT 2016 -ESITELMÄSESSIOT TIISTAI 15.3.2016 - PERJANTAI 18.3.2016 alkaen kello 1215 Arcanum Arc1 NUORET TUTKIJAT 2016 -POSTERINÄYTTELY TIISTAI 15.3.2016 - PERJANTAI 18.3.2016 Arcanum Ala-aula POSTERISESSIO KESKIVIIKKO 16.3.2016 13 35 -1440 Arcanum Ala-aula LOPPUSANAT PERJANTAI 18.3.2016 kello 1525 Arcanum Arc1 Painopaikka: Grano Oy, Turku Painos: 200 kpl Koonnut: Jukka-Pekka Suomela ja Mika Kaimainen « I» TIISTAI 15.3.2016 1215 – 1355 Viikon avaus 1215 – Seppo Sarimo, tapahtuman ”isä” Puheenjohtaja: DI Niko Markkinen « 1 » 1235 Eerika Vuorinen Karpaloviinin ja -liköörin sakkautuminen ELINTARVIKEKEHITYS (DI) « 2 » 1255 Elina Tenhu Tyrnin lehdistä valmistettu haudukejuoma - prosessoinnin vaikutus fenolisiin yhdisteisiin ELINTARVIKEKEHITYS (DI) « 3 » 1315 Niina Kelanne Viinihiivan vaikutus mustaherukkaviinin kemialliseen koostumukseen – antosyaanit ja alkoholit ELINTARVIKEKEHITYS (DI) « 4 » 1335 Tanja Seppälä Puolukkamehun ja -makeisten maun muokkaaminen ELINTARVIKEKEHITYS (FM) 1355 – 1410 TAUKO 15 minuuttia « II » TIISTAI 15.3.2016 1410 – 1545 Puheenjohtaja: FM Vilja Siitonen « 5 » 1410 Aleksi Nyqvist Antibioottia tuottavan maaperäbakteerin metabolian muokkaus BIOKEMIA « 6 » 1430 Marika Hakanen RIGVIRin ja echovirus 7 -virusisolaattien genomisekvensointi ja käyttö onkolyyttisessä viroterapiassa BIOKEMIA « 7 » 1450 Maria Taskinen MASTL-kinaasi rintasyöpäsolujen adheesion ja myosiinin kevytketjun fosforylaation säätelijänä BIOKEMIA « 8 » 1510 Mitro Miihkinen Myosin-X: A molecular motor driving cancer cell invasion BIOCHEMISTRY 1530 Alumnin puheenvuoro « III » KESKIVIIKKO 16.3.2016 1215 – 1335 Puheenjohtaja: FM Juhani Aakko « 9 » 1215 Auri Raittola Hajuaistin määrittäminen hajukynäsarjalla ELINTARVIKEKEMIA « 10 » 1235 Mika Virtanen Härkäpapulisäyksen merkitys jauhelihapihvien aistittaviin ominaisuuksiin ELINTARVIKEKEHITYS (FM) « 11 » 1255 Anastasia Mantziari The impact of storage conditions on the stability of Lactobacillus rhamnosus GG (LGG) and Bifidobacterium animalis subsp. lactis (Bb12) in human breast milk FOOD DEVELOPMENT (M.Sc. tech.) « 12 » 1315 Li Zhuoran Using SPME-GC-MS combined with H2S sensor to analyse changes in head-space volatile compounds during storage of packaged poultry samples FOOD DEVELOPMENT (M.Sc. tech.) POSTERISESSIO KESKIVIIKKO 16.3.2016 1335 -1440 Arcanum Ala-aula Opiskelijat postereidensa äärellä Tarjoilua « IV » KESKIVIIKKO 16.3.2016 1440 – 1600 Puheenjohtaja: FM Matti Turtola « 13 » 1440 Annika Koponen X Comparison of cellular uptake of red blood cell and platelet originated extracellular vesicles into PC-3 and HUVEC cells BIOKEMIA « 14 » 1500 Fred Saarinen ErbB4:n JM-a CYT-1 - ja JM-a CYT-2 -alamuotojen yhteissignalointi BIOKEMIA « 15 » 1520 Elina Ryödi Herpes simplex -viruksen neurovirulenssigeeni aktivoi eksosomien tuottoa epiteelisoluissa BIOKEMIA « 16 » 1540 Venla Kumpulainen Characterization of long non-coding RNAs in regulatory T helper cell polarization BIOCHEMISTRY « V» TORSTAI 17.3.2016 1215 – 1350 Puheenjohtaja: FM Antti Kulmala « 17 » 1215 Mikko Talvi Kemiantuotannon suodatusprosessien optimointi diagnostiikkateollisuudessa BIOTEKNIIKKA (DI) « 18 » 1235 Jenna Mäkilä Antigeeniosoitustestin kehitys Clostridium difficile -infektiolle BIOTEKNIIKKA (DI) « 19 » 1255 Jiri Vainio RNA:n tunnistukseen perustuvan helppokäyttöisen norovirustestin kehittäminen BIOTEKNIIKKA (DI) « 20 » 1315 Laura Kivimäki Glykoproteiinispesifisten vasta-aineiden kehittäminen munasarjasyövän seulontaan BIOTEKNIIKKA (DI) 1335 Alumnin puheenvuoro FT Piia von Lode 1350 – 1405 TAUKO 15 minuuttia « VI » TORSTAI 17.3.2016 1405 – 1540 Puheenjohtaja: FM Marika Kalpio « 21 » 1405 Annamari Kumpulainen Paikkaisomerian vaikutus triasyyliglyserolien rasvahappojen imeytymiseen terveillä ja metabolista oireyhtymää sairastavilla ELINTARVIKEKEMIA « 22 » 1425 Heta Haikonen Lajikkeen vaikutus mustaherukan fenolisiin yhdisteisiin ELINTARVIKEKEMIA « 23 » 1445 Jonna-Kaisa Pyykkö Sakeuttamisaineiden vaikutus vähäsokeristen mehutuotteiden sokerikoostumukseen ja uuden analyysimenetelmän validointi ELINTARVIKEKEMIA « 24 » 1505 Merja Nylander Flavonoliglykosidit ja aistittava laatu suomalaisissa ja virolaisissa tyrnimarjoissa (Hippophae rhamnoides) ELINTARVIKEKEMIA 1525 Alumnin puheenvuoro Kaisa Halme « VII » PERJANTAI 18.3.2016 1215 – 1350 Puheenjohtaja: FM Kati Thiel « 25 » 1215 Edita Mulaku Synteettisen biologian sovellukset tehokkaampien syanotuottokantojen kehityksessä - RBS:n vaikutus translaatiotehokkuuteen BIOKEMIA « 26 » 1235 Azfar Ali Bajwa Calcium induced proteome changings in isolated chloroplasts of Arabidopsis thaliana MOLECULAR SYSTEMS BIOLOGY « 27 » 1255 Natalija Petrova Design of synthetic biology tools in Synechocystis sp.PCC 6803: Evaluating the effect of gene order in multi-gene operons MOLECULAR SYSTEMS BIOLOGY « 28 » 1315 Sanja Vanhatalo Do the secreted molecules of the gut bacterium Faecalibacterium prausnitzii inhibit the fat accumulation in hepatocytes in vitro? MOLECULAR SYSTEMS BIOLOGY 1335 Alumnin puheenvuoro FT Reetta Kettunen 1350 – 1405 TAUKO 15 minuuttia « VIII » PERJANTAI 18.3.2016 1405 – 1540 Puheenjohtaja: FM Satu Lahtinen « 29 » 1405 Julia Saha Homogeeninen PCR-monianalyyttimääritys XLA- ja SCID-oireyhtymille BIOTEKNIIKKA (DI) « 30 » 1425 Anssi Kerko Puolijohdetransistoripohjaisen sensoritekniikan kehittäminen reaaliaikaiseen PCR-määritykseen BIOTEKNIIKKA (DI) « 31 » 1445 Milla Wall Europium(III) akseptorina käänteisviritteisessä resonanssienergiansiirrossa BIOTEKNIIKKA (DI) « 32 » 1505 Joonas Terävä Paksusuolen syövän CEA:lle spesifinen lektiininanopartikkelimääritys MOLEKULAARINEN BIOTEKNIIKKA JA DIAGNOSTIIKKA Loppusanat 1525 - Professori Baoru Yang OSALLISTUJAKSI LÄÄKETUTKIMUKSEEN? Clinical Research Services Turku – CRST Oy tuottaa tutkimuspalvelua lääkkeitä, lääkinnällisiä laitteita ja terveysvaikutteisia elintarvikkeita kehittäville toimijoille. CRST on toiminut vuodesta 1995 lähtien ja on Suomen suurin ensivaiheen kliinisiä lääketutkimuksia tekevä keskus. Tutkimuksissa testataan uusien sekä jo markkinoilla olevien lääkkeiden ja elintarvikkeiden turvallisuutta ja tehoa. Kaikkiin tutkimuksiin liittyy tutkittavalle tehtävä lääkärintarkastus ja laboratoriokokeita. Tutkimuslääkkeet ja toimenpiteet ovat maksuttomia ja matkat korvataan. Jos tutkimus ei liity sairauden hoitoon, maksetaan osallistumiskorvaus, jonka suuruus perustuu tutkimuksessa käytettyyn aikaan ja vaivannäköön. Etsimme tutkimuksiin osallistujiksi sekä potilaita että terveitä miehiä ja naisia. Tutkimukseen osallistuminen edellyttää, että · olet yli 18-vuotias · olet tutkimukseen soveltuva terveydentilasi suhteen · ymmärrät, että tutkimus on vapaaehtoinen ja että voit halutessasi keskeyttää osallistumisesi. Voit tutustua käynnissä oleviin tutkimuksiin internet-sivuillamme www.crst.fi. Löydät meidät myös Facebookista https: //www.facebook.com/CRSTturku#. Jos kiinnostuit, voit ottaa yhteyttä myös sähköpostitse [email protected] ja ilmoittautua CRST:n mahdollisten tutkittavien rekisteriin. Rekisteriin ilmoittautuminen ei sisällä velvollisuutta osallistua tutkimuksiin. https://www.facebook.com/CRSTturku# «1» Karpaloviinin ja -liköörin sakkautuminen Eerika Vuorinen Ohjaajat: FT Oskar Laaksonen ja FM Marika Kalpio ELINTARVIKEKEHITYS (DI) Sakan muodostumista on tutkittu etenkin valkoviineissä. Yhdeksi ongelman aiheuttajaksi on tunnistettu PR (pathogen-related)-proteiinit, etenkin taumatiinin (engl. thaumatin) ja kitinaasin (engl. chitinase) kaltaiset proteiinit. On kuitenkin spekuloitu, etteivät nämä proteiinit sakkaudu yksinään, vaan siihen voi vaikuttaa esimerkiksi jotkin polyfenolit. Pernod Ricardilla on havaittu ajoittain, että karpaloviineihin ja -likööreihin muodostuu sakkaa. Tutkimukseni aiheena on selvittää syitä tähän ja mahdollisia tapoja, miten sen muodostumisen voi ehkäistä tai poistaa. Sakkaa on todettu muodostuvan helpoiten kylmässä, mutta ongelmallisinta on, mikäli sakkautumista tapahtuu huoneenlämmössä eli olosuhteissa, joissa tuotteita myydään ja säilytetään. Tutkimus aloitettiin selvittämällä sakan koostumusta. Viinistä, likööristä ja molempien sakoista on analysoitu kokonaisproteiinipitoisuus Bradford- ja Biuret-menetelmillä. Samoista näytteistä uutettiin proantosyaniinit ja uutteet analysoitiin nestekromatografisesti (HPLC) sekä normaaliettä käänteisfaasilla. Kokonaisproteiinipitoisuus saatiin selville Biuret-menetelmällä ja normaalifaasilla proantosyaniiniprofiileissa nähtiin ero näytteiden välillä. Työ jatkuu kehittämällä sekä proantosyaniinien uuttamista että normaalifaasi- HPLCmenetelmää, jonka jälkeen yhdisteet voidaan mahdollisesti tunnistaa massaspektrometrilla. Myös muut fenoliset yhdisteet tullaan analysoimaan tarkemmin nestekromatografilla ja proteiinit taas kaasukromatografilla. Asiasanat: karpalo, likööri, proteiini, polyfenolit, sakka, viini «2» Tyrnin lehdistä valmistettu haudukejuoma - prosessoinnin vaikutus fenolisiin yhdisteisiin Elina Tenhu Ohjaajat: M.Sc. (tech) Xueying Ma, FT Oskar Laaksonen ja prof. Baoru Yang ELINTARVIKEKEHITYS (DI) Tyrni (Hippophaë rhamnoides L.) on parhaiten tunnettu marjoistaan, mutta tyrnin lehdistä voidaan valmistaa tyrnilehtihauduketta, joka on teen kaltainen juoma. Tyrnin lehdet sisältävät enemmän fenolisia yhdisteitä, kuin marjat. Fenoliset yhdisteet kuitenkin voivat hajota korkeissa 80–100 °C lämpötiloissa. Yksittäisistä fenoliyhdisteistä tyrni sisältää muun muassa kversetiinin ja isoramnetiinin johdannaisia, joilla on havaittu terveydelle edullisia antioksidatiivisia ja antimikrobiaalisia vaikutuksia. Musta tee myös sisältää vastaavanlaisia kversetiinin johdannaisia, jotka saavat aikaan suuta kuivattavaa suutuntumaa teessä. Työn tavoitteena on tunnistaa ja määrittää, minkälaisia fenolisia yhdisteitä uuttuu lehdistä haudukkeisiin ja kuinka paljon hyödyntäen erilaisia lehtien kuivatustekniikoita. Tyrnilehdet on kuivattu mahdollisimman yksinkertaisilla tavoilla kylmäkuivaimessa, huoneenlämmössä, sekä lämpökaapissa eri lämpötiloilla, joita ovat 80–90 °C, 60–70 °C ja sekoituksella eri lämpötiloja. Lisäksi osa lehdistä on käsitelty vesihöyryssä, jonka tarkoituksena on estää hapettavien entsyymien toiminta lehdissä. Tutkimuksessa on mukana Terhi ja Tytti tyrnilajikkeet ja näytteinä ovat tyrnilehti-infuusio, sen jäännös ja tuoreet lehdet. Fenoliset yhdisteet eristetään uuttamalla näytteet vesiasetoniliuoksella sekä kylmäkuivaimella. Näytteet analysoidaan nestekromatografisilla menetelmillä käyttäen HPLC-DAD ja HPLC-ESI-MS(/MS) -laitteistoja. Tutkimus on vielä kesken, mutta alustavien analyysien perusteella Tytti