Käsikirja suunnitteluun ja rakentamiseen

ESIPUHE
Lapin matkailun suurin vetovoimatekijä on pohjoinen luonto. Rakentamisen ja
ihmisten liikkumisen jäljet kuitenkin rasittavat herkkää ympäristöä, jäljet kuuluvat
ja näkyvät kauas aiheuttaen helposti ristiriidan sen kanssa, mitä matkailijat
pohjoisesta etsivät. Tästä johtuen kestävän toiminnan vaatimukset korostuvat
Lapissa aivan erityisen paljon.
Keskitymme tässä kirjassa Lapin matkailuun maankäytön ja rakentamisen
näkökulmasta. Taustalla on tutkimushanke, jossa arkkitehtuurin, yhdyskuntasuunnittelun, energiatekniikan ja luontomatkailun monialainen tutkijaryhmä
rakensi näkemystä siitä, miten ja kenelle matkailualueita pohjoisilla alueilla tulisi
suunnitella ja rakentaa, jotta kestävän kehityksen tavoitteet myös tulisivat otetuiksi
huomioon.
Matkailu yhdyskuntarakenteessa eli MATKA-hanke kuului Tekesin Kestävä
yhdyskunta -ohjelmaan, ja se totetutettiin vuosina 2009-2011. Tutkimusta tehtiin
kahdessa tutkimusyksikössä Aalto-yliopiston inisinööritieteen korkeakoulussa
ja Metsäntutkimuslaitoksella (Metla). Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitoksella
tutkimusryhmää johti TkT, arkkitehti Aija Staffans, joka myös toimi koko hankkeen
vastuullisena johtajana. Aalto-yliopiston energiatekniikan laitoksella tutkimusta
johti opettava tutkija Jukka Paatero ja Metlassa professori Liisa Tyrväinen.
Kokemus aiemmista hankkeista on osoittanut, että monialaiset tutkimushankkeet
hyötyvät siitä, jos tutkimuksen empiirinen työ kohdistetaan yhteiselle
pilottialueelle. Niinpä tässäkin hankkeessa etsimme sisällöllisesti ja ajallisesti
sopivaa tutkimuskohdetta. Ylläksen uuden matkailukylän suunnittelu osoittautui
erittäin hedelmälliseksi valinnaksi. Pilottialueen mukana saimme myös erinomaiset
yhteistyökumppanit, jotka edustivat matkailualueiden kehittämisen arvoketjun
avaintoimijoita; mukana olivat Tekesin lisäksi kunta (kaavoitusviranomaisena),
maanomistaja sekä energia-alan, rakennusalan ja matkailualan yritykset, jotka
kaikki ovat merkittäviä toimijoita alallaan.
Hankkeen johtoryhmään kuuluivat kaikkien yhteistyökumppaneiden ja rahoittajien
edustajat. Puheenjohtajana toimi konsernijohtaja Pertti Yliniemi (Lapland Hotels)
ja jäseninä kunnanjohtaja Heikki Havanka (Kolarin kunta), ohjelmapäällikkö Jarmo
J. Heinonen (Tekes, 2009), toimitusjohtaja Raimo Hätälä (Palmberg Rakennus Oy,
2009), toimitusjohtaja Tapio Kiviranta (Fortum Oyj), toimitusjohtaja Ari Laamanen
(Lemminkäinen Talo Oy, 2010-2011), ohjelmapäällikkö Virpi Mikkonen (Tekes,
2010-2011) ja suunnittelupäällikkö Hannu Tilja (Laatumaa) sekä tutkimuslaitosten
edustajina Jukka Paatero, Liisa Tyrväinen ja Aija Staffans.
Tutkimusryhmän ja kumppaneiden yhteistyö hankkeen aikana oli innostavaa
ja vilkkaasti keskustelevaa. Tutkimushankkeen aikana järjestettiin Ylläksellä
pilottialueen suunnittelusta arkkitehtuurikilpailu, joka omalta osaltaan tuotti
4
erinomaista tutkimusaineistoa hankkeelle. Tutkimushanke puolestaan tarjosi
uudenlaisia resursseja kilpailun järjestäjille erityisesti kestävän yhdyskunnan
tavoitteiden osalta.
MATKA-hankkeessa ovat sen kuluessa työskennelleet seuraavat tutkijat:
arkkitehtuurin laitoksella KTM, maisema-arkkitehti Eija Hasu, maisemaarkkitehti Tiina Merikoski, diplomi-insinööri Karoliina Tuokkola-Liljavirta ja
arkkitehtiylioppilas Iina Valkeisenmäki, energiatekniikan laitoksella diplomiinsinööri Minna Hurme, diplomi-insinööri Johanna Nylund, diplomi-insinööri Ville
Satka ja diplomi-insinööri Aditya Poudyal, Metlassa YTT Jari Järviluoma, YTM
Johanna Nakkula, MMM Harri Silvennoinen ja MMM Marja Uusitalo.
Kirjan jokainen luku on oma kokonaisuutensa, jonka kirjoittamisesta kyseisen
aihepiirin tutkijat ovat vastanneet. Kirjan kokoamisen ja toimittamisen on tehnyt
Aija Staffans yhdessä Tiina Merikosken kanssa, joka on vastannut julkaisun
graafisesta suunnittelusta, taitosta ja kuva-aineistosta.
Lämmin kiitos kaikille mukana olleille kumppaneille erittäin rakentavasta
yhteistyöstä! Toivottavasti visiomme kestävistä matkailualueista löytää lukijansa ja
saa potkua tästä käsikirjasta.
Otaniemessä 8.6.2011
Aija Staffans
5
SISÄLTÖ
ESIPUHE3
SISÄLTÖ5
LUKU I: JOHDANTO8
Aija Staffans, Liisa Tyrväinen ja Jukka Paatero
KESTÄVÄ MAANKÄYTTÖ JA RAKENTAMINEN9
KESTÄVÄ MATKAILU10
LAPIN MATKAILUALUEET JA KESTÄVYYDEN HAASTEET
13
Majoituskapasiteetin mitoitus14
Rakentamisen määrä, laatu ja käyttöaste15
Infolaatikko 1.1: Pilottialueena Ylläksen uusi matkailukylä
17
Pohjoisen kestävät energiaratkaisut18
LUKU II: KENELLE MATKAILUKYLIÄ TEHDÄÄN? 20
Eija Hasu ja Liisa Tyrväinen
MATKAILUKYLÄN MONET ASUKKAAT 21
Vakituiset asukkaat21
Sesonkityöntekijät22
Kakkosasukkaat23
Matkailijat23
Käyttäjäryhmien toiveet ja tavoitteet – vaikuttamisen mahdollisuudet ja halukkuus puntarissa
26
Vaikuttavat asukkaat – vaikutettavat matkailijat
28
MATKAILIJOIDEN TOIVEET JA KÄSITYKSET – MATKAILIJAKYSELYN KERTOMAA
29
Majoittumisen muodot ja toiveet29
Infolaatikko 2.1: Lomakekysely31
Infolaatikko 2.2: Verkkokysely32
Infolaatikko 2.3: SOM-tarkastelu33
Ulkoiluharrasteet Lapin matkalla37
Valmius kestävän matkailun toteuttamiseen39
Kestävä energiantuotanto matkailualueilla40
Matkailuyhdyskunnan tiiviys ja luonnon kokeminen asumisessa
42
Infolaatikko 2.4: Tuulivoiman hyväksyttävyyden tarkempi tarkastelu
43
Matkailuyhdyskunnan tiiviys ja luonnon kokeminen asumisessa
44
Viherrakentaminen46
Infolaatikko 2.5: Ekosysteemiajattelu matkailuliiketoiminnassa – poimintoja diplomityöstä 51
Infolaatikko 2.6: Lapin matkailukeskusten kestävyyden imago ja markkinointiviestintä
52
KESTÄVÄ MATKAILU – YKSILÖN VAI YHTEISÖN EHDOILLA?
53
6
LUKU III: MITEN KESTÄVÄ MATKAILUKYLÄ SUUNNITELLAAN?
58
Tiina Merikoski ja Aija Staffans
TAVOITTEENA KESTÄVÄ MATKAILUALUE59
Visio kestävästä tulevaisuudesta rakennetaan yhdessä
59
Kestävän matkailukylän visio – moniulotteinen kokonaisuus
60
Yhteinen visio suunnittelun ohjaajana64
KOHTI TOTEUTUSTA: MAANKÄYTÖN OHJAUSJÄRJESTELMÄ 65
Strateginen kehittäminen65
Infolaatikko 3.1: Whistler 2020 – Moving toward a sustainable future
66
Maakuntakaava69
Yleiskaava69
Asemakaavoitus70
Osallistuminen ja vaikuttaminen70
Matkailualueiden masterplan71
Erillishankkeiden vaikuttavuus73
POLKU KESTÄVÄKSI MATKAILUKYLÄKSI76
Arvio Ylläksen uuden matkailukylän prosessista76
Infolaatikko 3.2: Ylläksen arkkitehtuurikilpailu – arviointiin apua visuaalisesta vertailusta
79
Infolaatikko 3.3: Whistler: strateginen seuranta ja indikaattorit
80
Kohti oppivaa prosessia81
LUKU IV: KESTÄVÄN MATKAILUALUEEN ENERGIAJÄRJESTELMÄN SUUNNITTELU 84
Jukka Paatero ja Ville Satka
ENERGIAJÄRJESTELMIEN VUOROVAIKUTUS YHDYSKUNTASUUNNITTELUN KANSSA
85
Aluetason järjestelmän teknisiä perusominaisuuksia 86
KESTÄVÄN ENERGIANTUOTANNON MAHDOLLISUUDET POHJOIS-SUOMESSA
87
Maalämpö87
Infolaatikko 4.1: Lämpöpumpun toimintaperiaatteet89
Hakevoimala91
Muita mahdollisia lämmön lähteitä93
Kaukolämpöratkaisun toimivuus ja rajoitteet94
Hakkeen tai pelletin käyttö pienen lämmitystarpeen kohteessa
96
Infolaatikko 4.2: Energian uusiutumattoman osuuden primaarienergiakertoimet
97
Sähkön kestävä tuotanto98
LÄMMITYSJÄRJESTELMÄN VALINTA JA PRIMAARIENERGIATARKASTELU
100
LUKU V: LOMA-ALUEIDEN ENERGIATEHOKAS ARKKITEHTUURI
102
Iina Valkeisenmäki ja Minna Hurme
MITÄ ON KESTÄVÄ ARKKITEHTUURI POHJOISILLA ALUEILLA?
103
Kestävän arkkitehtuurin perusteet – tyylisuunta vai kaiken rakentamisen lähtökohta?
104
Pohjoisen ilmaston erityispiirteet – mikä soveltuu neljään vuodenaikaan?
105
Energiatehokkuutta tavoittelemassa – määräykset ja tavoitteet
Infolaatikko 5.1: Steinsvik Arkitektkontor rakentaa energiatehokkaasti Pohjois-Norjaan
106
107
7
Infolaatikko 5.2: Alppien matkailurakentamisen inspiroivat esimerkit
108
Lomarakentamisen haasteet – kun rakennukseen pitäisi olla käyttöohjeet
109
Infolaatikko 5.3: Tavoitteet passiivitalon monien määritelmien takana
110
ENERGIATEHOKKAAN RAKENNUKSEN LUONNOSVAIHEEN SUUNNITTELUPERIAATTEET
111
Suunnitteluperiaatteet – millä tavoin pohjoiseen suunnitellaan järkevä ja kestävä talo?
111
Passiivisten keinojen lisäksi aktiivista ekoteknologiaa?
118
Yhteistyön välttämättömyys – arkkitehdin rooli integroidussa suunnitteluprosessissa
118
Infolaatikko 5.4: Bunting & Coadyn kehittynyt suunnitteluprosessi
119
Suunnitteluperiaatteiden soveltaminen arkkitehtuurikilpailun ehdotusten arviointiin
120
POHJOISEN PASSIIVITALO122
Simuloinnit osoittivat haastavan tavoitteen mahdolliseksi
122
Infolaatikko 5.5: Passiivitalon simulointitutkimus, talomallit ja menetelmät
123
Ikkunatko etelään, vaikka talvella ei paista lainkaan? 127
LUKU VI: YHTEENVETO130
Aija Staffans, Eija Hasu, Tiina Merikoski, Jukka Paatero, Liisa Tyrväinen, Iina Valkeisenmäki
KESTÄVÄ MATKAILU ON TAHTOTILA131
Rohkeampaa profilointia ja konkreettisempia tavoitteita 131
Yhdessä rakennettu visio liittää kestävyyden paikalliseen toimintaympäristöön
132
Kestävä matkailukylä – ei välttämättä urbaani
133
Uusinta tietoa ja monipuolisempaa matkailijatutkimusta
134
KOORDINOITUA SUUNNITTELUA JA UUTTA OSAAMISTA TARVITAAN
135
Ohjausjärjestelmän uudelleenarviointi135
Arkkitehtuurikilpailun onnistumisen edellytykset137
Matkailukeskusten suuret haasteet ja kuntien pienet resurssit
138
ENERGIATEHOKAS MAANKÄYTTÖ JA ARKKITEHTUURI – MAHDOLLISUUKSIEN RAJAT
139
Arkkitehdit ja energiainsinöörit139
Matkailukylien energiahuolto139
Pohjoisen energiatehokas loma-asunto141
Energiatehokkaan rakentamisen ammattitaito ja koulutus kilpailueduksi
141
MITÄ VOIMME OPPIA MUILTA?143
Esimerkillinen ohjausprosessi143
Integroidulla suunnittelulla kohti energiatehokkuutta143
LÄHTEET145
I
JOHDANTO
Aija Staffans, Liisa Tyrväinen ja Jukka Paatero
KESTÄVÄ MAANKÄYTTÖ JA RAKENTAMINEN9
KESTÄVÄ MATKAILU10
LAPIN MATKAILUALUEET JA KESTÄVYYDEN HAASTEET
13
Majoituskapasiteetin mitoitus14
Rakentamisen määrä, laatu ja käyttöaste15
Infolaatikko 1.1: Pilottialueena Ylläksen uusi matkailukylä
17
Äkäslompolo, Ylläs
© Tiina Merikoski
Pohjoisen kestävät energiaratkaisut18
9
Matkailu Suomeen ja etenkin Lappiin on viime vuosina kasvanut huomattavasti nopeammin kuin
Euroopan matkailu keskimäärin. Vuosina 1996-2006 Euroopan matkailu kasvoi noin kolmanneksen,
Suomen matkailu kasvoi puolella, ja Lapin matkailu kaksinkertaistui. Lapissa kasvu on suuntautunut
keskuksiin ja merkinnyt myös vilkasta rakennustoimintaa useassa kunnassa.
Lapin matkailun suurin vetovoimatekijä on pohjoinen luonto. Rakentamisen ja ihmisten liikkumisen
jäljet kuitenkin rasittavat herkkää ympäristöä, jäljet kuuluvat ja näkyvät kauas aiheuttaen helposti
ristiriidan sen kanssa, mitä matkailijat pohjoisesta etsivät. Tästä johtuen kestävän toiminnan
vaatimukset korostuvat Lapissa aivan erityisen paljon.
Keskitymme tässä kirjassa Lapin matkailuun maankäytön ja rakentamisen näkökulmasta.
Taustalla on tutkimushanke, jossa arkkitehtuurin, yhdyskuntasuunnittelun, energiatekniikan ja
luontomatkailun monialainen tutkijaryhmä rakensi näkemystä siitä, miten ja kenelle matkailualueita
pohjoisilla alueilla tulisi suunnitella ja rakentaa, jotta kestävän kehityksen tavoitteet myös tulisivat
otetuksi huomioon.
KESTÄVÄ MAANKÄYTTÖ JA RAKENTAMINEN
Viimeisen 50 vuoden aikana maapallon kestävyydestä
on keskusteltu hyvinkin erilaisin painotuksin.
Avainteemoja ovat eri vuosikymmenillä olleet
luonnonvarojen
riittävyys,
kasvihuoneilmiö,
väestöräjähdys ja viimeisimpänä ilmastonmuutos.
Päähuomio on ollut ekologisessa kestävyydessä,
mutta
vähitellen
myös
sosio-kulttuurinen
ja taloudellinen kestävyys ovat saaneet tilaa
keskustelussa. Ilmaston muuttuminen on nostanut
esille kasvihuonekaasujen, erityisesti hiilidioksidin
merkityksen maapallon lämpenemisessä.
Suomi on asettanut tavoitteeksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen kestävälle tasolle
vuoteen 2050 mennessä. Vuoden 2009 valtioneuvoston ilmastopoliittisen selonteon mukaan
tämä edellyttää 80 % vähennyksiä kasvihuonekaasupäästöihin suhteessa vuoden 1990
tasoon.1
tavoitellaan sekä niin sanotun päästökaupan eli
EU-tason
päästöoikeuksien
kaupankäyntijärjestelmän avulla että maakohtaisten velvoitteiden
avulla. Päästökaupan osuus vähennyksistä on
21 %, ja loppu velvoite on jaettu maakohtaisiin
päästövähennysvelvoitteisiin. Suomen osalta velvoite
tarkoittaa 16 % vähennystä vuoden 2005 tasosta
päästökaupan ulkopuolissa päästöissä vuoteen 2020
mennessä. Tästä suurin osa kohdistuu rakennettuun
ympäristöön.2
Energian loppukäyttö vuonna 2007 oli Suomessa
307 TWh, jonka jakautuminen eri sektoreille
on esitetty kuvassa 1.1. Rakennetun ympäristön
energiankulutuksesta rakennukset (38 %) ja liikenne
(17 %) vastaavat suurinta osaa. Rakentamisen
osuus on suhteellisen pieni (4 %). Muu energian
loppukäyttö on pääasiassa teollisuuden kulutusta
(37 %) ja vähäisissä määrin muuta energian
loppukäyttöä (4 %).
EU puolestaan on sitoutunut vähentämään
kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2020 mennessä
20 % vuoden 2005 tasosta. Päästövähennyksiä
Rakennetun ympäristön osalta kaksi merkittävintä
muuttujaa päästövähennyksistä keskusteltaessa
1 Rakennetun ympäristön energiankäyttö ja kasvihuonekaasupäästöt, Sitran selvityksiä 39, Helsinki 2010
2 Rakennetun ympäristön energiankäyttö ja kasvihuonekaasupäästöt, Sitran selvityksiä 39, Helsinki 2010
10
ovat energiatehokkuus ja materiaalitehokkuus.
Rakentamisen normit kohdituvat tällä hetkellä
ensisijaisesti energiatehokkuuden parantamiseen.
Kun tulevaisuuden rakennuksissa edellä mainittujen
tavoitteiden ja niiden perusteella laadittavien normien
tuloksena kuluu yhä vähemmän energiaa, kasvaa
materiaalien suhteellinen merkitys suuremmaksi.
Seuraavaksi normeilla tullaankin puuttumaan
materiaalitehokkuuteen.
Rakennetun ympäristön päästöt syntyvät paitsi
rakennuksista,
myös
yhdyskuntarakenteen
vaikutuksista erityisesti liikkumiseen. Vaikutuksen
laskennallinen määrittely on monimutkaista johtuen
muun muassa yhdyskuntarakenteen välillisistä
vaikutuksista asumiseen, työntekoon ja laajemminkin
koko elämäntapaan liittyen.
KESTÄVÄ MATKAILU
Kestävällä matkailulla viitataan kokonaisvaltaiseen,
ekologiset,
sosiokulttuuriset
ja
taloudelliset
näkökohdat huomioon ottavaan matkailukehitykseen,
joka tyydyttää matkailijoiden, elinkeinon ja
paikallisyhteisön
tarpeet
viemättä
tulevilta
sukupolvilta
mahdollisuutta
tyydyttää
omat
tarpeensa. Kestävä matkailu käsitetään yleensä
prosessiksi kohti ideaalista kestävyyden päämäärää,
jota ei ehkä koskaan saavuteta, mutta jota kaikessa
matkailutoiminnassa tulisi tavoitella (Sorsa 2002).
Kestävässä matkailussa ei ole kyse matkailumuodosta, vaan matkailun kehitystä suuntaavasta
pääperiaatteesta, johon koko matkailusektorin eri
toimijoineen olisi sitouduttava.
Kestävän matkailun laaja-alaisuuden ja moniselitteisyyden takia pyrkimykset kohti ideaalista
kestävyyden päämäärää ovat näkökulmiltaan
hyvinkin erilaisia. Kestävän matkailun edistäminen
ja tutkimus voidaan kohdentaa esimerkiksi tiettyihin
matkailun osatekijöihin (mm. majoitus, liikenne,
aktiviteetit) ja muotoihin (mm. luontomatkailu,
kulttuurimatkailu, liikematkailu), tiettyihin matkailukohdetyyppeihin (mm. rantaloma-, vuoristo-,
maaseutu- tai kaupunkikohteet) tai tiettyihin
toimijaryhmiin (mm. matkailijat, matkailuelinkeino, julkinen sektori, kantaväestö). Edellisten
ohella kestävää matkailua on mahdollista lähestyä
matkailukehitykseen
käytettävien
ohjausmekanismien kautta, jolloin kyseeseen voivat tulla
esimerkiksi alue- ja yhdyskuntasuunnittelun tai
työvoimapolitiikan soveltaminen kestävän matkailun
tavoitteisiin (Swarbrooke 1999).
Tässä tutkimuksessa kestävää matkailua tarkastellaan
matkailualueiden maankäytön, suunnittelun ja
rakentamisen näkökulmasta. Tutkimus korostaa
prosesseja, joilla matkailurakentamista ohjataan
(luku III), ja tarjoaa tutkimuksen tuloksena
syntyneitä energiatehokkaita alue- ja rakennustason
11
38 % RAKENNUKSET
37 % TEOLLISUUS
17 % LIIKENNE
4 % RAKENTAMINEN
4 % MUUT
Kuva 1.1: Energian loppukäyttö sektoreittain.
Lähde: Sitra 2010
Kuva 1.2: Ulkomaisten matkailijoiden kansallisuusjakauma Lapissa
ja Lapin suurimmissa matkailukeskuksissa. Luvut perustuvat vuoden
2009 rekisteröityihin yöpymisiin kaikissa majoitusliikkeissä.
Lähde: Tilastokeskus 2010
Kuva: Jari Järviluoma ja Kari Mikkola/METLA
ratkaisuja matkailukylien suunnitteluun (luvut IV
ja V). Kestävän matkailun mahdollisuuksia arvioidaan
myös alueiden käyttäjien näkökulmasta (luku II).
Erityisesti ulkomaisten matkailijoiden mielipiteiden
esille nostaminen on tarpeellista, sillä Lapin
matkailukeskusten matkailijavirrasta yhä suurempi
osa on eri kansallisuuksia ja kulttuuripiirejä edustavia
ulkomaalaisia.
Matkailijat painottavat kestävässä matkailussa
hyvinvointia, näin erityisesti Lapin matkailukeskuksissa, joihin suuntautuvista matkoista
valtaosa liittyy lomaan ja vapaa-aikaan. Tällaisella
matkalla halutaan virkistäytyä, liikkua, osallistua
kulttuuririentoihin, levätä, olla yhdessä jne.
Matkailija voidaan ajatella kuluttajana, joka ostaa
matkoja ja matkailupalveluita itselleen parhaiten
sopivista kohteista. Matkailijoiden toiveilla on
suora yhteys matkailukeskusten ympäristöön ja
palveluihin, ja matkailukeskukset pyrkivätkin yhä
enemmän tunnistamaan erilaisia matkailijaryhmiä ja
profiloimaan keskuksia heidän mukaansa.
Matkailijoiden matkailuympäristöön kohdistamia
odotuksia ja arvostuksia voidaan tutkia kysely- ja
haastattelumenetelmillä, ja siten selvittää heidän
mieltymyksiään liittyen esimerkiksi majoituspaikkaan
ja
sieltä
avautuviin
näkymiin,
alueiden
rakennustehokkuuteen tai energiantuotantotapoihin.
Tietoa voidaan käyttää hyväksi matkailukeskusten
maankäytön suunnittelussa ja päätöksenteossa.
MATKA-hankkeessa toteutetusta matkailijakyselystä
kävi ilmi, että kestävän matkailun periaatteet
ovat
tärkeitä
kansainvälisille
matkailijoille
(luku II). Kyselyn mukaan he arvostavat matkakohteen alkuperäisen luonnon ja paikalliskulttuurin
säilymistä, ympäristön saastumisen minimoimista,
jätteiden lajittelua ja muita matkailun kestävyyteen
kytkettävissä olevia seikkoja. Kestävään matkailuun
liittyvien tekijöiden painoarvo nousee esille
myös matkailijoiden mielipiteissä. Lähtökohta
matkailuympäristöjen kestävälle kehittämiselle on
siten hyvä – ainakin matkailijoiden näkökulmasta
kestävyyttä edistävät toimenpiteet ovat toivottavia.
Matkailijakyselyistä
kumpuava
myötämielisyys
kestävää matkailua kohtaan ei sinällään ole
kovin suuri yllätys. Kestävästä matkailusta on
puhuttu siitä lähtien, kun Brundtlandin komission
loppuraportissa (WCED 1987) esitetyt ajatukset
kestävästä kehityksestä levisivät muutaman vuoden
12
viiveellä matkailutoimialalle. Rinnan kestävän
kehityksen ja kestävän matkailun popularisoitumisen
kanssa
matkailumarkkinoissa
on
tapahtunut
yleisempääkin ”vihertymistä”, mikä on näkynyt
eko- ja luontomatkailun kysynnän kasvuna,
matkailijoiden ympäristötietoisuuden nousuna ja
sen seurauksena matkailun ympäristövastuullisuutta
ajavien kansalaisjärjestöjen perustamisena (Williams &
Ponsford 2009).
Käytäntöön sovellettuna kestävän matkailun tulisi
Maailman matkailujärjestön (WTO 2004) mukaan
toteuttaa seuraavia tavoitteita:
YMPÄRISTÖRESURSSIEN KESTÄVYYS:
Käyttää optimaalisesti matkailukehityksen
avainelementteinä toimivia ympäristöresursseja,
pitää huolta välttämättömistä ekologisista
prosesseista ja edesauttaa luonnonperinnön ja
biodiversiteetin säilymistä
PAIKALLISKULTTUURIN KESTÄVYYS:
Kunnioittaa paikallisyhteisöjen sosiokulttuurista
omaleimaisuutta, säilyttää rakennusperintöä,
elävää kulttuuria ja perinteisiä arvoja sekä
edistää kulttuurienvälistä yhteisymmärrystä ja
suvaitsevaisuutta
ELINKEINOTOIMINNAN KESTÄVYYS:
Varmistaa matkailuelinkeinon pitkän aikavälin
toiminta, josta saatavat sosioekonomiset
hyödyt jakaantuvat tasaisesti eri
osapuolten kesken, mukaan lukien vakaiden
työllistymismahdollisuuksien ja sosiaalisten
palveluiden tarjoaminen paikallisyhteisön
jäsenille
Maailman
matkailujärjestön
kestävän
matkailun tavoitteisto korostaa myös korkean
asiakastyytyväisyyden ja elämyksellisyyden merkitystä sekä toisaalta kestävää kehitystä koskevan
tietoisuuden lisääntymistä ja heijastumista yleiseen
matkustuskäyttäytymiseen (WTO 2004).
Ympäristönsuojelullisten,
sosiokulttuuristen
ja
paikallistaloudellisten tavoitteidensa takia kestävää
matkailua voidaan pitää lähtökohtaisesti ideologisena
ja poliittisena käsitteenä. Käytännön tasolla kestävä
matkailu merkitsee usein rajallisten resurssien
jakamista ja kohdentamista uusilla tavoilla. Kestävän
matkailun edistäminen edellyttää paitsi teknologisia
myös poliittisia ratkaisuja ja eri osapuolten intressien
yhteensovittamista. Vaikka kestävän matkailun
poliittinen luonne on omiaan korostamaan julkisen
sektorin roolia matkailukehityksen ohjaajana, on
kestävyyttä lisäävien toimenpiteiden onnistuminen
kuitenkin viime kädessä kiinni matkailukysynnästä,
matkailijoiden kulutuskäyttäytymisestä ja elinkeinotoiminnan reaktioista muuttuvaan kysyntään
(Swarbrooke 1999). Näitä ulottuvuuksia pohditaan
tarkemmin luvussa II.
Nykyään kestävän matkailun periaatteet ovat
yleensä kiitettävästi esillä matkailuorganisaatioiden
kehittämisstrategioissa ja suunnitelmissa. Vähemmän on keskusteltu siitä, mitä kestävyyden
periaatteiden toteuttaminen matkailustrategioissa
sekä matkailualueiden rakentamisessa ja palvelujen
tuottamisessa käytännössä merkitsee.
© Tiina Merikoski
13
LAPIN MATKAILUALUEET JA KESTÄVYYDEN HAASTEET
Matkailu on Lapissa kasvanut merkittäväksi
aluetalouden veturiksi määrätietoisen kehittämistyön seurauksena. Edelleen valtaosa eli noin 65 %
asiakkaista on kotimaisia matkailijoita, ja heistä
suurin osa on vapaa-ajan matkalla (Lapin liitto 2011).
Kansainvälisen matkailun voimakkaan kasvun
vaihe alkoi Lapissa 1980-luvun keskivaiheilla
matkailukeskusten ja ohjelmapalvelujen kehittämisen
myötävaikutuksesta.
Työvoimavaltainen
matkailu onkin useiden kuntien suurin työllistäjä.
Lapin matkailun aluetaloudellista tärkeyttä kuvaa
se, että vuonna 2007 maakunnassa majoitus- ja
ravitsemisalalla työskentelevien osuus oli 7,5 % ja
alan liikevaihdon osuus 2,5 % (245 milj. euroa), kun
koko maassa vastaavat luvut olivat 4,3 % ja 1,5 % (Luiro
2008).
liikevaihto oli kaksinkertaistunut vuoden 2000
tasoon
verrattuna.
Levillä
matkailuyritysten
liikevaihto kasvoi samaan aikaan kolme neljäsosaa.
(Marin 2009). Ylläs ja Levi muodostavatkin valtaosan
Tunturi-Lapin matkailun taloudesta ja työllisyydestä.
Alkaneella vuosituhannella Lapin kansainvälisen
matkailun kehitys on – vuoden 2009 talouskriisistä
huolimatta – ollut vahvaa. Nykyään
Lapissa
runsas kolmasosa (36 %) kaikesta rekisteröidystä
majoituksesta on peräisin ulkomaisesta kysynnästä.
Tunturikeskuksista Ylläksen ja Levin taloudellinen
kehitys on ollut kaikkein nopeinta. Vuonna 2007
Ylläksen matkailualan yrittäjien yhteenlaskettu
Majoituskysynnän ohella myös Lapin matkailun
yritysrakenteet ovat kansainvälistymässä. Vaikka
ulkomaiset
hotellivarausketjut
ja
kiinteistösijoitusyhtiöt ovat toistaiseksi operoineet lähinnä
pääkaupunkiseudulla ja suurimmissa kaupungeissa,
on niiden kiinnostus Lapin matkailukeskuksiin
viime
vuosien
aikana
selvästi
lisääntynyt
(Harju-Autti 2008, 25).
Kansainvälisessä matkailussa Lapin tärkeimpiä
lähtömaita olivat vuonna 2009 Iso-Britannia,
Saksa, Ranska ja Venäjä. Asiakasryhmissä on
kuitenkin huomattavia eroja matkailukeskusten
välillä. Tunturi-Lapin keskukset Levi ja Ylläs ovat
erityisesti brittimatkailijoiden suosiossa, Sallatunturi on profiloitunut hollantilaisten matkakohteeksi. Rovaniemen, Saariselän ja Pyhä-Luoston
alueet houkuttelevat kansainvälisiä matkailijoita
melko samankaltaisesti (kuva 1.2).
14
Liikkeet, lkm
Koko maa
Lappi
2007
676
2008
Vuoteet, lkm
Lisäys
vuoteen 2006,
%
Koko maa
Lappi
97
103 448
14 119
670
96
104 510
14 065
1,03
2009
634
92
105 210
14 344
2010
635
95
106 567
15 110
Vuodekäyttöaste, %
Yöpymisen
keskihinta, €
Koko maa
Lappi
Koko maa
Lappi
41,2
33
52,25
40,75
-0,38
41,5
34,3
54,45
41,69
1,70
1,59
38,8
31,8
52,23
43,28
3,02
7,02
40,9
29,9
50,62
43,13
Taulukko 1.1: Taulukosta havaitaan vuoden 2010 investointien olleen Lapissa koko maan keskiarvoa voimakkaampaa.
Edellisenä vuonna eli vuonna 2009 Lapin matkailu väheni ensimmäisen kerran vuoden 1996 jälkeen. Vuonna 1996 vähennystä oli
edelliseen vuoteen verrattuna 6,6 % ja vuonna 2009 vähennystä oli 4,5 %. Vähennys kohdentui erityisesti ulkomaisiin matkaajiin,
joiden yöpymiset vähenivät 13 %. Lähde: Tilastokeskus 2010b (Majoitustilasto)
MAJOITUSKAPASITEETIN MITOITUS
Lapin
majoituskapasiteetti
jakautuu
monille
eri toimijoille, joista osa harjoittaa säännöllistä
liiketoimintaa, osa satunnaisempaa majoitustoimintaa
ohi
virallisten
myyntikanavien.
Majoitustarjonnan jakautuminen kaupallisiin ja
yksityisiin toimijoihin vaikuttaa sekä majoituksen
mitoitukseen
että
seurantaan.
Matkailun
kehittymistä mitataan ensisijaisesti rekisteröidyillä
yöpymisillä hotelleissa, lomakylissä, leirintä- ja
matkailuvaunualueilla sekä keskusvaraamojen ja
välittäjien kautta vuokrattavissa lomamökeissä.
Matkailun laajuuden ja taloudellisen merkityksen
hahmottamisen ongelmana on kuitenkin se, että
merkittävä määrä yöpymisiä ei kirjaudu tilastoihin,
mikä on tullut ilmi paikallisten vesilaitosten
vedenkulutuksen mittausten perusteella.
Pohjoisen matkailukohteissa kasvun odotetaan
jatkuvan erityisesti kansainvälisten matkailijoiden
määrässä.
Lapin
matkailustrategiassa
(20112014)
rekisteröityjen
yöpymisien
vuotuinen
kasvutavoite on +3 % kotimaisille matkailijoille ja
+8 % kansainvälisille matkailijoille. Tavoitteena
on nostaa ulkomaalaisten yöpymisten osuus
lähivuosina kolmanneksesta puoleen. Lisäksi
matkailun ympärivuotisuuden edistäminen on
yksi tärkeimmistä strategisen kehittämisen painopisteistä. Ympärivuotisuus edellyttää kuitenkin Lapin
kesän lanseeraamista kansainvälisille matkailijoille.
Onnistuakseen tämä vaatii kansainvälisesti vetovoimaisen kesämatkailutuotteen eli niin sanotun
veturituotteen.
Kaupalliseen majoitukseen kohdistuu Lapissa
voimakkaita kasvupaineista. Vaikka kestävyyden
visio korostaa ympärivuotisuuden tavoitetta,
on
majoituskapasiteettitavoitteet
käytännössä
kuitenkin mitoitettu vastaamaan sesonkipiikkejä.
Tällä on suora vaikutus rakentamisen määrään ja
aluevarauksiin.
Matkailukeskusten kasvuodotukset kohdentuvat
miltei kokonaan ulkomaisiin matkaajiin. Kuitenkin
tilastot menneiltä vuosilta osoittavat, että kotimaiset
matkaajat ovat tuoneet tasaista kasvua Lapin
matkakohteisiin. Myös vuonna 2009 kotimaisten
matkaajien määrä lisääntyi, kun erityisesti Kittilän
Levi houkutteli kotimaisia Lapin kävijöitä3.
Yksityisten omistajien mökit ja lomaosakkeet ovat
viime vuosina kasvattaneet Lapissa suosiotaan;
osaa näistä tarjotaan myös vuokralle. Yksityinen
majoitus eroaa kaupallisesta majoituksesta kuitenkin
monessa suhteessa. Eroja syntyy muun muassa
toiminnan järjestäytymisasteen suhteen. Ylläksen
3 ”Lapin matkailu pitkästä aikaa pakkaselle”
http://m.yle.fi/w/uutiset/yle24/ns-yduu-111719-1436555
Hotelli Panorama, Levi
© Aija Staffans
15
alue on tyyppiesimerkki hajautuneesta toiminnasta,
liiketoimintaekosysteemistä, jossa osa yksittäisistä
vuokraajista toimii ilman tukeutumista suurempiin
toimijoihin kuten keskusvaraamoihin.
Omaehtoisessa, laajemmasta verkostosta riippumattomassa toiminnassa on sekä etuja että
haittoja. Matkailijan näkökulmasta majoituspalveluiden
jakautuminen
monille
erilaisille
toimijoille
näkyy
markkinointiviestinnän
ja
erityisesti
varaustoiminnan
pirstaleisuutena.
Matkailijan on vaikea saada keskitetysti tietoa
matkakohteen majoitusmahdollisuuksista. Toisaalta
yksittäiset vuokraajat kykenevät luomaan tiiviitä
suhteita matkailijoihin. Nämä suhteet jatkuvat
vuosia, jopa vuosikymmeniä, ja ovat omiaan
tasoittamaan taloudellisten suhdanteiden aiheuttamia notkahduksia kysynnässä.
RAKENTAMISEN MÄÄRÄ, LAATU JA
KÄYTTÖASTE
Lapin matkailurakentamisen määrää ohjaa ennen
kaikkea majoituskapasiteetin tarve huippusesonkien
aikaan. Lapin matkailukeskuksissa on rakennettu
ja, mikäli nykyiset majoitustavoitteet toteutuvat,
tullaan edelleen rakentamaan erittäin vilkkaasti.
Rakentamisen painottuminen matkailukeskuksiin
merkitsee sitä, että majoituksen rinnalle rakennetaan
myös palvelutiloja. Vuonna 2009 Kittilän kunnan
lähes 80 miljoonan euron uudisrakentamisesta
oli
liikerakentamista
puolet
ja
vapaa-ajan
asuinrakentamista neljännes. Liikerakennuksiin
kuuluvat muun muassa myymälärakennukset,
hotellit ja lomamökit. Kolarin kunnan 47 miljoonan
euron rakentamisesta vapaa-ajan asuinrakennukset
kattoivat 46 % ja liikerakennukset 34 %. 4
Majoituskapasiteetin
ohjaamaan
kehitykseen
liittyy yhdyskuntarakenteellisia riskejä erityisesti
kestävyyden
näkökulmasta.
Matkailuvetoinen
aluekehitys voi johtaa harkitsemattomaan ja
kestämättömään
matkailupalveluiden
rakentamiseen ja sijoitteluun ilman pitkälle tähtäävää
yhdyskuntarakenteellista
suunnitelmaa.
Mutta
kaupallisella, keskityllä aluerakentamisella on
myös mahdollisuus saavuttaa energiatehokasta ja
hyvin suunnitelua ympäristöä sen sijaan, että väljät,
tonteittain ulos myytävät mökkikylät valtaavat
matkailukeskusten ympäristöä.
Matkailuteollisuus
voi
edistää
paikallisen
ympäristön ja yhteisön hyvinvointia sillä edellytyksellä,
että
kehittämistoimet
tehdään
paikallinen yhteisö ja olosuhteet huomioon ottaen
4 Rakentamisen toimitilakatsaus 2010/1, Tilastokeskus,
http://www.stat.fi/artikkelit/2010/art_2010-06-24_002.
html?s=0
© Tiina Merikoski
16
Kuva 1.3: Ylläs (718 mpy) on Suomen kolmanneksi suurimman kansallispuiston, Ylläs-Pallas kansallispuiston, eteläisin tunturi. Tunturi-Lappi
on tunnettu avoimesta kaukomaisemasta, ja ainutlaatuisesta, pohjoisen karusta luonnosta. Kuvassa näkymä Ylläkseltä pohjoiseen.
ja laajempaan aluesuunnitteluun integroiden.
Erityisesti luonnon vetovoimaan perustuvien
matkailukeskusten
on
kestävän
kehityksen
näkökulmasta löydettävä tasapaino ekotehokkaan
yhdyskuntarakenteen
ja
elämyksellisen
ja
luonnonläheisen asumisympäristön tuottamisessa.
Tällä kehittämisfilosofialla vältetään se, ettei
kehittäminen lopulta syö omaa vetovoimatekijäänsä –
mahdollisuutta ainutlaatuiseen luontokokemukseen.
Kehittämissuunnitelmien ja -toimien matkailukeskuspainotteisuuden
ohella
keskittämisen
periaate näykyy myös tunturikeskusten sisäisen
yhdyskuntarakenteen eheyttämisenä. Hajautettuun
yhdyskuntarakenteeseen verrattuna intensiivisempi
rakentamisen keskittäminen tiiviiseen, selvärajaiseen
matkailun
ydinalueeseen
säästää
luonnonympäristöä ja vähentää tarvetta keskuksen
sisällä tapahtuvaan yksityisautoiluun. Tällaisilla
matkailukeskuksilla
ei
arkkitehtonisesti
tai
sosiokulttuurisesti välttämättä enää ole kiinteää
yhteyttä ympäristöönsä, vaan kyseinen kehitys
näyttäisi ainakin osittain johtavan matkailukeskusten
samankaltaistumiseen.
Rakentamisen määrä on matkailukeskuksissa
suorassa yhteydessä majoituskapasiteettiin. Ensi
askel kohti kestävämpää matkailurakentamista
pitäisikin
ottaa
majoitustilojen
käyttöastetta
nostamalla. Suurinta ekologista ja taloudellista
tuhlausta on vaativissa olosuhteissa sijaitsevien
kiinteistöjen matala käyttöaste. Käyttöasteen
noston rinnalla kaiken uuden rakentamisen tulee
olla erityisen kestävää. MATKA-hanke vastaa
osaltaan tähän vaatimukseen; miten matkailualueita
suunnitellaan ja rakennetaan kestäviksi?
Tutkimushankkeen esimerkkikohteena, ”pilottialueena”, on tutkittu Ylläksen tunturikeskukseen
sijoittuvaa uutta matkailukylää (ks. infolaatikko
1.1). Aikaisemmat yhdyskuntasuunnittelun alan
tutkimushankkeet ovat osoittaneet sen hyödyn,
mikä saadaan, kun tutkijat joutuvat vastaamaan
tutkimuskysymyksiinsä myös käytännön relevanssin
kannalta. Yhdyskuntasuunnittelu on pitkäjänteistä
ja ajallisesti pitkäkestoista työtä, jonka tulokset
näkyvät hitaasti, mutta ovat rakennetun ympäristön
kestävyyden kannalta erittäin tärkeitä. Tämä on
tullut esille useissa viimeaikaisissa rakennus- ja
kiinteistöalan ohjelmissa ja puheenvuoroissa.
1.1
PILOTTIALUEENA YLLÄKSEN UUSI MATKAILUKYLÄ
Ylläksen matkailualue sijaitsee Kolarin kunnassa
Tunturi-Lapissa. Alue kytkeytyy Suomen kolmanneksi suurimpaan kansallispuistoon, Ylläs-Pallas
kansallispuistoon. Ylläs (718 mpy) on puiston
eteläisin tunturi. Tunturi-Lappi on tunnettu avoimesta
kaukomaisemasta, ja ainutlaatuisesta, pohjoisen
karusta luonnosta.
MATKA-hankkeen
”pilottialueena”
tarkasteltiin
Ylläs-tunturin luoteispuolelle, Äkäslompolon kylän
yhteyteen
kaavoitetun
uuden
matkailukylän
suunnittelua ja kehittämistä. Uusi matkailukylä
voidaan nähdä Ylläksen ”neljäntenä” keskuksena
Äkäslompolon ja Ylläsjärven kylien sekä Yllästunturin eteläpuolella sijaitsevan Iso-Ylläksen
keskuksen lisäksi.
Uusi rinnekeskus ja siihen kytkeytyvät lomaasumisen alueet Maisematien alapuolella käsittävät
yhteensä n. 1000 ha. Sen tulevaa suunnittelua ja
rakentamista ohjataan Ylläs II osayleiskaavalla ja
kehittämissuunnitelmalla - asemakaavoitusvaihe on
alkamassa. Kehittämissuunnitelmassa ja kaavassa
on osoitettu alueen kehittämiselle tietyt tavoitteet
ja ne antavat suuntaa tulevan rakentamisen
mitoituksesta. Kaava sallii alueelle hotelli- ja
matkailupalveluiden rakentamista noin 300 000 k-m2,
mikä tarkoittaa yli 10 000 uutta vuodepaikkaa, sekä
loma-asumista n. 50 000 k-m2 (2 500 vp). Toisaalta,
alueen suunnittelu, kehittäminen ja tulevaisuuden
visio
ponnistavat
vallitsevista
ekologisista,
topografisista ja yhdyskuntarakenteellisista olosuhteista – unohtamatta sosiaalisia, taloudellisia ja
toiminnallisia rakenteita.
Pilottialueen avulla MATKA-hankkeen tutkimus
voitiin kytkeä konkreettiseen maankäytön suunnittelun prosessiin. Hankkeessa muun muassa
kehitettiin kestävän matkailukylän vision periaatteet,
mallinnettiin pilottialueen kehittämisen tähän astinen
prosessipolku,
simuloitiin
passiivienergialomaasunto ja erilaisia energiajärjestelmiä pilottialueella
vallitsevissa olosuhteissa sekä laadittiin suunnitteluperiaatteita tulevalle suunnittelulle ja rakentamiselle.
MATKA-hankkeella
oli
myös
mahdollisuus
testata kestävän matkailualueen vision ja
suunnitteluperiaatteiden vaikuttavuutta vuonna
2010 järjestetyn Ylläksen uuden matkailukylän
arkkitehtuurikilpailussa. Tavoitteet ja suunnitteluperiaatteet
niin
maankäytön
suunnittelun,
arkkitehtuurin kuin energiaratkaisujen osalta
liitettiin osaksi kilpailuohjelmaa ja kilpailuehdotukset
arvioitiin annettujen tavoitteiden näkökulmasta.
Rakennusten energiatehokkuuden arviointia varten
valittiin yksinkertaiset muuttujat, joita vertailemalla
pystyttiin analysoimaan ideatason ehdotuksia
ilman monimutkaisia laskuja tai simulointeja.
Kilpailuehdotusten
maankäytön
ratkaisujen
arviointiin kehitettiin karttapohjainen, kerroksellinen
ja visuaalinen tarkastelutapa.
Yllästunturin luoteispuolelle on esitetty uutta matkailukylää. Suunnittelualue käsittää kaiken kaikkiaan n. 1000 ha ja sijoittuu
olemassa olevan rinnekeskuksen ja Äkäslompolon kylän väliin. Alueen ainutlaatuiset luontoarvot ja sijainti tunturin rinteessä
haastavat huolelliseen suunnitteluun: miten uudesta matkailukylästä voidaan rakentaa kestävä? Ote Ylläksen osayleiskaavasta.
© Aija Staffans
18
Kuva 1.4: Ylläkselle suunnitteilla oleva uusi matkailukylä sijoittuu nykyisen rinnekeskuksen ja Äkäslompolon kylän välimaastoon.
POHJOISEN KESTÄVÄT ENERGIARATKAISUT
Yhdyskuntasuunnittelulla
ohjataan
tulevan
rakentamisen sijoittumista, aluetehokkuutta ja
yhtenäisyyttä. Valitut ratkaisut vaikuttavat myös
alueen energiahuollon toteutukseen. Esimerkiksi
rakentamisen tiiveydellä on merkittävä vaikutus.
Aluetason energiaratkaisuille on tyypillistä, että
aluetason lämmitysjärjestelmä toteutetaan vain niiltä
osin, milloin se yhdyskunnan rakenteen kannalta on
taloudellisesti järkevää.
Mikäli
laaja
aluetason
energiajärjestelmä
on mahdollinen, se toteutetaan tyypillisesti
kaukolämpöjärjestelmänä. Matkailualueilla tämä
edellyttää riittävän suurta ja tiivistä palvelukeskusta
hotelleineen, sekä siihen mahdollisesti liittyvää
rivitalo- tai mökkialuetta, jonka tiiveys mahdollistaa
kaukolämmön
hyödyntämisen.
Lämpövoimalaitoksen suunnittelun kannalta päästään lähes
poikkeuksetta suurempaan kokonaistehokkuuteen,
kun järjestelmän tarvitseman lämmön kokonaismäärä suurenee. Tämä tarkoittaa aina myös
pienempää
energiajärjestelmän
aiheuttamaa
ympäristökuormaa.
Tyypillisesti
järjestelmän
koko jää kuitenkin niin pieneksi, että sähkön
ja
lämmön
yhteistuotantoon
pystyvälle
lämpölaitokselle ei ole riittäviä edellytyksiä. Alueen
ne osat, joissa kiinteistöjen lämmitysjärjestelmät
ovat kiinteistökohtaisia, ovat selvästi tehottomampia
lämpöenergian hyödyntäjiä.
Matkailualueiden rakentaminen on tyypillisesti
ainakin osittain väljää. Vaikka matkailualueeseen
usein kuuluu tiiviimmin rakennettu palvelukeskus,
merkittävä osa loma-asunnoista on erillis- tai
parimökkejä. Väljä rakenne vaikeuttaa yhteisten
energiajärjestelmien toteuttamista. Tällöin energiajärjestelmän
tarkastelu
kohdistuu
rakennuskohtaisten lämmitysjärjestelmien mahdollisuuksiin.
Eräs matkailualueiden erityispiirre on toiminnan
kausiluontoisuus. Esimerkiksi hiihtolomakauden
huippusesongin aikana valtaosa rakennusmassasta
on käytössä, kun taas loppusyksystä iso osa
vuokramökeistä on tyhjillään ja mahdollisesti osa
palvelukeskuksen toiminnoistakin suljettuna. Siten
energiajärjestelmän huippukapasiteetin täytyy olla
varsin suuri, vaikka sen vuotuinen lämmitystarve
on suhteessa pienempi ja huippukuormatunteja
vuodessa vain vähän.
Energiajärjestelmän
suunnittelussa
teknisen
sopivuuden ja taloudellisten tekijöiden lisäksi
tärkeässä roolissa ovat ympäristönäkökohdat.
Energiajärjestelmä vaikuttaa ympäristöön useilla
eri tavoilla ja tasoilla. Suoria vaikutuksia ovat
esim. polttolaitosten piippupäästöt, mukaan lukien
© Aija Staffans
19
Kuva 1.5: MATKA-hankkeen tutkijat ja kumppanit tutustumassa Ylläksen pilottialueeseen.
kasvihuonepäästöt,
maisemalliset
vaikutukset,
ja mahdollinen melu ja liikenne. Lisäksi
ympäristövaikutuksia voi tulla muun muassa
polttoaineen toimitusketjusta ja syntyvästä jätteenstä.
Ympäristövaikutusten vähentäminen vaatii usein
lisäinvestointeja, jolloin paras kokonaisratkaisu
on aina kompromissi taloudellisten tekijöiden ja
ympäristötekijöiden kesken.
II
KENELLE MATKAILUKYLIÄ
TEHDÄÄN?
Eija Hasu ja Liisa Tyrväinen
MATKAILUKYLÄN MONET ASUKKAAT 21
Vakituiset asukkaat21
Sesonkityöntekijät22
Kakkosasukkaat23
Matkailijat23
Käyttäjäryhmien toiveet ja tavoitteet – vaikuttamisen mahdollisuudet
ja halukkuus puntarissa26
Vaikuttavat asukkaat – vaikutettavat matkailijat
28
MATKAILIJOIDEN TOIVEET JA KÄSITYKSET – MATKAILIJAKYSELYN KERTOMAA
29
Majoittumisen muodot ja toiveet29
Infolaatikko 2.1: Lomakekysely31
Infolaatikko 2.2: Verkkokysely32
Infolaatikko 2.3: SOM-tarkastelu33
Ulkoiluharrasteet Lapin matkalla37
Valmius kestävän matkailun toteuttamiseen39
Kestävä energiantuotanto matkailualueilla40
Matkailuyhdyskunnan tiiviys ja luonnon kokeminen asumisessa
42
Infolaatikko 2.4: Tuulivoiman hyväksyttävyyden tarkempi tarkastelu
43
Viherrakentaminen46
Infolaatikko 2.5: Ekosysteemiajattelu matkailuliiketoiminnassa
– poimintoja diplomityöstä51
Infolaatikko 2.6: Lapin matkailukeskusten kestävyyden imago ja markkinointiviestintä
© Visit Finland @ Flickr.com
KESTÄVÄ MATKAILU – YKSILÖN VAI YHTEISÖN EHDOILLA?
52
53
21
Matkailukylän kehittämisessä ja matkailutoiminnassa on mukana monia eri osapuolia; maanomistajia,
yrittäjiä, rakennuttajia, asukkaita ja matkailijoita. Pohdittaessa matkailua osana kohdealueen
kehitystä, joudutaan väistämättä ottamaan kantaa kysymykseen, voiko loma-alue olla samalla
vakituisen asumisen alue? Mitä loma- ja matkailukyläasumiselta odotetaan, ja mistä nämä odotukset
muodostuvat? Miten loma-asuminen liittyy ympärivuotiseen paikalliseen asumiseen?
Tässä luvussa tarkastellaan erityisesti matkailualueen käyttäjiä, eli matkailijoita ja eri asukasryhmiä,
sekä heidän suhtautumistaan matkailukohteen maankäyttöön ja kehitykseen. Matkailukylän kehitystä
arvioidaan kohdealueen käyttäjien näkökulmasta: pohditaan, kenelle matkailukeskuksia tehdään
ja toisaalta, ketkä näitä kyliä käyttävät. Kirjoituksessa tuodaan esiin käyttäjien erilaiset roolit ja
mahdollisuudet vaikuttaa alueen maankäyttöratkaisuihin.
Majoitustoimintaa ja siihen liittyviä tavoitteita tarkastellaan tässä luvussa sekä kohdealuetasolla
että laajemmin osana Lapin matkailua. Matkailijaodotuksia ja niiden suhdetta kestävään
matkailualuekehitykseen avataan MATKA-hankkeessa toteutetun matkailijakyselyn keskeisten tulosten
ja huomioiden avulla. Tuloksia pohditaan erityisesti matkailukohteen maankäytön suunnittelun ja
kehittämisen, mutta myös palvelutarjonnan ja kohderyhmäajattelun kannalta.
MATKAILUKYLÄN MONET ASUKKAAT
Matkailukeskusten käyttäjät kuten asukkaat ja
matkailijat sekä toimijat sesonkityöntekijöistä
paikallisiin yrittäjiin ovat keskeisessä asemassa
tavoiteltaessa kestävää matkailualuetta.
VAKITUISET ASUKKAAT
Alueen asukkaat ovat matkailukohteen ympärivuotinen käyttäjäryhmä, joka kuitenkin usein
jää
matkailualuetutkimuksissa
vähemmälle
huomiolle. Osin tämä johtuu taloudellisista
tavoitteista; ovathan matkailukeskuksen kehitystoimien
ja
kasvutavoitteiden
kohderyhmänä
matkailijat, eivät vakituiset asukkaat. Maankäytön
suunnittelun näkökulmasta asukkaiden rooli
vaikuttajana liittyy kaavoituksen eri vaiheisiin.
Kuitenkin monet tutkimukset5 ovat osoittaneet
kaavoituksen nykyisten vaikutuskanavien olevan
asukkaiden kannalta riittämättömiä yhdyskuntien
kehittämisessä.
5 Mm. Väyrynen & Smeds (2009) on tuonut esiin vision,
kaavoituksen ja rakentamisen kriittiset pisteet. Visio ei
ohjaa toteutusta, tiedonsiirtoketjussa on katkoksia eikä
suunnitteluprosessi ulotu käyttövaiheeseen.
Matkailukylien paikallisten asukkaiden suhtautuminen matkailuun on ristiriitaista. Toisaalta
turismi on oman leivän tuoja ja elinehto; toisaalta
turismi muuttaa omaa asuinaluetta, usein asukkaan
näkökulmasta
hallitsemattomastikin.
Asukkaat
kokevat samanaikaisesti sekä mahdollisuuksia että
uhkia. Turistisesonkia odotetaan, mutta yhtälailla
odotetaan sen loppumista. Lapin matkailukeskusten
lähellä sijaitsevat kylät kuitenkin vetävät puoleensa
asukkaita. Sama ilmiö koskee matkailukyliä
muuallakin maailmassa; kylien asukasrakenteessa
on myös tunnistettavissa tiettyjä erityispiirteitä.
Matkailukylien väestö on keskimääräistä nuorempaa
ja naisten määrä on suurempi kuin ympäröivällä
maaseudulla (esim. Kauppila 2004).
Asukkailla on monia, jopa ristiriitaisia rooleja.
Kotitalouden toimeentulo saattaa olla suoraan
tai epäsuoraan riippuvainen matkailusta, mutta
oma asuminen ja koettu kotipiiri ehkä halutaan
pitää rauhoitettuna matkailulta. Myös perinteisten
elinkeinojen ja paikalliskulttuurin vaaliminen ja
ylläpitäminen on haasteellista moniarvoistuvan ja
kansainvälistyvän matkailukeskuksen läheisyydessä.
Paineet siirtyä ainoaan todelliseen tulevaisuuden
elinkeinoon eli matkailuun joko kokonaan tai
osittain ovat suuret (Tuulentie & Mettiäinen 2007).
22
MATKAILU
PAIKALLISET YRITYKSET
PERINTEISET ELINKEINOT
VALTIO
MUU LIIKETOIMINTA
MAANOMISTAJAT
ULKOPUOLISET TOIMIJAT
YKSITYISET
PORONOMISTAJAT
ASUKKAAT
YRITTÄJÄT JA
ELINKEINONHARJOITTAJAT
MÖKKILÄISET
VALTIO
MAAKUNTA
HALLINNOLLISET
TOIMIJAT
KUNTA
ULKOMAISET
MATKAILIJAT
KOTIMAISET
METSÄHALLITUS
KANSALLISPUISTO
LUONNONSUOJELUJÄRJESTÖT
SESONKI
TYÖNTEKIJÄT
VAKITUISET
RAKENNUTTAJAT
YLLÄPITO
RAKENNUSYRITYKSET
YHDYSKUNTATEKNINEN
HUOLTO JA YLLÄPITO
RAKENTAJAT
YKSITYISET RAKENTAJAT
SUUNNITTELIJAT
ARKKITEHDIT,
INSINÖÖRIT JA
KONSULTIT
Kuva 2.1: Matkailualueen monet toimijat (Merikoski 2009)
Asukkaat joutuvatkin pohtimaan omaa kantaansa
alueen kehitykseen. Lisärakentaminen nähdään
liiketoiminnallisia tavoitteita edistävänä, mutta
samalla omaa kotialuetta muuttavana, ja jopa
tuhoavana voimana.
kohteeseen. Sesonkiluonteinen työ ei sinänsä
ole uutta, vaan muistuttaa aiempaa maaseudun
perinteistä vuodenaikojen mukaan vaihtelevaa
työrytmiä. Erona on kuitenkin matkailutyöhön
jossain määrin liittyvä ulkopuolisuus suhteessa
paikallisyhteisöön (Hakkarainen 2009).
SESONKITYÖNTEKIJÄT
Matkailukylä on turisteille vapaa-ajan maisema,
mutta työtekijät elävät siinä myös arkea. Vaikka
sesonkityöntekijöiden rooli on merkittävä, ovat
heidän vaikutusmahdollisuutensa matkailukylien
kehittämiseen
monesti
vähäiset.
Sesonkityö
on nimensä mukaisesti tiettyyn ajanjaksoon
painottuvaa, mikä jättää käytössä olevan vapaa-ajan
vähäiseksi. Valtaosa jaksamisesta kanavoituu työhön,
ja vapaa-aika käytetään työstä palautumiseen,
ei matkailukeskuksen asioihin tutustumiseen.
Työn väliaikaisuus korostaa osaltaan etäisyyttä
vaikuttamiseen.
Pohjoisen matkailukeskusten toimintaa leimaa
sesonkiluontoisuus, mikä näkyy myös sesonkityöntekijöiden
ajoittain
suuressa
määrässä.
Vuonna 2007 Tunturi-Lapin matkailuyritysten
työtekijöistä lähes kaksi kolmasosaa oli määrä- tai
osa-aikaisia (62 %). Runsas kolmasosa työntekijöistä
oli ulkopaikkakuntalaisia. Vaikka matkailutyö ei
ole kovin arvostettua ja on matalapalkkatyötä,
siinä tarvitaan monialaosaamista ja joustavuutta.
Matkailutyöntekijät ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa
asiakkaiden kanssa, ja heidän persoonallisia
ominaisuuksilla on suuri merkitys matkailutuotteen
laadulle ja asiakkaiden viihtyvyydelle (Valkonen & Veijola
2008).
Osa sesonkityöntekijöistä on satunnaisia, osa
vuosittain paikkaan palaavia, ja osa huomaa
asettuvansa pysyvämminkin pohjoisen matkailu-
Sesonkityöntekijöitä vetää puoleensa kokeilunhalu,
seikkailu, mutta myös omien vahvuuksien ja
erityistaitojen toteutusmahdollisuudet – sekä ennen
kaikkea Lapin luonto. Vapautuminen etelän kiireestä
ja mahdollisuus tarjota omille lapsille kasvuympäristö
”todellisessa” luonnossa ovat esimerkkejä syistä,
miksi pohjoisen matkailukyliin asettaudutaan
23
pidemmiksikin aikaa. MATKA-hankkeen haastattelujen perusteella tulijoita olisi enemmänkin, mutta
sesonkityöhön liittyvä huonolaatuiseksi koettu
asuminen esittäytyy yhtenä merkittävänä esteenä,
kesäkauden epävarman työllistymistilanteen toisena.
Vuokra-asuntoja koetaan olevan heikosti saatavilla, ja
ostettavissa olevat asunnot ylittävät monen budjetin.
Toisaalta paikallispalvelut koetaan kattaviksi
ja jopa etelän vastaavia parempilaatuisiksi.
Pohjoisen matkailukohteet voisivatkin profiloitua
vaihtoehtoisen, kulutuskeskeisyyden taakse jättäneen elämäntavan mahdollistajana. Myös toive
turvallisesta ja luonnonläheisestä asumisesta
toteutuu matkailukohteiden tuntumassa.
KAKKOSASUKKAAT
Loma-asuminen on Suomen mittakaavassa erittäin
merkittävä ilmiö. Suomalainen loma-asuntokanta
lisääntyy noin 4200 mökillä vuodessa; erityisesti
Lapin loma-asuntojen vuotuinen kasvu on ollut
muita maakuntia nopeampaa ja mökkien pintaalat muuta maata suurempia.6 Parhaimmillaan
loma-asuminen koetaan luonnonläheisenä arjen
vastapainona. Lapin loma-asuntoja käytetään yhä
useammin ympärivuotisesti. Tähän vaikuttavat
sekä Lapin erilaiset, vetovoimaiset vuodenajat,
mutta myös mökkiomistuksen keskittyminen
niin
sanotuille
kolmannen
iän
edustajille.
Hyvässä fyysisessä kunnossa olevat, eläkkeelle
jäämässä olevat tai jääneet mökkiläiset viettävät yhä
pidentyviä aikoja vapaa-ajan asunnoillaan, vapaana
työelämän vaatimuksista.
