Mies joka toi squashin Suomeen Risto Niku M onipuolisella mailapelien taitajalla Sakari Salolla on näkyvä paikka Suomen urheilun historiassa. Sen hän on saanut erityisesti ansioillaan tenniksen parissa. Sakari (urheilupiireissä Saku) Salo on suomalaisen tenniksen grand old man, jonka tilillä on yli 100 tenniksen SM-titteliä. Yhdessä naisten sarjoissa menestyneen Thelma-vaimonsa kanssa Saku on yksi tenniskulttuurin keskeisistä rakentajista sodanjälkeisessä Suomessa. Salo oli myös maajoukkuetason jääpalloilija, jonka ura jääkentillä kesti yli kymmenen vuotta. Hänet on valittu lajin kaikkien aikojen All Stars -joukkueeseen. Entä sitten squash? Sakari Salon merkityksen suomalaiselle squashille tiivistää hänen saamansa Suomen Squashliiton kultainen ansiomerkki numero 1. Ura alkoi Viipurissa jääpalloilijana Saku Salon uran alkuvaiheet sijoittuvat Viipuriin, vaikka tosiasiassa mies on paljasjalkainen stadilainen, jonka sukujuuret ovat syvällä Hämeessä. Sakari Daniel Salo syntyi Helsingissä 21.12.1919 ja muutti Viipuriin kolmivuotiaana vanhempiensa mukana. ” Sakari Salolla on näkyvä paikka Suomen urheilun historiassa Saku urheili nuorena monipuolisesti. Skaala ulottui yleisurheilusta nyrkkeilyyn, jossa esikuvina olivat samassa talossa 18 asuneet Sten Suvio ja Yrjö Piitulainen. Seipäässä hän hyppäsi poikaurheilupäivillä palkinnoille tuloksella 330, mikä oli kelpo saavutus – Suomen ennätys oli siihen aikaan 405. Ensimmäinen mailapeli, josta Saku kiinnostui, oli viipurilaisten suosikkilaji jääpallo. Poika alkoi pelata Viipurin Palloseuran alaosastossa Riennossa, ja 14-vuotiaana hänet kelpuutettiin piirisarjatasolle. ViPS:n edustusjoukkueeseen Saku nousi talvella 1937–38. Samana talvena hän mahtui 18-vuotiaana ensi kertaa Suomen maajoukkueeseen, joka pelasi maaottelun Ruotsia vastaan Viipurissa. ”Talvella 1939 olin vielä ViPS:n riveissä, mutta asuin silloin jo Helsingissä. Siinä oli aikamoinen matkusteleminen sarjaotteluihin”, Salo kertoi Suomen Urheilulehden haastattelussa helmikuussa 1949. Kuva: Suomen Urheilumuseo Milloin squash-niminen mailapeli tuli Suomeen? Yksiselitteistä vastausta ei ole. Squashin ensimmäinen yritys tulla Suomeen nimittäin hyytyi toisen maailmansodan melskeisiin. Uuden pelin maihinnousu onnistui vasta kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin. Pysyvän jalansijan Suomessa squash sai vuonna 1968. Silloin asialla oli Sakari Salo, jota voidaan pitää suomalaisen squashin isänä. Hän täyttää joulun alla 91 vuotta. Sakari Salo tunnettiin hyvästä mailatekniikastaan niin jääpallossa, tenniksessä kuin squashissakin; tässä näyte tenniksen rystyvolleysta. 19 4.2010 ”Joskus sisätenniksen SM-kisat ja vuoden huipentuma jääpalloilussa Suomi– Ruotsi -ottelu sattuivat melkein samaan aikaan”, Saku kertoi. ”Talvella oli tiukkaa, kun jääpallotoiminta keskittyi kahteen kuukauteen, eihän ollut tekojäätä…” Suomen totinen jääpallomaajoukkue Tukholmassa talvisodan aikana 1940. Nuori Saku on takarivissä keskimmäisenä. Sotavuosien aikana viipurilaisseurat ViPS ja Sudet milloin yhdistyivät, milloin vaihtoivat nimiään. Sakun edustus seurasta toiseen vaihteli sen mukaisesti. ”Isällä oli sikäli huono onni, että hän ei koskaan osunut sellaiseen seuraan, joka voitti jääpallon Suomen mestaruuden”, kertoo Salon perheen juniori Harri