1. No category

Euroopan unionin
neuvosto
Bryssel, 25. marraskuuta 2016
(OR. en)
14886/16
AGRI 636
AGRIORG 100
AGRIFIN 120
SAATE
Lähettäjä:
Saapunut:
Euroopan komission pääsihteerin puolesta
Jordi AYET PUIGARNAU, johtaja
24. marraskuuta 2016
Vastaanottaja:
Jeppe TRANHOLM-MIKKELSEN, Euroopan unionin neuvoston pääsihteeri
Kom:n asiak. nro:
COM(2016) 724 final
Asia:
KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA
NEUVOSTOLLE
Maitoalan markkinatilanteen kehittyminen ja maitoalan paketin säännösten
soveltaminen
Valtuuskunnille toimitetaan oheisena asiakirja COM(2016) 724 final.
Liite: COM(2016) 724 final
14886/16
ts
DGB1A
FI
EUROOPAN
KOMISSIO
Bryssel 24.11.2016
COM(2016) 724 final
KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE
Maitoalan markkinatilanteen kehittyminen ja maitoalan paketin säännösten
soveltaminen
{SWD(2016) 367 final}
FI
FI
KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE
Maitoalan markkinatilanteen kehittyminen ja maitoalan paketin säännösten
soveltaminen
1.
SOVELTAMISALA
Maitoalan paketti 12, joka julkaistiin maaliskuussa 2012 (ja sisällytettiin asetukseen (EU) N:o
1308/2013 3 – yhteistä markkinajärjestelyä koskeva asetus), on joukko säännöksiä, jotka ovat
olleet voimassa 3 päivästä lokakuuta 2012 lähtien ja joita sovelletaan 30 päivään kesäkuuta
2020 saakka.
Yhteistä markkinajärjestelyä koskevan asetuksen 225 artiklan b kohdassa säädetään, että
komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kaksi kertomusta, toisen näistä
viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2014 ja toisen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2018.
Kertomuksissa on käsiteltävä maito- ja maitotuotealan markkinakehitystä ja erityisesti 148–
151 artiklan, 152 artiklan 3 kohdan ja 157 artiklan 3 kohdan (maitoalan paketin säännösten)
vaikutusta sekä arvioitava epäedullisessa asemassa olevien alueiden maidontuottajiin ja
maidontuotantoon kohdistuvia vaikutuksia näillä alueilla tapahtuvan tuotannon säilyttämistä
koskevan yleisen tavoitteen yhteydessä. Kertomuksissa on myös käsiteltävä mahdollisia
kannustimia, joilla tuottajia rohkaistaan tekemään yhteistuotantosopimuksia, sekä tarvittaessa
aiheellisia ehdotuksia.
Komissio antoi asetuksessa vaadituista kahdesta kertomuksesta ensimmäisen 13 päivänä
kesäkuuta 2014 4.
Vaikean markkinatilanteen takia komissio ehdotti 7 päivänä syyskuuta 2015 pidetyssä
maatalous- ja kalastusneuvoston ylimääräisessä kokouksessa, 5 että alun perin vuodeksi 2018
suunniteltu maitoalan pakettia koskeva kertomus esitettäisiin jo vuonna 2016.
Slovakian puheenjohtajavaltio on omalla puheenjohtajakaudellaan, joka kattaa vuoden 2016
jälkipuoliskon, asettanut toimitusketjun toiminnan painopisteeksi, ja maatalousmarkkinoita
käsittelevä työryhmä (AMFT) on tutkinut tätä aihetta.
1
Asetus (EU) N:o 261/2012, EUVL L 94, 30.3.2012, s. 38.
2
Ei pidä sekoittaa eri tukipaketteihin, joita pantiin täytäntöön maitoalalla vuosina 2014–2016.
3
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1308/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013,
maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 992/72, (ETY)
N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671).
4
http://ec.europa.eu/agriculture/milk/milk-package/com-2014-354_fi.pdf
5
http://ec.europa.eu/agriculture/commissioner-speeches/pdf/katainen-agri-council-07-09-2015_en.pdf
2
Tämä kertomus perustuu jäsenvaltioiden kyselyssä antamiin vastauksiin sekä
täytäntöönpanosääntöjen mukaisesti annettuihin ilmoituksiin 6 . Yhteisen tutkimuskeskuksen
tekniikan tulevaisuudentutkimuksen laitoksen tekemän maitoalan paketin säännösten
mukaisia tuottajaorganisaatioita koskevan riippumattoman tutkimuksen tietoja hyödynnetään
myös arvioinnissa.
2.
MAIDON
KEHITTYMINEN
JA
MAITOTUOTTEIDEN
MARKKINATILANTEEN
Maidon ja maitotuotteiden hinnat olivat historiallisen korkeat vuoden 2013 lopussa ja vuoden
2014 alussa, jonka jälkeen maitoalalla alkoi maailmalaajuinen tarjonnan ja kysynnän välinen
epätasapaino, joka kuvasi markkinoita vuonna 2015 ja vuoden 2016 ensimmäisellä
puoliskolla. Vaikka maailmanlaajuinen kysyntä kärsi, kun Venäjä asetti elokuussa 2014
tuontikiellon ja tuonti Kiinaan väheni vuoden 2015 alkupuoliskolla, maailmanlaajuinen
tarjonta – jota kiihdyttivät palkitsevat hinnat ja suotuisat sääolosuhteet – kasvoi.
Komissio on soveltanut turvaverkon säännöksiä keskeytyksettä syyskusta 2014 lähtien.
Rasvatonta maitojauhetta on tarjottu julkiseen interventioon heinäkuusta 2015 asti.
Markkinaolosuhteet ovat parantuneet keväästä 2016, jolloin EU:n maitotuotteiden hinnat
olivat alhaisimmillaan. Nämä myönteiset merkit eivät ole vielä nostaneet maidon
tuottajahintoja, mutta arvioiden mukaan suuntaus muuttuu elokuussa 2016.
Maito- ja maitotuotealan hyödykkeiden keskipitkän aikavälin näkymät säilyvät suotuisina.
Maailmanlaajuisen ja unionin kysynnän odotetaan yhä kasvavan tasaisesti, joten EU:n
maitoalalla on mahdollisuus kehittää tuotantokykyään ja parantaa asemaansa ja osuuttaan
maailmanlaajuisilla markkinoilla.
Yksityiskohtaisempaa tietoa markkinatilanteen ja -näkymien kehityksestä on esitetty tähän
kertomuksen liitteenä olevassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa.
3.
MAITOALAN PAKETIN SÄÄNNÖSTEN SOVELTAMINEN 7
Maitoalan paketti sisältää lukuisia säännöksiä, joiden soveltamisala ja kattavuus vaihtelevat.
