1. No category

Masentuneiden tarinat 3
TEKSTI SUVI SAJANIEMI
Matti, 50
”S
anoivat, että sinulla on päässä vikaa. No minä sanoin, että
tehkää sitten sille päälle jotakin.” Kun terveydenhoitojärjestelmä
keskittyi päähän, automaalari Matin kaksi syöpää jätettiin aluksi
hoitamatta.
– Missään minua ei otettu tosissaan vaikka minulla oli valtavat kivut. Minua
palloteltiin paikallisessa sairaalassa lääkäriltä lääkärille ja annettiin aina vain
kovempia kipulääkkeitä, Matti kertoo.
– Psyykelääkkeitä minä en suostunut ottamaan, vaikka sanoivat, että minä
olen maanis-depressiivinen. Minä totesin, että tehkää nyt minkä diagnoosin
haluatte, mutta mahaan minulla aina koskee.
– Psykiatrisen sairaanhoitajan luona kävin juttelemassa. Mutta sama kuin
olisin nallen tuohon tuoliin istuttanut ja sille jutellut, kalalla käymisestä.
Kunhan kävin aikaani kuluttamassa. Ja paino laski koko ajan.
– Minun annettiin laihtua yli 90-kiloisesta 44-kiloiseksi.
Matti on sangen pitkä mies.
– Kun painoin sen 44 kiloa niin sitten vasta minut tutkittiin kunnolla keskussairaalassa. Minulta löydettiin vatsasyöpä. Se leikattiin. Kaksi kolmasosaa
mahalaukusta poistettiin ja letkuja laitettiin uuteen järjestykseen.
Myöhemmin Matilta löytyi imusolmukesyöpä. Sekään ei ollut paikallisen
sairaalan huolenpitoa vaan aivan sattuman kauppaa. Käymässä ollut
erikoislääkäri otti Matin huolen jatkuvista kurkun seudun kivuista tosissaan.
Sekin syöpä on nyt saatu hoidettu. Se vaatii melkein 40 päivää sädehoitoa
joka arkipäivä ja seitsemän päivää sytostaatteja.
Matti näyttää sairauskertomuksensa ja keskussairaalassa otetun kuvan.
Matin kontrollikäynnit ovat ennustaneet hyvää kummankin sairauden osalta.
– Hyvällä tuurilla minä selviän, Matti sanoo.
Asbestista alkoi altistus
Matin työhistoria on karu dokumentti siitä, miten Suomessa työntekijöitä on
altistettu ja altistetaan mitä vaarallisimmille myrkyille. Jo aivan teiniikäisenä Matti joutui hengittämään pöllyävää asbestia.
– Asbestijauhoa sekoitettiin kylmään veteen ja sitä asbestimälliä iskettiin
auton pintaan, ettei se venyisi kun hitsattiin.
Useassa eri ammatissa toiminut Matti joutui myöhemmin hengittämään
lyijyhöyryjä ja lasitteiden raskasmetalleja.
Kaikkein ikävintä kuultavaa ovat kertomukset hänen viimeisimmästä
työpaikastaan ennen työkyvyttömyyttä. Tässä näytteitä siitä, miten
työsuojeluasiat tuossa yrityksessä hoidettiin – tai tarkemmin sanottuna
jätettiin hoitamatta.
– Ruiskumaalaushuone oli tehty 30 vuotta aiemmin. Ihan itse tehty.
Lokasuojaa kun alettiin maalata, niin parin tunnin kuluttua ei toista seinää
näkynyt. Raitisilmanaamaria meillä ei ollut. Ne olivat liian kalliita.
– 1990-luvulla ei ollut yhtään vesiohenteisia maaleja. Oli muovikittiä,
joka levisi joka paikkaan. Pikaliimoissa oli kiihdyttiminä isosyanidia. Oli
happovärejä, joissa saattoi olla raskasmetalleja. Oli tinaa.
Niin jatkuu Matin luettelo työpaikan riskitekijöistä. Kaikkien mainittujen
myrkkyjen tiedetään voivan aiheuttaa vaikeita terveysongelmia.
Eivätkä vain automaalarit altistuneet vaarallisille aineille.