eli Poku Salo. ”Jatkosodan aikana hän kyllä pelasi mestaruuden voittaneessa HIFK:ssa, mutta sitä voittoa ei hyväksytty virallisiin SM-tilastoihin.” Dramaattinen ilta Tukholman stadionilla Vuoden 1938 maajoukkuedebyyttinsä jälkeen Saku pelasi kaikki Suomen jääpallon A-maajoukkueen ottelut vuoteen 1952 asti. Ikimuistoisimman hetken pitkän jääpallouransa varrella hän koki Tukholman olympiastadionilla 11. helmikuuta 1940, jolloin talvisota riehui Suomen itärajalla. Jääpallomaaottelussa stadionilla oli vastakkain kaksi kovin erilaista joukkuetta. Toinen edusti rauhan oloissa elävää yhteiskuntaa ja toinen naapurimaata, jonka pelaajat olivat tätä tarkoitusta varten saaneet lomaa rintamalta. Tarkoitus oli kerätä maaottelun avulla rahaa sotaa käyvälle naapurille. Ruotsi voitti kovassa pakkasessa pelatun ottelun 2–1, mutta se oli lopulta sivuseikka. Päähuomion tapahtumassa vei Ella Eronen, joka lausui puoliajalla Runebergin Vårt landin eli Maamme-laulun sanat ruotsiksi. Erosen väkevä tulkinta järkytti stadionyleisön. ”Yksikään silmä ei pysynyt kuivana sen esityksen jälkeen”, lehdet kirjoittivat. ” Sotien jälkeen sisäurheilutiloista oli ankara puute ”Se oli elämäni suurimpia hetkiä,” Ella Eronen muisteli myöhemmin. ”Pelkäsin jäätyväni hirmupakkasessa. Se oli merkillisen kohtalonomainen hetki.” Liikuttunut, mutta kaiketi myös kylmissään oli tilaisuuteen saapunut vanha kuningas Kustaa V, joka oli sivumennen sanoen innokas tenniksenpelaaja ja kilpaili salanimellä Herra G. 20 ”Ilmalyönneissä miltei erehtymätön” Saku oli nopea luistelija ja pelasi yleensä keskushyökkääjänä. Aikalaistodistuksen mukaan hän oli ”varman pallosilmän omaavana ilmalyönneissä miltei erehtymätön”. Mitä muuta hyvältä tenniksenpelaajalta voisi odottaakaan? Jääpalloa seuraavien tarkkailijoiden mukaan Saku pystyi lyömään terävästi melkein mistä asennosta tahansa. Tästä taidosta oli myöhemmin hyötyä squashkentilläkin. Salon aktiiviura jääpalloilijana päättyi Oslon talviolympialaisissa vuonna 1952 pelattuun näytösturnaukseen. Neljäntoista vuoden aikana hänelle kertyi 21 maaotteluedustusta, joissa hän teki yhteensä 18 maalia. Jääpalloa Saku ei kuitenkaan jättänyt. Hän toimi vielä seitsemän vuotta maajoukkueen valmentajana. Jääpallo oli Salolle mieluinen laji, mutta myös rasite hänen etenemiselleen tenniksessä, pallopelissä joka oli hänelle kaikkein läheisin. Suomen Tennisliiton 75-vuotishistoriassa hän myönsi, että kahden herran palvelu ei aina onnistunut. Jääpallo häiritsi tenniksen pelaamista. Saku Salon pitkä taival tenniksen (tai verkkopallon, kuten siihen aikaan sanottiin) parissa sai alkunsa vuonna 1937, kun hän osui sattumalta seuraamaan luokkatovereidensa pelaamista. ”Varman pallosilmän” omaava Saku kiinnostui tenniksestä, liittyi Viipurin Tennisseuraan ja pääsi nopeasti sisään uuteen peliin. Saku sai ensimmäisen SM-tittelinsä nelinpelissä juniorien sisämestaruuskisoissa Helsingissä vuonna 1938. Samana vuonna hän voitti ensimmäisen ulkokenttien mestaruuden ja lisäksi nelinpelimestaruuden. ”Olin pelannut noin vuoden, kun Arne Grahn näki minut mestaruuskilpailuissa sekä sisällä että ulkona, Liisankadulla ja Westendissä”, Saku kertoi tennisliiton 75-vuotishistoriassa. Arne Grahn oli 30-luvun tennismestari, joka oli rakennuttanut kaksikenttäisen tennishallin Westendiin (ja kaavoitutti samalla koko Westendin alueen). ”Joukkueenjohtajalleni hän sanoi, että olisi hyvä jos tulisin Helsinkiin, koska taso Viipurissa oli niin paljon matalampi.” Varakas Grahn oli omana aikanaan harvinainen manageri, joka kokosi lupaavia pelaajia talliinsa. Salon lisäksi Westendiin sai kutsun mm. Pentti Forsman Turusta ja koko HIFK:n naisten jääpallojoukkue, mukanaan Thelma Löfgren, josta tuli myöhemmin Sakun vaimo. Westendissä Salo sai asiantuntevaa opetusta ja tilaisuuden pelata Grahnia vastaan. Tämä oli silloin Suomen tenniksen huipulla ja mahtui kymmenen vuotta myöhemminkin maan kolmen parhaan pelaajan joukkoon. ”Ei hän varsinaisesti opetusta antanut”, Saku kertoi. ”Minulle riitti, että sain pelata hänen kanssaan.” Tenniksen SM-putki aukesi sotien jälkeen Suomen mestaruutta aikuisten tasolla Salo pääsi yrittämään ensi kertaa 19-vuotiaana vuonna 1939, jolloin häntä vastassa SM-finaalissa oli maan ykköspelaaja Pentti Forsman. Saku hävisi matsin, mutta pääsi sentään maajoukkueeseen. Grahn ja Forsman hoitivat kaksinpelit, Sakun kontolle Kuva: Suomen Urheilumuseo Kuva: Suomen Urheilumuseo Tennis toi Sakun takaisin Helsinkiin Sakari Salo voitti uransa aikana yli 100 Suomen mestaruutta tenniksessä. jäivät nelinpelit. Salon SM-voittoputki avautui sotien jälkeen. Ensimmäisen Suomen mestaruutensa miesten kaksinpelissä Saku voitti vuonna 1946. Sen jälkeen hän hallitsi ulkokenttien kaksinpeliä yhtäjaksoisesti kymmenen vuotta. Finaalissa oli aina vastassa Pentti Forsman, hyvä harjoituskumppani ja maajoukkuetoveri. Saku oli kova tekijä sisäkentilläkin. Hän voitti Suomen mestaruuden kuusi kertaa. Kun SM-pokaaleja kertyi tasaisesti myös nelinpeleistä ja sekanelinpeleistä, Salon SM-pokaalien kokonaismääräksi tuli uskomaton lukema – 103 mestaruutta. ”Mestaruuksia tuli tietysti paljon, kun ne jakaantuivat niin monelle vuodelle”, Salo totesi vaatimattomasti lehtihaastat- 21 telussa vuonna 1999. Hän totesi pelanneensa tennistä niin pitkään, koska se oli hauskaa. Kuolemanvakavasti siihen ei suhtauduttu. Missä voisi pelata palloa sisätiloissa? Sodan jälkeen sisäurheilutiloista oli Helsingissä ankara puute. Paljon tilaa vaativa tennis oli erityisen huonossa asemassa. Kesällä kenttätilanne oli kohtuullinen, mutta talvella aktiivinen tenniksenpelaajien joukko joutui tappelemaan pelivuoroista muutamissa harvoissa sisähalleissa. Ei siis ihme, että ajatukset squashin tapaisen pelin tuomisesta Suomeen heräsivät juuri tenniksenpelaajien mielessä. 4.2010 ” 22 Kuva: Risto Niku Kuva: Risto Niku Ensimmäisen squash-kisan 1969 voittanut Britannian suurlähetystön virkamies Andrew Stuart oli 10 vuotta myöhemmin otetussa kuvassa jo maansa Suomen-suurlähettiläs. nen Lönnrotinkatu 41:n kovia kokeneista kellaritiloista vaati Salon kaltaisten asiantuntijoiden silmää. Tiloissa oli vuosien varrella ollut milloin varastoja, milloin verstaita, välillä jopa miesten yömaja. Viime vaiheessa kellarissa oli toiminut metalliverstas. ”Halli oli päässyt kehnoon kuntoon”, Saku kertoi. ”Alkuperäiset puulattiat olivat poissa, tilalla oli pelkkää betonia. Seinät olivat enimmäkseen raakaa tiiltä. Yhteen koppiin oli tehty välikattokin. Kaikesta huolimatta näimme, että tilat olivat suurin piirtein squash-kenttien kokoisia.” Kolme kenttää taas pelikuntoon Salot tekivät