1. No category

III.
1713/v23 sanotaan raastuvan pöytäkirjan alussa, että
,,saarnan sijasta yksi porvareista piti rukouksen koska
viholliset (1716) m. m. veivät papitkin vankeuteen ja siitä
saakka Kajaanissa ei ole ollut pappia"; sen vuoksi pyysi
porvaristo konsistoriolta, että se määräisi tänne papin. Seuraavana vuonna on Kajaanissa ,,vara pastorina" eräs Hildén, joka porvaristolta pyysi ja sai todistuksen, että hän
sekä ,,ruotsiksi (joka 3:mas viikko) että suomeksi on saarnannut kaupunkilaisille ja linnanväestölle, joka asui kaupungissa". Tästä Hildén'istä kerrotaan eräässä pöytäkirjassa, että hän pääsiäispäivänä v. 1725 on kirkkotuvassa
juovuksissa ,,hoiperrellen kulkenut paikalleen pöydän taakse,
pitänyt kirjaa nurin käsissään, kömpelösti langennut polvilleen, lukenut huonosti synnintunnustuksen, unhottanut epistolan lukemisen, virttä veisatessa on hän soittanut sormillansa
nenää vasten, mörissyt ja huiskuttanut käsillään; sittemmin
on hän lukenut 3 kertaa evankeliumin y. m. Kun seurakunta rupesi veisaamaan, esti hän sitä ja käski erästä kapteenin rouvaa istumaan, vaan kun tämä ei totellut, on hän
sanonut hänelle: mene ulos. Silloin on kapteeni ottanut
rouvansa ja mennessään sanonut ääneen: Näette että Hildén on saanut ryypyn liiaksi tänäpäivänä. Tähän on pastori huutanut: Miekkamiehillä (värjekarlar) ei ole mitään
Jumalan seurakunnassa tekemistä". Tästä käytiin käräjiä
vasta v. 1729, jolloin edellisestä tunnettu viskaali Tammelander oli hänen päällekantajanansa ja näytti oikeudelle
tuomiokapitulilta (Gezeliukselta) v. 1708 (1728?) tulleen
84
kirjeen, jossa Hildén'iä on kovasti varoitettu juopumuksesta
ja muista himoista. Raastuvanoikeus päätti asian siten että
Hää sakotettiin 50 taal. hop. ja määrättiin seisomaan yhden
sunnuntain julkisessa kirkkorangaistuksessa, vaan jätti asian
muutoin tuomiokapitulin päätettäväksi. Hän pantiin v. 1726
viraltaan ja hänen jälkeen on Isac Rothovius 1727—32 ollut
kappalaisena.
Kajaanin ensimmäinen kirkkoherra ison vihan jälkeen
oli L. H. Backman. Hän oli ollut ennen armovuoden
saarnaajana Kemissä (1726), sittemmin opettajana Oulun
tiviaalikoulussa (1727—33), josta hän tuli Kajaaniin (1733
—1746) (Strandberg). Hän on jo 1733 ensi kerran saanut
toimeen kirkonkokouksen, joita hän sittemmin on usein pitänyt. Muutoin hän on ollut hyvin tarkka seurakuntalaistensa
lukutaidosta, siveellisestä elämästä, sekä esiytyy usein paikkakuntansa johtavana henkenä.
Kirjailijanakin on Backman esiintynyt jokseenkin ansiokkaana. Hän on antanut kirjallisesti tietoja Kaj. seuduista Mathesiuksen kirjaan ,,Pohjanmaasta". Sitä paitse
on hän kirjoittanut ,,Kertomuksen Kaj. linnan ja kaupungin
tilasta sota-aikana 1712—1716" (tämä kertomus on suomeksi julaistu K. A. Castrénin kirjassa: ,,Kaj. läänin vaiheista"). Uskonnon alalta tunnemme seuraavan B:n kirjoittaman kirjan: ,,Yxikertaiset Kysymykset Catechismuxen
Tutkistelemuxeen tarpeelliset, jaloimmista Catechismuxen Selittäistä ulosvedetyt ja Mahdollisimmassa lyhykäisyydes nuorille ja yxikertaisille ylösrakennuxexi käsitetyt". Kuinka
arvokkaana tätä aikanaan pidettiin, osoittaa se seikka, että
kirjaa on painettu Tukholmassa 4 painosta (1739—1786) ja
Turussa 4 painosta. (O. A. F. Mustonen).
V. 1742 on hän ollut edellämainitussa lähetyskunnassa,
jonka Kajaanilaiset lähettivät Iisalmeen venäläiselle päällikölle selittämään Kajaanilaisten toivomusta päästä venäläisten alamaisiksi. V. 1744 on hän matkustanut Tukholmaan, jolloin jumalanpalvelusta on pidetty Paltamossa.
Samana vuonna on hän esittänyt Kajaanilaisille että
Kajaanin seurakunta yhdistettäisiin Sotkamoon, joko siten:
85
että kirkkoherra asuisi Kajaanissa, eli että Kajaani tulisi
anneksaksi ja linnansaarnaaja olisi koulunopettajana, sekä
yhdessä kirkkoherran kanssa hoitaisi Kajaanin seurakuntaa.
