Pami Aalto et al., Pohjoismaiden sähköenergiajärjestelmät 2030
EL-TRAN analyysi 4/2016 (kesäkuu 2016); www.el-tran.fi; @Eltranteam teknologianeutraalisuuspyrkimys ylläpitävät vakiintuneita valintoja. Samat syyt pidättelevät rohkeampaa riskinottoa bioenergian valitsemiseksi kansallisesti edistettäväksi ykkössektoriksi Suomessa. Pohjoismaista yhteistyötä kannattaa jatkossa ohjata erityisesti siirtoyhteyksien ja verkon kehittämiseen, kysyntäjoustojen toteuttamistapoihin, rakennusten energiatehokkuusmääräysten kehittämiseen, vehicle-to-grid (V2G) ja vehicle-to-home (V2H) – ratkaisujen potentiaalin selvittämiseen joustojen ja energiavarastojen toteuttamiseksi sekä tehopiikkien hallitsemiseksi, erilaisiin kaasuratkaisuihin, samoin kuin paikallisiin uusiutuviin resursseihin nojaavien järjestelmien, mukaan lukien energiasaarekkeiden kehittämiseen haja-asutusalueiden ja vientimarkkinoiden ratkaisuiksi. Lisäksi on kehitettävä vertailukelpoista, yhteispohjoismaista tilastointia ja monitieteisempää, koko yhteiskunnan muutostarpeet kokonaisvaltaisesti huomioivaa tutkimusta. Pohjoismaiden sähköenergiajärjestelmät 2030: yhteiseen päästötavoitteeseen eri polkuja pitkin? Pami Aalto,a Pirkko Harsia,b Iida Jaakkola,a Jukka Konttinen,c Anna M. Oksa,a Topi Rönkkö,c Jaakko Sorri,c Pasi Toivanena a = Tampereen yliopisto b = Tampereen ammattikorkeakoulu c = Tampereen teknillinen yliopisto [Keskusteluversio 14.6.2016] ISBN: Suomen sähköjärjestelmää uudistettaessa on syytä arvioida Tanskan pyrkimysten ja kokemusten soveltuvuutta koko suomalaisen yhteiskunnan osallistamiseksi. Voidaan myös pohtia, toteuttavatko teknologianeutraaliuden periaate ja bioenergian nykyinen tavoitetaso optimaalisesti pienehkön maan taloudelliset ja yhteiskunnalliset intressit, vai olisiko Suomen mahdollista ottaa enemmän riskejä. Pohjoismaisen yhteistyön kehittäminen puolestaan voisi tasata V2G- ja V2H –ratkaisujen kokeiluriskejä niiden kanssa osittain kilpailevan, Suomelle tärkeän biopolttoainesektorin intressit huomioiden. Toimitusvarmuustavoitteissa Suomen toistaiseksi kovin yksinäisenä esittämä painotus omavaraisuuteen tuskin tuottaa resurssi- ja kustannustehokkaita tai pohjoismaista ja EU-tason yhteistyötä edistäviä ratkaisuja. Norjan, Ruotsi ja Tanska ovat kukin jo muotoilleet omia 2030-tavoitteitaan matkalla kohti hiilivapaata sähköenergiajärjestelmää vuoteen 2050 mennessä osin omaehtoisesti, osin reaktiona Pariisin 2015 ilmastosopimukseen. Vaikka Norjan muutospaineet ovat pienimmät, maa lupaa nettohiilidioksipäästöjen nollaamista vuoteen 2030 mennessä. Tanska tavoittelee kokonaan uusiutuvaa sähkön ja lämmön tuotantoa 2035 mennessä sekä hajautetumpaa, koko yhteiskuntaa muuttavaa järjestelmää. Ruotsin kokonaan uusiutuvaa tuotantoa koskeva tavoite on asetettu vuodelle 2040. Suomi on perinteisesti ennen kaikkea pyrkinyt toteuttamaan EU-velvoitteensa päästöissä, uusiutuvassa energiassa ja energiatehokkuudessa. Kuten EU, myös Suomi vasta valmistelee omia tarkempia 2030-tavoitteitaan. Pohjoismaissa omat, historiallisesti kehittyneet ratkaisut ja sekä laajemmat taloudelliset ja yhteiskunnalliset intressit ja niitä ajavat eturyhmät muokkaavat tavoitteenasettelua. Suomen ja Ruotsin energiaintensiivinen teollisuus sekä 1. Ongelma: ovatko pohjoismaiden tavoittelemat sähköenergiajärjestelmät yhteisellä polulla? 1a. Tausta Pohjoismaat ovat sitoutuneet siirtymään hiilivapaisiin energiajärjestelmiin vuoteen 2050 1 EL-TRAN analyysi 4/2016 (kesäkuu 2016); www.el-tran.fi; @Eltranteam mennessä (Nordic Energy Research 2013). Vuosi 2050 on kuitenkin varsin kaukana, ja sitä kohti voidaan edetä useita vaihtoehtoisia polkuja. Norja on sitoutunut samaan tavoitteeseen, ja neuvottelee EU:n kanssa maatalouden, liikenteen ja rakennuskannan sisällyttämisestä sen alle. Suomi, Ruotsi ja Tanska ovat sitoutuneet EUalueen 27 % uusiutuvan energian tavoitteeseen ja 27 % energiatehokkuusparannukseen vuoteen 2030 mennessä. Pariisin 2015 globaalin ilmastosopimuksen tavoitteiden täyttäminen edellyttää kuitenkin kunnianhimoisempaa politiikkaa. Sitran selvitys esittää EU:lle 50-75%:n ja Suomelle 60 %:n päästövähennystavoitetta Pariisin sitoumuksiin vastaamiseksi (Rocha ym. 2016). Vaikka kyseessä on vain selvitys, edessä on nopeutettu siirtyminen hiilivapaaseen uusiutuvaan energiaan, vähähiilisempiin polttoaineisiin, tehokkuusparannuksia, teknologiapanostuksia järjestelmässä sekä tuntuvia muutoksia ihmisten arkielämässä. Huomattavasti konkreettisempi kysymys onkin, mitä aiotaan saavuttaa välietappina vuoteen 2030 mennessä. Osa vuotta 2030 koskevista ratkaisuista on toki jo lukittu. Näihin lukeutuvat esimerkiksi vesivoiman suuri osuus Norjassa ja Ruotsissa sekä ydinvoiman keskeinen rooli Suomessa. Uusia polkuja avaaviin hankkeisiin puolestaan lukeutuvat muun muassa Suomen ja Ruotsin uudet ja rakenteilla olevat LNG-kaasuterminaalit, tuulivoimapuistot kuten 1000 MW Fosen Vind – hanke Norjassa ja 3000-3500MW Markbygden – hanke Ruotsissa, Helenin aurinkopaneelien pienimuotoiset vuokrakokeilut Suvilahden voimalassa sekä valmistella olevat sähkön 1400MW siirtoyhteydet Norjasta Britanniaan ja Saksaan. Nämä eri kokoiset hankkeet tuovat kukin vähähiilisempiä polttoaineita liikenteen ja teollisuuden käyttöön ja hiilivapaasti tuotettua sähköä verkkoihin. Samalla esimerkiksi Marjamäen teollisuusalueelle Lempäälään suunnitellaan sähköverkosta irrotettavaa, kaasuaurinkovoima- ja varastoratkaisuja hyödyntävää energiasaarekekokeilua. Uudet ratkaisut ovat siis paitsi suuria ja pieniä, samalla kun ne edistävät sekä rajat ylittävää verkostojen kehittämistä että paikallisuutta ja hajautusta. Norja, Suomi, Ruotsi ja Tanska yhdessä Baltian maiden ja Britannian kanssa muodostavat Nord Pool –sähkömarkkinan, jonka piirissä tuotetaan jo nyt kolmannes EU-alueen uusiutuvasta energiasta, pääasiassa vähähiilisesti, ja jolle osallistuu yrityksiä 20:stä maasta. Nord Poolin pohjoismaisten ydinjäsenten tekemät ratkaisut vuotta 2030 ajatellen vaikuttavat myös laajalti naapurustossa ja EU-alueella. Vaikka tavoitteenasettelun punainen lanka on päästöjen vähentäminen, valinkauhassa ovat myös siihen liittyvä tutkimuksen ja osaamisen kehittäminen, kilpailu eri sähkön-ja lämmöntuotantotapojen välillä, energialiiketoiminnan mahdollisuudet ja sen yhteiskunnalliset ulottuvuudet kuten verotus ja työllisyys; samoin kuin resurssien käytön tehokkuus sekä sähkön ja lämmön toimitusvarmuus. Tässä analyysissa esitämme, että päästötavoitteiden toteuttaminen väistämättä edellyttää kannanottoa myös näihin laajempiin taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin tavoitteisiin. Pohdimme, kuinka Nord Poolin neljä pohjoismaata aikovat sovittaa nämä tavoitteet yhteen sähköjärjestelmäänsä uudistaessaan. Jotkut vuoden 2030 ratkaisuista ovat täysin avoinna. Osa niistä tulee olemaan kuluttajien valintoihin nojaavia ja siten vaikeasti ennakoitavia. Lämpöpumput saavuttivat kahdessa vuosikymmenessä noin 60 %:n osuuden suomalaisissa uudispientaloissa (Sulpu 2016). Vuonna 2015 Suomessa asennettiin viisinkertainen määrä aurinkovoiman kapasiteettia edellisvuoteen verrattuna. Vaikka teollisen mittakaavan tuotanto Suomesta toistaiseksi puuttuukin (Lovio ja Liuksiala 2016), aurinkovoima saattaa olla seuraava heikosti ennakoitu muutosaalto. 