null
Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 9. helmikuuta 2017 (OR. en) 6079/17 EF 20 ECOFIN 78 DELACT 24 SAATE Lähettäjä: Saapunut: Vastaanottaja: Euroopan komission pääsihteerin puolesta Jordi AYET PUIGARNAU, johtaja 7. helmikuuta 2017 Jeppe TRANHOLM-MIKKELSEN, Euroopan unionin neuvoston pääsihteeri Kom:n asiak. nro: C(2017) 597 final Asia: KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) …/…, annettu 7.2.2017, omaisuuden osittaisessa siirrossa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU 76 artiklan mukaisesti suojattavien järjestelyjen tyypeistä Valtuuskunnille toimitetaan oheisena asiakirja C(2017) 597 final. Liite: C(2017) 597 final 6079/17 jk DGG 1C FI EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 7.2.2017 C(2017) 597 final KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) …/…, annettu 7.2.2017, omaisuuden osittaisessa siirrossa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU 76 artiklan mukaisesti suojattavien järjestelyjen tyypeistä (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) FI FI PERUSTELUT 1. DELEGOIDUN SÄÄDÖKSEN TAUSTA Tämä komission delegoitu asetus koskee osittaisessa siirrossa tai sopimusehtojen muutosten yhteydessä suojattavien järjestelyjen tyyppejä. Asetus annetaan luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehystä koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU (pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivi) 76 artiklan nojalla ja Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) antamaan tekniseen neuvontaan pohjautuen. Edellä mainitussa artiklassa säädetään tiettyjä sopimuksia koskevista suojatoimista, joita sovelletaan kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen varojen, oikeuksien tai velkojen osittaisessa siirrossa tai tilanteissa, joissa on pakko tehdä sopimusmuutoksia. Suojatoimien tarkoituksena on estää tiettyjen järjestelyjen avulla toisiinsa liittyvien varojen, oikeuksien ja velkojen pilkkominen osittaisen siirron tai sopimusmuutoksen jälkeen. Edellytyksenä on, että tällaisten liitosten perusteena on lainmukainen tavoite. Pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivissä täsmennetään, että suojatoimia sovelletaan riippumatta järjestelyjen osapuolten lukumäärästä ja siitä, onko järjestelyt luotu sopimuksella vai ovatko ne syntyneet lain nojalla tai hallinnoidaanko niitä kokonaan tai osittain jonkin toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan lainsäädännön nojalla. Siinä määritellään myös asianmukainen suojatoimien muoto 1 kunkin järjestelytyypin osalta sekä suojatoimiin sovellettavat rajoitukset 2. Edellä mainitun artiklan 4 kohdassa komissiolle siirretään valta antaa delegoitu säädös, jolla täsmennetään suojatoimien piiriin kuuluvat erityyppiset järjestelyt. EPV on antanut asiasta lausuntonsa, ja komission yksiköt ovat noudattaneet sitä. Komissio katsoo, että järjestelytyypit olisi täsmennettävä delegoidussa asetuksessa siten, että annetaan yksityiskohtaisemmat säännöt ja määritelmät kuin nykyisessä pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivissä. Delegoidussa asetuksessa ei ole tarkoitus vahvistaa luetteloa suojatuista järjestelyistä. Olisi erittäin työlästä laatia aukoton luettelo kaikista eri jäsenvaltioiden lainsäädäntöön sisältyvistä erityyppisistä järjestelyistä, jotka voidaan suojata. Lisäksi tällaista luetteloa jouduttaisiin päivittämään jatkuvasti. Sen sijaan delegoidussa asetuksessa olisi järjestelyjen tyyppien määrittämiseksi viitattava pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin määritelmiin tai niiden puuttuessa muiden