– Alustojen massaus tehtiin vapaassa tilassa. Kaikki kemikaalit haihtuivat
ilmaan, ja kahden metrin päässä saattoi olla toinen kaveri tekemässä omia
töitään ilman mitään suojaimia.
Matti sanoo, että yrityksessä pidettiin jopa satoja litroja tinneriä korkittomissa astioissa, joista tinneriä pääsi haihtumaan.
– Ennen työsuojelutarkastusta tinneri vietiin työnantajan mukaan kierrätykseen. Mietin, mihinkähän se tinneri oikein joutui…
Matilla kuten monilla muillakin oli tässä työpaikassa paljon iho-ongelmia
ja muuta fyysistä oireilua. Mutta säännöllisiä terveystarkastuksia ei ollut,
ja Matti toteaa, että työsuojelutarkastus tehtiin ilmoittamalla hyvissä ajoin
etukäteen. Tarkastus oli Matista hyödytön, sillä autokorjaamoa siivottiin
pitkään etukäteen normaalin tilanteen salaamiseksi – ja esimerkiksi se
tinneri hävitettiin.
Mutta raskainta Matista oli ehkä sittenkin henkinen painostus.
Kiusaamista, ei kiittämistä
– Kiitosta ei tullut, vaikka me korjaamon työntekijät teimme katetta
yritykselle. Ei automyynnillä elä.
– Sutta, sutta teet koko ajan. Niin sanottiin. Mutta miten minä muka voin
sutta tehdä kun asiakkailta tuli usein kiitosta ja maahantuoja kehui?
Matilta ei varmaankaan käy omien töiden kehuminen luonnostaan. Mutta
hän saa kerrottua, miten työnjohto suorastaan kiusasi häntä kunniakkaasti
tehdystä työstä huolimatta. Asiakkaan jättämä pullo kiitoksena hyvästä
työstä hävisi työnjohtajan kaappiin ja annettiin oikealle saajalleen vasta
kun asiakas kysyi Matilta pullosta. Maahantuojan korjaamon työntekijöille
antama joululahjatavara ei koskaan päätynyt korjaamon puolelle. Matin
työn yritykselle tuomista rahoista puhuttiin valheita – Matti oli onneksi
itse säästänyt kopit työmääräyksistä ja pystyi niistä näyttämään todellisen
asianlaidan.
– Olen monessa työpaikassa ollut, mutta sellaista syömistä kuin tuolla oli
niin en ole nähnyt missään. Se vähättely oli ihan jokapäiväistä.
– Mutta nehän tiesi, että minulla on asuntovelkaa ja autovelkaa, eihän
minulla ollut varaa jäädä työttömäksi.
– Minä vaan tein ja tein. En osannut sanoa millekään työlle ei.
– En minä kotonakaan enää mitään jaksanut. Viikonloputkin vain nukuin.
Matti kuvaa nyt, että hän joutuu tuskaiseen kierteeseen. Hän oli koko ajan
stressaantunut, hänen vatsansa oireili, hän ei pystynyt kivuiltansa enää
nukkumaan, koko mies meni tavattoman huonoon kuntoon.
– Ja sitten minulta meni taju töissä. Asentaja sai napattua minut kiinni ettei
pahempaa sattunut.
Vaikka Mattia ei siinäkään vaiheessa vielä tutkittu kunnolla, niin tajuttomuuskohtauksen aiheuttama sairaalareissu oli kuitenkin se ensimmäinen
etappi, joka johti Matin sairauslomille ja lopulta työkyvyttömyyseläkkeelle.
Matti on ollut nyt neljä vuotta sairauseläkkeellä, viimeisimmästä hoitojaksosta on runsas vuosi.
– Kai eläkeyhtiö ajatteli, että tulee halvemmaksi kun laitetaan poika kotio
istumaan. Ei tarvitse kouluttaa.
Ja Matti kysyy:
– Olinko minä sairas koska olin masentunut, vai masentunut koska olin
sairas?
Suojaimet olisivat tulleet halvemmiksi
– Jos minun sairauteni johtuvat niistä myrkyistä, niin kyllä suojaimet olisivat
tulleet halvemmiksi, Matti toteaa viitaten leikkaukseen ja sädehoitoihin.