Kakkosasukkaat voidaankin nähdä merkittävänä
pohjoisen sesonkiluonteisuutta tasaava matkaajaryhmänä. Mökin omistavat tapaavat matkustaa
Lappiin useamman kerran vuodessa ja totuttavat
myös
tuttavapiiriään
Lapin
lumovoimaan.
Vaikka
kakkosasukkaiden
kulutustottumukset
matkailukohteessa
eroavat
turistien
rahankäyttötavoista, on kakkosasukkaiden palveluiden
ja tuotteiden käyttötapa pitkäkestoisempaa ja
6 Suomalaisesta vapaa-ajan asumisesta raportoi kattavasti
mm. Suomen ympäristö –julkaisusarjassa Rytkönen &
Kirkkari (toim.) Vapaa-ajan asumisen ekotehokkuus, SY
6/2010.
omalla tavallaan kestävämpää. Kakkosasukkaat
voidaan, niin halutessa, nähdä palveluiden
kuluttajina innovaattoreina ja edelläkävijöinä,
eräänlaisena testiryhmänä. Kanadassa Whistlerin
matkailukeskuksen paikalliset asukkaat, yrittäjät
sekä kakkosasukkaat on sitoutettu monipuoliseen
ohjelmakokonaisuuteen ”It’s Our Nature”, jonka
päämääränä on matkailualueen integroituminen
kestävän kehityksen toimintatapohin (Natrass & Altomare
2002, 157).
Kakkosasukkaiden kuvailema Lappi näyttäytyy
satunnaista matkailua monitahoisempana; alueiden
todelliset arvot avautuvat kävijöille vasta toistuvan
oleilun kautta. Maankäytön näkökulmasta onkin
kiinnitettävä huomiota matkailukohteessa oleilun
prosessimaiseen kehitykseen: kun vapaa-ajan
asunto muuttaa muotoaan kakkoskodiksi, myös
asukkaan ympäristösuhde muuttuu. Hän on
kiinnostuneempi osallistumaan lomailukuntansa
asioihin tai vähintäänkin seuraamaan alueen
tapahtumia aktiivisesti.
MATKAILIJAT
Lapin matkailua leimaa voimakkaasti sekä
kansainvälistyminen että sesonkiluonteisuus, mikä
näkyy matkailijaryhmien ajallisessa vaihtelussa.
Ulkomainen kysyntä on kohdistunut etenkin
talvisesonkiin ja erityisesti joulunseutuun. Lapin
kesästä nauttivat lähinnä kotimaiset luontomatkaajat, kun taas talvisesonkien käyttäjäryhmät
ovat profiileiltaan monimuotoisempia.
Lapin matkailijastrategian mukaan markkinointiponnisteluja on suunnattu erityisesti kesäkysynnän
kasvattamiseksi, tavoitteena sesonkiluonteisuuden
tasaaminen ja ympärivuotisen matkailun etujen
saavuttaminen (mm. ympärivuotiset työpaikat).
Vaikka kesäkysyntä on lisääntynyt, se on kasvanut
kokonaiskysyntää hitaammin.
Matkailutarjonnan tulisi olla nykyistä monipuolisempaa. Matkailijat hakevat uudenlaisia
kokemuksia ja elämyksiä, erilaisia aktiviteetteja,
henkistä ja fyysistä harjoitusta sekä emotionaalista
kehitystä. Matkailun kansainvälisessä määritelmässä matkailijalla tarkoitetaankin henkilöä,
joka viettää aikaa ”tavanomaisen ympäristönsä”
© Timo Toivonen
© Hanannn @ Flickr.com
24
ulkopuolella (UNWTO 2001). Matkailijoiden lähtöalueet ovat usein kaupungeissa ja suuremmissa
keskuksissa, joista suunnataan etsimään vaikkapa
rauhaa, hiljaisuutta ja luonnonkauniita paikkoja.
Pohjoisen matkailukeskukset hahmotetaan usein
syrjäseutujen yhdyskunniksi, joista etsitään sekä
vaihtelua arkiympäristöön että autenttisia luontoja paikalliskulttuurisia kokemuksia. Käytännössä
keskusten
palvelutarjontaa on kuitenkin jossain
määrin
kehitetty
päinvastaiseen
suuntaan,
vastaamaan matkailijoiden lähtöalueiden arvoja ja
tarjontaa. Tästä esimerkkinä kaupunkimaisen tiivis
rakentamistapa ja kansainvälisiä malleja hyödyntävä
palvelutarjonta.
Jatkuvasti tiivistyvien kaupunkiseutujen takia
syrjäseutujen matkailukeskusten ei ole mielekästä kasvaa ja kehittyä kaupunkien suunnitteluja kehitysperiaatteisiin nojautuen. Päinvastoin,
matkailussa kuluttajakäyttäytymisen nykysuuntaukset painottavat autenttisia, matkakohteen
paikallisia arvoja ja niiden kokemuksellisuutta.
(Eurostatin Panorama on tourism –katsaus 2007)
Lomamatkoja tehdään yhä enemmän, mutta niiden
kesto on aiempaa lyhyempi. Yhä useampi matkailija
järjestää matkakokonaisuuden itsenäisesti, mikä
näkyy pakettimatkojen vähenemisenä. Paikalliskulttuurin ja luonnonympäristön arvostus näkyvät
yhtäältä luontomatkailun suosion kasvuna ja
toisaalta
pyrkimyksenä
kestävään
matkailukehitykseen. Paikallinen luonnonympäristö halu-
taan kokea suoraan ilman välitysmekanismeja.
Kansainvälisen matkailututkimuksen mukaan matkustajien ympäristötietoisuus sekä siihen liittyvät
arvot ja asenteet vahvistuvat jatkuvasti. Luontoalueilla kestävän luontomatkailun periaatteita on
kehitetty Suomessa erityisesti Metsähallituksessa.
Näitä periaatteita pyritään soveltamaan myös
suojelualueita käyttävien yritysten toiminnassa.
Erityisesti Lapin kaltaisilla syrjäisillä alueilla luonto
laajasti ymmärrettynä muodostaa perustan koko
matkailutoimialalle. Lapin matkaajat voidaan
jakaa karkeasti luontopainot-teisiin ja toisaalta
aktiviteettipainotteisiin matkailijoihin. Tällä suurpiirteisellä
jaotuksella
kuvataan
matkailun
päämotiivia. Luontomotiiveja korostavilla matkailijoilla luonnon kokeminen ja luonnossa liikkuminen, vaikkakin tiettyä aktiviteettia toteuttaen,
on
matkan
tärkein
vetovoimatekijä.
Aktiviteettipainotteiset matkaajat ovat liikkeellä
enemmän palvelutarjonnan voimasta, jolloin
esimerkiksi harrasteiden laatu tai iltaelämän
intensiteetti nousevat matkakohteen valintaa
ohjaaviksi
tekijöiksi.
Yhdyskuntarakenteen
toimivuutta ja viihtyisyyttä sekä palvelurakenteen
riittävyyttä
asiakkaat
arvioivat
puolestaan
hyvinkin erilaisista kulttuurisista lähtökohdista ja
odotuksista käsin.
Harvoin matkailijan motiivit ovat kuitenkaan täysin
toisiaan poissulkevat. Luonto ja sen mahdollistamat
kokemukset, kuten hiljaisuus ja rauhallisuus
© Simpologist @ Flickr.com
25
sekä kauniista maisemista nauttiminen, ovat osa
lomakokemusta – ja osa loma-asumisen kokemusta.
Näin myös harrasteita suosivat matkailijat voivat
arvostaa luontokokemusta.
Kotimaisia matkailijoita viehättää tunturimaisema
ja aito talvi, sekä näiden läsnäolo kaikessa
tekemisessä, olemisessa ja loma-asumisessa: “Paljon
lunta, tunturit, hyvin hoidetut ladut ja laskettelu
lasten kanssa, sekä kiva mökki. Hiljaisuus ja
kiireettömyys.” Lapin lomailuun liittyy toisin sanoen
irtautuminen arjesta tavalla, jossa harrastaminen
ja yhdessäolo kohtaavat luonnon ja hiljaisuuden.
Harrastepainotteisetkin matkaajat kuvaavat Lapin
luontokokemuksen harrastekokemusta muokkaavana; jos laskettelureissu suuntautuu omaa
asumista lähempänä oleviin hiihtokeskuksiin, on
kyseessä vain ”päivän keikka”. Lapissa kokemus on
kokonaisvaltaisempi: ”Luonto kokonaisuudessaan ja
puitteet ovat aivan eri tasoa.”
Lapin ainutlaatuisuus esittäytyy monen matkaajan
kertomuksissa kuitenkin uhattuna. Erityisesti
hintataso koetaan kokonaisuudessaan kalliina,
ja muun muassa polttoaineen hintakehitys on
omiaan herättämään keskusteluja vaihtoehtoisista
lomakohteista, kuten Keski-Euroopan Alpeista tai
Ruotsin Åresta. Kaupungistuminen luo osaltaan
kysyntää luonnonläheisille matkailukohteille, mutta
muuttaa samalla myös ihmisten luontosuhdetta.
Vaikka valtaosa matkaajista hakee Lapin lomaltaan
vastapainoa kaupunkiarjelle, osa matkailijoista
tavoittelee myös lomallaan asumismukavuutta
sekä monipuolisia ja moderneja palveluja. Mikäli
palvelut toteutetaan suoraan kaupunkiyhteisöjen
mallin mukaisesti, pitkällä tähtäimellä asumisen ja
palveluiden tarjonta lähtöalueilla ja matkakohteissa
samankaltaistuvat.
Tämä
kehityskulku
ei
kuitenkaan tue luonnonläheisyyden, hiljaisuuden
ja rauhallisuuden kokemusten saavuttamista, jotka
korostuvat matkailijoiden lomaodotuksissa.
Ulkomaalaisille matkustajille Suomen luonto ja
siihen liittyvät aktiviteetit ovat merkittävimmät syyt
matkakohteen valintaan. Suomi houkuttelee myös
uutuuden viehätyksellään ja lähialueen matkailijoita
otollisella sijainnillaan. Toisaalta, myös pahimmat
kilpailijat matkailun saralla löytyvät läheltä –
naapurimaamme Ruotsi ja Norja tavoittelevat samoja
matkailijaryhmiä kuin Suomen Lappi. Itä-Euroopan
luontokohteiltaan vetovoimaiset valtiot kuten
Kroatia, Slovenia ja Puola sijaitsevat lähempänä
eurooppalaisia asiakkaita ja ovat hintatasoltaan
ainakin toistaiseksi edullisempia. Myös siellä
kehitetään
luontoon
perustuvaa
matkailua
aktiivisesti. Keskeiseksi kysymykseksi nouseekin,
millä keinoin Suomen Lapin toimijat saavuttavat
kilpailuetua ja ylläpitävät Lapin ainutlaatuisen
lumon? Miten tämä näkyy maankäytössä ja millaisia
toiveita matkailijoilla on Lapin kehittymiselle?
26
PASSIIVINEN
MYÖNTEISIÄ
Itselle koituva taloudellinen hyöty
Vaikutus päivittäiseen arkeen
Vaikutus virkistykseen (fasiliteetit)
Ympäristön esteettinen miellyttävyys
Vuorovaikutus matkailijoiden kanssa
Vuorovaikutus paikallisten kanssa
Yhteisöllisyyden / paikalliskulttuurin
vahvistuminen
• Mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon
• Alueen kestävä kehitys ja sen todelliset
mahdollisuudet
ASUKKAAN REAGOINTITAPA
AKTIIVINEN
Edistetään aktiivisesti
toimenpiteitä, joiden arvioidaan
tuottavan myönteisiksi koettuja
vaikutuksia
Hyväksytään passiivisesti
toimenpiteet, joiden arvioidaan
tuottavan myönteisiksi koettuja
vaikutuksia
KIELTEISIÄ
•
•
•
•
•
•
•
KUVITELLUT
KOKONAISVAIKUTUKSET
KUVITELLUT MATKAILUN VAIKUTUKSET,
ASUKKAAN NÄKÖKULMASTA:
Vastustetaan aktiivisesti
toimenpiteitä, joiden arvioidaan
tuottavan ei-toivotuiksi
koettuja vaikutuksia
Alistutaan ei-toivotuiksi koettuja
vaikutuksia tuottaviin
toimenpiteisiin
PAIKAN IDENTITEETTI,
PAIKAN SOSIAALINEN KESTÄVYYS
SUHTAUTUMINEN MATKAILUKOHTEEN
KEHITYSMAHDOLLISUUKSIIN
SUHTAUTUMINEN MATKAILIJOIHIN
Kuva 2.2: Paikallisväestön reagointitapojen nelikenttäanalyysi. Paikkaan sitoutuneiden ryhmien, kuten vakituisten asukkaiden, suhtautuminen
matkailun tuomiin muutostekijöihin. Asukas arvioi kuviteltujen vaikutusten kokonaisvaikutuksia. Tämä arviointi ohjaa osaltaan asukkaan
asennoitumista maankäyttöön, kuten kaavoitukseen. Asukkaan aktiivisuuden ja passiivisuuden suhdetta säätelevät oma luontainen tapa toimia
(persoonallisuustekijät) ja uskomus oman toiminnan vaikutusmahdollisuuksiin: esimerkiksi turhautuminen ja epäusko vaikutusmahdollisuuksiin
synnyttää sekä aggressiivisuutta että passiivista asennoitumista.
KÄYTTÄJÄRYHMIEN TOIVEET JA TAVOITTEET
– VAIKUTTAMISEN MAHDOLLISUUDET JA
HALUKKUUS PUNTARISSA
Edellä esitetty lyhyt katsaus eri käyttäjäryhmiin
kertoo matkailualueen käytön moninaisuudesta.
Satunnaiset matkailijat tavoittelevat elämyksiä,
vakiintuneet matkaajat vastaavuutta vuosien
saatossa muodostuneisiin odotuksiin Lapin rauhasta
ja luonnon voimaannuttavasta vaikutuksesta.
Sesonkityöntekijät tavoittelevat kokemuksia ja
toimeentuloa, mutta saattavat päätyä suurempiinkin
elämänmuutoksiin. Myös kakkosasukkaat saattavat
asettautua lomakohteeseen pysyvästi. Paikalliset
asukkaat puolestaan joutuvat arvioimaan omia
tarpeitaan asukkaina ja lomakohteesta elantonsa
ansaitsevina.
Paikallisväestön suhdetta matkailuun on mahdollista
tarkastella niin sanottujen asennoitumisteorioiden
kautta, joista monet korostavat paikkasuhteen
intensiivisyyden merkitystä suhteessa asukkaan
mielipiteisiin
ja
asenteisiin
(kuva
2.2.)7.
Vastaavat
seurausodotukset
ja
-uskomukset
ovat nousseet esiin myös MATKA-hankkeen
toimija- ja matkailijahaastatteluissa. Keskeistä
vaikutustarkastelussa on huomata se, miten
kuvitelmat ja käsitykset muokkavat eri ryhmien
asenteita. Alueen toimijat, etenkin asukkaat, eivät
rakenna käsitystään alueen kehityksestä todellisen
toiminnan ja sille asetettujen tavoitteiden pohjalle,
vaan sille, minkä uskotaan olevan suunnitteilla ja
tapahtuvan. Uskomukset muodostuvat käsityksistä,
asenteista ja kuvitelmista, perustuen huhupuheisiin, käsityksiin eri toimijatyhmien valtaasemasta, omista vaikutusmahdollisuuksista ja
niin edelleen. Käsitykset voivat siten olla hyvinkin
kaukana viranomaisten ymmärryksestä tulevaisuuden kehityskulusta ja tavoitteiden saavuttamisen
mahdollisuuksista.
7 Lindberg ja Johnson (1997) ovat tunnistaneet
asennoitumistarkasteluissa keskeisiä seurausvaikutuksia,
joita MATKA-hankkeen tarkastelussa on edelleen
täydennetty ja yhdistetty Butlerin (1975, sit. Järviluoma
1993) esittämään reagointitarkasteluun.
© Tiina Merikoski
27
Paikallisväestön reagointitapojen nelikenttäanalyysi
korostaa
vaikuttamisen
aktiivisuuden
tasoja
suhteessa koettuihin vaikutuksiin. Usko omiin
vaikutusmahdollisuuksiin tulee esiin yleensäkin
maankäytön suunnittelun yhteydessä. Ylläksen
pilottialueen tarkastelussa havaittiin paikallisten
mielipiteiden ja suunnitelmien vaikutusten arviointi
intressiriippuvaiseksi. Sekä eri toimijaryhmien
välillä että eri yksilöiden kesken oli selkeitä eroja
suhteessa
kuviteltuihin
kokonaisvaikutuksiin.
Tämä vaikutti sekä käsityksiin matkailukohteen
kehitysmahdollisuuksista
ja
kehitystoimien
kestävyyden
ulottuvuuksista
että
yhteistyön
mahdollisuuksiin.
Matkailualueiden
sidosryhmien
suhtautumista
matkailuun voidaankin tarkastella sen kautta,
millainen
asema
toimijalla
on
asukkaana
(Vanhamäki
2003).
ja
ammatillisessa
mielessä
Matkailuyrittäjät
ja
epäsuorasti
matkailusta
toimeentulonsa
saavat
yrittäjät
suhtautuvat
matkailuun myönteisesti, toiminnan taloudellisiin
vaikuttimiin nojaten. Tämän lisäksi yrittäjät usein
myös pyrkivät aktiivisesti edistämään matkailun
kehittämistä – kasvavat matkailijamäärät koetaan
omaa toimintaa suoraan tai välillisesti hyödyttäväksi.
Myös
matkailupalvelujen
suoraan
työllistämät henkilöt suhtautuvat matkailuun
pääsääntöisen myönteisesti. Tällöin positiivinen
asenne ei liity vieraanvaraisuuteen tai vastuunkantoon alueen toiminnasta, vaan ensisijaiset
intressit liittyvät omaan työllistymiseen. Poliitikot
ja viranhaltijat kannattavat lähes poikkeuksetta
matkailun kehittämistä vedoten alueen elinkeinotoimintaan ja työllisyyteen – sosiaaliset tulokulmat jäävät usein paitsioon.
Matkailuun kriittisesti suhtautuvia löytyy niistä
ammattiryhmistä, jotka ovat suorassa kontaktissa
matkailijoihin, mutta joille matkailu tuo vain osan
toimeentulosta. Tämä ryhmä tiedostaa matkailun
positiivisten vaikutusten ohella negatiiviset vaikutukset, erityisesti sosiaalisten ja ympäristöön
liittyvien merkitysten kohdalla.
Kaikki matkailualueen kehityksestä kiinnostuneet
eivät asu tai työskentele alueella. Matkailun
kehityskulkuun kielteisesti suhtautuvia löytyy
erityisesti ryhmistä, jotka kokevat matkailun
uhkaavan omia asenteita ja arvoja. Esimerkiksi
voidaan nostaa luonnonsuojelijat, jotka kokevat, että
heille tärkeä elementti, luonto, alistuu kohtuuttomasti
matkailutoiminnan aiheuttamalle haitalle. Tästä
syystä vastustetaan ajoittain voimakkaastikin
matkailuhankkeita. (Krippendorf 1987, sit. Sippola 2007)
Matkailijahaastattelut toivat esiin myös muiden
ryhmien linkittymisen matkailualueen kehitykseen.
Kakkosasukkaat
integroituvat
matkailualueen
yhteisöön erilaisin tavoin. Ylläksen ystävät ry on
esimerkki ensisijaisesti muualla asuvista, mutta
aktiivisesti matkailukohteen kehitystä seuraavista
ja siihen kantaa ottavista asukkaista. Oman vapaaajan asunnon omistaminen kohdealueella on tekijä,
28
joka todennäköisimmin saa yksilön kiinnostumaan
aktiivisesta vaikuttamisesta.
vaikuttamisen mahdollisuudesta ole edes kyetty
unelmoimaan!
Kakkosasukkaat on mahdollista nähdä tärkeänä
voimavarana
matkailualueen
kehittämisessä:
ajoittainen etäisyys kohteeseen (kakkosasukkaiden
asuessa ykkösasunnoissaan) mahdollistaa muutosten havainnoinnin paikallisia nopeammin.
Kakkosasukkaat ovat myös vapaita historiallisista
siteistä, jotka saattavat näkyä paikalliskonflikteina
esimerkiksi eri sukujen tai intressiryhmien välillä.
Kakkosasukkaat ovat usein ennen matkailukohteeseen
asettautumistaan keränneet kokemuksia muista
matkakohteista ja matkailutavoista, joten heillä on
myös kokemuksellista vertailupohjaa.
Koska matkailijoilla ei ole juurikaan vaikuttamismahdollisuuksia matkailualueen kehittymiseen, matkailijoiden kestävyyden käsityksiä ja
valmiuksia luodannut matkailijakysely
koettiin
erityisen arvokkaana ja tervetulleena:
VAIKUTTAVAT ASUKKAAT – VAIKUTETTAVAT
MATKAILIJAT?
Paikallisiin
asukkaisiin,
kakkosasukkaisiin
ja
muihin
edellä
kuvattuihin
toimijoihin
verrattaessa matkailijoilla on varsin rajallinen
mahdollisuus vaikuttaa matkailukylien kehitykseen.
Matkailupalveluista
ja
yhdyskuntarakenteesta on mahdollista antaa palautetta, ehkä
kehitysehdotuksiakin, mutta varsinaiseen kohteen
kehittymiseen matkailijoilla ei vaikutuskeinoja
ole. Toisaalta, kanavien puuttuessa ei tällaisesta
© Visit Finland @ Flickr.com
Millä keinoin
Lapin toimijat
ylläpitävät
Lapin ainutlaatuisen
lumon?
”Hyvä, että näitä asioita tutkitaan,
toivottavasti se myös vaikuttaa
päätöksentekoon, ettei ainoastaan
taloudellisin perustein tehdä päätöksiä.”
”Hienoa kun tämän kaltaisia tutkimuksia
tehdään. Toivottavasti vaikuttavat tehtäviin
ratkaisuihin.”
”Hyvä että voin vaikuttaa Lapin matkailuun
vielä matkan jälkeenkin.”
”Hyödyllinen kysely, toivon todella että sen
tuloksia sovelletaan käytäntöön.”
Seuraavissa
kappaleissa
tarkastellaan
Lapin
matkailun kehittymistä matkailijakyselyn valottamien matkailijatoiveiden kautta. Lisäksi pohditaan,
miten nämä tunnistetut toiveet olisi mahdollista
jalkauttaa suunnittelukäytäntöihin.
29
ASUKKAAT
KAKKOSASUKKAAT
• Poliittinen vaikuttaminen;
esim. kunnallisvaalien kautta, “lobbaus”
• Asukas- ja kyläyhdistykset
• Muut yhdistykset ja liitot
• Asukasyhdistykset; omat yhdistykset
• Muut yhdistykset ja liitot
SESONKITYÖNTEKIJÄT
MATKAILIJAT
• Työnantaja
• Asukasyhdistykset
Kohdevalinta
“Äänestetään jaloilla”
eli matkailijoilla ei
mahdollisuutta
vaikuttaa
ennakkoon
Kuva 2.3: Eri käyttäjäryhmät ja vaikuttamisen mahdollisuudet. Matkailijat ovat ainoa ryhmä, joka pystyy vaikuttamaan
matkailualueen kehittymiseen vain jälkikäteen, joko suosimalla tai hylkäämällä kohteen omissa lomavalinnoissaan.
MATKAILIJOIDEN TOIVEET JA KÄSITYKSET –
MATKAILIJAKYSELYN KERTOMAA
Lapin matkailijakyselyllä 2009-2010 selvitettiin
matkailijoiden loma-asumiseen ja asuinympäristöön
liittyviä odotuksia ja valmiuksia. Kyselyssä
perehdyttiin
muun
muassa
loma-asumisen
mieltymyksiin,
halukkuuteen
ja
valmiuteen
toteuttaa kestävyyteen liittyviä käytäntöjä sekä
energiatuotantoon liittyviin preferensseihin. Aineistoa
kerättiin kolmena eri ajankohtana: syksyllä 2009,
vuodenvaihteessa ja kevättalvella 2010. MATKAhankkeeseen liittynyt, yli 2200 vastausta kerryttänyt kysely toteutettiin Metsäntutkimuslaitoksen
(Metla) ja Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitoksen
yhteistyönä, sekä lomake- että verkkokyselynä.
Kyselyn rinnalla myös haastateltiin matkailijoita ja
kausityöntekijöitä.
Tässä alaluvussa matkailijakyselyn tuloksia peilataan
matkailukeskusten nykytilanteeseen. Ensin pohditaan matkailumajoituksen kehittymistä, jonka
jälkeen tarkastellaan matkailijoiden ilmaisemia lomaasumisen mieltymyksiä. Näiden loma-asumisessa
koettujen hyvien tai huonojen tekijöiden avulla
analysoidaan suunnittelun ja kohderyhmäajattelun
mahdollisuuksia. Tulosten avulla pohditaan myös
rakentamisen tiiviyden ja väljyyden kokemusta
sekä tarkastellaan suhtautumista erilaisiin energian
tuotantomuotoihin.
MAJOITTUMISEN MUODOT JA TOIVEET
Matkailussa yksi keskeisistä, matkaa valmistelevista
toimista on matkakohteen valinnan ohella matkaasumuksen valinta ja varaaminen. Lapissa
matka-asumisen tarjonta on monipuolista, joskin
tiettyä
kahtiajakautumista
on
havaittavissa.
Matkailijakyselyyn
vastanneista
matkailijoista
valtaosa oli majoittautunut isoihin hotelleihin
(yli 120 vuodepaikkaa) tai erillismökkeihin.
Tulos
kuvaa
hyvin
käsitystä
matkailun
polarisoitumisesta. Toisaalta lomaillaan lyhyesti
ja mahdollisimman vaivattomasti, majoitutaan
hotelliin pidennetyksi viikonlopuksi tai työseurueen
kanssa, ja kulutetaan aktiivisesti tarjolla olevia
palveluita. Tai valitaan luontopainotteisempaa
asumista erillis- tai paritalomökkeihin majoittumalla,
30
jolloin esimerkiksi palveluiden käyttö saattaa jäädä
vähemmälle, mutta kiireettömyyden kokemus
korostua.
”Haluan lomalla olla omassa rauhassa ja
istuskella takkatulen ääressä. Hotellit ovat
liian “steriilejä” esim. hiihtoloman viettoon.
Mökissä pääsee esim. saunaan vapaasti eikä ole
aikatauluihin sidottu.”
Osittain tulos kuvaa myös nykyisiä majoitusvaihtoehtoja, joista matkailijat valitsevat itselleen
sopivimman ja saatavilla olevan vaihtoehdon.
Pienimuotoinen
hotellimajoitus
olisi
kyselyn
mukaan useammalle sopivampi vaihtoehto kuin
majoittuminen isossa hotellissa, mutta pieniä
hotelleita on vain vähän tarjolla. Kesä- ja syyskaudella luonnonläheisyyttä arvostetaan korkealle ja
sen kokeminen on tärkeää majoituksen yhteydessä.
Matkailijat arvostavat avovastausten perusteella
erityisesti asumisvaihtoehtojen moninaisuutta:
”Joskus on hyvä päästä pienimuotoseen
paikkaan jossa on täsihoito ja yhteiset
sosiaaliset tilat jossa tutustuminen onnistuu
paremmin kuin “kylmissä hotelleissa”
”Ulkomailta apinoidun “Extreme -matkailun”
tai ulkomaisten mallien mukaan toteutetun
hotellilomailun sijaan toivoisin jokaiselle
turistille mahdollisuutta tutustua alueen omaan
kulttuuriin ja perinteisiin erätaitoihin.”
Suunnittelussa tärkeää on tiedostaa matkailun monet
motiivit sekä esimerkiksi vuodenaikojen merkitys.
Talvella, jolloin riski säätilojen voimakkaaseenkin
vaihteluun on olemassa, tarkastellaan majoituspalveluiden eri ajanviettotapojen mahdollisuutta.
Persoonattomiksi
luonnehdittujen
suurempien
hotellien olisi sopeuduttava ympäristöönsä nykyistä
paremmin. Paikan henkeä korostava arkkitehtuuri
ja vuodenaikoja korostavat palvelut ovat keinoja
houkutella asukkaita – sekä luoda elämyksellisyyttä
loma-asumiseen. Matkailijat – samoin kuin asukkaat – peräänkuuluttavat hyvälaatuisia palveluita.
Hyvinvointi- ja kylpyläpalvelut ovat esimerkkejä
kansainvälisestikin kysytyistä palveluista, joiden
kysyntä on vuodenajoista riippumatonta. Toisaalta
näiden palvelujen tulisi erottua suomalaisuudella
tai lappilaisuudellaan kilpailijoiden tarjonnasta,
koska samanlaisia tuotteita on tarjolla monissa
matkakohteissa.
Kuva 2.4: Majoitusmuotojen sopivuus asteikolla: 1 = ei lainkaan…, 5 = erittäin hyvin.
Kyselyyn vastanneet matkailijat käyttivät loma-asumisessaan eniten isoja hotelleja ja erillismökkejä. Keski- ja itäeurooppalaiset matkailijat
suosivat majoittumista erilliseen mökkiin. Heistä suurin osa oli omatoimisella lomamatkalla. Etelä- ja Länsi-Euroopasta tulleet majoittuivat
hotelleihin: Atlanttisesta Euroopasta tulleet isompiin ja eteläeurooppalaiset sekä isoihin että pieniin hotelleihin. Valtaosa näistä matkailijoista
oli pakettimatkalaisia. Suomalaisilla oli omistuksessaan myös omia mökkejä, joihin he majoittuivat tai jotka he olivat antaneet sukulaisten
tai ystävien käyttöön. Kysyttäessä eri majoitusmuotojen sopivuutta, suosituinta oli majoittuminen omaan tai vuokrattuun mökkiin. Sen
jälkeen lähes yhtä arvostettuja olivat rivi- ja paritalot, pienet hotellit ja huoneistohotellit. Ison hotellin koettiin soveltuvan majoittumiseen
toiseksi huonoiten. Vähiten vastaajia kiinnosti yöpyminen retkeilymajassa. Loma-asumisessa valtaosa arvostaakin lomailun sujuvuutta –
matkaseurueen koostumus osaltaan ohjaa varustelutason vaatimuksia.
2.1
LOMAKEKYSELY
Matkailijakyselyssa tiedusteltiin vastaajien taustatietoja ja meneillään olevaa matkaa kuvaavia tietoja
(kulkuväline, matkaseura jne.). Matkailijoita pyydettiin arvioimaan eri majoitusmuotojen sopivuutta,
majoituspaikkaan liittyvien tekijöiden (varustetaso,
hinta ym.) tärkeyttä ja toteutumista sekä kiinnostusta
hankkia Lapista lomamökki, -osake tai tontti. Lisäksi
kysyttiin tärkeimpiä harrasteita Lapin matkalla ja
suhtautumista kestävän matkailun periaatteisiin
sekä niiden toteuttamiseen omassa matkailussa.
Matkailukeskusten
rakennettuun
ympäristöön
liittyviä havainnekuvien avulla matkailijoita pyydettiin
arvioimaan
erilaisten
energiantuotantotapojen
sopivuutta matkailumaisemaan, majoituspaikan
ikkunanäkymien ja matkailukeskuksen rakentamistapojen miellyttävyyttä sekä vapaa-ajan asunnon
pihan viherrakentamistapojen hyvyyttä.
Kysely toteutettiin jakamalla matkailijoille paikan
päällä lomakkeita, jotka vastaajat täyttivät ja
palauttivat lomakkeen antaneelle henkilölle. Kyselyjä
jaettiin esimerkiksi hotellien auloissa, aamupalan
yhteydessä ravintolasaleissa, Ylläksen maisematien
levähdysalueella, Levillä näköalaravintola Tuikun
terassilla, Kittilän lentokentällä ja ylipäänsä
sellaisissa paikoissa ja tilanteissa, joissa kyselyn
täyttäminen onnistui luontevimmin. Kuva-arviointien
havainnekuvat annettiin vastaajille nähtäväksi
erillisessä kansiossa. Kyselyyn vastaamiseen
kului aikaa vastaajasta riippuen 15 – 45 minuuttia.
Kiitoksena osallistumisesta vastaajat saivat lappilaishenkisen avaimenperävaskoolin. Matkailijakyselyn tuloksia esitellään mm. Metlan työraportissa
”Kaupunkilomalla vai tunturiluonnossa. Kotimaisten
matkailijoiden näkemyksiä ja toiveita lappilaisesta
matkailukeskusympäristöstä” -julkaisussa. © Jouni Puoskari
© Jouni Puoskari
(Tyrväinen ym 2011)
2.2
VERKKOKYSELY
Matkailijakyselyn toteuttaminen sekä lomakeettä verkkoversiona mahdollisti ainutlaatuisen
lähtökohdan tutkimuksen laatimiselle. Tietämys
nettikyselyn visualisoinnin mahdollisuuksista vaikutti merkittävästi koko kyselyn rakentumiseen:
kuvamanipulaatioilla visualisoitiin sekä lomake- että
verkkokyselyn vastausvaihtoehtoja. Tästä vastaajat
antoivat merkittävän paljon myönteistä palautetta.
Muutoin raskaaksi koetut kyselyt voivat saada
tarvittavaa kevennystä kuvamateriaalin käytöstä.
”Kuvat antoivat kivasti perspektiiviä, tuli ihan
mietittyä mikä olisi luontoa kenties vähiten
rasittava”,
”Erittäin hyvä ja valaiseva kysely. Kuvaesimerkit
olivat todella hyviä ja sai itsensäkin ajattelemaan
monia asioita uudella tavalla”,
”Oli miellyttävä tehdä tätä testiä, koska siinä
oli esimerkein laitettu kuvia, minkälaiselta se
näyttäisi. Ja testi oli tarpeeksi pitkä, eikä lyhyt =)”
Verkossa toteutettu matkailijakysely keräsi syyskuusta
2009 toukokuuhun 2010 yhteensä 730 vastausta,
joista valtaosa (93 %) oli kotimaisia. Verkkokyselyn
vastaajat kerättiin Ylläksen ja Levin majoitus- ja
palvelupisteisiin
jaettujen
palautelomakkeiden
avulla. Nettikyselystä kiinnostunut täytti lomakkeeseen
sähköpostiosoitteensa,
ja
samalla
hän sai mahdollisuuden osallistua Lapland
Hotelsin
tarjoaman
majoituksen
arvontaan.
Lomakkeen palauttaneille lähetettiin ilmoitettuun
sähköpostiosoitteeseen lyhyt kuvaus kyselystä
sekä siihen johdattava linkki. Kuponkeja palautui yli
1200. Suomenkielinen kyselylomake on luettavissa
osoitteessa http://www.studiomind.net/matka/
Ikäjakaumatarkastelun perusteella verkkokysely
saavuttaa
keskimäärin
hieman
nuorempia
vastaajia suhteessa lomakekyselyyn. Ikäjakaumiin
vaikuttaa osaltaan se, että verkkokysely saavutti
näkyvyyttä
sähköpostiosoitteita
keränneiden
arvontalaatikoiden ansiosta vasta loppuvuodesta
2009, eikä verkkokyselyllä näin ehditty tavoittaa
ruskamatkaajia.
Yksi merkittävimmistä ongelmista oli lomakkeisiin
kirjoitettujen sähköpostiosoitteiden vaikealukuisuus:
n. 15 % lähetetyistä sähköposteista palautui
takaisin, valtaosa kirjoitusasun tulkintavirheiden
vuoksi. Osalla vastaanottajista sähköpostiohjelmien
automaattiset roskapostien torjuntaohjelmat estivät
sähköpostien perillemenon.
2.3
SOM-TARKASTELU
Matkailijakysely
toteutettiin
lomakekyselyn
ohella myös verkkoversiona. Kahden kanavan
toteutukseen päädyttiin osin siksi, että haluttiin
testata matkailijoiden tavoittamista nettikyselyn
kautta sekä rakentaa tulevaisuutta varten
osaamista verkkokyselyn laatimiseksi. Samalla
haluttiin
hyödyntää
verkkokyselyyn
liittyvää
analysointimahdollisuutta, niin sanottua kansalaiskarttaa.
ryhmät ovat vaaleiden sävyjen erottamia tummia
saarekkeita. Valkoinen alue kuvaa tyhjää solua,
jossa ei esiinny yhtäkään vastausta. Visualisointi
mahdollistaa datan kuvaamisen helppotajuisesti,
pieniulotteisessa muodossa kaksiulotteisena kuvana,
jossa vastausjoukkojen samankaltaisuudet on
mahdollista hahmottaa. Visuaalinen kartta-analyysi
mahdollistaa ryhmien, riippuvaisuuksien ja muiden
datan ominaisuuksien hahmottamisen suuresta
datamäärästä myös silloin, kun tunnistaminen ei
muilla keinoin onnistu. (Peltonen 2002, s. 24-25)
Kansalaiskartta-analyysimenetelmä perustuu itseorganisoituvaan karttaan (self-organizing map, SOM).
Neuroverkkoihin perustuva SOM on suomalaisen
akateemikko Teuvo Kohosen kehittämä dataanalyysimenetelmä, joka mahdollistaa laaja-alaisen
tiedon visuaalisen käsittelyn. Uudenlaista tiedon
analysointitapaa motivoi se, että kyselytutkimuksissa
dataa on saatavilla usein paljon ja laajalti, mutta
tiedon analysoinnissa ongelmaksi osoittautuu usein
datan seulonta. Kun tietoa on paljon, ongelmaksi
saattaa muodostua se, millä tavoin saadaan
tunnistettua kaikkein kiinnostavimmat ominaisuudet,
jotka mahdollistaisivat hyödyllisten päätelmien
tekemisen? (Peltonen 2002)
Tietoyksiköiden varianssi eli hajonta vaikuttaa
siihen, miten tieto järjestyy SOM-kartalla. Mitä
voimakkaampi esiintymä, sitä voimallisemmin se
vaikuttaa muiden tietoyksiköiden järjestymiseen.
Vääristymien
välttämiseksi
tietokomponentit
onkin
skaalattava.
Skaalaaminen
harkitaan
tapauskohtaisesti sen mukaan, millaista data
on ja mitä kartalla halutaan kuvata. (Raike 2010)
Skaalaaminen on mahdollista toteuttaa analyysin
edetessä
siten,
että
mielenkiintoisimmat
vastauspatteristot skaalataan erityisesti niitä
koskevien keskeisten vastauskomponenttien osalta.
Menetelmänä
itseorganisoituva
kartta
ei
kuitenkaan
ole
eksakti.
Parhaiten
SOMtarkasteluun soveltuvatkin erilaiset luokitteluja vaikutussuhdetarkastelut, jotka eivät vaadi
täydellistä tarkkuutta. SOM-karttaan kyselydata
tuodaan tiettyjen matemaattisten vektoriyhtälöiden
avulla siten, että kartassa vektoreiden väliset
etäisyydet synnyttävät ryhmittymiä eli klustereita.
Sävykartassa vaaleat sävyt kuvaavat yksiköiden
pitkiä ja tummat sävyt lyhyitä välejä eli mallivektorien
Aineiston laaja-alainen käsittely mahdollistuu
tilastollisen ja visuaalisen analyysin yhdistelmän
kautta.
Itseorganisoituvan kartan käyttö on
mielekkäintä, kun se yhdistetään perinteisiin
tilastollisiin tulkintamenetelmiin. MATKA-hankkeessa
tilastollisen analyysin rinnalla aineistoa tarkasteltiin
visuaalisella SOM-menetelmällä. Menetelmä tuki
faktorianalyysien esiintuomia yhteneväisyyksiä,
mutta samalla menetelmä mahdollisti pienempien
yhdenmukaisten vastaajaryhmien tunnistamisen.
SOM-karttatarkastelussa kaikki
vastaukset näkyvät pisteinä kartalla.
Värin tummuusaste kertoo mielipiteen
voimakkuudesata. Mitä tummempi väri, sitä
enemmän ollaan samaa mieltä väittämän
kanssa. Vastaavasti, vaalea väri kertoo
vastakkaisesta mielipiteestä. Mustaharmaasävykartassa nähdään kotimaisten
matkailijoiden suhtautuminen tuulivoimaan
yleensä. Sinisävyisessä kartassa tarkastelu
kuvaa asenteita, joita matkailijoilla on
tuulivoiman sopivuuteen lomakohteen
maisemassa. Kansalaiskarttatarkastelussa
voidaan valita yhteensä viisi muuttujaa
esitettäväksi päällekäin, joten asenteita
voidaan peilata suhteessa vastaajien
taustatietoihin tai suhtautumisessa
esimerkiksi rakentamisen tiiviyteen.
34
Majoitusmuotojen tarkastelussa tärkeää on tunnistaa
se, että erikokoiset matkaseurueet omaavat eri
tarpeita. Useamman päivän viipymä asettaa
vaateita huoneistolle ja sen säilytystiloille sekä
palvelutarjonnalle:
”Apartments or aparthotels like those being
built by YIT are of no interest to international
visitors, We want 4 star hotels with health
facilities and pool or log cabins,” (YIT chaletstyyppiset huoneistohotellit eivät ole sitä, mitä
kansainväliset matkaajat etsivät. Haluamme
neljän tähden hotelleja hyvinvointipalveluin)
”Täysihoito parasta lyhyellä lomalla, mutta
myös aamiainen ja päivällinen riittää.
Mökkilomalla ulkoilumahdollisuudet
ratkaisevat, myös iltaohjelmilla olisi joskus
kysyntää. Rentoutumismahdollisuus parasta,
oli kyseessä hotelli tai mökkimajoitus,”
Omaa mökkiä arvostivat eniten itäturistit. Vähiten
mökki- ja rivitalomajoitusta arvostivat Brittein
saarilta tulleet matkailijat. He arvostivat sen sijaan
hotellimajoitusta. Valtaosa näistä asiakkaista tuli
suurista kaupungeista, joille ympäristönmuutos Lapin
lomalla on suuri. Britit liikkuvat eurooppalaisittain
selvästi vähemmän luonnossa kuin esimerkiksi
keskieurooppalaiset, joten heidän odotuksesta
matkakohteesta ovat myös selvästi erilaiset. Lisäksi
valtaosa heistä on pakettimatkalaisia, jolloin
majoitusjärjestelyt on hoidettu matkajärjestäjien
”Retkeilemme Lapissa
eri vuodenaikoina
eri pituisia reissuja.
Majoituspaikka
ratkeaa vuodenajan ja
paikkauskollisuuden
mukaan.”
kautta. Osa eteläeurooppalaisista matkailijoista oli
muita valmiimpia yöpymään myös retkeilymajassa.
Tämä
tulos
ohjaakin
pohtimaan,
olisiko
retkeilymajoilla oma kohderyhmänsä nimenomaisesti eteläeurooppalaisissa turisteissa, ja miten
tämä mahdollisuus olisi hyödynnettävissä vuoden eri
aikoina?
Majoitukseen liittyvistä tekijöistä tärkeimmäksi
asiaksi mainittiin välitön yhteys luontoon ja toiseksi
tärkeimmäksi kohdealueen rauhallisuus. Vastaajista
on mahdollista tunnistaa pienehkö klusteri, jossa
arvostetaan palveluiden läheisyyttä ennemmin kuin
mahdollisuutta saada luonto omalle ovelle. Tällainen
asenneprofiili soveltuu erityisesti ”keskustamaiseen”
loma-asumiseen, jossa loma-asunnossa ehkä
oleillaan vähemmän aikaa. Toisin sanoen, tiiviin
asumisen kannattajat pitävät loma-asuntoaan
tukikohtana, josta lähdetään muualle hankkimaan
luontokokemuksia. Itse asunnon ja asumisen ei näitä
kokemuksia tarvitse tarjota.
Jos Lapin matkailulta haetaan luonnonläheisyyttä
ja rauhaa, ja jos myös asumiselta odotetaan sitä,
suositaan erillismökkejä. Hotellien ja huoneistohotellien ympäristöjä ei koeta luonnonläheisiksi
– ennemmin ne nähdään pysäköintialueiksi.
Teemahaastatteluissa nousi esiin myös äänimaailma.
Vain erillismökki koetaan takeeksi saavuttaa oma
rauha ja yksityisyys myös äänimaailman osalta. Jos
asumismuotoon kuuluu naapureita, koetaan riskinä
sekä sosiaalinen käyttäytyminen että rakennusten
ääneneristys. Jos matkailija etsii lomaltaan rauhaa
ja rauhoittumista, haluaa hän kokea tätä myös lomaasumisessaan. Loma-asuntojen suunnittelussa ja
asuntojen sijoittelussa erityistä huomiota olisikin
kiinnitettävä sekä rauhoittavien näkymien että
rauhoitetun äänimaailman aikaansaamiseen – myös
tiiviimmässä rakentamistavassa.
Majoituspaikkoihin liitettiin selvästi enemmän
myönteisiä
kuin
kielteisiä
kommentteja.
Matkailijat olivatkin kokonaisuudessaan verraten
tyytyväisiä majoitukseen ja saamaansa palveluun.
Toiminnassa on kuitenkin parannettavaa etenkin
ympäristöystävällisyyden ja aidon paikallisuuden
tuotteistamisessa sekä majoituspalveluiden tarjonnassa. Kestävän matkailukeskuksen tavoitteessa
paikallisuuden integroiminen koko toimintaan,
suunnittelusta ja rakentamisesta aina palveluiden
35
tuotantoon, nousee keskeiselle sijalle. Matkailijoiden
asenteiden ja odotusten muuttuessa paikallisuudesta
muodostuu yksi keskeinen odotusarvo. Paikallisuus
ei ole kuitenkaan päälleliimattava ominaisuus,
vaan paikallisuus edellyttää identiteetin huomioon
ottamista maankäytön suunnittelusta erilaisten
palvelustrategioiden rakentamiseen.
Matkailijat kuvasivat erityisesti erillis- ja paritalomökkien olevan ”yllätyksellisiä”. Monesti vuokrausilmoitusten kuvat eivät kerro todellista sijoittumista
suhteessa muihin loma-asuntoihin. Jos matkailija
tavoittelee lomallaan luonnonnäkymiä, mutta saakin
vastaansa naapurimökin ikkunan, eivät odotukset
kohtaa, vaan syntyy negatiivinen kokemus. Tämä
kertoo osaltaan siitä, ettei luonnonläheisyyden
merkitystä Lapin lomarakentamisessa olla vielä
täysin ymmärretty.
Se, että kotimaiset matkailijat antoivat kansainvälisiä
matkailijoita enemmän negatiivista palautetta
(erityisen huonoksi koetut ominaisuudet), johtunee
osittain siitä, että kotimaiset matkaajat olivat
keskimääräistä kokeneempia Lapin kävijöitä, jolloin
myös odotustaso oli ulkomaisia matkaajia tiukempi.
Palvelu- ja varustelutaso sai toiseksi eniten kehuja ja
neljänneksi vähiten moitteita. Matkailijat moittivat
erityisesti palvelun ja hintatason suhdetta: ”Hintataso
alkaa olla kohtuuton hiihtokeskuksissa ja muutenkin
matkakustannus samaa luokkaa kuin menisi
rantalomalle... voi olla että jatkossa kohde vaihtuu
johonkin edullisempaan lomakohteeseen”. Vastaajat
myös painottivat kokonaisuuden merkitystä. Siksi
osalle matkustajista asuinmuodolla itsellään ei ole niin
paljon merkitystä kuin palvelulla: ”Hotellin koolla ei
varmaankaan ole niin väliä. Väliä on henkilökunnan
palvelualttiudella ja ammattitaidolla.”
Paikallisuus on asia, joka nousee erityisesti
kestävän matkailun määrittelyssä keskeiselle sijalle.
Matkailijakokemuksissa paikallisuuden kokemukset
eivät juuri kiitosta saaneet, moitteita hieman
enemmän. Tämä kertoo omaa kieltään siitä, että
Lapin matkailukeskukset näyttäytyvät matkailijoille
enemmän tai vähemmän toistensa kopioina.
Paikallista rakennustapaa, paikallista ruokaa ja
kulttuuria tulisikin suosia tavoitteellisemmin. Lähi- ja
luomuruoka ovat tuotteita, joiden kysyntä on kasvava.
Matkailijat tosin pelkäävät, että palveluiden ja
tuotteiden laadun parantaminen sekä paikallisuuden
huomioon ottaminen siirtyvät nouseviin hintoihin.
Tätä ei nähdä kestävänä kehityksenä.
Matkailijamielipiteissä
majoituksen
edullisuus
ja ympäristöystävällisyys saivat keskimääräistä
vähemmän sekä kiitosta että myös moitetta osakseen.
Toisaalta moni matkailija kokee lomailun olevan
Kuva 2.5: Toteutui majoituksessa erityisen hyvin (% mainitsi). Majoitukseen kytkeytyvistä eri ominaisuuksista sai eniten kehuja mutta myös
moitteita majoituskohteen rauhallisuus ja luonnonläheisyys (kuvat 2.5 ja 2.6). Tämä kertoo osaltaan siitä, että näille ominaisuuksille asetetaan
paljon odotuksia. Teemahaastatteluissa oli mahdollista tunnistaa kohdeuskollisia kotimaisia matkaajia: kun omia tarpeita vastaava loma-asunto
tai asuinalue on löydetty, siinä mieluusti pysytään. Näin matkailija tietää jo etukäteen, että loma-asuminen todennäköisesti vastaa hänen
odotuksiaan.
36
ensisijaisesti irtiottoa arjesta. Tällöin oma hyvinvointi
asettuu esimerkiksi ympäristöystävällisyyden edelle.
Nykyinen tilanne otetaan vastaan annettuna ja
siihen sopeudutaan. Toisaalta ympäristömyönteiset
asiakkaat
kokevat
kestävyyden
näkökulmien
toteutumisen olevan riittämätöntä. Tunturikeskusten
kestävän matkailun toteutusta verrataan aiempiin
kokemuksiin. Osa kestävän matkailun periaatteista
toteutuu jo rutiiniluonteisesti esimerkiksi KeskiEuroopan matkakohteissa. Matkailijoiden asennemaailma muuttuu, vaikkakin hitaasti – siksi nämä
tekijät on arvioitava kehitystyössä.
Majoituksessa huonosti
toteutuneiden ominaisuuksien osalta matkailijat arvostelivat eniten
epäkohtia, kuten saunan puutetta, sekä rauhan,
luonnonläheisyyden ja paikallisuuden toteutumatta
jäämistä omassa majoituksessa. Tekijät, jotka
saivat eniten palautetta, peräänkuuluttavatkin
paneutumista sekä suunnittelun että ylläpidon
tasoon. Kotimaisille matkailijoille oman rauhan
ja luonnon läheisyyden sekä paikallisuuden
kokemiseen liittyy selkeästi parannettavaa. On
osattava tunnistaa lomailumotiivit ja kyettävä
vastaamaan näihin. Matkailukylässä tämä edellyttää
erilaisten kyläklustereiden hyödyntämistä. Myös
eri majoitustyypeissä on osattava toisaalta arvioida
loman tavoitteiden saavuttamisen mahdollisuudet
(mm. meluttomuus, yksityisyys), toisaalta on
tunnistettava, mikä majoitusmuoto ja -sijainti sopii
minkäkin tyyppiseen lomailuun.
Keskieurooppalaiset antoivat muita useammin
hyvää palautetta kohteen rauhallisuudesta ja
luonnonläheisyydestä, mikä kertonee odotusten
ja kokemusten hyvästä vastaavuudesta. Heidän
kritiikkinsä kohdistui yhdessä eteläeurooppalaisten
kanssa
muita
useammin
matkakohteen
ympäristöystävällisyyteen.
Valtaosa
keskija
eteläeurooppalaisista oli matkalla Lapissa vähintään
viikon. Esimerkiksi sveitsiläiset matkaajat kokivat
jätelajittelun ja kierrätyksen puutteen syyksi olla
palaamatta kohteeseen. Tämä asennoituminen
kertoo asenteiden ja tottumusten vaikutuksesta
myös lomailuun – vaikka loma on irtiotto arjesta, ei
lomaillessakaan haluta irrottautua omista, syvään
juurtuneista tottumuksista ja arvoista.
Britit ja itäeurooppalaiset puolestaan kehuivat
muita useammin matkakohteensa palvelu- ja
varustelutasoa. He olivat muita vastaajia vähemmän
ympäristömyönteisiä. Heille tärkeää on vaivaton
lomailu matkakohteessa ilman erityisodotuksia
kestävyyteen liittyvien näkemyksien toteutuksesta.
Nämä matkailijat erosivat keskieurooppalaisista
asiakkaista myös alemman koulutuksensa ja
suurkaupunkitaustansa suhteen.
Kuva 2.6:Toteutui majoituksessa erityisen huonosti (% mainitsi). Suomalaiset antoivat muita ryhmiä enemmän sekä myönteistä että kielteistä
palautetta; tämä selittynee suomalaisten keskimääräistä pitkäaikaisemmalla Lapin matkailukokemuksella. Vuosien saatossa kertyneisiin
kokemuksiin on luontevaa suhteuttaa odotuksia ja pettymyksiä.
37
ULKOILUHARRASTEET LAPIN MATKALLA
Kotimaiset
matkailijat
ovat
tottuneita
harrastamaan omatoimisesti ja arvostavat hyvää
reittiverkostoa ja palvelurakenteita luontoalueilla.
Ulkomaiset asiakkaat puolestaan käyttävät paljon
luontomatkailun ohjelmapalveluita. Ero kotimaisten
ja kansainvälisten matkailijoiden harrasteissa
on merkittävä erityisesti maankäytön kannalta.
Matkailijat, kansallisuuteen katsomatta, ilmaisivat
valmiuden liikkua merkityillä reiteillä vähentäen
näin luonnon kulumista. Koska erityisesti ulkomaiset
matkailijat liikkuvat luonnossa ohjelmapalveluiden
käyttäjinä, kääntyy katse ohjelmapalveluyrittäjiin:
osaavatko yrittäjät ottaa huomioon palveluiden
ympäristövaikutukset?
Pohjois-Suomen luontoon liittyvät ohjelmapalvelut
ovat perustuneet pitkälti moottorikelkkailuun, jonka
osuus tarjonnasta on edelleen suuri. Ei-motorisoitujen
ohjelmapalvelujen tarjonta on monipuolistunut
vasta viime vuosina. Yrittäjille merkittävää on paitsi
asiakkaiden odotuksiin vastaaminen myös se, miten
kannattavia eri ohjelmapalvelutuotteet ovat.
Ylläs-tunturi, rinteet
© Tiina Merikoski
Huskysafarit koetaan erityisen ongelmalliseksi
porotalouden kannalta. Moottorikelkkailu taasen
muokkaa ympäristökokemusta monen eri aistin
kautta. Haju- ja meluhaitat, jopa turvattomuuden
tunne
nousevat
matkailijoiden
negatiivisista
kokemuksista esiin. Motorisoitu harrastaminen ei
ole yhdenmukaista Lapin luonnonrauhan ja turistien
tavoitteleman äänimaailman kanssa. Nämä huomiot
asettavatkin haasteet sekä reitistöjen suunnittelulle
että kohderyhmäajattelulle. Onko jokaisen lomakylän
tarjottava mahdollisuus moottorikelkkailuun?
Myös eri ohjelmapalveluiden tarjoajien olisi kyettävä
sitoutumaan sellaisten reitistöjen käyttöön, jotka
parhaalla mahdollisella tavalla tukevat kestävän
lomakohteen tavoitteita. Matkailutoiminnan laajentuessa erityyppisten aktiviteettien yhteensovittamisen haasteet matkailukeskusten lähiympäristössä
kasvavat. Vaaditaankin enemmän
yhteistyötä ja kirkkaampaa visiomäärittelyä.
Lähes 80 % itäeurooppalaisista vietti aikaa rinteessä
lasketellen tai lumilautaillen. Myös kotimaiset
matkailijat ja brittimatkailijat olivat suhteellisen
innokkaita laskettelemaan ja lumilautailemaan.
Laskettelu on – ja tulee olemaan – pohjoisen
lomakohteissa keskeisessä asemassa. Matkakohteen
kestävän imagon kannalta erityistä huomiota
olisi kiinnitettävä talviharrastuspaikkojen kesäasuun. Talvella lumi peittää rakentamisen
jäljet
ja
kasvillisuuden
vauriot.
Erityisesti
viherrakentamisella, eli sillä kuinka paljaat alueet
käsitellään ja rakennetaan viimeistellyiksi, on
38
merkittävä
rooli.
Ympäristön
rakentaminen
esteettisesti puhuttelevaksi vaikuttaa osaltaan
alueiden käyttöön, myös talvikausien ulkopuolella.
Brittimatkailijoiden lailla Keski- ja etenkin EteläEuroopan matkailijoita kiinnostivat eläinsafarit ja
moottorikelkkailu. Keski- ja eteläeurooppalaiset
olivat kiinnostuneimpia lumikenkäilystä ja luonnon
tarkkailusta. Maastohiihto ja kävely / lenkkeily ovat
suomalaiskansallinen tapa liikkua luonnossa myös
Lapin talvimatkailukohteissa. Teemahaastattelut
nostivat esiin opaspalveluiden merkityksen –
Levillä ja Ylläksellä lomailleista vain harva tiesi
opaspalveluiden
saatavuudesta.
Opaspalveluita
ei myöskään koettu ”hyväksyttäväksi” käyttää –
koettiin, että matkakohteessa tulee selvitä omin
neuvoin. Suomalaisten vielä suhteellisen hyvät
valmiudet liikkua luonnossa ovat tulleet esille
myös Metlan toteuttamissa valtakunnallisissa
virkistyskäyttökyselyissä.
Kaupungistumisen myötä yhä harvempi kuitenkaan
luottaa jatkossa luonnossa liikkumisen taitoihin.
Opaspalveluiden tulisikin olla näkyvämmin esillä, eri
kohderyhmien erityistarpeita paremmin huomioiden.
Opaspalveluiden käyttö mahdollistaisi matkailijoiden
innostamisen myös eri vuodenaikoina matkusteluun.
Oppaat omaavat myös avainroolin kestävyyteen
liittyvän tietouden jakamisessa.
”Pieniä, paikallisia
majoituspalveluita,
joissa vallitsisi suomalainen
ilmapiiri, suomalainen kulttuuri,
ei ole tarjolla.
Isot ja persoonattomat ketjut ja
palvelut, kuten kylpylät,
eivät vastaa asiakkaittemme
tarpeita (sitä, mitä he haluaisivat
Suomessa nähdä).”
“Monet palvelut eivät ole
saatavilla kesäaikaan,
ravintolat ovat kiinni.
Palveluinfrastruktuuri liian
keskittynyt talvikauteen etenkin
Kuopion pohjoispuolella,
vähemmän palveluita
saatavilla.”
MEKin toimeksiannosta loka-marraskuussa 2010
tutkittiin Suomen kesäkauden ulkoiluaktiviteettitarjonnan kysyntää Alankomaissa, Iso-Britanniassa,
Ranskassa, Saksassa ja Venäjällä. Tutkimuksen
kohderyhmänä olivat matkanjärjestäjät ja matkojen
myyjät, jotka tarjoavat aktiviteettilomia Suomeen
ja/tai Pohjoismaihin. Tarkastellut luontoaktiviteetit
olivat kalastus, pyöräily, vaellus, melonta sekä
eläinten tarkkailu luonnossa. (MEK 2010)
Matkanjärjestäjät toivat majoituspalveluihin liittyen
esille erityisesti paikallisuuden ja Keski-Euroopassa
tyypillisen
pienimuotoinen
majoitusmuodon
puuttumisen.
“Suomen lapsiystävällisyys, luonto ja erityisesti
kulttuuri pitäisi tuoda paremmin esiin
markkinoinnissa.”
“Opaspalveluiden saatavuus koko matkan
ajaksi.”
”Viikko-ohjelmia valmiilla majoituksella. Ei
vain hotellimajoitusta, vaan viihtyisiä pieniä
mökkejä, joissa rentoutua pyöräilypäivän
jälkeen.”
”Kiertomatkoja autolla, niin että majoitus on
pienessä, yksityisessä hotellissa.”
39
VALMIUS KESTÄVÄN MATKAILUN
TOTEUTTAMISEEN
Roskaamiselle toivottiinkin ”nollatoleranssia” Lapin
herkässä luontoympäristössä.
MATKA-hankkeen kyselyyn vastanneet matkailijat
pitivät ylipäätään kestävän matkailun periaatteita
merkittävinä. Tärkeimpinä pidettiin ympäristön
saastumisen
estämistä
ja
paikalliskulttuurin
turvaamista. Teemahaastattelut nostivat myös
roskaamisen yhdeksi matkakohteen toiminnasta
viestiväksi ulottuvuudeksi: miten matkailukeskus ja
esimerkiksi hissiyhtiöt suhtautuvat roskaamiseen.
”Vie mennessäs’, tuo tullessas’” on periaate, jota
matkailijat toivoivat noudatettavan. Matkailijoiden
tulisi ymmärtää, että jokaisella teolla, luontoon
viedyllä rasialla ja pakkauksella, on jalanjälkensä.
Ekologiseen
kestävyyden
turvaamiseen
liittyvät kasvi- ja eläinlajiston säilyttäminen,
viheralueyhteydet rakennettujen alueiden välillä ja
maaston kulumisen estäminen koettiin tärkeäksi.
Hieman näitä vähemmän merkitystä saivat
paikallisten tuotteiden ja palvelujen suosiminen,
kestävä rakentaminen ja materiaalin kierrättäminen
– nämä ulottuvuudet kuitenkin koettiin suhteessa
tärkeämmiksi niiden vastaajien joukossa, jotka olivat
kiinnostuneita hankkimaan tontin matkailualueelta.
Vähiten merkitystä kestävyyden ulottuvuuksien
vertailussa
oli
kulutuksen
minimoimisella,
Kuva 2.7: Talvikauden ulkoiluharrasteet. Prosenttiosuudet vastaajilta, jotka merkitsivät yhdestä kolmeen tärkeintä ulkoiluharrastusta
(N = 923). Talvikauden ulkoiluharrasteista suosituimpia olivat laskettelua ja lumilautailu, jota harrasti lähes 60 % vastaajista. Maisemien
katselua, murtomaahiihtoa, moottorikelkkailua ja eläinsafareita harrasti noin 40 % kyselyyn osallistuneista. Luonnontarkkailu ja kävelyä/
lenkkeilyä harrasti noin joka viides vastaaja. Lumikenkäkävelyn, kalastuksen ja ratsastuksen harrastajamäärät olivat selvästi pienempiä.
Syksyllä suomalaisten suosituimpia ulkoiluharrasteita ovat retkeily/patikointi, kävely/lenkkeily ja maisemien katselu. Luonnon tarkkailu oli
neljänneksi suosituin harraste. Ruskamatkailu on suosituinta suurten ikäluokkien keskuudessa, ja matkailijat ovat varsin kokeneita Lapin
kävijöitä. Luonto ja ulkona oleskelu on kaikkiaan matkailussa muita kausia enemmän läsnä. Syksymatkailijat vierastivat muita enemmän myös
tiivistä rakentamista.
40
pitkäkestoisten
tuotteiden
suosimisella
ja
uusiutuvalla paikallisenergialla. Tekijöinä nämä ovat
matkailijanäkökulmasta vaikeasti vaikutettavia, tai
ne koettiin etäisiksi suhteessa lomailun keskeisiin
tavoitteisiin, kuten rentoutumiseen.
