1. No category

Puumedi-lehti lokakuu 2014 (4) ”Työskentely ulkomailla on erittäin arvokas kokemus.”
Hammaslääkäri Jelena Strausa (40) on töissä Riihimäen Seudun
terveyskeskuksen kuntayhtymän Lopen hammashoitolassa. Hänet pakotti
Suomeen kotimaata Latviaa iskenyt taloudellinen kriisi, joka oli pahimmillaan
vuonna 2010. Jos töitä olisi riittänyt, Jelena ei olisi todennäköisesti muuttanut
eikä kokenut aivan uudenlaista elämää.
Latviassa Jelenalla oli ollut oma
yksityishammashoitola, mutta
taloudellisen laman syventyessä työt
vähenivät eikä hoitolan jatkaminen
enää kannattanut. Sen lisäksi Jelenan
puoliso menetti työnsä. Laskut oli
kuitenkin maksettava, ruoka ja vaatteet
hankittava ja poika koulutettava.
Välillä teki mieli heittää hanskat
tiskiin,” Jelena myöntää. Onneksi hän
ei niin tehnyt. Yhdessä
opiskeluporukan kanssa vietettiin
paljon hauskoja hetkiä sekä tunneilla
että niiden ulkopuolella. Näistä
parhaiten mieleen on jäänyt
uudenvuoden juhlat Zebra-kahvilassa.
Teki mieli heittää hanskat tiskiin
Rohkeutta puhumiseen
Vuoden 2010 keväänä hän otti yhteyttä
Puumediin, joka tarjosi
mahdollisuuden opiskella suomea ja
kun kielitaito on jo riittävän hyvä,
hänelle piti löytyä työpaikka Suomesta.
Jelena aloittikin suomen kielen
opiskelun Latviassa Riiassa opettaja
Liene Sniegan ohjauksessa. Seitsemän
kuukauden jälkeen hän oli päässyt
perustasolle, minkä jälkeen hänelle
tarjottiin mahdollisuutta osallistua
Virossa tapahtuvalle jatkokurssille.
Saatiin kokoon kymmenen hengen
ryhmä ja opiskelusta tuli opettajien
Viktorija Zafatajevan ja Ester Pihlin
ohjauksessa Tallinnassa hänen
jokapäiväinen päätehtävänsä. Viisi
päivää viikossa, kuusi tuntia
kerrallaan. ”Valehtelisin, jos sanoisin
että opiskelu oli yhtä hauskanpitoa.
Töihinmeno oli opiskelua jossain
määrin helpompaa, koska Jelenalla oli
reilusti työkokemusta, muun muassa
ulkomailta, koska hän oli ollut
hammaslääkärinä Moskovassa. Hauska
seikka oli se, että hänen työnsä
alkoivat aprillipäivänä! Varsinkin
alussa tapahtuikin aika monta hassua
juttua varsinkin kieleen liittyen, koska
vaikka hän osasi kieltä jo hyvin, hän ei
voinut ymmärtää aivan kaikkea. Mutta
tämä ei haitannut Jelenaa. Alussa häntä
auttoikin paljon klinikan
hammashoitaja, joka keskusteli
potilaiden kanssa huomattavasti
enemmän kuin Jelena. Muutaman
kuukauden jälkeen myös Jelena tuli
itsevarmemmaksi ja alkoi puhua jo
enemmän ja rohkeammin.
Puumedi-lehti lokakuu 2014 (4) Jelena Strausa nauttii matkustamisesta
Muutossa oli paljon voitettavaa
Jelena tykkää Suomesta. ”Suomessa on
turvallista ja ihmiset ovat ystävällisiä”,
hän sanoo. Myös työtahti on
rauhallisempaa verrattuna Latviaan.
”Ei stressiä, ei jatkuvaa kiirettä.
Tulevaisuuteen voi luottaa.” Myös
Jelenan puoliso tuli Suomeen ja aloitti
suomen kielen opiskelun. Kun
kielitaito oli jo riittävän hyvä, hänkin
löysi työpaikan. Molemmat ovat hyvin
tyytyväisiä elämäänsä. Kotimaassaan
Latviassa pariskunta käy pari-kolme
kertaa vuodessa, muun muassa
katsomassa poikaansa, joka opiskelee
Latvian Musiikkiakatemiassa.
