täältä - Pirkanmaan Psykologiyhdistys
2/2016 PIRKANMAAN PSYKOLOGIYHDISTYKSEN TIEDOTUSLEHTI Pipsy-posti 2/2016 Sisältö Pääkirjoitus Uutisia Kevätkokoustunnelmia Tuloslaskelma 2016 Pia Jussila: Psykologia 2016 -kongressi Tampereella Gradukilpailun voittaja Gradukilpailun voittajan tiivistelmä Tiia Hyttinen : Pari vuotta graduilua Tulevaa toimintaa Olavi Pursiainen: MIEHEN TIE – tarina Sigmund Freudista Niina Melkko: Pipsyläisiä-haastekirjoitus Veera Jokitalo: Opiskelijakolumni 3 4 5 7 9 12 13 14 15 16 19 22 Toimitus: Nina Leikas, tiedotusvastaava e-mail: nina.leikas @ gmail.com Kannen kuva: Harri Lauren Pipsy verkossa: Pipsyn kotisivut: www. pipsy.fi Kirjoita Pipsy- postiin Kirjoituksista maksetaan pienehkö palkkio (50 – 100€). Voit lähettää juttusi sähköpostitse tiedotusvastaavalle. Seuraava painettu lehti ilmestyy lokakuussa, teemana on Psykologia kongressi 2016. Lehden deadline on syyskuun lopulla. Pirkanmaan psykologiyhdistys ry on perustettu 1974. Pipsyssä oli vuoden 2015 lopussa jäseniä 801, joista työttömiä 22. Varsinaisia jäseniä on 551, kaksoisjärjestäytyneitä 15, eläkeläisiä 71, opiskelijoita 164. 2 Pääkirjoitus Kirjoittaessani tätä ulkona on lämpimämpää kuin koko viime heinäkuussa keskimäärin - ja nyt on toukokuun alku. Ympäristön muutos on vaikuttanut ihmisten käyttäytymiseen esimerkiksi erilaisena pukeutumisena ja ajan viettämisenä puistoissa. Tämän syy-seuraussuhteen voi tietysti helposti havaita jokainen. Meillä psykologeilla on koulutuksemme ja työtehtäviemme luoma mahdollisuus saada ilmiöön syvempi näkökulma. Esimerkiksi masennuksesta kärsivä saattaa tuntea kauniilla ilmalla olonsa entistä kurjemmaksi - vaikkapa siksi, että kontrasti oman sisäisen olon ja aurinkoisen ympäristön välillä kasvaa. Toimin psykoterapeuttina, ja huomaan usein pohtivani tämänkaltaisia asioita. Ihmisen käyttäytyminen siihen vaikuttavine tekijöineen on loputtoman yksilöllinen ja kiehtova ilmiö, jonka parissa työskentely on etuoikeus - samalla saan jatkuvasti kohdata tunteen siitä, ettei tietoni ja ymmärrykseni ole riittävää. Työnohjauksesta ja kollegoista on silloin suuri apu. Tärkeää on myös koulutus ja ammatillinen kehittyminen ja verkostoituminen. Tähän on erinomainen mahdollisuus elokuun lopulla, jolloin Tampereella järjestetään Psykologia 2016 - kongressi teemalla “Ihmisen luonto - minä muut ja maailma”. Olen varma että kongressi tarjoaa kaikille meille kiinnostavia näkökulmia ihmisen käyttäytymiseen ja paljon muuhun. Tässä numerossa kerrotaan kongressista lisää, tarkempaan ohjelmaan on mahdollista tutustua verkossa. Toivotan jäsenillemme aurinkoisena alkanutta ja toivottavasti sellaisena jatkuvaa kesää ja rentouttavaa lomaa, kun sen aika kullekin koittaa. Johannes Huilla Puheenjohtaja 3 UUTISIA/NEWS/NYHETER Tärkeää! Uudet jäsenet Muista tehdä osoitteenmuutokset liittoon! Pipsy on saanut johtokunnan kokouksissa 9.3. ja 13.4. 6 uutta jäsentä Pipsy toivottaa kaikki jäsenensä lämpimästi tervetulleiksi mukaan toimintaan! Osoitteenmuutokset tehdään suoraan Psykologiliiton jäsensihteeri Tarja Koivuniemelle, puh. 09 61229133 e-mail: tarja.koivuniemi @ psyli.fi Ilmoita sähköpostiosoitteesi! Psykologiliitto viestittää entistä enemmän sähköpostin välityksellä. Ilmoita sähköpostiosoitteesi liittoon: tarja . koivuniemi @ psyli.fi Ilmoitathan myös muutoksista. Pipsyn nettisivuilta löydät mm. viralliset kokouskutsut, tietoa tapahtumista ja ilmoittautumiset, yhteystiedot, jäsenyysasiat, Pipsypostit ja Pipsyriikin. Ryhdy kuvittamaan Pipsy-postia! Pipsy -postissa suunnitellaan ulkoasun uudistusta. Toivomme löytävämme pipsyläisten joukosta pilapiirtäjän tai valokuvaajan, joka tekisi lehdestämme kauniimman katsoa. Kuvista maksetaan pieni palkkio sisällön mukaan. www.pipsy.fi Maanlaajuiset psykologien liikunta- ja virkistyspäivät järjestetään Seinäjoella 3.-4.9. 2016. Lisätietoa ja ilmoittautuminen www.psyli.fi Ilmoita kiinnostuksestasi Pipsyn tiedotusvastaavalle ja liitä mukaan piirros tai kuva nina.leikas @ gmail.com 4 Kevätkokoustunnelmia Teksti: Nina Leikas, kuvat: Harri Lauren Pipsyn kevätkokous pidettiin 19.3. Tampereen kylpylässä. Kokoukseen osallistui 25 yhdistyksen jäsentä. Kokouksessa käytiin läpi vuoden 2015 toimintakertomus, tilinpäätös sekä toiminnantarkistuskertomus. Virallisen kokousohjelman lisäksi meillä oli kunnia tutustua Psykologiliiton uusiin kasvoihin, puheenjohtaja Annarinna Ahtolaan sekä pääsihteeri Annamari Jokiseen. Tilaisuuden jälkeen jäsenillä oli mahdollisuus rentoutua kylpylän allasosastolla. Puheenjohtaja Ahtola kertoi ajankohtaisia asioita mm. yhteiskuntasopimukseen ja Sote-uudistuksiin liittyen. Yhteiskuntasopimuksen osalta näyttää siltä, että työntekijän kannalta tilanne muuttuu huonommaksi, mutta tähän monen työntekijän on hankalan yhteiskunnallisen tilanteen vuoksi tyydyttävä. Sote-uudistuksiin liittyen puheenjohtaja muistutti liiton tarjoamasta tuesta. Jos paikallisissa Sote-suunnitelmissa on jotain sellaista, mikä psykologia huolestuttaa työn organisoinnin tai palveluiden turvaamisen kannalta, on hyvä olla yhteydessä Psykologiliittoon. Ahtola toivoi psykologien osallistuvan nykyistä näkyvämmin julkiseen keskusteluun perinteisten sosiaali- ja terveysaiheiden ulkopuolella. Myös sen pohtiminen, miten psykologista tutkimustietoa saataisiin paremmin hyödynnettyä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja julkisessa keskustelussa, on tärkeä kysymys. Psykologien osaaminen pitäisi saada paremmin esiin. Keskustelua herätti erityisesti se, miten me psykologina rohkaistuisimme ottamaan kantaa mediassa. Mediataitojen päivittäminen olisi meille monelle varmasti tarpeellista ja siihenkin on koulutuksia tarjolla. 