Matkailijat itse olivat kaikkien valmiimpia liikkumaan merkityillä reiteillä maaston kulumisen
estämiseksi (kuva 2.8). Vastaajat olivat myös valmiita
lajittelemaan jätteensä ja suosimaan paikallisia
palveluja ja ruokia. Halukkuutta suosia paikallisuutta vähensi kuitenkin, jos esimerkiksi paikallisista
elintarvikkeista joutuisi maksamaan keskimääräistä
enemmän. Jo nyt Lapin matkailu koetaan
hinnakkaaksi. Valmiutta ympäristömyönteiseen
toimintaan siis on, jos se on luonteva osa
matkailupalveluja eikä vaadi kohtuutonta vaivaa tai
rahaa.
Matkailijat olivat suhteellisen valmiita tinkimään
sähkön ja veden käytöstä, toimittamaan lajittelemansa jätteet keräilypisteisiin sekä liikkumaan
kohteessa mahdollisimman paljon jalan tai julkisilla
kulkuvälineillä.
Jätteiden
keräys
edellyttäisi
kuitenkin keräyspisteiden helppoa saavutettavuutta.
Jalan liikkuminen koettiin sitä houkuttelevammaksi,
mitä miellyttävämmät ja kiinnostavammat kevyen
liikenteen väylät ovat tarjolla. Kävely-ympäristöön
lomakeskuksissa tulee jatkossa kiinnittää entistäkin
enemmän huomiota siten, että kävely koettaisiin
todelliseksi
vaihtoehdoksi
ympäri
vuoden.
Suunnittelussa on otettava huomioon myös riittävä
esteettömyys, eli reittejä erilaisille käyttäjille.
Tällä hetkellä omasta autosta luopumiseen ei
valmiutta juuri ole, eivatkä matkailijat ole
kovin
halukkaita
käyttämään
kevytautoja.
Kaikkein
varauksellisimmin
suhtauduttiin
kuitenkin
siihen,
että
kohteeseen
pitäisi
saapua vain joko junalla tai linja-autolla.
Tämä kertookin pohjoisen vakiintuneista matkailutavoista. Valtaosalla matkailijoista on paljon
matkatavaraa mukanaan – tällöin omalla autolla
matkaaminen koetaan vaivattomimmaksi tavaksi.
Juna-auto -yhdistelmä houkuttaisi monia, mutta
etenkin perheet kokevat vaihtoehdon liian kalliiksi.
Keskeiselle
sijalle
liikkumistavan
valinnassa
nousivatkin matkailun kokonaiskustannukset.
KESTÄVÄ ENERGIANTUOTANTO
MATKAILUALUEILLA
Uusiutuvan energian tuotanto matkailualueilla
ei ole ongelmatonta. Aurinkopaneelit talojen
katoilla tai horisonttiin häviävä biovoimalan
savupiippu eivät keskimäärin häiritse matkailijoita
merkittävästi. Sen sijaan tuulivoiman kohdalla
matkailun ja kestävän energiantuotannon intressit
eivät välttämättä ole yhtenevät. Tuulivoimalat
Kuva 2.8: Valmius osallistua kestävään matkailuun. Asteikko: 1 = ei lainkaan valmis… 5 = erittäin valmis.
Paikallistuotteiden ja -palveluiden suosimiseen olivat muita valmiimpia britit, suomalaiset ja keskieurooppalaiset. Kulutuksen minimointiin ja
jätteiden lajitteluun löytyi valmiutta eniten briteiltä, eteläeurooppalaisilta ja suomalaisilta.
Kaikkein suurimmat erot lähtöaluetarkastelussa ilmenivät kuitenkin yksityisautoilun käytössä, johon valmiutta oli vähiten suomalaisilla
ja itäeurooppalaisilla. Toisaalta, juuri suomalaiset ja itäeurooppalaiset saapuvat useimmin kohteeseen omalla autolla. Näin ollen, jos
matkailukeskus tavoittelee autottomuutta, tavoitteista ja hyödyistä on osattava viestiä kutakin kohderyhmää puhuttelevilla tavoilla.
41
Kuva 2.9: Energiatuotantotapojen sopivuus maisemaan: tuulivoima, aurinkoenergia sekä bioenergia.
Kuvat: Eija Hasu
pitäisi sijoittaa energiantuotannon kannalta sinne,
missä tuulta on parhaiten tarjolla, eli tunturien
lakialueille. Sieltä ne kuitenkin näkyvät kauaksi ja
voivat häiritä luonto- ja maisemakokemusta.
Matkailijoiden
suhtautumista
olemassa
tai
suunnitteilla oleviin tuulivoimaloihin ei ole
Suomessa toistaiseksi perusteellisemmin tutkittu.
Lapin nykyisessä maakuntakaavassa tuulipuistoille
varattuja alueita on runsaasti, yhteensä 19
kohdetta. Moniin muihin maihin verrattuna Lapin
matkailutoiminnot ovat herkkiä luonnonmaiseman
muutoksille, koska alueen matkailuaktiviteetit
pohjautuvat pitkälti luonnon vetovoimaisuuteen
ja erämaaympäristöön. Ulkomailla matkailijoiden
näkemyksiä tuulipuistoista on konsulttitöinä
kartoitettu ainakin Iso-Britanniassa ja Norjassa.
Iso-Britanniassa valtaosa matkailijoista suhtautuu
myönteisesti
tai
neutraalisti
tuulipuistoihin,
mutta Norjassa varauksellisemmin. Matkailijoista
luonnon rauhaa ja erämaisuutta lomaltaan hakevat
suhtautuvat
tuulivoimaloihin
negatiivisimmin.
Maisemavaikutukset
riippuvat
tuulimyllyjen
määrästä, tuulipuiston pinta-alasta ja sijainnista.
(Heiberg
ym.
2009)
Islannissa
toteutetussa
matkailijakyselyssä maalämpö- ja vesivoimaloiden
(geothermal / hydro power plants) rakentamisen
arvioitiin vähentävän erämaisuuden tuntua ja
vaikuttavan matkakokemuksen laatuun (Sæþórsdóttir
2010).
Energiantuotantotapojen periaatteellista sopivuutta
maisemaan arvioitiin matkailijakyselyssä energiantuotantotapaa esittävien kuvien avulla (kuva 2.9).
Kuvissa samaan perusnäkymään lisättiin visuaalisia
elementtejä seuraavasti:
1) aurinkoenergiaan aurinkopaneelit katolle ja
puuston harvennus,
2) bioenergiaan biovoimalan savupiippu ja
3) tuulivoimaan tuulivoimalat tunturin laelle.
Matkailijat arvioivat aurinko- ja bioenergian lähes
yhtä hyviksi energiantuotantotavoiksi. Tuulivoima
koettiin hieman niitä huonommin matkailualueelle
sopivaksi energiantuotantomuodoksi (kuva 2.10).
Verkkokysely
mahdollisti
kysymyskohtaiset
avoimet vastaukset, jotka kertoivat vastaajien
aurinkoenergiaan kohdistuvasta kyseenalaistavasta
asenteesta: ”energiaa ei kerry kaamoksessa”,
“hyödyntäminen naiivi ajatus pohjoisessa”. Toisaalta
etuina todettiin “ekologinen mielikuva” ja “vähäisin
maisemahaitta”. Aurinkoenergian hyödyntämistä on
tutkittu maailmalla, mutta Suomessa tarkastelu on
jäänyt vähäiseksi. Matkailijakysely kuitenkin osaltaan
kannustaa tutkimaan tuotantomuodon soveltuvuutta
sekä pysyvän asutuksen että lomakohteiden
lisäenergiamuodoksi.
42
Kuva 2.10: Uusiutuvan energian tuotantotapojen sopivuus matkailukohteelle. Tuotantotavan hyvyys asteikolla: 1 = ei lainkaan hyvä,…, 5
= erittäin hyvä. Sopivuus maisemaan asteikolla: 1 = ei lainkaan,…, 5 = erittäin hyvin. Bioenergia ja aurinkoenergia sopivat maisemallisesti
kohteeseen samanarvoisesti. Sen sijaan tunturin laelle sijoitettu tuulipuisto ei sopinut maisemaan enää kovin hyvin. Itäeurooppalaiset ja
brittituristi hyväksyivät tuulivoiman maisemassa parhaiten ja keskieurooppalaisia huonoiten.
Toisena energiantuotantomahdollisuutena kyselyssä
esiteltiin
biohaketta
käyttävä kaukolämpövoimalaitos. Vaikka tämä tuotantomuoto
nousi kotimaisten matkailijoiden arvostuksessa
toiseksi, kirvoitti tuotantotapa lukuisia vapaita
kommentteja. Kaukolämpöön kohdistuikin eniten
argumentteja, sekä puolesta että vastaan. Haittoja
pohdittiin mm. ”Korkeat piiput levittävät saasteet
laajalti”, ”Aiheuttaako meluhaittaa? Jos, niin
sijoitus etäämmälle asutuksesta”, ”Tupruttava
piippu luo mielikuvan energiantuotanto- ja
kaupunkimaisemasta”. Toisaalta etuja koettiin myös
monia, kuten ”Tuo tuloja paikallisesti (työtulot,
hakkeen hankinta)”, ”Maisemahaitta rajoittuu
pienelle alueelle”, ”energiatuotantoa olosuhteista
riippumatta” ja ”liittyy jo muutoin rakennettuun
ympäristöön”.
Kaukolämpöä pidetään näin ollen edullisena,
paikallistaloutta tukevana ja varmana energiamuotona. Maisemallisesti tuotantomuoto koettiin
ristiriitaisena: osa pitää savuttavia piippuja
hyväksyttävinä,
osa
taasen
vastustaa
niitä
voimakkaastikin. Hakkeen hankinta ja kuljetus sekä
maisemamielikuvat nousivat kommenteissa esiin:
”teollisuuslaitosmaisuus savua pahempi haitta”,
“luo teollisuusalueen tuntua, ei edistä rentoutumista
lomalla”, “logistiikka?”, ”Maisema ja metsänhoito;
puuhakkeen hankinta ei saisi näkyä matkailukohteen
luonnossa”. Lämpölaitoksen sijoittamiseen ja piipun
korkeuteen sekä maisemointiin esimerkiksi designin
avulla tuleekin kiinnittää huomiota. Kaukolämmön
tuotannon hiukkaspäästöt ja hajuhaitat mietityttävät monia – asianmukaista tiedottamista
peräänkuulutettiin.
Tuulimyllyjä ei juuri koeta sopiviksi matkailukohteeseen. Sinänsä itse energiatuotantomuoto
saa hyväksynnän, mutta myllyjen sijoittaminen
pohdituttaa:
”Periaatteessa
positiivinen
asia,
edellyttää
huolellista
sijoittamista;
jätettävä
luonnontilaa korostavia näkymiä” ja ”ok, jos ei
matkailualueella/kansallispuiston lähellä”. Myös
tuulimyllyjen toimivuutta pohdittiin, kuten ”jäätyvätkö lavat?”, entä “tuuleeko liikaa?”
Tuulimyllyt sinällään koetaan ekologisena vaihtoehtona, ja esimerkiksi Oloksen pienimuotoiset
tuulivoimalat vaikuttavat olevan myös matkailukohteessa hyväksyttyjä vaihtoehtoja. Myös laskettelurinteiden rakentamisen aste otettiin huomioon
matkailijakommenteissa: ”Sopii tunturiin, hissit yms.
rakennelmat jo “pilanneet” tunturin”.
MATKAILUYHDYSKUNNAN TIIVIYS JA
LUONNON KOKEMINEN ASUMISESSA
Matkailualueiden kehittämisessä tulee hyödyntää
matkailijoiden toiveita ja odotuksia suhteessa
luonnon ja rakennetun ympäristön muodostamaan
kokonaisuuteen.
Kaupunkiasumisessa
ulkoilu-
2.4
TUULIVOIMAN HYVÄKSYTTÄVYYDEN TARKEMPI TARKASTELU
SOM-kartta antaa mahdollisuuden tarkastella
kotimaisten matkailijoiden asenteiden ryhmittymistä.
Tuulivoiman kohdalla on mahdollista tunnistaa
matkailijoiden joukko, joka hyväksyy sekä
tuulivoiman yleisesti että matkailumaisemaan
erityisesti (kuva oikealla; punaisella ympäröity
klusteri). Vastaavasti tuulivoimaa ehdottomasti
vastustavien joukko on analyysikartan oikeassa
alakulmassa (vaaleansinisellä ympyröity klusteri).
SOM-tarkastelun periaatteiden mukaan vastaajat
järjestyvät kartalle asenteiden perusteella. Kun
kartalta tunnistetaan toisiaan lähelle sijoittuvat,
asenteiltaan yhdenmukaiset vastaajat, voidaan
tarkastella, missä muissa tekijöissä (kysymyksissä)
vastaajien asenteet ovat yhdenmukaiset, tai löytyykö
taustatekijöistä (kuten ikä, sukupuoli, koulutus,
asuinkunta ja/tai –kaupunki, Lapin kävijäuskollisuus
yms.) samankaltaisuuksia.
Matkailijakyselyn SOM-tarkastelu toi esiin sen, että
sosiodemografiset taustatekijät eivät perustelleet
asenteita tuulivoimaan, eli esimerkiksi koulutus
tai ikä eivät selittäneet ilmaistuja preferenssejä.
Myöskään lapinkävijyys ei sellaisenaan ennakoi
asennoitumista: jopa yli 50 kertaa Lapissa käyneistä
löytyi niin tuulivoiman vastustajia kuin ymmärtäjiä
(vihreät pallot). Vaikuttaakin siltä, että edellä ilmaistut
asenteet kumpuavat ennemmin persoonasta
sekä syvätason uskomuksista ja arvoista kuin
sosiodemografisista tekijöistä.
Matkailijat peräänkuuluttivat lisää tietoutta, kaikista
energiantuotantomuodoista. Tällä hetkellä mielipiteet
muodostetaan ennemmin uskomusten ja asenteiden
kuin tiedon perusteella. Myös vaihtoehtoja kaivataan:
tuulivoiman osalta vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja,
tuulimyllyjen kokoja ja muotoa pohdittiin myös,
kuten kaukolämpövoimalan osalta puuhakkeen
saatavuutta ja logistisia vaikutuksia. Suunnittelussa
eri vaihtoehtojen vaikutusten arviointi tulisikin tehdä
syväluotaavasti ja tietoa eri käyttäjäryhmille jakavasti
– näin tietoutta saadaan myös muiden hankkeiden
käyttöön.
“Oleellista mielipiteen muodostamisessa on tieto
käytettävästä polttoaineesta, esim. puuhakkeella
on huomattavasti positiivisempi kaiku kuin vaikkapa
öljyllä. Jätteenpolttokin voi olla ok, jos jätteet
kerätään lähiseudulta ja jos se on vaihtoehtona
lajittelemattoman
sekajätteen
kaatopaikalle
kuskaamiselle. Tiedottamisella on siis suuri
merkitys.”
“Aurinkopaneelit OK. Bioenergia ajatuksena
hyväksyttävä, mutta en haluaisi nähdä savuttavia
piippuja lomaillessani. Ei sovi visuaalisesti
puhtaaseen luontoon, vaikka onkin hyväksyttävämpi
kuin moni muu energialähde.
Tuulivoimala kuvan lomakohteessa ei vastaa minun
näkemystäni viihtyisästä lomapaikasta. Tuulivoima
kuitenkin hyväksyttävä energiamuoto, mutta saisi
olla aika näkymätön.
Visuaalisuuteen viittaaminen liittyy siihen, että
en ole tottunut näkemään bio- tai tuulivoimaloita
paikoissa, joissa myyntivalttina on puhdas luonto.
Suhtautumiseni tähän voi hyvinkin muuttua
lähivuosina ja riippuu paljolti siitä, mitkä ovat
vaihtoehtoiset energialähteet. Toisaalta mökeistä
tupruava savu lisää viihtyisyyttä ja kodikkuutta.”
”Tuulivoima – Koen tuulivoimalat positiivisena
asiana, mutta niiden sijainti tulisi suunnitella
tarkkaan. Näkymä, jossa tornit kehystävät koko
tunturinäkymää kauttaaltaan, tuntuu huonolta
vaihtoehdolta. Lisäksi tunturin takaiset, ikään kuin
tunturin lakea matalina hipovat siivet näyttävät
hivenen agressiivisiltakin. Voimalatornit saisivat
sijaita mielellään päänäkymäsuunnasta katsottuna
yhdessä ryhmässä siten, että ne sijoittuvat sivuun
tunturin korkeimmasta laesta. Osaa tunturista voisi
silloin ihailla myös ”luonnontilaisena”.”
44
NÄKYMÄ D
NÄKYMÄ C
NÄKYMÄ B
NÄKYMÄ A
Kuva 2.11: Majapaikan lähinäkymien miellyttävyys asteikolla: 1 = ei lainkaan,…, 5 = erittäin hyvin. Kyselyssä esitettiin pyydettiin vastaajia
arvioimaan yhteensä kahdeksan majoituskohteen ikkunanäkymää. Kuvat olivat kahdessa neljän näkymän sarjassa, joista toisessa
esiteltiin lähinäkymiä erillismajoituskohteesta (kuva 2.11) ja toisessa kaukonäkymiä hotellimajoituskohteesta (kuva 2.12). Kummassakin
sarjassa perusnäkymä pysyi samana maisemassa näkyvän puuston ja rakennusten määrän vaihdellessa. Vastaajia miellytti sekä lähi- että
kaukonäkymien osalta eniten metsäinen luonnonmaisema, jossa ei näkynyt lainkaan rakennuksia (kuva 2.11 ja 2.12). Eri kansallisuudet
arvioivat näkymät melko yhdenmukaisesti. Keskieurooppalaiset hyväksyivät kaukonäkymissä tiiviimmän maankäytön muita ryhmiä huonommin
(kuva 2.12, näkymä H ja G)
alueiden läheisyydestä sekä puisto- tai metsänäkymästä
maksetaan
asuntojen
hinnoissa.
Käytännössä myös vapaa-ajan asuntoon ja
asumiseen liittyy ympäristön laatu, jota vuokrataan
ja ostetaan. Useissa ulkomaisissa matkakohteissa
erityiset näkymät, kuten esimerkiksi merinäkymä,
on hinnoiteltu hotellihuoneen hinnassa. Näin ei
kuitenkaan ole suomalaisissa matkailukohteissa.
Matkailijakyselyn
tulokset
majoituskohteesta
avautuvien ikkunanäkymien ja matkailukeskuksen
rakentamisväljyyden
arvostamisesta
korostivat
luonnon kokemisen merkitystä Lapin matkalla
(kuva 2.11). Teemahaastatteluissa matkailijat
pohtivatkin halukkuutta hintadifferointiin: lisämaksu oltaisiin halukkaita maksamaan, jos tällä
saavutetaan haettua luonnonrauhaa – tai esimerkiksi
toivottu luonnonnäkymä. Matkailijakysely korostikin
ikkunanäkymien merkitystä. Ikkunoista toivottiin
näkyvän mahdollisimman paljon luontoa. Näkymän
laatu putoaa merkittävästi rakennusten ja autojen
määrän lisääntyessä. ”Henkilöauto pudottaa pisteet
- ei muut rakennukset niinkään.” Ikkunasta näkyvät
rakennukset ja tiivis rakentaminen ovat viesti myös
siitä, että majoituksessa tärkeiksi koetut tekijät,
kohdealueen rauhallisuus, yksityisyys ja oma rauha
majoittumisessa, ovat uhattuina.
Osa matkailijoista kuitenkin hyväksyy tiiviin
rakentamisen; keskeiseksi nousee kysymys, mitä
tiiviydellä saavutetaan ja kuinka tiivis rakentaminen
toteutetaan. Hinnoittelulla on mahdollista vastata
matkailijoiden odotuksiin myös tässä kohdin.
Luonnonnäkymiltään eheämmät ikkunanäkymät
suhteessa esimerkiksi pysäköintialueelle avautuviin
näkymiin tulisi hinnoitella eri tavoin – tällöin jo
hinnoittelulla kyetään viestimään majoituksen
ominaisuuksista,
eikä
herätetä
matkailijoille
vääränlaisia odotuksia. Toisaalta, matkailijat
toivovat tiiviin rakentamisen kompensoituvan
palveluiden läheisyydellä. Kävelyreitit läheisiin
palvelukeskittymiin
sekä
vaivaton
pääsy
harrastepaikkoihin ovat haluttuja.
45
NÄKYMÄ H
NÄKYMÄ G
NÄKYMÄ F
NÄKYMÄ E
Kuva 2.12: Majapaikan kaukokymien miellyttävyys asteikolla: 1 = ei lainkaan,…, 5 = erittäin hyvin.
Näkymätoiveiden
kommentointi
verkkokyselyssä
kuvastaa
osaltaan
matkaajien
monimuotoisia
preferenssejä
korostaen
tarvetta
pienempien ”matkailukyläklustereiden” ja korttelikokonaisuuksien suunnitteluun. Osa matkaajista
odottaa Lapin rauhan ja luonnon näkyvän omaan
loma-asuntoon,
osa
hyväksyy
tiiviimmänkin
rakentamisen:
”En koe oleelliseksi asiaksi ikkunasta avautuvia
näkymiä, Pimeässä ei näy mitään ja valoisaan
aikaan ei olla sisällä.”
”Kunhan naapureita ei joka ikkunasta aivan
näkyisi.”
”Lapin alkuperäinen olemus ei toteudu noin
tiheään rakennettuna, Ylläsjärven puoleinen
tunturin juuri korkeine kerrostaloineen on
järkyttävä, Ikkunasta näkyy vain toinen
samanlainen kerrostalo. Missä on Lapin
maisema??”
”Kyllä Lapissa olisi tilaa rakentaa hieman
harvempaan eikä nurkka nurkkaan kiinni.”
”Tiivis kerrostalotyyppinen rakennustyyli
on kauheaa Lapissa, Ylläkselläkin talot
muistuttivat etelän lähiöitä, Eikä niihin
varmasti voi löytyä ympärivuotista käyttöä.”
”Tärkeä on keskittää asuminen, Puhdas
harva mökkirakentaminen tarkoittaisi että
varsinaiseen luontoon pääseminen vie aikaa
kun laajat alueet ovat täynnä mökkejä, Tiheä
rakentaminen tulisi kuitenkin toteuttaa niin
että yleiskuva maisemasta säilyy ja saadaan
rakennukset “piilon” luontoon.”
Näkymien tarkastelu kannustaa arvioimaan eri
toimintojen sijoittumista tonteille. On pohdittava,
miksi autopysäköinnille varataan usein tontin
parhaat paikat? Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä
pysäköintiin suhteessa loma-asunnoista avautuviin
näkymiin, myös naapuritonttien oleskelutiloista
avautuvien näkymien osalta.
Matkailijoiden suhtautumista matkailukeskusten
yhdyskuntarakenteen kestävyyteen ei juurikaan
ole Suomessa aiemmin selvitetty. Kelly ym. (2007)
selvittivät yhdyskuntarakenteen kestävyyden osa-
46
tekijoitä kyselytutkimuksella Kanadan Whistlerin
matkailukeskuksen vierailijoille. Vastaajat pitivät
parhaana
matkailukeskusympäristön
fyysisenä
ilmiasuna keskinkertaisen kompaktia – ei kovin
tiivistä muttei myöskään kovin hajanaista – yhdyskuntarakennetta. Yksityisautoilun rajoittamisessa
matkailijat suosivat mallia, jossa autoilu kielletään
matkailukohteen ydinkeskustassa, mutta sallitaan
ydintä ympäröivillä alueilla. Matkailukeskusten
sisäisiä bussiyhteyksiä ja luonnonsuojelualueiden
olemassa oloa kyselyyn vastanneet matkailijat pitivät
yleisesti tärkeinä matkakohteen ominaisuuksina.
Whistler-tutki-mus osoitti huomattavan osan
matkailijoista
kannattavan
matkailukeskuksen
ekotehokkuutta
ja
kestävyyttä
parantavaa
toimintalinjaa
verrattuna
matkailukeskuksen
”business-as-usual” –kehittämistapaan.
VIHERRAKENTAMINEN
Luonnon arvostus sekä paikan identiteetin
tunnistaminen
tulivat
MATKA-hankkeen
matkailijakyselyssä esiin myös majoittumispaikan
viherrakentamiseen liittyvissä toiveissa. Matkailijat
arvostivat
alkuperäisen
puuston
ja
muun
metsäkasvillisuuden säilyttämistä. Koristeistutuksin
vehreytettyä pihaa arvostettiin toiseksi eniten.
Laattojen ja muurien käyttö viherrakentamisessa
oli kansainvälisten vastaajien mielestä hieman
parempi
ratkaisu
kuin
pihaan
levitettävä
sorakate. Majoituskohteen toivottiin sijaitsevan
mahdollisimman luonnonmukaisessa ympäristössä,
ja mahdollistavan luontevan yhteyden luontoon, että
”luonto alkaisi jo ovelta” (kuva 2.13).
Luonnonmukaiseen
piha-alueeseen
mielletään
kuuluvaksi täyskasvuinen puusto. Metsäkasvillisuuden säilyttäminen vaatii, erityisesti pienillä
kohteilla, rakennusaikaisen puuston runkojen ja
juuriston suojaamisen. Metsänpohjan kasvillisuus
voidaan myös ottaa talteen kunttakerrosta myöten
ja laittaa takaisin paikalleen rakentamisen päätyttyä.
Pienialaiset alkuperäiset metsäkasvillisuuskohteet
kuitenkin
kestävät
huonosti
tallaamista.
Rakentamisessa ympäristön luonnonelementtien
säilyttäminen vaatiikin huolellista suunnittelua
ja suojausta. Tästä lisätietoa muun muassa Levin
keskustaympäristön rakennusohjeista (Rakennetun
ympäristön laatukäsikirja) sekä Viherrakentajan
jäsikirjassa (Soini 2009). Viherrakentamisen preferenssit
kertovat myös paikan identiteetin tunnistamisesta.
Kansainväliset matkailijat, jotka olivat ensi kertaa
Lapissa talviaikaan, arvostivat hekin luonnontilaista
ympäristöä. Tämä kertoo matkailijoiden kyvystä
tunnistaa paikan luontaisia ominaisuuksia –
ja preferenssin ilmaisu kertoo paikallisuuden
hyväksyttävyydestä.
Eteläeurooppalaiset matkailijat arvostivat puutarhamaista
pihaa
jopa
enemmän
kuin
luonnontilaista
piharatkaisua.
Tämä
kertoo
vastausten kulttuurisidonnaisuudesta: vahva viheralueiden arvostus ja hoitokulttuuri heijastuvat
eteläeurooppalaisten
toiveisiin
ja
asenteisiin
myös matkakohteessa. Kyselyiden tulokset on
suhteutettava kuitenkin vaihtuviin vuodenaikoihin,
sekä toteutuksen ja ylläpidon vaatimuksiin. Esillä
olleet kuvavaihtoehdot eivät välttämättä olisi olleet
samassa järjestyksessä, jos vertailuvaihtoehdot olisi
kuvattu syysasussaan.
Se, että avointa sorapintaista pihaa arvostivat muita
enemmän kotimaiset matkailijat, kertoo osaltaan
toiveista ylläpitää ”illuusiota” Lapin luonnon
koskemattomuudesta.
Avoin
sorapintaisuus
näyttäytyy monelle vähemmän rakennettuna ja
vähemmän käsiteltynä. Jos tavoitteena on kestävyys
pintamateriaalien ja maanmuokkauksen tapojen
osalta,
luonnontilaisen
aluskasvillisuuden
ja
puuston säilyttävä rakentamistapa nousee kuitenkin
toivottavimmaksi toteutustavaksi.
Arvioitaessa
kyselyn
tulosten
liittymistä
suunnitteluun,
nousee
kaksi
tekijää
esiin:
matkailijapreferenssit liittyvät sekä tiiviimpään
että väljempään loma-asumiseen. Tämä korostaa
tarvetta luoda erilaisia lomaympäristöjä. Tiivis
keskustatoimien rakentaminen vastaa yhdenlaiseen
kysyntään, väljä ja osin palveluista etäämmällä oleva
asuminen toiseen kysyntään. Se, millaisia odotuksia
matkailijoille luodaan ja toisaalta, miten eri
tekijöiden vaikutuksia kompensoidaan, liittyy pitkälti
hinnoitteluun.
“Itse olen viettänyt Ylläksellä aikaa vuosittain
nyt jo 20 vuotta, ja palaan sinne aina takaisin
nimenomaan maiseman ja luonnon vuoksi.
Yksi iso asia itselleni on myös se, että alueelta
löytyy yhä rauhaa. Leville en helpolla mene
47
AVOIN SORAPINTAINEN
LAATOITUSTA JA MUUREJA
KUKKAISTUTUKSIA
LUONNOLLINEN:
PUITA JA VARPUJA
Kuva 2.13: Viherrakentamistapojen sopivuus Lapin majoituskohteelle asteikolla: 1 = ei lainkaan,…, 5 = erittäin hyvin. Vastaajat arvioivat kuvien
avulla, miten hyvin erilaiset viherrakentamistavat sopisivat Lapin matkailukohteille (kuva 15). Kuvat esittivät samaa vapaa-ajanasuntoa, jonka
viherrakentaminen oli toteutettu neljällä eri tavalla: 1) poistamalla puut ja pintamaa sekä levittämällä tilalle sorakate, 2) poistamalla puut ja
laatoittamalla/kivettämällä muurein ympäröity piha-alue, 3) poistamalla puut ja perustamalla koristeistutuksia ja 4) säilyttämällä alkuperäinen
puusto ja metsän aluskasvillisuus.
turistirysän maineen perässä. Siellä paikasta
on tehty aivan liian kaupunkimainen jo
nyt. Palveluja Ylläksellä on mielestäni hyvä
määrä.”
“Ylläksen matkailu on asettunut asuttuihin
kyliin, joissa kyläläisten suhtautuminen
hiihtoturisteihin ei ole ollut pelkästään
positiivista. Ja kukapa meistä haluaisi
matkailijoita omalle pihalleen? Läheinen
kaivostoiminta tarjosi vielä elantoa monille,
joten matkailu ei ollut poronhoidon lisäksi
edes ainoa vaihtoehto työllistyä. Minusta
tämä kylien ja toimijoiden välinen kateus ja
kamppailu on säästänyt Ylläksen pahimmalta
rakentamiselta ja runtelulta, joten vielä on siis
mahdollisuus kehittää matkailua ja toteuttaa
rakentaminen suunnitelmallisesti.”
“Kylien rakentamisessa lappilainen punamultaarkkitehtuuri on kaunista. Sen sijaan
muutamat pikarakennetut halpahirsiset ja
epämääräisen väriset huoneistohotellit ovat
aika kammottavia. Kummastelin kovasti
Jounin kaupan taka-alueelle rakennettavaa
kolossia. Ei sovi paikkaansa ja näytti rumalta.
Levin kaltainen keskusta-rakentaminen
on periaatteessa kannatettava idea, mutta
niin tiheästi toteutettuna tuottaa ahtaan
vaikutelman ja slummiuttaa helposti ei niin
laadukkaasti rakennettuja alueita. Ylläksellä
vuodepaikat on ripoteltu mukavasti hajalleen,
jolloin jokaiselle jää sitä Lapin luonnosta
kaivattua rauhaa, mutta palvelut ovat kuitenkin
melkoisen lähellä.”
48
Kuva 2.14: Yllä esitetyssä kuvaparissa kuvataan ulkomaisten matkailijoiden viherrakentamiseen preferenssejä. Mustat neliöt
kuvaavat viherrakentamisen vaihtoehdot toivottavuutta. Mitä vaaleammaksi neliö muuttuu, sitä epätoivottavampana vaihtoehto
nähdään. Vasemmassa reunassa tunnistetaan klusteri, joka suosii voimakasta ulkoympäristön käsittelyä – tosin osa tämän
klusterin edustajista hyväksyy myös alkuperäistä kasvullisuutta suosivan toteutustavan (rengastettu klusteri).
Alla esitetty kuvapari kuvaa yllä tunnistetun klusterin preferenssit suhteessa koettuun tiiviyteen, jota arvioidaan tässä
ikkunanäkymien kautta. Ne matkailijat, jotka arvostavat raskaampaa lähiympäristön rakentamista, hyväksyvät tiiviimmän
rakentamistavan. Samalla huomio kuitenkin kiinnittyy siihen, että tiiviyden hyväksyvä matkustajajoukko on vähemmistössä
suhteessa väljempää rakentamista arvostavia matkaajia.
49
“Ainakin tämä kaupunkilaismatkailija hakee
koskemattomuuden illuusiota, vaikka palveluita
mielellään hyödynnämme lomaillessa. Esim.
Levi on mielestäni valitettavasti pilattu ja
täyteen tupattu. Toki ajantasaistaa pitää
ja kysyntään vastata, mutta muitakin
kuin kaupallisia arvoja pitäisi osata
suunnitteluvaiheessa huomioida. Toki ihmiset
hakevat eri asioita lomaltaan, mutta mielestäni
Suomessa pitäisi ainakin JO tajuta, että tilan
tuntu ja “vapaa ilmatila” on harvinaistuvaa
ylellisyyttä, johon jatkossa entistä harvemmalla
on varaa.
Samoin rakentamisen vaikutuksia ympäristön
äänimaailmaan tulisi entistä enemmän osata
huomioida, koska ns. hiljaiset ympäristöt ovat
ainakin kaupunkilaiselle harvinaista herkkua.
Esim. moottorikelkkareittejä suunniteltaessa
tämä olisi hyvä huomioida....”
Nykyihmisen jatkuvan muutoksien
pyörteessä elämisessä jostakin pysyvästä,
vaikka juuri tunturimaisemasta voi tulla
sellainen ajan pysäyttävä keidas. Arvoja,
sopivasti perinteitä, sitoutumista, mietittyä
uudistumista. Halutaanko esim. Ylläksestä
tehdä “pikkukaupunki” erämaahan, vai
suunnitelmallisesti esteettisyys & luonto
huomioiva/luontoon sopiva kokonaisuus,
josta jälkipolvetkin voivat olla ylpeitä ja jonne
ulkomaalaisen vieraankin vuodesta toiseen
kehtaisi tuoda? Ehdottomasti kestävä kehitys
huomioitava aiempaa enemmän (yrittäjien
tulisi olla tässäkin kuluttajamassaa edellä).
Onko kaikki pakko rakentaa täyteen, niin ettei
matkailijan mielikuvitukselle jää enää vapaata/
strukturoimatonta/määrittelemätöntä... jotain
sellaista seikkailun poikasta...”
Matkailijakyselyn valossa matkailijoiden valmius
kestävään matkailuun on olemassa. Omaa kulutusta
ollaan valmiita uudelleenarvioimaan, mutta tätäkin
enemmän odotetaan matkailukohteen tarjoavan
kokonaisvaltaisia, lomailun luonteeseen sopeutettuja,
kestäviä
palveluita.
Matkailijat
toteuttavat
lomailussaan irtiottoa arjesta, jolloin ensisijalla on
oman loma-arjen sujuvuus.
Matkailijalta ei voi odottaa kestäviä valintoja, jos
valinnat hankaloittavat omaa loma-arkea. Kuluttajien
on vaikea arvioida toimintansa vaikutuksia.
Kuluttajaa hakee henkilökohtaista hyötyä ja
tyytyväisyyttä
matkailuvalinnoistaan.
Samalla
kuluttajaa kiinnostaa se, kuinka muut käyttäytyvät;
voidaan puhua toiminnan vaikutusten sosiaalisesta
yhteydestä.
Matkailukeskuksen
palveluiden
arvioinnissa tulee näin ollen tunnistaa kuluttajien
kaksi eri hyötyfunktiota, eli yksilöllinen ja sosiaalinen
hyöty. Vastaavasti tällöin myös preferenssit jaetaan
henkilökohtaisiin ja sosiaalisiin preferensseihin,
ensin mainitun kuvatessa sitä, mitä kuluttaja
pitää itselleen henkilökohtaisesti parhaimpana
vaihtoehtona, ja toisen sitä, mikä koetaan koko
yhteisölle parhaaksi. (Uusitalo 1997)
Liisa Uusitalon (1997) mukaan “monissa tapauksissa
nämä hyödyt näyttävät olevan keskenään ristiriidassa.
[...] Tärkeää on myös huomata, ettei kuluttaja
tarkastele vain tiettyä ympäristökäyttäytymistä, vaan
arvioi rinnakkain usean tyyppistä toimintaa. Tämä
antaa vihjeen, että ympäristömyönteistä toimintaa ei
tulisi tarkastella erillisenä vaan pikemminkin katsoa
koko ’patternia’. Se muodostuu kimpusta erilaisia
toimintoja, jotka voivat ympäristömyönteisyydessä
korvata toisiaan. Jos kuluttaja yhdessä asiassa
on hyvin ympäristömyönteinen, voi hän toisessa
asiassa olla vähän vähemmän ympäristömyönteinen.
Keskeinen oma teesini on, että kaikki ihmiset
harjoittavat tätä punnintaa yksilöllisten ja sosiaalisten
hyötyjen välillä ja hakevat tasapainoa. Täydellisiä
“vihreitä kuluttajia” ei siten ole olemassakaan.
”Lomalla illuusio
koskemattomuudesta
pitäisi pyrkiä säilyttämään.
Tämä voimaannuttaa ja
lataa akkuja.
Jotain erityistä, arki
elinympäristöstä
poikkeavaa.”
Koli
© Tiina Merikoski
50
Usein se kumpaan suuntaan kuluttaja kallistuu,
riippuu käytettävissä olevasta tiedosta eli siitä, mitä
hyötyjä yhteisössä tai yhteiskunnassa korostetaan.
Medioista ja tiedonvälityksestä paljon riippuu, mitä
informaatiota on eniten tarjolla ja mihin kuluttajat
kiinnittävät huomiota. Joukkotiedotusvälineillä
on ratkaiseva merkitys agendan asettamisessa.
Ne asiat koetaan tärkeiksi, jotka ovat usein esillä.”
(Uusitalo 1997, 23)
MATKA-hankkeen
kyselyn
avovastaukset
ja
haastattelut tukevat edellä esitettyjä huomioita.
Vastaajat toteavat itsekin: ”Ristiriitaisia cityhipin
mielipiteet ovat. Pitäisi olla luonto suojeltu
ja
oma
mukavuus.”
Luonnon
olemassaolo
nykytilassaan sisältyy usein ”tavallisten kuluttajien”
preferensseihin; luonto koetaan itseisarvona, jota
tulee vaalia. ”Vähemmän on enemmän; mielestäni
lappia on rakennettu jo tarpeeksi matkailun
tarpeisiin. Luonnon ja maisemien vuoksihan sinne
mennään...” Kestävyyden käytännöt koetaan tärkeinä,
mutta samalla pohditaan kestävyyden käytäntöjen
mahdollisuuksia peilaten niitä matkailijan omaan
mukavuuteen, koettuun yksilölliseen hyötyfunktioon:
”Miten jätteiden toimitus [keräys]pisteisiin onnistuu
jos ei ole autoa? Kävellen matka on pitkä”.
Erityisesti luontoarvoihin perustuvissa matkailukohteissa valtaosa matkaajista ovat perusasenteiltaan
ympäristöstä
ja
luonnosta
kiinnostuneita.
Matkailijakysely
2009-2010,
valtakunnallinen
luontomatkailukysely (Silvennoinen ja Tyrväinen 2001)
ja Kolin kysely (Kangas 2007) korostivat matkailumotiiveiksi luonnon, maisemat sekä kohteen
tarjoamat retkeily- ja ulkoilureitistöt, niin kävelyn
kuin
esimerkiksi
murtomaahiihdon
osalta.
Esimerkiksi
Koli
on
profiloitunut
luontomatkailukohteeksi ja näin ollen houkuttelee
keskimääräistä enemmän luonnosta ja ympäristöstä
kiinnostuneita matkailijoita, jotka myös haluavat
pitää
alueen
luonnon
hyvässä
kunnossa.
Oletettavasti
matkailijajoukon
valikoitumisen
takia suuria eroja matkailijoiden asenteissa
ei ole havaittavissa, eikä asenteiden ääripäitä
nouse esille. (Kangas 2007, 48) Vastaava huomio
voidaan lausua Matkailijakyselyn osalta, joskin
sesonkikohtainen tarkastelu korostaa aktiviteettien
vaikutusta motivaattorina. Kun ruskasesonki
houkuttaa luonnontarkkailijoita, hiihtoloma- ja
pääsiäisviikot kutsuvat aktiiviharrastajia. Tätäkin
merkittävämpää on kuitenkin tunnistaa kotimaisten
ja ulkomaisten matkaajien erot, erityisesti viipymän
ja aktiviteettien osalta, suhteessa matkailukohteiden
kasvutavoitteisiin. Kun kotimaisten matkaajien
suosiossa ovat mm. patikointi, murtomaahiihto
ja laskettelu, kansainvälisten turistien kiinnostus
kohdentuu järjestettyihin aktiviteetteihin kuten
moottorikelkkailuun sekä husky- ja porosafareihin.
Koska eri harrastemuotojen tarjoama luontokokemus
on erilainen, vaikuttavat harrastepreferenssit
osaltaan kohteen synnyttämiin mielikuviin ja
matkailijan odotuksiin.
2.5
EKOSYSTEEMIAJATTELU MATKAILULIIKETOIMINNASSA –
POIMINTOJA DIPLOMITYÖSTÄ
Vaikka dplomityön tutkimuksen kohteena olleilla
Lapin matkailualueilla (Levi, Ruka, Saariselkä,
Ylläs) on samankaltainen syntyhistoria, luonnonympäristö ja olosuhteet sekä pääpiirteissään
yhteneviä matkailun vetovoimatekijöitä, ovat niiden
matkailuliiketoiminta ja sen perusteet rakentuneet
ajan kuluessa hyvinkin moninaisilla tavoilla. Myös
kuntien rooli matkailuelinkeinon tukemisessa on
hyvin eriasteista kohteesta riippuen. Parhaissa
tapauksissa kunnilla ja alueen yrityksillä on jo
pitkään
jatkuneita,
suunnitelmallisia
yhteisiä
hankkeita, ja matkailu voi olla kunnalle merkittävä
tulonlähde. Pahimmillaan matkailu on vasta
äskettäin tunnistettu elinkeinoksi muiden joukkoon ja
alueen matkailuyrittäjät ovat sitä ennen kohdanneet
turhia vastoinkäymisiä.
Maanomistus sekä maanomistajien intressit myydä
tai vuokrata maata matkailutoiminnan käyttöön,
samoin kuin kunnallisen puolen halukkuus kaavoittaa
maata ja rakentaa infrastruktuuria vaikuttavat
matkailualueen
kehitysnäkymiin.
Maankäytön
suunnittelussa menestyvän matkailualueen kestävä
ja terve rakenne edellyttävät mahdollisuuksia
monimuotoiseen palvelurakenteeseen ja majoitustoimintaan. Riittävä matkailijamäärä taas on
edellytys palvelurakenteen säilymiselle, ja matkailijatyyppien erilaisuus palveluiden käyttäjinä on
tärkeää tunnistaa.
Tarkasteltaessa
matkailualueiden
toimintaa
ekosysteemeinä huomattiin hyvin vaikeastikin
määriteltävien ja hienojakoisten ilmiöiden, kuten
paikan tai yrittäjien ”hengen”, sisäisen palon,
idearikkauden ja uskon itseensä vaikuttavan
ekosysteemin muodostumiseen ja toimintaan.
Ylläksen alueella tutkimus toi esille kaksi rinnakkaista
ekosysteemiä, joista toinen on Lapland Hotelsin
muodostama ja orkestroima, ja toinen muiden
alueellisten toimijoiden verkosto. Tulevaisuudessa
voimat on joko yhdistettävä tai jatkettava erikseen;
profiloimalla uusi ja vanha keskus Ylläksen
matkailualueen sisällä tietoisesti eri kohderyhmille
voidaan nykyisestä kilpailutilanteesta päästä
molemmille osapuolille hyvään lopputulokseen.
Ylläksen alueella Kolarin kunta on historiallisesti
osallistunut matkailuliiketoiminnan ja sen toimintaedellytysten tukemiseen vähemmän aktiivisesti kuin
esimerkiksi Kittilä ja Kuusamo. Tilanne on kuitenkin
viime vuosien aikana muuttunut ja matkailuelinkeinon
asema on parantunut Kolarissa.
Karoliina Tuokkola-Liljavirta:
Menestyvä matkailualue
Diplomityö. Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu,
informaatio- ja luonnontieteiden tiedekunta,
tuotantotalouden tutkinto-ohjelma. 2010
HALLINNOLLISET
TOIMIJAT
KUNTA
YRITTÄJÄT JA
ELINKEINONHARJOITTAJAT
VALTIO
MATKAILULIIKETOIMINTA
ASUKKAAT
MUU LIIKETOIMINTA
MATKAILIJAT
PERINTEISET ELINKEINOT
TYÖNTEKIJÄT
MATKAILUYHDISTYKSET
MAANOMISTAJAT
Matkailualueen toimijaryhmät ja ekosysteemin avaintoimijat.
PAIKALLISVÄESTÖ
2.6
LAPIN MATKAILUKESKUSTEN KESTÄVYYDEN IMAGO JA
MARKKINOINTIVIESTINTÄ
MATKA -hankkeessa tutkittiin matkailukeskuksen
kestävän
kehittämisen
lähtökohtia
myös
markkinoinnin näkökulmasta. Tapaustutkimuksen
tavoitteena oli tarkastella kahden lappilaisen
tunturikeskuksen, Levin ja Ylläksen, imagoa
kestävinä matkakohteina sekä markkinointiviestinnän
hyödyntämistä
osana
keskusten
kestävää
kehittämistä. Imagoa selvitettiin Levin ja Ylläksen
yhteistyökumppaneina toimivien kansainvälisten
matkanjärjestäjien näkemysten ja mielikuvien
pohjalta. Viestinnän hyödyntämistä selvitettiin
puolestaan kartoittamalla kestävän matkailun
teemojen esiintymistä keskusten markkinoinnissa.
Viestinnässä tarkastelu keskittyi vuoden 2009
alueellisiin matkailulehtiin, levi.fi ja yllas.fi -sivustoihin
sekä
yksittäisten
matkailuyritysten
Internetsivuihin. Kysely lähetettiin kuudenkymmenen eri
matkanjärjestäjän edustajalle, joista kaksikymmentä
vastasi (Vastausprosentti 33 %).
Matkanjärjestäjät eivät nykyisin miellä kumpaakaan
keskusta selkeästi kestäväksi matkakohteeksi.
Toisaalta
myöskään
erittäin
kielteisiä
mielikuvia kohteet eivät herätä. Keskuksista
Ylläksen kestävyyteen suhtaudutaan kuitenkin
myönteisemmin. Ylläksellä on matkanjärjestäjien
mielikuvien perusteella Leviä vahvempi kestävyyden
imago myös verrattuna muihin vastaavanlaisiin
pohjoismaisiin kohteisiin. Sen sijaan erilaisten
kestävyyden periaatteiden toteutuminen on Levillä
jonkin verran parempaa.
Yhtäältä matkanjärjestäjät näkevät sekä Levin
että Ylläksen kohteina, joissa panostetaan etenkin
julkisiin liikennejärjestelyihin alueen sisällä ja joissa
asiakkailla on mahdollisuus kokea paikalliskulttuurin
aito läsnäolo. Toisaalta he mieltävät Levin ja
Ylläksen myös kohteiksi, joissa huolehditaan
vain keskinkertaisesti esimerkiksi kulutuksen ja
saastumisen minimoimisesta ja joissa ei opasteta
asiakkaita tarpeeksi kohti kestävämpiä käytäntöjä.
Matkanjärjestäjien mielestä sekä Levillä että
Ylläksellä on siis vahvuuksia, joilla on selvästi
myönteistä vaikutusta niiden imagoon. Kumpikaan
ei kuitenkaan ole vielä vakiinnuttanut profiiliaan
kohteena, joka olisi edelläkävijä kestävyyteen
liittyvissä asioissa.
Levi ja etenkään Ylläs eivät myöskään vielä
merkittävästi
hyödynnä
markkinointiviestintää
osana
keskusten
kestävää
kehittämistä:
Kotimaiselle yleisölle suunnatussa viestinnässä
ympäristöasioista tiedotetaan melko kattavasti
alueellisissa matkailulehdissä ja levi.fi -sivustolla.
Sen sijaan Ylläksen sivustolla samoin kuin
molempien keskusten matkailuyritysten Internetsivuilla kestävä matkailu on esillä erittäin suppeasti.
Myös matkailijoiden opastus ja tiedotus on vähäistä
varsinkin Ylläksellä.
Kansainväliselle yleisölle suunnatussa viestinnässä
kestävän matkailun aihepiirien esiintyminen on
kokonaisuudessaan erittäin vähäistä. Vieraskielisiä
matkailulehtiä ilmestyy ylipäätään vähän ja
harvoin, eikä kestävä matkailu ole niissä kovin
näkyvässä roolissa. Viestintä tavoittaa heikosti
myös matkanjärjestäjät, jotka kaipaavat myynnin
ja asiakaspalvelun tueksi monipuolista tietoa,
kuten esimerkiksi kohteen ympäristötoimista
sekä vastuullisemmista majoitus-, liikenne- ja
aktiviteettimahdollisuuksista.
Keskeisimmät
viestinnän
kehittämistarpeet
kohdistuvat täten erityisesti yritystason viestintään,
Ylläksen yhteismarkkinointiin sekä vieraskieliseen
materiaaliin. Kehittämiskohteita ovat matkailijoiden
motivointi
ja
opastus
sekä
tiedottaminen
vastuullisemmista
tuotevaihtoehdoista.
Myös
konkreettisia esimerkkejä kestävyyden periaatteiden
huomioimisesta keskusten ja paikallisten yritysten
arjessa tarvitaan. Vastuullista viestintää kehittämällä
voidaan kehittää myös kohteiden imagoa kestävyyttä
toiminnassaan huomioon ottavaksi. Tuomalla
kestävän matkailun teemoja määrätietoisemmin
esille niin yleisön tiedottamisena ja opastamisena
kuin myyntiargumenttinakin on Levin ja Ylläksen
imagoa mahdollista kehittää kohti edelläkävijyyttä.
Kestävyysteemat tulisi ottaa huomioon kaikilla
markkinoinnin
osa-alueilla
integroidusti
aina
strategisista päätöksistä käytännön toimiin saakka.
Johanna Nakkula:
Imago ja markkinointiviestintä osana
matkailukeskuksen kestävää kehittämistä.
Tapauksina Levi ja Ylläs.
Pro Gradu –tutkimus. Lapin yliopisto,
yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, matkailututkimus,
luontomatkailun suuntautumisvaihtoehto. 2010
53
Tästä huolimatta – tai tämän lisäksi –
matkailijoilla
on
halukkuutta
kestävyyden
periaatteiden noudattamiseen. Pallo on kuitenkin
matkailupalveluiden tuottajilla: onko kestävyys
Lapin
matkailukohteissa
keskeinen
tavoite?
Kestävyyden noudattaminen on tehtävä riittävän
vaivattomaksi, jotta lomailun motiivi, irtiotto
arjesta ja arjen velvollisuuksista, ei vaarannu.
Matkailijamielipiteet myös alleviivaavat hinnoittelua.
Kestävyys ei ole sinänsä arvo, josta ollaan valmiita
maksamaan merkittävästi lisähintaa. Tämä edellyttää yrittäjiltä ja päätöksentekijöiltä uudenlaista
sitoutumista, yhteistyötä sekä yhteisesti sovittujen
kriteerien asettamista ja mittaamista.
KESTÄVÄ MATKAILU – YKSILÖN VAI YHTEISÖN EHDOILLA?
© oaø @ Flickr.com
Lapin matkailu on paljolti luonnon vetovoimaisuuteen perustuvaa, ja erityisesti luontoa arvostavien
suosiossa. Luontomatkailu suhteessa kestävyyden
tavoitteisiin voidaan kuitenkin nähdä kaksiteräiseksi
miekaksi. Koskematon luonto vetää puoleensa,
matkailijamäärät ja rakentaminen lisääntyvät
– ja vähitellen koskemattomuus jää historiaan.
Ratkaisuksi epäsuotuisaan kehityskulkuun painotetaan matkaajien vastuuntuntoa sekä kestävää
matkailua, johon viitataan myös ekoturismina.
Tällöin alleviivataan eri toimijaryhmien yhteistä
tavoitetta, kun matkailuyhdyskunnat, yrittäjät ja
matkaajat tietoisesti tuottavat ja hyödyntävät kestäviä
palveluita ja käytäntöjä. Toisaalta tunturikeskusten
kasvun myötä keskukset muuttavat luonnettaan
urbaanimmaksi,
jolloin
niiden
todennäköisesti osittain vaihtuu.
asiakaskunta
Turistien päätöksenteko ja ”vihreiden attribuuttien”
vaikutus vaihtelevat – matkaajat saattavat kokea
yhdessä kohteessa ja seurueessa tiettyjä tarpeita ja
painottaa tiettyjä valintakriteereitä, kun taas toisessa
turistikohteessa ja matkaseurueessa samainen turisti
saattaa arvostaa valintakriteereitä toisin painotuksin.
Valintakriteerit ja ekotekijöiden painotus voivat
tutkimusten mukaan vaihdella jopa loman eri päivinä.
Matkailijoilta ei voi edellyttää kestäviä valintoja,
vaan matkailukohteen on tarjottava ratkaisuja, joihin
kestävyys on integroitu.
© Tiina Merikoski
54
KESTÄVYYS JA KESTÄVÄT TOIMINTATAVAT OVAT PITKÄN TÄHTÄIMEN
STRATEGINEN VALINTA
Matkailijakyselyn valossa matkailijoiden valmius kestävään matkailuun on
siis olemassa. Kestävyyden konseptointi, eli kestävän matkailutarjontapaketin
rakentaminen, luo kilpailuetua, joka maksaa investoinnit takaisin pitkällä
tähtäimellä. Mutta jo lyhyellä aikavälillä tulokset saattavat olla tunnistettavissa. Sillä
kestämätön, kertakäyttöisyyttä ja eri ekosysteemeistä irrallaan oleva toimintatapa
saattaa nousta osalle matkailijoista syyksi olla palaamatta kohteeseen.
Toimivassa, orkestroidussa eli vastuullisen tahon johtamassa ekosysteemissä
jokainen osallistuja saavuttaa parempia tuloksia kuin mitä toimijan olisi mahdollista
saavuttaa yksin toimimalla. Yhdistääkseen voimansa ja toimiakseen yhtenäisesti
ekosysteemin jäsenten tulisi yhteistyön onnistumiseksi jakaa yhteiset arvot,
toimintakulttuuri ja asenteet. Lisäksi tärkeä kysymys on, minkälainen yritys tai
organisaatio voi toimia tämän ekosysteemin orkestroijana. Kunnallisella puolella
ei ole tähän todennäköisesti riittäviä resursseja. Toimijan olisi oltava mielellään
riittävän suuri toimija, joka kykenee ottamaan kaikkien osapuolten intressit
huomioon. Viime kädessä kysymys henkilöityy organisaatioiden sisällä: vaaditaan
myös sitä, että yksilö tai yksilöt ottavat aktiivisesti vastuulleen ekosysteemin
rakentamisen.
Tutkimusten mukaan tulevaisuudessa kysyntä pienimittakaavaiseen, luontoon
liittyvään matkailuun vahvistuu. Tämä asettaa merkittäviä vaatimuksia
toimintaympäristölle, jotta taloudellisesti kannattavan toiminnan ja kestävyyden
yhtyeensaattaminen osoittautuisi menestyksekkääksi. Lapin matkailualan skenaariot
korostavatkin matkailun tulevaisuuden arviointia taloudellisten mittareiden ohella
kaikkien kestävyyden kriteerien, eli myös sosiaalisista, kulttuurisista ja ekologisista
lähtökohdista. Erityisesti matkailualueen imagon ja kohderyhmäajattelun nähdään
nousevan merkittäväksi vaikuttajaksi.
© Goerg @ Flickr.com
55
Kestävän matkailualueen profiloinnissa ja markkinointistrategian suunnittelussa
haasteeksi nähdään toimenpiteiden kohdennettavuus. Luontevimmillaan
kestävyys ei ole yksi ominaisuusulottuvuus matkailukohteessa, vaan kestävyys on
osa toimintatapaa. Tällöin matkailijoita voidaan puhutella ja tuotteita kehittää
tarvelähtöisesti, tunnistamalla nousevia kuluttajaryhmiä ja tarkastelemalla
megatrendejä, kuten hyvinvointia ja autenttisuuden kokemista.
MATKAILIJAKYLIÄ ON KEHITETTÄVÄ AUTENTTISUUTEEN JA
PAIKALLISIDENTITEETTIIN PERUSTUEN, VETOVOIMATEKIJÖITÄ
KOROSTAEN
Matkailijakyselyn valossa matkailijat karttavat kaupunkimaista, tiivistä
rakennetta, ellei sen koeta tuovan ehdotonta lisäarvoa omaan lomakokemukseen.
Tällöinkin tiivistämisen toivotaan tapahtuvan paikallisuutta kunnioittaen,
ja maisemaan sopeuttaen. Paikallisidentiteetin vahvistaminen on ulotettava
rakennuslupatarkasteluun – esimerkiksi piharakentamiselta on vaadittava
paikallista kasvillisuutta säästävää otetta. Puuston ja muun luonnonkasvillisuuden
säilyttämisen tekniikat on lanseerattu rakentamisessa jo 1970-luvulla. Niiden
tehokkaampi soveltaminen luonnon vetovoimaan perustuvien matkakohteiden
rakentamisessa edellyttää asennemuutosta ja panostamista
rakennusalan
ammattilaisten koulutukseen. Matkailukeskusten rakentamisessa paikallisuutta
voidaan vaalia säilyttämällä kulttuurihistoriallisesti arvokkaat kohteet,
huolehtimalla perinnemaisemien ja perinnebiotooppien säilymisestä ja suosimalla
pohjoiselle maaseudulle tyypillisiä rakennustyylejä ja –materiaaleja.
© Streuwerk @ Flickr.com
© Alexander Savin @ Flickr.com
56
KEVYTTÄ LIIKENNÖINTIÄ ON SUOSITTAVA – TÄMÄ EDELLYTTÄÄ UUTTA
AJATTELUA MYÖS KAAVOITUKSEEN
Matkailualueilla liikutaan mielellään jalan – vuoden ympäri. Tämä kuitenkin
edellyttää muun muassa valaistuja, autoliikenteeltä erotettuja reittejä. Kävellen
liikkumisen motivoimiseksi myös reitistöjen monipuolisuus on avainasemassa.
Pistokadut sopivat autoliikenteelle, mutteivät pyöräilyyn ja kävelyyn.
Käveltävät, kuukaudesta toiseen inspiroivat reitit edellyttävät vaihtoehtoisia
reittimahdollisuuksia, joissa otetaan riittävästi huomioon myös lastenrattailla ja
vaikkapa rollaattoreilla liikkuvat.
TAVOITTEELLISEMPAA, KOHDEYHTEISTYÖHÖN PERUSTUVAA
MARKKINOINTIA TARVITAAN
Markkinoinnin työkalut voivat tarjota monia mahdollisuuksia niin kestävien
matkailumuotojen omaksumiseksi kuin kannattavan ja pitkäkestoisen
liiketoiminnan edistämiseksikin. Markkinointiviestinnällä voidaan vaikuttaa
laajasti yleisön asenteisiin, valintoihin ja käyttäytymiseen. Lisäksi viestinnän rooli
erityisesti tietoisuuden lisääjänä, tiedon välittäjänä, opastajana ja kannustajana on
merkittävä. Myös kohteen imagolla on keskeinen osa kestävän matkailukeskuksen
kehittämisessä. Vastuullinen imago on sekä merkittävä menestys- ja kilpailutekijä
matkailussa että tärkeä tukijalka matkailukohteen taloudellisesti, ekologisesti ja
sosio-kulttuurisesti kestävälle kehitykselle. Maineeltaan vastuullinen matkakohde
erottautuu kilpailijoistaan, vetoaa matkailijoihin ja luo uskottavuutta sekä viestii
kohteen palveluiden ja ympäristön laadusta.
© Walter Mason @ Flickr.com
57
TUTKIMUSMENETELMÄT MONIPUOLISTUVAT
Energiamuotojen hyväksyttävyyden vertailu toi esiin eri kysely- ja analyysitapojen
hyödyntämisen ansiot. Vaikka tuulivoima näyttäytyy tilastollisessa tarkastelussa
epätoivottavana, aineiston visuaalinen tarkastelu yhdessä avointen vastausten
kanssa edesauttoi saavuttamaan syvällisemmän käsityksen eri energiamuotojen
hyväksyttävyyden
ehdollisuudesta.
Visuaalinen
tarkastelu
mahdollistaa
tarkastelun, jossa voidaan tunnistaa eri asenteita ja odotuksia edustavia,
toisistaan poikkeavia vastaajaklustereita – toisin sanoen, myös erilaisia
matkakohteiden käyttäjäprofiileja.
III
MITEN KESTÄVÄ MATKAILUKYLÄ
SUUNNITELLAAN?
Tiina Merikoski ja Aija Staffans
TAVOITTEENA KESTÄVÄ MATKAILUALUE59
Visio kestävästä tulevaisuudesta rakennetaan yhdessä
59
Kestävän matkailukylän visio – moniulotteinen kokonaisuus
60
Yhteinen visio suunnittelun ohjaajana64
KOHTI TOTEUTUSTA: MAANKÄYTÖN OHJAUSJÄRJESTELMÄ 65
Strateginen kehittäminen65
Infolaatikko 3.1: Whistler 2020 – Moving toward a sustainable future
66
Maakuntakaava69
Yleiskaava69
Asemakaavoitus70
Osallistuminen ja vaikuttaminen70
Matkailualueiden masterplan71
Erillishankkeiden vaikuttavuus73
POLKU KESTÄVÄKSI MATKAILUKYLÄKSI76
Arvio Ylläksen uuden matkailukylän prosessista76
Infolaatikko 3.2: Ylläksen arkkitehtuurikilpailu – arviointiin apua visuaalisesta vertailusta 79
Infolaatikko 3.3: Whistler – strateginen seuranta ja indikaattorit
80
Zermatt
© Ogglog @ Flickr.com
Kohti oppivaa prosessia81
59
Tässä luvussa tarkastellaan sitä kokonaisvaltaista prosessia ja niitä keinoja, joilla matkailukyliä
voidaan kehittää kohti kestävää tulevaisuutta. Esimerkkitapauksena luvussa käytetään Ylläksen
pilottialueen suunnittelu- ja kehittämisprosessia.
Luvun ensimmäisessä osassa keskustellaan kestävän yhdyskunnan perusperiaatteista ja korostetaan
yhteisen vision merkitystä. Kestävän yhdyskunnan visio on kuvaus siitä tulevaisuuden yhdyskunnasta,
jota kohti halutaan kehittyä. Se on paikan nykytilanteesta ja olosuhteista sekä paikallisista arvoista
ja pyrkimyksistä tulkittu näkemys globaaleista kestävyyden vaatimuksista. Tästä tulevaisuuskuvasta
voidaan lopulta tunnistaa ne tavoitteet ja painopisteet, joilla ohjataan yhdyskuntien ja yksittäisten
alueiden suunnittelua.
