Tiivis talo täyttää tehtävänsä

Tiivis talo täyttää
HENRIK
WECKSTRÖM
58
Kaikkihan me haluamme asua
hyvässä ja huolettomassa
talossa, jossa on raikas ja
terveellinen sisäilma.
Eikä olisi pahitteeksi, jos talo
on myös kestävä ja arvonsa
säilyttävä. Mutta kuka sellaisen osaa rakentaa, ja mistä
tilaaja voi tietää onko hänen
rakennuttamansa uusi talo
unelmien talo vai painajainen?
Tärkeä työkalu työn laadun arvioimisessa on tiiveysmittaus.
TM RAKENNUSMAAILMA 10/2015
uden, terveen talon edellytyksenä on ehdottomasti huolellinen rakenne ja tiiveys. Vuonna
2010 Suomen rakennusmääräykset uudistettiin niin, että ulkovaipalta
vaadittavat eristysarvot kasvoivat merkittävästi. Sen seurauksena ilmavuodot
seinä- ja kattorakenteissa ovat entistä
suurempia homeriskejä.
Ilman kyky pidättää kosteutta kasvaa
lämpötilan mukaan. Näin ollen, jos lämmityskauden aikana kosteaa lämmintä
sisäilmaa pääsee tunkeutumaan seinän
eristekerroksiin, ilman sisältämä kosteus tiivistyy seinärakenteeseen, kun lämpötila laskee.
Niin kauan kuin eristevaippa oli riittävän ohut ja vettäläpäisevä, seinä kuitenkin kuivui ulospäin lämpövuotojen ansi-
U
osta. Mutta koska nykyisin vaaditaan entistä paksumpi eristekerros, sisätilojen
lämpö ei enää riitä kuivattamaan rakenteita, jolloin niihin voi kertyä kosteutta.
Ongelma saattaa korostua, mikäli eristeenä käytetään mineraalivillaa. Kivi- tai
lasivillan kyky puskuroida kosteutta on
olematon, joten kosteus kulkeutuu talon
puurunkoon, joka pahimmassa tapauksessa alkaa homehtua. Jos talossa on ilmanvaihdon tuottamana jatkuva alipaine, voi kosteus myös kulkeutua seiniin
ulkoapäin.
Tiivistämällä talon eristevaipan sisäpinta ilma- ja höyrytiiviiksi voidaan kosteuden kulkeutuminen seinärakenteisiin
estää. Kun ilma ei liiku eristekerroksissa,
se ei myöskään luovuta siihen kosteutta.
Tiiveys vaikuttaa myös asumisviihty-
tehtävänsä
vyyteen. Ilmavuodot voivat aiheuttaa
vedon tunnetta. Alapohjan ja ulkoseinien alaosan ilmavuodot aiheuttavat myös
sisäpintojen kylmenenemistä, jolloin sisäilman lämpötilaa on nostettava jotta
olo olisi mukava.
Hyvällä tiiveydellä saavutetaan myös
energiansäästöä. Lämmön johtuminen
seinän läpi on juuri se, mikä paksulla eristeillä yritetään estää. Talo joka on ilmatiivis ja jonka seinä- ja kattorakenne on hyvin eristävä, lämpiää pienellä energiankäytöllä. Kun talolle vielä suunnitellaan
hyvä ilmanvaihtojärjestelmä, joka tehokkaasti ottaa talteen kaiken poistoilman
lämmön ja kierrättää sen takaisin tuloilman esilämmitykseen ja lämpimän käyttöveden tuotantoon, saavutetaan se mitä rakennusmääräyksillä pohjimmiltaan
haetaan. Eli terve, pitkäikäinen talo jossa on hyvä sisäilma, ja jonka energiankulutus on entistä pienempi.
Uuden talon rakennusluvan ehtona on
energialaskelma, joka osoittaa että talon
e-luku on määräysten mukainen. Energialaskelmassa huomioidaan myös talon tiiveys. Kun suunnittelee oikein tiiviin talon, siitä koituva hyöty heijastuu
muuhun suunnitteluun taloudellisena
hyötynä; koska laskelmassa tähdätään
jonkin e-luvun alittamiseen, hyvä tiiveys
antaa pelivaraa säästämiseen muissa ratkaisuissa, kuten lämmitysjärjestelmässä.