Syynä tähän oli se että Kajaanilaiset maksoivat niin vähäisen palkan kirkkoherralleen. Tähän on porvaristo kyllä
suostunut, vaan sen enempää asiasta ei tullut. Backman
tuli kumminkin v. 1746 Sotkamon kirkkoherraksi.
Hänen jälkeensä sai Kajaani varapastori Johannes Frosteruksen kirkkoherran sijaiseksi ja 1748 kirkkoherraksi.
Hän oli virassa vuoteen 1763 saakka, jolloin hän määrättiin
Sotkamoon.
V. 1764 tuli kirkkoherraksi Oulun koulunopettaja Olof
Westzynthius. Hän on ollut pahankurinen ja juoppo, niin
että v. 1777 raatimies Tallgren syytti häntä kirkonpahennuksesta sanoen W:n muun muassa saarnanneen näin: ,,Oletteko te laupiaita, ei, te olette lurjuksia, pakanoita, perkeleitä, jotka ette maksa mitään ainoalle opettajallenne". Seuraavana vuonna käräjänkäynnissä tästä asiasta on kaupungin viskaali päällekantajana, ja syyttää m. m. W:tä siitä,
että hän on huutanut ja takonut nyrkkiä saarnastuolilta
eräälle sanankuulijalle, eikä päästänyt ripille useita Kajaanilaisia ja ,,sekavaisessa tilassa" saarnatessaan jättänyt pois
Isämeidän rukouksen y. m. Tähän vastaa W. ,,Viskaali on
hänen verinen vitsansa, niinkuin Jumala salli enkelin antaa
korvapuusteja Paulukselle; hän on ,,Parasceven" (esipuheen)
sijasta saarnassaan usein käyttänyt värssyjä, niinkuin parhaat opettajat". Raastuvanoikeus päätti asian siten, että
W. sai kirkonpahennuksesta maksaa sakkoa 50 taal. hop.
( = 3 kuukauden palkan) ja raastuvanoikeus pyytää tuomiokapitulia pitämään häntä silmällä, niin että hän ei saa väärin käyttää virkaansa. V. 1780 kysyy tuomiokapituli porvaristolta, voiko W. vielä hoitaa virkaansa. Tähän vastataan että W. ,,nykyisessä surkeassa tilassaan" ei voi hoitaa
sitä ja että tänne pitäisi saada sijaiseksi puolta palkkaa
vastaan kelvollinen opettaja. Kirkonkokouksessa on määrätty maisteri Simon Appelgren ylioppilas Lescheliuksen kanssa
hoitamaan virkaa. Westzynthius kuoli vihdoin v. 1781 ja
armovuoden saarnaajana on ollut eräs Simeon Frögelman.
86
V. 1782 mainitaan kirkkoherrana G. M. Lescelius, joka v.
1786 määrättiin Paltamon kirkkoherraksi.
Kuninkaallisen kirjeen kautta 1723/i86 määrättiin nimittäin Kajaani anneksaksi Paltamon alle; samassa kirjeessä
määrätään myös että ,,Kajaanin kappalainen tulisi nauttimaan palkkaa 1 / 3 osan kruununkymmenyksestä kaupungin
lahjoitusmaasta, ynnä muut kaupungista tulevat tulot (Accidentier), sekä kappalaisen oikeudet kaupungin läheisyydessä
olevista kylistä (nykyisestä maaseurakunnasta), mutta Pääsiäisrahat kaupungista ja 1/3 osa kruununkymmenyksestä
olivat maksettavat Paltamon kirkkoherran palkaksi. Maaherran (Carpelanin) y. m. vaikutuksesta päätettiin myös
että Kajaanin kaupunki papin vaalissa sekä kirkon ja pappilan rakennuksissa on pidettävä yhden arvoisena maaseurakunnan kanssa. Lesceliuksen kuoltua ovat kajaanilaiset
koettaneet pyytää hallitukselta luvan päästä erilleen Paltamosta, vaan 1819/xi04 saivat he kieltävän päätöksen.
Ensimmäiseksi kappalaiseksi (,,Sacellaniksi") tämän jälkeen tuli Joh. Wichman (1787—1795), jonka jälkeen mainitaan Gabriel Lagus (1795) ja Simon Joh. Castrén (1796—
1807). Hänen jälkeen on Jacob Wichman tullut virkaan.
Hän on syntynyt 1770, oli v. 1788 sodan aikana alaupseeri
Kajaanin pataljoonassa, sai eron 1797 vänrikin arvolla, tuli
ylioppilaaksi Turussa v. 1799, ylimääräiseksi Kaj. Pataljoonan saarnaajaksi v. 1800 sekä Kajaanin kappalaiseksi v.
1807, josta virasta hän kolmen vuoden kuluttua juoppoutensa vuoksi erotettiin1).
