2/2015 PIRKANMAAN PSYKOLOGIYHDISTYKSEN TIEDOTUSLEHTI Pipsy-posti 2/2015 Sisältö Pääkirjoitus Uutisia Suomen Psykologiliitto ry tiedottaa Nuorten Psykologien Verkosto yhdistää tuoreita psykologeja Pirkanmaan psykologiyhdistyksen kevätkokous ja tuloslaskelma Tulevaa toimintaa Gradukilpailu Eräs gradumatka Pipsyläisiä-haastekirjoitus Opiskelijakolumni 3 4 5 6 7 10 11 12 14 18 Toimitus: Nina Leikas, tiedotusvastaava e-mail: nina.leikas @ gmail.com Painopaikka: Nekapaino Oy, Pirkkala 2015 Painos: 805 kpl Pipsy verkossa: Pipsyn kotisivut: www. pipsy.fi Kirjoita Pipsy- postiin Kirjoituksista maksetaan pienehkö palkkio (50 – 100€). Voit lähettää juttusi sähköpostitse tiedotusvastaavalle. Seuraava Pipsy-posti ilmestyy lokakuussa. Pirkanmaan psykologiyhdistys ry on perustettu 1974. Pipsyssä on tällä hetkellä (14.1.2015) jäseniä 783, joista työttömiä 21. Varsinaisia jäseniä on 541, kaksoisjärjestäytyneitä 20, eläkeläisiä 70, opiskelijoita 152. Pipsyläisiä liiton koko jäsenmäärästä on 11,5% (jäseniä 6817). Pipsy-posti 2 2015 s. 2 Pääkirjoitus Vaaleista ja mielikuvista Kirjoittaessani tätä valittiin maahamme uudet kansanedustajat. Ehdokkaat vaikuttivat edustavan kansaa siinä mielessä hyvin, että mukana oli monenlaisia ihmisiä eri elämänaloilta ja -katsomuksilta. Viisi psykologikollegaakin oli rohkaistunut lähtemään mukaan - arvostettava teko. Suuret (vai lienevätkö nykyään keskikokoisia) puolueet eivät olleet saaneet psykologeja ehdokkaikseen. Päättelin ehdokkaiden kallistuvan enemmän liberaaliin kuin konservatiiviseen suuntaan. Valituiksi eivät psykologit tulleet, mutta oli hienoa että ammattikuntamme näkyi ja kuului ehdokkaina. Arvelisin suuren yleisön mielikuvan 'normipsykologista' liikkuvan jossain kaupunkilaisen, liberaaleja äänestävän ja julkisella sektorilla työskentelevän naisen paikkeilla. Valtaosalla meitä puuttunee ainakin yksi edellä kuvatuista piirteistä, ja kuten tiedämme, tilaston keskiarvoihmistä ei ole olemassakaan. Mielikuvilla voi olla vaikutusta - esimerkiksi silloin, kun sairaalassa neuvotellaan siitä, kenelle tilastoidaan muutaman prosentin palkankorotuserä seuraavaksi vuodeksi. Kiltteinä, idealistisina ja hiljaisina pidetyt on silloin helpompi sivuuttaa. Psykologit toimivat monilla, inhimillisen toiminnan aloilla puolustusvoimista käyttöliittymätutkimuksen kautta kliinikon työhön. Meissä on yrittäjiä, konsultteja, toimihenkilöitä ja virkamiehiä. Kaikkien jakamaa, yhteistä maailmankuvaa, poliittista kantaa tai maailmankatsomusta tuskin löytyy - ja hyvä niin. Suurin, ehkä ainoa, yhteinen nimittäjämme on ammatillisen toimintamme perustuminen tieteeseen, joka ei ole poliittista eikä ideologista, vaan tietoa ihmisten käyttäytymisestä ja sen monimutkaisuudesta. Voisimmekin jokainen välillä haastaa mielikuvat ja lokerot, joihin meitä on asemoitu - se voi olla monella tavalla palkitsevaa. Johannes Huilla Puheenjohtaja Pipsy-posti 2 2015 s. 3 UUTISIA/NEWS/NYHETER Uudet jäsenet Pipsy on saanut johtokunnan kokouksissa 11.3. ja 22.4.2015 viisi uutta jäsentä. Tärkeää! Pipsy toivottaa kaikki jäsenensä lämpimästi tervetulleiksi mukaan toimintaan! Muista tehdä osoitteenmuutokset liittoon! Osoitteenmuutokset tehdään suoraan Psykologiliiton jäsensihteeri Tarja Koivuniemelle, puh. 09 61229133 e-mail: tarja.koivuniemi @ psyli.fi Ilmoita sähköpostiosoitteesi! Pipsyn uudistuneilta nettisivuilta löydät mm. tapahtumat, yhteystiedot, jäsenyysasiat, Pipsypostit ja Pipsyriikin. Psykologiliitto viestittää entistä enemmän sähköpostin välityksellä. Ilmoita sähköpostiosoitteesi liittoon: tarja. koivuniemi @ psyli.fi Ilmoitathan myös