Tiiveyden mittaaminen on helppoa
Laskennallinen tiiveys todistetaan tekemällä tiiveysmittaus. Se on itse asiassa
varsin helppo ja nopea toimenpide. Mit-
� Tiiveysmittauk-
sessa asennetaan
ulko-oven aukkoon
paineovi, joka
puhaltaa ilmaa ulos
hallitusti niin, että
sisätilaan muodostuu 50 Pascalin
alipaine.
taaja sulkee talon ilmanvaihtokoneen ja
ilmanvaihtokanavat tukitaan teipillä tai
pallolla. Ovet ja ikkunat suljetaan ja hormit tiivistetään. Sitten mittaaja kiinnittää ja tiivistää paineoven yhteen oviaukkoon, ja tuottaa taloon 50 Pascalin alipaineen. Paineovessa on tuuletin, joka
luo tarvittavan alipaineen. Paineanturi
säätää tuulettimen nopeuden siten, että
vakiopaine säilyy. Poistuvan ilmamäärän
perusteella saadaan talon tiiveysluku.
Tiiveys kannattaa mitata silloin kun
höyrynsulku on valmis, ja kaikki sähköja putkiläpiviennit on tehty, mutta sisäpinnat ovat vielä asentamatta. Silloin on
mahdollista käydä mahdolliset vuotokohdat läpi ja vielä korjata ne.
Kun katto on paneloitu ja seinät levytetty, on jo myöhäistä enää tehdä mitään.
TM R A K E N N U S MAAILMA 10/2015
59
Tiivis talo täyttää tehtävänsä
� Tyypillinen, tuore ilmanvaihtoputken
� Sisäkaton alaslasku parantaa jo itses-
Mitatuista taloista kivitalot ovat keskimäärin tiiviimpiä kuin puutalot. Yleensä
myös kerrosmäärän kasvattaminen heikentää ilmatiiveyttä. Se johtuu siitä, että
välipohjan ja seinän liitoskohta on hankala tiivistettävä. Yksikerroksisten talojen ilmanvuotoluku on keskimäärin 1,3.
Jos talon tiiveyttä ei mittamalla todeta, käytetään energialaskennassa arvoa
4. Tästäkin huolimatta monet ammattirakentajat käyttävät laskelmassa nelosta
ja jättävät mittauksen tekemättä.
Tiiveysmittaus on joka tapauksessa tulossa pakolliseksi uusissa rakennuksissa parin vuoden päästä, mutta uutta taloa hankkivan ostajan kannattaa ehdottomasti - ja kaikissa tapauksissa - vaatia
se jo nyt. Ainoa mahdollinen peruste jättää tiiveys mittaamatta on tietoisuus siitä, että tulos ei ole mairitteleva. Jos sillä
asenteella edelleen työskentee rakentamisen parissa, olisi asennemuutokseen
aihetta viimeistään nyt.
tävyys ei enää ole sovitettavissa yhteen
tämän päivän eristysvaatimusten kanssa.
Mikään talo vailla koneellista ilmanvaihtoa ei sinänsä hengitä, vaan käsitys
hengittävyydestä liittyy siihen, mitä talossa tuotetulle kosteudelle tapahtuu,
mikä on aivan eri asia kuin ilmanvaihto.
”Hengittävässä” talossa kosteus huokuu
rakenteiden läpi, koska tätä ei estetä höyrynsululla. Paitsi että ihmiset hengittävät
ilman hapen ja korvaavat sen hiilidioksidilla, asuminen tuottaa myös valtavasti kosteutta. Kosteutta tulee jopa hengitysilmasta, ja ruoanlaitto, pyykinpesu ja
peseytyminen tuottavat keskimäärin jopa kolme litraa vettä sisäilmaan per henkilö ja vuorokausi. On jälleen hyvä muistaa, että ennen vanhaan taloissa oli kantovesi ja sauna rakennettiin erilleen, koska tiedettiin että se lahottaa talon.
