UUSIA TUULIA Kyllä tässä psykologiakin tarvitaan Simulaatio opettaa vuorovaikutusta ja moniammatillista yhteistyötä. TEKSTI HANNELE PELTONEN / KUVA PEKKA PAJUVIRTA 01 H allikainen on joutunut auto-onnettomuuteen ja kamppailee hengestään. Dannyllä ei ole asiat sen paremmin: verenpaine nousee uhkaavasti. Apujoukko on onneksi saapunut paikalle. Hallikaisen vierellä ovat psykiatrian emeritusprofessori Ranan Rimón vaimonsa Helena Rimónin kanssa sekä yliopettaja Jorma Jokela, johtaja Seija Paasovaara ja sosiaalialan lehtori Vuokko Pohjanoksa Laurea-ammattikorkeakoulu Hyvinkään yksiköstä. He näyttävät huolestuneilta ja toteavat: Kyllä tässä nyt psykologiakin tarvittaisiin. Olemme Hyvinkäällä Laurea Medical and Care Simulation Centressä. Se on ympäristö, jossa voidaan harjoitella ja kehittää potilaan hoitoa todentuntuisissa sairaalaolosuhteissa potilaan hoitoon saapumisesta kotiutukseen saakka. Simulaatio-oppimisympäristö on sekä Laurea-ammattikorkeakoulun hoitotyön koulutusohjelman opiskelijoiden että alan moniammatillisten ryhmien koulutusympäristö. Simulaatiota hyödynnetään myös perus- ja erikoistason sekä terveyden- ja sosiaalihuollon täydennys- ja jatkokoulutuksissa sekä jatkossa myös eri alojen johtamiskoulutuksissa. Hallikainen ja Danny ovat hinnakkaita kavereita. Hallikainen on arvoltaan reilut 50 000 euroa ja vastasyntynyt Danny noin puolet siitä. Potilaat ovat tietokoneistettuja langattomia potilassimulaattoreita, joiden avulla voidaan luoda erilaisia etukä20 teen suunniteltuja kliinisiä oppimistilanteita. Potilas esimerkiksi avaa ja sulkee silmänsä, sillä on pulssi ja sen sydän-, hengitys- ja suoliääniä voidaan kuunnella. Koulutuksen ohjaajan ääni saada kytkettyä nukkeen, jolloin potilas kommunikoi hoitavan ryhmän kanssa. Nukke reagoi sen mukaan, mitä sille tehdään ja puhutaan. Oppimisympäristöön kuuluvat poliklinikka, shokkihuone, teho-osasto ja vuodeosasto. Ohjaajan käytössä on valvonta- ja ohjaushuone sekä erillinen debriefing-tila jälkipuintia varten. Se mahdollistaa harjoituksen seuraamisen reaaliaikaisesti ja tilanteen läpikäymisen videotallenteen avulla harjoituksen jälkeen. Muutakin kuin tekniikkaa Simulaatioita on käytetty muun muassa pilottien ja sotilaiden koulutuksessa tilanteissa, joissa opiskelu aidossa ympäristössä olisi liian vaarallista tai kallista. Koulutus on ollut hyvin teknologiapainotteista. Terveydenhuollossa simulaatiot saivat alkunsa Stanfordin yliopistossa 1980-luvun lopussa, jolloin School of Medicine aloitti potilassimulaattoreiden käytön ja kehityksen koulutuksessaan. Suomessa ensimmäiset älykästä teknologiaa hyödyntävät hoitotyön simulaatio- ja virtuaalioppimisympäristöt on rakennettu ammattikorkeakouluihin 2000-luvun alussa. Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa käynnistyi toukokuussa han( Psykologi 04 / 2014 ) ke Ammatillisen asiantuntijuuden oppiminen ja kehittyminen simulaatioissa. Hankkeessa ovat mukana muun muassa Laurea ammattikorkeakoulun opettajat ja sairaanhoitajaja terveydenhoitajaopiskelijat. Simulaatiokoulutus on mullistanut katastrofi- ja kenttälääkinnän koulutuksen. Suomen Puolustusvoimat sai ensimmäiset potilassimulaattorit Pohjoismaissa koulutuskäyttöön vuonna 2001 ja maailman ensimmäisen liikuteltavan lääkintäsimulaattorin ensiavun ja kenttälääkinnän koulutukseen vuonna 2007. Lääkintäsimulaattorin voi viedä maastoon mukaan ja kouluttaa sen avulla kenttäoloissa vammapotilaan hoitoa. Lisäksi simulaatioyksiköllä voidaan harjoitella viranomaisten yhteistoimintaa esimerkiksi panttivanki- ja suuronnettomuustilanteissa. Ranan ja Helena Rimón lahjoittivat varat liikuteltavan simulaatioyksikön hankintaa varten. Myös lääkärikoulutuksessa simulaatioita voidaan käyttää teknologian lisäksi oppimisnäkökulmasta. Uusia pedagogisia ratkaisuja Simulaatiopedagogiikan dosentti Jorma Jokela kertoo, että simulaatio opettaa teknisten taitojen lisäksi moniammatillista yhteistyötä, vuorovaikutusta ja kommunikaatiota. ”Moniammatillisuus on vaikeaa, koska emme tunne toistemme toimintatapoja. Tämän vuoksi eri alojen ammattilaisilla voi olla täysin erilainen käsitys potilaan