Käsikirja suunnitteluun ja rakentamiseen
ESIPUHE Lapin matkailun suurin vetovoimatekijä on pohjoinen luonto. Rakentamisen ja ihmisten liikkumisen jäljet kuitenkin rasittavat herkkää ympäristöä, jäljet kuuluvat ja näkyvät kauas aiheuttaen helposti ristiriidan sen kanssa, mitä matkailijat pohjoisesta etsivät. Tästä johtuen kestävän toiminnan vaatimukset korostuvat Lapissa aivan erityisen paljon. Keskitymme tässä kirjassa Lapin matkailuun maankäytön ja rakentamisen näkökulmasta. Taustalla on tutkimushanke, jossa arkkitehtuurin, yhdyskuntasuunnittelun, energiatekniikan ja luontomatkailun monialainen tutkijaryhmä rakensi näkemystä siitä, miten ja kenelle matkailualueita pohjoisilla alueilla tulisi suunnitella ja rakentaa, jotta kestävän kehityksen tavoitteet myös tulisivat otetuiksi huomioon. Matkailu yhdyskuntarakenteessa eli MATKA-hanke kuului Tekesin Kestävä yhdyskunta -ohjelmaan, ja se totetutettiin vuosina 2009-2011. Tutkimusta tehtiin kahdessa tutkimusyksikössä Aalto-yliopiston inisinööritieteen korkeakoulussa ja Metsäntutkimuslaitoksella (Metla). Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitoksella tutkimusryhmää johti TkT, arkkitehti Aija Staffans, joka myös toimi koko hankkeen vastuullisena johtajana. Aalto-yliopiston energiatekniikan laitoksella tutkimusta johti opettava tutkija Jukka Paatero ja Metlassa professori Liisa Tyrväinen. Kokemus aiemmista hankkeista on osoittanut, että monialaiset tutkimushankkeet hyötyvät siitä, jos tutkimuksen empiirinen työ kohdistetaan yhteiselle pilottialueelle. Niinpä tässäkin hankkeessa etsimme sisällöllisesti ja ajallisesti sopivaa tutkimuskohdetta. Ylläksen uuden matkailukylän suunnittelu osoittautui erittäin hedelmälliseksi valinnaksi. Pilottialueen mukana saimme myös erinomaiset yhteistyökumppanit, jotka edustivat matkailualueiden kehittämisen arvoketjun avaintoimijoita; mukana olivat Tekesin lisäksi kunta (kaavoitusviranomaisena), maanomistaja sekä energia-alan, rakennusalan ja matkailualan yritykset, jotka kaikki ovat merkittäviä toimijoita alallaan. Hankkeen johtoryhmään kuuluivat kaikkien yhteistyökumppaneiden ja rahoittajien edustajat. Puheenjohtajana toimi konsernijohtaja Pertti Yliniemi (Lapland Hotels) ja jäseninä kunnanjohtaja Heikki Havanka (Kolarin kunta), ohjelmapäällikkö Jarmo J. Heinonen (Tekes, 2009), toimitusjohtaja Raimo Hätälä (Palmberg Rakennus Oy, 2009), toimitusjohtaja Tapio Kiviranta (Fortum Oyj), toimitusjohtaja Ari Laamanen (Lemminkäinen Talo Oy, 2010-2011), ohjelmapäällikkö Virpi Mikkonen (Tekes, 2010-2011) ja suunnittelupäällikkö Hannu Tilja (Laatumaa) sekä tutkimuslaitosten edustajina Jukka Paatero, Liisa Tyrväinen ja Aija Staffans. Tutkimusryhmän ja kumppaneiden yhteistyö hankkeen aikana oli innostavaa ja vilkkaasti keskustelevaa. Tutkimushankkeen aikana järjestettiin Ylläksellä pilottialueen suunnittelusta arkkitehtuurikilpailu, joka omalta osaltaan tuotti 4 erinomaista tutkimusaineistoa hankkeelle. Tutkimushanke puolestaan tarjosi uudenlaisia resursseja kilpailun järjestäjille erityisesti kestävän yhdyskunnan tavoitteiden osalta. MATKA-hankkeessa ovat sen kuluessa työskennelleet seuraavat tutkijat: arkkitehtuurin laitoksella KTM, maisema-arkkitehti Eija Hasu, maisemaarkkitehti Tiina Merikoski, diplomi-insinööri Karoliina Tuokkola-Liljavirta ja arkkitehtiylioppilas Iina Valkeisenmäki, energiatekniikan laitoksella diplomiinsinööri Minna Hurme, diplomi-insinööri Johanna Nylund, diplomi-insinööri Ville Satka ja diplomi-insinööri Aditya Poudyal, Metlassa YTT Jari Järviluoma, YTM Johanna Nakkula, MMM Harri Silvennoinen ja MMM Marja Uusitalo. Kirjan jokainen luku on oma kokonaisuutensa, jonka kirjoittamisesta kyseisen aihepiirin tutkijat ovat vastanneet. Kirjan kokoamisen ja toimittamisen on tehnyt Aija Staffans yhdessä Tiina Merikosken kanssa, joka on vastannut julkaisun graafisesta suunnittelusta, taitosta ja kuva-aineistosta. Lämmin kiitos kaikille mukana olleille kumppaneille erittäin rakentavasta yhteistyöstä! Toivottavasti visiomme kestävistä matkailualueista löytää lukijansa ja saa potkua tästä käsikirjasta. Otaniemessä 8.6.2011 Aija Staffans 5 SISÄLTÖ ESIPUHE3 SISÄLTÖ5 LUKU I: JOHDANTO8 Aija Staffans, Liisa Tyrväinen ja Jukka Paatero KESTÄVÄ MAANKÄYTTÖ JA RAKENTAMINEN9 KESTÄVÄ MATKAILU10 LAPIN MATKAILUALUEET JA KESTÄVYYDEN HAASTEET 13 Majoituskapasiteetin mitoitus14 Rakentamisen määrä, laatu ja käyttöaste15 Infolaatikko 1.1: Pilottialueena Ylläksen uusi matkailukylä 17 Pohjoisen kestävät energiaratkaisut18 LUKU II: KENELLE MATKAILUKYLIÄ TEHDÄÄN? 20 Eija Hasu ja Liisa Tyrväinen MATKAILUKYLÄN MONET ASUKKAAT 21 Vakituiset asukkaat21 Sesonkityöntekijät22 Kakkosasukkaat23 Matkailijat23 Käyttäjäryhmien toiveet ja tavoitteet – vaikuttamisen mahdollisuudet ja halukkuus puntarissa 26 Vaikuttavat asukkaat – vaikutettavat matkailijat 28 MATKAILIJOIDEN TOIVEET JA KÄSITYKSET – MATKAILIJAKYSELYN KERTOMAA 29 Majoittumisen muodot ja toiveet29 Infolaatikko 2.1: Lomakekysely31 Infolaatikko 2.2: Verkkokysely32 Infolaatikko 2.3: SOM-tarkastelu33 Ulkoiluharrasteet Lapin matkalla37 Valmius kestävän matkailun toteuttamiseen39 Kestävä energiantuotanto matkailualueilla40 Matkailuyhdyskunnan tiiviys ja luonnon kokeminen asumisessa 42 Infolaatikko 2.4: Tuulivoiman hyväksyttävyyden tarkempi tarkastelu 43 Matkailuyhdyskunnan tiiviys ja luonnon kokeminen asumisessa 44 Viherrakentaminen46 Infolaatikko 2.5: Ekosysteemiajattelu matkailuliiketoiminnassa – poimintoja diplomityöstä 51 Infolaatikko 2.6: Lapin matkailukeskusten kestävyyden imago ja markkinointiviestintä 52 KESTÄVÄ MATKAILU – YKSILÖN VAI YHTEISÖN EHDOILLA? 53 6 LUKU III: MITEN KESTÄVÄ MATKAILUKYLÄ SUUNNITELLAAN? 58 Tiina Merikoski ja Aija Staffans TAVOITTEENA KESTÄVÄ MATKAILUALUE59 Visio kestävästä tulevaisuudesta rakennetaan yhdessä 59 Kestävän matkailukylän visio – moniulotteinen kokonaisuus 60 Yhteinen visio suunnittelun ohjaajana64 KOHTI TOTEUTUSTA: MAANKÄYTÖN OHJAUSJÄRJESTELMÄ 65 Strateginen kehittäminen65 Infolaatikko 3.1: Whistler 2020 – Moving toward a sustainable future 66 Maakuntakaava69 Yleiskaava69 Asemakaavoitus70 Osallistuminen ja vaikuttaminen70 Matkailualueiden masterplan71 Erillishankkeiden vaikuttavuus73 POLKU KESTÄVÄKSI MATKAILUKYLÄKSI76 Arvio Ylläksen uuden matkailukylän prosessista76 Infolaatikko 3.2: Ylläksen arkkitehtuurikilpailu – arviointiin apua visuaalisesta vertailusta 79 Infolaatikko 3.3: Whistler: strateginen seuranta ja indikaattorit 80 Kohti oppivaa prosessia81 LUKU IV: KESTÄVÄN MATKAILUALUEEN ENERGIAJÄRJESTELMÄN SUUNNITTELU 84 Jukka Paatero ja Ville Satka ENERGIAJÄRJESTELMIEN VUOROVAIKUTUS YHDYSKUNTASUUNNITTELUN KANSSA 85 Aluetason järjestelmän teknisiä perusominaisuuksia 86 KESTÄVÄN ENERGIANTUOTANNON MAHDOLLISUUDET POHJOIS-SUOMESSA 87 Maalämpö87 Infolaatikko 4.1: Lämpöpumpun toimintaperiaatteet89 Hakevoimala91 Muita mahdollisia lämmön lähteitä93 Kaukolämpöratkaisun toimivuus ja rajoitteet94 Hakkeen tai pelletin käyttö pienen lämmitystarpeen kohteessa 96 Infolaatikko 4.2: Energian uusiutumattoman osuuden primaarienergiakertoimet 97 Sähkön kestävä tuotanto98 LÄMMITYSJÄRJESTELMÄN VALINTA JA PRIMAARIENERGIATARKASTELU 100 LUKU V: LOMA-ALUEIDEN ENERGIATEHOKAS ARKKITEHTUURI 102 Iina Valkeisenmäki ja Minna Hurme MITÄ ON KESTÄVÄ ARKKITEHTUURI POHJOISILLA ALUEILLA? 103 Kestävän arkkitehtuurin perusteet – tyylisuunta vai kaiken rakentamisen lähtökohta? 104 Pohjoisen ilmaston erityispiirteet – mikä soveltuu neljään vuodenaikaan? 105 Energiatehokkuutta tavoittelemassa – määräykset ja tavoitteet Infolaatikko 5.1: Steinsvik Arkitektkontor rakentaa energiatehokkaasti Pohjois-Norjaan 106 107 7 Infolaatikko 5.2: Alppien matkailurakentamisen inspiroivat esimerkit 108 Lomarakentamisen haasteet – kun rakennukseen pitäisi olla käyttöohjeet 109 Infolaatikko 5.3: Tavoitteet passiivitalon monien määritelmien takana 110 ENERGIATEHOKKAAN RAKENNUKSEN LUONNOSVAIHEEN SUUNNITTELUPERIAATTEET 111 Suunnitteluperiaatteet – millä tavoin pohjoiseen suunnitellaan järkevä ja kestävä talo? 111 Passiivisten keinojen lisäksi aktiivista ekoteknologiaa? 118 Yhteistyön välttämättömyys – arkkitehdin rooli integroidussa suunnitteluprosessissa 118 Infolaatikko 5.4: Bunting & Coadyn kehittynyt suunnitteluprosessi 119 Suunnitteluperiaatteiden soveltaminen arkkitehtuurikilpailun ehdotusten arviointiin 120 POHJOISEN PASSIIVITALO122 Simuloinnit osoittivat haastavan tavoitteen mahdolliseksi 122 Infolaatikko 5.5: Passiivitalon simulointitutkimus, talomallit ja menetelmät 123 Ikkunatko etelään, vaikka talvella ei paista lainkaan? 127 LUKU VI: YHTEENVETO130 Aija Staffans, Eija Hasu, Tiina Merikoski, Jukka Paatero, Liisa Tyrväinen, Iina Valkeisenmäki KESTÄVÄ MATKAILU ON TAHTOTILA131 Rohkeampaa profilointia ja konkreettisempia tavoitteita 131 Yhdessä rakennettu visio liittää kestävyyden paikalliseen toimintaympäristöön 132 Kestävä matkailukylä – ei välttämättä urbaani 133 Uusinta tietoa ja monipuolisempaa matkailijatutkimusta 134 KOORDINOITUA SUUNNITTELUA JA UUTTA OSAAMISTA TARVITAAN 135 Ohjausjärjestelmän uudelleenarviointi135 Arkkitehtuurikilpailun onnistumisen edellytykset137 Matkailukeskusten suuret haasteet ja kuntien pienet resurssit 138 ENERGIATEHOKAS MAANKÄYTTÖ JA ARKKITEHTUURI – MAHDOLLISUUKSIEN RAJAT 139 Arkkitehdit ja energiainsinöörit139 Matkailukylien energiahuolto139 Pohjoisen energiatehokas loma-asunto141 Energiatehokkaan rakentamisen ammattitaito ja koulutus kilpailueduksi 141 MITÄ VOIMME OPPIA MUILTA?143 Esimerkillinen ohjausprosessi143 Integroidulla suunnittelulla kohti energiatehokkuutta143 LÄHTEET145 I JOHDANTO Aija Staffans, Liisa Tyrväinen ja Jukka Paatero KESTÄVÄ MAANKÄYTTÖ JA RAKENTAMINEN9 KESTÄVÄ MATKAILU10 LAPIN MATKAILUALUEET JA KESTÄVYYDEN HAASTEET 13 Majoituskapasiteetin mitoitus14 Rakentamisen määrä, laatu ja käyttöaste15 Infolaatikko 1.1: Pilottialueena Ylläksen uusi matkailukylä 17 Äkäslompolo, Ylläs © Tiina Merikoski Pohjoisen kestävät energiaratkaisut18 9 Matkailu Suomeen ja etenkin Lappiin on viime vuosina kasvanut huomattavasti nopeammin kuin Euroopan matkailu keskimäärin. Vuosina 1996-2006 Euroopan matkailu kasvoi noin kolmanneksen, Suomen matkailu kasvoi puolella, ja Lapin matkailu kaksinkertaistui. Lapissa kasvu on suuntautunut keskuksiin ja merkinnyt myös vilkasta rakennustoimintaa useassa kunnassa. Lapin matkailun suurin vetovoimatekijä on pohjoinen luonto. Rakentamisen ja ihmisten liikkumisen jäljet kuitenkin rasittavat herkkää ympäristöä, jäljet kuuluvat ja näkyvät kauas aiheuttaen helposti ristiriidan sen kanssa, mitä matkailijat pohjoisesta etsivät. Tästä johtuen kestävän toiminnan vaatimukset korostuvat Lapissa aivan erityisen paljon. Keskitymme tässä kirjassa Lapin matkailuun maankäytön ja rakentamisen näkökulmasta. Taustalla on tutkimushanke, jossa arkkitehtuurin, yhdyskuntasuunnittelun, energiatekniikan ja luontomatkailun monialainen tutkijaryhmä rakensi näkemystä siitä, miten ja kenelle matkailualueita pohjoisilla alueilla tulisi suunnitella ja rakentaa, jotta kestävän kehityksen tavoitteet myös tulisivat otetuksi huomioon. KESTÄVÄ MAANKÄYTTÖ JA RAKENTAMINEN Viimeisen 50 vuoden aikana maapallon kestävyydestä on keskusteltu hyvinkin erilaisin painotuksin. Avainteemoja ovat eri vuosikymmenillä olleet luonnonvarojen riittävyys, kasvihuoneilmiö, väestöräjähdys ja viimeisimpänä ilmastonmuutos. Päähuomio on ollut ekologisessa kestävyydessä, mutta vähitellen myös sosio-kulttuurinen ja taloudellinen kestävyys ovat saaneet tilaa keskustelussa. Ilmaston muuttuminen on nostanut esille kasvihuonekaasujen, erityisesti hiilidioksidin merkityksen maapallon lämpenemisessä. Suomi on asettanut tavoitteeksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen kestävälle tasolle vuoteen 2050 mennessä. Vuoden 2009 valtioneuvoston ilmastopoliittisen selonteon mukaan tämä edellyttää 80 % vähennyksiä kasvihuonekaasupäästöihin suhteessa vuoden 1990 tasoon.1 tavoitellaan sekä niin sanotun päästökaupan eli EU-tason päästöoikeuksien kaupankäyntijärjestelmän avulla että maakohtaisten velvoitteiden avulla. Päästökaupan osuus vähennyksistä on 21 %, ja loppu velvoite on jaettu maakohtaisiin päästövähennysvelvoitteisiin. Suomen osalta velvoite tarkoittaa 16 % vähennystä vuoden 2005 tasosta päästökaupan ulkopuolissa päästöissä vuoteen 2020 mennessä. Tästä suurin osa kohdistuu rakennettuun ympäristöön.2 Energian loppukäyttö vuonna 2007 oli Suomessa 307 TWh, jonka jakautuminen eri sektoreille on esitetty kuvassa 1.1. Rakennetun ympäristön energiankulutuksesta rakennukset (38 %) ja liikenne (17 %) vastaavat suurinta osaa. Rakentamisen osuus on suhteellisen pieni (4 %). Muu energian loppukäyttö on pääasiassa teollisuuden kulutusta (37 %) ja vähäisissä määrin muuta energian loppukäyttöä (4 %). EU puolestaan on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2020 mennessä 20 % vuoden 2005 tasosta. Päästövähennyksiä Rakennetun ympäristön osalta kaksi merkittävintä muuttujaa päästövähennyksistä keskusteltaessa 1 Rakennetun ympäristön energiankäyttö ja kasvihuonekaasupäästöt, Sitran selvityksiä 39, Helsinki 2010 2 Rakennetun ympäristön energiankäyttö ja kasvihuonekaasupäästöt, Sitran selvityksiä 39, Helsinki 2010 10 ovat energiatehokkuus ja materiaalitehokkuus. Rakentamisen normit kohdituvat tällä hetkellä ensisijaisesti energiatehokkuuden parantamiseen. Kun tulevaisuuden rakennuksissa edellä mainittujen tavoitteiden ja niiden perusteella laadittavien normien tuloksena kuluu yhä vähemmän energiaa, kasvaa materiaalien suhteellinen merkitys suuremmaksi. Seuraavaksi normeilla tullaankin puuttumaan materiaalitehokkuuteen. Rakennetun ympäristön päästöt syntyvät paitsi rakennuksista, myös yhdyskuntarakenteen vaikutuksista erityisesti liikkumiseen. Vaikutuksen laskennallinen määrittely on monimutkaista johtuen muun muassa yhdyskuntarakenteen välillisistä vaikutuksista asumiseen, työntekoon ja laajemminkin koko elämäntapaan liittyen. KESTÄVÄ MATKAILU Kestävällä matkailulla viitataan kokonaisvaltaiseen, ekologiset, sosiokulttuuriset ja taloudelliset näkökohdat huomioon ottavaan matkailukehitykseen, joka tyydyttää matkailijoiden, elinkeinon ja paikallisyhteisön tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa. Kestävä matkailu käsitetään yleensä prosessiksi kohti ideaalista kestävyyden päämäärää, jota ei ehkä koskaan saavuteta, mutta jota kaikessa matkailutoiminnassa tulisi tavoitella (Sorsa 2002). Kestävässä matkailussa ei ole kyse matkailumuodosta, vaan matkailun kehitystä suuntaavasta pääperiaatteesta, johon koko matkailusektorin eri toimijoineen olisi sitouduttava. Kestävän matkailun laaja-alaisuuden ja moniselitteisyyden takia pyrkimykset kohti ideaalista kestävyyden päämäärää ovat näkökulmiltaan hyvinkin erilaisia. Kestävän matkailun edistäminen ja tutkimus voidaan kohdentaa esimerkiksi tiettyihin matkailun osatekijöihin (mm. majoitus, liikenne, aktiviteetit) ja muotoihin (mm. luontomatkailu, kulttuurimatkailu, liikematkailu), tiettyihin matkailukohdetyyppeihin (mm. rantaloma-, vuoristo-, maaseutu- tai kaupunkikohteet) tai tiettyihin toimijaryhmiin (mm. matkailijat, matkailuelinkeino, julkinen sektori, kantaväestö). Edellisten ohella kestävää matkailua on mahdollista lähestyä matkailukehitykseen käytettävien ohjausmekanismien kautta, jolloin kyseeseen voivat tulla esimerkiksi alue- ja yhdyskuntasuunnittelun tai työvoimapolitiikan soveltaminen kestävän matkailun tavoitteisiin (Swarbrooke 1999). Tässä tutkimuksessa kestävää matkailua tarkastellaan matkailualueiden maankäytön, suunnittelun ja rakentamisen näkökulmasta. Tutkimus korostaa prosesseja, joilla matkailurakentamista ohjataan (luku III), ja tarjoaa tutkimuksen tuloksena syntyneitä energiatehokkaita alue- ja rakennustason 11 38 % RAKENNUKSET 37 % TEOLLISUUS 17 % LIIKENNE 4 % RAKENTAMINEN 4 % MUUT Kuva 1.1: Energian loppukäyttö sektoreittain. Lähde: Sitra 2010 Kuva 1.2: Ulkomaisten matkailijoiden kansallisuusjakauma Lapissa ja Lapin suurimmissa matkailukeskuksissa. Luvut perustuvat vuoden 2009 rekisteröityihin yöpymisiin kaikissa majoitusliikkeissä. Lähde: Tilastokeskus 2010 Kuva: Jari Järviluoma ja Kari Mikkola/METLA ratkaisuja matkailukylien suunnitteluun (luvut IV ja V). Kestävän matkailun mahdollisuuksia arvioidaan myös alueiden käyttäjien näkökulmasta (luku II). Erityisesti ulkomaisten matkailijoiden mielipiteiden esille nostaminen on tarpeellista, sillä Lapin matkailukeskusten matkailijavirrasta yhä suurempi osa on eri kansallisuuksia ja kulttuuripiirejä edustavia ulkomaalaisia. Matkailijat painottavat kestävässä matkailussa hyvinvointia, näin erityisesti Lapin matkailukeskuksissa, joihin suuntautuvista matkoista valtaosa liittyy lomaan ja vapaa-aikaan. Tällaisella matkalla halutaan virkistäytyä, liikkua, osallistua kulttuuririentoihin, levätä, olla yhdessä jne. Matkailija voidaan ajatella kuluttajana, joka ostaa matkoja ja matkailupalveluita itselleen parhaiten sopivista kohteista. Matkailijoiden toiveilla on suora yhteys matkailukeskusten ympäristöön ja palveluihin, ja matkailukeskukset pyrkivätkin yhä enemmän tunnistamaan erilaisia matkailijaryhmiä ja profiloimaan keskuksia heidän mukaansa. Matkailijoiden matkailuympäristöön kohdistamia odotuksia ja arvostuksia voidaan tutkia kysely- ja haastattelumenetelmillä, ja siten selvittää heidän mieltymyksiään liittyen esimerkiksi majoituspaikkaan ja sieltä avautuviin näkymiin, alueiden rakennustehokkuuteen tai energiantuotantotapoihin. Tietoa voidaan käyttää hyväksi matkailukeskusten maankäytön suunnittelussa ja päätöksenteossa. MATKA-hankkeessa toteutetusta matkailijakyselystä kävi ilmi, että kestävän matkailun periaatteet ovat tärkeitä kansainvälisille matkailijoille (luku II). Kyselyn mukaan he arvostavat matkakohteen alkuperäisen luonnon ja paikalliskulttuurin säilymistä, ympäristön saastumisen minimoimista, jätteiden lajittelua ja muita matkailun kestävyyteen kytkettävissä olevia seikkoja. Kestävään matkailuun liittyvien tekijöiden painoarvo nousee esille myös matkailijoiden mielipiteissä. Lähtökohta matkailuympäristöjen kestävälle kehittämiselle on siten hyvä – ainakin matkailijoiden näkökulmasta kestävyyttä edistävät toimenpiteet ovat toivottavia. Matkailijakyselyistä kumpuava myötämielisyys kestävää matkailua kohtaan ei sinällään ole kovin suuri yllätys. Kestävästä matkailusta on puhuttu siitä lähtien, kun Brundtlandin komission loppuraportissa (WCED 1987) esitetyt ajatukset kestävästä kehityksestä levisivät muutaman vuoden 12 viiveellä matkailutoimialalle. Rinnan kestävän kehityksen ja kestävän matkailun popularisoitumisen kanssa matkailumarkkinoissa on tapahtunut yleisempääkin ”vihertymistä”, mikä on näkynyt eko- ja luontomatkailun kysynnän kasvuna, matkailijoiden ympäristötietoisuuden nousuna ja sen seurauksena matkailun ympäristövastuullisuutta ajavien kansalaisjärjestöjen perustamisena (Williams & Ponsford 2009). Käytäntöön sovellettuna kestävän matkailun tulisi Maailman matkailujärjestön (WTO 2004) mukaan toteuttaa seuraavia tavoitteita: YMPÄRISTÖRESURSSIEN KESTÄVYYS: Käyttää optimaalisesti matkailukehityksen avainelementteinä toimivia ympäristöresursseja, pitää huolta välttämättömistä ekologisista prosesseista ja edesauttaa luonnonperinnön ja biodiversiteetin säilymistä PAIKALLISKULTTUURIN KESTÄVYYS: Kunnioittaa paikallisyhteisöjen sosiokulttuurista omaleimaisuutta, säilyttää rakennusperintöä, elävää kulttuuria ja perinteisiä arvoja sekä edistää kulttuurienvälistä yhteisymmärrystä ja suvaitsevaisuutta ELINKEINOTOIMINNAN KESTÄVYYS: Varmistaa matkailuelinkeinon pitkän aikavälin toiminta, josta saatavat sosioekonomiset hyödyt jakaantuvat tasaisesti eri osapuolten kesken, mukaan lukien vakaiden työllistymismahdollisuuksien ja sosiaalisten palveluiden tarjoaminen paikallisyhteisön jäsenille Maailman matkailujärjestön kestävän matkailun tavoitteisto korostaa myös korkean asiakastyytyväisyyden ja elämyksellisyyden merkitystä sekä toisaalta kestävää kehitystä koskevan tietoisuuden lisääntymistä ja heijastumista yleiseen matkustuskäyttäytymiseen (WTO 2004). Ympäristönsuojelullisten, sosiokulttuuristen ja paikallistaloudellisten tavoitteidensa takia kestävää matkailua voidaan pitää lähtökohtaisesti ideologisena ja poliittisena käsitteenä. Käytännön tasolla kestävä matkailu merkitsee usein rajallisten resurssien jakamista ja kohdentamista uusilla tavoilla. Kestävän matkailun edistäminen edellyttää paitsi teknologisia myös poliittisia ratkaisuja ja eri osapuolten intressien yhteensovittamista. Vaikka kestävän matkailun poliittinen luonne on omiaan korostamaan julkisen sektorin roolia matkailukehityksen ohjaajana, on kestävyyttä lisäävien toimenpiteiden onnistuminen kuitenkin viime kädessä kiinni matkailukysynnästä, matkailijoiden kulutuskäyttäytymisestä ja elinkeinotoiminnan reaktioista muuttuvaan kysyntään (Swarbrooke 1999). Näitä ulottuvuuksia pohditaan tarkemmin luvussa II. Nykyään kestävän matkailun periaatteet ovat yleensä kiitettävästi esillä matkailuorganisaatioiden kehittämisstrategioissa ja suunnitelmissa. Vähemmän on keskusteltu siitä, mitä kestävyyden periaatteiden toteuttaminen matkailustrategioissa sekä matkailualueiden rakentamisessa ja palvelujen tuottamisessa käytännössä merkitsee. © Tiina Merikoski 13 LAPIN MATKAILUALUEET JA KESTÄVYYDEN HAASTEET Matkailu on Lapissa kasvanut merkittäväksi aluetalouden veturiksi määrätietoisen kehittämistyön seurauksena. Edelleen valtaosa eli noin 65 % asiakkaista on kotimaisia matkailijoita, ja heistä suurin osa on vapaa-ajan matkalla (Lapin liitto 2011). Kansainvälisen matkailun voimakkaan kasvun vaihe alkoi Lapissa 1980-luvun keskivaiheilla matkailukeskusten ja ohjelmapalvelujen kehittämisen myötävaikutuksesta. Työvoimavaltainen matkailu onkin useiden kuntien suurin työllistäjä. Lapin matkailun aluetaloudellista tärkeyttä kuvaa se, että vuonna 2007 maakunnassa majoitus- ja ravitsemisalalla työskentelevien osuus oli 7,5 % ja alan liikevaihdon osuus 2,5 % (245 milj. euroa), kun koko maassa vastaavat luvut olivat 4,3 % ja 1,5 % (Luiro 2008). liikevaihto oli kaksinkertaistunut vuoden 2000 tasoon verrattuna. Levillä matkailuyritysten liikevaihto kasvoi samaan aikaan kolme neljäsosaa. (Marin 2009). Ylläs ja Levi muodostavatkin valtaosan Tunturi-Lapin matkailun taloudesta ja työllisyydestä. Alkaneella vuosituhannella Lapin kansainvälisen matkailun kehitys on – vuoden 2009 talouskriisistä huolimatta – ollut vahvaa. Nykyään Lapissa runsas kolmasosa (36 %) kaikesta rekisteröidystä majoituksesta on peräisin ulkomaisesta kysynnästä. Tunturikeskuksista Ylläksen ja Levin taloudellinen kehitys on ollut kaikkein nopeinta. Vuonna 2007 Ylläksen matkailualan yrittäjien yhteenlaskettu Majoituskysynnän ohella myös Lapin matkailun yritysrakenteet ovat kansainvälistymässä. Vaikka ulkomaiset hotellivarausketjut ja kiinteistösijoitusyhtiöt ovat toistaiseksi operoineet lähinnä pääkaupunkiseudulla ja suurimmissa kaupungeissa, on niiden kiinnostus Lapin matkailukeskuksiin viime vuosien aikana selvästi lisääntynyt (Harju-Autti 2008, 25). Kansainvälisessä matkailussa Lapin tärkeimpiä lähtömaita olivat vuonna 2009 Iso-Britannia, Saksa, Ranska ja Venäjä. Asiakasryhmissä on kuitenkin huomattavia eroja matkailukeskusten välillä. Tunturi-Lapin keskukset Levi ja Ylläs ovat erityisesti brittimatkailijoiden suosiossa, Sallatunturi on profiloitunut hollantilaisten matkakohteeksi. Rovaniemen, Saariselän ja Pyhä-Luoston alueet houkuttelevat kansainvälisiä matkailijoita melko samankaltaisesti (kuva 1.2). 14 Liikkeet, lkm Koko maa Lappi 2007 676 2008 Vuoteet, lkm Lisäys vuoteen 2006, % Koko maa Lappi 97 103 448 14 119 670 96 104 510 14 065 1,03 2009 634 92 105 210 14 344 2010 635 95 106 567 15 110 Vuodekäyttöaste, % Yöpymisen keskihinta, € Koko maa Lappi Koko maa Lappi 41,2 33 52,25 40,75 -0,38 41,5 34,3 54,45 41,69 1,70 1,59 38,8 31,8 52,23 43,28 3,02 7,02 40,9 29,9 50,62 43,13 Taulukko 1.1: Taulukosta havaitaan vuoden 2010 investointien olleen Lapissa koko maan keskiarvoa voimakkaampaa. Edellisenä vuonna eli vuonna 2009 Lapin matkailu väheni ensimmäisen kerran vuoden 1996 jälkeen. Vuonna 1996 vähennystä oli edelliseen vuoteen verrattuna 6,6 % ja vuonna 2009 vähennystä oli 4,5 %. Vähennys kohdentui erityisesti ulkomaisiin matkaajiin, joiden yöpymiset vähenivät 13 %. Lähde: Tilastokeskus 2010b (Majoitustilasto) MAJOITUSKAPASITEETIN MITOITUS Lapin majoituskapasiteetti jakautuu monille eri toimijoille, joista osa harjoittaa säännöllistä liiketoimintaa, osa satunnaisempaa majoitustoimintaa ohi virallisten myyntikanavien. Majoitustarjonnan jakautuminen kaupallisiin ja yksityisiin toimijoihin vaikuttaa sekä majoituksen mitoitukseen että seurantaan. Matkailun kehittymistä mitataan ensisijaisesti rekisteröidyillä yöpymisillä hotelleissa, lomakylissä, leirintä- ja matkailuvaunualueilla sekä keskusvaraamojen ja välittäjien kautta vuokrattavissa lomamökeissä. Matkailun laajuuden ja taloudellisen merkityksen hahmottamisen ongelmana on kuitenkin se, että merkittävä määrä yöpymisiä ei kirjaudu tilastoihin, mikä on tullut ilmi paikallisten vesilaitosten vedenkulutuksen mittausten perusteella. Pohjoisen matkailukohteissa kasvun odotetaan jatkuvan erityisesti kansainvälisten matkailijoiden määrässä. Lapin matkailustrategiassa (20112014) rekisteröityjen yöpymisien vuotuinen kasvutavoite on +3 % kotimaisille matkailijoille ja +8 % kansainvälisille matkailijoille. Tavoitteena on nostaa ulkomaalaisten yöpymisten osuus lähivuosina kolmanneksesta puoleen. Lisäksi matkailun ympärivuotisuuden edistäminen on yksi tärkeimmistä strategisen kehittämisen painopisteistä. Ympärivuotisuus edellyttää kuitenkin Lapin kesän lanseeraamista kansainvälisille matkailijoille. Onnistuakseen tämä vaatii kansainvälisesti vetovoimaisen kesämatkailutuotteen eli niin sanotun veturituotteen. Kaupalliseen majoitukseen kohdistuu Lapissa voimakkaita kasvupaineista. Vaikka kestävyyden visio korostaa ympärivuotisuuden tavoitetta, on majoituskapasiteettitavoitteet käytännössä kuitenkin mitoitettu vastaamaan sesonkipiikkejä. Tällä on suora vaikutus rakentamisen määrään ja aluevarauksiin. Matkailukeskusten kasvuodotukset kohdentuvat miltei kokonaan ulkomaisiin matkaajiin. Kuitenkin tilastot menneiltä vuosilta osoittavat, että kotimaiset matkaajat ovat tuoneet tasaista kasvua Lapin matkakohteisiin. Myös vuonna 2009 kotimaisten matkaajien määrä lisääntyi, kun erityisesti Kittilän Levi houkutteli kotimaisia Lapin kävijöitä3. Yksityisten omistajien mökit ja lomaosakkeet ovat viime vuosina kasvattaneet Lapissa suosiotaan; osaa näistä tarjotaan myös vuokralle. Yksityinen majoitus eroaa kaupallisesta majoituksesta kuitenkin monessa suhteessa. Eroja syntyy muun muassa toiminnan järjestäytymisasteen suhteen. Ylläksen 3 ”Lapin matkailu pitkästä aikaa pakkaselle” http://m.yle.fi/w/uutiset/yle24/ns-yduu-111719-1436555 Hotelli Panorama, Levi © Aija Staffans 15 alue on tyyppiesimerkki hajautuneesta toiminnasta, liiketoimintaekosysteemistä, jossa osa yksittäisistä vuokraajista toimii ilman tukeutumista suurempiin toimijoihin kuten keskusvaraamoihin. Omaehtoisessa, laajemmasta verkostosta riippumattomassa toiminnassa on sekä etuja että haittoja. Matkailijan näkökulmasta majoituspalveluiden jakautuminen monille erilaisille toimijoille näkyy markkinointiviestinnän ja erityisesti varaustoiminnan pirstaleisuutena. Matkailijan on vaikea saada keskitetysti tietoa matkakohteen majoitusmahdollisuuksista. Toisaalta yksittäiset vuokraajat kykenevät luomaan tiiviitä suhteita matkailijoihin. Nämä suhteet jatkuvat vuosia, jopa vuosikymmeniä, ja ovat omiaan tasoittamaan taloudellisten suhdanteiden aiheuttamia notkahduksia kysynnässä. RAKENTAMISEN MÄÄRÄ, LAATU JA KÄYTTÖASTE Lapin matkailurakentamisen määrää ohjaa ennen kaikkea majoituskapasiteetin tarve huippusesonkien aikaan. Lapin matkailukeskuksissa on rakennettu ja, mikäli nykyiset majoitustavoitteet toteutuvat, tullaan edelleen rakentamaan erittäin vilkkaasti. Rakentamisen painottuminen matkailukeskuksiin merkitsee sitä, että majoituksen rinnalle rakennetaan myös palvelutiloja. Vuonna 2009 Kittilän kunnan lähes 80 miljoonan euron uudisrakentamisesta oli liikerakentamista puolet ja vapaa-ajan asuinrakentamista neljännes. Liikerakennuksiin kuuluvat muun muassa myymälärakennukset, hotellit ja lomamökit. Kolarin kunnan 47 miljoonan euron rakentamisesta vapaa-ajan asuinrakennukset kattoivat 46 % ja liikerakennukset 34 %. 4 Majoituskapasiteetin ohjaamaan kehitykseen liittyy yhdyskuntarakenteellisia riskejä erityisesti kestävyyden näkökulmasta. Matkailuvetoinen aluekehitys voi johtaa harkitsemattomaan ja kestämättömään matkailupalveluiden rakentamiseen ja sijoitteluun ilman pitkälle tähtäävää yhdyskuntarakenteellista suunnitelmaa. Mutta kaupallisella, keskityllä aluerakentamisella on myös mahdollisuus saavuttaa energiatehokasta ja hyvin suunnitelua ympäristöä sen sijaan, että väljät, tonteittain ulos myytävät mökkikylät valtaavat matkailukeskusten ympäristöä. Matkailuteollisuus voi edistää paikallisen ympäristön ja yhteisön hyvinvointia sillä edellytyksellä, että kehittämistoimet tehdään paikallinen yhteisö ja olosuhteet huomioon ottaen 4 Rakentamisen toimitilakatsaus 2010/1, Tilastokeskus, http://www.stat.fi/artikkelit/2010/art_2010-06-24_002. html?s=0 © Tiina Merikoski 16 Kuva 1.3: Ylläs (718 mpy) on Suomen kolmanneksi suurimman kansallispuiston, Ylläs-Pallas kansallispuiston, eteläisin tunturi. Tunturi-Lappi on tunnettu avoimesta kaukomaisemasta, ja ainutlaatuisesta, pohjoisen karusta luonnosta. Kuvassa näkymä Ylläkseltä pohjoiseen. ja laajempaan aluesuunnitteluun integroiden. Erityisesti luonnon vetovoimaan perustuvien matkailukeskusten on kestävän kehityksen näkökulmasta löydettävä tasapaino ekotehokkaan yhdyskuntarakenteen ja elämyksellisen ja luonnonläheisen asumisympäristön tuottamisessa. Tällä kehittämisfilosofialla vältetään se, ettei kehittäminen lopulta syö omaa vetovoimatekijäänsä – mahdollisuutta ainutlaatuiseen luontokokemukseen. Kehittämissuunnitelmien ja -toimien matkailukeskuspainotteisuuden ohella keskittämisen periaate näykyy myös tunturikeskusten sisäisen yhdyskuntarakenteen eheyttämisenä. Hajautettuun yhdyskuntarakenteeseen verrattuna intensiivisempi rakentamisen keskittäminen tiiviiseen, selvärajaiseen matkailun ydinalueeseen säästää luonnonympäristöä ja vähentää tarvetta keskuksen sisällä tapahtuvaan yksityisautoiluun. Tällaisilla matkailukeskuksilla ei arkkitehtonisesti tai sosiokulttuurisesti välttämättä enää ole kiinteää yhteyttä ympäristöönsä, vaan kyseinen kehitys näyttäisi ainakin osittain johtavan matkailukeskusten samankaltaistumiseen. Rakentamisen määrä on matkailukeskuksissa suorassa yhteydessä majoituskapasiteettiin. Ensi askel kohti kestävämpää matkailurakentamista pitäisikin ottaa majoitustilojen käyttöastetta nostamalla. Suurinta ekologista ja taloudellista tuhlausta on vaativissa olosuhteissa sijaitsevien kiinteistöjen matala käyttöaste. Käyttöasteen noston rinnalla kaiken uuden rakentamisen tulee olla erityisen kestävää. MATKA-hanke vastaa osaltaan tähän vaatimukseen; miten matkailualueita suunnitellaan ja rakennetaan kestäviksi? Tutkimushankkeen esimerkkikohteena, ”pilottialueena”, on tutkittu Ylläksen tunturikeskukseen sijoittuvaa uutta matkailukylää (ks. infolaatikko 1.1). Aikaisemmat yhdyskuntasuunnittelun alan tutkimushankkeet ovat osoittaneet sen hyödyn, mikä saadaan, kun tutkijat joutuvat vastaamaan tutkimuskysymyksiinsä myös käytännön relevanssin kannalta. Yhdyskuntasuunnittelu on pitkäjänteistä ja ajallisesti pitkäkestoista työtä, jonka tulokset näkyvät hitaasti, mutta ovat rakennetun ympäristön kestävyyden kannalta erittäin tärkeitä. Tämä on tullut esille useissa viimeaikaisissa rakennus- ja kiinteistöalan ohjelmissa ja puheenvuoroissa. 1.1 PILOTTIALUEENA YLLÄKSEN UUSI MATKAILUKYLÄ Ylläksen matkailualue sijaitsee Kolarin kunnassa Tunturi-Lapissa. Alue kytkeytyy Suomen kolmanneksi suurimpaan kansallispuistoon, Ylläs-Pallas kansallispuistoon. Ylläs (718 mpy) on puiston eteläisin tunturi. Tunturi-Lappi on tunnettu avoimesta kaukomaisemasta, ja ainutlaatuisesta, pohjoisen karusta luonnosta. MATKA-hankkeen ”pilottialueena” tarkasteltiin Ylläs-tunturin luoteispuolelle, Äkäslompolon kylän yhteyteen kaavoitetun uuden matkailukylän suunnittelua ja kehittämistä. Uusi matkailukylä voidaan nähdä Ylläksen ”neljäntenä” keskuksena Äkäslompolon ja Ylläsjärven kylien sekä Yllästunturin eteläpuolella sijaitsevan Iso-Ylläksen keskuksen lisäksi. Uusi rinnekeskus ja siihen kytkeytyvät lomaasumisen alueet Maisematien alapuolella käsittävät yhteensä n. 1000 ha. Sen tulevaa suunnittelua ja rakentamista ohjataan Ylläs II osayleiskaavalla ja kehittämissuunnitelmalla - asemakaavoitusvaihe on alkamassa. Kehittämissuunnitelmassa ja kaavassa on osoitettu alueen kehittämiselle tietyt tavoitteet ja ne antavat suuntaa tulevan rakentamisen mitoituksesta. Kaava sallii alueelle hotelli- ja matkailupalveluiden rakentamista noin 300 000 k-m2, mikä tarkoittaa yli 10 000 uutta vuodepaikkaa, sekä loma-asumista n. 50 000 k-m2 (2 500 vp). Toisaalta, alueen suunnittelu, kehittäminen ja tulevaisuuden visio ponnistavat vallitsevista ekologisista, topografisista ja yhdyskuntarakenteellisista olosuhteista – unohtamatta sosiaalisia, taloudellisia ja toiminnallisia rakenteita. Pilottialueen avulla MATKA-hankkeen tutkimus voitiin kytkeä konkreettiseen maankäytön suunnittelun prosessiin. Hankkeessa muun muassa kehitettiin kestävän matkailukylän vision periaatteet, mallinnettiin pilottialueen kehittämisen tähän astinen prosessipolku, simuloitiin passiivienergialomaasunto ja erilaisia energiajärjestelmiä pilottialueella vallitsevissa olosuhteissa sekä laadittiin suunnitteluperiaatteita tulevalle suunnittelulle ja rakentamiselle. MATKA-hankkeella oli myös mahdollisuus testata kestävän matkailualueen vision ja suunnitteluperiaatteiden vaikuttavuutta vuonna 2010 järjestetyn Ylläksen uuden matkailukylän arkkitehtuurikilpailussa. Tavoitteet ja suunnitteluperiaatteet niin maankäytön suunnittelun, arkkitehtuurin kuin energiaratkaisujen osalta liitettiin osaksi kilpailuohjelmaa ja kilpailuehdotukset arvioitiin annettujen tavoitteiden näkökulmasta. Rakennusten energiatehokkuuden arviointia varten valittiin yksinkertaiset muuttujat, joita vertailemalla pystyttiin analysoimaan ideatason ehdotuksia ilman monimutkaisia laskuja tai simulointeja. Kilpailuehdotusten maankäytön ratkaisujen arviointiin kehitettiin karttapohjainen, kerroksellinen ja visuaalinen tarkastelutapa. Yllästunturin luoteispuolelle on esitetty uutta matkailukylää. Suunnittelualue käsittää kaiken kaikkiaan n. 1000 ha ja sijoittuu olemassa olevan rinnekeskuksen ja Äkäslompolon kylän väliin. Alueen ainutlaatuiset luontoarvot ja sijainti tunturin rinteessä haastavat huolelliseen suunnitteluun: miten uudesta matkailukylästä voidaan rakentaa kestävä? Ote Ylläksen osayleiskaavasta. © Aija Staffans 18 Kuva 1.4: Ylläkselle suunnitteilla oleva uusi matkailukylä sijoittuu nykyisen rinnekeskuksen ja Äkäslompolon kylän välimaastoon. POHJOISEN KESTÄVÄT ENERGIARATKAISUT Yhdyskuntasuunnittelulla ohjataan tulevan rakentamisen sijoittumista, aluetehokkuutta ja yhtenäisyyttä. Valitut ratkaisut vaikuttavat myös alueen energiahuollon toteutukseen. Esimerkiksi rakentamisen tiiveydellä on merkittävä vaikutus. Aluetason energiaratkaisuille on tyypillistä, että aluetason lämmitysjärjestelmä toteutetaan vain niiltä osin, milloin se yhdyskunnan rakenteen kannalta on taloudellisesti järkevää. Mikäli laaja aluetason energiajärjestelmä on mahdollinen, se toteutetaan tyypillisesti kaukolämpöjärjestelmänä. Matkailualueilla tämä edellyttää riittävän suurta ja tiivistä palvelukeskusta hotelleineen, sekä siihen mahdollisesti liittyvää rivitalo- tai mökkialuetta, jonka tiiveys mahdollistaa kaukolämmön hyödyntämisen. Lämpövoimalaitoksen suunnittelun kannalta päästään lähes poikkeuksetta suurempaan kokonaistehokkuuteen, kun järjestelmän tarvitseman lämmön kokonaismäärä suurenee. Tämä tarkoittaa aina myös pienempää energiajärjestelmän aiheuttamaa ympäristökuormaa. Tyypillisesti järjestelmän koko jää kuitenkin niin pieneksi, että sähkön ja lämmön yhteistuotantoon pystyvälle lämpölaitokselle ei ole riittäviä edellytyksiä. Alueen ne osat, joissa kiinteistöjen lämmitysjärjestelmät ovat kiinteistökohtaisia, ovat selvästi tehottomampia lämpöenergian hyödyntäjiä. Matkailualueiden rakentaminen on tyypillisesti ainakin osittain väljää. Vaikka matkailualueeseen usein kuuluu tiiviimmin rakennettu palvelukeskus, merkittävä osa loma-asunnoista on erillis- tai parimökkejä. Väljä rakenne vaikeuttaa yhteisten energiajärjestelmien toteuttamista. Tällöin energiajärjestelmän tarkastelu kohdistuu rakennuskohtaisten lämmitysjärjestelmien mahdollisuuksiin. Eräs matkailualueiden erityispiirre on toiminnan kausiluontoisuus. Esimerkiksi hiihtolomakauden huippusesongin aikana valtaosa rakennusmassasta on käytössä, kun taas loppusyksystä iso osa vuokramökeistä on tyhjillään ja mahdollisesti osa palvelukeskuksen toiminnoistakin suljettuna. Siten energiajärjestelmän huippukapasiteetin täytyy olla varsin suuri, vaikka sen vuotuinen lämmitystarve on suhteessa pienempi ja huippukuormatunteja vuodessa vain vähän. Energiajärjestelmän suunnittelussa teknisen sopivuuden ja taloudellisten tekijöiden lisäksi tärkeässä roolissa ovat ympäristönäkökohdat. Energiajärjestelmä vaikuttaa ympäristöön useilla eri tavoilla ja tasoilla. Suoria vaikutuksia ovat esim. polttolaitosten piippupäästöt, mukaan lukien © Aija Staffans 19 Kuva 1.5: MATKA-hankkeen tutkijat ja kumppanit tutustumassa Ylläksen pilottialueeseen. kasvihuonepäästöt, maisemalliset vaikutukset, ja mahdollinen melu ja liikenne. Lisäksi ympäristövaikutuksia voi tulla muun muassa polttoaineen toimitusketjusta ja syntyvästä jätteenstä. Ympäristövaikutusten vähentäminen vaatii usein lisäinvestointeja, jolloin paras kokonaisratkaisu on aina kompromissi taloudellisten tekijöiden ja ympäristötekijöiden kesken. II KENELLE MATKAILUKYLIÄ TEHDÄÄN? Eija Hasu ja Liisa Tyrväinen MATKAILUKYLÄN MONET ASUKKAAT 21 Vakituiset asukkaat21 Sesonkityöntekijät22 Kakkosasukkaat23 Matkailijat23 Käyttäjäryhmien toiveet ja tavoitteet – vaikuttamisen mahdollisuudet ja halukkuus puntarissa26 Vaikuttavat asukkaat – vaikutettavat matkailijat 28 MATKAILIJOIDEN TOIVEET JA KÄSITYKSET – MATKAILIJAKYSELYN KERTOMAA 29 Majoittumisen muodot ja toiveet29 Infolaatikko 2.1: Lomakekysely31 Infolaatikko 2.2: Verkkokysely32 Infolaatikko 2.3: SOM-tarkastelu33 Ulkoiluharrasteet Lapin matkalla37 Valmius kestävän matkailun toteuttamiseen39 Kestävä energiantuotanto matkailualueilla40 Matkailuyhdyskunnan tiiviys ja luonnon kokeminen asumisessa 42 Infolaatikko 2.4: Tuulivoiman hyväksyttävyyden tarkempi tarkastelu 43 Viherrakentaminen46 Infolaatikko 2.5: Ekosysteemiajattelu matkailuliiketoiminnassa – poimintoja diplomityöstä51 Infolaatikko 2.6: Lapin matkailukeskusten kestävyyden imago ja markkinointiviestintä © Visit Finland @ Flickr.com KESTÄVÄ MATKAILU – YKSILÖN VAI YHTEISÖN EHDOILLA? 52 53 21 Matkailukylän kehittämisessä ja matkailutoiminnassa on mukana monia eri osapuolia; maanomistajia, yrittäjiä, rakennuttajia, asukkaita ja matkailijoita. Pohdittaessa matkailua osana kohdealueen kehitystä, joudutaan väistämättä ottamaan kantaa kysymykseen, voiko loma-alue olla samalla vakituisen asumisen alue? Mitä loma- ja matkailukyläasumiselta odotetaan, ja mistä nämä odotukset muodostuvat? Miten loma-asuminen liittyy ympärivuotiseen paikalliseen asumiseen? Tässä luvussa tarkastellaan erityisesti matkailualueen käyttäjiä, eli matkailijoita ja eri asukasryhmiä, sekä heidän suhtautumistaan matkailukohteen maankäyttöön ja kehitykseen. Matkailukylän kehitystä arvioidaan kohdealueen käyttäjien näkökulmasta: pohditaan, kenelle matkailukeskuksia tehdään ja toisaalta, ketkä näitä kyliä käyttävät. Kirjoituksessa tuodaan esiin käyttäjien erilaiset roolit ja mahdollisuudet vaikuttaa alueen maankäyttöratkaisuihin. Majoitustoimintaa ja siihen liittyviä tavoitteita tarkastellaan tässä luvussa sekä kohdealuetasolla että laajemmin osana Lapin matkailua. Matkailijaodotuksia ja niiden suhdetta kestävään matkailualuekehitykseen avataan MATKA-hankkeessa toteutetun matkailijakyselyn keskeisten tulosten ja huomioiden avulla. Tuloksia pohditaan erityisesti matkailukohteen maankäytön suunnittelun ja kehittämisen, mutta myös palvelutarjonnan ja kohderyhmäajattelun kannalta. MATKAILUKYLÄN MONET ASUKKAAT Matkailukeskusten käyttäjät kuten asukkaat ja matkailijat sekä toimijat sesonkityöntekijöistä paikallisiin yrittäjiin ovat keskeisessä asemassa tavoiteltaessa kestävää matkailualuetta. VAKITUISET ASUKKAAT Alueen asukkaat ovat matkailukohteen ympärivuotinen käyttäjäryhmä, joka kuitenkin usein jää matkailualuetutkimuksissa vähemmälle huomiolle. Osin tämä johtuu taloudellisista tavoitteista; ovathan matkailukeskuksen kehitystoimien ja kasvutavoitteiden kohderyhmänä matkailijat, eivät vakituiset asukkaat. Maankäytön suunnittelun näkökulmasta asukkaiden rooli vaikuttajana liittyy kaavoituksen eri vaiheisiin. Kuitenkin monet tutkimukset5 ovat osoittaneet kaavoituksen nykyisten vaikutuskanavien olevan asukkaiden kannalta riittämättömiä yhdyskuntien kehittämisessä. 5 Mm. Väyrynen & Smeds (2009) on tuonut esiin vision, kaavoituksen ja rakentamisen kriittiset pisteet. Visio ei ohjaa toteutusta, tiedonsiirtoketjussa on katkoksia eikä suunnitteluprosessi ulotu käyttövaiheeseen. Matkailukylien paikallisten asukkaiden suhtautuminen matkailuun on ristiriitaista. Toisaalta turismi on oman leivän tuoja ja elinehto; toisaalta turismi muuttaa omaa asuinaluetta, usein asukkaan näkökulmasta hallitsemattomastikin. Asukkaat kokevat samanaikaisesti sekä mahdollisuuksia että uhkia. Turistisesonkia odotetaan, mutta yhtälailla odotetaan sen loppumista. Lapin matkailukeskusten lähellä sijaitsevat kylät kuitenkin vetävät puoleensa asukkaita. Sama ilmiö koskee matkailukyliä muuallakin maailmassa; kylien asukasrakenteessa on myös tunnistettavissa tiettyjä erityispiirteitä. Matkailukylien väestö on keskimääräistä nuorempaa ja naisten määrä on suurempi kuin ympäröivällä maaseudulla (esim. Kauppila 2004). Asukkailla on monia, jopa ristiriitaisia rooleja. Kotitalouden toimeentulo saattaa olla suoraan tai epäsuoraan riippuvainen matkailusta, mutta oma asuminen ja koettu kotipiiri ehkä halutaan pitää rauhoitettuna matkailulta. Myös perinteisten elinkeinojen ja paikalliskulttuurin vaaliminen ja ylläpitäminen on haasteellista moniarvoistuvan ja kansainvälistyvän matkailukeskuksen läheisyydessä. Paineet siirtyä ainoaan todelliseen tulevaisuuden elinkeinoon eli matkailuun joko kokonaan tai osittain ovat suuret (Tuulentie & Mettiäinen 2007). 