muutoksista. pipsy.fi Pipsy-posti 2 2015 s. 4 Suomen Psykologiliitto ry tiedottaa Puheenjohtajaehdokkaat julkistetaan toukokuussa Ehdokkaat Psykologiliiton puheenjohtajaksi kaudelle 2016–2017 julkistetaan 23. toukokuuta Psykologiliiton valtuuston kevätkokouksessa, jossa ehdokkaat esittäytyvät. Hakuaika päättyi 15. huhtikuuta. Kaikki ehdokkaat haastatellaan syksyllä sekä silloin otetaan myös yhteyttä ehdokkaiden omiin paikallisyhdistyksiin. Puheenjohtajaehdokkaat tullaan esittelemään myös Psykologi-lehdessä ja liiton verkkosivustolla psyli.fi/jasenalue/puheenjohtajavaali. Lisäksi ehdokkaat osallistuvat jäsenistölle avoimeen vaalitenttiin, joka järjestetään Helsingissä torstaina 15.10.2015 klo 17–19. Tilaisuus videoidaan ja videointi tallennetaan jäsensivuille. Tilaisuutta voi seurata myös suorana lähetyksenä netistä. Ehdotuksia ehdokkaille esitettäviksi kysymyksiksi voi lähettää etukäteen vaalivaliokunnalle. Psykologiliiton valtuusto valitsee puheenjohtajan syyskokouksessaan marraskuun puolivälissä. Pirkanmaan edustaja vaalivaliokunnassa on Marjatta Lehtovirta. Pipsy-posti 2 2015 s. 5 Henna Väänänen: Nuorten Psykologien Verkosto yhdistää tuoreita psykologeja Opiskeluaikojen yhteisöllisen tuen ja verkostoitumisen mahdollisuuksien ei tarvitse kadota opintojen päätyttyä! Nuorten Psykologien Verkosto (NPV) on työuraansa aloittelevien psykologien kollegio, jonka tarkoituksena on koota vastavalmistuneita tai uraa jo aloittelevia psykologeja yhteen jakamaan kokemuksia, viihtymään ja verkostoitumaan. Uran alkutaipaleella on paljon asioita, jotka mietityttävät niin ammatillisissa käytännöissä, ammattietiikassa, työnhaussa kuin käytännön työn tekemisessäkin. Työelämän kuviot opiskelujen jälkeen ihmetyttävät sekä herättävät kysymyksiä, jaettavana on paljon innostusta, onnistumisia, pettymyksiä ja epävarmuuttakin. Opiskeluaikojen tiivistä tukiverkostoa ei kuitenkaan monella ole enää samalla tavalla saatavilla, mikä voi jättää hämmennyksen kanssa yksinäiseksi. Ideana onkin ollut tarjota tuoreille psykologinaluille sosiaalinen tukiverkosto niin vapaa-ajan viettoon kuin ammatillisten asioiden ajamiseen. Ohjelmassa on ollut rentoa yhdessäoloa erilaisissa tapahtumissa, mahdollisuuksia keskustella aiheesta sekä aiheen vierestä ja koulutuksellista toimintaa, joka voi vastata tiedollisiin aukkoihin. Nuorten psykologien verkosto on osa Psykologiliiton organisaatiota ja jäseneksi voivat hakea piakkoin valmistuvat psykologian opiskelijat tai valmistuneet psykologit. Tässä on oiva keino nauttia siitä kollegiaalisuudesta, joka koko ammattiliiton perustana on, ja saada samalla sopivaa lisävastinetta jäsenmaksuille. Psykologiliitto tukee nuorten psykologien toimintaa käytännöllisesti – eli muun muassa taloudellisesti ja tiedotuksen osalta. NPV:llä on pääasiassa pääkaupunkiseudulla kokoontuva johtoryhmä, joka organisoi verkoston toimintaa. Johtoryhmä ottaa mielellään vastaan ideoita sekä ajatuksia siitä, mitä Nuorten Psykologien Verkosto voisi tulevaisuudessa olla ja mitä toiminnalta toivotaan. Kiinnostuitko? Liity ryhmään Facebookissa, yhteyttä voi ottaa myös sähköpostitse: nuortenpsykologienverkosto @ gmail.com Pipsy-posti 2 2015 s. 6 Kevätkokous 2015 Pirkanmaan psykologiyhdistyksen sääntömääräinen kevätkokous pidettiin 18.3. 