EU-säädösten määritelmiin ja lisättävä suojan soveltamista koskevia osatekijöitä tai edellytyksiä tarpeen mukaan. Toisin sanoen delegoidussa asetuksessa on tarkoitus täsmentää tietty järjestelytyyppi vain, jos pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivi on siltä osin puutteellinen. Delegoidussa asetuksessa olisi noudatettava eriytettyä määrittely- ja soveltamistapaa suojatoimiin, jotka koskevat elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin 76 artiklan mukaisia erityyppisiä järjestelyjä. Eräitä järjestelytyyppejä olisi suojattava pelkästään niiden luonteen vuoksi (esimerkiksi vakuutta koskeva täyden omistusoikeuden siirto), sillä suojatoimien soveltaminen niihin on selvää ja ongelmatonta. Toisaalta jos pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivissä yleisluonteisesti ja väljästi määriteltyihin järjestelytyyppeihin sovellettaisiin rajoituksetonta suojaa, olisi hankalampaa ja ehkä jopa mahdotonta käyttää osittaista siirtoa kriisinratkaisun välineenä. Esimerkiksi kaiken kattava käsite 1 2 FI 77–80 artikla. 68–71 artikla. 2 FI ”kuittausjärjestelyt” voisi käsittää kaikki järjestelyn osapuolten väliset velat; jos niille myönnettäisiin yhtä lavea suoja, kriisinratkaisuviranomaiset eivät pystyisi erottelemaan osapuolten varoja, oikeuksia ja velkoja toisistaan, vaikka ne eivät liittyisi toisiinsa ja vaikka ne juontuisivat eri lähteistä, esimerkiksi yhtäältä rahoitussopimuksista ja toisaalta tavanomaisista joukkovelkakirjalainoista. Tämä heikentäisi huomattavasti osittaisen siirron toteutettavuutta ja näin ollen kriisinratkaisun vaikuttavuutta. Tämän delegoidun asetuksen ei pitäisi estää kriisinratkaisuviranomaisia täsmentämästä osittaisten siirtojen yhteydessä kyseisiä suojattavia yksittäisten osittaisten siirtojen kuittaus- ja nettoutusjärjestelytyyppejä, jos sovellettavissa vakavaraisuussäännöissä kyseiset järjestelyt tunnustetaan riskienvähentämiskeinoiksi ja jos kyseisen tunnustuksen edellytyksenä on suoja, erityisesti erottelun kieltäminen. Kriisinratkaisuviranomaisten olisi voitava päättää kyseisestä laajennetusta suojasta yksittäisissä kriisinratkaisutapauksissa. 2. SÄÄDÖKSEN HYVÄKSYMISTÄ EDELTÄNEET KUULEMISET Komissio pyysi 28 päivänä heinäkuuta 2014 Euroopan pankkiviranomaiselta (EPV) teknisiä neuvoja direktiivin 2014/59/EU 76 artiklan mukaisesta toimivallan siirtämisestä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 1 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Kyseisessä kohdassa säädetään EPV:n tehtävästä antaa lausuntoja unionin toimielimille. Komission yksiköt ovat noudattaneet tarkoin EPV:n teknisiä neuvoja delegoidun säädöksen laatimisessa. Tämä delegoitu asetus ei sisällä uusia poliittisia näkökohtia verrattuna direktiiviin 2014/59/EU. Tämän delegoidun asetuksen yhteydessä ei ole tarpeen suorittaa kuulemisia tai vaikutustenarviointia. Komissio hyväksyi omaisuuden osittaisessa siirrossa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU 76 artiklan mukaisesti suojattavien järjestelyjen tyypeistä annetun delegoidun asetuksen 18 päivänä maaliskuuta 2016. Neuvostossa järjestettiin 13 päivänä toukokuuta 2016 komission yksiköiden ja jäsenvaltioiden finanssipalvelujen asiantuntijoiden välinen kokous, jossa selvitettiin useita 18 päivänä maaliskuuta 2016 annetun komission delegoidun asetuksen näkökohtia. Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden asiantuntijoita kuultiin pankki-, maksu- ja vakuutusasioita käsittelevän komission asiantuntijaryhmän kokouksissa 23 päivänä kesäkuuta ja 19 päivänä heinäkuuta 2016. Tarkastelujakso päättyi 19 päivänä syyskuuta 2016 ilman esitettyjä vastustuksia. Komission delegoitua asetusta, joka hyväksyttiin 18 päivänä maaliskuuta 2016, ei ole vielä julkaistu, eikä se ole siksi tullut voimaan. Tämä delegoitu asetus korvaa 18 päivänä maaliskuuta 2016 annetun komission delegoidun asetuksen, jotta seuraavia osa-alueita voidaan selkeyttää: – FI Maaliskuun 18 päivänä 2016 annetun komission delegoidun asetuksen 2 artiklassa (”Vakuusjärjestelyjä koskevat edellytykset, mukaan lukien arvopapereilla toteutettavat rahoitustoimet”) säädetään, että vakuusjärjestelyihin sisältyvät 3 FI erityisesti järjestelyt, joissa määrätään takauksista, henkilötakauksista ja takuusitoumuksista, sekä kiinnitykset ja muut reaalivakuudet. (Tämän luetelmakohdan loppuosa ei koske suomenkielistä toisintoa.) FI – Maaliskuun 18 päivänä 2016 annetun komission delegoidun asetuksen 3 artiklassa (”Kuittausjärjestelyjä koskevat edellytykset”) ja 4 artiklassa (”Nettoutusjärjestelyjä koskevat edellytykset”) olisi selvennettävä, että rahoitussopimukset ja johdannaiset saavat myös suojan pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin 76 artiklan 4 kohdan mukaisesti omaisuuden osittaisessa siirrossa ja että sen vuoksi ne olisi katsottava nettoutusjärjestelyiksi/kuittausjärjestelyiksi. – Maaliskuun 18 päivänä 2016 annetun komission delegoidun asetuksen johdanto-osan 4 kappaleen, 3 artiklan 2 kohdan, 4 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan 2 kohdan osalta on tarpeen selventää, että kriisinratkaisuviranomaisilla on valtuudet täsmentää ja sitä kautta suojata yksittäisissä kriisinratkaisutapauksissa delegoidun asetuksen 3 artiklan 2 kohdassa ja 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja kuittaus- ja nettoutusjärjestelyjä kyseisessä asetuksessa säädettyjen edellytysten mukaisesti. – Jos mainittuja järjestelyjä täsmennettäisiin ja sitä kautta suojattaisiin kansallisessa lainsäädännössä, näin ”kumottaisiin” 18 päivänä maaliskuuta 2016 annetun komission delegoidun asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa ja 4 artiklan 1 kohdassa säädetty täsmentäminen, eikä sellainen tulos olisi yhteensopiva pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin 76 artiklan 4 kohdassa säädetyn toimivallan siirtämisen kanssa. Ainoastaan kriisinratkaisuviranomaiset voivat täsmentää ja sitä kautta suojata yksittäisissä kriisinratkaisutapauksissa delegoidun asetuksen 3 artiklan 2 kohdassa ja 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja kuittaus- ja nettoutusjärjestelyjä kyseisessä asetuksessa säädettyjen edellytysten mukaisesti. Sen vuoksi johdanto-osan 4 kappaleesta olisi poistettava sana ”tarkemmin” ja kappaleeseen olisi lisättävä seuraavat virkkeet: ”Tämän asetuksen ei pitäisi estää kriisinratkaisuviranomaisia suojaamasta osittaisten siirtojen yhteydessä kyseisiä yksittäisten osittaisten siirtojen kuittaus- ja nettoutusjärjestelytyyppejä, jos sovellettavissa vakavaraisuussäännöissä järjestelyt tunnustetaan riskienvähentämiskeinoiksi ja jos kyseisen tunnustuksen edellytyksenä on suoja, erityisesti erottelun kieltäminen. Kriisinratkaisuviranomaisten olisi voitava päättää kyseisestä laajennetusta suojasta yksittäisissä kriisinratkaisutapauksissa”. Sen lisäksi ilmaus ”yksittäisissä tapauksissa” olisi lisättävä myös 18 päivänä maaliskuuta 2016 annetun komission delegoidun asetuksen 3 artiklan 2 kohtaan, 4 artiklan 2 kohtaan ja 5 artiklan 2 kohtaan. Maaliskuun 18 päivänä 2016 annetun komission delegoidun asetuksen 3 artiklan 2 kohdassa ja 4 artiklan 2 kohdassa sana ”määrittää” olisi korvattava sanalla ”päättää” ja sana ”katsotaan” olisi korvattava sanoilla ”voidaan katsoa”. – Tilanteissa ei ole perustelua erilaiselle kohtelulle, joten 18 päivänä maaliskuuta 2016 annetun komission delegoidun asetuksen 4 artiklan 2 kohta olisi sovitettava 3 artiklan 2 kohdan mukaiseksi sen varmistamiseksi, että samoja suojatoimia olisi sovellettava kyseisiin erityisjärjestelyihin osallistuvien osapuolten lukumäärästä riippumatta. Ilmaus ”yksittäisen vastapuolen” olisi korvattava ilmauksella ”yhden tai useamman vastapuolen” 18 päivänä maaliskuuta 2016 annetun komission delegoidun asetuksen 4 artiklan 2 kohdassa. 