1b. Mitä tietoa tarvitaan? Yhteisellä ja Eurooppaan edelleen yhdentyvällä sähkömarkkinalla tarvitaan valintojen tueksi systemaattista vertailevaa tietoa kunkin pohjoismaan politiikasta vuotta 2030 ajatellen. Tällä hetkellä sellainen tieto on vähäistä. Suurin osa tutkimuksesta koskee yksittäisiä maita. EU-politiikka sitoo Suomen, Ruotsin ja Tanskan toistaiseksi 40 % vähennystavoitteeseen hiilidioksidipäästöissä vuoteen 2030 mennessä. 2 EL-TRAN analyysi 4/2016 (kesäkuu 2016); www.el-tran.fi; @Eltranteam pohjoismaista energiayhteistyötä lisätä, ja jos, niin millä alueilla?; 4) mitä Suomi voi oppia muilta pohjoismailta? Muutama tutkimus vertailee eri Pohjoismaiden ratkaisuja esimerkiksi biomassan, aurinko- ja tuulivoiman osalta (Ratinen ja Lund 2015; Salomón et al. 2011). Ruotsin vuoden 2025 jälkeisiä energiapoliittisia valintoja on pohjustettu tarkastelemalla Suomen, Norjan, Ruotsin ja kahdeksan muun kehittyneen maan ratkaisuja (Tillväxtanalys 2015). Nordic Energy Technology – raportit (Nordic Energy Research 2013, 2016) tarkastelevat vuoden 2050 ratkaisuja energiajärjestelmän tasolla ’bottom up’mallinnusta ja tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä yhdistellen. Vaikka vuoden 2016 raportti sisältää myös kaupunkitason tapaustutkimuksia, eivät nämä muuten arvokkaat tutkimukset kerro paljoakaan yksittäisten maiden välitavoitteista tai niiden näkemistä konkreettisista ratkaisuista – eli siitä, kuka tekee mitä, erityisesti sähköenergiajärjestelmän osalta, ja koska. Pohjoismaiden tasolla on myös tutkittu, miten sähkönsiirtoyhteydet toimivat, kun kasvava ja voimakkaasti vaihteleva määrä uusiutuvasti tuotettua sähköä syötetään verkkoon (Farahmand et al. 2015; kts. myös Nordic Energy Research 2016). 2. Metodiset ratkaisut ja aineisto: mitä pohjoismaiden julkiset asiakirjat kertovat? Vertailumme lähtökohtana on jako sähköenergiajärjestelmään, sitä ohjaavaan politiikkaan ja edelleen niihin tavoitteisiin, joihin politiikka perustuu. Hiilivapaampaan järjestelmään siirtyminen koskettaa paitsi energiajärjestelmän infrastruktuuria, niin myös taloutta ja yhteiskuntaa laajalti (Fouquet ja Pearson 2012). Kansalaisten, heidän kulutusvalintojensa ja edustamiensa eturyhmien rooli nousee keskeiseksi. Tavoiteltua hiilivapaampaa siirtymää ei tapahdu, jollei koko yhteiskunta tue sitä. Siksi painotamme sähköjärjestelmää – tuotantoa, verkkoa ja kulutusta – ohjaavaa politiikkaa ja tavoitteita. Aineistonamme ovat Norjan, Suomen, Ruotsin ja Tanskan vuotta 2030 koskevat ja sivuavat, keskeisimmät julkiset politiikka-asiakirjat: julistukset, sitoumukset, energiastrategiat, tiekartat ja politiikan pohjana toimivat skenaariot. Kunkin maan tuottama julkinen aineisto vaihtelee poliittisen sitovuutensa ja yksityiskohtaisuutensa osalta ja maakohtaisen vaali- ja politiikkasyklin mukaan. Tämä vaihtelu on luonnollista. Sen kanssa kukin Pohjoismaa joutuu myös elämään suunnitellessaan globaalia, EU-tason tai pohjoismaista yhteistyötä sähköenergian saralla. Siten tätä vaihtelua politiikkatavoitteissa eli vuoden 2030 järjestelmän hahmottamisessa on myös mielekästä tutkia, vaikka kaikkien maiden aineistot eivät olekaan täysin yhteismitallisia. Tarvitsemme lisää tietoa siitä, mihin ratkaisuihin pohjoismaat aikovat sähköjärjestelmänsä perustaa 2030-luvulla ja miten nämä ratkaisut tukevat niiden keskinäistä yhteistyötä. Erityisen heikosti tunnemme sähköjärjestelmää ohjaavan politiikan. Vaikka pitkän tähtäimen tavoitteet järjestelmän yleispiirteiden osalta ovat selviä, on epäselvää, miten keskipitkän tähtäimen energiapolitiikka palvelee tavoitteiden saavuttamista. Tästä näkökulmasta kenties kiinnostavin aiempi tutkimus koskee eri eturyhmien roolia (esim. Tillväxtanalys 2015). Norjassa voimakkaimpia eturyhmiä ovat olleet ensin vesivoimasektori ja sitten maakaasusektori , joka on ajanut hiilen talteenottoteknologioita (CCS, carbon capture and storage) maalle parhaiten soveltuvana ilmastotoimena. Tanskassa tuulivoimasektori on ’saavutettuja etuja’ puolustava kansallinen ala (Moe 2014). 3. Tulokset 3.1 Kohti hiilivapaampaa järjestelmää: kun naapurit asettavat riman korkealle, seuraako Suomi perässä vai tarkkailee? Norjan sähköenergiajärjestelmä on jo pitkään perustunut käytännössä kokonaan vesivoiman tuotantoon (jopa 98 % uusiutuvaa). Silti Norja tavoittelee vuoteen 2030 mennessä 30 % pudotusta maan energiaintensiteetissä, joka vuonna 2014 oli Ruotsia matalampi ja vain hieman pohjatuloksen tehnyttä Tanskaa Tässä analyysissa kysymme: 1) mitä Norja, Suomi, Ruotsi ja Tanska tavoittelevat sähköjärjestelmää uudistaessaan vuoteen 2030 mennessä?; 2) ovatko tavoitteet yhteensopivia?; 3) kannattaako 3 EL-TRAN analyysi 4/2016 (kesäkuu 2016); www.el-tran.fi; @Eltranteam korkeampi. Suomen bruttokansantuotteen kasaaminen vaatii Norjaan verrattuna yli puolitoistakertaisen energian tuotannon. Suomen pitkän aikavälin käyrä on silti laskeva, kuten kolmen pohjoismaisen verrokkimme (Weber ja Smith 2016: 107). Ruotsi pyrkii yli 50 prosentin uusiutuvan energian osuuteen energian loppukäytössä vuoteen 2020 mennessä, mutta saavutti tavoitteensa jo 2012. Uusiutuvien polttoaineiden osuustavoite on 10%, kun toteutuma on jo nyt lähempänä 20 prosenttia. Kaikkiaan biopolttoaineet muodostavat jo 56 % Ruotsin uusiutuvasti tuotetun energian kulutuksesta (Statens energimyndighet 2015: 48-49). Samalla Ruotsi haluaa saavuttaa 40 % päästövähennystavoitteen jo 2020 niiden päästöjen osalta, jotka eivät kuulu Euroopan päästökauppa järjestelmään (European Emissions Trading, ETS). Ruotsin hallitus ja osa oppositiopuolueista sopi kesäkuussa 2016 100 %:n tavoitteesta sähkön uusiutuvalle tuotannolle vuoteen 2040 mennessä. Norjan parlamentin energia- ja ilmastokomitea on kesäkuussa 2016 asettanut tavoitteeksi laskea maan nettohiilidioksidipäästöt nollaan vuoteen 2030 mennessä (Reuters 2016). Norja suunnittelee nostavansa uusiutuvien energianlähteiden osuuden energian kokonaiskulutuksessa 67.5 prosenttiin vuonna 2020. Kun vuonna 2013 osuus oli 65.5 %, ei tavoite ole kaukana. Useita keinoja mainitaan: esimerkiksi uusiutuvasti tuotettuun sähköenergiaan perustuvat liikenneratkaisut kuten valtion jo nyt verohelpotuksin tukemat sähköautot sekä uudet lämmitysratkaisut – öljyn ja kaasun viejä Norja suunnittelee öljylämmityksen kieltämistä kotitalouksissa ja muissa rakennuksissa vuoden 2020 jälkeen (Det kongelike olje- og energidepartement 2016: 10). Öljyntuottaja ja -viejä Tanska tavoittelee irtautumista kivihiilestä sekä öljystä lämmityksessä vuoteen 2030 mennessä. Sähkön ja lämmön tuotanto perustuisi kokonaan uusiutuvaan energiaan vuoteen 2035 mennessä (The Danish Government 2011: 5-19). Kasvihuonekaasujen päästöt putoaisivat 40 % vuoteen 2020 mennessä (The Danish Government 2011: 4). Vuonna 2050 energian kulutus perustuisi kokonaan uusiutuviin lähteisiin. Norja eroaa muista Pohjoismaista korostaessaan hiilen talteenotto- ja varastointiratkaisuja päästöjen vähentämisessä – vaikka yhteispohjoismainen tutkimus näkee nämä välttämättömänä osaratkaisuna