2015. Kokoukseen osallistui 12 yhdistyksen jäsentä. Kokouksen puheenjohtajana toimi Jari Jakola. Kokouksessa esitettiin johtokunnan toimintakertomus, tilinpäätös sekä toiminnantarkastuskertomus vuodelta 2014. Tilikauden 2014 tulos oli 886,62 euroa alijäämäinen. Kokous vahvisti tilinpäätöksen vuodelta 2014 sekä myönsi vastuuvapauden johtokunnalle sekä muille tilivelvollisille vuodelta 2014. Seuraavilla sivuilla esitellään v. 2014 tuloslaskelma. Pipsy-posti 2 2015 s. 7 Pirkanmaan psykologiyhdistys ry ( Y-tunnus 1572079-9) Tuloslaskelma 2014 1.1.201431.12.2014 VARSINAINEN TOIMINTA Tiedotustoiminta Tuotot Kulut Henkilöstökulut 3260 Kirjoituspalkkiot 0,00 Yht. tuotot 0,00 -630,00 Yht. henkilöstökulut -630,00 Muut kulut 3360 Painatuskulut 3370 Postituskulut 3380 Muut tiedotustoiminnan kulut Yht. muut kulut Yht. kulut Yht. tiedotustoiminta Ammatillinen edunvalvonta Tuotot 3600 Osallistumismaksut -1909,40 -1982,58 -104,40 -3996,38 -4626,38 -4626,38 3050,00 Yht. tuotot 3050,00 Kulut 3770 Psykologien jaksaminen -12451,65 Yht. kulut -12451,65 Yht. ammatillinen edunvalvonta -9401,65 1.1.201331.12.2013 0,00 0,00 -449,00 -449,00 -1865,00 -1824,45 -993,40 -4682,85 -5131,85 -5131,85 1785,00 1785,00 -8208,65 -8208,65 -6423,65 Yleistoiminta Tuotot Yht. tuotot 0,00 Kulut Henkilöstökulut 3860 Kokouspalkkiot -3225,00 Yht. henkilöstökulut -3225,00 0,00 -3140,00 -3140,00 Poistot Yht. poistot 0,00 Muut kulut 3981 Pankkipalvelut -41,90 Pipsy-posti 2 2015 s. 8 0,00 -44,80 3960 Kokous- ja neuvottelukulut 3989 Muut yleistoiminnan kulut 3980 Huomionosoitukset Yht. muut kulut Yht. kulut Yht.yleistoiminta 1.1.201431.12.2014 1.1.201331.12.2013 -2890,80 -208,37 -1307,80 -4448,87 -7673,87 -7673,87 -3939,22 -221,25 -324,98 -4530,25 -7670,25 -7670,25 Yht. varsinainen toiminta -21701,90 VARAINHANKINTA Tuotot 4000 Jäsenmaksut -19225,75 18988,00 Yht.tuotot 18988,00 20176,00 20176,00 Yht.kulut 0,00 Yht.varainhankinta 18988,00 0,00 20176,00 Kulut SIJOITUS- JA RAHOITUSTOIMINTA Tuotot 5300 Korkotuotot Kulut 14,78 Yht.tuotot 14,78 0,00 Yht.kulut 0,00 Yht. sijoitus- ja rahoitustoiminta 14,78 SATUNNAISET ERÄT Satunnaiset tuotot 6300 Kertaluonteiset avustukset Yht.satunnaiset tuotot Satunnaiset kulut 7300 Annetut avustukset Yht. satunnaiset kulut Yht. satunnaiset erät Yleisavustukset Yht. yleisavustukset TILIKAUDEN TULOS Pipsy-posti 2 2015 s. 9 24,48 24,48 0,00 0,00 24,48 2500,00 2500,00 0,00 0,00 -687,50 -687,50 1812,50 -1300,00 -1300,00 -1300,00 0,00 0,00 -886,62 -325,27 Tulevaa toimintaa… Syksylle on suunnitteilla koulutustilaisuus sekä virkistystoimintaa. Tarkempaa tietoa syksyn aikana www.pipsy.fi Senioripsykologit kokoontuvat syksyllä joka kuukauden ensimmäisenä torstaina klo 13. Paikka kahvila-ravintola Selman kabinetti, Rongankatu 8, Tampere. Päivämäärät: 3.9., 1.10., 5.11. ja 3.12. Ohjelma tarkentuu myöhemmin. Yhteyshenkilö Ritva Laitinen, sähköposti: ritva.laitinen @ iki.fi Pipsy-posti 2 2015 s. 10 GRADUKILPAILU Pipsyn gradukilpailu on ratkennut! Pipsyn johtokunta valitsi gradukilpailun voittajaksi Elina Auvisen ja Kaisa Yli-Pärrin pro gradu -tutkielman KNOW THYSELF? Self- and other-ratings of a manager’s work-related personality and their relation to the occupational well-being of subordinates. Palkintosumma on 250 euroa. Gradukilpailuun osallistui useita kiinnostavia ja laadukkaita töitä. Tuomaristo perustelee voittajan valintaa seuraavasti: Tutkimus oli painopisteeltään virkistävän erilainen, ja tulosten käytäntöarvo miellytti raatia. Johtajuus ja työhyvinvointi on varsin ajankohtainen aihe ja koskettaa jokaista psykologia itseäänkin. Työterveyshuollon sovellusalalla tiedolla on relevanssia kliinisessä työssäkin. Ja erityisen hienoa on, että gradussa on lähdetty pintaa syvemmälle ja keksitty arvioida erikseen johtajan ja alaisen näkemystä johtajuudesta ja näiden yhtenevyyttä. Mielenkiintoista tieto lienee myös johtajille itselleen; toivottavasti tällainen psykologinen tieto saavuttaa johtajia