vuokrasopimuksen taloyhtiön kanssa ja käynnistivät remontin. Verstas alkoi muuttua squash-hallin näköiseksi Thelma Salon rakennusmestari-veljen valvonnassa. Materiaalien valinnassa saatiin apua Ruotsista. Kenttien mitat ja rajat oli helppo tarkistaa alan kirjallisuudesta. ”Kumma kyllä, kentät oli aikoinaan rakennettu väärän mittaisiksi”, Saku kertoi. ”Pituus oli oikea muutaman sentin tarkkuudella, mutta leveyttä oli liikaa noin 40 senttiä. Emme ruvenneet kaventamaan kenttiä, joten ne jäivät vähän ylileveiksi.” Salojen hanke herätti kiinnostusta julkisuudessa. Uusi Suomi kertoi asiasta 21.9.1968 otsikolla ”Squash-peli leviämäs- Kuva: Risto Niku squash aloitti leviämisensä Ruotsissa. Siellähän oli ollut kenttiä jo pitkään ainakin Linköpingissä ja Tukholmassa”, Saku kertoi. ”Ne olivat kuitenkin klubiluonteisia, eivätkä ne levittäneet tietoa pelistä muualle maahan. Mutta vuosikymmenen loppupuolella squashin läpimurto Ruotsissa oli nopea.” Saku Salon ratkaiseva kosketus squashiin tapahtui vuonna 1967, kun hän oli seuraamassa kansainvälistä tennisturnausta Tukholmassa ja pani merkille monet tenniskenttien sivuun rakennetut squashkentät. ”Silloin vakuutuin lopullisesti, että squash oli saatava Suomeen. Kenttien rakentaminen oli selvästi halvempaa kuin tenniksessä. Sitä kautta kustannukset olisi mahdollista peittää pelimaksuilla.” ”Tiesimme Thelman kanssa, että Helsingissä oli jo kerran ollutkin squashhalli, jonka kolme viipurilaista miestä oli Sakari Salo on suomalaisen squashin rakennuttanut välirauhan aikana. Tennisja tenniksen grand old man. piireissä kerrottiin, että hallin toiminta oli katkennut jatkosotaan, eikä siitä sen Julkisuuteen tuli ensimmäisenä jalkapal- koommin kuultu”, Saku Salo kertoi. lomaajoukkueen silloinen maalivahti, tennistä pelaava Mauno Rintanen, joka Kaikkien aikojen yhteensattuma arvioi Englannissa näkemäänsä tenniksen Salon pariskunta päätti kysellä lehtisukuista peliä erinomaiseksi ratkaisuksi ilmoituksen avulla, löytyisikö kaupungista Suomen talvisiin olosuhteisiin. Rintanen arveli Helsingin Sanomissa squashille sopivaa paikkaa. ”Julkaisimme 24.6.1968, että tenniskenttiä paljon ilmoituksen, jossa haettiin squash-kentän pienempiä squash-kenttiä olisi varsin kokoista tilaa. Kriittinen mitta oli korkeus, edullista rakentaa pääkaupunkiseudulle. sillä sitähän squashissa tarvitaan paljon.” Salot saivat yhden vastauksen. ”Lönnro”Olen nähnyt Englannissa suomalaisesta faneerista valmistettuja kenttiä”, hän tinkatu 41:n isännöitsijä vastasi ja kertoi, että heidän talossaan oli vapautunut verskertoi HS:n uutisessa. Samaan aikaan oli liikkeellä toinenkin tastiloja. Ne voisivat hänen mielestään tennismies Saku Salo, jota suuren har- sopia tarkoituksiimme.” rastajamäärän ja vähien pelipaikkojen välinen epäsuhta harmitti suuresti. ”Tennikseen sopivia sisäkenttiä ei ollut Vauhdikas Helsingissä läheskään tarpeeksi, eikä liioin pallopeli tarjoaa rahaa sellaisten rakentamiseen”, hän kuvasi vuosikymmeniä jatkunutta tilannetta. miellyttävää liikuntaa ”Noihin aikoihin matkustelimme vaimoni kanssa aika paljon ulkomailla pelaamassa tennistä”, Saku kertoi, kun Thelma Salo kävi ensin yksinään kathaastattelin häntä vuonna 1980 Squashuutisiin. ”Niillä reissuilla näimme usein sastamassa paikan ja palasi parin päivän squashia etenkin