22 MATKAILU PAIKALLISET YRITYKSET PERINTEISET ELINKEINOT VALTIO MUU LIIKETOIMINTA MAANOMISTAJAT ULKOPUOLISET TOIMIJAT YKSITYISET PORONOMISTAJAT ASUKKAAT YRITTÄJÄT JA ELINKEINONHARJOITTAJAT MÖKKILÄISET VALTIO MAAKUNTA HALLINNOLLISET TOIMIJAT KUNTA ULKOMAISET MATKAILIJAT KOTIMAISET METSÄHALLITUS KANSALLISPUISTO LUONNONSUOJELUJÄRJESTÖT SESONKI TYÖNTEKIJÄT VAKITUISET RAKENNUTTAJAT YLLÄPITO RAKENNUSYRITYKSET YHDYSKUNTATEKNINEN HUOLTO JA YLLÄPITO RAKENTAJAT YKSITYISET RAKENTAJAT SUUNNITTELIJAT ARKKITEHDIT, INSINÖÖRIT JA KONSULTIT Kuva 2.1: Matkailualueen monet toimijat (Merikoski 2009) Asukkaat joutuvatkin pohtimaan omaa kantaansa alueen kehitykseen. Lisärakentaminen nähdään liiketoiminnallisia tavoitteita edistävänä, mutta samalla omaa kotialuetta muuttavana, ja jopa tuhoavana voimana. kohteeseen. Sesonkiluonteinen työ ei sinänsä ole uutta, vaan muistuttaa aiempaa maaseudun perinteistä vuodenaikojen mukaan vaihtelevaa työrytmiä. Erona on kuitenkin matkailutyöhön jossain määrin liittyvä ulkopuolisuus suhteessa paikallisyhteisöön (Hakkarainen 2009). SESONKITYÖNTEKIJÄT Matkailukylä on turisteille vapaa-ajan maisema, mutta työtekijät elävät siinä myös arkea. Vaikka sesonkityöntekijöiden rooli on merkittävä, ovat heidän vaikutusmahdollisuutensa matkailukylien kehittämiseen monesti vähäiset. Sesonkityö on nimensä mukaisesti tiettyyn ajanjaksoon painottuvaa, mikä jättää käytössä olevan vapaa-ajan vähäiseksi. Valtaosa jaksamisesta kanavoituu työhön, ja vapaa-aika käytetään työstä palautumiseen, ei matkailukeskuksen asioihin tutustumiseen. Työn väliaikaisuus korostaa osaltaan etäisyyttä vaikuttamiseen. Pohjoisen matkailukeskusten toimintaa leimaa sesonkiluontoisuus, mikä näkyy myös sesonkityöntekijöiden ajoittain suuressa määrässä. Vuonna 2007 Tunturi-Lapin matkailuyritysten työtekijöistä lähes kaksi kolmasosaa oli määrä- tai osa-aikaisia (62 %). Runsas kolmasosa työntekijöistä oli ulkopaikkakuntalaisia. Vaikka matkailutyö ei ole kovin arvostettua ja on matalapalkkatyötä, siinä tarvitaan monialaosaamista ja joustavuutta. Matkailutyöntekijät ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa asiakkaiden kanssa, ja heidän persoonallisia ominaisuuksilla on suuri merkitys matkailutuotteen laadulle ja asiakkaiden viihtyvyydelle (Valkonen & Veijola 2008). Osa sesonkityöntekijöistä on satunnaisia, osa vuosittain paikkaan palaavia, ja osa huomaa asettuvansa pysyvämminkin pohjoisen matkailu- Sesonkityöntekijöitä vetää puoleensa kokeilunhalu, seikkailu, mutta myös omien vahvuuksien ja erityistaitojen toteutusmahdollisuudet – sekä ennen kaikkea Lapin luonto. Vapautuminen etelän kiireestä ja mahdollisuus tarjota omille lapsille kasvuympäristö ”todellisessa” luonnossa ovat esimerkkejä syistä, miksi pohjoisen matkailukyliin asettaudutaan 23 pidemmiksikin aikaa. MATKA-hankkeen haastattelujen perusteella tulijoita olisi enemmänkin, mutta sesonkityöhön liittyvä huonolaatuiseksi koettu asuminen esittäytyy yhtenä merkittävänä esteenä, kesäkauden epävarman työllistymistilanteen toisena. Vuokra-asuntoja koetaan olevan heikosti saatavilla, ja ostettavissa olevat asunnot ylittävät monen budjetin. Toisaalta paikallispalvelut koetaan kattaviksi ja jopa etelän vastaavia parempilaatuisiksi. Pohjoisen matkailukohteet voisivatkin profiloitua vaihtoehtoisen, kulutuskeskeisyyden taakse jättäneen elämäntavan mahdollistajana. Myös toive turvallisesta ja luonnonläheisestä asumisesta toteutuu matkailukohteiden tuntumassa. KAKKOSASUKKAAT Loma-asuminen on Suomen mittakaavassa erittäin merkittävä ilmiö. Suomalainen loma-asuntokanta lisääntyy noin 4200 mökillä vuodessa; erityisesti Lapin loma-asuntojen vuotuinen kasvu on ollut muita maakuntia nopeampaa ja mökkien pintaalat muuta maata suurempia.6 Parhaimmillaan loma-asuminen koetaan luonnonläheisenä arjen vastapainona. Lapin loma-asuntoja käytetään yhä useammin ympärivuotisesti. Tähän vaikuttavat sekä Lapin erilaiset, vetovoimaiset vuodenajat, mutta myös mökkiomistuksen keskittyminen niin sanotuille kolmannen iän edustajille. Hyvässä fyysisessä kunnossa olevat, eläkkeelle jäämässä olevat tai jääneet mökkiläiset viettävät yhä pidentyviä aikoja vapaa-ajan asunnoillaan, vapaana työelämän vaatimuksista. Kakkosasukkaat voidaankin nähdä merkittävänä pohjoisen sesonkiluonteisuutta tasaava matkaajaryhmänä. Mökin omistavat tapaavat matkustaa Lappiin useamman kerran vuodessa ja totuttavat myös tuttavapiiriään Lapin lumovoimaan. Vaikka kakkosasukkaiden kulutustottumukset matkailukohteessa eroavat turistien rahankäyttötavoista, on kakkosasukkaiden palveluiden ja tuotteiden käyttötapa pitkäkestoisempaa ja 6 Suomalaisesta vapaa-ajan asumisesta raportoi kattavasti mm. Suomen ympäristö –julkaisusarjassa Rytkönen & Kirkkari (toim.) Vapaa-ajan asumisen ekotehokkuus, SY 6/2010. omalla tavallaan kestävämpää. Kakkosasukkaat voidaan, niin halutessa, nähdä palveluiden kuluttajina innovaattoreina ja edelläkävijöinä, eräänlaisena testiryhmänä. Kanadassa Whistlerin matkailukeskuksen paikalliset asukkaat, yrittäjät sekä kakkosasukkaat on sitoutettu monipuoliseen ohjelmakokonaisuuteen ”It’s Our Nature”, jonka päämääränä on matkailualueen integroituminen kestävän kehityksen toimintatapohin (Natrass & Altomare 2002, 157). Kakkosasukkaiden kuvailema Lappi näyttäytyy satunnaista matkailua monitahoisempana; alueiden todelliset arvot avautuvat kävijöille vasta toistuvan oleilun kautta. Maankäytön näkökulmasta onkin kiinnitettävä huomiota matkailukohteessa oleilun prosessimaiseen kehitykseen: kun vapaa-ajan asunto muuttaa muotoaan kakkoskodiksi, myös asukkaan ympäristösuhde muuttuu. Hän on kiinnostuneempi osallistumaan lomailukuntansa asioihin tai vähintäänkin seuraamaan alueen tapahtumia aktiivisesti. MATKAILIJAT Lapin matkailua leimaa voimakkaasti sekä kansainvälistyminen että sesonkiluonteisuus, mikä näkyy matkailijaryhmien ajallisessa vaihtelussa. Ulkomainen kysyntä on kohdistunut etenkin talvisesonkiin ja erityisesti joulunseutuun. Lapin kesästä nauttivat lähinnä kotimaiset luontomatkaajat, kun taas talvisesonkien käyttäjäryhmät ovat profiileiltaan monimuotoisempia. Lapin matkailijastrategian mukaan markkinointiponnisteluja on suunnattu erityisesti kesäkysynnän kasvattamiseksi, tavoitteena sesonkiluonteisuuden tasaaminen ja ympärivuotisen matkailun etujen saavuttaminen (mm. ympärivuotiset työpaikat). Vaikka kesäkysyntä on lisääntynyt, se on kasvanut kokonaiskysyntää hitaammin. Matkailutarjonnan tulisi olla nykyistä monipuolisempaa. Matkailijat hakevat uudenlaisia kokemuksia ja elämyksiä, erilaisia aktiviteetteja, henkistä ja fyysistä harjoitusta sekä emotionaalista kehitystä. Matkailun kansainvälisessä määritelmässä matkailijalla tarkoitetaankin henkilöä, joka viettää aikaa ”tavanomaisen ympäristönsä” © Timo Toivonen © Hanannn @ Flickr.com 24 ulkopuolella (UNWTO 2001). Matkailijoiden lähtöalueet ovat usein kaupungeissa ja suuremmissa keskuksissa, joista suunnataan etsimään vaikkapa rauhaa, hiljaisuutta ja luonnonkauniita paikkoja. Pohjoisen matkailukeskukset hahmotetaan usein syrjäseutujen yhdyskunniksi, joista etsitään sekä vaihtelua arkiympäristöön että autenttisia luontoja paikalliskulttuurisia kokemuksia. Käytännössä keskusten palvelutarjontaa on kuitenkin jossain määrin kehitetty päinvastaiseen suuntaan, vastaamaan matkailijoiden lähtöalueiden arvoja ja tarjontaa. Tästä esimerkkinä kaupunkimaisen tiivis rakentamistapa ja kansainvälisiä malleja hyödyntävä palvelutarjonta. Jatkuvasti tiivistyvien kaupunkiseutujen takia syrjäseutujen matkailukeskusten ei ole mielekästä kasvaa ja kehittyä kaupunkien suunnitteluja kehitysperiaatteisiin nojautuen. Päinvastoin, matkailussa kuluttajakäyttäytymisen nykysuuntaukset painottavat autenttisia, matkakohteen paikallisia arvoja ja niiden kokemuksellisuutta. (Eurostatin Panorama on tourism –katsaus 2007) Lomamatkoja tehdään yhä enemmän, mutta niiden kesto on aiempaa lyhyempi. Yhä useampi matkailija järjestää matkakokonaisuuden itsenäisesti, mikä näkyy pakettimatkojen vähenemisenä. Paikalliskulttuurin ja luonnonympäristön arvostus näkyvät yhtäältä luontomatkailun suosion kasvuna ja toisaalta pyrkimyksenä kestävään matkailukehitykseen. Paikallinen luonnonympäristö halu- taan kokea suoraan ilman välitysmekanismeja. Kansainvälisen matkailututkimuksen mukaan matkustajien ympäristötietoisuus sekä siihen liittyvät arvot ja asenteet vahvistuvat jatkuvasti. Luontoalueilla kestävän luontomatkailun periaatteita on kehitetty Suomessa erityisesti Metsähallituksessa. Näitä periaatteita pyritään soveltamaan myös suojelualueita käyttävien yritysten toiminnassa. Erityisesti Lapin kaltaisilla syrjäisillä alueilla luonto laajasti ymmärrettynä muodostaa perustan koko matkailutoimialalle. Lapin matkaajat voidaan jakaa karkeasti luontopainot-teisiin ja toisaalta aktiviteettipainotteisiin matkailijoihin. Tällä suurpiirteisellä jaotuksella kuvataan matkailun päämotiivia. Luontomotiiveja korostavilla matkailijoilla luonnon kokeminen ja luonnossa liikkuminen, vaikkakin tiettyä aktiviteettia toteuttaen, on matkan tärkein vetovoimatekijä. Aktiviteettipainotteiset matkaajat ovat liikkeellä enemmän palvelutarjonnan voimasta, jolloin esimerkiksi harrasteiden laatu tai iltaelämän intensiteetti nousevat matkakohteen valintaa ohjaaviksi tekijöiksi. Yhdyskuntarakenteen toimivuutta ja viihtyisyyttä sekä palvelurakenteen riittävyyttä asiakkaat arvioivat puolestaan hyvinkin erilaisista kulttuurisista lähtökohdista ja odotuksista käsin. Harvoin matkailijan motiivit ovat kuitenkaan täysin toisiaan poissulkevat. Luonto ja sen mahdollistamat kokemukset, kuten hiljaisuus ja rauhallisuus © Simpologist @ Flickr.com 25 sekä kauniista maisemista nauttiminen, ovat osa lomakokemusta – ja osa loma-asumisen kokemusta. Näin myös harrasteita suosivat matkailijat voivat arvostaa luontokokemusta. Kotimaisia matkailijoita viehättää tunturimaisema ja aito talvi, sekä näiden läsnäolo kaikessa tekemisessä, olemisessa ja loma-asumisessa: “Paljon lunta, tunturit, hyvin hoidetut ladut ja laskettelu lasten kanssa, sekä kiva mökki. Hiljaisuus ja kiireettömyys.” Lapin lomailuun liittyy toisin sanoen irtautuminen arjesta tavalla, jossa harrastaminen ja yhdessäolo kohtaavat luonnon ja hiljaisuuden. Harrastepainotteisetkin matkaajat kuvaavat Lapin luontokokemuksen harrastekokemusta muokkaavana; jos laskettelureissu suuntautuu omaa asumista lähempänä oleviin hiihtokeskuksiin, on kyseessä vain ”päivän keikka”. Lapissa kokemus on kokonaisvaltaisempi: ”Luonto kokonaisuudessaan ja puitteet ovat aivan eri tasoa.” Lapin ainutlaatuisuus esittäytyy monen matkaajan kertomuksissa kuitenkin uhattuna. Erityisesti hintataso koetaan kokonaisuudessaan kalliina, ja muun muassa polttoaineen hintakehitys on omiaan herättämään keskusteluja vaihtoehtoisista lomakohteista, kuten Keski-Euroopan Alpeista tai Ruotsin Åresta. Kaupungistuminen luo osaltaan kysyntää luonnonläheisille matkailukohteille, mutta muuttaa samalla myös ihmisten luontosuhdetta. Vaikka valtaosa matkaajista hakee Lapin lomaltaan vastapainoa kaupunkiarjelle, osa matkailijoista tavoittelee myös lomallaan asumismukavuutta sekä monipuolisia ja moderneja palveluja. Mikäli palvelut toteutetaan suoraan kaupunkiyhteisöjen mallin mukaisesti, pitkällä tähtäimellä asumisen ja palveluiden tarjonta lähtöalueilla ja matkakohteissa samankaltaistuvat. Tämä kehityskulku ei kuitenkaan tue luonnonläheisyyden, hiljaisuuden ja rauhallisuuden kokemusten saavuttamista, jotka korostuvat matkailijoiden lomaodotuksissa. Ulkomaalaisille matkustajille Suomen luonto ja siihen liittyvät aktiviteetit ovat merkittävimmät syyt matkakohteen valintaan. Suomi houkuttelee myös uutuuden viehätyksellään ja lähialueen matkailijoita otollisella sijainnillaan. Toisaalta, myös pahimmat kilpailijat matkailun saralla löytyvät läheltä – naapurimaamme Ruotsi ja Norja tavoittelevat samoja matkailijaryhmiä kuin Suomen Lappi. Itä-Euroopan luontokohteiltaan vetovoimaiset valtiot kuten Kroatia, Slovenia ja Puola sijaitsevat lähempänä eurooppalaisia asiakkaita ja ovat hintatasoltaan ainakin toistaiseksi edullisempia. Myös siellä kehitetään luontoon perustuvaa matkailua aktiivisesti. Keskeiseksi kysymykseksi nouseekin, millä keinoin Suomen Lapin toimijat saavuttavat kilpailuetua ja ylläpitävät Lapin ainutlaatuisen lumon? Miten tämä näkyy maankäytössä ja millaisia toiveita matkailijoilla on Lapin kehittymiselle? 26 PASSIIVINEN MYÖNTEISIÄ Itselle koituva taloudellinen hyöty Vaikutus päivittäiseen arkeen Vaikutus virkistykseen (fasiliteetit) Ympäristön esteettinen miellyttävyys Vuorovaikutus matkailijoiden kanssa Vuorovaikutus paikallisten kanssa Yhteisöllisyyden / paikalliskulttuurin vahvistuminen • Mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon • Alueen kestävä kehitys ja sen todelliset mahdollisuudet ASUKKAAN REAGOINTITAPA AKTIIVINEN Edistetään aktiivisesti toimenpiteitä, joiden arvioidaan tuottavan myönteisiksi koettuja vaikutuksia Hyväksytään passiivisesti toimenpiteet, joiden arvioidaan tuottavan myönteisiksi koettuja vaikutuksia KIELTEISIÄ • • • • • • • KUVITELLUT KOKONAISVAIKUTUKSET KUVITELLUT MATKAILUN VAIKUTUKSET, ASUKKAAN NÄKÖKULMASTA: Vastustetaan aktiivisesti toimenpiteitä, joiden arvioidaan tuottavan ei-toivotuiksi koettuja vaikutuksia Alistutaan ei-toivotuiksi koettuja vaikutuksia tuottaviin toimenpiteisiin PAIKAN IDENTITEETTI, PAIKAN SOSIAALINEN KESTÄVYYS SUHTAUTUMINEN MATKAILUKOHTEEN KEHITYSMAHDOLLISUUKSIIN SUHTAUTUMINEN MATKAILIJOIHIN Kuva 2.2: Paikallisväestön reagointitapojen nelikenttäanalyysi. Paikkaan sitoutuneiden ryhmien, kuten vakituisten asukkaiden, suhtautuminen matkailun tuomiin muutostekijöihin. Asukas arvioi kuviteltujen vaikutusten kokonaisvaikutuksia. Tämä arviointi ohjaa osaltaan asukkaan asennoitumista maankäyttöön, kuten kaavoitukseen. Asukkaan aktiivisuuden ja passiivisuuden suhdetta säätelevät oma luontainen tapa toimia (persoonallisuustekijät) ja uskomus oman toiminnan vaikutusmahdollisuuksiin: esimerkiksi turhautuminen ja epäusko vaikutusmahdollisuuksiin synnyttää sekä aggressiivisuutta että passiivista asennoitumista. KÄYTTÄJÄRYHMIEN TOIVEET JA TAVOITTEET – VAIKUTTAMISEN MAHDOLLISUUDET JA HALUKKUUS PUNTARISSA Edellä esitetty lyhyt katsaus eri käyttäjäryhmiin kertoo matkailualueen käytön moninaisuudesta. Satunnaiset matkailijat tavoittelevat elämyksiä, vakiintuneet matkaajat vastaavuutta vuosien saatossa muodostuneisiin odotuksiin Lapin rauhasta ja luonnon voimaannuttavasta vaikutuksesta. Sesonkityöntekijät tavoittelevat kokemuksia ja toimeentuloa, mutta saattavat päätyä suurempiinkin elämänmuutoksiin. Myös kakkosasukkaat saattavat asettautua lomakohteeseen pysyvästi. Paikalliset asukkaat puolestaan joutuvat arvioimaan omia tarpeitaan asukkaina ja lomakohteesta elantonsa ansaitsevina. Paikallisväestön suhdetta matkailuun on mahdollista tarkastella niin sanottujen asennoitumisteorioiden kautta, joista monet korostavat paikkasuhteen intensiivisyyden merkitystä suhteessa asukkaan mielipiteisiin ja asenteisiin (kuva 2.2.)7. Vastaavat seurausodotukset ja -uskomukset ovat nousseet esiin myös MATKA-hankkeen toimija- ja matkailijahaastatteluissa. Keskeistä vaikutustarkastelussa on huomata se, miten kuvitelmat ja käsitykset muokkavat eri ryhmien asenteita. Alueen toimijat, etenkin asukkaat, eivät rakenna käsitystään alueen kehityksestä todellisen toiminnan ja sille asetettujen tavoitteiden pohjalle, vaan sille, minkä uskotaan olevan suunnitteilla ja tapahtuvan. Uskomukset muodostuvat käsityksistä, asenteista ja kuvitelmista, perustuen huhupuheisiin, käsityksiin eri toimijatyhmien valtaasemasta, omista vaikutusmahdollisuuksista ja niin edelleen. Käsitykset voivat siten olla hyvinkin kaukana viranomaisten ymmärryksestä tulevaisuuden kehityskulusta ja tavoitteiden saavuttamisen mahdollisuuksista. 7 Lindberg ja Johnson (1997) ovat tunnistaneet asennoitumistarkasteluissa keskeisiä seurausvaikutuksia, joita MATKA-hankkeen tarkastelussa on edelleen täydennetty ja yhdistetty Butlerin (1975, sit. Järviluoma 1993) esittämään reagointitarkasteluun. © Tiina Merikoski 27 Paikallisväestön reagointitapojen nelikenttäanalyysi korostaa vaikuttamisen aktiivisuuden tasoja suhteessa koettuihin vaikutuksiin. Usko omiin vaikutusmahdollisuuksiin tulee esiin yleensäkin maankäytön suunnittelun yhteydessä. Ylläksen pilottialueen tarkastelussa havaittiin paikallisten mielipiteiden ja suunnitelmien vaikutusten arviointi intressiriippuvaiseksi. Sekä eri toimijaryhmien välillä että eri yksilöiden kesken oli selkeitä eroja suhteessa kuviteltuihin kokonaisvaikutuksiin. Tämä vaikutti sekä käsityksiin matkailukohteen kehitysmahdollisuuksista ja kehitystoimien kestävyyden ulottuvuuksista että yhteistyön mahdollisuuksiin. Matkailualueiden sidosryhmien suhtautumista matkailuun voidaankin tarkastella sen kautta, millainen asema toimijalla on asukkaana (Vanhamäki 2003). ja ammatillisessa mielessä Matkailuyrittäjät ja epäsuorasti matkailusta toimeentulonsa saavat yrittäjät suhtautuvat matkailuun myönteisesti, toiminnan taloudellisiin vaikuttimiin nojaten. Tämän lisäksi yrittäjät usein myös pyrkivät aktiivisesti edistämään matkailun kehittämistä – kasvavat matkailijamäärät koetaan omaa toimintaa suoraan tai välillisesti hyödyttäväksi. Myös matkailupalvelujen suoraan työllistämät henkilöt suhtautuvat matkailuun pääsääntöisen myönteisesti. Tällöin positiivinen asenne ei liity vieraanvaraisuuteen tai vastuunkantoon alueen toiminnasta, vaan ensisijaiset intressit liittyvät omaan työllistymiseen. Poliitikot ja viranhaltijat kannattavat lähes poikkeuksetta matkailun kehittämistä vedoten alueen elinkeinotoimintaan ja työllisyyteen – sosiaaliset tulokulmat jäävät usein paitsioon. Matkailuun kriittisesti suhtautuvia löytyy niistä ammattiryhmistä, jotka ovat suorassa kontaktissa matkailijoihin, mutta joille matkailu tuo vain osan toimeentulosta. Tämä ryhmä tiedostaa matkailun positiivisten vaikutusten ohella negatiiviset vaikutukset, erityisesti sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien merkitysten kohdalla. Kaikki matkailualueen kehityksestä kiinnostuneet eivät asu tai työskentele alueella. Matkailun kehityskulkuun kielteisesti suhtautuvia löytyy erityisesti ryhmistä, jotka kokevat matkailun uhkaavan omia asenteita ja arvoja. Esimerkiksi voidaan nostaa luonnonsuojelijat, jotka kokevat, että heille tärkeä elementti, luonto, alistuu kohtuuttomasti matkailutoiminnan aiheuttamalle haitalle. Tästä syystä vastustetaan ajoittain voimakkaastikin matkailuhankkeita. (Krippendorf 1987, sit. Sippola 2007) Matkailijahaastattelut toivat esiin myös muiden ryhmien linkittymisen matkailualueen kehitykseen. Kakkosasukkaat integroituvat matkailualueen yhteisöön erilaisin tavoin. Ylläksen ystävät ry on esimerkki ensisijaisesti muualla asuvista, mutta aktiivisesti matkailukohteen kehitystä seuraavista ja siihen kantaa ottavista asukkaista. Oman vapaaajan asunnon omistaminen kohdealueella on tekijä, 28 joka todennäköisimmin saa yksilön kiinnostumaan aktiivisesta vaikuttamisesta. vaikuttamisen mahdollisuudesta ole edes kyetty unelmoimaan! Kakkosasukkaat on mahdollista nähdä tärkeänä voimavarana matkailualueen kehittämisessä: ajoittainen etäisyys kohteeseen (kakkosasukkaiden asuessa ykkösasunnoissaan) mahdollistaa muutosten havainnoinnin paikallisia nopeammin. Kakkosasukkaat ovat myös vapaita historiallisista siteistä, jotka saattavat näkyä paikalliskonflikteina esimerkiksi eri sukujen tai intressiryhmien välillä. Kakkosasukkaat ovat usein ennen matkailukohteeseen asettautumistaan keränneet kokemuksia muista matkakohteista ja matkailutavoista, joten heillä on myös kokemuksellista vertailupohjaa. Koska matkailijoilla ei ole juurikaan vaikuttamismahdollisuuksia matkailualueen kehittymiseen, matkailijoiden kestävyyden käsityksiä ja valmiuksia luodannut matkailijakysely koettiin erityisen arvokkaana ja tervetulleena: VAIKUTTAVAT ASUKKAAT – VAIKUTETTAVAT MATKAILIJAT? Paikallisiin asukkaisiin, kakkosasukkaisiin ja muihin edellä kuvattuihin toimijoihin verrattaessa matkailijoilla on varsin rajallinen mahdollisuus vaikuttaa matkailukylien kehitykseen. Matkailupalveluista ja yhdyskuntarakenteesta on mahdollista antaa palautetta, ehkä kehitysehdotuksiakin, mutta varsinaiseen kohteen kehittymiseen matkailijoilla ei vaikutuskeinoja ole. Toisaalta, kanavien puuttuessa ei tällaisesta © Visit Finland @ Flickr.com Millä keinoin Lapin toimijat ylläpitävät Lapin ainutlaatuisen lumon? ”Hyvä, että näitä asioita tutkitaan, toivottavasti se myös vaikuttaa päätöksentekoon, ettei ainoastaan taloudellisin perustein tehdä päätöksiä.” ”Hienoa kun tämän kaltaisia tutkimuksia tehdään. Toivottavasti vaikuttavat tehtäviin ratkaisuihin.” ”Hyvä että voin vaikuttaa Lapin matkailuun vielä matkan jälkeenkin.” ”Hyödyllinen kysely, toivon todella että sen tuloksia sovelletaan käytäntöön.” Seuraavissa kappaleissa tarkastellaan Lapin matkailun kehittymistä matkailijakyselyn valottamien matkailijatoiveiden kautta. Lisäksi pohditaan, miten nämä tunnistetut toiveet olisi mahdollista jalkauttaa suunnittelukäytäntöihin. 29 ASUKKAAT KAKKOSASUKKAAT • Poliittinen vaikuttaminen; esim. kunnallisvaalien kautta, “lobbaus” • Asukas- ja kyläyhdistykset • Muut yhdistykset ja liitot • Asukasyhdistykset; omat yhdistykset • Muut yhdistykset ja liitot SESONKITYÖNTEKIJÄT MATKAILIJAT • Työnantaja • Asukasyhdistykset Kohdevalinta “Äänestetään jaloilla” eli matkailijoilla ei mahdollisuutta vaikuttaa ennakkoon Kuva 2.3: Eri käyttäjäryhmät ja vaikuttamisen mahdollisuudet. Matkailijat ovat ainoa ryhmä, joka pystyy vaikuttamaan matkailualueen kehittymiseen vain jälkikäteen, joko suosimalla tai hylkäämällä kohteen omissa lomavalinnoissaan. MATKAILIJOIDEN TOIVEET JA KÄSITYKSET – MATKAILIJAKYSELYN KERTOMAA Lapin matkailijakyselyllä 2009-2010 selvitettiin matkailijoiden loma-asumiseen ja asuinympäristöön liittyviä odotuksia ja valmiuksia. Kyselyssä perehdyttiin muun muassa loma-asumisen mieltymyksiin, halukkuuteen ja valmiuteen toteuttaa kestävyyteen liittyviä käytäntöjä sekä energiatuotantoon liittyviin preferensseihin. Aineistoa kerättiin kolmena eri ajankohtana: syksyllä 2009, vuodenvaihteessa ja kevättalvella 2010. MATKAhankkeeseen liittynyt, yli 2200 vastausta kerryttänyt kysely toteutettiin Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) ja Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitoksen yhteistyönä, sekä lomake- että verkkokyselynä. Kyselyn rinnalla myös haastateltiin matkailijoita ja kausityöntekijöitä. Tässä alaluvussa matkailijakyselyn tuloksia peilataan matkailukeskusten nykytilanteeseen. Ensin pohditaan matkailumajoituksen kehittymistä, jonka jälkeen tarkastellaan matkailijoiden ilmaisemia lomaasumisen mieltymyksiä. Näiden loma-asumisessa koettujen hyvien tai huonojen tekijöiden avulla analysoidaan suunnittelun ja kohderyhmäajattelun mahdollisuuksia. Tulosten avulla pohditaan myös rakentamisen tiiviyden ja väljyyden kokemusta sekä tarkastellaan suhtautumista erilaisiin energian tuotantomuotoihin. MAJOITTUMISEN MUODOT JA TOIVEET Matkailussa yksi keskeisistä, matkaa valmistelevista toimista on matkakohteen valinnan ohella matkaasumuksen valinta ja varaaminen. Lapissa matka-asumisen tarjonta on monipuolista, joskin tiettyä kahtiajakautumista on havaittavissa. Matkailijakyselyyn vastanneista matkailijoista valtaosa oli majoittautunut isoihin hotelleihin (yli 120 vuodepaikkaa) tai erillismökkeihin. Tulos kuvaa hyvin käsitystä matkailun polarisoitumisesta. Toisaalta lomaillaan lyhyesti ja mahdollisimman vaivattomasti, majoitutaan hotelliin pidennetyksi viikonlopuksi tai työseurueen kanssa, ja kulutetaan aktiivisesti tarjolla olevia palveluita. Tai valitaan luontopainotteisempaa asumista erillis- tai paritalomökkeihin majoittumalla, 30 jolloin esimerkiksi palveluiden käyttö saattaa jäädä vähemmälle, mutta kiireettömyyden kokemus korostua. ”Haluan lomalla olla omassa rauhassa ja istuskella takkatulen ääressä. Hotellit ovat liian “steriilejä” esim. hiihtoloman viettoon. Mökissä pääsee esim. saunaan vapaasti eikä ole aikatauluihin sidottu.” Osittain tulos kuvaa myös nykyisiä majoitusvaihtoehtoja, joista matkailijat valitsevat itselleen sopivimman ja saatavilla olevan vaihtoehdon. Pienimuotoinen hotellimajoitus olisi kyselyn mukaan useammalle sopivampi vaihtoehto kuin majoittuminen isossa hotellissa, mutta pieniä hotelleita on vain vähän tarjolla. Kesä- ja syyskaudella luonnonläheisyyttä arvostetaan korkealle ja sen kokeminen on tärkeää majoituksen yhteydessä. Matkailijat arvostavat avovastausten perusteella erityisesti asumisvaihtoehtojen moninaisuutta: ”Joskus on hyvä päästä pienimuotoseen paikkaan jossa on täsihoito ja yhteiset sosiaaliset tilat jossa tutustuminen onnistuu paremmin kuin “kylmissä hotelleissa” ”Ulkomailta apinoidun “Extreme -matkailun” tai ulkomaisten mallien mukaan toteutetun hotellilomailun sijaan toivoisin jokaiselle turistille mahdollisuutta tutustua alueen omaan kulttuuriin ja perinteisiin erätaitoihin.” Suunnittelussa tärkeää on tiedostaa matkailun monet motiivit sekä esimerkiksi vuodenaikojen merkitys. Talvella, jolloin riski säätilojen voimakkaaseenkin vaihteluun on olemassa, tarkastellaan majoituspalveluiden eri ajanviettotapojen mahdollisuutta. Persoonattomiksi luonnehdittujen suurempien hotellien olisi sopeuduttava ympäristöönsä nykyistä paremmin. Paikan henkeä korostava arkkitehtuuri ja vuodenaikoja korostavat palvelut ovat keinoja houkutella asukkaita – sekä luoda elämyksellisyyttä loma-asumiseen. Matkailijat – samoin kuin asukkaat – peräänkuuluttavat hyvälaatuisia palveluita. Hyvinvointi- ja kylpyläpalvelut ovat esimerkkejä kansainvälisestikin kysytyistä palveluista, joiden kysyntä on vuodenajoista riippumatonta. Toisaalta näiden palvelujen tulisi erottua suomalaisuudella tai lappilaisuudellaan kilpailijoiden tarjonnasta, koska samanlaisia tuotteita on tarjolla monissa matkakohteissa. Kuva 2.4: Majoitusmuotojen sopivuus asteikolla: 1 = ei lainkaan…, 5 = erittäin hyvin. Kyselyyn vastanneet matkailijat käyttivät loma-asumisessaan eniten isoja hotelleja ja erillismökkejä. Keski- ja itäeurooppalaiset matkailijat suosivat majoittumista erilliseen mökkiin. Heistä suurin osa oli omatoimisella lomamatkalla. Etelä- ja Länsi-Euroopasta tulleet majoittuivat hotelleihin: Atlanttisesta Euroopasta tulleet isompiin ja eteläeurooppalaiset sekä isoihin että pieniin hotelleihin. Valtaosa näistä matkailijoista oli pakettimatkalaisia. Suomalaisilla oli omistuksessaan myös omia mökkejä, joihin he majoittuivat tai jotka he olivat antaneet sukulaisten tai ystävien käyttöön. Kysyttäessä eri majoitusmuotojen sopivuutta, suosituinta oli majoittuminen omaan tai vuokrattuun mökkiin. Sen jälkeen lähes yhtä arvostettuja olivat rivi- ja paritalot, pienet hotellit ja huoneistohotellit. Ison hotellin koettiin soveltuvan majoittumiseen toiseksi huonoiten. Vähiten vastaajia kiinnosti yöpyminen retkeilymajassa. Loma-asumisessa valtaosa arvostaakin lomailun sujuvuutta – matkaseurueen koostumus osaltaan ohjaa varustelutason vaatimuksia. 2.1 LOMAKEKYSELY Matkailijakyselyssa tiedusteltiin vastaajien taustatietoja ja meneillään olevaa matkaa kuvaavia tietoja (kulkuväline, matkaseura jne.). Matkailijoita pyydettiin arvioimaan eri majoitusmuotojen sopivuutta, majoituspaikkaan liittyvien tekijöiden (varustetaso, hinta ym.) tärkeyttä ja toteutumista sekä kiinnostusta hankkia Lapista lomamökki, -osake tai tontti. Lisäksi kysyttiin tärkeimpiä harrasteita Lapin matkalla ja suhtautumista kestävän matkailun periaatteisiin sekä niiden toteuttamiseen omassa matkailussa. Matkailukeskusten rakennettuun ympäristöön liittyviä havainnekuvien avulla matkailijoita pyydettiin arvioimaan erilaisten energiantuotantotapojen sopivuutta matkailumaisemaan, majoituspaikan ikkunanäkymien ja matkailukeskuksen rakentamistapojen miellyttävyyttä sekä vapaa-ajan asunnon pihan viherrakentamistapojen hyvyyttä. Kysely toteutettiin jakamalla matkailijoille paikan päällä lomakkeita, jotka vastaajat täyttivät ja palauttivat lomakkeen antaneelle henkilölle. Kyselyjä jaettiin esimerkiksi hotellien auloissa, aamupalan yhteydessä ravintolasaleissa, Ylläksen maisematien levähdysalueella, Levillä näköalaravintola Tuikun terassilla, Kittilän lentokentällä ja ylipäänsä sellaisissa paikoissa ja tilanteissa, joissa kyselyn täyttäminen onnistui luontevimmin. Kuva-arviointien havainnekuvat annettiin vastaajille nähtäväksi erillisessä kansiossa. Kyselyyn vastaamiseen kului aikaa vastaajasta riippuen 15 – 45 minuuttia. Kiitoksena osallistumisesta vastaajat saivat lappilaishenkisen avaimenperävaskoolin. Matkailijakyselyn tuloksia esitellään mm. Metlan työraportissa ”Kaupunkilomalla vai tunturiluonnossa. Kotimaisten matkailijoiden näkemyksiä ja toiveita lappilaisesta matkailukeskusympäristöstä” -julkaisussa. © Jouni Puoskari © Jouni Puoskari (Tyrväinen ym 2011) 2.2 VERKKOKYSELY Matkailijakyselyn toteuttaminen sekä lomakeettä verkkoversiona mahdollisti ainutlaatuisen lähtökohdan tutkimuksen laatimiselle. Tietämys nettikyselyn visualisoinnin mahdollisuuksista vaikutti merkittävästi koko kyselyn rakentumiseen: kuvamanipulaatioilla visualisoitiin sekä lomake- että verkkokyselyn vastausvaihtoehtoja. Tästä vastaajat antoivat merkittävän paljon myönteistä palautetta. Muutoin raskaaksi koetut kyselyt voivat saada tarvittavaa kevennystä kuvamateriaalin käytöstä. ”Kuvat antoivat kivasti perspektiiviä, tuli ihan mietittyä mikä olisi luontoa kenties vähiten rasittava”, ”Erittäin hyvä ja valaiseva kysely. Kuvaesimerkit olivat todella hyviä ja sai itsensäkin ajattelemaan monia asioita uudella tavalla”, ”Oli miellyttävä tehdä tätä testiä, koska siinä oli esimerkein laitettu kuvia, minkälaiselta se näyttäisi. Ja testi oli tarpeeksi pitkä, eikä lyhyt =)” Verkossa toteutettu matkailijakysely keräsi syyskuusta 2009 toukokuuhun 2010 yhteensä 730 vastausta, joista valtaosa (93 %) oli kotimaisia. Verkkokyselyn vastaajat kerättiin Ylläksen ja Levin majoitus- ja palvelupisteisiin jaettujen palautelomakkeiden avulla. Nettikyselystä kiinnostunut täytti lomakkeeseen sähköpostiosoitteensa, ja samalla hän sai mahdollisuuden osallistua Lapland Hotelsin tarjoaman majoituksen arvontaan. Lomakkeen palauttaneille lähetettiin ilmoitettuun sähköpostiosoitteeseen lyhyt kuvaus kyselystä sekä siihen johdattava linkki. Kuponkeja palautui yli 1200. Suomenkielinen kyselylomake on luettavissa osoitteessa http://www.studiomind.net/matka/ Ikäjakaumatarkastelun perusteella verkkokysely saavuttaa keskimäärin hieman nuorempia vastaajia suhteessa lomakekyselyyn. Ikäjakaumiin vaikuttaa osaltaan se, että verkkokysely saavutti näkyvyyttä sähköpostiosoitteita keränneiden arvontalaatikoiden ansiosta vasta loppuvuodesta 2009, eikä verkkokyselyllä näin ehditty tavoittaa ruskamatkaajia. Yksi merkittävimmistä ongelmista oli lomakkeisiin kirjoitettujen sähköpostiosoitteiden vaikealukuisuus: n. 15 % lähetetyistä sähköposteista palautui takaisin, valtaosa kirjoitusasun tulkintavirheiden vuoksi. Osalla vastaanottajista sähköpostiohjelmien automaattiset roskapostien torjuntaohjelmat estivät sähköpostien perillemenon. 2.3 SOM-TARKASTELU Matkailijakysely toteutettiin lomakekyselyn ohella myös verkkoversiona. Kahden kanavan toteutukseen päädyttiin osin siksi, että haluttiin testata matkailijoiden tavoittamista nettikyselyn kautta sekä rakentaa tulevaisuutta varten osaamista verkkokyselyn laatimiseksi. Samalla haluttiin hyödyntää verkkokyselyyn liittyvää analysointimahdollisuutta, niin sanottua kansalaiskarttaa. ryhmät ovat vaaleiden sävyjen erottamia tummia saarekkeita. Valkoinen alue kuvaa tyhjää solua, jossa ei esiinny yhtäkään vastausta. Visualisointi mahdollistaa datan kuvaamisen helppotajuisesti, pieniulotteisessa muodossa kaksiulotteisena kuvana, jossa vastausjoukkojen samankaltaisuudet on mahdollista hahmottaa. Visuaalinen kartta-analyysi mahdollistaa ryhmien, riippuvaisuuksien ja muiden datan ominaisuuksien hahmottamisen suuresta datamäärästä myös silloin, kun tunnistaminen ei muilla keinoin onnistu. (Peltonen 2002, s. 24-25) Kansalaiskartta-analyysimenetelmä perustuu itseorganisoituvaan karttaan (self-organizing map, SOM). Neuroverkkoihin perustuva SOM on suomalaisen akateemikko Teuvo Kohosen kehittämä dataanalyysimenetelmä, joka mahdollistaa laaja-alaisen tiedon visuaalisen käsittelyn. Uudenlaista tiedon analysointitapaa motivoi se, että kyselytutkimuksissa dataa on saatavilla usein paljon ja laajalti, mutta tiedon analysoinnissa ongelmaksi osoittautuu usein datan seulonta. Kun tietoa on paljon, ongelmaksi saattaa muodostua se, millä tavoin saadaan tunnistettua kaikkein kiinnostavimmat ominaisuudet, jotka mahdollistaisivat hyödyllisten päätelmien tekemisen? (Peltonen 2002) Tietoyksiköiden varianssi eli hajonta vaikuttaa siihen, miten tieto järjestyy SOM-kartalla. Mitä voimakkaampi esiintymä, sitä voimallisemmin se vaikuttaa muiden tietoyksiköiden järjestymiseen. Vääristymien välttämiseksi tietokomponentit onkin skaalattava. Skaalaaminen harkitaan tapauskohtaisesti sen mukaan, millaista data on ja mitä kartalla halutaan kuvata. (Raike 2010) Skaalaaminen on mahdollista toteuttaa analyysin edetessä siten, että mielenkiintoisimmat vastauspatteristot skaalataan erityisesti niitä koskevien keskeisten vastauskomponenttien osalta. Menetelmänä itseorganisoituva kartta ei kuitenkaan ole eksakti. Parhaiten SOMtarkasteluun soveltuvatkin erilaiset luokitteluja vaikutussuhdetarkastelut, jotka eivät vaadi täydellistä tarkkuutta. SOM-karttaan kyselydata tuodaan tiettyjen matemaattisten vektoriyhtälöiden avulla siten, että kartassa vektoreiden väliset etäisyydet synnyttävät ryhmittymiä eli klustereita. Sävykartassa vaaleat sävyt kuvaavat yksiköiden pitkiä ja tummat sävyt lyhyitä välejä eli mallivektorien Aineiston laaja-alainen käsittely mahdollistuu tilastollisen ja visuaalisen analyysin yhdistelmän kautta. Itseorganisoituvan kartan käyttö on mielekkäintä, kun se yhdistetään perinteisiin tilastollisiin tulkintamenetelmiin. MATKA-hankkeessa tilastollisen analyysin rinnalla aineistoa tarkasteltiin visuaalisella SOM-menetelmällä. Menetelmä tuki faktorianalyysien esiintuomia yhteneväisyyksiä, mutta samalla menetelmä mahdollisti pienempien yhdenmukaisten vastaajaryhmien tunnistamisen. SOM-karttatarkastelussa kaikki vastaukset näkyvät pisteinä kartalla. Värin tummuusaste kertoo mielipiteen voimakkuudesata. Mitä tummempi väri, sitä enemmän ollaan samaa mieltä väittämän kanssa. Vastaavasti, vaalea väri kertoo vastakkaisesta mielipiteestä. Mustaharmaasävykartassa nähdään kotimaisten matkailijoiden suhtautuminen tuulivoimaan yleensä. Sinisävyisessä kartassa tarkastelu kuvaa asenteita, joita matkailijoilla on tuulivoiman sopivuuteen lomakohteen maisemassa. Kansalaiskarttatarkastelussa voidaan valita yhteensä viisi muuttujaa esitettäväksi päällekäin, joten asenteita voidaan peilata suhteessa vastaajien taustatietoihin tai suhtautumisessa esimerkiksi rakentamisen tiiviyteen. 34 Majoitusmuotojen tarkastelussa tärkeää on tunnistaa se, että erikokoiset matkaseurueet omaavat eri tarpeita. Useamman päivän viipymä asettaa vaateita huoneistolle ja sen säilytystiloille sekä palvelutarjonnalle: ”Apartments or aparthotels like those being built by YIT are of no interest to international visitors, We want 4 star hotels with health facilities and pool or log cabins,” (YIT chaletstyyppiset huoneistohotellit eivät ole sitä, mitä kansainväliset matkaajat etsivät. Haluamme neljän tähden hotelleja hyvinvointipalveluin) ”Täysihoito parasta lyhyellä lomalla, mutta myös aamiainen ja päivällinen riittää. Mökkilomalla ulkoilumahdollisuudet ratkaisevat, myös iltaohjelmilla olisi joskus kysyntää. Rentoutumismahdollisuus parasta, oli kyseessä hotelli tai mökkimajoitus,” Omaa mökkiä arvostivat eniten itäturistit. Vähiten mökki- ja rivitalomajoitusta arvostivat Brittein saarilta tulleet matkailijat. He arvostivat sen sijaan hotellimajoitusta. Valtaosa näistä asiakkaista tuli suurista kaupungeista, joille ympäristönmuutos Lapin lomalla on suuri. Britit liikkuvat eurooppalaisittain selvästi vähemmän luonnossa kuin esimerkiksi keskieurooppalaiset, joten heidän odotuksesta matkakohteesta ovat myös selvästi erilaiset. Lisäksi valtaosa heistä on pakettimatkalaisia, jolloin majoitusjärjestelyt on hoidettu matkajärjestäjien ”Retkeilemme Lapissa eri vuodenaikoina eri pituisia reissuja. Majoituspaikka ratkeaa vuodenajan ja paikkauskollisuuden mukaan.” kautta. Osa eteläeurooppalaisista matkailijoista oli muita valmiimpia yöpymään myös retkeilymajassa. Tämä tulos ohjaakin pohtimaan, olisiko retkeilymajoilla oma kohderyhmänsä nimenomaisesti eteläeurooppalaisissa turisteissa, ja miten tämä mahdollisuus olisi hyödynnettävissä vuoden eri aikoina? Majoitukseen liittyvistä tekijöistä tärkeimmäksi asiaksi mainittiin välitön yhteys luontoon ja toiseksi tärkeimmäksi kohdealueen rauhallisuus. Vastaajista on mahdollista tunnistaa pienehkö klusteri, jossa arvostetaan palveluiden läheisyyttä ennemmin kuin mahdollisuutta saada luonto omalle ovelle. Tällainen asenneprofiili soveltuu erityisesti ”keskustamaiseen” loma-asumiseen, jossa loma-asunnossa ehkä oleillaan vähemmän aikaa. Toisin sanoen, tiiviin asumisen kannattajat pitävät loma-asuntoaan tukikohtana, josta lähdetään muualle hankkimaan luontokokemuksia. Itse asunnon ja asumisen ei näitä kokemuksia tarvitse tarjota. Jos Lapin matkailulta haetaan luonnonläheisyyttä ja rauhaa, ja jos myös asumiselta odotetaan sitä, suositaan erillismökkejä. Hotellien ja huoneistohotellien ympäristöjä ei koeta luonnonläheisiksi – ennemmin ne nähdään pysäköintialueiksi. Teemahaastatteluissa nousi esiin myös äänimaailma. Vain erillismökki koetaan takeeksi saavuttaa oma rauha ja yksityisyys myös äänimaailman osalta. Jos asumismuotoon kuuluu naapureita, koetaan riskinä sekä sosiaalinen käyttäytyminen että rakennusten ääneneristys. Jos matkailija etsii lomaltaan rauhaa ja rauhoittumista, haluaa hän kokea tätä myös lomaasumisessaan. Loma-asuntojen suunnittelussa ja asuntojen sijoittelussa erityistä huomiota olisikin kiinnitettävä sekä rauhoittavien näkymien että rauhoitetun äänimaailman aikaansaamiseen – myös tiiviimmässä rakentamistavassa. Majoituspaikkoihin liitettiin selvästi enemmän myönteisiä kuin kielteisiä kommentteja. Matkailijat olivatkin kokonaisuudessaan verraten tyytyväisiä majoitukseen ja saamaansa palveluun. Toiminnassa on kuitenkin parannettavaa etenkin ympäristöystävällisyyden ja aidon paikallisuuden tuotteistamisessa sekä majoituspalveluiden tarjonnassa. Kestävän matkailukeskuksen tavoitteessa paikallisuuden integroiminen koko toimintaan, suunnittelusta ja rakentamisesta aina palveluiden 35 tuotantoon, nousee keskeiselle sijalle. Matkailijoiden asenteiden ja odotusten muuttuessa paikallisuudesta muodostuu yksi keskeinen odotusarvo. Paikallisuus ei ole kuitenkaan päälleliimattava ominaisuus, vaan paikallisuus edellyttää identiteetin huomioon ottamista maankäytön suunnittelusta erilaisten palvelustrategioiden rakentamiseen. Matkailijat kuvasivat erityisesti erillis- ja paritalomökkien olevan ”yllätyksellisiä”. Monesti vuokrausilmoitusten kuvat eivät kerro todellista sijoittumista suhteessa muihin loma-asuntoihin. Jos matkailija tavoittelee lomallaan luonnonnäkymiä, mutta saakin vastaansa naapurimökin ikkunan, eivät odotukset kohtaa, vaan syntyy negatiivinen kokemus. Tämä kertoo osaltaan siitä, ettei luonnonläheisyyden merkitystä Lapin lomarakentamisessa olla vielä täysin ymmärretty. Se, että kotimaiset matkailijat antoivat kansainvälisiä matkailijoita enemmän negatiivista palautetta (erityisen huonoksi koetut ominaisuudet), johtunee osittain siitä, että kotimaiset matkaajat olivat keskimääräistä kokeneempia Lapin kävijöitä, jolloin myös odotustaso oli ulkomaisia matkaajia tiukempi. Palvelu- ja varustelutaso sai toiseksi eniten kehuja ja neljänneksi vähiten moitteita. Matkailijat moittivat erityisesti palvelun ja hintatason suhdetta: ”Hintataso alkaa olla kohtuuton hiihtokeskuksissa ja muutenkin matkakustannus samaa luokkaa kuin menisi rantalomalle... voi olla että jatkossa kohde vaihtuu johonkin edullisempaan lomakohteeseen”. Vastaajat myös painottivat kokonaisuuden merkitystä. Siksi osalle matkustajista asuinmuodolla itsellään ei ole niin paljon merkitystä kuin palvelulla: ”Hotellin koolla ei varmaankaan ole niin väliä. Väliä on henkilökunnan palvelualttiudella ja ammattitaidolla.” Paikallisuus on asia, joka nousee erityisesti kestävän matkailun määrittelyssä keskeiselle sijalle. Matkailijakokemuksissa paikallisuuden kokemukset eivät juuri kiitosta saaneet, moitteita hieman enemmän. Tämä kertoo omaa kieltään siitä, että Lapin matkailukeskukset näyttäytyvät matkailijoille enemmän tai vähemmän toistensa kopioina. Paikallista rakennustapaa, paikallista ruokaa ja kulttuuria tulisikin suosia tavoitteellisemmin. Lähi- ja luomuruoka ovat tuotteita, joiden kysyntä on kasvava. Matkailijat tosin pelkäävät, että palveluiden ja tuotteiden laadun parantaminen sekä paikallisuuden huomioon ottaminen siirtyvät nouseviin hintoihin. Tätä ei nähdä kestävänä kehityksenä. Matkailijamielipiteissä majoituksen edullisuus ja ympäristöystävällisyys saivat keskimääräistä vähemmän sekä kiitosta että myös moitetta osakseen. Toisaalta moni matkailija kokee lomailun olevan Kuva 2.5: Toteutui majoituksessa erityisen hyvin (% mainitsi). Majoitukseen kytkeytyvistä eri ominaisuuksista sai eniten kehuja mutta myös moitteita majoituskohteen rauhallisuus ja luonnonläheisyys (kuvat 2.5 ja 2.6). Tämä kertoo osaltaan siitä, että näille ominaisuuksille asetetaan paljon odotuksia. Teemahaastatteluissa oli mahdollista tunnistaa kohdeuskollisia kotimaisia matkaajia: kun omia tarpeita vastaava loma-asunto tai asuinalue on löydetty, siinä mieluusti pysytään. Näin matkailija tietää jo etukäteen, että loma-asuminen todennäköisesti vastaa hänen odotuksiaan. 36 ensisijaisesti irtiottoa arjesta. Tällöin oma hyvinvointi asettuu esimerkiksi ympäristöystävällisyyden edelle. Nykyinen tilanne otetaan vastaan annettuna ja siihen sopeudutaan. Toisaalta ympäristömyönteiset asiakkaat kokevat kestävyyden näkökulmien toteutumisen olevan riittämätöntä. Tunturikeskusten kestävän matkailun toteutusta verrataan aiempiin kokemuksiin. Osa kestävän matkailun periaatteista toteutuu jo rutiiniluonteisesti esimerkiksi KeskiEuroopan matkakohteissa. Matkailijoiden asennemaailma muuttuu, vaikkakin hitaasti – siksi nämä tekijät on arvioitava kehitystyössä. Majoituksessa huonosti toteutuneiden ominaisuuksien osalta matkailijat arvostelivat eniten epäkohtia, kuten saunan puutetta, sekä rauhan, luonnonläheisyyden ja paikallisuuden toteutumatta jäämistä omassa majoituksessa. Tekijät, jotka saivat eniten palautetta, peräänkuuluttavatkin paneutumista sekä suunnittelun että ylläpidon tasoon. Kotimaisille matkailijoille oman rauhan ja luonnon läheisyyden sekä paikallisuuden kokemiseen liittyy selkeästi parannettavaa. On osattava tunnistaa lomailumotiivit ja kyettävä vastaamaan näihin. Matkailukylässä tämä edellyttää erilaisten kyläklustereiden hyödyntämistä. Myös eri majoitustyypeissä on osattava toisaalta arvioida loman tavoitteiden saavuttamisen mahdollisuudet (mm. meluttomuus, yksityisyys), toisaalta on tunnistettava, mikä majoitusmuoto ja -sijainti sopii minkäkin tyyppiseen lomailuun. Keskieurooppalaiset antoivat muita useammin hyvää palautetta kohteen rauhallisuudesta ja luonnonläheisyydestä, mikä kertonee odotusten ja kokemusten hyvästä vastaavuudesta. Heidän kritiikkinsä kohdistui yhdessä eteläeurooppalaisten kanssa muita useammin matkakohteen ympäristöystävällisyyteen. Valtaosa keskija eteläeurooppalaisista oli matkalla Lapissa vähintään viikon. Esimerkiksi sveitsiläiset matkaajat kokivat jätelajittelun ja kierrätyksen puutteen syyksi olla palaamatta kohteeseen. Tämä asennoituminen kertoo asenteiden ja tottumusten vaikutuksesta myös lomailuun – vaikka loma on irtiotto arjesta, ei lomaillessakaan haluta irrottautua omista, syvään juurtuneista tottumuksista ja arvoista. Britit ja itäeurooppalaiset puolestaan kehuivat muita useammin matkakohteensa palvelu- ja varustelutasoa. He olivat muita vastaajia vähemmän ympäristömyönteisiä. Heille tärkeää on vaivaton lomailu matkakohteessa ilman erityisodotuksia kestävyyteen liittyvien näkemyksien toteutuksesta. Nämä matkailijat erosivat keskieurooppalaisista asiakkaista myös alemman koulutuksensa ja suurkaupunkitaustansa suhteen. Kuva 2.6:Toteutui majoituksessa erityisen huonosti (% mainitsi). Suomalaiset antoivat muita ryhmiä enemmän sekä myönteistä että kielteistä palautetta; tämä selittynee suomalaisten keskimääräistä pitkäaikaisemmalla Lapin matkailukokemuksella. Vuosien saatossa kertyneisiin kokemuksiin on luontevaa suhteuttaa odotuksia ja pettymyksiä. 37 ULKOILUHARRASTEET LAPIN MATKALLA Kotimaiset matkailijat ovat tottuneita harrastamaan omatoimisesti ja arvostavat hyvää reittiverkostoa ja palvelurakenteita luontoalueilla. Ulkomaiset asiakkaat puolestaan käyttävät paljon luontomatkailun ohjelmapalveluita. Ero kotimaisten ja kansainvälisten matkailijoiden harrasteissa on merkittävä erityisesti maankäytön kannalta. Matkailijat, kansallisuuteen katsomatta, ilmaisivat valmiuden liikkua merkityillä reiteillä vähentäen näin luonnon kulumista. Koska erityisesti ulkomaiset matkailijat liikkuvat luonnossa ohjelmapalveluiden käyttäjinä, kääntyy katse ohjelmapalveluyrittäjiin: osaavatko yrittäjät ottaa huomioon palveluiden ympäristövaikutukset? Pohjois-Suomen luontoon liittyvät ohjelmapalvelut ovat perustuneet pitkälti moottorikelkkailuun, jonka osuus tarjonnasta on edelleen suuri. Ei-motorisoitujen ohjelmapalvelujen tarjonta on monipuolistunut vasta viime vuosina. Yrittäjille merkittävää on paitsi asiakkaiden odotuksiin vastaaminen myös se, miten kannattavia eri ohjelmapalvelutuotteet ovat. Ylläs-tunturi, rinteet © Tiina Merikoski Huskysafarit koetaan erityisen ongelmalliseksi porotalouden kannalta. Moottorikelkkailu taasen muokkaa ympäristökokemusta monen eri aistin kautta. Haju- ja meluhaitat, jopa turvattomuuden tunne nousevat matkailijoiden negatiivisista kokemuksista esiin. Motorisoitu harrastaminen ei ole yhdenmukaista Lapin luonnonrauhan ja turistien tavoitteleman äänimaailman kanssa. Nämä huomiot asettavatkin haasteet sekä reitistöjen suunnittelulle että kohderyhmäajattelulle. Onko jokaisen lomakylän tarjottava mahdollisuus moottorikelkkailuun? Myös eri ohjelmapalveluiden tarjoajien olisi kyettävä sitoutumaan sellaisten reitistöjen käyttöön, jotka parhaalla mahdollisella tavalla tukevat kestävän lomakohteen tavoitteita. Matkailutoiminnan laajentuessa erityyppisten aktiviteettien yhteensovittamisen haasteet matkailukeskusten lähiympäristössä kasvavat. Vaaditaankin enemmän yhteistyötä ja kirkkaampaa visiomäärittelyä. Lähes 80 % itäeurooppalaisista vietti aikaa rinteessä lasketellen tai lumilautaillen. Myös kotimaiset matkailijat ja brittimatkailijat olivat suhteellisen innokkaita laskettelemaan ja lumilautailemaan. Laskettelu on – ja tulee olemaan – pohjoisen lomakohteissa keskeisessä asemassa. Matkakohteen kestävän imagon kannalta erityistä huomiota olisi kiinnitettävä talviharrastuspaikkojen kesäasuun. Talvella lumi peittää rakentamisen jäljet ja kasvillisuuden vauriot. Erityisesti viherrakentamisella, eli sillä kuinka paljaat alueet käsitellään ja rakennetaan viimeistellyiksi, on 38 merkittävä rooli. Ympäristön rakentaminen esteettisesti puhuttelevaksi vaikuttaa osaltaan alueiden käyttöön, myös talvikausien ulkopuolella. Brittimatkailijoiden lailla Keski- ja etenkin EteläEuroopan matkailijoita kiinnostivat eläinsafarit ja moottorikelkkailu. Keski- ja eteläeurooppalaiset olivat kiinnostuneimpia lumikenkäilystä ja luonnon tarkkailusta. Maastohiihto ja kävely / lenkkeily ovat suomalaiskansallinen tapa liikkua luonnossa myös Lapin talvimatkailukohteissa. Teemahaastattelut nostivat esiin opaspalveluiden merkityksen – Levillä ja Ylläksellä lomailleista vain harva tiesi opaspalveluiden saatavuudesta. Opaspalveluita ei myöskään koettu ”hyväksyttäväksi” käyttää – koettiin, että matkakohteessa tulee selvitä omin neuvoin. Suomalaisten vielä suhteellisen hyvät valmiudet liikkua luonnossa ovat tulleet esille myös Metlan toteuttamissa valtakunnallisissa virkistyskäyttökyselyissä. Kaupungistumisen myötä yhä harvempi kuitenkaan luottaa jatkossa luonnossa liikkumisen taitoihin. Opaspalveluiden tulisikin olla näkyvämmin esillä, eri kohderyhmien erityistarpeita paremmin huomioiden. Opaspalveluiden käyttö mahdollistaisi matkailijoiden innostamisen myös eri vuodenaikoina matkusteluun. Oppaat omaavat myös avainroolin kestävyyteen liittyvän tietouden jakamisessa. ”Pieniä, paikallisia majoituspalveluita, joissa vallitsisi suomalainen ilmapiiri, suomalainen kulttuuri, ei ole tarjolla. Isot ja persoonattomat ketjut ja palvelut, kuten kylpylät, eivät vastaa asiakkaittemme tarpeita (sitä, mitä he haluaisivat Suomessa nähdä).” “Monet palvelut eivät ole saatavilla kesäaikaan, ravintolat ovat kiinni. Palveluinfrastruktuuri liian keskittynyt talvikauteen etenkin Kuopion pohjoispuolella, vähemmän palveluita saatavilla.” MEKin toimeksiannosta loka-marraskuussa 2010 tutkittiin Suomen kesäkauden ulkoiluaktiviteettitarjonnan kysyntää Alankomaissa, Iso-Britanniassa, Ranskassa, Saksassa ja Venäjällä. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat matkanjärjestäjät ja matkojen myyjät, jotka tarjoavat aktiviteettilomia Suomeen ja/tai Pohjoismaihin. Tarkastellut luontoaktiviteetit olivat kalastus, pyöräily, vaellus, melonta sekä eläinten tarkkailu luonnossa. (MEK 2010) Matkanjärjestäjät toivat majoituspalveluihin liittyen esille erityisesti paikallisuuden ja Keski-Euroopassa tyypillisen pienimuotoinen majoitusmuodon puuttumisen. “Suomen lapsiystävällisyys, luonto ja erityisesti kulttuuri pitäisi tuoda paremmin esiin markkinoinnissa.” “Opaspalveluiden saatavuus koko matkan ajaksi.” ”Viikko-ohjelmia valmiilla majoituksella. Ei vain hotellimajoitusta, vaan viihtyisiä pieniä mökkejä, joissa rentoutua pyöräilypäivän jälkeen.” ”Kiertomatkoja autolla, niin että majoitus on pienessä, yksityisessä hotellissa.” 39 VALMIUS KESTÄVÄN MATKAILUN TOTEUTTAMISEEN Roskaamiselle toivottiinkin ”nollatoleranssia” Lapin herkässä luontoympäristössä. MATKA-hankkeen kyselyyn vastanneet matkailijat pitivät ylipäätään kestävän matkailun periaatteita merkittävinä. Tärkeimpinä pidettiin ympäristön saastumisen estämistä ja paikalliskulttuurin turvaamista. Teemahaastattelut nostivat myös roskaamisen yhdeksi matkakohteen toiminnasta viestiväksi ulottuvuudeksi: miten matkailukeskus ja esimerkiksi hissiyhtiöt suhtautuvat roskaamiseen. ”Vie mennessäs’, tuo tullessas’” on periaate, jota matkailijat toivoivat noudatettavan. Matkailijoiden tulisi ymmärtää, että jokaisella teolla, luontoon viedyllä rasialla ja pakkauksella, on jalanjälkensä. Ekologiseen kestävyyden turvaamiseen liittyvät kasvi- ja eläinlajiston säilyttäminen, viheralueyhteydet rakennettujen alueiden välillä ja maaston kulumisen estäminen koettiin tärkeäksi. Hieman näitä vähemmän merkitystä saivat paikallisten tuotteiden ja palvelujen suosiminen, kestävä rakentaminen ja materiaalin kierrättäminen – nämä ulottuvuudet kuitenkin koettiin suhteessa tärkeämmiksi niiden vastaajien joukossa, jotka olivat kiinnostuneita hankkimaan tontin matkailualueelta. Vähiten merkitystä kestävyyden ulottuvuuksien vertailussa oli kulutuksen minimoimisella, Kuva 2.7: Talvikauden ulkoiluharrasteet. Prosenttiosuudet vastaajilta, jotka merkitsivät yhdestä kolmeen tärkeintä ulkoiluharrastusta (N = 923). Talvikauden ulkoiluharrasteista suosituimpia olivat laskettelua ja lumilautailu, jota harrasti lähes 60 % vastaajista. Maisemien katselua, murtomaahiihtoa, moottorikelkkailua ja eläinsafareita harrasti noin 40 % kyselyyn osallistuneista. Luonnontarkkailu ja kävelyä/ lenkkeilyä harrasti noin joka viides vastaaja. Lumikenkäkävelyn, kalastuksen ja ratsastuksen harrastajamäärät olivat selvästi pienempiä. Syksyllä suomalaisten suosituimpia ulkoiluharrasteita ovat retkeily/patikointi, kävely/lenkkeily ja maisemien katselu. Luonnon tarkkailu oli neljänneksi suosituin harraste. Ruskamatkailu on suosituinta suurten ikäluokkien keskuudessa, ja matkailijat ovat varsin kokeneita Lapin kävijöitä. Luonto ja ulkona oleskelu on kaikkiaan matkailussa muita kausia enemmän läsnä. Syksymatkailijat vierastivat muita enemmän myös tiivistä rakentamista. 