tulevaisuudessa yhä enemmän. Seuraavilla sivuilla on luettavissa voittajatyön tiivistelmä. Pipsy kiittää kaikkia osallistujia ja onnittelee gradukilpailun voittajaa! Pipsy-posti 2 2015 s. 11 Elina Auvinen ja Kaisa Yli-Pärri: Eräs gradumatka Kevät on uuden syntymisen ja luonnon heräämisen aikaa. Vuoden 2012 keväällä luonnon ohella heräilivät myös meidän ajatuksemme gradusta ja sen aiheesta. Molemmilla oli opintojen myötä kirkastunut toive tehdä gradua työhyvinvointiin liittyen, minkä perusteella olimmekin hakeutumassa Ulla Kinnusen graduryhmään. Asia oli hyvin ajankohtainen koko alkukevään ajan, ja sitä puitiin työpaikan lounaskeskusteluissakin tiiviisti: työskentelimme tuolloin opintojen ohella Psyconilla henkilöarviointiassistentteina. Työn lomassa havahduimme kiinnostuksen kohteidemme samankaltaisuuteen. Oman lusikkansa soppaan oli työntänyt myös silloinen esimiehemme Pekka Salmela, joka oli maininnut kummallekin mahdollisuudesta gradun tekemiseen Psyconin keräämistä aineistoista. Yhteisten työpäivien, Pekan sopivan “promoamisen” ja kevään edetessä käytyjen inspiraatiokeskustelujen jälkeen tuumasimme yhteen ääneen, että miksipä ei tehtäisi gradua yhdessä - se olisi paitsi järkevää ja loogista, mutta mitä todennäköisimmin myös antoisaa ja opettavaista. Ajatuksemme yhteisestä gradusta alkoi konkretisoitua, kun saimme tulevalta ohjaajaltamme Ullalta hyväksynnän gradun tekemiselle parityönä. Ulla tarttui kanssamme haasteeseen tehdä gradu yhteistyössä ulkopuolisen tahon kanssa, hieman poiketen tyypillisistä käytännöistä psykologian alalla. Meitä gradun tekijöinä kiehtoi mahdollisuus yhdistää akateemisuus ja työelämälähtöisyys. Psyconilla kerätty aineisto mahdollisti mielenkiintoisen tutkimusasetelman rakentamisen: pääsimme tutkimaan linkkiä esimiehen työpersoonallisuudesta tehtyjen arvioiden ja työyhteisön hyvinvoinnin välillä. Tutkimuksessa hyödynsimme sekä esimieheltä itseltään että hänen alaisiltaan pyydettyjä arvioita esimiehen työpersoonallisuudesta. Tämän kysymyksen pariin meidät ohjasi kokemus teeman merkityksellisyydestä – voisimmeko todentaa Pipsy-posti 2 2015 s. 12 itsetuntemuksen merkitystä työelämässä tutkimuksemme kautta? Graduseminaarit käynnistyivät syksyllä 2012, jolloin aloitimme myös muut maisteriopinnot. Seminaarit pitivät huolen siitä, että työ eteni tasaisen varmasti napakassa ohjauksessa ja hyvässä tunnelmassa muiden graduntekijöiden kanssa. Mekään emme välttyneet graduahdistukselta: meidän kohdallamme suurimmat haasteet liittyivät tilastollisiin menetelmiin ja tutkimuksen toteutukseen. Lopulta löysimme itsemme opettelemasta uutta, kolmiulotteisen tarkastelun mahdollistanutta tilastomenetelmää. Tässä ulkopuolinen menetelmäohjaus oli korvaamaton apu. Koemme, että nimenomaan työn yhdessä tekeminen ja oppiminen mahdollisti vaativan prosessin eteenpäin viemisen. Kesän 2013 aikana saimme puristettua gradusta yhdenlaisen “valmiin” version. Ohjaajamme lempeän vaativuuden ja kannustuksen myötä olimme vielä valmiit työstämään kokonaisuutta lisää. Tätä ennen kuitenkin tarvitsimme työstä pienen (kolmen viikon) irtioton Aasiassa. Akkujen lataamisen ja virkistyneen mielen avulla jaksoimme hioa työtä syksyn psykoterapiakurssin rinnalla. Syksyn jäsennys ja uusi ajatustyö lisäsi omaa ymmärrystä aiheesta, tuloksista ja niiden käytännön sovelluksista. Palautimme työn aivan vuoden loppumetreillä ennen psykologiharjoitteluun siirtymistä. Työ hyväksyttiin ja arvioitiin tammikuussa 2014. Matkan varrella saimme mahdollisuuksia esitellä tutkimusta sekä Psyconin omalle väelle että asiakasyrityksille. Iloksemme aihe herätti myös