4 FI 3. DELEGOIDUN SÄÄDÖKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ Sovellettavat määritelmät vahvistetaan säädöksen 1 artiklassa. Soveltamisala määritetään 2 artiklassa. Erityyppisiä järjestelyjä koskevat edellytykset vahvistetaan 3–6 artiklassa. Delegoidun asetuksen voimaantulopäivä määritetään 7 artiklassa. FI 5 FI KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) …/…, annettu 7.2.2017, omaisuuden osittaisessa siirrossa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU 76 artiklan mukaisesti suojattavien järjestelyjen tyypeistä (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) EUROOPAN KOMISSIO, joka ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, ottaa huomioon luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 15 päivänä toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU 3 ja erityisesti sen 76 artiklan, sekä katsoo seuraavaa: FI (1) Direktiivissä 2014/59/EU säädetään, että jäsenvaltioiden on varmistettava tiettyjen järjestelytyyppien suoja kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen varojen, oikeuksien tai velkojen osittaisessa siirrossa. Samaa suojaa edellytetään, kun kriisinratkaisuviranomainen pakottaa muuttamaan ehtoja sopimuksessa, jonka osapuolena kriisinratkaisun kohteena oleva laitos on. Tavoitteena on estää kyseisillä järjestelyillä toisiinsa liittyvien varojen, oikeuksien ja velkojen pilkkominen osittaisen siirron tai sopimusmuutoksen jälkeen. (2) Suojan asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi on tarpeen määrittää täsmällisesti, mitkä erityyppiset järjestelyt kuuluvat kunkin direktiivissä 2014/59/EU säädetyn tyypin soveltamisalaan. Määrittäminen voidaan suorittaa parhaiten antamalla yksityiskohtaiset säännöt ja määritelmät, joilla täydennetään direktiivin 2014/59/EU mukaisia sääntöjä ja määritelmiä. Tämä on parempi menetelmä verrattuna siihen, että laadittaisiin luettelo tietyistä eri jäsenvaltioiden lainsäädäntöön mahdollisesti sisältyvistä järjestelyistä, sillä luettelon kokoaminen olisi vaikeaa ja sitä jouduttaisiin päivittämään jatkuvasti. Tässä asetuksessa on toisin sanoen määrä selventää ja tarvittaessa rajoittaa direktiivissä 2014/59/EU säädettyjen erimuotoisten suojatoimien soveltamisalaa kunkin järjestelytyypin osalta. (3) Direktiivin 2014/59/EU 76 artiklan 2 kohdassa säädetyt erityyppiset järjestelyt vaihtelevat yksityiskohtaisuudeltaan: osa järjestelytyypeistä eritellään tarkasti, kun taas osa määritetään väljemmin. Lisäksi jotkin järjestelytyypit viittaavat yhteen sopimussuhde- tai velkatyyppiin tai rajattuun joukkoon sopimussuhteita ja velkoja, kun taas jotkin muut kattavat suuremman ja rajoittamattoman joukon 3 EUVL L 173, 12.6.2014, s. 190. 