5.10.
& 7.10.
2016
Fagotti ja arabialaisia
tarinoita
Tampere Filharmonia
Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari
Emily Hultmark, fagotti
Keksiviikko 5.10. klo 19
Verkatehdas, Hämeenlinna
tuotanto: Sibelius Celebrations
Perjantai 7.10. klo 19
Tampere-talon Iso sali
Tampere Filharmonia
Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari
Emily Hultmark, fagotti
FRANZ SCHUBERT (1797−1828)
Andante pianosonaatista nro 13 D664
(sov. Theo Verbey)
WOLFGANG AMADEUS MOZART (1756−1791)
Fagottikonsertto B-duuri KV 191
I Allegro
II Andante ma adagio
III Rondo, Tempo di menuetto
VÄLIAIKA
NIKOLAI RIMSKI-KORSAKOV (1844−1908)
Šeherazade, sinfoninen sarja op. 35
I Meri ja Sinbadin laiva
Largo e maestoso – Allegro non troppo
II Kalenteriprinssin tarina
Lento – Allegro molto
III Prinssi ja prinsessa
Andantino quasi allegretto
IV Juhlat Bagdadissa, Meri,
Laiva murskautuu kallioon
Allegro molto
Konsertti päättyy noin klo 21.
Kaikki konsertin taltioiminen on kielletty.
Perjantain konsertti lähetetään suorana
Yle Radio 1:ssä.
Orkesteria tukee:
Orkesterin pääyhteistyökumppani:
Elina Sipilä
Oona Roselund tp.
Kontrabasso
Petri Mäkiharju**
Joni Armio***
Pentti Huhtinen
Tuomo Kinnunen
Juha Kleemola
Antti Laulaja
Heikki Lehtinen
Huilu
Malla Vivolin*tp.
Nina Johnson***
Seppo Planman
Oboe
Juha Ala**
Heikki Pöyhönen***
Klarinetti
Mark Reding**
Reetta Näätänen
Fagotti
Alexandru Cozma***
Marcin Wosinski
Käyrätorvi
Ismo Ponkala*
Jouni Suuronen**
Pauliina Koskela
Timo Ruskeepää
Trumpetti
Jonas Silinskas*
Aki Välimäki***
Pasuuna
Antti Hirvonen*
Vygantas Silinskas**
Olavi Hostikka
Tuuba
Harri Miettunen*
Patarummut
Tiina Laukkanen*
Péter Fodor***
Lyömäsoittimet
Jyri Kurri*
Tuomo Oravakangas***
Harri Lehtinen tp.
Niko Ronimus tp.
Harppu
Kirsti Vartiainen*
Illan kokoonpano
Konserttimestari
Pekko Pulakka, 1. konserttmestari
I viulu
Anton Chausovskii, vuorotteleva 1. konserttimestari
Maria Itkonen, 3. konserttimestari
Liina Nuora-Loijas***
Lea Antola
Tatevik Ayazyan T
Raimo Hannikainen
Siri Heinonen
Adriana Iacovache-Pana
Lotta Laaksonen T
Katri Nikkanen
Jaakko Nordman
István Szalay
Vitali Torkkeli
Martti Wiklund
Maija Wesslund tp.
II viulu
Heidi Kuula**
Hanna Parviainen***
Anna Angervo
Riitta Hallila
Antti Hannikainen
Elina Kilpinen
Kirsi Korpela-Pulkkinen
Eeva-Liisa Suuronen
Pirjo Tulisalmi
Sanna Tullila
Riikka Alakärppä tp.
Kaisa Hiilivirta tp. T
Silvia Koskela tp.
Alttoviulu
György Balázs*
Kimmo Kivivuori***
Heili Hannikainen
Anne Korhonen
Taavi Nachtigall
Tarja-Leena Saari
Lauri Savolainen T
Elisabete Sorokina
Anni Tiainen-Hammo
Eija Laru tp.
Satoko Okubo tp.