ja Terhi lajikkeissa ja kuivatusprosesseissa on pieniä eroavaisuuksia. Alustavasti tyrnin lehdistä on tunnistettu muun muassa kversetiinin 3-O-rutinosidi ja 3-O-galaktosidi sekä isoramnetiinin 3-O-rutinosidi ja 3-O-glukosidi. Terhi sisältää suuremman määrän isoramnetiini-3-O-rutinosidi yhdistettä kuin Tytti. Yhdisteiden tunnistus varmistetaan MS(/MS)-detektorilla. Verrattaessa infuusioita, jäännöksiä ja tuoreita lehtiä toisiinsa huomataan, että infuusio sisältää vähiten fenolisia yhdisteitä verrattuna jäännökseen ja tuoreisiin lehtiin. Asiasanat: fenoliset yhdisteet, hauduke, HPLC, tee, tyrnin lehdet «3» Viinihiivan vaikutus mustaherukkaviinin kemialliseen koostumukseen – antosyaanit ja alkoholit Niina Kelanne Ohjaajat: FM Marika Kalpio ja FT Oskar Laaksonen ELINTARVIKEKEHITYS (DI) Viiniä on valmistettu suunnitelmallisesti viinirypäleistä yli 7000 vuotta. Viiniä voidaan valmistaa myös muista raaka-aineista kuin viinirypäleistä, jolloin niitä kutsutaan hedelmäviineiksi. Suomessa viinirypäleiden kasvattaminen on haasteellista kylmän ilmaston takia. Muiden marjojen, kuten mustaherukan, kasvattamiseen Suomen ilmasto on sopiva. Viinit, jotka on valmistettu muusta kuin viinirypäleistä, ovat hedelmäviinejä. Ammattimaisesti niitä valmistetaan Suomessa noin 200 000 litraa vuodessa. Saccharomyces-suvun hiivalajit ovat käytetyimpiä hiivalajikkeita viinin valmistuksessa, koska ne käyttävät ravintonaan useita sokereita ja niillä on korkea etanolitoleranssi. Hiivalajien erojen tunteminen on tärkeää oikean lajin valitsemiseksi. Kaikki viinihiivat eivät ole Saccharomyces-sukuisia, kuten työssä käytetty Torulaspora delbueckii (Biodiva™). Hiivalaji vaikuttaa fermentaationopeuteen, etanolituotannon sekundaaristen tuotteiden koostumukseen ja laatuun sekä viinin aromaattisiin ominaisuuksiin. Työssä valmistettiin 11 viiniä käyttäen kahta eri mustaherukkalajiketta, Mikaelia ja LUKE:n lajike 15:ta, sekä neljää eri hiivalajiketta, Cross Evolution YSEO (S. cerevisiae), Lalvin ICV-K1 (S. cerevisiae), Lalvin C (S. bayanus) sekä Biodiva™. Viinit valmistettiin kolmea kotiviinireseptiä mukaillen. Käymisen edistymistä seurattiin pH- ja Brix-mittauksin. Antosyaanien määrittämiseen käytettiin HPLC-DAD-laitteistoa ja rakenneanalyysejä varten tullaan käyttämään UHPLC-DAD-MS-laitteistoa. Alkoholit määritettiin GC-FID-laitteistolla. Viineistä tunnistettiin kuusi antosyaania sekä alustavasti kaksi asyloitunutta antosyaania. Lalvin C-hiiva saattaa muuttaa asyloituneiden antosyaanien konformaatiota, mikä selvitetään UHPLC-DAD-MS:llä. Antosyaanien pitoisuuksiin huomattiin vaikuttavan eniten marjalajike. Viininäytteistä tunnistettiin viisi alkoholia: etanoli, metanoli, isoamyylialkoholi ja isobutanoli. T. delbrueckii yhdistettynä S. cerevisiaehen huomattiin tuottavan suurimman pitoisuuden isoamyylialkoholia ja isobutanolia. Alkoholien ilmenemiseen havaittiin vaikuttavan eniten hiivatyyppi. Asiasanat: alkoholi, alkoholikäyminen, antosyaani, hedelmäviini, hiiva, kromatografia, mustaherukka «4» Puolukkamehun ja -makeisten maun muokkaaminen Tanja Seppälä Ohjaajat: ETM Kristiina Tuukkanen, ETT Jussi Loponen ja FT Oskar Laaksonen ELINTARVIKEKEHITYS (FM) Puolukka on yleisin suomalainen metsämarja ja se sisältää bioaktiivisia yhdisteitä, kuten polyfenoleja, vitamiineja ja kuituja. Puolukan käyttöä saattaa kuitenkin rajoittaa sen hapan, karvas ja astringoiva maku. Työn tarkoituksena oli kokeilla erilaisia elintarvikekelpoisia tekniikoita, joilla näitä makuja voidaan vaimentaa tai peittää. Syklodekstriinit ovat glukoosiyksiköistä muodostuvia rengasmaisia molekyylejä, jotka voivat sitoa sisäänsä karvaita molekyylejä. Gelatiinikäsittelyllä pyrittiin saostamaan mehusta fenolisia yhdisteitä ja mahdollisesti vähentämään sen astringoivuutta. Nostamalla pH:ta kokeiltiin, vaikuttaako nosto mehussa aistittavaan happamuuteen. Menetelmiä sovellettiin kaupalliselle puolukkamehulle ja siitä valmistetuille marmeladin kaltaisille makeisille. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Fazerin kanssa. Käytettäviksi menetelmiksi valittiin esikokeiden perusteella syklodekstriinit, gelatiinikäsittely, pH:n nostaminen natriumhydroksidilla, sekä niiden yhdistelmiä. Käsittelyjen vaikutuksen arvioimiseksi järjestettiin mehuista arvioinnit kouluttamattomilla arvioijilla (n=40) ja makeisista koulutetulla raadilla (n=15x3). Arviointien tuloksia tarkasteltiin McNemarin testillä, erilaisilla ANOVA-malleilla ja pääkomponenttianalyysillä (PCA). Gelatiinikäsitelty+syklodekstriini –mehua pidettiin mehunäytteistä useimmin makeampana ja vähemmän happamana ja suuta kuivattavana kuin käsittelemätön mehu. Arvioinneissa mukana ollut käsittelemättömästä mehusta valmistettu makeinen erosi merkitsevästi mehusta kaikissa ominaisuuksissa, ollen makeampi ja vähemmän hapan, karvas, suuta kuivattava ja kurtistava. Koulutetun raadin arvioinnissa käsitellyistä mehuista valmistetut makeiset eivät eronneet huomattavasti käsittelemättömästä mehusta valmistetuista tutkituissa ominaisuuksissa. Eri käsittelyjen välillä sen sijaan oli joitakin tilastollisesti merkitseviä eroja. PCA-mallin perusteella pH-nostetut näytteet korreloivat positiivisesti makeuden kanssa ja gelatiinikäsitelty+syklodekstriini -näyte korreloi negatiivisesti jälkimaun ja kokonaismaun voimakkuuden kanssa. Puolukkamehun ja –makeisten maun muokkaamisen haasteena on niiden voimakas ja monimuotoinen maku. Tulosten perusteella tietyn ominaisuuden muokkaaminen voi samalla korostaa tai peittää muita ominaisuuksia. Asiasanat: maku, puolukka, marmeladi, syklodekstriini, gelatiini, pH Kaikki alukeet, oligot, probet, PCR-primerit, NextGen-oligot jne. nopeasti Oligomeristä, Viikistä. 12 vuoden kokemuksella. Mirus Bion kemiallisilla- ja elektroporaatioon tarkoitetuilla transfektioreagensseilla onnistut aina. Kysy ilmaisia näytteitä. www.oligomer.fi [email protected] «5» Antibioottia tuottavan maaperäbakteerin metabolian muokkaus Aleksi Nyqvist Ohjaaja: Dos. Mikko Metsä-Ketelä BIOKEMIA Mikrobien tuottamilla luonnonyhdisteillä on valtava vaikutus lääketieteeseen. Vuosien 1981 ja 2010 välillä hyväksytyistä lääkeaineista yli kolmasosa oli luonnoyhdisteitä tai niiden synteettisiä johdannaisia. Nykyään bakteerien antibioottiresistenssin kehittyminen on vakava ongelma ja siksi uusien lääkeaineiden löytäminen on todella tärkeää. Tämä on kuitenkin haastavaa, sillä monia potentiaalisia yhdisteitä ei saada tuotettua tarpeeksi suuria määriä tai ollenkaan laboratorio-olosuhteissa. Streptomycessuvun bakteerit ovat grampositiivisia maaperäbakteereja, joiden aktiivinen sekundäärimetabolia muodostaa monia biologisesti aktiivisia luonnonyhdisteitä. Erikoistyössä tutkittiin Streptomyces-sukuun kuuluvaa kantaa, joka tuottaa kahdesta komponentista, I ja II, koostuvaa antibioottia sekä tuntematonta yhdistettä. Yhdisteiden tuotto oli kuitenkin vähäistä tai olematonta normaaleissa kasvatusolosuhteissa, joten bakteerin metaboliaa muokattiin reportteriohjatulla mutanttiselektiolla (RGMS). Jokaiseen yhdisteeseen liittyen etsittiin geeni, jonka transkriptio on välttämätöntä yhdisteen muodostamiseksi. Tämän geenin promoottorialue kloonattiin reportterikasettiin, jossa oli antibioottiresistenssigeeni ja xylE-reportterigeeni. Reportterikasetti integroitiin Streptomyces-genomiin ja bakteerin metaboliaa muokattiin sattumanvaraisella UV-mutageneesillä. Kasvatusmaljoilta seulottiin pesäkkeitä, jotka olivat antibioottiresistenttejä ja muuttuivat XylE-määrityksessä keltaiseksi eli niissä tutkitun yhdisteen tuotto oli aktivoitunut. Näille mutanteille tehtiin kasvatuskokeita ja niiden tuottamat yhdisteet analysoitiin korkean erotuskyvyn nestekromatografialla (HPLC). Antibioottikomponenttien I ja II tuotto saatiin aktivoitua RGMS-menetelmällä. Kaikki aktivoituneet mutantit tuottivat molempia yhdisteitä riippumatta siitä, kumpaa promoottoria seulonnassa oli käytetty. Tämä viittaa siihen, että samat säätelyreitit säätelevät molempien komponenttien tuottoa. Osa mutanteista ei tuottanut ollenkaan oikeita yhdisteitä, vaikka niillä oli XylE-aktiivisuutta; tämä voi selittyä sillä, että metabolia ei ole välttämättä samanlainen maljalla kuin liuoskasvatuksessa. Tutkimus keskittyy jatkossa tuntematonta yhdistettä tuottavan geeniklusterin aktivointiin. Lisäksi RGMS-menetelmää yritetään kehittää niin, että sitä voitaisiin hyödyntää suoraan liuoskasvatuksissa. Asiasanat: luonnonyhdisteet, sekundäärimetabolia, RGMS, Streptomyces «6» RIGVIRin ja echovirus 7 -virusisolaattien genomisekvensointi ja käyttö onkolyyttisessä viroterapiassa Marika Hakanen Ohjaaja: FT Petri Susi BIOKEMIA Echovirus 7 (E-7) kuuluu pikornaviruksiin, jotka ovat pieniä ja vaipattomia viruksia, joilla on ikosahedraalinen rakenne. E-7 on enterovirus, jonka positiivissäikeisen ja yksijuosteisen RNA-genomin koko on noin 7500 emäsparia. Se käyttää solureseptorinaan DAF-molekyyliä, jota ilmentyy useissa soluissa sekä erityisesti syöpäsoluissa. Onkolyyttiset virukset tuhoavat syöpäsoluja viruksen lyyttisen kierron ansiosta ja kohdistuvat spesifisesti soluihin, jotka ilmentävät viruksen käyttämää reseptoria. Rigvir on onkolyyttinen, elävä, geneettisesti muokkaamaton, soluadaptoitu echovirus 7, joka on Latviassa hyväksytty viruslääkkeeksi melanoomaa vastaan. Työssä tutkittiin, miten Rigvir eroaa muista E-7-isolaateista genomiltaan ja infektiokyvyltään. Kokeissa infektoitiin eri E-7-kantoja (Rigvir, E-7 Wallace ja 7 kliinistä isolaattia) kymmeneen eri solulinjaan. Viruskannat tyypitettiin Sanger-sekvensoimalla. Virusinfektiota ja virusten aiheuttamaa solutuhoa seurattiin mikroskooppisesti ja RTqPCR:n avulla. Työssä kehitettiin myös pitkä-PCR-menetelmä, jolla monistettiin koko E-7:n genomi kloonattavaksi geenivektoriin. Virus-RNA:ta ja pitkä-PCR-tuotteita käytettiin optimoimaan NGS-genomisekvensointimenetelmää, jolla pyrittiin näkemään isolaattien välisiä eroja genomitasolla. Rigvir ei eronnut infektiokyvyltään muista E-7-viruksista lukuun ottamatta SW480soluja. Yksikään viruksista ei infektoinut rintasyöpäsoluja. HeLa Ohio -soluja infektoivat huonosti kaikki paitsi yksi kliinisistä E-7-isolaateista. Tyypityksessä selvisi, että kolme käytetyistä isolaateista oli E-19-tyyppiä, jotka infektoivat hyvin glioomasoluja. NGS-sekvensointi ajettiin kerran E-7-kannoista eristetyistä vRNApaloista, joista kaksi saatiin sopimaan verrokkina käytettyyn Wallace-sekvenssiin. Eroja näkyi varsinkin 5’-pään alueella ja noin 6000 bp vastaavalla alueella. Vastaavia NGStuloksia odotetaan parhaillaan pitkä-PCR-tuotteista. Tutkimuksessa todettiin, että E7:llä on syöpäsoluja tuhoavia ominaisuuksia, mutta