Todellisuudessa harva vanhakaan talo
on enää hengittävä, koska hengittävyyden pystyy pilaamaan useimmilla nykyaikaisilla sisäpintamateriaaleilla. Jo pelkkä lateksimaali katossa tai muovipohjainen tapetti seinällä muodostaa kosteussulun, joka estää kosteuden siirtymisen
pinnan läpi.
Näin ollen koneellinen ilmanvaihto
olisi poikaa ainakin useimmissa sotien
jälkeen rakennetuissa taloissa, ja ilmanvaihdon tuoma kosteuden hallinta an-
tiivistys höyrynsulkukalvon läpi. Takana
olevaan tilaan puhalletaan myöhemmin
puhallusvillaa.
Tiiveysmittaus kannattaa teettää siksikin, että hyvä tiiviys on huolellista rakentamista.
Tiiveysmittauksella varmistetaan että talo on muutenkin hyvin suunniteltu ja toteutettu. Rakentajien asenteesta on kiinni miten se onnistuu. Kun talo joskus myydään, on mittauspöytäkirjä
todisteena että talo on tehty hyvin. Tieto tiiveysmittauksesta lisääntyy väestön
parissa koko ajan, ja todistetusti hyvä tiiveys on nyt
jo myyntivaltti.
Ilmanvuotoluku q50 kertoo kuinka monta kertaa ilma vaihtuu tunnissa vuotokohtien kautta talon ulkovaipan pinta-alaan nähden,
kun sisä- ja ulkoilman välinen paine-ero on 50 Pascalia. Mitä pienempi luku, sen
parempi tiiveys.
Jos ilmanvuotoluku q50
on alle 0,5, sitä pidetään
erinomaisena. Uusissa viime vuosina mitatuissa pientaloissa ilmanvuotoluku on keskimäärin noin 1,5,
kun se vanhoissa pientaloissa on keskimäärin noin 4. Passiivitaloissa vaatimus
on alle 0,6.
PINTOJEN PUHTAUS
JA TEIPPAUSHETKEN
LÄMPÖTILA
VAIKUTTAVAT NEKIN
RATKAISEVASTI
TEIPPILIITOSTEN
ONNISTUMISEEN.
TEHDÄÄNKÖ
NE TYÖMAILLA
AINA TARPEEKSI
HUOLELLISESTI?
60
TM RAKENNUSMAAILMA 10/2015
Eikö talon pidäkään hengittää?
Edelleenkin törmää usein käsitykseen,
että tiivis talo on pullotalo, jonka sisäilma on kuivaa ja jopa huonoa. Vanha kansa ajattelee että talon tulee hengittää, silloin sisäilma on raikasta ja terveellistä
eikä homeongelmia synny. Ajatus on sinänsä hieno, mutta valitettavasti hengit-
sään talon lämpötaloutta, koska ilman liike
eristekerroksen alla hidastuu. Samalla
muodostuu kätevä tila ilmanvaihto- ja
sähköasennuksille, jolloin yläpohjan höyrynsulku säilyy ehjänä.
� Sähköputkien
läpiviennit
on tiivistetty
polyuretaanimassalla, ja katto- ja
seinälevyjen sauma
on tiivistetty
alumiiniteipillä.
� Tämä kuva
otettiin talossa
joka on ulkovaipan
eristämisen jälkeen
jäänyt pariksi vuodeksi niin sanotusti
vaiheeseen. Kuten
näkyy, ilmanvaihtoputkien läpivientiteippaukset ovat
lähes kaikkialta
pettäneet. Tämä
on se suuri vaara
talossa, jonka ilmatiiveys on teipin
varassa.
taisi monelle ongelmatalolle lisäaikaa.
Miten hyvä talo syntyy?
Tilastojen mukaan suunnilleen kolme
neljästä uudesta talosta ovat puurunkoisia taloja lautaverhouksella. Harkko-, betoni- tai tiilitaloja on vajaa kahdeksasosa, ja hirsitaloja puolestaan noin
11 prosenttia.
