1. No category

Kuolinilmoitukset ja
surukiitokset 2013
Kuolinilmoitukset ja surukiitokset
Kuolinilmoituksia ja surukiitoksia julkaistaan Hämeen Sanomissa joka päivä, yleisimmin sunnuntaina.
Ilmoituksen tulisi olla Hämeen Sanomissa viimeistään julkaisupäivää edeltävänä päivänä klo 13 mennessä, viikonlopun ja maanantain lehtiin perjantaina klo 13 mennessä.
Hämeen Sanomissa julkaistavien kuolinilmoitusten ja surukiitosten ulkoasu on vakioitu ja ne valmistetaan
käytössämme olevien mallien mukaan. Kuolinilmoituksia ja surukiitoksia on kahdenlaisia: kapeampia,
yhden palstan levyisiä (44 mm) ja leveämpiä, kahden palstan levyisiä (92 mm). 1-palstaisessa kuolinilmoituksessa risti on vainajan nimen yläpuolella ja 2-palstaisessa kuolinilmoituksessa risti on vainajan nimen
vierellä. Ilmoituksen korkeus määräytyy ilmoitukseen tulevien tekstirivien mukaan.
Kuolinilmoituksen hinta on 2,66 €/palstamillimetri eli hinta määräytyy ilmoituksen leveyden ja korkeuden
perusteella. Asiakaspalvelustamme saat aina ilmoituksen tarkan hinnan ilmoituksen jättämisen yhteydessä.
Hämeen Sanomat laskuttaa ilmoituksen perikunnan nimellä. Laskutustietoihin tarvitsemme myös laskun
vastaanottajan nimen, osoitteen ja puhelinnumeron. Asioidessasi henkilökohtaisesti asiakaspalvelussamme, voit maksaa ilmoituksen myös käteisellä. Asiakaspalvelustamme voi tilata veloituksetta viisi kappaletta julkaisupäivän lehteä esimerkiksi muistoksi sukulaisille.
Ilmoitusta suunnitellessasi on hyvä tehdä käsikirjoitus ilmoitustekstistä. Useimmissa kuolinilmoituksissa
on seuraavat asiat:
Vainajan nimi sekä haluttu puhuttelu (esim. rakkaamme, rakas puolisoni)
Mahdollinen omaa sukua (o.s.)
Syntymä- ja kuolinpäivämäärät (ja paikat)
Kaipaamaan jääneiden omaisten nimet
Muistolause/-lauseet
Kutsu siunaustilaisuuteen tai kiitos osanotosta. Surukiitoksen voi julkaista myös erillisenä
ilmoituksena.
Jättäessäsi kuolinilmoituksia tai surukiitoksia ota yhteyttä asiakaspalveluumme
Hämeen Sanomat,
Vanajantie 7, Hämeenlinna
puh. (03) 6151 354
fax. (03) 6151 390
sähköpostilla [email protected]
Asiakaspalvelussamme voit jättää kuolinilmoituksia välitettäväksi myös muihin lehtiin.
Ohessa ilmoitusmalleja kuolinilmoituksista ja surukiitoksista sekä myös malleja risteistä, tunnuksista ja
koristekuvista.
