perjantaina 10. maaliskuuta 2017
8
Maaseudun Tulevaisuus
VIIKONVAIHDE TEE ITSE
HENGÄHDYSPAIKKA
Kaarlo Kalliala
piispa
Kosketuksia
ja kädenlyöntejä
Satuin näkemään puolet elokuvaohjaaja Pirjo
Honkasalon haastattelusta – niinhän television
kanssa usein käy. Onneksi näin sen kohdan, jossa hän
puhui käsistä.
Honkasalo kertoi, että hänen Työ
isänsä otti esineet käteensä
voimistaa
kauniisti. Mikä havainto, mikä
tarkkaavaisuus! Muistan vain
kädet.
yhden vastaavan huomion.
”Kirja, josta kerroit. Katso, miten hän ottaa sen.
Tarttuuko molemmin käsin vai nopeasti toisella?”
Noin kirjoitti Kaj Kalin Veressä-kirjassaan.
Pirjo Honkasalo sanoi muistavansa ihmiset lähes
yhtä hyvin käsistään kuin kasvoistaan. Sellainen on
tietenkin tuiki harvinaista, mutta persoonallisempia kädet varmasti ovat kuin mitä yleensä tullaan
ajatelleeksi.
Käsistäkin näkee, miten asioihin tartutaan. Tai
miten maailmaa käsitellään tai miten elämä käsitetään. Ei ole sattumaa, että kaikenlaista kanssa
käymistä ja kosketusta kuvataan käsi-sanan johdannaisilla.
Minut Honkasalon kuvaus pysäytti erityisesti siksi,
että muistin niitä käsiä, joihin jaan ehtoollisleivän.
Siellä missä on viljelty maata, vastaanottava käsi on
usein kaksi kertaa omani kokoinen.
Kaupunkilaispapin kädestäni on kirjoitus
kyhmykin kadonnut, kun kirjoitan tietokoneella.
Mutta niin paljon kuin maanviljely on muuttunut
”lomakeintensiiviseksi maatalousyrittämiseksi”,
siitä ei kätten työ ole loppunut.
Työ voimistaa kädet. Se vahvistaa niiden kosketuksen. Sellaisissa käsissä on luja ote elämään
sellaisena kuin se on. Sellainen kosketus on lujuuttaan kaunis.
Jeesus kosketti kauniisti, siitä ei ole epäilystä.
Esineistä ei paljon puhuta, ihmisistä sitäkin enemmän. Kauniiksi hänen kosketuksensa teki luokse
päästäminen, hyväksyminen ja parantaminen.
Harvassa ovat ne taulut, joissa Jeesuksella ovat
ruumiillista työtä tehneen vahvat kädet. Sellaisilla
tämä rakennustyömies kuitenkin rakasti ja kunnioitti.
Turun Sanomien uutispäällikkö Ilkka Tervo
ehdotti viime viikolla, että hyvä Suomen juhlavuoden
teko olisi antaa toiselle perinnöksi itse jo osaamansa
vanha kädentaito. Ehdottaisin sitä, miten ehtoollispöydässä lyövät kättä Kristus ja hänen seuraajansa.
Vakaumuksellisella kolumnipaikalla vuorottelevat
seurakuntapastori Salla Autere, vankilapastori
Miika Hynninen, piispa Kaarlo Kalliala, kirjailija
Minna Kettunen ja lähetystyöntekijä Anni Takko.
Lasisen hyllyn hyöty on, että taimia voi kasvattaa monessa tasossa. Valoa riittää jokaiseen kerrokseen.
Taimihylly talviselle ikkunalle
Monen koriste- ja viljelykasvin taimien kasvatus
täytyy aloittaa jo
kevättalvella. Lasinen
hylly läpäisee valoa.
TEKSTI: PASI SALMI
KUVAT: KARI SALONEN
ikkunalaudalleen sopivan taimihyllyn
melko näppärästi. Aikaa kuluu alle
puoli tuntia. Tarvitaan vain jäännöspaloja vanerista, muutama rima sekä
lasia. Hintaa hyllylle kertyy alle 20
euroa.
Lasisen hyllyn hyöty on, että
taimia voi kasvattaa monessa tasossa.