kiinnostusta harjoittelupaikoissamme työterveyshuollossa. Näin keväällä 2015 muistelemme graduprosessia hymy huulilla. Ajatuksemme prosessin antoisuudesta ja opettavaisuudesta osoittautuivat todeksi matkan varrella, ja yhteisen tekemisen voima kantoi läpi haastavienkin vaiheiden. Päällimmäisenä kokemuksesta jäi kiinnostus tutkimuksen tekemistä kohtaan: vaikka olemmekin tällä hetkellä suuntautuneet kliinisen työn tekemiseen, ajatukset jatko-opinnoista tuntuvat kummastakin houkuttelevalta vaihtoehdolta jossain uran vaiheessa. Pipsy-posti 2 2015 s. 13 Pipsyläisiä-haastekirjoitus Hannu Soronen: Miten minusta ei tullut astronauttia Mars-lennolle Päätymiseni psykologian pariin oli osittain sattuman noppaleikkiä. Aiempi suunnitelma kouluttautua fyysikoksi ja tähdätä ensimmäiselle miehitetylle Marsmatkalle joutui hylättyjen koriin, koska arvio kyseiselle matkalle sijoitettiin silloin 2050-luvulle enkä uskonut 80+ -vuotiaana kestäväni painottomuuden rasituksia. Huolellisen tutkailun jälkeen päätin ensisijaisesti opiskelupaikkakunnan, jonka tuli olla Tampere. Rovaniemeläiselle mammanpojalle Oulu ei käynyt missään nimessä, koska napanuora ei olisi tuosta etäisyydestä vielä katkennut. Helsinki ja Turku - ei todellakaan! Tampere voitti Jyväskylän rockin ja elokuvan voimalla. Tämän päätöksen jälkeen psykologia haarukoituikin helposti tarjolla olleista aineista. Toisella yrittämällä opinnot käynnistyivät ja olivat hyvin lähellä myös tyssätä jossain toisen ja kolmannen vuoden vaiheilla. Värikkään ja kiistellynkin lehtorin Pehr Charpentierin sosiaalipsykologian koulutusohjelmaan kuulunut ryhmätyön opintokokonaisuus palautti teoria- ja statistiikkateosten uumeniin kadonneen luottamukseni psykologisen työn mahdollisuuksiin. Omakohtainen ja intensiivinen työstäminen pahamaineisissa "kasvuryhmissä" osoitti jakamisen voiman ja draamapohjaisen toiminnallisen työskentelyn tehon. Opintojen loppupäässä oli siihen aikaan tapana pyrkiä vähentämään opintolainan ottoa ja käydä töissä. Niinpä joulun pyhät ja kaikki lomajaksot kiersin tamperelaisia sairaaloita perushoitajan ja kokemuksen karttuessa myös mielisairaanhoitajan epäpätevänä sijaistajana. Se oli sitä aikaa. Kehitysvammaisten kesäleirit ja eri vammaisjärjestöjen sopeutumisvalmennuskurssien toiminta tulivat myös tutuksi. Cortexissa hääräämisen loogisena jatkeena löysin melko pian itseni myös Pipsyn johtokunnasta. Siellä hurahti viisi kautta. Pipsy-postin haalarit puin jossain vaiheessa ylle ja uudistin lehden taiton. Mitähän tulikaan tehtyä, kun sama ulkoasu on vieläkin voimassa yli 20 vuotta myöhemmin? Saa siihen koskea; uudistaminen on jopa toivottavaa! Pipsyn nettisivut väsäsin pystyyn ensiaallossa joskus 90-luvun lopussa ja keskustelufooruminkin sinne ymppäsin - ennenkuin edes Liitolla oli vastaavaa. Ja Elfin Riitalle foorumin tärkeyttä maantieteellisesti hajanaisen jäsenkunnan yhdistäjänä silloin vaahtosin. Se kannatti. Pipsy-posti 2 2015 s. 14 Salon Jukka ja Paappasen Esa puhuivat meikäläisen jollain konstilla suoraan Psykologiliiton hallitukseenkin, jossa pääsin seuraamaan valtakunnan tason tapahtumia neljän vuoden verran ja sen perään valtuustossa kuusi vuotta. Bergmanin Ilsen pestiä varten kirjoittaman suosituskirjeen olen kehystänyt ja heikkoina hetkinä kaivan sen esiin ja luen huolella nieleskellen. AY-kierroksen merkittävin päätös, jossa olen ollut mukana, oli Liiton päätös irrottautua palkkauksen osalta KV-TESin hinnoittelusta. Se oli erinomainen päätös. Liiton hallituksessa toimi valtavan taitavia ja asialle omistautuneita ihmisiä, joiden kanssa työskentelystä olen ylpeydestä