40 pitkäkestoisten tuotteiden suosimisella ja uusiutuvalla paikallisenergialla. Tekijöinä nämä ovat matkailijanäkökulmasta vaikeasti vaikutettavia, tai ne koettiin etäisiksi suhteessa lomailun keskeisiin tavoitteisiin, kuten rentoutumiseen. Matkailijat itse olivat kaikkien valmiimpia liikkumaan merkityillä reiteillä maaston kulumisen estämiseksi (kuva 2.8). Vastaajat olivat myös valmiita lajittelemaan jätteensä ja suosimaan paikallisia palveluja ja ruokia. Halukkuutta suosia paikallisuutta vähensi kuitenkin, jos esimerkiksi paikallisista elintarvikkeista joutuisi maksamaan keskimääräistä enemmän. Jo nyt Lapin matkailu koetaan hinnakkaaksi. Valmiutta ympäristömyönteiseen toimintaan siis on, jos se on luonteva osa matkailupalveluja eikä vaadi kohtuutonta vaivaa tai rahaa. Matkailijat olivat suhteellisen valmiita tinkimään sähkön ja veden käytöstä, toimittamaan lajittelemansa jätteet keräilypisteisiin sekä liikkumaan kohteessa mahdollisimman paljon jalan tai julkisilla kulkuvälineillä. Jätteiden keräys edellyttäisi kuitenkin keräyspisteiden helppoa saavutettavuutta. Jalan liikkuminen koettiin sitä houkuttelevammaksi, mitä miellyttävämmät ja kiinnostavammat kevyen liikenteen väylät ovat tarjolla. Kävely-ympäristöön lomakeskuksissa tulee jatkossa kiinnittää entistäkin enemmän huomiota siten, että kävely koettaisiin todelliseksi vaihtoehdoksi ympäri vuoden. Suunnittelussa on otettava huomioon myös riittävä esteettömyys, eli reittejä erilaisille käyttäjille. Tällä hetkellä omasta autosta luopumiseen ei valmiutta juuri ole, eivatkä matkailijat ole kovin halukkaita käyttämään kevytautoja. Kaikkein varauksellisimmin suhtauduttiin kuitenkin siihen, että kohteeseen pitäisi saapua vain joko junalla tai linja-autolla. Tämä kertookin pohjoisen vakiintuneista matkailutavoista. Valtaosalla matkailijoista on paljon matkatavaraa mukanaan – tällöin omalla autolla matkaaminen koetaan vaivattomimmaksi tavaksi. Juna-auto -yhdistelmä houkuttaisi monia, mutta etenkin perheet kokevat vaihtoehdon liian kalliiksi. Keskeiselle sijalle liikkumistavan valinnassa nousivatkin matkailun kokonaiskustannukset. KESTÄVÄ ENERGIANTUOTANTO MATKAILUALUEILLA Uusiutuvan energian tuotanto matkailualueilla ei ole ongelmatonta. Aurinkopaneelit talojen katoilla tai horisonttiin häviävä biovoimalan savupiippu eivät keskimäärin häiritse matkailijoita merkittävästi. Sen sijaan tuulivoiman kohdalla matkailun ja kestävän energiantuotannon intressit eivät välttämättä ole yhtenevät. Tuulivoimalat Kuva 2.8: Valmius osallistua kestävään matkailuun. Asteikko: 1 = ei lainkaan valmis… 5 = erittäin valmis. Paikallistuotteiden ja -palveluiden suosimiseen olivat muita valmiimpia britit, suomalaiset ja keskieurooppalaiset. Kulutuksen minimointiin ja jätteiden lajitteluun löytyi valmiutta eniten briteiltä, eteläeurooppalaisilta ja suomalaisilta. Kaikkein suurimmat erot lähtöaluetarkastelussa ilmenivät kuitenkin yksityisautoilun käytössä, johon valmiutta oli vähiten suomalaisilla ja itäeurooppalaisilla. Toisaalta, juuri suomalaiset ja itäeurooppalaiset saapuvat useimmin kohteeseen omalla autolla. Näin ollen, jos matkailukeskus tavoittelee autottomuutta, tavoitteista ja hyödyistä on osattava viestiä kutakin kohderyhmää puhuttelevilla tavoilla. 41 Kuva 2.9: Energiatuotantotapojen sopivuus maisemaan: tuulivoima, aurinkoenergia sekä bioenergia. Kuvat: Eija Hasu pitäisi sijoittaa energiantuotannon kannalta sinne, missä tuulta on parhaiten tarjolla, eli tunturien lakialueille. Sieltä ne kuitenkin näkyvät kauaksi ja voivat häiritä luonto- ja maisemakokemusta. Matkailijoiden suhtautumista olemassa tai suunnitteilla oleviin tuulivoimaloihin ei ole Suomessa toistaiseksi perusteellisemmin tutkittu. Lapin nykyisessä maakuntakaavassa tuulipuistoille varattuja alueita on runsaasti, yhteensä 19 kohdetta. Moniin muihin maihin verrattuna Lapin matkailutoiminnot ovat herkkiä luonnonmaiseman muutoksille, koska alueen matkailuaktiviteetit pohjautuvat pitkälti luonnon vetovoimaisuuteen ja erämaaympäristöön. Ulkomailla matkailijoiden näkemyksiä tuulipuistoista on konsulttitöinä kartoitettu ainakin Iso-Britanniassa ja Norjassa. Iso-Britanniassa valtaosa matkailijoista suhtautuu myönteisesti tai neutraalisti tuulipuistoihin, mutta Norjassa varauksellisemmin. Matkailijoista luonnon rauhaa ja erämaisuutta lomaltaan hakevat suhtautuvat tuulivoimaloihin negatiivisimmin. Maisemavaikutukset riippuvat tuulimyllyjen määrästä, tuulipuiston pinta-alasta ja sijainnista. (Heiberg ym. 2009) Islannissa toteutetussa matkailijakyselyssä maalämpö- ja vesivoimaloiden (geothermal / hydro power plants) rakentamisen arvioitiin vähentävän erämaisuuden tuntua ja vaikuttavan matkakokemuksen laatuun (Sæþórsdóttir 2010). Energiantuotantotapojen periaatteellista sopivuutta maisemaan arvioitiin matkailijakyselyssä energiantuotantotapaa esittävien kuvien avulla (kuva 2.9). Kuvissa samaan perusnäkymään lisättiin visuaalisia elementtejä seuraavasti: 1) aurinkoenergiaan aurinkopaneelit katolle ja puuston harvennus, 2) bioenergiaan biovoimalan savupiippu ja 3) tuulivoimaan tuulivoimalat tunturin laelle. Matkailijat arvioivat aurinko- ja bioenergian lähes yhtä hyviksi energiantuotantotavoiksi. Tuulivoima koettiin hieman niitä huonommin matkailualueelle sopivaksi energiantuotantomuodoksi (kuva 2.10). Verkkokysely mahdollisti kysymyskohtaiset avoimet vastaukset, jotka kertoivat vastaajien aurinkoenergiaan kohdistuvasta kyseenalaistavasta asenteesta: ”energiaa ei kerry kaamoksessa”, “hyödyntäminen naiivi ajatus pohjoisessa”. Toisaalta etuina todettiin “ekologinen mielikuva” ja “vähäisin maisemahaitta”. Aurinkoenergian hyödyntämistä on tutkittu maailmalla, mutta Suomessa tarkastelu on jäänyt vähäiseksi. Matkailijakysely kuitenkin osaltaan kannustaa tutkimaan tuotantomuodon soveltuvuutta sekä pysyvän asutuksen että lomakohteiden lisäenergiamuodoksi. 42 Kuva 2.10: Uusiutuvan energian tuotantotapojen sopivuus matkailukohteelle. Tuotantotavan hyvyys asteikolla: 1 = ei lainkaan hyvä,…, 5 = erittäin hyvä. Sopivuus maisemaan asteikolla: 1 = ei lainkaan,…, 5 = erittäin hyvin. Bioenergia ja aurinkoenergia sopivat maisemallisesti kohteeseen samanarvoisesti. Sen sijaan tunturin laelle sijoitettu tuulipuisto ei sopinut maisemaan enää kovin hyvin. Itäeurooppalaiset ja brittituristi hyväksyivät tuulivoiman maisemassa parhaiten ja keskieurooppalaisia huonoiten. Toisena energiantuotantomahdollisuutena kyselyssä esiteltiin biohaketta käyttävä kaukolämpövoimalaitos. Vaikka tämä tuotantomuoto nousi kotimaisten matkailijoiden arvostuksessa toiseksi, kirvoitti tuotantotapa lukuisia vapaita kommentteja. Kaukolämpöön kohdistuikin eniten argumentteja, sekä puolesta että vastaan. Haittoja pohdittiin mm. ”Korkeat piiput levittävät saasteet laajalti”, ”Aiheuttaako meluhaittaa? Jos, niin sijoitus etäämmälle asutuksesta”, ”Tupruttava piippu luo mielikuvan energiantuotanto- ja kaupunkimaisemasta”. Toisaalta etuja koettiin myös monia, kuten ”Tuo tuloja paikallisesti (työtulot, hakkeen hankinta)”, ”Maisemahaitta rajoittuu pienelle alueelle”, ”energiatuotantoa olosuhteista riippumatta” ja ”liittyy jo muutoin rakennettuun ympäristöön”. Kaukolämpöä pidetään näin ollen edullisena, paikallistaloutta tukevana ja varmana energiamuotona. Maisemallisesti tuotantomuoto koettiin ristiriitaisena: osa pitää savuttavia piippuja hyväksyttävinä, osa taasen vastustaa niitä voimakkaastikin. Hakkeen hankinta ja kuljetus sekä maisemamielikuvat nousivat kommenteissa esiin: ”teollisuuslaitosmaisuus savua pahempi haitta”, “luo teollisuusalueen tuntua, ei edistä rentoutumista lomalla”, “logistiikka?”, ”Maisema ja metsänhoito; puuhakkeen hankinta ei saisi näkyä matkailukohteen luonnossa”. Lämpölaitoksen sijoittamiseen ja piipun korkeuteen sekä maisemointiin esimerkiksi designin avulla tuleekin kiinnittää huomiota. Kaukolämmön tuotannon hiukkaspäästöt ja hajuhaitat mietityttävät monia – asianmukaista tiedottamista peräänkuulutettiin. Tuulimyllyjä ei juuri koeta sopiviksi matkailukohteeseen. Sinänsä itse energiatuotantomuoto saa hyväksynnän, mutta myllyjen sijoittaminen pohdituttaa: ”Periaatteessa positiivinen asia, edellyttää huolellista sijoittamista; jätettävä luonnontilaa korostavia näkymiä” ja ”ok, jos ei matkailualueella/kansallispuiston lähellä”. Myös tuulimyllyjen toimivuutta pohdittiin, kuten ”jäätyvätkö lavat?”, entä “tuuleeko liikaa?” Tuulimyllyt sinällään koetaan ekologisena vaihtoehtona, ja esimerkiksi Oloksen pienimuotoiset tuulivoimalat vaikuttavat olevan myös matkailukohteessa hyväksyttyjä vaihtoehtoja. Myös laskettelurinteiden rakentamisen aste otettiin huomioon matkailijakommenteissa: ”Sopii tunturiin, hissit yms. rakennelmat jo “pilanneet” tunturin”. MATKAILUYHDYSKUNNAN TIIVIYS JA LUONNON KOKEMINEN ASUMISESSA Matkailualueiden kehittämisessä tulee hyödyntää matkailijoiden toiveita ja odotuksia suhteessa luonnon ja rakennetun ympäristön muodostamaan kokonaisuuteen. Kaupunkiasumisessa ulkoilu- 2.4 TUULIVOIMAN HYVÄKSYTTÄVYYDEN TARKEMPI TARKASTELU SOM-kartta antaa mahdollisuuden tarkastella kotimaisten matkailijoiden asenteiden ryhmittymistä. Tuulivoiman kohdalla on mahdollista tunnistaa matkailijoiden joukko, joka hyväksyy sekä tuulivoiman yleisesti että matkailumaisemaan erityisesti (kuva oikealla; punaisella ympäröity klusteri). Vastaavasti tuulivoimaa ehdottomasti vastustavien joukko on analyysikartan oikeassa alakulmassa (vaaleansinisellä ympyröity klusteri). SOM-tarkastelun periaatteiden mukaan vastaajat järjestyvät kartalle asenteiden perusteella. Kun kartalta tunnistetaan toisiaan lähelle sijoittuvat, asenteiltaan yhdenmukaiset vastaajat, voidaan tarkastella, missä muissa tekijöissä (kysymyksissä) vastaajien asenteet ovat yhdenmukaiset, tai löytyykö taustatekijöistä (kuten ikä, sukupuoli, koulutus, asuinkunta ja/tai –kaupunki, Lapin kävijäuskollisuus yms.) samankaltaisuuksia. Matkailijakyselyn SOM-tarkastelu toi esiin sen, että sosiodemografiset taustatekijät eivät perustelleet asenteita tuulivoimaan, eli esimerkiksi koulutus tai ikä eivät selittäneet ilmaistuja preferenssejä. Myöskään lapinkävijyys ei sellaisenaan ennakoi asennoitumista: jopa yli 50 kertaa Lapissa käyneistä löytyi niin tuulivoiman vastustajia kuin ymmärtäjiä (vihreät pallot). Vaikuttaakin siltä, että edellä ilmaistut asenteet kumpuavat ennemmin persoonasta sekä syvätason uskomuksista ja arvoista kuin sosiodemografisista tekijöistä. Matkailijat peräänkuuluttivat lisää tietoutta, kaikista energiantuotantomuodoista. Tällä hetkellä mielipiteet muodostetaan ennemmin uskomusten ja asenteiden kuin tiedon perusteella. Myös vaihtoehtoja kaivataan: tuulivoiman osalta vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja, tuulimyllyjen kokoja ja muotoa pohdittiin myös, kuten kaukolämpövoimalan osalta puuhakkeen saatavuutta ja logistisia vaikutuksia. Suunnittelussa eri vaihtoehtojen vaikutusten arviointi tulisikin tehdä syväluotaavasti ja tietoa eri käyttäjäryhmille jakavasti – näin tietoutta saadaan myös muiden hankkeiden käyttöön. “Oleellista mielipiteen muodostamisessa on tieto käytettävästä polttoaineesta, esim. puuhakkeella on huomattavasti positiivisempi kaiku kuin vaikkapa öljyllä. Jätteenpolttokin voi olla ok, jos jätteet kerätään lähiseudulta ja jos se on vaihtoehtona lajittelemattoman sekajätteen kaatopaikalle kuskaamiselle. Tiedottamisella on siis suuri merkitys.” “Aurinkopaneelit OK. Bioenergia ajatuksena hyväksyttävä, mutta en haluaisi nähdä savuttavia piippuja lomaillessani. Ei sovi visuaalisesti puhtaaseen luontoon, vaikka onkin hyväksyttävämpi kuin moni muu energialähde. Tuulivoimala kuvan lomakohteessa ei vastaa minun näkemystäni viihtyisästä lomapaikasta. Tuulivoima kuitenkin hyväksyttävä energiamuoto, mutta saisi olla aika näkymätön. Visuaalisuuteen viittaaminen liittyy siihen, että en ole tottunut näkemään bio- tai tuulivoimaloita paikoissa, joissa myyntivalttina on puhdas luonto. Suhtautumiseni tähän voi hyvinkin muuttua lähivuosina ja riippuu paljolti siitä, mitkä ovat vaihtoehtoiset energialähteet. Toisaalta mökeistä tupruava savu lisää viihtyisyyttä ja kodikkuutta.” ”Tuulivoima – Koen tuulivoimalat positiivisena asiana, mutta niiden sijainti tulisi suunnitella tarkkaan. Näkymä, jossa tornit kehystävät koko tunturinäkymää kauttaaltaan, tuntuu huonolta vaihtoehdolta. Lisäksi tunturin takaiset, ikään kuin tunturin lakea matalina hipovat siivet näyttävät hivenen agressiivisiltakin. Voimalatornit saisivat sijaita mielellään päänäkymäsuunnasta katsottuna yhdessä ryhmässä siten, että ne sijoittuvat sivuun tunturin korkeimmasta laesta. Osaa tunturista voisi silloin ihailla myös ”luonnontilaisena”.” 44 NÄKYMÄ D NÄKYMÄ C NÄKYMÄ B NÄKYMÄ A Kuva 2.11: Majapaikan lähinäkymien miellyttävyys asteikolla: 1 = ei lainkaan,…, 5 = erittäin hyvin. Kyselyssä esitettiin pyydettiin vastaajia arvioimaan yhteensä kahdeksan majoituskohteen ikkunanäkymää. Kuvat olivat kahdessa neljän näkymän sarjassa, joista toisessa esiteltiin lähinäkymiä erillismajoituskohteesta (kuva 2.11) ja toisessa kaukonäkymiä hotellimajoituskohteesta (kuva 2.12). Kummassakin sarjassa perusnäkymä pysyi samana maisemassa näkyvän puuston ja rakennusten määrän vaihdellessa. Vastaajia miellytti sekä lähi- että kaukonäkymien osalta eniten metsäinen luonnonmaisema, jossa ei näkynyt lainkaan rakennuksia (kuva 2.11 ja 2.12). Eri kansallisuudet arvioivat näkymät melko yhdenmukaisesti. Keskieurooppalaiset hyväksyivät kaukonäkymissä tiiviimmän maankäytön muita ryhmiä huonommin (kuva 2.12, näkymä H ja G) alueiden läheisyydestä sekä puisto- tai metsänäkymästä maksetaan asuntojen hinnoissa. Käytännössä myös vapaa-ajan asuntoon ja asumiseen liittyy ympäristön laatu, jota vuokrataan ja ostetaan. Useissa ulkomaisissa matkakohteissa erityiset näkymät, kuten esimerkiksi merinäkymä, on hinnoiteltu hotellihuoneen hinnassa. Näin ei kuitenkaan ole suomalaisissa matkailukohteissa. Matkailijakyselyn tulokset majoituskohteesta avautuvien ikkunanäkymien ja matkailukeskuksen rakentamisväljyyden arvostamisesta korostivat luonnon kokemisen merkitystä Lapin matkalla (kuva 2.11). Teemahaastatteluissa matkailijat pohtivatkin halukkuutta hintadifferointiin: lisämaksu oltaisiin halukkaita maksamaan, jos tällä saavutetaan haettua luonnonrauhaa – tai esimerkiksi toivottu luonnonnäkymä. Matkailijakysely korostikin ikkunanäkymien merkitystä. Ikkunoista toivottiin näkyvän mahdollisimman paljon luontoa. Näkymän laatu putoaa merkittävästi rakennusten ja autojen määrän lisääntyessä. ”Henkilöauto pudottaa pisteet - ei muut rakennukset niinkään.” Ikkunasta näkyvät rakennukset ja tiivis rakentaminen ovat viesti myös siitä, että majoituksessa tärkeiksi koetut tekijät, kohdealueen rauhallisuus, yksityisyys ja oma rauha majoittumisessa, ovat uhattuina. Osa matkailijoista kuitenkin hyväksyy tiiviin rakentamisen; keskeiseksi nousee kysymys, mitä tiiviydellä saavutetaan ja kuinka tiivis rakentaminen toteutetaan. Hinnoittelulla on mahdollista vastata matkailijoiden odotuksiin myös tässä kohdin. Luonnonnäkymiltään eheämmät ikkunanäkymät suhteessa esimerkiksi pysäköintialueelle avautuviin näkymiin tulisi hinnoitella eri tavoin – tällöin jo hinnoittelulla kyetään viestimään majoituksen ominaisuuksista, eikä herätetä matkailijoille vääränlaisia odotuksia. Toisaalta, matkailijat toivovat tiiviin rakentamisen kompensoituvan palveluiden läheisyydellä. Kävelyreitit läheisiin palvelukeskittymiin sekä vaivaton pääsy harrastepaikkoihin ovat haluttuja. 45 NÄKYMÄ H NÄKYMÄ G NÄKYMÄ F NÄKYMÄ E Kuva 2.12: Majapaikan kaukokymien miellyttävyys asteikolla: 1 = ei lainkaan,…, 5 = erittäin hyvin. Näkymätoiveiden kommentointi verkkokyselyssä kuvastaa osaltaan matkaajien monimuotoisia preferenssejä korostaen tarvetta pienempien ”matkailukyläklustereiden” ja korttelikokonaisuuksien suunnitteluun. Osa matkaajista odottaa Lapin rauhan ja luonnon näkyvän omaan loma-asuntoon, osa hyväksyy tiiviimmänkin rakentamisen: ”En koe oleelliseksi asiaksi ikkunasta avautuvia näkymiä, Pimeässä ei näy mitään ja valoisaan aikaan ei olla sisällä.” ”Kunhan naapureita ei joka ikkunasta aivan näkyisi.” ”Lapin alkuperäinen olemus ei toteudu noin tiheään rakennettuna, Ylläsjärven puoleinen tunturin juuri korkeine kerrostaloineen on järkyttävä, Ikkunasta näkyy vain toinen samanlainen kerrostalo. Missä on Lapin maisema??” ”Kyllä Lapissa olisi tilaa rakentaa hieman harvempaan eikä nurkka nurkkaan kiinni.” ”Tiivis kerrostalotyyppinen rakennustyyli on kauheaa Lapissa, Ylläkselläkin talot muistuttivat etelän lähiöitä, Eikä niihin varmasti voi löytyä ympärivuotista käyttöä.” ”Tärkeä on keskittää asuminen, Puhdas harva mökkirakentaminen tarkoittaisi että varsinaiseen luontoon pääseminen vie aikaa kun laajat alueet ovat täynnä mökkejä, Tiheä rakentaminen tulisi kuitenkin toteuttaa niin että yleiskuva maisemasta säilyy ja saadaan rakennukset “piilon” luontoon.” Näkymien tarkastelu kannustaa arvioimaan eri toimintojen sijoittumista tonteille. On pohdittava, miksi autopysäköinnille varataan usein tontin parhaat paikat? Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä pysäköintiin suhteessa loma-asunnoista avautuviin näkymiin, myös naapuritonttien oleskelutiloista avautuvien näkymien osalta. Matkailijoiden suhtautumista matkailukeskusten yhdyskuntarakenteen kestävyyteen ei juurikaan ole Suomessa aiemmin selvitetty. Kelly ym. (2007) selvittivät yhdyskuntarakenteen kestävyyden osa- 46 tekijoitä kyselytutkimuksella Kanadan Whistlerin matkailukeskuksen vierailijoille. Vastaajat pitivät parhaana matkailukeskusympäristön fyysisenä ilmiasuna keskinkertaisen kompaktia – ei kovin tiivistä muttei myöskään kovin hajanaista – yhdyskuntarakennetta. Yksityisautoilun rajoittamisessa matkailijat suosivat mallia, jossa autoilu kielletään matkailukohteen ydinkeskustassa, mutta sallitaan ydintä ympäröivillä alueilla. Matkailukeskusten sisäisiä bussiyhteyksiä ja luonnonsuojelualueiden olemassa oloa kyselyyn vastanneet matkailijat pitivät yleisesti tärkeinä matkakohteen ominaisuuksina. Whistler-tutki-mus osoitti huomattavan osan matkailijoista kannattavan matkailukeskuksen ekotehokkuutta ja kestävyyttä parantavaa toimintalinjaa verrattuna matkailukeskuksen ”business-as-usual” –kehittämistapaan. VIHERRAKENTAMINEN Luonnon arvostus sekä paikan identiteetin tunnistaminen tulivat MATKA-hankkeen matkailijakyselyssä esiin myös majoittumispaikan viherrakentamiseen liittyvissä toiveissa. Matkailijat arvostivat alkuperäisen puuston ja muun metsäkasvillisuuden säilyttämistä. Koristeistutuksin vehreytettyä pihaa arvostettiin toiseksi eniten. Laattojen ja muurien käyttö viherrakentamisessa oli kansainvälisten vastaajien mielestä hieman parempi ratkaisu kuin pihaan levitettävä sorakate. Majoituskohteen toivottiin sijaitsevan mahdollisimman luonnonmukaisessa ympäristössä, ja mahdollistavan luontevan yhteyden luontoon, että ”luonto alkaisi jo ovelta” (kuva 2.13). Luonnonmukaiseen piha-alueeseen mielletään kuuluvaksi täyskasvuinen puusto. Metsäkasvillisuuden säilyttäminen vaatii, erityisesti pienillä kohteilla, rakennusaikaisen puuston runkojen ja juuriston suojaamisen. Metsänpohjan kasvillisuus voidaan myös ottaa talteen kunttakerrosta myöten ja laittaa takaisin paikalleen rakentamisen päätyttyä. Pienialaiset alkuperäiset metsäkasvillisuuskohteet kuitenkin kestävät huonosti tallaamista. Rakentamisessa ympäristön luonnonelementtien säilyttäminen vaatiikin huolellista suunnittelua ja suojausta. Tästä lisätietoa muun muassa Levin keskustaympäristön rakennusohjeista (Rakennetun ympäristön laatukäsikirja) sekä Viherrakentajan jäsikirjassa (Soini 2009). Viherrakentamisen preferenssit kertovat myös paikan identiteetin tunnistamisesta. Kansainväliset matkailijat, jotka olivat ensi kertaa Lapissa talviaikaan, arvostivat hekin luonnontilaista ympäristöä. Tämä kertoo matkailijoiden kyvystä tunnistaa paikan luontaisia ominaisuuksia – ja preferenssin ilmaisu kertoo paikallisuuden hyväksyttävyydestä. Eteläeurooppalaiset matkailijat arvostivat puutarhamaista pihaa jopa enemmän kuin luonnontilaista piharatkaisua. Tämä kertoo vastausten kulttuurisidonnaisuudesta: vahva viheralueiden arvostus ja hoitokulttuuri heijastuvat eteläeurooppalaisten toiveisiin ja asenteisiin myös matkakohteessa. Kyselyiden tulokset on suhteutettava kuitenkin vaihtuviin vuodenaikoihin, sekä toteutuksen ja ylläpidon vaatimuksiin. Esillä olleet kuvavaihtoehdot eivät välttämättä olisi olleet samassa järjestyksessä, jos vertailuvaihtoehdot olisi kuvattu syysasussaan. Se, että avointa sorapintaista pihaa arvostivat muita enemmän kotimaiset matkailijat, kertoo osaltaan toiveista ylläpitää ”illuusiota” Lapin luonnon koskemattomuudesta. Avoin sorapintaisuus näyttäytyy monelle vähemmän rakennettuna ja vähemmän käsiteltynä. Jos tavoitteena on kestävyys pintamateriaalien ja maanmuokkauksen tapojen osalta, luonnontilaisen aluskasvillisuuden ja puuston säilyttävä rakentamistapa nousee kuitenkin toivottavimmaksi toteutustavaksi. Arvioitaessa kyselyn tulosten liittymistä suunnitteluun, nousee kaksi tekijää esiin: matkailijapreferenssit liittyvät sekä tiiviimpään että väljempään loma-asumiseen. Tämä korostaa tarvetta luoda erilaisia lomaympäristöjä. Tiivis keskustatoimien rakentaminen vastaa yhdenlaiseen kysyntään, väljä ja osin palveluista etäämmällä oleva asuminen toiseen kysyntään. Se, millaisia odotuksia matkailijoille luodaan ja toisaalta, miten eri tekijöiden vaikutuksia kompensoidaan, liittyy pitkälti hinnoitteluun. “Itse olen viettänyt Ylläksellä aikaa vuosittain nyt jo 20 vuotta, ja palaan sinne aina takaisin nimenomaan maiseman ja luonnon vuoksi. Yksi iso asia itselleni on myös se, että alueelta löytyy yhä rauhaa. Leville en helpolla mene 47 AVOIN SORAPINTAINEN LAATOITUSTA JA MUUREJA KUKKAISTUTUKSIA LUONNOLLINEN: PUITA JA VARPUJA Kuva 2.13: Viherrakentamistapojen sopivuus Lapin majoituskohteelle asteikolla: 1 = ei lainkaan,…, 5 = erittäin hyvin. Vastaajat arvioivat kuvien avulla, miten hyvin erilaiset viherrakentamistavat sopisivat Lapin matkailukohteille (kuva 15). Kuvat esittivät samaa vapaa-ajanasuntoa, jonka viherrakentaminen oli toteutettu neljällä eri tavalla: 1) poistamalla puut ja pintamaa sekä levittämällä tilalle sorakate, 2) poistamalla puut ja laatoittamalla/kivettämällä muurein ympäröity piha-alue, 3) poistamalla puut ja perustamalla koristeistutuksia ja 4) säilyttämällä alkuperäinen puusto ja metsän aluskasvillisuus. turistirysän maineen perässä. Siellä paikasta on tehty aivan liian kaupunkimainen jo nyt. Palveluja Ylläksellä on mielestäni hyvä määrä.” “Ylläksen matkailu on asettunut asuttuihin kyliin, joissa kyläläisten suhtautuminen hiihtoturisteihin ei ole ollut pelkästään positiivista. Ja kukapa meistä haluaisi matkailijoita omalle pihalleen? Läheinen kaivostoiminta tarjosi vielä elantoa monille, joten matkailu ei ollut poronhoidon lisäksi edes ainoa vaihtoehto työllistyä. Minusta tämä kylien ja toimijoiden välinen kateus ja kamppailu on säästänyt Ylläksen pahimmalta rakentamiselta ja runtelulta, joten vielä on siis mahdollisuus kehittää matkailua ja toteuttaa rakentaminen suunnitelmallisesti.” “Kylien rakentamisessa lappilainen punamultaarkkitehtuuri on kaunista. Sen sijaan muutamat pikarakennetut halpahirsiset ja epämääräisen väriset huoneistohotellit ovat aika kammottavia. Kummastelin kovasti Jounin kaupan taka-alueelle rakennettavaa kolossia. Ei sovi paikkaansa ja näytti rumalta. Levin kaltainen keskusta-rakentaminen on periaatteessa kannatettava idea, mutta niin tiheästi toteutettuna tuottaa ahtaan vaikutelman ja slummiuttaa helposti ei niin laadukkaasti rakennettuja alueita. Ylläksellä vuodepaikat on ripoteltu mukavasti hajalleen, jolloin jokaiselle jää sitä Lapin luonnosta kaivattua rauhaa, mutta palvelut ovat kuitenkin melkoisen lähellä.” 48 Kuva 2.14: Yllä esitetyssä kuvaparissa kuvataan ulkomaisten matkailijoiden viherrakentamiseen preferenssejä. Mustat neliöt kuvaavat viherrakentamisen vaihtoehdot toivottavuutta. Mitä vaaleammaksi neliö muuttuu, sitä epätoivottavampana vaihtoehto nähdään. Vasemmassa reunassa tunnistetaan klusteri, joka suosii voimakasta ulkoympäristön käsittelyä – tosin osa tämän klusterin edustajista hyväksyy myös alkuperäistä kasvullisuutta suosivan toteutustavan (rengastettu klusteri). Alla esitetty kuvapari kuvaa yllä tunnistetun klusterin preferenssit suhteessa koettuun tiiviyteen, jota arvioidaan tässä ikkunanäkymien kautta. Ne matkailijat, jotka arvostavat raskaampaa lähiympäristön rakentamista, hyväksyvät tiiviimmän rakentamistavan. Samalla huomio kuitenkin kiinnittyy siihen, että tiiviyden hyväksyvä matkustajajoukko on vähemmistössä suhteessa väljempää rakentamista arvostavia matkaajia. 49 “Ainakin tämä kaupunkilaismatkailija hakee koskemattomuuden illuusiota, vaikka palveluita mielellään hyödynnämme lomaillessa. Esim. Levi on mielestäni valitettavasti pilattu ja täyteen tupattu. Toki ajantasaistaa pitää ja kysyntään vastata, mutta muitakin kuin kaupallisia arvoja pitäisi osata suunnitteluvaiheessa huomioida. Toki ihmiset hakevat eri asioita lomaltaan, mutta mielestäni Suomessa pitäisi ainakin JO tajuta, että tilan tuntu ja “vapaa ilmatila” on harvinaistuvaa ylellisyyttä, johon jatkossa entistä harvemmalla on varaa. Samoin rakentamisen vaikutuksia ympäristön äänimaailmaan tulisi entistä enemmän osata huomioida, koska ns. hiljaiset ympäristöt ovat ainakin kaupunkilaiselle harvinaista herkkua. Esim. moottorikelkkareittejä suunniteltaessa tämä olisi hyvä huomioida....” Nykyihmisen jatkuvan muutoksien pyörteessä elämisessä jostakin pysyvästä, vaikka juuri tunturimaisemasta voi tulla sellainen ajan pysäyttävä keidas. Arvoja, sopivasti perinteitä, sitoutumista, mietittyä uudistumista. Halutaanko esim. Ylläksestä tehdä “pikkukaupunki” erämaahan, vai suunnitelmallisesti esteettisyys & luonto huomioiva/luontoon sopiva kokonaisuus, josta jälkipolvetkin voivat olla ylpeitä ja jonne ulkomaalaisen vieraankin vuodesta toiseen kehtaisi tuoda? Ehdottomasti kestävä kehitys huomioitava aiempaa enemmän (yrittäjien tulisi olla tässäkin kuluttajamassaa edellä). Onko kaikki pakko rakentaa täyteen, niin ettei matkailijan mielikuvitukselle jää enää vapaata/ strukturoimatonta/määrittelemätöntä... jotain sellaista seikkailun poikasta...” Matkailijakyselyn valossa matkailijoiden valmius kestävään matkailuun on olemassa. Omaa kulutusta ollaan valmiita uudelleenarvioimaan, mutta tätäkin enemmän odotetaan matkailukohteen tarjoavan kokonaisvaltaisia, lomailun luonteeseen sopeutettuja, kestäviä palveluita. Matkailijat toteuttavat lomailussaan irtiottoa arjesta, jolloin ensisijalla on oman loma-arjen sujuvuus. Matkailijalta ei voi odottaa kestäviä valintoja, jos valinnat hankaloittavat omaa loma-arkea. Kuluttajien on vaikea arvioida toimintansa vaikutuksia. Kuluttajaa hakee henkilökohtaista hyötyä ja tyytyväisyyttä matkailuvalinnoistaan. Samalla kuluttajaa kiinnostaa se, kuinka muut käyttäytyvät; voidaan puhua toiminnan vaikutusten sosiaalisesta yhteydestä. Matkailukeskuksen palveluiden arvioinnissa tulee näin ollen tunnistaa kuluttajien kaksi eri hyötyfunktiota, eli yksilöllinen ja sosiaalinen hyöty. Vastaavasti tällöin myös preferenssit jaetaan henkilökohtaisiin ja sosiaalisiin preferensseihin, ensin mainitun kuvatessa sitä, mitä kuluttaja pitää itselleen henkilökohtaisesti parhaimpana vaihtoehtona, ja toisen sitä, mikä koetaan koko yhteisölle parhaaksi. (Uusitalo 1997) Liisa Uusitalon (1997) mukaan “monissa tapauksissa nämä hyödyt näyttävät olevan keskenään ristiriidassa. [...] Tärkeää on myös huomata, ettei kuluttaja tarkastele vain tiettyä ympäristökäyttäytymistä, vaan arvioi rinnakkain usean tyyppistä toimintaa. Tämä antaa vihjeen, että ympäristömyönteistä toimintaa ei tulisi tarkastella erillisenä vaan pikemminkin katsoa koko ’patternia’. Se muodostuu kimpusta erilaisia toimintoja, jotka voivat ympäristömyönteisyydessä korvata toisiaan. Jos kuluttaja yhdessä asiassa on hyvin ympäristömyönteinen, voi hän toisessa asiassa olla vähän vähemmän ympäristömyönteinen. Keskeinen oma teesini on, että kaikki ihmiset harjoittavat tätä punnintaa yksilöllisten ja sosiaalisten hyötyjen välillä ja hakevat tasapainoa. Täydellisiä “vihreitä kuluttajia” ei siten ole olemassakaan. ”Lomalla illuusio koskemattomuudesta pitäisi pyrkiä säilyttämään. Tämä voimaannuttaa ja lataa akkuja. Jotain erityistä, arki elinympäristöstä poikkeavaa.” Koli © Tiina Merikoski 50 Usein se kumpaan suuntaan kuluttaja kallistuu, riippuu käytettävissä olevasta tiedosta eli siitä, mitä hyötyjä yhteisössä tai yhteiskunnassa korostetaan. Medioista ja tiedonvälityksestä paljon riippuu, mitä informaatiota on eniten tarjolla ja mihin kuluttajat kiinnittävät huomiota. Joukkotiedotusvälineillä on ratkaiseva merkitys agendan asettamisessa. Ne asiat koetaan tärkeiksi, jotka ovat usein esillä.” (Uusitalo 1997, 23) MATKA-hankkeen kyselyn avovastaukset ja haastattelut tukevat edellä esitettyjä huomioita. Vastaajat toteavat itsekin: ”Ristiriitaisia cityhipin mielipiteet ovat. Pitäisi olla luonto suojeltu ja oma mukavuus.” Luonnon olemassaolo nykytilassaan sisältyy usein ”tavallisten kuluttajien” preferensseihin; luonto koetaan itseisarvona, jota tulee vaalia. ”Vähemmän on enemmän; mielestäni lappia on rakennettu jo tarpeeksi matkailun tarpeisiin. Luonnon ja maisemien vuoksihan sinne mennään...” Kestävyyden käytännöt koetaan tärkeinä, mutta samalla pohditaan kestävyyden käytäntöjen mahdollisuuksia peilaten niitä matkailijan omaan mukavuuteen, koettuun yksilölliseen hyötyfunktioon: ”Miten jätteiden toimitus [keräys]pisteisiin onnistuu jos ei ole autoa? Kävellen matka on pitkä”. Erityisesti luontoarvoihin perustuvissa matkailukohteissa valtaosa matkaajista ovat perusasenteiltaan ympäristöstä ja luonnosta kiinnostuneita. Matkailijakysely 2009-2010, valtakunnallinen luontomatkailukysely (Silvennoinen ja Tyrväinen 2001) ja Kolin kysely (Kangas 2007) korostivat matkailumotiiveiksi luonnon, maisemat sekä kohteen tarjoamat retkeily- ja ulkoilureitistöt, niin kävelyn kuin esimerkiksi murtomaahiihdon osalta. Esimerkiksi Koli on profiloitunut luontomatkailukohteeksi ja näin ollen houkuttelee keskimääräistä enemmän luonnosta ja ympäristöstä kiinnostuneita matkailijoita, jotka myös haluavat pitää alueen luonnon hyvässä kunnossa. Oletettavasti matkailijajoukon valikoitumisen takia suuria eroja matkailijoiden asenteissa ei ole havaittavissa, eikä asenteiden ääripäitä nouse esille. (Kangas 2007, 48) Vastaava huomio voidaan lausua Matkailijakyselyn osalta, joskin sesonkikohtainen tarkastelu korostaa aktiviteettien vaikutusta motivaattorina. Kun ruskasesonki houkuttaa luonnontarkkailijoita, hiihtoloma- ja pääsiäisviikot kutsuvat aktiiviharrastajia. Tätäkin merkittävämpää on kuitenkin tunnistaa kotimaisten ja ulkomaisten matkaajien erot, erityisesti viipymän ja aktiviteettien osalta, suhteessa matkailukohteiden kasvutavoitteisiin. Kun kotimaisten matkaajien suosiossa ovat mm. patikointi, murtomaahiihto ja laskettelu, kansainvälisten turistien kiinnostus kohdentuu järjestettyihin aktiviteetteihin kuten moottorikelkkailuun sekä husky- ja porosafareihin. Koska eri harrastemuotojen tarjoama luontokokemus on erilainen, vaikuttavat harrastepreferenssit osaltaan kohteen synnyttämiin mielikuviin ja matkailijan odotuksiin. 2.5 EKOSYSTEEMIAJATTELU MATKAILULIIKETOIMINNASSA – POIMINTOJA DIPLOMITYÖSTÄ Vaikka dplomityön tutkimuksen kohteena olleilla Lapin matkailualueilla (Levi, Ruka, Saariselkä, Ylläs) on samankaltainen syntyhistoria, luonnonympäristö ja olosuhteet sekä pääpiirteissään yhteneviä matkailun vetovoimatekijöitä, ovat niiden matkailuliiketoiminta ja sen perusteet rakentuneet ajan kuluessa hyvinkin moninaisilla tavoilla. Myös kuntien rooli matkailuelinkeinon tukemisessa on hyvin eriasteista kohteesta riippuen. Parhaissa tapauksissa kunnilla ja alueen yrityksillä on jo pitkään jatkuneita, suunnitelmallisia yhteisiä hankkeita, ja matkailu voi olla kunnalle merkittävä tulonlähde. Pahimmillaan matkailu on vasta äskettäin tunnistettu elinkeinoksi muiden joukkoon ja alueen matkailuyrittäjät ovat sitä ennen kohdanneet turhia vastoinkäymisiä. Maanomistus sekä maanomistajien intressit myydä tai vuokrata maata matkailutoiminnan käyttöön, samoin kuin kunnallisen puolen halukkuus kaavoittaa maata ja rakentaa infrastruktuuria vaikuttavat matkailualueen kehitysnäkymiin. Maankäytön suunnittelussa menestyvän matkailualueen kestävä ja terve rakenne edellyttävät mahdollisuuksia monimuotoiseen palvelurakenteeseen ja majoitustoimintaan. Riittävä matkailijamäärä taas on edellytys palvelurakenteen säilymiselle, ja matkailijatyyppien erilaisuus palveluiden käyttäjinä on tärkeää tunnistaa. Tarkasteltaessa matkailualueiden toimintaa ekosysteemeinä huomattiin hyvin vaikeastikin määriteltävien ja hienojakoisten ilmiöiden, kuten paikan tai yrittäjien ”hengen”, sisäisen palon, idearikkauden ja uskon itseensä vaikuttavan ekosysteemin muodostumiseen ja toimintaan. Ylläksen alueella tutkimus toi esille kaksi rinnakkaista ekosysteemiä, joista toinen on Lapland Hotelsin muodostama ja orkestroima, ja toinen muiden alueellisten toimijoiden verkosto. Tulevaisuudessa voimat on joko yhdistettävä tai jatkettava erikseen; profiloimalla uusi ja vanha keskus Ylläksen matkailualueen sisällä tietoisesti eri kohderyhmille voidaan nykyisestä kilpailutilanteesta päästä molemmille osapuolille hyvään lopputulokseen. Ylläksen alueella Kolarin kunta on historiallisesti osallistunut matkailuliiketoiminnan ja sen toimintaedellytysten tukemiseen vähemmän aktiivisesti kuin esimerkiksi Kittilä ja Kuusamo. Tilanne on kuitenkin viime vuosien aikana muuttunut ja matkailuelinkeinon asema on parantunut Kolarissa. Karoliina Tuokkola-Liljavirta: Menestyvä matkailualue Diplomityö. Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu, informaatio- ja luonnontieteiden tiedekunta, tuotantotalouden tutkinto-ohjelma. 2010 HALLINNOLLISET TOIMIJAT KUNTA YRITTÄJÄT JA ELINKEINONHARJOITTAJAT VALTIO MATKAILULIIKETOIMINTA ASUKKAAT MUU LIIKETOIMINTA MATKAILIJAT PERINTEISET ELINKEINOT TYÖNTEKIJÄT MATKAILUYHDISTYKSET MAANOMISTAJAT Matkailualueen toimijaryhmät ja ekosysteemin avaintoimijat. PAIKALLISVÄESTÖ 2.6 LAPIN MATKAILUKESKUSTEN KESTÄVYYDEN IMAGO JA MARKKINOINTIVIESTINTÄ MATKA -hankkeessa tutkittiin matkailukeskuksen kestävän kehittämisen lähtökohtia myös markkinoinnin näkökulmasta. Tapaustutkimuksen tavoitteena oli tarkastella kahden lappilaisen tunturikeskuksen, Levin ja Ylläksen, imagoa kestävinä matkakohteina sekä markkinointiviestinnän hyödyntämistä osana keskusten kestävää kehittämistä. Imagoa selvitettiin Levin ja Ylläksen yhteistyökumppaneina toimivien kansainvälisten matkanjärjestäjien näkemysten ja mielikuvien pohjalta. Viestinnän hyödyntämistä selvitettiin puolestaan kartoittamalla kestävän matkailun teemojen esiintymistä keskusten markkinoinnissa. Viestinnässä tarkastelu keskittyi vuoden 2009 alueellisiin matkailulehtiin, levi.fi ja yllas.fi -sivustoihin sekä yksittäisten matkailuyritysten Internetsivuihin. Kysely lähetettiin kuudenkymmenen eri matkanjärjestäjän edustajalle, joista kaksikymmentä vastasi (Vastausprosentti 33 %). Matkanjärjestäjät eivät nykyisin miellä kumpaakaan keskusta selkeästi kestäväksi matkakohteeksi. Toisaalta myöskään erittäin kielteisiä mielikuvia kohteet eivät herätä. Keskuksista Ylläksen kestävyyteen suhtaudutaan kuitenkin myönteisemmin. Ylläksellä on matkanjärjestäjien mielikuvien perusteella Leviä vahvempi kestävyyden imago myös verrattuna muihin vastaavanlaisiin pohjoismaisiin kohteisiin. Sen sijaan erilaisten kestävyyden periaatteiden toteutuminen on Levillä jonkin verran parempaa. Yhtäältä matkanjärjestäjät näkevät sekä Levin että Ylläksen kohteina, joissa panostetaan etenkin julkisiin liikennejärjestelyihin alueen sisällä ja joissa asiakkailla on mahdollisuus kokea paikalliskulttuurin aito läsnäolo. Toisaalta he mieltävät Levin ja Ylläksen myös kohteiksi, joissa huolehditaan vain keskinkertaisesti esimerkiksi kulutuksen ja saastumisen minimoimisesta ja joissa ei opasteta asiakkaita tarpeeksi kohti kestävämpiä käytäntöjä. Matkanjärjestäjien mielestä sekä Levillä että Ylläksellä on siis vahvuuksia, joilla on selvästi myönteistä vaikutusta niiden imagoon. Kumpikaan ei kuitenkaan ole vielä vakiinnuttanut profiiliaan kohteena, joka olisi edelläkävijä kestävyyteen liittyvissä asioissa. Levi ja etenkään Ylläs eivät myöskään vielä merkittävästi hyödynnä markkinointiviestintää osana keskusten kestävää kehittämistä: Kotimaiselle yleisölle suunnatussa viestinnässä ympäristöasioista tiedotetaan melko kattavasti alueellisissa matkailulehdissä ja levi.fi -sivustolla. Sen sijaan Ylläksen sivustolla samoin kuin molempien keskusten matkailuyritysten Internetsivuilla kestävä matkailu on esillä erittäin suppeasti. Myös matkailijoiden opastus ja tiedotus on vähäistä varsinkin Ylläksellä. Kansainväliselle yleisölle suunnatussa viestinnässä kestävän matkailun aihepiirien esiintyminen on kokonaisuudessaan erittäin vähäistä. Vieraskielisiä matkailulehtiä ilmestyy ylipäätään vähän ja harvoin, eikä kestävä matkailu ole niissä kovin näkyvässä roolissa. Viestintä tavoittaa heikosti myös matkanjärjestäjät, jotka kaipaavat myynnin ja asiakaspalvelun tueksi monipuolista tietoa, kuten esimerkiksi kohteen ympäristötoimista sekä vastuullisemmista majoitus-, liikenne- ja aktiviteettimahdollisuuksista. Keskeisimmät viestinnän kehittämistarpeet kohdistuvat täten erityisesti yritystason viestintään, Ylläksen yhteismarkkinointiin sekä vieraskieliseen materiaaliin. Kehittämiskohteita ovat matkailijoiden motivointi ja opastus sekä tiedottaminen vastuullisemmista tuotevaihtoehdoista. Myös konkreettisia esimerkkejä kestävyyden periaatteiden huomioimisesta keskusten ja paikallisten yritysten arjessa tarvitaan. Vastuullista viestintää kehittämällä voidaan kehittää myös kohteiden imagoa kestävyyttä toiminnassaan huomioon ottavaksi. Tuomalla kestävän matkailun teemoja määrätietoisemmin esille niin yleisön tiedottamisena ja opastamisena kuin myyntiargumenttinakin on Levin ja Ylläksen imagoa mahdollista kehittää kohti edelläkävijyyttä. Kestävyysteemat tulisi ottaa huomioon kaikilla markkinoinnin osa-alueilla integroidusti aina strategisista päätöksistä käytännön toimiin saakka. Johanna Nakkula: Imago ja markkinointiviestintä osana matkailukeskuksen kestävää kehittämistä. Tapauksina Levi ja Ylläs. Pro Gradu –tutkimus. Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, matkailututkimus, luontomatkailun suuntautumisvaihtoehto. 2010 53 Tästä huolimatta – tai tämän lisäksi – matkailijoilla on halukkuutta kestävyyden periaatteiden noudattamiseen. Pallo on kuitenkin matkailupalveluiden tuottajilla: onko kestävyys Lapin matkailukohteissa keskeinen tavoite? Kestävyyden noudattaminen on tehtävä riittävän vaivattomaksi, jotta lomailun motiivi, irtiotto arjesta ja arjen velvollisuuksista, ei vaarannu. Matkailijamielipiteet myös alleviivaavat hinnoittelua. Kestävyys ei ole sinänsä arvo, josta ollaan valmiita maksamaan merkittävästi lisähintaa. Tämä edellyttää yrittäjiltä ja päätöksentekijöiltä uudenlaista sitoutumista, yhteistyötä sekä yhteisesti sovittujen kriteerien asettamista ja mittaamista. KESTÄVÄ MATKAILU – YKSILÖN VAI YHTEISÖN EHDOILLA? © oaø @ Flickr.com Lapin matkailu on paljolti luonnon vetovoimaisuuteen perustuvaa, ja erityisesti luontoa arvostavien suosiossa. Luontomatkailu suhteessa kestävyyden tavoitteisiin voidaan kuitenkin nähdä kaksiteräiseksi miekaksi. Koskematon luonto vetää puoleensa, matkailijamäärät ja rakentaminen lisääntyvät – ja vähitellen koskemattomuus jää historiaan. Ratkaisuksi epäsuotuisaan kehityskulkuun painotetaan matkaajien vastuuntuntoa sekä kestävää matkailua, johon viitataan myös ekoturismina. Tällöin alleviivataan eri toimijaryhmien yhteistä tavoitetta, kun matkailuyhdyskunnat, yrittäjät ja matkaajat tietoisesti tuottavat ja hyödyntävät kestäviä palveluita ja käytäntöjä. Toisaalta tunturikeskusten kasvun myötä keskukset muuttavat luonnettaan urbaanimmaksi, jolloin niiden todennäköisesti osittain vaihtuu. asiakaskunta Turistien päätöksenteko ja ”vihreiden attribuuttien” vaikutus vaihtelevat – matkaajat saattavat kokea yhdessä kohteessa ja seurueessa tiettyjä tarpeita ja painottaa tiettyjä valintakriteereitä, kun taas toisessa turistikohteessa ja matkaseurueessa samainen turisti saattaa arvostaa valintakriteereitä toisin painotuksin. Valintakriteerit ja ekotekijöiden painotus voivat tutkimusten mukaan vaihdella jopa loman eri päivinä. Matkailijoilta ei voi edellyttää kestäviä valintoja, vaan matkailukohteen on tarjottava ratkaisuja, joihin kestävyys on integroitu. © Tiina Merikoski 54 KESTÄVYYS JA KESTÄVÄT TOIMINTATAVAT OVAT PITKÄN TÄHTÄIMEN STRATEGINEN VALINTA Matkailijakyselyn valossa matkailijoiden valmius kestävään matkailuun on siis olemassa. Kestävyyden konseptointi, eli kestävän matkailutarjontapaketin rakentaminen, luo kilpailuetua, joka maksaa investoinnit takaisin pitkällä tähtäimellä. Mutta jo lyhyellä aikavälillä tulokset saattavat olla tunnistettavissa. Sillä kestämätön, kertakäyttöisyyttä ja eri ekosysteemeistä irrallaan oleva toimintatapa saattaa nousta osalle matkailijoista syyksi olla palaamatta kohteeseen. Toimivassa, orkestroidussa eli vastuullisen tahon johtamassa ekosysteemissä jokainen osallistuja saavuttaa parempia tuloksia kuin mitä toimijan olisi mahdollista saavuttaa yksin toimimalla. Yhdistääkseen voimansa ja toimiakseen yhtenäisesti ekosysteemin jäsenten tulisi yhteistyön onnistumiseksi jakaa yhteiset arvot, toimintakulttuuri ja asenteet. Lisäksi tärkeä kysymys on, minkälainen yritys tai organisaatio voi toimia tämän ekosysteemin orkestroijana. Kunnallisella puolella ei ole tähän todennäköisesti riittäviä resursseja. Toimijan olisi oltava mielellään riittävän suuri toimija, joka kykenee ottamaan kaikkien osapuolten intressit huomioon. Viime kädessä kysymys henkilöityy organisaatioiden sisällä: vaaditaan myös sitä, että yksilö tai yksilöt ottavat aktiivisesti vastuulleen ekosysteemin rakentamisen. Tutkimusten mukaan tulevaisuudessa kysyntä pienimittakaavaiseen, luontoon liittyvään matkailuun vahvistuu. Tämä asettaa merkittäviä vaatimuksia toimintaympäristölle, jotta taloudellisesti kannattavan toiminnan ja kestävyyden yhtyeensaattaminen osoittautuisi menestyksekkääksi. Lapin matkailualan skenaariot korostavatkin matkailun tulevaisuuden arviointia taloudellisten mittareiden ohella kaikkien kestävyyden kriteerien, eli myös sosiaalisista, kulttuurisista ja ekologisista lähtökohdista. Erityisesti matkailualueen imagon ja kohderyhmäajattelun nähdään nousevan merkittäväksi vaikuttajaksi. © Goerg @ Flickr.com 55 Kestävän matkailualueen profiloinnissa ja markkinointistrategian suunnittelussa haasteeksi nähdään toimenpiteiden kohdennettavuus. Luontevimmillaan kestävyys ei ole yksi ominaisuusulottuvuus matkailukohteessa, vaan kestävyys on osa toimintatapaa. Tällöin matkailijoita voidaan puhutella ja tuotteita kehittää tarvelähtöisesti, tunnistamalla nousevia kuluttajaryhmiä ja tarkastelemalla megatrendejä, kuten hyvinvointia ja autenttisuuden kokemista. MATKAILIJAKYLIÄ ON KEHITETTÄVÄ AUTENTTISUUTEEN JA PAIKALLISIDENTITEETTIIN PERUSTUEN, VETOVOIMATEKIJÖITÄ KOROSTAEN Matkailijakyselyn valossa matkailijat karttavat kaupunkimaista, tiivistä rakennetta, ellei sen koeta tuovan ehdotonta lisäarvoa omaan lomakokemukseen. Tällöinkin tiivistämisen toivotaan tapahtuvan paikallisuutta kunnioittaen, ja maisemaan sopeuttaen. Paikallisidentiteetin vahvistaminen on ulotettava rakennuslupatarkasteluun – esimerkiksi piharakentamiselta on vaadittava paikallista kasvillisuutta säästävää otetta. Puuston ja muun luonnonkasvillisuuden säilyttämisen tekniikat on lanseerattu rakentamisessa jo 1970-luvulla. Niiden tehokkaampi soveltaminen luonnon vetovoimaan perustuvien matkakohteiden rakentamisessa edellyttää asennemuutosta ja panostamista rakennusalan ammattilaisten koulutukseen. Matkailukeskusten rakentamisessa paikallisuutta voidaan vaalia säilyttämällä kulttuurihistoriallisesti arvokkaat kohteet, huolehtimalla perinnemaisemien ja perinnebiotooppien säilymisestä ja suosimalla pohjoiselle maaseudulle tyypillisiä rakennustyylejä ja –materiaaleja. © Streuwerk @ Flickr.com © Alexander Savin @ Flickr.com 56 KEVYTTÄ LIIKENNÖINTIÄ ON SUOSITTAVA – TÄMÄ EDELLYTTÄÄ UUTTA AJATTELUA MYÖS KAAVOITUKSEEN Matkailualueilla liikutaan mielellään jalan – vuoden ympäri. Tämä kuitenkin edellyttää muun muassa valaistuja, autoliikenteeltä erotettuja reittejä. Kävellen liikkumisen motivoimiseksi myös reitistöjen monipuolisuus on avainasemassa. Pistokadut sopivat autoliikenteelle, mutteivät pyöräilyyn ja kävelyyn. Käveltävät, kuukaudesta toiseen inspiroivat reitit edellyttävät vaihtoehtoisia reittimahdollisuuksia, joissa otetaan riittävästi huomioon myös lastenrattailla ja vaikkapa rollaattoreilla liikkuvat. TAVOITTEELLISEMPAA, KOHDEYHTEISTYÖHÖN PERUSTUVAA MARKKINOINTIA TARVITAAN Markkinoinnin työkalut voivat tarjota monia mahdollisuuksia niin kestävien matkailumuotojen omaksumiseksi kuin kannattavan ja pitkäkestoisen liiketoiminnan edistämiseksikin. Markkinointiviestinnällä voidaan vaikuttaa laajasti yleisön asenteisiin, valintoihin ja käyttäytymiseen. Lisäksi viestinnän rooli erityisesti tietoisuuden lisääjänä, tiedon välittäjänä, opastajana ja kannustajana on merkittävä. Myös kohteen imagolla on keskeinen osa kestävän matkailukeskuksen kehittämisessä. Vastuullinen imago on sekä merkittävä menestys- ja kilpailutekijä matkailussa että tärkeä tukijalka matkailukohteen taloudellisesti, ekologisesti ja sosio-kulttuurisesti kestävälle kehitykselle. Maineeltaan vastuullinen matkakohde erottautuu kilpailijoistaan, vetoaa matkailijoihin ja luo uskottavuutta sekä viestii kohteen palveluiden ja ympäristön laadusta. © Walter Mason @ Flickr.com 57 TUTKIMUSMENETELMÄT MONIPUOLISTUVAT Energiamuotojen hyväksyttävyyden vertailu toi esiin eri kysely- ja analyysitapojen hyödyntämisen ansiot. Vaikka tuulivoima näyttäytyy tilastollisessa tarkastelussa epätoivottavana, aineiston visuaalinen tarkastelu yhdessä avointen vastausten kanssa edesauttoi saavuttamaan syvällisemmän käsityksen eri energiamuotojen hyväksyttävyyden ehdollisuudesta. Visuaalinen tarkastelu mahdollistaa tarkastelun, jossa voidaan tunnistaa eri asenteita ja odotuksia edustavia, toisistaan poikkeavia vastaajaklustereita – toisin sanoen, myös erilaisia matkakohteiden käyttäjäprofiileja. III MITEN KESTÄVÄ MATKAILUKYLÄ SUUNNITELLAAN? Tiina Merikoski ja Aija Staffans TAVOITTEENA KESTÄVÄ MATKAILUALUE59 Visio kestävästä tulevaisuudesta rakennetaan yhdessä 59 Kestävän matkailukylän visio – moniulotteinen kokonaisuus 60 Yhteinen visio suunnittelun ohjaajana64 KOHTI TOTEUTUSTA: MAANKÄYTÖN OHJAUSJÄRJESTELMÄ 65 Strateginen kehittäminen65 Infolaatikko 3.1: Whistler 2020 – Moving toward a sustainable future 66 Maakuntakaava69 Yleiskaava69 Asemakaavoitus70 Osallistuminen ja vaikuttaminen70 Matkailualueiden masterplan71 Erillishankkeiden vaikuttavuus73 POLKU KESTÄVÄKSI MATKAILUKYLÄKSI76 Arvio Ylläksen uuden matkailukylän prosessista76 Infolaatikko 3.2: Ylläksen arkkitehtuurikilpailu – arviointiin apua visuaalisesta vertailusta 79 Infolaatikko 3.3: Whistler – strateginen seuranta ja indikaattorit 80 Zermatt © Ogglog @ Flickr.com Kohti oppivaa prosessia81 59 Tässä luvussa tarkastellaan sitä kokonaisvaltaista prosessia ja niitä keinoja, joilla matkailukyliä voidaan kehittää kohti kestävää tulevaisuutta. Esimerkkitapauksena luvussa käytetään Ylläksen pilottialueen suunnittelu- ja kehittämisprosessia. Luvun ensimmäisessä osassa keskustellaan kestävän yhdyskunnan perusperiaatteista ja korostetaan yhteisen vision merkitystä. Kestävän yhdyskunnan visio on kuvaus siitä tulevaisuuden yhdyskunnasta, jota kohti halutaan kehittyä. Se on paikan nykytilanteesta ja olosuhteista sekä paikallisista arvoista ja pyrkimyksistä tulkittu näkemys globaaleista kestävyyden vaatimuksista. Tästä tulevaisuuskuvasta voidaan lopulta tunnistaa ne tavoitteet ja painopisteet, joilla ohjataan yhdyskuntien ja yksittäisten alueiden suunnittelua. Toisessa osassa pohditaan sitä, mitä keinoja meillä on käytettävissä maankäytön suunnittelun ohjaamiseen ja rakentamisen laadun varmistamiseen. Suomessa keskeisimmät maankäytönsuunnittelua ja rakentamista ohjaavat työkalut ovat maankäyttö- ja rakennuslain määrittelemät eriasteiset kaavoitustyökalut, sekä alueelliset ja paikalliset määräykset ja ohjeet. Ohjausvaikutuksen varmistaa kaavoituksessa lakisääteisyys, mutta riittääkö se, kun tavoitteena ovat kestävät matkailukylät? Luvun kolmannessa osassa arvioidaan Ylläksen pilottialueen prosessin avulla eri ohjauskeinojen merkityksiä ja suhdetta toisiinsa. Osan lopuksi pohditaan käytännön keinoja ja ehdotuksia siihen, kuinka prosessissa voidaan edetä: millainen on se polku, joka vie kohti asetettuja tavoitteita? Ylläksen pilottialueen ohella luvussa esitettyjä ajatuksia konkretisoidaan kanadalaisen Whistlerin matkailualueen avulla. TAVOITTEENA KESTÄVÄ MATKAILUALUE Tässä kappaleessa kuvataan, mitä kestävän yhdyskunnan perusperiaatteilla ja visiolla tarkoitetaan, ja miten niitä voidaan hyödyntää matkailualueiden suunnittelun ohjauksessa. Kestävän matkailualueen kehittämisen lähtökohtana ovat yhteisesti määritellyt perusperiaatteet, jotka ohjaavat paikallista visiotyöskentelyä (kuva 3.1). Vaikka olemassa oleva yhdyskuntarakenne, sosiaaliset ja toiminnalliset ympäristöt sekä luonnon olosuhteet ovat kaiken maankäytön suunnittelun lähtökohtina, ei tulevaisuutta voida rakentaa nykyiseen tilanteeseen johtanutta kehitystä jatkaen. Kestävän yhdyskunnan kansalliset ja kansainväliset tavoitteet sekä muutokset ympäristössämme pakottavat radikaalimpaan muutokseen. 