V. 1733 on Kajaanissa ensi kerta valittu pappia kolmesta tuomiokapitulin ehdolle panemasta pappismiehestä.
Porvaristo päätti silloin, että koska melkein kaikki kaupunkilaiset ovat saman vertaisia, niin jokainen valitsisi yhdellä
äänellä. Vaalin tehtyä huomattiin että Backman ja eräs
(Antti ?) Chydenius kumpikin olivat saaneet yhtä monta ääntä,
jonka vuoksi useimmat sanoivat tyytyvänsä ,,Jumalan ja tuomiokapitulin päätökseen". V. 1740 selittää porvaristo Maaherran kysymyksen johdosta, että pappia valitessa oikeastaan
¹) Strandberg: ,,Herdaminnen''
87
pitäisi sillä, jolla on isompi elinkeino, talo, eli virka, olla
enempi ääniä, kuin kirvesmiehellä. Mutta vielä v. 1764 päätettiin, vaikka muutamat tahtoivat tulojen mukaan valita,
että, koska kaikilla on samanlainen elatuskeino ja jokainen
asukas on velvollinen tekemään 30 p. t. linnaan, jokainen
valitsee yhdellä äänellä, paitse pormestari, jolle annettiin
kaksi ääntä. V. 1787 on jo kappalaisen vaali tapahtunut
jokaisen kruunun veron maksun mukaan.
Papilla ei ole ollut suuri palkka kaupungilta. Alusta
alkaen hän ei ole saanut täyteen kolmatta osaa kymmenyksestä kaikista eloista. Kymmenyksestä meni näet 2/3 osaa
kruunulle ja ¹/4o Lastenhuoneelle Tukholmassa, jäännös papille. Kymmenys teki esim. v. 1728—11 t. 7 kapp. rukiita,
2 t. 24 kapp. ohria. V. 1732 noin 5 tynn. rukiita ja vähän
enempi ohria, v. 1783 vähän enempi kuin 13 t. rukiita ja 7
t. ohria, v. 1805 vähän enempi kuin 8 t. rukiita ja 9 t.
ohria.
Sitä paitse on papilla ollut valtiolta palkkaa. V. 1711/ix34
on nim. kuningas Fredrik ,,vahvistanut papin palkaksi kaupungilta tulevan kymmenyksen, sekä vuodesta 1680 saakka
pois otetut (afskrefne) 30 taal. hop. rah. ja 12 tynnyriä jyviä linnan saarnaajaa varten Kajaanissa, joka samalla hoitaa
koulua samalla paikalla 1). — Samana vuonna pyytää kirkkoh.
Backman palkkansa korottamiseksi ½ taalaria joka hengeltä, vaan siihen ei porvaristo suostunut: syytti köyhyyttään.
Seur. v. antoi porvaristo hänelle yksityisiksi kalavesiksi elinajakseen Wimpelin järven ja sen lisäksi joen Ämmän alta
n. k. ,,Yrjänän aitasta" 50 kyyn. alaspäin. — V. 1724/xi57
määrää kuningas Adolf Fredrik että Kajaanin papit saavat
nauttia kaksinkertaiset virkavuodet olostaan Kajaanissa. Tämä
oikeus peruutettiin kunink. päätöksen kautta v. 183/ix002). —
Edellisestä tiedämme että Kajaanin papin palkka v. 1746
paikoilla harvoin on noussut enempään kuin 500 taal. kup.
rahaa (siv. 78) ja v. 1778 on sitä ollut 200 taal. hop. rahaa (siv. 85).
¹) Valt. Ark.
2
) Strandberg: Herdaminnen.
88
Lukkarina on vuoteen 1744 saakka ollut Johan Steckman ja siitä asti hänen poikansa Jeremias Steckman. Palkkaa heillä on ollut 1 k. taalari joka talolta, paitse Joulu veroa (Juleräntan).
Kirkossa käynnistä on oltu hyvin tarkkoja. Vuonna
1740 puhutaan erityisestä ,,kirkkoviskaalista", jonka tuli pitää huoli siitä, että jokainen kulki kirkossa, ja syyttää niitä, jotka
laillisetta syyttä ovat olleet kirkosta poissa. Vielä vuonna 1781
sakotettiin tästä erästä porvaria maksamaan 50 hopea taalaria.
V. 1759 asetettiin ,,unilukkarin" virka, ,,koska on huomattu että kansa varsinkin lämpiminä aikoina nukahtaa
(inslumrar)". Hänelle tuli palkkaa 6 äyriä talolta.
Piispain käräjiä on pidetty v. 1738 Kajaanin seurakunnan kanssa Oulussa, v. 1751 Limingassa, v. 1760 ja 1781
Kajaanissa.
Kirkkoherra Backman'in ajoista saakka on pastori ollut
samalla koulun opettajana. Ainoastaan v. 1746 mainitaan
täällä olleen Maisteri Henric Zimmerman konrehtorina täkäläisessä ,,trivialikoulussa".