vuoden 2050 päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi (Nordic Energy Research 2013). Silti vuonna 2013 pysäytettiin Mongstadin koelaitoksen laajennus. Toistaiseksi talteenotto on käytössä vain Sleipnerja Snøhvit –maakaasukentillä, muttei yhdessäkään suuremmassa voimalaitoksessa. Suomen nykyiset, vuosina 2013 ja 2014 julkaistut viralliset päästö- ja uusiutuvan energian tavoitteet (TEM 2013, 2014) ovat erityisesti Tanskaa vaatimattomampia. Ne jäävät kauaksi Norjan jo pitkään korkeasta uusiutuvien osuudesta. Norjan viimeisintä, vuoden 2030 nollapäästölupausta vastaavaa ei Suomella vielä ole. Suomen ja Ruotsin tavoitteidenasettelua päästöissä ja siihen liittyvässä fossiilisten polttoaineiden korvaamisessa uusiutuvilla on viime aikoihin jarruttanut raskaan teollisuuden tuottama polkuriippuvuus edullisesta sähköstä (vrt. Tillväxtanalys 2015). Suomi korkean energiaintensiteetin maana liittää päästötavoitteensa toimitusvarmuuteen eli fossiilisten, kotimaiseen kulutukseen tarkoitettujen tuontipolttoaineiden vähentämiseen ja sen vaikutukseen vaihtotaseeseen. Öljytuotteiden jalostusta Suomessa ei kuitenkaan nähdä ongelmana. Vuonna 2017 hyväksyttäväksi suunniteltuun energiastrategiaan kohdistuu paljon odotuksia. Suomi vasta valmistelee omia 2030-tavoitteitaan, ja toistaiseksi sitoutuu vain EU:n yhteiseen 20 % päästövähennystavoitteiseen 2020 mennessä. Lisäksi Suomi pyrkii puolittamaan tuontiöljyn käytön kotimaisessa kulutuksessa ja eroon hiilen käytöstä energiantuotannossa 2020-luvun aikana. Pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelman mukaan uusiutuvan energian osuus kulutuksesta pyritään nostamaan yli 50 prosenttiin 2020luvulla. Vuonna 2013 uusiutuvien energianlähteiden osuus energian kokonaiskulutuksessa oli 36.8 %; ja 2015 sähkön tuotannossa 45 % (Energiateollisuus 2016). 4 EL-TRAN analyysi 4/2016 (kesäkuu 2016); www.el-tran.fi; @Eltranteam 3.2 Millaista tutkimusta, kehitystä ja osaamista tavoitellaan hiilivapaamman siirtymän tueksi? kehitystoimintaan tekee tällä hetkellä Norja. Sen osoittama rahoitus on kaksinkertaista Suomen ja Tanskaan verrattuna, jotka puolestaan peittoavat Ruotsin. Norja nimeää prioriteeteikseen vesivoiman, aurinkoenergian, off-shore tuulivoiman, energiatehokkuuden ja joustavat energiajärjestelmät, mutta osoittaa valtaosan rahoituksestaan hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologiaan – ala, jossa Norja on rahoituksellaan koko Euroopan kärjessä (Energi21 2014: 28; Corsatea et al. 2015: 21). Suomi aikoo panostaa teolliseen ja insinööritieteelliseen cleantech-osaamiseen. Suomi mainitsee erityisesti bioenergian, jonka kasvumahdollisuudet tosin nähdään rajallisena. Silti Suomi sijoitti jo vuonna 2011 Ranskan jälkeen koko EU:ssa toiseksi eniten julkisia varoja bioenergiaan 44 miljoonan euron panoksella. Yritysrahoituksessa suomalaisten toimijoiden 16 miljoonan investointi riitti yhdeksännelle sijalle, saksalaisten yritysten sijoittaessa 319 miljoonaa (Corsatea et al. 2015: 25; kts. alla 3.4). Lisäksi Suomi aikoo satsata demonstraatioihin (TEM 2013: 40-42; TEM 2014: 57-59). Ruotsi puhuu yleisemmällä tasolla tutkimuksesta, kehityksestä, osaamisen lisäämisestä ja edullisempien uusiutuvan energian tuotteiden edistämisestä. Tutkimus korostetaa usein, kuinka hiilivapaampaan järjestelmään siirtymisen edellyttämät teknologiset ratkaisut ovat pitkälti jo olemassa (esim. Fawkes 2013: 83). Niiden keskinäinen vertailu, hienosäätö ja soveltuvuuden arviointi vaativat kuitenkin tutkimuksen, kehityksen ja osaamisen edistämistä laaja-alaisesti yhteiskunnassa. Tällä saralla Tanska tavoittelee rohkeimmin kansalaisten tietoisuuden ja osallistumismahdollisuuksien lisäämistä kotitalouksien energia- ja rakentamisratkaisuissa samoin kuin kuntien ja yritysten mukaan tempaamista (The Danish Government 2011; Klima- energi- och bygningsministeriet 2013). Maan jo aiemmin tekemien, hajautetumpaa tuotantoa suosivien päätösten avaamalla polulla tämä on looginen valinta. Se myös yhtyy oletukseemme, että käsillä oleva siirtymä koskee koko yhteiskuntaa. Tällöin nimenomaan sähkön ja lämmön kulutuksen sääntely ja politiikka korostuu aiemman tuotantokeskeisemmän politiikan sijaan. Tässä mielessä Tanska on edelläkävijä Pohjoismaiden joukossa. Tanskan painotus osaamiseen koko yhteiskunnassa ja laaja-alaiseen osallistamiseen herättää kysymyksiä. Ketkä suomalaisten yritysten suunnittelemia cleantech-ratkaisuja käyttävät, missä oloissa, ja millä vaatimuksilla? Mitkä laajemmat tavoitteet ohjaavat uuden teknologian käyttöönottoa, sitä ehkä hidastaen? Nämä ovat jatkossa ydinkysymyksiä Suomen energia-alan viranomaisille ja yrityksille – ovathan kuluttajien valinnat jo nyt käynnistäneet monia yllättäviä kehityskulkuja sähkö- ja lämpöratkaisuissa. Kotitalouksien lämpöpumppujen yleistymisen monimutkaiset vaikutukset sähkön kulutukseen ja kaukolämmön kysynnän vähentymiseen ovat eräs herättelevä esimerkki. Suomen 2013 asiakirja viittaa kuluttajien ohjaamiseen neuvonnan ja tiedotuksen keinoin sekä erityisesti joukkoliikenteeseen ohjaaviin hallinnollisiin ratkaisuihin (TEM 2013: 37). Vuoteen 2050 kurkottavassa tiekartassa mainitaan ’aktiiviset kuluttajat’, jakamistalous ja kuntatason toimenpiteet (TEM 2014: 60-65), mutta Lisäksi Tanska pyrkii tukemaan kotimaisia demonstraatiohankkeita esimerkiksi tuulivoiman, liikenteen, energiavarastojen, älyverkkojen ja 100 % uusiutuvaan energiaan perustuvien paikallisratkaisujen alueilla (esim. Samsøn pilottihanke). Tanska tavoittelee EU-rahoituksen kaksinkertaistamista tällä alueella noin miljardin Tanskan kruunun vuosittaisen rahoituksen ohella (The Danish Government 2011). Eniten julkisia varoja maa allokoi kuitenkin vielä vuonna 2011 bioenergiaan, polttokennoihin ja verkkoihin. Tuulivoimassa erityisesti tanskalaisten yritysten kehityspanos nosti maan kokonaisrahoituksen Euroopan kärkeen 534 miljoonan sijoituksella (Corsatea et al. 2015: 21, 88). Kolmen muun Pohjoismaan aikeet sijoittuvat selkeämmin uusiutuvan energian tuotantoteknologioiden saralle. Taloudellisesti merkittävimmät julkisrahoitteiset sijoitukset vähähiilisempään energiajärjestelmään siirtymiseen liittyvään tutkimus- ja 5 EL-TRAN analyysi 4/2016 (kesäkuu 2016); www.el-tran.fi; @Eltranteam kehittämistavoite konkretisoituu teknisiin ja hallinnollisiin ratkaisuihin. Milloin ja miten koko yhteiskunta osallistetaan, on epäselvää. odottavat maakaasun osuuden tuotannossa ja kulutuksessa pysyvän ennallaan tai laskevan (Taulukko 1), Norjalle on tärkeää, ettei EU:n energiaunionihanke johda yhteiseurooppalaiseen maakaasun toimitussopimus- tai ostoorganisaatioon (Government of Norway 2015), kuten Puolan silloinen pääministeri Donald Tusk politiikka-aloitteessaan kaavaili vuonna 2014. Vähäiset tavoitteet kaasuratkaisujen osalta eivät vaikuta vastaavan niiden laajaa potentiaalia hiilivapaammissa sähköjärjestelmissä. 