2000-luvun yhdyskuntasuunnittelun haasteita ovatkin, miten ympäristöä suunnitellaan siten, että yhdyskunnilla on edellytykset sopeutua suuriinkiin muutoksiin, ja miten tällainen yhdyskunta kuvataan eli visioidaan. Vision avulla tunnistetaan ne konkreettiset tavoitteet ja kriteerit, joilla suunnittelua ja kehittämistä ohjataan. VISIO KESTÄVÄSTÄ TULEVAISUUDESTA RAKENNETAAN YHDESSÄ Kestävän yhdyskunnan visio on paikallinen tulkinta kestävän tulevaisuuden perusperiaatteista. Se on yhdistelmä paikallisten toimijoiden ja käyttäjien toiveista, tarpeista ja arvostuksista yhdistettyinä yleisempiin tavoitteisiin kuten kansainvälisiin päästövähennystavoitteisiin ja rakentamisen energiatehokkuustavoitteisiin. Paikallinen tulkinta kestävän yhdyskunnan perusperiaatteista on tärkeää siksi, että tavoitteisiin sitoudutaan aidosti. Edellisessä luvussa on tarkasteltu eri toimijoiden intressejä ja asenteita matkailualueiden kehittämiseen. Kestävä yhdyskunta on paitsi moniulotteinen systeemi, myös kaikkien näiden osapuolien sitoutumista edellyttävä prosessi. Vuorovaikutus on näistä syistä erityisen tärkeä. 60 KESTÄVÄN YHDYSKUNNAN PERIAATTEET PAIKALLINEN NÄKÖKULMA, ARVOT KESTÄVÄN YHDYSKUNNAN VISIO KANSALLISET JA KANSAINVÄLISET TAVOITTEET TAVOITTEET JA PRIORITEETIT SUUNNITTELU, KAAVOITUS JA RAKENTAMINEN SUUNNITTELUN JA RAKENTAMISEN OHJAUS SEURANTA, ARVIOINTI JA INDIKAATTORIT RAKENNETTU YMPÄRISTÖ JA SEN KÄYTTÖ Kuva 3.1: Kestävän yhdyskunnan visio on kuvaus siitä tulevaisuuden yhdyskunnasta, jota kohti halutaan kehittyä. Se on paikan nykytilanteesta ja olosuhteista sekä paikallisista arvoista ja pyrkimyksistä tulkittu näkemys globaaleista kestävyyden vaatimuksista. Tästä tulevaisuuskuvasta voidaan lopulta tunnistaa ne tavoitteet ja painopisteet, joilla ohjataan yhdyskuntien ja yksittäisten alueiden suunnittelua. MATKA-hankkeessa haluttiin Ylläksen pilottialueen avulla osoittaa, miten visiotyöskentely voidaan järjestää, ja miten se kytkeytyy alueen kehittämisen tähänastiseen prosessiin. Visiotyöskentelyn tavoitteena Ylläksen pilottialueella oli määritellä perusperiaatteet kylän tulevaisuuden visiolle ja verrata niitä pilottialueen suunnittelua ja toteutusta ohjaavien asiakirjojen tavoitteisiin. Työskentely aloitettiin keväällä 2009 avainhenkilöhaastatteluilla. Keskustelua jatkettiin loka-marraskuussa 2009 eri toimijaryhmien työpajoissa. Yhteensä viiteen tilaisuuteen kutsuttiin kuhunkin 3-5 toimijaryhmän edustajaa (kunta, yrittäjät, asukkaat, infrastruktuuri ja ympäristö, mökkiläiset). Työpajoissa keskusteltiin pienissä ryhmissä siitä, minkälaisia paikallisia ja toimijakohtaisia merkityksiä kestävyydellä on. Keskeiset kolme kysymystä työpajoissa olivat: • • • Mikä on (paikallisesti) tärkeää? Mille tekijöille alueen tulevaisuutta tulee rakentaa? Minkälainen matkailukylä alueelle halutaan tulevaisuudessa? Haastatteluista ja keskusteluista pyrittiin tunnistamaan uuden matkailukylän toteutuksen suurimmat haasteet ja esteet samoin kuin mahdollisuudet ja vetovoima. Keskusteluiden avulla voitiin tunnistaa ne lähtökohdat ja tavoitteet, joista oltiin yhtä mieltä. Aineiston pohjalta laadittiin luonnos eri toimijoiden, käyttäjien ja intressiryhmien tulevaisuuden näkemyksestä, ja heidän tavoitteidensa yhdistelmästä. Tätä vision luonnosta jatkotyöstettiin Ylläksen avainhenkilöiden ja -toimijoiden kanssa kehittämisseminaarissa tammikuussa 2010. KESTÄVÄN MATKAILUKYLÄN VISIO MONIULOTTEINEN KOKONAISUUS Tulevaisuus kestävänä yhdyskuntana edellyttää erilaisten ekologisten, yhdyskuntarakenteellisten, sosio-ekonomisten sekä poliittisten tavoitteiden asettamista, systeemistä ymmärtämistä, yhteensovittamista ja sitoutumista niiden edistämiseen. Kokonaisuuden hahmottamiseksi pilottialueen visiotyöskentelyn aineisto jäsennettiin kuudeksi toisistaan riippuvaiseksi ulottuvuudeksi: • • • • • • Yhdyskuntasuunnittelu ja maankäyttö Liikenne ja reitistöt Ekologiset reunaehdot: luonnonympäristö ja resurssit Taloudelliset reunaehdot: elinkeino- ja liiketoiminta Sosiaaliset reunaehdot: yhteisö ja hyvinvointi Kylä ja lähiympäristö 61 1. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ YHDYSKUNTASUUN Alueen rakenteella on keskeinen merkitys yhdyskunnan ympäristövaikutusten ja ekologisen jalanjäljen muodostumisessa. Samalla alueiden kehittämisen ja rakentamisen mahdollisuudet määritellään pitkälle jo varhaisessa maankäytön suunnittelun vaiheessa. Tärkeimmät päätökset liittyvät yhdyskuntarakenteeseen ja rakentamisen ohjaamiseen laajassa alue- ja maisemarakenteessa, toimintojen ja palveluiden sijoittumiseen, rakennetun ympäristön ja luonnonympäristön väliseen suhteeseen. Ratkaisut vaikuttavat siihen, miten tulevaisuudessa kestävyyden vaatimuksiin ylipäätään voidaan vastata. LIIKENNE € Äkäslompolo, Ylläs Ylläksen kylien arkkitehtuurikilpailun aineistosta 2009 Yhdyskuntasuunnittelun prosessien ja kaavoitusjärjestelmän nykyisiä käytäntöjä käsitellään ja arvioidaan myöhemmin tässä luvussa. EKOLOGISET REUN YHDYSKUNTASUUN TALOUDELLISET RE LIIKENNE 2. LIIKENNE JA REITISTÖT Yhdyskuntarakenne vaikuttaa liikkumisen tarpeisiin: miten alueelle saavutaan, miten siellä liikutaan ja minkälaiseen liikkumiseen kannustetaan. Pohjoiset luontomatkailukohteet sijaitsevat usein etäällä aluekeskuksista. Monet ovat myös rakenteellisesti hajautuneita lukuunottamatta tiiviitä hiihtokeskusten yhteyteen rakennettuja keskuksia kuten Levi ja Iso-Ylläs. Alppialueiden matkailukylät ovat rakenteeltaan lähes poikkeuksetta pohjoismaisia keskuksia tiivimpiä, mikä on mahdollistanut muutamissa keskuksissa autottoman tai lähes autottoman ympäristön kehittämisen (esimerkiksi Zermatt, Sveitsi). SOSIAALISET REUN EKOLOGISET REUN Rakenne vaikuttaa oleellisesti siihen, minkälaiset liikkumisratkaisut ovat ylipäätään mahdollisia nyt ja tulevaisuudessa. Liikenteen ohella monipuoliset kesä- ja talvireitistöt ovat keskeinen osa luontomatkailukohteiden toimivuutta ja palvelurakennetta. Kokonaisvaltaisesti ja huolella suunniteltu reitistö nostettiin myös Ylläksellä tärkeäksi osaksi tulevaisuuden näkemystä alueesta. Kolarin juna-asema © Tiina Merikoski € © Brew Ha Ha @ Flickr.com KYLÄ JA LÄHIYMPÄR TALOUDELLISET RE SOSIAALISET REUN LIIKENNE 62 3. EKOLOGISET REUNAEHDOT: LUONNONYMPÄRISTÖ JA RESURSSIT EKOLOGISET REUN YHDYSKUNTASUUN Matkailualueiden ekologisen kestävyyden kannalta merkittävää on luonnonympäristön kantokyky: kuinka paljon kulutusta ja käyttöä luonto ja sen resurssit kestävät häviämättä. Turismi hyödyntää luontoa vetovoimatekijänä, mutta edellyttää samalla ainutlaatuisen luonnon suojelua, monimuotoisuuden vaalimista sekä lähi- ja kaukomaiseman arvostamista merkittävänä osana alueen vetovoimaa. € Ekologisiin kestävyyden kysymyksiin sisältyvät myös luonnonresurssien kestävä hyödyntäminen sekä paikallinen ja uusiutuviin lähteisiin perustuva energiantuotanto (energiantuotannosta ks. luku IV). © Alexander Savin @ Flickr.com © Esko Lius @ Flickr.com TALOUDELLISET RE LIIKENNE SOSIAALISET REUN EKOLOGISET REUN KYLÄ JA LÄHIYMPÄR TALOUDELLISET RE 4. TALOUDELLISET REUNAEHDOT: ELINKEINO- JA LIIKETOIMINTA € Matkailuvetoisissa kunnissa aluetalous voi olla jopa riippuvainen matkailusta. Se on kuitenkin vain osa alueen eri elinkeinojen kokonaisuutta. Matkailutoiminnan vaatimukset ja erityispiirteet on kytkettävä kaikkeen suunnitteluun ja kehittämiseen, mutta sovitettava myös muiden toimialojen tarpeisiin. Lapissa tärkeitä elinkeinoja matkailun lisäksi ovat muun muassa metsätalous, poronhoito ja kaivostoiminta. Pohjoisissa kohteissa matkailun sesonkiluonteisuus on haaste paikallisille toimijoille ja asukkaille niin taloudellisesti kuin toiminnallisestikin. Ympärivuotisen toiminnan kehittäminen onkin yksi keskeinen pohjoisia matkailualueita yhdistävä tavoite: tärkeää on tunnistaa, minkälainen kasvu on yksittäiselle matkailukohteelle pitkällä aikavälillä kannattavinta. Matkailualueiden resurssien käytön on oltava pitkällä tähtäimellä kestävää paitsi ainutlaatuisen luonnon ylläpitämiseksi myös matkailun toimintaympäristön säilymiseksi. KYLÄ JA LÄHIYMPÄR © Visit Finland @ Flickr.com © Esko Lius @ Flickr.com SOSIAALISET REUN € TALOUDELLISET RE LIIKENNE 63 5. SOSIAALISET REUNAEHDOT: YHTEISÖ JA HYVINVOINTI SOSIAALISET REUN EKOLOGISET REUN Paikallisen yhteisön näkökulmasta kestävyys merkitsee ennen kaikkea elinvoimaista kylää ja hyvinvointia, mikä myös näkyy kyläkuvassa. Sosiaaliseen kestävyyteen kuuluvat myös kattavat ja toimivat osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet alueen kehittämiseen ja päätöksentekoon. Matkailualueilla on tunnistettava asukkaiden tarpeiden lisäksi eri matkailijaryhmien odotukset. KYLÄ JA LÄHIYMPÄR TALOUDELLISET RE Kestävän matkailukylän asukas- ja matkailijanäkökulmaa käsitellään tarkemmin kirjan luvussa II. Suunnitteluprosessin vuorovaikutteisuudesta keskustellaan myöhemmin tässä luvussa. SOSIAALISET REUN © Tiina Merikoski © Visit Finland @ Flickr.com € 6. KYLÄ JA LÄHIYMPÄRISTÖ KYLÄ JA LÄHIYMPÄR Viime kädessä kestävyys heijastuu lähiympäristöön ja arkkitehtuuriin: minkälaista ympäristöä eri kestävyyden reunaehdoilla ja kriteereillä syntyy; miltä ympäristö näyttää? Ylläksellä pidettin tärkeänä, että ympäristöystävällisyys näkyy ja toteutuu arkkitehtuurissa ja, että kestävää rakentamista tuetaan neuvonnalla, ohjauksella ja valvonnalla. © Pekka Nirvas @ Flickr.com © Marja Uusitalo Kestävä rakentaminen tarkoittaa, että rakennukset ja lähiympäristö ovat elinkaareltaan kestäviä: suunnittelu, toteutus, käyttö ja ylläpito, sekä lopulta tilanteet, joissa käyttötarkoitus muuttuu tai vanhenee. Loma-asumisen energiatehokasta rakentamistapaa ja kestävää arkkitehtuuria pohjoisilla matkailualueilla käsitellään tarkemmin luvussa V. 64 YHTEINEN VISIO SUUNNITTELUN OHJAAJANA Paikallinen kestävän matkailualueen visio rakennetaan yhteisesti määriteltyjen perusperiaatteiden ohjaamana. Visio on keino tunnistaa konkreettiset suunnittelua ja toteutusta ohjaavat painopistealueet ja suunnittelukriteerit. Samalla se auttaa hahmottamaan kestävän yhdyskunnan tavoitteiden kokonaisuutta ja toimenpiteiden vaikutuksia toisiinsa. Kokonaisuuden hallinta edellyttää kykyä nähdä muutosten ja kehityksen vaikutukset muilla osa-alueilla niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä. Jonkin askeleen ottaminen voi viedä kehitystä kohti kestävämpää tulevaisuutta, vaikka saattaakin merkitä jopa negatiivisia vaikutuksia jollakin muulla kokonaisuuden osa-alueella lyhyemmällä aikavälillä. Whistler 2020 on koko yhdyskunnan tulevaisuutta määrittelevä asiakirja (ks. infolaatikko 3.1). AINUTLAATUINEN YMPÄRISTÖ: LUONTO, MAISEMA, YHTEISÖ RAKENNETTU YMPÄRISTÖ YHTEISÖ JA HYVINVOINTI Hyvä suunnittelu ja laadukas kaavoitus Hyvinvointia elävässä kylässä, asukkaiden tarpeet Tunturirakentamisen erityispiirteet Kokonaisvaltainen ja huolellinen reittisuunnittelu Arkkitehtuuri ja rakentamistapa: esteettisyys ja kestävyys Kestävät energiaratkaisut: paikallinen tuotanto, uusiutuva energia Hallittu kasvu ja kehittäminen Kumppanuudet ja sujuva yhteistyö Omaleimaisuus ja kulttuuri Ympäristötietoisuus, ohjauskeinot Matkailu osana alueen elinkeinojen ekosysteemiä Toimiva ja monipuolinen matkailutoiminnan ympäristö KESTÄVÄ MATKAILUKYLÄ LAATU YLLÄS Ylläksen tapauksessa visiotyöskentelyllä haettiin matkailualueen yhden osan (pilottialue) kehittämistä tukevia ja toteuttamiseen sovellettavia periaatteita. Työskentelyn tavoitteena oli tunnistaa niitä paikan vahvuuksia, tekijöitä ja tavoitteita, joista eri toimijat ovat samaa mieltä. MATKA-hankkeen visiotyöskentelyn voidaan ajatella olevan myös osa pilottialueen kehittämissuunnitelman toteuttamista (Ylläs II kehittämissuunnitelma). Pilottialueen aineistosta jäsennettiin edellä kuvatut kestävän matkailualueen vision kuusi ulottuvuutta sekä suunnitteluperiaatteita ja kestävän rakentamisen ohjeita tukemaan paitsi pilottialueen, myös laajemminkin kestävien matkailualueiden kehittämistä. Ylläksen uuden matkailukylän arkkitehtuurikilpailu vuonna 2010 toimi vision ja sen pohjalta laadittujen suunnitteluperiaatteiden testialustana (ks. infolaatikko 3.2). A sustainable community Sustainable social and ecological systems, healthy economy A strong and healthy community Needs of residents, community life and individual well-being, social interaction, recreation, culture, health services, life-long learning A well-planned community Managed and controlled growth and development Natural environment Respecting and protecting the natural systems A strong tourism Healthy and diversified tourism economy economy, sustainability through longrange planning A safe community Safety and comfort of diverse residents and guests Community members People who live, work and play in the community Visitors, tourists Desire to provide exceptional service Partners Positive, cooperative relationships that recognize the values WHISTLER Kuva 3.2: Ylläksen visiotyöskentelystä voitiin tunnistaa niitä arvoja ja paikallisesti tärkeitä teemoja, joista alueen kehittämisen suhteen oltiin yhtä mieltä (vasemmalla). Whistler 2020 -arvot ovat hyvin samantapaiset (oikealla; lähde: RMOW 2007) © Eriksson Arkkitehdit Oy 65 Kuva 3.3: Ylläksen uuden matkailukylän arkkitehtuurikilpailun voittanut ehdotus ”Kuura”. KOHTI TOTEUTUSTA: MAANKÄYTÖN OHJAUSJÄRJESTELMÄ Tässä kappaleessa arvioidaan suomalaisen suunnittelujärjestelmän keskeisten elementtien merkitystä kestävän kehityksen tavoitteiden näkökulmasta: mitä mahdollisuuksia nykyiset maankäytön ohjauskeinot tarjoavat? Suomessa tärkein maankäytön suunnittelua ja rakentamista ohjaava säädös on maankäyttö- ja rakennuslaki. Sen yhtenä keskeisenä tavoitteena on edistää yhdyskuntien kehittämistä entistä kestävämmiksi. Eri kaavatasojen vaatimukset on laadittu siten, että ne ohjaisivat suunnittelua toteuttamaan tätä tavoitetta (MRL 1 §). Lakia täydentävät maankäyttöja rakennusasetus sekä joukko erilaisia muita asiakirjoja kuten valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, ympäristöministeriön säännökset, määräykset ja päätökset sekä kuntien rakennusjärjestykset (MRL 2 §). Asiakirjojen ohjausvaikutuksen varmistaa toisaalta niiden lakisääteisyys ja toisaalta toimijoiden ja suunnittelun sitoutuminen tavoitteisiin ja työkaluihin. vuosien varrella kehittyneet alueen suunnittelussa. Kuvaukseen mallinnettiin pilottialueen suunnittelun kannalta keskeisimmät työkalut ja vaiheet rinnakkaisille aikajanoille. Kuvaukseen on poimittu eri kaavaprosesseihin vaikuttaneet asiakirjat ja selvitykset sekä keskeiset työvaiheet, päätökset ja käsittelyt. Näiden rinnalla on lisäksi kuvattu osallistumisen ja vaikuttamisen eri vaiheet perustuen laadittuihin osallistumis- ja arviointisuunnitelmiin ja niiden raportointiin. Keskeisten kaavaprosessien (Tunturi-Lapin maakuntakaava sekä Ylläksen osayleiskaavan muutos) ohella kuvaukseen on purettu Ylläs II kehittämissuunnitelma sekä muutamien muiden pilottialueen kehittämisen ja suunnittelun kannalta merkityksellisten erillishankkeiden vaiheet. Aineistosta poimittiin jo olemassa olevat kestävän yhdyskunnan ohjeet ja tavoitteet ja arvioitiin, miten ne ohjaavat suunnittelua tällä hetkellä. STRATEGINEN KEHITTÄMINEN Suunnittelujärjestelmän havainnnollistamiseksi ja prosessin eri vaiheiden arvioimiseksi MATKAhankkeessa laadittiin kuvaus Ylläksen pilottialueen tähän mennessä toteutuneesta prosessista. Tarkastelu keskittyy siihen, miten kestävän kehityksen tavoitteet ovat Ylläksen tapauksessa Ylläksen pilottialueen kehittämiseen ja suunnitteluun kytkeytyy useita valtakunnallisia, maakunnallisia ja paikallisia strategisia ohjelmia ja suunnitelmia. Valtakunnallisten maankäyttötavoitteiden lisäksi Ylläksen kehittämistä ohjaavat Lapin maakunta- 3.1 WHISTLER 2020 – MOVING TOWARD A SUSTAINABLE FUTURE Whistler on kansainvälisesti tunnettu hiihto- ja matkailukeskus Kanadassa, jossa vierailee vuosittain yli 2 miljoonaa kävijää. Whistler on kasvanut pienestä 600 asukkaan (1976) kyläyhteisöstä 9 595 vakituisen asukkaan (2006) matkailuyhdyskunnaksi. 1970-80-luvuilla kasvua tuettiin maankäytön suunnittelulla, ja matkailupalveluihin ja -rakenteisiin investoitiin. Nopealla kasvulla oli hallinnollisten toimijoiden ja päättäjien tuki, mutta kasvun vauhti alkoi herättää vastustusta asukkaissa. Yhdyskunnan nopea kasvu ei enää voinut jatkua ilman arvokeskustelua sosiaalisesta hyvinvoinnista ja luonnon ympäristön kestävyydestä. 1990-luvulla kasvun rakentamisen politiikka alkoi vähitellen muuttua kasvun hallintaa etsiväksi strategiseksi suunnitteluksi (“From growth machine to growth management”; Gill 2000). Arvokas luonnon-ympäristö ja huoli sen tulevaisuudesta ja kantokyvystä johtivat ensimmäisen alueellisen ympäristöstrategian laatimiseen. Aukeaman kuvat © Somenice @ Flickr.com Whistlerin kunnianhimoisiin tavoitteisiin kuuluu nousta edelläkävijäksi kestävänä matkailuyhdyskuntana. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi Whistlerissä on laadittu Whistler 2020: Moving Toward a Sustainable Future -dokumentti. Whistler 2020 on yhteinen visio alueen tulevaisuudesta, pitkäntähtäimen strategiasuunnitelma sekä kuvaus prosessista kohti alueellista kestävyyttä ja menestystä matkailualueena. Asiakirja on kunnianhimoinen ensiaskel kohti kestävää yhdyskuntaa. Lopullisena tavoitteena on, että Whistler kehittyy kestäväksi yhdyskunnaksi vuoteen 2060 mennessä. Whistler 2020 perustuu laajaan, pitkäjänteiseen yhteistyöhön, ja se on tarkoitettu sekä yksityisten ja julkisten toimijoiden että organisaatioiden käyttöön. Whistler 2020 -dokumentin ensimmäinen versio hyväksyttiin vuonna 2005. Whistlerin visio vastaa kysymyksiin, minkälainen yhteisö Whistler haluaa olla tulevaisuudessa ja minkälaisen matkailuyhdyskunnan yhteisö haluaa. Visiossa huomioidaan kestävyyden eri ulottuvuudet (sosiaalinen, taloudellinen ja ympäristön kestävyys), mutta siinä korostetaan sosiaalisen kestävyyden ja hyvinvoinnin merkitystä. Yhteisön hyvinvointi on vision toteutumisen kannalta tärkeää - vain siten voidaan varmistaa kaikkien toimijoiden sitoutuminen vision tavoittelemiseen. Whistler 2020 on laadittu kaikkea toimintaa ja suunnittelua ohjaavaksi työkaluksi. Yhdyskuntasuunnittelulle se merkitsee jokaisen laaditun suunnitelman arviointi suhteessa visioon ja siinä asetettuihin prioriteetteihin ja tavoitteisiin. Lisää hankkeiden arvioinnista Whistlerissä infolaatikossa 3.3. Whistler 2020 rakentuu paikallisista arvoista (values), kestävän yhdyskunnan tavoitteista (sustainability objectives), visiosta (vision), kehittämisen avainalueista (priorities) sekä toteutusstrategioista ja toimenpiteistä (implementation strategies and actions). Paikalliset arvot yhdessä globaalien kestävän yhdyskunnan tavoitteiden kanssa muodostavat ne perusperiaatteet, joille yhteinen visio rakentuu. Kehittämisen avainalueilla ja toteutusstrategioilla pyritään varmistamaan, että alue todella kehittyy kohti vision mukaista matkailuhdyskuntaa. (ks. kuva 3.1 ja infolaatikko 3.3) Vision ja sen avulla määritettyjen käytännön tavoitteiden ja toimenpiteiden laatiminen perustuu laajaan vuorovaikutukseen sekä tavoitteisiin sitoutuneiden julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden yhteistyöhön. 67 WHISTLER 2020 -KEHITTÄMISPROSESSI Keskustelu Whistlerin tulevaisuudesta alkoi jo 1980-90-lukujen taitteissa, kun nopean kasvun vaikutuksiin alettiin kiinnittämään huomiota. Vuonna 1989 laadittin Official Community Plan, jonka seurauksena alueen kehittämisessä siirryttiin vähitellen kasvun tukemisesta kasvun hallintaan. Yhteisölähtöisen OCP:n voidaan nähdä olleen merkittävä ensiaskel kohti Whistler 2020 vision laatimista. Varsinaisen Whistler 2020 -dokumentin kehittämisprosessi on ollut nelivaiheinen. Prosessi aloitettiin määrittelemällä alueen menestystekijät, yhteisölle tärkeät arvot sekä kestävän yhdyskunnan tavoitteet. Toisessa vaiheessa tarkasteltiin viittä vaihtoehtoista tulevaisuutta kestäväksi yhdyskunnaksi. Kahden ensimmäisen vaiheen pohjalta laadittiin luonnos alueen tulevaisuudesta ja strategiasuunnitelmasta. Näiden perusteella kehitettiin Whistlerin visio ja strategiasuunnitelma viimeisteltiin. Visio perustuu prosessin ensimmäisessä vaiheessa määriteltyihin yhdyskunnan yhteisiin arvoihin. Prosessi on ollut kuntavetoinen, mutta sen perusperiaatteena on ollut pitkäjänteinen ja laaja yhteistyö kaikkien yhteisön osapuolten kanssa - kaikissa vaiheissa. Whistler 2020 -visiotyöskentelyn tuloksena tunnistettiin yhteisölle tärkeiksi arvoiksi kestävä yhdyskunta (sustainable community), vahva ja terve yhteisö (strong and healthy community), hyvin suunniteltu yhdyskunta (well-planned community), luonnon ympäristö (natural environment), vahva matkailutalous (strong tourism economy), turvallinen yhdyskunta (safe community), paikalliset asukkaat ja työntekijät (people who live, work and play in Whistler), matkailijat (guests) ja yhteistyökumppanit (partners). Arvot ohjaavat kaikkea päätöksentekoa ja toimintaa, ja ne voidaan nähdä kestävän yhdyskunnan paikallisina reunaehtoina. Whistlerin visiossa kestävän yhdyskunnan tavoitteet (sustainability objectives) ovat: Vähentää ja lopulta lopettaa luonnonresurssien kestämätön hyödyntäminen (esim. siirtymällä energiantuotannossa uusiutuviin energialähteisiin) Vähentää ja lopulta lopettaa yhdyskuntien tuottamat jätteet ja päästöt (esim. luopumalla kemiallisista lannoitteista sekä 100% kierrätyksen avulla). Vähentää ja lopulta lopettaa ympäristön fyysistä kulumista aiheuttavat toimenpiteet ja käyttö (esim. kestävän metsänhoidon keinot). Varmistaa ihmisten kyky ja mahdollisuudet tyydyttää perustarpeensa (esim. varmistaa kaikkien mahdollisuus koulutukseen ja kohtuuhintaiseen asumiseen). Kunnianhimoisten perustavoitteiden tarkoitus on auttaa ymmärtämään, mitä kestävyys viime kädessä tarkoittaa Whistlerin alueelle ja yhteisölle, mutta myös varmistaa, että visiolla todella tähdätään kohti kestävää yhdyskuntaa. 68 suunnitelma 2030 ja maakuntaohjelma. Näiden vaikutus on käytännössä välillinen, maakuntakaavoituksen kautta yksityiskohtaisempaan kaavoitukseen heijastuva. Lisäksi erilaiset aihetai alakohtaiset strategiaohjelmat asettavat kestävyyteen liittyviä tavoitteita suunnittelulle ja rakentamiselle. Ylläksen pilottialueen kestävän rakentamisen kannalta keskeisiä ovat esimerkiksi Lapin energiastrategia ja vuoden 2011 aikana laadittava Lapin ilmastostrategia. Myös Lapin matkailustrategiassa 2007-2010 tunnistetaan matkailun negatiivisten ekologisten, taloudellisten ja sosio-kulttuuristen vaikutusten minimointi osana matkailun laadun kehittämistä. paljon. Kokonaisuuden hallinta on siten hankalaa ja koordinointi työlästä. Kun tavoitteita ja visioita on useita, toimijoiden voi olla vaikea tunnistaa tai valita, mikä tai mitkä ovat ne asiakirjat, joiden tavoitteita edistää. Samalla strategisen kehittämisen tavoitteisiin sitoudutaan eri asteisesti: niihin, jotka tunnetaan ja joiden laatimisessa ollaan oltu mukana, sitoudutaan vahviten. Vaikka varsinaista ristiriitaa eri strategioilla ei olisikaan, erilainen sitoutumisen aste voi johtaa erilaisiin tulkintoihin. Monet ohjelmat ja strategiat ovat myös varsin laaja-alaisia niin tavoitteiltaan kuin alueellisesti. Yleispiirteisten strategisten tavoitteiden heijastaminen paikalliseen suunnitteluun voi siten olla epäselvää ja hankalasti osoitettavissa. Pilottialueen tulevan suunnittelun ja rakentamisen kannalta tärkein strateginen asiakirja on kuitenkin Ylläs II kehittämissuunnitelma. Sen tarkoitus on ohjata Ylläksen alueen kehittämistä niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä. Kehittämissuunnitelma sisältää vision alueen tulevaisuudesta vuonna 2020 sekä kärkihankkeet, toimenpiteet ja investoinnit vuosille 2008-2013. Kehittämissuunnitelma osoittaa pilottialueen kehittämiselle perustavoitteet ja antaa suuntaa tulevan rakentamisen mitoituksesta. Sen näkökulma on vahvasti matkailutoiminnallinen ja sen laatimisessa korostuu yhteistyö yrittäjien kanssa. Strategisten tavoitteiden edistämisessä ja toteutumisessa seurannalla on keskeinen merkitys. Strategisten suunnitelmien toteutumisen arvioinneista (mm. Ylläs I kehittämissuunnitelma vuodelta 1998 ja sen toteutumisen arviointi) on nähtävissä, että selkeästi rajatut, konkreettiset tavoitehankkeet on yleensä pystytty toteuttamaan suunnitellussa aikataulussa (Maisematie, kevyen liikenteen väylät; Ylläs I, 1998), mutta laajat, laadulliset ja vaikeasti mitattavat hankkeet ja tavoitteet jäävät epäselviksi tai kokonaan toteutumatta (kylmäosaaminen, ympäristön hoito; Ylläs I, 1998). Useissa strategia-asiakirjoissa ja kehittämissuunnitelmissa todellisia edellytyksiä proaktiiviselle seurannalle ei olla onnistuttu luomaan. Poikkeuksena on maakuntaohjelma, josta laaditaan vuosittain toteuttamissuunnitelma. Tämä onkin yksi systemaattinen keino seurata tavoitteiden toteutumista ja tarkistaa strategisen kehittämisen avainalueet - ja ohjata siten aktiivisesti kehitystä. Myös maakuntasuunnitelma on tarkoitettu määräajoin tarkistettavaksi ja siten joustavaksi ja nopeasti muuttuviin tarpeisiin reagoivaksi. Kehittämissuunnitelmalla ohjataan kestävän matkailukylän suunnittelua ja rakentamista kiinnittämällä erityishuomiota arkkitehtuurin ja rakentamisen laatuun sekä tunnistamalla ympäristötietoisuuden merkitys matkailun imagotekijänä. Alueen palvelurakenteen hajanaisuutta halutaan ratkaista eheyttämällä olemassa olevia keskuksia ja toisaalta kehittämällä uusi, neljäs palvelukeskus Ylläksen alueelle (pilottialue). Kävelykeskuksilla tavoitellaan parempia mahdollisuuksia autottomaan lomailuun. Yhtenä kärkihankkeena kehittämissuunnitelmassa on esitetty laajan rakennetun ympäristön ympäristöohjelman laatimista vuoteen 2013 mennessä. Strategia-asiakirjojen ja kehittämissuunnitelmien merkitys suunnittelua ja rakentamista ohjaavina asiakirjoina on yhtä aikaa sekä tärkeä että ongelmallinen. Strategiset asiakirjat määrittävät osaltaan tulevaisuuden visiota alueesta, mutta erilaisia strategisia suunnitelmia ja ohjelmia on Ylläs II kehittämissuunnitelmassa on esitetty joitakin konkreettisia toimenpiteitä. Suunnittelun ja rakentamisen kannalta olennaisia ovat muun muassa tiukoilla kaavamääräyksillä ohjattava suunnittelu sekä arkkitehtisuunnittelulta vaadittavat havainnekuvat ja mallinnukset rakennusluvan myöntämisen edellytykseksi. Tällaisten toimenpiteiden käyttöönotto edellyttää kunnalta kaavoitusviranomaisena vahvaa sitoutumista kehittämissuunnitelmaan ja sen toteuttamiseen. 69 MAAKUNTAKAAVA Maakuntakaava on lakisääteinen ja oikeusvaikutteinen strategiseen kehittämiseen kytkeytyvä työkalu, joka sisältää alueiden käytön ja maakunnallisen yhdyskuntarakenteen periaatteet. Maakuntakaavassa osoitetaan kehittämisen vyöhykkeet, keskeiset yhteydet ja pitkän aikavälin (10-20 v) maakunnallisen kehittymisen tavoitteet. MRL 28 § mukaisissa maakuntakaavan sisältövaatimuksissa edellytetään kiinnittämään erityistä huomiota muun muassa alueiden käytön ekologiseen kestävyyteen, kestäviin liikenteen ja teknisen huollon järjestelyihin sekä vesija maa-ainesvarojen kestävään käyttöön. Pilottialueen prosessitarkastelu ulotettiin 1980luvun loppupuolelle, jolloin Tunturi-Lapin seutukaavan8 valmistelu aloitettiin. Ensimmäiset kestävän kehityksen selvitykset on laadittu jo 1990-luvun alussa, ja seutukaavaan otettiin mukaan ympäristönhoidon yhtenä toimintalinjana “kestävän kehityksen periaatteiden toteuttaminen” (Tunturi-Lapin seutukaavaselostus 1997, s. 9-11). Seutukaavaselostuksessa kestävän kehityksen toteuttaminen jaettiin yleisiin periaatteisiin ranta-alueista, matkailusta, vesihuollosta, suojelu- ja virkistysalueista, maaaineshuollosta, jätehuollosta, yhdyskuntarakenteesta, liikenteestä sekä metsistä ja maataloudesta. Seutukaavasta siirryttiin maakuntakaavaan 2000-luvulla, ja Tunturi-Lapin maakuntakaava vahvistettiin ympäristöministeriössä kesällä 2010. Maakuntakaavassa kestävään suunnitteluun ja rakentamiseen ei enää ohjata samalla tavalla erityistavoittein, vaan tavoitteet on jäsennetty maakuntasuunnitelman “Lappi 2022” -strategiakohtien avulla, joihin kytkeytyy erilaisia kestävän rakentamisen kannalta olennaisia tavoitteita kuten rakentamisen ja rakennetun ympäristön laatu, hyvä ympäristö kilpailutekijänä, luonnon hyvinvoinnin merkitys niin asukkaille kuin matkailijoille sekä tehokas ja ihmisläheinen aluerakenne. Tunturi-Lapin yhdyskuntarakenteellista tulevaisuutta on kehitettävä maakuntakaavan vision mukaan siten, että kokonaisuus edellyttää 8 Seutukaava oli alue- ja seutusuunnittelun työkalu ennen v. 2000 Maankäyttö- ja rakennuslain muutosta, minkä jälkeen se korvattiin maakuntakaavalla. mahdollisimman vähän energian ja luonnonvarojen käyttöä, ja että päästöt ja jätekuorma ovat mahdollisimman pienet. Tavoitteenasettelu kaavaselostuksessa on kuvaileva, ei niinkään toimenpiteitä asettava. Maakuntakaavassa ei esimerkiksi oteta kantaa yhdyskuntarakenteen tiivistämisen tai hajauttamisen puolesta, vaan ohjataan arvioimaan tilanne paikallisten olosuhteiden ja tarpeiden mukaan. Ilmastonmuutoksen merkitys Lapin ympäristölle ja suunnittelulle on tarkoitus selvittää maakuntakaavan suunnittelukauden aikana, ja tarpeisiin reagoidaan tulevissa ohjelmissa. Maakuntakaavan tavoitteita toteutetaan yksityiskohtaisemman kaavoituksen kautta. Maakuntakaavan yleispiirteisyys aiheuttaa kuitenkin sen, ettei sillä käytännössä ole kovin merkittävää ohjausvaikutusta yksittäisen alueen suunnitteluun. Merkittävimpiä suoraan yksittäisen matkailukylän suunnitteluun vaikuttavia määräyksiä maakuntakaavassa ovat alue- tai liikenneyhteysvaraukset. Maakuntakaava voi myös osaltaan edesauttaa ymmärtämään eri strategisten tavoitteiden kokonaisuutta kokoamalla ja jäsentämällä monimuotoista aineistoa. YLEISKAAVA Yleiskaava on yhdyskuntarakennetta ja maankäytön suunnittelua yleispiirteisesti ohjaava ja toimintoja yhteen sovittava asiakirja. Siinä osoitetaan tavoiteltavan kehityksen maankäytön ja rakentamisen perusperiaatteet. Yleiskaavan tarkoitus Miten kestävän tulevaisuuden strategiset tavoitteet saadaan kytketyksi alueiden suunnitteluun, jos voimassaolevissa kaavoissa ei ole otettu niitä huomioon? 70 on konkretisoida kestävän kehityksen periaatteita sekä korostaa yleistä etua ja yhteisvastuuta niin sisällöllisesti kuin menettelytavoissa. Yleiskaava on strategisen kehittämisen ja suunnittelun ohjausväline, joka voidaan laatia joko useamman kunnan yhteisenä asiakirjana tai yhden kunnan koko aluetta tai sen yhtä osa-aluetta (osayleiskaava) käsittelevänä asiakirjana. Yleiskaava on oikeusvaikutteinen kunnan omalla päätöksellä. (MRL) Ylläksen osayleiskaava tukee voimakasta kasvua. Rakentamisen laadun tavoitteet kytkeytyvät imagotavoitteisiin. Kaava laadittiin samanaikaisesti Ylläs II kehittämissuunnitelman kanssa, ja se noudattaa suoraan kehittämissuunnitelman mitoituksellisia tavoitteita. Pilottialueelle sallitaan osayleiskaavassa hotelli- ja matkailupalveluiden rakentamista vajaa 300 000 k-m2, mikä tarkoittaa yli 10 000 uutta vuodepaikkaa, sekä loma-asumista noin 50 000 k-m2 (2 500 vuodepaikkaa). Ylläksen osayleiskaavassa on tavoiteltu rakenteellista tiivistämistä luonnonympäristön säästämiseksi. Samalla kuitenkin kaavamääräysten väljyys ja valtava jousto rakentamisoikeudessa voivat johtaa koko kaavoitetun alueen kattavaan rakennetun ympäristön mattoon, ja yhteydet luontoon ja reiteille ovat vaarassa tukahtua. Kokemus pilottialueen arkkitehtuurikilpailusta osoitti, kuinka yleiskaava määräyksineen ja mitoituksineen ohjaa vahvasti alueen suunnittelua. Määräykset ja mitoitus tulkitaan tavoitteina. Etenkin mökkialueiden sijoittelu ja keskustan kytkeytyminen maisematien molemmin Masterplan kytkee toisiinsa alueen maankäytön ja toiminnallisen suunnittelun puolin edellyttävät tulevaisuudessa tavoitteiden kirkastamista ja huolellista suunnittelun ohjausta. Kestävän yhdyskunnan tavoitteet välittyvät Ylläksen osayleiskaavaan ylempiasteisten suunnitelmien kautta kuten pitääkin, mutta ne eivät tarkennu; maakuntakaavan ja osayleiskaavan ohjaavuudet ovat samalla yleispiirteisellä tasolla kestävyyden suhteen. Koska yleiskaavalla ohjataan paikallista suunnittelua ja rakentamista, se voisi toimia nykyistä vahvemmin kestävän yhdyskunnan tavoitteisiin sitouttavana ohjauskeinona. ASEMAKAAVOITUS Pilottialueen prosessin kuvaus ei sisällä asemakaavoja, koska pilottialuetta koskevaa asemakaavoitusta ei MATKA-hankkeen aikana ollut vielä aloitettu. Tässä yhteydessä on kuitenkin aiheellista käydä läpi asemakaavan perusperiaatteet ja arvioida sen merkitystä kestävän matkailukylän toteutuksessa. Maankäyttö- ja rakennuslain määritelmän mukaan asemakaava on toteuttamissuunnitelma. Sen tarkoitus on ohjata rakentamista ja maankäyttöä muun muassa paikallisten olosuhteiden, hyvän rakentamistavan ja kaavan muiden ohjaustavoitteiden edellyttämällä tavalla. (MRL 50 §) Maakuntakaavassa ja yleiskaavassa suunnittelulle osoitetaan strategiset tavoitteet, mutta asemakaavan rooli on suoraan toteutusta ohjaava. Asemakaava laaditaan maankäytön ohjaus- ja kehittämistarpeen sitä vaatiessa. Matkailualueilla asemakaavoja laaditaan tonttikysynnän ja -tarpeen mukaan. Pilottialueella asemakaavoituksella ja siihen liittyvillä määräyksillä ja kriteereillä voidaan vaikuttaa vielä laajasti alueen suunnitteluun ja laadulliseen toteuttamiseen kestävänä yhdyskuntana. OSALLISTUMINEN JA VAIKUTTAMINEN Maankäyttö- ja rakennuslain tavoitteena on turvata maankäytönsuunnittelun laatu, osallistumismahdollisuudet sekä avoin tiedottaminen (MRL 63 §). Laki edellyttää vuorovaikutteista kaavaprosessia ja kaavoituksen vireilletulosta on ilmoitettava. Vuorovaikutuksen kannalta keskeinen asiakirja on osallistumis- ja arviointisuunnitelman 71 (OAS), jossa selvitetään, miten osallistuminen ja vuorovaikutus prosessin aikana tullaan järjestämään. Kunnat vastaavat kaavoituksesta ja siten myös osallistumisen järjestämisestä. Lakisääteisen vuorovaikutuksen tavoitteena on varmistaa eri osapuolten vaikutusmahdollisuudet niissä kaavaprosessin vaiheissa, joissa suunnitteluun ja ratkaisuihin voisi parhaiten vaikuttaa. Tavoitteena on vuorovaikutuksen ja keskustelun avulla laadittu kaava, jonka sisältö on mahdollisimman monen näkökulmasta hyväksyttävissä. Kestävän matkailukylän toteuttamiseen tämä ei kuitenkaan riitä. Kunnianhimoiset kestävyyden tavoitteet vaativat kaavan, joka ei ole ainoastaan hyväksyttävissä, vaan jonka tavoitteita mahdollisimman moni sitoutuu edistämään. Pilottialueen prosessitarkastelu osoittaa, että vaikka vuorovaikutustilaisuuksia on paljon, on osallistumisen vaikuttavuus kyseenalaista. Kaavavalmisteluun rajattu vuorovaikutus ei välttämättä ole oikeaaikaista, riittävää tai tehokasta (kuva 3.4). Osallistumisen alkaessa tietyt päätökset ja linjaukset on jo tehty. Toisaalta kaavan hyväksymisen jälkeen vaikuttaminen kiteytyy valitusprosessiin, joka on pitkittänyt myös Ylläksen osayleiskaavan muutoksen vahvistamista. Kaava laadittiin noin kahdessa vuodessa ja hyväksyttiin kunnanvaltuustossa 2008. Se sai KHO:ssa käsiteltävinä olleiden valitusten vuoksi täyden lainvoiman kuitenkin vasta keväällä 2011. MATKAILUALUEIDEN MASTERPLAN Masterplan on käsite, joka on vakiintunut tarkoittamaan erityisesti matkailu- tai vapaa-ajan keskusten, yritysalueiden, kaupan keskittymien tai muiden toiminnallisten alueiden kokonaisvaltaista kehittämissuunnitelmaa. Masterplanille on keskeistä, että se kytkee kiinteästi toisiinsa tietyn alueen TUNTURI-LAPIN MAAKUNTAKAAVAN PROSESSI (yllä) JA VUOROVAIKUTUS (alla) YLLÄKSEN OSAYLEISKAAVAN PROSESSI (yllä) JA VUOROVAIKUTUS (alla) PROSESSIN VAIHEET: ASIKIRJAT, TYÖKALUT JA PÄÄTÖKSET: ALOITUS- JA VALMISTELU KÄSITTELY TAI PÄÄTÖS KAAVASUUNNITTELU KAAVAA OHJAAVA SUUNNITELMA TAI ASIAKIRJA VAHVISTETTU KAAVA ASIAKIRJAN VAHVISTAMINEN ALOITUS- JA TAVOITEVAIHE KUULEMINEN, VIRALLINEN NÄHTÄVILLÄ OLO LUONNOSVAIHE VUOROVAIKUTUS TILAISUUS EHDOTUSVAIHE MUISTUTUS, VASTINEIDEN KÄSITTELY Kuva 3.4: Ote Ylläksen pilottialueen prosessin kuvauksesta; vaikuttamisen mahdollisuudet kaavaprosessissa. Kaavavalmisteluun vaikutetaan käytännössä luonnosvaiheesta hyväksymiseen. Se tarkoittaa sitä, että osallistumisen alkaessa reunaehtoja on jo olemassa ja päätöksiä on tehty. Kaavan hyväksymisen jälkeen keinot vaikuttaa vähenevät; jäljelle jää muistutus- ja valitusoikeus (ks. koko prosessin kuvaus s. 74-75). 72 maankäytön ja toiminnallisen suunnittelun. Sen yhteys kaavoitukseen ratkaistaan tapauskohtaisesti; oleellista kuitenkin on, että masterplan laaditaan alueen toteuttajien, toimijoiden ja palveluntarjoajien toimeksiannosta. Siinä suunnitellaan palveluita ja konkreettisia kehittämistoimenpiteitä, tutkitaan rahoitusmahdollisuuksia, investointeja ja niiden kannattavuutta, kehitetään sidosryhmäyhteistyötä ja vahvistetaan niin brändiä kuin markkinointia ja myyntiä (www.fcg.fi). Masterplan on visualisoidun kartta-aineiston, havainnekuvien ja kehittämissuunnitelman yhdistelmä. Se ei ole oikeusvaikutteinen työkalu, mutta sen ohjausvaikutusta edistää eri osapuolten sitoutuminen sen tavoitteisiin. Masterplaneja on laadittu useissa suomalaisissa matkailukeskuksissa, kuten Rukalla (kuva 3.5), Vuokatissa, Kolilla ja Iso-Ylläksellä. Ylläs II kehittämissuunnitelma on laadittu masterplanin tapaan yhteistyössä toteuttajatahojen kanssa ja siinä on nimetty seuraavien vuosien avaininvestoinnit. Kehittämissuunnitelmassa tarkastellaan kuitenkin koko Ylläksen alueen tulevaisuutta: masterplanin vahvuus on sen suora yhteys toteutukseen. Parhaimmillaan masterplan myös tukee ja edistää asemakaavavalmistelua. Kuva 3.5: Masterplanin (yllä) avulla voidaan yleiskaavatasoa tarkemmin tutkia toimintojen ja investointien sijoittuminen kehitettävällä alueella, ja siten ohjata asemakaavoitusta (alla). Kuvan esimerkit ovat Rukalta: yllä Ecosign-konsulttitoimiston laatima masterplan Rukan kylän keskustasta; alla vastaavalle alueelle laadittu asemakaavaehdotus. Lähteet: Ecosign Ltd, www.ecosign.com/ (kuva yllä); Rukan kylä 2010 -kehityshanke, www.kuusamo.fi/rukankyla/ (kuva alla) 73 ERILLISHANKKEIDEN VAIKUTTAVUUS Ylläksen pilottialueen prosessikuvaukseen poimittiin mukaan myös erilaisia alueen kehittämiseen liittyviä erillishankkeita. Tavoitteena oli selvittää näiden suhde ja vaikuttavuus pilottialueen kestävään kehittämiseen. Arviointiin valittiin hankkeita, joista on tunnistettavissa yhteys pilottialueen prosessiin, esimerkiksi kaavoituksen tai kehittämissuunnitelman aineistona, visiopaperina tai suoraan alueen suunnitteluun kytkeytyvänä. Oleellista oli myös se, että mukaan otetuissa hankkeissa oli kestävän yhdyskunnan suunnittelun tai rakentamisen eri ulottuvuuksiin liittyviä tavoitteita. Yksittäisillä hankkeilla voi prosessin kuluessa olla tärkeä tietoa tuottava ja kokoava, joissakin tapauksissa myös tutkimuksellinen rooli. Hankkeiden kautta on mahdollista myös testata erilaisten periaatteiden tai tiedon soveltamista ennen niiden toimeenpanoa. Hankkeiden toteuttajat tarkastelevat useassa tapauksessa alueen kehittämistä ulkopuolelta parhaimmillaan kuitenkin tiiviissä yhteistyössä alueellisten toimijoiden kanssa (esim. Ylläksen uuden matkailukylän arkkitehtuurikilpailu, MATKA-hanke). Hankkeiden avulla suunnittelualuetta on myös mahdollista tarkastella osana laajempaa kokonaisuutta, esimerkiksi suhteessa laajempaan seudulliseen kehitykseen tai suhteessa alan tai yhteiskunnan yleiseen kehitykseen (Meän väylä, Lapin kulttuuriympäristöohjelma -hanke). Hankkeiden tulokset vaikuttavat pääasiassa välillisesti suunnittelun tai rakentamisen ohjeistuksen kautta. Ilman oikeusvaikutuksellista asemaa ne eivät velvoita toimenpiteisiin tai osoittamaan, miten aineistoa on hyödynnetty. Hankkeiden vaikuttavuuden kannalta on siten erityisen olennaista, että keskeiset toimijat ja kehittäjät ovat sitoutuneita niiden tulosten hyödyntämiseen ja soveltamiseen sekä tavoitteiden konkretisoimiseen. Erillishankkeiden merkitykseen ja tulosten hyödyntämismahdollisuuksiin vaikuttavat lopulta myös niiden ajoitus alueen kehittämisja suunnitteluprosessissa. Liian varhaisessa vaiheessa tehdyn hankkeen tulokset saattavat jäädä huomioimatta suoran ajallisen yhteyden puuttuessa tai olla jopa vanhentuneita suunnittelun alkaessa. Vaikuttavuus voi myös jäädä heikoksi tiettyjen päätösten ja valintojen ollessa jo voimassa. Pilottialueen prosessin kannalta voidaan esimerkiksi esittää, että arkkitehtuurikilpailu olisi kestävän kehityksen näkökulmasta voinut tuottaa kantaaottavampia ehdotuksia, jos se olisi järjestetty ennen osayleiskaavan muutosprosessia. Miten kansallisten ja kansainvälisten ympäristötavoitteiden tulisi heijastua suunnitteluun? © Visit Finland @ Flickr.com Pitäisikö tavoitteilla olla nykyistä suurempi ohjausvaikutus? 74 07-09 1999 10-12 01-03 04-06 07-09 2000 10-12 Yhtymähallitus hyväksyy seutukaavan 01-03 04-06 07-09 2001 10-12 01-03 04-06 07-09 Seutukaavassa kestävän kehityksen toteuttamisen periaatteissa käsiteltiin laajasti maankäytön suunnittelun eri ulottuvuuksia: ranta-alueet, matkailu, vesi- ja jätehuolto, suojelu- ja virkistysalueet, maaaineshuolto, yhdyskuntarakenne, liikenne sekä maa- ja metsätalous. 2002 10-12 01-03 04-06 01-03 04-06 07-09 2003 10-12 01-03 04-06 07-09 10-12 Uusi MRL voimaan Ylläksen osayleiskaavan muutos vahvistetaan Maisematie 04-06 Aluetta koskeva rakennusjärjestys hyväksytään 01-03 Ylläksen yleiskaavan muutos vahvistetaan / Hannukainen ja Äkäslompolon keskusta Kaavaehdotus virallisesti nähtävillä 1998 10-12 YlläsAakenus linnusto 07-09 Seutukaava lainvoimainen 04-06 Uusi MRL voimaan 01-03 Uusi MRL voimaan 10-12 Seutukaava vahvistetaan Ympäristöministeriössä Kaavaehdotus virallisesti nähtävillä 1997 07-09 Kestävän kehityksen toteuttaminen: yleiset periaatteet 04-06 Laatimisvaiheen kuuleminen 1996 01-03 Ylläksen maisematien kasvillisuusselvitys Ylläksen maisematien kasvillisuusselvitys 2 Ylläs-Äkäslompolo maisematie. Mustavuoman lehtojensuojelualueen kohdan tarkentava selvitys Lapin perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut 116. Lapin ympäristökeskus Ylläs on Ykkönen. Ylläksen matkailun ja maankäytön kehittäminen lyhyellä ja pitkällä aikavälillä vuoteen 2010 Ylläksen osayleiskaavan muutos. Luontoselvitys Selvitys maisematien vaikutusalueen linnustosta ja muusta eläimistöstä kesällä 2000 Ylläsjärvi-Äkäslompolo maisematie, Mustavuoman lehtosuojelualueen kohdan yleissuunnitelma Uusi MRL voimaan Lapin kulttuuriympäristöohjelma, Lapin ympäristökeskus Lapin matkailukeskusten yksityiskohtaiset kaavat, kehittämissuunnitelma Ylläsjärvi-Äkäslompolo maisematien geomorfologinen selvitys Ylläksen maisematien alustava yleissuunnitelma Ylläs-Aakenuksen alueen luonto. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja Lappi Elämänvoimaa, matkailustrategia 20032006 Lapin liitto Hiihtokeskus Iso-Ylläs/ Keskusalueen kehittämissuunnitelma PROSESSIN VAIHEET: ALOITUS- JA VALMISTELU KAAVASUUNNITTELU VAHVISTETTU KAAVA 04-06 ASIKIRJAT, TYÖKALUT JA PÄÄTÖKSET: KÄSITTELY TAI PÄÄTÖS KAAVAA OHJAAVA SUUNNITELMA TAI ASIAKIRJA ASIAKIRJAN VAHVISTAMINEN ALOITUS- JA TAVOITEVAIHE LUONNOSVAIHE EHDOTUSVAIHE KUULEMINEN, VIRALLINEN NÄHTÄVILLÄ OLO VUOROVAIKUTUS TILAISUUS MUISTUTUS, VASTINEIDEN KÄSITTELY HANKEVALMISTELU HANKEPROSESSI VAIKUTUSAIKA JULKAISU, SELVITYS TAI RAPORTTI OHJE (rakentamistapaohjeet, suunnitteluperiaatteet) 1996 01-03 1997 07-09 10-12 01-03 04-06 07-09 1998 10-12 Lapin matkailustrategia 2003-2006 Ylläs I kehittämissuunnitelma Osayleiskaavan muutosta varten on tarkasteltu ja laadittu lukuisia käsitteleviä selvityksiä ja raportteja. Valtaosassa käsitellään ympäristö-, luonto- ja maisemaolosuhteita sekä matkailutoimintaa. 01-03 04-06 07-09 1999 10-12 01-03 04-06 07-09 2000 10-12 01-03 04-06 07-09 2001 10-12 01-03 04-06 07-09 2002 10-12 07-09 2003 10-12 Kuva 3.6: Ote MATKA-hankkeessa mallinnetusta pilottialueen suunnittelun ohjausprosessista. Prosessin kuvauksessa kaavoitus jaettiin yksinkertaistaen kolmeen eri vaiheeseen: aloitus- ja valmisteluvaihe (prosessin aloitus, ohjausryhmän muodostaminen, valmistelevat selvitykset), suunnitteluvaihe (tavoitteiden asettelu, luonnossuunnittelu, ehdotus) sekä vahvistamisvaihe (kaavan lainvoima). 01-03 04-06 07-09 10-12 01-03 04-06 07-09 10-12 2004 01-03 04-06 07-09 10-12 2005 01-03 04-06 Kehittämissuunnitelman yksi kärkihanke on laajan rakennetun ympäristön ympäristöohjelman laatiminen vuoteen 2030 mennessä. 