8 VIIKONVAIHDE UUSIMAA | Lauantaina 28. heinäkuuta 2012 Nainen vailla vertaa Solhemin perustaja Alva Forsius on unohdettu porvoolainen suurnainen Eila Forsblom PORVOO | Jokainen porvoolainen on katsellut uimahallin vieressä sijaitsevia kauniita rakennuksia. Toisessa toimii tätä nykyä retkeilymaja, toisessa Solhemin päiväkoti. Kovin harva tietää tarinaa niiden taustalla, saati taitaa kertoa, kenen merkittävään elämäntyöhön nuo rakennukset liittyvät. Toisella puolella kaupunkia, Näsin hautausmaan vanhalla puolella on aika koruton hautakivi, jossa ylinnä on teksti Alva Forsius 24.5.1866–14.7.1935. Siitä on hyvä lähteä purkamaan yhden suuren, porvoolaisen elämäntyötä, joka ansaitsee tulla tunnetuksi. Alva syntyi Porvoon maalaiskunnan Åbyn säteritilalla toiseksi vanhimpana lapsena 12-lapsiseen perheeseen. Hänen vanhempansa ovat Johan Forsius ja Hulda Hollmerus. Alva valmistui käsityönopettajaksi ja jo varhain hänessä heräsi voimakas tunne tehdä avustustyötä yhteiskunnan hyväksi niin sosiaalisesti kuin henkistä työtä. ” Hän tunsi erikoislaatuisella tavalla sydämessään yksinäisten, naimattomien äitien hädän ja tuskan, koska vuosisadan vaihteessa heidän asemansa oli erityisen vaikea. Alva halusi olla Suomen Pelastusarmeijassa uranuurtaja, matkusti Englantiin saamaan pelastusupseerin koulutuksen ja palasi takaisin valmistuneena luutnanttina 1889 lokakuussa. Noin kymmenen palvelusvuoden jälkeen Alva erosi järjestöstä, kouluttautui kätilöksi ja toimi synnytyslaitoksella arvostettuna johtajana. Hän tunsi erikoislaatuisella tavalla sydämessään yksinäisten, naimattomien äitien hädän ja tuskan, koska vuosisadan vaihteessa heidän asemansa oli erityisen vaikea. Vahvasti sosiaaliseen työhön suuntautuneena ja kätilönä Alva halusi perustaa Porvooseen ensimmäisen yksityisen synnytyslaitoksen ja ryhtyi tarmokkaasti toteuttamaan unelmaansa. Alvan suuri haave toteutui 1.6.1899, kun hän sai avattua viisipaikkaisen synnytyslaitoksen, joka aluksi toimi vuokratiloissa. Hän kirjoitti odottaville äideille ohjekirjoja ja kiistämättä voimme sanoa niiden olleen nykyisen äitiysneuvolatoiminnan peruskiviä. Laitos sai tukea kaupungilta, Säästöpankilta ja anniskeluyhtiön voittovaroista. Ajan myötä Alva halusi paremmat ja suuremmat tilat synnytyslaitokselle ja hän alkoi suunnitella uutta omaa rakennusta. Hän rakennutti talon, joka sijaitsee tänäkin päivänä uimahallin vieressä. Paikalla toimii tänään retkeilymaja. Sairaalapaikkoja oli nyt huomattavasti enemmän, 12. Alva, joka oli suuri sydämeltään, näki myös monien odottavien yksinäisten äitien vaikeudet, ensin odotusaikana sitten synnytysaikana ja vastasyntyneen lapsen kanssa. Hän ei ummistanut silmiään, vaan otti asiakseen puuttua myös JUHA PERÄMÄKI tähän ongelmaan ja ryhtyikin seuraavaksi suunnittelemaan maassamme ainutlaatuista, ensimmäistä suojakotia yksinäisille äideille ja heidän lapsilleen. ” Kun synnytyslaitoksella oli syntynyt poikavauva, sai isäntä lahjoittaa äitikotia varten kaksi hirttä ja kun syntyi tyttövauva, lahjoitti isä yhden hirren. Yksinäisten äitien kohtalo oli kovaa. Elettiin vähemmän arvostettuna omien vanhempien, sukulaisten tai