Jelena sanoo olevansa tyytyväinen
päätökseensä lähteä Suomeen. Hän on
jo saanut kokemusta
työskentelemisestä vieraassa maassa
eri kulttuurissa. Hän matkustaa paljon
miehensä kanssa ja heillä on myös
ihana kaveripiiri. ”Jos siihen on
mahdollisuus, suosittelen Suomeen
tuloa ja uusien asioiden kokemista.
Siinä ei ole mitään menetettävää, vain
ainoastaan voitettavaa”, hän lopettaa.
Puumedi-lehti lokakuu 2014 (4) Puumediläinen valokeilassa: Egija Leiduma
Puumediläinen valokeilassa on palsta, jolla kurkistetaan yhden puumediläisen
työelämään ja joskus vähän sen ulkopuolellekin.
Neljä vuotta sitten Puumedin
projektinjohtaja Egija Leiduman (30)
työ toimistopäällikkönä latvialaisessa
tulostusyhtiössä Riiassa oli, kuten hän
itse sanoo, hiukan tylsää, mutta
kuitenkin tuttua ja turvallista. “Vaikka
en juuri tykännyt työstäni, hoidin
hommani hyvin ja tunnollisesti. Pysyin
aina omassa
mukavuusvyöhykkeessäni, en koskaan
matkustanut mihinkään Latvian
ulkopuolelle, puhumatta siitä että olisin
koskaan edes harkinnut pois
muuttamista”, Egija kertoo.
Merkillinen tapaaminen
Juuri sinä aikana Puumedin
toimitusjohtaja Petri Puumalainen
kävi usein työasioissa Latviassa.
Eräässä tapaamisessa yhteinen tuttu
esitteli heidät. “Juttelimme, mutta en
ajatellut Petristä silloin vielä paljon
mitään. Muistan, että jostain saimme
päähänpiston mennä Jurmalaan. Siellä
ei ollut mitään tekemistä keskellä
talvea! Muistan ajatelleeni, että mitä
ihmettä minä täällä teen tämän
suomalaisen miehen kanssa”, Egija
nauraa nyt.
Päätös muuttaa Viroon
Petri teki useita työmatkoja Latviaan ja
näin ollen pariskunta tapasi koko ajan
useammin, kunnes Petri eräänä päivänä
ehdotti, että Egija voisi muuttaa
Viroon. Työpaikkakin löytyisi, koska
Puumedissa olisi käyttöä hänen
osaamiselleen. “Meni muutama
kuukausi pohdiskellen, ennen kuin
suostuin. Tämä oli aika iso askel tutun
ja turvallisen elämäni ulkopuolelle.”
Yksi ongelma oli tietenkin kieli, koska
Puumedissa puhutaan lähinnä suomea
ja viroa, joita Egija ei osannut.
“Mietin, kumpaa kieltä minun
kannattaisi lähteä opettelemaan,
suomea vai viroa. Molemmat yhtaikaa
olisi ollut liikaa. Päätin, että koska
tulen asumaan Virossa täytyy
kuitenkin aloittaa siitä.” Petri löysikin
hänelle viron kielen opettajan jo
Riiasta, joten Egija pystyi tutustumaan
viron kieleen jo ennen kotimaasta
lähtöään.
Kielenoppimisen mutkikas polku
Sopeutuminen elämään Tallinnassa
Puumedissa ei ollut Egijalle vaikeaa.
“Täällä ihmiset olivat todella
ystävällisiä heti alusta alkaen. Erittäin
kiitollinen olen Aire Allperelle, jolta
olen saanut apua aina, kun olen sitä
tarvinnut.” Egijan muutettua Viroon
kielikurssit jäivät alussa. Osittain myös
oman laiskuuden vuoksi, kuten hän
myöntää. “Mutta kollegani Aire
Allpere ja Helena Alas pitivät huolen
siitä ettei vironopettelu pääsisi
unohtumaan. Eräänä päivänä Aire
käveli huoneeseeni ja ilmoitti, että
löysi minulle kielikurssin. Heti sen
perään tuli Helena, joka kehotti
ottamaan yhteyttä kaveriinsa, joka
opetti viroa Tornimäellä, hyvin lähellä
Puumedin toimistoa. Minulla ei ollut
enää mitään syytä miksen menisi kun
kaikki oli jo järjestetty puolestani”,
Egija nauraa. Jonkin ajan päästä
Puumedi-lehti lokakuu 2014 (4) tämäkin kurssi sai jäädä, koska
ilmapiiri ja opettaja eivät sopineet juuri
Egijalle. Taas kerran Airella oli
ratkaisu: parasta opettajaa ei tarvinnut
etsiä kaukaa, koska Egijaa voisi
opettaa Puumedin oma opettaja Sirje
Volmre. “Sirjen kanssa opiskellessani
tajusin, millaista oikean
kielenoppimisen pitäisi olla. Tunneilla
keskustelemme paljon, mistä on todella
paljon hyötyä. Ainakin alkuvaiheessa
on tärkeintä, että voin ymmärtää ja
jutella työkavereiden kanssa, ei
niinkään se, että osaan lähettää heille
kieliopillisesti moitteettomia
sähköpostiviestejä”, Egija kertoo
tykkäävänsä Sirjen lähestymistavasta.