5 Puheenjohtaja kertoi, että kausi on lähtenyt mukavasti käyntiin. Monilla yhteistyökumppaneilla on ollut haasteellista sopeutua pitkäaikaisen puheenjohtajan poisjäämiseen. Mukavien ihmisten kohtaaminen on ollut erittäin antoisaa. Pääsihteeri Annamari Jokinen kertoi omasta taustastaan ja monipuolisesta työkokemuksesta eri liitoissa sekä työnkuvastaan Psykologiliitossa. Paikallisyhdistysten on mahdollista hyödyntää pääsihteerin ammattitaitoa monenlaisissa tilanteissa. Pääsihteeri kertoi mm. myönteisestä jäsenmäärän kehityksestä sekä palkkaustilanteesta ja psykologien työttömyysasteesta. Hän muistutti myös Psykologiliiton uudistuneista nettisivuista. 6 Pirkanmaan psykologiyhdistys ry TULOSLASKELMA Y-tunnus 1572079-9 1.1.2015-31.12.2015 1.1.2014-31.12.2014 0,00 0,00 0,00 0,00 3260 Kirjoituspalkkiot -690,00 -690,00 -630,00 -630,00 3360 Painatuskulut 3370 Postituskulut 3380 Muut tiedotustoiminnan kulut Yht. muut kulut -2273,00 -2122,61 -71,40 -4467,01 -1909,40 -1982,58 -104,40 -3996,38 Yht. kulut -5157,01 -4626,38 Yht. tiedotustoiminta -5157,01 -4626,38 Ammatillinen edunvalvonta Tuotot 3600 Osallistumismaksut 430,00 3050,00 Yht. tuotot 430,00 3050,00 Yht. kulut -3975,68 -3975,68 -12451,65 -12451,65 Yht. ammatillinen edunvalvonta -3545,68 -9401,65 Yleistoiminta Tuotot Yht. tuotot 0,00 0,00 Yht. henkilöstökulut -4650,00 -4650,00 -3225,00 -3225,00 Poistot Yht. poistot 0,00 0,00 VARSINAINEN TOIMINTA Tiedotustoiminta Tuotot Yht. tuotot Kulut Henkilöstökulut Yht. henkilöstökulut Muut kulut Kulut 3770 Psykologien jaksaminen Kulut Henkilöstökulut 3860 Kokouspalkkiot 7 Muut kulut 3981 Pankkipalvelut 3960 Kokous- ja neuvottelukulut 3989 Muut yleistoiminnan kulut 3980 Huomionosoitukset Yht. muut kulut -88,71 -4598,13 -916,95 -546,95 -6150,74 -41,90 -2890,80 -208,37 -1307,80 -4448,87 Yht. kulut -10 800,74 -7673,87 Yht. yleistoiminta -10 800,74 -7673,87 Yht. varsinainen toiminta -19 503,43 -21701,90 Yht. tuotot 19 106,00 19 106,00 18988,00 18988,00 Kulut Yht. kulut 0,00 0,00 Yht. varainhankinta 19 106,00 18988,00 2,50 2,50 14,78 14,78 Kulut Yht. kulut 0,00 0,00 Yht. sijoitus- ja rahoitustoiminta 2,50 14,78 0,00 0,00 2500,00 2500,00 7300 Annetut avustukset Yht. satunnaiset kulut -450,00 -450,00 -687,50 -687,50 Yht. satunnaiset erät -450,00 1812,50 Yleisavustukset Yht. yleisavustukset 0,00 0,00 -844,93 -886,62 VARAINHANKINTA Tuotot 4000 Jäsenmaksut SIJOITUS- JA RAHOITUSTOIMINTA Tuotot 5300 Korkotuotot Yht. tuotot SATUNNAISET ERÄT Satunnaiset tuotot 6300 Kertaluonteiset avustukset Yht. satunnaiset tuotot Satunnaiset kulut TILIKAUDEN TULOS 8 Psykologia 2016 -kongressi Tampereella 24.-26.8.2016 – tule mukaan! Teksti: Pia Jussila Psykologia-kongressi on alamme suurin kotimainen tapahtuma, joka kerää yhteen niin kentällä toimivat psykologit kuin myös tutkijat ja psykologian opiskelijat eri puolilta Suomea. Tämä perinteikäs tapahtuma on järjestetty 12 kertaa eri kaupungeissa, joten elokuussa Tampereella järjestettävä tapahtuma on sarjassaan jo 13. Psykologia-kongressi. Vuonna 1992 Helsingin yliopistolla järjestettiin ensimmäistä kertaa Psykologiliiton, Suomen Psykologisen Seuran ja Suomen Psykologian Opiskelijain Liiton (SPOL) yhteinen kongressi. Tätä ennen liitto, seura ja SPOL olivat järjestäneet omia konferenssejaan, seminaarejaan ja kongressejaan, jolloin alamme kenttäväki, tutkijat ja opiskelijat kävivät kukin omissa tapahtumissaan. Näiden kolmen tahon voimat päätettiin yhdistää, ja niinpä näiden kolmen järjestön yhteiseksi taustaorganisaatioksi perustettiin Psykologien yhteistyöjärjestö PYRY, jonka kautta kaikille alamme toimijoille yhteisiä Psykologia-kongresseja alettiin järjestää. Psykologia 1992 - kongressi oli suuri menestys, ja siitä lähtien vastaavia kongresseja on järjestetty joka toinen vuosi eri yliopistopaikkakunnilla. Psykologia 2016 -kongressin tapahtumapaikkana toimii Tampereen yliopiston päärakennus (Kalevantie 4) 9 Psykologia -kongresseissa on yleensä ollut noin 500 osallistujaa, mutta myös poikkeusvuosia on mahtunut kongressin historiaan mukaan. Esimerkiksi vuonna 1998 Helsingin yliopistolla järjestetty kongressi keräsi huikeat 1000 osallistujaa – psykologeja, tutkijoita ja opiskelijoita. Kyseisenä vuonna se järjestettiin pohjoismaisena yhteistapahtumana, ja ennätyksellinen osallistujamäärä selittyi osittain sillä, että osallistujia tuli parisataa myös muista Pohjoismaista. Edellisten kongressien osallistujamäärän ja Tampereen keskeisen sijainnin huomioon ottaen voimme tänäkin vuonna odottaa kongressiin saapuvaksi satoja alamme osaajia eri puolilta Suomea. Psykologia 2016 -kongressi pyrkii noudattamaan tapahtuman pitkiä ja kunnioitettavia perinteitä, mutta myös antamaan osallistujille paljon uusia ideoita, ajatuksia ja