työyhteisön hoivissa. Ei ollut minkäänlaista suojarengasta, sosiaaliturvaa kuten nykyään, vaan äiti joutui joko antamaan lapsen pois tai lähtemään heti synnytyksen jälkeen töihin elättääkseen heidät molemmat. Alvan ajatuksena oli saada yksinäiset äidit kiintymään lapsiinsa ja pitämään heidät luonaan ja usein miten näin tapahtuikin, koska oli hyvät puitteet ja ammattihenkilöitä turvana ympärillä. Solhemin perustaja Alva Forsius oli edelläkävijä ja yksi suurista porvoolaisnaisista. EILA FORSBLOM Solhemin päiväkoti (alla) ja retkeilymajana tätä nykyä toimiva entinen synnytyssairaala (yllä) ovat Alva Forsiuksen yhä näkyviä kädenjälkiä Porvoossa. Alva Forsius ryhtyi 1910 pontevasti suunnittelemaan yksinäisille äideille ja lapsille tarkoitettua kotia, jota nykyään voimme kutsua ensikodiksi. Hän osti tontin suoraan synnytyslaitosta vastapäätä ja rakennutti paikalle kauniin hirsitalon. Alva toimi rakennushankkeensa kanssa napakasti: Kun synnytyslaitoksella oli syntynyt poikavauva, sai isäntä lahjoittaa äitikotia varten kaksi hirttä ja kun syntyi tyttövauva, lahjoitti isä yhden hirren. Valitettavasti talon valmistuttua tulivat taloudelliset vaikeudet, sisustus ja kalustaminen puuttuivat. Entisenä pelastusarmeijalaisena Alva tarjosi tiloja järjestölle, joka suostui ottamaan ne haltuunsa ja saatiin kaikki valmiiksi ulkorakennuksineen. Alvalle oli alusta asti selvää, että äitikodin nimeksi tulee Solhem, Aurinkokoti, myös Päivölänä vähemmin tunnettu. Solhem avattiin 1.6.1914. ja vihittiin 16.9.1914 – maailmasodan puhkeamisen aikoihin. Se oli Suomen ensimmäinen äitikoti. Pääkaupungissa avattiin vastaava 1937, 23 vuotta Porvoon kodin jälkeen. JUHA PERÄMÄKI Alva Forsiuksen koruton hauta on Näsin hautausmaan osastolla 17. Solhemin kaikki huoneet olivat tarkoituksella valoisat ja makuuhuoneet, lasten päivähuone, ruokailu-ja työsalit, sairashuone, kylpyhuone, keittiö ja toimisto suunniteltiin hyvin. Parvekkeitakin oli peräti kolme. Puhelinnumero oli lyhyesti 448. Ensimmäiset hoidokit saapuivat upouusiin tiloihin 21.10.1914. Hoidokin piti olla vapaa tarttuvista taudeista ja piti olla ensikertalainen. Sisäänpääsymaksu oli 25 markkaa, mutta lopulta harva pystyi maksun suorittamaan. Äiti tuli Solhemiin joko vähän ennen lapsen syntymää tai heti synnytyksen jälkeen, joka tapahtui kadun toisella puolella sijaitsevassa synnytyslaitoksessa. Äidit kustansivat oman ja lapsensa olon tekemällä erilaisia käsitöitä, joita myytiin kaksi kertaa vuodessa järjestettävillä myyjäisillä tai käytiin myymässä kaupungin rouville. Tehtiin villatöitä, liinavaate- ja koristetöitä sekä otettiin vastaan tilaustöitä ja paikkaustöitä. Toimintaa kustannettiin myös yksityisten ihmisten rahallisilla avustuksilla tai vaatelahjoituksin. Alvan hartain toive olikin opettaa äideille hyödyllisiä taitoja, ammattikin, jotta tä- FAKTA ”Toista Alvaa tuskin löytyy” Solhemin päivärytmi Solhemin arkea rytmitti tarkka päiväjärjestys. Tyypillisesti oli seuraavanlainen: Solhemissä äidit ja vauvat saivat ajankohdan mittapuun mukaan hyvät oltavat elämän raiteille saamiseksi. mä saattoi myöhemmin ansaita oman ja lapsensa elannon. Solhemin