Ristit
Risti
Ortodoksiristi
Avoin risti
Ortodoksiristi
Paksu risti
Enkeli ja ortodoksiristi
Köynnösristi
Enkeli ja risti
Risti ja kukat
Avoin risti ja köynnös
Tunnukset
Sotaveteraani
Sotainvalidi
Tammenlehvä
Rintamamies
Lotta-Svärd
Rintamanainen
Sotilaskotisisar
Vapaussoturi
Pelastusarmeija
Muslimi
Vapaa-ajattelija
Siviilirekisteri
Sotilaspoika
Sotaleskien tunnus
Koristekuvat
linnut
pääskyt
pääsky
kyyhky
kielo
kallat
viljantähkä
köynnös
enkeli
enkeli
auringonlasku
rauhankyyhky
Kuolinilmoitukset, 1-palstaiset
1 x 80 mm
213,28 e
1 x 85 mm
226,61 e
1 x 90 mm
239,94 e
1 x 90 mm
239,94 e
1 x 95 mm
253,27 e
1 x 100 mm
266,60 e
1 x 105 mm
279,93 e
1 x 110 mm
293,26 e
1 x 110 mm
293,26 e
1 x 110 mm
293,26 e
1 x 115 mm
306,59 e
1 x 115 mm
306,59 e
1 x 120 mm
319,92e
1 x 120 mm
319,92 e
1 x 125 mm
333,25 e
1 x 130 mm
346,58 e
1 x 135 mm
359,91 e
1 x 140 mm
373,24e
Kuolinilmoitukset, 2-palstaiset
2 x 60 mm
319,92 e
2 x 60 mm
319,92 e
2 x 65 mm
346,58 e
2 x 70 mm
373,24 e
2 x 75 mm
399,90 e
2 x 75mm
399,90e
2 x 75 mm
399,90 e
2 x 80 mm
426,56 e
2 x 80 mm
426,56 e
2 x 80 mm
426,56 e
2 x 85 mm
453,22 e
2 x 90 mm
479,88 e
2 x 95 mm
506,54 e
2 x 100 mm
533,20 e
2 x 105 mm
559,86 e
2 x 110 mm
586,52 e
2 x 115 mm
613,18 e
2 x 120 mm
639,84 e
2 x 125 mm
666,50 e
2 x 130 mm
693,16 e
2 x 135 mm
719,82 e
2 x 140 mm
746,48 e
2 x 145 mm
773,14 e
Lotta –Svärd
1 x 115 mm
306,59 e
2 x 115 mm
613,18 e
Rintamanainen
1 x 120 mm
319,92 e
2 x 80 mm
426,56 e
Sotaveteraani
1 x 135 mm
359,91e
2 x 110 mm
586,52 e
Sotainvalidi
1 x 140 mm
373,24 e
2 x 105 mm
559,86 e
Rintamamiesveteraani
1 x 120 mm
319,92 e
2 x 80 mm
426,56 e
Tammenlehvä
1 x 125 mm
333,25 e
2 x 100 mm
533,20 e
Surukiitokset
1 x 25 mm
66,65 e
1 x 30 mm
79,98 e
1 x 40 mm
106,64 e
2 x 25 mm
133,30 e
1 x 45 mm
119,97 e
2 x 30 mm
159,96 e
1 x 35 mm
93,31 e
Muistolauseita
Autuaita ovat ne kuolleet,
jotka Herrassa kuolevat.
(Ilm. 14:13)
Herra, nyt sinä lasket palvelijasi
Rauhaan menemään.
(Luuk. 2:29)
Herra on minun paimeneni,
Ei minulta mitään puutu
(Ps 23:1)
Ihmisen elinpäivät ovat kuin ruoho.
Kun tuuli käy hänen ylitsensä,
ei häntä enää ole.
Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesti.
(Ps. 103:15-17)
Ihminen on kuin tuulen henkäys.
Hänen päivänsä kuin pakeneva varjo.
Ja hän on pyyhkivä kaikki kyyneleet
Heidän silmistään, eikä kuolemaa
Ole enää oleva.
(Ilm. 21:4)
Jumala ei koskaan sulje ovea
Aukaisematta toista.
Minä olen ylösnousemus ja elämä.
Joka uskoo minuun, hän elää,
vaikka olisi kuollut.
(Joh. 11:25)
Rakkaus ei koskaan häviä.
(1 Kor.13:8)
Me olemme niin kuin uni
ja niin kuin ruoho maan
joka puhkeaa kukkaan
ja ehtoolla leikataan.
(Mika Waltari)
Suo minun asua Sinun
majassasi iankaikkisesti.
turvautua Sinun
siipiesi suojaan.
(Ps. 61:5)
Mit´elomme on, lyhyt hetki
sielumme eloon verraton,
kun ajast´eroaa sen retki,
taivassta tapaa siipi sen.
(Pär Lagerkvist)
Hän, joka antaa surun
antaa myös lohdutuksen.