tulokset eivät osoittaneet Rigvirin tuhoavan syöpäsoluja paremmin kuin muut E-7-isolaatit. Virusgenomeja tullaan jatkossa analysoimaan tarkemmin mm. DAF-reseptorin sitoutumiskohdasta. Asiasanat: E-7, Rigvir, NGS, onkolyyttinen virus, syöpä «7» MASTL-kinaasi rintasyöpäsolujen adheesion ja myosiinin kevytketjun fosforylaation säätelijänä Maria Taskinen Ohjaajat: FT Elisa Närvä ja prof. Johanna Ivaska BIOKEMIA Rintasyöpä on suomalaisten naisten yleisin syöpä, johon sairastuu vuosittain noin 4000 suomalaista. Häiriöt solusyklin säätelyssä voivat saada solut jakautumaan hallitsemattomasti, ja johtaa syövän syntymiseen ja kehittymiseen. Lisäksi solujen adheesioon osallistuvien pintareseptoreiden, integriinien, säätely on muuttunut syöpäsoluissa. Tämän takia solusyklin sekä adheesion säätelijöiden tutkiminen on tärkeä osa syöpätutkimusta. MASTL (engl. microtubule associated serine/threonine kinaselike) on proteiini, joka tunnetaan solusyklin säätelijänä. Se edistää proteiinifosfataasi 2A:n (PP2A) inhiboimista ja solujen pääsyä mitoosiin fosforyloimalla substraattejaan ENSA:a ja ARPP19:ta. Lisäksi MASTL:llä on nähty yhteys β1-integriinin inhibitioon geneettisissä seulontakokeissa, ja MASTL:n on huomattu ilmentyvän voimakkaasti etenkin rintasyöpäsoluissa. Erikoistyöni tarkoituksena oli tutkia MASTL-kinaasin toimintaa ja vaikutusta adheesioon. MASTL-geeniä hiljennettiin ja yli-ilmennettiin MDA-MB-231rintasyöpäsoluissa. MASTL:n vaikutusta solusykliin tutkittiin virtaussytometrialla, ja vaikutusta adheesioon puolestaan tutkittiin reaaliaikaisen sähköisen impedanssin monitoroimiseen perustuvan menetelmän sekä mikroskopian avulla. MASTL:n ja β1integriinin sijaintia soluissa tutkittiin fraktiointikokeiden ja konfokaalimikroskopian avulla. Lisäksi tutkittiin MASTL:n vaikutusta myosiinin kevytketjun fosforylaatioon Western blot- ja mikrokaavamenetelmien sekä konfokaalimikroskopian avulla. Tutkimuksissa havaittiin, että MASTL:n hiljentäminen lisää merkittävästi MDA-MB231-solujen adheesiota kollageeniin. Hiljennettyjen solujen huomattiin myös olevan normaaleja soluja suurempia, ja muodostavan vähemmän solunsisäisiä aktiinisäikeitä. MASTL:n havaittiin esiintyvän interfaasin aikana sekä tumassa että sytoplasmassa, ja MASTL:n sekä inaktiivisen β1-integriinin havaittiin esiintyvän samanaikaisesti solujen kalvoröyhelöissä. Lisäksi MASTL:n hiljentämisen huomattiin vähentävän ja MASTL:n yli-ilmentämisen lisäävän myosiinin kevytketjun fosforylaatiota (p-MLC, engl. phosphorylated myosin light chain). Tämä viittaisi siihen, että MASTL-kinaasi säätelee rintasyöpäsolujen adheesiota Rho/ROCK/p-MLC-signalointireitin ja mahdollisesti β1integriinien inhibition kautta. Asiasanat: MASTL, solusykli, adheesio, integriini, myosiinin kevytketju «8» Myosin-X: A molecular motor driving cancer cell invasion Mitro Miihkinen Supervisors: Ph.D. Guillaume Jacquemet and Prof. Johanna Ivaska BIOCHEMISTRY In the process of metastasis, cancerous cells move away from the site of the primary tumour to form multiple secondary tumours in other parts of the body, making it impossible to treat the patient surgically. Metastasis is the leading cause of mortality among cancer patients, formulating a need to study how cancer cells migrate, invade human tissues and end up forming metastatic colonies in organs such as lungs, brain or the liver. Integrins are a class of transmembrane proteins that connect the ECM (extracellular matrix) to actin cytoskeleton. Integrins can adopt inactive or active conformations that will influence their ligand-binding affinity. During cell migration, cells use finger-like protrusions called filopodia probe their environment. To probe the environment, cells use motor proteins, such as myosin-X, to transport cargo to the tips of filopodia. a5b1 integrin is among the key adhesion molecules that myosin-X transports to the tip of the filopodia to form nascent adhesions and stabilize the filopodia. After the formation of a nascent adhesion, lamellipodia – a cellular structure formed by a network of actin bundles – will advance, taking over the space that filopodia once occupied eventually moving the cell into a new position. Previous work has shown that myosin-X expression in patient samples correlates with poor prognosis, cancer cell metastases and p53 mutation. However, there are still open questions including: How are integrin brought to filopodia and how are they transported along the filopodia ? In addition, what happens when myosin-X finally dissociates from the integrin and is replaced by another proteins at the tip of the filopodia. In this Pro Gradu work, using FACS (fluorescence activated cell sorting)-based integrin activation measurements, I discovered that myosin-X expression inhibits integrin activation in cancer cells. In addition, Proximity ligation assay experiments indicated that myosin-X preferentially associates with inactive integrins. Together these data indicate that binding to myosin-X locks the integrin in an inactive state. Further experiments using state-of-the-art microscopy techniques and a newly developed integrin binding assay support the observation that integrin–myosin-X interaction happens between myosin and the pool of inactive integrin. Future experiments includes high-resolution microscopy, such as electron and STED (stimulated emission depletion) microscopy for a better spatial understanding of integrin transport along filopodia. Keywords: Filopodia, cancer cell invasion, microscopy, integrin, protein-protein interactions «9» Hajuaistin määrittäminen hajukynäsarjalla Auri Raittola Ohjaajat: prof. (vt) Kaisa Linderborg ja dos. Antti Knaapila ELINTARVIKEKEMIA Hajutestejä käytetään hajuaistin toiminnan testaamiseen tutkimuksessa ja terveydenhuollossa sekä esimerkiksi elintarvikkeiden aistittavia ominaisuuksia arvioivien raatien testaamisessa. Hajukynäsarja Sniffin' Sticks Extended on hajuaistin mittaamiseen kehitetty testi. Testi koostuu kynnys-, erotus- ja tunnistustestistä (TDI, sanoista threshold, discrimination ja idenfication). Kynnystestissä määritetään fenyylietyylialkoholin ärsytyskynnys eli pienin pitoisuus, jonka tutkittava aistii. Erotustestissä määritetään kohteen kyky erottaa hajuja toisistaan (16 sarjaa) ja tunnistustestissä kohteen kykyä tunnistaa hajuja annettujen sanallisten vaihtoehtojen avulla (16 ärsykettä). Näiden testien tuloksista saadaan yhteen laskemalla TDIpistemäärä. Tässä tutkimuksessa testattiin 119:n henkilön hajuaisti hajukynäsarjalla. Heistä 85 (71 %) oli naisia ja 34 (29 %) miehiä. Osallistuneiden keski-ikä oli 31,9 vuotta ja ikähaarukka oli 18–69 vuotta. Heistä 15 raportoi tupakoivansa. Hajutestin lisäksi osallistujat täyttivät kyselylomakkeen, joka koski hajujen kokemista häiritsevinä ja hajuista aiheutuvia fyysisiä oireita sekä hajujen vaikutusta ruuan, paikkojen, kosmetiikan ja henkilöiden miellyttävyyteen. Osallistujia pyydettiin myös arvioimaan oma hajuaistinsa asteikolla 0–10. Tutkimuksessa todettiin, että hajuaistin itsearvio ei korreloinut TDI-pistemäärän kanssa. Tämän perusteella henkilön kokemus omasta hajuaististaan olisi melko subjektiivinen. Havaittiin myös, että naiset raportoivat kokevansa hajuja häiritseviksi useammin kuin miehet (p=0,019). TDI-pistemäärään ei näyttänyt vaikuttavan sukupuoli, tupakointi tai raportoidut ongelmat hajuaistissa. Sen sijaan havaittiin, että hajuaisti näyttää huononevan iän myötä. Tätä väitettä tukevat myös aikaisemmat tutkimustulokset. Lisäksi tarkasteltiin eri osien pistemäärien korrelaatiota keskenään. Kynnystesti ei korreloinut kummankaan muun testin osan kanssa, mutta erotustestin ja tunnistustestin tulokset korreloivat keskenään (r=0,22; p=0,019). Testin kannalta on hyvä, että sen kaikkien osien tulokset eivät korreloi keskenään. Silloin saadaan laajempi kuva testatun henkilön hajuaistista. Työn toisessa osassa testille kehitetään jatko-osa, johon kutsutaan samat osallistujat tulosten vertaamiseksi. Asiasanat: hajuaisti, Sniffin' Sticks Extended, TDI-pistemäärä « 10 » Härkäpapulisäyksen merkitys jauhelihapihvien aistittaviin ominaisuuksiin Mika Virtanen Ohjaajat: FT Oskar Laaksonen, FT Eila Järvenpää ja dos. Antti Knaapila ELINTARVIKEKEHITYS (FM) Härkäpapu (Vicia faba) on hernekasvien heimoon kuuluva palkokasvi, jota kasvatetaan sekä ravinnoksi että rehuksi. Se sisältää noin 30 % proteiinia ja on kasviproteiinin lähteenä lupaava kotimainen vaihtoehto soijapavulle, joka on maailman käytetyin palkokasvilajike. Palkokasvit yksinään eivät kuitenkaan sisällä kaikkia välttämättömiä aminohappoja, joten niiden ohella proteiinia on saatava myös muista lähteistä. Työn tavoitteena on selvittää härkäpavun ja umamin lisäämisen vaikutusta jauhelihapihvien aistittavien ominaisuuksien muuttumiseen, kun osa jauhelihasta korvataan. Aistittavan laadun tutkimukset jaettiin kahteen vaiheeseen. Ensimmäisen osion aistinvaraisissa arvioinneissa osallistujilta kysyttiin esikokeissa valituista näytteistä sanallisia kuvailuja sekä miellyttävyyttä. Toisessa osassa koulutettiin 10-henkinen analyyttinen arviointiraati. Raatilaiset osallistuivat koulutuksiin, joissa valittiin arvioitavat ominaisuudet ja niille vertailunäytteet, sekä sovittiin arviointiasteikkojen ankkuroinnista. Raati koulutettiin arvioimaan lihaisaa hajua, papumaista hajua, rakeisuutta, tummuutta, suolaisuutta, umamia, rasvaisuutta, jauhoisuutta ja mehevyyttä. Koulutuksen jälkeen raati osallistui arviointeihin, joissa näytteinä olivat kaksi täysjauhelihapihviä, joista toiseen oli lisätty umamia lisäävää hiivauutetta, neljä härkäpapupihviä, joissa jauhelihaa oli korvattu 25 % tai 50 % ja joissa osaan oli lisätty hiivauutetta tai natriumglutamaattia, sekä soijapihvi, jossa korvausosuus oli 50 %. Arvioinnit toistettiin kolme kertaa kullekin osallistujalle ja niissä käytettiin samoja näytteitä satunnaistetussa järjestyksessä. Arviointien tuloksia tarkasteltiin kolmisuuntaisella ANOVAlla (näyte, arvioija, toistot ja yhdysvaikutukset; p<0,05). Härkäpapu lisäsi erityisesti jauhoista suutuntumaa ja vaalensi pihvien väriä. Rasvaisuus ja mehevyys laskivat hieman verrattuna täysjauhelihapihveihin. Soijaa sisältänyt jauhelihapihvi erosi muista näytteistä varsinkin papumaisen hajun sekä miedomman umamin puolesta. Toisaalta 25 % korvatut härkäpapupihvit koettiin ensimmäisissä arvioinneissa miellyttävämpinä kuin täysjauhelihapihvi tai 50 % korvatut pihvit. Härkäpavun ominaisuudet vaikuttavat lupaavilta, mutta tuotekehitystä tarvitaan lisää. Asiasanat: aistittava laatu, härkäpapu, jauhelihapihvi, proteiini, umami « 11 » The impact of