Muutoin näyttää siltä kuin papit (paitse Backman) olisivat huolimattomasti hoitaneet opettaja-virkaansa, eikä heiltä
ole enempää voinut vaatiakaan semmoisella palkalla, kuin
heillä oli (20 hop. taal. valtiolta). V. 1805 on esim. pastori
Castrén'ia muistutettu ,,opettamaan lapsia lukemaan, koska
hän nauttii opettajan palkkaa". Opettajan puutosta ovat
Kajaanilaiset tunteneetkin, koska he v. 1765 valtiop. anomuksissa mainitsevat, että vähäisen palkan vuoksi tänne ei
saa kelvollista opettajaa, sekä pyytävät parannusta asiassa.
Koulussa nähtävästi ei ole opetettu muuta kuin lukemaan sisältä ja ehkä kirjoittamaan. Luulen että ei muut
Kajaanin papit ole paljo huolineetkaan koulunopetuksesta,
kuin kirkkoherra Backman. Sentähden ovat porvarit hankkineet esim. v. 1739 kanttorinsa opettamaan. Hän vaatii
kerran oikeuden kautta eräältä porvarilta 3 kup. taal. kun
hän oli opettanut porvarin vaimoa ,,tavaamaan kirjasta".
V. 1759 on eräs porvarinvaimo Liskin Arffman pitänyt
lasten koulua, opettaen heitä tavaamaan ja lukemaan, ja
89
Maistraatti pakoitti porvaristoa sakon uhalla pitämään lapsiaan tuossa koulussa.
Vaikka siis opetus Kajaanin ,,trivialikoulussa" ei ole
tainnut paljo vaikuttaa sivistyksen levittäjänä, ovat nämät pienet koulut kumminkin saaneet toimeen sen, että
esim. v. 1749, kuu on pidetty rovastin tarkastusta, on
huomattu että ripillä käymättömät lapsetkin ovat voineet lukea hyvin kirjaa, paitse yksi poika ja 2 tyttöä, jotka viime mainitut sanotaan olleen ,,nachlässiga" s. o.
takapajulla. Samassa mainitaan että ,,Examen homeleticum'issä" ovat kaikki antaneet tyydyttäviä vastauksia ja
,,examen catecheticum de ordine salutis" on todistanut ,,opettajan (kirkkoh. Backmanin) erinomaista kykyä ja kuulijain tarkkaavaisuutta taivaallisten opetusten jakamisessa ja vastaanottamisessa". V. 1751 on huomattu nuorisolla olevan hyvät ja
vanhemmilla kelpaavat ristinopin tiedot. — V. 1759 on porvaristo kirkonkokouksessa tehnyt seuraavan päätöksen: Kun
lapsi täyttää 9 vuotta, eikä vielä tunne kirjaimia, tulee vanhempien maksaa 6 k. taal. sakkoa, ja kun lapsi 10 vuotijaana ei osaa Luteruksen pientä katkismusta eikä ,,huoneen
taulua", sakotettakoot vanhemmat 3 taalaria. Silloin on
ollut muutamia lapsia ,,jotka eivät osaa lukea riviäkään".
Näistä näemme että lukutaito Kajaanin rahvaassa on silloin
jo, eli 18 vuosisadan keskipalkoilla, ollut yhtä hyvä kuin se
monessa seurakunnassa nykyaikanakin on. Kirjoittaa on jo
usea porvari osannut, ainakin nimensä, ja v. 1747 mainitaan
erään renginkin kirjoittaneen.
18:ta vuosisadan elämä Kajaanissa on paljo erilaisempi
sitä, jota tunnemme 17:ta vuosisadalta. Rakennukset ovat
jo paremmin samaan tapaan kuin nykyaikana, niin että
kakluunit ja savutotot, moniruutuiset ikkunat, maalatut ovet
y. m. ovat jo tavallisia ja varakkaimmat peittävät seinänsä
vaatteisilla tapeeteilläkin. Huonekaluina tavataan jo varakkaimmilla kaappeja (kirjakaappi maksoi alussa vuosisataa
15 taal. kup. rahaa eli = pienoinen talo), tuoleja, pöytiä,
vaikka myöskin kiintonaisia lavitsoita ja sänkyjä.