Puutalossa kaikuu perinne, mutta tiiveysmittauksissa menestyy paremmin paikalla valettu betonirunko. Yksikerroksinen rakenne on myös selvästi helpompi
toteuttaa kuin puolitoista- tai kaksikerroksinen. Kerrosten ongelmana on välipohjan höyrysulun toteutus, puurunkoisessa talossa tehtävä on liki mahdoton.
Toki kaikista taloista voi tehdä tiiviitä,
jos kohde on hyvin suunniteltu ja rakentaja on huolellinen. Villaeristeisessä puutalossa on kuitenkin se kiusallinen varaus, että höyrysulkumuovin tiiveys pitkällä aikavälillä riippuu saumohin, liitoksiin ja korjauksiin käytetyn teipin laadusta ja kestävyydestä. Markkinoilla on lukuisia höyrynsulun liitoksiin ja korjauksiin tarkoitettuja teippejä, joiden todellisesta ikääntymisen kestosta ei ole varsinaista tietoa. Läheskään aina ei höyrynsulun teippauksiin edes käytetä asianmukaista teippiä, vaan jotakin vaan mitä on saatavilla. Pintojen puhtaus ja teip-
paushetken lämpötila vaikuttavat nekin
ratkaisevasti teippiliitosten onnistumiseen. Tehdäänkö ne työmailla aina tarpeeksi huolellisesti?
Höyrynsulun teippauksien kestävyydestä ja luotettavuudesta antaa pientä
osvittaa Heli Hakamäen hiljattain julkaisema tutkimus, jossa oli käyty läpi tiivistyskorjauksia seitsemässä rakennuksessa jossa oli sisäilmaongelmia. Tiivistykset oli tehty vuosina 2011–2014 ja niissä
oli käytetty erilaisia tiivistysmateriaaleja.
Yhteensä 26:ssa tilassa tehdyssä rakenneavauksessa vain yksi oli ilmatiivis,
hyväkuntoinen ja lujasti kiinni alustassa
vielä kolmen vuoden jälkeen.
Tiivistykset olivat pääosin epäonnistuneet, koska ne oli tehty ja valvottu puutteellisesti. Alustat oli usein jätetty puhdistamatta, eikä teippejä ollut painettu
kunnolla kiinni, ja niihin oli jäänyt ryppyjä. Yleensä virheiden yhtenä syynä oli
se, ettei materiaalivalmistajan ohjeita oltu noudatettu.
Se yksi onnistunut näyte, joka oli tehty
vedeneristysmassalla ja vahvikekankaalla, kertoi Heli Hakamäen mielestä kuitenkin että tiivistyskorjauksella on tietyissä
olosuhteissa, tietyillä materiaaleilla, oikein suunniteltuna ja materiaalivalmistajan ohjeilla tehtynä mahdollista saavuttaa ainakin kolmen vuoden käyttöikä.
Vertia
tutkii ilmavuodot
■■”Tiiveysmittaus kannattaa tehdä silloin kun talon höyrynsulkukerros on valmis, mutta sisäpinnat ovat vielä asentamatta. Kun taloon on luotu alipaine, käy mittamiehemme
huolellisesti talon läpi lämpökameran kanssa. Samalla asiakas tai hänen kirvesmiehensä voi tiivistää vuodot sitä mukaa
kuin ne ilmaantuvat. Vasta kun talo on tiivistetty ja ilmavuodot kartoitettu tehdään painekoe”, kertoo Vertian toimitusjohtaaja Topi Jokinen.
Vertia on erikoistunut rakentamisen laadun tarkkailuun.
Yhtiö tarjoaa paitsi ilmatiiveysmittauksia ja rakenteiden
lämpökuvauksia, myös esimerkiksi betonirakenteiden kosteusmittauksia. On näet ensisijaisen tärkeää varmistaa
että betonirakenteet ovat kuivuneet riittävästi ennen kuin
niitä aletaan päällystää. Lisäksi Vertia tekee tutkimusta ja
harjoittaa rakennusalan koulutusta. Yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa Vertia tarjoaa koko maan kattavaa
laaduntarkkailupalvelua niin rakennusliikkeille, talotehtaille
kuin yksityisille rakentajillekin. Lyhyessä ajassa Vertia onkin
solminut yhteistyösopimuksia useimpien alan merkittävien
toimijoiden kanssa.