Mitä tummempi taivas,
sitä kirkkaammat tähdet.
Mitä suurempi suru,
sitä lähempänä Jumalaa.
Ikäsi kypsyydessä
sinä menet hautaan,
niinkuin lyhde
korjataan ajallaan.
(Job 5:26)
Samoin kuin olette osalliset
kärsimyksistä
samoin olette osalliset
myöskin lohdutuksesta.
(2. Kor.1:7)
Hän väsynyttä virvoittaa,
Hän armahtaa ja rauhansa Hän antaa.
Katso, niinkuin savi savenvalajan kädessä,
niin te olette minun kädessäni, sanoo Herra.
(Jer. 18:6)
Herra on antanut meille elämän,
Hänen kädessään on myös
Lähtömme hetki.
Viheriäisille niityille Hän
vie minut lepäämään.
(Ps. 23:2)
On pursi irronnut maan laiturilta,
vie virrat kuulaat kohti Jumalaa.
Sinun rauhasi on ääretön
niinkuin meri.
Meri tyyntyy, varjot pitenee,
rauhan ranta lähenee vene hiljaa satamaan saapuu.
Minä soudan pois maailmasta
uneen ja unheeseen
ja tuskasta kuolemasta,
minä soudan vapauteen.
Minne meri ja taivas kantaa
minne aalto ja tuuli käy
siellä nouseva aurinko hohtaa
ja sydämelles lempeän rayhan suo.
Poissa on tuska, ohi on arki ja työ,
Purjehdus on päättynyt.
Vain lempeät mainingit rantaan lyö,
Isän kotiin matkaaja palaa.
Meri huokaa rantakiviin.
Veden yllä linnun lento
aamuaurinkoon.
On muuton aika.
Suru on se miten me
muistamme ilon.
Tummien puitten välistä pilkottaa
auringon valaiseman merenselän
kimaltavat kyyneleet.
Uupunut matkaaja
rannalla himmeän maan
astui aurinkolaivaan
suureen valkeaan.
Hiljaisuuden rannalla
vallitsee suuri vapaus.
Kodin tyynestä rannasta
purjehtimaan.
lahdit poika uljas ja nuori.
Nous matkalla myrsky
ja purtesi kaas,
sinut saavutti surman nuoli.
Voin aavistella rannan tuolla puolen,
mis´ soluu venhe onnen valkamaan.
Niin hiljaa enkeli kulkua johti,
elon virran valkeita rantoja kohti.
Tuulien soitot ovat vaienneet.
Ympäri soi ikityynet veet.
(Aaro Hellaakoski)
Pysähtyi sydämes pursi
rauhan vienoille vesille,
armon auringon sylihin.
(J.H.Erkko)
On kaikki Jumalaa:
Kun haihdut tuuliin,
taas mereen tuovat sinut tuulispäät.
On päivä päättynyt, on tullut ilta.
Uus´kotiranta uneen kangastaa.
Vain lempeät mainingit rantaan lyö,
Isän kotiin matkaaja palaa.
Rauha ihmeellinen,
maassa kirkkauden,
ei myrskyjen pauhina soi.
Aikamme on lyhyt,
syttyvä, sammuva kuin liekki.
Aurinko laskee, jo pitenee varjot,
aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin...
(Kari Rydman)
Ei häntä, jolta tähdet radan saa,
voi ihmisajatukset taivuttaa.
(Saima Harmaja)
Ei mikään voi kuolla,
ei kukat, ei tuuli,
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee ja kukat jää
taakse ja muualla soi tuuli.
(Aila Meriluoto)
Elo mainen kun iltaan raukes,
oli tyyntä ja rauhaista niin.
Joku portti vain hiljaa aukes
ja se iäks suljettiin.
Kiitos ja siunaus hiljainen myötä,
matkalle, joss´ei tuskaa, ei yötä.
Ja kerran tuskaa vailla
hän herää uuteen elämään.
Ja rauhan maa
iankaikkinen kangastaa vastaan.