Sello
Joona Pulkkinen, soolosellisti
Panu Saari* tp.
Virpi Välimäki*** tp.
Reinis Birznieks
Maija Juuti T
Miika Jämsä
Tuija Lamminmäki T
Sampo Liukko
*äänenjohtaja
**vuorotteleva äänenjohtaja
***varaäänenjohtaja
tp. sijainen/tilapäinen
T − Jousistossa vain Tamperetalon konsertissa
© Kaapo Kamu
Tampere Filharmonia on 97 muusikon vahvuudellaan
ainoa täysmittainen sinfoniaorkesteri pääkaupungin
ulkopuolella. Orkesterin koti on Tampere-talon yli
1800-paikkaisessa Isossa salissa. Vuonna 1990
valmistunut konserttikeskus vauhditti aikanaan Tampereen kaupunginorkesterin kehitystä tarjoamalla
erinomaiset harjoittelu- ja esiintymispuitteet. Sinfoniakonserttien lisäksi Tampere Filharmonialla on oma, jo
20-vuotinen, Faunien iltapäivä -kamarimusiikkisarja.
Orkesteri osallistuu myös Tampereen Oopperan
produktioihin, soittaa balettia Tampere-talossa ja on
mukana Tampere Biennalessa. Tampere Filharmonia
on aktiivisesti mukana seudun musiikkikasvatuksessa:
vuosittain orkesterin vieraana käy noin kaksitoistatuhatta Tampereen ja lähikuntien koululaista niin konserteissa kuin harjoitusvierailuilla tutustumassa orkesterin arkeen.
Syyskaudesta 2013 Tampere Filharmonian ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana on toiminut SanttuMatias Rouvali. Aiempia ylikapellimestareita ovat olleet
mm. Hannu Lintu, John Storgårds ja Eri Klas. Tuoreimmalla orkesterin yli viidestäkymmenestä levytyksestä
soivat Sibeliuksen ja Nielsenin viulukonsertot. Levytyskokoelmassa on lisäksi mm. George Enescun, Jouni
Kaipaisen, Uljas Pulkkiksen ja Einojuhani Rautavaaran
teoksia.
Orkesteritoimintaa Tampereella on ollut jo yli sadan
vuoden ajan. Orkesteri kunnallistettiin vuonna 1947
ja vuonna 2002 nimi vaihdettiin Tampereen kaupunginorkesterista Tampere Filharmoniaksi. Kaupungin
henkeä sykkivä orkesteri synnyttää vanavedessään
paljon uusia kokoonpanoja, jotka rikastuttavat seudun
konserttielämää.
© Kaapo Kamu
© Niclas Löfgren
Santtu-Matias Rouvalin
kapellimestariura lähti
huimaan nousukiitoon
2009, kun hänet kutsuttiin
yllättäen johtamaan Radion
sinfoniaorkesteria. Tampere
Filharmonian ylikapellimestarina hän on toiminut
vuodesta 2013. Suomen kapellimestarikärkeen kuuluva
Rouvali on kysytty nimi myös
kansainvälisillä lavoilla: Hän
on toiminut Kööpenhaminan
filharmonikkojen päävierailijana kaudesta 2013−2014
ja aloittaa Göteborgin filharmonikkojen ylikapellimestarina Tampereen orkesterin
rinnalla syksyllä 2017.
Hän vierailee säännöllisesti Lontoon Philharmoniaorkesterissa, Tukholman kuninkaallisessa orkesterissa
ja Ranskan radion orkesterissa. Kaudella 2016−2017
hän palaa johtamaan mm. BBC Symphonya, Bergenin
filharmonikkoja ja Bambergin sinfoniaorkesteria. Yhdysvalloissa hän johtaa Los Angelesin filharmonikkoja
ja debytoi Minnesotan ja Cincinnatin orkestereissa.
Kevätkausi 2017 huipentuu Tampere Filharmonian
Japanin-kiertueeseen.