3.3 Miten luodaan markkina, jossa myös erilaiset uusiutuviin resursseihin perustuvat sähkö- ja lämpöratkaisut kykenevät kilpailemaan? EU-lainsäädäntö ohjaa kilpailun edistämiseen sähkömarkkinoilla. Tämä tarkoittaa keskenään kilpailevia sähkön tuotantotapoja ja tuottajia. Samanaikaisesti uuden uusiutuvan tuotannon pitäisi kyetä murtautumaan markkinoille olemassa olevan hiilivapaan tuotannon eli ydinvoiman ja vesivoiman rinnalle, koska näiden lisäysmahdollisuudet ovat rajallisia. Ydinvoimaa jarruttaa yhteiskunnallinen tavoitteidenasettelu, kasvavat turvamääräykset ja niiden myötä hinta. Jatkossa se kilpailee nollatuotantokustannusenergian kanssa. Vesivoiman tekninen lisäyspotentiaali on rajallinen. Uusiutuvan tuotannon vaihtoehtojen lisääminen kasvattaa myös kuluttajien mahdollisuuksia vaikuttaa käyttämänsä sähkön ja lämmön tuotantotapaan. Tämän edistämiseksi eri EU-ja Pohjoismaat soveltavat erilaisia uusiutuvan tuotannon tukiratkaisuja. Taulukko 1: Maakaasu Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa 2013 ja 2030 (Energian 2013 kokonaistuotanto, TPES)(toe) Ruotsi 0,955 Suomi 2,856 Tanska 3,315 2030 0,9876 2,3887 2,799 Vaikka offshore-tuulienergia onkin yksi Norjan tutkimus- ja kehitysstrategian painopisteistä, maan hallitus ei pidä sen laajamittaista rakentamista realistisena lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä. Vesivoima ja maalle rakennettava tuulivoima nähdään kustannustehokkaampina vaihtoehtoina (Det Kongelike... 2016: 194). Norja suunnittelee muutoksia vesivoiman rakentamista koskevaan lainsäädäntöön. Se mahdollistaisi uusien voimaloiden rakentamisen tapauskohtaisesti projektin täyttäessä ympäristövaikutus- ja taloudellisen kannattavuuden vaatimukset (emt. 188-189). Norja on muuttanut myös energiayhtiöiden toimintaa koskevaa lainsäädäntöään: maa luopui viimeisenä pohjoismaana verkkomonopolista, ja vuoden 2021 alusta lukien myös alle 100,000 asiakasta palvelevien yhtiöiden tulee eriyttää juridisesti verkkotoiminnot tuotannosta ja jakelusta (emt., 74). Norjassa sähköautot ovat verotuettuja ja saavat käyttää bussikaistoja. Meriliikenteessä edistetään LNG- ja sähköisen latauksen ratkaisuja. Norja irtautuu hiljalleen Ruotsin vuodesta 2003 ylläpitämästä uusiutuvan energian sertifikaattijärjestelmästä, johon se liittyi vuonna 2012. Vuoden 2021 alusta uusia ratkaisuja tämän järjestelmän piirissä ei enää tueta. Investoinnit ovat menneet Ruotsiin muun muassa tuulivoiman verohelpotusten johdosta. Norjan vesivoima ei ole tuottanut haluttua hintatasoa (Det Kongelike… 2016: 198; TEM 2016:104). Ruotsi julkaisee oman selvityksensä tulokset syksyllä 2016 ja suunnittelee lakimuutoksia vuoteen 2018 mennessä. Norja on myös suuri maakaasun tuottaja. Maakaasu voi tukea hiilivapaampaan järjestelmään siirtymistä kivihiilen, öljyn ja kehitysmaissa käytettävien biopolttoaineiden korvaajana, vaihtoehtoisena maa- ja vesiliikennepolttoaineena, samalla kun kaasuturbiinivoimalat tuottavat tehokasta säätövoimaa (Smil 2015). Power-to-gas – teknologioita voidaan puolestaan hyödyntää energian varastoinnissa. Kun muut pohjoismaat Suomessa tavoitteenasettelu vuosien 2013 ja 2014 asiakirjoissa on sitkeästi pääasiassa tuotannon saralla, vaikka niissä on mainintoja 6 EL-TRAN analyysi 4/2016 (kesäkuu 2016); www.el-tran.fi; @Eltranteam myös kysynnän joustoista ja kuntatason toiminnan aktivoinnista. Suomi suunnittelee tukijärjestelmäremonttia. Tämänhetkisessä pohjaehdotuksessa pidetään parhaana tulevaisuuden ratkaisuna tarjouskilpailuun perustuvaa, pääosin teknologianeutraalia tuotantotukijärjestelmää (TEM 2016). Toistaiseksihan Suomi on tuulivoiman lisäksi tukenut syöttötariffeilla (tuotantotuilla) yhtälailla sähköä tuottavia biokaasuvoimaloita ja puupolttoainevoimaloita (metsähake). Energiatukia on myönnetty investointeihin siltä osin kuin kohteet eivät ole syöttötariffin piirissä. Lisäksi biopolttoaineille on osoitettu jakeluvelvoite. Uusiutuvien polttoaineiden osuuden liikenteessä Sipilän hallitus haluaa nostaa 40 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Suomessa kohdennettu energiatuki vähäpäästöisille autoille ja latauspisteille on käytetty täysimääräisesti. tuesta. Hajautetun mallin mukaisesti kansalaisille tarjotaan rakennuskohtaisia laskelmia öljypoltinten korvaamiseksi lämpöpumpuilla kustannustehokkaasti. Energiaintensiivisille yrityksille tarjotaan tukea uusiutuvaan energiaan siirtymiseksi ja veroalennuksia kompensoimaan korkeampia tariffimaksuja (The Danish Government 2011). Liikenteessä sähköautojen yleistymistä tuetaan tarjoamalla veroetuja; sähköautoille luodaan pilottijärjestelmä ja rautatiet sähköistetään (Klima-, energi -og bygningsministeriet 2015: 11). Suomessa uusiutuvien energianlähteiden tukijärjestelmäremonttiin vaikuttavat ristiriitaiset kokemukset tuulivoiman syöttötariffista. Yhtäältä tuet ovat luoneet uusia polkuja tuomalla uutta hiilivapaata tuotantoa markkinoille. Toisaalta uusi tuotanto on syönyt sähkön hintoja siten, että olemassa olevan tuotannon intressit ovat uhattuina yritysten ajaessa alas sähkön ja lämmön yhteistuotantoa. Samalla Mankalaperiaatteella tuotetaan energiaa eri muodoissa siten, että kustannuksista vastaavat tuottajat maksavat veron voitosta vasta myydessään omakustannushintaan tuotetun sähkön markkinoille. Kaikkein suurin osuus Mankalaperiaatteen mukaisessa tuotannossa on ydinvoimassa (66 % ns. Mankala-tuotantoa) ja sen jälkeen tuulivoimassa (57 %) (kts. Pohjolan Voima 2016). Uusia tuotantotapoja puolustavaa vahvaa intressiryhmää ei Suomessa ole kuten Tanskassa (Moe 2014). Vaikka tämä edesauttaa tuotantotapojen välistä kilpailua, se ei ole otollista uusiutuvan energian kotimarkkinan luomiseksi viennin pohjaksi. Ruotsin Vattenfall on kertonut suunnittelevansa ydinvoimaloidensa alasajoa jo kolmen-viiden vuoden kuluessa hallituksen nostettua ydinenergiaveroa (esim. Dagens Nyheter 7.1.2016). Verotus sekä tiukentuneet turvamääräykset, jotka vaativat ydinvoimaloilta suuria investointeja, voivat vaikuttaa ydinvoimatuotantoon vuoden 2020 jälkeen (Naturvårdsverket 2014: 48-49). Vastauksena näihin huoliin ja osana kesäkuun 2016 parlamentaarista energiasopimusta Ruotsi kertoi poistavansa ydinsähkön tehoveron asteittain. Sopimuksen mukaan olemassa olevat ydinvoimalat voidaan aikanaan korvata uusilla, mutta vain yksityisellä rahoituksella. Tämä on ristiriidassa vuodelle 2040 asetetun 100 % uusiutuvan sähköntuotannon tavoitteen kanssa. Kuten Norja, Ruotsi pyrkii verohelpotuksin edistämään vähäpäästöisen autokannan syntyä (Statens offentliga utredningar 2016:33; Underlag till kontrollstation 2015). 