>HENKILÖ Saku myöntää, että sairauden myötä myös elämänarvot Mikä Aamu-säätiö? muuttuivat. Syöpä > Aamu Suomen Lasten oli voitettu, mutta Syöpäsäätiö tukee lahjoilasten syntymä ei oltusvaroin Suomessa syöpää lut mikään itsessairastavien lasten hoitoa ja täänselvyys. Sakun hoidon kehitystä. mukaan rankkojen > Puolueeton säätiö organisoi syöpähoitojen jälsäännöllistä varainkeruuta keen ei aina ole ja järjestää kertaluonteisia mahdollista saada varainkeruuhankkeita. jälkikasvua. > Lasten syöpähoitojen Pariskunnan lapkehityshankkeisiin osallistu- set ovat nyt 8- ja 7minen maksaa vuosittain vuotiaat. Perhe on noin puoli miljoonaa euroa. Sakulle kaikki kaiVuotuisella 500 000 euron kessa. Oman jälkikeräystavoitteella mahdolkasvun varttumista listetaan, että suomalaiset seuraa eri tavalla, syöpää sairastavat lapset kun on ollut koskesaavat jatkossakin uudentuksissa kuoleman aikaisinta hoitoa. kanssa. > Syöpähoidossa tai seuran– Lapset ja perhe nassa on noin 3 000 ovat antaneet misuomalaislasta. Vuosittain nulle paljon. Nautin diagnosoidaan yli 150 uutta edelleenkin jääkielasten syöpätapausta. kosta, mutta annan > Lisätietoja: itselleni mahdolliwww.aamusaatio.fi. suuden nauttia myös elämästä. Lapsille isän sairaudesta ei ole vielä yksityiskohtaisesti kerrottu. – He ovat nähneet kuvia, joissa olin sairas. Heille se assosioituu sitä kautta. FAKTA – MENETTÄMISEN pelko säilyy vahvana, vaikka syöpä olisi selätetty. Tietynlainen piilevä pelko siitä, että mitä vain voi tapahtua, Saku Koivu miettii. SAKUN SAIRASTAMA syöpätyyppi on nopeakasvuinen ja aggressiivinen, mutta sen paranemismahdollisuudet ovat hyvät. Uusiutumisen riskiä ei voida silti täysin sulkea pois. Saku myöntää, että pelko on jatkuvasti läsnä. – Ei se pelko häviä koskaan. Jos tulee lähellekään samantyyppisiä oireita, kuten mahaflunssaa, mietin heti, että onko se uusiutunut, Saku sanoo. Kymmenen vuoden aikana syövän hoitomuodot ovat ottaneet harppauksen eteenpäin. Sakusta on tärkeää, ettei kehitys pysähdy ja että syöpätutkimusta tuetaan. Sen vuoksi hän lähti mukaan perustamaan Aamu-syöpäsäätiötä. Suomalainen säätiö tukee lasten syöpähoitoa ja -tutkimusta lahjoitusvaroin. – Olen ollut monta vuotta mukana hyväntekeväi- ”JOS TULEE LÄHELLEKÄÄN SAMANTYYPPISIÄ OIREITA, KUTEN MAHAFLUNSSAA, MIETIN HETI, ETTÄ ONKO SE UUSIUTUNUT.” Oli mahdollisuus rentoutua. – Paluumatkalla autossa tuli kuitenkin kauhea väsymys. Pelko ikään kuin laukesi kokonaan ja vei voimat. Helmikuussa 2002 Suomeen saapui ilouutinen. Saku oli selättänyt syövän. 9. HUHTIKUUTA 2002. Saku Koivu luistelee ensimmäisen kerran sairastumisensa jälkeen kotiyleisönsä eteen Montrealissa. Kymmentuhatpäinen yleisö ratkeaa suosionosoituksiin, joista ei ole tulla loppua. Aitiossa Hanna pyyhkii kyyneliä silmäkulmistaan. Sakunkin silmät ovat vähällä kostua. Jääkiekkopiireissä tieto Sakun toipumisesta otettiin huojentuneena vastaan. Joukkueen tiedotustilaisuudessa alkuvuodesta Saku kiitti liikuttuneena kaikkia tukijoitaan: joukkuetovereita, faneja, perhettä ja erityisesti kihlattuaan. Harjoittelu alkoi heti, kun lääkärit antoivat siihen luvan. Sakusta oli mukava herätä aamuisin, kun lihaksia kolotti jälleen vanhaan malliin. – Harjoittelu sujui yllättävän hyvin, ja pääsin pelitouhuihin jälleen mukaan, Saku kertaa. Saku muistelee lämmöllä paluutaan kaukaloon huhtikuussa. – Kyllä ne kyyneleet lähellä olivat. Tunteet myllersivät sisällä, ja fiilis oli epäuskoinen, hän kuvailee. Saku Koivun seuraava kausi sujui paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Hän pelasi runkosarjan jokaisessa ottelussa ilman loukkaantumisia ja merkkasi 10 NHL:n siihenastisen piste-ennätyksen, 71 tehopistettä. Mahdoton oli muuttunut mahdolliseksi. 