1. No category

JOULUN TUNNELMA
Nyt joulun kellot näin kaukaa soi,
joulurauhaa julistaa.
Äänet hiljentyvät kaupungin
ja on kiire jäänyt taa.
Nyt syttyy tähdet nuo miljoonat
jokaiselle tuikkimaan.
Jälleen kodeissa vain kuunnellaan
tätä joulun sanomaa.
Ja jouluyönä kun nukkuu maa,
niin voi nähdä enkelin.
Aina sydämissä ihmisten
se viihtyy vieläkin.
Nyt syttyy tähdet nuo miljoonat,
jokaiselle tuikkimaan.
Jälleen kodeissa vain kuunnellaan
tätä joulun sanomaa:
Ken saavuttaa nyt voi
joulun tunnelmaa
niin parhaimman lahjan
hän itselleen näin saa.
Ken saavuttaa nyt voi
joulun tunnelmaa
niin parhaimman lahjan
hän itselleen näin saa.
Maa on niin kaunis
Maa on niin kaunis,
kirkas luojan taivas,
ihana on sielujen toiviotie;
Maailman kautta kuljemme laulain
taivasta kohti matka vie.
Kiitävi aika,
vierähtävät vuodet,
miespolvet vaipuvat unholaan.
Kirkasna aina
sielujen laulun
taivainen sointu säilyy ain.
Enkelit ensin
paimenille lauloi,
sielusta sieluhun kaiku soi:
Kunnia Herran,
Maassa nyt rauha,
Kun Jeesus meille armon toi.
Enkeli taivaan
Enkeli taivaan lausui näin:
Miks hämmästyitte säikähtäin?
Mä suuren ilon ilmoitan
maan kansoille nyt tulevan.
Herramme Kristus teille nyt
on tänään tänne syntynyt,
ja tää on teille merkiksi:
seimessä lapsi makaapi.
Nyt Jumalalle kunnia,
kun antoi ainoon Poikansa.
Siit enkelitkin riemuiten
veisaavat hälle kiitoksen.
Hiutaleet maahan leijailee
Tuuli on tyyntynyt ja huurteessa puut.
Maailma tää hiljenee.
Päättyneet leikit on, on päättynyt työ.
Äänetön on jouluyö.
Hiutaleet hiljaa leijailee,
saa enkelitkin lentää kotiin
taivaaseen.
Hiutaleet hiljaa leijailee
taas pinnalle maan.
Aamuyö saapuu jo ja haalea kuu
kuusien taa taivaltaa.
Kuusien oksilla mä jääkukat nään,
kuulu nyt ei ääntäkään.
Hiutaleet hiljaa leijailee,
saa enkelitkin lentää kotiin
taivaaseen.
Hiutaleet hiljaa leijailee
taas pinnalle maan.
Hiutaleet hiljaa leijailee,
niin jalanjäljet peittyy vaippaan
valkeaan.
Hiutaleet hiljaa leijailee
taas pinnalle maan.
On valkoinen enkeli taivaan.
Miten korkeella tähdet nuo välkkyvätkään
ja kumartaa huurteiset puut.
Toivon, kaipaan, että pian jouluni tuut.
Miten kirkkaana silmät nuo sädehtiikään
kun lapsien nään oottavan.
Joulun aikaan itsekin taas haluan.
Miten jouluiset laulut nuo kaikuvatkaan
ja kuvia kaukaa ne toi.
Holvikirkon kanttorin urut kun soi.
Miten muistoja monia mieleeni saan,
ne sulattaa sielusta jään.
Joulun aikaan valojen juhlaa mä nään.
On valkoinen enkeli taivaan
vaikka mustaa ois pinnalla maan.
Mitä pienempi itse oonkaan
sitä suuremman juhlan mä saan.
Jouluaamujen ruskossa on lupaus
voittamaton auringon.
On valkoinen enkeli taivaan
vaikka mustaa ois pinnalla maan.
Mitä pienempi itse oonkaan
sitä suuremman juhlan mä saan.
Jouluaamujen ruskossa on lupaus
voittamaton auringon.
Enkelikello
Tähtitaivaan nään mä iltaan tummuneen
hiljaisuuden kuulen alkaneen.
Tarttuu lumi asfalttiin ja katuun autioon.
Jää kiireet, taas aattoilta on.
Kädessäin mä kannan
neljää pientä kynttilää.
Jokaisen mä tahdon itse sytyttää
Yllä niiden kultaisina kimmeltää nuo enkelit,
käy kellot pyörimään.
Joulun rauhaa soittaa saavat kellot enkelten.
Joulun rauhaa julistaa tuo ääni tiukujen.
Palaan taas mä muistoissani
aikaan lapsuuden.
Joulun sanomaa soi kello enkelten.
Lapselleni sitten joskus aikanaan
kun hän kanssain kuusta koristaa.
Näyttää tahdon kuinka kellon
tuon voi rakentaa.
Saan lapsuuttain mä elää uudestaan.
Kädessänsä kantaa
neljää pientä kynttilää.
Jokaisen hän tahtoo kanssaan sytyttää.
Yllä niiden kultaisina kimmeltää nuo enkelit,
käy kellot pyörimään.
Joulun rauhaa soittaa saavat kellot enkelten.
Joulun rauhaa julistaa tuo ääni tiukujen.
Palaan taas mä muistoissani
aikaan lapsuuden.
Joulun sanomaa soi kello enkelten.