kokemuksia. Kongressin teemana on tänä vuonna ”Ihmisen luonto – minä, muut ja maailma”, ja sen avulla pyritään vastaamaan muun muassa seuraaviin kysymyksiin: Millainen ihminen on, millaisessa sosiaalisessa ja fyysisessä maailmassa hän elää ja toimii? Miten ihminen ja ympäristö vaikuttavat toisiinsa? Kongressin tieteelliseen ohjelmaan kuuluu alamme huippunimien luentoja monipuolisista ja ajankohtaisista aiheista: luvassa on esityksiä muun muassa kliinisen neuropsykologian tuoreimmista aiheista, elämän-kaaripsykologisista kysymyksistä, ikääntymisestä, ympäristöpsykologiasta, sekä muista erityiskysymyksistä kuten verkostotyöskentelystä ja sosiaalisesta integraatiosta. Keynote- puhujien lisäksi saimme huikeat 79 ehdotusta erilaisista työpajoista, symposiumeista, suullisista esityksistä, postereista ja opiskelijoiden pro gradu -esityksistä, jotka kattavat kaikki psykologian keskeiset sovellusalueet ja ihmisen elämänkaaren eri vaiheet vauvasta vaariin. Psykologia kongressia on järjestetty vuodesta 1992 alkaen joka toinen vuosi eri yliopistoissa. Vuonna 2012 Psykologia kongressi pidettiin Turussa. Kuva: Pasi Leino 10 Psykologia 2016 -kongressin tieteellisestä ohjelmasta löytyy takuulla kaikille oman suuntautumisen ja kiinnostuksen kohteiden mukaista sisältöä sekä paljon uusia näkökulmia ja ajatuksia. Tieteellisen sisällön lisäksi Psykologia-kongressi on perinteisesti ollut mitä suurimmassa määrin sosiaalinen tapahtuma, ja sitä se tulee olemaan myös tänä vuonna. Yhteisten illanviettotapahtumien kautta kongressin osallistujilla on oivallinen tilaisuus tavata vanhoja kollegoja, opiskelutovereita ja ystäviä vuosien varrelta, sekä verkostoitua ja tutustua uusiin psykologeihin, tutkijoihin ja opiskelijoihin. Kaiken tämän lisäksi saamme viettää kolme elokuista päivää kesäisen Tampereen ympäristössä – mitä muuta voi kongressilta enää toivoa! Tarkempaa tietoa kongressista, lisätietoa ohjelmasta, ilmoittautumisohjeet ja majoitusvinkkejä löydät osoitteesta www.psykologia2016.fi. Kongressin pääpuhujiin voit myös tutustua tarkemmin uusimman Psykologi-lehden (3/2016) kautta, jossa puhujat, heidän ansionsa ja teemansa on esitelty laajassa kolmen aukeaman mittaisissa jutuissa. Nähdään elokuussa Tampereella! 11 GRADUKILPAILU 2015 ON RATKENNUT Pipsy:n johtokunta on valinnut Gradukilpailun 2015 voittajaksi Tiia Hyttisen pro gradu -työn ”Varhaisen perhesysteemin yhteys lapsen sosiaaliseen kehitykseen sekä toiminnanohjaus yhteyttä välittävänä tekijänä” Palkintosumma on 250 euroa. Gradukilpailuun osallistuneiden töiden taso oli korkea, ja gradut käsittelivät mielenkiintoisia tutkimusaiheita. Tuomaristo perustelee valintaansa seuraavasti: Hyttisen työssä oli mielenkiintoinen aihe, jota oli lähestytty monipuolisesti. Kehitys-, sosiaali- ja neuropsykologian yhdistäminen perhesysteemin, sosiaalisen kehityksen ja toiminnanohjauksen kautta tuntui toimivalta. Tutkielma oli selkeästi kirjoitettu ja hyvin tiivistetty tinkimättä kuitenkaan tieteellisestä otteesta. Työssä oli hyvin pohdittu tutkimuksen rajoitteita, käytännön sovellusmahdollisuuksia sekä sen tuomaa Gradun tiivistelmä löytyy seuraavilta sivuilta. Pipsy onnittelee voittajaa ja kiittää kaikkia kilpailuun osallistuneita! 12 TAMPEREEN YLIOPISTO Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö HYTTINEN, TIIA: Varhaisen perhesysteemin yhteys lapsen sosiaaliseen kehitykseen sekä toiminnanohjaus yhteyttä välittävänä tekijänä Pro gradu -tutkielma, 40 s. Ohjaaja: Raija-Leena Punamäki Psykologia Toukokuu 2015 _______________________________________________________________________ Lapsen varhainen perheympäristö vaikuttaa lapsen kehitykseen pitkällä aikavälillä. Perhe on monimutkainen kokonaisuus, joka koostuu monista osasysteemeistä. Tärkeimpiä näistä ovat vanhempi-lapsi-suhteet eli vanhemmuus sekä vanhempien parisuhde. Näiden osasysteemien autonomian ja yhteenkuuluvuuden erilaiset yhdistelmät muodostavat erilaisia perhetyyppejä, jotka luovat lapsen kehitykselle ainutlaatuisen ympäristön. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten lapsen varhainen, jo ennen lapsen syntymää muodostumaan alkanut perhesysteemi vaikuttaa tämän sosiaaliseen kehitykseensä koulun alkaessa. Lisäksi tarkasteltiin toiminnanohjauksen välittävää vaikutusta perhesysteemin ja lapsen sosiaalisen kehityksen välillä. Tutkimukseen osallistui 705 perhettä, jotka jaoteltiin vanhemmuuden sekä vanhempien parisuhteen autonomian ja yhteenkuuluvuuden määrän perusteella viiteen perhetyyppiin. Jaottelun perustana olivat vanhempien täyttämät kyselylomakkeet perheen odottaessa lasta raskauden toisella kolmanneksella sekä lapsen ollessa kahden ja 12 kuukauden ikäinen. Perhetyypit olivat tasapainoinen, yhteenkietoutunut, ristiriitainen, autoritaarinen ja etäinen perhe. Näiden perheiden lasten sosiaalista kehitystä mitattiin 6–7 iässä siten, että molemmat vanhemmat arvioivat lapsen aloitteellisuutta ja toverisuhteiden määrää. Lapsen toiminnanohjausta tarkasteltiin niin ikään käyttäen molempien vanhempien arviota lapsen tarkkaavaisuudesta sekä suunnittelu- ja organisointikyvystä. Perhetyyppejä vertailtaessa havaittiin, että tasapainoisten perheiden lapset olivat sosiaaliselta kehitykseltään