Pakollisia
sopimuksia
koskevat
säännökset
voivat
koskea
kaikentyppisiä
maidonkeruujärjestelmiä. Tuottajaorganisaatioita ja kollektiivisia neuvotteluja koskevat
säännökset ovat yleensä tärkeämpiä jäsenvaltioissa, joissa osuuskunnat ovat vähemmän
kehittyneitä.
6
Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 511/2012, annettu 15 päivänä kesäkuuta 2012, neuvoston
asetuksessa (EY) N:o1234/2007 säädetyistä tuottajaorganisaatioita ja toimialakohtaisia organisaatioita sekä
sopimusneuvotteluja ja -suhteita koskevista ilmoituksista maito- ja maitotuotealalla.
7
Maitoalan paketin välineet on esitetty osoitteessa http://ec.europa.eu/agriculture/milk/milkpackage/index_en.htm.
3
Kollektiivisia neuvotteluja koskevat säännökset koskevat vain tuottajia, jotka ovat
järjestäytyneet hyväksyttyihin tuottajaorganisaatioihin, jos tuottajan osuuskuntajäsenyydestä
johtuva velvoite toimittaa maitoa ei koske raakamaitoa 8.
Kaaviossa 1 esitetään arvio lehmänmaidontuotannon osuuksista eriteltyinä sovellettujen
sopimusjärjestelyjen tyypin mukaan. Maitoalan paketin tuottajaorganisaatioita ja
kollektiivisia neuvotteluja koskevat säännökset koskevat noin 36:ta prosenttia EU:n
lehmämaitotoimituksista (eli osuuskuntien ulkopuolisia toimituksia).
Kaavio 1
Sopimussuhteet
Lehmänmaitotoimitusten osuudet eriteltyinä sopimusjärjestelyn tyypin mukaan (2016)
100%
90%
80%
70%
60%
50%
40%
30%
20%
10%
0%
MT
SI
DK
IE
AT
SE
FI
LU
SK
NL
PL
Osuuskunta (keruu ja jalostus)
PT
IT
DE
CZ
Yksityiset jalostajat
BE
EE
FR
HU
LV
LT
ES
UK
GR
RO
HR
BG
CY
Muut järjestelyt / ei määritelty
Seuraavissa
alakohdissa
esitetään
maitoalan
paketin
kunkin
säännöksen
täytäntöönpanotilanne. Pakollisten sopimusten ja tuottajaorganisaatioiden kehittymistä
tarkastellaan tarkemmin tämän kertomuksen liitteenä olevassa komission yksiköiden
valmisteluasiakirjassa.
3.1.
Pakolliset sopimukset (148 artikla)
8
Jotkin osuuskunnat keräävät ja jalostavat maitoa ja toiset pelkästään keräävät. Kilpailulainsäädännön
näkökulmasta ryhmäpoikkeusasetus N:o 1218/2010 voi kattaa jalostusosuuskuntien toiminnan. Sellaisten
osuuskuntien tilannetta, jotka ainoastaan keräävät maitoa ja jotka eivät kuulu maitoalan paketin säännösten
soveltamisalaan, on arvioitava tapauskohtaisesti kilpailusääntöjen mukaan.
4
Yhteistä markkinajärjestelyä koskevan asetuksen 148 artiklan soveltamisalaan kuuluvien
pakollisten sopimusten piiriin kuuluu 41 prosenttia EU:n maitotoimituksista 13
jäsenvaltiossa.
Taulukko 1
Pakolliset sopimukset
Jäsenvaltio
Ranska
Italia
Espanja
Liettua
Unkari
Slovakia
Kroatia
Kypros
Portugali
Bulgaria
Romania
Slovenia
Puola
Kansallinen
lainsäädäntö
huhtikuu 2011
Sopimuksen
vähimmäiskesto
5 vuotta
1 vuosi
1 vuosi
6 kuukautta
6 kuukautta
1 vuosi
6 kuukautta
6 kuukautta
6 kuukautta
1 vuosi
-
maaliskuu 2012
lokakuu 2012
lokakuu 2012
joulukuu 2012
joulukuu 2012
kesäkuu 2013
kesäkuu 2013
kesäkuu 2013
marraskuu 2013
helmikuu 2014
tammikuu 2015
lokakuu 2015
Pakolliset kirjalliset
sopimukset/tarjoukset
S+T
S+T
S+T
S
S
S
S
S
S+T
S
S+T
S
S
Bulgariassa, Ranskassa, Italiassa, Puolassa ja Romaniassa pakollisia kirjallisia sopimuksia
sovelletaan vain tuottajien ja ensiostajien välisiin suhteisiin. Muissa jäsenvaltioissa ehdot
koskevat kaikkia tuottajien ja jalostajien välisiä toimitussuhteita, vaikka niiden välissä on
useita välittäjiä.
Tuottajien ja sen osuuskunnan, jonka jäseniä ne ovat, väliset toimitussopimukset sekä hyvän
käytännön säännöt eivät kuulu maitoalan paketin soveltamisalaan. Ne voivat kuitenkin joskus
sisältää yhteistä markkinajärjestelyä koskevan asetuksen 148 artiklan säännösten kaltaisia
säännöksiä.
Yhdistyneessä kuningaskunnassa sovittiin vuonna 2012 maitoalan paketin säännösten
innoittamina tuottajien ja jalostajien välisistä vapaaehtoisista toimintasäännöistä 9 .
Toimintasääntöjen mukaiset sopimusehdot vastaavat maitoalan paketin mukaisia ehtoja, ja
niiden piiriin kuuluu yli 85 prosenttia raakamaidon tuotannosta kyseisessä jäsenvaltiossa.
Skotlannin parlamentin vuonna 2014 tekemä arvio toimintasääntöjen soveltamisesta oli
yleisesti ottaen myönteinen.
9
http://www.dairyuk.org/images/2012_Voluntary_Code_of_Practice.pdf
5
Belgiassa on vuodesta 2009 sovellettu ei-sitovia toimialakohtaisia sääntöjä, joiden piiriin
kuuluvat 85 prosenttia tuottajista ja 9 prosenttia ostajista. Niihin sisältyy erityisesti laatua
koskevia sopimuksia, sopimuksia tuottajia ja ostajia koskevista irtisanomisajoista, kestävyyttä
koskevia sopimuksia sekä tuottajaorganisaatioiden asemaa koskevia järjestelyjä.
Ennen maitoalan paketin hyväksymistä Saksassa sovellettiin sitovia sääntöjä, joilla säänneltiin
raakamaidon toimitusehtoja ja jotka yleisesti ottaen täyttävät yhteistä markkinajärjestelyä
koskevan asetuksen 148 artiklan vaatimukset.