Hän jatkaa pohdintaa siitä, keiden ja miten pitäisi puuttua tällaisten välin-
pitämättömien työnantajien ja siitä kärsivien mattien asioihin. Mitä pitäisi
tehdä, että matit olisivat nyt töissä eivätkä työkyvyttömyyseläkkeellä.
– Työsuojelutarkastukset pitäisi ehdottomasti tehdä ilman ennakkovaroitusta. Ja kun tarkastuksella esimerkiksi kysytään suojavälineistä, kyllävastauksen ei pidä riittää. Työnantajan on konkreettisesti näytettävä, että
suojavälineet ovat todellakin olemassa ja käytössä.
– Olen nähnyt hyviä luottamusmiehiä. Mutta meillä luottamusmies ei
ottanut asioihin kantaa eikä tukenut minua. Hän ei esimerkiksi suostunut
tulemaan työnjohtajan koppiin, kun minulle puuhattiin varoitusta, kertoo
Matti pettyneenä.
– Kiusaamistapauksessa luottamusmiehellä pitäisi olla enemmän valtaa ja
tahtoa puuttua asiaan, jatkaa Matti pohdintaansa.
– Työterveyshuolto on vain ensiapua nuhaan ja kuumeeseen. Se ei ota kantaa muuta kuin siihen yhteen asiaan kerrallaan. Minä olisin ehkä pystynyt
työterveyshuollossa puhumaan, jos se olisi tehnyt säännöllisiä terveystarkastuksia. Kyllä meidän alalla pitäisi olla tarkastus joka vuosi. Montakohan
automaalaria on 65-vuotiaaksi töissä? Minä en ole kuule sellaista ihmettä
vielä tavannut.
Paikallinen sairaala saa huonon arvosanan siitä, ettei Mattia koskaan
tutkittu kunnolla.
– Tämähän on kuin iso terveyskeskus, aina vaihtuvia keikkalääkäreitä, jotka
menevät vanhoilla diagnooseilla.
Haaveissa osa-aikatyö
Matti on edelleenkin sangen laiha kaiken sairastelun jäljiltä.
– Kunhan saisin vähän lihaa luitten päälle, niin voisin ajatella jotain osaaikatyö. Kaikista rankinta tällä hetkellä on nimittäin tämä toimeentulo.
– Minulla on esimerkiksi ammattiajokortti, eikä tarvitsisi olla kummoinenkaan homma, kun jo pärjäisin paremmin. Mutta kuntoni on sellainen, etten
voi lupautua mihinkään täysin säännölliseen.
Vaikka kuinka pihistäisi kaikessa, Matilla ei ole esimerkiksi enempää kuin
150 euroa laitettavaksi ruokaan.
Mattia ihmetyttää, miksi järjen käyttö ei ole sallittu sosiaaliturvapäätöksissä.
– Syöpähoitojen aikaan sain päätöksen harkinnanvaraisesta, kertaluontoisesta avustuksesta, koska sädehoidoissa käyminen on kallista ja minun piti
löytää joka päivä 60 euroa käteistä rahaa taksimatkoihin sairaalaan.
– Se avustus olisi ollut 27 euroa.
– Minun oli pitänyt toimittaa niille hirveät pinkat paperia melkein syntymätodistuksesta lähtien. Kolme–neljä virkailijaa oli sitten laittanut tuohon
päätökseen oman puukstaavinsa. Kuinkahan paljon heidän työaikansa oli
maksanut? Ei, järjen käyttö ei näytä olevan sallittua missään kohtaa.
Matti pitää yhteyttä tyttäreensä ja sukulaisiinsa ja on kirjaston ahkera
käyttäjä. Mutta muutakin pitäisi suomalaisella miehellä olla, varsinkin
Matilla, joka kuvaa tottuneensa neli-viisitoistakesäisestä poikasesta asti
töitä paiskimaan. Matti olisi valmis lähtemään, fyysisen kunnon myöten
antaessa, vaikka puutöitä tekemään.
– Jonkinlaista tekemistä sen pitäisi olla, ei vain kahvin kittaamista.
Matin nimi on muutettu.