90
Koska seuraavasta pesäkirjoituksesta (v. 1752) voi nähdä,
mitä sen aikuisessa varakkaammassa porvarin talossa löytyi,
ja minkä arvoisia kalut siihen aikaan ovat olleet otan, sen
kokonaisuudessaan tähän:
1 ½ tonttua = 18 k. taal., tupa, jossa on huono uuni
= 12 t, uusi kauppapuoti = 36 t., navetta = 24 t., peltoja ja niittyjä yhteensä 102 t., vanha hevonen 18 t., hopeakaluja 60 t., vaskikattila 3 t., tinainen 1/4 kannun astia 3 t.,
tinainen juomapikari 12 äyriä, läkkitratti 25 äyr., hevosen
kello 3 taal., pari kengän solkia = 1 taal. Rautakaluja:
1 pata 6 t., paistinpannu 20 äyriä, lapio 1 t. 16 äyr.,
vestokas 3 taal., kirves 1 t. 16 äyr., viikate 1 taal.,
kuokka 18 äyr., 2 sirppiä 24 äyr, höylä 24 äyr., kolorauta
18 äyr., lehmänkello 2 taal. Puuastioita: 2 sahti tynnyriä 3 t , amme 24 äyr., 2 saavia 48 äyr., sankko 12 äyr.,
10 maitopyttyä 3 t. 24 äyr., kannu 12 äyr., 3 kappal. pyökkilautasia 1 t. 4 äyr. (näitä löytyi myös tammesta ja kuparista), tuoppi 18 äyr., 1/4 kannun mitta 12 äyr., 2 viinanassakkaa 3 taal., 2 jyvätynnyriä 24 äyr., 4 maljaa, 1 t. 4
äyr., vanha lavea vati 6 äyriä, 4 puulusikkaa 12 äyr., 2 arkkua rauta-kiskoineen 21 taal., juurisaavi 24 äyr., pieni kaksilaita vene 4 taal. Makuu- ja pito-vaatteita: 1 pellava-lakana 3 taal., 1 prostina (hursti) lakana 1 t. 16 äyr., patja
6 äyr., sarkanen kauhtana 12 t., lammasnahkainen turkki
4 taal. liivi 2 taal., yhdet housut 2 taal., yhdet sukat 24 äyr.,
yhdet ,,mustat kengät'' (svartskor) 1 t. 16 äyr., huopahattu
2 t., ilveksennahkainen lakki 12 t., pellavainen ,,yökappa"
2 taal., 2 pellavapaitaa 4 taal., sertinki liivi 3 taal. Jyviä
ja ruokatavaroita: 1 tynnyri ohria 17 taal., 1/2 t. rukiita 7
t. 10 äyr. Kirjoja: virsikirja 4 taal., 2 katkiskusta 1 t
16 äyr,, verkkoja ja kalastuskojeita 8 t. — Yhteensä 401 t.
14 äyriä.
Nykyajan ruokalajeista on vielä potaatteja käytetty
hyvin vähän, kahvia] ei ollenkaan, vaan teetä on jo virkasääty vähän käyttänyt. Kotikeitto viina ja olut eivät enää
kelvanneet paremmissa pidoissa, vaan juotiin ranskan viiniä ja ,,Tukholmin portteria".
Seura-elämässään eivät Kajaanilaiset ole olleet niin
91
sivistymättömiä, kuin 17:ta vuosisadalla. Jotkut virkamiehet ovat kyllä olleet hyvin kelvottomia elämässään, niinkuin
jo edellisestä on nähty.
Puhekielenä on ruotsi tullut yleisemmäksi kuin ennen,
vaikka kyllä ei suomeakaan unhotettu. Suomen kieltä on
kirjoitettu hyvin vähän, niin että harvoin löytää suomalaista
kirjoitusta. Seuraavat esimerkkinä:
Kuulutus (1750).
,,Tämän cautta tygöt sanotaan että sinä 25 päivänä tästä cuukaudesta joca on maanantaina ennen Michelin päivä, tule yhteinen Radstuva
päivä pidettäväxi, ja monicahdat (?) yhteiset asiat toimitettavaxi, jongatähden ittekungin silloin pitää lässä olla:
Vuonna 1761 on seuraava kaava tehty:
,,Minä N. N. lupaan ja vannon, Jumalan ja hänen pyhän Evangeliuminsa cautta että minä täsä tapahtuvaisesa Taxeringisä tahdon parahan ymmärryxen jälkeen tarkimmalla tavalla sovitta Waldacunnan Säätyin Suostumus Asetusta tämän caupungin asuvaisiin ja heitä sen jälken
Taxerata, Suostumus ulostekoa maxamaan, nin ettei net pienimmät Summat, jotca ainoastansa nijlle köyhimmille määrätyt owat, ei tulis usianden
likimääräsexi helpotuxexi, väärinkäytetyxi, mutta että itettcungin, mahdollisimmalla tawalla, hänen voimainsa, waransa ja näringinsä eli elatuxensa jälken, oikiasa järjestyxesä, hänen paremman eli huonomman
tilaisuuden perästä, niin tulisi taxeratuxi cuin hän muiden suhten corkiammasti kärsivä on nin totta cuin etc.