muiden perhetyyppien lapsia parempia. Tasapainoinen perhetyyppi oli suoraan yhteydessä yhteenkietoutuneita ja autoritaarisia perheitä parempaan sosiaaliseen kehitykseen. Ristiriitaisten ja etäisten perheiden kohdalla perhetyyppi taas ennusti toiminnanohjauksen ongelmia, ja tämä puolestaan heikompaa sosiaalista kehitystä kuin tasapainoisissa perheissä. Tasapainoisessa perheessä kaikki perheenjäsenet kokevat voimakasta yhteenkuuluvuutta, mutta perheen osasysteemit toimivat silti itsenäisesti. Tämä näyttää tutkimuksen mukaan johtavan lapsen hyviin toiminnanohjauksen taitoihin ja suotuisaan sosiaaliseen kehitykseen. Tämä tutkimus antaa uutta tietoa lapsen perhesysteemin pitkäaikaisista vaikutuksista lapsen kehitykselle. Tutkimus vahvistaa systeemiteoreettista käsitystä, jonka mukaan perheitä on hedelmällistä tutkia toisistaan erilaisina tyyppeinä. Lapsen kehitykseen vaikuttaa perhesysteemin muutkin suhteet kuin vanhemmuus. Tätä soveltaen on lapsen kehitystä tukiessa ja lapsen tai perheen ongelmia ratkottaessa otettava huomioon perhe kokonaisuutena. Perhettä tulisi tukea tasapainoisen perhetyypin saavuttamiseksi jo alkaen ajalta ennen ensimmäisen lapsen syntymää, sillä se johtaa tutkimuksen mukaan lapsen parempaan sosiaaliseen kehitykseen vuosia myöhemmin. Jatkossa tulisi myös tutkia tarkemmin perhesysteemin, toiminnanohjauksen ja sosiaalisen kehityksen välisiä yhteyksiä. Tämän tutkimuksen mukaan toiminnanohjauksen taidot vaikuttavat lapsen sosiaaliseen kehitykseen erityisesti perheissä, joissa perheenjäsenten kokema yhteenkuuluvuus on vähäistä. Asiasanat: perhesysteemi, vanhemmuus, toiminnanohjaus, pitkittäistutkimus vanhempien 13 parisuhde, autonomia, yhteenkuuluvuus, Tiia Hyttinen – PARI VUOTTA GRADUILUA Syyskuussa 2013 jännitti ja melkein huimasi. Edessä oli urakka, josta minua oli koko siihenastisen opiskeluajan peloteltu. Toisaalta jotkut olivat myös sanoneet, että ei se gradu ole kummoinenkaan homma, kun kandidaatintutkielmasta on jo selvitty. Jälkiviisaana voin sanoa, että kyllä se oli! Huhtikuisena aamuna 2016 töihin lähtiessäni huomasin puhelimessani viestin, että olin tuotoksellani voittanut Pipsyn gradukilpailun. Hieno juttu, nyt alkaa graduprosessista olla jo sen verran aikaa, että siihen liittyvät traumat on pikkuhiljaa käsitelty, ja voin hyvillä mielin muistella prosessin kulkua. Ja toki sitä gradua siksikin lämmöllä muistelee, että se on ollut portti valmistumiseen ja työelämään. Ensimmäiseen graduseminaariin astellessani minulla ei ollut juurikaan käsitystä, mitä haluaisin tutkia. Tiesin, että minua kiinnostaa perheet ja lapsen kehitys ja sen takia olin Raija-Leena Punamäen ryhmään hakeutunut. Kun sain kuulla, että mahdollisuus on käyttää valmista hyvää aineistoa, joka on myös poikkeuksellisen laaja ja hyvin organisoitu, innostuin tosissaan. Aineiston rajoituksista ei tarvinnut paljon välittää, vaan ajatukset tutkimusongelmasta saivat vapaana pörrätä päässä. Mielessäni oli alusta alkaen perhe kokonaisuutena ja systeemiteoria, vaikka en silloin teoriaa oikeastaan tuntenutkaan. Hain Minuchinin kirjan kirjastosta suoraan 70-luvulta ja siitä se sitten lähti. En kuitenkaan toki halunnut graduni olevan mikään historiapläjäys kymmenien vuosien takaa, eikä siitä sellainen tullutkaan. Tulin paremminkin siihen tulokseen, että systeemiteoria on edelleen toimiva viitekehys tässä päivässä. Perhesysteemin yhteys lapsen sosiaalisiin suhteisiin oli tutkimuskysymyksenäni lähes alusta asti. Huomasin nimittäin pian, että lasten akateemisista taidoista on paljon tutkimusta perhesysteemin viitekehyksestä, mutta sosiaalisista suhteista ei niinkään. Toiminnanohjauksen kehitys oli mielenkiintoinen lisäsekoittaja tämän kaiken väliin. Syksy 2013 meni näitä ajatuksia pyöritellessä ja jo siinä vaiheessa iski pienoinen pakokauhu – pitäisikö tämä saada vuodessa valmiiksi? Gradun kirjoittaminen oli prosessinomaista – kaksi askelta eteen ja yksi taakse. Graduohjaaja Raija-Leenan parhaat vinkit itselleni oli ensinnäkin selvittää aina itselleen ja lukijalle: Miksi ihmeessä? Jos perhe vaikuttaa lapsen kehitykseen, niin miksi ihmeessä, minkä prosessien kautta se tapahtuu? Kesti aikaa, ennen kuin sisäistin sen, että yhdessä gradussa ei voi koko kokonaisuutta selvittää, vaan riittää että selvitän pienen palan siitä miksi ihmeestä. Toinen kirjoitusprosessiin liittyvä hyvä neuvo oli, että heti alussa ei saa paljastaa, että hovimestari on murhaaja. Siis lukijalla pitäisi säilyä jännitys siitä, mikä tulos ja johtopäätökset ovat. Keväällä 2014 alkoi usko horjua tosissaan. Johdanto junnasi eteenpäin hitaasti mutta epävarmasti. Tuntui, että jokaista kappaletta varten täytyy kahlata valtava määrä lähteitä. Ja tulihan niitä kahlattuakin, 109 kappaletta, en edes uskalla ajatella sitä sivumäärinä. Kesä oli kiireinen (puolet kiireistä tekosyitä) ja syksy meni interventiokurssien pyörityksessä, 14 joten loppurutistuksen graduun tein keväällä 2015. Korvaamaton apu numeroiden pyörittelyssä oli yliopistolla tarjottu menetelmäklinikka, kiitos Kaisa Kirves! Tuntuu, että vajaassa parissa vuodessa oli kypsynyt sekä gradu että sen kirjoittajakin. Ja ihan hyvähän siitä tuli. Tulevaa toimintaa Haluatko kirjoittaa Psykologia 2016 -kongressista Pipsy-postiin? Psykologia 2016 -kongressi järjestetään Tampereella 24.