Vuonna 2015 Espanjassa otettiin käyttöön erilaisia vapaaehtoisia hyvän käytännön sääntöjä ja
sopimuksia 10, jotka koskivat maatalous- ja elintarvikealan toimijoita ja erityisesti maitoalan
toimialakohtaista organisaatiota.
Yhdistämällä (yhteistä markkinajärjestelyä koskevan asetuksen 148 artiklan mukaisten)
pakollisten sopimusten, vapaaehtoisten toimintasääntöjen ja osuustoimintasuhteiden
kattavuus, noin 95 prosenttia kaikista EU:n maitotoimituksista kuuluu jossakin
muodossa muodollisen sopimuksen piiriin.
3.2.
Tuottajaorganisaatiot ja niiden yhteenliittymät (152 artiklan 3 kohta)
Vuoden 2015 loppuun mennessä 11 jäsenvaltiota oli hyväksynyt 260 tuottajaorganisaatiota
maitoalan paketin säännösten mukaisesti, ja useimmat näistä oli hyväksytty kolmessa
jäsenvaltiossa: Saksassa, Ranskassa ja Italiassa. Vain yksi näistä koskee lampaanmaitoa.
Tuottajaorganisaatioiden hyväksymistä koskevat nykyiset vaatimukset kussakin jäsenvaltiossa
ja hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden tämänhetkinen määrä esitetään tämän kertomuksen
liitteessä olevassa taulukossa A.
3.2.1
Jäsenvaltioiden arvio tuottajaorganisaatioista
Useimmat
jäsenvaltiot
katsovat,
että
niiden
alueella
on
mahdollisuuksia
tuottajaorganisaatioille ja tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymille, lukuun ottamatta
jäsenvaltioita, jotka katsovat, että niillä on jo tyydyttävästi toimiva osuustoimintajärjestelmä
tai tyydyttävästi toimivat tuottajaryhmiin perustuvat rakenteet. Saksa, jolla on kehittynein
tuottajaorganisaatiorakenne
EU:ssa,
kannattaa
pikemminkin
jo
perustettujen
tuottajaorganisaatioiden muuntamista suuremmiksi rakenteiksi (yhteenliittymiksi) kuin uusien
tuottajaorganisaatioiden perustamista. Myös Ranskassa tuottajat ovat yhä kiinnostuneempia
tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymistä.
Lehmänmaidon 259 hyväksytyn tuottajaorganisaation vuosittain kaupan pitämän tuotannon
määrä oli noin 13 prosenttia EU:ssa toimitetun maidon kokonaismäärästä vuonna 2015 ja
37 prosenttia EU:ssa osuuskuntien ulkopuolella toimitetun maidon kokonaismäärästä.
Tärkeimmät syyt sille, ettei tämä määrä ole suurempi, ovat seuraavat:
1) tuottajien puutteelliset tiedot tuottajaorganisaatioihin liittymisen tavoitteista, vaikutuksista
ja eduista;
10
http://www.magrama.gob.es/es/megustalaleche/acuerdos-lacteos/
6
2) tuottajaorganisaation perustamiseen myönnettävän taloudellisen tuen puute (liittyy jossain
määrin myös puutteellisiin tietoihin, koska mahdollisuuksia on osana maaseudun
kehittämistä);
Muita ilmoitettuja syitä ovat:
•
Tuottajaorganisaatioiden perustamiseen ja hyväksymiseen liittyvät hallinnolliset ja
taloudelliset rasitteet.
•
Joissakin EU13-jäsenvaltioissa tuottajat, jotka ovat muuttaneet ennen vuotta 1992
perustetut osuustoiminnalliset tuotantojärjestelmät yksityisiksi yrityksiksi, eivät ehkä
halua liittyä uudestaan kollektiivisiin rakenteisiin. Yhtenä syynä on myös ilmoitettu
itsemääräämisoikeuden menettämisen pelko laajemmassa mielessä.
•
Tuottajat eivät tiedä menestystarinoita, joilla voitaisiin kannustaa omaksumaan
parempia käytäntöjä.
•
Epävarmuus tuottajaorganisaatioiden ja tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien
liikkumavarasta kilpailulainsäädännön puitteissa.
•
Epäilyt tuottajaorganisaatioiden kyvystä saavuttaa parempia tuloksia kollektiivisten
neuvottelujen avulla tai varmistaa maidonkeruu kaikkien jäsentensä kohdalla.
Näiden puutteiden pohjalta jäsenvaltiot esittävät useita ehdotuksia, joilla edistetään uusien
tuottajaorganisaatioiden perustamista tai parannetaan nykyisten tuottajaorganisaatioiden
toimintaa (ja laajemmin kannustetaan tuottajia liittymään yhteistuotantosopimuksiin):
•
Lisätään
tuottajien
mahdollisuuksista.
tietoisuutta
tuottajaorganisaatioiden
•
Parannetaan tuottajaorganisaation
neuvottelutaitoja.
•
Annetaan taloudellista tukea tuottajaorganisaatioiden perustamiseen ja toimintaan.
Tuottajaorganisaation perustamiseen tarkoitettua tukea on jo saatavilla toisen pilarin
yhteydessä 11 , vaikka sitä on ollut tarjolla vain 16 jäsenvaltiossa 12 . Toiminnallisella
puolella maaseudun kehittämispolitiikka tarjoaa jo tiettyjä toimenpiteitä yhteistyön,
koulutuksen/neuvonnan ja investointien alalla. Näin ollen kaikilla tätä asiaa koskevilla
aloitteella pitäisi pikemminkin tehostaa jo käytössä olevien välineiden hyödyntämistä
kuin perustaa uusia.
henkilökunnan
hallinnollisia
toiminnasta
valmiuksia
11
Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 27 artikla: Tuottajaryhmien ja -organisaatioiden perustaminen.
12
BE, BG, CY, EE, ES, FR, GR, HR, HU, IT, LT, LV, PL, PT, RO ja SI.
7
ja
ja
•
Annetaan tuottajaorganisaatioille ja osuuskunnille taloudellisia kannustimia, jotta ne
investoivat jalostuskapasiteettiin jalostaakseen tuottamansa maidon ja saadakseen
paremman osuuden lopullisesta lisäarvosta. Tämä on jo mahdollista osana maaseudun
kehittämistä 13.
•
Asetetaan tuottajaorganisaatiot etusijalle yksittäisiin tuottajiin nähden tuen saamisen
osalta (palkkioiden muodossa), annetaan suurempi painoarvo laadittaessa
kelpoisuusperusteita tai myönnetään suuremmat yhteisrahoitusosuudet.