storage conditions on the stability of Lactobacillus rhamnosus GG (LGG) and Bifidobacterium animalis subsp. lactis (Bb12) in human breast milk Anastasia Mantziari Supervisors: M.Sc. Juhani Aakko and Ph.D. Himanshu Kumar FOOD DEVELOPMENT (M.Sc. tech.) Human breast milk is the optimal source of nutrition for neonates and is also a continuous source of beneficial microbes that are important for the development of gut microbiota and maturation of immune system. In some cases, breast milk can be supplemented with probiotics to complement the health benefits of breastfeeding. For instance, risk of necrotizing enterocolitis, which is the main cause of mortality in preterm infants, can be reduced by probiotic supplementation. Storage of human breast milk for limited periods of time is often unavoidable, but little is known about how storage conditions affect the breast milk microbiota and viability of probiotics. In this study, we evaluated how different storage conditions affect the viability of two widely used probiotics, Lactobacillus rhamnosus GG and Bifidobacterium animalis subsp. lactis Bb12, in human breast milk. Pooled breast milk samples were used as the study matrix. The breast milk was divided into three groups: 1) supplementation with ~1x108 cfu/ml LGG; 2) ~1x108 Bb12 cfu/ml; and 3) no supplementation. The samples were stored in room temperature for 6 hours, +4οC for 6, 24 and 72 hours and -20οC for seven days after which the bacterial counts were enumerated by culturing. The presence of LGG or BB12 was confirmed by extracting DNA from isolated colonies and using polymerase chain reaction coupled with strain-specific primers. In addition, the colonies from no supplementation group were isolated for identification. All experiments were conducted in triplicate. Next, bacterial DNA from the milk samples will be extracted and used for quantitative PCR to confirm these results. Overall, there was no difference in the viable cell counts of probiotics between the different time points. Our results indicate that LGG and Bb12 remained stable during the study period. This work serves as a basis for further studies on the stability of probiotics in human breast milk. Keywords: breast milk, probiotic supplementation, cold storage, viability Abbreviations: LGG: Lactobacillus rhamnosus GG; Bb12: Bifidobacterium animalis subsp. lactis « 12 » Using SPME-GC-MS combined with H2S sensor to analyse changes in head-space volatile compounds during storage of packaged poultry samples Li Zhuoran Supervisors: Doc. Jukka-Pekka Suomela and Ph.D. Mika Kaimainen FOOD DEVELOPMENT (M.Sc. tech.) Fresh poultry is commonly consumed food item. However, it is quite easily spoiled by microorganism and has a short shelf life. The main problem for both sellers and consumers is that due to different initial quality and different storage conditions, fresh poultry may vary on shelf life. Thus it is hard to know their exact condition and wrong estimation of due date may cause unnecessary waste or even food poisoning. Therefore, it is meaningful to develop a more accurate and scientific way for detecting the freshness conditions of poultry along the storage. The aim of this thesis is to analyse the types and amount of volatile compounds formed during storage of poultry samples and find the correlation between the head-space total volatile compounds intensity with the freshness of poultry samples. The fresh poultry samples are stored under modified atmosphere packaging (MAP, 50% CO 2+50% N2) at 4 ̊C. Also black currant pressed residue will be added on several samples as a natural preservative to see its effect on the shelf life of poultry. The method used in this study is Solid phase micro extraction-Gas chromatography-mass spectrometry (SPME-GC-MS). Microbiological test and sensory evaluation will be done on the same batch of samples and the results will be used as the freshness reference. GC-MS profiles of the samples are compared to the microbiological test results and sensory evaluation results to find the correlation between total volatile compounds intensity and the freshness of poultry samples. H2S sensors will be embedded in several samples and the data obtained by sensors will also be compared with the GC-MS results to test its accuracy and try to establish the correlation between sensor data and poultry freshness. The further application of the results may be developing of a monitoring system for the whole supply chain of poultry meat, which can analyse the freshness of poultry products in real time. Keywords: SPME-GC-MS, volatile compounds, poultry, shelf life « 13 » Comparison of cellular uptake of red blood cell and platelet originated extracellular vesicles into PC-3 and HUVEC cells Annika Koponen Supervisors: Ph.D. Saara Laitinen, Ph.D. Erja Kerkelä and Ph.D. Tapani Viitala BIOCHEMISTRY Cells react to different stimuli by secreting membrane composed extracellular vesicles (EVs), which are found in blood and other body fluids. EVs have a significant role in mediating intercellular communication. They carry functional molecules such as RNA and proteins from their cell of origin, which can be internalized into recipient cells and cause changes in their phenotype. Because of EVs ability to function as molecular vehicles, they are of therapeutic interest and could possibly be harnessed to deliver drugs to target cells in diseases such as cancer. The aim of our study is to compare the cellular uptake of red blood cell (RBC) and platelet originated EVs into PC-3 prostate cancer cells and human umbilical vein endothelial cells (HUVEC). RBC and platelet EVs are obtained from Finnish Red Cross Blood Service, were they are isolated by ultracentrifugation from blood products of healthy donors. EV particle concentration and size distribution is determined with nanoparticle tracking analysis (NTA). The interactions of EVs with PC-3 and HUVEC cells is studied mainly by surface plasmon resonance (SPR), which is a label free method traditionally used for real-time surface interaction studies. A promising novel approach for using SPR is to study nanoparticle-cell interactions with living cells, as done in this study. To further elucidate the uptake and localization of EVs after internalization into the cells, we use fluorescent dyes and confocal microscope. The possible intracellular delivery of EVs to different target organelles such as ER and early-/late endosomes, is illustrated with labelled organelle specific antibodies. Viability tests are performed to examine the overall impact of RBC and platelet EVs on both PC3 and HUVEC cells after EV exposure. The study is still ongoing but SPR measurements have already strongly suggested that both RBC and platelet EVs are internalized by PC-3 cancer cells in an EV concentration dependent manner. Due to unfortunate inefficiency with HUVEC cell adhesion onto SPR sensors, no usable SPR data is yet available for their uptake analysis. Thus, further experiments are needed before the comparison between RBC and platelet EV uptake into PC-3 and HUVEC cells can truly be performed. Keywords: extracellular vesicles, EV uptake, EV internalization, cell-EV interaction, surface plasmon resonance « 14 » ErbB4:n JM-a CYT-1 - ja JM-a CYT-2 -alamuotojen yhteissignalointi Fred Saarinen Ohjaajat: FT Kari Kurppa ja prof. Klaus Elenius BIOKEMIA ErbB4 on reseptorityrosiinikinaasi ja kuuluu ErbB-reseptoriperheeseen, jonka muut jäsenet ovat EGFR/ErbB1, ErbB2 ja ErbB3. ErbB4 välittää solun ulkopuolisia signaaleja solun sisälle ja säätelee solun keskeisiä toimintoja kuten proliferaatiota, kasvua, erilaistumista ja kuolemaa. ERBB4-geenista ilmentyy neljä eri alamuotoa: JM-a CYT-1; JM-a CYT-2; JM-b CYT-1 ja JM-b CYT-2, mikä johtuu m-RNA:n eksonien vaihtoehtoisesta silmukoinnista. Alamuotojen signalointi ja puoliintumisajat ovat erilaiset. ErbB4:n alamuotojen toimintaa on aikaisemmin tutkittu lähes poikkeuksetta erikseen, vaikka kudoksissa alamuodot ilmentyvät harvoin yksin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia, miten ErbB4:n A1 ja A2 signaloivat yhdessä. Koemallina käytettiin Ba/F3-solulinjaa, jossa ErbB-reseptoreja ei ilmennetä endogeenisesti. A1 ja A2 transfektoitiin Ba/F3-soluihin retrovirustransfektiolla joko erikseen tai yhdessä. Ba/F3-A1-, -A2- ja -A1/A2-solujen proliferaatiota ja proliferaation aikaista solusignalointia tutkittiin ErbB4-ligandin, neureguliinin (NRG), läsnä ja poissa ollessa. Alamuotojen aiheuttamaa solusignaloinnin aktiivisuutta tutkittiin tarkastelemalla pI3K/Akt-, Erk- ja mTOR-signaalireittejä. Reseptorin puoliintumisaikaa tutkittiin inhiboimalla proteiinisynteesiä soluissa sykloheksamidilla(CHX). Ba/F3-A1/A2-solut proliferoituivat voimakkaammin kuin Ba/F3-A1- tai Ba/F3-A2solut. Solusignalointi oli aktiivisempaa Ba/F3-A1/A2-soluissa kuin Ba/F3-A2-soluissa, kun solusignalointia tutkittiin usean päivän ajan. Alle tunnin aikapisteissä solusignaloinnissa ja reseptorien puoliintumisajoissa ei havaittu eroja. Tulosten perusteella signalointi on erilaista, kun ErbB4 A1- ja A2-alamuotoja ilmennetään yhdessä. Tällä on merkitystä alamuotojen biologian ymmärtämisessä. Asiasanat: ErbB4, signalointi, JM-a CYT-1, JM-a CYT-2, reseptorityrosiinkinaasi 120 vuotta kilpailukykyä osaamisesta « 15 » Herpes simplex -viruksen neurovirulenssigeeni aktivoi eksosomien tuottoa epiteelisoluissa Elina Ryödi Ohjaajat: FT Outi Heikkilä ja LKT, dos. Veijo Hukkanen BIOKEMIA Herpes simplex -virus (HSV) on yleinen ihmisen virus, jota esiintyy kahta tyyppiä: HSV-1 ja HSV-2. HSV on hyvin adaptoitunut isäntäänsä, aiheuttaen vain harvoin äkillisiä, tappavia infektioita. Primääri-infektion jälkeen virus kulkeutuu tuntohermon ganglioon ja jää sinne muodostaen latentin eli piilevän infektion. Toisinaan HSV voi aktivoitua uudelleen esimerkiksi elimistön alentuneen puolustuskyvyn takia. Eksosomit ovat pieniä solun ulkopuolelleen erittämiä kalvo-organelleja, jotka vaikuttavat solujen keskinäisessä viestinnässä. Ne kuroutuvat irti solukalvosta ja vaikuttavat paikallisesti tai kulkeutuvat verenkierron mukana. Myös virusinfektoituneet solut erittävät eksosomeja, jotka voivat kuljettaa viruksen proteiineja ja nukleiinihappoja naapurisoluihin joko helpottaen virusinfektion leviämistä tai herättäen immuunivasteita virusta vastaan. Tässä erikoistyössä tutkittiin eksosomien merkitystä HSV-1 -infektiossa käyttäen HaCaT-epiteelisolulinjaa. Tutkimusta varten tuotettiin ja puhdistettiin HSV-1 luonnonkanta sekä kaksi siitä johdettua, geeniterapiavektoreiksi soveltuvaa poistogeenistä