avuksi arkeen Teksti ja kuvat esa tuominen ”En taida päätöksestä valittaa. Luulenpa, että se on turhaa.” Teija Malvalehto ja Sami Lah ti käyttävät porrashissiä jo tott uneesti. Porrashissi taittuu käte seinälle silloin kun se ei ole käytössä. västi 26 it invalidiLIITTO Porrashissi omasta pussista Nokialainen Sami Lahti ei saanut tukea hissin hankintaan mistään, joten hänen täytyi asennuttaa se omalla kustannuksellaan. l – No niin, ja nyt mennään! Teija Malvalehto painaa nappia ja uudenkarhea porrashissi nostaa pyörätuolissa istuvan Sami Lahden korkean portaikon yläpäähän. – Jykevä hissi ja hyvin toimii, Lahti huikkaa, kun matkasta on tehty puolet. Malvalehto seuraa katseella, kun hissi saavuttaa portaiden yläpään. Siellä Lahti kelailee ketterästi pois hissistä ja pitkin toisen kerroksen huoneita. Kaikki olisi muuten hyvin, mutta Sami Lahti on joutunut pulittamaan hissin hankinnan ja asennuksen omasta pussistaan. Eikä siitä selvinnytkään aivan pienellä pulituksella: projekti tuli maksamaan yhteensä 15 000 euroa. Hintaa nosti seinään tehty kiinnitysjärjestelmä kiskoineen. Sen paremmin Nokian kaupunki kuin vakuutusyhtiökään eivät innostuneet tukemaan hanketta, jolla Lahti pääsisi omakotitalonsa toiseen kerrokseen vaivatta. – En taida päätöksestä valittaa. Luu- lenpa, että se on turhaa, Lahti huokaisee alistuneesti. Toinen kerros käyttöön Sami Lahti joutui 1990-luvun puolivälissä hirvikolariin, mistä oli seurauksena neliraajahalvaus. Nykyään 35-vuotias Lahti pystyy liikuttamaan jonkun verran käsiään, mutta jalat eivät toimi eivätkä kanna. Kymmenkunta vuotta sitten Lahden vanhemmat rakennuttivat Nokialle kaksikerroksisen paritalon. Toisessa päässä asuvat vanhemmat ja toisessa asui Sami yksin kunnes pari vuotta sitten hänen seurakseen muutti hänen puolisonsa Teija Malvalehto kahden poikansa kanssa. Sattui niin somasti, että Malvalehto on ammatiltaan lähihoitaja. Niinpä hän on nyt Lahden omahoitaja. Paritalon sen puoleinen pää, jossa Lahti ja Malvalehto asuvat, jäi aluksi yksikerroksiseksi – yläkertaa ei rakennettu asuinkäyttöön. Kun Lahden perhe kasvoi, tuit invalidiLIITTO 27 Sami Lahden kelpaa nyt ajella talonsa toiseen kerrokseen porrashissillä, vaikka hän joutuikin sen maksamaan omasta pussistaan. li ajankohtaiseksi yläkerran tyhjän tilan ottaminen asuinkäyttöön. Sinne saatiin Malvalehdon pojille omat huoneet ja perheelle yhteistäkin tilaa. – Minä ajattelin alusta asti, että jos korjaan taloa niin että yläkerrassakin voin asua, niin kyllä minunkin sinne pitää päästä. Eikä siinä auttanut muu kuin ruveta hissikaupoille. Isot eivät viitsineet tarjota Selvitettyään suomalaisia porrashissimarkkinoita Sami Lahti tuli siihen tulokseen, että palvelujen tarjoajia ei ole kuin puolenkymmentä. Isot hissivalmistajat, kuten Otis ja Kone, eivät tällaisista omakotitalojen porrashisseistä jaksa innostua: silmissä siintelevät paljon isommat hissibisnekset. – Halvimman ja kalleimman tarjouksen välinen ero oli peräti 5 000 euroa, Lahti hämmästelee. – Ehkä se kalleimman tarjouksen tehnyt kokeili kepillä jäätä, että jos vaikka joku maksaisi… 28 it invalidiLIITTO Lopulta Lahti valitsi vaihtoehdoista