07-09 10-12 2006 01-03 04-06 07-09 10-12 2007 01-03 04-06 07-09 2008 10-12 01-03 04-06 07-09 10-12 Arkkitehtuurikilpailu 2009 01-03 KHO vahvistaa Ylläksen osayleiskaavan muutoksen 04-06 Natura-arviointi luonnos Lapin energiastrategia 04-06 07-09 Osayleiskaavan muutos ja siihen liittyvä vuorovaikutus (alla) Kunnanvaltuusto hyväksyy Ylläksen osayleiskaavan muutoksen 07-09 KHO vahvistaa Ylläksen osayleiskaavan muutoksen Luosukurun kasvillisuusselvitys Kehittämissuunnitelman 4.seurantakokous 01-03 Ylläs I ja II kehittämissuunnitelmat Lapin matkailustrategia 2011-2014 2009 Tulosten julkistaminen Tunturi-Lapin maakuntakaava hyväksytään Tunturi-Lapin seutukaavalle maakuntakaavan lainvoima 10-12 Käynnistysseminaari Käsittely / Ehdotus viranomaiset, Lapin liiton valtuusto, Lapin liiton hallitus Käsittelyt / vastineet / Ehdotus Lapin liiton hallitus, OHRY Tunturi-Lapin maakuntakaava, kaupan selvitys, FCG Maakuntakaava selostus Käsittely / Ehdotus OHRY Käsittely / Ehdotus Lapin liiton hallitus 07-09 Kehittämissuunnitelman 3.seurantakokous Aloituskokous Käsittely Vastineet kaavaehdotus Lausuntoja ja muistutuksia yht. 73 kpl Luonnos nähtävillä, yleisötilaisuudet kunnissa Tunturi-Lapin maakuntakaavan vaikutusten arviointi, Ramboll 04-06 Lapin ilmastostrategia Työpajat ja sidosryhmätilaisuudet Strategian jalkauttaminen Kehittämissuunnitelmassa ohjataan kestävään rakentamiseen kiinnittämällä huomiota arkkitehtuurin ja rakentamisen laatuun. Kehittämissuunnitelman 2.seurantakokous 01-03 Käsittelyt / Ehdotus kaavaneuvottelu, OHRY, saamelaiskäräjät 2008 Taustaselvitykset Lapin matkailustrategiat OSA 2: Visio ja strategiset tavoitteet Pohjoiskalotin itä-länsisuuntaisen poikittaisyhteyden tarveselvitys, Liidea Oy 10-12 Käsittelyt / Ehdotus YM, OHRY 07-09 Käsittelyt / vastineet OHRY, Lapin liiton hallitus Tunturi-Lapin kiinteät muinaisjäännökset, Lapin liitto 04-06 Kaavaehdotuksen käsittelyt YM, OHRY, Saamelaiskäräjät, Lapin liiton hallitus, Lapin liiton valtuusto Käsittelyt / vastineet metsätyöryhmä Käsittelyt / vastineet OHRY Käsittelyt Lapin liiton hallitus, OHRY, metsätyöryhmä 01-03 Käsittely Vastineet kaavaluonnos Lausuntoja ja mielipiteitä yht. 84 kpl Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi -hankkeen inventoinnit ja arvotus Kaavaluonnos nähtävillä ja lausunnoilla, käisttelyt ja neuvottelut 2007 OSA 1: Analyysi ja johtopäätökset; toimintaympäristön ymmärtäminen Kunnanvaltuusto hyväksyy Ylläksen osayleiskaavan muutoksen Luonnoksen viimeistely Tunturi-Lapin maakuntakaava-alueen geologiset taustatiedot, GTK KaavaKäsittelyt; selostus; Kaavakokous, PallasViranomaisneuvottelu Yllästunturin kansallispuiston hoitoja käyttösuunnitelma Seminaari Tunturi-Lapin metsäselvitys, Metla Kaavaehdotus nähtävillä; OAS; Kaavanlaatijan vastine ja toimenpideehdotus Ylläksen yleiskaavan luontoselvitys 10-12 Kehittämissuunnitelman 1.seurantakokous Ylläs Sun Resort YLLÄS II Kokonaiskehittämissuunnitelma; Viranomaisneuvottelu Liikenneselvitys MEÄN VÄYLÄ: Meän visio 07-09 Käsittely Muistutukset ja lausunnot, yht.59 kpl / Viranomaisneuvottelu 2; Kaavaehdotus nähtävillä MEÄN VÄYLÄ: Rajajokisuunnitelma Tunturi-Lapin maakuntakaavan maisemaselvitys, Destia Oy Tavoitteiden valmistelu OHRY Tavoitteiden valmistelu OHRY Tunturi-Lapin liikenneselvitys, Liidea Oy Kaavakokoukset; OHRY, maastokatselmus; päätös laadintaperiaatteista Ideointi- ja neuvottelutilaisuudet ryhmittäin 04-06 Yleisötilaisuus OHRYt; maastokatselmus Kaavakokoukset; OHRY 2006 Ylläs II kehittämissuunnitelma vuoteen 2020 Kehittämissuu nnitelma; luonnos Käsittelyt / Vastineet ja kannanotot; Maanomistajien vastaanottopäivä Yleisötilaisuus; Työpaja yrittäjille Elävä matkailumaisema – Ounasselän tunturiseudun sekä Ylläksen ja Levin maisemaselvitys 01-03 Työpaja 4: Viimeistely, kärkihankkeet OAS; Kaavaluonnos nähtävillä Tavoitteiden valmistelu viranomaisneuvottel u 10-12 Työpaja 3: Toimenpiteet, investoinnit, kärkihankkeet YLLÄS NYT raportti Tavoitteiden valmistelu viranomaisneuvottelu Tavoitteiden valmistelu OHRY 07-09 Lapin matkailustrategia 2007-2010 Maakuntakaavassa on tavoitteita rakennetun ympäristön laatuun, hyvään ympäristöön kilpailutekijänä, luonnon hyvinvoinnin merkitykseen sekä ihmisläheisen ja tehokkaan aluerakenteen suhteen (”Lappi 2022” -strategiasta). OAS 04-06 OHRY; Valtuustoseminaari; päätös jatkosuunnittelun rakennemallista OHRYt; Viranomaisneuvottel u 01-03 Tiedotus- ja keskustelutilaisuudet; Työpaja yrittäjille MEÄN VÄYLÄ: Kuntakatsaus 10-12 Vaihtoehtoiset rakennemallit ja niiden vaikutusarviot nähtävillä Landscape Lab, Ylläksen ja Levin kohdekartoitukset, Maisemalaboratorio-hanke 07-09 Kysely maanomistajille; OAS nähtävillä 2005 Ylläs NYT raportti Markkinakatsaus Ylläksen kehittämissuunnitelmaa varten; Ylläs NYT raportti; OHRY käsittely 04-06 Hankesuunnitelmaluonnos; Ylläsjärven kylän kyläsuunnitelma; Hiihtokeskus Iso-Ylläs kehittämissuunnitelma 01-03 Aloituskokous 10-12 Tupaillat Ylläsjärvellä ja Äkäslompolossa; Työpaja 2: Kehittämisvaihtoehdot ja valinnat Työpaja 1: Ylläs nyt ja kehittämistarpeet Viranomaisneuvottelu; Työpaja yrittäjille Aloituskokous 07-09 Maisemaselvitys ja Luontoselvitys, Pöyry vrt. 2007 luontoselvitykseen Pallas-Yllästunturin kansallispuisto perustetaan 2004 Tuulivoimatuotantoon parhaiten soveltuvat Lapin tunturit ja vaarat, Sigma Konsultit Oy ja ElectrowattEkono Pallas-Yllästunturin kansallispuisto perustetaan 04-06 Pallas-Yllästunturin kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma, luonnos Pallas-Yllästunturin kansallispuisto perustetaan 01-03 Lapin maakuntasu unnitelma 2022 ”Eläköön Kolarin kunnan vesihuollon kehittämissuunnitelma. Tornion-Muonionjoen jokilaakson vesihuollon alueellinen yleissuunnitelma 75 2010 10-12 10-12 01-03 2010 01-03 04-06 2011 04-06 07-09 07-09 10-12 Tunturi-Lapin seutukaava Tunturi-Lapin maakuntakaava ja siihen liittyvä vuorovaikutus Selvitys Ylläksen kiirunaesiintymästä Ylläksen osayleiskaava 2011 10-12 Äkäslompolo, Ylläs © Tiina Merikoski 76 POLKU KESTÄVÄKSI MATKAILUKYLÄKSI Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää kestävän yhdyskunnan periaatteiden toteuttamista suunnittelussa, kaavoituksessa ja rakentamisessa, mutta miten tavoitteet tosiasiassa näkyvät suunnitteluun ja kehittämiseen liittyvissä päätöksissä, asiakirjoissa ja strategioissa? Tässä kappaleessa tarkastellaan Ylläksen pilottialueen suunnitteluja kehittämisprosessin mallinnuksessa tehtyjä havaintoja: kuinka prosessin eri vaiheet suhtautuvat toisiinsa ja miten eri suunnitteluinstrumentit kytkeytyvät kestävän matkailukylän tavoitteisiin. Prosessimallinnuksen avulla pyrittiin tunnistamaan toteutuneen prosessin antamat eväät kestävän matkailualueen suunnittelulle ja rakentamiselle. Kappaleessa pohditaan lisäksi, miten visiotyöskentely voitaisiin liittää osaksi prosessia. Kysymys on noussut esille paitsi MATKA-hankkeessa myös muissa hankkeissa, joissa on pohdittu erilaisten alueellisten kehittämissuunnitelmien suhdetta kaavoitukseen ja rakentamiseen (vrt. Staffans ja Väyrynen 2009). Luvun alussa kuvattu tavoitteenasettelu ja visiointi perusteellisesti toteutettuina vievät aikaa ja uhkaavat siten pidentää suunnitteluprosessia, jota jo nykyisellään moititaan hitaaksi. Kyse on kuitenkin enemmän prosessin eri vaiheiden painotuksesta kuin pidennyksestä. Hyvin suunniteltu ja toteutettu alkuvaihe tehostaa prosessin etenemistä ja luo edellytykset paremmalle ohjaavuudelle. ARVIO YLLÄKSEN UUDEN MATKAILUKYLÄN PROSESSISTA Ylläksen pilottialueen prosessipolun mallintamisella avulla haluttiin saada käsitys siitä, minkälaiset edellytykset kestävän matkailukylän kehittämiselle tutkimushetkellä on olemassa. Kuvauksessa tarkasteltiin keskeisimpiä alueen tähänastiseen suunnitteluun vaikuttaneita prosesseja rinnakkaisilla aikajanoilla (ks. kuva 3.6 ja edellinen kappale). Kuvaus ulottuu 1980-90 -lukujen taitteeseen, jolloin Tunturi-Lapin seutukaavaprosessi aloitettiin. Prosessin kuvaukseen sisältyy näin ollen kaksi pilottialueen suunnittelun kannalta merkittävää kaavaprosessia: Tunturi-Lapin maakuntakaava ja Ylläksen osayleiskaavan muutos. Siirtymäprosessi seutukaavasta maakuntakaavaan aloitettiin 2000-luvun puolivälissä maankäyttö- ja rakennuslakiin tehtyjen muutosten ohjaamana. Tunturi-Lapin maakuntakaava vahvistettiin ympä- 77 ristöministeriössä kesällä 2010. Ylläksen osayleiskaavan muutos puolestaan hyväksyttiin Kolarin kunnanvaltuustossa talvella 2008. Osayleiskaavan muutoksen rinnalla työstettiin Ylläs II kehittämissuunnitelma, jossa määriteltiin pilottialuettakin koskevat kasvu- ja mitoitustavoitteet sekä alueen kehittämisen matkailutoiminnallinen visio. Ennen vuotta 2010 yksityiskohtaisempaa kaavoitusta ohjasi vanha Tunturi-Lapin seutukaava, sillä uuden lain mukaisen maakuntakaavan laatiminen on ollut kesken koko sen ajan, jona osayleiskaavan muutosta ja Ylläs II kehittämissuunnitelmaa on valmisteltu. Prosessikuvauksesta havaittiin myös, että Ylläksen pilottialueen suunnitteluun kytkeytyy useita eri tahojen laatimia visioita. Visiot ovat pilottialueen kehittämisen kannalta erilaisia niin vaikutukseltaan kuin merkitykseltään. Maakuntakaavoitusta ohjaava visioasiakirja on maakuntasuunnitelma. Maakuntasuunnitelma perustuu maankäyttö- ja rakennuslakiin ja on tarkoitettu ohjaamaan maakunnan pitkän aikavälin kehittämistä (20-30 vuotta) ja alueiden käyttöä. Lapin Maakuntasuunnitelma 2030 on “kuvaus Lapin yhteisestä, toivotusta kehityssuunnasta, johon maakunnan toimijat määrätietoisesti pyrkivät” (Lapin liitto 2011b). Keskeinen pilottialueen tulevaisuuteen suoraan kytkeytyvä asiakirja on Ylläs II kehittämissuunnitelma. Näiden suoraan kaavoitukseen kytkeytyvien strategisten kehittämisasiakirjojen lisäksi on myös lukuisia muita visioasiakirjoja. Kolarin kunta on laatinut yhdessä Muonion ja Pajalan kuntien kanssa “Meän vision” osana Meän väylä -projektia (2006). Vision tarkoituksena on ollut käynnistää ko. kuntien välinen yhteinen visiotyöskentely kohti myönteistä kehitystä. Meän visiossa korostetaankin kuntien välisen, alueellisen ja paikallisen yhteistyön merkitystä niin maankäytön suunnittelussa, infrastruktuurin rakentamisessa kuin ympäristötavoitteiden toteuttamisessakin. Esimerkkejä löytyy myös yhdistysten visiotyöskentelystä. Kyläkulttuuria Tuntureitten Maassa ry laati omalta osaltaan maakunnallisen kehittämissuunnitelman vuonna 2006. Vireä Tunturi-Lappi -kehittämissuunnitelman 2007-2013 painopisteet ovat elinkeinojen ja matkailutoiminnan kehittämisessä. Suunnitelma ohjaa lähinnä yhdistyksen puitteissa tehtävää alueellista kehittämistä, joten sen vaikuttavuus suoraan suunnitteluun on vähäinen. Lapin energiastrategia valmistui vuonna 2009, Ylläksen osayleiskaavan muutoksen hyväksymisen jälkeen ja Tunturi-Lapin maakuntakaavan valmistelun loppuvaiheeessa. Lapin ilmastostrategia laaditaan vuoden 2011 aikana. Maakunnalliset energia- ja ilmastostrategiat eivät aikataulujen vuoksi ole ohjanneet pilottialueen yleispiirteistä suunnittelua. Pilottialueen suunnittelun ja rakentamisen kannalta kiinnostavia tavoitteita ovat esimerkiksi bioenergian käytön lisääminen ja energiatehokkuuden edistäminen, joita asemakaavoitusvaiheessa voidaan kuitenkin vielä tutkia. Kestävän matkailukylän toteutuminen edellyttää kaikilta osapuolilta ja toimijoilta vahvaa sitoutumista tavoitteisiin. Pitkän aikavälin tavoitteiden on oltava eri osapuolten arvoihin ja paikallisiin lähtökohtiin perustuvia. Ylläksen pilottialueen keskeinen visioasiakirja, Ylläs II kehittämissuunnitelma, laadittiin osayleiskaavamuutoksen kanssa samanaikaisesti ohjaamaan Ylläksen tulevaa kehittämistä. Prosessin aikana järjestettiin kolme työpajaa paikallisille yrittäjille, mutta keskustelu muiden toimijoiden, käyttäjien ja intressiryhmien välillä vaikuttaa jääneen vähäisemmäksi. Kuitenkin osayleiskaavan osallisia ovat alueen kaikki käyttäjät ja toimijat. Kehittämissuunnitelman ja siten osayleiskaavan todellinen ohjausvaikutus tulevan suunnittelun ja muiden toimenpiteiden suhteen voi jäädä laadullisesti heikoksi, jos koko yhteisön sitoutumista ei ole saavutettu. Visiotyöskentelyn ytimessä on kaikkien osallisten yhteinen näkymys kehittämisen perusperiaatteista. Visioasiakirjojen kirjo, niiden eri tarkastelutasot ja erilainen velvoittavuus heikentävät niiden vaikuttavuutta yksittäisen alueen suunnittelussa ja kehittämisessä. Pilottialueen prosessin kuvauksesta voidaan arvioida myös kaavoitukseen liittyvän lakisääteisen vuorovaikutuksen vaikutuksia: laki ei velvoita pitkäjänteiseen yhteistyöhön, vaan vaikutusmahdollisuudet sijoittuvat kaavan laatimisen vaiheisiin (valmistelu-, luonnos- ja 78 hyväksymisvaiheet sekä vahvistaminen). Yhteistyön tulisi ulottua kaavan suunnitteluvaiheen ohi, toisaalta koko prosessia koskevaan valmisteluun ja toisaalta seurantaan kaavaprosessin jälkeen. Ylläksen pilottialueen suunnittelu- ja kehittämisasiakirjojen tarkastelu osoittaa, että maankäyttöja rakennuslaista alkaen edellytykset kestävän matkailukylän toteuttamiselle ovat olemassa. Kestävän yhdyskunnan tavoitteet eivät kuitenkaan kirkastu kohti yksityiskohtaisempaa suunnittelua. Ympäristöstrategiat ovat lähes ainoita kestävyyden tavoitteita kokoavia asiakirjoja ja siten keskeisiä työkaluja kansallisten ja kansainvälisten ympäristötavoitteiden toteutumiselle. Nykyinen kaavoituskäytäntö ei velvoita osoittamaan, miten ympäristö- ja energiatavoitteiden täyttymistä edistetään tulevalla rakentamisella. Siten strategiaasiakirjojenkaan tavoitteet ja toimenpide-ehdotukset eivät heijastu pilottialueen kaava-asiakirjoihin. Pilottialueen huolellinen suunnittelu on yksi Ylläs II kehittämissuunnitelman ja osayleiskaavan keskeisistä tavoitteista. Ylläksen uuden matkailukylän arkkitehtuurikilpailu nostettiinkin Ylläs II kehittämissuunnitelmassa yhdeksi kärkihankkeeksi. Kilpailun yhtenä tavoitteena oli löytää rohkeita ratkaisuja kestävän matkailukylän toteuttamiseksi. Koska Ylläksen osayleiskaava ei sellaisenaan ohjaa kestävän matkailukylän suunnitteluun eivät kilpailuehdotuksissakaan kestävyyden tavoitteet konkretisoituneet kovin hyvin. Osayleiskaavasta radikaalisti poikkeavat ehdotukset näyttäytyivät osittain jopa epärealistisina kannanottoina. Pilottialueen tapauksessa herää siten kysymys, olisiko arkkitehtuurikilpailulla saatu ennakkoluulottomampia ehdotuksia kestävän matkailukylän periaatteiden ratkaisemiseen, jos se olisi järjestetty ennen osayleiskaavaa. Kilpailu osoitti yleiskaavan kestävyystavoitteiden kannalta toisaalta liian väljäksi (rakentamisen määrä ja laajuus) ja toisaalta myös liian rajoittavaksi (palvelukeskuksen sijainti). Voidaan myös kysyä, olisiko rajatummalla kilpailulla voitu tässä vaiheessa saavuttaa rakennussuunnittelun kannalta innovatiivisempia ratkaisuja. Kilpailuehdotusten ratkaisujen hyödyntäminen on alueen suunnittelua jatkavien toimijoiden harkinnan varassa. Kilpailussa tarkasteltiin 3.2 YLLÄKSEN ARKKITEHTUURIKILPAILU – ARVIOINTIIN APUA VISUAALISESTA VERTAILUSTA MATKA-hankkeella oli mahdollisuus tutkia kestävän matkailualueen vision vaikuttavuutta (ks. s. 60-63) Ylläksen uuden matkailukylän arkkitehtuurikilpailussa (2010). Vision kautta määritetyt tavoitteet ja suunnitteluperiaatteet liitettiin osaksi kilpailuohjelmaa ja kilpailuehdotukset arvioitiin annettujen tavoitteiden näkökulmasta. Kilpailun käynnistämisseminaarissa esitettiin myös tapoja tulkita annettuja periaatteita kilpailualueen suunnittelussa. Kilpailuehdotusten arviointiin kehitettiin karttapohjainen, kerroksellinen ja visuaalinen tarkastelutapa. Rakennetun ympäristön ulottuvuus, tieverkosto ja ehdotettu reitistö poimittiin jokaisesta ehdotuksesta erilleen, jolloin ehdotusten yhdenvertainen ja päällekkäinen tarkastelu tuli mahdolliseksi. Eri kilpailuehdotusten tarkastelu päällekkäin osoittautui yksinkertaiseksi keinoksi havainnollistaa keskeiset eroavaisuudet esimerkiksi rakennetun ympäristön käyttämästä maa-alasta ja liikenneverkoston pituuksista. Vertailussa laskettiin jokaisen ehdotuksen osalta ehdotetun tieverkoston pituus kilometreinä. Tieverkoston vaikutukset ymmärrettiin siten myös kustannuskysymyksenä, kun voitiin verrata ehdotusta, jossa tieverkoston pituus on karkeasti 30 km ehdotukseen, jossa verkosto on 15 km pitkä. Arvioinnin yhteydessä huomattiin myös, miten kilpailuehdotusten laatijoiden kädenjälki ja graafinen esitystapa vaikuttavat suunnitelmasta saatavaan mielikuvaan sekä niiden vertautuvuuteen. Ehdotus, joka ensivaikutelmaltaan oli maankäytöllisesti hajanainen ja laajalle levittäytynyt osoittautui päällekkäisessä vertailussa ensivaikutelmaa tiivimmäksi ja vertailukelpoiseksi tiiviimpien ehdotusten kanssa. Ylläksen arkkitehtuurikilpailun arviointiin kehitetty ehdotusten kerroksellinen vertailu osoitti, että visuaaliset, ”yhteismitallistavat” työkalut tarjoavat keinoja ehdotusten objektiiviseen vertailuun. Jos kestävän yhdyskunnan tavoitteena on luontoalueiden säästäminen, suunnitelmien kerroksellinen vertaaminen osoitti suoraan onnistuneimman ehdotuksen. Samoin tieverkostoratkaisujen tarkasteleminen päällekkäin osoitti selkeästi infrastruktuuriltaan tehokkaimman ratkaisun. Kuvat: Ylärivissä otteet kolmesta eri kilpailuehdotuksesta (vas. Kuura, kesk. Noitarumpu, oik. Kudelma); keskellä vastaavasti ehdotusten rakennetun ympäristön ulottuvuuksien vertailua (muut suhteessa Kuuran ratkaisuun); alarivissä tieverkostovertailua (muut suhteessa Kuuraan) 3.3 WHISTLER 2020 – STRATEGINEN SEURANTA JA INDIKAATTORIT Whistler 2020 -visiosta käytännön tavoitteet on jaettu kehittämisen avainalueisiin (priorities). Avainalueet ovat: • Yhteisön hyvinvoinnin kehittäminen (enriching community life) • Matkailukokemuksen laadullinen kehittäminen (enhancing the resort experience) • Ympäristön suojelu (protecting the environment) • Taloudellisen hyvinvoinnin varmistaminen (ensuring economic viability) • Kumppanuus (partnering for success) Avainalueet kuvataan Whistler 2020 -dokumentissa Whistlerin matkailuyhdyskunnan tulevaisuuden tilana 2020; se on kuvaus siitä, minkälainen yhdyskunta toteuttaa näitä prioriteettejä. Avainalueet puolestaan jakautuvat strategiaalueisiin, joilla ohjataan paitsi suunnittelua ja rakentamista, kaikkea muutakin toimintaa. Strategiaalueett auttavat eri toimijoita tunnistamaan oman hankkeen, toiminnan tai projektin sijoittumisen kestävän yhdyskunnan prosessissa: miten hanke toteuttaa kestävän tulevaisuuden tavoitteita. Jokaisella strategia-alueella on oma ohjausryhmä, joka seuraa ja arvioi kehitystä. Ohjausryhmä määrittelee mihin käytännön toimintoihin vuosittain panostetaan (kts.kuvat alla), eli pyrkii arvioimaan, minkälaiset vaikutukset suunnittelulla, rakentamisella ja muulla toiminnalla on ollut alueen kehittymiseen ja siten tunnistamaan, millä alalla on onnistuttu ja mikä vaatii erityishuomiota. Arvion pohjalta ohjausryhmissä laaditaan suositukset ja toimintaehdotukset seuraavalle vuodelle. Lisäksi ohjausryhmät laativat säännöllisesti kunkin strategia-alueen lähtökohdista tulevaisuuden kuvauksen (description of success) tarkistaakseen kehityksen suunnan ja varmistaakseen tavoitteiden tarkoituksenmukaisuuden. Whistler 2020 vision toteutuminen pyritään varmistamaan paitsi dokumentin roolilla kaikkea suunnittelua ja toimintaa ohjaavana työkaluna, myös aktiivisen seurannan ja arvioinnin keinoilla. Suunnittelun, rakentamisen ja muun toiminnan vaikutukset arvioidaan suhteessa visioon, ja yhdyskunnan muutosta mittaavat indikaattorit on kehitetty vision pohjalta. Indikaattoreilla mitataan toteutunutta kehitystä, mutta toisaalta niiden avulla pyritään löytämään tietoa, jonka pohjalta visiota ja sen ohjaamaa kehityssuuntaa voidaan arvioida. Visio elää ajan ja toiminnan vaikutusten mukana. Whistler 2020 -indikaattorit on jaettu ydinindikaattoreihin (core indicators), strategiaindikaattoreihin (strategy indicators) ja kontekstiindikaattoreihin (context indicators). Ydinindikaattoreiden avulla vision toteutumista seurataan yleisellä tasolla. Ydinindikaattorin tarkoitus on olla nopea ja yksinkertainen tapa saada tieto halutusta tilanteesta ”yhdellä silmäyksellä”. Strategiaindikaattorit antavat ydinindikaattoreita yksityiskohtaisempaa tietoa ja tarkempia lukuja kehityksestä (kts. kuvat alla). Kontekstiindikaattoreilla tuotetaan tietoa yhteisön kehittymisestä laajemmin. Whistlerin kehittämisen avainalueet on jaettu yhteensä 17 strategia-alueeseen. Kunkin strategia-alueen ohjausryhmä asettaa vuosittain kärkitoimenpiteet, joiden toteutumista ja vaikutuksia seurataan indikaattoreiden avulla (kuvissa oikealla). Kuvissa vasemmalla esimerkkejä rakennetun ympäristön toimenpiteistä vuosilta 2007-2009. Lähde: www.whistler2020.ca © Sixty4coupe @ Flickr.com 81 pilottialuetta kokonaisuutena, joten ehdotuksista on jatkokehitettävä ideoita yksityiskohtaisempaan suunnitteluun. Yleisesti voidaan todeta, että arkkitehtuuri- ja suunnittelukilpailujen ehdotuksista saataisiin paras mahdollinen hyöty, jos kilpailutehtävä ja tarkastelutaso vastaisivat mahdollisimman hyvin suunnitteluprosessissa edessä olevaa vaihetta. Ylläksen pilottialueen toteutuksessa seuraava askel tulee olemaan asemakaavojen laatiminen. Koska pilottialueen toteutusta ohjaavat strategiset asiakirjat ja ylempitasoinen kaavoitus eivät vielä sitouta suunnittelua kohti kestävää tulevaisuutta, tulee asemakaavoitus olemaan lopputuloksen kannalta avainasemassa. Asemakaavalla on otettava vahva kanta siihen, miten alueen rakentaminen kokonaisuutena järjestetään ja minkälaisilla määräyksillä sen suunnittelua ohjataan, jos tavoitteena on rakentaa alueesta kestävää matkailukylä. Yhtenä pilottialueen arkkitehtuurikilpailun jatkotoimenpiteenä on suositeltu, että alueen suunnittelua jatkettaisiin yhtenä kokonaisuutena masterplan-vaiheeseen. Masterplan voisikin tarjota mahdollisuuden tarkastella pilottialueen kokonaistoteutusta koskevia kysymyksiä, joita osayleiskaavassa tai arkkitehtuurikilpailussa ei ole ratkaistu. Masterplanin avulla osayleiskaavan, kehittämissuunnitelman sekä muiden asiakirjojen tavoitteet voitaisiin kirkastaa siten, että ne ohjaisivat paremmin tulevaa suunnittelua. KOHTI OPPIVAA PROSESSIA Matkailualueen kehittämiseen sen nykytilasta kohti kestävämpää tulevaisuutta tarvitaan pitkäjänteistä yhteistyötä ja sitoutumista sekä tehokasta ohjausjärjestelmää ja prosessia, joka perustuu jatkuvaan oppimiseen. Kestävän yhdyskunnan perusperiaatteet ja visio ovat osa ohjausjärjestelmää muodostaen sen kehyksen, jonka puitteissa toimenpiteitä tarkistetaan ja arvioidaan. Systemaattisen seurannan avulla pyritään ymmärtämään suunnittelun ja toteutetun ympäristön onnistumista suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Seurannan tarkoituksena on oppia prosessista ja vaikuttaa siten suunnitteluperiaatteisiin ja rakentamisen käytäntöihin. Ohjaus menettää merkityksensä, jos sen rinnalla ei suoriteta jatkuvaa tulosten seurantaa ja vaikutusten arviointia. Vaikutusten arvioinnilla ja seurannalla on merkittävä rooli myös suunnittelun työkalujen kehittämisessä. Prosessin eri vaiheiden (valmistelu, suunnittelu, toteutus, arviointi, seuranta) työkaluja on voitava kehittää ja muokata mahdollisesti esiin tulevien tarpeiden mukaisesti - joskus nopeastikin. Vastaavasti tilanteessa, jossa tavoitteet tai visio vaativat tarkistamista, on muutosten heijastuttava myös suunnittelun ja rakentamisen ohjaukseen ja työkaluihin. 82 Guiding Principles of a Sustainable Site Do no harm: Make no changes to the site that will degrade the surrounding environment. Promote projects on sites where previous disturbance or development presents an opportunity to regenerate ecosystem services throughsustainable design. Precautionary principle: Be cautious in making decisions that could create risk to human and environmental health. Some actions can cause irreversible damage. Examine a full range of alternatives—including no action—and be open to contributions from all affected parties. Design with nature and culture: Create and implement designs that are responsive to economic, environmental, and cultural conditions with respect to the local, regional, and global context. Use a decision-making hierarchy of preservation, conservation, and regeneration: Maximize and mimic the benefits of ecosystem services by preserving existing environmental features, conserving resources in a sustainable manner, and regenerating lost or damaged ecosystem services. Provide regenerative systems as intergenerational equity: Provide future generations with a sustainable environment supported by regenerative systems and endowed with regenerative resources. Support a living process: Continuously re-evaluate assumptions and values and adapt to demographic and environmental change. Use a systems thinking approach: Understand and value the relationships in an ecosystem and use an approach that reflects and sustains ecosystem services; re-establish the integral and essential relationship between natural processes and human activity. Use a collaborative and ethical approach: Encourage direct and open communication among colleagues, clients, manufacturers, and users to link long-term sustainability with ethical responsibility. Maintain integrity in leadership and research: Implement transparent and participatory leadership, develop research with technical rigor, and communicate new findings in a clear, consistent, and timely manner. Foster environmental stewardship: In all aspects of land development and management, foster an ethic of environmental stewardship — an understanding that responsible management of healthy ecosystems improves the quality of life for present and future generations. Kuva 3.7: Sustainable Sites -kriteeristö on rakennettu kestävän ympäristörakentamisen perusperiaatteille, joissa korostuvat (haitallisten) ympäristövaikutusten minimointi, proaktiivinen vaikuttaminen ympäristön tilaan rakentamisen keinoin sekä systeeminen ajattelu, yhteistyö ja vuorovaikutus. Lähde: The Sustainable Sites Initiative 2009 Huolellisesti dokumentoitu prosessi ja siihen liittyvä aineisto ovat osa seurantaa, mutta suunnittelun ja rakentamisen kestävyyden arvioimiseen on olemassa myös erityisiä työkaluja. Näillä indikaattoreilla ja mittareilla pyritään helpottamaan tavoitteiden toteutumisen arvioimista ja eri vaihtoehtojen vertailemista (ympäristövaikutukset, vision toteutuminen, alueen kehittyminen). Olennaista on tunnistaa ja löytää ne vaikutukset, joilla on merkitystä kestävyyden näkökulmasta, sekä muokata suunnittelun ja rakentamisen periaatteita ja käytäntöjä vaikutusten vaatimalla tavalla. Seurantaa ja arviointia laadittaessa on huomioitava, että ratkaisut eivät aina vaikuta positiivisesti kaikilla tai edes useilla kestävän yhdyskunnan osa-alueilla. Kestävä ratkaisu toisaalla voi tarkoittaa jopa negatiivista kehitystä jollakin toisella osa-alueella. Esimerkiksi junayhteyden rakentaminen jättää alleen luontoalueita, mutta pitkällä aikavälillä vähentää matkailijoiden saapumisesta aiheutuvia ympäristöhaittoja. Vaikutuksia ja niiden merkityksiä onkin tarkasteltava pitkällä tähtäimellä: mikä vie parhaiten kohti kestävän matkailualueen visiota pitkällä aikavälillä. Yksittäisten kohteiden suunnittelua ja kehittämistä haluttuun suuntaan voidaan ohjata erityisten suunnittelukriteeristöjen avulla. Samalla pyritään varmistamaan suunnittelun ja rakentamisen laatu. Ohjauksen tarpeesta ja suunnittelun vaiheesta riippuen kriteerit ovat eriluonteisia ja erilaisia sisällöltään, ohjausvaikutukseltaan ja tarkkuudeltaan. Kestävän yhdyskunnan suunnittelukriteeristöjä on kehitetty erityisesti varmistamaan rakennusten parempi energia- ja materiaalitehokkuus. Maankäytönsuunnittelun, ympäristörakentamisen ja kaavoituksen tueksi on myös olemassa työkaluja. Kansainvälisiä aluesuunnittelun ja rakennetun ympäristön kestävyyden kriteeristöjä ovat muun 83 muasssa pohjoisamerikkalaiset LEED Neighborhood Development9, LEED-järjestelmään pohjaava SITES10 sekä englantilainen BREEAM Communities11. LEED ja BREEAM perustuvat taulukkomuotoiseen kriteeristöön ja arviointiin, jonka perusteella kohteelle voidaan myöntää sertifikaatti. Kriteeristö ohjaa suunnittelua maankäytön suunnittelusta alkaen, mutta varsinaisen arvioinnin tekee ulkopuolinen, arviointikoulutuksen saanut asiantuntija. Sertifiointi ja arviointiprosessi ovat kehittäjäorganisaation tarjoamia maksullisia palveluita. Rakennetun ympäristön sertifikaatit ovat vapaaehtoisia, ja niillä voidaan saavuttaa kilpailuetua ja kiinteistötaloudellista hyötyä, mutta ne eivät aina ole takuu paremmasta ympäristön laadusta. Sertifikaattijärjestelmien suunnittelukriteeristöjä voidaan kuitenkin hyödyntää ”check-listana” kaavasuunnittelun tukena. Suomessa VTT on kehittänyt yhteistyössä Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston kanssa kaavoituksen ekotehokkuutta arvioivan työkalun (HEKO). Työkalussa ekotehokkuus on jaettu viiteen asiakokonaisuuteen (maa, vesi, energia, liikenne ja palvelut sekä hiili- ja materiaalikierto) ja 21 osatekijään. Työkalu on tarkoitettu yleis- ja asemakaavasuunnitelmien luonnosten arviointiin ja eri vaihtoehtojen vertailuun. Sen avulla pyritään osoittamaan keskeiset erot ja vaikutukset eri vaihtoehtojen välillä kestävän yhdyskunnan tavoitteiden näkökulmasta. Työkalun kehittämistä jatketaan Kaupunkien ja kuntien aluetasoiset ekolaskurit (KEKO) -tutkimushankkeessa12 yhteistyössä Aalto-yliopiston, seitsemän kaupungin, aluekehitystoimintaan osallistuvien rakennusalan yritysten ja ympäristöministeriön kanssa. EkoLatu-tutkimushankkeessa kehitetty loma-asuntojen arvioimistyökalu Ekopassi13. ollaan puolestaan ekotehokkuuden Ekopassista kehi- 9 Lisätietoja: www.usgbc.org/leed/nd/ 10 Lisätietoja: http://www.sustainablesites.org/ 11 Lisätietoja: www.breeam.org/page.jsp?id=117 12 Lisätietoja KEKO-hankkeesta: www.tekes.fi/ohjelmat/Yhdyskunta/Ajankohtaista/ kekohanke?type=news 13 Lisätietoja EkoLatu-hankkeesta: www.ekolatu.fi tetään parhaillaan VTT:n johdolla lomaasuntoalueiden arvioimiseen soveltuvaa ”kyläpassi”arviointityökalua. Kehitteillä olevat työkalut tarjoavat hyvän testi- ja pilotointikentän erilaisille suunnittelukohteille. Kestävän yhdyskunnan tavoitteiden moniulotteisuus tekee kehityksen arvioinnista vaikeaa. Kokonaisvaikutusten ymmärtäminen edellyttää monialaista osaamista sekä usein tietoa, joka ei ole avoimesti saatavilla tai hyödynnettävässä muodossa. On myös huomattava, että paikkaan ja vaikutuksiin liittyvä tieto, laskelmat tai muut parametrit eivät vielä sellaisinaan kerro kokonaisuudesta. Paikan systeeminen ymmärtäminen sekä lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutusten arvioiminen edellyttävät aina käsillä olevan tiedon yhdistämistä, analysointia ja tulkintaa. Alueen tai yhdyskunnan kestävyyden arvioinnin haastaa myös se, että suunnittelun tai toteutuksen laadullisia arvoja on vaikea mitata. Alueelle laadittu tulevaisuuden visio auttaa kuitenkin tunnistamaan, miten kestävän yhdyskunnan tavoitteet kytkeytyvät käytännön ratkaisuihin ja rakentamiseen. Kun yhteiset, yksityiskohtaista suunnittelua kohti kirkastuvat tavoitteet ovat olemassa, on niiden toteutumista arvioivien tai mittaavien työkalujen kehittäminenkin mahdollista. Kriteeristöt ovat parhaimmillaan kokonaisvaltaisesti kestävän yhdyskunnan osa-alueet kattavia ja siten suunnittelua tehokkaasti ohjaavia työkaluja. Indikaattorit ja mittarit ovat erityisen tärkeitä toteutuneen ympäristön arvionnissa. Kuitenkin, niiden laatiminen edellyttää aina arvovalintoja: mitä otetaan mukaan ja mitä jätetään ulkopuolelle. Siten niiden käyttöön liittyy myös riski, että ulkopuolelle jätetyt näkökulmat jäävät kokonaan huomioimatta - mitä arvioidaan, sitä rakennetaan. Viime aikainen vilkas keskustelu rakennetun ympäristön hiilijalanjäljestä on yksi esimerkki: ilmastonmuutokseen kytkeytyvä päästövaikutusten minimointi on tärkeää, mutta kuitenkin vain osa rakennetun ympäristön ja asumisen kestävyyttä. IV KESTÄVÄN MATKAILUALUEEN ENERGIAJÄRJESTELMÄN SUUNNITTELU Jukka Paatero ja Ville Satka ENERGIAJÄRJESTELMIEN VUOROVAIKUTUS YHDYSKUNTASUUNNITTELUN KANSSA 85 Aluetason järjestelmän teknisiä perusominaisuuksia 86 KESTÄVÄN ENERGIANTUOTANNON MAHDOLLISUUDET POHJOIS-SUOMESSA 87 Maalämpö87 Infolaatikko 4.1: Lämpöpumpun toimintaperiaatteet89 Hakevoimala91 Muita mahdollisia lämmön lähteitä93 Kaukolämpöratkaisun toimivuus ja rajoitteet94 Hakkeen tai pelletin käyttö pienen lämmitystarpeen kohteessa 96 Infolaatikko 4.2: Energian uusiutumattoman osuuden primaarienergiakertoimet 97 Sähkön kestävä tuotanto98 Ylläs © Tiina Merikoski LÄMMITYSJÄRJESTELMÄN VALINTA JA PRIMAARIENERGIATARKASTELU 100 85 Tämä luku käsittelee pohjoisten matkailualueiden kestäviä ja uusiutuviin energianlähteisiin painottuvia energiaratkaisuja. Luvussa tarkastellaan, miten kestävyys voidaan huomioida aluetason suunnittelussa ja aluetason energiajärjestelmien toteutuksessa. Lisäksi luvussa käsitellään alueellisen ja paikallistason lämmitysjärjestelmiä sekä niiden tehokkuuteen ja toteutettavuuteen liittyviä aluesuunnittelun näkökulmia. Luvussa esitellään myös yleisimmät ympäristöystävälliset energiaratkaisut, jotka Pohjois-Suomessa ovat tyypillisesti tarjolla. Luvun ensimmäisessä osassa esitellään yleisellä tasolla yhdyskuntasuunnittelun mahdollisuuksia ohjata tai tukea kestäviä energiahuollon ratkaisuja. Lisäksi siinä esitellään aluetason energiajärjestelmien perusominaisuuksia, joiden avulla voidaan helpommin ymmärtää eri teknologioiden käyttöön liittyviä ongelmakohtia, joita käsitellään tarkemmin luvun toisessa osassa. Toisessa ja laajimmassa osassa esitellään yksityiskohtaisesti sekä aluetason energiajärjestelmään, että yksittäisten rakennusten lämmittämiseen soveltuvia teknologiaratkaisuja sekä niiden erityispiirteitä. Keskeisinä teknologioina esitellään maalämpöön sekä biomassan polttoon perustuvat järjestelmät, koska nämä kaksi teknologiaa tarjoavat myös Pohjois-Suomessa mahdollisuuden suuritehoiseen mutta ympäristöystävälliseen energiantuotantoon. Tässä osassa käsitellään myös joitain kaukolämpöjärjestelmän erityispiirteitä. Luvun viimeisessä osassa käsitellään eri energianlähteisiin perustuvien järjestelmien vertailun kannalta tarpeellisia primaarienergiakertoimia. Nämä kertoimet tekevät hyvinkin erilaiset energianlähteet vertailukelpoisiksi, eli ne mahdollistavat esimerkiksi sähköön ja pelletin polttoon pohjautuvien lämmitysjärjestelmien kestävyyden keskinäisen vertailun. ENERGIAJÄRJESTELMIEN VUOROVAIKUTUS YHDYSKUNTASUUNNITTELUN KANSSA Yhdyskuntasuunnittelu määrittää huomattavassa määrin ne suuntaviivat, joiden mukaan alueen energiahuolto voidaan toteuttaa. Tämä seikka pätee hyvin myös matkailualueiden suunnittelussa. Energiahuollon toteuttamisen kannalta tärkeitä tekijöitä ovat rakentamisen tiiveys, alueen tai osaalueiden yhtenäisyys, sekä eräät paikallistason toteutukseen vaikuttavat tekijät. Tiiveyden lisääminen tyypillisesti helpottaa tehokkaan yhteisen energiajärjestelmän toteuttamista. Tiiveydellä on energiaratkaisuissa merkitystä sen toteutuessa kokonaisvaltaisena alueen tiiveytenä tai paikallisen kiinteistörakenteen tiiveytenä. Merkittävä tekijä on esimerkiksi se, onko matkailualueella yksi tiiviimpi palvelukeskus vai ovatko palvelut hajautuneet laajalle alueelle. Hotelleilla ja muilla suurilla liiketiloilla on merkittävän suuret lämmitystarpeet varsinkin talvisesongin aikana, joten niiden mahdollisesti yhteisillä energiajärjestelmillä voidaan saavuttaa merkittävää resurssien säästöä. Suunniteltavan alueen tai sen osa-alueiden yhtenäisyys tai hajanaisuus vaikuttaa merkittävästi energiahuollon suunnitteluun. Yhtenäinen rakenne mahdollistaa yleensä paremmin keskitetyn energiajärjestelmän toteuttamisen. Vastaavasti suuret rakennuskokonaisuudet ja lyhyet rakennustenväliset etäisyydet myös tukevat keskitettyä energiahuollon toteutusta. Esimerkiksi harvempaan rakennetullakin alueella suuri määrä hajallaan olevia lomamökkejä on hyvin erityyppinen energiahuollettava verrattuna nauhamaiseen parimökkirakenteeseen. Paikallistason suunnittelun vaikutukset ovat merkittäviä esimerkiksi aurinkoenergian passiivisen ja aktiivisen hyödyntämisen kannalta. Pohjois-Suomessakin mahdollinen auringon säteilylämmön hyödyntäminen tulee huomioida jo aluesuunnittelutasolla, mutta erityisesti paikallistoteutusten suunnittelussa. Esimerkiksi pohjoiseen alaspäin viettävät rinteet ovat auringon säteilyn hyödyntämisen kannalta kaikista heikoimpia rakentamiskohteita. Aktiivisista aurinkoenergian hyödyntämistavoista Pohjois-Suomessa taloudellisin on auringon lämmön hyödyntäminen veden lämmittämisessä. Aurinkolämpökeräimien tulisi 86 sijaita siten, että keräimet saavat esteetöntä auringonvaloa vähintään kaksi ja puoli tuntia keskipäivän molemmin puolin. Auringonvalon saatavuutta edistävät esimerkiksi etelänpuoleiselle rinteelle rakentaminen, eteläsektorissa olevan pihapuuston, korkeiden rakennusten tai muiden esteiden puuttuminen, sekä muut vastaavat paikallistason suunnitteluun liittyvät tekijät. Auringon lämmön hyödyntämisen mahdollisuudet ja haasteet korostuvat erityisesti matalaenergiarakentamisessa, koska niissä auringon tarjoaman energian osuus vuotuisesta lämpötarpeesta on merkittävästi korkeampi kuin perinteisten rakennusten kohdalla. Kun matkailualueelle tavoitellaan kestävää ja ympäristöystävällistä energiahuoltoa, keskitetty kaukolämpöön perustuva energiahuolto on tyypillisesti energiatehokkain lämmitysratkaisu. Sen toteuttaminen on kuitenkin mahdollista vain riittävän tiiviillä ja yhtenäisellä alueella. Kuitenkin harvempaan rakennetullekin alueelle voidaan suunnitella yhteisiä energiajärjestelmiä esim. kiinteistöryhmille, mikäli ne voidaan sijoittaa tiiviisti ja rypäsmäisesti. Tämän kaiken mahdollistamisessa alue- ja paikallistason suunnittelijalla on keskeinen rooli. ALUETASON JÄRJESTELMÄN TEKNISIÄ PERUSOMINAISUUKSIA Mikäli matkailualueen kokonaislämmöntarve on riittävän suuri ja alue on sopivan tiivis ja yhtenäinen, alueelle pyritään tyypillisesti rakentamaan yhteinen lämmitysjärjestelmä. Alueellinen lämmitysjärjestelmä toteutetaan yleensä keskitetyn lämmöntuotantojärjestelmän avulla. Tällaisessa lämmitysjärjestelmässä on usein enemmän kuin yksi lämmöntuotantolaitos. Eri laitoksilla voi olla erilainen käyttötarkoitus, esimerkiksi yksi laitos tuottaa peruslämmitysenergiaa ja toisella katetaan huippukulutuksen aikainen lämmön lisätuotanto. Perustuotantolaitosta käytetään vuosittain hyvin paljon ja siten sen tuotannon tulee olla tuotantoon liittyvien muuttuvien kustannuksien osalta edullista. Sen sijaan vuoden aikana vain lyhyen aikaa käytössä olevalla huippulaitoksella kiinteiden kulujen eli käytännössä investointikustannuksien tulisi olla matalat. Muuttuvien kustannusten taso ei ole niin tärkeää vähäisten kokonaiskäyttötuntien vuoksi. Laitosten tulee pystyä kattaman alueen lämmöntarve tilanteissa, joissa lämmönkulutus vaihtelee nopeasti. Järjestelmässä lämmön tuotannon tehon on vastattava melko tarkasti kiinteistöjen kokonaislämmöntarvetta. Erotuksena sähkönjakelujärjestelmään on, että kaukolämpöjärjestelmän lämmönjakoputkistoissa on kulloisellakin hetkellä veden lämpöenergian muodossa pieni lämpövarasto, joka tasoittaa hetkellisiä kulutuspiikkejä. Niinpä ainakin osalta järjestelmässä olevilta laitoksilta vaaditaan riittävä tehonsäätökyky. Mitä suurempi lämpölaitoksen teho on, sitä herkempi siitä tyypillisesti tulee nopeille tehonvaihteluille. Tämä on toinen tekijä, joka tukee nopeammin säädettävien huippuvoimalaitosten lisäämistä järjestelmään perustuotannon rinnalle. Tästä syystä esimerkiksi haketta polttavan peruslämpöä tuottavan laitoksen lisäksi järjestelmässä on tyypillisesti myös nopeasti säädettävä huippukattila, jossa poltetaan joko öljyä tai pellettejä. Tämän huipputuotantokattilan vuotuinen käyttöaika jää kuitenkin erittäin pieneksi, mistä johtuen järjestelmän kestävyyden kannalta hallitsevaa on peruslämpöä tuottavan laitoksen valinta. © Visit Finland @ Flickr.com 87 Kuva 4.1: Talvinen kaamosaika, vähäinen valoisuus ja paksu lumipeite tekevät aurinkoenergian hyödyntämisen Lapissa erittäin kausiluontoiseksi. KESTÄVÄN ENERGIANTUOTANNON MAHDOLLISUUDET POHJOIS-SUOMESSA Pohjois-Suomen kestävässä energiatuotannossa keskeistä roolia näyttelevät lämmöntuotannon teknologiavalinnat. Esimerkiksi keskimääräisessä suomalaisessa pientalossa vuotuinen lämmitystarve on lähes kolmasosaa energian kokonaiskulutuksesta. Pohjois-Suomessa lämmityksen osuus voi olla jopa selvästi yli kaksi kolmannesta koko energiankulutuksesta. Niinpä lämmön tuottamisessa käytettävällä teknologialla on keskeinen rooli matkailualueen kestävässä toteutuksessa. Pohjois-Suomen olosuhteet mahdollistavat myös paikallisesti toteutettavaa kestävää sähköntuotantoa. Toisaalta sähkön helppo siirtäminen pitkienkin matkojen takaa tekee siihen liittyvistä valinnoista laaja-alaisempia. Uusiutuvan sähkön tuotannon kestävyyden arvioinnissa on esimerkiksi laitoksen sijoituspaikkaa arvioitaessa vertailukohtana pitää koko Suomen mahdollisia tuotantopaikkoja. MAALÄMPÖ Maalämmön lasketaan kuuluvan uusiutuviin energialähteisiin. Kuitenkin osa maalämpöpumppujen energiasta tulee pumpun toimintaan tarvittavasta sähköstä, jonka ympäristöystävällisyys ja kestävyys riippuvat täysin sen hankintatavasta. Itse maalämpöjärjestelmästä ei kuitenkaan synny kasvihuonepäästöjä eikä muitakaan päästöjä ilmakehään, koska lämmitys ei perustu palamisprosessiin. Taloudelliselta kannalta maalämmön suurin etu on matalat käyttökustannukset. Lämpöpumppu vaatii toimiakseen sähköenergiaa, mutta tuottaa moninkertaisen määrän lämpöenergiaa. Siten käyttökustannukset suhteessa tuotettuun energiamäärään jäävät verrattain mataliksi. Sen sijaan maalämpöjärjestelmää suunniteltaessa on 88 huomioitava, että sen investointikustannukset (noin 1700 €/kW) ovat korkeammat kuin vaihtoehtoisilla aluelämmitykseen soveltuvilla teknologioilla (Nylund 2010). Eri lämpöpumppuratkaisuista juuri maalämpö on parhaiten soveltuva arktisiin olosuhteisiin, koska sen lämmöntuottokyky säilyy hyvänä myös kovilla pakkasilla. Ilmalämpöpumpun lämmöntuottokapasiteetti kärsii sen sijaan oleellisesti kylmillä ilmoilla. Maalämpöpumpun kohdalla vuosikymmeniä kestävä käyttö voi johtaa ongelmiin maaperän jäähtymisen muodossa. Liian pieneltä maa-alueelta otettaessa liian suurella teholla lämpöenergiaa, voi maaperä alkaa pitkän ajan kuluessa jäähtyä ja jopa jäätyä. Tämä on tärkeä tekijä huomioitavaksi suunnittelussa, koska sillä on suuri vaikutus lämmöntuottokykyyn. Jäähtymistä pystyttäisiin eliminoimaan esimerkiksi syöttämällä kesällä lämpökenttään jäähdytyksessä vapautuvaa lämpöenergiaa tai aurinkokeräimillä tuotettua lämpöenergiaa. Kuitenkin näiden teknologioiden tekninen potentiaali tulee Suomen pohjoisen sijainnin vuoksi arvioida tarkasti, sillä niiden kustannukset suhteessa tuotetun lämpöenergian määrään nousevat helposti korkeiksi. Maalämpöjärjestelmä vaatii riittävän suuren lämpökuorman, että se on järkevää toteuttaa. Siten maalämmön soveltaminen pieneen tai vain vähän lämmitysenergiaa tarvitsevaan rakennukseen ei välttämättä ole taloudellisesti järkevää. Sen sijaan suuren mittakaavan aluelämmitysjärjestelmässä tätä ongelmaa ei ole, koska samaan verkkoon on liitetty suuri määrä yksittäisiä lämpökuormia ja siten kokonaislämpökuorma mahdollistaa maalämmön tehokkaan hyödyntämisen. Lämpöpumppujen säädettävyys kulutuksen mukaan on hyvä. Siten pumpuilla pystytään kapasiteetin rajoissa tuottamaan kulloisellakin hetkellä energiantarvetta vastaava määrä energiaa kaukolämpöverkkoon siten että lämmöntuotantoa voidaan nostaa tai laskea nopeastikin. Maalämpöön perustuvan aluelämmitysjärjestelmän integroiminen osaksi rakennettavaa aluetta vaatii huolellista suunnittelua. Kokonaissuunnitteluun eniten vaikuttava tekninen tekijä on maalämmöllä tuotetun veden matala lämpötila. Tuotettu lämmin vesi soveltuu hyvin kaukolämpöön perustuvaan lattialämmitykseen, mutta esim. käyttöveden lämmitykseen käytettävää vettä tulee lämmittää lisää. Tästä syystä järjestelmän suunnittelulle on suuri merkitys esimerkiksi lattialämmityksen ja korkeampaa lämpötilaa tarvitsevien lämmityskuormien suhteellisilla osuuksilla. Maalämpöön perustuvan kaukolämpöjärjestelmän muodostaman kokonaisuuden voi ratkaista usealla eri tavalla. Yksi ratkaisu on käyttää kaksinkertaista kiertoa, jolloin kaukolämpöverkossa kiertää omassa putkessaan kuumempi, maalämpöjärjestelmän jälkeen lisälämmitetty vesi. Toisaalta kaksinkertaisesta kierrosta kaukolämmön jakelujärjestelmälle aiheutuvien lisäinvestointien välttämiseksi myös kaikki vesi voidaan lämmittää kuumemmaksi. Veden lisälämmittäminen voidaan tehdä peräkkäisillä lämpöpumppujärjestelmillä tai yhdistämällä järjestelmään kokonaan toinen lisälämmönlähde. Järjestelmän kannalta kustannustehokkaimman ratkaisun löytäminen vaatii kuitenkin tapauskohtaista järjestelmän ominaisuuksien tarkastelua, sillä erimerkiksi kahden peräkkäisen lämpöpumpun muodostaman järjestelmän hyötysuhde jää helposti varsin alhaiseksi. Toinen aluetason kaukolämpöjärjestelmän haasteista on lämpökaivokentän sijoittaminen ympäristöön. Lämpökaivojen putkien päät tulee esimerkiksi olla sellaisissa paikoissa, että niihin päästään tarvittaessa käsiksi huoltotöiden yhteydessä. Aluelämmitykseen soveltuvien lämpökaivokenttien suuri koko on kolmas haasteita aiheuttava tekijä. Esimerkiksi Ylläksen uuden matkailualueen lämmittämiseen suunnitellun lämpökaivokentän mitoituksessa kentän kooksi saatiin 340m x 1360m. Kyseisen kentän lämpöteho on noin 2.2 MW, kaivojen syvyydet 250m ja kaivojen lukumäärä 1156 kappaletta. Lämpökaivokentän koko kasvaa helposti edellä mainittuihin mittoihin, koska yksittäisten kaivojen tulisi olla vähintään 20m etäisyydellä toisistaan, jotta riski maaperän jäätymiselle vähenisi. Ylläksen uuden matkailualueen tapauksessa maalämpökenttä ei pystynyt tuottamaan riittävää lämpömäärää ilman, että maaperän jäähtyminen olisi muodostunut ongelmaksi. Lisäksi lämpökaivokentän rakennustyö vaatii raskaiden koneiden tuomista paikalle, joten rakennustöiden jälkeen paikka ei jää alkuperäiseen luonnonmukaiseen tilaan. (Nylund 2010) 4.1 LÄMPÖPUMPUN TOIMINTAPERIAATTEET Lämpöpumpun pääosat ovat lauhdutin (lämmin puoli), paisuntaventtiili, höyrystin (kylmä puoli) ja kompressori. Näiden välillä liikkuu lämmönsiirtoaine, joka siirtää energiaa. Lauhdutin on osa, joka luovuttaa pumpun siirtämän energian käyttökohteelle, kaukolämpöratkaisussa kaukolämpöveden lämmittämiseen. Kun lämmönsiirtoaine lähtee lauhduttimesta, se paisuu paisuntaventtiilissä. Samalla aineen paine ja lämpötila laskevat ympäristöään kylmemmäksi. Tämän jälkeen höyrystimessä lämpöenergiaa sitoutuu matala lämpötilaiseen lämmönsiirtoaineeseen. Maalämpöpumpun kohdalla tämä tarkoittaa esimerkiksi lämmön siirtymistä lämmönsiirtoaineeseen lämpökaivossa. Seuraavaksi aine kulkee kompressorin läpi. Kompressori imee ainetta lävitseen käyttämällä sähköenergiaa. Tämän johdosta kompressorissa lämmönsiirtoaineen paine nousee, jolloin myös aineen lämpötila nousee. Aineen palatessa lauhduttimelle sen lämpötila on suurempi kuin lähtiessä lauhduttimelta. Siten aine pystyy luovuttamaan lauhduttimessa lämpöä halutulle kohteelle. Lämpöpumpun kompressori tarvitsee toimiakseen sähköenergiaa. Lämpöpumpun idea perustuu siihen, että se pystyy tuottamaan suuremman määrän lämpöenergiaa haluttuun kohteeseen, kuin mitä kompressori kuluttaa sähköenergiaa. Lämpökerrointa käytetään kuvaamaan näiden energioiden suhteita. Esimerkiksi lämpökerroin kolme tarkoittaa sitä, että lämpöpumppu pystyy siirtämään kolme kertaa enemmän lämpöenergiaa, kuin mitä se käyttää sähköenergiaa. Periaatekuva lämpöpumpun rakenteesta. Pumppu Höyrystin Lauhdutin Paisuntaventtiili Kompressori © Aija Staffans 90 Kuva 4.2: Kittilän tiivis ja ketjumaisesti rakennettu keskusta-alue, jossa keskitettynä energiahuoltoratkaisuna on kaukolämpö. Suuren kokoluokan lämpökaivokentän integroinnissa rakennettuun ympäristöön on muutamia eri vaihtoehtoja. Yksi vaihtoehto on jättää kenttä ja kaivojen päät yksinkertaisesti näkyviin, esimerkiksi nurmialueelle. Tämä on kuitenkin ongelmallista, jos halutaan rakentaa mahdollisimman luonnonmukaiseksi maisemoitu matkailualue. Kentän sijoittaminen esimerkiksi metsään on myös ongelmallista, koska rakennustyöt jättävät väistämättä jälkiä metsään. Lisäksi kentän tieltä olisi kaadettava suuri määrä puita, jotta tarvittavat koneet pystyisivät työskentelemään alueella. Lapin kaltaisessa ympäristössä luonnon palautuminen entiselleen kestäisi huomattavan pitkään. Kolmas vaihtoehto olisi rakentaa lämpökaivoja teiden ja parkkialueiden alle. Tällä tavalla kaivot saadaan naamioitua hyvin ympäristöstä ja rakennusaikaiset työt eivät muuttaisi ympäristöä. Ongelmana on kuitenkin se, että mahdollisten huoltotöiden ajaksi teitä ja parkkialueita jouduttaisiin avaamaan, jotta lämpökaivoihin päästäisiin käsiksi. Rakennusten yhteyteen aluelämmitykseen suunnitellun lämpökaivokentän integrointi tuottaa myös ongelmia, koska ne veisivät valtavasti lattiapinta-alaa. Lisäksi sijoittamisessa tulee huomioida se, että kaivojen tulisi olla suhteellisen lähellä kulutuspisteitä, jotta häviöt lämmönsiirrossa siirrossa eivät pääsisi kasvamaan suuriksi. Niinpä esimerkiksi suuritehoisen kentän sijoittaminen tieverkoston alle on ongelmallista suurten siirtomatkojen vuoksi. Aluelämmitysjärjestelmän lisäksi maalämpö soveltuu kiinteistökohtaiseen lämmitykseen. Yksittäisessä rakennuksessa voi olla lämpöpumppu lämpökaivoineen, jolla katetaan rakennuksen lämmitysenergian tarve. Matkailualueiden kohdalla kiinteistökohtainen maalämpöjärjestelmä nousee järkeväksi vaihtoehdoksi, jos kiinteistö on erillään keskitetysti lämmitetystä alueesta ja kohteen lämmöntarve on riittävän suuri. Kun lämmitys hoidetaan kiinteistökohtaisesti, niin maalämmön kilpailijoita ovat usein suora sähkölämmitys, öljylämmitys, pellettilämmitys tai perinteinen tulisijoihin perustuva lämmitys. Kiinteistökohtaisessa maalämmössä esiintyy tiettyjä eroja verrattuna maalämmön käyttämiseen aluelämmitysjärjestelmässä. Yksi merkittävä tekijä on kustannustekijä. Jotta kiinteistökohtaisessa lämmityksessä maalämpö olisi kustannuksiltaan edullisin ratkaisu, tulee lämmön tarpeen olla vähintään kohtuullinen. Erittäin vähän lämmitystä tarvitseviin rakennuksiin tulee halvemmaksi tehdä muunlainen lämmitysjärjestelmä, kuin maalämpö, joka vaatii melko suuren alkuinvestoinnin. Tämä perustuu siihen, että maalämpöratkaisun tuomat säästöt käytön aikaisiin kustannuksiin eivät riitä investointikustannuksien kattamiseen, jos lämmöntarve on lähtökohtaisesti matala. Siten pienet rakennukset ja passiivitalot jäävät usein maalämpöratkaisujen ulkopuolelle. Toisaalta, mikäli © Aija Staffans 91 Kuva 4.3: Ylläksen lämpökeskuksessa poltetaan haketta ja turvetta. Keskuksella on lämmitetty lähialueen rakennuksia vuoden 2009 lopusta alkaen. Lämpökeskuksen hake saadaan suoraan metsästä paikallisilta metsäalan yrittäjiltä. Keskuksen suunnittelussa ja sijoituksessa huomioitiin paikan maisema-arvot. samassa pihapiirissä on esimerkiksi useampia matalaenergiarakennuksia, saattaa maalämpö yhä olla mielekäs yhteisratkaisu. Niinpä maalämpökiinteistöjen vesi tyypillisesti lämmitetään toista lämmitysratkaisua käyttäen. Rakennusteknisesti kiinteistökohtainen maalämpö on helpompi ratkaisu kuin maalämpö aluelämmityksessä. Tällöin suurta lämpökaivokenttää ei tarvita ja yhtä kiinteistöä kohden riittää yksi tai muutama lämpökaivo. Lämpökaivot voivat lähteä rakennuksen sisältä, esimerkiksi teknisestä tilasta. Toinen vaihtoehto on rakentaa kaivot ulos rakennuksen viereen. Tämäkään ei muuta merkittävästi ympäristöä, koska näkyviä putken päitä on vain yksi tai muutamia ja ne on siten helppo sulauttaa ympäristöön. HAKEVOIMALA Maalämmön käytettävyys kiinteistön lämmittämisessä muistuttaa joiltain osin sähkölämmitystä. Se mahdollistaa esimerkiksi kiinteistön lämpötilan kauko-ohjaamisen. Sen sijaan lämpötilan säädettävyys ei ole yhtä nopeaa kuin esimerkiksi sähkölämmityksellä. Maalämpöratkaisuun on tyypillisesti yhdistetty lattialämmitys, joten lämmitystehoa nostettaessa ensin alkavat lämmitä rakenteet ja vasta tämän jälkeen sisäilma. Siten sisäilman lämpötila reagoi hitaammin asetuksien muutokseen kuin esimerkiksi suoran sähkölämmityksen tapauksessa. Lisäksi maalämpö ei ilman lisäinvestointeja tuota riittävän korkeaa lämpötilaa lämpimän käyttöveden tuottamiseen. Hakkeeksi kelpaavan puumassan saatavuus esim. Lapissa on tällä hetkellä hyvä, sillä vain noin 5-10 % alueen kokonaispotentiaalista on käytössä. Tulevaisuudessa hakkeen käyttö tulee todennäköisesti lisääntymään merkittävästi, mutta varsinaisen raaka-aine huollon ei pitäisi vaarantua. Poltettaessa haketta tai mitä tahansa muuta biomassaa syntyy savukaasuja. Biomassan oletetaan sitovan kasvaessaan saman määrän hiilidioksidia mitä se palaessaan synnyttää, joten tästä syystä hake katsotaan CO2-vapaaksi polttoaineeksi. CO2:n lisäksi poltossa vapautuu myös muita kaasuja, niin kuin kaikissa polttoprosesseissa. Poltettaessa on myös huomioitava, että hakkeen kosteuspitoisuus on suuri, Hakkeella tarkoitetaan koneellisesti pienikokoisiksi pilkottuja puun ja kuoren kappaleita. Energiantuotannossa haketta käytetään puuperäisenä polttoaineena ja siten uusiutuvana energianlähteenä. Hakkeen polttamiseen on olemassa muutamia eri teknologioita: arinapoltto, leijupoltto sekä kaasutuspoltto. Mahdollisista teknologioista parhaan tehon säätökyvyn omaavat leijupoltto ja kaasutuspoltto. 