Uusi työ, uudet kokemukset
Egija on lukenut politologiaa, mutta ei
ole työskennellyt alalla päivääkään.
“Yliopiston toisella vuosikurssilla
ymmärsin, miten teoreettista
politologia on. Olen ihminen, joka
haluaa tehdä jotain konkreettisempaa”,
hän kuvailee itseään. Puumedissa siitä
ei tarvitse huolehtia, koska vilinää
riittää. “Koskaan ei ole kahta
samanlaista päivää! Täällä tapahtuu
aina. Joskus voi kymmenen minuutin
sisällä tulla todella huono ja heti sen
perään erittäin iloinen uutinen. Tämä
pitää työn mielenkiintoisena.”
Puumedissa Egija on osa
kansainvälistä tiimiä –
toimistohenkilökunta tulee Baltian
maista ja Suomesta, hammaslääkärit ja
muut erikoislääkärit kaikkialta
Euroopan Unionista. “Tehtäväni on
pitää yhteyttä ja huolta latvialaisiin
lääkäreihimme, mutta toimistollamme
tapaan tietenkin myös muista maista
kotoisin olevia lääkäreitä. Verrattuna
edelliseen työhön tässä on työssä
huomattavasti enemmän
kommunikaatiota”, Egija vertailee.
Työnsä takia hän tietää nyt paljon
enemmän lääkealan työntekijöiden
ongelmista, latvialaisesta
terveydenhoitojärjestelmästä ja valtion
tuen puutteesta siellä. “Totta kai
ymmärrän, että jokainen hyvä
ammattilainen joka lähtee Latviasta, on
valtiolle iso menetys, mutta toisaalta,
niin kauan kuin maassa ei ole toimivaa
terveydenhuoltojärjestelmää,
lääkäreiltä puuttuu miltei kaikki
motivaatio jäädä sinne”, Egija kertoo
mielipiteensä. “Muutto toiseen maahan
on iso askel. Teemme kaiken minkä
voimme, että tämä muutos olisi niin
mutkaton kuin mahdollista. Olen
työssäni kokenut hyvin tunteellisia
hetkiä... Mutta jos menestymme ja
voimme muuttaa jonkin elämää
parempaan, tämä on erittäin
palkitsevaa.”
Puumedi-lehti lokakuu 2014 (4) Puumedi-lehti lokakuu 2014 (4) Latvia on aina sydämessä
Egijan työ- ja yksityiselämä ovat niin
lähellä toisiaan, että joskus on niitä on
vaikeaa erottaa toisistaan. Egija on
ymmärtänyt, että kun asuu työkaverin
kanssa, ei ole edes mahdollista jättää
työasioita vain toimistoon – haluaa tai
ei, ne kulkevat mukana kotiinkin.
“Mutta olen siihen tottunut enkä edes
yritä pitää niitä erossaan toisistaan.
Tästä ei ole mitään haittaakaan – niin
vain on.”
Egija on säilyttänyt tiiviin yhteyden
kotimaahan. Toisaalta sitä vaatii hänen
työnsä, mutta myös työn ulkopuolella
hän menee Latviaan aina kun voi.
“Virossa minulla on työ ja työkaverit,
mutta pitkäaikaiset kaverini ovat
kuitenkin Latviassa. Käyn Latviassa
säännöllisesti, joten ei pääse tulemaan
kova ikävä heitä. Edelleen seuraan
latvialaista mediaa enemmän kuin
virolaista, käyn siellä kampaajalla ja
muissa palveluissa”, hän kertoo. Hän
on siihen vain niin tottunut. “Olen kai
aika tiukasti kiinni kotimaassani.”
Puumedi-lehti lokakuu 2014 (4) Puumedi-lehti
Yhteystiedot
Toimittaja: Kersten Lehismets
s-posti: [email protected]
www.puumedi.com