edullisimman eli ruotsalaisen Kalea-hissin. Sen toimitti JL Supplies avaimet käteen -periaatteella. Vastaavia hissejä on Ruotsissa asennettu paljon niin julkisiin tiloihin kuin yksityiskoteihinkin. Lahti kehuu hissiään tukevammaksi kuin monet julkisiin paikkoihin asennetut porrashissit. Ainakin tähän asti se on nostanut kuormansa luotettavasti. Kalea kestää 300 kilon painon, joten mies ja sähköpyörätuoli nousevat sillä ongelmitta. Hissiä pystyy käyttämään niin, että joku toinen painaa seinällä olevaa nappia tai sitten pyörätuolissa istuja itse painaa hissin kylkeen kiinnitettyä nappia. Hissi liikkuu äänettömästi ja heilahtelematta. Turvakaaret pitävät huolen siitä, että matkustaja ei vahingossakaan pääse keikahtamaan ”menopelistä” alas. Vakuutusyhtiö pysyi kylmänä Hissin avulla Sami Lahti pääsee siis nyt asuntonsa toiseen kerrokseen – vaikkapa kuulustelemaan puolisonsa poi- kien läksyjä… Mutta kukkaron päälle hissi kävi. Nokian kaupungin vammaispalvelun edustaja kävi tutustumassa Lahden ja Malvalehdon asuntoon ja oli sitä mieltä, että hissi on tarpeellinen – muuten toisen kerroksen tilat jäävät talon isännän ulottumattomiin. – Mutta sitten kaupungilla esimiesasemaan tuli uusi henkilö eikä kaupunki enää halunnutkaan puoltaa hissihankintaa. Koska alakerrassa ovat pesu-, keittiö- ja nukkumistilat sekä vielä oleskelutilaa, niin se kaupungin mielestä riittää meikäläiselle. – Ja kun kaupungin puoltoa hankkeelle ei ollut, ei vakuutusyhtiökään lähtenyt korvaamaan hissihankintaa. Se sai kaupungin kannasta selkänojan kielteiselle päätökselleen. – Nyt minä en tiedä, mitä asialle enää voisi tehdä. Ei kai tässä voi muuta kuin nostaa kädet pystyyn. Lahti muistuttaa olevansa ”Ilveksen mies” ja tottuneensa häviöihin. Silti Lahti kehuu hissiään tukevammaksi kuin monet julkisiin paikkoihin asennetut porrashissit. hän olisi toivonut, että asia olisi saanut toisenlaisen ratkaisun. Vaasa myötämielisempi Osallistuessaan Käpylän Synapsiassa kuntoutukseen Sami Lahti tutustui vaasalaiseen kaveriinsa, jolla oli ollut kertoa aivan toisenlaista tietoa yhteiskunnan tuesta hissihankinnalle: – Hänellä oli myös kaksikerroksinen talo, mutta makuuhuone taisi muistaakseni olla yläkerrassa. Vaasan kaupunki oli järjestänyt hänelle porrashissin. Kaupungille oli jonkun purkutyön yhteydessä jäänyt porrashissi ja sen he luovuttivat tämän kaverini käyttöön. Osallistuiko vakuutusyhtiö hankkeeseen jotenkin, sitä en tiedä. Vaikka tukea ei tullut sen paremmin kaupungilta kuin vakuutusyhtiöltäkään, ei Lahti kadu hissihankintaansa. – Talon isännän pitää päästä kaikkiin huoneisiin, sen minä päätin jo kun yläkerran remonttia suunnittelin. Ja nyt minä pääsen, vaikka itse jouduin maksamaankin! l Oikeus ratkaisee tapauskohtaisesti Invalidiliiton lakimies Henrik Gustafsson kertoo, että Korkeimmassa hallinto-oikeudessa (KHO) on käsitelty useitakin tapauksia, joissa on haettu tukea porrashissin rakentamiselle. KHO:n ratkaisuissa on painanut se, kuinka välttämätön porrashissin asentaminen on ollut asianomaisen vamman kannalta. Sama peruste on painanut myös Vakuutusoikeuden ratkaisuissa. – Perheolojen muutokset ovat luonnollisia syitä