Toisessa osassa pohditaan sitä, mitä keinoja meillä on käytettävissä maankäytön
suunnittelun ohjaamiseen ja rakentamisen laadun varmistamiseen. Suomessa keskeisimmät
maankäytönsuunnittelua ja rakentamista ohjaavat työkalut ovat maankäyttö- ja rakennuslain
määrittelemät eriasteiset kaavoitustyökalut, sekä alueelliset ja paikalliset määräykset ja ohjeet.
Ohjausvaikutuksen varmistaa kaavoituksessa lakisääteisyys, mutta riittääkö se, kun tavoitteena
ovat kestävät matkailukylät?
Luvun kolmannessa osassa arvioidaan Ylläksen pilottialueen prosessin avulla eri ohjauskeinojen
merkityksiä ja suhdetta toisiinsa. Osan lopuksi pohditaan käytännön keinoja ja ehdotuksia
siihen, kuinka prosessissa voidaan edetä: millainen on se polku, joka vie kohti asetettuja tavoitteita?
Ylläksen pilottialueen ohella luvussa esitettyjä ajatuksia konkretisoidaan kanadalaisen
Whistlerin matkailualueen avulla.
TAVOITTEENA KESTÄVÄ MATKAILUALUE
Tässä kappaleessa kuvataan, mitä kestävän
yhdyskunnan
perusperiaatteilla
ja
visiolla
tarkoitetaan, ja miten niitä voidaan hyödyntää
matkailualueiden suunnittelun ohjauksessa. Kestävän
matkailualueen kehittämisen lähtökohtana ovat
yhteisesti määritellyt perusperiaatteet, jotka ohjaavat
paikallista visiotyöskentelyä (kuva 3.1). Vaikka
olemassa oleva yhdyskuntarakenne, sosiaaliset ja
toiminnalliset ympäristöt sekä luonnon olosuhteet
ovat kaiken maankäytön suunnittelun lähtökohtina,
ei tulevaisuutta voida rakentaa nykyiseen tilanteeseen
johtanutta kehitystä jatkaen. Kestävän yhdyskunnan
kansalliset ja kansainväliset tavoitteet sekä muutokset
ympäristössämme
pakottavat
radikaalimpaan
muutokseen. 2000-luvun yhdyskuntasuunnittelun
haasteita ovatkin, miten ympäristöä suunnitellaan
siten, että yhdyskunnilla on edellytykset sopeutua
suuriinkiin muutoksiin, ja miten tällainen yhdyskunta
kuvataan eli visioidaan. Vision avulla tunnistetaan ne
konkreettiset tavoitteet ja kriteerit, joilla suunnittelua
ja kehittämistä ohjataan.
VISIO KESTÄVÄSTÄ TULEVAISUUDESTA
RAKENNETAAN YHDESSÄ
Kestävän yhdyskunnan visio on paikallinen tulkinta
kestävän tulevaisuuden perusperiaatteista. Se on
yhdistelmä paikallisten toimijoiden ja käyttäjien
toiveista, tarpeista ja arvostuksista yhdistettyinä
yleisempiin tavoitteisiin kuten kansainvälisiin
päästövähennystavoitteisiin
ja
rakentamisen
energiatehokkuustavoitteisiin. Paikallinen tulkinta
kestävän yhdyskunnan perusperiaatteista on tärkeää
siksi, että tavoitteisiin sitoudutaan aidosti. Edellisessä
luvussa on tarkasteltu eri toimijoiden intressejä ja
asenteita matkailualueiden kehittämiseen. Kestävä
yhdyskunta on paitsi moniulotteinen systeemi, myös
kaikkien näiden osapuolien sitoutumista edellyttävä
prosessi. Vuorovaikutus on näistä syistä erityisen
tärkeä.
60
KESTÄVÄN YHDYSKUNNAN PERIAATTEET
PAIKALLINEN
NÄKÖKULMA,
ARVOT
KESTÄVÄN YHDYSKUNNAN VISIO
KANSALLISET
JA KANSAINVÄLISET
TAVOITTEET
TAVOITTEET JA PRIORITEETIT
SUUNNITTELU, KAAVOITUS
JA RAKENTAMINEN
SUUNNITTELUN
JA RAKENTAMISEN
OHJAUS
SEURANTA, ARVIOINTI
JA INDIKAATTORIT
RAKENNETTU YMPÄRISTÖ JA SEN KÄYTTÖ
Kuva 3.1: Kestävän yhdyskunnan visio on kuvaus siitä tulevaisuuden yhdyskunnasta, jota kohti halutaan kehittyä. Se on paikan
nykytilanteesta ja olosuhteista sekä paikallisista arvoista ja pyrkimyksistä tulkittu näkemys globaaleista kestävyyden vaatimuksista. Tästä
tulevaisuuskuvasta voidaan lopulta tunnistaa ne tavoitteet ja painopisteet, joilla ohjataan yhdyskuntien ja yksittäisten alueiden suunnittelua.
MATKA-hankkeessa haluttiin Ylläksen pilottialueen
avulla osoittaa, miten visiotyöskentely voidaan
järjestää, ja miten se kytkeytyy alueen kehittämisen
tähänastiseen
prosessiin.
Visiotyöskentelyn
tavoitteena Ylläksen pilottialueella oli määritellä
perusperiaatteet kylän tulevaisuuden visiolle ja
verrata niitä pilottialueen suunnittelua ja toteutusta
ohjaavien asiakirjojen tavoitteisiin. Työskentely
aloitettiin keväällä 2009 avainhenkilöhaastatteluilla.
Keskustelua jatkettiin loka-marraskuussa 2009
eri toimijaryhmien työpajoissa. Yhteensä viiteen
tilaisuuteen kutsuttiin kuhunkin 3-5 toimijaryhmän
edustajaa (kunta, yrittäjät, asukkaat, infrastruktuuri
ja ympäristö, mökkiläiset). Työpajoissa keskusteltiin
pienissä ryhmissä siitä, minkälaisia paikallisia ja
toimijakohtaisia merkityksiä kestävyydellä on.
Keskeiset kolme kysymystä työpajoissa olivat:
•
•
•
Mikä on (paikallisesti) tärkeää?
Mille tekijöille alueen tulevaisuutta tulee
rakentaa?
Minkälainen matkailukylä alueelle halutaan
tulevaisuudessa?
Haastatteluista
ja
keskusteluista
pyrittiin
tunnistamaan uuden matkailukylän toteutuksen
suurimmat haasteet ja esteet samoin kuin
mahdollisuudet ja vetovoima. Keskusteluiden avulla
voitiin tunnistaa ne lähtökohdat ja tavoitteet, joista
oltiin yhtä mieltä. Aineiston pohjalta laadittiin
luonnos eri toimijoiden, käyttäjien ja intressiryhmien
tulevaisuuden näkemyksestä, ja heidän tavoitteidensa
yhdistelmästä. Tätä vision luonnosta jatkotyöstettiin
Ylläksen avainhenkilöiden ja -toimijoiden kanssa
kehittämisseminaarissa tammikuussa 2010.
KESTÄVÄN MATKAILUKYLÄN VISIO MONIULOTTEINEN KOKONAISUUS
Tulevaisuus kestävänä yhdyskuntana edellyttää
erilaisten ekologisten, yhdyskuntarakenteellisten,
sosio-ekonomisten sekä poliittisten tavoitteiden
asettamista, systeemistä ymmärtämistä, yhteensovittamista ja sitoutumista niiden edistämiseen.
Kokonaisuuden
hahmottamiseksi
pilottialueen
visiotyöskentelyn aineisto jäsennettiin kuudeksi
toisistaan riippuvaiseksi ulottuvuudeksi:
•
•
•
•
•
•
Yhdyskuntasuunnittelu ja maankäyttö
Liikenne ja reitistöt
Ekologiset reunaehdot:
luonnonympäristö ja resurssit
Taloudelliset reunaehdot:
elinkeino- ja liiketoiminta
Sosiaaliset reunaehdot:
yhteisö ja hyvinvointi
Kylä ja lähiympäristö
61
1. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ
YHDYSKUNTASUUN
Alueen rakenteella on keskeinen merkitys yhdyskunnan ympäristövaikutusten
ja ekologisen jalanjäljen muodostumisessa. Samalla alueiden kehittämisen
ja rakentamisen mahdollisuudet määritellään pitkälle jo varhaisessa
maankäytön
suunnittelun
vaiheessa.
Tärkeimmät
päätökset
liittyvät
yhdyskuntarakenteeseen ja rakentamisen ohjaamiseen laajassa alue- ja
maisemarakenteessa, toimintojen ja palveluiden sijoittumiseen, rakennetun
ympäristön ja luonnonympäristön väliseen suhteeseen. Ratkaisut vaikuttavat
siihen, miten tulevaisuudessa kestävyyden vaatimuksiin ylipäätään voidaan vastata.
LIIKENNE
€
Äkäslompolo, Ylläs
Ylläksen kylien arkkitehtuurikilpailun
aineistosta 2009
Yhdyskuntasuunnittelun prosessien ja kaavoitusjärjestelmän nykyisiä käytäntöjä
käsitellään ja arvioidaan myöhemmin tässä luvussa.
EKOLOGISET REUN
YHDYSKUNTASUUN
TALOUDELLISET RE
LIIKENNE
2. LIIKENNE JA REITISTÖT
Yhdyskuntarakenne vaikuttaa liikkumisen tarpeisiin: miten alueelle saavutaan,
miten siellä liikutaan ja minkälaiseen liikkumiseen kannustetaan. Pohjoiset
luontomatkailukohteet sijaitsevat usein etäällä aluekeskuksista. Monet ovat myös
rakenteellisesti hajautuneita lukuunottamatta tiiviitä hiihtokeskusten yhteyteen
rakennettuja keskuksia kuten Levi ja Iso-Ylläs. Alppialueiden matkailukylät
ovat rakenteeltaan lähes poikkeuksetta pohjoismaisia keskuksia tiivimpiä, mikä
on mahdollistanut muutamissa keskuksissa autottoman tai lähes autottoman
ympäristön kehittämisen (esimerkiksi Zermatt, Sveitsi).
SOSIAALISET REUN
EKOLOGISET REUN
Rakenne vaikuttaa oleellisesti siihen, minkälaiset liikkumisratkaisut ovat
ylipäätään mahdollisia nyt ja tulevaisuudessa. Liikenteen ohella monipuoliset
kesä- ja talvireitistöt ovat keskeinen osa luontomatkailukohteiden toimivuutta ja
palvelurakennetta. Kokonaisvaltaisesti ja huolella suunniteltu reitistö nostettiin
myös Ylläksellä tärkeäksi osaksi tulevaisuuden näkemystä alueesta.
Kolarin juna-asema
© Tiina Merikoski
€
© Brew Ha Ha @ Flickr.com
KYLÄ JA LÄHIYMPÄR
TALOUDELLISET RE
SOSIAALISET REUN
LIIKENNE
62
3. EKOLOGISET REUNAEHDOT: LUONNONYMPÄRISTÖ JA RESURSSIT
EKOLOGISET REUN
YHDYSKUNTASUUN
Matkailualueiden ekologisen kestävyyden kannalta merkittävää on luonnonympäristön kantokyky: kuinka paljon kulutusta ja käyttöä luonto ja sen resurssit
kestävät häviämättä. Turismi hyödyntää luontoa vetovoimatekijänä, mutta
edellyttää samalla ainutlaatuisen luonnon suojelua, monimuotoisuuden vaalimista
sekä lähi- ja kaukomaiseman arvostamista merkittävänä osana alueen vetovoimaa.
€
Ekologisiin kestävyyden kysymyksiin sisältyvät myös luonnonresurssien kestävä
hyödyntäminen sekä paikallinen ja uusiutuviin lähteisiin perustuva energiantuotanto (energiantuotannosta ks. luku IV).
© Alexander Savin @ Flickr.com
© Esko Lius @ Flickr.com
TALOUDELLISET RE
LIIKENNE
SOSIAALISET REUN
EKOLOGISET REUN
KYLÄ JA LÄHIYMPÄR
TALOUDELLISET RE
4. TALOUDELLISET REUNAEHDOT: ELINKEINO- JA LIIKETOIMINTA
€
Matkailuvetoisissa kunnissa aluetalous voi olla jopa riippuvainen matkailusta. Se
on kuitenkin vain osa alueen eri elinkeinojen kokonaisuutta. Matkailutoiminnan
vaatimukset ja erityispiirteet on kytkettävä kaikkeen suunnitteluun ja kehittämiseen,
mutta sovitettava myös muiden toimialojen tarpeisiin. Lapissa tärkeitä elinkeinoja
matkailun lisäksi ovat muun muassa metsätalous, poronhoito ja kaivostoiminta.
Pohjoisissa kohteissa matkailun sesonkiluonteisuus on haaste paikallisille
toimijoille ja asukkaille niin taloudellisesti kuin toiminnallisestikin. Ympärivuotisen
toiminnan kehittäminen onkin yksi keskeinen pohjoisia matkailualueita yhdistävä
tavoite: tärkeää on tunnistaa, minkälainen kasvu on yksittäiselle matkailukohteelle
pitkällä aikavälillä kannattavinta. Matkailualueiden resurssien käytön on oltava
pitkällä tähtäimellä kestävää paitsi ainutlaatuisen luonnon ylläpitämiseksi myös
matkailun toimintaympäristön säilymiseksi.
KYLÄ JA LÄHIYMPÄR
© Visit Finland @ Flickr.com
© Esko Lius @ Flickr.com
SOSIAALISET REUN
€
TALOUDELLISET RE
LIIKENNE
63
5. SOSIAALISET REUNAEHDOT: YHTEISÖ JA HYVINVOINTI
SOSIAALISET REUN
EKOLOGISET REUN
Paikallisen yhteisön näkökulmasta kestävyys merkitsee ennen kaikkea elinvoimaista
kylää ja hyvinvointia, mikä myös näkyy kyläkuvassa. Sosiaaliseen kestävyyteen
kuuluvat myös kattavat ja toimivat osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet alueen
kehittämiseen ja päätöksentekoon. Matkailualueilla on tunnistettava asukkaiden
tarpeiden lisäksi eri matkailijaryhmien odotukset.
KYLÄ JA LÄHIYMPÄR
TALOUDELLISET RE
Kestävän matkailukylän asukas- ja matkailijanäkökulmaa käsitellään tarkemmin
kirjan luvussa II. Suunnitteluprosessin vuorovaikutteisuudesta keskustellaan
myöhemmin tässä luvussa.
SOSIAALISET REUN
© Tiina Merikoski
© Visit Finland @ Flickr.com
€
6. KYLÄ JA LÄHIYMPÄRISTÖ
KYLÄ JA LÄHIYMPÄR
Viime kädessä kestävyys heijastuu lähiympäristöön ja arkkitehtuuriin: minkälaista
ympäristöä eri kestävyyden reunaehdoilla ja kriteereillä syntyy; miltä ympäristö
näyttää? Ylläksellä pidettin tärkeänä, että ympäristöystävällisyys näkyy ja toteutuu
arkkitehtuurissa ja, että kestävää rakentamista tuetaan neuvonnalla, ohjauksella ja
valvonnalla.
© Pekka Nirvas @ Flickr.com
© Marja Uusitalo
Kestävä rakentaminen tarkoittaa, että rakennukset ja lähiympäristö ovat
elinkaareltaan kestäviä: suunnittelu, toteutus, käyttö ja ylläpito, sekä lopulta tilanteet,
joissa käyttötarkoitus muuttuu tai vanhenee. Loma-asumisen energiatehokasta
rakentamistapaa ja kestävää arkkitehtuuria pohjoisilla matkailualueilla käsitellään
tarkemmin luvussa V.
64
YHTEINEN VISIO SUUNNITTELUN OHJAAJANA
Paikallinen kestävän matkailualueen visio rakennetaan
yhteisesti määriteltyjen perusperiaatteiden ohjaamana. Visio on keino tunnistaa konkreettiset
suunnittelua ja toteutusta ohjaavat painopistealueet ja suunnittelukriteerit. Samalla se auttaa
hahmottamaan kestävän yhdyskunnan tavoitteiden
kokonaisuutta
ja
toimenpiteiden
vaikutuksia
toisiinsa. Kokonaisuuden hallinta edellyttää kykyä
nähdä muutosten ja kehityksen vaikutukset muilla
osa-alueilla niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä.
Jonkin askeleen ottaminen voi viedä kehitystä
kohti kestävämpää tulevaisuutta, vaikka saattaakin
merkitä jopa negatiivisia vaikutuksia jollakin muulla
kokonaisuuden osa-alueella lyhyemmällä aikavälillä.
Whistler 2020 on koko yhdyskunnan tulevaisuutta
määrittelevä asiakirja (ks. infolaatikko 3.1).
AINUTLAATUINEN YMPÄRISTÖ:
LUONTO, MAISEMA, YHTEISÖ
RAKENNETTU
YMPÄRISTÖ
YHTEISÖ JA
HYVINVOINTI
Hyvä suunnittelu
ja laadukas kaavoitus
Hyvinvointia
elävässä kylässä,
asukkaiden tarpeet
Tunturirakentamisen
erityispiirteet
Kokonaisvaltainen ja
huolellinen
reittisuunnittelu
Arkkitehtuuri ja
rakentamistapa:
esteettisyys ja kestävyys
Kestävät
energiaratkaisut:
paikallinen tuotanto,
uusiutuva energia
Hallittu kasvu ja
kehittäminen
Kumppanuudet ja
sujuva yhteistyö
Omaleimaisuus ja
kulttuuri
Ympäristötietoisuus,
ohjauskeinot
Matkailu osana alueen
elinkeinojen
ekosysteemiä
Toimiva ja
monipuolinen
matkailutoiminnan
ympäristö
KESTÄVÄ MATKAILUKYLÄ
LAATU
YLLÄS
Ylläksen tapauksessa visiotyöskentelyllä haettiin
matkailualueen yhden osan (pilottialue) kehittämistä
tukevia ja toteuttamiseen sovellettavia periaatteita.
Työskentelyn tavoitteena oli tunnistaa niitä
paikan vahvuuksia, tekijöitä ja tavoitteita, joista
eri toimijat ovat samaa mieltä. MATKA-hankkeen
visiotyöskentelyn voidaan ajatella olevan myös osa
pilottialueen kehittämissuunnitelman toteuttamista
(Ylläs II kehittämissuunnitelma).
Pilottialueen
aineistosta
jäsennettiin
edellä
kuvatut kestävän matkailualueen vision kuusi
ulottuvuutta sekä suunnitteluperiaatteita ja kestävän
rakentamisen ohjeita tukemaan paitsi pilottialueen,
myös laajemminkin kestävien matkailualueiden
kehittämistä.
Ylläksen
uuden
matkailukylän
arkkitehtuurikilpailu vuonna 2010 toimi vision ja
sen pohjalta laadittujen suunnitteluperiaatteiden
testialustana (ks. infolaatikko 3.2).
A sustainable
community
Sustainable social and
ecological systems,
healthy economy
A strong and
healthy
community
Needs of residents, community
life and individual well-being,
social interaction, recreation,
culture, health services,
life-long learning
A well-planned
community
Managed and controlled
growth and development
Natural
environment
Respecting and protecting
the natural systems
A strong tourism Healthy and diversified tourism
economy
economy, sustainability
through longrange planning
A safe
community
Safety and comfort of diverse
residents and guests
Community
members
People who live, work and
play in the community
Visitors, tourists
Desire to provide exceptional
service
Partners
Positive, cooperative
relationships that recognize
the values
WHISTLER
Kuva 3.2: Ylläksen visiotyöskentelystä voitiin tunnistaa niitä arvoja ja paikallisesti tärkeitä teemoja, joista alueen kehittämisen suhteen oltiin
yhtä mieltä (vasemmalla). Whistler 2020 -arvot ovat hyvin samantapaiset (oikealla; lähde: RMOW 2007)
© Eriksson Arkkitehdit Oy
65
Kuva 3.3: Ylläksen uuden matkailukylän arkkitehtuurikilpailun voittanut ehdotus ”Kuura”.
KOHTI TOTEUTUSTA: MAANKÄYTÖN OHJAUSJÄRJESTELMÄ
Tässä
kappaleessa
arvioidaan
suomalaisen
suunnittelujärjestelmän
keskeisten elementtien
merkitystä
kestävän
kehityksen
tavoitteiden
näkökulmasta: mitä mahdollisuuksia nykyiset
maankäytön ohjauskeinot tarjoavat? Suomessa
tärkein maankäytön suunnittelua ja rakentamista
ohjaava säädös on maankäyttö- ja rakennuslaki.
Sen yhtenä keskeisenä tavoitteena on edistää
yhdyskuntien kehittämistä entistä kestävämmiksi.
Eri kaavatasojen vaatimukset on laadittu siten,
että ne ohjaisivat suunnittelua toteuttamaan tätä
tavoitetta (MRL 1 §). Lakia täydentävät maankäyttöja rakennusasetus sekä joukko erilaisia muita asiakirjoja kuten valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet,
ympäristöministeriön
säännökset,
määräykset ja päätökset sekä kuntien rakennusjärjestykset (MRL 2 §). Asiakirjojen ohjausvaikutuksen varmistaa toisaalta niiden lakisääteisyys
ja toisaalta toimijoiden ja suunnittelun sitoutuminen
tavoitteisiin ja työkaluihin.
vuosien varrella kehittyneet alueen suunnittelussa.
Kuvaukseen mallinnettiin pilottialueen suunnittelun
kannalta keskeisimmät työkalut ja vaiheet
rinnakkaisille aikajanoille. Kuvaukseen on poimittu
eri kaavaprosesseihin vaikuttaneet asiakirjat ja
selvitykset sekä keskeiset työvaiheet, päätökset
ja käsittelyt. Näiden rinnalla on lisäksi kuvattu
osallistumisen ja vaikuttamisen eri vaiheet perustuen
laadittuihin osallistumis- ja arviointisuunnitelmiin
ja niiden raportointiin. Keskeisten kaavaprosessien
(Tunturi-Lapin maakuntakaava sekä Ylläksen
osayleiskaavan muutos) ohella kuvaukseen on purettu
Ylläs II kehittämissuunnitelma sekä muutamien
muiden pilottialueen kehittämisen ja suunnittelun
kannalta merkityksellisten erillishankkeiden vaiheet.
Aineistosta poimittiin jo olemassa olevat kestävän
yhdyskunnan ohjeet ja tavoitteet ja arvioitiin, miten
ne ohjaavat suunnittelua tällä hetkellä.
STRATEGINEN KEHITTÄMINEN
Suunnittelujärjestelmän
havainnnollistamiseksi
ja prosessin eri vaiheiden arvioimiseksi MATKAhankkeessa laadittiin kuvaus Ylläksen pilottialueen
tähän
mennessä
toteutuneesta
prosessista.
Tarkastelu keskittyy siihen, miten kestävän
kehityksen tavoitteet ovat Ylläksen tapauksessa
Ylläksen pilottialueen kehittämiseen ja suunnitteluun
kytkeytyy useita valtakunnallisia, maakunnallisia
ja paikallisia strategisia ohjelmia ja suunnitelmia.
Valtakunnallisten maankäyttötavoitteiden lisäksi
Ylläksen kehittämistä ohjaavat Lapin maakunta-
3.1
WHISTLER 2020 – MOVING TOWARD A SUSTAINABLE FUTURE
Whistler on kansainvälisesti tunnettu hiihto- ja
matkailukeskus
Kanadassa,
jossa
vierailee
vuosittain yli 2 miljoonaa kävijää. Whistler
on kasvanut pienestä 600 asukkaan (1976)
kyläyhteisöstä 9 595 vakituisen asukkaan
(2006) matkailuyhdyskunnaksi. 1970-80-luvuilla
kasvua tuettiin maankäytön suunnittelulla, ja
matkailupalveluihin ja -rakenteisiin investoitiin.
Nopealla kasvulla oli hallinnollisten toimijoiden ja
päättäjien tuki, mutta kasvun vauhti alkoi herättää
vastustusta asukkaissa. Yhdyskunnan nopea
kasvu ei enää voinut jatkua ilman arvokeskustelua
sosiaalisesta hyvinvoinnista ja luonnon ympäristön
kestävyydestä. 1990-luvulla kasvun rakentamisen
politiikka alkoi vähitellen muuttua kasvun hallintaa
etsiväksi strategiseksi suunnitteluksi (“From growth
machine to growth management”; Gill 2000). Arvokas
luonnon-ympäristö ja huoli sen tulevaisuudesta
ja kantokyvystä johtivat ensimmäisen alueellisen
ympäristöstrategian laatimiseen.
Aukeaman kuvat © Somenice @ Flickr.com
Whistlerin kunnianhimoisiin tavoitteisiin kuuluu
nousta
edelläkävijäksi
kestävänä
matkailuyhdyskuntana. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi
Whistlerissä on laadittu Whistler 2020: Moving
Toward a Sustainable Future -dokumentti. Whistler
2020 on yhteinen visio alueen tulevaisuudesta,
pitkäntähtäimen strategiasuunnitelma sekä kuvaus
prosessista kohti alueellista kestävyyttä ja menestystä matkailualueena. Asiakirja on kunnianhimoinen
ensiaskel kohti kestävää yhdyskuntaa. Lopullisena
tavoitteena on, että Whistler kehittyy kestäväksi
yhdyskunnaksi vuoteen 2060 mennessä. Whistler
2020 perustuu laajaan, pitkäjänteiseen yhteistyöhön,
ja se on tarkoitettu sekä yksityisten ja julkisten
toimijoiden että organisaatioiden käyttöön. Whistler
2020 -dokumentin ensimmäinen versio hyväksyttiin
vuonna 2005.
Whistlerin visio vastaa kysymyksiin, minkälainen
yhteisö Whistler haluaa olla tulevaisuudessa ja
minkälaisen matkailuyhdyskunnan yhteisö haluaa.
Visiossa huomioidaan kestävyyden eri ulottuvuudet
(sosiaalinen, taloudellinen ja ympäristön kestävyys),
mutta siinä korostetaan sosiaalisen kestävyyden
ja hyvinvoinnin merkitystä. Yhteisön hyvinvointi on
vision toteutumisen kannalta tärkeää - vain siten
voidaan varmistaa kaikkien toimijoiden sitoutuminen
vision tavoittelemiseen.
Whistler 2020 on laadittu kaikkea toimintaa ja
suunnittelua ohjaavaksi työkaluksi. Yhdyskuntasuunnittelulle se merkitsee jokaisen laaditun
suunnitelman arviointi suhteessa visioon ja siinä
asetettuihin prioriteetteihin ja tavoitteisiin. Lisää
hankkeiden arvioinnista Whistlerissä infolaatikossa
3.3.
Whistler 2020 rakentuu paikallisista arvoista (values),
kestävän yhdyskunnan tavoitteista (sustainability
objectives),
visiosta
(vision),
kehittämisen
avainalueista (priorities) sekä toteutusstrategioista
ja toimenpiteistä (implementation strategies and
actions). Paikalliset arvot yhdessä globaalien
kestävän
yhdyskunnan
tavoitteiden
kanssa
muodostavat ne perusperiaatteet, joille yhteinen
visio rakentuu. Kehittämisen avainalueilla ja
toteutusstrategioilla
pyritään
varmistamaan,
että alue todella kehittyy kohti vision mukaista
matkailuhdyskuntaa. (ks. kuva 3.1 ja infolaatikko 3.3)
Vision ja sen avulla määritettyjen käytännön
tavoitteiden ja toimenpiteiden laatiminen perustuu
laajaan vuorovaikutukseen sekä tavoitteisiin
sitoutuneiden julkisen ja yksityisen sektorin
toimijoiden yhteistyöhön.
67
WHISTLER 2020 -KEHITTÄMISPROSESSI
Keskustelu Whistlerin tulevaisuudesta alkoi jo
1980-90-lukujen taitteissa, kun nopean kasvun
vaikutuksiin
alettiin
kiinnittämään
huomiota.
Vuonna 1989 laadittin Official Community Plan,
jonka seurauksena alueen kehittämisessä siirryttiin
vähitellen kasvun tukemisesta kasvun hallintaan.
Yhteisölähtöisen OCP:n voidaan nähdä olleen
merkittävä ensiaskel kohti Whistler 2020 vision
laatimista.
Varsinaisen Whistler 2020 -dokumentin kehittämisprosessi on ollut nelivaiheinen. Prosessi aloitettiin
määrittelemällä alueen menestystekijät, yhteisölle
tärkeät arvot sekä kestävän yhdyskunnan tavoitteet.
Toisessa vaiheessa tarkasteltiin viittä vaihtoehtoista
tulevaisuutta kestäväksi yhdyskunnaksi. Kahden
ensimmäisen vaiheen pohjalta laadittiin luonnos
alueen tulevaisuudesta ja strategiasuunnitelmasta.
Näiden perusteella kehitettiin Whistlerin visio ja
strategiasuunnitelma viimeisteltiin. Visio perustuu
prosessin ensimmäisessä vaiheessa määriteltyihin
yhdyskunnan yhteisiin arvoihin.
Prosessi on ollut kuntavetoinen, mutta sen perusperiaatteena on ollut pitkäjänteinen ja laaja yhteistyö
kaikkien yhteisön osapuolten kanssa - kaikissa
vaiheissa.
Whistler
2020
-visiotyöskentelyn
tuloksena
tunnistettiin yhteisölle tärkeiksi arvoiksi kestävä
yhdyskunta (sustainable community), vahva ja
terve yhteisö (strong and healthy community), hyvin
suunniteltu yhdyskunta (well-planned community),
luonnon ympäristö (natural environment), vahva
matkailutalous (strong tourism economy), turvallinen
yhdyskunta (safe community), paikalliset asukkaat
ja työntekijät (people who live, work and play in
Whistler), matkailijat (guests) ja yhteistyökumppanit
(partners). Arvot ohjaavat kaikkea päätöksentekoa
ja toimintaa, ja ne voidaan nähdä kestävän
yhdyskunnan paikallisina reunaehtoina.
Whistlerin visiossa kestävän yhdyskunnan tavoitteet
(sustainability objectives) ovat:
Vähentää ja lopulta lopettaa luonnonresurssien
kestämätön hyödyntäminen (esim.
siirtymällä energiantuotannossa uusiutuviin
energialähteisiin)
Vähentää ja lopulta lopettaa yhdyskuntien
tuottamat jätteet ja päästöt (esim. luopumalla
kemiallisista lannoitteista sekä 100%
kierrätyksen avulla).
Vähentää ja lopulta lopettaa ympäristön fyysistä
kulumista aiheuttavat toimenpiteet ja käyttö
(esim. kestävän metsänhoidon keinot).
Varmistaa ihmisten kyky ja mahdollisuudet
tyydyttää perustarpeensa (esim. varmistaa
kaikkien mahdollisuus koulutukseen ja
kohtuuhintaiseen asumiseen).
Kunnianhimoisten perustavoitteiden tarkoitus on
auttaa ymmärtämään, mitä kestävyys viime kädessä
tarkoittaa Whistlerin alueelle ja yhteisölle, mutta
myös varmistaa, että visiolla todella tähdätään kohti
kestävää yhdyskuntaa.
68
suunnitelma
2030
ja
maakuntaohjelma.
Näiden vaikutus on käytännössä välillinen,
maakuntakaavoituksen kautta yksityiskohtaisempaan
kaavoitukseen heijastuva. Lisäksi erilaiset aihetai
alakohtaiset
strategiaohjelmat
asettavat
kestävyyteen liittyviä tavoitteita suunnittelulle ja
rakentamiselle. Ylläksen pilottialueen kestävän
rakentamisen kannalta keskeisiä ovat esimerkiksi
Lapin energiastrategia ja vuoden 2011 aikana
laadittava Lapin ilmastostrategia. Myös Lapin
matkailustrategiassa
2007-2010
tunnistetaan
matkailun negatiivisten ekologisten, taloudellisten
ja sosio-kulttuuristen vaikutusten minimointi osana
matkailun laadun kehittämistä.
paljon. Kokonaisuuden hallinta on siten hankalaa ja
koordinointi työlästä. Kun tavoitteita ja visioita on
useita, toimijoiden voi olla vaikea tunnistaa tai valita,
mikä tai mitkä ovat ne asiakirjat, joiden tavoitteita
edistää. Samalla strategisen kehittämisen tavoitteisiin
sitoudutaan eri asteisesti: niihin, jotka tunnetaan ja
joiden laatimisessa ollaan oltu mukana, sitoudutaan
vahviten. Vaikka varsinaista ristiriitaa eri strategioilla
ei olisikaan, erilainen sitoutumisen aste voi johtaa
erilaisiin tulkintoihin. Monet ohjelmat ja strategiat
ovat myös varsin laaja-alaisia niin tavoitteiltaan kuin
alueellisesti. Yleispiirteisten strategisten tavoitteiden
heijastaminen paikalliseen suunnitteluun voi siten
olla epäselvää ja hankalasti osoitettavissa.
Pilottialueen tulevan suunnittelun ja rakentamisen
kannalta tärkein strateginen asiakirja on kuitenkin
Ylläs II kehittämissuunnitelma. Sen tarkoitus on
ohjata Ylläksen alueen kehittämistä niin lyhyellä
kuin pitkälläkin aikavälillä. Kehittämissuunnitelma
sisältää vision alueen tulevaisuudesta vuonna 2020
sekä kärkihankkeet, toimenpiteet ja investoinnit
vuosille 2008-2013. Kehittämissuunnitelma osoittaa
pilottialueen kehittämiselle perustavoitteet ja antaa
suuntaa tulevan rakentamisen mitoituksesta. Sen
näkökulma on vahvasti matkailutoiminnallinen ja
sen laatimisessa korostuu yhteistyö yrittäjien kanssa.
Strategisten
tavoitteiden
edistämisessä
ja
toteutumisessa
seurannalla
on
keskeinen
merkitys. Strategisten suunnitelmien toteutumisen
arvioinneista (mm. Ylläs I kehittämissuunnitelma
vuodelta 1998 ja sen toteutumisen arviointi) on
nähtävissä, että selkeästi rajatut, konkreettiset
tavoitehankkeet on yleensä pystytty toteuttamaan
suunnitellussa aikataulussa (Maisematie, kevyen
liikenteen väylät; Ylläs I, 1998), mutta laajat,
laadulliset ja vaikeasti mitattavat hankkeet
ja tavoitteet jäävät epäselviksi tai kokonaan
toteutumatta (kylmäosaaminen, ympäristön hoito;
Ylläs I, 1998). Useissa strategia-asiakirjoissa ja
kehittämissuunnitelmissa todellisia edellytyksiä
proaktiiviselle seurannalle ei olla onnistuttu
luomaan. Poikkeuksena on maakuntaohjelma,
josta laaditaan vuosittain toteuttamissuunnitelma.
Tämä onkin yksi systemaattinen keino seurata
tavoitteiden toteutumista ja tarkistaa strategisen
kehittämisen avainalueet - ja ohjata siten aktiivisesti
kehitystä. Myös maakuntasuunnitelma on tarkoitettu
määräajoin tarkistettavaksi ja siten joustavaksi ja
nopeasti muuttuviin tarpeisiin reagoivaksi.
Kehittämissuunnitelmalla
ohjataan
kestävän
matkailukylän
suunnittelua
ja
rakentamista
kiinnittämällä
erityishuomiota
arkkitehtuurin
ja rakentamisen laatuun sekä tunnistamalla
ympäristötietoisuuden merkitys matkailun imagotekijänä. Alueen palvelurakenteen hajanaisuutta
halutaan ratkaista eheyttämällä olemassa olevia
keskuksia ja toisaalta kehittämällä uusi, neljäs
palvelukeskus
Ylläksen
alueelle
(pilottialue).
Kävelykeskuksilla tavoitellaan parempia mahdollisuuksia autottomaan lomailuun. Yhtenä kärkihankkeena kehittämissuunnitelmassa on esitetty
laajan rakennetun ympäristön ympäristöohjelman
laatimista vuoteen 2013 mennessä.
Strategia-asiakirjojen ja kehittämissuunnitelmien
merkitys suunnittelua ja rakentamista ohjaavina
asiakirjoina on yhtä aikaa sekä tärkeä että
ongelmallinen. Strategiset asiakirjat määrittävät
osaltaan tulevaisuuden visiota alueesta, mutta
erilaisia strategisia suunnitelmia ja ohjelmia on
Ylläs II kehittämissuunnitelmassa on esitetty
joitakin konkreettisia toimenpiteitä. Suunnittelun
ja rakentamisen kannalta olennaisia ovat muun
muassa tiukoilla kaavamääräyksillä ohjattava
suunnittelu sekä arkkitehtisuunnittelulta vaadittavat
havainnekuvat ja mallinnukset rakennusluvan
myöntämisen edellytykseksi. Tällaisten toimenpiteiden
käyttöönotto
edellyttää
kunnalta
kaavoitusviranomaisena vahvaa sitoutumista kehittämissuunnitelmaan ja sen toteuttamiseen.
69
MAAKUNTAKAAVA
Maakuntakaava on lakisääteinen ja oikeusvaikutteinen
strategiseen kehittämiseen kytkeytyvä työkalu,
joka sisältää alueiden käytön ja maakunnallisen
yhdyskuntarakenteen periaatteet. Maakuntakaavassa
osoitetaan kehittämisen vyöhykkeet, keskeiset
yhteydet ja pitkän aikavälin (10-20 v) maakunnallisen
kehittymisen tavoitteet. MRL 28 § mukaisissa
maakuntakaavan sisältövaatimuksissa edellytetään
kiinnittämään erityistä huomiota muun muassa
alueiden käytön ekologiseen kestävyyteen, kestäviin
liikenteen ja teknisen huollon järjestelyihin sekä vesija maa-ainesvarojen kestävään käyttöön.
Pilottialueen prosessitarkastelu ulotettiin 1980luvun
loppupuolelle,
jolloin
Tunturi-Lapin
seutukaavan8 valmistelu aloitettiin. Ensimmäiset
kestävän kehityksen selvitykset on laadittu jo
1990-luvun alussa, ja seutukaavaan otettiin mukaan
ympäristönhoidon yhtenä toimintalinjana “kestävän
kehityksen periaatteiden toteuttaminen” (Tunturi-Lapin
seutukaavaselostus 1997, s. 9-11). Seutukaavaselostuksessa
kestävän
kehityksen
toteuttaminen
jaettiin
yleisiin periaatteisiin ranta-alueista, matkailusta,
vesihuollosta, suojelu- ja virkistysalueista, maaaineshuollosta, jätehuollosta, yhdyskuntarakenteesta,
liikenteestä sekä metsistä ja maataloudesta.
Seutukaavasta
siirryttiin
maakuntakaavaan
2000-luvulla, ja Tunturi-Lapin maakuntakaava
vahvistettiin ympäristöministeriössä kesällä 2010.
Maakuntakaavassa
kestävään
suunnitteluun
ja rakentamiseen ei enää ohjata samalla
tavalla erityistavoittein, vaan tavoitteet on
jäsennetty maakuntasuunnitelman “Lappi 2022”
-strategiakohtien avulla, joihin kytkeytyy erilaisia
kestävän
rakentamisen
kannalta
olennaisia
tavoitteita kuten rakentamisen ja rakennetun
ympäristön laatu, hyvä ympäristö kilpailutekijänä,
luonnon
hyvinvoinnin
merkitys
niin
asukkaille
kuin
matkailijoille
sekä
tehokas
ja
ihmisläheinen
aluerakenne.
Tunturi-Lapin yhdyskuntarakenteellista tulevaisuutta on kehitettävä maakuntakaavan vision
mukaan siten, että kokonaisuus edellyttää
8 Seutukaava oli alue- ja seutusuunnittelun työkalu ennen
v. 2000 Maankäyttö- ja rakennuslain muutosta, minkä
jälkeen se korvattiin maakuntakaavalla.
mahdollisimman vähän energian ja luonnonvarojen käyttöä, ja että päästöt ja jätekuorma
ovat mahdollisimman pienet. Tavoitteenasettelu
kaavaselostuksessa on kuvaileva, ei niinkään
toimenpiteitä asettava. Maakuntakaavassa ei
esimerkiksi oteta kantaa yhdyskuntarakenteen
tiivistämisen tai hajauttamisen puolesta, vaan
ohjataan arvioimaan tilanne paikallisten olosuhteiden
ja tarpeiden mukaan. Ilmastonmuutoksen merkitys
Lapin ympäristölle ja suunnittelulle on tarkoitus
selvittää maakuntakaavan suunnittelukauden aikana,
ja tarpeisiin reagoidaan tulevissa ohjelmissa.
Maakuntakaavan tavoitteita toteutetaan yksityiskohtaisemman kaavoituksen kautta. Maakuntakaavan yleispiirteisyys aiheuttaa kuitenkin sen, ettei sillä
käytännössä ole kovin merkittävää ohjausvaikutusta
yksittäisen alueen suunnitteluun. Merkittävimpiä
suoraan yksittäisen matkailukylän suunnitteluun
vaikuttavia määräyksiä maakuntakaavassa ovat
alue- tai liikenneyhteysvaraukset. Maakuntakaava
voi myös osaltaan edesauttaa ymmärtämään eri
strategisten tavoitteiden kokonaisuutta kokoamalla
ja jäsentämällä monimuotoista aineistoa.
YLEISKAAVA
Yleiskaava on yhdyskuntarakennetta ja maankäytön
suunnittelua
yleispiirteisesti
ohjaava
ja toimintoja yhteen sovittava asiakirja. Siinä
osoitetaan tavoiteltavan kehityksen maankäytön ja
rakentamisen perusperiaatteet. Yleiskaavan tarkoitus
Miten kestävän
tulevaisuuden strategiset
tavoitteet saadaan
kytketyksi alueiden
suunnitteluun, jos
voimassaolevissa
kaavoissa ei ole otettu
niitä huomioon?
70
on konkretisoida kestävän kehityksen periaatteita
sekä korostaa yleistä etua ja yhteisvastuuta niin
sisällöllisesti kuin menettelytavoissa. Yleiskaava on
strategisen kehittämisen ja suunnittelun ohjausväline,
joka voidaan laatia joko useamman kunnan yhteisenä
asiakirjana tai yhden kunnan koko aluetta tai sen yhtä
osa-aluetta (osayleiskaava) käsittelevänä asiakirjana.
Yleiskaava on oikeusvaikutteinen kunnan omalla
päätöksellä. (MRL)
Ylläksen osayleiskaava tukee voimakasta kasvua.
Rakentamisen
laadun
tavoitteet
kytkeytyvät
imagotavoitteisiin. Kaava laadittiin samanaikaisesti
Ylläs II kehittämissuunnitelman kanssa, ja se
noudattaa suoraan kehittämissuunnitelman mitoituksellisia tavoitteita. Pilottialueelle sallitaan
osayleiskaavassa hotelli- ja matkailupalveluiden
rakentamista vajaa 300 000 k-m2, mikä tarkoittaa yli
10 000 uutta vuodepaikkaa, sekä loma-asumista noin
50 000 k-m2 (2 500 vuodepaikkaa).
Ylläksen osayleiskaavassa on tavoiteltu rakenteellista tiivistämistä luonnonympäristön säästämiseksi.
Samalla kuitenkin kaavamääräysten väljyys ja
valtava jousto rakentamisoikeudessa voivat johtaa
koko kaavoitetun alueen kattavaan rakennetun
ympäristön mattoon, ja yhteydet luontoon ja reiteille
ovat vaarassa tukahtua. Kokemus pilottialueen
arkkitehtuurikilpailusta osoitti, kuinka yleiskaava
määräyksineen ja mitoituksineen ohjaa vahvasti
alueen suunnittelua. Määräykset ja mitoitus tulkitaan
tavoitteina. Etenkin mökkialueiden sijoittelu ja
keskustan kytkeytyminen maisematien molemmin
Masterplan
kytkee toisiinsa
alueen maankäytön
ja toiminnallisen
suunnittelun
puolin edellyttävät tulevaisuudessa tavoitteiden
kirkastamista ja huolellista suunnittelun ohjausta.
Kestävän yhdyskunnan tavoitteet välittyvät Ylläksen
osayleiskaavaan
ylempiasteisten
suunnitelmien
kautta kuten pitääkin, mutta ne eivät tarkennu;
maakuntakaavan ja osayleiskaavan ohjaavuudet ovat
samalla yleispiirteisellä tasolla kestävyyden suhteen.
Koska yleiskaavalla ohjataan paikallista suunnittelua
ja rakentamista, se voisi toimia nykyistä vahvemmin
kestävän yhdyskunnan tavoitteisiin sitouttavana
ohjauskeinona.
ASEMAKAAVOITUS
Pilottialueen prosessin kuvaus ei sisällä asemakaavoja,
koska pilottialuetta koskevaa asemakaavoitusta
ei MATKA-hankkeen aikana ollut vielä aloitettu.
Tässä yhteydessä on kuitenkin aiheellista käydä
läpi asemakaavan perusperiaatteet ja arvioida sen
merkitystä kestävän matkailukylän toteutuksessa.
Maankäyttö- ja rakennuslain määritelmän mukaan
asemakaava on toteuttamissuunnitelma. Sen tarkoitus
on ohjata rakentamista ja maankäyttöä muun muassa
paikallisten olosuhteiden, hyvän rakentamistavan
ja kaavan muiden ohjaustavoitteiden edellyttämällä
tavalla. (MRL 50 §) Maakuntakaavassa ja yleiskaavassa
suunnittelulle osoitetaan strategiset tavoitteet, mutta
asemakaavan rooli on suoraan toteutusta ohjaava.
Asemakaava laaditaan maankäytön ohjaus- ja
kehittämistarpeen sitä vaatiessa. Matkailualueilla
asemakaavoja laaditaan tonttikysynnän ja -tarpeen
mukaan. Pilottialueella asemakaavoituksella ja
siihen liittyvillä määräyksillä ja kriteereillä voidaan
vaikuttaa vielä laajasti alueen suunnitteluun ja
laadulliseen toteuttamiseen kestävänä yhdyskuntana.
OSALLISTUMINEN JA VAIKUTTAMINEN
Maankäyttö- ja rakennuslain tavoitteena on
turvata maankäytönsuunnittelun laatu, osallistumismahdollisuudet
sekä
avoin
tiedottaminen
(MRL 63 §). Laki edellyttää vuorovaikutteista kaavaprosessia ja kaavoituksen vireilletulosta on
ilmoitettava. Vuorovaikutuksen kannalta keskeinen
asiakirja on osallistumis- ja arviointisuunnitelman
71
(OAS), jossa selvitetään, miten osallistuminen ja
vuorovaikutus prosessin aikana tullaan järjestämään.
Kunnat vastaavat kaavoituksesta ja siten myös
osallistumisen järjestämisestä.
Lakisääteisen vuorovaikutuksen tavoitteena on
varmistaa eri osapuolten vaikutusmahdollisuudet
niissä kaavaprosessin vaiheissa, joissa suunnitteluun
ja ratkaisuihin voisi parhaiten vaikuttaa. Tavoitteena
on vuorovaikutuksen ja keskustelun avulla
laadittu kaava, jonka sisältö on mahdollisimman
monen näkökulmasta hyväksyttävissä. Kestävän
matkailukylän toteuttamiseen tämä ei kuitenkaan
riitä. Kunnianhimoiset kestävyyden tavoitteet
vaativat kaavan, joka ei ole ainoastaan hyväksyttävissä, vaan jonka tavoitteita mahdollisimman moni
sitoutuu edistämään.
Pilottialueen prosessitarkastelu osoittaa, että vaikka
vuorovaikutustilaisuuksia on paljon, on osallistumisen
vaikuttavuus
kyseenalaista.
Kaavavalmisteluun
rajattu vuorovaikutus ei välttämättä ole oikeaaikaista, riittävää tai tehokasta (kuva 3.4).
Osallistumisen alkaessa tietyt päätökset ja linjaukset
on jo tehty. Toisaalta kaavan hyväksymisen jälkeen
vaikuttaminen kiteytyy valitusprosessiin, joka on
pitkittänyt myös Ylläksen osayleiskaavan muutoksen
vahvistamista. Kaava laadittiin noin kahdessa
vuodessa ja hyväksyttiin kunnanvaltuustossa 2008.
Se sai KHO:ssa käsiteltävinä olleiden valitusten
vuoksi täyden lainvoiman kuitenkin vasta keväällä
2011.
MATKAILUALUEIDEN MASTERPLAN
Masterplan on käsite, joka on vakiintunut
tarkoittamaan erityisesti matkailu- tai vapaa-ajan
keskusten, yritysalueiden, kaupan keskittymien tai
muiden toiminnallisten alueiden kokonaisvaltaista
kehittämissuunnitelmaa. Masterplanille on keskeistä,
että se kytkee kiinteästi toisiinsa tietyn alueen
TUNTURI-LAPIN MAAKUNTAKAAVAN PROSESSI (yllä) JA VUOROVAIKUTUS (alla)
YLLÄKSEN OSAYLEISKAAVAN PROSESSI (yllä) JA VUOROVAIKUTUS (alla)
PROSESSIN VAIHEET:
ASIKIRJAT, TYÖKALUT JA PÄÄTÖKSET:
ALOITUS- JA VALMISTELU
KÄSITTELY TAI PÄÄTÖS
KAAVASUUNNITTELU
KAAVAA OHJAAVA SUUNNITELMA TAI ASIAKIRJA
VAHVISTETTU KAAVA
ASIAKIRJAN VAHVISTAMINEN
ALOITUS- JA TAVOITEVAIHE
KUULEMINEN, VIRALLINEN NÄHTÄVILLÄ OLO
LUONNOSVAIHE
VUOROVAIKUTUS TILAISUUS
EHDOTUSVAIHE
MUISTUTUS, VASTINEIDEN KÄSITTELY
Kuva 3.4: Ote Ylläksen pilottialueen prosessin kuvauksesta; vaikuttamisen mahdollisuudet kaavaprosessissa. Kaavavalmisteluun vaikutetaan
käytännössä luonnosvaiheesta hyväksymiseen. Se tarkoittaa sitä, että osallistumisen alkaessa reunaehtoja on jo olemassa ja päätöksiä on
tehty. Kaavan hyväksymisen jälkeen keinot vaikuttaa vähenevät; jäljelle jää muistutus- ja valitusoikeus (ks. koko prosessin kuvaus s. 74-75).
72
maankäytön ja toiminnallisen suunnittelun. Sen
yhteys kaavoitukseen ratkaistaan tapauskohtaisesti;
oleellista kuitenkin on, että masterplan laaditaan
alueen toteuttajien, toimijoiden ja palveluntarjoajien
toimeksiannosta. Siinä suunnitellaan palveluita ja
konkreettisia kehittämistoimenpiteitä, tutkitaan
rahoitusmahdollisuuksia, investointeja ja niiden
kannattavuutta, kehitetään sidosryhmäyhteistyötä
ja vahvistetaan niin brändiä kuin markkinointia ja
myyntiä (www.fcg.fi).
Masterplan on visualisoidun kartta-aineiston,
havainnekuvien ja kehittämissuunnitelman yhdistelmä. Se ei ole oikeusvaikutteinen työkalu, mutta sen
ohjausvaikutusta edistää eri osapuolten sitoutuminen
sen tavoitteisiin.
Masterplaneja on laadittu useissa suomalaisissa
matkailukeskuksissa, kuten Rukalla (kuva 3.5),
Vuokatissa, Kolilla ja Iso-Ylläksellä. Ylläs II
kehittämissuunnitelma on laadittu masterplanin
tapaan yhteistyössä toteuttajatahojen kanssa ja siinä
on nimetty seuraavien vuosien avaininvestoinnit.
Kehittämissuunnitelmassa tarkastellaan kuitenkin
koko Ylläksen alueen tulevaisuutta: masterplanin
vahvuus on sen suora yhteys toteutukseen.
Parhaimmillaan masterplan myös tukee ja edistää
asemakaavavalmistelua.
Kuva 3.5: Masterplanin (yllä) avulla voidaan yleiskaavatasoa tarkemmin tutkia toimintojen ja investointien sijoittuminen kehitettävällä alueella,
ja siten ohjata asemakaavoitusta (alla). Kuvan esimerkit ovat Rukalta: yllä Ecosign-konsulttitoimiston laatima masterplan Rukan kylän
keskustasta; alla vastaavalle alueelle laadittu asemakaavaehdotus.
Lähteet: Ecosign Ltd, www.ecosign.com/ (kuva yllä); Rukan kylä 2010 -kehityshanke, www.kuusamo.fi/rukankyla/ (kuva alla)
73
ERILLISHANKKEIDEN VAIKUTTAVUUS
Ylläksen pilottialueen prosessikuvaukseen poimittiin
mukaan myös erilaisia alueen kehittämiseen liittyviä
erillishankkeita. Tavoitteena oli selvittää näiden
suhde ja vaikuttavuus pilottialueen kestävään
kehittämiseen. Arviointiin valittiin hankkeita, joista
on tunnistettavissa yhteys pilottialueen prosessiin,
esimerkiksi kaavoituksen tai kehittämissuunnitelman
aineistona, visiopaperina tai suoraan alueen
suunnitteluun kytkeytyvänä. Oleellista oli myös
se, että mukaan otetuissa hankkeissa oli kestävän
yhdyskunnan suunnittelun tai rakentamisen eri
ulottuvuuksiin liittyviä tavoitteita.
Yksittäisillä hankkeilla voi prosessin kuluessa
olla tärkeä tietoa tuottava ja kokoava, joissakin
tapauksissa myös tutkimuksellinen rooli. Hankkeiden
kautta on mahdollista myös testata erilaisten
periaatteiden tai tiedon soveltamista ennen niiden
toimeenpanoa. Hankkeiden toteuttajat tarkastelevat
useassa tapauksessa alueen kehittämistä ulkopuolelta
parhaimmillaan kuitenkin tiiviissä yhteistyössä
alueellisten toimijoiden kanssa (esim. Ylläksen
uuden
matkailukylän
arkkitehtuurikilpailu,
MATKA-hanke). Hankkeiden avulla suunnittelualuetta on myös mahdollista tarkastella osana
laajempaa kokonaisuutta, esimerkiksi suhteessa
laajempaan seudulliseen kehitykseen tai suhteessa
alan tai yhteiskunnan yleiseen kehitykseen (Meän
väylä, Lapin kulttuuriympäristöohjelma -hanke).
Hankkeiden tulokset vaikuttavat pääasiassa välillisesti
suunnittelun tai rakentamisen ohjeistuksen kautta.
Ilman oikeusvaikutuksellista asemaa ne eivät velvoita
toimenpiteisiin tai osoittamaan, miten aineistoa on
hyödynnetty. Hankkeiden vaikuttavuuden kannalta
on siten erityisen olennaista, että keskeiset toimijat
ja kehittäjät ovat sitoutuneita niiden tulosten
hyödyntämiseen ja soveltamiseen sekä tavoitteiden
konkretisoimiseen.
Erillishankkeiden
merkitykseen
ja
tulosten
hyödyntämismahdollisuuksiin
vaikuttavat
lopulta myös niiden ajoitus alueen kehittämisja
suunnitteluprosessissa.
Liian
varhaisessa
vaiheessa tehdyn hankkeen tulokset saattavat
jäädä huomioimatta suoran ajallisen yhteyden
puuttuessa tai olla jopa vanhentuneita suunnittelun
alkaessa. Vaikuttavuus voi myös jäädä heikoksi
tiettyjen päätösten ja valintojen ollessa jo
voimassa. Pilottialueen prosessin kannalta voidaan
esimerkiksi esittää, että arkkitehtuurikilpailu olisi
kestävän kehityksen näkökulmasta voinut tuottaa
kantaaottavampia ehdotuksia, jos se olisi järjestetty
ennen osayleiskaavan muutosprosessia.
Miten kansallisten
ja kansainvälisten
ympäristötavoitteiden
tulisi heijastua
suunnitteluun?
© Visit Finland @ Flickr.com
Pitäisikö tavoitteilla
olla nykyistä suurempi
ohjausvaikutus?
74
07-09
1999
10-12
01-03
04-06
07-09
2000
10-12
Yhtymähallitus
hyväksyy
seutukaavan
01-03
04-06
07-09
2001
10-12
01-03
04-06
07-09
Seutukaavassa kestävän kehityksen
toteuttamisen periaatteissa käsiteltiin
laajasti maankäytön suunnittelun eri
ulottuvuuksia: ranta-alueet, matkailu,
vesi- ja jätehuolto,
suojelu- ja virkistysalueet, maaaineshuolto, yhdyskuntarakenne,
liikenne sekä maa- ja metsätalous.
2002
10-12
01-03
04-06
01-03
04-06
07-09
2003
10-12
01-03
04-06
07-09
10-12
Uusi MRL
voimaan
Ylläksen
osayleiskaavan
muutos vahvistetaan
Maisematie
04-06
Aluetta koskeva
rakennusjärjestys
hyväksytään
01-03
Ylläksen yleiskaavan muutos
vahvistetaan / Hannukainen
ja Äkäslompolon keskusta
Kaavaehdotus
virallisesti nähtävillä
1998
10-12
YlläsAakenus
linnusto
07-09
Seutukaava
lainvoimainen
04-06
Uusi MRL
voimaan
01-03
Uusi MRL
voimaan
10-12
Seutukaava vahvistetaan
Ympäristöministeriössä
Kaavaehdotus
virallisesti nähtävillä
1997
07-09
Kestävän kehityksen
toteuttaminen: yleiset
periaatteet
04-06
Laatimisvaiheen
kuuleminen
1996
01-03
Ylläksen maisematien kasvillisuusselvitys
Ylläksen maisematien kasvillisuusselvitys 2
Ylläs-Äkäslompolo maisematie. Mustavuoman
lehtojensuojelualueen kohdan tarkentava selvitys
Lapin perinnemaisemat.
Alueelliset ympäristöjulkaisut
116. Lapin ympäristökeskus
Ylläs on Ykkönen. Ylläksen
matkailun ja maankäytön
kehittäminen lyhyellä ja pitkällä
aikavälillä vuoteen 2010
Ylläksen osayleiskaavan
muutos. Luontoselvitys
Selvitys maisematien vaikutusalueen linnustosta
ja muusta eläimistöstä kesällä 2000
Ylläsjärvi-Äkäslompolo maisematie,
Mustavuoman lehtosuojelualueen kohdan
yleissuunnitelma
Uusi MRL
voimaan
Lapin
kulttuuriympäristöohjelma,
Lapin ympäristökeskus
Lapin matkailukeskusten
yksityiskohtaiset
kaavat, kehittämissuunnitelma
Ylläsjärvi-Äkäslompolo maisematien
geomorfologinen selvitys
Ylläksen maisematien alustava yleissuunnitelma
Ylläs-Aakenuksen alueen luonto.
Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja
Lappi Elämänvoimaa, matkailustrategia 20032006 Lapin liitto
Hiihtokeskus Iso-Ylläs/ Keskusalueen
kehittämissuunnitelma
PROSESSIN VAIHEET:
ALOITUS- JA VALMISTELU
KAAVASUUNNITTELU
VAHVISTETTU KAAVA
04-06
ASIKIRJAT, TYÖKALUT JA PÄÄTÖKSET:
KÄSITTELY TAI PÄÄTÖS
KAAVAA OHJAAVA SUUNNITELMA TAI ASIAKIRJA
ASIAKIRJAN VAHVISTAMINEN
ALOITUS- JA TAVOITEVAIHE
LUONNOSVAIHE
EHDOTUSVAIHE
KUULEMINEN, VIRALLINEN NÄHTÄVILLÄ OLO
VUOROVAIKUTUS TILAISUUS
MUISTUTUS, VASTINEIDEN KÄSITTELY
HANKEVALMISTELU
HANKEPROSESSI
VAIKUTUSAIKA
JULKAISU, SELVITYS TAI RAPORTTI
OHJE (rakentamistapaohjeet, suunnitteluperiaatteet)
1996
01-03
1997
07-09
10-12
01-03
04-06
07-09
1998
10-12
Lapin matkailustrategia
2003-2006
Ylläs I
kehittämissuunnitelma
Osayleiskaavan muutosta varten
on tarkasteltu ja laadittu lukuisia
käsitteleviä selvityksiä ja raportteja.
Valtaosassa käsitellään ympäristö-,
luonto- ja maisemaolosuhteita sekä
matkailutoimintaa.
01-03
04-06
07-09
1999
10-12
01-03
04-06
07-09
2000
10-12
01-03
04-06
07-09
2001
10-12
01-03
04-06
07-09
2002
10-12
07-09
2003
10-12
Kuva 3.6: Ote MATKA-hankkeessa mallinnetusta pilottialueen suunnittelun ohjausprosessista. Prosessin kuvauksessa kaavoitus jaettiin
yksinkertaistaen kolmeen eri vaiheeseen: aloitus- ja valmisteluvaihe (prosessin aloitus, ohjausryhmän muodostaminen, valmistelevat
selvitykset), suunnitteluvaihe (tavoitteiden asettelu, luonnossuunnittelu, ehdotus) sekä vahvistamisvaihe (kaavan lainvoima).
01-03
04-06
07-09
10-12
01-03
04-06
07-09
10-12
2004
01-03
04-06
07-09
10-12
2005
01-03
04-06
Kehittämissuunnitelman yksi
kärkihanke on
laajan rakennetun
ympäristön
ympäristöohjelman
laatiminen vuoteen
2030 mennessä.
07-09
10-12
2006
01-03
04-06
07-09
10-12
2007
01-03
04-06
07-09
2008
10-12
01-03
04-06
07-09
10-12
Arkkitehtuurikilpailu
2009
01-03
KHO vahvistaa
Ylläksen
osayleiskaavan
muutoksen
04-06
Natura-arviointi luonnos
Lapin
energiastrategia
04-06
07-09
Osayleiskaavan muutos ja siihen
liittyvä vuorovaikutus (alla)
Kunnanvaltuusto hyväksyy Ylläksen
osayleiskaavan muutoksen
07-09
KHO vahvistaa
Ylläksen
osayleiskaavan
muutoksen
Luosukurun kasvillisuusselvitys
Kehittämissuunnitelman
4.seurantakokous
01-03
Ylläs I ja II
kehittämissuunnitelmat
Lapin
matkailustrategia
2011-2014
2009
Tulosten
julkistaminen
Tunturi-Lapin
maakuntakaava
hyväksytään
Tunturi-Lapin
seutukaavalle
maakuntakaavan
lainvoima
10-12
Käynnistysseminaari
Käsittely / Ehdotus
viranomaiset, Lapin
liiton valtuusto, Lapin
liiton hallitus
Käsittelyt /
vastineet / Ehdotus
Lapin liiton hallitus,
OHRY
Tunturi-Lapin maakuntakaava,
kaupan selvitys, FCG
Maakuntakaava
selostus
Käsittely /
Ehdotus
OHRY
Käsittely / Ehdotus
Lapin liiton hallitus
07-09
Kehittämissuunnitelman
3.seurantakokous
Aloituskokous
Käsittely Vastineet
kaavaehdotus Lausuntoja ja
muistutuksia yht. 73 kpl
Luonnos nähtävillä,
yleisötilaisuudet
kunnissa
Tunturi-Lapin maakuntakaavan
vaikutusten arviointi, Ramboll
04-06
Lapin
ilmastostrategia
Työpajat ja
sidosryhmätilaisuudet
Strategian
jalkauttaminen
Kehittämissuunnitelmassa
ohjataan kestävään rakentamiseen
kiinnittämällä huomiota arkkitehtuurin
ja rakentamisen laatuun.