henkilökunnasta mainittakoon muutama henkilö. Majuri Rauha Ahlfors toimi kodin johtajattarena ja kodin 40-vuotisjuhlissa 1954 hän kertoi, että näiden vuosien aikana oli 1 075 äitiä ympäri Suomen saanut Solhemissä turvapaikan, eli 27 äitiä vuodessa. Rauha Ahlfors kertoi myös, miten kaikki yhteiset työt jaettiin, puut pilkottiin itse, leivottiin leivät, tehtiin käsityöt. Upseeri Loviisa Hämäläinen toimi äitien ammattiohjaajana 24 vuotta opettaen mm. omaa erikoisalaansa, kutojan ammattia. Gurli Fredenberg oli vuosikausia käsityösalin vastaava ja organisoi valmistettujen tuotteiden myynnin. Vuonna 1923 Solhem oli mukana Suomen Messuilla omalla osastollaan, ja osasto herätti ansaittua huomiota kauniine käsitöineen, vauvoineen ja vauvasänkyineen. Brigadööri Hilda Langila toimi Solhemin johtajattarena 12 vuotta. Hoidossaoloaika oli suunniteltu 6 kuukaudeksi. Sen jäl- 6.15 Ylösnousu ja siistitään huoneet 7.30 Aamukahvi ja aamuhartaus 10.00 Aamiainen 13.30 Päivällinen 16.00 Iltapäiväkahvi 19.30 Illallinen ja iltahartaus keen hoidokkeihin haluttiin pitää kirjeitse yhteyttä 3 vuotta eteenpäin ajatuksella, että äiti sinä aikana vakiintuisi elämässään ja yhteydenpidolla saisi hoitokodista neuvoja ja opastusta. Tämä osoittautui tarpeelliseksi. Yhteydenpito oli yleensä tiivistä äitien ja hoitokodin välillä. Sosiaalisen turvan lisääntyessä yhteiskunnassa väheni Solhemin äitikodin tarve yksinäisille äideille ja Solhem saneerattiin lasten päiväkodiksi vuonna 1957. Alva Forsius adoptoi kolme Vapaa-aikaa omia töitä varten klo 21 saakka. Lasten ruoka-ajat olivat aina puoli tuntia ennen aikuisten ruoka-ja kahviaikoja. Lapset kylvetettiin perjantaisin. Äidit huolehtivat oman huoneensa siisteydestä ja vuorotellen ottivat osaa keittiö- ja taloustoimiin hoitajien apuna. Lapset nukkuivat öisin kehdonmuotoisessa sängyssään äidin vieressä. vastasyntynyttä tyttöä; AnnSofien, Martha Bernhardinen ja Eva Elisabethin. Lähteitä mm. Elsa Könönen : Hengen miekka, auttava käsi Hilkka Nieminen : Pelastussota Suomessa 1889-1989 Pärlor ur djupet, Helmiä syvyydestä, Sotahuuto Internet Majuri Sirkka Paukku, Helsinki Pelastusarmeijan museo. MÄNTSÄLÄ | – Moi, onko teillä hetki aikaa, kysyy feissari K-citymarket Mäntsälän pihalla, mutta kauppaan pyyhältävä rouva vain pyörittää päätään. – Mulla on vähän kiire, sori, huikkaa seuraava ohikulkija varainhankkijalle. – Olen asiakkaan ajalla liikkeellä, mutta jos olette täällä vielä iltapäivällä, yritetään uu- delleen, lupaa kolmas. Sitten tärppää. Arja Suuronen jää kuuntelemaan, mitä kerrottavaa WWF:n pandatunnuksella varustettuun mustaan liiviin sonnustautuneella Kirill Shevchenkolla on ympäristöjärjestön toiminnasta. Kuukausilahjoittajaksi mäntsäläläisrouva ei lähde eläkeläisen pieniin tuloihin vedoten, mutta lupaa ottaa ympäristön suojelemiseen liittyvät näkökohdat huomioon oman elä- mänsä valinnoissa. – Olen osallistunut SPR:n keräyksiin, mutta kuukausilahjoittajaksi ryhtyminen ei innosta. Jos lahjoitan jollekin järjestölle rahaa, haluan tehdä sen tapauskohtaisesti, selittää Maarit Immonen, jota kuukausilahjoittajakampaan kuuluvaan siniseen SPR-liiviin