3.2.2
Tuottajaorganisaatioiden ja tuottajien edustajien näkemykset
Kaikkiin maitoalan paketin mukaisesti hyväksyttyihin tuottajaorganisaatioihin on otettu
yhteyttä tutkimuksessa, jossa selvitetään organisaatioiden perustamisen syitä ja
tuottajaorganisaatioon kuulumisesta jäsenille aiheutuvia etuja ja haittoja. Kyselyyn, joka oli
saatavilla tuottajaorganisaatioiden kansallisilla kielillä, vastasi 63 tuottajaorganisaatiota.
Tuottajaorganisaation perustamisen syynä mainittiin muun muassa maidosta saatava parempi
hinta, joka oli tärkein syy useimmille vastaajille. Muita syitä olivat vakaammat hinnat,
tuottajan aseman parantaminen toimitusketjussa ja maidonkeruun varmistaminen kaikkien
tuottajaorganisaation jäsenten kohdalla.
Tavoitteiden saavuttamisen osalta noin 60 prosenttia tuottajaorganisaatioista vahvisti, että
vakaampaa hintaa koskeva tavoite saavutettiin osittain tai kokonaan. Noin 70 prosenttia
saavutti paremman hinnan, kun taas noin 20 prosenttia tuottajaorganisaatioista vahvisti, ettei
kumpikaan näistä tavoitteista täyttynyt ollenkaan. Noin 65 prosenttia tuottajaorganisaatioista
ilmoitti, että tuottajan asema toimitusketjussa oli parantunut osittain tai kokonaan, kun taas
14 prosenttia katsoi, ettei tällaista parannusta ollut tapahtunut.
Tavoite, joka oli toteutunut parhaiten, oli maidonkeruun varmistaminen kaikkien
tuottajaorganisaation jäsenten kohdalla, sillä lähes 60 prosenttia vastaajista ilmoitti, että tämä
tavoite oli saavutettu kokonaan. Kun otettiin huomioon myös vastaukset, joissa tämä tavoite
katsottiin saavutetun osittain, tämä luku nousi 71 prosenttiin. Tuotantopäätösten perustana
oleva markkinatietojen parantamista koskeva tavoite saavutettiin myös osittain tai kokonaan
73 prosentissa tapauksista, vaikka tämä tavoite saavutettiin useimmiten osittain.
Tutkimuksen kohteena olleiden tuottajaorganisaatioiden keskeisiin toimiin kuuluu paljon
muutakin kuin hinnoista neuvotteleminen (noin 85 prosenttia tuottajaorganisaatioista).
Tuottajaorganisaatiot neuvottelevat myös toimitusmääristä (noin 75 prosenttia),
toimitusehdoista (noin 60 prosenttia) ja maksuehdoista (noin 70 prosenttia). Useimmat näistä
tuottajaorganisaatioista (noin 80 prosenttia) tarjoavat yhtä tai useampaa palvelua, joka antaa
lisäarvoa maidon toimitukselle ja/tai tukee tuottajien toimintaa: maidonkeruu (noin
50 prosenttia), tietojen/kokemusten vaihdon järjestäminen (noin 65 prosenttia),
laatutarkastusten järjestäminen (noin 50 prosenttia), teknisten tai taloudellisen neuvojen
antaminen (noin 40 prosenttia) ja yhteisten tuotantopanosten järjestäminen (noin
30 prosenttia).
13
Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 17 artikla: Investoinnit fyysiseen omaisuuteen.
8
Tuottajaorganisaatiot katsovat, että tuottajaorganisaatioon kuuluville tuottajille koituvat
tärkeimmät edut ovat mahdollisuus sopimusehtoja koskeviin kollektiivisiin neuvotteluihin ja
maitomäärien hallinnoinnin tehostaminen. Jotkin tuottajaorganisaatiot mainitsevat etuina
maidon paremman hinnan, liiketoiminnan vakauden, yhden yhteystahon suhteessa jalostajiin
sekä paremmat tiedot markkinoista.
Tuottajaorganisaatioon kuuluville tuottajille aiheutuvia haittoja mainitaan harvemmin.
Joidenkin vastaajien mielestä haittoja ovat maksut, jotka tuottajaorganisaatioiden jäsenten on
maksettava, tarvittavat resurssit (sekä henkilöresurssit että aineelliset resurssit) ja tuottajien
riippumattomuutta koskevat rajoitukset yritystoimintaan liittyvissä päätöksissä.
Ainoastaan
11
kaikkiaan
63
tuottajaorganisaatiosta
harkitsee
kehittymistä
jalostusosuuskunnaksi. Motivaatiotekijöitä ovat erityisesti mahdollisuus kehittää
liiketoimintaa, jäsenten saama parempi hinta maidosta ja tuottajan aseman parantaminen
toimitusketjussa. Enemmistö tuottajaorganisaatioista ei harkitse tätä vaihtoehtoa lähinnä siksi,
että se edellyttää huomattavia investointeja (eikä julkista tukea ole riittävästi) eivätkä
tuottajaorganisaation jäsenet ole kiinnostuneita yrittäjyydestä.
Useimmat vastaajat katsovat, että vastaajien jäsenvaltioissa on mahdollisuuksia perustaa
enemmän tuottajaorganisaatioita (ainoastaan 11 vastasi kielteisesti). Alan riittämätön
järjestäytyminen, menestystarinoiden puuttuminen ja tuottajien haluttomuus yhteistyöhön
(liittyy myös tuottajien haluun olla suoraan yhteydessä ostajiin) mainitaan tärkeimmiksi syiksi
siihen, miksi tuottajaorganisaatiota ei ole hyödynnetty täysimääräisesti.
Tutkimus kohdistui myös viljelijäjärjestöihin,
mahdollisuuksien arvioimiseksi niiden jäsenvaltioissa.
erityisesti
tuottajaorganisaatioiden
Jäsenvaltioista, joissa ei ole hyväksyttyjä tuottajaorganisaatioita, Tanskassa, Suomessa,
Alankomaissa, Ruotsissa, Itävallassa, Irlannissa, Sloveniassa ja Puolassa tällä välineellä ei
katsottu olevan mahdollisuuksia, koska osuustoimintarakenne (tuottajaryhmät Puolassa)
mahdollistaa jo alan hyvän järjestäytymisen. Liettuan mukaan tuottajaorganisaatioiden
puuttuminen ja niiden rajoitetut mahdollisuudet johtuvat alan riittämättömästä
järjestäytymisestä. Virossa ja Latviassa tuottajien edustajilla oli myönteinen käsitys
tuottajaorganisaatioiden mahdollisuuksista.