(Aleksis Kivi)
Jäi jälkeesi kaipuu
jäi sanaton suru.
Jätti jäljen ihanan,
kaaren kauniin, loistavan,
lensi syliin Jumalan.
Kauneinta on hämärtyessä illoin.
Kaikki taivaan rakkaus on silloin
kerääntynyt valoon tummuvaan...
Olen polkuni päässä,
tuhansista erään
ja niitä on täynnä maa.
On viileä ilta,
eräs päivä on mennyt,
on painunut metsien taa.
(Aila Meriluoto)
On ajaton avaruus
arjesta irronnut ikuisuus,
on rauha, hiljaisuus.
Pois murheet, huolet raukeaa,
kun taivaan portit aukeaa.
On siellä ikuinen kesän maa
sydän uupunut levätä saa.
On taivaan riemu rikkaampi,
tuhansin kerroin kirkkaampi
kuin aavistaakaan voimme.
Päivä kun nousee,
niin sammuvi tähti.
Ei se iäks sammu,
ken elämästä lähti.
Nuku tähti helmassa päivän!
(Eino Leino)
Rakas ystävä ei koskaan kuole.
Hän elää ajatuksissamme,
sydämissämme, muistoissamme.
On maa, johonka kaikki polut katoaa.
On Rauhan maa.
(Saima Harmaja)
Rauha olkoon tomullesi,
päivän paiste muistollesi.
Muistoista aika rakentaa
lohdutuksen.
Siell´ ikionnen asunnoissa
on murhe, tuska, huoli poissa.
Niin lyhyt askel
ajasta ikuisuuteen,
niin kapea raja,
välillä taivaan ja maan.
Nyt on syksy, ja kultaiset linnut
lentävät kaikki kotiin
sinisen veden yli.
Hyvästely on suuri, ero edessä,
mutta jälleennäkeminen
on varma.
(Edith Södergran)
Sydän uupunut levon sai,
valkeni ikuinen sunnuntai.
Niin taivas vartoo odottavin tähdin...
Ma sinne palaan, josta kerran lähdin.
Hiljaa saapui noutaja lauha
hellästi irrotti kahleet maan.
Kuljetti sinne missä on rauha
missä ei tuskaa milloinkaan.
Me muistamme silmäsi kirkkahat,
me muistamme hymysi hyvän.
Jätit meille muiston niin valoisan,
niin kauniin, rakkaan ja syvän.
Hyvän ihmisen muisto
miten mieltä se lämmittää
miten aina sen soinnusta sieluun
sävel pieni soimaan jää.
On lepo jossakin, särkymätön syvä rauha.
(Saima Harmaja)
Sydämessä soi
laulu hiljainen ja sanaton.
Metsä hiljaa huminoi
kiire poissa on.
Ei ole varjoa kenenkään
saapuvan yllä.
On vain aamu.
On vain perille pääsy.
(Anna-Maija Raittila)
Niin aukes portti viimeinen
valoon ja lauluun lintujen.
Oon onnellinen vaeltaja,
käyn maailmasta parempaan.
Ei siellä tuskaa, vaikeuksia.
On kirkas määrä matkallain.
Kaiken tänne jätän
rikkaan kauniin maan.
Nousen taivaan sineen
ruskoon punertavaan.
Pois aurinko painui, lankesi ilta
jäi taivahan rannalle säihkyvä silta
mut kaukaa korven tummuvan yöstä
soi laulu ihmisen työstä.
(Eino Leino)
Mit´ elomme on, lyhyt hetki
sielumme eloon verraten,
kun ajast´ eroaa sen retki,
taivasta tapaa siipi sen.
(Pär Lagerkvist)
Aina valvoit vaivan nähden,
muill´ ett´ ilo, onni ois.
Ensi murhe emon (isän) tähden
meill´ on mentyäsi pois.
(O.Manninen)
Pois murheet, huolet raukeaa,
kun taivaan portit aukeaa.
On taivaan riemu rikkaampi,
tuhansin kerroin kirkkaampi
kuin aavistaakaan voimme.