Jokainen Vertian tutkima kohde ja siinä tehdyt havainnot
näet tilastoidaan. Näistä tilastoista saadaan koko ajan tarkentuva kuva siitä, kuinka laadukkaasti Suomessa yleisesti
ottaen rakennetaan, missä virheet ovat ja kuinka niitä voitaisiin välttää. Yhtiö julkaisee verkkosivuillaan tutkimustuloksiaan ja niitä käytetään myös koulutuspohjina.
Vertia julkaisi alkuvuonna raportin ”Ilmatiiveys ja vuotokohdat uusissa pientaloissa”, ja elokuun lopulla ilmestyi
jo seuraava. Raportit perustuvat yli tuhanteen vuosina
2012–2015 Vertian tai sen yhteistyökumppaneiden tekemiin
tiiveysmittauksiin.
Aineistosta käy ilmi että uuden pientalon ilmavuotoluku
q50 on keskimäärin noin 1,3. Lohdullista oli myös, että mitatuista kohteista 93 %:n tiiveysluku jäi alle kolmen.
Aikajanasta näkee myös, että tulokset ovat paranemaan
päin, eli loppuvuoden 2015 tulokset ovat selvästi parempia
kuin alkuvuoden 2012. Uusimman vuosineljänneksen keskiarvo on jo 1,0.
Raporteissa on myös yksityiskohtaisesti selvitetty yleisimmät ja tyypillisimmät vuotokohdat, mikä antaa loistavia
eväitä kouluttaa rakentajia parempiin suorituksiin. Yhteistyönä rakennusliikkeiden ja talotehtaiden kanssa käydään
läpi talojen tyypillisiä virheitä ja mietitään niille ratkaisuja.
”Toki on muistettava, että nämä mittaamamme 1213 pientaloa edustavat todennäköisesti rakennuskannan parhaimmistoa”, muistuttaa Vertian toimitusjohtaja Topi Jokinen.
”On valtavasti taloja joiden rakentajat eivät halua että niitä
mitataan. On syytä olettaa etteivät ne ole yhtä hyviä.”
Tiiveysmittaus kestää 2–3 tuntia ja maksaa omakotitalolle
arvonlisäveroineen 590 euroa. Koska mittauksen yhteydessä
samalla yleensä paikallistetaan ja paikataan lukuisia vuotoja,
maksaa mittaus itsensä alentuneina lämmityskustannuksina
nopeasti. Parempi tiiveys vähentää toki myös kosteusvaurioriskiä, ja voi siten pidentää rakennuksen ikää.
Vertian on perustanut vuonna 2011 joukko Aalto-yliopiston opiskelijoita, kun he saivat inspiraation filosofi Esa Saarisen ilmeisen innostavasta luentosarjasta. Yhtiön kirkkaana
visiona on, että rakentamisen laatu tulee tulevina vuosina
paranemaan Suomessa olennaisesti.
TM R A K E N N U S MAAILMA 10/2015
61
Tiivis talo täyttää tehtävänsä
Rakennusmestarin resepti
■■ ”TALOMALLIN valinta on tunneasia”,
sanoo suunnittelija Jari Siltala. ”Jos taloja rakennettaisiin puhtaalla järjellä,
kehittyisi ajan myötä yksi malli, jonka
kaikki ratkaisut olisivat optimoituja. Sitä mallia me Jannen kanssa olemme yrittäneet kehittää.”
Rakennusmestari Janne Koivula osaa
rakentaa taloja, jotka täyttävät nykyvaatimukset. Kirjoitimme viime maaliskuussa Jannen rakentamasta talosta, (RM 4/15) jonka tiiveysmittauksen ilmanvuotoluvuksi saatiin 0,2. Ja se pieni vuoto aiheutui avattavien ikkunoiden vuodoista, Koivulan tekemä runko
oli täysin tiivis.