asuinpinta-alan laajennukselle. Porrashissin tukipäätökset harkitaan kuitenkin kokonaisarvioinnin perusteella. Arviointiin vaikuttavat sekä vamman laatu suhteessa haettavaan tukeen että perheja asuinolojen muutokset, lakimies Henrik Gustafsson kertoo. Oikeuskäytännössä on Gustafssonin mukaan asunnon muutostöihin suhtauduttu sangen tapauskohtaisesti ja vaihtelevasti. Argumentteja on esitetty sekä korvausten puolesta että niitä vastaan, ja oikeus on punninnut, kummat argumentit kulloinkin ovat olleet painavampia. – Asian oikeudellisessa arvioinnissa tulee ottaa huomioon se, onko tila, johon pitää päästä, asianomaiselle tarpeen hänen päivittäisessä elämässään. Arvioitavia seikkoja ovat vamman lisäksi lasten ikä ja henkilön asema. Mitä vanhempia lapset ovat, sitä tiukemmin tilannetta arvioidaan. – Jos kysymys on pikkulapsista, niin lasten hoitaminen yläkerrassa katsotaan helpommin vammaispalvelulain mukaiseksi päivittäiseksi toiminnaksi kuin jos kysymys on isommista lapsista. Samoin sillä seikalla voi olla merkitystä, onko isä hoitamassa lapsia kotona päivittäin. Sami Lahden haastattelusta käy Gustafssonin mielestä ilmi myös asian menettelyyn liittyviä oikeudellisia kysymyksiä. – Sosiaalityöntekijä on tehnyt tapauksessa esitettyjen tietojen mukaan kotikäynnin ja pitänyt porrashissiä tarpeellisena. Esimiehen vaihtuessa kanta on ilmeisesti muut- tunut. Kysymys kuuluu, onko tämän kotikäynnin suorittaneen sosiaalityöntekijän kanssa kirjattu palvelusuunnitelmaan yhteisymmärrys porrashissin tarpeesta henkilön arjessa. Sillä on oikeudellista merkitystä tapauksen myöhemmässä arvioinnissa muutoksenhaun perusteena. Vammaispalvelulain perustelujen mukaan palvelusuunnitelmaan kirjattua seikkaa ei saa sivuuttaa myöhemmässä päätöksenteossa ilman perusteltua syytä. Kohtuullisuuden arviointia Korkein hallinto-oikeus on tehnyt porrashissiasioissa sekä myönteisiä että kielteisiä päätöksiä. Oikeus on harkinnut kussakin tapauksessa, saavutetaanko hissillä ”huomattavaa hyötyä” henkilön omatoimisen asumisen turvaamiselle. Ja sitäkin on puntaroitu, onko saavutettu hyöty oikeassa suhteessa korvauksiin nähden. Kyse on siten kohtuullisuuden arvioinnista. Gustafssonin mukaan väestön ikääntyminen tuo tulevaisuudessa apuvälineiden korvausasiat yhä enemmän huomion kohteeksi. Monet ikäihmiset asuvat yhä rintamamiestaloissa, joista valtaosa on esteellisiä portaiden takia. Tällöin vanhojen asuintalojen muuttaminen esteettömiksi, esimerkiksi porrashissejä asentamalla, tulee puntaroitavaksi. Myös hissittömiin kerrostaloihin asennetaan yhä useammin hissejä. – Vammainen henkilö voi hakea tukea porrashissiin myös kerrostalossa esteiden poistamisena asunnon välittömästä lähiympäristöstä. Näin varmistetaan vammaisen henkilön liikkuminen päivittäin sisään ja ulos asunnostaan. – Tätäkin tulkitaan tosin varsin tiukasti. Vaikeavammainen henkilö on saanut asuintalon ulkoportaisiin porrashissin, mutta oikeuskäytännössä kerrostaloihin on suhtauduttu pidättyvämmin. Gustafssonin tietämän mukaan valtioltakin voidaan hakea tukea asuntojen korjausavustuksina hissin rakentamiseen hissittömiin kerrostaloihin. it invalidiLIITTO 29