-26.8. 2016. Kongressin teemana on ”IHMISEN LUONTO – MINÄ, MUUT JA MAAILMA” Lokakuussa ilmestyvän Pipsy-postin teemana on Psykologia kongressi. Pipsy-posti etsii kolmea kongressin osallistujaa, jotka ovat valmiita kirjoittamaan valitsemastaan Keynote luennosta, workshopista tai muusta mielenkiintoisesta kongressista koetusta noin 2-3 sivun jutun Pipsy-postiin 3/2016. Jutusta maksetaan 100 euron kirjoituspalkkio. Ota pikaisesti yhteyttä Pipsy-postin toimitukseen (nina . leikas @ gmail.com) ja kerro, mistä aiheesta haluat kirjoittaa jutun. Toimitus pidättää itsellään oikeuden kirjoittajien valintaan. Pipsy-postin 3/2016 deadline on syyskuun lopulla. Muistathan edulliset Early Bird hinnat kongressiin 31.5. 2016 asti. Tarkemmat tiedot ja ilmoittautuminen www.uta.fi 15 Olavi Pursiainen: MIEHEN TIE – tarina Sigmund Freudista 6.5.1856 Freud syntyi nykyisen Tsekin alueella Priborissa vaatimattomiin oloihin monen muun suurmiehen tavoin. Kyllähän se Freudin elämä ajoittain oli ristiriitaista, onnetonta ja sivullisenkin mielestä suorastaan surullista. 'Eipä niitä mielellään muistele' Freud totesi torjuvasti kysyttäessä elämänsä ensimmäisistä vuosista aina kouluikään asti. Koulussa avautuikin uusi maailma. Loistavasti suoritetun examenin jälkeen piti etsimällä etsiä opintosuuntaa yliopistossa. Alun perin aloitetut lakitieteen opinnot eivät pitkän päälle jaksaneet kiinnostaa. Aikaa kului haahuillessa yliopiston käytävillä. Melko varhain hän huomasi ettei hänestä juristivirkamiestä tulisi, ja hän alkoi käydä filosofian luennoilla. Nekös kiinnostivat! Ja sitten luonnontieteet ja lääketiede, joka lopulta otti omakseen. Ei kiinnostus lääkärin ammattia kohtaan kovinkaan intohimoinen ollut, asennoituminen enempi muistutti Jaska Jokusen aamuista kouluun menoa silloin kun läksyt olivat tekemättä. Mutta koska hän oli ahkera, lukuhaluinen ja hyväpäinen (stipendejä oli tippunut jo gymnaasiaikana), hän omaksui suuret tietomäärät lääketieteestä sekä luki myös ajan kaunokirjailijoiden tuotteita. Opiskeluaikana hän teki jo joitain juttuja professoreilleen kokien niistä suurta tyydytystä ja mielihyvää. 'En kyllä tykkää potilaista, joita praktikoiva lääkäri väistämättä joutuu kohtaamaan' hän tuumaili mielessään. Aikomus oli tulla tutkijaksi. Opinnot päättyivät, ja hän sai lääketieteen tohtorin arvon 25-vuotiaana, mikä hänen omasta mielestään oli korkea ikä. Freudin minä-libido oli introvertti ja kohdelibido ei pitkiin aikoihin kohdistunut vastakkaisen sukupuolen suloisiin edustajiin. Opiskelutoverit pitivät lystiä niin Wienin viinituvissa kuin bordelleissakin mutta kummatkaan eivät olleet Sigmundia varten. Häntä ei kiinnostanut 'sellainen' meno. Lisäksi hän oli köyhä. Isä-Jaakopin elämä oli jo kääntynyt ehtoopuolelle, ja hänen työlystinsä olivat vähissä, joten rahaa perheessä oli niukasti, joskus ei ollenkaan. Niinpä Sigi vippaili rahaa varakkaammilta kollegoiltaan ja tuttaviltaan. Hän kulkea rehjusti vaatimattomissa, nukkavieruissa vaateketineissä ja suorastaan häpesi itseään köyhän ulkoasunsa vuoksi. Vähitellen kohdelibido alkoi suuntautua magneetin tavoin vastakkaiseen sukupuoleen, joiden edustajaan, Marttaan, hän sitten rakastuikin tulisen raastavasti. Mutta varattomana, velkaisena ja vailla minkäänlaista työpaikkaa olevana avioituminen ei tullut kuuloonkaan. Sigi värväytyi Wienin yleiseen sairaalaan hankkimaan monipuolisesti lääkärin oppia, jotta voisi sijoittua työelämään, solmia avioliiton ja vakiintua aloilleen myös perhettä kasvattamaan. Aikanaan hän sairaalavaelluksellaan päätyi mielenterveysyksikköön eli psykiatrian osastoille. Hän ei oikeastaan tiennyt mitään psykiatriasta (hermoista kylläkin), puhumattakaan 16 kiinnostuksesta sitä kohtaan tai mielitautien, hulluuden, ymmärtämisestä. Jotenkin hänen mielessään kytivät kysymykset siitä mistä oikein on kyse kun ihminen on mielenvikainen. Hän harhaili ajatuksineen kuin eksynyt sokea metsätiheikössä: suunnat olivat sekaisin, puiden oksat läpsivät päin kasvoja, välillä kaatua kupsahti, istui mättäälle ja tuskaili, kiroili uhmakkaana ja oli epätoivoinen. Koko ajan kyti mielessä ajatus tuleeko minusta yksityislääkäri, joka elättää itsensä ja perheensä tuloillaan ja vielä ainakin joten kuten tykkäisikin työstään. Sairaalakoulutuksensa aikoihin hän ei osannut minkäänlaisissa painajaisissaankaan kuvitella mitä kaikkea tulisi häntä vastaan matkalla maailman ensimmäiseksi 'sielusyväst tietäjägs' – psykoanalyytikoksi. Itsepäisenä, joustamattomana ja omiin ajatuksiinsa iskostuneen hänen ammatillinen taipaleensa oli ajoittain tuskien taivalta – via dolorosaa – mitä suurimmassa määrin. Hänen vuorovaikutustaitonsa eivät olleet kummoiset, hänellä ei ollut hienotunteisuutta, ja hän saattoi varomattomasti möläytellä tiedeyhteisössä mitä sattui. Yltiöpäinen aherrusvimma tuotti paljon huonosti harkittuja, hätäisiin johtopäätöksiin ja vääriin yleistyksiin perustuneita tutkielmia, joista sitten hän sai kuulla kunniansa. Pahimmillaan hän oli syrjitty, kiusattu ja eristetty ammattikunnastaan. Tai eihän silloin vielä ollut psykoanalyytikon ammattia, psykiatri ja neuropatologian