Englantilais-ruotsalainen
fagotisti Emily Hultmark
varttui Lontoossa. Siellä hän
toimi Britannian National
Youth Orchestrassa fagotin
äänenjohtajana ja kartutti
kokemusta nimekkäiden
kapellimestareiden kuten
Sir Simon Rattlen, Sir Colin
Davisin ja Sir Andrew Daviesin johdossa. Fagotinsoittoa Hultmark on opiskellut
Chetham’s School of Musicissa Manchesterissa, Göteborgin Musikhögskolanissa
ja mestarikursseilla ympäri
Eurooppaa. Vuosina 2008–
2011 hän soitti Göteborgin
sinfoniaorkesterissa ja
2012–2013 Valencian oopperaorkesterissa. Vuodesta
2014 lähtien hän on toiminut Ruotsin kuninkaallisessa
filharmonisessa orkesterissa vuorottelevana äänenjohtajana. Hultmark on menestynyt useissa kansainvälisissä kilpailuissa ja on aktiivinen kamarimuusikko.
Tampere Filharmonia matkustaa paljon syksyllä 2016!
Tällä viikolla soitetaan kotisalin lisäksi Hämeenlinnan
Verkatehtaalla. Yhtenä syksyn ohjelmiston kantavista
teemoista ovat hieman erikoisemmat soolosoittimet,
nyt on fagotin vuoro. Toinen kantava teema ovat klassikkosäveltäjien harvinaisuudet. Tällä kertaa alkusoittona on Franz Schubertin pianosonaatin hidas osa.
Teos sinänsä ei ole harvinaisuus, päinvastoin: kolmastoista sonaatti on pianistien keskuudessa varsin suosittu ja soitettu, eikä vähiten pienimuotoisuutensa vuoksi.
Harvinaista on se, että teoksen soittaa orkesteri.
Schubert tunnetaan nimenomaan uraa uurtavista
liedeistään, kuten Winterreisesta ja Erkölnigistä, mutta
myös soolopianomusiikistaan ja romanttisista sinfonioistaan. Hän oli ihmeellinen jo pikkupoikana, varsinainen lapsinero. Maallinen, taloudellisesti tuottoisa
ja vakaa elämä ei milloinkaan suuremmin kiinnostanut
häntä, sen sijaan taiteilijaseurassa vietetty boheemielämä veti itävaltalaismestaria puoleensa. Hän toimi toisinaan opettajana, mutta pystyi aina keskittymään siihen
tärkeimpään, säveltämiseen, ja niinpä hän onnistuikin
alle 32 vuotta kestäneen elämänsä aikana luomaan
varsin kunnioitettavan tuotannon.
Kolmannentoista pianosonaattinsa hän kirjoitti 22-vuotiaana kesällä 1819 nuorena, mutta jo lukuisissa genreissä seikkailleena taiteilijana. Sonaatin keskimmäinen
osa on varsin tunnelmallinen, laulava andante, joka
lumoaa rauhallisuudellaan. Tästä osasta innostui myös
hollantilaissäveltäjä Theo Verbey 1980- ja 1990-lukujen
vaihteessa, ja päätti tehdä orkesterisovituksen, joka
mukailee mahdollisimman tiiviisti Schubertin tyyliä ja
pianoteoksen luonnetta.
Verbey niitti mainetta jo opiskelijana 1980-luvulla sovittamalla sävelten mestareiden teoksia. Verbey on uransa
aikana kirjoittanut menestyksekkäitä sovituksia muun
muassa Alban Bergin, Modest Musorgskin ja Igor Stravinskyn sävellyksistä. Hänen oman tuotantonsa keskiössä on orkesterimusiikki, ja hänet tunnetaan erityisesti mielikuvituksellisena soitintajana, mistä saadaan
näyte myös tänä iltana. Verbeyn teoksia ovat esittäneet
lähes kaikki hollantilaiset orkesterit ja useat kokoonpanot ympäri maailmaa, myös Tampere Filharmonia, joka
soitti säveltäjän Fraktaalisinfonian vuosi sitten.