Valo läpäisee lasin hyvin, eikä taimien
välille synny valokilpailua, kuten
yksitasoisessa ja monirivisessä taimilaatikossa.
Lasihyllyjen väliin kannattaa
jättää riittävästi kasvutilaa, sillä osan
viljelykasveista pitää kasvaa melko
kookkaiksi ennen istuttamista. Taimi
hyllyssä kannattaa käyttää umpi
pohjaisia taimiruukkuja tai muistaa
kastella taimia vain sen verran, ettei
vesi valu ruukkujen läpi.
TARVIKKEET
Viherpeukaloiden kiireet alkavat jo
kevättalvella taimien kasvatuksella.
Osa vaateliaista koriste- ja viljely
kasveista tarvitsee pitkän kasvatusajan. Pohjoisilla leveysasteilla se
onnistuu vain taimikasvatuksella.
Tällaisia viljelykasveja ovat muun
muassa tomaatti, paprika, chili, kaalit, latva-artisokka ja purjo.
Kaupoissa myydään monenlaisia
muovista tehtyjä taimikasvatusalustoja. Kotinikkari voi tehdä omalle
2 kpl 12 mm vaneria
kooltaan 151 x 400
mm
3 kpl 12 x 12 mm
rimaa pituudeltaan
740 mm
2 kpl 4 mm lasia
kooltaan 150 x 750
mm
25 mm torx-ruuveja
KURKISTUKSIA
Wanhan ajan pärinää
KATJA LAMMINEN
Pälkäneen Rautajärvellä huhkitaan
viikonloppuna
vanhan ajan metsä
savotalla. Kymmenet perinneharrastajat esittelevät
vanhoja metsä
koneita, traktoreita,
moottorisahoja, kuorma-autoja ja perinnetyökaluja.
Metsähistoriaa käydään läpi työnäytöksissä aina
1800-luvun lopun kaskimailta ja tervanpoltosta
1980-luvun konekorjuuseen. Savotalla pääsee
näkemään ajan, jolloin metsässä ahersivat hevoset
ja tukkijätkät. Luvassa myös Enso Kusetti -yhtyeen
tahdittamat tanssit.
Parin kilometrin mittainen savottamatka taittuu
kämppäkaupalta lähtevällä traktorikyydillä.
Vanhan ajan metsäperinnepäivät 11.–12.3. klo 10 Vanhan
savotan kämpällä, Pimiäntie 1, 36910 Rautajärvi.
1.
2.
3.
Tee taimihyllystä niin korkea kuin haluat
1. Sahaa koivuvanerista kaksi 151
x 400 millimetrin palaa. Sahaa
vaneripalojen molempiin päihin
noin 50 millimetrin etäisyydelle
6 millimetrin syvyiset urat lasi
hyllyjä varten. Sirkkelin terän
paksuus on noin 3 milliä, joten
joudut siirtämään vanerilevyjä
noin kaksi millimetriä saadaksesi
5 millimetrin levyisen uran. Siirron
jälkeen sahaa uudelleen. Muista
käyttää sirkkelissä olevia ohjaus
laitteita. Tarkista, että terä ja
ohjauslaitteet ovat suorakulmassa
ennen sahauksia.
2. Poraa vanereiden kolmeen
kulmaan noin seitsemän millimetrin
etäisyydelle kulmasta reiät ja
senkkaa ulkopuolelle tulevat reiät.
Hio vanereiden sahauspinnat.
3. Sahaa 12 millimetrin rimoista
kolme 740 millistä pätkää. Hio
sahauspinnat ja pyöristä rimojen
reunat. Kokoa hyllyn kehikko
kiinnittämällä rimat ruuveilla.
4. Liu’uta lasilevyt varovasti
hyllykehikon uriin, ja taimihylly
on valmis käytettäväksi. Voit tehdä
malliesimerkkiä korkeampia hyllyjä,
joissa on useita hyllytasoja.
Korkeissa hyllyissä on syytä
käyttää tukijalkoja keikkaamisen
estämiseksi. Tällöin sahaat vanerista
noin 30 x 200 millimetrin palat ja
kiinnität ne jaloiksi liimaamalla tai
ruuveilla hyllykön alaosaan.