dosentti hän oli, erityisesti lasten afasian erikoismies. Harkitsemattomuus, impulsiivisuus, loukkautumisherkkyys ja pikaistumistaipumus johtivat siihen, että hän katkoi vihapäissään hyviäkin ihmissuhteita kollegoihinsa. Jälkikäteen hän harvoin jos koskaan mietti syitä tapahtuneisiin, ei ainakaan kokenut syyllisyyttä itsessään eikä katunut. No eipä hän aluksi saanut ymmärrystä osakseen uudesta opistaankaan. Arvostettu psykiatrian professori Kraft-Ebing Wienin yliopistossa kuultuaan Freudin innostuneen luennon 'Miesten hysteriasta' , puuskahti: 'Satua! Tieteellistä satua!' (Paskia! olisi Juutas Käkriäinen, Putkinotkon isäntä, tokaissut ykskantaan). Koko luentosali tyhjeni, ja Sigi jäi täystyrmäyksen kokeneena yksin istumaan luentosaliin. Eipä mieli mettä keittänyt kun hän myöhemmin kävellä kangerteli kotiinsa. Kotiväki näki heti, että Sigillä eivät asiat ole kohdallaan, eivät kognitiot eivätkä emootiot ja ruumiin asentokin oli allapäinen. Sigi sulkeutui vastaanottonsa tiloihin, kaivoi poikkeuksellisesti konjakkipullon kaapista ja kaatoi tuiman ryypyn itselleen (tätä hän teki tosi harvoin, koska hänen viinapäänsä oli osoittautunut hauraaksi), otti lasin käteensä, laahusti nojatuoliin, retkahti istumaan niin, että konjakkiloraus roiskahti lasista paidan rintamukselle. Hirmuinen sadattelu singahti ilmoille. Hän kulautti pitkän ryypyn, ähkäisi, pani lasinsa pöydän kulmalle ja sytytti sikarin. Parit kiihkeät savut imaistuaan hän rauhoittui ja alkoi taas olla kärkäs oma itsensä. Käytännössä se tarkoitti tällä kertaa uhoajatuksia sitä miten hän vielä näyttää, hän luo teorian ja kehittää oppisuunnan mielen ja sen sairauksien ymmärtämiseksi ja selittämiseksi niin, että maine kiirii maan ääriin! Kyllähän sinne mielen pohjalle jäivät syyllistävät ajatukset kytemään miten se-ja-se sekä ne-ja-ne olivat syyllisiä hänen kärsimyksiinsä. Tovin kuluttua, pienessä hiprakassa ja nikotiinilla kyllästettynä, hän istui työpöytänsä ääreen ja uppoutui hahmottelemaan kirjoitusta tiedostamattoman ilmaantumisesta arjen tasolle. 17 Tekstiä yleensä tuli paljon ja sen julkaisu kirjoina kävi kalliiksi. Niin hän perustikin oman kustantamon, Verlagin, joka toimi ja kitui sen mukaan mitkä olivat omistajan kirjoituslystit ja teosten kysyntä. Lopulta konkurssi korjasi sadon. Freudhan ei millään muotoa ollut hyvä rahanhaltija. Hetken mielijohde vei ansiot helposti vaikka potilasvastaanotto kasvoi nopeasti. Hän maineensa kiiri pitkin Wieniä kollegoiden korviin toivottomien tapausten (pakkoneurootikot, hysteerikot) parantajana. Palkkiotkin kihahtivat, enimmillään olivat nykyrahassa 1100 €/sessio. Mutta maineen kasvun myötä kasvoivat menotkin. Ja kuusi suuta lastenkamareissa kärttivät isältä leipää. Vieraita kävi paljon, perhe oli iso, kollegoja ja joskus potilaitakin istui aterialla miltei joka päivä. Pitkä kesäloma alppihuviloissa suuren joukon kanssa vei suunnilleen talven ansiot. Ja jos loman loputtua syksyllä lääkärin vastaanottohuone oli tyhjä tai siellä oli vain muutama ilmaispotilas odottamassa lääkärille pääsyä, olo oli halju. Marttahan oli ajan porvaristavan mukaan 'die Hausfrau' – kotirouva, jolle mies antoi maanantaiaamuisin 'Haushaltgeldin' – huushollinhoitorahan kodista ja perheestä huolehtimiseen. Välillä piti kokeilla jotain uutta. Sähköterapian ja hypnoosin korvasi vähitellen vapaat mieleenjohtumat. Hän tutustui myös kokaiiniin, joka antoi hirmuisen tarmon ja potkua touhuihin. Lisäsikö se myös purkautumattoman kohdelibidon määrää, joka olisi lennähtänyt päin vastakkaista sukupuolta, pohditaan edelleen alan piireissä. Arkistot ovat osittain vielä kiinni. Filosofi William James myös oli tutustunut 'aineisiin' ja näki silloin keksintöunia mutta ei muistanut niitä herättyään aamulla. Hän päätti kirjoittaa muistiin oivalluksensa yöheräämisen yhteydessä. Aamulla hän luki paperilta suurena pitämänsä oivalluksen: 'Higaami hogaami, mies on polygaami. Hogaami higaami, mutta nainen monogaami.' Eipä viisaudesta ollut kaupallistettavaksi. Olivatko Sigin mahdolliset kokaoivallukset saman tapaisia, joita on opiskeltu ympäri maailmaa monen sukupolven ajan? Kyllä Sigin elämä ajoittain oli surkeista surkeinta, suorastaan säälittävää. Yksinäisenä, lyötynä, pilkattuna ja masentuneena hän välillä laahusti nukkavierussa puvussaan ja kuluneissa kengissään pitkin Wienin katuja puhallellen paksuja ja ajatellen synkkiä. Jollain kumman tavalla hän kuitenkin kykeni lähes aina kääntämään vastukset voitokseen. Jos eivät aina niin kuitenkin aika usein hänen kirjoituksensa alkoivat saada vastakaikua ja niistä kiinnostuttiin. Pystyikö Sigi ottamaan kiitosta ja mainetta vastaan, ei ole tiedossa. Uskon, että hän koki salaista mielihyvää ja antoi saavutuksistaan itselleen vähäeleisiä kognitiivisia hyväilyjä. Liekö stressi yhdessä ylettömän sikarinpolton kanssa johtanut aikanaan kiduttavaan, tappavaan tautiin? 