Wolfgang Amadeus Mozart oli lapsinero hänkin.
Wieniläisklassikko sävelsi ainoan meidän päiviimme
säilyneen fagottikonserttonsa vain 18-vuotiaana. Hän
asui tuolloin vielä synnyinsijoillaan Itävallan Salzburgissa, mutta oli jo poikkeuksellisen kokenut säveltäjä
ja esiintyjä. Perhe oli ehtinyt kiertää esittelemässä
silmäteräänsä ympäri Eurooppaa, ja niin tuottelias ja
nopeatahtinen säveltäminen kuin myös huomion keskipisteeksi asettuminen olivat tulleet lapsinerolle tutuiksi.
Mozart oli ollut myös ensimmäisessä varsinaisessa
työpaikassaan arkkipiispan palveluksessa jo useita
vuosia. Esimieskin oli Mozartin ikäväksi ehtinyt vaihtua:
uusi arkkipiispa ei osannut musiikkia arvostaa, ja niinpä
Mozart kyllästyi kyllästymistään jo liiankin tutuksi
tulleeseen kaupunkiin. Suurempien esiintymislavojen
kutsu soi korvissa, olihan Mozart saanut nähdä useita
sellaisia lapsinerokiertueillaan. Olosuhteista huolimatta syntyi mitä hienoimpia teoksia soolosonaateista
konserttoihin ja sinfonioihin, niin myös tänään kuultava
fagottikonsertto, jonka Mozart kirjoitti kesällä 1774.
On arveltu, että Mozart olisi kirjoittanut fagotille ja
orkesterille enemmänkin teoksia, mutta vain tämä yksi
on jäljellä. Vaikka Mozart oli vasta teini-iässä konserttoa kirjoittaessaan, pistetään usein merkille, että sen
ihanassa hitaassa osassa on runsaasti Figaron häät
-oopperan Kreivittären Porgi, amor -aariaa muistuttavia
melodialinjoja. Ooppera sai kantaesityksensä toukokuussa 1786, mutta tulevan superhitin ideat olivat
luonnollisesti kyteneet Mozartin mielessä jo paljon
aikaisemmin.
Alppien maisemista siirrytään Nikolai Rimski-Korsakovin eksoottiseen säveltäjänmielikuvitukseen. Venäläissäveltäjän tausta on mielenkiintoinen: siinä, missä
hän oli lapsena jo varsin kiinnostunut musiikista, oli hän
kiinnostunut myös meriupseerin urasta. Tuolle tielle
hän ensin lähtikin ja vietti paljon aikaa merillä seilaten.
Hyvä niin, Rimski-Korsakov ehti näin nähdä maailmaa ja
haalia vaikutteita tai ainakin avartaa mieltään! Musiikki
oli jatkuvasti läsnä hänen elämässään, ja muutamien
menestyksekkäiden sävellystöiden ja silmää tekevien
musiikkimaailman vaikuttajien kehujen jälkeen se vei
lopulta voiton merimiesuralta.
Rimski-Korsakovia ihailtiin rohkeasta tyylistään, joka
saattoi olla seurausta myös kouluttamattomuudesta;
säveltäjä oli vielä kolmeakymmentä ikävuotta lähestyessään vailla muodollista musiikkikoulutusta. Ehkä juuri
siksi häntä pidettiin niin omaleimaisena. Kansallisen
vimman villitsemät taiteilijat halusivat ja saivat hänet
osaksi niin kutsuttua venäläistä viisikkoa, uutta venäläistä tyyliä luovaa säveltäjien ryhmää, johon kuuluivat
Rimski-Korsakovin lisäksi joukon johtaja Mili Balakirev,
César Cui, Aleksandr Borodin ja viime viikon konsertissakin kuultu Modest Musorgski. Kaiken suitsutuksen
huipennukseksi tapahtui jotakin melko jännittävää:
27-vuotiasta, kouluttamatonta Rimski-Korsakovia pyydettiin professoriksi Pietarin konservatorioon. Niinpä
hän sai hankkia oppia ja opettaa säveltäjänalkuja
yhtäaikaisesti.