3.4 Millaista taloutta, verokertymää ja työllisyyttä hyödyttävää liiketoimintaa energiasiirtymällä edistetään? Siirtymä hiilivapaampaan sähköenergiajärjestelmään ei ole realistista ilman tätä tavoitetta tukevaa liiketoimintaa. Vaikka Suomen keskitetyksi rakennettu järjestelmä onkin muuntumassa hajautetummaksi, tarvitaan yhä sähköenergiaa tuottavia, siirtäviä ja jakelevia yrityksiä. Vuonna 2030 nykyisten suurten voimaja teollisuuslaitosten rinnalla kotitaloudet, pienyhteisöt, maatilat ja pienteollisuus tuottavat kasvavissa määrin sähköä, lämpöä ja uusiutuvia Tanska haluaa korvata kivihiilen biomassalla ja sitoutuu biokaasun tukemiseen 2020-luvulle yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannossa, maakaasuverkkoon syötettäessä, teollisissa prosesseissa ja start up -hankkeissa. Tanska varautuu offshore-tuulivoiman edelleen kehittämiseen 2020-luvulle 1200MW edestä, mutta on luopunut maalle sijoitetun tuulivoiman 7 EL-TRAN analyysi 4/2016 (kesäkuu 2016); www.el-tran.fi; @Eltranteam polttoaineita. Silti tarvitaan julkisesti omistettuja ja yksityisiä yrityksiä perusvoimantuotantoon sekä välikäsiksi tasaamaan vaihtelua uusiutuvassa tuotannossa, siirtämään ylimäärää muille kuluttajille ja tarvittaessa varastoimaan sitä, sekä tarjoamaan tämän kaksisuuntaisen virtauksen edellyttämiä palveluita. Valtiot ja kunnat verottavat syntyvää liiketoimintaa, joka puolestaan synnyttää työpaikkoja. Sähköntuotannon arvo on pudonnut n. 4.5 miljardista eurosta alle kahteen vuosina 20102015 (Energiateollisuus 2016). Näissä oloissa on syytä pohtia, voidaanko kotimaista- ja vientiliiketoimintaa kehittää olettamalla kuluttajien päähuomion olevan sähkölaskussa. Tästä näkökulmasta voidaan huomioida, kuinka Suomessa energialiiketoiminta nähdään usein teknologisten ratkaisujen kehittämistyönä. Julkisvalta tukee osaltaan ja rohkaisee erityisesti demonstraatiohankkeisiin. Suomessa on huomattu suuren osan tätä osaamista sijoittuvan bioenergiaan, jonka globaalit kasvunäkymät ja kyky luoda työpaikkoja Suomeen nähdään rajallisena tuuli- ja aurinkovoiman nopeammin kasvavilla sektoreilla (TEM 2013: 39-42). Vaille mainintaa jää vaikkapa biodieselille eri skenaarioissa tavoiteltu 20-30 % vuosituotannon kasvu erityisesti Aasiassa vuoteen 2030 mennessä, joka vastaa tuuli- aurinkovoiman kasvuodotuksia tällä markkinalla. Vuosina 20012010 biodieselin vuosituotannon kasvu Aasiassa oli kolminkertaista muuhun maailman nähden (Kimura, Bhoumin ja Jacobs 2013: 15-16). Kukin neljästä Pohjoismaasta haluaa olla Suomessa yleisesti ’cleantech’ -nimellä kutsutun liiketoiminnan kärjessä myös vientiä ajatellen. Statnettin uudet siirtoyhteydet Britanniaan ja Saksaan nostavat Norjan uusiutuvan sähkön vientipotentiaalia 50 % 2020-luvulle tultaessa. Norjan Statkraft toimii myös pientuottajien aggregaattorina Saksassa. Norja näkee tässä tulevaisuuden liiketoimintamahdollisuuksia muun muassa energiavarastojen ja palvelujen tarjonnan alueilla. Vaikka julkisrahoitteinen Enova kehittää esimerkiksi uusiutuvan energian ja sähköistetyn liikenteen teknologisia ratkaisuja Norjaan (jälkimmäisiä tuetaan myös verotuksella), on maakaasu- ja öljysektori edelleen Norjan keskeisin intressiryhmä. Sen elinvoimaisuuden varmistamiseksi hiilivapaammassa tulevaisuudessa niin ikään julkisrahoitteinen Gassnova kokeilee hiilen talteenoton ja varastoinnin kaupallistamista. Lisäksi Norja kokeilee öljy- ja kaasuntuotannon sähköistämistä ja painottaa päästökauppaa markkinaehtoisena mekanismina (Det Kongelike… 2016). Vähälle pohdinnalle jää myös, millaisia kokonaisratkaisuja ja laitteita kuluttajille, pien- ja paikallisyhteisöille voisi tarjota muualla maailmassa. Voisivatko haja-asutusalueiden Suomi, Ruotsi ja Norja kokeilla ja demonstroida paikallisia uusiutuvan tuotannon sekä energiasaarekeratkaisuja Tanskan tavoin ja jalostaa niistä konsepteja ja vientituotteita maihin, joihin keskitettyä järjestelmää ei kannata rakentaa? Millaista liiketoimintamallia vähemmän teknologiakeskeinen, kokonaisvaltaisempi, teknologian käyttäjät huomioivampi lähestymistapa edellyttäisi? Millaiset ’ketterät’ yritykset tästä voisivat hyötyä? Tanska odottaa globaalin tuulivoimamarkkinan kasvavan 1600 miljardia Tanskan kruunua 2020 mennessä. Samalla Tanska haluaa luoda kotimarkkinan ’vihreän energian’ työpaikkojen luomiseksi ja vastaavien energiaratkaisujen viennin edistämiseksi esimerkiksi energiatehokkuuden ja biokaasun alueilla. Vientimarkkinoille tähyämiseen liittyy myös vähähiilisemmän energiasiirtymän rummutus EUja globaalitasoilla. Vientiteknologian ohella Tanska korostaa myös kotitalouksien ja yritysten kilpailukykyä energiamurroksessa. 3.5 Miten resurssien käytön tehokkuus hahmotetaan? Hivenen epämääräisen energiatehokkuuden käsitteen sijaan puhumme sähköenergiajärjestelmän resurssitehokkuudesta. Se viittaa sähköenergian ja lämmön(kylmän) tuotannon, siirron sekä kulutuksen muodostamaan kokonaisuuteen. Hiilivapaampaan järjestelmään siirryttäessä Vaikka tätä ei julkisissa asiakirjoissa ääneen lausutakaan, Suomessa nähdään viime vuosien pääsääntöisesti edulliset sähkön hinnat uuden liiketoiminnan kehittämisen esteenä. 8 EL-TRAN analyysi 4/2016 (kesäkuu 2016); www.el-tran.fi; @Eltranteam resurssien käyttö on optimoitava tämän kokonaisuuden tasolla (kts. Aalto ym. 2016). 2011. Myös EU (European Commission 2011b) odotti tuolloin kaikissa skenaarioissaan 2030luvulle nousevia sähkön hintoja. Hyödyntämätön globaali energiatehokkuuspotentiaali on IEA:n vuoden 2012 ’New Policies’ –skenaariossa vuoteen 2035 mennessä noin 80 % sähkön tuotannossa, ja kulutuspuolella 80 % rakennuksissa sekä 60 % teollisuudessa ja liikenteessä (IEA 2014: 19). EUalueella rakennukset ja liikenne ovat lupaavimmat sektorit (European Commission 2011a: 3). Erityishuomiota ansaitsee Suomessa tähän asti tuotantokeskeisen lähestymistavan sijaan kulutus eri sektoreilla. Suomi ei Tanskan tapaan hae sähkön käytön säästöjä. Suomessa ajatellaan, että kulutus voi olla korkeaa myös lisääntyvän tehokkuuden myötä, riippuen yhteiskunnan tuotantorakenteesta (kts. TEM 2014: 51). Tätä voi toki tukea myös ns. ’rebound’ –vaikutus, kun parantuva tehokkuus rohkaisee kuluttamaan enemmän – eri arvioiden mukaan tämä vaikutus voisi olla jopa neljänneksen luokkaa autoilussa, lämmityksessä ja jäähdytyksessä (Fawkes 2013: 72). Suomi asettaa energiatehokkuustavoitteeksi energian loppukulutuksen kasvun taittamisen (ei siis energiankäytön vähentämisen) siten, että kulutus vuonna 2020 olisi enintään 310 TWh (TEM 2013: 15). Tehokkuustavoitteen lähtökohtana on EU-velvoitteiden täyttäminen. Suomessa tehokkuus viittaa yleisesti ottaen kustannustehokkaaseen päästöjen vähentämiseen ja erityisesti yhdistettyyn sähkön ja lämmön (kylmän) tuotantoon. Yhteistuotantoa halutaan edistää, mikäli se havaitaan kustannus/hyöty –suhteeltaan parhaaksi vaihtoehdoksi. Lisäksi yhteistuotanto mahdollistaa puuperäisten resurssien ’kustannustehokkaan’ käytön (TEM 2013: 35). Norjassa julkisrahoitteinen Enova edistää energiatehokkaita ratkaisuja maan 30 %:n energiaintensiteetin vähennystavoitteen mukaisesti. Tämä sisältää muun muassa energiatehokkuusparannuksia rakennuksissa, jotka käsittävät 40 % Norjan kotimaisesta energiankulutuksesta. Uusien rakennusteknisten määräysten (TEK15) mukaiset passiivienergiatason rakennukset tulevat olemaan 15-20 % aiemmin vaadittua energiatehokkaampia (Det Kongelike…: 202-208) Tanskassa pyritään korvaamaan vanha infrastruktuuri ’kustannustehokkaasti’. Kun 2020luvulla ajetaan alas vanhoja voimaloita, energiansäästöjen odotetaan mahdollistavan toimitusvarmuusongelmien välttämisen. Samalla lisääntyvän tuulivoiman sovittaminen verkkoon edellyttää älykkäiden verkkojen kehittämistä. Tehokkuus liitetään kilpailukykyyn, sillä se säästää valtion tulonsiirtoja ja tuo säästöjä. Energiansäästöllä halutaan myös varautua mahdollisiin energian hinnannousuihin tulevaisuudessa (The Danish Government 2011: 2; Energy Strategy 2050). Tehokkuus