pörheä. Yhdistystoiminnassa puuhailu on ehdottoman kannattavaa ja tärkeää niin ammattikunnan kehittymisen kuin henkilökohtaisen hyvinvoinnin kannalta. Opintojen kalkkiviivoilla oli tehtävä tilit asevelvollisuuden kanssa ja palveluksen suorituspaikaksi haarukoitui lopulta Alatalon Mikon jalanjäljissä TAYS. Marssin Tytti Riidan rekryhaastatteluun edellisen illan "poikien illan" inspiroimana pää kaljuksi ajeltuna mutta takaraivolle 30cm harekrishna-palmikko jätettynä. Tytti myöhemmin paljasti, että tämä kampaus sai hänet lopulta vakuuttuneeksi, että tämmöinen kaveri kannattaa ottaa hommiin. Tuon pakollisen lähes vuoden jakson aikana poukkoilin sijaistajana neurolla, neurokirurgialla ja kuulokeskuksessa, jonne lopulta jäinkin pidemmäksi aikaa. Kuulon kuntoutus oli innostavan moniammatillista työtä ja salli ryhmämenetelmien osaamisenkin hyödyntämisen sopeutumisvalmennuksen kautta. Parin vuoden tehtävien hoidon jälkeen työ vakinaistettiin ja 1995 siihen perustettiin virka - luultavasti viimeisiä virkoja, joita TAYSiin perustettiin - ja tulin nimitetyksi siihen. Virkaa hoidin kevääseen 2001 asti. Yhdeksän vuoden aikana yhteiskunta muuttui kovalla kädellä ja se näkyi myös sairaalatyössä jatkuvana talouden kireytenä ja sen myötä ahdistavana puolustustaisteluna resursseista ja vaivalla rakennetuista hyvistä käytännöistä. Tämä yleinen kireily ja tehtäviin rutinoituminen motivoi lopulta lähtemään muualle. Irtisanouduin pysyvästä virasta ja siirryin tuttavapiirin hämmästykseksi Tampereen teknillisen korkeakoulun palkkalistoille hankkeeseen, jossa tutkittiin käyttäjien suhtautumista uuteen teknologiaan tai "multimediaan" kuten sitä silloin nimitettiin. Povattiin yleisesti, että niin sanottu "verkkojen verkko" ja kannettavat matkapuhelimet saattaisivat mullistaa yhteiskunnan perinpohjin ja siinä olisi hyvä olla ihmistieteilijöidenkin mukana. Kaltaiselleni tekniikkaintoilijalle tämä sopi erittäin hyvin. Mielikuvat ja ennakkoluulot insinöörimaailman putkiaivoisuudesta karisivat jo ensi metreillä. Kukkaisteekkareiden lisäksi insinöörikunta olikin ilahduttavan rönsyilevää ja renessanssihenkistä väkeä. Työt Ihmiskeskeisen teknologian ja Rakennustalouden yksiköissä sisälsivät paljolti haastattelututkimusten suunnittelua, toteutusta ja analysointia - peruspsykologisia tehtäviä siis. Pipsy-posti 2 2015 s. 15 Elämänkriisien sijaan teemoina vain olivat tietotekniikasta syrjäytyminen, älykodissa asuminen, julkisten palveluiden sähköistäminen - isoja otsikoita, jotka kuitenkin koskettavat meitä kaikkia. Myös opettamista ja projektihallintoa tuli mukaan työvuosien myötä. Tämä oli mielekästä, tämä oli sitä mitä halusin tehdä: ajan hermolla, mutta merkityksellistä. Mutta sitten pelikentälle astui taas kerran kiristyvä talous ja organisaatiomyllerrykset, joiden tuloksena korkeakoulusta tuli yliopisto, laitoksista tiedekuntia, yliopisto valtiollisesta laitoksesta säätiöpohjaiseksi yritykseksi ja alati jatkuvat yhdistymissuunnitelmat kansainvälisine sivujuonteineen. Työn mielekkyys katosi ikkunasta kuin Tekesin rahoitukset hankkeille. Työtila vaihtui kuudesti ja avokonttoreiden keskittymishelvetti tuli omin korvin lihaksi. Työyksikön sijaintia hallintohimmelissä sahattiin edestakaisin ja pienen työntekijän rooliksi jäi ihmetellä sitä kaikkea energiaa jota tähän palapeliin käytettiin. Ratkaisuni oli lähteä kokeilemaan omia siipiäni freelancerina tutkimuskonsultoinnin parissa. Uskoin, että osaamiseni haastattelu- ja sähköisten kyselyiden tekemisessä riittäisi kantamaan ainakin kohtuullisen toimeentulon verran. Yritystoiminnasta oli kokemuksia jo TAYSin ajoilta, jolloin