Rimski-Korsakov viihtyi virassa vuosikausia samalla
säveltäen myös itse. Suuri osa Rimski-Korsakovin
tuotannosta on ohjelmallista musiikkia, sillä on viittaus-
kohtansa musiikin ulkopuolisessa todellisuudessa ‒ tai
taruissa. Kuten venäläisen viisikon muutkin jäsenet,
myös Rimski-Korsakov toi sävellyksiinsä paljon piirteitä
oman maansa kansanperinteestä. Myös muut kulttuurit
kiinnostivat häntä, olihan hän nähnyt maailmaa. Vuonna
1888 saikin kantaesityksensä Šeherazade, Tuhannen
ja yhden yön tarinoihin, arabialaiseen satukokoelmaan,
perustuva orkesterisarja.
Satukokoelman kietoo yhteen rakkaudessa pettyneen
sulttaanin ja hänen vaimonsa tarina. Sulttaani on niin
katkera, että on päättänyt ottaa joka päivä uuden vaimon ja mestauttaa tämän aamuun mennessä. Kierteen
katkaisee ihastuttava Šeherazade, nainen, joka kertoo
sulttaanille niin jännittäviä satuja yöt läpeensä, että
sulttaani jää aina odottamaan jatkoa. Lopulta hän rakastuu tarinoivaan vaimoonsa. Kokoelman juuret juontavat satojen vuosien taakse. Euroopassa kokoelmaan
tutustuttiin 1700-luvulla, ja siitä on vuosien mittaan
toimitettu useita editioita eri kielillä. Koska satukirja on
toisinaan suunnattu lapsille, ovat Tuhannen ja yhden
yön tarinat myös kesyyntyneet vuosien varrella ‒ hurjan
väkivaltaiset ja eroottiset tarinat on useissa laitoksissa
siistitty iltasatukuntoon.
Eksoottinen orkesterisarja pitää otteessaan aivan kuin
Šeherazaden yölliset sadut. Sulttaani ja Šeherazade
esitellään kuulijoille jo heti alussa: aivan teoksen
alkajaisiksi kuullaan kunnioitusta herättävä sulttaanin
teema ja sen perään konserttimestarin soittama kaunis,
viettelevä Šeherazaden teema. Rimski-Korsakov sävelsikin sarjansa nimenomaan viulistille ja orkesterille.
Tässä konsertissa viulusoolot soittaa Tampere Filharmonian konserttimestarina elokuussa aloittanut Pekko
Pulakka. ”Sehän on semmosta taianomasta musiikkia,
pääosin kiitollista soittaa viululla. Soolopätkissä pitää
joka kerta heti saavuttaa se semmonen erilainen sävy,
päästä hyvin nopeesti sisään siihen satujen maailmaan. Teoksen kuluessa tulee esille, kuten hyvin usein
konserttimestarin sooloissa, uudestaan ja uudestaan
sama materiaali, ja sitä pitää jotenkin pystyä varioimaan. Rimski-Korsakov on kirjoittanut teokseen ihan
sellaisia merkintöjä, jotka ohjailevat saman materiaalin soittamista eri tavoin”, konserttimestari kuvailee
Šeherazaden soittamista. Pulakan työt Tampere Filharmoniassa ovat lähteneet hyvin käyntiin: ”Erittäin hyvin
mä oon viihtynyt kyllä, tosi mukavaa on ollut aloittaa
työt! Orkesteri on hyvässä iskussa ja vastaanotto on
ollu tosi hyvä, ja niin myös yhteistyö Santun kanssa.
Niin että mikäs tässä!”
Teksti: Maija Leino
Käsiohjelma:
Maija Leino & Viliina Silvonen, Tampere Filharmonia