TEE MA V A N H E M M U U S
Teksti Meija Eller
Kuva Tuomas Sauliala
Terapeuttinen
vanhemmuus
Kiintymyssuhdehäiriöstä
kärsivä lapsi kaipaa vierelleen
leikkisää, hyväksyvää, uteliasta
ja empaattista vanhempaa.
Avain parempaan suhteeseen
löytyy yhteisestä ajasta ja
saman tunnetilan löytymisestä.
1
Yhdessä adoptiopolulla
O
n totuttu ajattelemaan, että hyvä rakastava koti riittää kasvattamaan terveitä aikuisia. Adoptiolapset tulevat kuitenkin
perheeseen kantaen mukanaan menneisyyttä, josta joskus tiedetään hyvin vähän, mutta joka aina sisältää ainakin yhden hylkäämiskokemuksen. Adoptiovanhemman on siis tarjottava
lapselleen muutakin kuin rakkautta. Rakkaus lapseen
on vasta perusta.
Daniel Hughes on kehittänyt kiintymyssuhteessa tapahtuneiden vaurioiden korjaamiseen tähtäävää
terapiaa nimeltään DDP eli Dyadic Developmental
Psychotherapy (vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia). Terapia korjaa vioittunutta kiintymysmallia, joka
estää uuden ihmissuhteen tervehdyttävän vaikutuksen.
Terapian keskiössä on vuorovaikutus turvallisen vanhemman kanssa.
Asenne kohdilleen
Terapiassa on olennaista tietynlainen asenne, jota on ylläpidettävä lapsen kanssa jatkuvasti. Asenne on nimeltään PACE. Se tulee sanoista playfulness, acceptance,
curiosity ja empathy eli leikkisyys, hyväksyntä, uteliaisuus ja empatia. Tätä asennetta voi jokainen adoptiovanhempi kehittää suhteessa lapseensa.
PACE-asenteella luodaan ilmapiiri, jossa lapsen on turvallista olla. Hän saa olla juuri sellainen kuin on. Kaiken lapsen kertoman
voi hyväksyä, vaikkei kaikkea käytöstä
hyväksyisikään. Jos lapsi kokee, että hänen täytyy olla jotenkin toisenlainen, hän sulkee asioita
sisälleen. Tällöin ongelmat jäävät vanhemmalta piiloon eivätkä tule käsitellyiksi.
Vanhemman tulisi aina etsiä
käyttäytymisen takana oleva merkitys. Kun se on tuotu päivänvaloon
ja käsitelty tunnetasolla, on lapsella mahdollisuus tervehtyä. Rationaalinen asioiden
ja syy-seuraussuhteiden selittäminen ei korjaa
vaurioitunutta kiintymysmallia. DDP-terapiassa
kaltoinkohtelun aiheuttamat häpeäkokemukset käsitellään muun muassa draaman keinoin.
f
Jos lapsi kokee,
että hänen täytyy olla
jotenkin toisenlainen,
hän sulkee asioita
sisälleen.
f
Samaan tunnetilaan virittäytyminen
Yksi keino empatian ilmaisemiseen on niin sanottu tunnevirittäytyminen. Vanhempi vastaa esimerkiksi lapsen
vihaiseen vastusteluun samalla äänenpainolla, volyy-
milla ja sävyllä, kuitenkaan tuntematta itse vihaisuutta.
Lapselle tällainen asenne luo hämmennyksen, se yllättää hänet. Sen sijaan että vanhempi olisi puolusteleva,
hän onkin avoin. Tällöin hän saa lapsen huomion. Sama
pätee kaikkiin tunteisiin.
Vanhemman virittäytyessä samaan tunnetilaan lapsen kanssa hän tulee samalla säädelleeksi lapsen tunnetta siten, että se ei kasva yli äyräiden. Lapsi myös
kokee paljon täydemmin vanhemman ymmärtävän
häntä, kuin jos vanhempi olisi vain pysynyt itse rauhallisena ja tyynnytellyt sekä puhunut neutraalilla äänensävyllä.
Tämä on ei-kielellistä kommunikointia, jolla on ajateltua suurempi rooli ihmisten keskinäisessä kanssakäymisessä. Lapselle on oltava rehellinen kaiken aikaa, koska ruumiinkieli tai äänensävy paljastaa, jos valehtelet tai
et ole aito. Lapsi asettaa ei-kielellisen viestisi etusijalle.
Leikki osaksi vanhemmuutta
Leikkisyys keventää ilmapiiriä ja tuo elämään hauskuutta. Leikinlasku ja huumori ei kuitenkaan saa koskaan olla sarkastista. Jos lapsi kokee, että hänelle nauretaan, on
syytä pyytää anteeksi ja jättää leikinlasku vähemmälle.
Olemalla kaikella tapaa kiinnostunut lapsesta ja hänen asioistaan sekä olemalla saatavilla vanhempi osoittaa, että lapsi on tärkeä ja erityinen. Jokapäiväinen kahdenkeskinen aika parantaa suhdetta molemminpuolisesti. Kun vanhempi nauttii lapsen seurasta, tämäkin
nauttii ja pystyy rakentamaan uutta parempaa minäkuvaa. Sitähän varten vanhemmaksi halutaan!
Artikkeli pohjautuu Daniel Hughesin seminaariin ja
koulutukseen Tampereella 2014.
Lähteet ja lisätietoja
D
aniel A. Hughes : Tie traumasta tervehtymiseen,
PT-kustannus, 2006
D
aniel A. Hughes: Kiintymyskeskeinen vanhemmuus,
PT-kustannus, 2011
D
aniel A. Hughes, Jonathan Baylin: Brain-Based
Parenting, 2012
A
rthur Becker-Weidman: DDP-aapinen, PT-kustannus,
2013
A
rthur Becker-Weidman, Deborah Shell (toim.): Auta
lasta kiintymään, PT-kustannus, 2008
K
im S. Golding: DDP-käsikirja, Hoitava kiintymys –
terapeuttinen vanhemmuus, PT-kustannus, 2014
Kysy lainaksi, teokset löytyvät yhdistyksen kirjastosta!
Julkaistu Adoptioperheet-lehdessä 4/2014