Sai lohduttajan luona
hän lepovalkaman,
kun lepää pieni vuona
povella kaitsijan.
(O.Mannninen)
Sammui loiste silmien valon,
taukosi sykintä sydämen jalon,
herposi käsi auttava, antava,
rakkaus kaikkien kuormia kantava.
Päivän paiste muistoillesi.
Hiljaa tarttui käsi Herran
käteen väsyneen.
Hiljaa siirtyi sielu
lepoon iäiseen.
Hymy hyytyi, silmä sammui,
pois kulki kultainen elämä.
(Eino Leino)
Kaunis on kuunnella
kutsua luojan,
nukkua pois, kun jo uupunut on.
Vain heille on annettu levonmaa,
kuin kehto se heitä keinuttaa,
ikisuvista talviin, keväisiin
ne haihtuvat vuosien kierroksiin.
Hän oli taimi sun tarhassas
ja varten taivasta luotu.
Suuri oppaamme tuntevi kyllä
joka ikisen askeleen.
Hänen kätensä meillä on yllä,
kun kutsuvi kirkkauteen.
Kun pitkän elämän elää saa
voi rauhassa nukahtaa.
Kun kaikki on valmista,
tehty työ on edessä rauhaisa yö.
Ei tunnut tuska, ei vaiva mainen,
on rauha sydämessä kärsinee.
Helppo on maata
päivätön tehnee,
rauha on palkka
raatajan parhain.
(Eino Leino)
Itsesi uhrasit, kaikkesi annoit,
hellien meitä vaalit ja kannoit.
Päätyi pitkä kaari elon,
väsynyt on saanut levon.
Nuku unta rauhaisaa.
Täyttyi määrä päivien,
joutui päivä iltaan.
Kääntyi katse
taivaan kaarisiltaan.
Hauras hellä ihmissydän
uupui mielin väsynein.
Antoi hyvä päivä tietä,
kantoi kotiin eksyneen.
Nuku rauhassa Äiti (isä) kulta
tyyntä on Tuonen mailla.
Siunattu olkohon, äiti (isä), sun tiesi
siunattu matkasi viimeinen.
Tähtien tuikkiessa katseen mä nään.
Se kulkijan tiellä on lohtuna
se lämmittää hyytävän sään.
(R.Helismaa)
Pois päivä meiltä kulki,
yö tummaan helmaan sulki.
Vaan valo kirkas, toinen
tuo armon aurinkoinen
valaisee yönkin loistollaan.
Älä salpaa surua luotasi,
kun kaarisiltaa teet;
ei mikään kimalla kauniimmin
kuin puhtaat kyyneleet.
Niin lähdit, enkeli kultainen,
luo taivaan omien enkelten.
Ei ollut lapsonen tänne luotu
maailman virtojen vietäviin,
vain taivaan lainaksi maille suotu,
ja siksi muuttikin taivaisiin.
Hetken leikit, lapsi pieni,
kera veikon, siskojen.
Hetken tunsit maiset tuskat,
pääsit ikionnehen.
Jumala, katso pienen
karitsasi puoleen,
kun uupunein käsin
sen sinulle ojennamme!
(Elina Vaara)
Tuonen lehto, öinen lehto,
siell´ on hieno hietakehto,
sinnepä lapseni saatan.
(Aleksis Kivi)
Olit aina niin hyvä ja auttavainen,
oli sydämes jalompi kultaa.
Nyt Herran yrttitarhaan
sä muutit lapsonen,
sait onnen osan parhaan
ja suojan suloisen.
Sun Jumalalle annoimme
- emme multaan kirkkomaan-.
Askeleet pienet arkana käy,
missä on pappa, ei pappaa näy.
Näin taimen otti varhain
pois Herra taltehen.
Hän mailla taivaan tarhain
on lilja valkoinen.
(Z.Topelius)
Murtuu elon siteet, kaikki häviää.
Muiston kauniit kiteet, vain pysyviksi jää.
Oli iloa täynnä ne päivät,
jotka luonamme viivyit.