6 FI sopimusperusteisia velkoja, liiketoimia ja sopimussuhteita. Viimeksi mainitut järjestelytyypit voisivat mahdollisesti käsittää kaikki laitoksen ja sen yhden tai useamman vastapuolen väliset oikeudelliset ja sopimussuhteet. Jos näille järjestelytyypeille olisi määrä antaa täysi suoja, kriisinratkaisuviranomaisten olisi vaikeaa, jollei jopa mahdotonta, toteuttaa osittaisia siirtoja. Siksi on tarkoituksenmukaista välttää liiallista suojaa, joka voisi mahdollisesti ulottua kattamaan kaikki laitoksen ja sen vastapuolten väliset varat, oikeudet ja velat. (4) Jotkin suojattujen järjestelyjen tyypit määritellään direktiivissä 2014/59/EU yleisluonteisesti. Jotta sisällöstä olisi parempi varmuus lähinnä vakuusjärjestelyjen, kuittaus- ja nettoutusjärjestelyjen sekä strukturoitujen rahoitusjärjestelyjen tapauksessa, kyseiset järjestelytyypit olisi rajattava. Tämän delegoidun asetuksen ei pitäisi estää kriisinratkaisuviranomaisia täsmentämästä osittaisten siirtojen yhteydessä kyseisiä suojattavia yksittäisten osittaisten siirtojen kuittausja nettoutusjärjestelytyyppejä, jos sovellettavissa vakavaraisuussäännöissä kyseiset järjestelyt tunnustetaan riskienvähentämiskeinoiksi ja jos kyseisen tunnustuksen edellytyksenä on suoja, erityisesti erottelun kieltäminen. Kriisinratkaisuviranomaisten olisi voitava päättää kyseisestä laajennetusta suojasta yksittäisissä kriisinratkaisutapauksissa. (5) Laitoksen vastapuolet voivat tehdä kaiken kattavaa kuittausta koskevan sopimuksen (”catch all” ja ”sweep up”), joka kattaa kaikki oikeudet ja velat osapuolten välillä. Tämäntyyppisen järjestelyn seurauksena kaikki osapuolten väliset velat olisivat suojattuja niin, ettei niitä voi erotella toisistaan. Tämä tekisi osittaisen siirron mahdottomaksi asianomaiseen vastapuoleen nähden ja heikentäisi kaiken kaikkiaan kyseisen välineen toteutettavuutta, sillä kriisinratkaisuviranomaisilla ei saattaisi olla edes mahdollisuutta erottaa, mitkä velat kuuluvat tai eivät kuulu kyseisten järjestelyjen piiriin. Näin ollen olisi vielä selvennettävä, että kaiken kattavaa nettoutusta ja kuittausta koskevia sopimuksia, jotka kattavat kaikki varat, oikeudet ja velat osapuolten välillä, ei pitäisi katsoa suojatuiksi järjestelyiksi. (6) Direktiivin 2014/59/EU 80 artikla tarkoittaa, että direktiivin 2014/59/EU 76 artiklan 2 kohdan mukaisten suojattujen järjestelyjen määritelmien soveltamisalan mahdollinen kaventaminen ei saa vaikuttaa kauppa- ja selvitysjärjestelmien toimintaan, jos kyseiset järjestelmät kuuluvat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/26/EY 4 2 artiklan a alakohdan soveltamisalaan. Kriisinratkaisuviranomaisten olisi siksi oltava velvolliset suojaamaan kaikki direktiivin 2014/59/EU 76 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut järjestelytyypit, jotka liittyvät vastapuolen toimintaan keskusvastapuolena. Tähän sisältyy muun muassa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 5 42 artiklan mukaisen maksukyvyttömyysrahaston kattama toiminta. (7) Sama koskee varoja, oikeuksia ja velkoja, jotka liittyvät maksujärjestelmiin tai arvopapereiden selvitysjärjestelmiin. Direktiivin 98/26/EY soveltamisalaan kuuluvat nettoutusjärjestelyt ovat suojattuja maksukyvyttömyystilanteessa, joten johdonmukaisuuden vuoksi niiden olisi oltava suojattuja myös direktiivin 2014/59/EU 76 artiklan mukaisesti. On kuitenkin aiheellista laajentaa viimeksi mainitun direktiivin 4 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/26/EY, annettu 19 päivänä toukokuuta 1998, selvityksen lopullisuudesta maksujärjestelmissä ja arvopaperien selvitysjärjestelmissä (EYVL L 166, 11.6.1998, s. 45). Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 648/2012, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2012, OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä (EUVL L 201, 27.7.2012, s. 1). 