virusta, joista oli poistettu neurovirulenssigeeni γ134,5. Viruspreparaatti puhdistettiin ultrasentrifugaatiolla tiheysgradientissa. Virusfraktioista määritettiin proteiinipitoisuus sekä infektiivisen viruksen määrä. Näiden perusteella valittiin edelleen fraktiot Western blot -analyysiin, jossa analysoitiin valittujen fraktioiden virusja eksosomiproteiineja. Tutkimuksissa havaittiin, että HSV-1 -luonnonkannalla ja poistogeenisillä kannoilla saatiin gradienttipuhdistuksessa erilaiset jakaumat. Proteiini- ja infektiivisyysprofiilit olivat selvästi erilaiset verrattaessa luonnonkantaa ja γ134,5-deleetioviruksia. Western blot -analyyseissä selvisi, että luonnonkannan viruksilla infektoidut solut erittivät eksosomeja, ja virus- sekä eksosomiproteiinit paikantuivat samoihin fraktioihin. Sen sijaan γ134,5-deleetiovirusinfektioissa ei erittynyt eksosomeja. Jos viruksesta taas oli poistettu jokin muu geeni kuin neurovirulenssigeeni, eksosomeja erittyi, mikä viittaa siihen, että eksosomien tuotto HSV-infektiossa on riippuvainen neurovirulenssigeenistä. Asiasanat: Herpes simplex, eksosomi, neurovirulenssi, viruspuhdistus « 16 » Characterization of long non-coding RNAs in regulatory T helper cell polarization Venla Kumpulainen Supervisors: Adj. Prof. Omid Rasool and Prof. Riitta Lahesmaa BIOCHEMISTRY Regulatory T helper cells (Treg) play important role in controlling and suppressing other immune cells by secreting multiple different cytokines. Depending on the signaling environment and the cytokine stimulation, T helper (T H) cells are polarized toward different subtypes including TH1, TH2, TH17 and Treg cells. The process of the T cell differentiation is complex and is mediated through a series of overlapping networks that include the signaling network, the epigenetic and transcription factor (TF) control mechanisms at genome and proteome level. Recently, the discovery of the emerging role of regulatory long non-coding RNAs (lncRNAs) in T cell differentiation added yet another layer of complexity. Since the balance between different T H subtypes is essential for the correct immune responses, it’s of major importance to understand and unravel the detailed mechanisms behind the TH polarization. The aim of this project was to characterize and study the functional role of T H cell specific lncRNAs focusing on Treg. Here we used naïve CD4+ T lymphocytes isolated from human umbilical cord blood which were polarized by culturing under different cytokine conditions. Based on RNA sequencing data, a number of T reg-specific and differentially regulated lncRNAs were selected for this study which included qRT-PCRbased lncRNA and miRNA expression, cellular localization, TGFβ titration and knockdown experiments. Out of 11 initially selected lncRNAs, lncVK1 (upregulated in Treg & TH17) and lncMV2 (upregulated in TH17), represented the two best hits. lncVK1 is a new and unannotated lncRNA identified here by RACE-PCR experiments. Our data showed lncVK1 to reside mainly in the nucleus and to be induced by TGFβ, which is the driving cytokine for T reg and TH17 cell differentiation. On the other hand, lncMV2 was mainly cytoplasmic. Sequence analysis showed that lncMV2 contains a binding site for microRNA 31 (miR31), which is known to regulate Treg cell polarization and thus we compared the expression profile of miR31 with lncMV2. For other functional studies, LNA-based antisense oligos were used to knockdown the lncRNAs and measure the effect on FOXP3 which is a major Treg driving TF. Unfortunately it was not possible to obtain conclusive results from the few experiments done within the timeframe of this project and currently the study is ongoing and carried out by others in the group. Identification of the signaling mechanisms involved in T cell differentiation is important for understanding and possibly therapeutically modulating these processes involved in several immune mediated diseases. Keywords: regulatory T helper cells, lncRNA, polarization « 17 » Kemiantuotannon suodatusprosessien optimointi diagnostiikkateollisuudessa Mikko Talvi Ohjaaja: DI Anne-Maarit Hiekka BIOTEKNIIKKA (DI) Korkealaatuisten reagenssien valmistus vaatii epäpuhtauksien, kuten liukenemattoman materiaalin ja mikrobien poistamista. Suodatus on prosessi, jossa nesteestä tai kaasusta erotetaan partikkeleita fyysisesti kuljettamalla liuos suodattimen läpi. Suodattimet ovat yleisiä kemiantuotannossa niiden edullisuuden, monipuolisuuden ja helppokäyttöisyyden vuoksi. Wallac Oy on PerkinElmer konserniin kuuluva yritys, joka tarjoaa diagnostisia ratkaisuja sairauksien seulontaan erityisesti vastasyntyneistä. Yrityksen reagenssientuotanto koostuu useasta eri osastosta, joista yksin kalibraattorivalmistuksessa on käytössä 29 erilaista suodatinmallia. Käytössäolevista suodattimista osan valmistus on päättymässä, prosesseille ei ole määritelty vaihtoehtoisia suodattimia, työskentely on monimutkaista ja kustannukset ovat korkeat. Työn tavoitteena oli etsiä prosesseihin uudet yhtenäiset suodattimet ja varmistaa uusien suodattimien soveltuvuus. Ongelma kartoitettiin tutustumalla ohjeisiin sekä haastattelemalla osaston esimiehiä, työntekijöitä ja asiantuntijoita. Uusi suunnitelma laadittiin kolmen eri suodatinvalmistajan haastatteluiden ja materiaalien pohjalta. Suodattimien soveltuvuus varmistettiin suodattamalla 4 ruiskusuodatettavaa liuosta, 4 laimennospohjaa ja 4 antigeeniliuosta. Liuosten laadunvalvonta toteutettiin spektrofotometrisesti, Victorfluorometrilla ja AutoDELFIA-määritysalustalla. Soveltuvat suodatinkoot selvitettiin skaalaustestillä. Suodatinten määrää vähennettiin yhtenäistämällä samankaltaisissa prosesseissa käytettäviä suodattimia ja karsimalla ylimääräisiä esisuodatusvaiheita. Tämä onnistui suodattimilla, joissa on sisäinen esisuodatin ts. kaksoiskalvorakenne. Testattavaksi valittiin kaksoiskalvollinen ruiskusuodatin, karkea esisuodatin ja kaksoiskalvollinen loppusuodatin. Testiliuokset suodattuivat ongelmitta. Suodosten laadunvalvonta osoitti, etteivät uudet suodattimet merkittävästi sitoneet antigeeneja. Skaalaustestin perusteella osaston kaikkiin suodatusprosesseihin valittiin yhteensä 4 eri suodatinta ja näistä jokaiselle vaihtoehtoinen suodatinmalli yhteensä 3 eri suodatinvalmistajalta. Työllä arvioitiin saavutettavan jopa 15% vuotuiset säästöt suodatinkustannuksissa, minkä lisäksi epäsuoraa säästöä syntyy työskentelyn tehostumisella. Asiasanat: suodatus, suodatin, prosessinoptimointi « 18 » Antigeeniosoitustestin kehitys Clostridium difficile -infektiolle Jenna Mäkilä Ohjaajat: FM Juha Koskinen, FT Janne Koskinen ja FM Etvi Juntunen BIOTEKNIIKKA (DI) Clostridium difficile -bakteerin aiheuttama suolistoinfektio on yleisin terveydenhuoltoon liittyvä ripulin aiheuttaja. C. difficile muodostaa ääriolosuhteita kestäviä itiöitä, jotka leviävät helposti erityisesti sairaaloissa ja hoivakodeissa. C. difficile -bakteerit voivat kolonisoida paksusuolen, jos suoliston oma bakteeritasapaino on häiriintynyt esimerkiksi antibioottikuurin aikana. Varsinaiset oireet C. difficile -infektiossa (CDI) johtuvat bakteerin tuottamista toksiineista A ja B, joita tuottaa vain osa C. difficile -kannoista. Taudinkuva vaihtelee oireettomasta kolonisaatiosta ripuliin ja pahimmillaan paksusuolentulehdukseen. Koska C. difficilen kantajuus voi olla paikoin yleistä eikä CDI:tä voida erottaa kliinisten oireiden perusteella muista ripulinaiheuttajista, on tärkeää varmistaa taudinaiheuttaja diagnostisella testillä oikean hoidon varmistamiseksi. Diplomityön tavoitteena oli tutkia automatisoidun mariPOC-testijärjestelmän soveltuvuutta CDI:n diagnostiikkaan. Työssä kehitettiin ArcDiaTM TPX -määritystekniikkaan moniparametrinen antigeeniosoitustesti, jossa C. difficile -infektio osoitetaan ulostenäytteestä. Kohteena CDI:n osoituksessa ovat bakteerin pintaproteiini glutamaatti-dehydrogenaasia (GDH) sekä toksiinit A ja B, joilla todennetaan bakteerikannan tuottavan toksiineja. Kehitetyn testin suorituskykyä arvioitiin vertaamalla sitä markkinoilla oleviin lateraalivirtauspikatesteihin. Kehitetyn C. difficile -testin analyyttinen herkkyys GDH:lle oli 9,3·104 bakt/ml, toksiini A:lle 0,3 pM ja toksiini B:lle 0,6 pM. Testin herkkyys kliinisillä näytteillä oli GDH:lle 99 % verrattuna markkinoilla oleviin lateraalivirtauspikatesteihin ja toksiineille A/B 64 % verrattuna PCR:ään (toksiini B geeni). Herkkyydet olivat kirjallisuuden mukaan linjassa muiden antigeeniosoitustestien kanssa. Kehitetty testi ei ristireagoinut yleisimpien suolistobakteerien tai suolistoinfektiota aiheuttavien mikrobien kanssa. Tulokset osoittivat, että mariPOC-testijärjestelmä soveltuisi hyvin CDI:n osoitukseen ulostenäytteestä. Asiasanat: Clostridium difficile, toksiini, antibiootti, antigeeniosoitustesti, TPXmääritystekniikka « 19 » RNA:n tunnistukseen perustuvan helppokäyttöisen norovirustestin kehittäminen Jiri Vainio Ohjaajat: Olli Mikkonen (FM) ja Antti-Heikki Tapio (FM) Abacus Diagnostica Oy BIOTEKNIIKKA (DI) Akuutti gastroenteriitti eli äkillinen ruuansulatuskanavan tulehdus on yksi maailman yleisimmistä sairauksista. Sen tavallisimpana aiheuttajana pidetään helposti tarttuvaa norovirusta (NoV). Viidestä noroviruksen genoryhmästä kolmen (GI, GII, GIV) tiedetään infektoivan ihmisiä GII:n ollessa selvästi vallitseva. NoV ei yleensä ole hengenvaarallinen, eikä virusinfektion taltuttamiseen tarvita erityisiä hoitotoimenpiteitä. Gastroenteriitin aiheuttajan selvittäminen on kuitenkin tärkeää mm. epidemiatilanteissa leviämisen estämiseksi, sekä yleisesti riskiryhmiin kuuluvien potilaiden seulonnassa. Diplomityössä kehitettiin yksivaiheiseen käänteistranskriptaasipolymeraasiketjureaktioon (RT-PCR) perustuva NoV-testi kaupalliselle GenomEra CDX™ -määritysalustalle (Abacus Diagnostica Oy). Testin homogeeninen tunnistusmenetelmä perustuu NoV:n RNA:n monistamiseen käänteiskopioija- ja DNApolymeraasientsyymeillä, sekä sekvenssispesifisillä oligonukleotidi-alukkeilla. Monistustuotteiden muodostumista havainnoidaan fluoresoivilla lantanidikelaateilla leimatuilla Taqman-koettimilla reaaliajassa. Käytetyt menetelmät mahdollistavat tarkan ja luotettavan tulosten tulkinnan. Testiä varten kehitettiin myös yksinkertainen ulostenäytteiden esikäsittelymenetelmä, jonka ansiosta aikaa vievää RNA:n eristystä ei tarvita. Työ aloitettiin ulostetta sietävien entsyymien etsimisellä, minkä jälkeen siirryttiin oligonukleotidien suunnitteluun ja testaukseen. Huolimatta useista mutaatioista eri NoV-kantojen välillä, in silico -analyysien, sekä PCR-testausten avulla löydettiin oligot, joilla