— "
Kirjallisuutta tietysti oli hyvin vähän. Kumminkin
on jo edellisestä nähty, että v. 1737 on pastorilla ollut kirjoja 180 taalarin arvosta ja v. 1752 eräällä porvarilla virsikirja ja 2 katkismusta. V. 1737 on raastuvan oikeutta varten tilattu vuoden 1734 lakikirja, joka on maksanut 14 k.
taal., mutta v. 1741 on Kajaanissa tilattu ulosannettavaksi
ilmoitettua ,,suomalaista lakikirjaa" raastuvalle 1 kapl. sekä
neljälle kaupunkilaiselle kullekin kappaleensa. Sitä maksoi
6 k. t. kappale. V. 1758 on pastorin kautta tilattu uusia
suomalaisia raamatuita 3 k. kirkkoon ja 8 yksityisille. —
Almanakkaa on v. 1761 ensi kerran ostettu 1 kappale raastuvalle 3 ½ äyr. hop. rah., mutta v. 1795 maksoi se 12 k. —
V. 1777 sanoo eräs raatimies lukeneensa ,,Post-tidningar"
nimistä senaikuista sanomalehteä. — „Kirjallisista riennoista"
puhuessamme sopinee mainita seuraava seikka, ainoana laa-
92
tuaan, jonka löysin kirkon kirjoista v. 1761: ,,Tänä vuonna
on 6 p. Kesäk. Kiertotähti (Planeetti) Venuksen kulkua auringon ,,läpi" huviksi (till nöje) tarkastanut (observera) Kajaanissa K. Maisteri Andreas Planman, Docens astronomiassa
Upsalan akademiassa, lähetetty K. Ruotsin Tiede-akademian
puolesta sitä varten tänne, varustettuna tarpeellisilla koneilla
(instrumenter)."
Ruotsalaistaminen on nähtävästi edistynyt sitten ,,ison
vihan". Siihen vaikuttavat ruotsalaiset virkamiehet, kisällit
ja kauppijaat, siirtolaiset y. m. V. 1752 esim. tuli mustalainen Lind-suku (tätä sukua on vieläkin Kajaanissa) jolla oli
matkapassi ruotsalaisesta Hio'n kaupungista, ja asettui kaupunkiin ,,kuohariksi ja hevos-tautien parantajaksi ilman
noitumisitta". Samaa todistavat Kajaanissa näihin aikoihin
tavattavat monet ruots. nimet, niinkuin: (1750) Arffman,
Astolanus, Högberg, Justander, Lochtander, Lustberg, Marin, Palm, Porslin, Qveflander *), Ruus, Snicker *) Sjöberg,
Stenklyft, Steckman*) Wisiin; (1760) Becker, Björkfors, Pelander, Tallgren *), Tammelander, Sehroderus; (1770) Djupström*), Holmlund, Mecklin, Melin, Müller, Rydberg *), Åström;
(1780) Borg, Dahlberg, Forsén, Hvitström, Härckman, Neostadius, Wittstock; (1790) Blåfjeld, Bäckman, Lundman, Pihlstöm, Rovelius, Witander, Åman; (1800) Boström, Lipkin,
Stenfors, Unaeus. Vaikka useat tietysti näistä nimistä ovat
otetuita esim. päästäkseen käsityöläisiksi y. m. niin mainitaan kumminkin monesta, että ovat tulleet Tukholmasta eli
muualta Ruotsista. Suomalaisia nimiä tapaa verrattain vähempi kuin ennen: Esim. (1750) Hirvonen, Hortana (Karjalassa: Horttanainen), Hiljanen, Kortelainen, (Kortteelainen?)
Lappalainen, Piranen, (Piirainen), Siira, Tuhkanen, Ähkönen,
Tormulainen; (1780) Junttila, Konttinen, Kuvaja, Latikainen,
Levoska, Lesonen, Liuski, Nojoinen, Poloinen, Varis. Naisia
kutsutaan vielä välistä omalla päätteellään, niinkuin Imatar
(Immotar?), Kanatar ja Ärväätär (1780) y. m.
Kajaanin nuorison huvituksia on koitettu estää kaikin mokomin. V. 1731 on erästä porvarin poikaa sakoitettu 25 hop t.
*) Tämä nimi tavataan vielä nykyaikanakin Kajaanissa.
93
koska hän juovuksissa eräänä sunnuntaina oli laulellut runoja
(runor). Jo v. 1744 valittaa pastori, että nuoriso on ruvennut harjoittamaan kortinpeliä sekä ,,pallin ja ristirahan
heittämistä". V. 1759 päätti porvaristo että ne nuorukaiset,
jotka lyövät korttia, tahi harjoittavat muuta peliä, ovat lähetettävät salpietarikeittämöön. Samana vuonna päätettiin
myös että ne jotka ovat 15 v. vanhoja ja heittävät keilaa
sunnuntaina maksakoot sakkoa 3 taal. kirkkoon. V. 1789
kielsi Maistraatti sakon uhalla kaikkia talonomistajia laittamasta tanssia ja muita kokouksia palkollisia ja muuta väkeä varten.
Aikaa kuvaavina olemme ottaneet seuraavat kappaleet raastuvan oikeuden pöytäkirjoista: V. 1729 kun eräs
tullinkirjuri oli sanonut: ,,Tullinhoitaja ei ole mikään kirjemies", niin siitä syntyi oikeuden käynti ja kirjuria pidettiin
hävyttömänä parjaajana.