5 FI 7 FI 76 artiklan 2 kohdan mukaista suojan soveltamisalaa niin, että se kattaa kaikki järjestelyt suhteessa maksujärjestelmiin tai arvopapereiden selvitysjärjestelmiin ja tapauksen mukaan niiden asiaan liittyvään toimintaan. (8) Suojatoimien piiriin direktiivin 2014/59/EU 76 artiklan 2 kohdan mukaisesti kuuluvien järjestelyjen sisältöä on tarpeen täsmentää tietyissä tapauksissa, mutta tämän täsmennystarpeen ei pitäisi estää kriisinratkaisuviranomaisia suojaamasta kaikkia sellaisia järjestelytyyppejä, jotka voidaan sisällyttää johonkin mainitun artiklan mukaiseen järjestelytyyppiin ja jotka ovat maksukyvyttömyysmenettelyssä suojattuja kyseisten järjestelyjen piiriin kuuluvien varojen, oikeuksien ja velkojen erottelulta kansallisen maksukyvyttömyyslainsäädännön mukaisesti, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/24/EY kansalliset täytäntöönpanosäädökset 6..Tällainen tilanne on kyseessä, jos velkoja voisi edelleen käyttää järjestelystä johtuvia oikeuksia, ellei koko liiketointa mitätöidä kansallisen maksukyvyttömyyslainsäädännön nojalla. Tämä koskee erityisesti vakuusjärjestelyjä ja kuittaus- ja nettoutusjärjestelyjä, jotka ovat suojattuja kansallisen maksukyvyttömyyslainsäädännön mukaisesti, ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN: 1 artikla Määritelmät Tässä asetuksessa sovelletaan direktiivin 2014/59/EY määritelmiä. Lisäksi sovelletaan seuraavia määritelmiä: 1) ’Arvopaperistamisella’ tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 7 4 artiklan 1 kohdan 61 alakohdassa määriteltyä arvopaperistamista. 2) ’Nettoutussopimuksilla’ tarkoitetaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 295 artiklassa määriteltyjä nettoutussopimuksia. 2 artikla Vakuusjärjestelyjä koskevat edellytykset, mukaan lukien arvopapereilla toteutettavat rahoitustoimet Direktiivin 2014/59/EU 76 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisiin vakuusjärjestelyihin sisältyvät seuraavat: 6 7 FI 1) järjestelyt, joissa takuusitoumuksista; määrätään takauksista, henkilötakauksista ja 2) kiinnitykset ja muut reaalivakuudet; 3) arvopapereiden lainaksiantamista koskevat liiketoimet, joissa ei siirretä vakuuden täyttä omistusoikeutta ja joiden yhteydessä toinen osapuoli Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/24/EY, annettu 4 päivänä huhtikuuta 2001, luottolaitosten tervehdyttämisestä ja likvidaatiosta (EYVL L 125, 5.5.2001, s. 15). Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1). 8 FI (lainaksiantaja) antaa arvopaperit lainaksi toiselle osapuolelle (lainaksiottaja) maksua tai korkoa vastaan ja lainaksiottaja asettaa lainaksiantajalle vakuuden laina-ajaksi. Vakuusjärjestelyt katsotaan direktiivin 2014/59/EU 76 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisiksi vakuusjärjestelyiksi vain, jos oikeudet tai varat, joihin vakuusoikeus liittyy tai liitettäisiin täytäntöönpanon yhteydessä, ovat riittävästi yksilöityjä tai yksilöitävissä järjestelyn ehtojen sekä sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti. FI 9 FI 3 artikla Kuittausjärjestelyjä koskevat edellytykset 1. Laitoksen ja yhden vastapuolen välillä tehdyt kuittausjärjestelyt katsotaan direktiivin 2014/59/EU 76 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetuiksi kuittausjärjestelyiksi, kun ne liittyvät rahoitussopimuksista tai johdannaisista johtuviin oikeuksiin ja velkoihin. 