Sun leikkisi kesken jäivät.,
pois taivaan pihoille siirryit.
Päivät kirkkaat,
päivät kyyneleiset siunaa Herra.
On tuonelan lehdossa rauhaisaa
siellä lapseni uupunut uinahtaa,
sinne yllä ei myrskyt maailman
eikä häiritse rauhaa nukkuvan.
Varhain luotamme lähdit täältä,
et kestänyt myrskyjä maailman.
Nyt isän ylhäisen luona siellä,
on sulla aartehet taivahan.
Hellästi, varovasti heittäkää multaa,
Isän (äidin) arkulle, siellä on kultaa.
Kädet ahkerat
vuoksemme uurastaneet,
lepoon iäiseen ovat vaipuneet.
Sinä ansaitset
kiitokset kauneimmat,
ikilevon pyhän ja rauhaisan.
Niin lyhyt oli onnemme latu,
niin kaunis kuin kaunein satu
vain muistot ja rakkaus jäljellä on
ja rakkaus sammumaton.
Hetkenä illan keväisen hiljeni
sydän kultainen. Lähtösi vaikeaa
kestää on, surumme suuri ja sanaton.
Lohtuna muistot rakkaat.
Kun ikuisuuden kutsu soi,
ei ihmiskäsi mitään voi.
Elämä ja kuolema ovat yhtä
Niin kuin joki ja meri ovat yhtä.
Tyynesti kestit tuskien taakan,
uuvuit, kun sairaus voimasi vei.
Nukkuos rauhassa kauneinta unta,
muistosi koskaan unhoitu ei.
Koskaan en vois palkita
mitä sulta saanut oon.
Herra kerran taivaassa
rakkautes palkitkoon.
Ylitse kaikkien kyynelien
tuhat muistoa meitä lohduttaa.
Ne tallessa päivien menneiden
- tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa.
Ylistys, kiitos iäinen
Karitsa, nyt jo sulle,
kunnia suuri, riemuinen,
kun portti aukes mulle.
Muistoista aika rakentaa
lohdutuksen.
Hän lähti, mutt' on vielä lähellämme
tuhansin sitein meihin liittyen,
ja kotihin ja liki sydäntämme
jäi kaiku askelten rakkaitten.
(Hj. Procopè)
Lepää rauhassa,
tuulen kehdossa,
tuoksussa kesäisen maan.
On hiljainen taivaanranta,
eikä lintujen laulu soi.
Ei kuoleman tarkoitusta
aina ymmärtää voi.
Niin äkkiä lähdit luotamme pois,
on niin kuin unta se vieläkin ois.
Ei läheinen arvaa, ei silmä nää,
miten lähellä onkaan määränpää.
Joka päivä voi olla viimeinen,
joka hyvästijättö ikuinen.
Eikä kukaan
ole keneltäkään poissa
kun mustarastas laulaa.
(Lassi Nummi)
Jäi tyhjäksi polkusi kotimme tiellä,
voi miten toivoimme sinun toipuvan vielä.
Mutta et jaksanut enää kestää,
sun lähtöäs emme voineet estää.
Ei auttanut apu maallinen,
ei rakkaus, rukous läheisten.
Itkien kaipaamme hiljaa.
Ei pihalla enää kulkijaa,
Vain kodissa muistot asustaa.
Me katsomme jälkiä kättesi töiden
Kiittäen, kaivaten, ikävöiden.
Taivaan isän huomassa,
enkeleiden helmassa,
lepää pappa rauhassa.
Ei ollut lapsonen tänne luotu
maailman virtojen vietäviin,
vain taivaan lainaksi meille suotu,
ja siksi muuttikin taivaisiin.
Hän lähti, mutt' on vielä lähellämme
tuhansin sitein meihin liittyen,
Jäi ahkera työsi muistoksi meille,
hyvän sydämesi ohjeet elämän teille.
Sä aina muistit ja huolta kannoit,
et paljon pyytänyt, vaan kaikkesi annoit.
Kesäiset puut humiskaa hiljaa,
haudalla nukkujan.