Kehittämissuunnitelman
2.seurantakokous
01-03
Käsittelyt / Ehdotus
kaavaneuvottelu,
OHRY,
saamelaiskäräjät
2008
Taustaselvitykset
Lapin
matkailustrategiat
OSA 2: Visio ja strategiset
tavoitteet
Pohjoiskalotin itä-länsisuuntaisen
poikittaisyhteyden tarveselvitys, Liidea Oy
10-12
Käsittelyt / Ehdotus
YM, OHRY
07-09
Käsittelyt /
vastineet OHRY,
Lapin liiton hallitus
Tunturi-Lapin kiinteät
muinaisjäännökset,
Lapin liitto
04-06
Kaavaehdotuksen käsittelyt
YM, OHRY,
Saamelaiskäräjät, Lapin liiton
hallitus, Lapin liiton valtuusto
Käsittelyt /
vastineet
metsätyöryhmä
Käsittelyt /
vastineet OHRY
Käsittelyt Lapin
liiton hallitus, OHRY,
metsätyöryhmä
01-03
Käsittely Vastineet
kaavaluonnos Lausuntoja ja
mielipiteitä yht. 84 kpl
Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi -hankkeen
inventoinnit ja arvotus
Kaavaluonnos nähtävillä ja
lausunnoilla, käisttelyt ja
neuvottelut
2007
OSA 1: Analyysi ja
johtopäätökset;
toimintaympäristön
ymmärtäminen
Kunnanvaltuusto
hyväksyy Ylläksen
osayleiskaavan
muutoksen
Luonnoksen
viimeistely
Tunturi-Lapin maakuntakaava-alueen
geologiset taustatiedot, GTK
KaavaKäsittelyt;
selostus;
Kaavakokous,
PallasViranomaisneuvottelu
Yllästunturin
kansallispuiston hoitoja käyttösuunnitelma
Seminaari
Tunturi-Lapin metsäselvitys,
Metla
Kaavaehdotus nähtävillä;
OAS; Kaavanlaatijan
vastine ja
toimenpideehdotus
Ylläksen yleiskaavan
luontoselvitys
10-12
Kehittämissuunnitelman
1.seurantakokous
Ylläs Sun Resort
YLLÄS II
Kokonaiskehittämissuunnitelma;
Viranomaisneuvottelu
Liikenneselvitys
MEÄN VÄYLÄ:
Meän visio
07-09
Käsittely Muistutukset ja
lausunnot, yht.59 kpl /
Viranomaisneuvottelu 2;
Kaavaehdotus nähtävillä
MEÄN VÄYLÄ:
Rajajokisuunnitelma
Tunturi-Lapin
maakuntakaavan
maisemaselvitys,
Destia Oy
Tavoitteiden
valmistelu
OHRY
Tavoitteiden
valmistelu
OHRY
Tunturi-Lapin liikenneselvitys,
Liidea Oy
Kaavakokoukset; OHRY,
maastokatselmus; päätös
laadintaperiaatteista
Ideointi- ja
neuvottelutilaisuudet
ryhmittäin
04-06
Yleisötilaisuus
OHRYt;
maastokatselmus
Kaavakokoukset;
OHRY
2006
Ylläs II
kehittämissuunnitelma
vuoteen 2020
Kehittämissuu
nnitelma;
luonnos
Käsittelyt / Vastineet
ja kannanotot;
Maanomistajien
vastaanottopäivä
Yleisötilaisuus;
Työpaja yrittäjille
Elävä matkailumaisema – Ounasselän
tunturiseudun sekä Ylläksen ja Levin
maisemaselvitys
01-03
Työpaja 4:
Viimeistely,
kärkihankkeet
OAS; Kaavaluonnos
nähtävillä
Tavoitteiden
valmistelu
viranomaisneuvottel
u
10-12
Työpaja 3:
Toimenpiteet,
investoinnit,
kärkihankkeet
YLLÄS NYT
raportti
Tavoitteiden valmistelu
viranomaisneuvottelu
Tavoitteiden
valmistelu
OHRY
07-09
Lapin
matkailustrategia
2007-2010
Maakuntakaavassa on tavoitteita
rakennetun ympäristön
laatuun, hyvään ympäristöön
kilpailutekijänä, luonnon
hyvinvoinnin merkitykseen sekä
ihmisläheisen ja tehokkaan
aluerakenteen suhteen
(”Lappi 2022” -strategiasta).
OAS
04-06
OHRY; Valtuustoseminaari;
päätös jatkosuunnittelun
rakennemallista
OHRYt;
Viranomaisneuvottel
u
01-03
Tiedotus- ja
keskustelutilaisuudet;
Työpaja yrittäjille
MEÄN VÄYLÄ:
Kuntakatsaus
10-12
Vaihtoehtoiset
rakennemallit ja
niiden vaikutusarviot
nähtävillä
Landscape Lab, Ylläksen ja
Levin
kohdekartoitukset,
Maisemalaboratorio-hanke
07-09
Kysely
maanomistajille; OAS
nähtävillä
2005
Ylläs NYT
raportti
Markkinakatsaus Ylläksen
kehittämissuunnitelmaa
varten; Ylläs NYT raportti;
OHRY käsittely
04-06
Hankesuunnitelmaluonnos;
Ylläsjärven kylän kyläsuunnitelma;
Hiihtokeskus Iso-Ylläs
kehittämissuunnitelma
01-03
Aloituskokous
10-12
Tupaillat Ylläsjärvellä ja
Äkäslompolossa; Työpaja 2:
Kehittämisvaihtoehdot ja
valinnat
Työpaja 1: Ylläs nyt
ja kehittämistarpeet
Viranomaisneuvottelu; Työpaja
yrittäjille
Aloituskokous
07-09
Maisemaselvitys ja Luontoselvitys,
Pöyry vrt. 2007 luontoselvitykseen
Pallas-Yllästunturin
kansallispuisto
perustetaan
2004
Tuulivoimatuotantoon parhaiten
soveltuvat Lapin tunturit ja vaarat,
Sigma Konsultit Oy ja ElectrowattEkono
Pallas-Yllästunturin
kansallispuisto
perustetaan
04-06
Pallas-Yllästunturin kansallispuiston hoito- ja
käyttösuunnitelma, luonnos
Pallas-Yllästunturin
kansallispuisto perustetaan
01-03
Lapin
maakuntasu
unnitelma
2022
”Eläköön
Kolarin kunnan vesihuollon
kehittämissuunnitelma.
Tornion-Muonionjoen
jokilaakson vesihuollon
alueellinen yleissuunnitelma
75
2010
10-12
10-12
01-03
2010
01-03
04-06
2011
04-06
07-09
07-09
10-12
Tunturi-Lapin
seutukaava
Tunturi-Lapin
maakuntakaava
ja siihen liittyvä
vuorovaikutus
Selvitys Ylläksen kiirunaesiintymästä
Ylläksen
osayleiskaava
2011
10-12
Äkäslompolo, Ylläs
© Tiina Merikoski
76
POLKU KESTÄVÄKSI MATKAILUKYLÄKSI
Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää kestävän
yhdyskunnan periaatteiden toteuttamista suunnittelussa, kaavoituksessa ja rakentamisessa, mutta
miten tavoitteet tosiasiassa näkyvät suunnitteluun
ja kehittämiseen liittyvissä päätöksissä, asiakirjoissa ja strategioissa? Tässä kappaleessa
tarkastellaan Ylläksen pilottialueen suunnitteluja kehittämisprosessin mallinnuksessa tehtyjä
havaintoja: kuinka prosessin eri vaiheet suhtautuvat
toisiinsa ja miten eri suunnitteluinstrumentit
kytkeytyvät kestävän matkailukylän tavoitteisiin.
Prosessimallinnuksen avulla pyrittiin tunnistamaan
toteutuneen prosessin antamat eväät kestävän
matkailualueen suunnittelulle ja rakentamiselle.
Kappaleessa pohditaan lisäksi, miten visiotyöskentely voitaisiin liittää osaksi prosessia. Kysymys on
noussut esille paitsi MATKA-hankkeessa myös
muissa hankkeissa, joissa on pohdittu erilaisten
alueellisten kehittämissuunnitelmien suhdetta kaavoitukseen ja rakentamiseen (vrt. Staffans ja Väyrynen
2009). Luvun alussa kuvattu tavoitteenasettelu ja
visiointi perusteellisesti toteutettuina vievät aikaa ja
uhkaavat siten pidentää suunnitteluprosessia, jota
jo nykyisellään moititaan hitaaksi. Kyse on kuitenkin
enemmän prosessin eri vaiheiden painotuksesta
kuin pidennyksestä. Hyvin suunniteltu ja toteutettu
alkuvaihe tehostaa prosessin etenemistä ja luo
edellytykset paremmalle ohjaavuudelle.
ARVIO YLLÄKSEN UUDEN MATKAILUKYLÄN
PROSESSISTA
Ylläksen pilottialueen prosessipolun mallintamisella
avulla haluttiin saada käsitys siitä, minkälaiset
edellytykset kestävän matkailukylän kehittämiselle
tutkimushetkellä
on
olemassa.
Kuvauksessa
tarkasteltiin keskeisimpiä alueen tähänastiseen
suunnitteluun vaikuttaneita prosesseja rinnakkaisilla
aikajanoilla (ks. kuva 3.6 ja edellinen kappale).
Kuvaus ulottuu 1980-90 -lukujen taitteeseen,
jolloin Tunturi-Lapin seutukaavaprosessi aloitettiin.
Prosessin kuvaukseen sisältyy näin ollen kaksi
pilottialueen suunnittelun kannalta merkittävää
kaavaprosessia: Tunturi-Lapin maakuntakaava ja
Ylläksen osayleiskaavan muutos.
Siirtymäprosessi seutukaavasta maakuntakaavaan
aloitettiin 2000-luvun puolivälissä maankäyttö- ja
rakennuslakiin tehtyjen muutosten ohjaamana.
Tunturi-Lapin maakuntakaava vahvistettiin ympä-
77
ristöministeriössä kesällä 2010. Ylläksen osayleiskaavan
muutos
puolestaan
hyväksyttiin
Kolarin
kunnanvaltuustossa
talvella
2008.
Osayleiskaavan muutoksen rinnalla työstettiin
Ylläs II kehittämissuunnitelma, jossa määriteltiin
pilottialuettakin koskevat kasvu- ja mitoitustavoitteet
sekä alueen kehittämisen matkailutoiminnallinen
visio. Ennen vuotta 2010 yksityiskohtaisempaa
kaavoitusta ohjasi vanha Tunturi-Lapin seutukaava, sillä uuden lain mukaisen maakuntakaavan
laatiminen on ollut kesken koko sen ajan, jona
osayleiskaavan muutosta ja Ylläs II kehittämissuunnitelmaa on valmisteltu.
Prosessikuvauksesta
havaittiin
myös,
että
Ylläksen pilottialueen suunnitteluun kytkeytyy
useita eri tahojen laatimia visioita. Visiot ovat
pilottialueen
kehittämisen
kannalta
erilaisia
niin
vaikutukseltaan
kuin
merkitykseltään.
Maakuntakaavoitusta ohjaava visioasiakirja on
maakuntasuunnitelma.
Maakuntasuunnitelma
perustuu maankäyttö- ja rakennuslakiin ja on
tarkoitettu ohjaamaan maakunnan pitkän aikavälin
kehittämistä (20-30 vuotta) ja alueiden käyttöä.
Lapin Maakuntasuunnitelma 2030 on “kuvaus
Lapin yhteisestä, toivotusta kehityssuunnasta,
johon
maakunnan
toimijat
määrätietoisesti
pyrkivät” (Lapin liitto 2011b). Keskeinen pilottialueen
tulevaisuuteen suoraan kytkeytyvä asiakirja on Ylläs
II kehittämissuunnitelma.
Näiden
suoraan
kaavoitukseen
kytkeytyvien
strategisten kehittämisasiakirjojen lisäksi on myös
lukuisia muita visioasiakirjoja. Kolarin kunta on
laatinut yhdessä Muonion ja Pajalan kuntien kanssa
“Meän vision” osana Meän väylä -projektia (2006).
Vision tarkoituksena on ollut käynnistää ko. kuntien
välinen yhteinen visiotyöskentely kohti myönteistä
kehitystä. Meän visiossa korostetaankin kuntien
välisen, alueellisen ja paikallisen yhteistyön merkitystä
niin maankäytön suunnittelussa, infrastruktuurin
rakentamisessa
kuin
ympäristötavoitteiden
toteuttamisessakin.
Esimerkkejä löytyy myös yhdistysten visiotyöskentelystä.
Kyläkulttuuria
Tuntureitten
Maassa ry laati omalta osaltaan maakunnallisen
kehittämissuunnitelman vuonna 2006. Vireä
Tunturi-Lappi -kehittämissuunnitelman 2007-2013
painopisteet ovat elinkeinojen ja matkailutoiminnan
kehittämisessä.
Suunnitelma
ohjaa
lähinnä
yhdistyksen
puitteissa
tehtävää
alueellista
kehittämistä, joten sen vaikuttavuus suoraan
suunnitteluun on vähäinen.
Lapin energiastrategia valmistui vuonna 2009,
Ylläksen osayleiskaavan muutoksen hyväksymisen
jälkeen ja Tunturi-Lapin maakuntakaavan valmistelun
loppuvaiheeessa. Lapin ilmastostrategia laaditaan
vuoden 2011 aikana. Maakunnalliset energia- ja
ilmastostrategiat eivät aikataulujen vuoksi ole
ohjanneet pilottialueen yleispiirteistä suunnittelua.
Pilottialueen suunnittelun ja rakentamisen kannalta
kiinnostavia tavoitteita ovat esimerkiksi bioenergian
käytön lisääminen ja energiatehokkuuden edistäminen, joita asemakaavoitusvaiheessa voidaan
kuitenkin vielä tutkia.
Kestävän matkailukylän toteutuminen edellyttää
kaikilta osapuolilta ja toimijoilta vahvaa sitoutumista
tavoitteisiin. Pitkän aikavälin tavoitteiden on oltava
eri osapuolten arvoihin ja paikallisiin lähtökohtiin
perustuvia.
Ylläksen
pilottialueen
keskeinen
visioasiakirja, Ylläs II kehittämissuunnitelma,
laadittiin osayleiskaavamuutoksen kanssa samanaikaisesti ohjaamaan Ylläksen tulevaa kehittämistä.
Prosessin aikana järjestettiin kolme työpajaa
paikallisille yrittäjille, mutta keskustelu muiden
toimijoiden, käyttäjien ja intressiryhmien välillä
vaikuttaa jääneen vähäisemmäksi. Kuitenkin
osayleiskaavan osallisia ovat alueen kaikki käyttäjät
ja toimijat. Kehittämissuunnitelman ja siten
osayleiskaavan todellinen ohjausvaikutus tulevan
suunnittelun ja muiden toimenpiteiden suhteen
voi jäädä laadullisesti heikoksi, jos koko yhteisön
sitoutumista ei ole saavutettu.
Visiotyöskentelyn ytimessä on kaikkien osallisten
yhteinen näkymys kehittämisen perusperiaatteista.
Visioasiakirjojen kirjo, niiden eri tarkastelutasot
ja erilainen velvoittavuus heikentävät niiden
vaikuttavuutta yksittäisen alueen suunnittelussa ja
kehittämisessä.
Pilottialueen
prosessin
kuvauksesta
voidaan
arvioida
myös
kaavoitukseen
liittyvän
lakisääteisen
vuorovaikutuksen
vaikutuksia:
laki ei velvoita pitkäjänteiseen yhteistyöhön,
vaan vaikutusmahdollisuudet sijoittuvat kaavan
laatimisen vaiheisiin (valmistelu-, luonnos- ja
78
hyväksymisvaiheet sekä vahvistaminen). Yhteistyön
tulisi ulottua kaavan suunnitteluvaiheen ohi, toisaalta
koko prosessia koskevaan valmisteluun ja toisaalta
seurantaan kaavaprosessin jälkeen.
Ylläksen pilottialueen suunnittelu- ja kehittämisasiakirjojen tarkastelu osoittaa, että maankäyttöja rakennuslaista alkaen edellytykset kestävän
matkailukylän toteuttamiselle ovat olemassa.
Kestävän yhdyskunnan tavoitteet eivät kuitenkaan
kirkastu kohti yksityiskohtaisempaa suunnittelua.
Ympäristöstrategiat ovat lähes ainoita kestävyyden
tavoitteita kokoavia asiakirjoja ja siten keskeisiä
työkaluja
kansallisten
ja
kansainvälisten
ympäristötavoitteiden toteutumiselle. Nykyinen
kaavoituskäytäntö ei velvoita osoittamaan, miten
ympäristö- ja energiatavoitteiden täyttymistä
edistetään tulevalla rakentamisella. Siten strategiaasiakirjojenkaan tavoitteet ja toimenpide-ehdotukset
eivät heijastu pilottialueen kaava-asiakirjoihin.
Pilottialueen huolellinen suunnittelu on yksi Ylläs
II kehittämissuunnitelman ja osayleiskaavan
keskeisistä
tavoitteista.
Ylläksen
uuden
matkailukylän arkkitehtuurikilpailu nostettiinkin
Ylläs
II
kehittämissuunnitelmassa
yhdeksi
kärkihankkeeksi. Kilpailun yhtenä tavoitteena oli
löytää rohkeita ratkaisuja kestävän matkailukylän
toteuttamiseksi. Koska Ylläksen osayleiskaava
ei sellaisenaan ohjaa kestävän matkailukylän
suunnitteluun
eivät
kilpailuehdotuksissakaan
kestävyyden tavoitteet konkretisoituneet kovin
hyvin. Osayleiskaavasta radikaalisti poikkeavat
ehdotukset näyttäytyivät osittain jopa epärealistisina
kannanottoina. Pilottialueen tapauksessa herää
siten kysymys, olisiko arkkitehtuurikilpailulla saatu
ennakkoluulottomampia
ehdotuksia
kestävän
matkailukylän periaatteiden ratkaisemiseen, jos se
olisi järjestetty ennen osayleiskaavaa. Kilpailu osoitti
yleiskaavan kestävyystavoitteiden kannalta toisaalta
liian väljäksi (rakentamisen määrä ja laajuus) ja
toisaalta myös liian rajoittavaksi (palvelukeskuksen
sijainti). Voidaan myös kysyä, olisiko rajatummalla
kilpailulla
voitu
tässä
vaiheessa
saavuttaa
rakennussuunnittelun kannalta innovatiivisempia
ratkaisuja.
Kilpailuehdotusten
ratkaisujen
hyödyntäminen
on alueen suunnittelua jatkavien toimijoiden
harkinnan
varassa.
Kilpailussa
tarkasteltiin
3.2
YLLÄKSEN ARKKITEHTUURIKILPAILU –
ARVIOINTIIN APUA VISUAALISESTA VERTAILUSTA
MATKA-hankkeella
oli
mahdollisuus
tutkia
kestävän matkailualueen vision vaikuttavuutta
(ks. s. 60-63) Ylläksen uuden matkailukylän
arkkitehtuurikilpailussa (2010). Vision kautta
määritetyt tavoitteet ja suunnitteluperiaatteet
liitettiin osaksi kilpailuohjelmaa ja kilpailuehdotukset
arvioitiin annettujen tavoitteiden näkökulmasta.
Kilpailun käynnistämisseminaarissa esitettiin myös
tapoja tulkita annettuja periaatteita kilpailualueen
suunnittelussa.
Kilpailuehdotusten arviointiin kehitettiin karttapohjainen,
kerroksellinen
ja
visuaalinen
tarkastelutapa. Rakennetun ympäristön ulottuvuus,
tieverkosto
ja
ehdotettu
reitistö
poimittiin
jokaisesta ehdotuksesta erilleen, jolloin ehdotusten
yhdenvertainen ja päällekkäinen tarkastelu tuli
mahdolliseksi. Eri kilpailuehdotusten tarkastelu
päällekkäin osoittautui yksinkertaiseksi keinoksi
havainnollistaa keskeiset eroavaisuudet esimerkiksi
rakennetun ympäristön käyttämästä maa-alasta ja
liikenneverkoston pituuksista. Vertailussa laskettiin
jokaisen ehdotuksen osalta ehdotetun tieverkoston
pituus kilometreinä. Tieverkoston vaikutukset
ymmärrettiin siten myös kustannuskysymyksenä,
kun voitiin verrata ehdotusta, jossa tieverkoston
pituus on karkeasti 30 km ehdotukseen, jossa
verkosto on 15 km pitkä. Arvioinnin yhteydessä
huomattiin myös, miten kilpailuehdotusten laatijoiden
kädenjälki ja graafinen esitystapa vaikuttavat
suunnitelmasta saatavaan mielikuvaan sekä niiden
vertautuvuuteen. Ehdotus, joka ensivaikutelmaltaan
oli maankäytöllisesti hajanainen ja laajalle
levittäytynyt osoittautui päällekkäisessä vertailussa
ensivaikutelmaa tiivimmäksi ja vertailukelpoiseksi
tiiviimpien ehdotusten kanssa.
Ylläksen arkkitehtuurikilpailun arviointiin kehitetty
ehdotusten kerroksellinen vertailu osoitti, että
visuaaliset, ”yhteismitallistavat” työkalut tarjoavat
keinoja ehdotusten objektiiviseen vertailuun. Jos
kestävän yhdyskunnan tavoitteena on luontoalueiden
säästäminen, suunnitelmien kerroksellinen vertaaminen osoitti suoraan onnistuneimman ehdotuksen.
Samoin tieverkostoratkaisujen tarkasteleminen
päällekkäin osoitti selkeästi infrastruktuuriltaan
tehokkaimman ratkaisun.
Kuvat: Ylärivissä otteet kolmesta eri kilpailuehdotuksesta
(vas. Kuura, kesk. Noitarumpu, oik. Kudelma); keskellä
vastaavasti ehdotusten rakennetun ympäristön
ulottuvuuksien vertailua (muut suhteessa Kuuran
ratkaisuun); alarivissä tieverkostovertailua (muut
suhteessa Kuuraan)
3.3
WHISTLER 2020 – STRATEGINEN SEURANTA JA INDIKAATTORIT
Whistler 2020 -visiosta käytännön tavoitteet on jaettu
kehittämisen avainalueisiin (priorities). Avainalueet
ovat:
• Yhteisön hyvinvoinnin kehittäminen
(enriching community life)
• Matkailukokemuksen laadullinen
kehittäminen
(enhancing the resort experience)
• Ympäristön suojelu
(protecting the environment)
• Taloudellisen hyvinvoinnin
varmistaminen (ensuring economic viability)
• Kumppanuus
(partnering for success)
Avainalueet kuvataan Whistler 2020 -dokumentissa
Whistlerin matkailuyhdyskunnan tulevaisuuden
tilana 2020; se on kuvaus siitä, minkälainen
yhdyskunta toteuttaa näitä prioriteettejä.
Avainalueet puolestaan jakautuvat strategiaalueisiin, joilla ohjataan paitsi suunnittelua ja
rakentamista, kaikkea muutakin toimintaa. Strategiaalueett auttavat eri toimijoita tunnistamaan oman
hankkeen, toiminnan tai projektin sijoittumisen
kestävän yhdyskunnan prosessissa: miten hanke
toteuttaa kestävän tulevaisuuden tavoitteita.
Jokaisella strategia-alueella on oma ohjausryhmä,
joka seuraa ja arvioi kehitystä. Ohjausryhmä
määrittelee
mihin
käytännön
toimintoihin
vuosittain panostetaan (kts.kuvat alla), eli pyrkii
arvioimaan, minkälaiset vaikutukset suunnittelulla,
rakentamisella ja muulla toiminnalla on ollut alueen
kehittymiseen ja siten tunnistamaan, millä alalla
on onnistuttu ja mikä vaatii erityishuomiota. Arvion
pohjalta ohjausryhmissä laaditaan suositukset ja
toimintaehdotukset seuraavalle vuodelle. Lisäksi
ohjausryhmät
laativat
säännöllisesti
kunkin
strategia-alueen
lähtökohdista
tulevaisuuden
kuvauksen (description of success) tarkistaakseen
kehityksen suunnan ja varmistaakseen tavoitteiden
tarkoituksenmukaisuuden.
Whistler 2020 vision toteutuminen pyritään
varmistamaan paitsi dokumentin roolilla kaikkea
suunnittelua ja toimintaa ohjaavana työkaluna,
myös aktiivisen seurannan ja arvioinnin keinoilla.
Suunnittelun, rakentamisen ja muun toiminnan
vaikutukset arvioidaan suhteessa visioon, ja
yhdyskunnan muutosta mittaavat indikaattorit on
kehitetty vision pohjalta. Indikaattoreilla mitataan
toteutunutta kehitystä, mutta toisaalta niiden avulla
pyritään löytämään tietoa, jonka pohjalta visiota ja
sen ohjaamaa kehityssuuntaa voidaan arvioida.
Visio elää ajan ja toiminnan vaikutusten mukana.
Whistler 2020 -indikaattorit on jaettu ydinindikaattoreihin
(core
indicators),
strategiaindikaattoreihin (strategy indicators) ja kontekstiindikaattoreihin (context indicators). Ydinindikaattoreiden avulla vision toteutumista seurataan
yleisellä tasolla. Ydinindikaattorin tarkoitus on
olla nopea ja yksinkertainen tapa saada tieto
halutusta
tilanteesta
”yhdellä
silmäyksellä”.
Strategiaindikaattorit antavat ydinindikaattoreita
yksityiskohtaisempaa
tietoa
ja
tarkempia
lukuja kehityksestä (kts. kuvat alla). Kontekstiindikaattoreilla tuotetaan tietoa yhteisön kehittymisestä laajemmin.
Whistlerin kehittämisen avainalueet on jaettu yhteensä 17 strategia-alueeseen. Kunkin strategia-alueen ohjausryhmä asettaa
vuosittain kärkitoimenpiteet, joiden toteutumista ja vaikutuksia seurataan indikaattoreiden avulla (kuvissa oikealla). Kuvissa
vasemmalla esimerkkejä rakennetun ympäristön toimenpiteistä vuosilta 2007-2009. Lähde: www.whistler2020.ca
© Sixty4coupe @ Flickr.com
81
pilottialuetta kokonaisuutena, joten ehdotuksista
on jatkokehitettävä ideoita yksityiskohtaisempaan
suunnitteluun. Yleisesti voidaan todeta, että
arkkitehtuuri- ja suunnittelukilpailujen ehdotuksista
saataisiin paras mahdollinen hyöty, jos kilpailutehtävä
ja tarkastelutaso vastaisivat mahdollisimman hyvin
suunnitteluprosessissa edessä olevaa vaihetta.
Ylläksen pilottialueen toteutuksessa seuraava askel
tulee olemaan asemakaavojen laatiminen. Koska
pilottialueen toteutusta ohjaavat strategiset asiakirjat
ja ylempitasoinen kaavoitus eivät vielä sitouta
suunnittelua kohti kestävää tulevaisuutta, tulee
asemakaavoitus olemaan lopputuloksen kannalta
avainasemassa. Asemakaavalla on otettava vahva kanta
siihen, miten alueen rakentaminen kokonaisuutena
järjestetään ja minkälaisilla määräyksillä sen
suunnittelua ohjataan, jos tavoitteena on rakentaa
alueesta kestävää matkailukylä.
Yhtenä pilottialueen arkkitehtuurikilpailun jatkotoimenpiteenä
on
suositeltu,
että
alueen
suunnittelua jatkettaisiin yhtenä kokonaisuutena
masterplan-vaiheeseen.
Masterplan
voisikin
tarjota mahdollisuuden tarkastella pilottialueen
kokonaistoteutusta koskevia kysymyksiä, joita
osayleiskaavassa tai arkkitehtuurikilpailussa ei
ole ratkaistu. Masterplanin avulla osayleiskaavan,
kehittämissuunnitelman sekä muiden asiakirjojen
tavoitteet voitaisiin kirkastaa siten, että ne ohjaisivat
paremmin tulevaa suunnittelua.
KOHTI OPPIVAA PROSESSIA
Matkailualueen kehittämiseen sen nykytilasta
kohti
kestävämpää
tulevaisuutta
tarvitaan
pitkäjänteistä yhteistyötä ja sitoutumista sekä
tehokasta
ohjausjärjestelmää
ja
prosessia,
joka perustuu jatkuvaan oppimiseen. Kestävän
yhdyskunnan perusperiaatteet ja visio ovat osa
ohjausjärjestelmää muodostaen sen kehyksen, jonka
puitteissa toimenpiteitä tarkistetaan ja arvioidaan.
Systemaattisen
seurannan
avulla
pyritään
ymmärtämään suunnittelun ja toteutetun ympäristön
onnistumista suhteessa asetettuihin tavoitteisiin.
Seurannan tarkoituksena on oppia prosessista
ja vaikuttaa siten suunnitteluperiaatteisiin ja
rakentamisen käytäntöihin. Ohjaus menettää
merkityksensä, jos sen rinnalla ei suoriteta jatkuvaa
tulosten seurantaa ja vaikutusten arviointia.
Vaikutusten arvioinnilla ja seurannalla on
merkittävä rooli myös suunnittelun työkalujen
kehittämisessä. Prosessin eri vaiheiden (valmistelu,
suunnittelu, toteutus, arviointi, seuranta) työkaluja
on voitava kehittää ja muokata mahdollisesti esiin
tulevien tarpeiden mukaisesti - joskus nopeastikin.
Vastaavasti tilanteessa, jossa tavoitteet tai visio
vaativat tarkistamista, on muutosten heijastuttava
myös suunnittelun ja rakentamisen ohjaukseen ja
työkaluihin.
82
Guiding Principles of a Sustainable Site
Do no harm: Make no changes to the site that will degrade the surrounding environment. Promote projects on sites where previous
disturbance or development presents an opportunity to regenerate ecosystem services throughsustainable design.
Precautionary principle: Be cautious in making decisions that could create risk to human and environmental health. Some actions can
cause irreversible damage. Examine a full range of alternatives—including no action—and be open to contributions from all affected parties.
Design with nature and culture: Create and implement designs that are responsive to economic, environmental, and cultural conditions
with respect to the local, regional, and global context.
Use a decision-making hierarchy of preservation, conservation, and regeneration: Maximize and mimic the benefits of
ecosystem services by preserving existing environmental features, conserving resources in a sustainable manner, and regenerating
lost or damaged ecosystem services.
Provide regenerative systems as intergenerational equity: Provide future generations with a sustainable environment supported by
regenerative systems and endowed with regenerative resources.
Support a living process: Continuously re-evaluate assumptions and values and adapt to demographic and environmental change.
Use a systems thinking approach: Understand and value the relationships in an ecosystem and use an approach that reflects and sustains
ecosystem services; re-establish the integral and essential relationship between natural processes and human activity.
Use a collaborative and ethical approach: Encourage direct and open communication among colleagues, clients, manufacturers, and
users to link long-term sustainability with ethical responsibility.
Maintain integrity in leadership and research: Implement transparent and participatory leadership, develop research with technical rigor,
and communicate new findings in a clear, consistent, and timely manner.
Foster environmental stewardship: In all aspects of land development and management, foster an ethic of environmental stewardship
— an understanding that responsible management of healthy ecosystems improves the quality of life for present and future generations.
Kuva 3.7: Sustainable Sites -kriteeristö on rakennettu kestävän ympäristörakentamisen perusperiaatteille, joissa korostuvat (haitallisten)
ympäristövaikutusten minimointi, proaktiivinen vaikuttaminen ympäristön tilaan rakentamisen keinoin sekä systeeminen ajattelu, yhteistyö ja
vuorovaikutus. Lähde: The Sustainable Sites Initiative 2009
Huolellisesti dokumentoitu prosessi ja siihen liittyvä
aineisto ovat osa seurantaa, mutta suunnittelun ja
rakentamisen kestävyyden arvioimiseen on olemassa
myös erityisiä työkaluja. Näillä indikaattoreilla
ja mittareilla pyritään helpottamaan tavoitteiden
toteutumisen arvioimista ja eri vaihtoehtojen
vertailemista (ympäristövaikutukset, vision toteutuminen,
alueen
kehittyminen).
Olennaista
on tunnistaa ja löytää ne vaikutukset, joilla on
merkitystä kestävyyden näkökulmasta, sekä muokata
suunnittelun ja rakentamisen periaatteita ja käytäntöjä vaikutusten vaatimalla tavalla. Seurantaa
ja arviointia laadittaessa on huomioitava, että
ratkaisut eivät aina vaikuta positiivisesti kaikilla
tai edes useilla kestävän yhdyskunnan osa-alueilla.
Kestävä ratkaisu toisaalla voi tarkoittaa jopa
negatiivista kehitystä jollakin toisella osa-alueella.
Esimerkiksi junayhteyden rakentaminen jättää
alleen luontoalueita, mutta pitkällä aikavälillä
vähentää matkailijoiden saapumisesta aiheutuvia
ympäristöhaittoja. Vaikutuksia ja niiden merkityksiä
onkin tarkasteltava pitkällä tähtäimellä: mikä vie
parhaiten kohti kestävän matkailualueen visiota
pitkällä aikavälillä.
Yksittäisten kohteiden suunnittelua ja kehittämistä
haluttuun suuntaan voidaan ohjata erityisten
suunnittelukriteeristöjen avulla. Samalla pyritään
varmistamaan suunnittelun ja rakentamisen laatu.
Ohjauksen tarpeesta ja suunnittelun vaiheesta
riippuen kriteerit ovat eriluonteisia ja erilaisia
sisällöltään, ohjausvaikutukseltaan ja tarkkuudeltaan.
Kestävän
yhdyskunnan
suunnittelukriteeristöjä
on kehitetty erityisesti varmistamaan rakennusten
parempi energia- ja materiaalitehokkuus. Maankäytönsuunnittelun,
ympäristörakentamisen
ja
kaavoituksen tueksi on myös olemassa työkaluja.
Kansainvälisiä aluesuunnittelun ja rakennetun
ympäristön kestävyyden kriteeristöjä ovat muun
83
muasssa pohjoisamerikkalaiset LEED Neighborhood
Development9, LEED-järjestelmään pohjaava SITES10
sekä englantilainen BREEAM Communities11.
LEED ja BREEAM perustuvat taulukkomuotoiseen
kriteeristöön ja arviointiin, jonka perusteella kohteelle
voidaan myöntää sertifikaatti. Kriteeristö ohjaa
suunnittelua maankäytön suunnittelusta alkaen,
mutta varsinaisen arvioinnin tekee ulkopuolinen,
arviointikoulutuksen saanut asiantuntija. Sertifiointi
ja arviointiprosessi ovat kehittäjäorganisaation
tarjoamia maksullisia palveluita.
Rakennetun
ympäristön
sertifikaatit
ovat
vapaaehtoisia, ja niillä voidaan saavuttaa kilpailuetua
ja kiinteistötaloudellista hyötyä, mutta ne eivät aina
ole takuu paremmasta ympäristön laadusta.
Sertifikaattijärjestelmien
suunnittelukriteeristöjä
voidaan kuitenkin hyödyntää ”check-listana”
kaavasuunnittelun tukena.
Suomessa
VTT
on
kehittänyt
yhteistyössä
Helsingin
kaupunkisuunnitteluviraston
kanssa
kaavoituksen ekotehokkuutta arvioivan työkalun
(HEKO). Työkalussa ekotehokkuus on jaettu
viiteen asiakokonaisuuteen (maa, vesi, energia,
liikenne ja palvelut sekä hiili- ja materiaalikierto)
ja 21 osatekijään. Työkalu on tarkoitettu yleis- ja
asemakaavasuunnitelmien luonnosten arviointiin
ja eri vaihtoehtojen vertailuun. Sen avulla pyritään
osoittamaan keskeiset erot ja vaikutukset eri
vaihtoehtojen
välillä
kestävän
yhdyskunnan
tavoitteiden näkökulmasta. Työkalun kehittämistä
jatketaan Kaupunkien ja kuntien aluetasoiset
ekolaskurit (KEKO) -tutkimushankkeessa12 yhteistyössä Aalto-yliopiston, seitsemän kaupungin,
aluekehitystoimintaan osallistuvien rakennusalan
yritysten ja ympäristöministeriön kanssa.
EkoLatu-tutkimushankkeessa
kehitetty
loma-asuntojen
arvioimistyökalu Ekopassi13.
ollaan puolestaan
ekotehokkuuden
Ekopassista kehi-
9 Lisätietoja: www.usgbc.org/leed/nd/
10 Lisätietoja: http://www.sustainablesites.org/
11 Lisätietoja: www.breeam.org/page.jsp?id=117
12 Lisätietoja KEKO-hankkeesta:
www.tekes.fi/ohjelmat/Yhdyskunta/Ajankohtaista/
kekohanke?type=news
13 Lisätietoja EkoLatu-hankkeesta: www.ekolatu.fi
tetään
parhaillaan
VTT:n
johdolla
lomaasuntoalueiden arvioimiseen soveltuvaa ”kyläpassi”arviointityökalua.
Kehitteillä
olevat
työkalut
tarjoavat hyvän testi- ja pilotointikentän erilaisille
suunnittelukohteille.
Kestävän yhdyskunnan tavoitteiden moniulotteisuus
tekee kehityksen arvioinnista vaikeaa. Kokonaisvaikutusten ymmärtäminen edellyttää monialaista
osaamista sekä usein tietoa, joka ei ole avoimesti
saatavilla tai hyödynnettävässä muodossa. On
myös huomattava, että paikkaan ja vaikutuksiin
liittyvä tieto, laskelmat tai muut parametrit eivät
vielä sellaisinaan kerro kokonaisuudesta. Paikan
systeeminen ymmärtäminen sekä lyhyen ja pitkän
aikavälin vaikutusten arvioiminen edellyttävät aina
käsillä olevan tiedon yhdistämistä, analysointia ja
tulkintaa.
Alueen tai yhdyskunnan kestävyyden arvioinnin
haastaa myös se, että suunnittelun tai toteutuksen
laadullisia arvoja on vaikea mitata. Alueelle laadittu
tulevaisuuden visio auttaa kuitenkin tunnistamaan,
miten kestävän yhdyskunnan tavoitteet kytkeytyvät
käytännön ratkaisuihin ja rakentamiseen. Kun
yhteiset, yksityiskohtaista suunnittelua kohti
kirkastuvat tavoitteet ovat olemassa, on niiden
toteutumista arvioivien tai mittaavien työkalujen
kehittäminenkin mahdollista.
Kriteeristöt ovat parhaimmillaan kokonaisvaltaisesti
kestävän yhdyskunnan osa-alueet kattavia ja
siten suunnittelua tehokkaasti ohjaavia työkaluja.
Indikaattorit ja mittarit ovat erityisen tärkeitä
toteutuneen ympäristön arvionnissa. Kuitenkin,
niiden laatiminen edellyttää aina arvovalintoja:
mitä otetaan mukaan ja mitä jätetään ulkopuolelle.
Siten niiden käyttöön liittyy myös riski, että
ulkopuolelle jätetyt näkökulmat jäävät kokonaan
huomioimatta - mitä arvioidaan, sitä rakennetaan.
Viime aikainen vilkas keskustelu rakennetun
ympäristön hiilijalanjäljestä on yksi esimerkki:
ilmastonmuutokseen kytkeytyvä päästövaikutusten
minimointi on tärkeää, mutta kuitenkin vain osa
rakennetun ympäristön ja asumisen kestävyyttä.
IV
KESTÄVÄN MATKAILUALUEEN
ENERGIAJÄRJESTELMÄN SUUNNITTELU
Jukka Paatero ja Ville Satka
ENERGIAJÄRJESTELMIEN VUOROVAIKUTUS YHDYSKUNTASUUNNITTELUN KANSSA
85
Aluetason järjestelmän teknisiä perusominaisuuksia 86
KESTÄVÄN ENERGIANTUOTANNON MAHDOLLISUUDET POHJOIS-SUOMESSA
87
Maalämpö87
Infolaatikko 4.1: Lämpöpumpun toimintaperiaatteet89
Hakevoimala91
Muita mahdollisia lämmön lähteitä93
Kaukolämpöratkaisun toimivuus ja rajoitteet94
Hakkeen tai pelletin käyttö pienen lämmitystarpeen kohteessa
96
Infolaatikko 4.2: Energian uusiutumattoman osuuden primaarienergiakertoimet
97
Sähkön kestävä tuotanto98
Ylläs
© Tiina Merikoski
LÄMMITYSJÄRJESTELMÄN VALINTA JA PRIMAARIENERGIATARKASTELU
100
85
Tämä luku käsittelee pohjoisten matkailualueiden kestäviä ja uusiutuviin energianlähteisiin painottuvia
energiaratkaisuja. Luvussa tarkastellaan, miten kestävyys voidaan huomioida aluetason suunnittelussa
ja aluetason energiajärjestelmien toteutuksessa. Lisäksi luvussa käsitellään alueellisen ja paikallistason
lämmitysjärjestelmiä sekä niiden tehokkuuteen ja toteutettavuuteen liittyviä aluesuunnittelun
näkökulmia. Luvussa esitellään myös yleisimmät ympäristöystävälliset energiaratkaisut, jotka
Pohjois-Suomessa ovat tyypillisesti tarjolla.
Luvun ensimmäisessä osassa esitellään yleisellä tasolla yhdyskuntasuunnittelun mahdollisuuksia
ohjata tai tukea kestäviä energiahuollon ratkaisuja. Lisäksi siinä esitellään aluetason energiajärjestelmien perusominaisuuksia, joiden avulla voidaan helpommin ymmärtää eri teknologioiden
käyttöön liittyviä ongelmakohtia, joita käsitellään tarkemmin luvun toisessa osassa.
Toisessa ja laajimmassa osassa esitellään yksityiskohtaisesti sekä aluetason energiajärjestelmään,
että yksittäisten rakennusten lämmittämiseen soveltuvia teknologiaratkaisuja sekä niiden erityispiirteitä.
Keskeisinä teknologioina esitellään maalämpöön sekä biomassan polttoon perustuvat järjestelmät,
koska nämä kaksi teknologiaa tarjoavat myös Pohjois-Suomessa mahdollisuuden suuritehoiseen
mutta ympäristöystävälliseen energiantuotantoon. Tässä osassa käsitellään myös joitain
kaukolämpöjärjestelmän erityispiirteitä.
Luvun viimeisessä osassa käsitellään eri energianlähteisiin perustuvien järjestelmien vertailun kannalta
tarpeellisia primaarienergiakertoimia. Nämä kertoimet tekevät hyvinkin erilaiset energianlähteet
vertailukelpoisiksi, eli ne mahdollistavat esimerkiksi sähköön ja pelletin polttoon pohjautuvien
lämmitysjärjestelmien kestävyyden keskinäisen vertailun.
ENERGIAJÄRJESTELMIEN VUOROVAIKUTUS
YHDYSKUNTASUUNNITTELUN KANSSA
Yhdyskuntasuunnittelu määrittää huomattavassa
määrin ne suuntaviivat, joiden mukaan alueen
energiahuolto voidaan toteuttaa. Tämä seikka
pätee hyvin myös matkailualueiden suunnittelussa.
Energiahuollon toteuttamisen kannalta tärkeitä
tekijöitä ovat rakentamisen tiiveys, alueen tai osaalueiden yhtenäisyys, sekä eräät paikallistason
toteutukseen
vaikuttavat
tekijät.
Tiiveyden
lisääminen tyypillisesti helpottaa tehokkaan yhteisen
energiajärjestelmän toteuttamista. Tiiveydellä on
energiaratkaisuissa merkitystä sen toteutuessa
kokonaisvaltaisena alueen tiiveytenä tai paikallisen
kiinteistörakenteen tiiveytenä. Merkittävä tekijä on
esimerkiksi se, onko matkailualueella yksi tiiviimpi
palvelukeskus vai ovatko palvelut hajautuneet laajalle
alueelle. Hotelleilla ja muilla suurilla liiketiloilla
on merkittävän suuret lämmitystarpeet varsinkin
talvisesongin aikana, joten niiden mahdollisesti
yhteisillä energiajärjestelmillä voidaan saavuttaa
merkittävää resurssien säästöä.
Suunniteltavan alueen tai sen osa-alueiden
yhtenäisyys tai hajanaisuus vaikuttaa merkittävästi
energiahuollon suunnitteluun. Yhtenäinen rakenne
mahdollistaa yleensä paremmin keskitetyn energiajärjestelmän toteuttamisen. Vastaavasti suuret
rakennuskokonaisuudet ja lyhyet rakennustenväliset
etäisyydet myös tukevat keskitettyä energiahuollon
toteutusta. Esimerkiksi harvempaan rakennetullakin
alueella suuri määrä hajallaan olevia lomamökkejä
on hyvin erityyppinen energiahuollettava verrattuna
nauhamaiseen parimökkirakenteeseen.
Paikallistason
suunnittelun
vaikutukset
ovat
merkittäviä
esimerkiksi
aurinkoenergian
passiivisen ja aktiivisen hyödyntämisen kannalta.
Pohjois-Suomessakin
mahdollinen
auringon
säteilylämmön hyödyntäminen tulee huomioida
jo
aluesuunnittelutasolla,
mutta
erityisesti
paikallistoteutusten suunnittelussa. Esimerkiksi
pohjoiseen alaspäin viettävät rinteet ovat auringon
säteilyn hyödyntämisen kannalta kaikista heikoimpia
rakentamiskohteita. Aktiivisista aurinkoenergian
hyödyntämistavoista Pohjois-Suomessa taloudellisin
on auringon lämmön hyödyntäminen veden
lämmittämisessä.
Aurinkolämpökeräimien tulisi
86
sijaita siten, että keräimet saavat esteetöntä
auringonvaloa vähintään kaksi ja puoli tuntia
keskipäivän molemmin puolin. Auringonvalon
saatavuutta edistävät esimerkiksi etelänpuoleiselle
rinteelle rakentaminen, eteläsektorissa olevan
pihapuuston, korkeiden rakennusten tai muiden
esteiden puuttuminen, sekä muut vastaavat
paikallistason suunnitteluun liittyvät tekijät. Auringon
lämmön hyödyntämisen mahdollisuudet ja haasteet
korostuvat erityisesti matalaenergiarakentamisessa,
koska niissä auringon tarjoaman energian osuus
vuotuisesta
lämpötarpeesta
on
merkittävästi
korkeampi kuin perinteisten rakennusten kohdalla.
Kun matkailualueelle tavoitellaan kestävää ja
ympäristöystävällistä energiahuoltoa, keskitetty
kaukolämpöön
perustuva
energiahuolto
on
tyypillisesti energiatehokkain lämmitysratkaisu.
Sen toteuttaminen on kuitenkin mahdollista vain
riittävän tiiviillä ja yhtenäisellä alueella. Kuitenkin
harvempaan rakennetullekin alueelle voidaan
suunnitella yhteisiä energiajärjestelmiä esim.
kiinteistöryhmille, mikäli ne voidaan sijoittaa tiiviisti
ja rypäsmäisesti. Tämän kaiken mahdollistamisessa
alue- ja paikallistason suunnittelijalla on keskeinen
rooli.
ALUETASON JÄRJESTELMÄN TEKNISIÄ
PERUSOMINAISUUKSIA
Mikäli matkailualueen kokonaislämmöntarve on
riittävän suuri ja alue on sopivan tiivis ja yhtenäinen,
alueelle
pyritään
tyypillisesti
rakentamaan
yhteinen lämmitysjärjestelmä. Alueellinen lämmitysjärjestelmä toteutetaan yleensä keskitetyn
lämmöntuotantojärjestelmän avulla. Tällaisessa
lämmitysjärjestelmässä on usein enemmän kuin
yksi lämmöntuotantolaitos. Eri laitoksilla voi olla
erilainen käyttötarkoitus, esimerkiksi yksi laitos
tuottaa peruslämmitysenergiaa ja toisella katetaan
huippukulutuksen aikainen lämmön lisätuotanto.
Perustuotantolaitosta käytetään vuosittain hyvin
paljon ja siten sen tuotannon tulee olla tuotantoon
liittyvien muuttuvien kustannuksien osalta edullista.
Sen sijaan vuoden aikana vain lyhyen aikaa käytössä
olevalla huippulaitoksella kiinteiden kulujen eli
käytännössä investointikustannuksien tulisi olla
matalat. Muuttuvien kustannusten taso ei ole niin
tärkeää vähäisten kokonaiskäyttötuntien vuoksi.
Laitosten tulee pystyä kattaman alueen lämmöntarve
tilanteissa,
joissa
lämmönkulutus
vaihtelee
nopeasti.
Järjestelmässä
lämmön
tuotannon tehon on vastattava melko tarkasti
kiinteistöjen
kokonaislämmöntarvetta.
Erotuksena
sähkönjakelujärjestelmään
on,
että
kaukolämpöjärjestelmän
lämmönjakoputkistoissa
on kulloisellakin hetkellä veden lämpöenergian
muodossa pieni lämpövarasto, joka tasoittaa
hetkellisiä kulutuspiikkejä.
Niinpä ainakin osalta järjestelmässä olevilta
laitoksilta vaaditaan riittävä tehonsäätökyky. Mitä
suurempi lämpölaitoksen teho on, sitä herkempi siitä
tyypillisesti tulee nopeille tehonvaihteluille. Tämä on
toinen tekijä, joka tukee nopeammin säädettävien
huippuvoimalaitosten
lisäämistä
järjestelmään
perustuotannon rinnalle. Tästä syystä esimerkiksi
haketta polttavan peruslämpöä tuottavan laitoksen
lisäksi järjestelmässä on tyypillisesti myös nopeasti
säädettävä huippukattila, jossa poltetaan joko
öljyä tai pellettejä. Tämän huipputuotantokattilan
vuotuinen käyttöaika jää kuitenkin erittäin pieneksi,
mistä johtuen järjestelmän kestävyyden kannalta
hallitsevaa on peruslämpöä tuottavan laitoksen
valinta.
© Visit Finland @ Flickr.com
87
Kuva 4.1: Talvinen kaamosaika, vähäinen valoisuus ja paksu lumipeite tekevät aurinkoenergian hyödyntämisen Lapissa erittäin kausiluontoiseksi.
KESTÄVÄN ENERGIANTUOTANNON
MAHDOLLISUUDET POHJOIS-SUOMESSA
Pohjois-Suomen kestävässä energiatuotannossa
keskeistä roolia näyttelevät lämmöntuotannon
teknologiavalinnat. Esimerkiksi keskimääräisessä
suomalaisessa pientalossa vuotuinen lämmitystarve
on lähes kolmasosaa energian kokonaiskulutuksesta.
Pohjois-Suomessa
lämmityksen
osuus
voi
olla jopa selvästi yli kaksi kolmannesta koko
energiankulutuksesta. Niinpä lämmön tuottamisessa
käytettävällä teknologialla on keskeinen rooli
matkailualueen kestävässä toteutuksessa.
Pohjois-Suomen olosuhteet mahdollistavat myös
paikallisesti toteutettavaa kestävää sähköntuotantoa.
Toisaalta sähkön helppo siirtäminen pitkienkin
matkojen takaa tekee siihen liittyvistä valinnoista
laaja-alaisempia. Uusiutuvan sähkön tuotannon
kestävyyden arvioinnissa on esimerkiksi laitoksen
sijoituspaikkaa arvioitaessa vertailukohtana pitää
koko Suomen mahdollisia tuotantopaikkoja.
MAALÄMPÖ
Maalämmön
lasketaan
kuuluvan
uusiutuviin
energialähteisiin.
Kuitenkin
osa
maalämpöpumppujen energiasta tulee pumpun
toimintaan
tarvittavasta
sähköstä,
jonka
ympäristöystävällisyys ja kestävyys riippuvat täysin
sen hankintatavasta. Itse maalämpöjärjestelmästä
ei kuitenkaan synny kasvihuonepäästöjä eikä
muitakaan päästöjä ilmakehään, koska lämmitys ei
perustu palamisprosessiin.
Taloudelliselta kannalta maalämmön suurin etu
on matalat käyttökustannukset. Lämpöpumppu
vaatii toimiakseen sähköenergiaa, mutta tuottaa
moninkertaisen määrän lämpöenergiaa. Siten
käyttökustannukset
suhteessa
tuotettuun
energiamäärään jäävät verrattain mataliksi. Sen
sijaan maalämpöjärjestelmää suunniteltaessa on
88
huomioitava, että sen investointikustannukset (noin
1700 €/kW) ovat korkeammat kuin vaihtoehtoisilla
aluelämmitykseen soveltuvilla teknologioilla (Nylund
2010).
Eri lämpöpumppuratkaisuista juuri maalämpö
on parhaiten soveltuva arktisiin olosuhteisiin,
koska sen lämmöntuottokyky säilyy hyvänä
myös
kovilla
pakkasilla.
Ilmalämpöpumpun
lämmöntuottokapasiteetti
kärsii
sen
sijaan
oleellisesti kylmillä ilmoilla. Maalämpöpumpun
kohdalla vuosikymmeniä kestävä käyttö voi johtaa
ongelmiin maaperän jäähtymisen muodossa. Liian
pieneltä maa-alueelta otettaessa liian suurella
teholla lämpöenergiaa, voi maaperä alkaa pitkän
ajan kuluessa jäähtyä ja jopa jäätyä. Tämä on tärkeä
tekijä huomioitavaksi suunnittelussa, koska sillä on
suuri vaikutus lämmöntuottokykyyn. Jäähtymistä
pystyttäisiin eliminoimaan esimerkiksi syöttämällä
kesällä lämpökenttään jäähdytyksessä vapautuvaa
lämpöenergiaa tai aurinkokeräimillä tuotettua
lämpöenergiaa. Kuitenkin näiden teknologioiden
tekninen potentiaali tulee Suomen pohjoisen sijainnin
vuoksi arvioida tarkasti, sillä niiden kustannukset
suhteessa tuotetun lämpöenergian määrään nousevat
helposti korkeiksi.
Maalämpöjärjestelmä
vaatii
riittävän
suuren
lämpökuorman, että se on järkevää toteuttaa. Siten
maalämmön soveltaminen pieneen tai vain vähän
lämmitysenergiaa tarvitsevaan rakennukseen ei
välttämättä ole taloudellisesti järkevää. Sen sijaan
suuren mittakaavan aluelämmitysjärjestelmässä
tätä ongelmaa ei ole, koska samaan verkkoon on
liitetty suuri määrä yksittäisiä lämpökuormia ja siten
kokonaislämpökuorma mahdollistaa maalämmön
tehokkaan
hyödyntämisen.
Lämpöpumppujen
säädettävyys kulutuksen mukaan on hyvä.
Siten pumpuilla pystytään kapasiteetin rajoissa
tuottamaan kulloisellakin hetkellä energiantarvetta
vastaava määrä energiaa kaukolämpöverkkoon siten
että lämmöntuotantoa voidaan nostaa tai laskea
nopeastikin.
Maalämpöön perustuvan aluelämmitysjärjestelmän
integroiminen osaksi rakennettavaa aluetta vaatii
huolellista suunnittelua. Kokonaissuunnitteluun
eniten vaikuttava tekninen tekijä on maalämmöllä
tuotetun veden matala lämpötila. Tuotettu lämmin
vesi soveltuu hyvin kaukolämpöön perustuvaan
lattialämmitykseen, mutta esim. käyttöveden
lämmitykseen käytettävää vettä tulee lämmittää
lisää. Tästä syystä järjestelmän suunnittelulle
on suuri merkitys esimerkiksi lattialämmityksen
ja
korkeampaa
lämpötilaa
tarvitsevien
lämmityskuormien suhteellisilla osuuksilla.
Maalämpöön perustuvan kaukolämpöjärjestelmän
muodostaman kokonaisuuden voi ratkaista usealla
eri tavalla. Yksi ratkaisu on käyttää kaksinkertaista
kiertoa, jolloin kaukolämpöverkossa kiertää omassa
putkessaan
kuumempi,
maalämpöjärjestelmän
jälkeen lisälämmitetty vesi. Toisaalta kaksinkertaisesta kierrosta kaukolämmön jakelujärjestelmälle
aiheutuvien lisäinvestointien välttämiseksi myös
kaikki vesi voidaan lämmittää kuumemmaksi. Veden
lisälämmittäminen voidaan tehdä peräkkäisillä
lämpöpumppujärjestelmillä tai yhdistämällä järjestelmään kokonaan toinen lisälämmönlähde.
Järjestelmän kannalta kustannustehokkaimman
ratkaisun löytäminen vaatii kuitenkin tapauskohtaista
järjestelmän ominaisuuksien tarkastelua, sillä
erimerkiksi kahden peräkkäisen lämpöpumpun
muodostaman järjestelmän hyötysuhde jää helposti
varsin alhaiseksi.
Toinen aluetason kaukolämpöjärjestelmän haasteista
on lämpökaivokentän sijoittaminen ympäristöön.
Lämpökaivojen putkien päät tulee esimerkiksi olla
sellaisissa paikoissa, että niihin päästään tarvittaessa
käsiksi huoltotöiden yhteydessä. Aluelämmitykseen
soveltuvien lämpökaivokenttien suuri koko on
kolmas haasteita aiheuttava tekijä. Esimerkiksi
Ylläksen uuden matkailualueen lämmittämiseen
suunnitellun
lämpökaivokentän
mitoituksessa
kentän kooksi saatiin 340m x 1360m. Kyseisen
kentän lämpöteho on noin 2.2 MW, kaivojen syvyydet
250m ja kaivojen lukumäärä 1156 kappaletta.
Lämpökaivokentän koko kasvaa helposti edellä
mainittuihin mittoihin, koska yksittäisten kaivojen
tulisi olla vähintään 20m etäisyydellä toisistaan,
jotta riski maaperän jäätymiselle vähenisi. Ylläksen
uuden matkailualueen tapauksessa maalämpökenttä
ei pystynyt tuottamaan riittävää lämpömäärää ilman,
että maaperän jäähtyminen olisi muodostunut
ongelmaksi. Lisäksi lämpökaivokentän rakennustyö
vaatii raskaiden koneiden tuomista paikalle, joten
rakennustöiden jälkeen paikka ei jää alkuperäiseen
luonnonmukaiseen tilaan. (Nylund 2010)
4.1
LÄMPÖPUMPUN TOIMINTAPERIAATTEET
Lämpöpumpun pääosat ovat lauhdutin (lämmin
puoli),
paisuntaventtiili,
höyrystin
(kylmä
puoli) ja kompressori. Näiden välillä liikkuu
lämmönsiirtoaine, joka siirtää energiaa. Lauhdutin
on osa, joka luovuttaa pumpun siirtämän
energian käyttökohteelle, kaukolämpöratkaisussa
kaukolämpöveden
lämmittämiseen.
Kun
lämmönsiirtoaine
lähtee
lauhduttimesta,
se
paisuu
paisuntaventtiilissä.
Samalla
aineen
paine
ja
lämpötila
laskevat
ympäristöään
kylmemmäksi. Tämän jälkeen höyrystimessä
lämpöenergiaa sitoutuu matala lämpötilaiseen
lämmönsiirtoaineeseen. Maalämpöpumpun kohdalla
tämä tarkoittaa esimerkiksi lämmön siirtymistä
lämmönsiirtoaineeseen lämpökaivossa. Seuraavaksi
aine kulkee kompressorin läpi. Kompressori imee
ainetta lävitseen käyttämällä sähköenergiaa. Tämän
johdosta kompressorissa lämmönsiirtoaineen paine
nousee, jolloin myös aineen lämpötila nousee.
Aineen palatessa lauhduttimelle sen lämpötila
on suurempi kuin lähtiessä lauhduttimelta. Siten
aine pystyy luovuttamaan lauhduttimessa lämpöä
halutulle kohteelle.
Lämpöpumpun kompressori tarvitsee toimiakseen
sähköenergiaa. Lämpöpumpun idea perustuu
siihen, että se pystyy tuottamaan suuremman
määrän lämpöenergiaa haluttuun kohteeseen,
kuin mitä kompressori kuluttaa sähköenergiaa.
Lämpökerrointa käytetään kuvaamaan näiden
energioiden suhteita. Esimerkiksi lämpökerroin
kolme tarkoittaa sitä, että lämpöpumppu pystyy
siirtämään kolme kertaa enemmän lämpöenergiaa,
kuin mitä se käyttää sähköenergiaa.
Periaatekuva lämpöpumpun rakenteesta.
Pumppu
Höyrystin
Lauhdutin
Paisuntaventtiili
Kompressori
© Aija Staffans
90
Kuva 4.2: Kittilän tiivis ja ketjumaisesti rakennettu keskusta-alue, jossa keskitettynä energiahuoltoratkaisuna on kaukolämpö.
Suuren kokoluokan lämpökaivokentän integroinnissa
rakennettuun ympäristöön on muutamia eri
vaihtoehtoja. Yksi vaihtoehto on jättää kenttä ja
kaivojen päät yksinkertaisesti näkyviin, esimerkiksi
nurmialueelle. Tämä on kuitenkin ongelmallista,
jos halutaan rakentaa mahdollisimman luonnonmukaiseksi maisemoitu matkailualue. Kentän
sijoittaminen esimerkiksi metsään on myös
ongelmallista,
koska
rakennustyöt
jättävät
väistämättä jälkiä metsään. Lisäksi kentän tieltä
olisi kaadettava suuri määrä puita, jotta tarvittavat
koneet pystyisivät työskentelemään alueella. Lapin
kaltaisessa ympäristössä luonnon palautuminen
entiselleen kestäisi huomattavan pitkään. Kolmas
vaihtoehto olisi rakentaa lämpökaivoja teiden ja
parkkialueiden alle. Tällä tavalla kaivot saadaan
naamioitua hyvin ympäristöstä ja rakennusaikaiset
työt eivät muuttaisi ympäristöä. Ongelmana on
kuitenkin se, että mahdollisten huoltotöiden ajaksi
teitä ja parkkialueita jouduttaisiin avaamaan, jotta
lämpökaivoihin päästäisiin käsiksi. Rakennusten
yhteyteen aluelämmitykseen suunnitellun lämpökaivokentän integrointi tuottaa myös ongelmia,
koska ne veisivät valtavasti lattiapinta-alaa. Lisäksi
sijoittamisessa tulee huomioida se, että kaivojen tulisi
olla suhteellisen lähellä kulutuspisteitä, jotta häviöt
lämmönsiirrossa siirrossa eivät pääsisi kasvamaan
suuriksi. Niinpä esimerkiksi suuritehoisen kentän
sijoittaminen tieverkoston alle on ongelmallista
suurten siirtomatkojen vuoksi.
Aluelämmitysjärjestelmän
lisäksi
maalämpö
soveltuu
kiinteistökohtaiseen
lämmitykseen.
Yksittäisessä rakennuksessa voi olla lämpöpumppu
lämpökaivoineen, jolla katetaan rakennuksen
lämmitysenergian tarve. Matkailualueiden kohdalla
kiinteistökohtainen maalämpöjärjestelmä nousee
järkeväksi vaihtoehdoksi, jos kiinteistö on erillään
keskitetysti lämmitetystä alueesta ja kohteen
lämmöntarve on riittävän suuri. Kun lämmitys
hoidetaan kiinteistökohtaisesti, niin maalämmön
kilpailijoita ovat usein suora sähkölämmitys,
öljylämmitys, pellettilämmitys tai perinteinen
tulisijoihin perustuva lämmitys.