koskee myös rakennusten ja niiden käyttäjien kilpailukykyä. Rakennuskannan ajanmukaistamiseen varaudutaan tukijärjestelmällä. Tanska luo kannustimia myös yritysten energiansäästöön. Energiasäästöt voisivat kaikkiaan tuottaa 6.9 miljardia Tanskan kruunua 2020 mennessä (The Danish Government 2011). Lisäksi Tanska ajaa EU-tason säätelyä laitteiden ja tuotteiden energiatehokkuuden edistämiseksi. Tanskan muista Pohjoismaista poikkeavat energian säästöä painottavat raportit tosin ovat vuodelta Kysyntäjouston potentiaali energian tuotantoon käytettävien resurssien vähentämisessä on korkea, samalla kun se on toistaiseksi ohuesti energiapolitiikan suunnittelussa sivuttu mahdollisuus. Suomessa se liitetään teknisiin tavoitteisiin kuten tehopiikkien hallintaan, tuntihinnoittelun käyttöön, mutta myös toimitusvarmuuskysymyksiin, pikemmin kuin koko järjestelmän resurssitehokkuuteen sinänsä (TEM 2013, 2014). Kysyntäjouston tavoitteenasettelu on vielä kesken. Muita kuluttajia suoraan koskevia tavoitteita Suomessa on vaatimus uusien rakennusten lähes nollaenergiatasosta vuoden 2020 loppuun mennessä. Tämän taustalla on siirtymä rakentamisen energiamääräyksissä primäärienergiaperusteiseen tarkasteluun tehokkuuskannusteiden luomiseksi sekä energian tuotantomuodon valinnoissa että kulutuksessa. 9 EL-TRAN analyysi 4/2016 (kesäkuu 2016); www.el-tran.fi; @Eltranteam Ruotsissa energiatehokkuus nähdään laajana käsitteenä: puhutaan spontaanin energiatehokkuuden synnyn tukemisesta yhteiskunnassa. Energiatehokkuuteen pyritään eri ohjauskeinojen avulla, kuten sähkö-, energiaja polttoaineverojen avulla (Regeringskansliet 2008: 50). Lisäksi Ruotsi pohtii informaatioohjauksen lisäämistä energiatehokkuuden parantamiseksi (Naturvårdsverket 2014: 6). Kuluttajien normiohjaus mainitaan lyhyesti Suomenkin tavoitteistossa, jossa äänensävy melko etäiseksi tavallisesta kansalaisesta. Enemmän puhutaan kuntatason ja julkishallinnon toimenpiteistä. joustot mainitaan (Regeringskansliet 2008:25; Statens energimyndighet 2015.) Suomi on Pohjoismaista eniten huolissaan toimitusvarmuudesta. Suomi tavoittelee omavaraisuutta sähköntuotannossa 2020-luvulla ydinvoiman ja pientuotannon avittamana (TEM 2013: 13). Ruotsi ei näe tärkeänä omavaraisuusastetta normaaleissa oloissa (Statens energimyndighet 2015). Suomen tavoite koskee sähkön tuotantoa vuositasolla. Sen sijaan kapasiteetti- ja teho-omavaraisuus nähdään merkittäviä kustannuksia aiheuttavana (TEM 2014: 25). Muut kolme pohjoismaata puhuvat siis toimitusvarmuudesta, mutta eivät omavaraisuudesta kuten Suomi. Norjalla toki on ylijäämää tuottavana ja varastoimaan kykenevänä maana toimitusvarmuus omiin tarpeisiinsa nähden korkealla tasolla. 3.6 Entä toimitusvarmuus? Norjalla ei uusiutuvaa ylijäämätuotantoaan vievänä maana ole naapuriensa kaltaisia huolia sähkön tai lämmön toimitusvarmuudesta. Pikemminkin naapurit laskevat osin Norjan varaan. Vaativiin luonnonolosuhteisiinsa viitaten Norja silti painottaa kuluttajien sähkönsaannin turvaamista säästä riippumatta. Maan sähkön tarve kasvaa sähköistettyä liikennettä suosivan tukipolitiikan myötä. Hallitus laskee maan henkilöautoliikenteen sähköistämisen olevan mahdollista jo nykyisen sähköntuotannon puitteissa. Kaikkiaan toimitusvarmuutta ja niiden edellyttämiä kulutusjoustoja halutaan ohjata markkinoiden antamilla hintasignaaleilla (Det Kongelike... 2016: 8, 209-210). Mikäli kaikki pohjoismaat pyrkisivät omavaraisuuteen vuositasolla, suuntaisi se todennäköisesti enemmän huomiota pohjoiseurooppalaisen ja yhteiseurooppalaisen sähkömarkkinan kehittämiseen pohjoismaisen yhteistyön laajennuksena. Osin näin onkin tapahtumassa, kun useat EU-maat pyrkivät pitkällä aikavälillä korvaamaan tuontipolttoaineita kotimaisella uusiutuvalla tuotannolla. Samalla silti yhdentyvät sähkömarkkinat ovat pitkään olleet EU-politiikan keskiössä. Vuositasonkin omavaraisuuden oloissa tarvittaisiin lisääntyvän uusiutuvan tuotannon myötä sähkönsiirtoa maiden välillä tuotannon ja kysynnän vaihtelun tasaamiseksi. Omavaraisuustavoite voi kuitenkin laskea pohjoismaisen ja laajemman sähköjärjestelmän resurssitehokkuutta. Yleensä integraation vastakohtana omavaraisuustavoite johtaa miniatyyrimäisiin, tehottomiin ratkaisuihin. Kysymys onkin lisätutkimuksen arvoinen. Tanska tiedostaa lisääntyvän tuulivoimatuotannon tuomat toimitusvarmuusriskit, mutta näkee toimitusvarmuuden viime kädessä globaalina tulevaisuuden haasteena (esim. Energy Strategy 2050: 51). Tanska painottaa siirtoyhteyksien kehittämistä ulkomaille sekä tuotannon ja kulutuksen joustavuuden edistämistä myös toimitusvarmuuden näkökulmasta (Klima-, energi- og bygningsministeriet 2015: 5). 4. Päätelmät 4.1. Havainnot: valtaosin kansallisia polkuja pitkin 2030-luvulle Ruotsi on pitkään pohtinut ydinvoiman mahdollisen alasajon vaikutuksia (esim. Naturvårdsverket 2014, 48-49), samalla kun vaihtelevaa uusiutuvaa tuotantoa lisätään. Pullonkaulojen poistaminen maan sisäisestä sähkönsiirrosta, siirtoyhteyksien kehittäminen ja Tanska, Norja ja Ruotsi ovat kukin asettaneet kansallisia tavoitteita, jotka puskevat pohjoismaista tavoitetta hiilivapaasta energiajärjestelmästä 2050 mennessä määrätietoisesti eteenpäin. Tanska asetti jo 2011 10 EL-TRAN analyysi 4/2016 (kesäkuu 2016); www.el-tran.fi; @Eltranteam kunnianhimoisen päästövähennystavoitteen ja uusiutuvan energian 100 % tavoitteen sähkön ja lämmön tuotannossa 2030-luvulle. Norja on Pariisin ilmastokokouksen jälkimainingeissa asettanut nollatavoitteen nettopäästöille vuodelle 2030; sähköntuotanto on maassa ollut jo pitkään lähes kokonaan uusiutuviin lähteisiin perustuvaa. Viimeisimpänä Ruotsi pyrkii täysin uusiutuvasti tuotettuun sähköön ja lämpöön jo 2040. Suomi pohtii vielä omia toimiaan ja on pitkään pyrkinyt ensisijaisesti toteuttamaan EUtason tavoitteita, jotka nekin ovat nyt suurten tarkistuspaineiden alaisina. suunnattuja muille hallinnon aloille ja viranomaisille kuin yhteiskunnalle laajalti. Norjan ja erityisesti Tanskan tavoittelema uusi energialiiketoiminta on vientihakuisempaa ja omia kansallisia vahvuusalueita tukevampaa kuin teknologianeutraaliuteen kallellaan olevissa Ruotsissa ja osin myös Suomessa. Tanska panostaa kotimarkkinan luomiseen ja jälleen kerran pientuottajien sekä kansalaisten kilpailukykyyn ja osallistamiseen. Suomessa katsotaan liiketoimintaa sähkön viime vuosien alhaisten hintojen kautta ja oletetaan sen olevan keskeinen kansalaisia ja kuluttajia passivoiva tekijä. Kuluttajien ymmärtäminen rationaalisina, lähinnä hintoihin reagoivana toimijana voi piilottaa meneillään olevan energiamurroksen tuomia liiketoimintamahdollisuuksia, joista monet ovat globaalisti kotitalouksille ja yrityksille tarjottavissa konsepteissa ja ratkaisuissa. Tutkimus- kehitys- ja osaamistavoitteissa kukin haluaa sijoittaa kasvavaan cleantech-kakkuun. Silmiinpistävää on kansallisten intressien ja jo sementoituneiden polkujen mukainen erikoistuminen tietylle segmentille Tanskassa (voimakkaasti yritysrahoitteinen tuulivoima, kun toistaiseksi julkinen rahoitus on kohdistunut myös bioenergiaan ja verkkoihin) ja Norjassa (CCS). Ruotsi on teknologianeutraali. Suomessa