18 Niina Melkko: Pipsyläisiä-haastekirjoitus Kiitos Hetalle haasteesta! Kun joulun alla lupasin siihen vastata, en vielä tiennyt, että psykologipolulleni on tänä keväänä tulossa näinkin suuri risteys. Kuten E. Hemingway on todennut, taas oli selvittävä eteenpäin sen kanssa, ettei tällaisissa tärkeissä tienhaaroissa ole viittoja. Uusi polku on jo kuitenkin tempaamassa mukaansa - tämä kirjoitus onkin tarjonnut hyvän tilaisuuden tähystellä myös taaksepäin. Merkittävimmän alkusysäyksen psykologipolulleni toi kaiketi se, että äitini teki elämäntyönsä Etelä-Pohjanmaan piirimielisairaalassa Törnävällä. Pikkutyttönä kävin jakamassa joulun alla suklaakonvehteja äidin osaston asukkaille, joskus olin mukana osaston kesäretkelläkin. Siihen aikaan sairaalassa kyllä monesti käytännössä asuttiin. Muistan useitakin potilaita etunimeltä edelleen. Erityisen lämpimänä muistan Vienon (nimi muutettu) isoäitimäisen lempeyden minua kohtaan. Vaikuttavana muistan Irman säkenöivän sinisen luomivärin, jota joku miehistä kommentoi sotamaalaukseksi ja sen, miten Irma vain nosti ylväämmin leukaansa. En muista, mitä minulle tuolloin vastattiin kysyessäni, minkä vuoksi nämä ihmiset ovat sairaalassa. Nyt ajattelen, ettei sillä ollut tuolloin minulle merkitystä. Ehkäpä juuri tuohon kysymykseen lähdin etsimään vastauksia – asiakastyön kohtaamisissa niiden painoarvo jää kuitenkin edelleen kovin pieneksi. Luulen, että tuohon aikaa psykologit vaikuttivat vielä usein jotenkin hämäräperäiseltä ammattikunnalta sairaalamaailmassa ja heitä oli määrällisesti vähän. Tänään olen edelleenkin aidon ylpeä vankasta koulutuspohjastamme ja ammatistamme ja olen iloinen, että meitä näkyy ja kuuluu. Lukiovuosinani olin jo vahvasti psykologipolulla ja sain käydä seurailemassa psykologin työtä Seinäjoen mielenterveystoimistossa. Kurkistukset Warteggeihin olivat bensaa liekkeihin ja sangen painokkaat psykologien varoitukset huonosta palkkauksesta kaikuivat kuuroille korville. Kirjoituskeväästä 1993 selvisin hyvin tuloksin lukuun ottamatta surkeita psykologian yo-koepisteitäni. Reaaliin lukemisesta tuli mitta täyteen biologian kertaamisen jälkeen (ne pinnat riittivät onneksi magnaan saakka) juurikin psykologian kirjojen kohdalla. Kyllästyminen ja väsymys on sekin ollut hyvää kaikupohjaa rakkaassa, nyt jos siis edellisessä ja pisimmässä psykologin pestissäni Tampereen kaupungin lukioissa. Jyväskylän yliopistosta koukkasin vuodeksi Saksaan, Bonnin yliopiston psykologian laitokselle. Suurin odotuksin lähdin siellä mukaan tutustumiskäynneille vankiloihin ja niiden panopticon-arkkitehtuuriin. Vaikka vankien kontaktinottoyritykset jäivät ohuiksi ja tutustumiskäynnit lyhyiksi, tekivät ne sangen nopeasti varsin selväksi sen, että noissa ympyröissä työskentely ei ole minun juttuni. Mielikuva panopticonista palautui taas yllättäen mieleeni astellessani ensimmäistä kertaa vastarakennettuun Tampereen uusimpaan ja hienoimpaan jättimäiseen lukioon. 19 Graduni väkersin skitsofreniaan liittyen ja juurikin em. psykiatrian osastoilla pääsin sitten aloittamaan työuraani. Noista ensimmäistä vuosista jo tutussa Törnävän sairaalassa on rakentunut kivijalka ammattitaidolleni; psykologiyksikön konkareille sekä sairaalaan muille työntekijöille jakamastaan ammattitaidosta olen yhä kiitollinen, potilaista puhumattakaan. Pohjanmaan psykiatrian vuosien jälkeen tein jokusen vuoden psykologin töitä Nokian kaupungilla projektirahoitteisesti. Silloin oli alettu ehkäisemään nuorten syrjäytymistä ja raivattiin auki aikuisille polkuja, joille alas rytissyt teollisuus oli jo rakentanut melkoisia muureja. Olin aina ajatellut, ettei minusta ole työskentelemään lasten kanssa, mutta olen kovin iloinen, että sain mahdollisuuden kokeilla seuraavaksi sitäkin Tampereen osaavassa koulupsykologiporukassa parin vuoden ajan. Siirryin kuitenkin koulupsykologiksi lukioon ja siinä viihdyinkin yli 10 vuotta. Organisatoriset muutoksen tuulet ovat puhaltaneet voimalla ja jo viime syksynä levottomuuteni oli kovin ilmeistä, etenkin nyt jälkeenpäin katsottuna. Kun nyt alkuvuodesta odottamatta tarjoutui tilaisuus siirtyä koulumaailmasta terveydenhuollon puolelle, totesin, että tälle uudelle polulle on nyt vain aika astua. Vaikka tuo askel kesken vilkkaimman lukukauden oli nopea, tuntui loikkaukselta ja on saanut päätä taas kerran pyörälle, on se antanut jo nyt paljon. Ja niin haikeaa kuin se kaikessa luopumisessa on, joskus on otettava askel etäämmäksi, että näkee kokonaisuuden selvemmin. Psykologipolkuni on ollut alusta alkaen rönsyileväinen. Yksi rönsy syntyi jo opintojen loppuvaiheessa opiskelijavalintojen psykologisten joukkotestausten ja haastattelutehtävien kautta. Ne ovat vieneet minut eri puolille Suomea muutamaksi päiväksi vuodessa, useimmiten suloisimman suven aikaan. Maiseman vaihdokset vieraille paikkakunnille, täysin toisen tyyppinen työote ja arkityöhön nähden erilainen kohderyhmä virkistivät. Vuosien mittaan vilkuilluista ja joskus syvällisestikin analysoiduista wartsuista on syntynyt jonkinlainen subliminaalinen, mutun ja kliinisen kokemuksen välimaastoon asettuva sisäinen normisto, jonka n lähenee jo tuhatta. Nähtäväksi jää senkin käyttöarvo jatkossa, mutta oli kyllä metkaa, kun psykologiharjoittelijan kanssa kieli poskessa kokeilemani sokkotulkinta sai meidät molemmat hieman häkellyksiin. Toinen urarönsy kasvoi Törnävän sairaalasta uuden henkisen ensiavun vasteryhmän myötä, joka opasti minut kriisipsykologian maailmaan. Kriisityö on opettanut elävimmin, miten herkän ja kuitenkin niin