Kiinteistökohtaisessa
maalämmössä
esiintyy
tiettyjä eroja verrattuna maalämmön käyttämiseen
aluelämmitysjärjestelmässä. Yksi merkittävä tekijä
on kustannustekijä. Jotta kiinteistökohtaisessa
lämmityksessä maalämpö olisi kustannuksiltaan
edullisin ratkaisu, tulee lämmön tarpeen olla
vähintään kohtuullinen. Erittäin vähän lämmitystä
tarvitseviin rakennuksiin tulee halvemmaksi tehdä
muunlainen lämmitysjärjestelmä, kuin maalämpö,
joka vaatii melko suuren alkuinvestoinnin. Tämä
perustuu siihen, että maalämpöratkaisun tuomat
säästöt käytön aikaisiin kustannuksiin eivät
riitä investointikustannuksien kattamiseen, jos
lämmöntarve on lähtökohtaisesti matala. Siten
pienet rakennukset ja passiivitalot jäävät usein
maalämpöratkaisujen ulkopuolelle. Toisaalta, mikäli
© Aija Staffans
91
Kuva 4.3: Ylläksen lämpökeskuksessa poltetaan haketta ja turvetta. Keskuksella on lämmitetty lähialueen rakennuksia vuoden 2009 lopusta
alkaen. Lämpökeskuksen hake saadaan suoraan metsästä paikallisilta metsäalan yrittäjiltä. Keskuksen suunnittelussa ja sijoituksessa
huomioitiin paikan maisema-arvot.
samassa pihapiirissä on esimerkiksi useampia
matalaenergiarakennuksia, saattaa maalämpö yhä
olla mielekäs yhteisratkaisu.
Niinpä maalämpökiinteistöjen vesi tyypillisesti
lämmitetään toista lämmitysratkaisua käyttäen.
Rakennusteknisesti kiinteistökohtainen maalämpö
on helpompi ratkaisu kuin maalämpö aluelämmityksessä. Tällöin suurta lämpökaivokenttää
ei tarvita ja yhtä kiinteistöä kohden riittää yksi
tai muutama lämpökaivo. Lämpökaivot voivat
lähteä rakennuksen sisältä, esimerkiksi teknisestä
tilasta. Toinen vaihtoehto on rakentaa kaivot
ulos rakennuksen viereen. Tämäkään ei muuta
merkittävästi ympäristöä, koska näkyviä putken
päitä on vain yksi tai muutamia ja ne on siten helppo
sulauttaa ympäristöön.
HAKEVOIMALA
Maalämmön
käytettävyys
kiinteistön
lämmittämisessä
muistuttaa
joiltain
osin
sähkölämmitystä. Se mahdollistaa esimerkiksi
kiinteistön
lämpötilan
kauko-ohjaamisen.
Sen sijaan lämpötilan säädettävyys ei ole yhtä
nopeaa kuin esimerkiksi sähkölämmityksellä.
Maalämpöratkaisuun on tyypillisesti yhdistetty
lattialämmitys, joten lämmitystehoa nostettaessa
ensin alkavat lämmitä rakenteet ja vasta tämän jälkeen
sisäilma. Siten sisäilman lämpötila reagoi hitaammin
asetuksien muutokseen kuin esimerkiksi suoran
sähkölämmityksen tapauksessa. Lisäksi maalämpö
ei ilman lisäinvestointeja tuota riittävän korkeaa
lämpötilaa lämpimän käyttöveden tuottamiseen.
Hakkeeksi
kelpaavan
puumassan
saatavuus
esim. Lapissa on tällä hetkellä hyvä, sillä vain
noin 5-10 % alueen kokonaispotentiaalista on
käytössä. Tulevaisuudessa hakkeen käyttö tulee
todennäköisesti lisääntymään merkittävästi, mutta
varsinaisen raaka-aine huollon ei pitäisi vaarantua.
Poltettaessa haketta tai mitä tahansa muuta
biomassaa syntyy savukaasuja. Biomassan oletetaan
sitovan kasvaessaan saman määrän hiilidioksidia
mitä se palaessaan synnyttää, joten tästä syystä hake
katsotaan CO2-vapaaksi polttoaineeksi. CO2:n lisäksi
poltossa vapautuu myös muita kaasuja, niin kuin
kaikissa polttoprosesseissa. Poltettaessa on myös
huomioitava, että hakkeen kosteuspitoisuus on suuri,
Hakkeella tarkoitetaan koneellisesti pienikokoisiksi
pilkottuja
puun
ja
kuoren
kappaleita.
Energiantuotannossa haketta käytetään puuperäisenä
polttoaineena ja siten uusiutuvana energianlähteenä.
Hakkeen polttamiseen on olemassa muutamia
eri teknologioita: arinapoltto, leijupoltto sekä
kaasutuspoltto.
Mahdollisista
teknologioista
parhaan tehon säätökyvyn omaavat leijupoltto ja
kaasutuspoltto.
92
(Alakangas 2000)
Pieni haketta polttava lämpölaitos pystyy toimimaan
ilman miehitystä. Siten hakkeen käyttäminen
mahdollistaa puulla tapahtuvan lämmityksen
toimivan täysin automaattisesti. Tällöin ainoastaan
polttoainetoimitukset vaativat työvoimaa.
Yksi
hakekattilan
parhaista
puolista
ovat
matalat
investointikustannukset.
Tyypillinen
investointikustannus
on
200
€/kW,
eli
murto-osa
esimerkiksi
maalämpöpumpun
investointikustannuksista. Tämän lisäksi käytön
aikana syntyy kustannuksia polttoaineen hankinnasta
sekä laitoksen ylläpitämisestä.
© Eivindmy
Hakkeen
polttamiseksi
enintään
muutaman
megawatin teholuokassa on olemassa muutama
eri tekniikka. Eniten käytetty menetelmä alle 5
MW laitoksissa on arinapoltto. Arinapoltossa
polttoainetta syötetään kattilan pohjalla olevan
arinan
päälle,
missä
palaminen
tapahtuu.
Arinapoltossa voidaan polttaa kosteaa ja raekooltaan
vaihtelevaa polttoainetta. Siten se soveltuu hyvin
hakkeen polttamiseen. Toisaalta arinapolton hitaan
säädettävyyden takia mahdollisimman tasalaatuinen
polttoaine olisi suotavaa. Kuitenkin raekooltaan
vaihtelevalle polttoaineelle arinakattila on yksi
sopivimmista polttomuodoista. Lisäksi tuotantotehon
hidas säädettävyys johtaa siihen, että arinapoltto
sopii parhaiten perus- ja keskitehon tuotantoon.
Huipputehon tuotantoon soveltuvuus ei ole niin hyvä.
Arinapoltossa jää yleensä pieni osa polttoaineesta
palamatta, mikä laskee polton hyötysuhdetta.
Toinen mahdollinen polttotekniikka hakkeelle on
leijukerrostekniikka. Tässä polttomenetelmässä
polttoaine poltetaan kattilan sisällä olevassa,
yleensä hiekasta koostuvassa pedissä. Peti leijuu
kattilan sisällä tehokkaiden puhaltimien puhaltaman
ilman ansiosta. Leijukerrostekniikka on yleisin
polttomuoto yli 5 MW laitoksissa, mutta soveltuu
pienemmilläänkin noin 2 MW tehoisen laitoksen
polttotekniikaksi.
Leijukerroskattila pystyy polttamaan useita eri
polttoaineita eikä polttoaineen laatuvaihtelut häiritse
palamista merkittävästi. Hiekkapedin suuren
lämpökapasiteetin vuoksi myös kosteat polttoaineet,
kuten hake, palavat hyvin. Jos polttoaineen
kosteusvaihtelut ovat suuria, kuten hakkeella voi
joskus olla, pystytään vaikutuksia polttoon tasaamaan
polttamalla pääpolttoaineen rinnalla esimerkiksi
öljyä. Leijukerroskattilalla voidaan saavuttaa hyviä
hyötysuhteita ja palamisesta syntyvät päästöt pysyvät
pieninä.
Kolmas mahdollinen polttotekniikka on kaasutuspoltto. Laitosten kokoluokat kaasutuspoltossa
ovat noin 2 – 10 MW. Kaasutuspoltossa kiinteä
polttoaine ensin kaasutetaan palaviksi kaasuiksi.
© High Contrast
usein noin 40-60 %. Tällä on negatiivinen vaikutus
hakkeen teholliseen lämpöarvoon (6-9 MJ/kg) ja
siten poltettaessa hyödynnettävään energiamäärään.
93
Polttamalla haketta
yhdessä turpeen kanssa
voidaan lämpölaitoksen
pienhiukkaspäästöjä
vähentää.
korroosiohaittojen väheneminen. Havupuuhakkeen
neulaset sisältävät alkalimetalleja ja klooria.
Kattilassa näistä muodostuu alkaliklorideja, jotka
aiheuttavat korroosiota kattilaan. Yksi tapa vähentää
näitä korroosio-ongelmia on rikin esiintyminen
polttoprosessissa, koska se pystyy sitomaan klooria.
Turve sisältää pieniä määriä rikkiä, joten sen käytöllä
siis pystyttäisiin vähentämään korroosiota kattilassa.
Myös biomassan poltosta syntyvät pienhiukkaspäästöt
laskevat, jos turvetta poltetaan biomassan rinnalla.
Polttoteknisten ominaisuuksien lisäksi kahden
polttoaineen käyttäminen johtaa polttoaineiden
saatavuuden helpompaan turvaamiseen, kun laitos
ei ole kokonaan riippuvainen yhdestä polttoaineesta.
(Kuitto 2005)
Näitä ovat hiilimonoksidi, metaani ja vety. Tämän
jälkeen kaasumuodossa oleva polttoaine poltetaan
lämpölaitoksessa energiantuotantoa varten. Kaasutustekniikan heikkous on se, että polttoaineen
kosteuden tulee olla alle 50 %. Siten haketta
käytettäessä sen on oltava erityisen kuivaa.
Puun lämpöarvo tilavuuteensa verrattuna on
matalampi kuin muilla kiinteillä polttoaineilla
tai öljyllä. Korkean kosteuspitoisuuden omaaville
puupolttoaineilla, kuten hakkeella tämä korostuu
entisestään. Matala lämpöarvo suhteessa tilavuuteen
lisää varastointi- ja käsittelykustannuksia sekä
aiheuttaa
omat
vaatimuksensa
käytettäville
laitteistoille. Lisäksi tämä johtaa siihen, että hake
sopii hyvin vain pienien ja keskisuurien laitosten
polttoaineiksi.
Suurissa
laitoksissa
hakkeen
tilavuusvirrat nousevat hyvin korkeiksi ja siten sen
käytön mielekkyys muuttuu kyseenalaiseksi.
Haketta tai muuta puumassaa polttavan laitoksen
palamisominaisuuksia
voidaan
parantaa,
jos
sekaan lisätään turvetta, esimerkiksi palaturvetta.
Palaturpeen käsittelyyn lämpölaitoksella vaadittava
laitteisto ei eroa juurikaan hakkeen käsittelyyn
tarvittavasta laitteistosta. Siten kahden polttoaineen
käyttäminen ei tässä tapauksessa johda kahden
rinnakkaisen
polttoaineenkäsittelyjärjestelmän
tarpeeseen. Palaturpeen kosteus on yleensä 37 – 39 %
ja lämpöarvo 12.2 MJ/kg. Turpeen haketta korkeampi
lämpöarvo tarkoittaa sitä, että sekoittamalla hakkeen
sekaan turvetta laitoksen energiantuotantoa voidaan
kasvattaa ilman, että polttoainemääriä kasvatetaan.
Toinen polttotekninen hyöty turpeen lisäämisestä on
Hakkeeseen perustuvan aluelämmitysjärjestelmän
suunnittelemisessa osaksi matkailualuetta on
muutamia
tärkeitä
seikkoja
huomioitavaksi.
Hakelämpölaitos vaatii rakennuksen, johon kattila
ja hakevarasto sijoitetaan. Jos lämpölaitos halutaan
näkymättömiin, niin yksi vaihtoehto on rakentaa
laitos varastoineen maan alle. Tämä tosin lisää
merkittävästi kustannuksia. Toinen vaihtoehto on
sijoittaa rakennukset maanpäälle ja yrittää saada
ne järkevästi osaksi ympäristöä. On kuitenkin syytä
muistaa, että hakevarasto tarvitsee merkittävän
suuren tilan. Laitoksen sijoitustavasta riippumatta
se tarvitsee savupiipun. Eli vaikka itse lämpölaitos
olisikin piilotettuna maan alle, niin savupiippu tulee
joka tapauksessa näkymään ympärille. Lisäksi laitos
tarvitsee säännöllisesti polttoainetoimituksia, jotka
toimitetaan rekka-autoilla. Esimerkiksi Ylläksen
uuden matkailualueen arvioitu lämmitystarve
vaatisi talvisin noin kahdesti viikossa tapahtuvan
haketoimituksen. Niinpä laitoksen käytön aikana
lähiseudun teille tulee välttämättä myös raskasta
liikennettä. Eli vaikka lämpölaitos rakennettaisiin
kokonaan maan alle, niin ei sen vaikutuksia
matkailukylään pystytä kokonaan eliminoimaan.
MUITA MAHDOLLISIA LÄMMÖN LÄHTEITÄ
Maalämmön ja hakkeen lisäksi muita mahdollisia
lämmönlähteitä aluelämmityskeskukseen ovat muun
muassa pelletit, aurinkolämpö ja vesistölämpö.
Pelletit ovat usein valmistettu sahanpurusta
kokoon
puristamalla.
Pellettejä
poltetaan
pellettien polttoon suunnitellulla polttimella.
94
Polton lämpötehon säädettävyys on hyvä, joten
se soveltuu peruslämmöntuotannon lisäksi hyvin
myös huippukulutuksen aikaiseen tuotantoon.
Pellettien energiasisältö on haketta korkeampi, koska
kosteuspitoisuudet ovat oleellisesti matalammat.
Tämä vähentää muun muassa polttoainevarastojen
vaatimaa tilaa. Pellettien valmistus vie hieman
energiaa mutta samalla päästään eroon materiaalista,
joka muuten olisi jätettä.
Aurinkolämmön tuotanto rajoittuu kovimman
lämmityskauden ulkopuolelle ja siten se pystyy
korvaamaan muuta tuotantoa pääasiassa vain
kesällä. Teknisesti olisi myös mahdollista syöttää
aurinkolämpökeräimien tuottamaa lämpöenergiaa
maaperään, josta maalämpöpumput pystyisivät
hyödyntämään
sen
lämmityskauden
aikana.
Aurinkolämmön taloudellisuus on kuitenkin erittäin
riippuvainen sijoituskohteen aurinkoisuudesta.
Vesistölämpö toimii periaatteessa samalla tavalla
kuin maalämpö, mutta lämpö otetaan kallion sijaan
vesistöstä. Lämmön lähteenä voi toimia esimerkiksi
järviveteen
sitoutunut
lämpöenergia.
Putket
sijoitettaisiin vesistön pohjaan, jossa lämpötila
pysyy nollan yläpuolella talvellakin. Siten talvella
tapahtuva vesistön jäätyminen ei tuota ongelmia ja
lämpöä pystytään pumppaamaan myös suurimman
lämmöntarpeen aikana.
Erillistuotantona
tuotettu kaukolämpö
on kestävä ratkaisu
matkailualueelle.
KAUKOLÄMPÖRATKAISUN TOIMIVUUS JA
RAJOITTEET
Kaukolämmön yleisin tuotantomuoto Suomessa
on sähkön ja lämmön yhteistuotanto, joka kattaa
lähes 80 % kaukolämmöntuotannosta (Energiateollisuus
2011). Korkea osuus johtuu siitä, että se on yleensä
taloudellisesti
kannattavampaa
kuin
sähkön
ja lämmön tuottaminen erikseen. Esimerkiksi
sähköä tuotettaessa lauhdevoimalaitoksessa eli
erillistuotannossa syntyy suuri määrä hukkalämpöä.
Yhteistuotannossa tämä hukkalämpö käytetään
kaukolämpönä
rakennusten
lämmittämisessä
LÄMMÖNKULUTTAJA
LÄMMÖNKULUTTAJA
Paluujohto
Menojohto
LÄMPÖKESKUS
LÄMMÖNKULUTTAJA
LÄMMÖNKULUTTAJA
Kuva 4.4: Kaukolämpöjärjestelmän toimintaperiaate (Oksman 2010)
© Björn Appel
© Antti Leppänen
95
Kuva 4.5: Kaukolämmön jakeluverkon putkielementtejä.
tai teollisuuden lämpöenergianlähteenä. Yhteistuotannolla pystytään siis hyödyntämään polttoaineen
sisältämä energia paremmin ja sitä kautta päästään
pienempiin polttoaine kustannuksiin ja matalampiin
päästöihin tuotettua energiamäärää kohden.
Yhteistuotannon lisäksi kaukolämpöä voidaan tuottaa
myös erillistuotantona lämpökattiloissa. Tämä tulee
kysymykseen silloin, kun laitoskoko on pieni tai
lämmön arvo tuottajan näkökulmasta on suurempi
kuin sähkön. Lämmön erillistuotannossa päästään
myös erittäin korkeisiin hyötysuhteisiin ja siten
polttoaineen sisältämä energia saadaan hyödynnettyä
lähes kokonaan. Lisäksi polttoainekustannukset
ja päästöt tuotettua energiamäärää kohden jäävät
kohtuullisiksi.
Kun matkailualueen koko ei ole erityisen suuri,
perustuu
alueellinen
lämpöjärjestelmä
lähes
poikkeuksetta erillistuotantona tuotettuun kaukolämpöön. Tällaisella alueella tarvittavan pienehkön
laitoskoon takia yhteistuotantolaitos ei ole
kilpailukykyinen ratkaisu. Laitoksen polttoainetehon
tulee useimmissa tapauksissa olla vähintään
parikymmentä megawattia, jotta yhteistuotantolaitos
saattaa olla taloudellisesti kannattava.
Polttoainetehokkuuden
ohella
kaukolämpöjärjestelmän parhaita puolia on toimintavarmuus.
Tämä johtuu siitä että useimmista käytössä olevista
teknologioista on käyttökokemusta pitkältä ajalta
ja siten toiminta on hioutunut luotettavaksi.
Kuitenkin Suomen olosuhteissa tulee olla mahdollisia
vikatilanteita varten vaihtoehtoinen lämmönlähde.
Kaukolämpöjärjestelmässä yhden lämpölaitoksen
vikaantumisen varalta voi olla kaksi eri laitosta. Toisen
ei tarvitse olla puhtaasti varalaitos vaan molemmat
laitokset voivat olla käytössä vuoden aikana:
esimerkiksi yksi laitos peruslämmöntuotantoon ja
toinen huippukulutusta varten. Toisen laitoksen
vikaantuessa kaukolämpöjärjestelmän piirissä olevat
rakennukset eivät jää kokonaan ilman lämpöenergiaa,
vaan toimiva laitos pystyy tuottamaan ainakin osan
tarvittavasta lämmöstä. Yhden lämmönlähteen
tapauksessa tulisi suunnitella päälämmitysmuodon
vikaantumistilanteita varten myös vaihtoehtoinen
lämmönlähde.
Kaukolämpöverkon rakentaminen vaatii riittävän
suuren lämpökuorman riittävän pienellä alueella,
jotta verkko olisi taloudellisesti järkevää rakentaa.
Jos alueella ei ole riittävän suurta lämpökuormaa,
niin keskitetyn lämmöntuotannon etuja ei pystytä
hyödyntämään. Lisäksi rajoitteita syntyy, jos
lämpökuorma on hajautunut suurelle alueelle. Tällöin
kaukolämpöverkon rakennuskustannukset nousevat
korkeiksi suhteessa siirrettävään energiamäärään
sekä myös lämpöhäviöt järjestelmästä kasvavat.
Tuotantolaitoksen ja kaukolämpöverkon rakentamisen vaiheistaminen on tärkeä kysymys
silloin, kun suurimmat kaukolämpöä tarvitsevat
© Thorsten Schramm
96
rakennukset rakennetaan alueelle hyvin eri aikaan.
Jos matkailualueella on esimerkiksi merkittävä
palvelukeskus hotelleineen, niin palvelukeskuksen
rakentamisen
aikataulu
tulee
huomioida
myös voimalaitosten rakentamisen aikataulua
suunnitellessa. Tyypillisesti matalan investoinnin
huippukuormalaitos voidaan ottaa käyttöön ensin,
jolloin sitä käytetään tarvittavan lämmön tuotantoon
kunnes huomattava osa palvelukeskuksesta alkaa
olla valmis. Toisaalta palvelukeskuksen lämmöntarve
on tyypillisesti niin paljon suurempi verrattuna
ympäröivään mökkialueeseen, että vaikka lähialueen
mökkejä
lämmitettäisiinkin
kaukolämmöllä,
niiden lämmöntarve ei vaikuta lämpökeskuksen
rakentamisen aikatauluun. Tämä on tilanne myös
Ylläksen uuden matkailualueen osalta.
Kaukolämpöverkon rakentaminen vaatii maanrakennustöitä ja kaivamista. Tämä ei ole ongelma,
jos verkko rakennetaan samaan aikaan kuin
muukin alueelle tuleva infrastruktuuri. Sen sijaan
jos kaukolämpöverkkoa aletaan rakentaa vasta
alueen ollessa jo käytössä, voi rakennustyöt
aiheuttaa häiriöitä muun muassa liikenteelle. Lisäksi
kustannukset rakentamisesta ovat jälkimmäisessä
tapauksessa korkeammat.
HAKKEEN TAI PELLETIN KÄYTTÖ PIENEN
LÄMMITYSTARPEEN KOHTEESSA
Hake- tai pellettikattilaa voidaan käyttää myös
keskitetyn järjestelmän ulkopuolisten rakennusten
lämmittämisessä. Pellettikattilat voivat olla vain
yhdellekin rakennukselle mitoitettuja, kun taas
hakekattilat soveltuvat paremmin hieman suuremman
lämpömäärän tuottamiseen. Toistensa läheisyyteen
rakennetulle taloryhmälle molemmat tarjoavat siis
hyvän pohjan yhteiselle lämmitysjärjestelmälle.
Hake- tai pellettikattila voi myös olla täysin
automatisoitu, jolloin sen toimintoja voi myös
kaukosäätää. Tällöin huolehdittaviksi asioiksi jää
polttamisesta kertyvän tuhkan poistaminen ja
varastossa olevan polttoaineen riittävyys. Tuhkan
poistamistarpeesta aiheutuu, että järjestelmä
tarvitsee viikkotasolla säännöllistä huoltoa. Haketai pellettikattilalla on nopea lämpövaste, eli tehoja
4.2
ENERGIAN UUSIUTUMATTOMAN OSUUDEN
PRIMAARIENERGIAKERTOIMET
Oheiseen
taulukkoon
on
koottu
primäärienergiakertoimia eri tuotantomuodoille Suomessa
perustuen KesEn (2010) -tutkimushankkeen
tuloksiin (Saari ym., 2010). Taulukon luvut perustuvat
vuosien 2000-2008 keskiarvoihin ja eivät sisällä
toimitusketjun aikana syntyviä välillisiä vaikutuksia.
Yhteistuotannon osalta primäärienergiankäyttö
sähkön ja lämmön välille on taulukossa jaettu
hyödynjakomenetelmällä.
Taulukossa
olevat
keskimääräiset
uusiutumattoman
energian
primäärienergiakertoimet huomioivat sen, kuinka
paljon kyseisen tuotantomuodon tuotannosta on
keskimäärin uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa.
Jos esimerkiksi 50 % tietyn tuotantomuodon
tuotannosta perustuu uusiutuviin polttoaineisiin, niin
silloin keskimääräinen uusiutumattoman energian
primäärienergiakerroin on puolet siitä, mitä se olisi
vastaavalle tuotannolle, joka perustuisi kokonaan
uusiutumattomiin
polttoaineisiin.
Lähtökohtana
kyseisen luvun laskemisessa on ollut tieto siitä,
kuinka paljon kyseisen tuotantomuodon tuotannosta
on ollut uusiutuva Suomessa vuosina 20002008. Esimerkiksi teollisuuden CHP-tuotannossa
uusiutuvien polttoaineiden osuus on merkittävästi
suurempi
kuin
kaukolämpö-CHP:ssä,
joten
tämä on johtanut myös selvästi matalampaan
primäärienergiakertoimeen.
Keskimääräiset
kokonaisprimaarienergiakertoimet
Keskimääräiset
uusiutumattoman energian
primaarienergiakertoimet
Vesivoima
1,0
0,00
Tuulivoima
1,0
0,00
Ydinvoima
3,03
3,03
Erillistuotanto, tavanomainen lämpövoima
2,71
2,46
Kaukolämpövoima (CHP)
1,73
1,56
Teollisuusvoima (CHP)
2,14
0,81
Sähkön kokonaistuotanto
2,21
1,75
Kaukolämmön erillistuotanto
1,12
0,94
Kaukolämpö (CHP)
0,84
0,72
Kaukolämmön kokonaistuotanto
0,90
0,77
Taulukko 4.1: Primaarienergiakertoimia sähkön ja kaukolämmön tuotannolle. (Saari ym., 2010)
98
lisäämällä rakennuksen lämpötila saadaan varsin
nopeasti nousemaan. Mikäli paikallinen huoltoyhtiö
tms. hoitaa kertyneen tuhkan poistamisen, pellettitai hakekattila tarjoaa myös mökkiasutukselle
miellyttävän ja kestävän lämmitysratkaisun.
SÄHKÖN KESTÄVÄ TUOTANTO
Mikäli matkailualueen lähistöllä on joki, jonka
vuotuinen virtaama on riittävän tasainen kannattavaa
vesivoimatuotantoa ajatellen, on pienen mittakaavan,
ilman patoallasta rakennettava vesivoimalaitos myös
mahdollinen uusiutuvan energian tuotantomuoto.
Tällaisia hyödyntämiskohteita on Pohjois-Suomessa
kuitenkin rajallisesti, sillä virtaaman lisäksi
tarvitaan riittävä korkeusero, jonka avulla veden
potentiaalienergiaa voidaan hyödyntää. Mikäli
rakentamisen
kannattavuuskriteerit
täyttyvät,
vesivoimalaitos on erittäin huomaamaton ja
ympäristöä vähän rasittava tuotantomuoto. Pienten
© PhOtOnQuAnTiQuE @ Flickr.com
Sähkön tuotanto voidaan tyypillisesti toteuttaa joko
paikallisia tai kansallisia resursseja hyödyntäen.
Pohjois-Suomessa sähkön tuotantoon soveltuvat
kestävät ja helposti tarjolla olevat ratkaisut ovat
biomassan hyödyntäminen yhteistuotantolaitoksessa,
vesivoima, aurinkosähkö ja tuulivoima. Näistä
biomassan yhteistuotantokäyttö ja patoallasta
hyödyntävä vesivoima vaativat niin suuren
mittakaavan tuotantolaitoksia, että ne muodostavat
tyypillisesti omat, matkailualueen rakentamisesta
erilliset hankkeensa. Näiden hankkeiden kestävyyden
arviointi
on
oma
erityinen
kysymyksensä,
joka jätetään tämän käsittelyn ulkopuolelle.
Tuulivoiman, aurinkosähkön ja pienen mittakaavan
vesivoiman osalta soveltuvuus Pohjois-Suomen
matkailukohteisiin sen sijaan on syytä arvioida.
Näiden tuotantomuotojen sosiaalisen kestävyyden
kannalta on hyvä huomata, että kaikki nämä
tuotantomuodot ovat sellaisia, että niiden työllisyyttä
luova vaikutus on pääosin väliaikainen.
Aurinkosähkön
tuottaminen
matkailualueen
rakennuksia hyödyntäen on täysin mahdollista.
Rakennusten sopivasti etelään päin viistot katot
muodostavat ideaalin alustan aurinkopaneelien
kiinnittämiselle. Aurinkosähkön tuotanto tapahtuu
kuitenkin pääosin kesällä, jolloin sähkön tarve
matkailualueella on matala. Aurinkokennojen
kallis hinta ja aurinkosähkötuotannon huono
yhteensopivuus Pohjois-Suomen sähkönkulutuksen
kanssa
tekeekin
aurinkosähköinvestoinneista
yleensä taloudellisesti kestämättömiä, mikäli yhteys
kansalliseen sähköverkkoon on helposti saatavilla.
Erämökeissä ja muissa vastaavissa kohteissa
aurinkosähkö voi kuitenkin tarjota arvokkaan
ja varsin huoltovapaan mahdollisuuden pienen
mittakaavan sähköntuotantoon.
Kuva 6.4: Kanadalaisessa Grouse Mountainin matkailukeskuksessa tuotetaan energiaa tuulivoimalla laskettelurinteiden yhteydessä. Tuulimylly
toimii myös näköalatornina. Grouse Mountain sijaitsee Vancoucerin lähistöllä, joten tuulivoiman rakentaminen keskukseen on ollut mahdollista
niin tuotanto- kuin kustannusteknisesti. Lisätietoja: http://grousemountain.com/Winter/The-Eye-of-the-Wind/
99
voimalaitosten ympäristöystävällisyyttä lisää myös,
etteivät ne tyypillisesti käytä veden koko virtaamaa.
Tällöin tuotannon haitta vesistön kalakannalle
jää erittäin pieneksi, sillä osa vedestä saa virrata
alkuperäisessä uomassaan ilman häiriötekijöitä.
Tuulisähkön tuotannossa tärkeässä osassa on
tuotantoalueen tuulisuus, koska se vaikuttaa suoraan
voimalalta odotettavissa oleviin vuotuisiin tuloihin.
Pohjois-Suomen tuntureilla tuulta usein riittää, joten
sikäli lähtökohta tuulivoimatuotannolle on hyvä.
Toisaalta voimalan vuosittaisen tuoton kannalta
on tärkeää, että voimalassa käytettävä tekniikka
on sellaista, ettei laitos talvisin jäätymisen vuoksi
seiso. Tuulisähkön tuottamiseen Pohjois-Suomessa
liittyy kuitenkin useita muitakin näkökohtia, kuten
maisemakysymyksiä, joiden huomioiminen on myös
tärkeää tuulivoimahankkeiden kokonaisvaltaisen
kestävyyden arvioinnissa. Yli 100 m korkeat
tuulimyllyt näkyvät tunturin laelta hyvinkin suurelle
alueelle ja tuulimyllyn potkurin liike kiinnittää
helposti katsojan huomion, mikä lisää laitoksen
maisemallista häiritsevyyttä.
Tuulivoimala
on
tuotantolaitoksena
erittäin
investointivaltainen, joten voimalan rakentamisesta
aiheutuvan alkuinvestoinnin merkitys on suuri.
Pohjois-Suomen osalta varsinkin suurempien, yli
1 MW kokoluokan voimaloiden rakentamiselle
aiheuttaa lisäkustannuksia voimalan osien pitkät
raide- ja maantiekuljetukset. Alkuinvestoinnin hintaa
nostaa myös, mikäli paikalliseen sähköverkkoon
tarvitaan
merkittäviä
vahvistuksia
voimalan
tuotannon vastaanottamiseksi.
Tuulivoimalan sijoittamisessa vertailukohtana ei
ole järkevää käyttää välittömän lähiympäristön
mahdollisuuksia, vaan koko Suomen potentiaalisia
tuulivoimaloiden
sijoituskohteita.
Esimerkiksi
Perämeren rannalle tuuliseen paikkaan rakennettu
voimala saattaa olla selvästi järkevämpi investointi
kuin tunturille asennettava voimala hyvien
siirtoyhteyksien, hyvien kuljetusyhteyksien ja
matalamman jäätymiskuormituksen vuoksi. Niinpä
myös maisema-arvojen arvioinnissa vertailukohtana
ei ole riittävää vertailla vain eri tuntureille sijoittamisen
vaikutuksia, vaan esimerkiksi saaristomaisemaan
tai tunturimaisemaan sijoittamisen vahvuuksia ja
heikkouksia.
© Michal Sacharewich @ Flickr.com
100
LÄMMITYSJÄRJESTELMÄN VALINTA JA
PRIMAARIENERGIATARKASTELU
Kun suunnitellaan kestävän kehityksen mukaisia
energiaratkaisuja, niin käytetyn loppuenergian
määrä ei aina anna hyvää kuvaa todellisista
uusiutumattomien energiaresurssien kulutuksesta.
Siten monesti olisi parempi ottaa mukaan
tarkasteluun
primaarienergia.
Primaarienergia
on jalostamatonta energiaa, esimerkiksi hiileen
sitoutunutta kemiallista energiaa. Tietyn polttoaineen
primaarienergiasta pystytään loppuenergiankäytössä
(tai sekundaarienergiana) hyödyntämään vain
osa, koska energiaketjussa tapahtuu aina häviöitä.
Häviöitä ovat esimerkiksi polttoaineen polttamisessa
syntyvä
hukkalämpö
sekä
energiansiirrossa
tapahtuvat häviöt. Erilaisilla energiajärjestelmän
valinnoilla
pystytään
vaikuttamaan
siihen,
kuinka suuri osa primaarienergiasta saadaan
hyödynnettyä loppukäytössä. Energian tehokkaan
käytön
lisäksi
primaarienergiatarkastelussa
on
kustannusnäkökulma.
Mitä
enemmän
esimerkiksi tietyn polttoaineen primaarienergiasta
saadaan loppukäyttöön, sitä vähemmän syntyy
polttoainekustannuksia hyödynnettyä energiamäärää
kohden.
Primaarienergiankulutuksesta puhuttaessa asioita
vertaillaan yleensä primaarienergiakertoimella. Se
on primaarienergiankulutuksen suhde loppukäytössä
hyödynnettävään energiaan. Jos tietty energiamuoto
kuluttaa tuplasti sen primaarienergiaa, mitä
saadaan hyödynnettyä loppukäytössä, niin tällöin
primaarienergiakerroin on 2. Siten mitä alhaisempi
primaarienergiakerroin, niin sitä tehokkaammin
energiaresurssit tulevat hyödynnettyä. Uusiutuvalle
energialle
primaarienergiakertoimen
katsotaan
usein olevan nolla, koska se ei kuluta maapallon
primaarienergiaresursseja. Jos koko elinkaari otetaan
tarkastelun alle, niin kerroin on myös uusiutuvalle
energialle suurempi kuin nolla. Esimerkiksi puuhun
perustuvalle energiantuotannolle se voi olla selvästi yli
nollan. Tämä perustuu siihen, että puun kerääminen
ja kuljettaminen vaatii koneellista työskentelyä ja
kuluttaa siten uusiutumattomia energiavaroja.
Primaarienergiankulutuksen
kannalta
sähkön
erillistuotanto
on
usein
heikoin
muoto,
koska
tuotettaessa
sähköä
lämpövoimaloissa
syntyy merkittävä määrä hukkalämpöä. Tämä
101
selviää
oheiseen
tietolaatikkoon
kerätyistä
primaarienergiakertoimista.
Jos
käytössä
on
sähkön ja lämmön yhteistuotanto, niin suuri osa
hukkalämmöstä pystytään hyödyntämään esimerkiksi
kaukolämmön muodossa. Siten samasta määrästä
polttoainetta saadaan merkittävästi enemmän
hyödynnettävää energiaa loppukulutusta varten ja
primaarienergia tulee näin hyödynnettyä tehokkaasti.
Eri
lämmitysmuotoja
tarkasteltaessa
sähkön
primaarienergiakertoimet tulevat kysymykseen, jos
lämmitys perustuu suoraan sähkölämmitykseen.
Eri lämmitysratkaisuista suoran sähkölämmityksen
lisäksi myös maalämmön primaarienergiakerroin
riippuu sähkön tuotannon primaarienergiankäytöstä.
Maalämpöratkaisussa
sähköenergiaa
käyttämällä
saadaan
moninkertainen
määrä
hyödynnettävää lämpöenergiaa. Jos maalämmön
lämpökertoimeksi oletetaan neljä, niin maalämmön
primaarienergiakertoimeksi
saadaan
taulukon
4.1 luvuista 1,75/4=0,44, kun käytetään sähkön
keskimääräistä uusiutumattoman energian primaarienergiakerrointa. Jos sähkön oletetaan olevan
tuotettu kokonaan uusiutuvista energialähteistä, niin
primaarienergiakerroin on silloin nolla. Vastaavasti
esimerkiksi sähkön alkuperän ollessa tavanomainen
lämpövoima, niin primaarienergiakerroin on 0,62, eli
edelleen selvästi alle yhden.
Lämmön erillistuotannossa päästään korkeisiin
hyötysuhteisiin. Siten polttoaineen sisältämästä
primaarienergiasta saadaan hyödynnettyä merkittävä
osa. Tilanne muuttuu entistä paremmaksi, jos
lämpö
on
tuotettu
yhteistuotantolaitoksessa
ja osa polttoaineen sisältämästä energiasta on
muutettu lämpöenergiaa korkeamman taloudellisen
arvon
omaavaan
sähköenergian
muotoon.
Primaarienergiakertoimet
oheisessa
taulukossa
saavuttavat lukuarvoja alle yksi, koska osa
polttoaineista on uusiutuvaa biomassaa. Esimerkiksi
biomassan ja turpeen sekapoltossa voidaan
saavuttaa primaarienergiakertoimeksi 0.1-0.4. Siten
biomassan ja turpeen sekapolton uusiutumattomien
primaarienergiaresurssien kulutus on samaa luokkaa
tai jopa matalampi kuin esimerkiksi maalämpöön
perustuvalla lämmitysjärjestelmällä.
Eri lämmitysmuodoilla voi siis olla suuriakin
eroja primaarienergiankulutuksessa. Enemmän
energiaa kuluttava lämmitysratkaisu voi osoittautua
kokonaisuuden kannalta kestävämmäksi vaihtoehdoksi, jos sen primaarienergian kulutus on
matalampi kuin vähemmän loppuenergiaa kuluttavan
ratkaisun.
V
LOMA-ALUEIDEN ENERGIATEHOKAS
ARKKITEHTUURI
Iina Valkeisenmäki ja Minna Hurme
MITÄ ON KESTÄVÄ ARKKITEHTUURI POHJOISILLA ALUEILLA?
103
Kestävän arkkitehtuurin perusteet – tyylisuunta vai kaiken rakentamisen lähtökohta?
104
Pohjoisen ilmaston erityispiirteet – mikä soveltuu neljään vuodenaikaan?
105
Energiatehokkuutta tavoittelemassa – määräykset ja tavoitteet
106
Infolaatikko 5.1: Steinsvik Arkitektkontor rakentaa energiatehokkaasti Pohjois-Norjaan
107
Infolaatikko 5.2: Alppien matkailurakentamisen inspiroivat esimerkit
108
Lomarakentamisen haasteet – kun rakennukseen pitäisi olla käyttöohjeet
109
Infolaatikko 5.3: Tavoitteet passiivitalon monien määritelmien takana
110
ENERGIATEHOKKAAN RAKENNUKSEN LUONNOSVAIHEEN SUUNNITTELUPERIAATTEET
111
Suunnitteluperiaatteet – millä tavoin pohjoiseen suunnitellaan järkevä ja kestävä talo?
111
Passiivisten keinojen lisäksi aktiivista ekoteknologiaa?
118
Yhteistyön välttämättömyys – arkkitehdin rooli integroidussa suunnitteluprosessissa
118
Infolaatikko 5.4: Bunting & Coadyn kehittynyt suunnitteluprosessi
119
Suunnitteluperiaatteiden soveltaminen arkkitehtuurikilpailun ehdotusten arviointiin
120
POHJOISEN PASSIIVITALO122
© Mark E Dyer @ Flickr.com
Simuloinnit osoittivat haastavan tavoitteen mahdolliseksi
122
Infolaatikko 5.5: Passiivitalon simulointitutkimus, talomallit ja menetelmät
123
Ikkunatko etelään, vaikka talvella ei paista lainkaan? 127
103
Tämä luku käsittelee pohjoisten loma-alueiden energiatehokasta ja ekologista rakentamista.
Luvussa analysoidaan yksinkertaisia suunnitteluperiaatteita, jotka parantavat rakennusten
energiatehokkuutta, sisäilmaston laatua ja ekologisuutta. Lisäksi selvitetään passiivitalosimuloinnin
avulla, onko passiivitalon kunnianhimoinen tavoite mahdollinen Ylläksen pilottialueen arktisessa
ilmastossa, ja minkälaisin suunnitteluperiaattein se on mahdollista tavoittaa.
Luvun ensimmäinen osa valottaa kestävän arkkitehtuurin taustoja sekä erittelee pohjoisen ilmaston
ja loma-asumisen asettamat erityispiirteet rakentamiselle. Tässä osassa pureudutaan myös
matalaenergia- ja passiivitalojen määritelmiin ja etsitään alan parhaita käytäntöjä inspiroivien
esimerkkien avulla.
Toisessa osassa määritellään energiatehokkaan rakennuksen luonnosvaiheen suunnitteluperiaatteet.
Mitä aikaisemmassa vaiheessa suunnitteluprosessia energiatehokkuuteen puututaan, sitä halvempia
ja tehokkaampia tehtävät ratkaisut ovat. Luonnosvaiheessa onkin valtava potentiaali saada aikaan
suuria säästöjä yksinkertaisia periaatteita noudattamalla. Lisäksi tässä osassa tutkitaan näiden
suunnitteluperiaatteiden vaikutusta rakennuksen sisäilmastoon, ja analysoidaan materiaalivalintojen
ympäristövaikutuksia.
Luvun kolmas osa esittelee hankkeessa tehdyn passiivitalosimuloinnin tulokset ja johtopäätökset.
Tulosten yhteydessä pureudutaan passiivitalon tavoitteen vaatimuksiin, sekä käsitellään
ylilämpenemisen riskiä ja siltä suojautumista. Lisäksi pohditaan tulisijan osuutta lämmityksessä.
MITÄ ON KESTÄVÄ ARKKITEHTUURI POHJOISILLA ALUEILLA?
Rakentamisen haasteet ilmastonmuutoksen ja
ympäristökriisin ratkaisemisessa ovat valtavat.
Maailman rakennukset käyttävät maailman energiasta noin 40% ja tuottavat hiilidioksidipäästöistä
30%. Rakennusalan erottaa kuitenkin muista
aloista se, että tällä alalla lähes kaikki toimet
hiilidioksidipäästöjen hillitsemiseksi ovat jo melko
lyhyellä aikavälillä myös taloudellisesti kannattavia
– energiatehokkuuden parantaminen onkin yksi
parhaista hiilidioksidipäästöjen vähentämiskeinoista
(McKinsey 2009).
Ponnisteluissa hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi
on asetettu eritasoisia kansainvälisiä ja kansallisia
tavoitteita. Rakentamismääräysten vaatimuksia on
kiristetty ja kiristetään yhä. Energiatehokkuudesta
ja ympäristöystävällisyydestä on tullut rakennusalalla myös kilpailukeino, ja rakennuttajat
etsivät itselleen kilpailuvalttia hyväksyttämällä
rakennuksilleen
vapaaehtoisia
ympäristösertifikaatteja. Näiden tavoitteiden ja vaatimusten
edessä arkkitehdin ammattikuva sekä koko
rakennusten suunnitteluprosessi ovat muutosten
edessä. Jotta haastavat energiatehokkuustavoitteet
toteutuisivat, on jo suunnittelun alkuvaiheessa
oltava tietoinen niistä sekä suunnitteluratkaisujen
vaikutuksista niihin.
Pohjoisilla alueilla energiatehokkuuden haaste
korostuu entisestään. Sama lämmitysenergiankulutuksen tavoitearvo Lapissa vaatii aivan
erilaisia ratkaisuja kuin Helsingissä. Eristeiden
lisääminen ei riitä tavoitteen saavuttamiseksi, vaan
rakennuksen kaikkien ominaisuuksien on tuettava
energiatehokkuutta sekä mahdollisimman pieniä
lämpöhäviöitä. Oikeilla suunnitteluperiaatteilla on
kuitenkin merkittävä energiankulutusta säästävä
vaikutus. Perinteisen arkkitehtuurin paikalliset
sovellukset pitävät usein sisällään viisautta, jota voi
soveltaa myös nykyään. Modernissa rakentamisessa
tärkeää on myös teknisten ratkaisuiden oikea
suunnittelu sekä tiivis yhteistyö suunnittelun eri
osapuolten välillä.
Tässä luvussa pohditaan sitä, mitkä arkkitehtuurin
suunnitteluperiaatteet soveltuvat parhaiten pohjoisen ilmaston energiatehokkaaseen rakentamiseen.
Näitä suunnitteluperiaatteita sovelletaan Ylläksen
© Ezioman @ Flickr.com
© Seier + Seier @ Flickr.com
104
passiivitalomallin kehittämiseen. Mallin energiatehokkuussimuloinneilla selvitetään, toteutuisiko
passiivitalon kunnianhimoinen tavoite Ylläksen
ilmastossa, ja minkälaiset sisäolosuhteet talossa
vallitsisivat. Suunnitteluperiaatteita sovelletaan myös
Ylläksen uuden matkailukylän arkkitehtuurikilpailun
tulosten arvioimiseen – löytyykö luonnosmaisista
ehdotuksista mitään eroja? Voiko ideakilpailun
ehdotuksien energiatehokkuutta arvioida yksinkertaisilla menetelmillä?
KESTÄVÄN ARKKITEHTUURIN PERUSTEET
– TYYLISUUNTA VAI KAIKEN RAKENTAMISEN
LÄHTÖKOHTA?
Kestävän arkkitehtuurin määritteleminen on haaste,
johon ei ole yksiselitteistä vastausta. Julkisessa
keskustelussa ja mediassa käytetään eri termejä, joille
ei ole ehdottomia määritelmiä. Termit käsittelevät
kuitenkin samaa asiaa, mutta eri näkökulmista ja
erilaisin painotuksin; energiatehokkuus keskittyy
energian tuotannon ja käytön tehokkuuteen sekä
kulutuksen vähentämiseen, ekologisuus painottaa
rakentamisen ympäristöystävällisyyttä, kun taas
ekotehokkuus ottaa mukaan myös taloudellisen
puolen.
Kestävän
kehityksen
mukaiseen
arkkitehtuuriin kuuluu myös kestävyyden sosiaalisen
ja taloudellisen ulottuvuuden.
Miten voidaan arvioida, että yksittäinen rakennus
on kestävä? Yksinkertaisin periaate lienee David and
Lucile Packard säätiöllä, joka on määritellyt kestävän
rakennuksen olevan ”mikä tahansa rakennus, jolla on
merkittävästi pienemmät ympäristövaikutukset kuin
tavallisilla rakennuksilla”.14
Yleisesti ottaen kestävä rakentaminen ja arkkitehtuuri
nähdään kokonaisvaltaisena prosessina, jossa kaikki
suunnittelun osapuolet tekevät yhdessä ekologisesti
tietoisia päätöksiä jokaisessa suunnittelun ja
rakentamisen vaiheessa. Tärkeä aspekti on myös
yhteistyö, sillä näiden tietoisten päätösten tulee myös
tukea toisiaan ja muodostaa saumaton ja toimiva
kokonaisuus. On paljolti suunnitteluprosessista
kiinni,
kuinka
rakennuksen
kestävyydessä
onnistutaan. Lisäksi rakentamisen kestävään
prosessiin kuuluvat ekologiseen kestävyyteen
panostamisen lisäksi myös taloudellisen ja sosiaalisen
kestävyyden huomioiminen.
Vaikka nykyiset kokonaisvaltaiset, aina yhdyskuntarakenteeseen asti ulottuvat tavoitteet kestävästä
rakentamisesta ovat verrattain uusia, on kestävän
kehityksen mukaiset rakentamisperiaatteet tunnistettu pitkän aikaa. Suuri osa nykyisen kestävän
arkkitehtisuunnittelun
periaatteista
nojautuu
perinteisen
kansanrakentamisen
periaatteisiin.
Nämä
suunnitteluja
rakennusperiaatteet
pohjautuivat uusiutuvien, luonnostaan hyvin
eristävien materiaalien käyttöön sekä ilmastoon
reagoiviin, passiivisiin ilmanvaihto-, lämmitys- ja
viilennysperiaatteisiin. Vasta kaupungistuminen,
14 David & Lucile Packard Foundation on amerikkalainen
säätiö, joka tukee teknologian kehitystä ja on tehnyt
uraauurtavaa kehitystyötä myös kestävän rakentamisen
parissa. Lisätietoja: www.packard.org
© Marjin de Vries Voogerwerff @ Flickr.com
© Mike Hales NZ @ Flickr.com
105
väestönkasvu sekä teollinen vallankumous sekä niiden
aiheuttama siirtyminen fossiilisten polttoaineiden
käyttöön myös rakennusten lämmityksessä ja
energiantuotannossa aiheuttivat ongelman. Arkkitehtuurilta katosivat taloudellisuuden realiteetit, kun
keskuslämmityksellä pystyttiin lämmittämään isoja
ikkunapinta-aloja. Universaalin modernismin idea
on ehkä kaukaisin syrjähyppy tästä paikallisuuden
rakentamisperinteestä; usko siitä, että samaa
rakennustapaa voidaan soveltaa ympäri maailman.
Varsinainen kestävän arkkitehtuurin liike syntyi
samoihin aikoihin ympäristöliikkeen kanssa 1960ja 70-luvuilla, kun tieto ympäristöongelmista levisi
valtavirran tietoisuuteen. 1970-luvun öljykriisin
aikaan herättiin rakennusten energiansäästöön,
ja myös Suomessa tutkittiin ilmastotietoista
arkkitehtuuria ja passiivisen aurinkoenergian
hyödyntämistä (mm. Bruno Erat). Nämä opit
eivät kuitenkaan lähivuosikymmeninä levinneet
valtavirtaan. Öljyn ja energian hinta halpeni
uudestaan, ja energiatehokkuuteen alettiin panostaa kunnolla vasta vuosituhannen taitteesta, kun
ilmastonmuutoksen todellinen uhka oli tullut
valtavirran tietoisuuteen.
Kestävästä suunnittelusta on ennustettu samanlaista
vallitsevaa arkkitehtuurin liikettä 2000-luvulle
kuin mitä modernismi oli 1900-luvulle. Prattin
(2004) mukaan kestävä suunnittelu puhuttelee
samankaltaisen kokonaisvaltaisen esteettisen ja
ideologisen ohjelman tavoittelijoita kuin mitä
modernistit saavuttivat. Se myös jakaa modernismin
kanssa tavoitteen parantaa maailmaa uudistamalla
sen materiaalista kulttuuria.
Arkkitehtien ja laajemmin koko rakennusalan mahdollisuudet ja vastuu ilmastokriisin
torjumisessa ja sen vaikutuksiin sopeutumisessa
ulottuvat energiatehokkuustavoitteitakin laajemmalle. Suomen Arkkitehtiliitto SAFA painottaa,
kuinka ammattikunnan tulisi ratkaista, miten
arkkitehtuuri voi helpottaa kestävämpää elämäntapaa ja ohjata koko kulttuuriamme kestävämpään
suuntaan. Voidaan myös pohtia, voisiko arkkitehtuuri tarjota vastineen kuluttamiselle, ja miten
saamme vähemmällä energialla ja luonnonvarojen
käytöllä aikaan enemmän fyysistä ja henkistä
hyvinvointia. (Suomen Arkkitehtiliitto 2010)
POHJOISEN ILMASTON ERITYISPIIRTEET MIKÄ SOVELTUU NELJÄÄN VUODENAIKAAN?
Lapin
perinteinen
rakentaminen
on
puurakentamista. Puiset rakennukset ovat olleet
verrattain kevytrakenteisia, jolloin ne reagoivat
nopeasti lämpötilan muutoksiin. Tupien keskellä on
ollut massiivinen uuni, joka on toiminut varaavana
massana. Tämä varaava massa on tasannut kesäisin
lämpötilan vaihteluja ja pitänyt rakennuksen
miellyttävän viileänä lämpimän päivän aikana.
Talvisin se on toiminut varaavana tulisijana ja
lämmittänyt tupaa tehokkaasti.
106
Pohjoinen sijainti vaikuttaa rakentamisolosuhteisiin
sekä auringonkierron että ilmasto-olojen osalta.
Rakentamisen kannalta ilmasto ja sijainti ovat
itsenäisiä vaikuttavia tekijöitä. Sijainti määrittää
auringon korkeuskulmat sekä vuodenkierron,
kun taas ilmasto vaikuttaa rakennuspaikan
lämpöoloihin, tuulisuuteen sekä pilvisyyden kautta
myös rakennukseen osuvan auringonsäteilyn
tehoon. Auringonsäteilyn teho on riippuvainen
myös
rakennuspaikan
sijainnin
etäisyydestä
päiväntasaajaan. Ero pohjoisen ja etelän välillä
auringonsäteilyn tehossa ei kuitenkaan ole niin
dramaattinen kuin usein kuvitellaan; aurinkoenergian
tuotantopotentiaali ei esimerkiksi merkittävästi
eroa Etelä-Suomen aurinkoisen rannikon ja
Keski-Euroopan pilvisten pohjoisosien välillä.
Aurinkoenergian saannin kausittaisuus kuitenkin
korostuu sitä enemmän, mitä pohjoisemmaksi
mennään.
Arktisilla alueilla rakennuksen suuntaamisen
erityispiirteet aiheutuvat suuresta vaihtelusta
auringon vuotuisessa kierrossa ja toisaalta auringon
pienistä korkeuskulmista. Keskikesällä aurinko
paistaa ympäri vuorokauden, myös pohjoisesta,
kun taas talvella se ei kaamoksen aikana edes
nouse. Rakennuksen suuntaamisesta saatavan
lämpöenergiahyödyn kannalta tärkein aika on
lämmityskauden alussa ja lopussa. Tällöin aurinko
nousee napapiirin pohjoispuolellakin merkittävälle
korkeudelle, ja rakennusten lämmitystarvekin on
suuri.
ALKUPERÄINEN
PASSIIVITALON MÄÄRITELMÄ
• Lämmitysenergiantarve: 15 kwh/m2
• Kokonaisprimaarienergiantarve:
120 kwh/m2
• Ilmavuotoluku: n50 0,6 1/h
ENERGIATEHOKKUUTTA TAVOITTELEMASSA
– MÄÄRÄYKSET JA TAVOITTEET
Suomessa energiatehokkuustavoitteet on perinteisesti hoidettu rakentamismääräysten kautta.
Määräyksissä on asetettu minimiarvot muun muassa
seinien rakenteiden lämmönläpäisyksertoimille.
Rakentamismääräykset kiristyivät vuoden 2010
alusta noin 30 prosentilla. Seuraava uudistus
on luvassa jo vuonna 2012, jolloin määräykset
muuttuvat
merkittävästi.
Silloin
siirrytään
energiatehokkuusvaatimuksissa
kokonaisenergian
kulutukseen,
jolloin
myös
kulutettavan
energian tuotantotavalla on väliä. Samalla
energiatehokkuustavoitteet kiristyvät entisestään 20
prosentilla.15
Energiatehokkuustavoitteet
eivät
kuitenkaan
rajoitu vain rakentamismääräyksiin. EU:n energiatehokkuusdirektiivi on määrännyt, että kaikkien
uudisrakennusten on oltava lähes nollaenergiataloja
vuoteen 2020 mennessä.16 Lähes nollaenergiataso
tarkoittanee Suomen oloissa mahdollisimman
energiatehokasta järkevin rakentein toteutettua
passiivitalon tasoista rakennusta, jonka kuluttamasta
energiasta vähintään osa tuotetaan paikallisesti
uusiutuvilla energialähteillä.
Matalaenergiarakentamisella
on
Suomessakin
edelläkävijänsä. Ensimmäiset passiivitalot valmistuivat vuonna 2009, ja niitä esiteltiin muun muassa
Valkeakosken asuntomessuilla (esim. Paroc Passiivitalo Lupaus). Nykyään matalaenergia- ja
passiivitaloprojekteja aloitetaan jatkuvasti lisää,
ja
vapaaehtoisista
energiatehokkuustavoitteista
on tullut suosittuja. Energiapihin rakentamisen
kustannussäästöihin on myös herätty laajalti.
Matalaenergiarakentamisella
ei
ole
virallisia
termejä, vaan määritelmät vaihtelevat. Yleensä
sillä tarkoitetaan noin puolet tavanomaisia
rakentamiskäytäntöjä tai –määräyksiä energiatehokkaampia rakennuksia. Ensimmäinen varsi-
15 Rakentamismääräysten tilanteesta sekä tiukentuneiden
määräysten sisällöstä löytyy lisätietoa ympäristöministeriön
verkkosivuilta, www.ymparisto.fi
16 EU:n energiatehokkuusdirektiivi annettiin 19.
päivänä toukokuuta 2010. Asetukset rakennusten
energiatehokkuudesta ovat direktiivin 9. artiklassa.
5.1
STEINSVIK ARKITEKTKONTOR RAKENTAA
ENERGIATEHOKKAASTI POHJOIS-NORJAAN
Vaikka energiatehokkaan rakentamisen haasteet
kasvavat pohjoisessa ilmastossa, on alalla ollut
jo pioneereja. Norjalaiset arkkitehdit Rose Marie
ja Odd Karl Steinsvik ovat toimistossaan Steinsvik
Arkitektkontor kehittäneet ja toteuttaneet käytäntöjä
energiatehokkaalle pohjoiselle asumiselle. Toteutettuja matalaenergiarakennuksia ovat i Boxin
passiiviomakotitalo ja Maurstadin passiivirivitalo
Tromssassa sekä Polarbon majoitusrakennus
Huippuvuorilla. I Box oli valmistuessaan vuonna
2005 Norjan ensimmäinen passiivitalo, ja kaiken
lisäksi se sijaitsee napapiirin pohjoispuolella
Tromssassa.
Steinsvik
käyttää sisätiloissa kevyitä, eristäviä
materiaaleja, jolloin sisäilman lämpövaihtelut
ovat nopeampia. Sisätilojen lämpötila pystytään
yöaikaan
laskemaan
hieman
päivänaikaista
lämpötilaa alemmas, mikä säästää energiaa ja on
nukkumaviihtyisyydelle hyväksi. I-Box ja Maurstadin
rivitalo on toteutettu massiivipuusta.
Storvelvan rivitalon vuotuinen kokonaisenergian
kulutus on 60 kWh/m2. Ostetun lämmitysenergian
määrä on hämmästyttävän pieni 5 kWh/m2. Tähän
päästään hyödyntämällä maalämpöä ilmanvaihdon
esilämmitykseen, tehokkaalla ilmanvaihdon lämmöntalteenottolla sekä aurinkokeräimillä. Rakennusprojektin rakennuttaja on arvioinut kustannukset
noin 10% tavanomaista rakennusta suuremmiksi.
Energiapihissä rakennuksessa tämän kustannuslisän
takaisinmaksuaika ei kuitenkaan ole pitkä.
Odd Karl Steinsvik määrittelee kahdeksan periaatetta,
joilla toimisto suunnittelee energiatehokkaita
rakennuksia. Niihin kuuluvat ostoenergian ja
siirtohäviöiden,
sähköenergian
käytön
sekä
fossiilisista energianlähteistä peräisin olevan
energiankulutuksen minimointi sekä rakennusten
ilmavuotojen ja koneellisen ilmanvaihdon minimointi.
Steinsvikin innovatiiviset passiivitalot ovat hyvä
esimerkki siitä, kuinka napapiirin pohjoispuolellakin
voidaan hyödyntää aurinkoenergiaa rakennuksen
lämmityksessä. Vaikka ilmasto Tromssassa on golfvirran ansiosta Suomen Lappia leudompi, on sijainti
kuitenkin pohjoisempi, jolloin aurinkoenergiaa on
käytettävissä Lappiakin vähemmän. Siitä huolimatta
aurinkokeräinten on todettu olevan tehokas ratkaisu
lämpimän käyttöveden saamisessa.
© Steinsvik Arkitektkontor
© Steinsvik Arkitektkontor
© Steinsvik Arkitektkontor
Asunnon sisälämpötilan hallintaperiaate poikkeaa
tavanomaisesta. Asuintiloissa tavoitellaan lämpötasapainoa, joka toteutetaan päivittäisellä lämmön
puskurisäilöllä sekä massaltaan kevyillä, lämpöä
eristävillä sisätilojen pintamateriaaleilla. Auringon
säteilyenergia otetaan talteen aurinkokeräimillä ja
säilötään eristettyihin tankkeihin.
5.2
Arkkitehtuuriltaan innovatiivisia ja samalla kestäviä
rakennuksia löytyy Alppien lomakaupungeista ja
vuoristokylistä lukuisia. Itävaltalainen passiivitaloguru Hermann Kaufmann on suunnitellut
useita matkailurakennuksia, joita leimaavat usein
laaja massiivipuun käyttö rakenteissa. Ginzlingin
vuoristoon pystytetty Olpererhütten vuoristomaja
on rakenteiltaan kokonaan CLT-massiivipuuta.
Kaufmann on käyttänyt puuta myös suuremman
mittakaavan majoitusrakennuksiin kuten esimerkiksi
Schwanen Bizau-hotelliin Umbaussa sekä Bad
Reuthen kylpylään.
Alppien kestävässä rakentamisessa on nähtävissä useita erilaisia rakennustyylejä. Osa
energiatehokkaista rakennuksista on rakennettu
perinteisen alppitalon mallisiksi, osassa on irroteltu
tyylillisesti hieman lennokkaampaan suuntaan.
Monte Rosa-Hütten vuoristomaja Sveitsissä
toteutettiin ETH Zürichin ja arkkitehtitoimisto Bearth
and Deplazesi yhteistyöprojektina. Se edustaa
ulkoasultaan kokeilevampaa arkkitehtuuria.
© Klaus Scalet
ALPPIEN MATKAILURAKENTAMISEN INSPIROIVAT ESIMERKIT
© Klaus Scalet
Mielenkiintoisiin Alppien alueen suunnittelijoihin
kuuluu myös italialainen arkkitehti ja muotoilija
Matteo Thun, jonka uusi hotellisuunnitelma pyrkii
toteuttamaan kestävää arkkitehtuuria. Thunin
suunnittelun lähtökohtana on ollut mahdollisimman
pieni jälki maisemassa; hotellihuoneet on upotettu
maan alle, jolloin rinnemaisema säilyy verrattain
rikkumattomana. Pyrkimys kestävyyteen ei jää
kuitenkaan pelkkiin maisematekijöihin, vaan
hotelli pyrkii myös energiatehokkuuteen. Lisäksi
hotellihuoneiden upotus rinteeseen pitää niiden
lämpötilan tasaisena myös kesällä, jolloin ilmastointia
ei tarvita.
© Klaus Scalet
Korkealla vuoristossa, teiden ja infrastruktuurin
saavuttamattomissa oleva rakennus on omavarainen
ja
tuottaa
90%
kuluttamastaan
energiasta aurinkokennotekniikalla. Rakennuksen
futuristinen muoto syntyi optimoinnin tuloksena;
tietokonemallinnuksen avulla haettiin ihanteellinen
muoto lumi- ja tuulikuorman sekä energiankulutuksen
minimoimiseksi. Viisikerroksinen rakennus on
kokonaan massiivipuurakenteinen, ja se on verhoiltu
alumiinilla ankaran sään vaurioiden estämiseksi.
109
nainen
matalaenergiarakentamista
ohjeistava
opas ”RIL 249-2009 Matalaenergiarakentaminen”
julkaistiin vuonna 2009. Tämän lisäksi Valtion
teknillinen tutkimuskeskus on laatinut oman,
Suomelle paikallisen määritelmän passiivitalolle.