Hän lähti kauneimmillaan
kun kesä kukkaan aukes.
Elon illan myötä sun matkas
päättyi ja uneen uuvutti väsyneen.
Ei tunnu tuska, ei vaiva mainen
on rauha sydämessä nukkuneen.
Kun Luoja niittää kypsää viljaa,
ovat tähkät viljan aitoa kultaa.
Kimallus tähkien taivaalla tähtinä loistaa,
valaisten meille tietä kohti Luojan puutarhaa.
Hän kutsuu luokseen,
ken vaivoin taakkaa kantaa.
Hän väsynyttä virvoittaa,
Hän armahtaa ja rauhansa hän antaa.
Kun Luojamme niittää
kypsää viljaa
ja noutaa matkaajan väsyneen,
kun sydän lämpöinen
sammuu hiljaa,
oisko aihetta muuhun
kuin kiitokseen.
Suru on suuri, on kyyneleitä,
mummu loistathan meille tähtenä Taivaan.
Niin väsyneenä loppumatkan kuljit,
uneen rauhaisaan sä silmäsi suljit.
Ei yllättäen, mutta äkkiä kuitenkin,
hiljeni sydän kultainen.
Muisto kaunis voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.
Ei elämä pääty kuolemaan,
vaan vaihtuu uuteen parempaan.
Nuku hyvin,
sydämissämme on asuntosi.
Ole hyvässä turvassa, ystävä!
Pilvien takana on aina valoa.
Nosta silmäsi, hiljaa syttyvät
kaikki kirkkaat tähdet.
Kauniit muistot eivät koskaan kuole,
eivätkä milloinkaan jätä yksin.
On raskasta luopua rakkaimmastaan,
vaikka tietää: hetkeksi ainoastaan.
Kiitos ja siunaus hiljainen myötä
matkalle, joss' ei tuskaa, ei yötä.
Murheeseen on kätketty
toivo tulevista päivistä.
Jokaisessa poisnukkuneessa
ystävässä me kadotamme osan
itsestämme, usein juuri sen parhaan osan.
Hetket ovat kuin laivat,
ne lähtevät armottomasti aikanaan.
Meidän on oltava kuin satama,
tyynesti kaivaten.
Hiljaisuuden äärelle
sä miksi käyt näin varhain.
Ain sydämissäin sinusta
säilyy muisto parhain.
Ei kuolema ole arvoitus,
joka kerran ratkeaa,
se on ihmisen ihana oikeus
taipaleensa tehtyä nukahtaa.
Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin.
Kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat, suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
(Eino Leino)
Ihana on se tie,
joka meidät rauhaan vie
Siellä
Siellä
Siellä
Siellä
on polut tasaiset astua.
ei silmät voi kyyneliin kastua.
on vihreät kunnaat ja lehdot.
on pehmetä nukkua kehdot.
Hän joka sinulle on ollut rakas
ei koskaan kuole sydämestäsi.
Niin kauan kuin elät
kannat hänen
siunaavaa läsnäoloaan
itsessäsi.
(Anja Porio)
Silmät alasluotuna,
ripsillä kyyneleet suru ikimuistoinen
etten mistään löydä
lohdutuksen sanaa.
(Lassi Nummi)
Älä ajattele, että elämä on lyhyt.
Ajattele: - miten erikoinen kokemus
Kun siinä ei ole kysymys pituudesta lainkaan,
vaan että ylipäänsä on saanut kokea tämän.
(Eeva Kilpi )
Jumalat ovat salanneet eläviltä
kuolemisen onnen, jotta he
jaksaisivat elää.
(Voitto Viro)
Vaeltaja pysähtyy
soutaja antaa airojensa levätä
näkymätön hyvä käsi
on laskeutunut elämän otsalle.
(Viljo Kajava)
Me tiedämme, sinun on parempi näin.
Kivut poissa, tuskat takana päin.
Suo anteeksi silti kyyneleet nää,
ne rakkautta on ja ikävää.
Rakkaamme lähtevät,
Jää tyhjä tila muistojen asua.
(Helena Anhava)