Muissakin suhteissa Koivulan työn
laatu oli hienointa mitä olemme nähneet. Koivula ei kuitenkaan ollut tekemässä mitään näyttelytaloa, ja satuimme paikalle vain erään rakennusalan
ammattilaisen kehotuksesta. Hänkin
oli niin vaikuttunut Koivulan tinkimättömyydestä, että katsoi asiakseen ottaa
toimitukseen yhteyttä.
Tätä juttua tehdessä kiersimmekin
katsomassa muita Koivulan tekemiä taloja, ja jututtamassa asukkaita. Talot olivat vuosien asumisen jälkeen moitteettomassa kunnossa, ja niiden omistajat
erittäin tyytyväisiä.
62
TM RAKENNUSMAAILMA 10/2015
� Janne Koivula
ja Jari Siltala ovat
vuosia etsineet
pientalojen
optimaalista
rakennetapaa.
� Seinän ja lattian
välisestä liitoksesta
vetää usein kylmää.
Tässä Janne Koivulan tekemässä
talossa kulma on
tiivistetty märkätilatekniikalla, eli
vedeneristeellä ja
vahvikekankaalla.
Janne Koivula on juuri sellainen rakennusmestari jollaista useimmat tilaajat toivoisivat; hän hakee koko ajan tapoja parantaa suoritustaan sekä rakenteiden että työmenetelmien osalta. Yhdessä suunnittelijaystävänsä, koneinsinööri Jari Siltalan kanssa Koivula on asteittain jalostanut toimivia ja pitkäikäisiä rakenneratkaisuja kaikille talon yksityiskohdille. Siltala on kunnostautunut
muun muassa laivasuunnittelussa, jossa haasteet ovat kovempia kuin pientaloissa, rakenteet kun ovat jatkuvan kosteuden ympäröimiä ja tiivein kerros on
kaikkein uloimpana.
Koivulan ja Siltalan resepti siihen,
kuinka tehdä tiivis ja kestävä matalaenergiatalo, on pääpiirteiltään aika yksinkertainen.
Yksikerroksinen talo rakennetaan
maanvaraiselle laatalle, jonka alle on
asennettu passiivisen maalämmön keruupiiri. Seinät valetaan betonista käyttäen eps- muottielementtejä. Koivula
käyttää mieluimmin Palikka-muottielementtejä, mutta toki muutkin valmistajat tulevat kyseeseen.
Rakenteesta tulee tiivis, lämmin, hyvin ääntä eristävä ja pitkän päälle huoleton. Ulkopuolen voi vaikka rapata,
koska Palikka-elementeissä on julki-
sivutuuletus, joten rappaus pysyy hyvin kiinni.
Yläpohjan höyrynsulkuna Koivula
käyttää tiiviksi saumattua foliopintaista polyuretaanilevyä, joka lisäeristetään selluvillalla. Tällä rakenteella saadaan tiiveyden lisäksi erinomainen eristyskyky; koska polyuretaani jo itsessään eristää tehokkaasti, selluvillakerroksen sisään ei muodostu suuria lämpötilaeroja, jolloin ei myöskään synny
konvektiota.
Parhaan tiiveyden saavuttamiseksi Koivula suosii taloissaan alaslaskettua sisäkattoa. Kun seinät nostetaan 30
cm lopullista sisäkattoa korkeammalle,
höyrysulkukerroksen ja sisäkaton väliin
jää hyvin tilaa ilmanvaihtoputkistolle
ja sähköasennuksille. Näin vältetään ne
kymmenet tai sadat reiät höyrysulkuun,
jotka kaikki on paikattava jos ilmanvaihtoputket vedetään ullakon puolella.
Koivulan yläpohjan höyrynsulussa
onkin vain viisi läpivientiä: ilmanvaihdon tulo ja poisto, liesituulettimen poisto, viemärin tuuletus ja savuhormi. Nekin tiivistetään teipin sijasta uretaanimassalla.