painotus on bioenergiasektorilla, vaikka tämä markkina nähdään rajallisena. Samalla moni muu keskittyy pääasiassa oman kansallisen edun mukaiseen teknologian kehittämiseen. Tanska hajautetumpaa järjestelmää rakentavana puhuu enemmän myös teknologioiden käyttäjien ja pientuottajien osallistamisesta ja informoinnista. Energiatehokkuustavoitteissa Tanska näkee kuluttajat aktiivisina toimijoina ja hakee säästöjä. Suomessa tehokkuus liitetään laskennallisen primaarienergian kulutuksen vähentämiseen tai ainakin kasvun hidastamiseen. Kaikki neljä pohjoismaata jakavat tavoitteen lisätä rakennusten energiatehokkuutta. Norja, Tanska ja Ruotsi kukin näkevät uusien, toisistaan eroavien ratkaisujensa haastavan toimitusvarmuuden, tosin hivenen eri syistä. Suomen tavoitteena on enemmänkin lisätä omavaraisuutta eli käytännössä vähentää riippuvuutta Venäjästä. Hiilivapaamman tuotannon ja kulutuspuolen ratkaisujen edesauttamiseksi markkinoille kukin maa harjoittaa muuttuvaa tuki- ja verotuspolitiikkaa. Keskipitkän tähtäimen suunnitelmat tarkentuvat jatkuvasti kussakin maassa välillä varsin nopeassa tahdissa, samalla kun yhteiset tarkemmat tavoitteet priorisoiduista ratkaisuista puuttuvat EU-tasolla. Norja on hiljalleen irtautumassa Ruotsin lanseeraamasta uusiutuvan tuotannon sertifikaattijärjestelmästä. Tanska pyrkii jälleen eturintamaan kuluttajaneuvonnan saralla, kun taas Norja priorisoi sähköistä tie- ja vesiliikennettä. Tässä vertailussa Ruotsi on pyrkinyt teknologianeutraaliuteen. Suomi tuntee vetoa samaa politiikkaan kohtaan, eikä ole Norjan sähköisen liikenteen politiikan tavoin vielä jalkauttamassa omaa bioliikenneratkaisua kuluttajille. Verrattuna Tanskaan Suomen ratkaisuja koskevat asiakirjat puhuvat enemmän Kaiken kaikkiaan neljän pohjoismaan 2030tavoitteet ovat globaalien ja pohjoismaisten velvoitteiden kehystämiä, mutta myös korostetun kansallisia ja kansallisten eturyhmien intressien ja vahvuusalueiden ohjaamia. Norjan sähköenergiajärjestelmän ratkaisut ovat silti selvimmät ja muutoshaasteet vähäisemmät kuin muilla. Tämän tietty turvallisuus ja sähkönviennin jatkuva potentiaali tuottaa hyötyjä norjalaiselle yhteiskunnalle. Se ei silti välttämättä ole pitkällä aikavälillä yhtä korkeatuottoinen kuin Tanskan tietoisen muutoksen riskialttiimpi ja myös kallis tavoitteenasettelu. Ruotsin ja Suomen valinnat ovat enemmän vasta hahmottumassa ja ne kohtaavat suurimmat muutospaineet. 11 EL-TRAN analyysi 4/2016 (kesäkuu 2016); www.el-tran.fi; @Eltranteam Paikallisiin uusiutuviin energialähteisiin ja niitä hyödyntävien energiasaarekkeiden potentiaali haja-asutusalueilla ja verkon rakentamisen ja yläpidon kannalta kyseenalaisilla alueilla tulee kartoittaa paitsi pohjoismaisena ja kotimaisena ratkaisuna, niin myös vientikonseptina ja -tuotteena Kun sähköenergiajärjestelmissä korostuu kokonaisuus ja sen hallinta, ja kulutuspuoli tulee keskeisemmäksi, tarvitaan lisää koko yhteiskuntaa koskevaa politiikan, ohjailun, sääntelyn ja kuluttajien valinnat huomioivaa monitieteistä energiatutkimusta, myös pohjoismaiden tasolla Pohjoismaisen yhteistyön edistämiseksi tarvitaan vertailukelpoista energiatilastotietoa, erityisesti Norjasta. Tämä edesauttaisi tulevaisuuden ratkaisujen läpinäkyväksi tekemistä myös kansalaisille 4.2 Suositukset: kannattaako pohjoismaista yhteistyötä lisätä, ja millä alueilla? On syytä jatkaa pohjoismaisen ja pohjoiseurooppalaisen verkon ja siirtoyhteyksien määrätietoista kehittämistä. Kukin pohjoismaa tekee yhteiseen Nord Pool-markkinaan ja toimitusvarmuuteen vaikuttavia ratkaisuja lisätessään vientipotentiaalia (Norja) tai vaihtelevaa uusiutuvaa tuotantoa. Suomi, Ruotsi ja Tanska voisivat tarkastella yhdessä Norjan siirtoyhteysratkaisujen vaikutuksia 2020luvun alusta Kun kysyntäjousto on sekin kaikille yhteinen haaste, sen toteuttamistapoja voitaisiin tarkastella yhdessä, vertaillen kokemuksia sekä erilaisia malleja Kukin neljästä pohjoismaasta tavoittelee rakennuskannan energiatehokkuusparannuksia osin EUtavoitteiden mukaisesti, mutta varsin pitkälle kansallisin keinoin. Kun monet haasteet ovat ilmastosyistä ja yhdyskuntarakenteesta johtuen melko samankaltaisia, ongelmia ja parhaita konsepteja ja käytäntöjä voisi tarkastella yhteisesti. Energiatehokkuuden parantaminen ja resurssitehokkuuden lisääminen edellyttää uusia automaatioratkaisuja 4.3 Suositukset: mitä Suomi voi oppia muilta pohjoismailta? Vehicle-to-grid (V2G) ja vehicle-to-home (V2H) –ratkaisuista ei juuri puhuta, vaikka ne tarjoavat merkittävän tehoreservin järjestelmän resurssitehokkuuden parantamiseksi, joustojen edistämiseksi ja toimitusvarmuuden lisäämiseksi. Huomioiden sähköistetyn liikenteen kehittämispyrkimykset erityisesti Norjassa, mutta myös muualla, voisi Pohjoismainen yhteistyö tarjota kustannustehokkaan ja riskejä tasaavan tavan kartoittaa kanta V2G- ja V2Hratkaisuihin 12 Kun 2030-luvun sähköenergiajärjestelmissä korostuvat hajautus ja sen kautta kuluttajien ja pientuottajien sekä laitteiden ja ratkaisujen rooli uusien voimaloiden sijaan, on syytä tarkastella Tanskan kunnianhimoisten tavoitteiden ja kokemusten soveltuvuutta Suomeen. Suomessa korostuu toistaiseksi hallinnollinen logiikka ja ohjaus sen sijaan, että puhuttaisiin kansalaisille suoraan Suomen energiapolitiikassa ei ole tehty selvää valintaa teknologianeutraaliuden ja bioenergiasektoriin rohkeammin panostamisen välillä. Tietty teknologianeutraalisuus tasaa yhteiskunnan riskejä, mutta onko se paras tapa luoda voittavia liiketoimintamalleja, verotuloja ja työpaikkoja 2030-luvulle kurkotettaessa? Teknologianeutraalius saattaa hankaloittaa kansallisen edun politiikan kehittämistä sekä pohjoismaisen yhteistyön edistämistä, kun edistettävät sektorit ja segmentit ovat epäselviä EL-TRAN analyysi 4/2016 (kesäkuu 2016); www.el-tran.fi; @Eltranteam Suomi voisi rohkeammin kartoittaa biopolttoainesektorin vientipotentiaalin Aasiassa. Suomi voisi selvittää maa- ja biokaasun puhtaan käytön teknologioiden kehittämis- ja vientimahdollisuuksia Energi21. (2014) Strategy 2014 – National strategy for development, demonstration and commercialisation of new energy technology. http://www.energi21.no/prognettenergi21/National_strategy/1254009661334 Energiateollisuus (2016) Energiavuosi 2015: sähkö. http://energia.fi/kalvosarjat/energiavuosi-2015-sahko Suomen taipumus vastata toimitusvarmuuskysymyksiin omavaraisuuspyrkimyksellä ei ole resurssi- tai kustannustehokas ratkaisu. Jos järjestelmää muuten halutaan ohjata pääasiassa markkinaehtoisesti tai ainakin eri ratkaisujen välistä kilpailua edistämällä, on omavaraisuusvaihtoehtojen kustannusvaikutukset selvennettävä tai tavoitetta tarkasteltava uudelleen. European Commission. 2011a. Energy Efficiency Plan 2011. Brussels, 8.3.2011 COM(2011) 109 final. http://eur-lex.europa.eu/legalcontent/EN/TXT/PDF/?uri=CELEX:52011DC0109&from =EN European Commission. 