YSTÄVÄNPÄIVÄ 14.2.2017
Aamunavaus yläkoululaisille
Mikä viisaus olisi suurempaa kuin ystävällisyys? – Jean Jacques Rousseau
Tällä viikolla vietämme ystävänpäivää jo kolmattakymmenettä kertaa Suomessa. Me
kaikki varmasti tiedämme, miten tärkeitä ystävät ovat. Ystävänpäivä muistuttaa
meitä olemaan kiitollisia ystävistämme ja läheisistämme.
Usein suhtaudumme ystäviin aika lailla itsestäänselvyytenä ja luonnollisena osana
kaikkien ihmisten elämää. Oletko kuitenkaan miettinyt millaista elämä olisi ilman
ystäviä? Miltä ystävänpuute ja yksinäisyys mahtavat tuntua? Se, kun lähellä ei ole
ketään jonka kanssa jakaa asioita? Näin ystävänpäivänä meillä on ystävyydestä
iloitsemisen lisäksi erityisen hyvä tilaisuus huomioida ne, joilla ystävää ei ole
lainkaan.
Yksinäiselle ja ystävää kaipaavalle ihmiselle ystävänpäivä saattaa tuntua raskaalta,
kun oma yksinäisyys korostuu muiden iloitessa ystävyydestä. Yksinäisyys voi
koskettaa ketä tahansa ja missä elämäntilanteessa tahansa. Sille ei usein ole mitään
yksiselitteistä syytä. Merkittävän suuri osa yläkouluikäisistä nuorista on vailla omaa
ystävää.
Miltä yksinäisyys sitten tuntuu?
Yksinäisyystutkija Niina Junttilan kirjassa Kavereita Nolla nuoret kuvaavat
yksinäisyyttä seuraavasti:
”Yksinäisyys on murskaavaa. Se iskee ja lyö vyön alle. Usein tulee tunne, ettei ole
tarpeeksi hyvä eikä kukaan välitä. Mä luulen, että kun on yksinäinen, ei masennu
vain siitä yksinäisyydestä, vaan kaikki tunteet nousee pintaan. Kaikki se viha,
katkeruus, tai suru ja yksinäisyys nostaa ne pintaan. Se ettei kukaan huomaa. Eikä
välitä. Ja se on kaikista pahin tunne ikinä.”
”Kerron miten itse koen tämän yksinäisyyden. Se on todella ahdistavaa, pahempaa
kuin vakavin mielenterveysongelmakaan. Ei ole ketään joka välittäisi, ketään joka
haluaisi jakaa elämän ilot ja murheet. Kaikki nämä tunteet täytyy pitää sisällä, vaikka
olisi niin paljon sanottavaa, mutta kun ei ole ketään joka haluaisi kuunnella, olla
tukena ja ymmärtää. Yksinäisyys tuntuu todella pahana ahdistuksena, ahdistuksena
sen takia kun katselee ympärilleen ja huomaa, kuinka hauskaa toisilla onkaan. Joskus
yksinäisyys tuntuu nukkumaan mennessä kovana sydämen jyskeenä ja sellaisena
tunteena, että pää sekoaa, koska huomenna on taas uusi päivä eikä yhtään ystävää,
jonka kanssa tehdä jotain kivaa ja jutella maailman menosta. Yksinäisyydessä
eläminen on kovaa kidutusta, vanhemmille valehtelua ja teeskentelyä, että kaikki on
hyvin ja kaikkea kivaa on tullut tehtyä ja koettua. Loppujen lopuksi ei ole tullut
koettua mitään ihmeellistä pitkiin aikoihin. On aivan samanlainen olo kuin olisi
kuollut.”’
Meidän kaikkien yhteinen asia
Suomen Punainen Risti haluaa tänäkin ystävänpäivänä kiinnittää huomiota
yksinäisyyteen. Kuka tahansa voi kokea yksinäisyyttä, mutta onneksi kuka tahansa
voi olla myös ystävä. Pienet ja ihan tavallisetkin teot voivat muuttaa yksinäisen
ihmisen elämää. Kysy mitä kuuluu, katso silmiin, hymyile.
Toisen huomaaminen on myötätunnon ydin. Yhdessä olemme vahvempia kuin yksin;
vain yhdessä voimme lopettaa yksinäisyyden. Tehdään näkymätön näkyväksi.
Nähdään – toisemme.
Tehtäviä ja keskustelua
Oppilaat voivat nyt ottaa kynät esille ja täyttää Ystävyys on… ja Yksinäisyys tuntuu…
-lappuihin anonyymejä ajatuksia ystävyydestä ja yksinäisyydestä. Valmiit lappuset
voitte liimata vaikkapa seinälle kaikkien nähtäväksi ja käydä niiden pohjalta
keskustelua yksinäisyyden ja ystävyyden tuntemuksista.
Miettikää ryhmissä esimerkiksi:
•
Mistä yksinäisyyden tunnistaa?
•
Millaisissa tilanteissa voi tuntua yksinäiseltä?
•
Mitkä arjen teot voisivat auttaa yksinäisyyteen?
•
Mitä voisimme luokkana / kouluna tehdä yksinäisyyden vähentämiseksi?
•
Miten eri tavoin voi osoittaa kaverille huomanneensa hänet?
•
Miten eri tavoin kaveria voi tervehtiä?
•
Millaisia asioita kaverin kanssa voi tehdä?
•
Miten olla / millainen on hyvä kaveri?
•
Millainen ei ole hyvä kaveri?