Jäsenvaltioissa, joissa on hyväksyttyjä tuottajaorganisaatioita, tämä väline on lähes käytetty
loppuun Saksassa, Italiassa ja Ranskassa, joissa on 92 prosenttia kaikista EU:ssa
hyväksytyistä tuottajaorganisaatioista. Ranskassa tuottajaorganisaatioiden määrän odotetaan
pienenevän mutta niiden koon odotetaan kasvavan (tai ne ryhmitellään yhteenliittymiksi) ja
kehitys kulkee kohti monialaisuutta (toimitus useammalle kuin yhdelle jalostajalle).
Viljelijäjärjestöt näkevät vain vähän mahdollisuuksia tuottajaorganisaatioille Espanjassa (alan
riittämätön järjestäytyminen; ei perinteinen väline), Tšekissä (jo suhteellisen suuret maatilat)
ja Portugalissa ja Belgiassa (pitkälle kehittynyt osuustoimintarakenne). Sitä vastoin
Kroatiassa, Romaniassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa tuottajien edustajat katsovat, että
niiden alueella on selvästi mahdollisuuksia tuottajaorganisaatioiden määrän kasvulle.
9
3.3.
Kollektiiviset neuvottelut (149 artikla)
Kuudessa jäsenvaltiossa toimitettiin vuosina 2014 ja 2015 raakamaitoa kollektiivisesti
neuvoteltujen sopimusten mukaisesti. Kollektiivisesti neuvoteltujen sopimusten mukaisten
toimitusten määrä kattoi 25 prosenttia kaikista maitotoimituksista vuonna 2015, mikä vastasi
noin 13:a prosenttia kaikista EU:n raakamaitotoimituksista.
Kilpailuviranomaiset eivät toteuttaneet toimenpiteitä kilpailun ylläpitämiseksi tai raakamaitoa
jalostaville pk-yrityksille aiheutuvan vakavan haitan välttämiseksi.
Taulukko 2 Kollektiivisesti
neuvoteltujen
lehmänmaitotoimitukset vuosina 2014 ja 2015
Jäsenvaltio
Kollektiiviste
n
neuvotteluje
n piiriin
kuuluvat
määrät (x
1 000 tonnia)
sopimusten
Osuus
jäsenvaltion
toimituksista
(arvio)
mukaisesti
Kollektiiviste
n
neuvottelujen
piiriin
kuuluvat
määrät (x
1 000 tonnia)
2014
Bulgaria
toteutetut
Osuus
jäsenvaltion
toimituksista
(arvio)
2015
0
-
5,6
1,1 %
Tšekki
1 053
44 %
497
17 %
Saksa
14 249
45 %
13 253
42 %
Espanja
840
13 %
621
9%
Ranska
4 469
18 %
5 171
20 %
0
-
820
5%
Yhdistynyt
kuningaskunta
Espanjassa ainut lampaanmaidon hyväksytty tuottajaorganisaatio ilmoitti, että kollektiivisten
neuvottelujen piiriin kuului vuonna 2014 noin 71 000 tonnia ja vuonna 2015 noin 46 000
tonnia (lähes 100 prosenttia sen kaupan pidettävästä tuotannosta). Toimitetun määrän lasku
johtuu tuottajaorganisaation jäsenten määrän laskusta (729:sta 548:aan). Lisäksi Espanjassa
perustettiin uusi tuottajaorganisaatio vuonna 2015, ja yksi menetti hyväksyntänsä, mutta uusi
tuottajaorganisaatio on huomattavasti pienempi.
Kollektiivisesti neuvoteltujen toimitusten osuuden lasku Tšekissä vuonna 2015 johtuu lähinnä
siitä, että seitsemän tuottajaorganisaatiota lakkautettiin kyseisenä vuonna.
10
Ranskassa osuus on jatkuvasti noussut kolmen viime vuoden aikana kunakin vuonna
hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden määrän kasvun mukaisesti.
Saksassa osuus on melko vakaa, kun otetaan huomioon, että mahdollisuus perustaa uusia
tuottajaorganisaatioita on melkein saavuttanut rajansa, joten mahdolliset vaihtelut johtuvat
lähinnä maitotoimitusten kokonaismäärän kehityksestä maassa. Osuus on hieman laskenut
vuonna 2015 verrattuna vuoteen 2014, ja tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymillä on yhä
suurempi rooli: kaksi neljästä hyväksytystä yhteenliittymästä on ilmoittanut, että
kollektiivisten neuvottelujen piiriin kuului vuonna 2015 yhteensä 5,5 miljoonaa tonnia (mikä
on 42 prosenttia kollektiivisten neuvottelujen piiriin kuuluvasta kokonaismäärästä).
Jäsenvaltiot ovat maininneet seuraavat tekijät, joiden avulla kollektiivisia neuvotteluja
voidaan kehittää edelleen:
•
Tuottajaorganisaatioiden riittävä koko. Tuottajaorganisaatioiden vähimmäiskoolla
voidaan varmistaa, että niillä on todellista neuvotteluvoimaa. Samalla vaarana on, että
liian suuret äskettäin perustetut tuottajaorganisaatiot eivät ole toimintakykyisiä.
Jäsenvaltioista Saksassa ja Ranskassa on eniten hyväksyttyjä tuottajaorganisaatioita, ja
niissä käydään eniten kollektiivisia neuvotteluja. Saksassa tuottajaorganisaatioihin
kuuluu keskimäärin 100 tuottajaa ja Ranskassa 250. On toivottavaa, että luodaan ensin
hallittavan kokoisia tuottajaorganisaatioita, jotka kehittyvät myöhemmin suuremmiksi
rakenteiksi, kuten tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymiksi, sen sijaan, että luodaan
valtavia tuottajaorganisaatioita, joissa on 1 000–2 000 jäsentä ja joiden
toimintavalmiudet ovat vähäiset.
•
Parannetaan maidon ostajien tietämystä tuottajaryhmien kanssa käytävien
kollektiivisten neuvottelujen mahdollisista eduista (neuvottelujen helppous,
toimintakustannusten pieneneminen, toimitusvarmuus ja viestinnän parantuminen).
•
Tuottajaorganisaatioille myönnettävä taloudellinen tuki (nykyisten tukien lisäksi),
jonka edellytyksenä on, että kollektiivisten neuvottelujen tavoitteet saavutetaan, voi
edistää tätä käytäntöä ja lisätä tuottajien ja jalostajien välistä lähentymistä edelleen.