92 (Alakangas 2000) Pieni haketta polttava lämpölaitos pystyy toimimaan ilman miehitystä. Siten hakkeen käyttäminen mahdollistaa puulla tapahtuvan lämmityksen toimivan täysin automaattisesti. Tällöin ainoastaan polttoainetoimitukset vaativat työvoimaa. Yksi hakekattilan parhaista puolista ovat matalat investointikustannukset. Tyypillinen investointikustannus on 200 €/kW, eli murto-osa esimerkiksi maalämpöpumpun investointikustannuksista. Tämän lisäksi käytön aikana syntyy kustannuksia polttoaineen hankinnasta sekä laitoksen ylläpitämisestä. © Eivindmy Hakkeen polttamiseksi enintään muutaman megawatin teholuokassa on olemassa muutama eri tekniikka. Eniten käytetty menetelmä alle 5 MW laitoksissa on arinapoltto. Arinapoltossa polttoainetta syötetään kattilan pohjalla olevan arinan päälle, missä palaminen tapahtuu. Arinapoltossa voidaan polttaa kosteaa ja raekooltaan vaihtelevaa polttoainetta. Siten se soveltuu hyvin hakkeen polttamiseen. Toisaalta arinapolton hitaan säädettävyyden takia mahdollisimman tasalaatuinen polttoaine olisi suotavaa. Kuitenkin raekooltaan vaihtelevalle polttoaineelle arinakattila on yksi sopivimmista polttomuodoista. Lisäksi tuotantotehon hidas säädettävyys johtaa siihen, että arinapoltto sopii parhaiten perus- ja keskitehon tuotantoon. Huipputehon tuotantoon soveltuvuus ei ole niin hyvä. Arinapoltossa jää yleensä pieni osa polttoaineesta palamatta, mikä laskee polton hyötysuhdetta. Toinen mahdollinen polttotekniikka hakkeelle on leijukerrostekniikka. Tässä polttomenetelmässä polttoaine poltetaan kattilan sisällä olevassa, yleensä hiekasta koostuvassa pedissä. Peti leijuu kattilan sisällä tehokkaiden puhaltimien puhaltaman ilman ansiosta. Leijukerrostekniikka on yleisin polttomuoto yli 5 MW laitoksissa, mutta soveltuu pienemmilläänkin noin 2 MW tehoisen laitoksen polttotekniikaksi. Leijukerroskattila pystyy polttamaan useita eri polttoaineita eikä polttoaineen laatuvaihtelut häiritse palamista merkittävästi. Hiekkapedin suuren lämpökapasiteetin vuoksi myös kosteat polttoaineet, kuten hake, palavat hyvin. Jos polttoaineen kosteusvaihtelut ovat suuria, kuten hakkeella voi joskus olla, pystytään vaikutuksia polttoon tasaamaan polttamalla pääpolttoaineen rinnalla esimerkiksi öljyä. Leijukerroskattilalla voidaan saavuttaa hyviä hyötysuhteita ja palamisesta syntyvät päästöt pysyvät pieninä. Kolmas mahdollinen polttotekniikka on kaasutuspoltto. Laitosten kokoluokat kaasutuspoltossa ovat noin 2 – 10 MW. Kaasutuspoltossa kiinteä polttoaine ensin kaasutetaan palaviksi kaasuiksi. © High Contrast usein noin 40-60 %. Tällä on negatiivinen vaikutus hakkeen teholliseen lämpöarvoon (6-9 MJ/kg) ja siten poltettaessa hyödynnettävään energiamäärään. 93 Polttamalla haketta yhdessä turpeen kanssa voidaan lämpölaitoksen pienhiukkaspäästöjä vähentää. korroosiohaittojen väheneminen. Havupuuhakkeen neulaset sisältävät alkalimetalleja ja klooria. Kattilassa näistä muodostuu alkaliklorideja, jotka aiheuttavat korroosiota kattilaan. Yksi tapa vähentää näitä korroosio-ongelmia on rikin esiintyminen polttoprosessissa, koska se pystyy sitomaan klooria. Turve sisältää pieniä määriä rikkiä, joten sen käytöllä siis pystyttäisiin vähentämään korroosiota kattilassa. Myös biomassan poltosta syntyvät pienhiukkaspäästöt laskevat, jos turvetta poltetaan biomassan rinnalla. Polttoteknisten ominaisuuksien lisäksi kahden polttoaineen käyttäminen johtaa polttoaineiden saatavuuden helpompaan turvaamiseen, kun laitos ei ole kokonaan riippuvainen yhdestä polttoaineesta. (Kuitto 2005) Näitä ovat hiilimonoksidi, metaani ja vety. Tämän jälkeen kaasumuodossa oleva polttoaine poltetaan lämpölaitoksessa energiantuotantoa varten. Kaasutustekniikan heikkous on se, että polttoaineen kosteuden tulee olla alle 50 %. Siten haketta käytettäessä sen on oltava erityisen kuivaa. Puun lämpöarvo tilavuuteensa verrattuna on matalampi kuin muilla kiinteillä polttoaineilla tai öljyllä. Korkean kosteuspitoisuuden omaaville puupolttoaineilla, kuten hakkeella tämä korostuu entisestään. Matala lämpöarvo suhteessa tilavuuteen lisää varastointi- ja käsittelykustannuksia sekä aiheuttaa omat vaatimuksensa käytettäville laitteistoille. Lisäksi tämä johtaa siihen, että hake sopii hyvin vain pienien ja keskisuurien laitosten polttoaineiksi. Suurissa laitoksissa hakkeen tilavuusvirrat nousevat hyvin korkeiksi ja siten sen käytön mielekkyys muuttuu kyseenalaiseksi. Haketta tai muuta puumassaa polttavan laitoksen palamisominaisuuksia voidaan parantaa, jos sekaan lisätään turvetta, esimerkiksi palaturvetta. Palaturpeen käsittelyyn lämpölaitoksella vaadittava laitteisto ei eroa juurikaan hakkeen käsittelyyn tarvittavasta laitteistosta. Siten kahden polttoaineen käyttäminen ei tässä tapauksessa johda kahden rinnakkaisen polttoaineenkäsittelyjärjestelmän tarpeeseen. Palaturpeen kosteus on yleensä 37 – 39 % ja lämpöarvo 12.2 MJ/kg. Turpeen haketta korkeampi lämpöarvo tarkoittaa sitä, että sekoittamalla hakkeen sekaan turvetta laitoksen energiantuotantoa voidaan kasvattaa ilman, että polttoainemääriä kasvatetaan. Toinen polttotekninen hyöty turpeen lisäämisestä on Hakkeeseen perustuvan aluelämmitysjärjestelmän suunnittelemisessa osaksi matkailualuetta on muutamia tärkeitä seikkoja huomioitavaksi. Hakelämpölaitos vaatii rakennuksen, johon kattila ja hakevarasto sijoitetaan. Jos lämpölaitos halutaan näkymättömiin, niin yksi vaihtoehto on rakentaa laitos varastoineen maan alle. Tämä tosin lisää merkittävästi kustannuksia. Toinen vaihtoehto on sijoittaa rakennukset maanpäälle ja yrittää saada ne järkevästi osaksi ympäristöä. On kuitenkin syytä muistaa, että hakevarasto tarvitsee merkittävän suuren tilan. Laitoksen sijoitustavasta riippumatta se tarvitsee savupiipun. Eli vaikka itse lämpölaitos olisikin piilotettuna maan alle, niin savupiippu tulee joka tapauksessa näkymään ympärille. Lisäksi laitos tarvitsee säännöllisesti polttoainetoimituksia, jotka toimitetaan rekka-autoilla. Esimerkiksi Ylläksen uuden matkailualueen arvioitu lämmitystarve vaatisi talvisin noin kahdesti viikossa tapahtuvan haketoimituksen. Niinpä laitoksen käytön aikana lähiseudun teille tulee välttämättä myös raskasta liikennettä. Eli vaikka lämpölaitos rakennettaisiin kokonaan maan alle, niin ei sen vaikutuksia matkailukylään pystytä kokonaan eliminoimaan. MUITA MAHDOLLISIA LÄMMÖN LÄHTEITÄ Maalämmön ja hakkeen lisäksi muita mahdollisia lämmönlähteitä aluelämmityskeskukseen ovat muun muassa pelletit, aurinkolämpö ja vesistölämpö. Pelletit ovat usein valmistettu sahanpurusta kokoon puristamalla. Pellettejä poltetaan pellettien polttoon suunnitellulla polttimella. 94 Polton lämpötehon säädettävyys on hyvä, joten se soveltuu peruslämmöntuotannon lisäksi hyvin myös huippukulutuksen aikaiseen tuotantoon. Pellettien energiasisältö on haketta korkeampi, koska kosteuspitoisuudet ovat oleellisesti matalammat. Tämä vähentää muun muassa polttoainevarastojen vaatimaa tilaa. Pellettien valmistus vie hieman energiaa mutta samalla päästään eroon materiaalista, joka muuten olisi jätettä. Aurinkolämmön tuotanto rajoittuu kovimman lämmityskauden ulkopuolelle ja siten se pystyy korvaamaan muuta tuotantoa pääasiassa vain kesällä. Teknisesti olisi myös mahdollista syöttää aurinkolämpökeräimien tuottamaa lämpöenergiaa maaperään, josta maalämpöpumput pystyisivät hyödyntämään sen lämmityskauden aikana. Aurinkolämmön taloudellisuus on kuitenkin erittäin riippuvainen sijoituskohteen aurinkoisuudesta. Vesistölämpö toimii periaatteessa samalla tavalla kuin maalämpö, mutta lämpö otetaan kallion sijaan vesistöstä. Lämmön lähteenä voi toimia esimerkiksi järviveteen sitoutunut lämpöenergia. Putket sijoitettaisiin vesistön pohjaan, jossa lämpötila pysyy nollan yläpuolella talvellakin. Siten talvella tapahtuva vesistön jäätyminen ei tuota ongelmia ja lämpöä pystytään pumppaamaan myös suurimman lämmöntarpeen aikana. Erillistuotantona tuotettu kaukolämpö on kestävä ratkaisu matkailualueelle. KAUKOLÄMPÖRATKAISUN TOIMIVUUS JA RAJOITTEET Kaukolämmön yleisin tuotantomuoto Suomessa on sähkön ja lämmön yhteistuotanto, joka kattaa lähes 80 % kaukolämmöntuotannosta (Energiateollisuus 2011). Korkea osuus johtuu siitä, että se on yleensä taloudellisesti kannattavampaa kuin sähkön ja lämmön tuottaminen erikseen. Esimerkiksi sähköä tuotettaessa lauhdevoimalaitoksessa eli erillistuotannossa syntyy suuri määrä hukkalämpöä. Yhteistuotannossa tämä hukkalämpö käytetään kaukolämpönä rakennusten lämmittämisessä LÄMMÖNKULUTTAJA LÄMMÖNKULUTTAJA Paluujohto Menojohto LÄMPÖKESKUS LÄMMÖNKULUTTAJA LÄMMÖNKULUTTAJA Kuva 4.4: Kaukolämpöjärjestelmän toimintaperiaate (Oksman 2010) © Björn Appel © Antti Leppänen 95 Kuva 4.5: Kaukolämmön jakeluverkon putkielementtejä. tai teollisuuden lämpöenergianlähteenä. Yhteistuotannolla pystytään siis hyödyntämään polttoaineen sisältämä energia paremmin ja sitä kautta päästään pienempiin polttoaine kustannuksiin ja matalampiin päästöihin tuotettua energiamäärää kohden. Yhteistuotannon lisäksi kaukolämpöä voidaan tuottaa myös erillistuotantona lämpökattiloissa. Tämä tulee kysymykseen silloin, kun laitoskoko on pieni tai lämmön arvo tuottajan näkökulmasta on suurempi kuin sähkön. Lämmön erillistuotannossa päästään myös erittäin korkeisiin hyötysuhteisiin ja siten polttoaineen sisältämä energia saadaan hyödynnettyä lähes kokonaan. Lisäksi polttoainekustannukset ja päästöt tuotettua energiamäärää kohden jäävät kohtuullisiksi. Kun matkailualueen koko ei ole erityisen suuri, perustuu alueellinen lämpöjärjestelmä lähes poikkeuksetta erillistuotantona tuotettuun kaukolämpöön. Tällaisella alueella tarvittavan pienehkön laitoskoon takia yhteistuotantolaitos ei ole kilpailukykyinen ratkaisu. Laitoksen polttoainetehon tulee useimmissa tapauksissa olla vähintään parikymmentä megawattia, jotta yhteistuotantolaitos saattaa olla taloudellisesti kannattava. Polttoainetehokkuuden ohella kaukolämpöjärjestelmän parhaita puolia on toimintavarmuus. Tämä johtuu siitä että useimmista käytössä olevista teknologioista on käyttökokemusta pitkältä ajalta ja siten toiminta on hioutunut luotettavaksi. Kuitenkin Suomen olosuhteissa tulee olla mahdollisia vikatilanteita varten vaihtoehtoinen lämmönlähde. Kaukolämpöjärjestelmässä yhden lämpölaitoksen vikaantumisen varalta voi olla kaksi eri laitosta. Toisen ei tarvitse olla puhtaasti varalaitos vaan molemmat laitokset voivat olla käytössä vuoden aikana: esimerkiksi yksi laitos peruslämmöntuotantoon ja toinen huippukulutusta varten. Toisen laitoksen vikaantuessa kaukolämpöjärjestelmän piirissä olevat rakennukset eivät jää kokonaan ilman lämpöenergiaa, vaan toimiva laitos pystyy tuottamaan ainakin osan tarvittavasta lämmöstä. Yhden lämmönlähteen tapauksessa tulisi suunnitella päälämmitysmuodon vikaantumistilanteita varten myös vaihtoehtoinen lämmönlähde. Kaukolämpöverkon rakentaminen vaatii riittävän suuren lämpökuorman riittävän pienellä alueella, jotta verkko olisi taloudellisesti järkevää rakentaa. Jos alueella ei ole riittävän suurta lämpökuormaa, niin keskitetyn lämmöntuotannon etuja ei pystytä hyödyntämään. Lisäksi rajoitteita syntyy, jos lämpökuorma on hajautunut suurelle alueelle. Tällöin kaukolämpöverkon rakennuskustannukset nousevat korkeiksi suhteessa siirrettävään energiamäärään sekä myös lämpöhäviöt järjestelmästä kasvavat. Tuotantolaitoksen ja kaukolämpöverkon rakentamisen vaiheistaminen on tärkeä kysymys silloin, kun suurimmat kaukolämpöä tarvitsevat © Thorsten Schramm 96 rakennukset rakennetaan alueelle hyvin eri aikaan. Jos matkailualueella on esimerkiksi merkittävä palvelukeskus hotelleineen, niin palvelukeskuksen rakentamisen aikataulu tulee huomioida myös voimalaitosten rakentamisen aikataulua suunnitellessa. Tyypillisesti matalan investoinnin huippukuormalaitos voidaan ottaa käyttöön ensin, jolloin sitä käytetään tarvittavan lämmön tuotantoon kunnes huomattava osa palvelukeskuksesta alkaa olla valmis. Toisaalta palvelukeskuksen lämmöntarve on tyypillisesti niin paljon suurempi verrattuna ympäröivään mökkialueeseen, että vaikka lähialueen mökkejä lämmitettäisiinkin kaukolämmöllä, niiden lämmöntarve ei vaikuta lämpökeskuksen rakentamisen aikatauluun. Tämä on tilanne myös Ylläksen uuden matkailualueen osalta. Kaukolämpöverkon rakentaminen vaatii maanrakennustöitä ja kaivamista. Tämä ei ole ongelma, jos verkko rakennetaan samaan aikaan kuin muukin alueelle tuleva infrastruktuuri. Sen sijaan jos kaukolämpöverkkoa aletaan rakentaa vasta alueen ollessa jo käytössä, voi rakennustyöt aiheuttaa häiriöitä muun muassa liikenteelle. Lisäksi kustannukset rakentamisesta ovat jälkimmäisessä tapauksessa korkeammat. HAKKEEN TAI PELLETIN KÄYTTÖ PIENEN LÄMMITYSTARPEEN KOHTEESSA Hake- tai pellettikattilaa voidaan käyttää myös keskitetyn järjestelmän ulkopuolisten rakennusten lämmittämisessä. Pellettikattilat voivat olla vain yhdellekin rakennukselle mitoitettuja, kun taas hakekattilat soveltuvat paremmin hieman suuremman lämpömäärän tuottamiseen. Toistensa läheisyyteen rakennetulle taloryhmälle molemmat tarjoavat siis hyvän pohjan yhteiselle lämmitysjärjestelmälle. Hake- tai pellettikattila voi myös olla täysin automatisoitu, jolloin sen toimintoja voi myös kaukosäätää. Tällöin huolehdittaviksi asioiksi jää polttamisesta kertyvän tuhkan poistaminen ja varastossa olevan polttoaineen riittävyys. Tuhkan poistamistarpeesta aiheutuu, että järjestelmä tarvitsee viikkotasolla säännöllistä huoltoa. Haketai pellettikattilalla on nopea lämpövaste, eli tehoja 4.2 ENERGIAN UUSIUTUMATTOMAN OSUUDEN PRIMAARIENERGIAKERTOIMET Oheiseen taulukkoon on koottu primäärienergiakertoimia eri tuotantomuodoille Suomessa perustuen KesEn (2010) -tutkimushankkeen tuloksiin (Saari ym., 2010). Taulukon luvut perustuvat vuosien 2000-2008 keskiarvoihin ja eivät sisällä toimitusketjun aikana syntyviä välillisiä vaikutuksia. Yhteistuotannon osalta primäärienergiankäyttö sähkön ja lämmön välille on taulukossa jaettu hyödynjakomenetelmällä. Taulukossa olevat keskimääräiset uusiutumattoman energian primäärienergiakertoimet huomioivat sen, kuinka paljon kyseisen tuotantomuodon tuotannosta on keskimäärin uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa. Jos esimerkiksi 50 % tietyn tuotantomuodon tuotannosta perustuu uusiutuviin polttoaineisiin, niin silloin keskimääräinen uusiutumattoman energian primäärienergiakerroin on puolet siitä, mitä se olisi vastaavalle tuotannolle, joka perustuisi kokonaan uusiutumattomiin polttoaineisiin. Lähtökohtana kyseisen luvun laskemisessa on ollut tieto siitä, kuinka paljon kyseisen tuotantomuodon tuotannosta on ollut uusiutuva Suomessa vuosina 20002008. Esimerkiksi teollisuuden CHP-tuotannossa uusiutuvien polttoaineiden osuus on merkittävästi suurempi kuin kaukolämpö-CHP:ssä, joten tämä on johtanut myös selvästi matalampaan primäärienergiakertoimeen. Keskimääräiset kokonaisprimaarienergiakertoimet Keskimääräiset uusiutumattoman energian primaarienergiakertoimet Vesivoima 1,0 0,00 Tuulivoima 1,0 0,00 Ydinvoima 3,03 3,03 Erillistuotanto, tavanomainen lämpövoima 2,71 2,46 Kaukolämpövoima (CHP) 1,73 1,56 Teollisuusvoima (CHP) 2,14 0,81 Sähkön kokonaistuotanto 2,21 1,75 Kaukolämmön erillistuotanto 1,12 0,94 Kaukolämpö (CHP) 0,84 0,72 Kaukolämmön kokonaistuotanto 0,90 0,77 Taulukko 4.1: Primaarienergiakertoimia sähkön ja kaukolämmön tuotannolle. (Saari ym., 2010) 98 lisäämällä rakennuksen lämpötila saadaan varsin nopeasti nousemaan. Mikäli paikallinen huoltoyhtiö tms. hoitaa kertyneen tuhkan poistamisen, pellettitai hakekattila tarjoaa myös mökkiasutukselle miellyttävän ja kestävän lämmitysratkaisun. SÄHKÖN KESTÄVÄ TUOTANTO Mikäli matkailualueen lähistöllä on joki, jonka vuotuinen virtaama on riittävän tasainen kannattavaa vesivoimatuotantoa ajatellen, on pienen mittakaavan, ilman patoallasta rakennettava vesivoimalaitos myös mahdollinen uusiutuvan energian tuotantomuoto. Tällaisia hyödyntämiskohteita on Pohjois-Suomessa kuitenkin rajallisesti, sillä virtaaman lisäksi tarvitaan riittävä korkeusero, jonka avulla veden potentiaalienergiaa voidaan hyödyntää. Mikäli rakentamisen kannattavuuskriteerit täyttyvät, vesivoimalaitos on erittäin huomaamaton ja ympäristöä vähän rasittava tuotantomuoto. Pienten © PhOtOnQuAnTiQuE @ Flickr.com Sähkön tuotanto voidaan tyypillisesti toteuttaa joko paikallisia tai kansallisia resursseja hyödyntäen. Pohjois-Suomessa sähkön tuotantoon soveltuvat kestävät ja helposti tarjolla olevat ratkaisut ovat biomassan hyödyntäminen yhteistuotantolaitoksessa, vesivoima, aurinkosähkö ja tuulivoima. Näistä biomassan yhteistuotantokäyttö ja patoallasta hyödyntävä vesivoima vaativat niin suuren mittakaavan tuotantolaitoksia, että ne muodostavat tyypillisesti omat, matkailualueen rakentamisesta erilliset hankkeensa. Näiden hankkeiden kestävyyden arviointi on oma erityinen kysymyksensä, joka jätetään tämän käsittelyn ulkopuolelle. Tuulivoiman, aurinkosähkön ja pienen mittakaavan vesivoiman osalta soveltuvuus Pohjois-Suomen matkailukohteisiin sen sijaan on syytä arvioida. Näiden tuotantomuotojen sosiaalisen kestävyyden kannalta on hyvä huomata, että kaikki nämä tuotantomuodot ovat sellaisia, että niiden työllisyyttä luova vaikutus on pääosin väliaikainen. Aurinkosähkön tuottaminen matkailualueen rakennuksia hyödyntäen on täysin mahdollista. Rakennusten sopivasti etelään päin viistot katot muodostavat ideaalin alustan aurinkopaneelien kiinnittämiselle. Aurinkosähkön tuotanto tapahtuu kuitenkin pääosin kesällä, jolloin sähkön tarve matkailualueella on matala. Aurinkokennojen kallis hinta ja aurinkosähkötuotannon huono yhteensopivuus Pohjois-Suomen sähkönkulutuksen kanssa tekeekin aurinkosähköinvestoinneista yleensä taloudellisesti kestämättömiä, mikäli yhteys kansalliseen sähköverkkoon on helposti saatavilla. Erämökeissä ja muissa vastaavissa kohteissa aurinkosähkö voi kuitenkin tarjota arvokkaan ja varsin huoltovapaan mahdollisuuden pienen mittakaavan sähköntuotantoon. Kuva 6.4: Kanadalaisessa Grouse Mountainin matkailukeskuksessa tuotetaan energiaa tuulivoimalla laskettelurinteiden yhteydessä. Tuulimylly toimii myös näköalatornina. Grouse Mountain sijaitsee Vancoucerin lähistöllä, joten tuulivoiman rakentaminen keskukseen on ollut mahdollista niin tuotanto- kuin kustannusteknisesti. Lisätietoja: http://grousemountain.com/Winter/The-Eye-of-the-Wind/ 99 voimalaitosten ympäristöystävällisyyttä lisää myös, etteivät ne tyypillisesti käytä veden koko virtaamaa. Tällöin tuotannon haitta vesistön kalakannalle jää erittäin pieneksi, sillä osa vedestä saa virrata alkuperäisessä uomassaan ilman häiriötekijöitä. Tuulisähkön tuotannossa tärkeässä osassa on tuotantoalueen tuulisuus, koska se vaikuttaa suoraan voimalalta odotettavissa oleviin vuotuisiin tuloihin. Pohjois-Suomen tuntureilla tuulta usein riittää, joten sikäli lähtökohta tuulivoimatuotannolle on hyvä. Toisaalta voimalan vuosittaisen tuoton kannalta on tärkeää, että voimalassa käytettävä tekniikka on sellaista, ettei laitos talvisin jäätymisen vuoksi seiso. Tuulisähkön tuottamiseen Pohjois-Suomessa liittyy kuitenkin useita muitakin näkökohtia, kuten maisemakysymyksiä, joiden huomioiminen on myös tärkeää tuulivoimahankkeiden kokonaisvaltaisen kestävyyden arvioinnissa. Yli 100 m korkeat tuulimyllyt näkyvät tunturin laelta hyvinkin suurelle alueelle ja tuulimyllyn potkurin liike kiinnittää helposti katsojan huomion, mikä lisää laitoksen maisemallista häiritsevyyttä. Tuulivoimala on tuotantolaitoksena erittäin investointivaltainen, joten voimalan rakentamisesta aiheutuvan alkuinvestoinnin merkitys on suuri. Pohjois-Suomen osalta varsinkin suurempien, yli 1 MW kokoluokan voimaloiden rakentamiselle aiheuttaa lisäkustannuksia voimalan osien pitkät raide- ja maantiekuljetukset. Alkuinvestoinnin hintaa nostaa myös, mikäli paikalliseen sähköverkkoon tarvitaan merkittäviä vahvistuksia voimalan tuotannon vastaanottamiseksi. Tuulivoimalan sijoittamisessa vertailukohtana ei ole järkevää käyttää välittömän lähiympäristön mahdollisuuksia, vaan koko Suomen potentiaalisia tuulivoimaloiden sijoituskohteita. Esimerkiksi Perämeren rannalle tuuliseen paikkaan rakennettu voimala saattaa olla selvästi järkevämpi investointi kuin tunturille asennettava voimala hyvien siirtoyhteyksien, hyvien kuljetusyhteyksien ja matalamman jäätymiskuormituksen vuoksi. Niinpä myös maisema-arvojen arvioinnissa vertailukohtana ei ole riittävää vertailla vain eri tuntureille sijoittamisen vaikutuksia, vaan esimerkiksi saaristomaisemaan tai tunturimaisemaan sijoittamisen vahvuuksia ja heikkouksia. © Michal Sacharewich @ Flickr.com 100 LÄMMITYSJÄRJESTELMÄN VALINTA JA PRIMAARIENERGIATARKASTELU Kun suunnitellaan kestävän kehityksen mukaisia energiaratkaisuja, niin käytetyn loppuenergian määrä ei aina anna hyvää kuvaa todellisista uusiutumattomien energiaresurssien kulutuksesta. Siten monesti olisi parempi ottaa mukaan tarkasteluun primaarienergia. Primaarienergia on jalostamatonta energiaa, esimerkiksi hiileen sitoutunutta kemiallista energiaa. Tietyn polttoaineen primaarienergiasta pystytään loppuenergiankäytössä (tai sekundaarienergiana) hyödyntämään vain osa, koska energiaketjussa tapahtuu aina häviöitä. Häviöitä ovat esimerkiksi polttoaineen polttamisessa syntyvä hukkalämpö sekä energiansiirrossa tapahtuvat häviöt. Erilaisilla energiajärjestelmän valinnoilla pystytään vaikuttamaan siihen, kuinka suuri osa primaarienergiasta saadaan hyödynnettyä loppukäytössä. Energian tehokkaan käytön lisäksi primaarienergiatarkastelussa on kustannusnäkökulma. Mitä enemmän esimerkiksi tietyn polttoaineen primaarienergiasta saadaan loppukäyttöön, sitä vähemmän syntyy polttoainekustannuksia hyödynnettyä energiamäärää kohden. Primaarienergiankulutuksesta puhuttaessa asioita vertaillaan yleensä primaarienergiakertoimella. Se on primaarienergiankulutuksen suhde loppukäytössä hyödynnettävään energiaan. Jos tietty energiamuoto kuluttaa tuplasti sen primaarienergiaa, mitä saadaan hyödynnettyä loppukäytössä, niin tällöin primaarienergiakerroin on 2. Siten mitä alhaisempi primaarienergiakerroin, niin sitä tehokkaammin energiaresurssit tulevat hyödynnettyä. Uusiutuvalle energialle primaarienergiakertoimen katsotaan usein olevan nolla, koska se ei kuluta maapallon primaarienergiaresursseja. Jos koko elinkaari otetaan tarkastelun alle, niin kerroin on myös uusiutuvalle energialle suurempi kuin nolla. Esimerkiksi puuhun perustuvalle energiantuotannolle se voi olla selvästi yli nollan. Tämä perustuu siihen, että puun kerääminen ja kuljettaminen vaatii koneellista työskentelyä ja kuluttaa siten uusiutumattomia energiavaroja. Primaarienergiankulutuksen kannalta sähkön erillistuotanto on usein heikoin muoto, koska tuotettaessa sähköä lämpövoimaloissa syntyy merkittävä määrä hukkalämpöä. Tämä 101 selviää oheiseen tietolaatikkoon kerätyistä primaarienergiakertoimista. Jos käytössä on sähkön ja lämmön yhteistuotanto, niin suuri osa hukkalämmöstä pystytään hyödyntämään esimerkiksi kaukolämmön muodossa. Siten samasta määrästä polttoainetta saadaan merkittävästi enemmän hyödynnettävää energiaa loppukulutusta varten ja primaarienergia tulee näin hyödynnettyä tehokkaasti. Eri lämmitysmuotoja tarkasteltaessa sähkön primaarienergiakertoimet tulevat kysymykseen, jos lämmitys perustuu suoraan sähkölämmitykseen. Eri lämmitysratkaisuista suoran sähkölämmityksen lisäksi myös maalämmön primaarienergiakerroin riippuu sähkön tuotannon primaarienergiankäytöstä. Maalämpöratkaisussa sähköenergiaa käyttämällä saadaan moninkertainen määrä hyödynnettävää lämpöenergiaa. Jos maalämmön lämpökertoimeksi oletetaan neljä, niin maalämmön primaarienergiakertoimeksi saadaan taulukon 4.1 luvuista 1,75/4=0,44, kun käytetään sähkön keskimääräistä uusiutumattoman energian primaarienergiakerrointa. Jos sähkön oletetaan olevan tuotettu kokonaan uusiutuvista energialähteistä, niin primaarienergiakerroin on silloin nolla. Vastaavasti esimerkiksi sähkön alkuperän ollessa tavanomainen lämpövoima, niin primaarienergiakerroin on 0,62, eli edelleen selvästi alle yhden. Lämmön erillistuotannossa päästään korkeisiin hyötysuhteisiin. Siten polttoaineen sisältämästä primaarienergiasta saadaan hyödynnettyä merkittävä osa. Tilanne muuttuu entistä paremmaksi, jos lämpö on tuotettu yhteistuotantolaitoksessa ja osa polttoaineen sisältämästä energiasta on muutettu lämpöenergiaa korkeamman taloudellisen arvon omaavaan sähköenergian muotoon. Primaarienergiakertoimet oheisessa taulukossa saavuttavat lukuarvoja alle yksi, koska osa polttoaineista on uusiutuvaa biomassaa. Esimerkiksi biomassan ja turpeen sekapoltossa voidaan saavuttaa primaarienergiakertoimeksi 0.1-0.4. Siten biomassan ja turpeen sekapolton uusiutumattomien primaarienergiaresurssien kulutus on samaa luokkaa tai jopa matalampi kuin esimerkiksi maalämpöön perustuvalla lämmitysjärjestelmällä. Eri lämmitysmuodoilla voi siis olla suuriakin eroja primaarienergiankulutuksessa. Enemmän energiaa kuluttava lämmitysratkaisu voi osoittautua kokonaisuuden kannalta kestävämmäksi vaihtoehdoksi, jos sen primaarienergian kulutus on matalampi kuin vähemmän loppuenergiaa kuluttavan ratkaisun. V LOMA-ALUEIDEN ENERGIATEHOKAS ARKKITEHTUURI Iina Valkeisenmäki ja Minna Hurme MITÄ ON KESTÄVÄ ARKKITEHTUURI POHJOISILLA ALUEILLA? 103 Kestävän arkkitehtuurin perusteet – tyylisuunta vai kaiken rakentamisen lähtökohta? 104 Pohjoisen ilmaston erityispiirteet – mikä soveltuu neljään vuodenaikaan? 105 Energiatehokkuutta tavoittelemassa – määräykset ja tavoitteet 106 Infolaatikko 5.1: Steinsvik Arkitektkontor rakentaa energiatehokkaasti Pohjois-Norjaan 107 Infolaatikko 5.2: Alppien matkailurakentamisen inspiroivat esimerkit 108 Lomarakentamisen haasteet – kun rakennukseen pitäisi olla käyttöohjeet 109 Infolaatikko 5.3: Tavoitteet passiivitalon monien määritelmien takana 110 ENERGIATEHOKKAAN RAKENNUKSEN LUONNOSVAIHEEN SUUNNITTELUPERIAATTEET 111 Suunnitteluperiaatteet – millä tavoin pohjoiseen suunnitellaan järkevä ja kestävä talo? 111 Passiivisten keinojen lisäksi aktiivista ekoteknologiaa? 118 Yhteistyön välttämättömyys – arkkitehdin rooli integroidussa suunnitteluprosessissa 118 Infolaatikko 5.4: Bunting & Coadyn kehittynyt suunnitteluprosessi 119 Suunnitteluperiaatteiden soveltaminen arkkitehtuurikilpailun ehdotusten arviointiin 120 POHJOISEN PASSIIVITALO122 © Mark E Dyer @ Flickr.com Simuloinnit osoittivat haastavan tavoitteen mahdolliseksi 122 Infolaatikko 5.5: Passiivitalon simulointitutkimus, talomallit ja menetelmät 123 Ikkunatko etelään, vaikka talvella ei paista lainkaan? 127 103 Tämä luku käsittelee pohjoisten loma-alueiden energiatehokasta ja ekologista rakentamista. Luvussa analysoidaan yksinkertaisia suunnitteluperiaatteita, jotka parantavat rakennusten energiatehokkuutta, sisäilmaston laatua ja ekologisuutta. Lisäksi selvitetään passiivitalosimuloinnin avulla, onko passiivitalon kunnianhimoinen tavoite mahdollinen Ylläksen pilottialueen arktisessa ilmastossa, ja minkälaisin suunnitteluperiaattein se on mahdollista tavoittaa. Luvun ensimmäinen osa valottaa kestävän arkkitehtuurin taustoja sekä erittelee pohjoisen ilmaston ja loma-asumisen asettamat erityispiirteet rakentamiselle. Tässä osassa pureudutaan myös matalaenergia- ja passiivitalojen määritelmiin ja etsitään alan parhaita käytäntöjä inspiroivien esimerkkien avulla. Toisessa osassa määritellään energiatehokkaan rakennuksen luonnosvaiheen suunnitteluperiaatteet. Mitä aikaisemmassa vaiheessa suunnitteluprosessia energiatehokkuuteen puututaan, sitä halvempia ja tehokkaampia tehtävät ratkaisut ovat. Luonnosvaiheessa onkin valtava potentiaali saada aikaan suuria säästöjä yksinkertaisia periaatteita noudattamalla. Lisäksi tässä osassa tutkitaan näiden suunnitteluperiaatteiden vaikutusta rakennuksen sisäilmastoon, ja analysoidaan materiaalivalintojen ympäristövaikutuksia. Luvun kolmas osa esittelee hankkeessa tehdyn passiivitalosimuloinnin tulokset ja johtopäätökset. Tulosten yhteydessä pureudutaan passiivitalon tavoitteen vaatimuksiin, sekä käsitellään ylilämpenemisen riskiä ja siltä suojautumista. Lisäksi pohditaan tulisijan osuutta lämmityksessä. MITÄ ON KESTÄVÄ ARKKITEHTUURI POHJOISILLA ALUEILLA? Rakentamisen haasteet ilmastonmuutoksen ja ympäristökriisin ratkaisemisessa ovat valtavat. Maailman rakennukset käyttävät maailman energiasta noin 40% ja tuottavat hiilidioksidipäästöistä 30%. Rakennusalan erottaa kuitenkin muista aloista se, että tällä alalla lähes kaikki toimet hiilidioksidipäästöjen hillitsemiseksi ovat jo melko lyhyellä aikavälillä myös taloudellisesti kannattavia – energiatehokkuuden parantaminen onkin yksi parhaista hiilidioksidipäästöjen vähentämiskeinoista (McKinsey 2009). Ponnisteluissa hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi on asetettu eritasoisia kansainvälisiä ja kansallisia tavoitteita. Rakentamismääräysten vaatimuksia on kiristetty ja kiristetään yhä. Energiatehokkuudesta ja ympäristöystävällisyydestä on tullut rakennusalalla myös kilpailukeino, ja rakennuttajat etsivät itselleen kilpailuvalttia hyväksyttämällä rakennuksilleen vapaaehtoisia ympäristösertifikaatteja. Näiden tavoitteiden ja vaatimusten edessä arkkitehdin ammattikuva sekä koko rakennusten suunnitteluprosessi ovat muutosten edessä. Jotta haastavat energiatehokkuustavoitteet toteutuisivat, on jo suunnittelun alkuvaiheessa oltava tietoinen niistä sekä suunnitteluratkaisujen vaikutuksista niihin. Pohjoisilla alueilla energiatehokkuuden haaste korostuu entisestään. Sama lämmitysenergiankulutuksen tavoitearvo Lapissa vaatii aivan erilaisia ratkaisuja kuin Helsingissä. Eristeiden lisääminen ei riitä tavoitteen saavuttamiseksi, vaan rakennuksen kaikkien ominaisuuksien on tuettava energiatehokkuutta sekä mahdollisimman pieniä lämpöhäviöitä. Oikeilla suunnitteluperiaatteilla on kuitenkin merkittävä energiankulutusta säästävä vaikutus. Perinteisen arkkitehtuurin paikalliset sovellukset pitävät usein sisällään viisautta, jota voi soveltaa myös nykyään. Modernissa rakentamisessa tärkeää on myös teknisten ratkaisuiden oikea suunnittelu sekä tiivis yhteistyö suunnittelun eri osapuolten välillä. Tässä luvussa pohditaan sitä, mitkä arkkitehtuurin suunnitteluperiaatteet soveltuvat parhaiten pohjoisen ilmaston energiatehokkaaseen rakentamiseen. Näitä suunnitteluperiaatteita sovelletaan Ylläksen © Ezioman @ Flickr.com © Seier + Seier @ Flickr.com 104 passiivitalomallin kehittämiseen. Mallin energiatehokkuussimuloinneilla selvitetään, toteutuisiko passiivitalon kunnianhimoinen tavoite Ylläksen ilmastossa, ja minkälaiset sisäolosuhteet talossa vallitsisivat. Suunnitteluperiaatteita sovelletaan myös Ylläksen uuden matkailukylän arkkitehtuurikilpailun tulosten arvioimiseen – löytyykö luonnosmaisista ehdotuksista mitään eroja? Voiko ideakilpailun ehdotuksien energiatehokkuutta arvioida yksinkertaisilla menetelmillä? KESTÄVÄN ARKKITEHTUURIN PERUSTEET – TYYLISUUNTA VAI KAIKEN RAKENTAMISEN LÄHTÖKOHTA? Kestävän arkkitehtuurin määritteleminen on haaste, johon ei ole yksiselitteistä vastausta. Julkisessa keskustelussa ja mediassa käytetään eri termejä, joille ei ole ehdottomia määritelmiä. Termit käsittelevät kuitenkin samaa asiaa, mutta eri näkökulmista ja erilaisin painotuksin; energiatehokkuus keskittyy energian tuotannon ja käytön tehokkuuteen sekä kulutuksen vähentämiseen, ekologisuus painottaa rakentamisen ympäristöystävällisyyttä, kun taas ekotehokkuus ottaa mukaan myös taloudellisen puolen. Kestävän kehityksen mukaiseen arkkitehtuuriin kuuluu myös kestävyyden sosiaalisen ja taloudellisen ulottuvuuden. Miten voidaan arvioida, että yksittäinen rakennus on kestävä? Yksinkertaisin periaate lienee David and Lucile Packard säätiöllä, joka on määritellyt kestävän rakennuksen olevan ”mikä tahansa rakennus, jolla on merkittävästi pienemmät ympäristövaikutukset kuin tavallisilla rakennuksilla”.14 Yleisesti ottaen kestävä rakentaminen ja arkkitehtuuri nähdään kokonaisvaltaisena prosessina, jossa kaikki suunnittelun osapuolet tekevät yhdessä ekologisesti tietoisia päätöksiä jokaisessa suunnittelun ja rakentamisen vaiheessa. Tärkeä aspekti on myös yhteistyö, sillä näiden tietoisten päätösten tulee myös tukea toisiaan ja muodostaa saumaton ja toimiva kokonaisuus. On paljolti suunnitteluprosessista kiinni, kuinka rakennuksen kestävyydessä onnistutaan. Lisäksi rakentamisen kestävään prosessiin kuuluvat ekologiseen kestävyyteen panostamisen lisäksi myös taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden huomioiminen. Vaikka nykyiset kokonaisvaltaiset, aina yhdyskuntarakenteeseen asti ulottuvat tavoitteet kestävästä rakentamisesta ovat verrattain uusia, on kestävän kehityksen mukaiset rakentamisperiaatteet tunnistettu pitkän aikaa. Suuri osa nykyisen kestävän arkkitehtisuunnittelun periaatteista nojautuu perinteisen kansanrakentamisen periaatteisiin. Nämä suunnitteluja rakennusperiaatteet pohjautuivat uusiutuvien, luonnostaan hyvin eristävien materiaalien käyttöön sekä ilmastoon reagoiviin, passiivisiin ilmanvaihto-, lämmitys- ja viilennysperiaatteisiin. Vasta kaupungistuminen, 14 David & Lucile Packard Foundation on amerikkalainen säätiö, joka tukee teknologian kehitystä ja on tehnyt uraauurtavaa kehitystyötä myös kestävän rakentamisen parissa. Lisätietoja: www.packard.org © Marjin de Vries Voogerwerff @ Flickr.com © Mike Hales NZ @ Flickr.com 105 väestönkasvu sekä teollinen vallankumous sekä niiden aiheuttama siirtyminen fossiilisten polttoaineiden käyttöön myös rakennusten lämmityksessä ja energiantuotannossa aiheuttivat ongelman. Arkkitehtuurilta katosivat taloudellisuuden realiteetit, kun keskuslämmityksellä pystyttiin lämmittämään isoja ikkunapinta-aloja. Universaalin modernismin idea on ehkä kaukaisin syrjähyppy tästä paikallisuuden rakentamisperinteestä; usko siitä, että samaa rakennustapaa voidaan soveltaa ympäri maailman. Varsinainen kestävän arkkitehtuurin liike syntyi samoihin aikoihin ympäristöliikkeen kanssa 1960ja 70-luvuilla, kun tieto ympäristöongelmista levisi valtavirran tietoisuuteen. 1970-luvun öljykriisin aikaan herättiin rakennusten energiansäästöön, ja myös Suomessa tutkittiin ilmastotietoista arkkitehtuuria ja passiivisen aurinkoenergian hyödyntämistä (mm. Bruno Erat). Nämä opit eivät kuitenkaan lähivuosikymmeninä levinneet valtavirtaan. Öljyn ja energian hinta halpeni uudestaan, ja energiatehokkuuteen alettiin panostaa kunnolla vasta vuosituhannen taitteesta, kun ilmastonmuutoksen todellinen uhka oli tullut valtavirran tietoisuuteen. Kestävästä suunnittelusta on ennustettu samanlaista vallitsevaa arkkitehtuurin liikettä 2000-luvulle kuin mitä modernismi oli 1900-luvulle. Prattin (2004) mukaan kestävä suunnittelu puhuttelee samankaltaisen kokonaisvaltaisen esteettisen ja ideologisen ohjelman tavoittelijoita kuin mitä modernistit saavuttivat. Se myös jakaa modernismin kanssa tavoitteen parantaa maailmaa uudistamalla sen materiaalista kulttuuria. Arkkitehtien ja laajemmin koko rakennusalan mahdollisuudet ja vastuu ilmastokriisin torjumisessa ja sen vaikutuksiin sopeutumisessa ulottuvat energiatehokkuustavoitteitakin laajemmalle. Suomen Arkkitehtiliitto SAFA painottaa, kuinka ammattikunnan tulisi ratkaista, miten arkkitehtuuri voi helpottaa kestävämpää elämäntapaa ja ohjata koko kulttuuriamme kestävämpään suuntaan. Voidaan myös pohtia, voisiko arkkitehtuuri tarjota vastineen kuluttamiselle, ja miten saamme vähemmällä energialla ja luonnonvarojen käytöllä aikaan enemmän fyysistä ja henkistä hyvinvointia. (Suomen Arkkitehtiliitto 2010) POHJOISEN ILMASTON ERITYISPIIRTEET MIKÄ SOVELTUU NELJÄÄN VUODENAIKAAN? Lapin perinteinen rakentaminen on puurakentamista. Puiset rakennukset ovat olleet verrattain kevytrakenteisia, jolloin ne reagoivat nopeasti lämpötilan muutoksiin. Tupien keskellä on ollut massiivinen uuni, joka on toiminut varaavana massana. Tämä varaava massa on tasannut kesäisin lämpötilan vaihteluja ja pitänyt rakennuksen miellyttävän viileänä lämpimän päivän aikana. Talvisin se on toiminut varaavana tulisijana ja lämmittänyt tupaa tehokkaasti. 106 Pohjoinen sijainti vaikuttaa rakentamisolosuhteisiin sekä auringonkierron että ilmasto-olojen osalta. Rakentamisen kannalta ilmasto ja sijainti ovat itsenäisiä vaikuttavia tekijöitä. Sijainti määrittää auringon korkeuskulmat sekä vuodenkierron, kun taas ilmasto vaikuttaa rakennuspaikan lämpöoloihin, tuulisuuteen sekä pilvisyyden kautta myös rakennukseen osuvan auringonsäteilyn tehoon. Auringonsäteilyn teho on riippuvainen myös rakennuspaikan sijainnin etäisyydestä päiväntasaajaan. Ero pohjoisen ja etelän välillä auringonsäteilyn tehossa ei kuitenkaan ole niin dramaattinen kuin usein kuvitellaan; aurinkoenergian tuotantopotentiaali ei esimerkiksi merkittävästi eroa Etelä-Suomen aurinkoisen rannikon ja Keski-Euroopan pilvisten pohjoisosien välillä. Aurinkoenergian saannin kausittaisuus kuitenkin korostuu sitä enemmän, mitä pohjoisemmaksi mennään. Arktisilla alueilla rakennuksen suuntaamisen erityispiirteet aiheutuvat suuresta vaihtelusta auringon vuotuisessa kierrossa ja toisaalta auringon pienistä korkeuskulmista. Keskikesällä aurinko paistaa ympäri vuorokauden, myös pohjoisesta, kun taas talvella se ei kaamoksen aikana edes nouse. Rakennuksen suuntaamisesta saatavan lämpöenergiahyödyn kannalta tärkein aika on lämmityskauden alussa ja lopussa. Tällöin aurinko nousee napapiirin pohjoispuolellakin merkittävälle korkeudelle, ja rakennusten lämmitystarvekin on suuri. ALKUPERÄINEN PASSIIVITALON MÄÄRITELMÄ • Lämmitysenergiantarve: 15 kwh/m2 • Kokonaisprimaarienergiantarve: 120 kwh/m2 • Ilmavuotoluku: n50 0,6 1/h ENERGIATEHOKKUUTTA TAVOITTELEMASSA – MÄÄRÄYKSET JA TAVOITTEET Suomessa energiatehokkuustavoitteet on perinteisesti hoidettu rakentamismääräysten kautta. Määräyksissä on asetettu minimiarvot muun muassa seinien rakenteiden lämmönläpäisyksertoimille. Rakentamismääräykset kiristyivät vuoden 2010 alusta noin 30 prosentilla. Seuraava uudistus on luvassa jo vuonna 2012, jolloin määräykset muuttuvat merkittävästi. Silloin siirrytään energiatehokkuusvaatimuksissa kokonaisenergian kulutukseen, jolloin myös kulutettavan energian tuotantotavalla on väliä. Samalla energiatehokkuustavoitteet kiristyvät entisestään 20 prosentilla.15 Energiatehokkuustavoitteet eivät kuitenkaan rajoitu vain rakentamismääräyksiin. EU:n energiatehokkuusdirektiivi on määrännyt, että kaikkien uudisrakennusten on oltava lähes nollaenergiataloja vuoteen 2020 mennessä.16 Lähes nollaenergiataso tarkoittanee Suomen oloissa mahdollisimman energiatehokasta järkevin rakentein toteutettua passiivitalon tasoista rakennusta, jonka kuluttamasta energiasta vähintään osa tuotetaan paikallisesti uusiutuvilla energialähteillä. Matalaenergiarakentamisella on Suomessakin edelläkävijänsä. Ensimmäiset passiivitalot valmistuivat vuonna 2009, ja niitä esiteltiin muun muassa Valkeakosken asuntomessuilla (esim. Paroc Passiivitalo Lupaus). Nykyään matalaenergia- ja passiivitaloprojekteja aloitetaan jatkuvasti lisää, ja vapaaehtoisista energiatehokkuustavoitteista on tullut suosittuja. Energiapihin rakentamisen kustannussäästöihin on myös herätty laajalti. Matalaenergiarakentamisella ei ole virallisia termejä, vaan määritelmät vaihtelevat. Yleensä sillä tarkoitetaan noin puolet tavanomaisia rakentamiskäytäntöjä tai –määräyksiä energiatehokkaampia rakennuksia. Ensimmäinen varsi- 15 Rakentamismääräysten tilanteesta sekä tiukentuneiden määräysten sisällöstä löytyy lisätietoa ympäristöministeriön verkkosivuilta, www.ymparisto.fi 16 EU:n energiatehokkuusdirektiivi annettiin 19. päivänä toukokuuta 2010. Asetukset rakennusten energiatehokkuudesta ovat direktiivin 9. artiklassa. 5.1 STEINSVIK ARKITEKTKONTOR RAKENTAA ENERGIATEHOKKAASTI POHJOIS-NORJAAN Vaikka energiatehokkaan rakentamisen haasteet kasvavat pohjoisessa ilmastossa, on alalla ollut jo pioneereja. Norjalaiset arkkitehdit Rose Marie ja Odd Karl Steinsvik ovat toimistossaan Steinsvik Arkitektkontor kehittäneet ja toteuttaneet käytäntöjä energiatehokkaalle pohjoiselle asumiselle. Toteutettuja matalaenergiarakennuksia ovat i Boxin passiiviomakotitalo ja Maurstadin passiivirivitalo Tromssassa sekä Polarbon majoitusrakennus Huippuvuorilla. I Box oli valmistuessaan vuonna 2005 Norjan ensimmäinen passiivitalo, ja kaiken lisäksi se sijaitsee napapiirin pohjoispuolella Tromssassa. Steinsvik käyttää sisätiloissa kevyitä, eristäviä materiaaleja, jolloin sisäilman lämpövaihtelut ovat nopeampia. Sisätilojen lämpötila pystytään yöaikaan laskemaan hieman päivänaikaista lämpötilaa alemmas, mikä säästää energiaa ja on nukkumaviihtyisyydelle hyväksi. I-Box ja Maurstadin rivitalo on toteutettu massiivipuusta. Storvelvan rivitalon vuotuinen kokonaisenergian kulutus on 60 kWh/m2. Ostetun lämmitysenergian määrä on hämmästyttävän pieni 5 kWh/m2. Tähän päästään hyödyntämällä maalämpöä ilmanvaihdon esilämmitykseen, tehokkaalla ilmanvaihdon lämmöntalteenottolla sekä aurinkokeräimillä. Rakennusprojektin rakennuttaja on arvioinut kustannukset noin 10% tavanomaista rakennusta suuremmiksi. Energiapihissä rakennuksessa tämän kustannuslisän takaisinmaksuaika ei kuitenkaan ole pitkä. Odd Karl Steinsvik määrittelee kahdeksan periaatetta, joilla toimisto suunnittelee energiatehokkaita rakennuksia. Niihin kuuluvat ostoenergian ja siirtohäviöiden, sähköenergian käytön sekä fossiilisista energianlähteistä peräisin olevan energiankulutuksen minimointi sekä rakennusten ilmavuotojen ja koneellisen ilmanvaihdon minimointi. Steinsvikin innovatiiviset passiivitalot ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka napapiirin pohjoispuolellakin voidaan hyödyntää aurinkoenergiaa rakennuksen lämmityksessä. Vaikka ilmasto Tromssassa on golfvirran ansiosta Suomen Lappia leudompi, on sijainti kuitenkin pohjoisempi, jolloin aurinkoenergiaa on käytettävissä Lappiakin vähemmän. Siitä huolimatta aurinkokeräinten on todettu olevan tehokas ratkaisu lämpimän käyttöveden saamisessa. © Steinsvik Arkitektkontor © Steinsvik Arkitektkontor © Steinsvik Arkitektkontor Asunnon sisälämpötilan hallintaperiaate poikkeaa tavanomaisesta. Asuintiloissa tavoitellaan lämpötasapainoa, joka toteutetaan päivittäisellä lämmön puskurisäilöllä sekä massaltaan kevyillä, lämpöä eristävillä sisätilojen pintamateriaaleilla. Auringon säteilyenergia otetaan talteen aurinkokeräimillä ja säilötään eristettyihin tankkeihin. 5.2 Arkkitehtuuriltaan innovatiivisia ja samalla kestäviä rakennuksia löytyy Alppien lomakaupungeista ja vuoristokylistä lukuisia. Itävaltalainen passiivitaloguru Hermann Kaufmann on suunnitellut useita matkailurakennuksia, joita leimaavat usein laaja massiivipuun käyttö rakenteissa. Ginzlingin vuoristoon pystytetty Olpererhütten vuoristomaja on rakenteiltaan kokonaan CLT-massiivipuuta. Kaufmann on käyttänyt puuta myös suuremman mittakaavan majoitusrakennuksiin kuten esimerkiksi Schwanen Bizau-hotelliin Umbaussa sekä Bad Reuthen kylpylään. Alppien kestävässä rakentamisessa on nähtävissä useita erilaisia rakennustyylejä. Osa energiatehokkaista rakennuksista on rakennettu perinteisen alppitalon mallisiksi, osassa on irroteltu tyylillisesti hieman lennokkaampaan suuntaan. Monte Rosa-Hütten vuoristomaja Sveitsissä toteutettiin ETH Zürichin ja arkkitehtitoimisto Bearth and Deplazesi yhteistyöprojektina. Se edustaa ulkoasultaan kokeilevampaa arkkitehtuuria. © Klaus Scalet ALPPIEN MATKAILURAKENTAMISEN INSPIROIVAT ESIMERKIT © Klaus Scalet Mielenkiintoisiin Alppien alueen suunnittelijoihin kuuluu myös italialainen arkkitehti ja muotoilija Matteo Thun, jonka uusi hotellisuunnitelma pyrkii toteuttamaan kestävää arkkitehtuuria. Thunin suunnittelun lähtökohtana on ollut mahdollisimman pieni jälki maisemassa; hotellihuoneet on upotettu maan alle, jolloin rinnemaisema säilyy verrattain rikkumattomana. Pyrkimys kestävyyteen ei jää kuitenkaan pelkkiin maisematekijöihin, vaan hotelli pyrkii myös energiatehokkuuteen. Lisäksi hotellihuoneiden upotus rinteeseen pitää niiden lämpötilan tasaisena myös kesällä, jolloin ilmastointia ei tarvita. © Klaus Scalet Korkealla vuoristossa, teiden ja infrastruktuurin saavuttamattomissa oleva rakennus on omavarainen ja tuottaa 90% kuluttamastaan energiasta aurinkokennotekniikalla. Rakennuksen futuristinen muoto syntyi optimoinnin tuloksena; tietokonemallinnuksen avulla haettiin ihanteellinen muoto lumi- ja tuulikuorman sekä energiankulutuksen minimoimiseksi. Viisikerroksinen rakennus on kokonaan massiivipuurakenteinen, ja se on verhoiltu alumiinilla ankaran sään vaurioiden estämiseksi. 