pukeutunut Nuutti Kiiveri houkuttelee Suomen Punaisen Ristin tukijaksi. – Feissaus on ihan OK, Immonen nyökyttelee kohti feissari- kolmikkoa Shevchenko, Kiiveri ja Hanna Mäki-Tuuri. Jo neljä vuotta hyväntekeväisyys- ja ympäristöjärjestön face-to-face-varainhankinnassa mukana ollut Mäki-Kiiveri on tällä kertaa Pelastakaa Lapset ry:n asialla. Alkuviikosta hän on käynyt jo Karkkilassa, Lohjalla ja Helsingissä ja tänään pitäisi olla Hyvinkäällä. – Yleinen harhaluulo on, että feissari saa koko ajan paskaa PORVOO | – Alva Forsius on varmasti nykyajan ihmisille lähes tuntematon henkilö, mutta kiinnostuin aivan sattumalta tämän henkilön hyväntekeväisyystyöstä ja aloin tutkia hänen historiaansa, oheisen kirjoituksen laatinut porvoolainen Eila Forsblom kertoo. – Tutkimukseni aikana hämmästyin yhä uudelleen tämän ainutlaatuisen, suuren sydämen omaavan naisen tarmosta, peräänantamattomuudesta ja kauniista edelläkävijän ajatusmaailmasta. Selvitystyönsä aikana Forsblom törmäsi moniin koskettaviin tarinoihin ajalta, jolloin yhteiskunnan verkostoa ei ollut ja Alvan tapaiset olivat monelle pelastus. Helmiä Syvyydestä -lehdestä vuodelta 1916 Forsblom löysi artikkelin ”Äitien kodista”. Sen oli kirjoittanut Aina Kaila Porvoossa: ”Eräskin äiti, joka ennen lapsen syntymistä heittäytyi Oulujokeen Kajaanissa ja sieltä pelastettiin ja lähetettiin laitokseen on nyt niin lapseensa kiintynyt, että kun sai palveluspaikan, palvelee toistaiseksi ilman palkkaa saadakseen pitää lapsen omassa hoidossaan ja isäntäväki on kovin tyytyväinen, samoin hän itsekin.”, Kaila kirjoitti. Eila Forsblom toivoisi, että kotikaupunki Porvoo voisi huomioida jotenkin Alva Forsiuksen elämäntyön; vuosittaisella muistohetkellä, muistomerkillä, joka kertoisi Alvan merkityksestä tai jotenkin muuten niin että jälkipolvet tietäisivät myös tästä porvoolaisesta suurihmisestä. – Oppaiden hautausmaakierroksilla voisi poiketa Alvan haudalla ja kertoa hänen uraauurtavasta ainutlaatuisesta työstä. – Alva Forsiuksen elämäntyöllä on merkittävä tarkoitus, yksinäisten äitien ja heidän lastensa hyvinvointi, opaskirjojen kirjoittaminen ja kolmen tytön adoptointi. Voimme varauksetta puhua edelläkävijästä, rohkeasta ihmisestä naisten puolesta. –Toista Alvaa tuskin löytyy, Eila Forsblom sanoo. VIRPI KALLIO Onko hetki aikaa, kysyi feissari Virpi Kallio Veikko Vaniala niskaan. Tietysti aina löytyy niitä ihmisiä, jotka huutavat omia ongelmiaan tai ovat nousseet väärällä jalalla sängystä, mutta yleensä ihmiset suhtautuvat meihin positiivisesti, hän kertoo. Keskimäärin feissari saa kuuden tunnin työrupeaman aikana 3–5 kansalaiselta allekirjoituksen toistaiseksi voimassa olevaan suoraveloitussopimuksen. Suositus on, että kuukausittain lahjoitettava summa olisi vähintään kuusi euroa, mutta yleensä päädytään 10–15 euroon. Lahjoittajien kirjo on laaja ja vaihtelee työttömästä toimitusjohtajaan. – Ihmisten on helpompi lähteä kuukausilahjoittajiksi, kun sitä kysytään kadulla. Netissä kynnys on jo korkeampi, tietävät feissarit. Torstaina Nuutti Kiiveri houkutteli Ronjan ja Riinan kanssa liikkeellä ollutta Maarit Immosta SPR:n tukijaksi.
© Copyright 2024