testi kykenee havaitsemaan luotettavasti NoV:n eri genotyypit. GI ja GII -oligojen välillä ei havaittu ristireagointia. GenomEra-konseptin mukaisesti monistusreaktiossa tarvittavat komponentit kuivataan reaktiolastuille valmiiksi, jolloin käyttäjän tarvitsee vain lisätä näyte. Kehitetyllä näytteen esikäsittelymenetelmällä ulosteesta saadaan suoraan RT-PCR-yhteensopiva näyte laimennuksella, sekä lyhyellä kuumennuskäsittelyllä. Kuumennus hajottaa viruskapsidin, jolloin NoV:n RNA vapautuu liuokseen käänteiskopioijan ulottuville. Asiasanat: Norovirus (NoV), käänteiskopiointi-PCR (RT-PCR), näytteen esikäsittely, uloste, kuivakemia « 20 » Glykoproteiinispesifisten vasta-aineiden kehittäminen munasarjasyövän seulontaan Laura Kivimäki Ohjaaja: FT Janne Leivo BIOTEKNIIKKA (DI) Munasarjasyöpä on maailmanlaajuisesti seitsemänneksi yleisin naisilla havaittava syöpä ja kahdeksanneksi yleisin kuolemaan johtava syöpä. Munasarjasyövällä on gynekologisista syövistä korkein kuolleisuus. CA-125 on suurikokoinen glykoproteiini ja ainut laajassa käytössä oleva munasarjasyövän biomerkkiaine. Sen ongelmina ovat puutteet spesifisyydessä ja sensitiivisyydessä. Usein munasarjasyöpä on jo levinnyt laajalle potilaan saadessa diagnoosin, sillä syövän alkuvaihetta sairastavilla alle puolella CA-125:n pitoisuus on huomattavasti koholla. CA-125:n kohonnut pitoisuus ei myöskään aina kerro munasarjasyövästä, sillä esimerkiksi endometrioosia tai kirroosia sairastavien CA-125-pitoisuudet ovat usein koholla. CA-125:llä on syöpäspesifisiä glykosylaatiomuotoja, sillä syövän edetessä solun pintaproteiinien glykosylaatiomuodot muuttuvat. Diplomityön tavoitteena oli löytää CA-125:lle uusia vasta-aineita, jotka tunnistaisivat spesifisesti CA-125:n syövästä johtuvia glykosylaatiomuutoksia. Tämä tehtiin seulomalla ja rikastamalla Turun yliopistolla luodusta synteettisestä vastaainekirjastosta syöpäperäistä CA-125:ttä tunnistavat vasta-aineet faaginäyttötekniikan avulla. Lupaavimpien vasta-aineiden geenit kloonattiin tuottovektoriin. Escherichia coli -soluissa tuotettiin alkaalisen fosfataasin ja vasta-aineiden muodostamia fuusioproteiineja, joita testattiin lektiini-immunomäärityksessä. Lektiinit oli konjugoitu Eu-nanopartikkelien pintaan. Faaginäyttötekniikalla onnistuttiin löytämään useita lupaavia vasta-aineklooneja, joista parhaat valittiin jatkoseulontaan. Parasta lektiinivasta-aineparia testattiin kliinisillä munasarjasyöpä- ja endometrioosinäytteillä. Kliinisillä näytteillä testattaessa tämä lektiinivasta-ainepari antoi korkeamman signaalin syöpänäytteille kuin endometrioosinäytteille. Jatkossa vasta-ainetta on testattava lisää kliinisillä näytteillä, jotta voidaan varmistua sen syöpäspesifisyydestä. Asiasanat: Munasarjasyöpä, glykosylaatio syövässä CA-125, faaginäyttötekniikka, immunomääritys, « 21 » Paikkaisomerian vaikutus triasyyliglyserolien rasvahappojen imeytymiseen terveillä ja metabolista oireyhtymää sairastavilla Annamari Kumpulainen Ohjaajat: FM Anu Nuora ja prof. (vt) Kaisa Linderborg ELINTARVIKEKEMIA Palmitiinihapon (16:0) runsas saanti on liitetty kohonneeseen sydän- ja verisuonitautien riskiin. Palmitiinihapon sijainti triasyyliglyserolirungossa saattaa kuitenkin vaikuttaa aterianjälkeisen lipemian voimakkuuteen. Palmuöljy sisältää runsaasti triasyyliglyserolien reuna-asemissa (sn-1/3) sijaitsevaa palmitiinihappoa. Suuri osa elintarvikkeiden palmuöljystä on vaihtoesteröityä, sillä vaihtoesteröinti vaikuttaa rasvan sulamisominaisuuksiin. Vaihtoesteröidyssä palmuöljyssä on enemmän palmitiinihappoa triasyyliglyserolirungon keskiasemassa (sn-2), kuin alkuperäisessä palmuöljyssä. Erikoistyön tarkoituksena oli tutkia palmuöljyä ja vaihtoesteröityä palmuöljyä sisältävien aterioiden vaikutusta aterianjälkeiseen rasva-aineenvaihduntaan metabolista oireyhtymää sairastavilla sekä terveillä miehillä. Tutkimus oli osa isompaa Aucklandin yliopiston (Uusi-Seelanti) ja Turun yliopiston välistä yhteistyöprojektia. Uudessa-Seelannissa toteutettuun kliiniseen ravitsemustutkimukseen osallistui 20 tervettä ja 20 metabolista oireyhtymää sairastavaa, iältään 45–60 –vuotiasta miestä. Tutkimus oli kaksoissokotettu vaihtovuorotutkimus, jossa kukin tutkimushenkilöistä nautti neljä erilaista aamiaista. Aamiaiset sisälsivät joko palmuöljyä, vaihtoesteröityä palmuöljyä, auringonkukkaöljyä tai naudan rasvaa. Aamiaisen nauttimisen jälkeen tutkimushenkilöiltä otettiin verinäytteitä viiden tunnin ajan. Verinäytteiden kylomikronit eristettiin ultrasentrifugoimalla ja kylomikronifraktion lipidit uutettiin kloroformi-metanolimenetelmällä. Uutosta saatujen triasyyliglyserolien rasvahappokoostumus analysoitiin metyyliestereinä kaasukromatografisesti. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, alentaako koostumukseltaan kiinteämpi vaihtoesteröity palmuöljy veren aterianjälkeistä triasyyliglyserolipitoisuutta verrattuna tavalliseen palmuöljyyn, ja onko vaste erilainen terveillä ja metabolista oireyhtymää sairastavilla. Aikaisempien tutkimusten perusteella voidaan odottaa, että metabolista oireyhtymää sairastavilla triasyyliglyserolien siirtyminen verestä kudoksiin on hidastunut terveisiin verrattuna. Toisena tavoitteena on selvittää, eroaako eri rasvahappojen imeytymisnopeus tai poistumisnopeus verestä aterianjälkeisen tilan aikana. Asiasanat: palmuöljy, kaasukromatografia metabolinen oireyhtymä, rasvahappokoostumus, « 22 » Lajikkeen vaikutus mustaherukan fenolisiin yhdisteisiin Heta Haikonen Ohjaajat: FM Ye Tian, FT Oskar Laaksonen, ja prof. Baoru Yang ELINTARVIKEKEMIA Tämän työn tarkoitus on tutkia mustaherukkalajikkeen vaikutusta fenolisten yhdisteiden, kuten antosyaniinien, flavonolien ja fenolisten happojen pitoisuuteen. Tutkimukset osoittavat fenolisilla yhdistellä olevan terveysvaikutuksia, joten kiinnostus niiden lisäämiseen ruokavaliossa on kasvanut. Fenolisilla yhdisteillä on myös todettu olevan antioksidatiivisia ja antimikrobisia vaikutuksia. 21 lajiketta kahdelta eri satovuodelta tullaan analysoimaan tässä tutkimuksessa. Tässä vaiheessa antosyaanikoostumus on tutkittu vuonna 2015 viljellyistä mustaherukkanäytteistä. Kevään 2016 aikana myös vuoden 2014 mustaherukkanäytteistä tullaan tutkimaan antosyaanit ja myös muita fenolisia yhdisteitä kummaltakin satovuodelta. Antosyaniinianalyysissä kutakin lajiketta punnittiin 5 g neljänä rinnakkaisnäytteenä 50 ml:n falcon-putkiin. Marjat murskattiin ja uutettiin kolmesti (15mL MeOH/HCl (99:1). Uuttoliuoksen lisäyksen jälkeen putkea ravisteltiin 1,5 min, minkä jälkeen sitä sentrifugoitiin 10 min (3400g). Supernatantit kerättiin jokaisesta kolmesta uuttokerrasta ja yhdistettiin 50 ml mittapulloon joka täytettiin lopuksi merkkiin uuttoliuoksella. 1 ml näytettä suodatettiin 0,45 µm suodattimella ja analysoitiin HPCL-DAD -laitteistolla, jossa oli Phenomenexin Aeris PEPTIDE 3.6 µm XB-C18 -kolonni. Ajoliuos A oli 5% muurahaishappo ja ajoliuos B asetonitriili. Ajoliuosten gradienttiohjelma oli: 0–1 min, 4–6% B; 1–2 min, 6–8% B; 2–6 min, 8–9% B; 6–10 min, 9–10%; 10–14 min, 10–11% B; 14–20 min, 11–18% B; 20–21 min, 18–24% B; 21–28 min, 24–80% B; 28–29 min, 80–20% B; 29–31 min, 20–4% B; 31–35 min, 4% B. Antosyaanipiikkejä havaittiin 15. Tulokset analysoitiin Unscrambler-ohjelman pääkomponenttianalyysillä ja SPSSohjelmalla. Pääkomponenttianalyysi osoitti Ben Tirran -lajikkeen eroavan muista poikkeuksellisen suurella antosyaanien 14 ja 15 -pitoisuudella. Ben Dorain, Ben Gairn, Ben Tron, 8872-1, Dainiai ja Tisel erosivat muista suuremman antosyaniinipitoisuuden vuoksi. Tämän erottumisen syy ei vaikuta olevan lajikkeiden lähisukulaisuus eikä alkuperämaa. Muut fenoliset yhdisteet on tutkittava ennen johtopäätöksien tekemistä. yksisuuntaisessa ANOVA + LSD post-hoc –testissä havaittiin tilastollisesti merkitsevän eron skotlantilaisten ja suomalaisten, liettualaisten ja latvialaisten lajikkeiden välillä. Asiasanat: antosyaani, fenoliset yhdisteet, mustaherukka, HPLC-DAD « 23 » Sakeuttamisaineiden vaikutus vähäsokeristen mehutuotteiden sokerikoostumukseen ja uuden analyysimenetelmän validointi Jonna-Kaisa Pyykkö Ohjaajat: FM Marika Kalpio ja Dos. Jukka-Pekka Suomela sekä Laatu- ja Laboratoriovastaava Hannele Nurminen (Eckes- Granini Finland Oy Ab) ELINTARVIKEKEMIA Appelsiini-, banaani-, omena- ja ananasmehu sisältävät kolmea pelkistävää sokeria, fruktoosia, glukoosia ja sakkaroosia. Rypälemehu sisältää edellä mainittujen sokerien lisäksi maltoosia ja galaktoosia. Tomaattimehussa on vain fruktoosia ja glukoosia. Monosakkaridien rakenteessa oleva karbonyyliryhmä aiheuttaa pelkistävän vaikutuksen. Karbonyyliryhmän pelkistyessä hydroksyyliryhmäksi syntyy sokerialkoholeja kuten sorbitolia. Sorbitolia on pieniä määriä esim. omena- ja päärynämehuissa. UHPLC (Ultra High Performance Liquid Chromatography) on ympäristöystävällisempi vaihtoehto kuin perinteinen HPLC- menetelmä, koska liuotin jätettä muodostuu vähemmän. UHPLC- tekniikalla saadaan tarkemmin erotettua pieniä pitoisuuksia ja ajoliuoksen kulutus pienenee. Lisäksi sokeriprofiilin analysointiin kuluu vähemmän aikaa, jolloin menetelmä voidaan ottaa osaksi tuotannossa olevan mehun laadunvarmistusta. Validoinnilla osoitetaan analyysimenetelmän soveltuvuus käyttötarkoitukseen. Toistomittauksen avulla selvitetään menetelmän sisäinen toistettavuus ja uusittavuus. Validoinnissa määritetään myös lineaarinen mittausalue, toteamisraja (LOD) ja määritysraja (LOQ). Työssä seurataan pektiinin, ksantaanikumin ja tärkkelyksen vaikutusta tuotteiden sokeriprofiiliin. Sokerittomista mehuista valittiin kaksi makua, tiivisteistä, soseista ja keitoista yksi maku jokaisesta. Analysoitaville mehuille tehdään kolmessa eri lämpötilassa(+4 °C, +25 °C ja +30 °C) kahdeksan viikkoa kestävä säilyvyyskoe ja analysoidaan sokeriprofiilit uudella työssä validoitavalla UHPLC- menetelmällä. Säilyvyyskokeen tarkoituksena on seurata, tapahtuuko mehuissa pitkäketjuisten sokerien happohydrolyysiä. UHPLC- menetelmä sokerien analysointiin tulisi osaksi omavalvontaa. Tuotantoprosessissa olevista mehuista saatavan sokeriprofiilin perusteella voitaisiin muokata tapahtuvaa valmistusprosessia. Työ on toteutettu yhteistyössä Eckes- Granini Finland Oy Ab:n kanssa. Asiasanat: mehut, pelkistävät sokerit, sakeuttamisaine, UHPLC, validointi « 24 » Flavonoliglykosidit ja aistittava laatu suomalaisissa ja virolaisissa tyrnimarjoissa (Hippophae rhamnoides) Merja Nylander Ohjaajat: MSc (tech.) Xueying Ma, FT Oskar Laaksonen ja prof. Baoru Yang ELINTARVIKEKEMIA Tyrnimarjoissa on fenolisiin yhdisteisiin kuuluvia flavonoleja, jotka usein esiintyvät kasvisoluissa