2. Laitoksen ja yhden tai useamman vastapuolen välillä tehdyt kuittausjärjestelyt katsotaan direktiivin 2014/59/EU 76 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetuiksi kuittausjärjestelyiksi missä tahansa seuraavista tilanteista: 3. a) järjestelyt liittyvät vastapuolen toimintaan keskusvastapuolena, erityisesti kun kyseessä on asetuksen (EU) N:o 648/2012 42 artiklassa tarkoitetun maksukyvyttömyysrahaston kattama toiminta; b) järjestelyt kytkeytyvät oikeuksiin ja velvoitteisiin direktiivin 98/26/EY 2 artiklan a alakohdassa määriteltyjä järjestelmiä tai muita maksujärjestelmiä tai arvopapereiden selvitysjärjestelmiä kohtaan ja liittyvät niiden toimintaan maksujärjestelminä tai arvopapereiden selvitysjärjestelminä. Kriisinratkaisuviranomaiset voivat yksittäisissä tapauksissa päättää, että laitoksen ja yhden tai useamman vastapuolen välillä tehdyt kuittausjärjestelyt, siltä osin kuin ne kytkeytyvät muuntyyppisiin kuin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin oikeuksiin ja velkoihin, voidaan katsoa direktiivin 2014/59/EU 76 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisiksi kuittausjärjestelyiksi, jos sovellettavissa vakavaraisuussäännöissä järjestelyt tunnustetaan riskienvähentämiskeinoiksi ja jos kyseisen tunnustuksen edellytyksenä on suoja, erityisesti erottelun kieltäminen. 4 artikla Nettoutusjärjestelyjä koskevat edellytykset FI 1. Laitoksen ja yhden vastapuolen välillä tehdyt nettoutussopimukset katsotaan direktiivin 2014/59/EU 76 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisiksi nettoutusjärjestelyiksi, kun ne liittyvät rahoitussopimuksista tai johdannaisista johtuviin oikeuksiin ja velkoihin. 2. Laitoksen ja yhden tai useamman vastapuolen välillä tehdyt nettoutusjärjestelyt katsotaan direktiivin 2014/59/EU 76 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisiksi nettoutusjärjestelyiksi missä tahansa seuraavista tilanteista: a) järjestelyt liittyvät vastapuolen toimintaan keskusvastapuolena, erityisesti kun kyseessä on asetuksen (EU) N:o 648/2012 42 artiklassa tarkoitetun maksukyvyttömyysrahaston kattama toiminta; b) järjestelyt kytkeytyvät oikeuksiin ja velvoitteisiin direktiivin 98/26/EY 2 artiklan a alakohdassa määriteltyjä järjestelmiä tai muita maksujärjestelmiä tai arvopapereiden selvitysjärjestelmiä kohtaan ja liittyvät niiden toimintaan maksujärjestelminä tai arvopapereiden selvitysjärjestelminä. 10 FI 3. Kriisinratkaisuviranomaiset voivat yksittäisissä tapauksissa päättää, että laitoksen ja yhden tai useamman vastapuolen välillä tehdyt nettoutusjärjestelyt voidaan katsoa direktiivin 2014/59/EU 76 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaiseksi nettoutusjärjestelyksi, jos sovellettavissa vakavaraisuussäännöissä järjestelyt tunnustetaan riskienvähentämiskeinoiksi ja jos kyseisen tunnustuksen edellytyksenä on suoja, erityisesti erottelun kieltäminen. 5 artikla Vakuusjärjestelyihin, kuittaus- ja nettoutusjärjestelyihin ja strukturoituihin rahoitusjärjestelyihin sovellettavat yleiset edellytykset 1. 2. Edellä olevat 2, 3 ja 4 artikla eivät vaikuta seuraaviin kriisinratkaisuviranomaisten valtuuksiin: a) valtuudet suojata kaikkia sellaisia järjestelytyyppejä, jotka voidaan sisällyttää johonkin direktiivin 2014/59/EU 76 artiklan 2 kohdan a, c, d ja f alakohdassa mainituista tyypeistä ja jotka ovat tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä suojattuja kyseisten järjestelyjen piiriin kuuluvien varojen, oikeuksien ja velkojen tilapäiseltä tai ajallisesti rajaamattomalta erottelulta, keskeyttämiseltä tai peruuttamiselta kansallisen maksukyvyttömyyslainsäädännön mukaisesti, mukaan lukien direktiivin 2001/24/EY kansalliset täytäntöönpanosäädökset; b) valtuudet suojata kaikkia sellaisia järjestelytyyppejä, jotka eivät kuulu direktiivin 2014/59/EU 76 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan ja jotka ovat tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä suojattuja kyseisten järjestelyjen piiriin kuuluvien