•
Tuottajien välinen solidaarisuus on erittäin tärkeää, jotta varmistetaan
tuottajaorganisaatioiden tehokas toiminta. Viljelijöiden mahdollisuus kiertää
tuottajaorganisaatioiden tekemät sopimukset saadakseen suotuisampia ehtoja
heikentää tuottajaorganisaatioiden moitteetonta toimintaa.
Suurimmassa osassa kyselyyn vastanneista tuottajaorganisaatioista (73 prosenttia)
kollektiivisten neuvottelujen tulokset sitovat tuottajaorganisaation jäseniä. Vain yhdeksässä
vastanneista 63 tuottajaorganisaatiosta tuottajaorganisaation jäsenet neuvottelevat osasta
tuottamaansa maitoa tai toimittavat osan siitä tuottajaorganisaation ulkopuolella. Tuottajat tai
niiden puolesta tuottajaorganisaatiot tekevät sopimuksia, jälkimmäinen vaihtoehto on
kuitenkin suosituin (noin 60 prosenttia).
3.4.
Suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä
varustetun juuston tarjonnan sääntely (150 artikla)
11
Kaksi jäsenvaltiota on hyväksynyt sääntöjä suojatulla alkuperänimityksellä (SAN) tai
suojatulla maantieteellisellä merkinnällä (SMM) varustetun juuston tarjonnan säätelemiseksi.
Ranska juustojen Comté, Beaufort, Reblochon ja Gruyère osalta ja Italia juustojen Asiago,
Grana Padano, Parmigiano Reggiano ja Pecorino Romano osalta. Vastaavat ilmoitukset on
julkaistu maitoalan paketin verkkosivuilla 14.
Nämä kaksi jäsenvaltiota arvioivat myönteisesti tämän välineen tehokkuutta, kun kyse on
tarjonnan mukauttamisesta kysyntään, hintavakaudesta ja tuotannon suojelusta epäedullisessa
asemassa olevilla alueilla.
3.5.
Toimialakohtaiset organisaatiot (157 artiklan 3 kohta))
Viidessä jäsenvaltiossa on hyväksytty kymmenen maitoalan toimialakohtaista organisaatiota:
Ranskassa (yhteensä kuusi, joista neljä toimii alueellisesti), Espanjassa, Unkarissa,
Alankomaissa ja Portugalissa. Unkarissa toimialakohtaiseen organisaatioon kuuluu
toimitusketjun kolme vaihetta tuottajista vähittäiskauppaan, kun taas muissa
toimialakohtaisissa organisaatioissa on mukana vain tuottajia ja jalostajia (Alankomaissa
ammattijärjestöllä
on
kumppanuussuhde
toimialakohtaiseen
organisaatioon,
ja
ammattijärjestö osallistuu sen hallitukseen neuvonantajana).
Kaikki viisi jäsenvaltiota katsovat, että niiden toimialakohtaiset organisaatiot ovat toimineet
tyydyttävästi toimitusketjun eri sidosryhmien etujen yhteensovittamisessa.
Jäsenvaltioista, jotka eivät ole hyväksyneet yhtään toimialakohtaista organisaatiota, Italia,
Slovenia, Puola, Kreikka, Romania, Kroatia, Belgia ja jossakin määrin myös Latvia katsovat,
että tällaiset rakenteet voivat olla mahdollisia. Muissa jäsenvaltioissa pitkälle kehittynyt
osuustoimintamalli tai toimijoiden vähäinen kiinnostus ovat pääasiallisia syitä sille, ettei tätä
välinettä hyödynnetä.
Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 15 210 artiklassa säädetään sellaisten hyväksyttyjen
toimialakohtaisten organisaatioiden sopimuksista ja yhdenmukaistetuista menettelytavoista,
joihin ei sovelleta SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohtaa tietyin edellytyksin.
Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 164 artiklassa esitetään vaatimukset, jotka koskevat sääntöjen
soveltamisalan laajentamismekanismia, jonka toimialakohtainen organisaatio voi käynnistää.
Näiden säännösten perustella Ranska on vuosina 2015 ja 2016 antanut neljä ilmoitusta, jotka
koskevat jäsenten jäsenmaksuja, joilla rahoitetaan alueellisten toimialakohtaisten
organisaatioiden yhteisiä toimia, joista on yleistä hyötyä maitoalalle.
Tutkimuksen kohteena olevat tuottajaorganisaatiot ja viljelijäjärjestöt kannattavat
toimialakohtaisten organisaatioiden liikkumavaran lisäämistä niiden tehokkuuden
parantamiseksi. Jotkin puoltavat joustavuuden lisäämistä sääntöjen laajentamismekanismin
14
http://ec.europa.eu/agriculture/milk/milk-package/index_en.htm
15
Entinen asetuksen (EU) N:o 1234/2007 177 artikla.
12
soveltamista koskevien vaatimusten osalta tai suurempaa roolia kriisinehkäisyssä ja hallinnassa (erityisesti tuotannonsuunnittelun osalta sen lisäksi, mitä yhteistä
markkinajärjestelyä koskevan asetuksen 222 artiklassa jo säädetään).
3.6.
Maitotoimituksia koskevat pakolliset ilmoitukset (151 artikla)
Jäsenvaltioiden on 1 päivästä toukokuuta 2015 alkaen ilmoitettava komissiolle viimeistään
kunkin kuukauden 25 päivänä edellisen kuukauden aikana niiden alueelle sijoittautuneille
ensiostajille toimitetun raakamaidon kokonaismäärä.
Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta jäsenvaltioiden toimittamissa näiden lakisääteisten
vaatimusten täyttämiseksi käyttöön otettuja toimenpiteitä koskevissa tiedoissa vakuutetaan,
että kuukauden aikana toimitettu koko maitomäärä on ilmoitettu määräajassa.
Tämän kertomuksen liitteessä olevassa taulukossa B kuvataan, missä määrin 25 päivän
määräaikaa on noudatettu 13 ensimmäisen kuukauden aikana ilmoitusjärjestelmän
käyttöönottamisesta (huhtikuusta 2015 huhtikuuhun 2016, nämä kuukaudet mukaan lukien).
Jäsenvaltioista 12 on noudattanut täysin asetettua määräaikaa, kun taas kahdeksan
jäsenvaltiota on parantanut huomattavasti suoritustaan vuoden 2016 ensimmäisinä
kuukausina. Sellaiset jäsenvaltiot, jotka soveltavat vähemmän tiukkoja sääntöjä ensiostajiin,
ovat suoriutuneet heikommin.