Koska ilmanvaihtoputket kulkevat
eristevaipan sisäpuolella, niitä ei tarvitse eristää, eikä niiden lämpövuodoista aiheudu häviöitä jolloin ilmanvaihdon hyötysuhde paranee.
Näin toteutettu talo ei kaipaa niinkään kallista lämmitysjärjestelmää kuin
maalämpöpumppua. Käytäntö on osoittanut että lämmitystarve on passiivitalon luokkaa. Hybridilämpöpumppu
joka samalla huolehtii ilmanvaihdos-
ta täydennettynä tulisijalla riittää lämmitykseen.
Kaikkein tärkeintä on kuitenkin kokonaisuuden hallinta; Koivula suunnittelee kaikki työvaiheet etukäteen, materiaalit tuodaan työmaalle sitä mukaa kuin
niitä tarvitaan ja työaikaiset sateensuojaukset tehdään huolella.
Toki Koivula rakentaa mitä asiakas
toivoo, ja hän rakentaa puurunkoisenkin
villaeristeisen talon samalla tinkimättömällä asenteella. Kun hän mielenkiiinnosta mittautti rakentamansa siirtolapuutarhamökin, saatiin senkin ilmanvuotoluvuksi 0,2 !
Laaja kokemus monista korjauskohteista on kuitenkin opettanut paljon eri
rakennetapojen ominaispiirteitä. Kun
puurunkoinen, mineraalivillaeristeinen
talo vuosien jälkeen jostakin kohtaa puretaan korjauksia tai vaikkapa vain muutostöitä varten, huomataan usein että
villakerroksissa risteilee jyrsijöiden käytäviä ja ulosteita. Puhumattakaan siitä,
että villa usein on lähes mustaa, merkkinä siitä että sen läpi on virrannut paljon ilmaa, jonka epäpuhtaudet ovat suodattuneet. Toisinaan villa on jopa täysin
märkää, ja puurunko homeessa tai kokonaan lahoamassa.
Koivulan mielestä asiakasta on kunnioitettava, joten rakentajan tulee tuottaa
vastineeksi talo joka pitää mitä lupaa,
ja jonka arvo pysyy. Tiivis betonirunko,
rapattuna tai tiiliverhoiltuna on miltei
huoltovapaa, ja sen elinaikaennuste on
erittäin hyvä. Palikkarunkoisia taloja on
tehty jo noin 40 vuotta, joten rakenne on
jo todistanut kestävyytensä.
Rakennuskulttuurin
on muututtava
■■”Vaikka vuoden 2010 määräykset käytännössä edellyttävät täysin uutta otetta työn laadun
valvomiseen, niin kaikilla työmailla tätä ei vielä
ole ymmärretty”, sanoo energia-asiantuntija
Heikki Lehtiniemi. ”Rakennusprojektit on usein
pirstottu niin, että samaa kohdetta tekee 20–30
ammattiosaajaa. Yksi laittaa parkettia, yksi portaita ja yksi peltikattoa, mutta kokonaisuus ei ole
kenenkään hallussa. Märkätilojen vedeneristyksiä
osataan valvoa, mutta tärkeintä, eli ulkovaipan
tiiveyttä ei valvota. Tässä on mielestäni vielä selvä koulutusvaje.”
Heikki Lehtiniemi on pitkän linjan energiaasiantuntija. Hän on tehnyt talojen lämpövuotojen kartoituksia ja energialaskentaa vuodesta
1979, ensin infrapunamittarilla ja sitten lämpökameroilla. Uransa aikana hän on ehtinyt mitata yli
3000 taloa. Lehtiniemen erikoisala on energiakulutuksen alentaminen kustannustehokkailla lämmitysratkaisuilla ja älykkäillä säätöjärjestelmillä.
Hän toi markkinoille hybridilämmitysjärjestelmän
poistoilmalämpöpumpulla jo vuonna 1988, mutta
aika ei ollut silloin vielä kypsä niin kehittyneille
ratkaisuille.