Tämän takia Suomessa on passiivitaloille käytössä
kaksi hieman toisistaan eroavaa määritelmää.
Passiivitalon käsite on lähtöisin Saksasta (ks.
infolaatikko 5.3). Nykyisen Passivhaus Institutin
johtaja Wolfgang Feist kehitti konseptin vierailtuaan
Lundin yliopistossa professori Bo Adamsonin
luona. Ensimmäinen passiivitalo valmistui Saksan
Darmstadtiin vuonna 1991, ja Passivhaus Institut
perustettiin viisi vuotta myöhemmin vuonna 1996.
Nykyään passiivitalon käsite on levinnyt ympäri
maailmaa. Vuoteen 2008 mennessä oli alkuperäisen
määritelmän mukaan rakennettu arviolta 10 000
rakennusta. (Lylykangas & Nieminen 2009)
LOMARAKENTAMISEN HAASTEET –
KUN RAKENNUKSEEN PITÄISI OLLA
KÄYTTÖOHJEET
Pohjoisen lomakeskusrakentaminen asettaa rakentamisen kestävyydelle ja ympäristövaikutuksille omat
haasteensa. Rakennusten ominaisuuksien ja niiden
teknisten järjestelmien tulee sopeutua vaihtuvaan
käyttäjämäärään. Lisäksi loma-asukkaiden on
osattava käyttää rakennuksia oikein niin, että
ne ovat loppukäytössäkin energiatehokkaita ja
sisäilmastoltaan miellyttäviä. Lomalta haetaan usein
mukavuutta, jolloin rakennusten käytöstä ei pitäisi
aiheutua ylimääräistä vaivaa.
Hiihtokeskuksessa suurin käyttöaste rakennuksissa
osuu talveen, jolloin lämmityskausi on huipussaan.
Lapin pohjoinen sijainti ja kylmä ilmasto kasvattavat
tätä piikkiä entisestään. Ylläksen käyttöasteluvut
osoittavat jyrkkiä käyttöpiikkejä uuden vuoden ja
kevättalven kohdilla. Lisäksi syyskuussa Ylläksellä
vierailevat ruskamatkailijat nostavat käyttöasteeseen
pienemmän piikin. (Lapin Liitto 2009)
Epätasainen käyttöaste on haaste sekä kaukolämmön
tuotannolle että rakennusten lämmitysjärjestelmille.
Minna Hurme (ent. Jokiranta) on tutkinut
diplomityössään mahdollisuuksia säästää energiaa
tiputtamalla käyttämättömien huoneiden ja lomaasuntojen lämpötila peruslämpöön. Tuloksista kävi
ilmi, että energiankulutusta voidaan merkittävästi
pienentää, jos tyhjillään olevan rakennuksen
lämpötila voidaan laskea 10 asteeseen. (Jokiranta 2010)
Hyvin eristetyissä taloissa haasteita käyttäjille
asettavat myös energiatehokkaan rakennuksen
uudet ominaisuudet. Ylilämpenemisen riski on
olemassa, jos esimerkiksi saunaa ja varaavaa tulisijaa
käytetään tauotta. Loma-asunnoissa ja hotelleissa,
joissa on paljon lyhytaikaisia, ulkoisiakin vieraita,
ei juurikaan voida asettaa rakennuksen toimivuutta
käyttäjän vastuulle. Myöskään lopulliseen energiankulutukseen vaikuttavat toimintatavat sähkön ja
vedenkulutuksessa eivät lomalaisilla ole MATKAkyselyn mukaan tärkeysjärjestyksessä korkealla.
Tämän vuoksi kestävän matkailurakentamisen
haasteena on tarjota elämyksellisiä asumismuotoja,
joissa energiatehokas ja kestävä asuminen on tehty
vaivattomaksi.
Energiatehokkaan
rakennuksen
lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmiä ei voi jättää
loma-asukkaan vastuulle, sillä jo puukäyttöinen
sauna sekä varaava tulisija saattavat aiheuttaa
haasteita ulkomaisille vieraille.
5.3
TAVOITTEET PASSIIVITALON MONIEN MÄÄRITELMIEN TAKANA
Alkuperäisessä
passiivitalon
käsitteessä
on
kolme kriteeriä. Tilojen lämmitysenergiantarve
saa olla korkeintaan 15 kWh/m2a. Rakennuksen
kokonaisprimaarienergiantarpeen tulee olla 120 kWh/
m2a tai pienempi. Lisäksi rakennukselta vaaditaan
tiiveyttä; ilmanvuotoluku saa olla korkeintaan 0,6 1/h.
Vaatimuksella kokonaisprimaarienergiantarpeesta
otetaan kantaa energian tuotantotapaan, mikä
tekee passiivitalosta laajemman kuin pelkkä
energiatehokkuusmääritelmä.
Tavoitteet passiivitalomääritelmän takana koskevat
siis sekä energiatehokkuutta, ilmatiiveyttä että
energian tuotantotapaa. Lämmitysenergiantarpeen
ja ilmanvuotoluvun vaatimuksilla varmistetaan,
että rakennukset ovat riittävän tiiviitä ja hyvin
eristettyjä, jolloin ne kuluttavat minimaalisesti
lämmitysenergiaa. Kokonaisprimaarienergiatarpeen
vaatimus on kattavampi, ja ottaa huomioon myös
sähkön ja lämpimän käyttöveden energiankulutuksen.
Primaarienergiakerroin
ottaa
huomioon
(myös)
energian
tuotantotavan
tehokkuuden, ympäristövaikutukset ja siirtohäviöt
(ks. luku IV infolaatikko 4.2). Tällöin rakennuksen ympäristövaikutuksista saadaan jo melko
kokonaisvaltainen käsitys.
Passiivitalon kansainvälisen määritelmän kriteerit
johtaisivat pohjoisessa ilmastossa kustannuksiltaan
ja mitoituksiltaan kohtuuttomiin rakenteisiin. Tämän
takia monessa pohjoisessa maassa kuten Ruotsissa,
Norjassa ja Suomessa on laadittu kansalliset
passiivitalomääritelmät, jotka pyrkivät ottamaan
pohjoisen ilmaston haasteet huomioon.
VTT:n määritelmä jakaa Suomen kolmeen eri
vyöhykkeeseen, jossa jokaiselle vyöhykkeelle
on esitetty oma lämmitysenergian ja kokonaisprimaarienergiantarpeen tavoitearvo. Ilmanvuotoluku on alkuperäisen määritelmän mukaisesti
oltava kaikilla vyöhykkeillä 0,6 1/h. RIL:n
Matalaenergiakäsikirja
antaa
saman
vaatimuksen passiivitalojen tilojen lämmitys- ja
jäähdytysnettoenergian ominaistarpeelle, mutta
primaarienergian kulutus ja ilmatiiveys on määritetty
vain suosituksina. VTT:n passiivitalon tavoin RIL:n
passiivitalomääritelmä jakaa Suomen kolmeen
ilmastovyöhykkeeseen. RIL:n määritelmässä eri
vyöhykkeille on asetettu kertoimet, joiden mukaan
tavoitearvot kerrotaan. Kertoimia käyttämällä
vaaditut arvot energiankulutuksesta poikkeavat
aavistuksen VTT:n määritelmästä eri vyöhykkeiden
osalta.
RIL:n määritelmää on kritisoitu suppeaksi, sillä
siinä ei ole vaatimusta kokonaisprimaarienergian
kulutukselle, mitä pidetään olennaisena osana
alkuperäistä passiivitalon konseptia. Suomessa ei
kuitenkaan ole ollut virallisia energiakertoimia, jolloin
primaarienergian kulutuksen laskeminen on ollut
haasteellista. Energiakertoimet otetaan kuitenkin
käyttöön vuoden 2012 uusien rakentamismääräysten
myötä.
Määritelmiä tärkeämpää on kuitenkin passiivitalon
joka tapauksessa kunnianhimoisen tavoitteen
vaatima uusi ammattitaito, jonka kehittyminen sekä
suunnittelu- että toteutusvaiheessa on erityisen
tärkeää. Lisäksi uudenlainen yhteistyö arkkitehti- ja
insinöörisuunnittelun välillä on välttämätön edellytys
laadukkaan lopputuloksen aikaansaamiseksi.
VTT:n ehdotus suomalaisen passiivitalon määritelmäksi vyöhykettäin.
Lähde: Nieminen 2006
© Iina Valkeisenmäki
111
ENERGIATEHOKKAAN RAKENNUKSEN LUONNOSVAIHEEN
SUUNNITTELUPERIAATTEET
Muutamalla yksinkertaisella suunnittelupäätöksellä
muodon tai ikkunoiden koon ja suuntauksen
suhteen voi olla merkittävä vaikutus rakennuksen
koko elinkaaren energiankulutukseen. Mitä aikaisemmassa vaiheessa suunnitteluprosessia energiatehokkuus otetaan huomioon, sitä edullisempia
tehtävät suunnitteluratkaisut ovat. Suunnitteluja
rakentamisprosessin
edetessä
vaikutusmahdollisuudet pienenevät ja niiden kustannukset kasvavat. Tämän takia panostaminen
suunnittelun luonnosvaiheeseen ja muutamiin
yksinkertaisiin arkkitehtonisiin suunnitteluperiaatteisiin on äärimmäisen tärkeää.
Tämä kappale käy läpi rakennuksen energiatehokkuuteen, pienilmastoon ja ekologisuuteen
vaikuttavia suunnitteluperiaatteita. Painotus on
arkkitehtuurin luonnosvaiheen suunnittelussa, eli
juuri niissä kriittisissä päätöksissä, jotka eniten
määrittävät rakennuksen tulevaa suoriutumista.
Capozzollin ym. (2009) mukaan rakennuksen
muotokerroin on toiseksi tärkein rakennuksen
energiatehokkuuteen vaikuttava ominaisuus, kun
ikkunapinta-alalla on suurin lineaarinen vaikutus.
SUUNNITTELUPERIAATTEET – MILLÄ TAVOIN
POHJOISEEN SUUNNITELLAAN JÄRKEVÄ JA
KESTÄVÄ TALO?
Erilaiset suunnitteluperiaatteet ja -käytännöt ovat
arkkitehdin keinoja parantaa suunnittelemansa
rakennuksen ympäristövaikutuksia, energiatehokkuutta ja pienilmastoa. Arkkitehdin suunnittelupäätöksillä on suora vaikutus suunnittelemansa
rakennuksen toimivuuteen ja ympäristövaikutuksiin.
Materiaalivalinnat erityisesti kantavien rakenteiden
suhteen
määrittelevät
materiaalien
ympäristövaikutukset, ja arkkitehtuurin on tuettava
rakennukselle asetettuja energiatehokkuustavoitteita ilman, että rakennuksen sisäilmastosta
karsitaan.
Parhaimmillaan
ympäristöja
energiatehokkuustavoitteet eivät ole ristiriidassa
rakennuksen arkkitehtuurin kanssa, vaan luovat
viihtyisän ja terveellisen kokonaisuuden.
112
SIJOITTAMINEN JA S
1. PASSIIVINEN AURINKOENERGIA, RAKENNUSTEN SIJOITTAMINEN JA SUUNTAAMINEN
MUOTO
Rakennusten sijoitus ja suuntaaminen voivat vaikuttaa
oleellisesti sekä rakennuksen energiankulutukseen
että mikroilmastoon niin rakennuksen sisällä kuin
ympäröivillä piha-alueilla. Yleissääntönä etelän
puoleinen rinne on energiataloudellisesti edullinen,
koska maasto suojaa kylmiltä pohjoistuulilta ja
avaa rakennuksen aurinkoiseen eteläsuuntaan.
Tällöin myös rakennuksen eteläpuolelle muodostuu
pienilmastoltaan miellyttävä alue. Etelärinteessä
sijaitsevaan rakennukseen on myös helpompi avata
etelään suuntautuvia ikkunoita.
valo tulee käyttää tarkasti hyödyksi. Kesäaikaan
aurinko paistaa toki myös pohjoisesta, mutta
suurin lämpöhyöty saadaan aina etelästä korkealla
paistavalta auringolta.
Rakennuksen suunnittelussa on huomioitava
myös ikkunoiden takana olevat sisätilat sekä
rakennusmassa. Liian suuri rakennussyvyys estää
luonnonvalon ja passiivisen lämpöhyödyn pääsyn
rakennuksen keskiosaan, vaikka se sinänsä edistääkin
kompaktiutta.
IKKUNAT
Vaikka Lapissa aurinko-olot ovat erilaiset kuin
etelässä, pätee etelärinteen suosiminen myös
pohjoiseen ilmastoon. Se on erityisen tärkeää
talven aikana, jolloin vähäisinkin etelästä kajastava
RAKENNE JA MATER
© Let Ideas Compete @ Flickr.com
YLILÄMPENEMISEN
SISÄISET LÄMPÖKU
SIJOITTAMINEN JA S
113
MUOTO
2. RAKENNUKSEN MUOTO
IKKUNAT
Rakennuksen muodon kompaktiudella on osoitettu
olevan lineaarinen yhteys energiankulutukseen.
Kompaktiutta mitataan yleensä muotokertoimella
A/V, joka on ulkovaipan pinta-alan suhde
rakennuksen lämmitettävään ilmatilavuuteen.
Pelkän muotokertoimen käyttäminen vääristää
tuloksia isojen rakennusvolyymien hyödyksi,
jolloin varsinainen muodon vaikutus jää pieneksi.
Ranskalainen Urban Morphology Lab on tämän
vuoksi kehittänyt laskukaavan, joka ottaa huomioon
rakennuksen koon vaikutukset muotokertoimeen.
Rakennuksen ilmatilavuus lasketaan potenssiin
2/3, mikä mahdollistaa eri tyyppisten rakennusten
vertailun keskenään. (Salat 2010)
Lukujen laskemisesta on hyötyä erityisesti
vertailutilanteessa; muuten rakennusta suunniteltaessa on vain hyvä pitää mielessä yksinkertaisen
ja kompaktin rakennusmassan edut. Lisäksi kytketyt
rakennukset ovat aina yksittäisiä rakennuksia
energiatehokkaampia, sillä niissä ulkoseinien osuus
on pienempi.
RAKENNE JA MATER
YLILÄMPENEMISEN
SISÄISET LÄMPÖKU
Kuva 5.1: Esimerkkejä eri rakennustypologioiden muotokertoimista.
Lähde: Laskowski 2008
MUOTO
114
IKKUNAT
3. IKKUNAT
RAKENNE JA MATER
Arkkitehtuurin eri ominaisuuksista ikkunapinta-alalla
ja ikkunoiden suuntauksella on keskeisin merkitys
rakennuksen energiatehokkuuteen (Capozzoli ym. 2009).
Parhaimpienkin markkinoilla olevien ikkunoiden
lämmöneristysominaisuudet ovat seiniä merkittävästi
huonommat, joten ikkunapinta-alan minimoiminen
vähentää pääsääntöisesti energiankulutusta. Tämä
korostuu pohjoisessa ilmastossa, jossa lämpöhäviöt
ovat suuremmat. Päivänvaloa on kuitenkin päästävä
riittävästi sisään viihtyisyyden vuoksi ja keinovalon
tarpeen vähentämiseksi, ja etelään suuntautuvista
ikkunoista voi saada etenkin keväisin ja syksyisin
energiahyötyä. Tämän takia ikkunoiden sijoittelu,
oikea mitoitus ja suuntaus ovat arkkitehdin
keskeisimpiä työkaluja.
Suuret etelänpuoleiset ikkunat on aurinkosuojattava,
jotta ne eivät aiheuta ylilämpenemisongelmia
kesällä. Tasapainoilu lämpöhäviöiden, viihtyisyyteen
vaikuttavan päivänvalon ja näkymien, ilmaisen
energiahyödyn sekä ylilämpenemisen välissä luo
ikkunoiden suunnittelusta kenties kriittisimmän
osan rakennuksen suunnitteluprosessia.
YLILÄMPENEMISEN
Passiivitalon
suunnitteluoppaan
mukaan
sopiva ikkunpinta-ala passiivitaloon on 15-17 %
kerrosalasta.17 (Lylykangas & Nieminen 2010)
17 Suomalaisten passiivitalopioneerien Jyri Niemisen ja
Kimmo Lylykankaan verkkosivusto http://www.passiivi.info
neuvoo kattavasti passiivitalon suunnittelussa.
© Michael Shealy @ Flickr.com
SISÄISET LÄMPÖKU
IKKUNAT
115
RAKENNE JA MATER
4. RAKENNERATKAISUT JA MATERIAALIVALINTA
YLILÄMPENEMISEN
Rakenteiden massiivisuus vaikuttaa niiden lämmönvarauskykyyn. Massiivinen rakennus sitoo
itseensä lämpöä ja tasaa lämpötilojen vaihteluita.
Kokonaisuudessaan rakenteiden massiivisuudesta
on kuitenkin vain vähäistä hyötyä rakennuksen
lämmitysenergian tarpeen vähentämisessä; vaikutuksen kokonaisenergiantarpeeseen lämmityksessä
ja jäähdytyksessä on todettu olevan alle 3 % (Jokisalo
ym. 2002). Massiivisuudella on suurempi merkitys
silloin, kun ikkunat ovat suuret. Kylmässä ilmastossa
sen merkitys vähenee, jos rakennuksen muut
ominaisuudet pysyvät samoina.
saattaa olla suurien ikkunoiden välittömässä
yhteydessä, esimerkiksi etelään suuntautuvassa
olohuoneessa.
Eristeiden määrällä on sen sijaan yksiselitteinen
vaikutus. Kun Helsingin simulaatiotalon eristeitä
lisättiin 50-65 mm, pieneni energiankulutus
keskimäärin 14 % (Jokinen ym. 2002). Useimmiten
ensimmäinen
ratkaisu
kylmään
ilmastoon
rakentamisessa
on
eristemäärän
lisääminen.
Hyvin eristetyssä talossa ilmanvaihdon rooli
lämpöhäviöissä kuitenkin kasvaa. Talotekniikan
suunnitteluun panostaminen onkin olennainen osa
matalaenergiarakennuksen suunnittelua.
SISÄISET LÄMPÖKU
© Stumayhew @ Flickr.com
Massiivisten rakenteiden rooli arktisessa ilmastossa
ei siis ole yksiselitteinen. Niiden vaikutus auringon
lämpöenergian varaajina on kyseenalainen, mutta
ne auttavat tasaamaan kesäaikaista ylimääräistä
lämpökuormaa. Merkittävä hyöty massiivisuudesta
Kuva 5.2: Puu taipuu monipuoliseen käyttöön rakennusmateriaalina
Rakentamisvaiheen ympäristövaikutukset edustavat
noin 10-20 % sen elinkaarivaikutuksista. Kun
rakennuksen käytön aikainen energiakulutus ja
sitä myötä sen ympäristövaikutukset pienenevät
minimiin, saavat rakentamisvaiheen ratkaisut ja
vaikutukset elinkaarikestävyydessä suhteellisesti
suuremman painoarvon. Ekologisesti kestävän
talon rakenteet on valmistettu uusiutuvista ja
kierrätettävistä lähialueen luonnonmateriaaleista,
joista puu on Lapissa luonteva ja perinteitä
kunnioittava ratkaisu.
Vertailemalla erilaisten rakennusten ympäristövaikutuksia
voidaan
todeta
puurakenteisten
rakennusten olevan ylivertaisia muihin verrattuina.
Puun työstöön ja valmistamiseen kuluu vähän
energiaa, ja sen ilma- sekä vesipäästöt ovat
huomattavan pienet (The ATHENA Sustainable Materials
Institute
1999).
Puun valmistamisessa syntyvät
hiilidioksidipäästöt ovat myös pienimmät, ja kun
otetaan huomioon puun hiilinieluvaikutus, jää
puu ilmastovaikutuksiltaan negatiiviseksi eli hiilinieluksi. Tällöin puurakentamisen suosiminen voi
omalta osaltaan hillitä ilmastonmuutosta.
116
RAKENNE JA MATER
YLILÄMPENEMISEN
5. SISÄILMASTO JA YLILÄMPENEMISEN ESTO
SISÄISET LÄMPÖKU
Hyvin eristetyssä talossa on ylilämpenemisen riski
myös pohjoisissa oloissa. Tällöin suurten ikkunoiden
tuoma lämpöhyöty kumoutuu, jos ylilämpenemisen
estossa joudutaan turvautumaan koneelliseen
viilennykseen. Nieminen ja Lylykangas kuitenkin
toteavat, että Suomen ilmastossa koneellisen
viilennyksen tarve on kokonaan vältettävissä
suunnittelun keinoin (www.passiivi.info).
Tärkeimpiä keinoja ylilämpenemisen estämiseksi ovat
erilaiset aurinkosuojat kuten ikkunaluukut, kaihtimet
ja markiisit, sekä rakennuksen arkkitehtuuriin
kuuluvat, kiinteät varjostavat rakenteet. Lasin
ulkopuolelle sijoitetut aurinkosuojat toimivat
sisäpuolisia paremmin.
© Tõnu Mauring @ Flickr.com
Ylilämpenemisen piikkiä voidaan myös tasata
massiivisin
rakentein.
Massiivinen
rakenne
rakennuksen sisällä, esimerkiksi muuri tai muurattu
tulisija, sitoo ja luovuttaa hitaasti lämpöä, jolloin
auringon hetkellinen lämpöteho pienenee ja
auringosta saatava lämpöhyöty pystytään saamaan
maksimaalisesti talteen. Täten massiivinen varaava
tulisija toimii myös kesäaikaan lämpöolojen tasaajana
jo pelkän massansa ansiosta.
Ylilämpenemisen eston tärkeimpiä työkaluja on
kuitenkin yksinkertainen ikkunatuuletus, johon
tulisi olla mahdollisuus joka huoneessa. Erilaisilla
tuuletusratkaisuilla pystytään hoitamaan tehokkaasti
viilennystä. Esimerkiksi yön aikainen tuuletus
viilentää rakenteet tehokkaasti, jonka jälkeen
massiivirakenteinen talo pysyy viileänä myös päivän
ajan.
Lehtipuiden sijoittaminen rakennuksen välittömään
läheisyyteen sen etelänpuoleiselle julkisivulle
on myös edullista ylilämpenemisen aikana;
pihapiirin lehtipuita onkin suosittu lappilaisissa
perinnekylissä. Puu varjostaa rakennusta kesäaikaan,
kun ylilämpenemisen riski on olemassa. Talvella
lehtensä pudottanut puu sallii kaiken mahdollisen
auringonsäteilyn pääsyn rakennukseen. Ylläksen
suunnittelualue sijaitsee kuitenkin sen verran
korkealla tunturissa, että lehtipuut eivät menesty
kuin kaikkein suojaisimmilla rakennuspaikoilla.
Kiinteitä aurinkosuojauselementtejä tulee suunnitella erityisen harkiten. Niiden ei tulisi haitata
jokapäiväistä elämistä rakennuksen sisällä tai
estää näkymiä sisältä ulos. Kiinteä varjostus,
kuten pitkä räystäs tai kiinteä auringon suojalippa
ikkunoiden välissä, estää myös arvokkaan hajavalon
pääsyn sisätiloihin. Hajavalo on voimakkain valon
lähde silloin, kun taivas on pilvessä, sekä ainoa
valonlähde Lapissa talvisin. Tämän takia liikuteltavat
aurinkosuojat kuten ikkunaluukut tai markiisit
voivat olla järkevä ratkaisu. Tällöin ne voidaan
esimerkiksi poistaa talven ajaksi kokonaan.
YLILÄMPENEMISEN
117
SISÄISET LÄMPÖKU
6. SISÄISET LÄMPÖKUORMAT JA TULISIJA
Sisäisten lämpökuormien merkitys kasvaa, mitä
energiatehokkaammasta rakennuksesta on kyse.
Suomalaisessa kulttuurissa sekä erityisesti Lapin
lomarakennuksissa sauna on suurin ja merkittävä
lämpökuorma, mikäli se rakennetaan rakennuksen
ulkovaipan sisään. Myös tulisija aiheuttaa merkittävän lämpökuorman. Nämä molemmat voimakkaat
lämpökuormat
tulisi
sijoittaa
rakennuksen
keskiosaan, jolloin ne luovuttavat lämpönsä tasaisesti rakenteisiin.
Tulisijan käytöllä ja puun pienpoltolla on monenlaisia
etuja ympäristön suhteen. Puu on uusiutuva ja
kotimainen energialähde, ja tulisijoja voi käyttää
etenkin lämmityskauden huippukulutuksen aikaan.
Polttopuut hankitaan yleensä paikallisesti, jolloin
polttoaineen kuljetuksesta ei aiheudu juurikaan
päästöjä. MATKA-tutkimuksessa visioitiin, kuinka
puun
pienpolttoa
voitaisiin
käyttää
osana
rakennuksen lämmitysratkaisua laskemalla lämmitettävä huonelämpötila hieman alemmaksi ja
tuottamalla loppulämpö tarpeen mukaan lomaasunnoissa sijaitsevilla varaavilla tulisijoilla.
Tulisijan rakenteella on merkittävä vaikutus sen
lämmönluovutusominaisuuksiin. Suurimmat ominaisuuserot tulevat tulisijojen massiivisuudesta.
Kevytrakenteinen
kamiina
luovuttaa
puusta
vapautuvan lämpöenergian nopeasti ja suurella
teholla tilaan, jolloin hyvin eristettyyn taloon
voi syntyä liian suuri hetkellinen lämpöteho,
mikä puolestaan aiheuttaa ylilämpenemisen.
Sen sijaan massiivinen varaava tulisija luovuttaa
matalaenergiataloon lämpöä tasaisesti usean päivän
ajan yhdellä poltolla.
Kuva 5.3: MATKA-hankkeen passiivitalosimuloinnissa suurimmat sisäiset lämpökuormat sauna
ja tulisija sijoitettiin rakennuksen keskelle. Lähde: Valkeisenmäki 2010
118
PASSIIVISTEN KEINOJEN LISÄKSI AKTIIVISTA
EKOTEKNOLOGIAA?
Edellä luetellut suunnitteluperiaatteet korostavat
passiivisia lämmitys- ja viilennyskeinoja, jolloin
auringon
ilmaisenergiaa
sekä
rakennuksen
ominaisuuksia käytetään mahdollisimman tarkasti
hyväksi
haluttujen
olosuhteiden
luomiseksi.
Passiivisten
keinojen
käyttö
on
kaikkein
kustannustehokkainta
ja
järkevintä,
mutta
pelkkien perinteisten keinojen varassa ei nykyajan
mukavuusvaatimuksiin
pystytä
vastaamaan.
Kun passiiviset keinot on hyödynnetty, voidaan
lisänä käyttää niin sanottuja aktiivisia keinoja tai
ekoteknologiaa.
Rakennusten ekoteknologian kehittyessä on nähty
mitä erilaisimpia sovelluksia ja käytäntöjä, joista
toiset ovat onnistuneet paremmin kuin toiset.
Ääriesimerkkejä ovat olleet talojen katoille asennetut
valtavat tuuliturbiinit sekä auringon suunnan
mukaan
kääntyvät
talot.
Äärimmäisyyksiin
meneminen ei kuitenkaan ole usein kannattavaa, ja
pelkin teknisin ratkaisuin toteutettu kestävyys on
harvemmin kustannustehokasta.
Parhaimman lopputuloksen saa, kun passiiviset ja
aktiiviset energiansäästökeinot tukevat toisiaan.
Etelänpuoleiset aurinkosuojalipat voi esimerkiksi
päällystää
aurinkopaneelein
tai
-keräimin.
Esimerkiksi aurinkokeräimillä voi hyvin tuottaa
lämmintä käyttövettä pohjoisessakin; norjalaisen
Steinsvikin
arkkitehtitoimiston
Tromssassa,
napapiirin pohjois-puolella sijaitsevan passiivitalon 5
m2 aurinkokeräimet tuottavat 50 % talon lämpimän
veden tarpeesta.
Vuonna
2012
Suomessa
voimaan
astuvat
rakentamismääräykset
ohjaavat
käyttämään
uusiutuvaa
energiaa.
Sen
tulee
vastata
lausuntokierroksella
olevan
luonnoksen
mukaan vähintään 25 % rakennuksen tilojen ja
ilmanvaihdon lämmityksen energian nettotarpeesta.
Sähkönjakeluverkosta saatavaa uusiutuvin energialähtein tuotettua sähköä ei oteta huomioon, jolloin
omavaraisenergian merkitys kasvaa. (Ympäristöministeriö
2010)
Rakennuksen teknologioista erityisesti ilmanvaihdolla on keskeinen vaikutus energiatehokkuuteen,
ja
sen
osuus
korostuu,
mitä
energiatehokkaampi rakennus on. Ilmanvaihdon
oikealla suunnittelulla ja mitoituksella sekä hyvällä
lämmöntalteenoton vuosihyötysuhteella pystytään
pienentämään energiankulutusta merkittävästi.
Tekniikan tulee kuitenkin olla tasapainossa
arkkitehtuurin kanssa, mikä peräänkuuluttaa
taas kerran aiempaa tiiviimpää yhteistyötä eri
suunnittelijoiden välillä.
YHTEISTYÖN VÄLTTÄMÄTTÖMYYS –
ARKKITEHDIN ROOLI INTEGROIDUSSA
SUUNNITTELUPROSESSISSA
Arkkitehdin
suunnitteluperiaatteiden
lisäksi
myös insinöörisuunnittelun ratkaisut vaikuttavat
rakennuksen energiatehokkuuteen. Uudet energiatehokkuusvaatimukset ja kestävyyden tavoitteet
edellyttävät
suunnitteluprosessilta
aiempaa
tiiviimpää yhteistyötä eri osapuolten välillä.
Molempien osapuolien tulee olla perillä tavoitteista
ja työskennellä yhteisen päämäärän eteen.
Integroiduksi
suunnitteluprosessiksi
kutsutaan
uudenlaista suunnittelutapaa, jossa rakennusprojektin kaikki osapuolet osallistetaan mukaan
suunnitteluun jo sen alkumetreillä.
Tavoitteena on korkea suoriutumistaso niin
ympäristöasioissa kuin sosiaalisissa tavoitteissa
sekä aikataulussa ja rakennusbudjetissa pysyminen.
Integroitu suunnitteluprosessi luottaa monialaisen
tiimin yhteistyöhön, jossa tiimin jäsenet tekevät
suunnittelupäätöksiä perustuen jaettuun visioon
sekä kokonaisvaltaiseen ymmärrykseen projektista.
(Roadmap for the Integrated Design Process)
Kestävässä ja energiatehokkaassa rakentamisessa
keskustelevan ja osallistavan suunnitteluprosessin
rooli on entistä tärkeämpi. Luonnosvaiheessa on
suurimmat mahdollisuudet kustannustehokkaisiin
kestäviin
ratkaisuihin.
Projektin
edetessä
vaikutusmahdollisuudet pienenevät, ja ratkaisujen
5.4
BUNTING & COADYN KEHITTYNYT SUUNNITTELUPROSESSI
Vancouverlainen arkkitehtitoimisto Bunting & Coady
on paikallinen kestävän rakentamisen pioneeri.
Sen suunnittelufilosofia on keskittynyt kestävyyden
varmistamiseen pitkälle kehitetyn integroidun
suunnitteluprosessin läpiviemisen kautta. Toimiston
mukaan prosessin tarkoitus on ”fasilitoida monimutkaisten projektien kunnianhimoisten tavoitteiden
läpivienti”.
passiivisten ratkaisujen osuus. Lisäksi on määritelty
kunkin vaiheen toivotut tulokset.
Toimiston suunnitteluprosessi koostuu yhdeksästä
kohdasta, joita ovat muun muassa massoittelu ja
suuntaus, tontti ja vesi, vaippa, ilmanvaihto, sähkö
ja valaistus, lämmitys ja jäähdytys sekä materiaalit.
Näiden kaikkien sateenvarjona tarkastellaan laadun
varmennusta sekä elinkaarikustannuksia.
Vaikka työn määrä suunnittelun alkuvaiheessa
integroidussa suunnitteluprosessissa kasvaa, ei
se toimiston mukaan ole kuitenkaan tavanomaista
ratkaisua kalliimpi. Alkuvaiheen kokouksissa
käytetty aika säästetään useimmiten rakennuksen
toteutusvaiheessa, jolloin suunnitelman puutteita
ja ristiriitoja ratkovien työmaakokousten määrä on
usein merkittävästi pienempi.
Bunting & Coady on määritellyt jokaisen kohdan
työjärjestyksen ja työnjaon tarkasti. Esimerkiksi
ensimmäisessä vaiheessa rakennuksen tilaaja,
arkkitehti ja energiainsinööri kehittävät yhdessä
rakennukselle
optimaalisen
muodon
sekä
luonnostelevat ikkunajaon periaatteet. Jokaiselle kohdalle on asetettu tavoitteet ja nimetty
vastuuhenkilöt; ensimmäisen kohdan tavoitteena
on esimerkiksi saavuttaa rakennuksen energiatehokkuustavoite sekä päättää aktiivisten ja
Järjestelmällinen prosessi takaa sen, että jokaisen
suunnitteluvaiheen avainhenkilöt osallistetaan suunnitteluprosessiin. Toimiston periaatteiden mukaisesti
jokaiseen suunnitteluvaiheeseen liittyy kokous,
johon nämä avainhenkilöt osallistuvat.
Bunting & Coady on vancouverlainen
arkkitehtitoimisto, jonka ovat perustaneet Teresa
Coady ja Tom Bunting. Toimisto on integroidun
suunnitteluprosessin pioneeri Pohjois-Amerikassa
ja on suunnitellut suuren määrän LEED-sertifioituja
rakennuksia.
Lisätietoja: http://www.buntingcoady.com
INTEGRATED DESIGN PROCESS
1.
ORIENTATION &
SHAPE
6.
MATERIAL
SELECTION
2.
SITE DESIGN
7.
ENVELOPE
DESIGN
5.
HEATING &
COOLING
8.
QUALITY
ASSURANCE
4.
VENTILATION
Bunting & Coadyn integroidun suunnitteluprosessin kahdeksan kohtaa.
© 1994-2008 Teresa Coady, Bunting Coady Architects, Vancouver; muokattu
3.
LIGHTING,
DAYLIGHTING &
ELECTRICITY
120
kustannukset kasvavat.18 Panostus rakennuspaikan
analysointiin ja huolellisuuteen luonnosvaiheessa
parantaa energiatehokkuutta ja lisää viihtyisyyttä.
Vaikka investointikustannukset olisivat suuremmat,
on yksi integroidun suunnitteluprosessin keskeisistä arvoista sen vaikutus rakennuksen koko
elinkaaren kustannuksiin. Tämä aiheuttaa haasteita
rakennushankkeille, joissa rakentamisvaiheen ja
käyttövaiheen kustannukset eivät yleensä mene
saman maksajan tililtä.
Integroidusta suunnitteluprosessista on kirjoitettu
runsaasti ja laadittu käytännön ohjeita. Yhteistä
ohjeille on prosessinäkökulma sekä yhteistyön
merkityksen
korostaminen.
Yhteistyön
ja
vuoropuhelun lisääminen arkkitehtisuunnittelun
ja insinöörisuunnittelun välillä on iso saavutus
rakentamiskulttuurissa, jossa molemmat osapuolet
ovat
tottuneet
tekemään
oman
osuutensa
vaikuttamatta juurikaan toisen ratkaisuihin. British
Columbian Green Building Roundtablen julkaisema
tiekartta integroituun suunnitteluprosessiin korostaa
huolellista alkutyötä; koko suunnitteluprosessi
aloitetaan yhteisellä vision, päämäärien ja
tavoitteiden määrittelyllä. Vision tulee antaa suuntaa
suunnittelulle, ja tavoitteiden toteutumista voidaan
seurata selkeillä mittareilla koko prosessin ajan.
(Busby Perkins + Will 2007)
Moderni teknologia ja tietomallintaminen ovat viime
vuosina luoneet integroitua suunnitteluprosessia
helpottavia työkaluja. Saman 3d-mallin parissa
työskenteleminen tarkoittaa parhaillaan tiiviimpää
yhteistyötä eri suunnittelijoiden välillä. Riskinä
on kuitenkin se, että tietomallista huolimatta
jokainen osapuoli tekee työnsä yhtä erillään muista
kuin ennenkin. Siksi käytäntöjen kehittäminen ja
yhteistyön lisääminen on paljon ulkoisia työkaluja
tärkeämpää.
SUUNNITTELUPERIAATTEIDEN
SOVELTAMINEN ARKKITEHTUURIKILPAILUN
EHDOTUSTEN ARVIOINTIIN
Ylläksen uuden matkailukylän suunnittelusta
järjestettiin vuonna 2010 arkkitehtuurikilpailu,
jonka
ehdotusten
arvioinnissa
käytettiin
MATKA-hankkeen tutkimustuloksia ja laadittuja
suunnitteluperiaatteita. Tutkimuksella haluttiin
selvittää,
voiko
kilpailuehdotuksien
energiatehokkuutta arvioida muutaman yksinkertaisen
mittarin avulla. Painoarvo oli arkkitehtisuunnittelun
luonnosvaiheen valinnoissa; rakennuksen muodoissa, ominaisuuksissa sekä materiaalivalinnoissa.
Nämä yhdistettynä talotekniikkaan ja rakenteisiin
määrittävät jo melko varhaisessa vaiheessa
suunnitteluprosessia
rakennuksen
elinkaaren
aikaisen suoriutumisen ja kestävyyden.
Arviointi
noudatti
tutkimuksessa
laadittuja
suunnitteluperiaatteita seuraavien tekijöiden osalta:
•
•
•
•
•
•
Passiivinen aurinkoenergia, rakennusten
sijoittaminen ja suuntaaminen
Rakennuksen muoto
Ikkunat
Rakenneratkaisut ja materiaalivalinta
Sisäilmasto ja ylilämpenemisen esto
Sisäiset lämpökuormat ja tulisija
Passiivisen aurinkoenergian hyödyntämistä pystyttiin
arvioimaan tarkastelemalla rakennusten sijoittamista
ja suuntaamista. Myös Pohjois-Suomessa rakennukset kannattaa suunnata etelään – ne voivat
hyödyntää auringon passiivista lämpösäteilyä
lämmityskauden alussa ja lopussa, vaikka kaamoksen
aikaan auringon säteilyä ei tulisi lainkaan. Lisäksi
etelään suuntaamalla varmistetaan maksimaalinen
päivänvalon saanti myös vuoden pimeimpään aikaan.
Ylläksen uuden matkailukylän alue sijaitsee
pääosin pohjoiseen avautuvassa rinteessä, jolloin
se on lähtökohtaisesti pienilmastoltaan epäsuotuisa
ja avoin kylmille pohjoistuulille. Vain osassa
kilpailuehdotuksia oli mietitty suuntausta tämä
huomioiden. Voittaneessa ehdotuksessa rakennukset
on toteutettu pääosin rinteen suuntaan poikittain,
jolloin huoneista suurin osa avautuu ilmaston ja
18 Greenspace, http://www.greenspacencr.org/building/
pros/how_b/envision_b/decisions_decisions.html
© Eriksson Arkkitehdit Oy
121
Kuva 5.4: Voittaneessa kilpailuehdotuksessa “Kuura” rakennukset on pääosin sijoitettu rinteen suuntaan poikittain, jolloin suuri osa huoneista
avautuu ilmaston ja auringon kannalta edullisimpaan ilmansuuntaan – säilyttäen kuitenkin näkymän kaukomaisemaan.
auringon kannalta edullisempaan ilmansuuntiin
länteen tai itään, säilyttäen kuitenkin näkymän
kaukomaisemaan.
Osassa
ehdotuksia
oli
puutteita
paikallistuntemuksesta. Ehdotettujen atriumtalojen suojaisten sisäpihojen väitettiin luovan miellyttäviä
pienilmastoja syksyisin ja keväisin. Todellisuudessa
aurinko paistaa napapiirin pohjoispuolella silloin
jo niin matalalta, ettei se ylety lämmittämään
rakennusten ympäröivää pihaa. Toiseksi lappilaiseen
pihapiiriin on aina kuulunut avoimuus, jotta tuuli
puhaltaa sääsket pois. Tämän vuoksi suljetut pihat
eivät sovi Lappiin.
Kilpailuehdotusten
rakennusten
kompaktiutta
tarkasteltiin määrittämällä aluekohtaisia muotokertoimia. Näin pystyttiin arvioimaan ehdotettujen
rakennustyyppien muodon vaikutusta energiatehokkuuteen jo luonnosvaiheessa. Muotokerroin
vaihteli ehdotuksissa mökkialueilla 0,93:sta 1,38:an
ja keskustoissa 0,23:sta 0,39:an. Keskusta-alueiden
suuret rakennusmassat saivat järjestäen paremman
tuloksen,
sillä
suurissa
rakennusvolyymeissä
ulkovaippaa on vähemmän suhteessa tilavuuteen.
Pelkästään
rakennusmassan
kasvattaminen
ei kuitenkaan kannata, sillä se tapahtuu usein
viihtyisyyden ja päivänvalon kustannuksella.
Rakennussyvyys onkin hyvä pitää kohtuullisena.
Erot muotokertoimissa saattavat tuntua pieniltä,
mutta
jos
ajattelee
niiden
vertautuvuutta
energiankulutukseen, on 41 % ero mökkialueella
erittäin suuri. Tämän takia muotokertoimien vertailu
voi olla kannattava työkalu luonnosvaiheessa, jolloin
resursseja tarkempien energiankulutuslaskelmien
tekemiseksi ei ole.
Myös ikkunapinta-alan arvioiminen voi antaa
vihjeitä rakennuksen tulevasta energiankulutuksesta.
Ylläksen kilpailussa tarkkoihin laskuihin perustuva
arviointi ja vertailu kuitenkin epäonnistui tarvittavan
datan puuttuessa valtaosasta ehdotuksia. Tämän
vuoksi ikkunoita tyydyttiin arvioimaan vain
visuaalisesti; niiden koko vaihteli suuresti varsin
maltillisista
ikkunoista
koko
seinäpinta-alan
kokoisiin maisemaikkunoihin.
Materiaaleihin ja rakenneratkaisuihin ei Ylläksen
kilpailuehdotuksissa otettu juurikaan kantaa.
Materiaaleja käsiteltiin kilpailuehdotuksissa lähinnä
julkisivujen osalta; niihin ehdotettiin yleisesti
puuta ja luonnonkiveä sekä keskusta-alueen
rakennuksiin rappausta. Kestävyyden kannalta
122
julkisivuratkaisuja paljon olennaisempia ovat
varsinaiset rakenneratkaisut, joiden osuus kaikista
rakennusmateriaaleista on paljon suurempi.
tulisija ja muuri on sijoitettu rakennuksen ulkoseinän
viereen, eivät ole lämpötaloudellisesti järkeviä
ratkaisuja.
Ylilämpenemisen estoon oli keksitty keinoja vain
osassa kilpailuehdotuksia, vaikka se on oleellinen
ongelma myös pohjoisen rakentamisessa. Mikäli
aurinkosuojausta ei ole, voidaan rakennusten olettaa
tarvitsevan kesäaikaan koneellista jäähdytystä.
Osassa ehdotuksista aurinkosuojaus oli erikseen
mietitty ja toteutettu esimerkiksi parvekkeiden tai
erillisten lippojen avulla.
Suunnitteluperiaatteiden käyttäminen arviointikriteereinä osoittautui mielenkiintoiseksi tehtäväksi
kilpailuehdotusten arvioinnissa. Tehtävää rajoitti
aineiston epätasaisuus – kyseessä oli aluekilpailu,
jolloin rakennusten arkkitehtuuriin tai kestäviin
ratkaisuihin ei ollut panostettu kovin paljoa.
Vertailun onnistumiseksi tarvittaisiinkin tiukemmat
vaatimukset
esitettävästä
materiaalista.
Osa
havainnekuvista ja leikkauksista oli niin viitteellisiä,
että rakennusten lopullista ulkonäköä oli mahdotonta arvioida. Yksinkertaiset arviointityökalut
toivat kuitenkin käyttökelpoisia keinoja varsin
erilaisilla
mielikuvilla
ratsastavien
kilpailuehdotusten arviointiin.
Viitteellisistä pohjapiirustuksista ja havainnekuvista
arvioitiin myös saunan ja tulisijojen sijoittelua. Osassa
ehdotuksia ne oli sijoitettu keskelle rakennusmassaa,
mikä on ideaalisin vaihtoehto lämmön tasaisen
jakautumisen kannalta. Sen sijaan ehdotukset, joissa
POHJOISEN PASSIIVITALO
Yksi passiivirakentamisen haaste on vanhojen
rakennuskonseptien
muuttaminen
uusien
vaatimusten mukaisiksi. Uudet kriteerit edellyttävät
olennaisia muutoksia rakennuksen suunnitteluun ja
toteuttamiseen.
Luvun tässä osassa esitellään MATKA-hankkeessa
tehdyn passiivitalotutkimuksen ja -simuloinnin
tuloksia. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää,
minkälaisin suunnitteluratkaisuin tavanomaisesta
lomarakennuksesta saadaan kehitettyä passiivitalo.
Vaikka Pohjois-Suomelle on omat passiivitalomääritelmänsä, ei Lappiin ole Rovaniemeä
pohjoisemmaksi vielä toistaiseksi suunniteltu
passiivitaloja19. Tämän takia passiivitalotutkimuksen
ensimmäinen tavoite oli selvittää, onko Ylläksen
arktiseen ilmastoon ylipäänsä mahdollista rakentaa
19 Rovaniemelle vuonna 2009 valmistunut Passiivitalo
Arctica on toistaiseksi mailman pohjoisin passiivitalo. Siihen
voi tutustua osoitteessa http://www.passiivitaloarctica.fi/
passiivitaloja.
Lisäksi
oltiin
kiinnostuneita
passiivitalomallin sisäilmasto-oloista sekä mahdollisista ylilämpenemisen haasteista. Maksimilämpötiloja
analysoimalla
voitiin
määrittää
aurinkosuojauksen tarve ja todeta sen toimivuus.
SIMULOINNIT OSOITTIVAT HAASTAVAN
TAVOITTEEN MAHDOLLISEKSI
Simuloidun
passiivitalon
lämmitysenergiankulutukseksi
saatiin
lämmitysjärjestelmästä
ja
laskelmamenetelmästä riippuen 28-38,2 kWh/m²
vuodessa (taulukko 5.1). Tämä osoittaa, että myös
Ylläksen kylmässä ilmastossa on mahdollista
saavuttaa tavoitteeksi asetettu RIL:n passiivitalon
Pohjois-Suomen määritelmä. Tehtävä on haastava ja vaatii optimointia sekä rakennuksen
arkkitehtonisten ratkaisuiden että talotekniikan
osalta. Suunnitteluprosessissa korostuu yhteistyön
välttämättömyys, sillä arkkitehtuurin ja teknisten
5.5
PASSIIVITALON SIMULOINTITUTKIMUS,
TALOMALLIT JA MENETELMÄT
Tutkimuksen passiivitalomallin referenssitalona
käytettiin Palmberg Rakennuksen Rukalle vuonna
2010
rakentamaa
Salmenhovi-paritaloa.
Se
koostuu kahdesta noin 100 m2:n loma-asunnosta,
jotka on sijoitettu kahteen kerrokseen, joista
toinen on osittain vajaakorkuinen parvikerros.
Betonielementtirunkoinen Salmenhovi edustaa
pohjaratkaisultaan ja rakenteiltaan tyypillistä lomaasuntoa, ja sen oletettiin simuloinneissa täyttävän
vuoden 2010 rakentamismääräysten vaatimukset.
Referenssitaloa kehitettiin passiivitaloksi tutkimuksessa määriteltyjen suunnitteluperiaatteiden
perusteella. Huonetilat pyrittiin säilyttämään samankokoisina, jotta rakennukset olisivat vertailukelpoisia.
Tutkimuksessa simuloitiin myös vertailutalo, jossa
käytettiin passiivitalomallin arkkitehtuuria, mutta sen
rakenteissa ja talotekniikassa noudatettiin vuoden
2010 määräyksiä.
saatiin rakennuksen muotokerroin pienennettyä
0,97:sta 0,81:n. Mahdollisina kylmäsiltoina ja
ilmanvuotokohtina toimivien ulkovaipan nurkkien
määrä pieneni samalla alle puoleen edellisestä.
Toinen kerros toteutettiin lähes täysikorkeana, mikä
lisäsi rakennuksen toiminnallisuutta. Tämän takia
rakennuksen ilmatilavuus kuitenkin kasvoi hieman.
Mallirakennuksen
suunnittelussa
panostettiin
erityisesti ikkunoiden koon ja suuntauksen
suunnitteluun. Tavoitteena oli optimaalinen energian
kulutus ja miellyttävä sisäilmasto. Ikkuntapinta-alan
suhde huoneistoalaan on refenessikohteessa 19%
ja mallirakennuksessa 15 %. Ikkunoita pienennettiin
lähinnä olohuoneen ja ruokailutilan puolelta.
Myös hieman pienemmät ikkunat tuovat saman
valaistushyödyn, pienemmillä lämpöhäviöillä.
Vertailututkimuksen lisäksi passiivitalon energiatehokkuutta tutkittiin laskemalla ja simuloimalla
lämmitystehon, lämmitysenergiankulutuksen sekä
energiatehokkuusluvun vaikutuksia. Rakennussimulaatiot
suorittaneen
Minna
Hurmeen
(ent. Jokiranta) diplomityössä (2010) käydään simulaatiotulokset yksityiskohtaisesti läpi.
Olohuoneen suuret ikkunat suunnattiin etelään, jotta
lämmityskauden aikana saataisiin maksimaalinen
passiivinen
lämpöhyöty.
Massiivinen
tulisija
muureineen sijaitsee heti suurten ikkunoiden
takana, jolloin lämmityskauden matalalta paistava
aurinko pääsee lämmittämään varaavaa massiivista
rakennetta. Ikkunoiden suuntaaminen etelään
tarjoaa myös maksimaalisen päivänvalon muuten
niin pimeässä pohjoisen talvessa.
Passiivitalon aikaansaamiseksi puolitoistakerroksinen rakennus päätettiin ensi töiksi muuttaa kaksi
täyskorkeaa kerrosta sisältäväksi, jotta rakennuksen
muoto olisi kompaktimpi. Tällä toimenpiteellä
Kun
puiselle
passiivitalorakenteelle
valittiin
energiasimulaatiota
varten
lähtökohta
jo
toteutetusta ja toimivasta passiivitalosta, muuttujat
pystyttiin rajaamaan pelkkiin arkkitehtonisiin
Passiivitalomallin simuloinnissa käytettiin referenssinä Palmberg Rakennuksen Rukalle rakentamaa Salmenhovi-paritaloa.
Lähde: http://www.asunnot.fi/Koy_Rukan_Salmenhovi
124
Kesän ylin sisälämpötila passiivitalomallin alakerrassa, ilman aurinkosuojausta tai ikkunatuuletuksen mahdollisuutta (kuva
vasemmalla) sekä asennettujen säleiden, aurinkolippojen ja avattavien ikkunoiden kanssa (kuva oikealla). (Jokiranta 2010)
suunnitteluratkaisuihin vakioimalla rakenteelliset
ratkaisut. Näin myös Pohjois-Suomen ilmaston
tulokset ovat vertailukelpoisia maan muiden
passiivitalojen kanssa. Rakenneratkaisuksi valittiin
Kimmo Lylykankaan Valkeakosken asuntomessuille
suunnitteleman Paroc Passiivitalo Lupaus, jossa
seinät on toteutettu massiivipuuelementteinä.
Eristeinä käytettiin PAROCin kivivillaeristeitä, joista
ulkoseiniin sijoitettiin 410 mm lämmöneristeitä ja
70 mm tuulensuojaeristeitä. Yläpohjassa eristekerroksen paksuus on 600 mm. (Lisätietoja Paroc
Passiivitalo Lupauksesta, www.energiaviisastalo.fi)
Vaikka
Salmenhovin
referenssirakennus
on
toteutettu betonielementeistä, päätettiin mallitalo
toteuttaa puurakenteisena materiaalin ylivoimaisten
ympäristövaikutusten johdosta. Puu myös mielletään
aidoksi lappilaisen rakentamisen materiaaliksi.
Rakenne-esimerkkinä toimiva PAROC Lupaus on
myös rakennettu massiivipuuelementeistä, vaikka
se onkin rapattu valkoiseksi.
Simulaatioissa rakennuksen tiiveyden oletetaan
olevan passiivitaloilta vaadittu 0,6 1/h. Kunnianhimoiseen
tiiveyteen
päästään
huolellisella
rakennustyöllä
sekä
ulkovaipan
läpivientien
minimoinnilla.
Ylilämpenemisen estoon varauduttiin mallitalossa
useilla keinoilla. Rakennuksen eteläjulkisivulle
asennettiin pitkät räystäät, jotka estävät keskikesän
auringon pääsyn sisään rakennukseen mutta
päästävät matalalta paistavan syksyn ja kevään
auringon sisään rakennukseen. Räystäät voidaan
toteuttaa myös liikuteltavina markiiseina, jotka
pystytään vetämään talveksi kokonaan sivuun.
Itä- ja länsijulkisivuille asennettiin liikuteltavat
säleet, jotka pystytään vetämään kokonaan sivuun
syksystä kevääseen, jolloin kaikki auringonsäteily
halutaan kerätä sisään. Tämä myös maksimoi
pimeään talviaikaan sisään pääsevän päivänvalon.
Kesäaikana säleet estävät kuumien, korkealta
paistavien säteiden pääsyn sisään.
Rakenteellisten keinojen lisäksi simulaatiossa
käytettiin ikkunatuuletusta, joka on tehokas keino
huonetilojen viilennyksessä. Kaikkiin huoneisiin
sijoitettiin avattavat tuuletusikkunat, joita avaamalla
rakennukseen pystytään tarvittaessa saamaan
tehokas läpiveto.
Suurimmat sisäiset lämpökuormat, sauna ja tulisija,
pyrittiin sijoittamaan mahdollisimman keskelle
rakennusta, jotta ne luovuttaisivat lämpöä tasaisesti
rakennuksen ilmatilaan sekä rakenteisiin. Tällöin
myös tulisija ja sauna pystytään toteuttamaan
yhdellä hormilla. Ympäristösyistä sauna päätettiin
toteuttaa puukiukaalla.
Tulisija
toteutetaan
massiivisena
varaavana
tulisijana. Tällöin se luovuttaa lämpönsä tasaisesti
ja hitaasti. Sen eteen pyrittiin sijoittamaan
mahdollisimman suuri vapaa ilmatila, mikä tasaa
lämpösäteilyn siirtymistä rakenteisiin.
Passiivitalomallin energiatehokkuus ja passiivitalotavoitteen
saavuttaminen
laskettiin
sekä
rakentamismääräyskokoelman
tasauslaskimella
D5 että Ida Ice -simulaatiotyökalulla (taulukko
5.1).
D5-laskentatyökalua
käytettiin
määrittämään
rakennuksen
energialuokka
sekä
energiatehokkuusluku, joka kuvaa rakennuksen
kokonaisenergiankulutusta.
Lisäksi
tulokset
125
PARAMETRIT
SÄÄDATA
SISÄLÄMPÖTILA (C°)
LASKENTAMENETELMÄ
1979
21
Code D5
LÄMMITYSJÄRJESTELMÄ
kWh/m2, a
SÄHKÖINEN LATTIALÄMMITYS
VESIRADIAATTORILÄMMITYS
VESIKIERTOINEN LATTIALÄMMITYS
ILMANVAIHDON LÄMMITYS
SÄHKÖINEN LATTIALÄMMITYS
LÄMMITYSJÄRJESTELMÄ
28
32.8
38.2
33.2
32.6
Taulukko 5.1:
Lämmitysjärjestelmän
vaikutus rakennuksen
lämmitysenergiankulutukseen.
(Jokiranta 2010)
Energialuokka
ET-luku
SÄHKÖPATTERIT
Energiatehokkuusluku kWh/brm²,a
Energialuokka
61
A
121
C
VESIKIERTOINEN RADIAATTORILÄMMITYS
Energiatehokkuusluku kWh/brm²,a
Energialuokka
60
A
56
A
VESIKIERTOINEN LATTIALÄMMITYS
Energiatehokkuusluku kWh/brm²,a
Energialuokka
67
A
61
A
ILMALÄMPÖPUMPPU (sähkö)
Energiatehokkuusluku kWh/brm²,a
Energialuokka
66
A
132
C
SÄHKÖINEN LATTIALÄMMITYS
Energiatehokkuusluku kWh/brm²,a
Energaialuokka
66
A
132
C
PARAMETRIT
TULOKSET
Säädatan vuosi, sisälämpötila (°C),
laskentamenetelmä
1979, 21 °C, Code D5
1979, 17-22 °C, Ida Ice
2004, 17-22 °C, Ida Ice
2004, 10 °C, Ida Ice
Vesikiertoinen
radiaattorilämmitys, kWh/m²,a
32.8
31.6
27.9
14
kerrottiin
KesEn-hankkeessa
määritellyillä
primaarienergiakertoimilla
(ks.
taulukko
4.1
luku IV), jotta VTT:n passiivitalomääritelmään
kuuluvaa
kokonaisprimaarienergian
kulutusta
pystyttiin arvioimaan (taulukko 5.2). Primaarienergiakertoimet
vaikuttavat
erityisesti
sähkölämmitysjärjestelmiin, sillä kerroin sähkölämmitykselle on 2.0. Vertailussa on oletettu
vesikiertoisten
lämpöjärjestelmien
käyttävän
kaukolämpöä, jolloin niiden energiakertoimena
käytetään arvoa 0,7.
Lämmitysenergian kulutukseksi Ylläksen passiivitalossa saatiin lämmitysjärjestelmästä riippuen
28-38,2 kWh/m² vuodessa, kun tulokset laskettiin
D5-tasauslaskimella. Näistä tuloksista sekä vesikiertoiset että sähköiset radiaattori- ja lattialämmitysjärjestelmät pääsivät RIL:on passiivi-
Taulukko 5.2:
Vasen sarake näyttää
passiivitalon energialuokan
sekä energiatehokuusluvun
D5-laskentamenetelmän
mukaan. Oikeassa
sarakkeessa on esitetty luvut
primäärienergiakertoimilla
kerrottuna, jolloin
energiatehokkuusluku esittää
kokonaisprimäärienergian
kulutusta. Laskennassa
on käytetty vuoden 1979
Jyväskylän säätä ohjeiden
mukaan.
(Jokiranta 2010)
Taulukko 4.3:
Lämmitysenergiankulutus eri
säädatan vuoden ja sisäilman
lämpötilan mukaan.
(Jokiranta 2010)
talomääritelmän rajan (33,25 kWh/m2a) alle
(taulukko 5.1). Vaikka sähköradiaattorilämmitys
tuotti parhaan tuloksen, valittiin sen sijasta
jatkotarkasteluun vesikiertoinen radiaattorilämmitys
lämmitysjärjestelmien primaarienergian kulutuksen
analyysin vuoksi (taulukko 5.2).
Tämän jälkeen radiaattorilämmitystä tutkittiin eri
laskentamenetelmillä (taulukko 5.3). Lisäksi tutkittiin
eri vuosien säädatoja sekä sisälämpötilan vaikutusta
käyttöasteen
vaihtelun
osalta.
Dynaaminen
simulaatiotyökalu Ida Ice simuloi rakennuksen
Sodankylän vuotuisella säädatalla. Vuoden 1979
säällä tulokseksi saatiin 31,6 kWh/m²a, kun taas
uudempi, paremmin nykysään tilannetta kuvaava
vuosi 2004 tuotti tuloksen 27,9 kWh/m²a. Ida Ice ei
ota simuloinneissaan huomioon jakeluhäviöitä, jotka
on laskettu D5:ssa mukaan. Tämän takia D5:llä
saadut tulokset ovat yleisesti hieman korkeampia.
© Iina Valkeisenmäki
126
Kuva 5.5: Tutkimuksessa kehitetyn passiivitalomallin julkisivu. Talviaikaan liikuteltavat aurinkosuojat on vedetty syrjään.
ratkaisuiden
on
tuettava
toisiaan.
Lisäksi
energiasimuloinnin
tärkeys
jo
suunnittelun
luonnosvaiheessa on erittäin tärkeää suunnittelun
onnistumisen kannalta.
Rakentamismääräyskokoelman mukaisesti laskettu
energiatehokkuusluku
vaihtelee
vain
vähän
eri lämmitysjärjestelmien välillä, kun taas
energiakertoimilla on merkittävä vaikutus tulosten
hajonnalle
(taulukko
5.2).
Energiakertoimet
antavat huonon tuloksen niille sähköön perustuville
lämmitysjärjestelmille, joissa siirtohäviöt ovat suuret.
Vesikiertoisen lämmitysjärjestelmän asentaminen
antaa joustoa tulevaisuuteen, sillä lämmityksen
lähdettä pystytään myöhemmin muuttamaan. Näiden
syiden vuoksi simulaatiotutkimuksessa valittiin
vesikiertoinen
radiaattorilämmitys
tarkemman
tutkimisen kohteeksi.
Radiaattorilämmitystä tutkittiin tarkemmin eri
simulaatiotyökaluilla ja asetuksilla. Vertailussa
pyrittiin selvittämään, mikä on käytetyn säädatan
vuoden vaikutus tuloksiin, ja mikä on passiivitalon
lämmitysenergiankulutus silloin, kun rakennus on
10°C peruslämmöllä.
Eri vuosien säädatan vaikutus simulaatiotuloksiin
osoittaa selkeästi, kuinka lämpenevä ilmasto on
vähentänyt rakennusten lämmitysenergian kulutusta merkittävästi jo nyt. Kun lämmitysenergiantarve referenssivuoden 1979 arvoilla oli 31,6
kWh/m2, oli se vuosien 2001-2008 keskimääräistä
säätä muistuttavan vuoden 2004 säädatalla
laskettuna 27,9 kWh/m2 (taulukko 5.3). Kaikki
vuoden 2004 säädatalla lasketun simulaatiomallin
tulokset
täyttävät
myös
kirkkaasti
RIL:n
passiivitalomääritelmän vaatimukset.
Ylläksen käyttöasteluvut osoittavat rakennusten
käyttöasteen suuret vaihtelut sesonkien välillä.
Vaikka huippusesonki osuu pääosin lämmityskaudelle, seisovat lomarakennukset todennäköisesti
osan lämmityskaudesta tyhjinä. Tämän takia
lämmitysjärjestelmän on sovelluttava kausittaiseen
käyttöön. Simulaatiossa tutkittiin lämmitysenergian
kulutusta silloin, kun talo seisoo tyhjillään, ja
sisälämpötila on laskettu 10 °C:een (ks. taulukko
5.3). Tutkimuksen mukaan rakennus kuluttaa
noin puolet lämmitysenergiasta, kun sen lämpötila
lasketaan kymmeneen asteeseen sen ollessa
tyhjillään. Tämän takia peruslämmön asettaminen
tyhjillään oleviin huoneistoihin ja lomaosakkeisiin
voi tarjota merkittävää energiansäästöä.
127
Kuva 5.6: Kuukausittainen lämmitysenergian tarve Ylläksen passiivitalossa, etelään ja pohjoiseen suunnatussa talossa. Tummansininen
palkki osoittaa etelään suunnatun rakennuksen lämmitysenergian kulutuksen, kun taas vaaleansininen palkki kuvaa pohjoiseen suunnatun
rakennuksen kulutusta. (Jokiranta 2010)
IKKUNAT ETELÄÄN, VAIKKA TALVELLA EI
PAISTA LAINKAAN?