4
MAITOPAKETIN VAIKUTUS EPÄEDULLISESSA ASEMASSA
OLEVIEN ALUEIDEN MAIDONTUOTTAJIIN JA MAIDONTUOTANTOON
Koska maitotuotannon suhteen ei ole olemassa yhdenmukaista ”epäedullisessa asemassa
olevan alueen” määritelmää, jäsenvaltioita pyydettiin ilmoittamaan, mitä kriteereitä ne
sovelsivat tässä yhteydessä. Mainittiin viisi eri oikeusperustaa. Useimmiten mainittiin (12
jäsenvaltiota) ”alueet, joilla on luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita”, siten kuin
tämä on määritelty asetuksen (EU) N:o 1305/2013 31 ja 32 artiklassa. Muut jäsenvaltiot
viittasivat epäsuotuisiin alueisiin (asetus (EY) N:o 1257/1999), vähemmän kehittyneisiin
alueisiin (asetus (EU) N:o 1308/2013) ja direktiiveihin 75/268/ETY ja 85/148/ETY. Kuusi
jäsenvaltiota esitti erilaisia kuvauksia ilman säädösviittauksia, ja neljä jäsenvaltiota ei
esittänyt mitään määritelmää epäedullisessa asemassa oleville alueille.
Näiden melko erilaisten epäedullisessa asemassa olevien alueiden määritelmien pohjalta
epäedullisessa asemassa olevien alueiden maidontuotannon kehitystä kuvataan seuraavassa
kaaviossa:
13
Kaavio 2
Maidontuotanto epäedullisessa asemassa olevilla alueilla
Epäedullisilla alueilla tuotetun lehmänmaidon osuus (%)
100%
Vuoden 2016 kysely
Vuoden 2014 kysely
90%
80%
70%
CZ
SI
EL
DE
ES
UK
RO
IT
HR
BE
FR
SE
PL
0.4%
0.4%
SK
2%
1%
AT
11%
12%
PT
13%
14%
FI
17%
17%
ei saatavilla
MT
18%
18%
LV
3%
ei saatavilla
LU
22%
22%
23%
10%
0%
38%
38%
39%
20%
21%
70%
60%
66%
60%
61%
60%
30%
61%
61%
65%
64%
75%
40%
88%
88%
91%
96%
100%
100%
100%
100%
100%
100%
50%
100%
60%
DK
EE
Kaaviosta 2 ilmenee, että maidontuotanto on vuosien mittaan jakautunut melko tasaisesti
epäedullisessa asemassa olevien alueiden ja muiden alueiden välillä. Ainoastaan Kroatiassa
on merkittävä ero näiden välillä, mutta tämä johtuu pikemminkin ”epäedullisessa asemassa
olevan alueen” uudelleenmääritelmästä kuin todellisesta muutoksesta eri alueiden välillä.
Jäsenvaltiot eivät ole ilmoittaneet merkittävästä erosta kehityssuuntauksessa epäedullisessa
asemassa olevien alueiden ja muiden alueiden välillä maidontuotannon ja maidontuottajien
määrän osalta. Maidontuotannon kasvu ja maataloudesta luopumisen aste eivät todellakaan
riipu maidontuotantoalueen haavoittuvuudesta. Kehityssuunta vakaasta kasvavaan
maidontuotantoon yhdistettynä yritysten määrän vähenemiseen (suuremmat laumat ja
suurempi maidontuotos lehmää kohti) pätee näin ollen yhtäläisesti.
Sopimussuhteiden osalta jäsenvaltioiden vastauksista käy ilmi, että maitoalan osuuskuntien
suhteellinen merkitys on suurempi epäedullisessa asemassa olevilla alueilla kuin maan muilla
alueilla. Näin on Italiassa, Puolassa, Ruotsissa, Ranskassa, Virossa ja jossakin määrin
Portugalissa, Kreikassa ja Romaniassa, joissa jalostus- ja keruuosuuskunnille toimitettujen
määrien yhteenlasketut prosenttiosuudet ovat suuremmat epäedullisessa asemassa olevilla
alueilla (ja näin ollen yksityisten jalostajien osuus on pienempi) kuin kaaviossa 1 esitetyt
osuudet. Toisaalta maitoalan paketin sopimussuhteita, tuottajaorganisaatioita ja kollektiivisia
neuvotteluja koskevilla säännöksillä saattaa olla pienempi merkitys epäedullisessa asemassa
olevilla alueilla.
14
Jäsenvaltiot
pitävät
yleensä
maitoalan
pakettia
hyödyllisenä
maitoalan
uudelleenjärjestelyvälineenä, mutta myöntävät samalla, ettei sitä ole erityisesti kohdennettu
epäedullisessa asemassa oleviin alueisiin. Ranska on ainut jäsenvaltio, joka ilmoittaa, että
tuottajaorganisaatioista ja suojatulla alkuperänimityksellä ja suojatulla maantieteellisellä
merkinnällä varustettujen juustojen tarjonnan sääntelystä on ilmeistä hyötyä maidontuotannon
säilyttämisessä epäedullisessa asemassa olevilla alueilla (maataloudesta luopumisen aste on
hieman alhaisempi vuoristoalueilla kuin tasankoalueilla).
5
PÄÄTELMÄT
Maitoalan paketti hyväksyttiin vuoden 2009 kriisin jälkeen. Sen päätavoitteena oli parantaa
tuottajien asemaa toimitusketjussa. On todisteita siitä, että näin onkin tapahtunut jossakin
määrin, myös tuottajien toteuttamien maitopakettia pidemmälle menevien kollektiivisten
toimien avulla, mutta enemmän olisi vielä tehtävissä, jotta parannettaisiin tuottajien asemaa
edelleen mielekkäällä tavalla:
•
Pakolliset toimitussopimukset on laajalti otettu käyttöön jäsenvaltioissa, joissa
osuuskuntien osuus on pieni. Tällä välineellä vahvistetaan tuottajien ja jalostajien
välistä asemaa jäsenvaltioissa, ja se kattaa 41 prosenttia kaikista maidon toimituksista
EU:ssa.
•
Tuottajaorganisaatioita on hyväksytty 11 jäsenvaltiossa. Nämä tuottajaorganisaatiot
saavat
aikaan
konkreettisia
tuloksia
tuottajille:
yli
60 prosenttia
tuottajaorganisaatioista, jotka vastasivat kyselyyn, ilmoitti paremmista ja vakaimmista
maidon hinnoista. Useimmat tuottajaorganisaatiot tekevät paljon muutakin kuin
neuvottelevat hinnoista ja toimituksista. Tuottajaorganisaatioista 80 prosenttia tarjoaa
palveluja, jotka tuovat lisäarvoa maidon toimitukselle ja/tai tukevat tuottajien
toimintaa, esimerkiksi maidonkeruuta, laadunvalvontaa, teknistä tukea ja yhteisiä
hankintoja. Onnistuneita esimerkkejä pitäisi hyödyntää siltä osin kuin niillä
parannetaan maidontuottajien tehokkuutta ja kestävyyttä pitkällä aikavälillä.