Englannissa ja 1950-lu- kuluttua uudelleen miehensä kanssa, vulla Kööpenhaminassakin. En itse kokeil- kun tämä oli kotiutunut pelimatkaltaan. lut peliä, mutta samantapaiselta se näytti Lönnrotinkatu 41:n kellariin ehdittyään pariskunta oli hämmästyksen lyömä: kuin tennis.” ”Olimme osuneet siihen paikkaan, jossa oli ollut Suomen ensimmäinen ”Squash voisi sopia Suomeenkin” squash-halli! Tilat olivat vapautuneet juuri Lukuisilta ulkomaanmatkoilta Salon samaan aikaan, kun me etsimme squashmieleen jäi kytemään ajatus, että squash- kentän paikkaa. Se oli kerta kaikkiaan ihmeellinen yhteensattuma.” peli voisi sopia Suomenkin oloihin. Squash-kenttien piirteiden erottami”Ajatus sai lisäpontta 1960-luvulla, kun Salon halli Lönnrotinkatu 41:ssä 1980-luvun alussa. Ovensuussa Salon tytär Maikku Petersen-Dyggve. sä tennispelaajien toimesta”. Kirjoituksessa haastateltiin Thelma Saloa, joka arvioi kunnostustyön valmistuvan lokakuussa. Tosiasiassa lokakuu ehti vaihtua marraskuuksi, ennen kuin halli avattiin. Avajaistilaisuus järjestettiin 11.11.1968. Tennishuolto Sakari Salo & Co oli kutsunut paikalle suuren joukon palloilun ystäviä. Myös urheilutoimittajat oli kutsuttu todistamaan squashin toista tulemista Suomeen. ”Squash – vauhdikas pallopeli tarjoaa miellyttävää liikuntaa. Ensimmäiset hallit valmiit Helsingissä”, otsikoi Helsingin Sanomat kuvalla varustetun juttunsa 12. marraskuuta. Myönteisesti uudesta pallopelistä kirjoittivat myös Uusi Suomi ja Hufvudstadsbladet. ”Avajaistilaisuuden aikana esittelivät kutsuvieraille peliä Pekka Petersen-Dyggve ja Harri Salo noin puolen tunnin ajan, jonka jälkeen saattoi kummastakin pelaajasta havaita liikunnan tulokset”, raportoi US:n reportteri avausmatsin jälkeen. Avajaisista kertoneet positiiviset lehtijutut ja yksi lehti-ilmoitus uudesta hallista riittivät herättämään kiinnostuksen. Tällä kertaa squash oli tullut Suomeen tassa. Hän sijoittui yli 45-vuotiaiden SMkisoissa toiseksi peräti kahdeksan kertaa; jäädäkseen. Mauno Rintanen oli aina ykkönen. Liiton puheenjohtaja pelasi kilpaa Eilisen teeren poikia ei ollut myöskään Suomen ensimmäisen ”oikean” squashkiitsekin san eli vuonna 1969 pelatun Dunlop Cupin Suomen Squashliiton ensimmäiseksi voittaja. Britannian suurlähetystön poliitpuheenjohtajaksi valittu 52-vuotias Sakari tisen osaston päällikkö, nelikymppinen Salo oli niin kova urheilumies, että hän Andrew Stuart oli liian kova pala Lönkan osallistui yleisen sarjan kilpailuihin. Yli hallin nuorille kyvyille. Hän oli ehtinyt kolmen vuosikymmenen aikana jääpallo- voittaa diplomaattiuransa aikana mm. ja tenniskentillä hankituista taidoista oli Ugandan, Indonesian ja Uusien Hebridien selvästi apua uuden lajin parissa. mestaruudet. Suomen mestaruudesta pelattiin ensimmäisen kerran Lönkalla huhtikuussa 1970. Loppuottelussa kohtasivat Pekka Petersen-Dyggve ja Poku Salo. Jälkimmäinen Salo oli SSqL:n voitti 3–2, jatkaen näin ansiokkaasti isänsä ensimmäinen harjoittamaa SM-tittelien keräämistä. ” puheenjohtaja Valioluokkaan Saku ei sentään squasRisto Nikun seuraavassa artikkelissa hissa noussut, mutta A1 -luokasta hänen tutustutaan tarkemmin Lönnrotinkadun nimensä löytyy vuonna 1971 julkaistussa squash-hallin historiaan (Squash-lehti squashliiton ensimmäisessä rankinglis- 1.2011). 23 4.2010
© Copyright 2024