olin osakkaana työtovereiden perustamassa yhtiössä, joka toteutti sopeutumisvalmennuskursseja julkiselle sektorille. Ajoitus uuden toiminnan aloittamiseen ei varmaan olisi voinut olla epäonnisempi, sillä silmille hypännyt lama sulki käytännössä kaikki tutkimusrahoituksen hanat yrityksissä ja muissa organisaatioissa. Eikä tuo tilanne ole kuulemani mukaan juuri muuksi muuttunut. Alkuun kohtuullisesti lähtenyt toiminta näivettyi syksyllä 2012 totaalisesti ja oli vedettävä kirpeät johtopäätökset ja palattava töiden hakuun. Samassa yhteydessä oli aika muutenkin käydä elämän tasetta arvioivalla silmällä läpi: takana 20 vuotta töitä putkeen ja samanmoinen tuubi vielä edessä. Mikä on työn asema omassa elämässä; mitä muuta haluan olla kuin psykologi; missä mieleni nauttii? Omakohtainen kokemus erinomaisesta työterveyshuollosta ja lähipiirin kollegoiden kanssa käydyt keskustelut herättivät kiinnostuksen työterveyden suuntaan. Sattuman saattelemana avautui sijaisuus PSHP:n työterveysasemalla ja hämmentävän nopealla aikataululla huomasin olevani Finnmedi 5:ssä ottamassa vastaan uupuneita ja masentuneita sairaanhoitajia, lääkäreitä ja muuta sairaalan henkilökuntaa. Puolessa vuodessa tunsin kuitenkin olevani kuin kotona sekä työn sisällössä että mainiossa työyhteisössä. Leivon Päivi toimi graniittisena peruskivenä, jonka varassa saattoi rauhassa ja turvallisesti opetella työn ja talon erityispiirteitä. Tällä polulla olen edelleen, vaikkakin nyt Tullinkulman työterveyden puolella. Asiakkaat ovat hieman erilaisia koulutustaustoista johtuen, mutta inhmilliset teemat ja psykologisen työn kohteet eivät. Työ tuntuu palkitsevalta ja mielekkäältä ja tätä on hyvä jatkaa. Horisontissa häämöttää taas organisaatiomyllerryksiä - ehkä ne tällä kertaa tietävät hyvää. Pipsy-posti 2 2015 s. 16 Työuralta nostaisin kaksi projektia esille, joissa mukana olemisesta olen tuntenut ylpeyttä. TAYS:n kuulokeskuksessa käynnistettiin kovasta vastustuksesta huolimatta 90-luvun loppupuoliskolla sisäkorvaistutteiden asennukset syntymäkuuroille lapsille ja kuuroutuneille aikuisille. Toiminta on nykyään vakiintunutta ja ymmärtääkseni myös aiempien kiivaiden vastustajien hyväksymää. TTY:n ja Tampereen yliopiston yhteisessä Täplä-nimisessä projektissa toteutettiin puheohjauksella toimiva televisio, jota pilotoitiin näkövammaisilla ja liikuntavammaisilla käyttäjillä. Puheohjauksella poistettiin esteet mm. nauhoitusten tekemiseen ja ohjelmaoppaan käyttöön. Näkövammaisten keskusliiton edustaja totesi projektin päättyessä, että toteutus oli "maailman kärkiluokkaa". Nythän puheohjattavia telkkareita on jo kaupan hyllyllä ja ne arkipäiväistyvät jokaisen ulottuville. Näissä molemmissa projekteissa yhdistyy tekninen toteutus ihmisten arkea ja elämää mullistaviin muutoksiin. Muutos on pohjautunut sille, että joku oivaltaa ensin ongelmakohdan ja työstää sen jälkeen älyllisesti siihen soveltuvan ratkaisumallin. Usein on tuntunut, että vaikeinta ei ole ratkaisujen keksiminen, vaan aitojen ongelmien havaitseminen ja tunnistaminen sellaisiksi. Valmistumisen jälkeen olen halunnut sitoutua pitkäaikaisiin työsuhteisiin ja työn imun lisäksi olen kokenut, että toimiva työyhteisö - ja lähinnä sen hersyvä huumorikulttuuri - on ollut keskeistä homman toimivuudelle. Rehevä työpaikkahuumori vastaa vähintäänkin tonnin palkanlisää. Olen ollut onnekas kun aina olen sellaiseen yhteisöön päätynyt. Työn lisäksi löydän itseni usein junnufutiksen parista ja meille noinnelikymppisille ominaisesti olen tietysti aloittanut sähkökitaran soiton ja öljyvärimaalauksen vuosikymmenten tauon