109 nainen matalaenergiarakentamista ohjeistava opas ”RIL 249-2009 Matalaenergiarakentaminen” julkaistiin vuonna 2009. Tämän lisäksi Valtion teknillinen tutkimuskeskus on laatinut oman, Suomelle paikallisen määritelmän passiivitalolle. Tämän takia Suomessa on passiivitaloille käytössä kaksi hieman toisistaan eroavaa määritelmää. Passiivitalon käsite on lähtöisin Saksasta (ks. infolaatikko 5.3). Nykyisen Passivhaus Institutin johtaja Wolfgang Feist kehitti konseptin vierailtuaan Lundin yliopistossa professori Bo Adamsonin luona. Ensimmäinen passiivitalo valmistui Saksan Darmstadtiin vuonna 1991, ja Passivhaus Institut perustettiin viisi vuotta myöhemmin vuonna 1996. Nykyään passiivitalon käsite on levinnyt ympäri maailmaa. Vuoteen 2008 mennessä oli alkuperäisen määritelmän mukaan rakennettu arviolta 10 000 rakennusta. (Lylykangas & Nieminen 2009) LOMARAKENTAMISEN HAASTEET – KUN RAKENNUKSEEN PITÄISI OLLA KÄYTTÖOHJEET Pohjoisen lomakeskusrakentaminen asettaa rakentamisen kestävyydelle ja ympäristövaikutuksille omat haasteensa. Rakennusten ominaisuuksien ja niiden teknisten järjestelmien tulee sopeutua vaihtuvaan käyttäjämäärään. Lisäksi loma-asukkaiden on osattava käyttää rakennuksia oikein niin, että ne ovat loppukäytössäkin energiatehokkaita ja sisäilmastoltaan miellyttäviä. Lomalta haetaan usein mukavuutta, jolloin rakennusten käytöstä ei pitäisi aiheutua ylimääräistä vaivaa. Hiihtokeskuksessa suurin käyttöaste rakennuksissa osuu talveen, jolloin lämmityskausi on huipussaan. Lapin pohjoinen sijainti ja kylmä ilmasto kasvattavat tätä piikkiä entisestään. Ylläksen käyttöasteluvut osoittavat jyrkkiä käyttöpiikkejä uuden vuoden ja kevättalven kohdilla. Lisäksi syyskuussa Ylläksellä vierailevat ruskamatkailijat nostavat käyttöasteeseen pienemmän piikin. (Lapin Liitto 2009) Epätasainen käyttöaste on haaste sekä kaukolämmön tuotannolle että rakennusten lämmitysjärjestelmille. Minna Hurme (ent. Jokiranta) on tutkinut diplomityössään mahdollisuuksia säästää energiaa tiputtamalla käyttämättömien huoneiden ja lomaasuntojen lämpötila peruslämpöön. Tuloksista kävi ilmi, että energiankulutusta voidaan merkittävästi pienentää, jos tyhjillään olevan rakennuksen lämpötila voidaan laskea 10 asteeseen. (Jokiranta 2010) Hyvin eristetyissä taloissa haasteita käyttäjille asettavat myös energiatehokkaan rakennuksen uudet ominaisuudet. Ylilämpenemisen riski on olemassa, jos esimerkiksi saunaa ja varaavaa tulisijaa käytetään tauotta. Loma-asunnoissa ja hotelleissa, joissa on paljon lyhytaikaisia, ulkoisiakin vieraita, ei juurikaan voida asettaa rakennuksen toimivuutta käyttäjän vastuulle. Myöskään lopulliseen energiankulutukseen vaikuttavat toimintatavat sähkön ja vedenkulutuksessa eivät lomalaisilla ole MATKAkyselyn mukaan tärkeysjärjestyksessä korkealla. Tämän vuoksi kestävän matkailurakentamisen haasteena on tarjota elämyksellisiä asumismuotoja, joissa energiatehokas ja kestävä asuminen on tehty vaivattomaksi. Energiatehokkaan rakennuksen lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmiä ei voi jättää loma-asukkaan vastuulle, sillä jo puukäyttöinen sauna sekä varaava tulisija saattavat aiheuttaa haasteita ulkomaisille vieraille. 5.3 TAVOITTEET PASSIIVITALON MONIEN MÄÄRITELMIEN TAKANA Alkuperäisessä passiivitalon käsitteessä on kolme kriteeriä. Tilojen lämmitysenergiantarve saa olla korkeintaan 15 kWh/m2a. Rakennuksen kokonaisprimaarienergiantarpeen tulee olla 120 kWh/ m2a tai pienempi. Lisäksi rakennukselta vaaditaan tiiveyttä; ilmanvuotoluku saa olla korkeintaan 0,6 1/h. Vaatimuksella kokonaisprimaarienergiantarpeesta otetaan kantaa energian tuotantotapaan, mikä tekee passiivitalosta laajemman kuin pelkkä energiatehokkuusmääritelmä. Tavoitteet passiivitalomääritelmän takana koskevat siis sekä energiatehokkuutta, ilmatiiveyttä että energian tuotantotapaa. Lämmitysenergiantarpeen ja ilmanvuotoluvun vaatimuksilla varmistetaan, että rakennukset ovat riittävän tiiviitä ja hyvin eristettyjä, jolloin ne kuluttavat minimaalisesti lämmitysenergiaa. Kokonaisprimaarienergiatarpeen vaatimus on kattavampi, ja ottaa huomioon myös sähkön ja lämpimän käyttöveden energiankulutuksen. Primaarienergiakerroin ottaa huomioon (myös) energian tuotantotavan tehokkuuden, ympäristövaikutukset ja siirtohäviöt (ks. luku IV infolaatikko 4.2). Tällöin rakennuksen ympäristövaikutuksista saadaan jo melko kokonaisvaltainen käsitys. Passiivitalon kansainvälisen määritelmän kriteerit johtaisivat pohjoisessa ilmastossa kustannuksiltaan ja mitoituksiltaan kohtuuttomiin rakenteisiin. Tämän takia monessa pohjoisessa maassa kuten Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa on laadittu kansalliset passiivitalomääritelmät, jotka pyrkivät ottamaan pohjoisen ilmaston haasteet huomioon. VTT:n määritelmä jakaa Suomen kolmeen eri vyöhykkeeseen, jossa jokaiselle vyöhykkeelle on esitetty oma lämmitysenergian ja kokonaisprimaarienergiantarpeen tavoitearvo. Ilmanvuotoluku on alkuperäisen määritelmän mukaisesti oltava kaikilla vyöhykkeillä 0,6 1/h. RIL:n Matalaenergiakäsikirja antaa saman vaatimuksen passiivitalojen tilojen lämmitys- ja jäähdytysnettoenergian ominaistarpeelle, mutta primaarienergian kulutus ja ilmatiiveys on määritetty vain suosituksina. VTT:n passiivitalon tavoin RIL:n passiivitalomääritelmä jakaa Suomen kolmeen ilmastovyöhykkeeseen. RIL:n määritelmässä eri vyöhykkeille on asetettu kertoimet, joiden mukaan tavoitearvot kerrotaan. Kertoimia käyttämällä vaaditut arvot energiankulutuksesta poikkeavat aavistuksen VTT:n määritelmästä eri vyöhykkeiden osalta. RIL:n määritelmää on kritisoitu suppeaksi, sillä siinä ei ole vaatimusta kokonaisprimaarienergian kulutukselle, mitä pidetään olennaisena osana alkuperäistä passiivitalon konseptia. Suomessa ei kuitenkaan ole ollut virallisia energiakertoimia, jolloin primaarienergian kulutuksen laskeminen on ollut haasteellista. Energiakertoimet otetaan kuitenkin käyttöön vuoden 2012 uusien rakentamismääräysten myötä. Määritelmiä tärkeämpää on kuitenkin passiivitalon joka tapauksessa kunnianhimoisen tavoitteen vaatima uusi ammattitaito, jonka kehittyminen sekä suunnittelu- että toteutusvaiheessa on erityisen tärkeää. Lisäksi uudenlainen yhteistyö arkkitehti- ja insinöörisuunnittelun välillä on välttämätön edellytys laadukkaan lopputuloksen aikaansaamiseksi. VTT:n ehdotus suomalaisen passiivitalon määritelmäksi vyöhykettäin. Lähde: Nieminen 2006 © Iina Valkeisenmäki 111 ENERGIATEHOKKAAN RAKENNUKSEN LUONNOSVAIHEEN SUUNNITTELUPERIAATTEET Muutamalla yksinkertaisella suunnittelupäätöksellä muodon tai ikkunoiden koon ja suuntauksen suhteen voi olla merkittävä vaikutus rakennuksen koko elinkaaren energiankulutukseen. Mitä aikaisemmassa vaiheessa suunnitteluprosessia energiatehokkuus otetaan huomioon, sitä edullisempia tehtävät suunnitteluratkaisut ovat. Suunnitteluja rakentamisprosessin edetessä vaikutusmahdollisuudet pienenevät ja niiden kustannukset kasvavat. Tämän takia panostaminen suunnittelun luonnosvaiheeseen ja muutamiin yksinkertaisiin arkkitehtonisiin suunnitteluperiaatteisiin on äärimmäisen tärkeää. Tämä kappale käy läpi rakennuksen energiatehokkuuteen, pienilmastoon ja ekologisuuteen vaikuttavia suunnitteluperiaatteita. Painotus on arkkitehtuurin luonnosvaiheen suunnittelussa, eli juuri niissä kriittisissä päätöksissä, jotka eniten määrittävät rakennuksen tulevaa suoriutumista. Capozzollin ym. (2009) mukaan rakennuksen muotokerroin on toiseksi tärkein rakennuksen energiatehokkuuteen vaikuttava ominaisuus, kun ikkunapinta-alalla on suurin lineaarinen vaikutus. SUUNNITTELUPERIAATTEET – MILLÄ TAVOIN POHJOISEEN SUUNNITELLAAN JÄRKEVÄ JA KESTÄVÄ TALO? Erilaiset suunnitteluperiaatteet ja -käytännöt ovat arkkitehdin keinoja parantaa suunnittelemansa rakennuksen ympäristövaikutuksia, energiatehokkuutta ja pienilmastoa. Arkkitehdin suunnittelupäätöksillä on suora vaikutus suunnittelemansa rakennuksen toimivuuteen ja ympäristövaikutuksiin. Materiaalivalinnat erityisesti kantavien rakenteiden suhteen määrittelevät materiaalien ympäristövaikutukset, ja arkkitehtuurin on tuettava rakennukselle asetettuja energiatehokkuustavoitteita ilman, että rakennuksen sisäilmastosta karsitaan. Parhaimmillaan ympäristöja energiatehokkuustavoitteet eivät ole ristiriidassa rakennuksen arkkitehtuurin kanssa, vaan luovat viihtyisän ja terveellisen kokonaisuuden. 112 SIJOITTAMINEN JA S 1. PASSIIVINEN AURINKOENERGIA, RAKENNUSTEN SIJOITTAMINEN JA SUUNTAAMINEN MUOTO Rakennusten sijoitus ja suuntaaminen voivat vaikuttaa oleellisesti sekä rakennuksen energiankulutukseen että mikroilmastoon niin rakennuksen sisällä kuin ympäröivillä piha-alueilla. Yleissääntönä etelän puoleinen rinne on energiataloudellisesti edullinen, koska maasto suojaa kylmiltä pohjoistuulilta ja avaa rakennuksen aurinkoiseen eteläsuuntaan. Tällöin myös rakennuksen eteläpuolelle muodostuu pienilmastoltaan miellyttävä alue. Etelärinteessä sijaitsevaan rakennukseen on myös helpompi avata etelään suuntautuvia ikkunoita. valo tulee käyttää tarkasti hyödyksi. Kesäaikaan aurinko paistaa toki myös pohjoisesta, mutta suurin lämpöhyöty saadaan aina etelästä korkealla paistavalta auringolta. Rakennuksen suunnittelussa on huomioitava myös ikkunoiden takana olevat sisätilat sekä rakennusmassa. Liian suuri rakennussyvyys estää luonnonvalon ja passiivisen lämpöhyödyn pääsyn rakennuksen keskiosaan, vaikka se sinänsä edistääkin kompaktiutta. IKKUNAT Vaikka Lapissa aurinko-olot ovat erilaiset kuin etelässä, pätee etelärinteen suosiminen myös pohjoiseen ilmastoon. Se on erityisen tärkeää talven aikana, jolloin vähäisinkin etelästä kajastava RAKENNE JA MATER © Let Ideas Compete @ Flickr.com YLILÄMPENEMISEN SISÄISET LÄMPÖKU SIJOITTAMINEN JA S 113 MUOTO 2. RAKENNUKSEN MUOTO IKKUNAT Rakennuksen muodon kompaktiudella on osoitettu olevan lineaarinen yhteys energiankulutukseen. Kompaktiutta mitataan yleensä muotokertoimella A/V, joka on ulkovaipan pinta-alan suhde rakennuksen lämmitettävään ilmatilavuuteen. Pelkän muotokertoimen käyttäminen vääristää tuloksia isojen rakennusvolyymien hyödyksi, jolloin varsinainen muodon vaikutus jää pieneksi. Ranskalainen Urban Morphology Lab on tämän vuoksi kehittänyt laskukaavan, joka ottaa huomioon rakennuksen koon vaikutukset muotokertoimeen. Rakennuksen ilmatilavuus lasketaan potenssiin 2/3, mikä mahdollistaa eri tyyppisten rakennusten vertailun keskenään. (Salat 2010) Lukujen laskemisesta on hyötyä erityisesti vertailutilanteessa; muuten rakennusta suunniteltaessa on vain hyvä pitää mielessä yksinkertaisen ja kompaktin rakennusmassan edut. Lisäksi kytketyt rakennukset ovat aina yksittäisiä rakennuksia energiatehokkaampia, sillä niissä ulkoseinien osuus on pienempi. RAKENNE JA MATER YLILÄMPENEMISEN SISÄISET LÄMPÖKU Kuva 5.1: Esimerkkejä eri rakennustypologioiden muotokertoimista. Lähde: Laskowski 2008 MUOTO 114 IKKUNAT 3. IKKUNAT RAKENNE JA MATER Arkkitehtuurin eri ominaisuuksista ikkunapinta-alalla ja ikkunoiden suuntauksella on keskeisin merkitys rakennuksen energiatehokkuuteen (Capozzoli ym. 2009). Parhaimpienkin markkinoilla olevien ikkunoiden lämmöneristysominaisuudet ovat seiniä merkittävästi huonommat, joten ikkunapinta-alan minimoiminen vähentää pääsääntöisesti energiankulutusta. Tämä korostuu pohjoisessa ilmastossa, jossa lämpöhäviöt ovat suuremmat. Päivänvaloa on kuitenkin päästävä riittävästi sisään viihtyisyyden vuoksi ja keinovalon tarpeen vähentämiseksi, ja etelään suuntautuvista ikkunoista voi saada etenkin keväisin ja syksyisin energiahyötyä. Tämän takia ikkunoiden sijoittelu, oikea mitoitus ja suuntaus ovat arkkitehdin keskeisimpiä työkaluja. Suuret etelänpuoleiset ikkunat on aurinkosuojattava, jotta ne eivät aiheuta ylilämpenemisongelmia kesällä. Tasapainoilu lämpöhäviöiden, viihtyisyyteen vaikuttavan päivänvalon ja näkymien, ilmaisen energiahyödyn sekä ylilämpenemisen välissä luo ikkunoiden suunnittelusta kenties kriittisimmän osan rakennuksen suunnitteluprosessia. YLILÄMPENEMISEN Passiivitalon suunnitteluoppaan mukaan sopiva ikkunpinta-ala passiivitaloon on 15-17 % kerrosalasta.17 (Lylykangas & Nieminen 2010) 17 Suomalaisten passiivitalopioneerien Jyri Niemisen ja Kimmo Lylykankaan verkkosivusto http://www.passiivi.info neuvoo kattavasti passiivitalon suunnittelussa. © Michael Shealy @ Flickr.com SISÄISET LÄMPÖKU IKKUNAT 115 RAKENNE JA MATER 4. RAKENNERATKAISUT JA MATERIAALIVALINTA YLILÄMPENEMISEN Rakenteiden massiivisuus vaikuttaa niiden lämmönvarauskykyyn. Massiivinen rakennus sitoo itseensä lämpöä ja tasaa lämpötilojen vaihteluita. Kokonaisuudessaan rakenteiden massiivisuudesta on kuitenkin vain vähäistä hyötyä rakennuksen lämmitysenergian tarpeen vähentämisessä; vaikutuksen kokonaisenergiantarpeeseen lämmityksessä ja jäähdytyksessä on todettu olevan alle 3 % (Jokisalo ym. 2002). Massiivisuudella on suurempi merkitys silloin, kun ikkunat ovat suuret. Kylmässä ilmastossa sen merkitys vähenee, jos rakennuksen muut ominaisuudet pysyvät samoina. saattaa olla suurien ikkunoiden välittömässä yhteydessä, esimerkiksi etelään suuntautuvassa olohuoneessa. Eristeiden määrällä on sen sijaan yksiselitteinen vaikutus. Kun Helsingin simulaatiotalon eristeitä lisättiin 50-65 mm, pieneni energiankulutus keskimäärin 14 % (Jokinen ym. 2002). Useimmiten ensimmäinen ratkaisu kylmään ilmastoon rakentamisessa on eristemäärän lisääminen. Hyvin eristetyssä talossa ilmanvaihdon rooli lämpöhäviöissä kuitenkin kasvaa. Talotekniikan suunnitteluun panostaminen onkin olennainen osa matalaenergiarakennuksen suunnittelua. SISÄISET LÄMPÖKU © Stumayhew @ Flickr.com Massiivisten rakenteiden rooli arktisessa ilmastossa ei siis ole yksiselitteinen. Niiden vaikutus auringon lämpöenergian varaajina on kyseenalainen, mutta ne auttavat tasaamaan kesäaikaista ylimääräistä lämpökuormaa. Merkittävä hyöty massiivisuudesta Kuva 5.2: Puu taipuu monipuoliseen käyttöön rakennusmateriaalina Rakentamisvaiheen ympäristövaikutukset edustavat noin 10-20 % sen elinkaarivaikutuksista. Kun rakennuksen käytön aikainen energiakulutus ja sitä myötä sen ympäristövaikutukset pienenevät minimiin, saavat rakentamisvaiheen ratkaisut ja vaikutukset elinkaarikestävyydessä suhteellisesti suuremman painoarvon. Ekologisesti kestävän talon rakenteet on valmistettu uusiutuvista ja kierrätettävistä lähialueen luonnonmateriaaleista, joista puu on Lapissa luonteva ja perinteitä kunnioittava ratkaisu. Vertailemalla erilaisten rakennusten ympäristövaikutuksia voidaan todeta puurakenteisten rakennusten olevan ylivertaisia muihin verrattuina. Puun työstöön ja valmistamiseen kuluu vähän energiaa, ja sen ilma- sekä vesipäästöt ovat huomattavan pienet (The ATHENA Sustainable Materials Institute 1999). Puun valmistamisessa syntyvät hiilidioksidipäästöt ovat myös pienimmät, ja kun otetaan huomioon puun hiilinieluvaikutus, jää puu ilmastovaikutuksiltaan negatiiviseksi eli hiilinieluksi. Tällöin puurakentamisen suosiminen voi omalta osaltaan hillitä ilmastonmuutosta. 116 RAKENNE JA MATER YLILÄMPENEMISEN 5. SISÄILMASTO JA YLILÄMPENEMISEN ESTO SISÄISET LÄMPÖKU Hyvin eristetyssä talossa on ylilämpenemisen riski myös pohjoisissa oloissa. Tällöin suurten ikkunoiden tuoma lämpöhyöty kumoutuu, jos ylilämpenemisen estossa joudutaan turvautumaan koneelliseen viilennykseen. Nieminen ja Lylykangas kuitenkin toteavat, että Suomen ilmastossa koneellisen viilennyksen tarve on kokonaan vältettävissä suunnittelun keinoin (www.passiivi.info). Tärkeimpiä keinoja ylilämpenemisen estämiseksi ovat erilaiset aurinkosuojat kuten ikkunaluukut, kaihtimet ja markiisit, sekä rakennuksen arkkitehtuuriin kuuluvat, kiinteät varjostavat rakenteet. Lasin ulkopuolelle sijoitetut aurinkosuojat toimivat sisäpuolisia paremmin. © Tõnu Mauring @ Flickr.com Ylilämpenemisen piikkiä voidaan myös tasata massiivisin rakentein. Massiivinen rakenne rakennuksen sisällä, esimerkiksi muuri tai muurattu tulisija, sitoo ja luovuttaa hitaasti lämpöä, jolloin auringon hetkellinen lämpöteho pienenee ja auringosta saatava lämpöhyöty pystytään saamaan maksimaalisesti talteen. Täten massiivinen varaava tulisija toimii myös kesäaikaan lämpöolojen tasaajana jo pelkän massansa ansiosta. Ylilämpenemisen eston tärkeimpiä työkaluja on kuitenkin yksinkertainen ikkunatuuletus, johon tulisi olla mahdollisuus joka huoneessa. Erilaisilla tuuletusratkaisuilla pystytään hoitamaan tehokkaasti viilennystä. Esimerkiksi yön aikainen tuuletus viilentää rakenteet tehokkaasti, jonka jälkeen massiivirakenteinen talo pysyy viileänä myös päivän ajan. Lehtipuiden sijoittaminen rakennuksen välittömään läheisyyteen sen etelänpuoleiselle julkisivulle on myös edullista ylilämpenemisen aikana; pihapiirin lehtipuita onkin suosittu lappilaisissa perinnekylissä. Puu varjostaa rakennusta kesäaikaan, kun ylilämpenemisen riski on olemassa. Talvella lehtensä pudottanut puu sallii kaiken mahdollisen auringonsäteilyn pääsyn rakennukseen. Ylläksen suunnittelualue sijaitsee kuitenkin sen verran korkealla tunturissa, että lehtipuut eivät menesty kuin kaikkein suojaisimmilla rakennuspaikoilla. Kiinteitä aurinkosuojauselementtejä tulee suunnitella erityisen harkiten. Niiden ei tulisi haitata jokapäiväistä elämistä rakennuksen sisällä tai estää näkymiä sisältä ulos. Kiinteä varjostus, kuten pitkä räystäs tai kiinteä auringon suojalippa ikkunoiden välissä, estää myös arvokkaan hajavalon pääsyn sisätiloihin. Hajavalo on voimakkain valon lähde silloin, kun taivas on pilvessä, sekä ainoa valonlähde Lapissa talvisin. Tämän takia liikuteltavat aurinkosuojat kuten ikkunaluukut tai markiisit voivat olla järkevä ratkaisu. Tällöin ne voidaan esimerkiksi poistaa talven ajaksi kokonaan. YLILÄMPENEMISEN 117 SISÄISET LÄMPÖKU 6. SISÄISET LÄMPÖKUORMAT JA TULISIJA Sisäisten lämpökuormien merkitys kasvaa, mitä energiatehokkaammasta rakennuksesta on kyse. Suomalaisessa kulttuurissa sekä erityisesti Lapin lomarakennuksissa sauna on suurin ja merkittävä lämpökuorma, mikäli se rakennetaan rakennuksen ulkovaipan sisään. Myös tulisija aiheuttaa merkittävän lämpökuorman. Nämä molemmat voimakkaat lämpökuormat tulisi sijoittaa rakennuksen keskiosaan, jolloin ne luovuttavat lämpönsä tasaisesti rakenteisiin. Tulisijan käytöllä ja puun pienpoltolla on monenlaisia etuja ympäristön suhteen. Puu on uusiutuva ja kotimainen energialähde, ja tulisijoja voi käyttää etenkin lämmityskauden huippukulutuksen aikaan. Polttopuut hankitaan yleensä paikallisesti, jolloin polttoaineen kuljetuksesta ei aiheudu juurikaan päästöjä. MATKA-tutkimuksessa visioitiin, kuinka puun pienpolttoa voitaisiin käyttää osana rakennuksen lämmitysratkaisua laskemalla lämmitettävä huonelämpötila hieman alemmaksi ja tuottamalla loppulämpö tarpeen mukaan lomaasunnoissa sijaitsevilla varaavilla tulisijoilla. Tulisijan rakenteella on merkittävä vaikutus sen lämmönluovutusominaisuuksiin. Suurimmat ominaisuuserot tulevat tulisijojen massiivisuudesta. Kevytrakenteinen kamiina luovuttaa puusta vapautuvan lämpöenergian nopeasti ja suurella teholla tilaan, jolloin hyvin eristettyyn taloon voi syntyä liian suuri hetkellinen lämpöteho, mikä puolestaan aiheuttaa ylilämpenemisen. Sen sijaan massiivinen varaava tulisija luovuttaa matalaenergiataloon lämpöä tasaisesti usean päivän ajan yhdellä poltolla. Kuva 5.3: MATKA-hankkeen passiivitalosimuloinnissa suurimmat sisäiset lämpökuormat sauna ja tulisija sijoitettiin rakennuksen keskelle. Lähde: Valkeisenmäki 2010 118 PASSIIVISTEN KEINOJEN LISÄKSI AKTIIVISTA EKOTEKNOLOGIAA? Edellä luetellut suunnitteluperiaatteet korostavat passiivisia lämmitys- ja viilennyskeinoja, jolloin auringon ilmaisenergiaa sekä rakennuksen ominaisuuksia käytetään mahdollisimman tarkasti hyväksi haluttujen olosuhteiden luomiseksi. Passiivisten keinojen käyttö on kaikkein kustannustehokkainta ja järkevintä, mutta pelkkien perinteisten keinojen varassa ei nykyajan mukavuusvaatimuksiin pystytä vastaamaan. Kun passiiviset keinot on hyödynnetty, voidaan lisänä käyttää niin sanottuja aktiivisia keinoja tai ekoteknologiaa. Rakennusten ekoteknologian kehittyessä on nähty mitä erilaisimpia sovelluksia ja käytäntöjä, joista toiset ovat onnistuneet paremmin kuin toiset. Ääriesimerkkejä ovat olleet talojen katoille asennetut valtavat tuuliturbiinit sekä auringon suunnan mukaan kääntyvät talot. Äärimmäisyyksiin meneminen ei kuitenkaan ole usein kannattavaa, ja pelkin teknisin ratkaisuin toteutettu kestävyys on harvemmin kustannustehokasta. Parhaimman lopputuloksen saa, kun passiiviset ja aktiiviset energiansäästökeinot tukevat toisiaan. Etelänpuoleiset aurinkosuojalipat voi esimerkiksi päällystää aurinkopaneelein tai -keräimin. Esimerkiksi aurinkokeräimillä voi hyvin tuottaa lämmintä käyttövettä pohjoisessakin; norjalaisen Steinsvikin arkkitehtitoimiston Tromssassa, napapiirin pohjois-puolella sijaitsevan passiivitalon 5 m2 aurinkokeräimet tuottavat 50 % talon lämpimän veden tarpeesta. Vuonna 2012 Suomessa voimaan astuvat rakentamismääräykset ohjaavat käyttämään uusiutuvaa energiaa. Sen tulee vastata lausuntokierroksella olevan luonnoksen mukaan vähintään 25 % rakennuksen tilojen ja ilmanvaihdon lämmityksen energian nettotarpeesta. Sähkönjakeluverkosta saatavaa uusiutuvin energialähtein tuotettua sähköä ei oteta huomioon, jolloin omavaraisenergian merkitys kasvaa. (Ympäristöministeriö 2010) Rakennuksen teknologioista erityisesti ilmanvaihdolla on keskeinen vaikutus energiatehokkuuteen, ja sen osuus korostuu, mitä energiatehokkaampi rakennus on. Ilmanvaihdon oikealla suunnittelulla ja mitoituksella sekä hyvällä lämmöntalteenoton vuosihyötysuhteella pystytään pienentämään energiankulutusta merkittävästi. Tekniikan tulee kuitenkin olla tasapainossa arkkitehtuurin kanssa, mikä peräänkuuluttaa taas kerran aiempaa tiiviimpää yhteistyötä eri suunnittelijoiden välillä. YHTEISTYÖN VÄLTTÄMÄTTÖMYYS – ARKKITEHDIN ROOLI INTEGROIDUSSA SUUNNITTELUPROSESSISSA Arkkitehdin suunnitteluperiaatteiden lisäksi myös insinöörisuunnittelun ratkaisut vaikuttavat rakennuksen energiatehokkuuteen. Uudet energiatehokkuusvaatimukset ja kestävyyden tavoitteet edellyttävät suunnitteluprosessilta aiempaa tiiviimpää yhteistyötä eri osapuolten välillä. Molempien osapuolien tulee olla perillä tavoitteista ja työskennellä yhteisen päämäärän eteen. Integroiduksi suunnitteluprosessiksi kutsutaan uudenlaista suunnittelutapaa, jossa rakennusprojektin kaikki osapuolet osallistetaan mukaan suunnitteluun jo sen alkumetreillä. Tavoitteena on korkea suoriutumistaso niin ympäristöasioissa kuin sosiaalisissa tavoitteissa sekä aikataulussa ja rakennusbudjetissa pysyminen. Integroitu suunnitteluprosessi luottaa monialaisen tiimin yhteistyöhön, jossa tiimin jäsenet tekevät suunnittelupäätöksiä perustuen jaettuun visioon sekä kokonaisvaltaiseen ymmärrykseen projektista. (Roadmap for the Integrated Design Process) Kestävässä ja energiatehokkaassa rakentamisessa keskustelevan ja osallistavan suunnitteluprosessin rooli on entistä tärkeämpi. Luonnosvaiheessa on suurimmat mahdollisuudet kustannustehokkaisiin kestäviin ratkaisuihin. Projektin edetessä vaikutusmahdollisuudet pienenevät, ja ratkaisujen 5.4 BUNTING & COADYN KEHITTYNYT SUUNNITTELUPROSESSI Vancouverlainen arkkitehtitoimisto Bunting & Coady on paikallinen kestävän rakentamisen pioneeri. Sen suunnittelufilosofia on keskittynyt kestävyyden varmistamiseen pitkälle kehitetyn integroidun suunnitteluprosessin läpiviemisen kautta. Toimiston mukaan prosessin tarkoitus on ”fasilitoida monimutkaisten projektien kunnianhimoisten tavoitteiden läpivienti”. passiivisten ratkaisujen osuus. Lisäksi on määritelty kunkin vaiheen toivotut tulokset. Toimiston suunnitteluprosessi koostuu yhdeksästä kohdasta, joita ovat muun muassa massoittelu ja suuntaus, tontti ja vesi, vaippa, ilmanvaihto, sähkö ja valaistus, lämmitys ja jäähdytys sekä materiaalit. Näiden kaikkien sateenvarjona tarkastellaan laadun varmennusta sekä elinkaarikustannuksia. Vaikka työn määrä suunnittelun alkuvaiheessa integroidussa suunnitteluprosessissa kasvaa, ei se toimiston mukaan ole kuitenkaan tavanomaista ratkaisua kalliimpi. Alkuvaiheen kokouksissa käytetty aika säästetään useimmiten rakennuksen toteutusvaiheessa, jolloin suunnitelman puutteita ja ristiriitoja ratkovien työmaakokousten määrä on usein merkittävästi pienempi. Bunting & Coady on määritellyt jokaisen kohdan työjärjestyksen ja työnjaon tarkasti. Esimerkiksi ensimmäisessä vaiheessa rakennuksen tilaaja, arkkitehti ja energiainsinööri kehittävät yhdessä rakennukselle optimaalisen muodon sekä luonnostelevat ikkunajaon periaatteet. Jokaiselle kohdalle on asetettu tavoitteet ja nimetty vastuuhenkilöt; ensimmäisen kohdan tavoitteena on esimerkiksi saavuttaa rakennuksen energiatehokkuustavoite sekä päättää aktiivisten ja Järjestelmällinen prosessi takaa sen, että jokaisen suunnitteluvaiheen avainhenkilöt osallistetaan suunnitteluprosessiin. Toimiston periaatteiden mukaisesti jokaiseen suunnitteluvaiheeseen liittyy kokous, johon nämä avainhenkilöt osallistuvat. Bunting & Coady on vancouverlainen arkkitehtitoimisto, jonka ovat perustaneet Teresa Coady ja Tom Bunting. Toimisto on integroidun suunnitteluprosessin pioneeri Pohjois-Amerikassa ja on suunnitellut suuren määrän LEED-sertifioituja rakennuksia. Lisätietoja: http://www.buntingcoady.com INTEGRATED DESIGN PROCESS 1. ORIENTATION & SHAPE 6. MATERIAL SELECTION 2. SITE DESIGN 7. ENVELOPE DESIGN 5. HEATING & COOLING 8. QUALITY ASSURANCE 4. VENTILATION Bunting & Coadyn integroidun suunnitteluprosessin kahdeksan kohtaa. © 1994-2008 Teresa Coady, Bunting Coady Architects, Vancouver; muokattu 3. LIGHTING, DAYLIGHTING & ELECTRICITY 120 kustannukset kasvavat.18 Panostus rakennuspaikan analysointiin ja huolellisuuteen luonnosvaiheessa parantaa energiatehokkuutta ja lisää viihtyisyyttä. Vaikka investointikustannukset olisivat suuremmat, on yksi integroidun suunnitteluprosessin keskeisistä arvoista sen vaikutus rakennuksen koko elinkaaren kustannuksiin. Tämä aiheuttaa haasteita rakennushankkeille, joissa rakentamisvaiheen ja käyttövaiheen kustannukset eivät yleensä mene saman maksajan tililtä. Integroidusta suunnitteluprosessista on kirjoitettu runsaasti ja laadittu käytännön ohjeita. Yhteistä ohjeille on prosessinäkökulma sekä yhteistyön merkityksen korostaminen. Yhteistyön ja vuoropuhelun lisääminen arkkitehtisuunnittelun ja insinöörisuunnittelun välillä on iso saavutus rakentamiskulttuurissa, jossa molemmat osapuolet ovat tottuneet tekemään oman osuutensa vaikuttamatta juurikaan toisen ratkaisuihin. British Columbian Green Building Roundtablen julkaisema tiekartta integroituun suunnitteluprosessiin korostaa huolellista alkutyötä; koko suunnitteluprosessi aloitetaan yhteisellä vision, päämäärien ja tavoitteiden määrittelyllä. Vision tulee antaa suuntaa suunnittelulle, ja tavoitteiden toteutumista voidaan seurata selkeillä mittareilla koko prosessin ajan. (Busby Perkins + Will 2007) Moderni teknologia ja tietomallintaminen ovat viime vuosina luoneet integroitua suunnitteluprosessia helpottavia työkaluja. Saman 3d-mallin parissa työskenteleminen tarkoittaa parhaillaan tiiviimpää yhteistyötä eri suunnittelijoiden välillä. Riskinä on kuitenkin se, että tietomallista huolimatta jokainen osapuoli tekee työnsä yhtä erillään muista kuin ennenkin. Siksi käytäntöjen kehittäminen ja yhteistyön lisääminen on paljon ulkoisia työkaluja tärkeämpää. SUUNNITTELUPERIAATTEIDEN SOVELTAMINEN ARKKITEHTUURIKILPAILUN EHDOTUSTEN ARVIOINTIIN Ylläksen uuden matkailukylän suunnittelusta järjestettiin vuonna 2010 arkkitehtuurikilpailu, jonka ehdotusten arvioinnissa käytettiin MATKA-hankkeen tutkimustuloksia ja laadittuja suunnitteluperiaatteita. Tutkimuksella haluttiin selvittää, voiko kilpailuehdotuksien energiatehokkuutta arvioida muutaman yksinkertaisen mittarin avulla. Painoarvo oli arkkitehtisuunnittelun luonnosvaiheen valinnoissa; rakennuksen muodoissa, ominaisuuksissa sekä materiaalivalinnoissa. Nämä yhdistettynä talotekniikkaan ja rakenteisiin määrittävät jo melko varhaisessa vaiheessa suunnitteluprosessia rakennuksen elinkaaren aikaisen suoriutumisen ja kestävyyden. Arviointi noudatti tutkimuksessa laadittuja suunnitteluperiaatteita seuraavien tekijöiden osalta: • • • • • • Passiivinen aurinkoenergia, rakennusten sijoittaminen ja suuntaaminen Rakennuksen muoto Ikkunat Rakenneratkaisut ja materiaalivalinta Sisäilmasto ja ylilämpenemisen esto Sisäiset lämpökuormat ja tulisija Passiivisen aurinkoenergian hyödyntämistä pystyttiin arvioimaan tarkastelemalla rakennusten sijoittamista ja suuntaamista. Myös Pohjois-Suomessa rakennukset kannattaa suunnata etelään – ne voivat hyödyntää auringon passiivista lämpösäteilyä lämmityskauden alussa ja lopussa, vaikka kaamoksen aikaan auringon säteilyä ei tulisi lainkaan. Lisäksi etelään suuntaamalla varmistetaan maksimaalinen päivänvalon saanti myös vuoden pimeimpään aikaan. Ylläksen uuden matkailukylän alue sijaitsee pääosin pohjoiseen avautuvassa rinteessä, jolloin se on lähtökohtaisesti pienilmastoltaan epäsuotuisa ja avoin kylmille pohjoistuulille. Vain osassa kilpailuehdotuksia oli mietitty suuntausta tämä huomioiden. Voittaneessa ehdotuksessa rakennukset on toteutettu pääosin rinteen suuntaan poikittain, jolloin huoneista suurin osa avautuu ilmaston ja 18 Greenspace, http://www.greenspacencr.org/building/ pros/how_b/envision_b/decisions_decisions.html © Eriksson Arkkitehdit Oy 121 Kuva 5.4: Voittaneessa kilpailuehdotuksessa “Kuura” rakennukset on pääosin sijoitettu rinteen suuntaan poikittain, jolloin suuri osa huoneista avautuu ilmaston ja auringon kannalta edullisimpaan ilmansuuntaan – säilyttäen kuitenkin näkymän kaukomaisemaan. auringon kannalta edullisempaan ilmansuuntiin länteen tai itään, säilyttäen kuitenkin näkymän kaukomaisemaan. Osassa ehdotuksia oli puutteita paikallistuntemuksesta. Ehdotettujen atriumtalojen suojaisten sisäpihojen väitettiin luovan miellyttäviä pienilmastoja syksyisin ja keväisin. Todellisuudessa aurinko paistaa napapiirin pohjoispuolella silloin jo niin matalalta, ettei se ylety lämmittämään rakennusten ympäröivää pihaa. Toiseksi lappilaiseen pihapiiriin on aina kuulunut avoimuus, jotta tuuli puhaltaa sääsket pois. Tämän vuoksi suljetut pihat eivät sovi Lappiin. Kilpailuehdotusten rakennusten kompaktiutta tarkasteltiin määrittämällä aluekohtaisia muotokertoimia. Näin pystyttiin arvioimaan ehdotettujen rakennustyyppien muodon vaikutusta energiatehokkuuteen jo luonnosvaiheessa. Muotokerroin vaihteli ehdotuksissa mökkialueilla 0,93:sta 1,38:an ja keskustoissa 0,23:sta 0,39:an. Keskusta-alueiden suuret rakennusmassat saivat järjestäen paremman tuloksen, sillä suurissa rakennusvolyymeissä ulkovaippaa on vähemmän suhteessa tilavuuteen. Pelkästään rakennusmassan kasvattaminen ei kuitenkaan kannata, sillä se tapahtuu usein viihtyisyyden ja päivänvalon kustannuksella. Rakennussyvyys onkin hyvä pitää kohtuullisena. Erot muotokertoimissa saattavat tuntua pieniltä, mutta jos ajattelee niiden vertautuvuutta energiankulutukseen, on 41 % ero mökkialueella erittäin suuri. Tämän takia muotokertoimien vertailu voi olla kannattava työkalu luonnosvaiheessa, jolloin resursseja tarkempien energiankulutuslaskelmien tekemiseksi ei ole. Myös ikkunapinta-alan arvioiminen voi antaa vihjeitä rakennuksen tulevasta energiankulutuksesta. Ylläksen kilpailussa tarkkoihin laskuihin perustuva arviointi ja vertailu kuitenkin epäonnistui tarvittavan datan puuttuessa valtaosasta ehdotuksia. Tämän vuoksi ikkunoita tyydyttiin arvioimaan vain visuaalisesti; niiden koko vaihteli suuresti varsin maltillisista ikkunoista koko seinäpinta-alan kokoisiin maisemaikkunoihin. Materiaaleihin ja rakenneratkaisuihin ei Ylläksen kilpailuehdotuksissa otettu juurikaan kantaa. Materiaaleja käsiteltiin kilpailuehdotuksissa lähinnä julkisivujen osalta; niihin ehdotettiin yleisesti puuta ja luonnonkiveä sekä keskusta-alueen rakennuksiin rappausta. Kestävyyden kannalta 122 julkisivuratkaisuja paljon olennaisempia ovat varsinaiset rakenneratkaisut, joiden osuus kaikista rakennusmateriaaleista on paljon suurempi. tulisija ja muuri on sijoitettu rakennuksen ulkoseinän viereen, eivät ole lämpötaloudellisesti järkeviä ratkaisuja. Ylilämpenemisen estoon oli keksitty keinoja vain osassa kilpailuehdotuksia, vaikka se on oleellinen ongelma myös pohjoisen rakentamisessa. Mikäli aurinkosuojausta ei ole, voidaan rakennusten olettaa tarvitsevan kesäaikaan koneellista jäähdytystä. Osassa ehdotuksista aurinkosuojaus oli erikseen mietitty ja toteutettu esimerkiksi parvekkeiden tai erillisten lippojen avulla. Suunnitteluperiaatteiden käyttäminen arviointikriteereinä osoittautui mielenkiintoiseksi tehtäväksi kilpailuehdotusten arvioinnissa. Tehtävää rajoitti aineiston epätasaisuus – kyseessä oli aluekilpailu, jolloin rakennusten arkkitehtuuriin tai kestäviin ratkaisuihin ei ollut panostettu kovin paljoa. Vertailun onnistumiseksi tarvittaisiinkin tiukemmat vaatimukset esitettävästä materiaalista. Osa havainnekuvista ja leikkauksista oli niin viitteellisiä, että rakennusten lopullista ulkonäköä oli mahdotonta arvioida. Yksinkertaiset arviointityökalut toivat kuitenkin käyttökelpoisia keinoja varsin erilaisilla mielikuvilla ratsastavien kilpailuehdotusten arviointiin. Viitteellisistä pohjapiirustuksista ja havainnekuvista arvioitiin myös saunan ja tulisijojen sijoittelua. Osassa ehdotuksia ne oli sijoitettu keskelle rakennusmassaa, mikä on ideaalisin vaihtoehto lämmön tasaisen jakautumisen kannalta. Sen sijaan ehdotukset, joissa POHJOISEN PASSIIVITALO Yksi passiivirakentamisen haaste on vanhojen rakennuskonseptien muuttaminen uusien vaatimusten mukaisiksi. Uudet kriteerit edellyttävät olennaisia muutoksia rakennuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Luvun tässä osassa esitellään MATKA-hankkeessa tehdyn passiivitalotutkimuksen ja -simuloinnin tuloksia. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, minkälaisin suunnitteluratkaisuin tavanomaisesta lomarakennuksesta saadaan kehitettyä passiivitalo. Vaikka Pohjois-Suomelle on omat passiivitalomääritelmänsä, ei Lappiin ole Rovaniemeä pohjoisemmaksi vielä toistaiseksi suunniteltu passiivitaloja19. Tämän takia passiivitalotutkimuksen ensimmäinen tavoite oli selvittää, onko Ylläksen arktiseen ilmastoon ylipäänsä mahdollista rakentaa 19 Rovaniemelle vuonna 2009 valmistunut Passiivitalo Arctica on toistaiseksi mailman pohjoisin passiivitalo. Siihen voi tutustua osoitteessa http://www.passiivitaloarctica.fi/ passiivitaloja. Lisäksi oltiin kiinnostuneita passiivitalomallin sisäilmasto-oloista sekä mahdollisista ylilämpenemisen haasteista. Maksimilämpötiloja analysoimalla voitiin määrittää aurinkosuojauksen tarve ja todeta sen toimivuus. SIMULOINNIT OSOITTIVAT HAASTAVAN TAVOITTEEN MAHDOLLISEKSI Simuloidun passiivitalon lämmitysenergiankulutukseksi saatiin lämmitysjärjestelmästä ja laskelmamenetelmästä riippuen 28-38,2 kWh/m² vuodessa (taulukko 5.1). Tämä osoittaa, että myös Ylläksen kylmässä ilmastossa on mahdollista saavuttaa tavoitteeksi asetettu RIL:n passiivitalon Pohjois-Suomen määritelmä. Tehtävä on haastava ja vaatii optimointia sekä rakennuksen arkkitehtonisten ratkaisuiden että talotekniikan osalta. Suunnitteluprosessissa korostuu yhteistyön välttämättömyys, sillä arkkitehtuurin ja teknisten 5.5 PASSIIVITALON SIMULOINTITUTKIMUS, TALOMALLIT JA MENETELMÄT Tutkimuksen passiivitalomallin referenssitalona käytettiin Palmberg Rakennuksen Rukalle vuonna 2010 rakentamaa Salmenhovi-paritaloa. Se koostuu kahdesta noin 100 m2:n loma-asunnosta, jotka on sijoitettu kahteen kerrokseen, joista toinen on osittain vajaakorkuinen parvikerros. Betonielementtirunkoinen Salmenhovi edustaa pohjaratkaisultaan ja rakenteiltaan tyypillistä lomaasuntoa, ja sen oletettiin simuloinneissa täyttävän vuoden 2010 rakentamismääräysten vaatimukset. Referenssitaloa kehitettiin passiivitaloksi tutkimuksessa määriteltyjen suunnitteluperiaatteiden perusteella. Huonetilat pyrittiin säilyttämään samankokoisina, jotta rakennukset olisivat vertailukelpoisia. Tutkimuksessa simuloitiin myös vertailutalo, jossa käytettiin passiivitalomallin arkkitehtuuria, mutta sen rakenteissa ja talotekniikassa noudatettiin vuoden 2010 määräyksiä. saatiin rakennuksen muotokerroin pienennettyä 0,97:sta 0,81:n. Mahdollisina kylmäsiltoina ja ilmanvuotokohtina toimivien ulkovaipan nurkkien määrä pieneni samalla alle puoleen edellisestä. Toinen kerros toteutettiin lähes täysikorkeana, mikä lisäsi rakennuksen toiminnallisuutta. Tämän takia rakennuksen ilmatilavuus kuitenkin kasvoi hieman. Mallirakennuksen suunnittelussa panostettiin erityisesti ikkunoiden koon ja suuntauksen suunnitteluun. Tavoitteena oli optimaalinen energian kulutus ja miellyttävä sisäilmasto. Ikkuntapinta-alan suhde huoneistoalaan on refenessikohteessa 19% ja mallirakennuksessa 15 %. Ikkunoita pienennettiin lähinnä olohuoneen ja ruokailutilan puolelta. Myös hieman pienemmät ikkunat tuovat saman valaistushyödyn, pienemmillä lämpöhäviöillä. Vertailututkimuksen lisäksi passiivitalon energiatehokkuutta tutkittiin laskemalla ja simuloimalla lämmitystehon, lämmitysenergiankulutuksen sekä energiatehokkuusluvun vaikutuksia. Rakennussimulaatiot suorittaneen Minna Hurmeen (ent. Jokiranta) diplomityössä (2010) käydään simulaatiotulokset yksityiskohtaisesti läpi. Olohuoneen suuret ikkunat suunnattiin etelään, jotta lämmityskauden aikana saataisiin maksimaalinen passiivinen lämpöhyöty. Massiivinen tulisija muureineen sijaitsee heti suurten ikkunoiden takana, jolloin lämmityskauden matalalta paistava aurinko pääsee lämmittämään varaavaa massiivista rakennetta. Ikkunoiden suuntaaminen etelään tarjoaa myös maksimaalisen päivänvalon muuten niin pimeässä pohjoisen talvessa. Passiivitalon aikaansaamiseksi puolitoistakerroksinen rakennus päätettiin ensi töiksi muuttaa kaksi täyskorkeaa kerrosta sisältäväksi, jotta rakennuksen muoto olisi kompaktimpi. Tällä toimenpiteellä Kun puiselle passiivitalorakenteelle valittiin energiasimulaatiota varten lähtökohta jo toteutetusta ja toimivasta passiivitalosta, muuttujat pystyttiin rajaamaan pelkkiin arkkitehtonisiin Passiivitalomallin simuloinnissa käytettiin referenssinä Palmberg Rakennuksen Rukalle rakentamaa Salmenhovi-paritaloa. Lähde: http://www.asunnot.fi/Koy_Rukan_Salmenhovi 124 Kesän ylin sisälämpötila passiivitalomallin alakerrassa, ilman aurinkosuojausta tai ikkunatuuletuksen mahdollisuutta (kuva vasemmalla) sekä asennettujen säleiden, aurinkolippojen ja avattavien ikkunoiden kanssa (kuva oikealla). (Jokiranta 2010) suunnitteluratkaisuihin vakioimalla rakenteelliset ratkaisut. Näin myös Pohjois-Suomen ilmaston tulokset ovat vertailukelpoisia maan muiden passiivitalojen kanssa. Rakenneratkaisuksi valittiin Kimmo Lylykankaan Valkeakosken asuntomessuille suunnitteleman Paroc Passiivitalo Lupaus, jossa seinät on toteutettu massiivipuuelementteinä. Eristeinä käytettiin PAROCin kivivillaeristeitä, joista ulkoseiniin sijoitettiin 410 mm lämmöneristeitä ja 70 mm tuulensuojaeristeitä. Yläpohjassa eristekerroksen paksuus on 600 mm. (Lisätietoja Paroc Passiivitalo Lupauksesta, www.energiaviisastalo.fi) Vaikka Salmenhovin referenssirakennus on toteutettu betonielementeistä, päätettiin mallitalo toteuttaa puurakenteisena materiaalin ylivoimaisten ympäristövaikutusten johdosta. Puu myös mielletään aidoksi lappilaisen rakentamisen materiaaliksi. Rakenne-esimerkkinä toimiva PAROC Lupaus on myös rakennettu massiivipuuelementeistä, vaikka se onkin rapattu valkoiseksi. Simulaatioissa rakennuksen tiiveyden oletetaan olevan passiivitaloilta vaadittu 0,6 1/h. Kunnianhimoiseen tiiveyteen päästään huolellisella rakennustyöllä sekä ulkovaipan läpivientien minimoinnilla. Ylilämpenemisen estoon varauduttiin mallitalossa useilla keinoilla. Rakennuksen eteläjulkisivulle asennettiin pitkät räystäät, jotka estävät keskikesän auringon pääsyn sisään rakennukseen mutta päästävät matalalta paistavan syksyn ja kevään auringon sisään rakennukseen. Räystäät voidaan toteuttaa myös liikuteltavina markiiseina, jotka pystytään vetämään talveksi kokonaan sivuun. Itä- ja länsijulkisivuille asennettiin liikuteltavat säleet, jotka pystytään vetämään kokonaan sivuun syksystä kevääseen, jolloin kaikki auringonsäteily halutaan kerätä sisään. Tämä myös maksimoi pimeään talviaikaan sisään pääsevän päivänvalon. Kesäaikana säleet estävät kuumien, korkealta paistavien säteiden pääsyn sisään. Rakenteellisten keinojen lisäksi simulaatiossa käytettiin ikkunatuuletusta, joka on tehokas keino huonetilojen viilennyksessä. Kaikkiin huoneisiin sijoitettiin avattavat tuuletusikkunat, joita avaamalla rakennukseen pystytään tarvittaessa saamaan tehokas läpiveto. Suurimmat sisäiset lämpökuormat, sauna ja tulisija, pyrittiin sijoittamaan mahdollisimman keskelle rakennusta, jotta ne luovuttaisivat lämpöä tasaisesti rakennuksen ilmatilaan sekä rakenteisiin. Tällöin myös tulisija ja sauna pystytään toteuttamaan yhdellä hormilla. Ympäristösyistä sauna päätettiin toteuttaa puukiukaalla. Tulisija toteutetaan massiivisena varaavana tulisijana. Tällöin se luovuttaa lämpönsä tasaisesti ja hitaasti. Sen eteen pyrittiin sijoittamaan mahdollisimman suuri vapaa ilmatila, mikä tasaa lämpösäteilyn siirtymistä rakenteisiin. Passiivitalomallin energiatehokkuus ja passiivitalotavoitteen saavuttaminen laskettiin sekä rakentamismääräyskokoelman tasauslaskimella D5 että Ida Ice -simulaatiotyökalulla (taulukko 5.1). D5-laskentatyökalua käytettiin määrittämään rakennuksen energialuokka sekä energiatehokkuusluku, joka kuvaa rakennuksen kokonaisenergiankulutusta. Lisäksi tulokset 125 PARAMETRIT SÄÄDATA SISÄLÄMPÖTILA (C°) LASKENTAMENETELMÄ 1979 21 Code D5 LÄMMITYSJÄRJESTELMÄ kWh/m2, a SÄHKÖINEN LATTIALÄMMITYS VESIRADIAATTORILÄMMITYS VESIKIERTOINEN LATTIALÄMMITYS ILMANVAIHDON LÄMMITYS SÄHKÖINEN LATTIALÄMMITYS LÄMMITYSJÄRJESTELMÄ 28 32.8 38.2 33.2 32.6 Taulukko 5.1: Lämmitysjärjestelmän vaikutus rakennuksen lämmitysenergiankulutukseen. (Jokiranta 2010) Energialuokka ET-luku SÄHKÖPATTERIT Energiatehokkuusluku kWh/brm²,a Energialuokka 61 A 121 C VESIKIERTOINEN RADIAATTORILÄMMITYS Energiatehokkuusluku kWh/brm²,a Energialuokka 60 A 56 A VESIKIERTOINEN LATTIALÄMMITYS Energiatehokkuusluku kWh/brm²,a Energialuokka 67 A 61 A ILMALÄMPÖPUMPPU (sähkö) Energiatehokkuusluku kWh/brm²,a Energialuokka 66 A 132 C SÄHKÖINEN LATTIALÄMMITYS Energiatehokkuusluku kWh/brm²,a Energaialuokka 66 A 132 C PARAMETRIT TULOKSET Säädatan vuosi, sisälämpötila (°C), laskentamenetelmä 1979, 21 °C, Code D5 1979, 17-22 °C, Ida Ice 2004, 17-22 °C, Ida Ice 2004, 10 °C, Ida Ice Vesikiertoinen radiaattorilämmitys, kWh/m²,a 32.8 31.6 27.9 14 kerrottiin KesEn-hankkeessa määritellyillä primaarienergiakertoimilla (ks. taulukko 4.1 luku IV), jotta VTT:n passiivitalomääritelmään kuuluvaa kokonaisprimaarienergian kulutusta pystyttiin arvioimaan (taulukko 5.2). Primaarienergiakertoimet vaikuttavat erityisesti sähkölämmitysjärjestelmiin, sillä kerroin sähkölämmitykselle on 2.0. Vertailussa on oletettu vesikiertoisten lämpöjärjestelmien käyttävän kaukolämpöä, jolloin niiden energiakertoimena käytetään arvoa 0,7. Lämmitysenergian kulutukseksi Ylläksen passiivitalossa saatiin lämmitysjärjestelmästä riippuen 28-38,2 kWh/m² vuodessa, kun tulokset laskettiin D5-tasauslaskimella. Näistä tuloksista sekä vesikiertoiset että sähköiset radiaattori- ja lattialämmitysjärjestelmät pääsivät RIL:on passiivi- Taulukko 5.2: Vasen sarake näyttää passiivitalon energialuokan sekä energiatehokuusluvun D5-laskentamenetelmän mukaan. Oikeassa sarakkeessa on esitetty luvut primäärienergiakertoimilla kerrottuna, jolloin energiatehokkuusluku esittää kokonaisprimäärienergian kulutusta. Laskennassa on käytetty vuoden 1979 Jyväskylän säätä ohjeiden mukaan. (Jokiranta 2010) Taulukko 4.3: Lämmitysenergiankulutus eri säädatan vuoden ja sisäilman lämpötilan mukaan. (Jokiranta 2010) talomääritelmän rajan (33,25 kWh/m2a) alle (taulukko 5.1). Vaikka sähköradiaattorilämmitys tuotti parhaan tuloksen, valittiin sen sijasta jatkotarkasteluun vesikiertoinen radiaattorilämmitys lämmitysjärjestelmien primaarienergian kulutuksen analyysin vuoksi (taulukko 5.2). Tämän jälkeen radiaattorilämmitystä tutkittiin eri laskentamenetelmillä (taulukko 5.3). Lisäksi tutkittiin eri vuosien säädatoja sekä sisälämpötilan vaikutusta käyttöasteen vaihtelun osalta. Dynaaminen simulaatiotyökalu Ida Ice simuloi rakennuksen Sodankylän vuotuisella säädatalla. Vuoden 1979 säällä tulokseksi saatiin 31,6 kWh/m²a, kun taas uudempi, paremmin nykysään tilannetta kuvaava vuosi 2004 tuotti tuloksen 27,9 kWh/m²a. Ida Ice ei ota simuloinneissaan huomioon jakeluhäviöitä, jotka on laskettu D5:ssa mukaan. Tämän takia D5:llä saadut tulokset ovat yleisesti hieman korkeampia. © Iina Valkeisenmäki 126 Kuva 5.5: Tutkimuksessa kehitetyn passiivitalomallin julkisivu. Talviaikaan liikuteltavat aurinkosuojat on vedetty syrjään. ratkaisuiden on tuettava toisiaan. Lisäksi energiasimuloinnin tärkeys jo suunnittelun luonnosvaiheessa on erittäin tärkeää suunnittelun onnistumisen kannalta. Rakentamismääräyskokoelman mukaisesti laskettu energiatehokkuusluku vaihtelee vain vähän eri lämmitysjärjestelmien välillä, kun taas energiakertoimilla on merkittävä vaikutus tulosten hajonnalle (taulukko 5.2). Energiakertoimet antavat huonon tuloksen niille sähköön perustuville lämmitysjärjestelmille, joissa siirtohäviöt ovat suuret. Vesikiertoisen lämmitysjärjestelmän asentaminen antaa joustoa tulevaisuuteen, sillä lämmityksen lähdettä pystytään myöhemmin muuttamaan. Näiden syiden vuoksi simulaatiotutkimuksessa valittiin vesikiertoinen radiaattorilämmitys tarkemman tutkimisen kohteeksi. Radiaattorilämmitystä tutkittiin tarkemmin eri simulaatiotyökaluilla ja asetuksilla. Vertailussa pyrittiin selvittämään, mikä on käytetyn säädatan vuoden vaikutus tuloksiin, ja mikä on passiivitalon lämmitysenergiankulutus silloin, kun rakennus on 10°C peruslämmöllä. Eri vuosien säädatan vaikutus simulaatiotuloksiin osoittaa selkeästi, kuinka lämpenevä ilmasto on vähentänyt rakennusten lämmitysenergian kulutusta merkittävästi jo nyt. Kun lämmitysenergiantarve referenssivuoden 1979 arvoilla oli 31,6 kWh/m2, oli se vuosien 2001-2008 keskimääräistä säätä muistuttavan vuoden 2004 säädatalla laskettuna 27,9 kWh/m2 (taulukko 5.3). Kaikki vuoden 2004 säädatalla lasketun simulaatiomallin tulokset täyttävät myös kirkkaasti RIL:n passiivitalomääritelmän vaatimukset. Ylläksen käyttöasteluvut osoittavat rakennusten käyttöasteen suuret vaihtelut sesonkien välillä. Vaikka huippusesonki osuu pääosin lämmityskaudelle, seisovat lomarakennukset todennäköisesti osan lämmityskaudesta tyhjinä. Tämän takia lämmitysjärjestelmän on sovelluttava kausittaiseen käyttöön. Simulaatiossa tutkittiin lämmitysenergian kulutusta silloin, kun talo seisoo tyhjillään, ja sisälämpötila on laskettu 10 °C:een (ks. taulukko 5.3). Tutkimuksen mukaan rakennus kuluttaa noin puolet lämmitysenergiasta, kun sen lämpötila lasketaan kymmeneen asteeseen sen ollessa tyhjillään. Tämän takia peruslämmön asettaminen tyhjillään oleviin huoneistoihin ja lomaosakkeisiin voi tarjota merkittävää energiansäästöä. 