flavonoliglykosideina. Ne suojelevat kasvisoluja hapettumiselta ja mikrobeilta. Marjoista on löydetty isoramnetiinia, kversetiiniä, myrisetiinia ja kemferolia. Tyrneissä on monia ihmisen terveydelle hyödyllisiä yhdisteitä, mutta makuominaisuudet vaikuttavat ihmisten halukkuuteen syödä marjoja. Tyrnejä kuvaillaankin usein happamiksi, karvaiksi, vähän makeiksi ja joskus myös epämiellyttäviksi. Flavonoliglykosidien yhteys tyrnin makuominaisuuksiin on vielä heikosti tunnettu. Tiedetään kuitenkin, että flavonoliglykosidit ovat astringoivia. Mahdollisen yhteyden selvittämiseksi tarvitaan sekä kemiallisia että aistinvaraisia tutkimuksia. Tutkimuskohteena on suomalaisten ja virolaisten tyrnimarjojen kuoriosien ja hedelmälihan flavonoliglykosidit. Työn tavoitteena on selvittää, miten eri tyrnilajikkeiden flavonoliglykosidit eroavat toisistaan, ja miten ne ovat yhteydessä marjan makuominaisuuksiin. Raisan, Pertsikin, Terhin ja Tytin marjat kerättiin Turussa elokuussa 2015. Terhin ja Tytin ylikypsät marjat kerättiin lokakuussa 2015. Virolaiset lajikkeet olivat Botanitšeskaja-Lybitelskaya, Vorobyevskaya, BotanitšeskajaLjubitelskaja, Trofimovskaja, Hergo, Leikora ja Askola. Flavonoliglykosidit eristettiin kolmesti uuttamalla, ja yhdisteet analysoitiin erittäin korkean erotuskyvyn nestekromatografialla. Tutkimus on alkuvaiheessa, joten lopullisia tuloksia ei ole. Suomalaisista marjoista havaittiin samoja flavonoliglykosideja, joista yleisimmät olivat isoramnetiini-3-Osoforosidi-7-O-ramnosidi, isoramnetiini-3-O-glukosidi-7-O-ramnosidi, isoramnetiini-3O-rutinosidi ja isoramnetiini-3-O-glukosidi. Myös muita flavonoliglykosideja oli, ja ne tullaan tunnistamaan massaspektrometrialla. Tarkkoja flavonoliglykosidien määriä ei ole vielä laskettu. Seuraavaksi tutkimuksessa koulutetaan raati, joka arvioi marjojen makuominaisuuksia. Flavonoliglykosidien yhteyttä marjojen makuominaisuuksiin tullaan tarkastelemaan tilastollisilla menetelmillä. Asiasanat: aistittava laatu, astringoivuus, flavonoliglykosidit, Hippophae rhamnoides, nestekromatografia, tyrni, uutto « 25 » Synteettisen biologian sovellukset tehokkaampien syanotuottokantojen kehityksessä - RBS:n vaikutus translaatiotehokkuuteen Edita Mulaku Ohjaajat: FM Kati Thiel ja FT Pauli Kallio BIOKEMIA Fotosynteettiset syanobakteerit voidaan valjastaa tuottamaan erilaisia lopputuotteita, kuten biopolttoaineita - suoraan vedestä ja hiilidioksidista käyttäen hyväksi auringon energiaa. Tutkimuksen tavoitteena on rakentaa tehokkaita, helposti muokattavia ja optimoitavia biopolttoaineiden tuottokantoja, käyttäen isäntäorganismina syanobakteeria Synechocystis sp. PCC6803. Käytämme hyväksemme synteettisen biologian menetelmiä kehittäessämme uusia työkaluja erilaisten syanobakteereille soveltuvien ekspressiokonstruktien kokoamiseen ja arvioimiseen. Tämän työn tavoitteena on määrittää erilaisten RBS-sekvenssien (engl. ribosomal binding site, RBS) vaikutusta translaation aloitustehokkuuteen Synechocystis sp. PCC6803:a. RBS on osa mRNA:n säätelyaluetta, joka ohjaa ribosomin sitoutumista ja määrää siten translaation tasolla proteiinin ekspressiotehokkuuden. Erilaisia RBSsekvenssejä ei ole aikaisemmin systemaattisesti vertailtu syanobakteereiden ylituottosysteemeissä, ja tavoitteenamme on nyt (i) identifioida parhaat sekvenssit maksimaalisen translaatiotehokkuuden saavuttamiseksi, (ii) löytää sarja eri tehokkuuksilla toimivia RBS-sekvenssejä, sekä (iii) tutkia koodaavan alueen vaikutuksia translaatiotehokkuuteen. Työssä vertaillaan 13 erilaisen RBS-sekvenssin vaikutusta kahden eri fluoresenssiproteiinin (sYFP2 ja GFPm3) ekspressiotehokkuuteen Synechocystis sp. PCC6803:ssa. Tulokset ovat osoittaneet että (i) ekpressiokontruktit ja niiden rakentamiseen käytetyt työkalut toimivat suunnitelman mukaan, ja että (ii) translaatiotehokkuutta (ja siten RBS-sekvenssien toimintaa) voidaan luotettavasti, toistettavasti ja nopeasti kvantitoida fluoresenssin avulla suoraan soluista. Vaikka kaikkia ekspressiokonstrukteja ei vielä ole tutkittu, on selvää että (iii) erilaisten RBSsekvenssien välillä on selviä eroja. Kehitettyjä työkaluja ja tutkimuksen antamaa tietoa voidaan suoraan käyttää hyväksi ekspressiokonstruktien – ja siten fotosynteettisten tuottosysteemien -optimoimisessa. Asiasanat: synteettinen biologia, RBS, Synechocystis sp. PCC6803 « 26 » Calcium induced proteome changings in isolated chloroplasts of Arabidopsis thaliana Azfar Ali Bajwa Ph.D. Andrea Trotta, Ph.D. Docent Marjaana Suorsa and Academy Prof. Eva-Mari Aro MOLECULAR SYSTEMS BIOLOGY Calcium is a well-known regulator of various biological processes, such as photosynthesis, in response to environmental challenges. Its role as secondary messenger in signaling has been emphasized recently. The calcium-dependent signalling network includes a large number of proteins interacting at different levels with several targets. Although post translational modifications of the targets can be identified by proteomics methods, the next challenge is to describe a signaling pathway by integrating different systems biology approaches. In this work, a novel method of calcium-dependent phosphorylation assay was established. We have used ionomycin which is a calcium specific ionophore that enabled to mimic the natural calcium concentrations in chloroplast during light (150nM) and transition to dark (15 µM). Next, Difference In Gel Electrophoresis (DIGE) was used to screen and map differentially expressing proteins between chloroplasts treated with low and high levels of calcium. Furthermore, protein spots and their phosphosites were identified by mass spectrometry. The work presented here focuses on the targets of the calcium signaling in photosynthesis. FNR1 and ATPD were found to be phosphorylated only in high calcium treated chloroplasts, whilst FTSH2 (VAR2) and PsaE were found to be phosphorylated only in low calcium treated chloroplasts. Novel phosphosites are also reported here. In future, my work will form the basis for further studies to describe the signaling pathway(s) and to better understand the regulation of photosynthesis. Keywords: calcium dependent phosphorylation, ionomycin, phosphoproteomics « 27 » Design of synthetic biology tools in Synechocystis sp.PCC 6803: Evaluating the effect of gene order in multi-gene operons Natalija Petrova Supervisors: Ph.D. Pauli Kallio and MSc Hariharan Dandapani MOLECULAR SYSTEMS BIOLOGY During the past years cyanobacteria have increasingly gained scientific attention as photosynthetic microbial factories for producing different chemical compounds, such as potential biofuels or their precursors. The main advantages of using cyanobacteria include (i) their ability to use solar energy and CO2 as the sole carbon source for the production of desired end-products and (ii) relatively simple demands in respect to cultivation, which is not dependent on biomass-based substrates or land space which could be dedicated for food production. In addition, cyanobacteria are rather easily modifiable, and a large repertoire of molecular biology methods has already been described. However, the main challenge remains to be the overall efficiency of the production systems, and consequently, there is an urgent need for more efficient tools and optimized expression systems towards the development of economically viable biotechnological platforms. This study focuses on evaluating factors associated with multi-gene operons as a part of developing superior expression systems in cyanobacteria. The aim is to elucidate the effect of gene order on the relative expression levels of individual gene products in synthetic operons. The approach is to use synthetic biology tools to assemble a selection of parallel operons carrying all possible combinations of three different fluorescent marker genes (GFP, YFP, iRFP). The expression levels are then quantitatively evaluated by the corresponding fluorescent signals produced in the cyanobacterial host Synechocystis sp PCC 6803 in vivo. All the two-gene combinations and the three-gene combinations of the three fluorescent marker genes have been assembled as individual operons (12 different combinations altogether), which have further been introduced into an expression plasmid compatible with cyanobacteria. Transformation of the expression plasmids into the host Synechocystis sp PCC 6803, and the following selection and verification are still under progress. In the subsequent phase of the study, the resulting 12 strains will be quantified and compared for YFP, GFP and iRFP signals using a fluorescence plate reader. This study will provide us information on the optimal structure of multi-gene operons in Synechocystis and will help us improve our strategies when engineering cyanobacteria for future biotechnological applications. Keywords: Synechocystis sp PCC6803, fluorescent protein, multi-gene operon, gene order « 28 » Do the secreted molecules of the gut bacterium Faecalibacterium prausnitzii inhibit the fat accumulation in hepatocytes in vitro? Sanja Vanhatalo Supervisors: M.Sc. Eveliina Munukka, Ph.D. Satu Pekkala, Prof. Pentti Huovinen MOLECULAR SYSTEMS BIOLOGY Nonalcoholic fatty liver disease (NAFLD) is a metabolic disorder in which fat accumulates in liver due to causes other than excessive alcohol use. Fat accumulation leads to cell dysfunction, lipotoxicity and apoptosis and can finally cause severe liver injury. NAFLD, the most common chronic liver disease worldwide, is a disease in which gut microbiota seems to play an important role. In previous studies our research group has discovered that the abundance of specific gut bacterium Faecalibacterium prausnitzii is lower in NAFLD patients. F. prausnitzii is one of the most abundant bacterial species in a healthy human gut and a decreased amount of fecal F. prausnitzii has been associated also to other diseases such as inflammatory bowel disease. Two main aims of our project was to find out does the growth media of F. prausnitzii possess beneficial effects on hepatocytes in vitro and to find dietary factors that stimulate the growth and production of bioactive molecules of F. prausnitzii. F. prausnitzii (ATCC 27766) was cultured in YCFAG medium in anaerobic chambers. The effects of various fibres and PUFAS were studied by following changes in optical density at 600 nm during 25h. As a model for fatty liver, human hepatocyte-derived cell line HepG2 was used and the fat accumulation was induced with the mix of oleicpalmitic acid. The growth media supernatant of F. prausnitzii was applied