varojen, oikeuksien ja velkojen tilapäiseltä tai ajallisesti rajaamattomalta erottelulta, keskeyttämiseltä tai peruuttamiselta kansallisen maksukyvyttömyyslainsäädännön mukaisesti, mukaan lukien direktiivin 2001/24/EY kansalliset täytäntöönpanosäädökset. Kriisinratkaisuviranomaiset voivat yksittäisissä tapauksissa rajata direktiivin 2014/59/EU 76 artiklan 1 kohdan mukaisen suojan ulkopuolelle sellaisiin sopimuksiin liittyvät vakuusjärjestelyt tai kuittaus- ja nettoutusjärjestelyt, joiden missä tahansa määräyksessä annetaan osapuolelle, joka ei ole syyllistynyt laiminlyöntiin, mahdollisuus suorittaa vain osa maksuista tai olla maksamatta laiminlyövän osapuolen pesälle, vaikka laiminlyövä osapuoli olisi nettovelkoja. 6 artikla Strukturoituihin rahoitusjärjestelyihin liittyvät edellytykset, mukaan lukien arvopaperistamiset ja suojaustarkoituksessa käytetyt rahoitusinstrumentit 1. Direktiivin 2014/59/EU 76 artiklan 2 kohdan f alakohdan mukaisiin strukturoituihin rahoitusjärjestelyihin sisältyvät seuraavat: a) FI arvopaperistamiset, joissa etuoikeusasemaltaan erilaisiin siirron avulla alullepanijan laitokseen tai yhteisöön arvopaperistaminen); arvopaperistettavat vastuut on jaettu luokkiin ja siirretty täyden omistusoikeuden taseesta kriisinratkaisun kohteena olevaan (todellisen myynnin kriteerin täyttävä 11 FI b) sopimusinstrumentteihin perustuvat arvopaperistamiset, joissa arvopaperistettavat omaisuuserät pysyvät kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen tai yhteisön taseessa (synteettinen arvopaperistaminen). Todellisen myynnin kriteerin täyttävissä arvopaperistamisissa kaikki alullepanijan tehtävät, mukaan lukien lainojen hallinnointi, riskisuojan antaminen missä tahansa muodossa tai likviditeetin tarjoaminen, katsotaan velaksi, joka on osa strukturoituja rahoitusjärjestelyjä. Synteettisissä arvopaperistamisissa vakuusoikeus katsotaan strukturoituun rahoitusjärjestelyyn kuuluvaksi oikeudeksi vain siinä tapauksessa, että se liittyy erityisiin ja riittävästi yksilöityihin omaisuuseriin tai se voidaan yksilöidä järjestelyn ehtojen ja sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti. 2. Sopimukset, jotka muodostavat arvopaperistamisrakenteen, joka kattaa alullepanijoiden, liikkeeseenlaskijoiden, omaisuudenhoitajien, hallinnoijien, käteisvarojen hoitajien sekä swap- ja luottosuojasopimusten vastapuolten väliset suhteet, katsotaan strukturoitujen rahoitusjärjestelyjen osaksi, jos kyseiset keskinäiset suhteet liittyvät suoraan arvopaperistettaviin omaisuuseriin ja kyseisten omaisuuserien tuotosta strukturoitujen instrumenttien haltijoille suoritettaviin maksuihin. Näihin keskinäisiin suhteisiin kuuluvat arvopaperistettaviin omaisuuseriin liittyvät velat ja oikeudet, liikkeeseen laskettujen instrumenttien mukaiset velat sekä vakuusjärjestelyt, mukaan lukien johdannaistransaktiot, joita kyseisiin velkoihin liittyvän maksuvirran ylläpitäminen edellyttää. 3. Edellä oleva 2 kohta ei saa rajoittaa kriisinratkaisuviranomaisen valtuuksia päättää tapauskohtaisesti ja ottaen huomioon direktiivin 2014/59/EU 76 artiklan 2 kohdan f alakohdan mukaisen strukturoidun rahoitusjärjestelyn erityisrakenne, että 2 kohdassa tarkoitettujen osapuolten muut sopimukset, kuten lainanhoitoa koskevat sopimukset, jotka eivät suoraan liity arvopaperistettaviin omaisuuseriin ja suoritettaviin maksuihin, muodostavat tällaisen strukturoidun rahoitusjärjestelyn osan. 7 artikla Voimaantulo Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tehty Brysselissä 7.2.2017. Komission puolesta Puheenjohtaja Jean-Claude JUNCKER FI 12 FI
© Copyright 2024