2011b. Energy Roadmap 2050. Brussels, 15.12.2011 COM(2011) 885 final. http://eurlex.europa.eu/legalcontent/EN/TXT/PDF/?uri=CELEX:52011DC0885&from =EN. Farahmand et al. (2014) Nordic hydropower flexibility and transmission expansion to support integration of North European wind power. Wind Energy, vol 18 (6), pp. 1075-1103. Viitteet The Danish Government (2011) Our Future Energy. http://www.ens.dk/sites/ens.dk/files/policy/danishclimate-energy-policy/our_future_energy.pdf Fawkes, S. (2013) Energy efficiency: The definitive guide to the cheapest, cleanest, fastest source of energy. Gower. The Danish Climate Policy Plan (2013) Towards a low carbon society. http://www.ens.dk/sites/ens.dk/files/policy/danishclimate-energy-policy/danishclimatepolicyplan_uk.pdf Fouquet, R., Pearson, P.J.G. (2012) ‘Past and prospective energy transitions: Insights from history’, Energy Policy, vol. 50, pp. 1-7. International Energy Agency [IEA]. 2014. Capturing the Multiple Benefits of Renewable Energy. Paris: OECD/IEA. Corsatea, T.D., Fiorini, A., Georgakakai, A., Lepsa, B.N. (2015) Capacity Mapping: R&D Investment in SET-Plan Technologies. European Commission, JRC Science and Policy Report. Kimura, F., Bhoumin, P. ja Jacobs, B. (2013). Energy Market Integration in East Asia: Renewable Energy and Its Deployment into the Power System. ERIA Research Project Report 2012, no. 26. Dagens Nyheter 7.1.2016. Alla Sveriges kärnkraftverk kan stängas. http://www.dn.se/ekonomi/vattenfall-alla-sverigeskarnkraftverk-kan-stangas/ Klima-, energi- og bygningsministeriet (2013) Energy policy report 2013. http://www.ens.dk/sites/ens.dk/files/policy/danishclimate-energypolicy/dkenergypolicyreport2013_final.pdf Energistyrelsen (2012) Danmarks energifremskrivning. http://www.ens.dk/sites/ens.dk/files/dokumenter/pu blikationer/downloads/danmarks_energifremskrivning _2012.pdf Klima-, energi- og bygningsministeriet (2015) Energipolitisk redogørelse 2015. Klima-, energi- og bygningsministerens redogørelse til Folketinget om energipolitikken. http://www.efkm.dk/sites/kebmin.dk/files/klimaenergi-bygningspolitik/dansk-klima-energibygningspolitik/energipolitiskredegoerelse/energipolitisk_redegoerelse_2015.pdf Energimarknadsinspektionen (2015) Underlagsrapport till Energikommissionen. http://www.energikommissionen.se/app/uploads/201 5/12/Underlagsrapport-tillEnergikommissionen_marknad_Energimarknadsinspek tionen.pdf 13 EL-TRAN analyysi 4/2016 (kesäkuu 2016); www.el-tran.fi; @Eltranteam 38f4085abb594a87aa19f10/engb/pdfs/stm201420150013000engpdfs.pdf Det Konglige olje- og energidepartementet (2016) Kraft til endring. Energipolitikken mot 2030. Meld. St. 25. https://www.regjeringen.no/contentassets/31249efa2 ca6425cab08130b35ebb997/no/pdfs/stm2015201600 25000dddpdfs.pdf Norwegian Ministry of Petroleum and Energy (2015) Facts 2015 - Energy and Water Resources in Norway. https://www.regjeringen.no/contentassets/fd89d9e2c 39a4ac2b9c9a95bf156089a/facts_2015_energy_and_ water_web.pdf Lovio, R. ja Liuksiala, L. (2016) Tilannekatsaus aurinkoenergiamarkinoihin. Esitys Finnsolarseminaarissa 18.2.2016. Ratinen, M. ja Lund, P. (2015) ’Policy inclusiveness and niche development: Examples from wind energy and photovoltaics in Denmark, Germany, Finland and Spain’, Energy Research & Social Science, vol 6, pp. 136-145. Miljødirektoratet (2014) Knowledge base for lowcarbon transition in Norway. http://www.miljodirektoratet.no/no/Publikasjoner/20 14/Desember-2014/Knowledge-base-for-low-carbontransition-in-Norway/ Regeringskansliet (2008) Regeringens proposition 2008/09:163. En sammanhållen klimat- och energipolitik. http://www.regeringen.se/contentassets/dfa4a54e2a 1c46758aa8f34ad50a6c2e/prop.-200809163-ensammanhallen-klimat--och-energipolitik---energi Moe, E. (2014) Vested Interests, Energy Policy and Renewables in Japan, China, Norway and Denmark. Teoksessa Moe, E. & Midford, P, The Political Economy of Renewable Economy and Energy Security: Common Challenges and National Responses in China, Japan and Northern Europe. Palgrave Macmillan. Reuters (2016) Norway brings forward carbon neutrality goal to 2030. 7.6.2016. (http://www.reuters.com/article/us-norwayclimatechange-idUSKCN0YT1KM Naturvårdsverket (2013) 2050 Ett koldioxidneutralt Sverige. http://www.naturvardsverket.se/OmNaturvardsverket/Publikationer/ISBN/8600/978-91620-8608-4/ Rocha et al. (2016) What Does the Paris Climate Agreement Mean for Finland and the European Union? Technical report, Climate Analytics GmbH, June 2016. Naturvårdsverket (2014) Underlag till kontrollstation 2015. Analys av möjligheterna att nå de av riksdagen beslutade klimat-och energipolitiska målen till år 2020. Naturvårdsverkets och Energimyndighetens redovisning av uppdrag från regeringen. https://www.naturvardsverket.se/upload/miljoarbetei-samhallet/miljoarbete-isverige/regeringsuppdrag/2014/kontrollstation-2015huvudrapport.pdf Salomón et al. (2011) Small-scale biomass CHP plants in Sweden and Finland. Renewable and Sustainable Energy Reviews, vol 15 (9), pp. 4451-4465. Smil, V. 2015. Natural Gas: Fuel for the 21st Century. Wiley. Statens energimyndighet (2014) Scenarier över Sveriges energisystem. 2014 års långsiktiga scenarier, ett underlag till klimatrapportering. http://www.energimyndigheten.se/soksida/?query=sc enarier+%C3%B6ver+Sveriges+energisystemregeringe ns Nordic Energy Research (2013) Nordic Energy Technology Perspectives. http://www.nordicenergy.org/wpcontent/uploads/2013/02/Nordic-Energy-TechnologyPerspectives.pdf Nordic Energy Research (2016) Nordic Energy Technology Perspectives. http://www.nordicenergy.org/wpcontent/uploads/2016/05/Nordic-Energy-TechnologyPerspectives-2016.pdf Statens energimyndighet (2015) Energiindikatorer 2015. Uppföljning av Sveriges energipolitiska mål. http://www.energimyndigheten.se/soksida/?query=e nergiindikatorer Statens offentliga utredningar (2016) Ett bonus-malus -system för nya lätta fordon. http://www.regeringen.se/contentassets/e38bb79787 714469bc0a1a519669cf7a/sou-2016_33-webb.pdf Norwegian Ministry of Climate and Environment (2015) New Emission Commitment for Norway for 2030 – towards joint fulfilment with the EU. https://www.regjeringen.no/contentassets/07eab77cc 14 EL-TRAN analyysi 4/2016 (kesäkuu 2016); www.el-tran.fi; @Eltranteam Statens offentliga utredningar (2016) Ett klimatpolitisk ramverk för Sverige. http://www.sou.gov.se/wpcontent/uploads/2016/03/SOU_2016_21_webb.pdf Sulpu [Suomen lämpöpumppuyhdistys] (2016) Lämpöpumppujen merkitys ja tulevaisuus. TEM [Työ- ja elinkeinoministeriö] (2013) Kansallinen energia- ja ilmastostrategia. https://www.tem.fi/files/36730/Energia_ja_ilmastostrategia_2013_SUOMENKIELINEN.pdf TEM [Työ- ja elinkeinoministeriö] (2014) Energia- ja ilmastotiekartta. https://www.tem.fi/files/42599/Energia_ja_ilmastotiekartta_2050.pdf TEM [Työ- ja elinkeinoministeriö] (2016) Uusiutuvan energian tukijärjestelmien kehitystyöryhmän loppuraportti. https://www.tem.fi/files/45378/TEMjul_16_2016.pdf Tillväxtanalys. 2015. Mål och medel för energipolitiken? – lärdomar från andra länder. Underlagsrapport 1. https://www.tillvaxtanalys.se/download/18.7c32bdc1 150ad50d8f1348cd/1447154514845/svardirekt_2015_ 21_underlag1.pdf Weber, R., Smith, B.D. 2016. The Future of Nordic Climate and Energy. In J. Grunfelder, L. Rispling and G. Norlén (eds) The Nordic Region 2016, pp. 106-121. Stockholm: NordRegio. 15
© Copyright 2024