on the HepG2 cells together with oleic-palmitic acid mix. To quantify the amount of intracellular fat, Oil Red O staining was used. From growth stimulation studies we were able to identify a fibre that clearly stimulates the growth of F. prausnitzii. The growth media supernatant of F. prausnitzii did not inhibit the HepG2 fat accumulation in vitro compared to control YCFAG. To reliably confirm that the beneficial characteristics of F. prausnitzii on metabolic health do not apply in vitro, the method requires further optimization because of the complexity of YCFAG media. Also it is likely that he effects of F. prausnitzii on liver are mediated by the adipose tissue, which is something we are looking in future studies. Keywords: Nonalcoholic fatty liver disease, Faecalibacterium prausnitzii « 29 » Homogeeninen PCR-monianalyyttimääritys XLA- ja SCID-oireyhtymille Julia Saha Ohjaajat: FT dos. Alice Ylikoski, FM Ville Laitala ja FT Ari Lehmusvuori BIOTEKNIIKKA (DI) SCID-oireyhtymässä (engl. severe combined immundenficiency) potilaalla ei kehity toimivia T-imusoluja. TREC (engl. T-cell receptor excision circles) korreloi elimistön T-imusolujen määrään, joten alhainen TREC-pitoisuus potilaan veressä on osoitus SCID-oireyhtymästä. X-kromosomiin liittyvävässä agammaglobulinemiassa (XLA) elimistö ei kykene tuottamaan toimivia B-imusoluja. KREC (engl. kappa-deleting recombination circles) on verrannollinen B-imusolujen määrään veressä ja KRECanalyyttiä käytetään merkkiaineena XLA:lle. Ilman toimivia T-imusoluja ja/tai Bimusoluja elimistön puolustuskyky heikkenee. Vastasyntyneen ensimmäisenä elinvuotena XLA voi aiheuttaa vakavia vaurioita elimiin erityisesti keuhkoihin ja SCIDoireyhtymä on kuolemaan johtava. XLA:han ja SCID-oireyhtymään on olemassa hoitokeino, jos sairaudet saadaan diagnosoitua pian syntymän jälkeen. Diplomityön tarkoituksena oli kehittää uusi vastasyntyneiden seulontaan soveltuva homogeeninen PCR-monianalyyttimääritys lisäämällä XLA-detektio PerkinElmerin kaupalliseen SCID-oireyhtymää diagnosoivaan määritykseen. PCR-määrityksellä pyritään havaitsemaan kuivatusta veritäplänäytteestä yhtäaikaisesti kolme analyyttiä: TREC- ja KREC-merkkiaineet sekä monistuskontrollina toimiva beta-aktiini. Työssä testattiin aikaerotteista fluorometriaa hyödyntäen Eu-leimattuja KREC koettimia erilaisilla FRET-vastaanottajaleimoilla (engl. fluorescence resonance energy transfer) ja valittiin detektioherkkyyden sekä määritysten yhdistämisen kannalta potentiaalisin koetin. PCR-monistuksen parametreja optimoitiin kolmianalyyttimallille sopiviksi ja määrityskonseptia testattiin potilasnäytteillä. Diplomityössä saatiin onnistuneesti kehitettyä KREC:iä tunnistava määrityskonsepti sekä kolmianalyyttimäärityksen toimintamalli, jolla diagnosoitiin potilasnäytteistä yhtäaikaisesti XLA:ata ja SCID-oireyhtymää. Asiasanat: KREC, TREC, SCID, XLA, PCR, vastasyntyneiden seulonta, aikaerotteinen fluorometria, FRET « 30 » Puolijohdetransistoripohjaisen sensoritekniikan kehittäminen reaaliaikaiseen PCR-määritykseen Anssi Kerko Ohjaajat: FT Ari Lehmusvuori, DI Matti Kaisti BIOTEKNIIKKA (DI) Reaaliaikainen kvantitatiivinen polymeraasiketjureaktio (qPCR, engl. quantitative realtime PCR) on yksi molekyylibiologian perusmenetelmistä, jolla voidaan mitata DNA:n monistumista reaktiossa sykleittäin. qPCR on kvantitatiivinen menetelmä, jonka avulla on mahdollista määrittää tuntemattoman näytteen DNA-kopiomäärä. Kvantitatiivisuus tekee mahdolliseksi sekä geeniekspression määrittämisen tutkimuksessa, että esimerkiksi patogeenipitoisuuden määrittämisen diagnostiikassa. Vallitsevat tekniikat qPCR:n toteuttamiseksi perustuvat fluoresoivien leimamolekyylien käyttöön. Tekniikat ovat tarkkoja ja luotettavia, mutta fluoresenssin mittaaminen tekee laitteista monimutkaisia ja kalliita. Viimevuosina sähköiseen mittaukseen perustuvat qPCR-tekniikat ovat olleet kasvavan kiinnostuksen kohteena. Sähköisen mittauksen suurin etu piilee halvoissa ja pienissä komponenteissa, mikä on ratkaisevaa erityisesti vieritestauslaitteissa. Erikoistyön tavoitteena oli kehittää sähköinen sekvenssispesifinen DNA-sensori käyttäen kanavatransistoria detektiossa. Kanavatransistorin puolijohdekanavan sähkönjohtavuus määräytyy hilan ja lähteen välisen potentiaalieron aiheuttaman sähkökentän mukaan. Hilan läheisyyteen tulevat varaukselliset molekyylit muuttavat sähkökenttää hilassa, mikä puolestaan vaikuttaa transistorin läpi kulkevan sähkövirran määrään, jota voidaan helposti mitata. Koska DNA on negatiivisen fosfaattirunkonsa johdosta varauksellinen molekyyli, voidaan kanavatransistoria käyttää sen detektiossa. Työssä valmistettiin itsejärjestyvä oligonukleotidikerros kultapinnalle, joka oli kytketty kanavatransistorin hilalle. Yksi kerroksen komponenteista on 5’-tiolimuokatu kohdeDNA:lle komplementaarinen oligonukleotidikoetin. Kohde-DNA:n hybridisaatio koettimeen tuo sen riittävän lähelle hilaa mahdollistaen teoriassa sähköisen detektion. Ennen sähköisiä mittauksia varmistettiin koetinkerroksen muodostuminen. Eri valmistajien kultapinnoille valmistetuille koetinkerroksille lisättiin kohdeoligoilla pinnoitettuja Eu3+-nanopartikkeleita ja mitattiin sitoutuneiden partikkeleiden fluoresenssi. Havaittiin eroja eri valmistajien kultapinnoille tehtyjen koetinkerrosten toimivuudessa. Sähköiset mittaukset aloitetaan parhailla kultapinnoilla. Asiasanat: qPCR, DNA-sensori, kanavatransistori « 31 » Europium(III) akseptorina käänteisviritteisessä resonanssienergiansiirrossa Milla Wall Ohjaajat: FM Satu Lahtinen ja prof. Tero Soukka BIOTEKNIIKKA DI Lantanideja, kuten Europium(III)-kelaatteja (Eu III-kelaatti), käytetään aikaerotteisesti mitattavissa FRET-määrityksissä. EuIII-kelaatin pitkä elinikä pidentää myös akseptorina käytetyn lyhyt elinikäisen orgaanisen värin elinikää, mikä mahdollistaa aikaerotteiset mittaukset. EuIII-kelaatteja voidaan kuitenkin hyödyntää akseptoreina, kun donorina käytetään upkonvertoivaa nanopartikkelia (engl. upconverting nanoparticle, UCNP). Koska EuIII-kelaatin luminesenssin elinikä on pidempi kuin donorina käytettävän UCNP:n, voidaan käänteisviritteiseen resonanssienergiansiirtoon (engl. upconverting resonance energy transfer, UC-RET) perustuva EuIII-kelaatin herkistetty emissio mitata jopa UCNP:n emission sammuttua. Lisäksi Eu III-kelaatin suuri Stokesin siirtymä mahdollistaa suuremman leimakonsentraation käytön ilman orgaanisille väreille tyypillistä self-quenching-ilmiötä. Tämän työn tarkoituksena oli lisätä UC-RET-emissiota nostamalla Eu III-kelaatin määrää reaktiossa leimaamalla biomolekyyli useammalla Eu III-kelaatilla. UC-RET emission intensiteettiä tutkittiin homogeenisen määrityksen avulla. Määrityksessä käytettiin streptavidiinipintaisia, UV-alueella emittoivia UCNP:eita ja yhden tai kahdeksan vapaata aminoryhmää sisältäviä muokattuja oligonukleotideja. Oligonukleotidit leimattiin suoraan fluoresoivalla, aminoreaktiivisella Eu III-kelaatilla ja ne sitoutuivat UCNP:ien pintaan biotiinin avulla. UC-RET-kompleksi viritettiin käyttäen 980 nm:n laserdiodia ja herkistetty emissio mitattiin 615 nm:ssä. Kontrollina käytettiin biotinyloitua EuIII-kelaattia (bio-EuIII). Diplomityössä osoitettiin, että herkistetyn emission intensiteetti oli suurempi korkeamman leima-asteen oligonukleotideilla, mutta oli silti matalampi kuin kontrollina käytetyn bio-Eu:n herkistetty emissio. Tämä saattaa johtua siitä, että bio-Eu pääsee tehokkaammin sitoutumaan lähemmäs UCNP:n pintaa pienen kokonsa ansiosta, milloin energian siirto on tehokkaampaa. Suurikokoisiaoligonukleotideja ei mahdu yhtä lähelle UCNP:n pintaa, jolloin herkistetty emissio on matalampi. Tutkimusta jatketaan pinnoittamalla UCNP:ita leimatuille oligonukleotideille komplementaarisilla oligonukleotideilla, jotta välimatkaa UCNP:n ja Eu III-kelaatin välillä saadaan pienemmäksi ja UC-RET olisi tehokkaampaa. Asiasanat: UC-RET, EuIII-kelaatti, herkistetty emissio « 32 » Paksusuolen syövän CEA:lle spesifinen lektiininanopartikkelimääritys Joonas Terävä Ohjaajat: FM Henna Kekki ja prof. Kim Pettersson MOLEKULAARINEN BIOTEKNIIKKA JA DIAGNOSTIIKKA Paksusuolen syöpä on, ihosyöpiä lukuun ottamatta, kolmanneksi yleisin syöpä naisilla ja miehillä. Varmin paksusuolen syövän diagnoosi saadaan tähystämällä, joka aiheuttaa suurta epämukavuutta potilaalle, vie aikaa ja on kallista. Yksi yleisimmin käytetyistä paksusuolen syövän merkkiaineista on karsinoembryonaalinen antigeeni (CEA). Huonon herkkyyden ja spesifisyyden takia CEA:n kokonaispitoisuuden mittaamisella ei niinkään ole diagnostista arvoa, vaan sitä käytetään lähinnä syövän tarkkailussa. CEA on glykoproteiini. Proteiinien glykosylaatio muuttuu syöpäsoluissa. Lektiinit ovat glykaani-rakenteisiin sitoutuvia proteiineja, joiden tehtävät luonnossa vaihtelevat myrkkyinä toimimisesta syöpäsolujen tunnistamiseen nisäkkäiden elimistössä. 28 lektiinin sitoutumista syöpäsolujen tuottamaan CEA:han (cCEA) tutkittiin heterogeenisen kaksipuolisen immunomäärityksen periaatteella, sillä eroavaisuudella, että leimavasta-aineen sijaan detektiossa käytettiin lektiinein päällystettyjä Eunanopartikkeleja. Sitojina käytettiin CEA:n vastaisia vasta-aineita. Työssä lisäksi tutkittiin cCEA:n tunnistavien lektiinien sitoutumista terveissä soluissa tuotettuun CEA:han (bCEA) sekä verrattiin terveiden yksilöiden plasmanäytteitä potilasnäytteisiin. Seitsemän lektiinin havaittiin sitoutuvan cCEA:han. Terveiden yksilöiden plasmanäytteissä muilla paitsi kolmella lektiinillä seitsemästä havaittiin suurta hajontaa näytteiden välillä. Näistä kaksi lektiiniä, MBL (engl. mannose-binding lectin) ja DCsign (engl. DC-specific intercellular adhesion molecule 3-grabbing non-integrin) valittiin määrityksen suorituskyvyn takia bCEA-määrityksiin spesifisyyden määrittämiseksi. MBL havaittiin spesifiseksi cCEA:lle kaikkien määrityksessä käytettyjen sitojien kanssa. DC-sign oli spesifinen vain yhdellä sitojalla. Terveiden yksilöiden ja potilaiden välillä havaittiin kummallakin lektiinillä tilastollisesti merkittävä ero. Määrityksellä voidaan erottaa terveiden solujen ja syöpäsolujen tuottama CEA. Määrityksen käytön soveltuvuus diagnostiseksi testiksi seulontaan tai syövän tarkkailuun vaatii jatkotutkimuksia. Asiasanat: CEA, glykosylaatio, lektiini, nanopartikkeli, paksusuolen syöpä KIITOKSET! Adesso Nutraceuticals ArcDia Aromtech Bioferme Bioteekki Citylab CRST Fazer Hidex HyTest Kaivogen Medix Biochemica Oligomer Orion Pharma Pernod Ricard Finland Tekniikan Akateemiset (TEK) NUORET TUTKIJAT 2016 http://www.utu.fi/nuorettutkijat Biokemian laitos
© Copyright 2024