Seuraavalla tavalla päätti porvaristo v. 1732 varkauksien estämiseksi: ,,Jokaisen, jota epäillään varkaudesta, tulee antaa vastustamatta tarkastaa arkkujaan ja piilopaikkojaan, ja jokainen, joka särkee veneitä, kalastusneuvoja eli
aitoja, menettää heti porvarin-oikeutensa, ajetaan ulos kaupungista ja hänen kiinteä omaisuutensa annetaan kirkonrakennukseen".
V. 1733 kielsi raastuvan oikeus 5 taal. sakon uhalla
antamasta eräälle kaatumavikaiselle (,,brottfälling'') olutta,
viinaa, tupakkia, eli rahaa, ,,koska himot pahenevat ja hän
silloin karkaa ihmisten päälle".
V. 1735 oli eräs porvari lyönyt anoppiansa korvalle ja
ja tukistanut häntä ja siitä porvari tuomittiin kuolemaan.
Eräs kauppias (v. 1750 paik.) antoi kihlajaisiksi kultasormuksen, 1 LU 11 U pellavia, mustan ,,karmosiini"lakin ja
harpun kieliä 4 taalarin edestä.
Taikausko on tietysti vähenemään päin. Kumminkin
tapaa vielä pöytäkirjoissa muutamia pienoisia juttuja: V.
1734 on yksi mies, saadakseen takaisin varastetut kalunsa,
vuolaissut siitä penkistä, jolta ne varastettiin, pienen lastun,
jonka hän on pannut kirkonkelloon ja kellolla kahdesti soittanut. Siitä häntä tuomittiin 8 päiväksi vedelle leivälle.
94
V. 1767 on yksi mies pannut kolme punaisella silkkilangalla yhteen sidottua lastua kirkonkelloon ja sillä soittanut (samalla tarkoituksella kuin edellinenkin) josta häntä
sakoitettiin 20 taal. hop. rah. — V. 1772 on eräs renki
yöllä kirkkomaalla huutanut, potkinut kirkonovea. sekä laudoilla katetun haudan katolta repinyt irti laudan y. m.,
siten herättääkseen ja liikkeelle saadakseen kirkon väkeä
ja saadakseen niiltä tietää, missä häneltä varastettu tavara
on. Sakoitettiin 20 t. h. r.
Siveellisyys on ollut huononlainen nykyaikaan verraten. Viinaa on juotu mahdottoman paljo, niin että esim.
v. 1752 on eräs nainenkin juonut itsensä kuolijaaksi. Eikä
enää ole kotikeitto viinakaan kelvannut. Esim. v. 1794 valittaa eräs räätälin oppilas että mestarinsa oli hänet houkutellut todistuksesta maksamaan puolet yhdestä maljapunssista (,,Båhl Punsche"). Köyhinä aikoina, niinkuin esim.
v. 1741—44 on varastettu tavattoman paljo. V. 1798 on
yksi mies tullut kiinni väärän setelirahan tarjoomisesta.
Silloin, kun sotaväkeä on ollut kaupungissa, on siveellinen
elämä ollut hyvin huonoa. Moni nuori tyttönen, kaikista
säädyistä, on alkanut tuttavuutensa venäläisten sotilaitten
ja upseerien kanssa yhtä runollisesti kuin tunnettu Eva
Merthen, vaan eivät he ole lopettaneet samalla lailla. Monien Kajaanin porvarien tyttärien seasta mainittakoon ainoastaan linnanpäällikön tytär, Anna Troliin, joka meni
kihloihin venäläiselle kapteenille, Wasilij Schiraeffille. Tämä
petti hänet, vaan jätti kumminkin muiston itsestään. V.
1748 synnytti nim. Anna Troliin lapsen, jonka hän häpeissään tappoi ja kätki. Pitkän käräjöimisen perästä tuomittiin Anna Troliin mestattavaksi 171/Vi46 ja lopetti kohta
sen jälkeen nuoren elämänsä mestauskirveen kautta Kajaanin mestauspaikalla. V. 1722/viii48 on mestattu eräs kauppijas
Neostadius ja hänen sisarensa heidän yhteisestä harjoittamasta siveettömästä elämästänsä. V. 1777 on taasen mestattu 2 henkeä n. k. Ahon Valkamanniemellä ja vielä v.
1797 on lapsen murhaamisesta eräs vaimo mestattu.
95
Sairaus-suhteista olen saanut seuraavat tiedot kirkon
kirjoista: V. 1749, 1755, 1769, 1775, 1783 on rokko vaivannut kaupunkia ja seutuja; V. 1749, 1757, 1787 hinku,
1764 ja 1782 kinotauti, 1778 ja 1779 kova (hitzig) kuumetauti, ,,joka on vienyt puhekyvyn". V. 1786 tuhkuri, v.
1788 vesitauti (pöhö).