19. HEINÄKUUTA 2002. Menestyksekkään kauden päätteeksi Saku ja Hanna toteuttavat edellissyksyisen haaveensa – vastoin kaikkia odotuksia. Turun tuomiokirkon edustalla tuore aviopari suutelee hurraavan vierasjoukon edessä. Morsiamen vaaleat kiharat pilkistävät hunnun alta. Sulhasen hyvinvoivasta olemuksesta on vaikea uskoa, millaisen kiirastulen hän on käynyt läpi vain kuukausia aiemmin. Hetki on taianomainen. On helppo uskoa pastorin sanoihin: rakkaus ei koskaan katoa. Saku on kerrannut rauhallisesti syöpätaistelunsa vaiheita. Hänen äänensä pehmenee, kun hän puhuu elämänkumppanistaan ja lastensa äidistä Hannasta. Sakun mukaan sairaus koetteli kaikista kovimmin juuri Hannaa, joka oli tuolloin vain 25-vuotias. Hän piti perheen ja sukulaiset tilanteen tasalla sairauden kulusta. Se on kova paikka kenelle tahansa. – Minun energiani meni taistelun voittamiseen. Varmasti oli huonojakin hetkiä ja päiviä, jolloin Hannakin sai niistä osansa. Hoitojaksojen välissä Saku ja Hanna koettivat elää mahdollisimman normaalia elämää. Tavallisesta jääkiekon täyttämästä arjesta poiketen heillä oli aikaa keskustella, käydä puistoissa kävelemässä ja istua elokuvissa. Vaikeiden kuukausien aikana molemmat saivat myös varmistuksen, että he haluavat jakaa loppuelämänsä yhdessä. – Kyllähän sellaiset epävarmuudet siitä, onko toinen tosissaan tässä jutussa mukana, kaikkoavat pian. syystoiminnassa Kanadassa. Nyt tuli sellainen tunne, että sitä on hyvä jatkaa myös täällä, hän sanoo. Kymmenen vuoden takaisten rankkojen aikojen muistelu ei ole helppoa. Saku haukkaa happea kahvilan ulkopuolella ja tähyilee samalla lapsuudesta tutun joen toiselle puolelle. Elokuinen aurinko lämmittää. Maisemat ovat Sakulle tuttuja, rakkaitakin. Perhe lentää pian Yhdysvaltoihin, jossa Sakulla on vielä ainakin yhden kauden sopimus Anaheim Ducksin riveissä. Marraskuussa 39 vuotta täyttävä kiekkotähti odottaa tulevaa kautta innolla, mutta sanoo, että lähivuosina edessä saattaa olla paluu tuttuihin maisemiin Varsinais-Suomeen. – Vuosi kerrallaan, mutta kyllä tässä rupeaa pikkuhiljaa henkisesti valmistautumaan siihen, että ohi on. Sakun mukaan hänen aktiiviuransa jälkeiset suunnitelmansa ovat vielä auki. – Kysellään vähän lastenkin mielipidettä, että milloin palataan. Nyt heitä on ollut vielä helppo siirrellä. Sakun asiat ovat nyt hyvin. Perhe elää seesteistä arkea Los Angelesin eteläpuolella Irvinen kaupungissa Orange Countyssa, jossa molemmat lapset ovat aloittaneet koulunkäynnin. Saku nauttii yhä pelaamisesta. Syöpä on painunut mielessä taka-alalle, mutta tulee yhä silloin tällöin esille odottamattomissakin yhteyksissä. Vaikka sairastuminen lähentää suhteita läheisiin, se vie aina myös jotain mennessään. Lopullisesti. – Menettämisen pelko säilyy vahvana, vaikka syöpä olisi selätetty. Tietynlainen piilevä pelko siitä, että mitä vain voi tapahtua. ILTA-SANOMAT SUNNUNTAI > 24. 8. 2013