Heikki Lehtiniemi huomaa työmailla ymmärryksen puutetta erityisesti ilmanvaihdon hyötysuhteista ja rakenteiden tiivistämisen merkityksestä.
Energia-asiantuntija kun on, Heikki Lehtiniemi
on aina suosinut alaslaskettua sisäkattoa ilmanvaihtoputkistolle. Putkiston asennus on sisäkautta helppoa, eikä tule lämpöhäviöitä kun
putket ovat vaipan lämpimällä puolella.
Lisäksi yläpohjan höyrynsulku säilyy ehjänä, kun ilmanvaihtoputket eivät tee siihen
reikiä.
Lämpökuvaajana Lehtiniemi on voinut
seurata kuinka jokin rakennus on uutena
voinut olla aika hyvä, mutta vuosien saa-
� Heikki Lehtiniemi
tossa eristys on heikentynyt, kun ilmanvaihtoputkien läpivientien teippaukset ovat pettäneet.
”Valitettavasti jopa rakennusvalvonta estää
parempien talojen tekemisen”, sanoo Heikki Lehtiniemi. ”Monella paikkakunnalla ei sallita alaslasketun katon vaatimaa 30 senttimetrin lisäystä
räystäskorkeuteen.”
Omissa rakennuskohteissaan Lehtiniemi on jo
vuosikymmenten ajan käyttänyt liki samaa konseptia kuin toisaalla esitelty rakennusmestari
Janne Koivula. Molemmat herrat ovat siis kokemuksen ja pohtimisen seurauksena päätyneet samoihin rakenneratkaisuihin - toisistaan tietämättä. Ja pyrkiessään tekemään mahdollisimman hyvää taloa, ovat kehittäneet konsepteja jotka ovat
sellaisenaan sopusoinnussa rakennusmääräysten
kiristyvien energiavaatimusten kanssa.
” VALITETTAVASTI JOPA RAKENNUSVALVONTA ESTÄÄ PAREMPIEN
TALOJEN TEKEMISEN.”
Vanhaakin taloa
voi asua energiatehokkaasti
■■Monille se unelmien talo on edelleen perinteisen
kaunis, sata vuotta vanha hirsitalo. Se on rakennettu hengittävistä materiaaleista, ja siinä toimii
aidosti painovoimainen ilmanvaihto. Vanhoille
hirsitaloille nousee kuitenkin uusi uhkakuva. Ympäristöministeriön asetus rakennuksen energiatehokkuuden parantamisesta korjaus- ja muutostöissä astui voimaan jo pari vuotta sitten, ja vanhojen
talojen korjaajat törmäävät nyt kiristyneisiin energiamääräyksiin.
”Paine turhiin ja jopa haitallisiin energiaremontteihin on nyt todella kova”, sanoo rakennuskonservaattori Kati Lahtinen. ”Vanhaa taloa on kuitenkin
mahdollista asua ekologisesti, niin että nykylainsäädännön asumisen energiankäytön tavoitteet
toteutuvat.”
Kati Lahtinen on paneutunut vanhan talon lämpö- ja energiatalouteen, ja kirjoittanut aiheesta
vallan erinomaisen oppaan. Kirjassa perehdytään
vanhojen rakennusten toimintaan, ekologisuuteen
sekä energiatehokkuutta ohjaavaan
uuteen lainsäädäntöön. Tarjolla on hyviä
keinoja energiankulutuksen pienentämiseksi
ilman isoja investointeja
ja talon pilaamista, sekä
mahtava tietopaketti
jonka avulla asukas voi
valmentautua torjumaan
rakennusvalvonnan kohtuuttomimpia vaatimuksia.
Lahtinen osaa ikään kuin tulkata vanhan rakennuksen toimintaa nykyaikaiseksi
rakennusmunkkilatinaksi niin, että paatunutkin
kunnanbyrokraatti voi sen ymmärtää.
”VIRI JA VALKEE”-kirjan on kustantanut Lunette
Rakennusperinnepalvelut. (ISBN 978-952-93-3339-4)
TM R A K E N N U S MAAILMA 10/2015
63