tilanteesta. Simulaation avulla ammattilaiset oppivat sekä tuntemaan että arvostamaan toistensa ammattitaitoa. Tämä tehostaa toimintaa ja vähentää virheitä”, selvittää Jokela. ”Simulaatio on hyvä tapa oppia, että vaikka tekee virheitä, ei ole huono ihminen. Erehdyksistä oppii”, sanoo sairaanhoitajana työskennellyt Helena Rimón. ”Sosiaali- ja terveydenhuoltoalallakin pitäisi korostaa sitä, että erilaiset ihmiset työpaikoilla ovat rikkaus”, lisää Seija Paasovaara ja kertoo, että Laurean Hyvinkään yksiköllä on hyviä kokemuksia simulaatiosta. Uudet teknologiat auttavat kehittämään uusia pedagogisia ratkaisuja ammatilliseen koulutukseen. Tarve uusille pedagogisille ratkaisuille on suuri. ”Koulutuksen tehtävä on kulkea edellä. Jos koulutus laahaa perinteisissä malleissa, niin osaaminen ja käytäntö eivät uudistu”, Paasovaara pohtii. Simulaatiota käytetään myös sosiaalialan opetuksessa. Esimerkiksi Stakesissa kehitettyä Huolen puheeksi otto -menetelmää on harjoiteltu simulaation avulla. ”Miten ottaa puheeksi vanhempien kanssa se, että lapsi kertoo kotona tapahtuvasta väkivallasta, miten kysyä vanhemmilta vauvan mustelmista tai miten kertoa vanhemmille lastensuojelulain tarkoittamista avohuollon tukitoimenpiteistä ja palveluista. Lastensuojelulain ilmoituskäytäntöä ja -kynnystä on hyödyllistä miettiä käytännön esimerkkien avulla. Tätä kaikkea ja pal- jon muuta voi harjoitella simulaation avulla”, kertoo Vuokko Pohjanoksa. ”Tarjolla iso aluevaltaus” Hyksin psykiatrian klinikan ylilääkärinä toiminut Ranan Rimón tietää, miten vaikeaa vastavalmistuneen lääkärin tai psykologin voi olla kohdata potilas tilanteessa, joka on itselle uusi ja joskus jopa ahdistava. Rimón käytti Lapinlahden sairaalassa näyttelijä Rea Maurasta apuna opetustilanteissa, joissa harjoiteltiin erilaisten potilaiden hoitamista. Rimón uskoo, että simulaatio-opetus vahvistaisi sekä lääkäreiden että psykologien ammattitaitoa ja yhteistyötä. ”Tässä olisi psykologeille tarjolla iso aluevaltaus.” Laureassa on innostuttu ajatuksesta saada psykologit mukaan simulaatio-opetukseen. Jorma Jokelan mielestä psykologi sopisi erinomaisesti opetuksen ohjaajaksi, joka vie tilannetta eteenpäin ja antaa opiskelijoille palautetta. ”Opetustilanteessa syntyy konflikteja ja jännitteitä. Potilas saa sydänkohtauksen ja mukana on opiskelija, jonka isä on kuollut sydäninfarktiin. Tämä nostaa tunteet pintaan. Ohjaajalta vaaditaan ryhmädynamiikan tuntemista ja psykologisia taitoja, jotta tilanne ja palaute käsitellään rakentavasti ja positiivisesti. Uskon, että psykologi sopisi hyvin tähän tehtävään.” Jokela pohtii, että simulaatio tarjoaisi psykologeille erilaisia täydennyskoulutuk( Psykologi 04 / 2014 ) sen mahdollisuuksia ja sopisi hyvin myös psykologian opiskelijoille. ”Olisi hienoa saada moniammatillisen tiimin koulutukseen sairaanhoitajan ja lääkärin lisäksi myös psykologi. Minuun voi ottaa yhteyttä, jos yhteistyökuviot kiinnostavat.” Simulaatioon liittyy paljon psykologiaa. Tanskassa toimii Herlevin yliopistollisen sairaalan yhteydessä simulaatiokeskus Danish Institute for Medical Simulation, jonka johtajana on psykologi Peter Dieckmann. Psykologiliiton puheenjohtajan Tuomo Tikkasen mielestä simulaatio-opetus sopisi myös psykologeille. Psykologit voisivat olla erittäin hyödyllisiä simulaatioiden ja harjoitusten arvioinnissa ja reflektoinnissa yhdessä koulutettavien kanssa. “Erilaisiin reaktioihin on psykologiset syynsä ja niitä on tärkeä pohtia. Myös simulaatiossa tapahtuvista "virheistä" voi oppia tavattoman paljon sekä työstä että itsestään työntekijänä. Miksi toimin, kuten toimin? Minkälaisia tunteita eri työtilanteet herättävät ja mitä näiden tunteiden kanssa olisi ammatillisesti järkevä tehdä? Simulaatio sopisi hyvin myös psykologien omaan perustutkintoon ja erikoispsykologikoulutukseen. Omaa kommunikaatiota, työtapaa ja omia reaktioita voisi pohtia yhdessä kokeneempien kollegojen kanssa", sanoo Tikkanen. 01 Ohjaushuoneen lasin takaa näkee, mitä Helena ja Ranan Rimón (oik.), Jorma Jokela, Seija Paasovaara ja Vuokko Pohjanoksa Hallikaiselle juttelevat. 21
© Copyright 2024