Rakennuksen suuntaaminen edullisiin ilmansuuntiin
on yksi keskeisimmistä passiivisen lämpöhyödyn
saamisen edellytyksistä ja tärkeää myös valaistuksen
kannalta. Rakennuspaikan sijainti pohjoisessa,
erityisesti napapiirin pohjoispuolella, muuttaa
kuitenkin tilannetta. Keskitalvella, lämmityskauden
ollessa huipullaan, aurinko ei edes nouse horisontin
yläpuolelle, jolloin eteläsuuntauksesta ei ole
lämpötalouden kannalta mitään hyötyä. Auringon
teho on koko lämmityskauden vähäinen, jolloin
voidaan perustellusti kyseenalaista eteläsuuntauksen
hyödyt.
Eteläsuuntausta tutkittiin kääntämällä Ylläksen
passiivitalomalli simulaatio-ohjelmassa 180 astetta
niin, että tulokset saatiin sekä etelään että pohjoiseen
suunnatusta mallista. Tulokset osoittavat hyvin
keskitalven pimeän jakson, jolloin eroa suuntauksella
ei juuri ole. Etelänpuoleisista ikkunoista on kuitenkin
selkeää lämpöhyötyä helmi-, maalis-, huhti-, syys-,
ja lokakuussa. Lisäksi etelänpuoleiset ikkunat päästävät kaamosajan vähäisenkin valon sisään
rakennukseen, jolloin niistä on hyötyä myös
keskitalvella.
Ikkunoiden tuomaan passiiviseen lämpöhyötyyn
vaikuttavat olennaisesti myös ikkunan ominaisuudet
sekä erityisesti sen U- ja g-arvot. Ikkunan U-arvo on
lämmönläpäisykerroin, jonka yksikkö on W/m²,K.
Tämän lisäksi olennainen luku on auringonsäteilyn
kokonaisläpäisykerroin, g-arvo, joka kertoo, kuinka
hyvin ikkuna läpäisee auringon säteilyenergiaa.
Mitä pienempi U-arvo on, sitä energiatehokkaampi
ikkunarakenne on. G-arvon pienentyessä ikkunan
läpäisemä auringon säteily pienenee. Pieni g-arvo
voi
vähentää
ongelmallista
ylilämpenemistä,
mutta toisaalta se myös vähentää passiivisen
aurinkoenergian pääsyä rakennukseen. Mikäli
ylilämpeneminen pystytään torjumaan rakenteellisin
keinoin tai erillisillä aurinkosuojauksilla, on
korkeammasta g-arvosta hyötyä. Sallimalla ikkunan
korkeampi
g-arvo
päästetään
rakennukseen
enemmän auringon säteilyä, mistä on hyötyä
erityisesti lämmityskauden alku- ja loppuvaiheilla.
Ikkunoita suunnatessa tulee muistaa auringonsuojaus ylilämpenemisen riskin torjumiseksi.
Passiivitalon simulointitulokset osoittivat, että
erittäin hyvin eristetyssä talossa voi ilmetä
ylilämpenemistä
myös
arktisessa
ilmastossa.
Vertailutalon etelään suunnatussa olohuoneessa
sisälämpötila nousi kesäaikaan yli 30 asteen, kun
© Iina Valkeisenmäki
128
Kuva 5.7: Tutkimuksessa kehitetyn passiivitalomallin julkisivu. Kesäaikaan liikuteltavat aurinkosuojat suojaavat ylilämpenemiseltä.
taas liikuteltavilla säleillä ja ikkunatuuletuksella
varustetussa talossa pysyttiin kesäkuumallakin alle
siedettävänä pidetyn 25 asteen rajan.
Etelän sekä mielellään myös lännen ja idän suuntaiset
ikkunat tulee suojata kesäpäivän korkealta paistavalta
auringolta. Aurinkosuojia voivat olla esimerkiksi
kiinteät säleiköt, yllä olevan kerroksen parveke sekä
erilaiset liikuteltavat markiisit.
Varaavalla
tulisijalla
pystytään
tuottamaan
merkittävä osa passiivitalon lämmöstä. Laskelmien
mukaan massiivisella tai jatkuvapolttoisella tulisijalla pystytään kattamaan noin kolmannes
passiivitalomallin vuotuisesta energiankulutuksesta,
kun taas loma-asunnoissa usein käytetyillä kevyillä
kamiinatyyppisillä tulisijoilla pystytään tuottamaan
vain alle kymmenes. Erityisen tärkeää varaavan
tulisijan kanssa on kuitenkin sen oikea käyttö.
Tulisijaa ei voi polttaa jatkuvasti, vaan oikea
polttoväli mahdollistaa tasaisen lämmön. Siksi
etenkin vuokramökkeihin on tarjottava perusteelliset
ohjeet tulisijan käyttöön.
129
VI
YHTEENVETO
Aija Staffans, Eija Hasu, Tiina Merikoski, Jukka Paatero,
Liisa Tyrväinen, Iina Valkeisenmäki
© Streuwerk @ Flickr.com
KESTÄVÄ MATKAILU ON TAHTOTILA131
Rohkeampaa profilointia ja konkreettisempia tavoitteita 131
Yhdessä rakennettu visio liittää kestävyyden paikalliseen toimintaympäristöön
132
Kestävä matkailukylä – ei välttämättä urbaani
133
Uusinta tietoa ja monipuolisempaa matkailijatutkimusta
134
KOORDINOITUA SUUNNITTELUA JA UUTTA OSAAMISTA TARVITAAN
135
Ohjausjärjestelmän uudelleenarviointi
135
Arkkitehtuurikilpailun onnistumisen edellytykset
137
Matkailukeskusten suuret haasteet ja kuntien pienet resurssit
138
ENERGIATEHOKAS MAANKÄYTTÖ JA ARKKITEHTUURI – MAHDOLLISUUKSIEN RAJAT
139
Arkkitehdit ja energiainsinöörit
139
Matkailukylien energiahuolto
139
Pohjoisen energiatehokas loma-asunto
141
Energiatehokkaan rakentamisen ammattitaito ja koulutus kilpailueduksi
141
MITÄ VOIMME OPPIA MUILTA?
143
Esimerkillinen ohjausprosessi
143
Integroidulla suunnittelulla kohti energiatehokkuutta 143
131
KESTÄVÄ MATKAILUALUE ON TAHTOTILA
ROHKEAMPAA PROFILOINTIA JA KONKREETTISEMPIA TAVOITTEITA
Lapin matkailustrategiassa matkailun haasteeksi todetaan aiempaa painokkaammin
kestävyys, ympäristökysymykset ja asiakkaiden kulutuskäyttäytyminen. Silti
ympäristötietoisuuden lisääntymistä ja sen konkreettista merkitystä Lapin
matkailulle ei vielä riittävästi hahmoteta. Paikalliset strategiat ova samankaltaisia,
ja keskustelua leimaavat määrälliset tavoitteet ilman selkeämpää määrittelyä
asiakasryhmistä tai laadusta.
Se, millaisia matkailijoita tai asiakasryhmiä Lappiin halutaan, on jäänyt strategioissa
tarkemmin pohtimatta. Haetaanko ensisijaisesti ympäristötietoisia, korkeatasoisia
ympäristöjä ja palveluja hakevia asiakkaita vai panostetaanko vähemmän
yksilöllisistä palveluista kiinnostuneisiin, urbaaneja peruspalveluja hakeviin
matkailijoihin? Matkailijoiden määrän kasvu, lisääntynyt palvelujen kysyntä ja
asiakasryhmien luonnonkäytön tavat vaikuttavat väistämättä matkailualueen
luontoympäristöön ja paikallisyhteisöihin.
© kevinpoh @ Flickr.com
Kaikkia matkailijoita ei tarvitse, eikä ole mahdollistakaan miellyttää. Matkailijat
edustavat erilaisia profiileja suhteessa matkailumotiiveihin ja matkaseuraan
– tämä ohjaa myös kohdevalintaa. On myös tunnistettu harrastusten kautta
syntyvä asiantuntijuus; laskettelu, vaellus sekä monet muut muodot keräävät sekä
Kuva 6.1: Sveitsin Zermatt on profiloitunut autottomana alppikylänä. Autolla saapuvat jättävät auton loman ajaksi 5 km:n päähän Täschin
asemalle, josta Glacier Express -juna kuljettaa matkailijoita 20 minuutin välein Zermattiin. Kylässä liikutaan sähkötakseilla ja hevosvaunuilla, ja
tavaraliikenteelle on kehitetty erityistä pienkalustoa.
132
intohimoisia alan erikoisosaajia että skaalan toisen pään ”tavallisia” harrastajia.
Lapin kohteissa vallitsevina palvelutuotteina voidaan kuitenkin yhä tunnistaa
maskuliiniset, seikkailua ja vauhtia korostavat aktiviteetit.
Usein puhutaan ”hiljaisesta tiedosta”, tiedosta, joka on paikallisissa tavoissa ja
käytännöissä, ja jota on siksi vaikea siirtää suunnitteluun – etenkin, kun alueiden
suunnittelijat useimmiten ovat kyläelämän ulkopuolisia vaikuttajia. Tämä hiljainen
tieto, paikallinen ymmärrys omasta alueesta on keskeinen osa paikan identiteettiä,
ja yksi matkailun vetovoimatekijä. Paikallisen elämäntavan ja kulttuurin
ymmärtäminen sekä vuorovaikutus paikallisten asukkaiden kanssa on matkailijoille
tärkeää, mikä näkyy yhä kasvavana trendinä autenttisuuden ja elämyksellisyyden
hakemisessa.
Tulevaisuuden vaikuttavimpia kuluttajaryhmiä ovat 80-luvulla syntyneet
”Y-sukupolven” edustajat, naiset sekä suuret ikäluokat, jotka edustavat tällä
hetkellä ns. kolmatta ikää. Matkailukohteita ja -palveluita tulisi jatkossa arvioida
näiden nousevien kuluttajaryhmien kautta. Kolmannen iän edustajat saattavat olla
matkailualueiden kakkoskotien omistajia, jolloin viipymät ovat keskivertomatkaajaa
pidempikestoisia ja palvelutarve laajempi. Kaikkiaan tulisi visioida nykyistä
selkeämmin, millaisia matkailijoita tai asiakasryhmiä Lapin matkakohteisiin
halutaan.
YHDESSÄ RAKENNETTU VISIO LIITTÄÄ KESTÄVYYDEN PAIKALLISEEN
TOIMINTAYMPÄRISTÖÖN
Tulevaisuus kestävänä yhdyskuntana edellyttää erilaisten ekologisten,
yhdyskuntarakenteellisten, sosio-ekonomisten sekä poliittisten tavoitteiden
asettamista, systeemistä ymmärtämistä ja yhteensovittamista. Kansainväliset,
kansalliset ja maakunnalliset tavoitteet on kiinnitettävä paikallisiin olosuhteisiin
ja tarpeisiin, jotta ne konkretisoituvat. Yhdessä laadittu visio tulevaisuudesta
kestävänä yhdyskuntana auttaa hahmottamaan tätä kokonaisuutta sekä kirkastaa
tavoitteet ja niiden merkitykset eri osapuolille.
Visioon sitoudutaan vain, jos siihen sisältyy oma näkymys tulevaisuudesta. Siksi
se on laadittava kaikkien avaintoimijoiden, kunnan, yrittäjien ja asukkaiden
kanssa yhteistyönä. Eri osapuolten on tiedettävä ja ymmärrettävä, minkälaiseen
yhdyskuntaan pitkällä aikavälillä pyritään, ja miten suunnittelu – tai oma toiminta
– asetettuja tavoitteita edistää.
Suomessa maankäytön ohjauksen voimavarat ja vuorovaikutus keskitetään
kaavaprosesseihin. Alueiden kehittäminen on kuitenkin kaavaprosesseja
huomattavasti laajempi, visiosta toteutukseen ulottuva yhteistyöprosessi, joka
edellyttää aitoa sitoutumista eri osapuolilta. Kansainväliset esimerkit osoittavat,
että kestävä yhdyskunta on jatkuvaa ja pitkäjänteistä yhteistyötä, monipuolisia
vaikuttamismahdollisuuksia ja dynaamista, avointa vuorovaikutusta eri osapuolien
kesken.
© Tiina Merikoski
133
KESTÄVÄ MATKAILUKYLÄ – EI VÄLTTÄMÄTTÄ URBAANI
Lapin matkailua on leimannut keskittämisen periaate ja yhdyskuntarakenteen
tiivistäminen. Tämä periaate on osittain johtanut matkailukeskusten
samankaltaistumiseen suhteessa toisiinsa. Rakentamisen konseptit ovat melko
väljät ja rakentamisen toteutustavat melko samankaltaiset.
Vaikka matkailukeskusten maankäytön tehostaminen on monella tapaa perusteltua,
liittyy vallalla olevaan suunnittelufilosofiaan luontoon perustuvasta matkailusta myös
arveluttavia piirteitä. Voidaan kysyä, missä määrin urbaanin yhdyskuntarakenteen
tuominen pohjoisen matkailukeskusympäristöihin on sopusoinnussa sen
kanssa, että matkailijat tulevat Ylläkselle, Leville ja muihin vastaaviin paikkoihin
paljolti ulkoiluharrastusten, luontoelämysten ja luonnonmaisemien takia – ei
niinkään kaavaselostuksissa mainittujen ostosmahdollisuuksien houkuttelemina.
Matkailukeskusten tiivistämisen varjopuolia voivat olla myös kulttuurihistoriallisesti
arvokkaiden kohteiden häviäminen, perinnemaisemien ja perinnebiotooppien
pirstoutuminen sekä muista kulttuureista lainattu arkkitehtuuri, joka on usein
ristiriidassa pohjoiselle maaseudulle tyypillisten rakennustyylien ja -materiaalien
kanssa.
Loma-asumisessa arvostetaan luonnon saavutettavuutta, sekä fyysisesti että
visuaalisesti. Tämä edellyttää näkymien ja reitistöjen huolellista suunnittelua.
Mahdollisimman monesta loma-asunnosta toivotaan luonnonnäkymiä, mutta
makuuhuonetiloista yksityisyyttä. Ikkunoiden suuntaaminen ja reitistöjen
ohjaaminen ovat keinoja vaikuttaa asumisen luontokokemukseeen. Arkkitehtonisten
ratkaisujen lisäksi pihojen viimestely ja luonnonmukaisesti hoidetut viheralueet
ovat keskeisiä, kun asiakkaat muodostavat kuvaa matkailukohteen rakennetun
ympäristön laadusta.
© Tiina Merikoski
134
Energiantuotannossa erityisesti tuulivoiman sijoittamista matkailualueille on
harkittava tarkoin. Vaikka tuulivoima uusiutuvana energiamuotona koetaan
myönteiseksi, näyttää mittakaavaltaan laajan tuulipuiston sijoittaminen keskeiselle,
matkailukäytössä olevalle luontoalueelle heikentävän erityisesti alkuperäistä ja
koskematonta luontoa hakevien matkaijoiden matkailukokemusta.
Saavutettavuus perustuu Lapissa tällä hetkellä lähinnä lentoliikenteen varaan;
sen kehittämistä pidetään ensiarvoisen tärkeänä. Pitemmällä aikavälillä kuitenkin
junayhteyksien kehittäminen on ratkaisu, jonka edullisuutta polttoaineen
hinnannousu, ilmastonmuutokseen liittyvät uhat ja muut ympäristökysymykset
korostavat.
UUSINTA TIETOA JA MONIPUOLISEMPAA MATKAILIJATUTKIMUSTA
Tiedon ajantasaisuus on onnistuneen suunnittelun avainkysymys, mutta myös
pitkien prosessien vuoksi suuri haaste. Tutkimuksemme osoitti, että esimerkiksi
maakuntakaavassa hyödynnettiin pääasiassa 1990-luvun lähteitä, jotka monin osin
olivat vanhentuneita. Erityisesti kestävien yhdyskuntien tutkimus ja kansainväliset
esimerkit ovat tuottaneet uutta tietoa, jota strategioissa ja suunnitelmissa pitäisi
pystyä tehokkaammin hyödyntämään.
Matkailukohteiden tutkimuksessa keskeisenä ja ehkä osin ratkaisemattomanakin
haasteena ovat potentiaalisten kohderyhmien saavuttaminen ja asennetason
tunnistaminen. Erityisesti ne matkaajat, jotka eivät vielä ole kohteessa vierailleet,
koetaan vaikeasti saavutettaviksi. Sama dilemma kohdataan myös maankäytön
suunnittelussa: uusien alueiden asukkaat ovat tunnistettavissa vain hypoteettisesti,
ja varsinaiseen ”osallistamiseen” koetaan vain harvoin löydettävän ”oikeita”
asukkaita. Siksi tarpeiden ja toteutustapojen arviointi jää monesti suunnittelijan
vastuulle, ilman laajempaa asukastiedon hyväksikäyttömahdollisuutta.
135
Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Matkailututkimuksessa asennetutkimukset
mahdollistavat potentiaalisten matkailijaryhmien tarpeiden ja preferenssien
tunnistamisen. Edellytyksenä on, että tutkimusasetelmassa tiedostetaan asenteiden
ja motivaation merkitys ja vaikutus. Nykyisten tutkimusten valossa matkailijat eivät
omaa yhtä ainoaa matkailijaprofiilia, vaan matkailijat muuttavat preferenssejään
kulloinkin vallitsevan matkailumotiivin mukaan. Lapin matkailun osalta tämä
merkitsee sitä, että on ymmärrettävä nykyistä paremmin erilaiset motivaatiot ja
asenteet suhteessa tapoihin ja syihin matkustaa.
KOORDINOITUA SUUNNITTELUA JA UUTTA OSAAMISTA
OHJAUSJÄRJESTELMÄN UUDELLEENARVIOINTI
Suomessa maankäytön ohjausjärjestelmän perusajatuksena on tarkentua edettäessä
yleispiirteisestä suunnittelusta kohti detaljikaavoitusta. Tarkentuminen tarkoittaa
käytännössä usein samaa kuin jäykistyminen ja johtaa muun muassa raskaisiin
asemakaavaprosesseihin. Tähän ajaudutaan osin sen vuoksi, että yleispiirteinen
suunnittelu jää liian abstraktille tasolle tai väljäksi ilman todellista ohjausvaikutusta.
Kestävien yhdyskuntien, myös matkailualueiden, kannalta ohjausprosessin
painopiste pitäisi saada yleispiirteiseen suunnitteluun ja sen kehittämiseen
yhdessä visiointityön kanssa. Yleispiirteisen suunnittelun tulisi olla sekä nykyistä
strategisempaa että ohjaavampaa. Ylläksen pilottilalueen esimerkki osoitti,
että liian väljä yleiskaava ei millään tavoin ohjannut arkkitehtuurikilpailun
ehdotuksia kestävämpään suuntaan, vaan mahdollisti yhtälailla niin kestävät
kuin kestämättömätkin ratkaisut. Ohjaavampi yleiskaava ei välttämättä
tarkoita maankäytön nykyistä tarkempaa suunnittelua kyseisessä vaiheessa,
vaan nykyistä konkreettisempien tavoitteiden ja niihin liittyvien arviointi- ja
seurantainstrumenttien määrittelyä.
Tulevaisuus on aina epävarma. Pitkälle tulevaisuuteen tähtäävät kestävän
yhdyskunnan tavoitteet edellyttävät sen vuoksi suunnittelulta ja kaavoitukselta
kykyä reagoida uusiin, prosessin aikana esiin nouseviin tilanteisiin. Kun arviointija seurantainstrumentit ovat kunnossa, voidaan detaljikaavoitusta keventää
nykyisestä ja keskittyä toteutukseen tulevien suunnitelmien ohjaukseen ja
arviointiin hankekohtaisesti. Tämä ohjausperiaate, joka heti alussa määrittelee
kehityksen suunnan nykyistä konkreettisemmin ja jättää joustavuutta suunnittelun
tarkentumiseen, on esitetty kuvassa 6.3.
Matkailu- ja vapaa-ajan keskusten, yritysalueiden, kaupan keskittymien tai muiden
toiminnallisten alueiden kokonaisvaltaiseen kehittämiseen laaditaan usein ns.
masterplan. Masterplanille on keskeistä, että se kytkee kiinteästi toisiinsa tietyn
alueen maankäytön ja toiminnallisen suunnittelun. Masterplanin vaikuttavuus
136
VISIO
Paikalliseen ympäristöön sovellettu strateginen tulevaisuuskuva kestävään
yhdyskuntaan pyrkivästä kehityksestä ja kehityksen seurannasta.
SUUNNITTELUKILPAILU
Paikallinen suunnittelua tukeva tapa etsiä erilaisia uusia ratkaisuja; kilpailu
voidaan järjestää myös suunnittelun myöhemmissä vaiheissa.
YLEISKAAVA
Maankäytön yleispiirteinen suunnitelma, joka sisältää konkreettiset tavoitteet
sekä arviointi- ja seurantainstrumentit tarkentuvaa suunnittelua ja rakentamista
varten.
MASTERPLAN
Suunnitelma, joka laaditaan alueen toimijoiden ja toteuttajien toimeksiannosta,
ja jossa yhdistyvät alueen toiminnalliset ja maankäytölliset periaatteet.
ASEMAKAAVA
Rakentamista tietyllä osa-alueella ohjaava asiakirja, joka voidaan laatia
hankekohtaisesti, ja jolla varmistetaan se, että hanke toteuttaa visiota ja
yleiskaavassa asetettuja tavoitteita.
RAKENNUSLUPA
Lupamenettely, joka toteuttaa asemakaavaa, ja jolla varmistetaan
rakentamistavan kestävyys.
• PITKÄ AIKAVÄLI
• VIITEKEHYS
• Normatiiviset tavoitteet
KESTÄVÄN
YHDYSKUNNAN VISIO
• SUUNTA JA NÄKYMYS
TULEVAISUUDESTA
• TAVOITTEET
• Strategiset tavoitteet
RAKENNUSLUPA
MASTERPLAN
ASEMAKAAVA
SUUNNITTELUN
TYÖKALUT
& KRITEERIT
• KÄYTÄNTÖ
• TOTEUTUS
• Operatiiviset tavoitteet
JOUSTO JA MUKAUTUMINEN
UUSIIN TARPEISIIN
KESTÄVÄN
YHDYSKUNNAN
PERUSPERIAATTEET,
ARVOT
YLEISKAAVA
MAAKUNTAKAAVA
VAHVA SITOUTUMINEN
Kuva 6.2: Matkailukylän kehitystä ohjaava prosessi voidaan yhteenvetona tiivistää seuraaviksi esimerkinomaisiksi vaiheiksi.
Kuva 6.3: Sitoutumista ja joustavuutta korostava ohjausjärjestelmä.
Kestävän yhdyskunnan perusta rakentuu yhdessä määritellyille pitkän aikavälin normatiivisille tavoitteille, joissa yhdistyvät kestävyyden
kansainväliset, kansalliset ja paikalliset arvot. Näihin perusperiaatteisiin sitoutuminen on alueiden kestävän kehityksen vaatimus, josta ei
prosessin edetessä jousteta.
Kestävän yhdyskunnan visio on paikallisesti rakennettu tulevaisuuskuva alueesta. Se sisältää strategisia valintoja ja tavoitteita, ja
määrittelee myös tavan, jolla vision toteutumista seurataan. Visio elää ajassa: näkemys tulevaisuuden yhdyskunnasta voi muuttua, kun
tietoa saadaan lisää, ja kun toteutuneen ympäristön vaikutuksista opitaan uutta.
Joustavin osa ohjausjärjestelmää ovat suunnittelussa käytettävät työkalut ja suunnitelmien arvioinnissa käytettävät kriteerit. Niiden pitää
palvella suunnittelutyötä, olla helppokäyttöisiä ja ymmärrettäviä.
Nykyinen kaavoitusjärjestelmä perustuu pitkälti karttapohjaisiin määräyksiin, jotka sitovat tietyt maankäytön suunnitteluratkaisut hyvinkin
aikaisessa vaiheessa, mutta eivät silti välttämättä ohjaa kestävään kehitykseen. Sitovuuden pitäisi nykyistä enemmän kohdistua
tavoitteisiin ja niiden seurantaan prosessin edetessä, ei niinkään karttamerkintöihin
137
korostuukin yksittäisen alueen kehittämisen ja suunnittelun tukena. Sen avulla
voidaan tutkia toimintojen ja investointien sijoittuminen kehitettävällä alueella,
ja siten ohjata hyvinkin huolellisesti suunnittelua ja pohjustaa asemakaavallisia
ratkaisuja niin, että ne vahvistuessaan olisivat myös mahdollisimman hyvin
toteutettavia. Masterplan on siten hyvä esimerkki uusista, käyttökelpoisista ja
tarpeellisista työkaluista alueiden kehittämisen prosessissa.
ARKKITEHTUURIKILPAILUN ONNISTUMISEN EDELLYTYKSET
Arkkitehtuurikilpailut ovat Suomessa kansainvälistä mainetta niittänyt instituutio.
Kilpailut voivat olla joko yleisiä kilpailuja tai kutsukilpailuja. Ensin mainitut ovat
avoimia, laajalle suunnittelijakunnalle suunnattuja kilpailuja ja jälkimmäiset
kilpailun järjestäjien valitsemalle suunnittelijajoukolle suunnattuja kilpailuja.
Molempiin osallistutaan yleensä nimimerkillä.
Kilpailun järjestämisessä kilpailuohjelman laadinta eli suunnittelutehtävän
ja ehdotusten arviointiperusteiden määrittely on tulosten hyödynnettävyyden
kannalta avainasemassa. Ohjelmoinnin pitäisi osua mahdollisimman hyvin edessä
oleviin suunnittelutarpeisiin. Ylläksen pilottialueen kilpailu osoitti, että laajalle
alueelle levittäytyvä kilpailu jäi tuloksiltaan yleispiirteiselle tasolle, jolla kuitenkin
jo oli tehty tärkeimmät ratkaistut alueen osayleiskaavassa. Uuden matkailukylän
kannalta olisi ehkä ollut hyödyllisempää kohdistaa kilpailu rajatummin esimerkiksi
uuden kylän keskukseen, jolloin ehdotukset olisivat tuoneet pidemmälle pohdittuja
ja odotettuja ratkaisuja julkisiin tiloihin ja arkkitehtuuriin.
Arkkitehtuurikilpailun ehdotusten arviointi energiatehokkuuden ja muiden
kestävyyden kriteereiden suhteen vaatii vielä paljon kehitystyötä. Tutkimus
tuotti joitakin kehityskelpoisia ideoita, joita olisi helppo hyödyntää jatkossakin.
Karttapohjaiset arviointityökalut ovat suunnittelijoille ymmärrettävämpiä kuin
taulukot ja muut laskennalliset graafit. Ehdotusten vertailukelpoisuus edellyttää
kuitenkin nykyistä yhteismitallisempaa esitystapaa.
Kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää monialaisuutta.
Perinteinen arkkitehtuurikilpailu ei pysty vastaamaan kaikkiin haasteisiin, vaan
työryhmissä tarvitaan energiaosaamista, maisemasuunnittelullista ja ekologista
osaamista, matkailuliiketoiminnan osaamista jne. Kutsukilpailussa voitiin
painottaa kutsuttavien työryhmien monipuolista ammattitaitoa ja valita osallistujat
sen mukaan, mutta arvioinnissa samaan monialaisuuteen ei ollut mahdollisuutta.
Tutkimushankkeen avulla ja kilpailun järjestäjien hyvällä yhteistyöllä saatiin
jonkin verran lisäresursseja, mutta ei riittävästi. Kestävän yhdyskunnan
suunnittelukilpailun kehittämisessä olisikin tilaa innovatiivisille malleille ja uusi
avauksille.
Arkkitehtuurikilpailun suljettu, anonyymi luonne on myös vuorovaikutuksen
kannalta ongelmallinen. Tämä korostuu erityisesti aluetason suunnittelussa, jossa
kilpailun vaikuttavuus edellyttää yleensä useiden eri toimijoiden sitoutumista
tuloksiin ja yhteistyötä kehityksen eteenpäin viemiseksi. Myös tässä suhteessa
kilpailuinstituutioon kaivataan uusia ideoita.
138
MATKAILUKESKUSTEN SUURET HAASTEET JA
KUNTIEN PIENET RESURSSIT
Matkailukeskukset kuormittavat kunnallisia palvelu- ja infrastruktuurijärjestelmiä
joskus jopa moninkertaisesti verrattuna vakituisten asukkaiden tarpeisiin.
Kunnat vastaavat kaavoituksesta, suunnittelun ja toteutuksen ohjauksesta sekä
peruspalveluiden ja infrastruktuurin tarjoamisesta ja ylläpidosta samalla tavalla ja
vastaavilla resursseilla niin matkailutoimintavetoisilla alueilla kuin muissa saman
kokoisissa kunnissa.
Matkailualueiden
lyhytja
pitkäaikaisten
vaikutusten
merkityksien
arvioiminen sekä mahdollisiin muutoksiin reagoiminen haastavat perinteisen
yhdyskuntasuunnittelun, samoin kuntien nykyiset resurssit. On aiheellista kysyä,
synnyttääkö matkailualueiden erityisluonne tarpeen omanlaisille suunnittelun
ja toteuttamisen prosesseille ja työkaluille? Esimerkiksi Whistlerissä nähtiin
perinteiset yhdyskuntasuunnittelun keinot riittämättöminä ratkaisemaan
moniulotteisia ongelmia proaktiivisesti. Whistler 2020 -visio on pyrkimys vastata
sosiaalisiin, taloudellisiin ja ympäristöllisiin haasteisiin holistisella, eri osa-alueet ja
-tekijät integroivalla tavalla.
© JMVerco @ Flickr.com
Matkailukeskuksen luonne ja merkitys kunnille voi olla niin suuri, että syntyy
tarve keskuksiin erikoistuneelle suunnitteluyksikölle. Sen tehtävänä olisi edistää
yhteistyötä ja vahvistaa toimijoiden keskinäistä luottamusta ja sitoutumista,
koordinoida ja yhteensovittaa lukuisia erilaisia hankkeita sekä arvioida niiden
myönteinen vaikutus vision toteutumiseen sekä varmistaa suunnittelun ja
toteutuksen laatua.
139
ENERGIATEHOKAS MAANKÄYTTÖ JA ARKKITEHTUURI –
MAHDOLLISUUKSIEN RAJAT
ARKKITEHDIT JA ENERGIAINSINÖÖRIT
Kestävä yhdyskunta syntyy vain monialaisen yhteistyön avulla. MATKA-hankkeessa
tutkittiin erityisesti arkkitehtien ja energiainsinöörien yhteistyötä niin alueiden
suunnittelun kuin rakennussuunnittelun tasolla. Yhteinen pilottialue konkretisoi
erilaisia lähestymistapoja ja ”pakotti” vuoropuheluun erilaisten menetelmien
valinnoissa.
Parhaimmillaan yhteistyö toimi rakennussuunnittelun tasolla. Arkkitehdin tapa
tehdä talosuunnittelua ja insinöörin tapa laskea lämpökuormia ja kulutuksia
toimivat vuorovaikutuksessa ja tuottivat tutkittuja suunnitteluperiaatteita
pohjoisen passiivitalon suunnitteluun.
Aluetasolla yhteistyö maankäytön ratkaisujen ja energiateknisten ratkaisujen välillä
osoittautui huomattavasti vaikeammaksi. Erilaisten yhdyskuntarakenteellisten
ratkaisujen etsintä on ainakin osayleiskaavatasolla niin suurpiirteistä, että vertailu
niihin liittyvien erilaisten energiateknisten ratkaisuvaihtojen välillä ei käytettävissä
olleilla resursseilla onnistunut. Työtapa on osapuolilla lähtökohtaisesti hyvin
erilainen: maankäytön suunnittelussa etsitään luonnosmaisesti erilaisia
rakennemalleja katu-, kortteli- ym. ratkaisuineen, kun taas insinööri tarvitsisi
laskennan pohjaksi rakennusten massoittelun tasolle ulottuvaa suunnittelua.
Myös käyty arkkitehtuurikilpailu osoitti, että ehdotusten vertailu alueellisten
energiaratkaisujen suhteen olisi vaatinut erityisiä resursseja arviointityöhön.
Suunnitelmat sinällään olisivat tarkkuudeltaan riittäneet
laskennalliseen
vertailuun, mutta työmäärä olisi ollut suuri. Rakennusten energiatehokkuuden
arviointiin kilpailuaineisto sen sijaan ei riittänyt kuin suuntaa-antavasti.
Arkkitehtuurikilpailun
ehdotusten
energiatehokkuuden
arviointi
vaatii
tulevaisuudessa suunnitteluasiakirjojen, ohjelmoinnin ja arviointiperusteiden
asiantuntevaa määrittelyä, jotta vertailu olisi mahdollista.
MATKAILUKYLIEN ENERGIAHUOLTO
Yhdyskuntasuunnittelun ratkaisuilla voidaan vaikuttaa siihen, miten paljon
matkailualue sisältää tiivistä rakennetta, ja millainen palvelukeskus alueeseen
sisällytetään. Tiiviin rakenteen suosiminen tukee alueellisen lämmitysjärjestelmän
tehokasta käyttöä. Suunnittelulla voidaan myös vaikuttaa harvaan rakennetun
alueen energiahuollon kestävyyteen. Mikäli talot rakennetaan kytketyiksi tai ne
sijoitetaan toistensa läheisyyteen samaan pihapiiriin, tarjoaa tämä mahdollisuuden
tehokkaiden yhteisien energiaratkaisujen toteuttamiseen. Yhteiset energiaratkaisut
mahdollistavat samat lämmityspalvelut merkittävästi matalammilla talokohtaisilla
investoinneilla. Jos etäisyydet talojen välillä ovat suuremmat, vähentävät lämmön
siirtämisestä aiheutuvat häviöt yhteisjärjestelmän mielekkyyttä.
Matalaenergiarakentaminen
tuo
toteuttamiselle.
Matkailualueen
omia
lisähaasteitaan
energiahuollon
matalaenergiarakentaminen
voimistaa
© Visit Finland @ Flickr.com
140
kausiluontoisuuden jo muutenkin aiheuttamaa suurta eroa huipputehon ja
vuotuisen energiankulutuksen välillä, sillä matalaenergiarakennusten vuotuinen
lämmöntarve on normaalirakennuksiin verrattuna merkittävästi alempi, kun taas
lämmitystarpeen huipputehon alenema on suhteessa selvästi pienempi. Niinpä
matalaenergiarakentaminen vaatii selvästi suuremman rakennusmassan, jotta
alueen vuotuinen lämmöntarve olisi samalla tasolla kuin perinteisellä rakentamisella.
Matalaenergiarakentaminen voi myös aiheuttaa sen, että vain matkailualueen
palvelukeskukselle on järkevää tehdä yhtenäinen energiajärjestelmä. Väljempien
alueiden rakennusryppäillä voidaan kuitenkin yhä saada aikaan kokonaisuuksia,
joille yhteinen korttelikohtainen energiajärjestelmä on kannattava valinta.
Aluetason kysymysten lisäksi matalaenergiarakentaminen tuo haasteita
myös talokohtaisen energiajärjestelmän suunnittelulle. Rakennusten matala
lämmitystarve vaikuttaa myös siten, että rakennus ylikuumenee kesällä tavallista
helpommin. Niinpä talokohtaisessa suunnittelussa on syytä huomioida erityisen
tarkasti tulisijan ja saunan toteutukset sekä kesäkäyttöä varten hankkia esimerkiksi
varjostimet suurimpiin ikkunoihin.
Lapissa tarjolla olevien ympäristöystävällisen energianlähteiden valikoima
on rajallinen. Aluetason energiahuoltoon soveltuva ainoa täysin uusiutuva
energianlähde on hake tai muu puuperäinen polttoaine, kuten pelletti. Käytännöllisin
tällaisen polttoaineen käyttötapa on sen polttaminen kattilassa, jossa voidaan
polttaa myös muita kiinteitä polttoaineita. Erityisesti yhteispoltto turpeen kanssa
vähentää korroosio-ongelmia ja parantaa siten järjestelmän kestävyyttä.
Muita ympäristöystävällisiä energianlähteitä Lapissa ovat ympäristöystävällisesti
tuotettu sähkö ja sellaisella sähköllä käytettävä lämpöpumppu. Suora
sähkölämmitys tai ilma- tai maalämpöön perustuva lämmitys ei kuitenkaan
tyypillisesti sovellu aluetason järjestelmän hyödynnettäväksi, ellei ole mahdollista
141
hyödyntää
merkittäviä
jätelämpövirtoja
esimerkiksi
vedenpuhdistamon
yhteydessä. Laajamittainen lämmön ottaminen pelkästään kallioperästä saattaa
aiheuttaa Pohjois-Suomessa kallioperän laajaa jäätymistä. Maalämpö toimii
kuitenkin mainiosti kiinteistökohtaisissa ja muutaman kiinteistön muodostamissa
järjestelmissä. Aurinkolämmön hyödyntäminen on myös mahdollista Lapissa,
mutta se vaatii kalliita investointeja ja lämmön tuotanto ei osu ajalle, jolloin lämmön
tarve on suurin. Niinpä aurinkolämpö soveltuukin parhaiten lämpimän käyttöveden
tuotantoon.
Ympäristöystävällisen sähkön tuotantomuodoista aurinkosähkön hyödyntämistä
rajoittaa tuotannonkausiluontoisuus ja paneelien korkea investointikustannus.
Pienimuotoinen vesivoima on kiinnostava tuotantomuoto, mikäli soveltuva pieni
joki ja tarvittava korkeusero löytyvät. Tuulisähkön tuotannolle Lapin tuuliset
tunturit ovat kiinnostava kohde, mutta investointien kokonaisvaltaisen kestävyyden
arvioinnissa on tarpeen huomioida myös alueen herkät ympäristöarvot.
POHJOISEN ENERGIATEHOKAS LOMA-ASUNTO
MATKA-tutkimuksen passiivitalosimuloinnit osoittivat, että passiivitaloja on
mahdollista rakentaa myös Tunturi-Lapin kylmässä ilmastossa. Tavoite on
kuitenkin äärimmäisen vaativa, ja edellyttää jokaisen osatekijän optimoinitia. Niin
rakenteiden kuin rakennuksen arkkitehtonisten ominaisuuksien kuten muodon
ja ikkunoiden sekä lvi-tekniikan tulee olla sekä tilanteeseen optimoituja että
ominaisuuksiltaan yhteen sovitettuja.
Yksinkertaisilla suunnitteluratkaisuillakin on väliä. Passiivitalosimuloinneissa
tutkittiin luonnosvaiheen suunnitteluratkaisujen vaikutuksia rakennuksen
energiankulutukseen ja sisäilmastoon. Tulosten perusteella todettiin, että
yksinkertaiset suunnitteluratkaisut kuten rakennuksen suuntaus ja ikkunoiden
koko vaikuttavat olennaisesti tulevan rakennuksen energiatehokkuuteen ja
sisäilmastoon. Rakennuksen suuntaamisella etelään saavutetaan energiahyöty
myös napapiirin pohjoispuolella. Ylilämpenemisen todettiin olevan todellinen
kesäaikainen uhka myös Lapissa. Kun siihen puututaan erilaisin rakenteellisin
aurinkosuojausmenetelmin, ei erillistä koneellista viilennystä tarvita.
ENERGIATEHOKKAAN RAKENTAMISEN AMMATTITAITO JA KOULUTUS
KILPAILUEDUIKSI
Kunnianhimoiset tavoitteet ja rakennusten uudenlainen optimointi vaativat
suunnittelu- ja rakentamisprosessin eri osapuolten aiempaa tiiviimpää yhteistyötä
jo aivan luonnosvaiheessa, jolloin päätetään monista energiataloudelle kriittisistä
kohdista kuten rakennuksen muodosta ja ikkunoista. Tämän takia alkuvaiheen
energiasimuloinnit sekä lvi-insinöörien panos rakennussuunnitelmaan ovat
äärimmäisen tärkeitä ja voivat säästää monta euroa rakennuksen tulevissa
käyttökuluissa. Panostaminen suunnittelun alkuvaiheeseen maksaakin itsensä
monenkertaisesti takaisin edullisempina käyttökuluina.
142
Kuva 6.6: Suomessa on kehitetty energiatehokkaan lomarakentamisen osaamista Aalto-yliopistolla monialaisena opiskelijayhteistyöprojektina.
Puurakenteinen Luukku-talo keräsi mainetta kansainvälisessä Solar Decathlon -kilpailussa.
Kuvalähde ja lisätietoja: http://www.sdfinland.com/
Energiatehokas rakentaminen vaatii tiivistä yhteistyötä luonnosvaiheen lisäksi
koko muun rakentamis- ja suunnitteluprosessin aikana. Uudenlaisten, tiiviimpien
ja paksumpien seinärakenteiden rakentaminen kysyy uudenlaista ammattitaitoa
myös käytännön rakentajilta, jotta rakennuksen ilmavuotoluku saadaan tarpeeksi
pieneksi, eikä kosteuden riskiä silti tule.
Kestävyyteen profiloituvalla alueella olisi mahdollista kehittää koulutustarjontaa
energiatehokkaan rakentamisen osaamiskeskittymän luomiseksi. Koulutustarjonta
voisi toimia alueellisena kilpailuetuna ja vetovoimatekijänä, joka houkuttelisi
kouluttautujia oppimaan myös muualta maasta. Samalla varmennettaisiin vankka
paikallinen ammattitaito.
143
MITÄ VOIMME OPPIA MUILTA?
ESIMERKILLINEN OHJAUSPROSESSI
Whistlerin vision saivat aikaan globaalit haasteet, joiden vaikutus oli paikallisestikin
tunnistettavissa. Kasvava kilpailu matkailualueiden kesken samoin kuin vähenevät
luonnonresurssit ja muut ihmisen toiminnan negatiiviset ympäristövaikutukset,
kuten luontoon kerääntyvät haitalliset aineet, luovat paineen muuttaa
matkailutoimintaa. (RMOW, 2007)
Pohjoisiin matkailukeskuksiin kohdistuu alueellisen kasvun, hintojen nousun (mm.
asumisen ja rakentamisen kustannukset) sekä turismituotteiden ja -palveluiden
kysynnän muutosten aiheuttamia paineita. Ilmastonmuutos merkinnee
luonnonympäristöllisten vaikutusten lisäksi muutoksia talvilajien toteuttamiselle
ja matkailusesongeille. Huoli luonnon hyvinvoinnista ja monimuotoisuuden
säilymisestä kasvaa samalla kun luonnonresurssit vähenevät ja niiden hyödyntäminen
kallistuu. Terveys ja hyvinvointi ovat keskeisesiä pohjoisilla luontomatkailualueilla;
ilmaan, veteen ja maahan kerääntyvien saasteiden vaikutuksilla on suora yhteys
matkailutoimintaan. Näiden uhkakuvien vuoksi Whistlerissä alkoi prosessi, jossa
määrätietoisesti lähdettiin etsimään polkua kohti kestävämpää turismia.
Whistlerin prosessista voidaan tunnistaa joitakin piirteitä, joista kannattaa ottaa
mallia:
• Prosessin painopiste on ollut sen alkuvaiheessa, jolloin laajalla
keskustelulla on saatu aikaan eri osapuolien sitoutuminen
tavoitteisiin
• Yhteiset tavoitteet on koottu visioksi, joka ohjaa kehitystä eri
osa-alueilla
• Prosessi on Whistlerissä, kuten Kanadassa yleisemminkin,
erittäin hyvin dokumentoitu ja julkaistu. Suomessa eri vaiheista,
tapahtumista ja niiden tuottamista aineistoista on vaikea saada
tietoa ja yhtenäistä kuvaa
• Prosessin ohjaus perustuu yhdessä sovittuun laadulliseen
ja määrälliseen kriteeristöön, tulosten mittaamiseen ja
jälkikäteisarviointiin
INTEGROIDULLA SUUNNITTELULLA KOHTI ENERGIATEHOKKUUTTA
Uusien yhteistyövaatimusten helpottamiseksi ja varmistamiseksi on maailmalla
kehitetty useita niinsanotun integroidun suunnitteluprosesin malleja, joissa on
määritelty kunkin suunnittelu- ja rakentamisvaiheen tavoitteet sekä osapuolten
eri tehtävät. Näille malleille on yhteistä suunnittelukokousten säännöllisyys
sekä lvi- ja rakenneinsinöörien osallistaminen rakennuksen muodon ja muiden
arkkitehtonisten ominaisuuksien suunnitteluun. Mallien hyödyntäminen
energiatehokkaiden rakennusten suunnittelussa toisi Suomeenkin uudenlaista,
keskustelevampaa rakentamiskulttuuria, mikä on edellytys vaativien tavoitteiden
saavuttamiselle.
144
LÄHTEET
Alakangas E. 2000. Suomessa käytettävien
polttoaineiden ominaisuuksia. VTT Energia.
BREEAM Communities. http://www.breeam.org/page.
jsp?id=117 (Luettu 13.6.2011)
Busby Perkins+Will Stantec Consulting. 2007. Roadmap
for the Integrated Design Process. BC Green Building
Roundtable.
Capozzoli A et al. 2009. Impacts of architectural design
choices on building energy performance. Applications
of uncertainty and sensitivity techniques. Conference
Proceedings, Eleventh International IBPSA
Conferenge, Glasgow, Scotland.
Ecosign Ltd. http://www.ecosign.com (Luettu 13.6.2011)
Ekolatu-hanke. http://www.ekolatu.fi (Luettu 13.6.2011)
Energiateollisuus ry 2011. Kaukolämpö. http://www.
energia.fi/fi/kaukolampo/kaukolampo
Eurostatin Panorama on tourism 2007. Tilastokatsaus,
Heiberg E., Aall C. & Tveit E-M. 2009. Vindkraft,
reiseliv og miljø – en konfliktanalyse.
Vestlandsforskningsrapport nr. 1/2009. Saatavilla:
http://www.vestforsk.no/filearchive/vindkraft-reiselivog-miljo-en-konfliktanalyse.pdf (Luettu 07.12.2010)
Jokiranta M. 2010 . Pohjois-Suomessa sijaitsevien
matalaenergialomarakennusten energiankulutus ja
lämpöolot. Diplomityö. Energiatekniikan laitos, Aaltoyliopisto.
Jokisalo J. & Kurnitski J. 2002. Simulation of energy
consumption in typical Finnish detached house:
premilinary report. Teknillinen korkeakoulu.
Järviluoma J. 1993. Paikallisväestön asennoituminen
matkailuun ja sen seurausvaikutuksiin: esimerkkinä
Kolarin kunta. Oulun yliopisto.
Kangas H. 2007. Ympäristöasenteisiin perustuva
matkailijoiden tyypittelymalli ja matkailijatyyppien
yhteys laatutietoisuuteen – Kolin kansallispuiston
Saatavilla: http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/
ympäristömerkkitutkimuksen tuloksia. Metlan
page?_pageid=2953,66450428,2953_66450743&_
työraportteja 52: 45–5. Saatavilla: http://www.metla.fi/
dad=portal&_schema=PORTAL (Luettu 30.4.2010)
julkaisut/workingpapers/2007/mwp052-05.pdf.
Finnish Consulting Group. Master plan. Saatavilla:
Kauppila P. 2004. Matkailukeskusten kehitysprosessi ja
http://www.fcg.fi/fin/palvelut/konsultointi_ja_
rooli aluekehityksessä paikallistasolla: esimerkkeinä
kehittaminen/aluekehitys_ja_elinkeinot/ (Luettu
Levi, Ruka, Saariselkä ja Ylläs. Nordia Geographical
13.6.2011)
Publications 33:1.
Gill A. 2000. From growth machine to growth
Kelly J., Haider W., Williams P.W. & Englund, K. 2007.
management: the dynamics of resort development in
Stated preferences of tourists for eco-efficient
Whistler, British Columbia, Environment and Planning
destination planning options. Tourism Management
A, volume 32(6) pp. 1083-1103.
28(2): 377–390.
Greenspace. http://www.greenspacencr.org/building/
Kuitto P-J. 2005. Metsästä polttoaineeksi –
pros/how_b/envision_b/decisions_decisions.html
Polttohakkeen tuotannon puoli vuosisataa. Suomen
(Luettu 9.6.2011)
bioenergiayhdistys ry.
Hakkarainen M. 2009. Turismi uutena työnä.
Lapin ilmastostrategia. http://www.lapinliitto.fi/fi/
Julkaisussa: Tuulentie S. (toim.). Turisti tulee kylään.
lapin_kehittaminen/strategiat/lapin_ilamastostrategia
Matkailukeskukset ja lappilainen arki. Minerva
(Luettu 13.6.2011)
kustannus Oy, Helsinki/Jyväskylä. ss. 132-159.
Harju-Autti, A. 2008. Majoitustoiminta. Työ- ja
elinkeinoministeriö. Toimialaraportti 8/2008. s. 56.
Lapin kulttuuriympäristöohjelma -hanke.
2008-2012. http://www.ymparisto.fi/default.
asp?node=23811&lan=fi (Luettu 13.6.2011)
146
Lapin liitto 2009. Matkailutilastot. 2009 Saatavilla: http://
MEK: Kansainvälinen luontomatkailututkimus 2010.
www.lapinliitto.fi/fi/julkaisut_ja_tilastot/tilastot (Luettu
MEK A: 169. Saatavilla: http://www.mek.fi/w5/
13.11.2009)
mekfi/index.nsf/6dbe7db571ccef1cc225678b00
Lapin liitto 2009b. Lapin energiastrategia. Saatavilla:
http://www.lapinliitto.fi/c/document_library/get_file?fol
derId=26224&name=DLFE-3309.pdf
Lapin liitto 2009c. Lapin maakuntasuunnitelma.
Saatavilla: http://www.lapinliitto.fi/c/document_library/
get_file?folderId=26224&name=DLFE-1054.pdf
Lapin liitto 2011. Lapin matkailustrategia 2011-2014.
Luonnos 25.3 2011.
Lapin liitto 2011b. Maakunnan suunnittelu. http://www.
lapinliitto.fi/146 (Luettu 4.3.2011)
Lapin matkailu pitkästä aikaa pakkaselle. http://m.yle.
fi/w/uutiset/yle24/ns-yduu-111719-1436555 (Luettu
12.6.2010)
Laskowski L. 2008. Ochrona cieplna i charakterystyka
energetyczna budynku; Oficyna Wydawnicza
Politechniki Warszawskiej, Warszawa.
Lindberg K., & Johnson, R. L. 1997. Modeling resident
attitudes toward tourism. Annals of Tourism Research,
24(2), 402–427.
Luiro S. 2008 Lapin matkailutilastollinen vuosikirja 2007,
Saatavilla: http://www.lapinliitto.fi/matkailu/index2.
html. (Luettu 18.1.2010)
Luthe T. 2009. SkiSustain - Vulnerability to global
change and sustainable adaptation of ski tourism.
Institute of outdoor sports and environmental science,
German Sports University Cologne.
Lylykangas K. & Nieminen J. 2009-2010. http://www.
passiivi.info/download/passiivitalon_maaritelma.pdf
(Luettu 9.6.2011)
Marin R. 2009 Uhkaako lama Lapin matkailua?
Saatavilla: http://www.stat.fi/artikkelit/2009/art_200902-19_003.html
McKinsey 2009. Pathway to Low Carbon
Economy. Saatavilla: http://www.mckinsey.com/
globalGHGcostcurve
4e73ed/4345083904040872c22577ab0034f4a
8/$FILE/A169%20Kansainv%C3%A4linen%20
luontomatkailututkimus%202010%20Korj.pdf (Luettu
30.4.2011)
Merikoski T. 2009. Visio kestävästä matkailualueesta
suunnittelutyökaluna, Julkaisematon seminaaripaperi.
Arkkitehtuurintutkimuspäivät 21.10.2009. Espoo.
Merikoski T. 2010. From vision to criteria: Planning
sustainable tourism destinations. Case Ylläs
Lapland. Julkaisematon seminaaripaperi. SB10
Finland: Sustainable Community - buildingSMART
-konferenssi. Espoo.
Meän väylä. 2006. Saatavilla: http://www.ahiplan.airix.
fi/tietopankki/pajala/julkinen/tekstit/mva_visio.pdf
(Luettu 13.6.2011)
MRL 2000. Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999).
Maankäyttö- ja rakennusasetus (895/1999)
Natrass B. & Altomare M. 2002. Dancing with the Tiger:
Learning Sustainability Step by Natural Step. 321 s.
New Society Publishers, Gabriola Island, BC, CAN
Nieminen J. 2006. Mikä on passiivitalo? Seminaariesitys
Passiivitaloseminaarissa 23.11.2006. VTT Saatavilla:
http://passiivitalo.vtt.fi/materiaalia.html
Nylund J. 2010. Kalliolämpö osana uusiutuviin
energioihin perustuvaa arktista lämmitysjärjestelmää.
Diplomityö. Energiatekniikan laitos, Aalto-yliopisto.
Oksman A. 2010. Hakkeen ja turpeen käyttö
kaukolämmön erillistuotannossa. Kandidaatintyö.
Energiatekniikan laitos, Aalto-yliopisto.
Packard foundation. http://www.packard.org (Luettu
9.6.2011)
Paroc Arctica -passivitalo. http://www.passiivitaloarctica.
fi/ (Luettu 9.6.2011)
Passiivitalon suunnitteluohje. http://www.passiivi.info
(Luettu 9.6.2011)
147
Peltonen J. 2002. Itseorganisoituvat kartat oppivissa
metriikoissa, Tekniikan Akateemiset. Nro 5, s. 24-25
Pratt, K. 2004. Conserving Habitats. Artforum.
Saatavilla: http://findarticles.com/p/articles/mi_m0268/
is_6_42/ai_113389500/ (Luettu 9.6.2011)
Raike A. 2010. Itseorganisoituva kartta. http://www.
uiah.fi/ISBN/951-558-172-9/2_5_6.html. (Luettu
27.11.2010)
Rakentamisen toimitilakatsaus 2010/1. Tilastokeskus.
http://www.stat.fi/artikkelit/2010/art_2010-06-24_002.
html?s=0
Rakennetun ympäristön energiankäyttö ja
Saari A., Jokisalo J., Keto M., Alanne K., Niemi R., Lund
P., Paatero J. 2010. Kestävä energia – loppuraportti.
TKK rakenne- ja rakennustuotantotekniikan laitoksen
julkaisuja B: 24.
Salat, S. 2010. Morphological indicators for assessing
the sustainability of cities. Seminaariesitys.
Sustainable Building 2010, Espoo.
Seppänen O. 2001. Rakennusten lämmitys. Jyväskylä
Shawn G. & Williams A. 2004. Tourism and Tourism
Spaces, Sage Publications, Inc.
Siipola P. 2000. Kestävän kehityksen mukainen
pientaloryhmä - kolmen suomalaisen
kasvihuonekaasupäästöt. 2010. Sitran selvityksiä 39,
ekokylähankkeen toteutus. Lisensiaatintyö. Julkaisu
Helsinki.
A29. Arkkitehtuurin osasto, Oulun yliopisto.
Rakennetun ympäristön laatukäsikirja. Saatavilla: http://
rylk.kideve.fi (Luettu 22.2.2011)
RIL 2009. 249-2009 Matalaenergiarakentaminen:
Asuinrakennukset. Suomen rakennusinsinöörien liitto.
RMOW 2002. Characteristics of Successful Destination
Resort Communities, Background report. Resort
Community of Whistler. Saatavilla: http://gateway.cotr.
bc.ca/TourismCluster/Whistler_Sustainit3.pdf
RMOW 2007. Whistler 2020 Moving Toward a
Sustainable Future. Resort Community of Whistler.
Saatavilla: http://www.whistler2020.ca/whistler/
site/genericPage.acds?instanceid=1967751&conte
xt=1930511
RMOW 2010. Resort Municipality of Whistler, http://
www.whistler.ca (Luettu 29.04.2010)
Rukan kylä 2010 -kehityshanke. http://www.kuusamo.fi/
rukankyla/ (Luettu 13.6.2011)
Rytkönen A. & Kirkkari A-M (toim.). 2010. Vapaa-ajan
asumisen ekotehokkuus. SY 6/2010.
Saari M. 2006. Energiatehokkaan talon
lämmitysratkaisut, VTT. Intelligent Energy Europeseminaari, Espoo.
Silvennoinen H. ja Tyrväinen L. 2001. Luontomatkailun
kysyntä Suomessa ja asiakkaiden ympäristötoiveet.
Julkaisussa: Sievänen. T.(toim.). Luonnon
virkistyskäyttö 2000. Metsäntutkimuslaitoksen
tiedonantoja 802, ss. 112-127.
Sippola S. 2007. Vilkkaan matkailukeskuksen
asukkaana. Kysely Ylläksen ja Levin
paikallisväestölle. Opinnäytetyö, LANDSCAPE LABhanke. Jyväskylän ammattikorkeakoulu.
Soini T. 2009. Viherrakentajan käsikirja.
Viherympäristöliitto.
Sorsa, R. 2002. Matkailun suhde ympäristöön: Kolin
alueen yritykset kestävän matkailun toimeenpanijoina.
Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 883.
Staffans A, Kyttä M, & Merikoski T (toim.)
2008. Kestävä yhdyskuntarakenne, Raportti
Tekesin Kestävä yhdyskunta -ohjelmalle.
Teknillinen korkeakoulu, Arkkitehtuurin laitos ja
Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus
(YTK). Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja
koulutuskeskuksen julkaisuja C 69. Helsinki.
Stang, A. & Hawtorne, C. 2005. The green house. New
directions in sustainable architecture. New York:
Princeton Architectural Press. s. 13.
148
Suomen Arkkitehtiliitto. 2010. Kestävän suunnittelun
Tyrväinen L., Silvennoinen H., Hasu E. & Järviluoma,
sivusto EKO-BOX. http://www.safa.fi/fin/safa/
J. 2011. Kaupunkilomalla vai tunturiluonnossa -
kestavan_suunnittelun_sivusto_-_eko-box/ (Luettu
Kotimaisten matkailijoiden näkemyksiä ja toiveita
9.6.2011)
lappilaisesta matkailukeskusympäristöstä. Metlan
Swarbrooke, J. 1999. Sustainable Tourism
Management. CAB International, Wallingford.
Sæþórsdóttir, A.-D. 2010. Tourism struggling as the
Icelandic wilderness is developed. Julkaisussa:
Fredman, P. & Tyrväinen, L. (toim.). Frontiers in
nature-based tourism. Scandinavian Journal of
Hospitality and Tourism 10(3): 334–357.
Tekes. Kaupunkien ja kuntien aluetasoiset ekolaskurit
(KEKO). Tiedote. http://www.tekes.fi/ohjelmat/
Yhdyskunta/Ajankohtaista/kekohanke?type=news
(Luettu 13.6.2011)
The ATHENA Sustainable Materials Institute 1999.
Residential Case Study.
The Sustainable Sites Initiative 2009. http://www.
sustainablesites.org/ (Luettu: 13.6.2011)
Tilastokeskus. 2010. Tilastot aihealueittain. Liikenne
ja matkailu. Saatavilla: http://www.tilastokeskus.fi/til/
aiheet.html (Luettu 22.4.2011).
Tilastokeskus 2010b. Majoitustilasto. Saatavilla: http://
www.stat.fi/meta/til/matk.html
Tunturi-Lapin maakuntakaava. 2011. Asiakirjat
saatavilla: http://www.lapinliitto.fi/maakuntakaavoitus/
tunturilapin_maakuntakaava (Luettu 13.6.2011)
Tunturi-Lapin seutukaava 1997. Asiakirjat saatavilla:
http://www.lapinliitto.fi/maakuntakaavoitus/
tunturilapin_seutukaava (Luettu 13.6.2011)
Tuokkola-Liljavirta K. 2010. Menestyvä matkailualue.
Diplomityö. Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu,
informaatio- ja luonnontieteiden tiedekunta,
tuotantotalouden tutkinto-ohjelma.
Tuulentie S. & Mettiäinen I. 2007. Local participation
in the evolution of ski resorts: the case of Ylläs and
Levi in Finnish Lapland. Forest, Snow and Landscape
Research 81(1/2): 207-222.
työraportteja / Working Papers of the Finnish Forest
Research Institute 190.
Tyrväinen, L., Silvennoinen, H., Hasu, E., Järviluoma,
J. & Uusitalo, M. 2011. Kansainvälisten
matkailijoiden näkemyksiä ja toiveita lappilaisesta
matkailukeskusympäristöstä. Metlan työraportteja
/ Working Papers of the Finnish Forest Research
Institute. Käsikirjoitus.
USGBC. LEED for Neighborhood Development. http://
www.usgbc.org/leed/nd/ (Luettu: 13.6.2011)
Uusitalo L. 1997 Kuluttajan ympäristöä koskevat
valinnat. Saatavilla: http://lta.hse.fi/1997/1/
lta_1997_01_a2.pdf. (Luettu 15.6.2010)
UN World Commision on Environment and Development
1987. Our Common Future, Published as Annex to
General Assembly document A/42/427, Development
and International Co-operation: Environment.
Valkeisenmäki, I. 2010. Julkaisematon käsikirjoitus.
Valkonen J. & Veijola S. (toim.) 2008. Töissä tunturissa.
Ajatuksia ja kirjoituksia matkailutyöstä. Lapin
yliopistokustannus. Rovaniemi.
Vanhamäki S. 2003. Voiko matkailu olla
sosiaalisesti kestävää? Paikallisväestön
asennoituminen matkailuun Kuusamon Rukalla.
Yhteiskuntamaantieteen pro gradu -tutkielma.
Maantieteen laitos, Joensuun yliopisto.
Vireä Tunturi-Lappi -kehittämissuunnitelma 20072013. Saatavilla: http://www.kktm.fi/index.
php?name=GetFile&nodeIDX=51 (Luettu: 13.6.2011)
Väyrynen E. & Smeds R. 2009. Yhteinen prosessi.
Teoksessa Staffans & Väyrynen (toim.) Oppiva
kaupunkisuunnittelu.
WCED. 1987. Our common future. Oxford University
Press, Oxford. 383 s.
149
Williams P. & Ponsford I. 2009. Confronting tourism’s
environmental paradox: Transitioning for sustainable
tourism. Futures 41: 369–404.
WTO 2004. Conceptual Definition. Saatavilla: http://
www.unwto.org/sdt/mission/en/mission.php (Luettu
15.4.2011)
Ylläksen uuden matkailukylän arkkitehtuurikilpailu.
2010. http://www.jteppo.fi/uusikyla.html
Ylläksen yleiskaavan uudistaminen. Osallistumis- ja
arviointisuunnitelma 2007/2008. Saatavilla: http://
projektit.maajavesi.fi/yllas/tiedotteet/OAS_070108.pdf
Ylläs II osayleiskaava ja kehittämissuunnitelma. 2008.
Asiakirjat saatavilla: http://projektit.maajavesi.fi/yllas/
Ylläs NYT. Lähtötietoja kehittämissuunnitelmaa varten.
Saatavilla: http://projektit.maajavesi.fi/yllas/raportit/
Kokonaiskehittämisohjelma/Liite4_1.pdf
Ympäristöministeriö. Vuoden 2012 rakentamisen
energiatehokkuusvaatimukset lähtevät lausunnolle.
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=36
6568&lan=fi&clan=fi Julkaistu 28.9.2010 (Luettu
10.12.2010)