127 Kuva 5.6: Kuukausittainen lämmitysenergian tarve Ylläksen passiivitalossa, etelään ja pohjoiseen suunnatussa talossa. Tummansininen palkki osoittaa etelään suunnatun rakennuksen lämmitysenergian kulutuksen, kun taas vaaleansininen palkki kuvaa pohjoiseen suunnatun rakennuksen kulutusta. (Jokiranta 2010) IKKUNAT ETELÄÄN, VAIKKA TALVELLA EI PAISTA LAINKAAN? Rakennuksen suuntaaminen edullisiin ilmansuuntiin on yksi keskeisimmistä passiivisen lämpöhyödyn saamisen edellytyksistä ja tärkeää myös valaistuksen kannalta. Rakennuspaikan sijainti pohjoisessa, erityisesti napapiirin pohjoispuolella, muuttaa kuitenkin tilannetta. Keskitalvella, lämmityskauden ollessa huipullaan, aurinko ei edes nouse horisontin yläpuolelle, jolloin eteläsuuntauksesta ei ole lämpötalouden kannalta mitään hyötyä. Auringon teho on koko lämmityskauden vähäinen, jolloin voidaan perustellusti kyseenalaista eteläsuuntauksen hyödyt. Eteläsuuntausta tutkittiin kääntämällä Ylläksen passiivitalomalli simulaatio-ohjelmassa 180 astetta niin, että tulokset saatiin sekä etelään että pohjoiseen suunnatusta mallista. Tulokset osoittavat hyvin keskitalven pimeän jakson, jolloin eroa suuntauksella ei juuri ole. Etelänpuoleisista ikkunoista on kuitenkin selkeää lämpöhyötyä helmi-, maalis-, huhti-, syys-, ja lokakuussa. Lisäksi etelänpuoleiset ikkunat päästävät kaamosajan vähäisenkin valon sisään rakennukseen, jolloin niistä on hyötyä myös keskitalvella. Ikkunoiden tuomaan passiiviseen lämpöhyötyyn vaikuttavat olennaisesti myös ikkunan ominaisuudet sekä erityisesti sen U- ja g-arvot. Ikkunan U-arvo on lämmönläpäisykerroin, jonka yksikkö on W/m²,K. Tämän lisäksi olennainen luku on auringonsäteilyn kokonaisläpäisykerroin, g-arvo, joka kertoo, kuinka hyvin ikkuna läpäisee auringon säteilyenergiaa. Mitä pienempi U-arvo on, sitä energiatehokkaampi ikkunarakenne on. G-arvon pienentyessä ikkunan läpäisemä auringon säteily pienenee. Pieni g-arvo voi vähentää ongelmallista ylilämpenemistä, mutta toisaalta se myös vähentää passiivisen aurinkoenergian pääsyä rakennukseen. Mikäli ylilämpeneminen pystytään torjumaan rakenteellisin keinoin tai erillisillä aurinkosuojauksilla, on korkeammasta g-arvosta hyötyä. Sallimalla ikkunan korkeampi g-arvo päästetään rakennukseen enemmän auringon säteilyä, mistä on hyötyä erityisesti lämmityskauden alku- ja loppuvaiheilla. Ikkunoita suunnatessa tulee muistaa auringonsuojaus ylilämpenemisen riskin torjumiseksi. Passiivitalon simulointitulokset osoittivat, että erittäin hyvin eristetyssä talossa voi ilmetä ylilämpenemistä myös arktisessa ilmastossa. Vertailutalon etelään suunnatussa olohuoneessa sisälämpötila nousi kesäaikaan yli 30 asteen, kun © Iina Valkeisenmäki 128 Kuva 5.7: Tutkimuksessa kehitetyn passiivitalomallin julkisivu. Kesäaikaan liikuteltavat aurinkosuojat suojaavat ylilämpenemiseltä. taas liikuteltavilla säleillä ja ikkunatuuletuksella varustetussa talossa pysyttiin kesäkuumallakin alle siedettävänä pidetyn 25 asteen rajan. Etelän sekä mielellään myös lännen ja idän suuntaiset ikkunat tulee suojata kesäpäivän korkealta paistavalta auringolta. Aurinkosuojia voivat olla esimerkiksi kiinteät säleiköt, yllä olevan kerroksen parveke sekä erilaiset liikuteltavat markiisit. Varaavalla tulisijalla pystytään tuottamaan merkittävä osa passiivitalon lämmöstä. Laskelmien mukaan massiivisella tai jatkuvapolttoisella tulisijalla pystytään kattamaan noin kolmannes passiivitalomallin vuotuisesta energiankulutuksesta, kun taas loma-asunnoissa usein käytetyillä kevyillä kamiinatyyppisillä tulisijoilla pystytään tuottamaan vain alle kymmenes. Erityisen tärkeää varaavan tulisijan kanssa on kuitenkin sen oikea käyttö. Tulisijaa ei voi polttaa jatkuvasti, vaan oikea polttoväli mahdollistaa tasaisen lämmön. Siksi etenkin vuokramökkeihin on tarjottava perusteelliset ohjeet tulisijan käyttöön. 129 VI YHTEENVETO Aija Staffans, Eija Hasu, Tiina Merikoski, Jukka Paatero, Liisa Tyrväinen, Iina Valkeisenmäki © Streuwerk @ Flickr.com KESTÄVÄ MATKAILU ON TAHTOTILA131 Rohkeampaa profilointia ja konkreettisempia tavoitteita 131 Yhdessä rakennettu visio liittää kestävyyden paikalliseen toimintaympäristöön 132 Kestävä matkailukylä – ei välttämättä urbaani 133 Uusinta tietoa ja monipuolisempaa matkailijatutkimusta 134 KOORDINOITUA SUUNNITTELUA JA UUTTA OSAAMISTA TARVITAAN 135 Ohjausjärjestelmän uudelleenarviointi 135 Arkkitehtuurikilpailun onnistumisen edellytykset 137 Matkailukeskusten suuret haasteet ja kuntien pienet resurssit 138 ENERGIATEHOKAS MAANKÄYTTÖ JA ARKKITEHTUURI – MAHDOLLISUUKSIEN RAJAT 139 Arkkitehdit ja energiainsinöörit 139 Matkailukylien energiahuolto 139 Pohjoisen energiatehokas loma-asunto 141 Energiatehokkaan rakentamisen ammattitaito ja koulutus kilpailueduksi 141 MITÄ VOIMME OPPIA MUILTA? 143 Esimerkillinen ohjausprosessi 143 Integroidulla suunnittelulla kohti energiatehokkuutta 143 131 KESTÄVÄ MATKAILUALUE ON TAHTOTILA ROHKEAMPAA PROFILOINTIA JA KONKREETTISEMPIA TAVOITTEITA Lapin matkailustrategiassa matkailun haasteeksi todetaan aiempaa painokkaammin kestävyys, ympäristökysymykset ja asiakkaiden kulutuskäyttäytyminen. Silti ympäristötietoisuuden lisääntymistä ja sen konkreettista merkitystä Lapin matkailulle ei vielä riittävästi hahmoteta. Paikalliset strategiat ova samankaltaisia, ja keskustelua leimaavat määrälliset tavoitteet ilman selkeämpää määrittelyä asiakasryhmistä tai laadusta. Se, millaisia matkailijoita tai asiakasryhmiä Lappiin halutaan, on jäänyt strategioissa tarkemmin pohtimatta. Haetaanko ensisijaisesti ympäristötietoisia, korkeatasoisia ympäristöjä ja palveluja hakevia asiakkaita vai panostetaanko vähemmän yksilöllisistä palveluista kiinnostuneisiin, urbaaneja peruspalveluja hakeviin matkailijoihin? Matkailijoiden määrän kasvu, lisääntynyt palvelujen kysyntä ja asiakasryhmien luonnonkäytön tavat vaikuttavat väistämättä matkailualueen luontoympäristöön ja paikallisyhteisöihin. © kevinpoh @ Flickr.com Kaikkia matkailijoita ei tarvitse, eikä ole mahdollistakaan miellyttää. Matkailijat edustavat erilaisia profiileja suhteessa matkailumotiiveihin ja matkaseuraan – tämä ohjaa myös kohdevalintaa. On myös tunnistettu harrastusten kautta syntyvä asiantuntijuus; laskettelu, vaellus sekä monet muut muodot keräävät sekä Kuva 6.1: Sveitsin Zermatt on profiloitunut autottomana alppikylänä. Autolla saapuvat jättävät auton loman ajaksi 5 km:n päähän Täschin asemalle, josta Glacier Express -juna kuljettaa matkailijoita 20 minuutin välein Zermattiin. Kylässä liikutaan sähkötakseilla ja hevosvaunuilla, ja tavaraliikenteelle on kehitetty erityistä pienkalustoa. 132 intohimoisia alan erikoisosaajia että skaalan toisen pään ”tavallisia” harrastajia. Lapin kohteissa vallitsevina palvelutuotteina voidaan kuitenkin yhä tunnistaa maskuliiniset, seikkailua ja vauhtia korostavat aktiviteetit. Usein puhutaan ”hiljaisesta tiedosta”, tiedosta, joka on paikallisissa tavoissa ja käytännöissä, ja jota on siksi vaikea siirtää suunnitteluun – etenkin, kun alueiden suunnittelijat useimmiten ovat kyläelämän ulkopuolisia vaikuttajia. Tämä hiljainen tieto, paikallinen ymmärrys omasta alueesta on keskeinen osa paikan identiteettiä, ja yksi matkailun vetovoimatekijä. Paikallisen elämäntavan ja kulttuurin ymmärtäminen sekä vuorovaikutus paikallisten asukkaiden kanssa on matkailijoille tärkeää, mikä näkyy yhä kasvavana trendinä autenttisuuden ja elämyksellisyyden hakemisessa. Tulevaisuuden vaikuttavimpia kuluttajaryhmiä ovat 80-luvulla syntyneet ”Y-sukupolven” edustajat, naiset sekä suuret ikäluokat, jotka edustavat tällä hetkellä ns. kolmatta ikää. Matkailukohteita ja -palveluita tulisi jatkossa arvioida näiden nousevien kuluttajaryhmien kautta. Kolmannen iän edustajat saattavat olla matkailualueiden kakkoskotien omistajia, jolloin viipymät ovat keskivertomatkaajaa pidempikestoisia ja palvelutarve laajempi. Kaikkiaan tulisi visioida nykyistä selkeämmin, millaisia matkailijoita tai asiakasryhmiä Lapin matkakohteisiin halutaan. YHDESSÄ RAKENNETTU VISIO LIITTÄÄ KESTÄVYYDEN PAIKALLISEEN TOIMINTAYMPÄRISTÖÖN Tulevaisuus kestävänä yhdyskuntana edellyttää erilaisten ekologisten, yhdyskuntarakenteellisten, sosio-ekonomisten sekä poliittisten tavoitteiden asettamista, systeemistä ymmärtämistä ja yhteensovittamista. Kansainväliset, kansalliset ja maakunnalliset tavoitteet on kiinnitettävä paikallisiin olosuhteisiin ja tarpeisiin, jotta ne konkretisoituvat. Yhdessä laadittu visio tulevaisuudesta kestävänä yhdyskuntana auttaa hahmottamaan tätä kokonaisuutta sekä kirkastaa tavoitteet ja niiden merkitykset eri osapuolille. Visioon sitoudutaan vain, jos siihen sisältyy oma näkymys tulevaisuudesta. Siksi se on laadittava kaikkien avaintoimijoiden, kunnan, yrittäjien ja asukkaiden kanssa yhteistyönä. Eri osapuolten on tiedettävä ja ymmärrettävä, minkälaiseen yhdyskuntaan pitkällä aikavälillä pyritään, ja miten suunnittelu – tai oma toiminta – asetettuja tavoitteita edistää. Suomessa maankäytön ohjauksen voimavarat ja vuorovaikutus keskitetään kaavaprosesseihin. Alueiden kehittäminen on kuitenkin kaavaprosesseja huomattavasti laajempi, visiosta toteutukseen ulottuva yhteistyöprosessi, joka edellyttää aitoa sitoutumista eri osapuolilta. Kansainväliset esimerkit osoittavat, että kestävä yhdyskunta on jatkuvaa ja pitkäjänteistä yhteistyötä, monipuolisia vaikuttamismahdollisuuksia ja dynaamista, avointa vuorovaikutusta eri osapuolien kesken. © Tiina Merikoski 133 KESTÄVÄ MATKAILUKYLÄ – EI VÄLTTÄMÄTTÄ URBAANI Lapin matkailua on leimannut keskittämisen periaate ja yhdyskuntarakenteen tiivistäminen. Tämä periaate on osittain johtanut matkailukeskusten samankaltaistumiseen suhteessa toisiinsa. Rakentamisen konseptit ovat melko väljät ja rakentamisen toteutustavat melko samankaltaiset. Vaikka matkailukeskusten maankäytön tehostaminen on monella tapaa perusteltua, liittyy vallalla olevaan suunnittelufilosofiaan luontoon perustuvasta matkailusta myös arveluttavia piirteitä. Voidaan kysyä, missä määrin urbaanin yhdyskuntarakenteen tuominen pohjoisen matkailukeskusympäristöihin on sopusoinnussa sen kanssa, että matkailijat tulevat Ylläkselle, Leville ja muihin vastaaviin paikkoihin paljolti ulkoiluharrastusten, luontoelämysten ja luonnonmaisemien takia – ei niinkään kaavaselostuksissa mainittujen ostosmahdollisuuksien houkuttelemina. Matkailukeskusten tiivistämisen varjopuolia voivat olla myös kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden häviäminen, perinnemaisemien ja perinnebiotooppien pirstoutuminen sekä muista kulttuureista lainattu arkkitehtuuri, joka on usein ristiriidassa pohjoiselle maaseudulle tyypillisten rakennustyylien ja -materiaalien kanssa. Loma-asumisessa arvostetaan luonnon saavutettavuutta, sekä fyysisesti että visuaalisesti. Tämä edellyttää näkymien ja reitistöjen huolellista suunnittelua. Mahdollisimman monesta loma-asunnosta toivotaan luonnonnäkymiä, mutta makuuhuonetiloista yksityisyyttä. Ikkunoiden suuntaaminen ja reitistöjen ohjaaminen ovat keinoja vaikuttaa asumisen luontokokemukseeen. Arkkitehtonisten ratkaisujen lisäksi pihojen viimestely ja luonnonmukaisesti hoidetut viheralueet ovat keskeisiä, kun asiakkaat muodostavat kuvaa matkailukohteen rakennetun ympäristön laadusta. © Tiina Merikoski 134 Energiantuotannossa erityisesti tuulivoiman sijoittamista matkailualueille on harkittava tarkoin. Vaikka tuulivoima uusiutuvana energiamuotona koetaan myönteiseksi, näyttää mittakaavaltaan laajan tuulipuiston sijoittaminen keskeiselle, matkailukäytössä olevalle luontoalueelle heikentävän erityisesti alkuperäistä ja koskematonta luontoa hakevien matkaijoiden matkailukokemusta. Saavutettavuus perustuu Lapissa tällä hetkellä lähinnä lentoliikenteen varaan; sen kehittämistä pidetään ensiarvoisen tärkeänä. Pitemmällä aikavälillä kuitenkin junayhteyksien kehittäminen on ratkaisu, jonka edullisuutta polttoaineen hinnannousu, ilmastonmuutokseen liittyvät uhat ja muut ympäristökysymykset korostavat. UUSINTA TIETOA JA MONIPUOLISEMPAA MATKAILIJATUTKIMUSTA Tiedon ajantasaisuus on onnistuneen suunnittelun avainkysymys, mutta myös pitkien prosessien vuoksi suuri haaste. Tutkimuksemme osoitti, että esimerkiksi maakuntakaavassa hyödynnettiin pääasiassa 1990-luvun lähteitä, jotka monin osin olivat vanhentuneita. Erityisesti kestävien yhdyskuntien tutkimus ja kansainväliset esimerkit ovat tuottaneet uutta tietoa, jota strategioissa ja suunnitelmissa pitäisi pystyä tehokkaammin hyödyntämään. Matkailukohteiden tutkimuksessa keskeisenä ja ehkä osin ratkaisemattomanakin haasteena ovat potentiaalisten kohderyhmien saavuttaminen ja asennetason tunnistaminen. Erityisesti ne matkaajat, jotka eivät vielä ole kohteessa vierailleet, koetaan vaikeasti saavutettaviksi. Sama dilemma kohdataan myös maankäytön suunnittelussa: uusien alueiden asukkaat ovat tunnistettavissa vain hypoteettisesti, ja varsinaiseen ”osallistamiseen” koetaan vain harvoin löydettävän ”oikeita” asukkaita. Siksi tarpeiden ja toteutustapojen arviointi jää monesti suunnittelijan vastuulle, ilman laajempaa asukastiedon hyväksikäyttömahdollisuutta. 135 Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Matkailututkimuksessa asennetutkimukset mahdollistavat potentiaalisten matkailijaryhmien tarpeiden ja preferenssien tunnistamisen. Edellytyksenä on, että tutkimusasetelmassa tiedostetaan asenteiden ja motivaation merkitys ja vaikutus. Nykyisten tutkimusten valossa matkailijat eivät omaa yhtä ainoaa matkailijaprofiilia, vaan matkailijat muuttavat preferenssejään kulloinkin vallitsevan matkailumotiivin mukaan. Lapin matkailun osalta tämä merkitsee sitä, että on ymmärrettävä nykyistä paremmin erilaiset motivaatiot ja asenteet suhteessa tapoihin ja syihin matkustaa. KOORDINOITUA SUUNNITTELUA JA UUTTA OSAAMISTA OHJAUSJÄRJESTELMÄN UUDELLEENARVIOINTI Suomessa maankäytön ohjausjärjestelmän perusajatuksena on tarkentua edettäessä yleispiirteisestä suunnittelusta kohti detaljikaavoitusta. Tarkentuminen tarkoittaa käytännössä usein samaa kuin jäykistyminen ja johtaa muun muassa raskaisiin asemakaavaprosesseihin. Tähän ajaudutaan osin sen vuoksi, että yleispiirteinen suunnittelu jää liian abstraktille tasolle tai väljäksi ilman todellista ohjausvaikutusta. Kestävien yhdyskuntien, myös matkailualueiden, kannalta ohjausprosessin painopiste pitäisi saada yleispiirteiseen suunnitteluun ja sen kehittämiseen yhdessä visiointityön kanssa. Yleispiirteisen suunnittelun tulisi olla sekä nykyistä strategisempaa että ohjaavampaa. Ylläksen pilottilalueen esimerkki osoitti, että liian väljä yleiskaava ei millään tavoin ohjannut arkkitehtuurikilpailun ehdotuksia kestävämpään suuntaan, vaan mahdollisti yhtälailla niin kestävät kuin kestämättömätkin ratkaisut. Ohjaavampi yleiskaava ei välttämättä tarkoita maankäytön nykyistä tarkempaa suunnittelua kyseisessä vaiheessa, vaan nykyistä konkreettisempien tavoitteiden ja niihin liittyvien arviointi- ja seurantainstrumenttien määrittelyä. Tulevaisuus on aina epävarma. Pitkälle tulevaisuuteen tähtäävät kestävän yhdyskunnan tavoitteet edellyttävät sen vuoksi suunnittelulta ja kaavoitukselta kykyä reagoida uusiin, prosessin aikana esiin nouseviin tilanteisiin. Kun arviointija seurantainstrumentit ovat kunnossa, voidaan detaljikaavoitusta keventää nykyisestä ja keskittyä toteutukseen tulevien suunnitelmien ohjaukseen ja arviointiin hankekohtaisesti. Tämä ohjausperiaate, joka heti alussa määrittelee kehityksen suunnan nykyistä konkreettisemmin ja jättää joustavuutta suunnittelun tarkentumiseen, on esitetty kuvassa 6.3. Matkailu- ja vapaa-ajan keskusten, yritysalueiden, kaupan keskittymien tai muiden toiminnallisten alueiden kokonaisvaltaiseen kehittämiseen laaditaan usein ns. masterplan. Masterplanille on keskeistä, että se kytkee kiinteästi toisiinsa tietyn alueen maankäytön ja toiminnallisen suunnittelun. Masterplanin vaikuttavuus 136 VISIO Paikalliseen ympäristöön sovellettu strateginen tulevaisuuskuva kestävään yhdyskuntaan pyrkivästä kehityksestä ja kehityksen seurannasta. SUUNNITTELUKILPAILU Paikallinen suunnittelua tukeva tapa etsiä erilaisia uusia ratkaisuja; kilpailu voidaan järjestää myös suunnittelun myöhemmissä vaiheissa. YLEISKAAVA Maankäytön yleispiirteinen suunnitelma, joka sisältää konkreettiset tavoitteet sekä arviointi- ja seurantainstrumentit tarkentuvaa suunnittelua ja rakentamista varten. MASTERPLAN Suunnitelma, joka laaditaan alueen toimijoiden ja toteuttajien toimeksiannosta, ja jossa yhdistyvät alueen toiminnalliset ja maankäytölliset periaatteet. ASEMAKAAVA Rakentamista tietyllä osa-alueella ohjaava asiakirja, joka voidaan laatia hankekohtaisesti, ja jolla varmistetaan se, että hanke toteuttaa visiota ja yleiskaavassa asetettuja tavoitteita. RAKENNUSLUPA Lupamenettely, joka toteuttaa asemakaavaa, ja jolla varmistetaan rakentamistavan kestävyys. • PITKÄ AIKAVÄLI • VIITEKEHYS • Normatiiviset tavoitteet KESTÄVÄN YHDYSKUNNAN VISIO • SUUNTA JA NÄKYMYS TULEVAISUUDESTA • TAVOITTEET • Strategiset tavoitteet RAKENNUSLUPA MASTERPLAN ASEMAKAAVA SUUNNITTELUN TYÖKALUT & KRITEERIT • KÄYTÄNTÖ • TOTEUTUS • Operatiiviset tavoitteet JOUSTO JA MUKAUTUMINEN UUSIIN TARPEISIIN KESTÄVÄN YHDYSKUNNAN PERUSPERIAATTEET, ARVOT YLEISKAAVA MAAKUNTAKAAVA VAHVA SITOUTUMINEN Kuva 6.2: Matkailukylän kehitystä ohjaava prosessi voidaan yhteenvetona tiivistää seuraaviksi esimerkinomaisiksi vaiheiksi. Kuva 6.3: Sitoutumista ja joustavuutta korostava ohjausjärjestelmä. Kestävän yhdyskunnan perusta rakentuu yhdessä määritellyille pitkän aikavälin normatiivisille tavoitteille, joissa yhdistyvät kestävyyden kansainväliset, kansalliset ja paikalliset arvot. Näihin perusperiaatteisiin sitoutuminen on alueiden kestävän kehityksen vaatimus, josta ei prosessin edetessä jousteta. Kestävän yhdyskunnan visio on paikallisesti rakennettu tulevaisuuskuva alueesta. Se sisältää strategisia valintoja ja tavoitteita, ja määrittelee myös tavan, jolla vision toteutumista seurataan. Visio elää ajassa: näkemys tulevaisuuden yhdyskunnasta voi muuttua, kun tietoa saadaan lisää, ja kun toteutuneen ympäristön vaikutuksista opitaan uutta. Joustavin osa ohjausjärjestelmää ovat suunnittelussa käytettävät työkalut ja suunnitelmien arvioinnissa käytettävät kriteerit. Niiden pitää palvella suunnittelutyötä, olla helppokäyttöisiä ja ymmärrettäviä. Nykyinen kaavoitusjärjestelmä perustuu pitkälti karttapohjaisiin määräyksiin, jotka sitovat tietyt maankäytön suunnitteluratkaisut hyvinkin aikaisessa vaiheessa, mutta eivät silti välttämättä ohjaa kestävään kehitykseen. Sitovuuden pitäisi nykyistä enemmän kohdistua tavoitteisiin ja niiden seurantaan prosessin edetessä, ei niinkään karttamerkintöihin 137 korostuukin yksittäisen alueen kehittämisen ja suunnittelun tukena. Sen avulla voidaan tutkia toimintojen ja investointien sijoittuminen kehitettävällä alueella, ja siten ohjata hyvinkin huolellisesti suunnittelua ja pohjustaa asemakaavallisia ratkaisuja niin, että ne vahvistuessaan olisivat myös mahdollisimman hyvin toteutettavia. Masterplan on siten hyvä esimerkki uusista, käyttökelpoisista ja tarpeellisista työkaluista alueiden kehittämisen prosessissa. ARKKITEHTUURIKILPAILUN ONNISTUMISEN EDELLYTYKSET Arkkitehtuurikilpailut ovat Suomessa kansainvälistä mainetta niittänyt instituutio. Kilpailut voivat olla joko yleisiä kilpailuja tai kutsukilpailuja. Ensin mainitut ovat avoimia, laajalle suunnittelijakunnalle suunnattuja kilpailuja ja jälkimmäiset kilpailun järjestäjien valitsemalle suunnittelijajoukolle suunnattuja kilpailuja. Molempiin osallistutaan yleensä nimimerkillä. Kilpailun järjestämisessä kilpailuohjelman laadinta eli suunnittelutehtävän ja ehdotusten arviointiperusteiden määrittely on tulosten hyödynnettävyyden kannalta avainasemassa. Ohjelmoinnin pitäisi osua mahdollisimman hyvin edessä oleviin suunnittelutarpeisiin. Ylläksen pilottialueen kilpailu osoitti, että laajalle alueelle levittäytyvä kilpailu jäi tuloksiltaan yleispiirteiselle tasolle, jolla kuitenkin jo oli tehty tärkeimmät ratkaistut alueen osayleiskaavassa. Uuden matkailukylän kannalta olisi ehkä ollut hyödyllisempää kohdistaa kilpailu rajatummin esimerkiksi uuden kylän keskukseen, jolloin ehdotukset olisivat tuoneet pidemmälle pohdittuja ja odotettuja ratkaisuja julkisiin tiloihin ja arkkitehtuuriin. Arkkitehtuurikilpailun ehdotusten arviointi energiatehokkuuden ja muiden kestävyyden kriteereiden suhteen vaatii vielä paljon kehitystyötä. Tutkimus tuotti joitakin kehityskelpoisia ideoita, joita olisi helppo hyödyntää jatkossakin. Karttapohjaiset arviointityökalut ovat suunnittelijoille ymmärrettävämpiä kuin taulukot ja muut laskennalliset graafit. Ehdotusten vertailukelpoisuus edellyttää kuitenkin nykyistä yhteismitallisempaa esitystapaa. Kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää monialaisuutta. Perinteinen arkkitehtuurikilpailu ei pysty vastaamaan kaikkiin haasteisiin, vaan työryhmissä tarvitaan energiaosaamista, maisemasuunnittelullista ja ekologista osaamista, matkailuliiketoiminnan osaamista jne. Kutsukilpailussa voitiin painottaa kutsuttavien työryhmien monipuolista ammattitaitoa ja valita osallistujat sen mukaan, mutta arvioinnissa samaan monialaisuuteen ei ollut mahdollisuutta. Tutkimushankkeen avulla ja kilpailun järjestäjien hyvällä yhteistyöllä saatiin jonkin verran lisäresursseja, mutta ei riittävästi. Kestävän yhdyskunnan suunnittelukilpailun kehittämisessä olisikin tilaa innovatiivisille malleille ja uusi avauksille. Arkkitehtuurikilpailun suljettu, anonyymi luonne on myös vuorovaikutuksen kannalta ongelmallinen. Tämä korostuu erityisesti aluetason suunnittelussa, jossa kilpailun vaikuttavuus edellyttää yleensä useiden eri toimijoiden sitoutumista tuloksiin ja yhteistyötä kehityksen eteenpäin viemiseksi. Myös tässä suhteessa kilpailuinstituutioon kaivataan uusia ideoita. 138 MATKAILUKESKUSTEN SUURET HAASTEET JA KUNTIEN PIENET RESURSSIT Matkailukeskukset kuormittavat kunnallisia palvelu- ja infrastruktuurijärjestelmiä joskus jopa moninkertaisesti verrattuna vakituisten asukkaiden tarpeisiin. Kunnat vastaavat kaavoituksesta, suunnittelun ja toteutuksen ohjauksesta sekä peruspalveluiden ja infrastruktuurin tarjoamisesta ja ylläpidosta samalla tavalla ja vastaavilla resursseilla niin matkailutoimintavetoisilla alueilla kuin muissa saman kokoisissa kunnissa. Matkailualueiden lyhytja pitkäaikaisten vaikutusten merkityksien arvioiminen sekä mahdollisiin muutoksiin reagoiminen haastavat perinteisen yhdyskuntasuunnittelun, samoin kuntien nykyiset resurssit. On aiheellista kysyä, synnyttääkö matkailualueiden erityisluonne tarpeen omanlaisille suunnittelun ja toteuttamisen prosesseille ja työkaluille? Esimerkiksi Whistlerissä nähtiin perinteiset yhdyskuntasuunnittelun keinot riittämättöminä ratkaisemaan moniulotteisia ongelmia proaktiivisesti. Whistler 2020 -visio on pyrkimys vastata sosiaalisiin, taloudellisiin ja ympäristöllisiin haasteisiin holistisella, eri osa-alueet ja -tekijät integroivalla tavalla. © JMVerco @ Flickr.com Matkailukeskuksen luonne ja merkitys kunnille voi olla niin suuri, että syntyy tarve keskuksiin erikoistuneelle suunnitteluyksikölle. Sen tehtävänä olisi edistää yhteistyötä ja vahvistaa toimijoiden keskinäistä luottamusta ja sitoutumista, koordinoida ja yhteensovittaa lukuisia erilaisia hankkeita sekä arvioida niiden myönteinen vaikutus vision toteutumiseen sekä varmistaa suunnittelun ja toteutuksen laatua. 139 ENERGIATEHOKAS MAANKÄYTTÖ JA ARKKITEHTUURI – MAHDOLLISUUKSIEN RAJAT ARKKITEHDIT JA ENERGIAINSINÖÖRIT Kestävä yhdyskunta syntyy vain monialaisen yhteistyön avulla. MATKA-hankkeessa tutkittiin erityisesti arkkitehtien ja energiainsinöörien yhteistyötä niin alueiden suunnittelun kuin rakennussuunnittelun tasolla. Yhteinen pilottialue konkretisoi erilaisia lähestymistapoja ja ”pakotti” vuoropuheluun erilaisten menetelmien valinnoissa. Parhaimmillaan yhteistyö toimi rakennussuunnittelun tasolla. Arkkitehdin tapa tehdä talosuunnittelua ja insinöörin tapa laskea lämpökuormia ja kulutuksia toimivat vuorovaikutuksessa ja tuottivat tutkittuja suunnitteluperiaatteita pohjoisen passiivitalon suunnitteluun. Aluetasolla yhteistyö maankäytön ratkaisujen ja energiateknisten ratkaisujen välillä osoittautui huomattavasti vaikeammaksi. Erilaisten yhdyskuntarakenteellisten ratkaisujen etsintä on ainakin osayleiskaavatasolla niin suurpiirteistä, että vertailu niihin liittyvien erilaisten energiateknisten ratkaisuvaihtojen välillä ei käytettävissä olleilla resursseilla onnistunut. Työtapa on osapuolilla lähtökohtaisesti hyvin erilainen: maankäytön suunnittelussa etsitään luonnosmaisesti erilaisia rakennemalleja katu-, kortteli- ym. ratkaisuineen, kun taas insinööri tarvitsisi laskennan pohjaksi rakennusten massoittelun tasolle ulottuvaa suunnittelua. Myös käyty arkkitehtuurikilpailu osoitti, että ehdotusten vertailu alueellisten energiaratkaisujen suhteen olisi vaatinut erityisiä resursseja arviointityöhön. Suunnitelmat sinällään olisivat tarkkuudeltaan riittäneet laskennalliseen vertailuun, mutta työmäärä olisi ollut suuri. Rakennusten energiatehokkuuden arviointiin kilpailuaineisto sen sijaan ei riittänyt kuin suuntaa-antavasti. Arkkitehtuurikilpailun ehdotusten energiatehokkuuden arviointi vaatii tulevaisuudessa suunnitteluasiakirjojen, ohjelmoinnin ja arviointiperusteiden asiantuntevaa määrittelyä, jotta vertailu olisi mahdollista. MATKAILUKYLIEN ENERGIAHUOLTO Yhdyskuntasuunnittelun ratkaisuilla voidaan vaikuttaa siihen, miten paljon matkailualue sisältää tiivistä rakennetta, ja millainen palvelukeskus alueeseen sisällytetään. Tiiviin rakenteen suosiminen tukee alueellisen lämmitysjärjestelmän tehokasta käyttöä. Suunnittelulla voidaan myös vaikuttaa harvaan rakennetun alueen energiahuollon kestävyyteen. Mikäli talot rakennetaan kytketyiksi tai ne sijoitetaan toistensa läheisyyteen samaan pihapiiriin, tarjoaa tämä mahdollisuuden tehokkaiden yhteisien energiaratkaisujen toteuttamiseen. Yhteiset energiaratkaisut mahdollistavat samat lämmityspalvelut merkittävästi matalammilla talokohtaisilla investoinneilla. Jos etäisyydet talojen välillä ovat suuremmat, vähentävät lämmön siirtämisestä aiheutuvat häviöt yhteisjärjestelmän mielekkyyttä. Matalaenergiarakentaminen tuo toteuttamiselle. Matkailualueen omia lisähaasteitaan energiahuollon matalaenergiarakentaminen voimistaa © Visit Finland @ Flickr.com 140 kausiluontoisuuden jo muutenkin aiheuttamaa suurta eroa huipputehon ja vuotuisen energiankulutuksen välillä, sillä matalaenergiarakennusten vuotuinen lämmöntarve on normaalirakennuksiin verrattuna merkittävästi alempi, kun taas lämmitystarpeen huipputehon alenema on suhteessa selvästi pienempi. Niinpä matalaenergiarakentaminen vaatii selvästi suuremman rakennusmassan, jotta alueen vuotuinen lämmöntarve olisi samalla tasolla kuin perinteisellä rakentamisella. Matalaenergiarakentaminen voi myös aiheuttaa sen, että vain matkailualueen palvelukeskukselle on järkevää tehdä yhtenäinen energiajärjestelmä. Väljempien alueiden rakennusryppäillä voidaan kuitenkin yhä saada aikaan kokonaisuuksia, joille yhteinen korttelikohtainen energiajärjestelmä on kannattava valinta. Aluetason kysymysten lisäksi matalaenergiarakentaminen tuo haasteita myös talokohtaisen energiajärjestelmän suunnittelulle. Rakennusten matala lämmitystarve vaikuttaa myös siten, että rakennus ylikuumenee kesällä tavallista helpommin. Niinpä talokohtaisessa suunnittelussa on syytä huomioida erityisen tarkasti tulisijan ja saunan toteutukset sekä kesäkäyttöä varten hankkia esimerkiksi varjostimet suurimpiin ikkunoihin. Lapissa tarjolla olevien ympäristöystävällisen energianlähteiden valikoima on rajallinen. Aluetason energiahuoltoon soveltuva ainoa täysin uusiutuva energianlähde on hake tai muu puuperäinen polttoaine, kuten pelletti. Käytännöllisin tällaisen polttoaineen käyttötapa on sen polttaminen kattilassa, jossa voidaan polttaa myös muita kiinteitä polttoaineita. Erityisesti yhteispoltto turpeen kanssa vähentää korroosio-ongelmia ja parantaa siten järjestelmän kestävyyttä. Muita ympäristöystävällisiä energianlähteitä Lapissa ovat ympäristöystävällisesti tuotettu sähkö ja sellaisella sähköllä käytettävä lämpöpumppu. Suora sähkölämmitys tai ilma- tai maalämpöön perustuva lämmitys ei kuitenkaan tyypillisesti sovellu aluetason järjestelmän hyödynnettäväksi, ellei ole mahdollista 141 hyödyntää merkittäviä jätelämpövirtoja esimerkiksi vedenpuhdistamon yhteydessä. Laajamittainen lämmön ottaminen pelkästään kallioperästä saattaa aiheuttaa Pohjois-Suomessa kallioperän laajaa jäätymistä. Maalämpö toimii kuitenkin mainiosti kiinteistökohtaisissa ja muutaman kiinteistön muodostamissa järjestelmissä. Aurinkolämmön hyödyntäminen on myös mahdollista Lapissa, mutta se vaatii kalliita investointeja ja lämmön tuotanto ei osu ajalle, jolloin lämmön tarve on suurin. Niinpä aurinkolämpö soveltuukin parhaiten lämpimän käyttöveden tuotantoon. Ympäristöystävällisen sähkön tuotantomuodoista aurinkosähkön hyödyntämistä rajoittaa tuotannonkausiluontoisuus ja paneelien korkea investointikustannus. Pienimuotoinen vesivoima on kiinnostava tuotantomuoto, mikäli soveltuva pieni joki ja tarvittava korkeusero löytyvät. Tuulisähkön tuotannolle Lapin tuuliset tunturit ovat kiinnostava kohde, mutta investointien kokonaisvaltaisen kestävyyden arvioinnissa on tarpeen huomioida myös alueen herkät ympäristöarvot. POHJOISEN ENERGIATEHOKAS LOMA-ASUNTO MATKA-tutkimuksen passiivitalosimuloinnit osoittivat, että passiivitaloja on mahdollista rakentaa myös Tunturi-Lapin kylmässä ilmastossa. Tavoite on kuitenkin äärimmäisen vaativa, ja edellyttää jokaisen osatekijän optimoinitia. Niin rakenteiden kuin rakennuksen arkkitehtonisten ominaisuuksien kuten muodon ja ikkunoiden sekä lvi-tekniikan tulee olla sekä tilanteeseen optimoituja että ominaisuuksiltaan yhteen sovitettuja. Yksinkertaisilla suunnitteluratkaisuillakin on väliä. Passiivitalosimuloinneissa tutkittiin luonnosvaiheen suunnitteluratkaisujen vaikutuksia rakennuksen energiankulutukseen ja sisäilmastoon. Tulosten perusteella todettiin, että yksinkertaiset suunnitteluratkaisut kuten rakennuksen suuntaus ja ikkunoiden koko vaikuttavat olennaisesti tulevan rakennuksen energiatehokkuuteen ja sisäilmastoon. Rakennuksen suuntaamisella etelään saavutetaan energiahyöty myös napapiirin pohjoispuolella. Ylilämpenemisen todettiin olevan todellinen kesäaikainen uhka myös Lapissa. Kun siihen puututaan erilaisin rakenteellisin aurinkosuojausmenetelmin, ei erillistä koneellista viilennystä tarvita. ENERGIATEHOKKAAN RAKENTAMISEN AMMATTITAITO JA KOULUTUS KILPAILUEDUIKSI Kunnianhimoiset tavoitteet ja rakennusten uudenlainen optimointi vaativat suunnittelu- ja rakentamisprosessin eri osapuolten aiempaa tiiviimpää yhteistyötä jo aivan luonnosvaiheessa, jolloin päätetään monista energiataloudelle kriittisistä kohdista kuten rakennuksen muodosta ja ikkunoista. Tämän takia alkuvaiheen energiasimuloinnit sekä lvi-insinöörien panos rakennussuunnitelmaan ovat äärimmäisen tärkeitä ja voivat säästää monta euroa rakennuksen tulevissa käyttökuluissa. Panostaminen suunnittelun alkuvaiheeseen maksaakin itsensä monenkertaisesti takaisin edullisempina käyttökuluina. 142 Kuva 6.6: Suomessa on kehitetty energiatehokkaan lomarakentamisen osaamista Aalto-yliopistolla monialaisena opiskelijayhteistyöprojektina. Puurakenteinen Luukku-talo keräsi mainetta kansainvälisessä Solar Decathlon -kilpailussa. Kuvalähde ja lisätietoja: http://www.sdfinland.com/ Energiatehokas rakentaminen vaatii tiivistä yhteistyötä luonnosvaiheen lisäksi koko muun rakentamis- ja suunnitteluprosessin aikana. Uudenlaisten, tiiviimpien ja paksumpien seinärakenteiden rakentaminen kysyy uudenlaista ammattitaitoa myös käytännön rakentajilta, jotta rakennuksen ilmavuotoluku saadaan tarpeeksi pieneksi, eikä kosteuden riskiä silti tule. Kestävyyteen profiloituvalla alueella olisi mahdollista kehittää koulutustarjontaa energiatehokkaan rakentamisen osaamiskeskittymän luomiseksi. Koulutustarjonta voisi toimia alueellisena kilpailuetuna ja vetovoimatekijänä, joka houkuttelisi kouluttautujia oppimaan myös muualta maasta. Samalla varmennettaisiin vankka paikallinen ammattitaito. 143 MITÄ VOIMME OPPIA MUILTA? ESIMERKILLINEN OHJAUSPROSESSI Whistlerin vision saivat aikaan globaalit haasteet, joiden vaikutus oli paikallisestikin tunnistettavissa. Kasvava kilpailu matkailualueiden kesken samoin kuin vähenevät luonnonresurssit ja muut ihmisen toiminnan negatiiviset ympäristövaikutukset, kuten luontoon kerääntyvät haitalliset aineet, luovat paineen muuttaa matkailutoimintaa. (RMOW, 2007) Pohjoisiin matkailukeskuksiin kohdistuu alueellisen kasvun, hintojen nousun (mm. asumisen ja rakentamisen kustannukset) sekä turismituotteiden ja -palveluiden kysynnän muutosten aiheuttamia paineita. Ilmastonmuutos merkinnee luonnonympäristöllisten vaikutusten lisäksi muutoksia talvilajien toteuttamiselle ja matkailusesongeille. Huoli luonnon hyvinvoinnista ja monimuotoisuuden säilymisestä kasvaa samalla kun luonnonresurssit vähenevät ja niiden hyödyntäminen kallistuu. Terveys ja hyvinvointi ovat keskeisesiä pohjoisilla luontomatkailualueilla; ilmaan, veteen ja maahan kerääntyvien saasteiden vaikutuksilla on suora yhteys matkailutoimintaan. Näiden uhkakuvien vuoksi Whistlerissä alkoi prosessi, jossa määrätietoisesti lähdettiin etsimään polkua kohti kestävämpää turismia. Whistlerin prosessista voidaan tunnistaa joitakin piirteitä, joista kannattaa ottaa mallia: • Prosessin painopiste on ollut sen alkuvaiheessa, jolloin laajalla keskustelulla on saatu aikaan eri osapuolien sitoutuminen tavoitteisiin • Yhteiset tavoitteet on koottu visioksi, joka ohjaa kehitystä eri osa-alueilla • Prosessi on Whistlerissä, kuten Kanadassa yleisemminkin, erittäin hyvin dokumentoitu ja julkaistu. Suomessa eri vaiheista, tapahtumista ja niiden tuottamista aineistoista on vaikea saada tietoa ja yhtenäistä kuvaa • Prosessin ohjaus perustuu yhdessä sovittuun laadulliseen ja määrälliseen kriteeristöön, tulosten mittaamiseen ja jälkikäteisarviointiin INTEGROIDULLA SUUNNITTELULLA KOHTI ENERGIATEHOKKUUTTA Uusien yhteistyövaatimusten helpottamiseksi ja varmistamiseksi on maailmalla kehitetty useita niinsanotun integroidun suunnitteluprosesin malleja, joissa on määritelty kunkin suunnittelu- ja rakentamisvaiheen tavoitteet sekä osapuolten eri tehtävät. Näille malleille on yhteistä suunnittelukokousten säännöllisyys sekä lvi- ja rakenneinsinöörien osallistaminen rakennuksen muodon ja muiden arkkitehtonisten ominaisuuksien suunnitteluun. Mallien hyödyntäminen energiatehokkaiden rakennusten suunnittelussa toisi Suomeenkin uudenlaista, keskustelevampaa rakentamiskulttuuria, mikä on edellytys vaativien tavoitteiden saavuttamiselle. 144 LÄHTEET Alakangas E. 2000. Suomessa käytettävien polttoaineiden ominaisuuksia. VTT Energia. BREEAM Communities. http://www.breeam.org/page. jsp?id=117 (Luettu 13.6.2011) Busby Perkins+Will Stantec Consulting. 2007. Roadmap for the Integrated Design Process. BC Green Building Roundtable. Capozzoli A et al. 2009. Impacts of architectural design choices on building energy performance. Applications of uncertainty and sensitivity techniques. Conference Proceedings, Eleventh International IBPSA Conferenge, Glasgow, Scotland. Ecosign Ltd. http://www.ecosign.com (Luettu 13.6.2011) Ekolatu-hanke. http://www.ekolatu.fi (Luettu 13.6.2011) Energiateollisuus ry 2011. Kaukolämpö. http://www. energia.fi/fi/kaukolampo/kaukolampo Eurostatin Panorama on tourism 2007. Tilastokatsaus, Heiberg E., Aall C. & Tveit E-M. 2009. Vindkraft, reiseliv og miljø – en konfliktanalyse. Vestlandsforskningsrapport nr. 1/2009. Saatavilla: http://www.vestforsk.no/filearchive/vindkraft-reiselivog-miljo-en-konfliktanalyse.pdf (Luettu 07.12.2010) Jokiranta M. 2010 . Pohjois-Suomessa sijaitsevien matalaenergialomarakennusten energiankulutus ja lämpöolot. Diplomityö. Energiatekniikan laitos, Aaltoyliopisto. Jokisalo J. & Kurnitski J. 2002. Simulation of energy consumption in typical Finnish detached house: premilinary report. Teknillinen korkeakoulu. Järviluoma J. 1993. Paikallisväestön asennoituminen matkailuun ja sen seurausvaikutuksiin: esimerkkinä Kolarin kunta. Oulun yliopisto. Kangas H. 2007. Ympäristöasenteisiin perustuva matkailijoiden tyypittelymalli ja matkailijatyyppien yhteys laatutietoisuuteen – Kolin kansallispuiston Saatavilla: http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/ ympäristömerkkitutkimuksen tuloksia. Metlan page?_pageid=2953,66450428,2953_66450743&_ työraportteja 52: 45–5. Saatavilla: http://www.metla.fi/ dad=portal&_schema=PORTAL (Luettu 30.4.2010) julkaisut/workingpapers/2007/mwp052-05.pdf. Finnish Consulting Group. Master plan. Saatavilla: Kauppila P. 2004. Matkailukeskusten kehitysprosessi ja http://www.fcg.fi/fin/palvelut/konsultointi_ja_ rooli aluekehityksessä paikallistasolla: esimerkkeinä kehittaminen/aluekehitys_ja_elinkeinot/ (Luettu Levi, Ruka, Saariselkä ja Ylläs. Nordia Geographical 13.6.2011) Publications 33:1. Gill A. 2000. From growth machine to growth Kelly J., Haider W., Williams P.W. & Englund, K. 2007. management: the dynamics of resort development in Stated preferences of tourists for eco-efficient Whistler, British Columbia, Environment and Planning destination planning options. Tourism Management A, volume 32(6) pp. 1083-1103. 28(2): 377–390. Greenspace. http://www.greenspacencr.org/building/ Kuitto P-J. 2005. Metsästä polttoaineeksi – pros/how_b/envision_b/decisions_decisions.html Polttohakkeen tuotannon puoli vuosisataa. Suomen (Luettu 9.6.2011) bioenergiayhdistys ry. Hakkarainen M. 2009. Turismi uutena työnä. Lapin ilmastostrategia. http://www.lapinliitto.fi/fi/ Julkaisussa: Tuulentie S. (toim.). Turisti tulee kylään. lapin_kehittaminen/strategiat/lapin_ilamastostrategia Matkailukeskukset ja lappilainen arki. Minerva (Luettu 13.6.2011) kustannus Oy, Helsinki/Jyväskylä. ss. 132-159. Harju-Autti, A. 2008. Majoitustoiminta. Työ- ja elinkeinoministeriö. Toimialaraportti 8/2008. s. 56. Lapin kulttuuriympäristöohjelma -hanke. 2008-2012. http://www.ymparisto.fi/default. asp?node=23811&lan=fi (Luettu 13.6.2011) 146 Lapin liitto 2009. Matkailutilastot. 2009 Saatavilla: http:// MEK: Kansainvälinen luontomatkailututkimus 2010. www.lapinliitto.fi/fi/julkaisut_ja_tilastot/tilastot (Luettu MEK A: 169. Saatavilla: http://www.mek.fi/w5/ 13.11.2009) mekfi/index.nsf/6dbe7db571ccef1cc225678b00 Lapin liitto 2009b. Lapin energiastrategia. Saatavilla: http://www.lapinliitto.fi/c/document_library/get_file?fol derId=26224&name=DLFE-3309.pdf Lapin liitto 2009c. Lapin maakuntasuunnitelma. Saatavilla: http://www.lapinliitto.fi/c/document_library/ get_file?folderId=26224&name=DLFE-1054.pdf Lapin liitto 2011. Lapin matkailustrategia 2011-2014. Luonnos 25.3 2011. Lapin liitto 2011b. Maakunnan suunnittelu. http://www. lapinliitto.fi/146 (Luettu 4.3.2011) Lapin matkailu pitkästä aikaa pakkaselle. http://m.yle. fi/w/uutiset/yle24/ns-yduu-111719-1436555 (Luettu 12.6.2010) Laskowski L. 2008. Ochrona cieplna i charakterystyka energetyczna budynku; Oficyna Wydawnicza Politechniki Warszawskiej, Warszawa. Lindberg K., & Johnson, R. L. 1997. Modeling resident attitudes toward tourism. Annals of Tourism Research, 24(2), 402–427. Luiro S. 2008 Lapin matkailutilastollinen vuosikirja 2007, Saatavilla: http://www.lapinliitto.fi/matkailu/index2. html. (Luettu 18.1.2010) Luthe T. 2009. SkiSustain - Vulnerability to global change and sustainable adaptation of ski tourism. Institute of outdoor sports and environmental science, German Sports University Cologne. Lylykangas K. & Nieminen J. 2009-2010. http://www. passiivi.info/download/passiivitalon_maaritelma.pdf (Luettu 9.6.2011) Marin R. 2009 Uhkaako lama Lapin matkailua? Saatavilla: http://www.stat.fi/artikkelit/2009/art_200902-19_003.html McKinsey 2009. Pathway to Low Carbon Economy. Saatavilla: http://www.mckinsey.com/ globalGHGcostcurve 4e73ed/4345083904040872c22577ab0034f4a 8/$FILE/A169%20Kansainv%C3%A4linen%20 luontomatkailututkimus%202010%20Korj.pdf (Luettu 30.4.2011) Merikoski T. 2009. Visio kestävästä matkailualueesta suunnittelutyökaluna, Julkaisematon seminaaripaperi. Arkkitehtuurintutkimuspäivät 21.10.2009. Espoo. Merikoski T. 2010. From vision to criteria: Planning sustainable tourism destinations. Case Ylläs Lapland. Julkaisematon seminaaripaperi. SB10 Finland: Sustainable Community - buildingSMART -konferenssi. Espoo. Meän väylä. 2006. Saatavilla: http://www.ahiplan.airix. fi/tietopankki/pajala/julkinen/tekstit/mva_visio.pdf (Luettu 13.6.2011) MRL 2000. Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999). Maankäyttö- ja rakennusasetus (895/1999) Natrass B. & Altomare M. 2002. Dancing with the Tiger: Learning Sustainability Step by Natural Step. 321 s. New Society Publishers, Gabriola Island, BC, CAN Nieminen J. 2006. Mikä on passiivitalo? Seminaariesitys Passiivitaloseminaarissa 23.11.2006. VTT Saatavilla: http://passiivitalo.vtt.fi/materiaalia.html Nylund J. 2010. Kalliolämpö osana uusiutuviin energioihin perustuvaa arktista lämmitysjärjestelmää. Diplomityö. Energiatekniikan laitos, Aalto-yliopisto. Oksman A. 2010. Hakkeen ja turpeen käyttö kaukolämmön erillistuotannossa. Kandidaatintyö. Energiatekniikan laitos, Aalto-yliopisto. Packard foundation. http://www.packard.org (Luettu 9.6.2011) Paroc Arctica -passivitalo. http://www.passiivitaloarctica. fi/ (Luettu 9.6.2011) Passiivitalon suunnitteluohje. http://www.passiivi.info (Luettu 9.6.2011) 147 Peltonen J. 2002. Itseorganisoituvat kartat oppivissa metriikoissa, Tekniikan Akateemiset. Nro 5, s. 24-25 Pratt, K. 2004. Conserving Habitats. Artforum. Saatavilla: http://findarticles.com/p/articles/mi_m0268/ is_6_42/ai_113389500/ (Luettu 9.6.2011) Raike A. 2010. Itseorganisoituva kartta. http://www. uiah.fi/ISBN/951-558-172-9/2_5_6.html. (Luettu 27.11.2010) Rakentamisen toimitilakatsaus 2010/1. Tilastokeskus. http://www.stat.fi/artikkelit/2010/art_2010-06-24_002. html?s=0 Rakennetun ympäristön energiankäyttö ja Saari A., Jokisalo J., Keto M., Alanne K., Niemi R., Lund P., Paatero J. 2010. Kestävä energia – loppuraportti. TKK rakenne- ja rakennustuotantotekniikan laitoksen julkaisuja B: 24. Salat, S. 2010. Morphological indicators for assessing the sustainability of cities. Seminaariesitys. Sustainable Building 2010, Espoo. Seppänen O. 2001. Rakennusten lämmitys. Jyväskylä Shawn G. & Williams A. 2004. Tourism and Tourism Spaces, Sage Publications, Inc. Siipola P. 2000. Kestävän kehityksen mukainen pientaloryhmä - kolmen suomalaisen kasvihuonekaasupäästöt. 2010. Sitran selvityksiä 39, ekokylähankkeen toteutus. Lisensiaatintyö. Julkaisu Helsinki. A29. Arkkitehtuurin osasto, Oulun yliopisto. Rakennetun ympäristön laatukäsikirja. Saatavilla: http:// rylk.kideve.fi (Luettu 22.2.2011) RIL 2009. 249-2009 Matalaenergiarakentaminen: Asuinrakennukset. Suomen rakennusinsinöörien liitto. RMOW 2002. Characteristics of Successful Destination Resort Communities, Background report. Resort Community of Whistler. Saatavilla: http://gateway.cotr. bc.ca/TourismCluster/Whistler_Sustainit3.pdf RMOW 2007. Whistler 2020 Moving Toward a Sustainable Future. Resort Community of Whistler. Saatavilla: http://www.whistler2020.ca/whistler/ site/genericPage.acds?instanceid=1967751&conte xt=1930511 RMOW 2010. Resort Municipality of Whistler, http:// www.whistler.ca (Luettu 29.04.2010) Rukan kylä 2010 -kehityshanke. http://www.kuusamo.fi/ rukankyla/ (Luettu 13.6.2011) Rytkönen A. & Kirkkari A-M (toim.). 2010. Vapaa-ajan asumisen ekotehokkuus. SY 6/2010. Saari M. 2006. Energiatehokkaan talon lämmitysratkaisut, VTT. Intelligent Energy Europeseminaari, Espoo. Silvennoinen H. ja Tyrväinen L. 2001. Luontomatkailun kysyntä Suomessa ja asiakkaiden ympäristötoiveet. Julkaisussa: Sievänen. T.(toim.). Luonnon virkistyskäyttö 2000. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 802, ss. 112-127. Sippola S. 2007. Vilkkaan matkailukeskuksen asukkaana. Kysely Ylläksen ja Levin paikallisväestölle. Opinnäytetyö, LANDSCAPE LABhanke. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Soini T. 2009. Viherrakentajan käsikirja. Viherympäristöliitto. Sorsa, R. 2002. Matkailun suhde ympäristöön: Kolin alueen yritykset kestävän matkailun toimeenpanijoina. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 883. Staffans A, Kyttä M, & Merikoski T (toim.) 2008. Kestävä yhdyskuntarakenne, Raportti Tekesin Kestävä yhdyskunta -ohjelmalle. Teknillinen korkeakoulu, Arkkitehtuurin laitos ja Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus (YTK). Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja C 69. Helsinki. Stang, A. & Hawtorne, C. 2005. The green house. New directions in sustainable architecture. New York: Princeton Architectural Press. s. 13. 148 Suomen Arkkitehtiliitto. 2010. Kestävän suunnittelun Tyrväinen L., Silvennoinen H., Hasu E. & Järviluoma, sivusto EKO-BOX. http://www.safa.fi/fin/safa/ J. 2011. Kaupunkilomalla vai tunturiluonnossa - kestavan_suunnittelun_sivusto_-_eko-box/ (Luettu Kotimaisten matkailijoiden näkemyksiä ja toiveita 9.6.2011) lappilaisesta matkailukeskusympäristöstä. Metlan Swarbrooke, J. 1999. Sustainable Tourism Management. CAB International, Wallingford. Sæþórsdóttir, A.-D. 2010. Tourism struggling as the Icelandic wilderness is developed. Julkaisussa: Fredman, P. & Tyrväinen, L. (toim.). Frontiers in nature-based tourism. Scandinavian Journal of Hospitality and Tourism 10(3): 334–357. Tekes. Kaupunkien ja kuntien aluetasoiset ekolaskurit (KEKO). Tiedote. http://www.tekes.fi/ohjelmat/ Yhdyskunta/Ajankohtaista/kekohanke?type=news (Luettu 13.6.2011) The ATHENA Sustainable Materials Institute 1999. Residential Case Study. The Sustainable Sites Initiative 2009. http://www. sustainablesites.org/ (Luettu: 13.6.2011) Tilastokeskus. 2010. Tilastot aihealueittain. Liikenne ja matkailu. Saatavilla: http://www.tilastokeskus.fi/til/ aiheet.html (Luettu 22.4.2011). Tilastokeskus 2010b. Majoitustilasto. Saatavilla: http:// www.stat.fi/meta/til/matk.html Tunturi-Lapin maakuntakaava. 2011. Asiakirjat saatavilla: http://www.lapinliitto.fi/maakuntakaavoitus/ tunturilapin_maakuntakaava (Luettu 13.6.2011) Tunturi-Lapin seutukaava 1997. Asiakirjat saatavilla: http://www.lapinliitto.fi/maakuntakaavoitus/ tunturilapin_seutukaava (Luettu 13.6.2011) Tuokkola-Liljavirta K. 2010. Menestyvä matkailualue. Diplomityö. Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu, informaatio- ja luonnontieteiden tiedekunta, tuotantotalouden tutkinto-ohjelma. Tuulentie S. & Mettiäinen I. 2007. Local participation in the evolution of ski resorts: the case of Ylläs and Levi in Finnish Lapland. Forest, Snow and Landscape Research 81(1/2): 207-222. työraportteja / Working Papers of the Finnish Forest Research Institute 190. Tyrväinen, L., Silvennoinen, H., Hasu, E., Järviluoma, J. & Uusitalo, M. 2011. Kansainvälisten matkailijoiden näkemyksiä ja toiveita lappilaisesta matkailukeskusympäristöstä. Metlan työraportteja / Working Papers of the Finnish Forest Research Institute. Käsikirjoitus. USGBC. LEED for Neighborhood Development. http:// www.usgbc.org/leed/nd/ (Luettu: 13.6.2011) Uusitalo L. 1997 Kuluttajan ympäristöä koskevat valinnat. Saatavilla: http://lta.hse.fi/1997/1/ lta_1997_01_a2.pdf. (Luettu 15.6.2010) UN World Commision on Environment and Development 1987. Our Common Future, Published as Annex to General Assembly document A/42/427, Development and International Co-operation: Environment. Valkeisenmäki, I. 2010. Julkaisematon käsikirjoitus. Valkonen J. & Veijola S. (toim.) 2008. Töissä tunturissa. Ajatuksia ja kirjoituksia matkailutyöstä. Lapin yliopistokustannus. Rovaniemi. Vanhamäki S. 2003. Voiko matkailu olla sosiaalisesti kestävää? Paikallisväestön asennoituminen matkailuun Kuusamon Rukalla. Yhteiskuntamaantieteen pro gradu -tutkielma. Maantieteen laitos, Joensuun yliopisto. Vireä Tunturi-Lappi -kehittämissuunnitelma 20072013. Saatavilla: http://www.kktm.fi/index. php?name=GetFile&nodeIDX=51 (Luettu: 13.6.2011) Väyrynen E. & Smeds R. 2009. Yhteinen prosessi. Teoksessa Staffans & Väyrynen (toim.) Oppiva kaupunkisuunnittelu. WCED. 1987. Our common future. Oxford University Press, Oxford. 383 s. 149 Williams P. & Ponsford I. 2009. Confronting tourism’s environmental paradox: Transitioning for sustainable tourism. Futures 41: 369–404. WTO 2004. Conceptual Definition. Saatavilla: http:// www.unwto.org/sdt/mission/en/mission.php (Luettu 15.4.2011) Ylläksen uuden matkailukylän arkkitehtuurikilpailu. 2010. http://www.jteppo.fi/uusikyla.html Ylläksen yleiskaavan uudistaminen. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma 2007/2008. Saatavilla: http:// projektit.maajavesi.fi/yllas/tiedotteet/OAS_070108.pdf Ylläs II osayleiskaava ja kehittämissuunnitelma. 2008. Asiakirjat saatavilla: http://projektit.maajavesi.fi/yllas/ Ylläs NYT. Lähtötietoja kehittämissuunnitelmaa varten. Saatavilla: http://projektit.maajavesi.fi/yllas/raportit/ Kokonaiskehittämisohjelma/Liite4_1.pdf Ympäristöministeriö. Vuoden 2012 rakentamisen energiatehokkuusvaatimukset lähtevät lausunnolle. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=36 6568&lan=fi&clan=fi Julkaistu 28.9.2010 (Luettu 10.12.2010)
© Copyright 2024