voimakkaan kapistuksen kanssa päivittäin työskentelemme. Nokian kaupungin kriisiryhmästä löysin hyvän porukan, johon olen kuulunut ulkojäsenenä näihin päiviin saakka. Psykoterapeutin opinnot avasivat jokunen vuosi sitten taas uuden ison rönsyn ja olen päässyt kokeilemaan myös yrittäjyyttä askartelemalla pienen toiminimen kanssa. Ratkaisukeskeiset psykoterapiaopinnot toivat työhöni kaipaamaani syvyyttä, mutta tuo askartelu osoittautui melkoiseksi voimainponnistukseksi. Nähtäväksi jää, miten sen käy 20 tulevaisuudessa. Nykyisellään psykoterapia merkitsee minulle yhtä omaa ammatillista harrastusiltaa viikossa, jonka taloudellisia viitearvoja ei viitsi laskea, mutta joka tarjoaa minulle tilaisuuden olla taas erilaisten kysymysten äärellä. Vaikka osasinkin sen hyvin ennakoida, taisin oman elämän puolella kuitenkin vähän pettyä siihen, ettei psykologin osaamisesta juurikaan ole ollut konkreettista apua äitiyden tai oman elämän haasteissa. Välillä oikein harmittaa, että ammatti-identiteetti lohkaisee niin ison siivun omasta elämästä. Mutta työhän on juuri tuonut elämääni loistavia työkavereita ja rakkaita ystäviä sekä merkityksellisyyden tunnetta. Tämä työ on loputtoman haastavaa ja alati opettavaista: pitkään ei tarvitse onnistumisen kokemuksen jälkeen itsevarmuuden tunteesta nauttia kun jo taas iso kysymysmerkki hehkuu pään yläpuolella. Vuosien mittaan olen huomannut, että ajatukseni kulkee enenevästi kehon ja luonnon tasolla kuin psykologisissa konstruktioissa. Kokeneemmilta kollegoilta olen yrittänyt oppia kykyä käsitellä teoreettisia konstruktioita arjen elämän ilmiöinä ja asioina. Nuoremmat työkaverit taas ovat olleet arjessa korvaamatonta vetoapua tuodessaan mukanaan uusia tuulia ja tuoretta näkökulmaa - on ollut myös pysäyttävää tunnistaa itsessään jo pölyttymään päässeitä ajatusmalleja ja käsityksiä. Tällä hetkellä ihmettelen monesti tekstien merkitystä: on kiinnostavaa nähdä voisinko sittenkin antautua jonkinlaisiin tietokoneavusteisiin dialogeihin nuorten kanssa ja millaisen työkalun Kanta-arkistosta itselleen voi saada. Kirjoitushaasteen välitän seuraavaksi sangen uudelle pipsyläiselle, mutta jo mittavan psykologintaipaleen kulkeneelle Esa Nordlingille, jonka jäljissä ensimmäiset psykologin askeleeni muurasivat ammattitaitoni kivijalan kulmakivet tukevasti kohdilleen. Toivotan kaikille kollegoille aurinkoenergiaa kesää kohti - virkistäviä lomia! 21 Veera Jokitalo: Opiskelijakolumni Älyttömän hyviä hetkiä Oletko viettänyt viime aikoina älyttömän hyviä hetkiä? Niitä, kun älypuhelin on unohtunut melkein koko päiväksi johonkin tai muuten vaan ei ole ehtinyt tai muistanut vilkuilla whatsappia, twitteriä, facebookia, uutisia tai tori.fi-ilmoituksia. Kun maailman meno on ollut pääosin vain sitä, miten sen ilman sähköistä ruutua itse kokee: miltä maistuu grillimakkara, miltä tuntuu hiekka varpaiden välissä, miltä heräävä kesä tuoksuu. Millaista on pelata kavereiden kanssa yhdessä lentopalloa, heittää ylävitonen ja nauraa mokille hyväntahtoisesti. Tai millaista on painaa pienen yksivuotiaan poski omaa poskea vasten, tai miettiä kolmevuotiaan kanssa, mistä hikka tulee. Jokaisella on kokemuksia älyttömän hyvistä hetkistä, jotka harmillisen usein päättyvät älyn tullessa kuvioihin. Olet juuri istunut kaverin kanssa kahvikupin ääreen ja aikeissa kysyä, miten on sujunut. Sitten "didididiidii" – whatsappin ääni ehtii ennen sinua. Puolison kanssa ei tulee enää juteltua kuten ennen, koska "didididiidii", kiinnostavat uutiset ja uudet blogipäivitykset ovat muutaman napin painalluksen päässä. Olen melkein varma, että monet lapset inhoavat äitiensä älypuhelimia, vaikka saisivatkin välillä pelata niillä. "Didididiidii" - ja kesken parhaimman legoleikin vanhemman kiinnostus herpaantuu. Leikkiin puskee joku kolmas, joku piippaava, tylsä tyyppi, joka vielä piippailee aivan liian usein. Älypuhelinta räpläävä ystävä ei ole läsnä, älypuhelinta vilkuileva puoliso ei osoita aitoa kiinnostusta keskusteluun. Älypuhelimen käyttöön liittyvä tutkimus on vasta aluillaan, mutta tulokset ovat hätkähdyttäviä. Jo pelkästään se, että älypuhelin on näkyvillä, laskee keskustelun tasoa. Älypuhelimen runsas käyttö aiheuttaa parisuhdekonflikteja. Vanhempien älypuhelimen käyttö voi haitata lapsen sosiaalista ja emotionaalista kehitystä. Matkapuhelinten käytön kieltäminen kouluissa paransi oppilaiden koetuloksia yhtä paljon kuin lukuvuoden kasvattaminen viidellä päivällä. Älypuhelimen käyttö on suuri riski liikenteessä. Ja entä tämä Turun yliopistossa tehty tutkimus: matkapuhelin on suomalaisille jo tärkeämpi kuin työ-tai parisuhde? Onneksi sentään ihmissuhteet ylipäätään ja perhe kipuavat edelleen matkapuhelinta korkeammalle. Silti on syytä kysyä, miten muovisesta kapulasta voi tulla niin tärkeä – ja onko se sen arvoista? Esimerkiksi eräs tutkimus osoitti, ettei facebookin käyttö paranna hyvinvointia, vaan päinvastoin heikentää sitä. Entä kuka osaisi tutkia, mitä on voinut menettää viettäessään ison osan päivästään muovisen älynsä kanssa? Ehkä jotain älyttömän hyvää. 22 Maksettu ilmoitus 23 Pipsy toivottaa kaikille aurinkoista ja rentouttavaa kesää! Elokuussa tavataan Psykologia 2016 –kongresissa! 24
© Copyright 2024