Seuraavat muistiinpanot ilman laadun suhteista löysin
kirkon kirjoista: V. 1760 on talvi ollut tavattoman kylmä
ja vähäluminen. V. 1761 sitä vastoin tavattoman paljo
lunta ja hallavuosi. V. 1766 on ollut kova pouta, jonka
vuoksi suuri kulovalkea on raivonnut kaupungin ympärillä
ja hätyyttänyt kaupunkiakin. V. 1768 on halla ja ruoste
turmellut elot. V. 1713/Viii70 oli kova halla yö, v. 1774 on
kesä ollut varhainen ja lämmin; V. 1782 tavattoman kylmä
ja huono vuosi.
Tähän loppuu kertomukseni. Olen koettanut kaikilta
eri aloilta kertoa Kajaanin elämää 18:ta vuosisadalla. Tätä
kertomusta kun vertaan edelliseen, niin olen tullut siihen
päätökseen, että Kajaanin kaupunki koko 18 vuosisadalla ei
ole varttunut niin paljo, kuin puolella vuosisadalla ennen
,,isoa vihaa", eli että Kajaani ei ole hetikään v. 1809 ollut
niin elävä kuin v. 1700. Tähän on tietysti syynä se, että tuo
suuri venäläiskauppa ennen ,,isoa vihaa" tuli pois Kajaanista ja kulki kaukaa sen rajoitse. Toinen syy on se, että
,,iso viha" niin perin pohjin teki Kajaaninkin seudun aivan
kolkoksi ja tyhjäksi, ei ,,heittänyt kiveä kiven päälle", tuskinpa yhtään elävääkään. Sen vuoksi on Kajaanilla ollut
mahdottoman vaikea ruveta uudelleen elämään.
Edellisestä olemme nähneet, että Ruotsin hallitus kyllä
on koettanut neuvoilla y. m. edistää teollisuutta, maanviljelystä y. m., mutta toiselta puolen on hallituksen senaikuiset
ahdasmieliset mielipiteet sekä kovat veroitukset olleet suurina esteinä Kajaaninkin edistymiselle.
L
96
Kun v. 1809 Kajaani muun Suomen kanssa muuttui
Venäjän vallan alle, eivät luullakseni Kajaanilaiset ole paheksineet sitä, ja eikä heillä olisi ollut syytäkään paheksimiseen, kun ajattelemme kummoisiksi sen olot viimeisellä
vuosisadalla ovat muodostuneet. Kumminkin Kajaani on
aina kiitollisuudella ja rakkaudella muisteleva niitä aikoja,
jolloin se on saanut perustuksensa, järjestetyn elämänsä, oikeutensa ja osan, jospa vähäisenkin, sivistyneen maailman
eduista.
Tietoja olen saanut ensimmäiseen tutkimukseeni Kajaanin raastuvanoikeuden pöytäkirjoista (v. 1659—1700) ja Kajaanin Vapaaherrakunnan Maa- ja Tilikirjoista (v. 1655—1679) ¹) Mutta kumpaisetkin
näistä ovat hyvin vaillinaisia, sillä usean vuoden pöytäkirjat ja tilikirjat
ovat aikojen kuluessa kadonneet. Painetuista lähteistä olen käyttänyt K.
A. Castrén'in ,,Kertoelmia Kajaanin läänin vaiheista v. 1650—1750";
E. Castrén'in ,,Historisk och oeconomisk beskrifning öfver Cajaneborgs
län" sekä Tigerstedt'in julkaisemaa P. Brahén kirjevaihtoa Suomessa olevien virkamiestensä kanssa. E. Castrénin kertomuksessa olen huomannut
muutamia virheitä, jotta en ole uskaltanut kaikessa siihen luottaa, ja viimeisessä on ollut verrattain vähän, vaan tietysti varmoja tietoja. On
kyllä paljo muitakin kirjasia, jotka käsittävät Kajaanin seutujen oloja
näiltä ajoilta, vaan ei niistä ole juuri saanut tähän kertomukseen sopivia
tietoja.
Toista tutkimustani varten olen enin saanut aineksia Kajaanin Neuvoshuoneen arkistossa olevista seuraavista asiakirjoista: ,,Kaj. Raastuvanoikeuden pöytäkirjat v. 1723—1789 ja 1792—1809" (pöytäkirjat 1790—91
ovat kadonneet) ,,Diverse bref o. hanlingar"'-nimistä kaksi nidosta sekä
,,Åtskilliga Kaj. stad rörand handlingar", jotka sisältävät järjestämättömiä, sekanaisia asiakirjoja y. m. Kajaanin kirkon arkistosta olen käyttänyt ,,Kirkon kokousten pöytäkirjoja" v. 1740—79 ja ,,Tabeller öfver
födde o. döde" v. 1749—1809, jotka viime mainitut ovat hyvin hajanaiset
ja vaillinaiset. Vähin olen saanut lisiä Valtio arkistosta (,,Österbottens
verificationsböcker" v. 1725—30 ja 1740, 1760, 1770, 1781, 1791, 1800)
sekä Strandbergin ,,Herdaminnen" nimisestä teoksesta.
¹) Nämät löytyvät Valtio-arkistossa.