•
Kollektiiviset neuvottelut ensiostajien kanssa; tuottajat pitävät näitä neuvotteluja
yhtenä tuottajaorganisaatioon kuulumisen tärkeimmistä eduista. Kollektiivisia
neuvotteluja käytetään erityisesti Saksassa, Ranskassa ja Tšekissä ja jonkin verran
Espanjassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Bulgariassa, joissa ei ole havaittu
kilpailusääntöjen rikkomista.
•
Suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetun
juuston tarjonnan sääntely tuottaa myönteisiä tuloksia kahdessa jäsenvaltiossa, joissa
se on käytössä, kun kyse on tarjonnan mukauttamisesta kysyntään, hinnan vakaudesta
ja juuston tuotannon suojelusta epäedullisessa asemassa olevilla alueilla.
•
Toimialakohtaiset organisaatiot lisäävät avoimuutta koko toimitusketjussa, ja ne ovat
osoittautuneet hyödyllisiksi monissa eri toimissa, kuten vakiosopimusten
määrittelyssä, menekin edistämisessä ja teknisten neuvojen antamisessa.
15
•
Maitotoimituksia koskevista pakollisista ilmoituksista annetulla säännöksellä
varmistetaan, että käytössä on täsmällinen määrien ilmoittamista koskeva
tietojärjestelmä, ja parannetaan merkittävästi tietojen oikea-aikaisuutta.
•
Vaikka jäsenvaltiot myöntävät yleisesti, että maitoalan pakettia ei ole erityisesti
kohdistettu epäedullisessa asemassa oleviin alueisiin, tuottajaorganisaatioilla ja
suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetun
juuston tarjonnan sääntelyllä katsotaan olevan myönteinen vaikutus maidon tuotannon
säilyttämiseen tällaisilla alueilla.
Maitoalan paketin kahden keskeisen välineen, tuottajaorganisaatioiden ja kollektiivisten
neuvottelujen, mahdollisuudet tunnustetaan jäsenvaltioissa, tuottajaorganisaatioissa ja
viljelijäjärjestöissä, mutta niiden mahdollisuuksia ei ole vielä hyödynnetty täysin. EU:n tai
jäsenvaltion tasolla voitaisiin suunnitella pedagogisia, taloudellisia ja operatiivisia toimia:
•
Työpajat, joihin jäsenvaltioiden asiantuntijat osallistuvat ja joissa vaihdetaan maiden
parhaita käytäntöjä.
•
Kampanjat, joilla lisätään tuottajien ja jalostajien tietoisuutta tuottajaorganisaatioiden
toiminnasta ja mahdollisuuksista:
o käytännön
esimerkkejä
menestystarinoista
olemassa
olevista
tuottajaorganisaatioista;
o keskustelut ja parhaiden käytäntöjen vaihto tuottajien keskuudessa;
o maaseudun kehittämisohjelmien mukaisten mahdollisuuksien rahoittaminen;
o kollektiivisten neuvottelujen ja muiden kollektiivisten toimien sekä tuottajille
että jalostajille tuomat edut;
o selkeä tieto siitä, mitä tuottajaorganisaatio voi tehdä tai ei voi tehdä tai mitä
siltä voidaan odottaa, erityisesti kilpailusääntöjen osalta.
•
Kehotetaan jäsenvaltioita, joiden mielestä tuottajaorganisaatioiden kehittämiselle on
todellisia mahdollisuuksia ja jotka eivät ole sisällyttäneet tukea niiden perustamiselle
maaseudun kehittämisohjelmiin, esittämään asianmukaisia muutoksia.
•
Asetetaan tuottajaorganisaatiot etusijalle yksittäisiin tuottajiin nähden tuen saamisen
osalta: maksettavat palkkiot, suurempi painoarvo laadittaessa kelpoisuusperusteita tai
suuremmat yhteisrahoitusosuudet. Jäsenvaltiot voivat myös harkita veroetuja
kansallisella tasolla.
•
Lisätään tuottajaorganisaatioille annettavaa taloudellista tukea, jonka edellytyksenä on
kollektiivisten neuvottelujen tavoitteiden saavuttaminen sekä sellaisten muiden
yhteisten toimien toteuttaminen, jotka tuovat lisäarvoa tuottajaorganisaatioille.
•
Edistetään tuottajaorganisaatioiden ryhmittymistä yhteenliittymiksi antamalla
tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymille samat taloudelliset mahdollisuudet, kunhan
tuottajaorganisaatioiden toiminta on ensin vakiintunut.
16
•
Harkitaan tuottajaorganisaatioon liittyneille tuottajille asetettavaa velvoitetta toimittaa
kaikki maito (tai vähimmäismäärä) kyseisten tuottajaorganisaatioiden kautta, tai
maidon ostajille asetettavaa velvoitetta neuvotella tuottajaorganisaatioiden eikä
tuottajaorganisaatioiden jäsenten kanssa, jotta vältetään tuottajaorganisaatioiden
käymien kollektiivisten neuvottelujen kiertäminen.
•
Tarkistetaan tuottajaorganisaatioiden hyväksymistä koskevat hallinnolliset ehdot ja
vaatimukset, ja määritetään järkevä vähimmäiskoko ja samalla vältetään erilaisista
vaatimuksista johtuva eri jäsenvaltioiden tuottajien syrjintä.
Jäsenvaltioita kannustetaan erityisesti edistämään tuottajaorganisaatioiden perustamista
toteuttamalla kollektiivisia toimia, jotka menevät pidemmälle kuin kollektiiviset neuvottelut,
ja lisäämään tuottajaorganisaatioiden painoarvoa maidontoimitusketjussa. Näiden
tuottajaorganisaatioita ja kollektiivisia neuvotteluja koskevien suositusten lisäksi on
harkittava toimialakohtaisten organisaatioiden roolin laajentamista.
Tässä kertomuksessa esitettyjen tosiseikkojen perusteella voidaan todeta, että maitoalan
paketilla on ollut suuri vaikutus, mutta jotta sen mahdollisuuksia voitaisiin hyödyntää
täysimääräisesti, tarvitaan enemmän aikaa ja keinoja, erityisesti kollektiivisia neuvotteluja
pidemmälle menevien kollektiivisten toimien osalta. Näin ollen harkitaan maitoalan paketin
soveltamista vuoden 2020 jälkeen ja otetaan huomioon tarve edistää tuottajien syvempää
integraatiota tuottajaorganisaatioihin.
17