jälkeen. Laskuvarjokurssia odotellessa. Seuraavaksi itsensäpaljastajaksi haastan Facebookista löytämäni monitalentin kollegan Aitomaan Marian, jonka olen pari kertaa ystäväksi hyväksymisen jälkeen tavannut myös IRL. Pipsy-posti 2 2015 s. 17 Tiia Hyttinen: Opiskelijakolumni On siis kevät- Useimmat ihmiset tuntuvat rakastavan kevättä. Oikeastaan olen samaa mieltä, sillä mielestäni kevät on ainakin neljänneksi paras vuodenaika heti kesän, talven ja syksyn jälkeen. Se mitä kevät kellekin tarkoittaa taitaa vaihdella paljon. Toiset puhuvat keväästä jo helmikuussa ja toiset ajattelevat sen alkavan vasta kun pihalle tai parvekkeelle voi alkaa istuttaa kukkia. Minulle kevät on se vuodenaika jolloin talvilajien harrastaminen loppuu ja lumen ja kuuran peittämä luonto näyttää ankeat lehdettömät kasvonsa. Keväällä ei ulkona voi tehdä juuri mitään, kun on niin märkää ja sää muutenkin kalsea ja arvaamaton. Ei siis ihmekään että monien kevätrakkaus näyttää johtuvan yksinomaan siitä, että kevään jälkeen tulee kesä. Halutaan suunnata tulevaan, jättää vanha taakse sulavien lumien myötä ja toivottaa uudet tuulet omaan elämään saapuvien muuttolintujen myötä. Tämä tulevaisuussuuntautuneisuus taas sopii hyvin länsimaissa vallalla olevaan lineaariseen aikakäsitykseen: aika menee eteenpäin eikä mennyt koskaan palaa. Kevät on luonnon muutosten aikaa, joten se symboloi myös ajan eteenpäin menoa ja uuden kehitystä. Itsekin toki miellän ajan kuluvan eteenpäin, mutta vuosien ajattelen suoraviivaisen janan sijaan olevan ympyrä. Jos vuosiympyrän ajattelisi kellona, syksy alkaisi kellotaulussa siinä jossain kello yhden ja kahden väliltä. Syksyllä olen yleensä energiaa ja intoa täynnä, elämä tuntuu helpolta, opiskelutkin sujuvat. Siitä onkin helppo lasketella alamäkeä aina ympyrän pohjalle, eli kuuteen asti. Joulu ja uusi vuosi vietetään ympyrän pohjalla ihmetellen joka puolella kohoavaa vuotta, niin mennyttä kuin tulevaa. Sitten alkaa kiipeäminen kohti kesää. Alkuvuodesta mäki on vielä loiva, mutta maalis-huhtikuun taitteessa, eli kellotaulun yhdeksikön kohdalla mäki on miltei pystysuora. Deadlinet ja kasaantuvat koulutyöt uuvuttavat, ja mitenkäs se kesän rantakunnon laita? Näin toukokuussa olemme onneksi jo hypänneet kellotaulun ulkoreunalle ja mäki on alkanut loiventua – ehkä tästä selvitään. Elämä kesällä eli kellotaulun kaari noin 11– 13 muistuttaa Sound of Music elokuvan kirmailua yli vihreiden kukkuloiden. Kesä on ohi nopeasti, mutta siitä on helppo siirtyä lempeään syksyyn – ja niin ympyrä alkaa alusta. Pipsy-posti 2 2015 s. 18 Mistä vuoden hahmottaminen ympyrämalliin voisi kummuta? Pelkistä samana vuosittain toistuvista kuukaudennimistä se ei voi johtua, sillä toistuvathan viikonpäivätkin aina samoina, mutta en silti ajattele viikkoja ympyränä, vaan janana, jossa viikonpäivät ja viikot seuraavat toisiaan kronologisesti. Jotain vaikutusta on varmasti Suomen selkeillä vuodenajoilla, jotka toistuvat vuosittain selkeissä sykleissä. Todennäköisesti suurin syy on kuitenkin koululaitoksessa ja myös yliopiston toimintatavoissa, joissa vuodet toistavat aikalailla samaa kaavaa. Lineaariseen aikakäsitykseen kuuluva tulevaisuuteen suuntautuminen ja jatkuvan kasvun ajatus voi estää nykyhetkessä elämisen. Toisaalta oman vuosiympyräni suoristaminen janaksi voisi auttaa siinä, etten näkisi kevättä vain ylämäkenä joka täytyy selvittää ja alkaisin nauttia siitä. Yhtä kaikki, ajan hahmottamisen erot ihmisten välillä ovat mielestäni mielenkiintoisia ja näillä eroilla voi olla yllättäviä vaikutuksia sille, mitä kulloinkin ajattelemme, muistamme ja tunnemme. Pipsy-posti 2 2015 s. 19